UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN MÄÄRÄYS (muutoksenhakujaosto)

11 päivänä joulukuuta 2014

Asia T‑283/08 P-DEP

Pavlos Longinidis

vastaan

Euroopan ammatillisen koulutuksen kehittämiskeskus (Cedefop)

Oikeudenkäyntimenettely – Oikeudenkäyntikulujen vahvistaminen – Asianajajan palkkio – Unionin elin, jota edustaa asianajaja – Kiinteämääräinen palkkio – Asiamiehen matka- ja oleskelukulut – Käännöskulut – Korvattavat oikeudenkäyntikulut – Kantajan taloudellinen tilanne

Aihe:      Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön liitteessä I olevan 9 artiklaan perustuva korvattavien oikeudenkäyntikulujen vahvistamista koskeva vaatimus, jonka Pavlos Longinidis on esittänyt asiassa T-238/08 P, Longinidis vastaan Cedefop 7.7.2011 annetun tuomion (EU:T:2011:338) johdosta.

Ratkaisu:      Niiden oikeudenkäyntikulujen kokonaismääräksi, jotka Pavlos Longinidisin on korvattava Euroopan ammatillisen koulutuksen kehittämiskeskukselle (Cedefop), vahvistetaan 6 300 euroa.

Tiivistelmä

1.      Tuomioistuinmenettely – Oikeudenkäyntikulut – Korvattavien oikeudenkäyntikulujen riitauttaminen – Korvattavien oikeudenkäyntikulujen käsite – Sellaisen vaatimuksen puuttuminen, jonka mukaan oikeudenkäyntikulujen korvaamiseen tuomitun osapuolen pitäisi kiistää korvausvaatimus

(Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 92 artiklan 1 kohta)

2.      Tuomioistuinmenettely – Oikeudenkäyntikulut – Oikeudenkäyntikulujen vahvistaminen – Korvattavat oikeudenkäyntikulut – Korvattavien oikeudenkäyntikulujen käsite – Huomioon otettavat seikat – Oikeudenkäyntikulujen korvaamiseen tuomitun osapuolen taloudellinen tilanne – Soveltamisalan ulkopuolelle jääminen

(Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 91 artiklan b alakohta)

3.      Tuomioistuinmenettely – Oikeudenkäyntikulut – Oikeudenkäyntikulujen vahvistaminen – Korvattavat oikeudenkäyntikulut – Asianosaisille asian käsittelystä aiheutuneet välttämättömät kustannukset – Välttämättömien kustannusten käsite – Palkkiot, joita unionin toimielin tai elin on maksanut asianajajalleen – Kuuluminen välttämättömiin kustannuksiin – Kantajien yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaaminen sen vuoksi, että joissain asioissa on turvauduttu asianajajaan ja joissain ei – Periaatetta ei ole loukattu

(Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 19 artiklan ensimmäinen kohta ja 53 artiklan ensimmäinen kohta; unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 91 artiklan b alakohta)

4.      Tuomioistuinmenettely – Oikeudenkäyntikulut – Oikeudenkäyntikulujen vahvistaminen – Oikeudenkäyntikulujen vahvistaminen vastaajan antamien täsmällisten tietojen perusteella tai tarvittaessa unionin tuomioistuimen oikeudenmukaisen arvioinnin perusteella – Asianajajan palkkion kiinteämääräisyys – Vaikuttamattomuus tuomioistuimen harkintavaltaan

(Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 91 artiklan b alakohta)

5.      Tuomioistuinmenettely – Oikeudenkäyntikulut – Oikeudenkäyntikulujen vahvistaminen – Korvattavat oikeudenkäyntikulut – Korvattavien kulujen käsite – Turvautuminen useampaan kuin yhteen asianajajaan – Edellytys – Erityisten olosuhteiden olemassaolo

(Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 91 artiklan b alakohta)

6.      Tuomioistuinmenettely – Oikeudenkäyntikulut – Oikeudenkäyntikulujen vahvistaminen – Korvattavat oikeudenkäyntikulut – Korvattavien kulujen käsite – Asianosaisille asian käsittelystä aiheutuneet välttämättömät kustannukset – Ulkoiset käännöskulut, jotka liittyvät unionin toimielinten jättämien oikeudenkäyntiasiakirjojen käännöksiin – Soveltamisalan ulkopuolelle jääminen

(Neuvoston asetuksen N:o 1, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 517/2013, 1 artikla; unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 35 artiklan 3 kohta, 43 artiklan 2 kohta ja 91 artiklan b alakohta)

1.      Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 92 artiklan 1 kohdassa määrätään, että jos oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta syntyy riita, unionin yleinen tuomioistuin ratkaisee sen asianosaisen pyynnöstä ja kuultuaan toisen asianosaisen huomautukset antamalla määräyksen, josta ei voi valittaa.

Jotta vältettäisiin viemästä tehokas vaikutus tässä määräyksessä määrätyltä menettelyltä, jonka tarkoitus on, että kyseisessä oikeusasteessa aiheutuneista oikeudenkäyntikuluista annetaan lopullinen ratkaisu, ei voida hyväksyä sitä, että kyseisessä artiklassa tarkoitettu riitauttaminen syntyy vain silloin jos voittavalle osapuolelle aiheutuneita oikeudenkäyntikuluja koskevan korvausvaatimuksen kohde esittää tätä vastaan nimenomaisen ja täysimääräisen kieltäytymisen.

(ks. 12 ja 13 kohta)

Viittaukset:

Unionin yleinen tuomioistuin: määräys Marcuccio v. komissio (T‑126/11 P-DEP, EU:T:2014:171, 13 kohta)

2.      Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 91 artiklan b kohdan mukaan korvattavia oikeudenkäyntikuluja ovat ainoastaan yhtäältä kustannukset, jotka ovat aiheutuneet asian käsittelystä unionin yleisessä tuomioistuimessa, ja toisaalta kustannukset, jotka ovat olleet asian käsittelyn kannalta välttämättömiä. Tältä osin unionin yleisen tuomioistuimen on arvioitava vapaasti asiassa esille tulleita seikkoja ja otettava tältä osin huomioon oikeudenkäynnin kohde ja luonne, sen merkitys unionin oikeuden kannalta ja asian vaikeusaste, oikeudenkäynnin asiamiehille tai avustajille aiheuttaman työn määrä ja oikeudenkäynnissä kyseessä olleet asianosaisten taloudelliset intressit. Unionin yleisen tuomioistuimen on korvattavia oikeudenkäyntikuluja vahvistaessaan otettava huomioon kaikki asian olosuhteet oikeudenkäyntikulujen vahvistamista koskevan määräyksen antamiseen asti, oikeudenkäyntikuluja koskevaan oikeudenkäyntiin liittyvät välttämättömät kustannukset mukaan lukien.

Oikeudenkäyntikulujen korvaamiseen velvoitetun osapuolen taloudellinen tilanne ei sitä vastoin kuulu seikkoihin, joiden perusteella unionin tuomioistuimet määrittävät korvattavien oikeudenkäyntikulujen määrän oikeudenkäyntikulujen vahvistamista koskevassa menettelyssä.

(ks. 19–21 ja 67 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: määräys Airtours v. komissio (T‑342/99 DEP, EU:T:2004:192, 18 kohta)

Unionin yleinen tuomioistuin: määräykset Tetra Laval v. komissio (T‑5/02 DEP ja T‑80/02 DEP, EU:T:2011:129, 53 kohta) ja Kerstens v. komissio (T‑498/09 P-DEP, EU:T:2012:147, 13–15 kohta)

3.      Unionin tuomioistuimen perussäännön 19 artiklan ensimmäisen kohdan, jota sen 53 artiklan ensimmäisen kohdan mukaisesti sovelletaan asian käsittelyyn unionin yleisessä tuomioistuimessa, mukaan siltä osin kuin kyse on tavasta, jolla unionin toimielimet haluavat itseään edustettavan tai avustettavan unionin tuomioistuimissa, ne voivat vapaasti valita, haluavatko ne käyttää apunaan asianajajaa. Perussäännön tämän määräyksen soveltamiseksi unionin elimet on rinnastettava unionin toimielimiin.

Vaikka sillä seikalla, että Cedefop käytti asiamiestä ja ulkopuolista asianajajaa, ei ole merkitystä kyseessä olevien oikeudenkäyntikulujen mahdolliseen korvattavuuteen, koska niitä ei voida evätä mistään periaatteellisesta syystä, sillä voi kuitenkin olla vaikutusta määritettäessä asian käsittelystä aiheutuneiden loppujen lopuksi korvattavien oikeudenkäyntikulujen määrää. Kantajien yhdenvertaisen kohtelun periaatetta ei ole loukattu, kun vastaajana oleva toimielin päättää käyttää asianajajan palveluita joissakin asioissa, kun taas muissa asioissa sitä edustavat sen asiamiehet.

Muunlainen arviointi, jossa edellytettäisiin elimeltä, jotta se voi käyttää oikeuttaan vaatia korvattavaksi asianajajalle maksettu palkkio kokonaan tai osittain, että se osoittaa ”objektiivisen” tarpeen käyttää asianajajan palveluita, merkitsisi todellisuudessa unionin tuomioistuimen perussäännön 19 artiklan ensimmäisessä kohdassa taatun vapauden rajoittamista epäsuorasti, ja se merkitsisi unionin tuomioistuimille velvollisuutta korvata omalla arviollaan toimielinten ja niiden yksiköiden organisoinnista vastaavien elinten suorittama arvio. Tällainen tehtävä ei kuitenkaan ole yhteensopiva unionin tuomioistuimen perussäännön 19 artiklan ensimmäisen kohdan kanssa eikä sen sisäisen järjestäytymisvallan kanssa, joka unionin toimielimillä ja elimillä on unionin tuomioistuinten käsittelemien, niitä koskevien asioiden hallinnoinnissa.

(ks. 24–26 kohta)

Viittaukset:

Unionin tuomioistuin: määräys OCVV v. Schräder (C‑38/09 P-DEP, EU:C:2013:679, 20–22 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen)

Unionin yleinen tuomioistuin: määräys Marcuccio v. komissio (T‑278/07 P-DEP, EU:T:2013:269, 14 ja 15 kohta)

4.      Ks. määräyksen teksti.

(ks. 28 ja 31 kohta)

Viittaukset:

Unionin yleinen tuomioistuin: määräys Marcuccio v. komissio (EU:T:2013:269, 20 kohta) ja määräys Marcuccio v. komissio (EU:T:2014:171, 31 kohta ja 38 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen)

5.      Ks. määräyksen teksti.

(ks. 50 kohta)

Viittaukset:

Unionin yleinen tuomioistuin: määräys Schönberger v. parlamentti (T‑186/11 DEP, EU:T:2014:40, 29 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen)

6.      Kuluja, jotka liittyvät käännöksiin, joita unionin toimielinten ja elinten on toimitettava unionin yleiselle tuomioistuimelle työjärjestyksen 43 artiklan 2 kohdan nojalla, ei voida pitää korvattavina oikeudenkäyntikuluina. Unionin yleinen tuomioistuin hyväksyy lisäksi väliintulijoiden osalta käännöskulut välttämättömiksi kustannuksiksi vain tietyin edellytyksin.

Tässä yhteydessä on katsottava, kun kyseessä on kanne, joka on nostettu kreikan kielellä unionin sellaista elintä vastaan, jonka edustajat eivät hallitse tätä kieltä ja jotka ovat käyttäneet ulkopuolista kreikankielistä asianajajaa, että tämän asianajajan käyttäminen riittää, jotta kyseinen elin voi työskennellä oikeudenkäyntimenettelyssä kreikan kielellä unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 35 artiklan 3 kohdassa ja Euroopan talousyhteisössä käytettäviä kieliä koskevista järjestelyistä annetun asetuksen N:o 1, sellaisena kuin kyseinen asetus on muutettuna asetuksella N:o 517/2013, 1 artiklassa säädettyjen velvoitteiden mukaisesti. Jos käännöskulujen katsottaisiin olevan korvattavia kuluja, tämä merkitsisi kieleen perustuvaa syrjintää, koska tällaisia kuluja ei olisi aiheutunut unionin elimelle, jos kantaja olisi valinnut oikeudenkäyntikieleksi jonkin muun kielen, jota kyseisessä elimessä osataan.

(ks. 61, 62 ja 64 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: määräys EIP v. De Nicola (C‑198/02 P(R)-DEP, EU:C:2004:754, 21 ja 22 kohta)

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: määräys Euroalliages ym. v. komissio (T‑132/01 DEP, EU:T:2006:112, 46 kohta)