UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (seitsemäs jaosto)
5 päivänä toukokuuta 2015(*)
Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka – Iraniin kohdistuvat rajoittavat toimenpiteet, joiden tarkoituksena on estää ydinaseiden levittäminen - Varojen jäädyttäminen - Perusteluvelvollisuus – Arviointivirhe – Lainvastaisuusväite – Oikeus harjoittaa taloudellista toimintaa – Omaisuudensuoja – Kansanterveyden, turvallisuuden ja ympäristön suojelu – Ennalta varautumisen periaate – Oikeasuhteisuus – Puolustautumisoikeudet
Asiassa T‑433/13,
Petropars Iran Co., kotipaikka Kish Island (Iran),
Petropars Oilfields Services Co., kotipaikka Kish Islrand,
Petropars Aria Kish Operation and Management Co., kotipaikka Teheran (Iran), ja
Petropars Resources Engineering Kish Co., kotipaikka Teheran,
edustajinaan solicitor S. Zaiwalla, solicitor P. Reddy, solicitor Z. Burbeza, barrister R. Blakeley, barrister G. Beck, ja M. Brindle, QC,
kantajina,
vastaan
Euroopan unionin neuvosto, asiamiehinään V. Piessevaux ja M. Bishop,
vastaajana,
joka koskee yhtäältä Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä annetun päätöksen 2010/413/YUTP muuttamisesta 6.6.2013 tehdyn neuvoston päätöksen 2013/270/YUTP (EUVL L 156, s. 10) sekä Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä annetun asetuksen (EU) N:o 267/2012 täytäntöönpanosta 6.6.2013 annetun neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 522/2013 (EUVL L 156, s. 3) kumoamisvaatimusta ja toisaalta vaatimusta siitä, että todetaan Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä ja yhteisen kannan 2007/140/YUTP kumoamisesta 26.7.2010 annetun neuvoston päätöksen 2010/413/YUTP (EUVL L 195, s. 39) 20 artiklan 1 kohdan c alakohdan ja Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä ja asetuksen (EU) N:o 961/2010 kumoamisesta 23.3.2013 annetun neuvoston asetuksen (EU) N:o 267/2012 (EUVL L 88, s. 1) 23 artiklan 2 kohdan d alakohdan soveltumattomuus,
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (seitsemäs jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja M. Jaeger sekä tuomarit M. van der Woude (esittelevä tuomari) ja E. Buttigieg,
kirjaaja: hallintovirkamies C. Kristensen,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 19.11.2014 pidetyssä istunnossa esitetyn,
on antanut seuraavan
tuomion
Asian tausta
1 Kantajat Petropars Iran Co. (jäljempänä PPI), Petropars Oilfields Services Co. (jäljempänä POSCO), Petropars Aria Kish Operation and Management Co. (jäljempänä POMC) ja Petropars Resources Engineering Kish Co. (jäljempänä PRE) ovat iranilaisia yhtiöitä, jotka harjoittavat öljy- ja kaasualan ja petrokemian alan toimintaa.
2 Käsiteltävä asia liittyy rajoittaviin toimenpiteisiin, joiden tarkoituksena on painostaa Iranin islamilaista tasavaltaa lopettamaan ydinaseiden leviämistä edistävä ydinenergia-alan toiminta ja ydinasejärjestelmien kehittäminen.
3 Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvosto (jäljempänä turvallisuusneuvosto) hyväksyi 9.6.2010 päätöslauselman 1929 (2010) (jäljempänä päätöslauselma 1929(2010)), jolla laajennettiin päätöslauselmilla 1737 (2006), 1747 (2007) ja 1803 (2008) määrättyjen rajoittavien toimenpiteiden soveltamisalaa ja otettiin käyttöön uusia Iranin islamilaiseen tasavaltaan kohdistuvia rajoittavia toimenpiteitä.
4 Eurooppa-neuvosto korosti 17.6.2010 olevansa yhä enemmän huolissaan Iranin ydinohjelmasta ja totesi olevansa tyytyväinen päätöslauselmaan 1929 (2010). Palauttaen mieleen 11.12.2009 antamansa julkilausuman Eurooppa-neuvosto pyysi Euroopan unionin neuvostoa hyväksymään toimenpiteitä, joilla pannaan täytäntöön päätöslauselmaan 1929 (2010) sisältyvät toimenpiteet, sekä liitännäistoimenpiteitä, joilla tuettaisiin neuvotteluratkaisun löytämistä kaikkiin jäljellä oleviin ongelmiin, jotka koskevat Iranin islamilaisen tasavallan ydin- ja ohjusohjelmiensa tueksi kehittämiä arkaluonteisia teknologioita. Toimenpiteiden olisi keskityttävä kaupan eri aloihin, finanssialaan, Iranin kuljetusalaan, kaasu- ja öljyteollisuuden avainaloihin sekä muihin, erityisesti islamilaisen vallankumouskaartin kohteisiin.
5 Neuvosto antoi Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä ja yhteisen kannan 2007/140/YUTP kumoamisesta 26.7.2010 päätöksen 2010/413/YUTP (EUVL L 195, s. 39), jonka liitteessä II luetellaan – muut kuin turvallisuusneuvoston tai päätöslauselman 1737 (2006) nojalla perustetun pakotekomitean nimeämät, liitteessä I mainitut – henkilöt ja yhteisöt, joiden varat on jäädytetty. Mainitun päätöksen 22 perustelukappaleessa viitataan päätöslauselmaan 1929(2010) ja mainitaan, että tässä päätöslausemassa todetaan, että Iranin islamilaisen tasavallan energia-alan tuottamien tulojen ja Iranin islamilaisen tasavallan ydinalan toimien, joihin liittyy joukkotuhoaseiden leviämisen vaara, rahoituksen välillä on mahdollinen yhteys.
6 Neuvosto antoi päätöksen 2010/413/YUTP muuttamisesta 23.1.2012 päätöksen 2012/35/YUTP (EUVL L 19, s. 22). Tämän päätöksen 13 perustelukappaleen mukaan maahanpääsyä koskevat rajoitukset sekä varojen ja taloudellisten resurssien jäädyttäminen olisi ulotettava eräisiin muihin henkilöihin ja yhteisöihin, jotka antavat Iranin hallitukselle tukea, jonka avulla se jatkaa ydinalan toimia, joihin liittyy joukkotuhoaseiden leviämisen vaara, tai ydinasejärjestelmien kehittämistä, erityisesti henkilöihin ja yhteisöihin, jotka antavat kyseiselle hallitukselle rahoitustukea tai logistista tai materiaalista tukea.
7 Päätöksen 2012/35 1 artiklan 7 kohdan a alakohdan ii alakohdalla on lisätty päätöksen 2010/413 20 artiklan 1 kohtaan seuraava kohta, jossa määrätään seuraaville henkilöille ja yhteisöille kuuluvien varojen jäädyttämisestä:
”c) muut henkilöt ja yhteisöt, jotka eivät sisälly liitteeseen I ja jotka antavat tukea Iranin hallitukselle, ja näitä lähellä olevat henkilöt ja yhteisöt, liitteessä II olevan luettelon mukaisesti.”
8 Neuvosto antoi Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä ja asetuksen (EU) N:o 961/2010 kumoamisesta 23.3.2012 asetuksen (EU) N:o 267/2012 (EUVL L 88, s. 1). Päätöksen 2012/35 1 artiklan 7 kohdan a alakohdan ii alakohdan täytäntöön panemiseksi kyseisen asetuksen 23 artiklan 2 kohdassa säädetään sen liitteessä IX luetelluille sellaisille henkilöille, yhteisöille tai elimille kuuluvien varojen jäädyttämisestä, joista on todettu, että ne
”d) ovat muita henkilöitä, yhteisöjä tai elimiä, jotka antavat Iranin hallitukselle esimerkiksi rahoitus-, logistista ja aineellista tukea, ja näitä lähellä olevia henkilöitä ja yhteisöjä”.
9 Neuvosto antoi päätöksen 2010/413 muuttamisesta 15.10.2012 päätöksen 2012/635/YUTP (EUVL L 282, s. 58). Tämä päätöksen 16 perustelukappaleen mukaan uusia henkilöitä ja yhteisöjä olisi lisättävä päätöksen 2010/413/YUTP liitteessä II olevaan luetteloon henkilöistä ja yhteisöistä, joihin kohdistetaan rajoittavia toimenpiteitä, erityisesti Iranin valtion omistamat öljy- ja kaasualan yhteisöt, sillä ne muodostavat huomattavan tulonlähteen Iranin hallitukselle.
10 Päätöksen 2012/635 1 artiklan 8 kohdan a alakohdalla muutettiin päätöksen 2010/413 20 artiklan 1 kohdan c alakohtaa, jonka mukaan tästä lähtien rajoittavien toimenpiteiden kohteena ovat
”c) muut henkilöt ja yhteisöt, jotka eivät ole liitteessä 1 olevassa luettelossa, jotka antavat tukea Iranin hallitukselle, ja näiden omistamat tai määräysvallassa olevat yhteisöt, taikka henkilöt tai yhteisöt, joilla on yhteys näihin, siten kuin nämä on lueteltu liitteessä II”.
11 Päätöksen 2012/635 2 artiklalla merkitään päätöksen 2010/413 liitteeseen II nimetyn yhteisön National Iranian Oil Co.:n (jäljempänä NIOC) nimi sillä perusteella, että tämä Iranin valtion omistama ja sen johdolla toimiva yhteisö antaa taloudellista tukea Iranin hallitukselle, sekä kokonaan NIOCin omistuksessa olevan nimetyn yhteisön Naftiran Intertrade Co.:n nimi (jäljempänä NICO) nimi ja NICON tytäryhtiön, nimetyn yhteisön Petropars Ltd:n (jäljempänä PPL), nimi.
12 Neuvosto antoi näin ollen samana päivänä asetuksen N:o 267/2012 täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 945/2012 (EUVL L 282, s. 16). Mainitun täytäntöönpanoasetuksen 1 artiklalla on merkitty nimettyjen yhteisöjen NIOC, NICO ja PPL nimet asetuksen N:o 267/2012 liitteeseen IX samoin perustein kuin päätöksessä 2012/635 mainitaan.
13 Neuvosto antoi asetuksen N:o 267/2012 muuttamisesta 21.12.2012 asetuksen (EU) N:o 1263/2012 (EUVL L 356, s. 34). Tämän asetuksen 1 artiklan 11 kohdalla muutettiin asetuksen N:o 267/2012 23 artiklan 2 kohdan d alakohtaa, jossa säädetään siten sellaisten sen liitteessä IX lueteltujen henkilöiden, yhteisöjen ja elinten varojen jäädyttämisestä, jotka
”d) ovat muita henkilöitä, yhteisöjä tai elimiä, jotka antavat Iranin hallitukselle esimerkiksi rahoitus-, logistista ja aineellista tukea, tai näiden omistamia, määräysvallassa olevia tai näitä lähellä olevia henkilöitä ja yhteisöjä”.
14 Neuvosto antoi päätöksen 2010/413 muuttamisesta 6.6.2013 päätöksen 2013/270/YUTP (EUVL L 156, s. 10; jäljempänä riidanalainen päätös). Kyseisen päätöksen 1 artiklalla kantajan nimi on merkitty päätöksen 2010/413 liitteessä II olevaan taulukkoon, joka sisältää nimiluettelon, jonka otsikko on ”Ydin- tai ballistisiin aseisiin liittyvään toimintaan osalliset henkilöt ja yhteisöt sekä Iranin hallitukselle tukea antavat henkilöt ja yhteisöt”.
15 Neuvosto antoi näin ollen samana päivänä asetuksen N:o 267/2012 täytäntöönpanosta täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 522/2013 (EUVL L 156, s. 3; jäljempänä riidanalainen asetus). Tämän asetuksen 1 artiklalla kantajien nimet on merkitty asetuksen N:o 267/2012 liitteeseen IX, joka sisältää nimiluettelon, jonka otsikko on ”Ydinalaan tai ballistisiin ohjuksiin liittyvään toimintaan osallistuvat henkilöt ja yhteisöt ja Iranin hallitukselle tukea antavat henkilöt ja yhteisöt”.
16 PPI merkittiin päätöksen 2010/413 liitteessä II olevaan luetteloon sekä asetuksen N:o 267/2012 liitteessä IX olevaan luetteloon (jäljempänä yhdessä liitteet) riidanalaisella päätöksellä ja riidanalaisella asetuksella (jäljempänä yhdessä riidanalaiset toimet) sillä perusteella, että se on ”nimetyn yhteisön Petropars Ltd tytäryhtiö”. Kolmen muun kantajan osalta neuvosto esitti seuraavat perustelut: ”Nimetyn yhteisön [PPI] tytäryhtiö”.
17 Riidanalaiset toimet on annettu kantajille tiedoksi 10.6.2013 päivätyillä kirjeillä.
18 Kantajat riitauttivat 7.8.2013 päivätyllä kirjeellä niihin kohdistetut rajoittavat toimenpiteet ja vaativat neuvostoa täsmentämään niiden luetteloon merkitsemisen laillisen perustan, esittämään syyt, jotka olivat oikeuttaneet tämän merkitsemisen, toimittamaan jäljennökset kaikista tiedoista ja todisteista, joihin se oli tukeutunut toteuttaakseen riidanalaiset toimet, sekä kaikki asiakirjat, jotka sisältyivät asiakirja-aineistoon. Tässä kirjeessä korostetaan lisäksi, että mainitut toimet on annettu tiedoksi vain PPI:lle.
19 Neuvosto ilmoitti 12.8.2013 vastaanottaneensa 7.8.2013 päivätyn kantajien kirjeen ja ilmoitti, että tämä kirje oli tarkasteltavana.
Menettely ja asianosaisten vaatimukset
20 Kantajat nostivat käsiteltävänä olevan kanteen unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 20.8.2013 toimittamallaan kannekirjelmällä.
21 Kun unionin yleisen tuomioistuimen jaostojen kokoonpanoa muutettiin, esittelevä tuomari määrättiin seitsemänteen jaostoon, jonka käsiteltäväksi nyt käsiteltävä asia tämän vuoksi siirrettiin.
22 Kantajat vaativat, että unionin yleinen tuomioistuin
– kumoaa riidanalaiset toimet niitä koskevin osin
– toteaa, ettei päätöksen 2010/413 20 artiklan 1 kohdan c alakohtaa ja asetuksen N:o 267/2012 23 artiklan 2 kohdan d alakohtaa sovelleta kantajiin
– velvoittaa neuvoston korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
23 Neuvosto vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
– hylkää kanteen perusteettomana
– velvoittaa kantajat korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
24 Koska kaksi jaoston tuomareista olivat estyneet osallistumasta esillä olevan asian käsittelyyn, unionin yleisen tuomioistuimen presidentti nimesi unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 32 artiklan 3 kohdan mukaisesti toisen tuomarin täydentämään jaoston kokoonpanoa.
Oikeudellinen arviointi
25 Kantajat esittävät kanteensa tueksi viisi kanneperustetta. Ensimmäinen kanneperuste koskee kantajien nimeämisen oikeudellisen perustan puuttumista. Toinen kanneperuste koskee arviointivirhettä. Kolmas kanneperuste koskee päätöksen 2010/413 20 artiklan 1 kohdan c alakohdan ja asetuksen N:o 267/2012 23 artiklan 2 kohdan d alakohdan lainvastaisuutta, jos näillä säännöksillä tarkoitetaan nimettyjen yhteisöjen tytäryhtiöitä. Neljäs kanneperuste koskee omaisuudensuojan, kaupallisen toiminnan harjoittamisoikeuden, ympäristönsuojelun periaatteen sekä Euroopan unionin humanitääristen arvojen loukkaamista ja joka tapauksessa suhteellisuusperiaatteen ja ennalta varautumisen periaatteen loukkaamista. Viides kanneperuste, johon vedotaan toissijaisesti, koskee puuttuvaa tiedoksi antamista kahdelle kantajalle, perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiä sekä puolustautumisoikeuksien ja tehokkaan oikeussuojan periaatteen loukkaamista.
26 Kantajat ovat istunnossa luopuneet kolmannesta kanneperusteestaan, mikä on merkitty kyseisen istunnon pöytäkirjaan. Koska kolmas kanneperuste on ainoa kanneperuste, joka on esitetty kannekirjelmässä vaatimusten toisen osan tueksi, viimeksi mainittu on siis jätettävä tutkimatta.
Ensimmäinen kanneperuste, joka koskee kantajien nimeämisen oikeudellisen perustan puuttumista
27 Kantajat väittävät lähinnä, että niiden nimen merkitsemisellä luetteloon ei ole mitään laillista perustaa. Niiden mukaan se, että ne ovat nimetyn yhteisön tytäryhtiöitä, ei kuulu päätöksen 2010/413 20 artiklan 1 kohdassa ja asetuksen N:o 267/2012 23 artiklan 2 kohdassa säädettyihin arviointiperusteisiin.
28 Vastaajat korostavat vastauksessaan aluksi, että neuvosto on perustellut vasta vastineessaan niiden nimien merkitsemistä luetteloihin sillä, että ne olivat NIOCin omistuksessa tai määräysvallassa.
29 Tämän jälkeen kantajat väittävät, ettei se, että ne ovat yhteisön, joka on nimetty Iranin hallitukselle tukea antavaksi yhteisöksi, tytäryhtiöitä, ole syy, jonka perusteella niiden nimet voidaan merkitä luetteloihin, koska tämä ei merkitse sitä, että kyseinen tytäryhtiö on kyseisen yhteisön omistuksessa ja määräysvallassa.
30 Lopuksi kantajat korostavat, että neuvosto voi merkitä luetteloihin sellaisen yhteisön nimen, joka on toisen yhteisön omistuksessa tai määräysvallassa, vain, jos viimeksi mainittu on itse merkitty niihin rajoittavien toimenpiteiden perusteena olevan oikeudellisen perusteen nojalla. Nyt käsiteltävässä asiassa PPL:n ja PPI:n nimiä ei kuitenkaan ole merkitty luetteloihin tällaisen perusteen nojalla.
31 Unionin yleinen tuomioistuin katsoo, että ensimmäisen kanneperusteen puitteissa esitetty kysymys koskee sitä, onko kantajien mahdollista riidanalaisten toimien perusteella yksilöidä kriteeri, joka muodostaa oikeudellisen perustan, jonka perusteella ne on merkitty luetteloihin. Tätä kysymystä on tutkittava neuvostolle silloin kuuluvaa perusteluvelvollisuutta koskevan oikeuskäytännön valossa, kun se toteuttaa rajoittavia toimenpiteitä. Riidanalaisten toimien aineellisen sisällön laillisuuteen liittyviä argumentteja, erityisesti PPI:n tytäryhtiöidensä osalta harjoittaman valvonnan puuttumiseen ja PPL:n yksityistämiseen liittyviä, tutkitaan siis arviointivirhettä koskevan toisen kanneperusteen yhteydessä.
32 Aluksi on muistutettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan asianomaiselle vastaisen toimen perusteluvelvollisuuden, joka liittyy läheisesti puolustautumisoikeuksien kunnioittamisen periaatteeseen, tarkoituksena on yhtäältä antaa asianomaiselle riittävät tiedot sen arvioimiseksi, onko toimi asianmukainen vai onko siinä mahdollisesti sellainen virhe, jonka perusteella sen pätevyys voidaan riitauttaa unionin tuomioistuimissa, ja toisaalta antaa unionin tuomioistuimille mahdollisuus valvoa toimen laillisuutta (ks. 15.11.2012 annettu tuomio neuvosto v. Bamba, C-417/11 P, EU:C:2012:718, 49 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
33 SEUT 296 artiklassa edellytetyistä perusteluista on selkeästi ja yksiselitteisesti ilmettävä toimen antaneen toimielimen päättely siten, että niille, joita toimi koskee, selviävät sen syyt ja että toimivaltainen tuomioistuin voi tutkia toimen laillisuutta (edellä 32 kohdassa mainittu tuomio neuvosto v. Bamba, EU:C:2012:718, 50 kohta). Perustelut on näin ollen lähtökohtaisesti ilmoitettava asianomaiselle samaan aikaan kuin hänelle vastainen toimi, joten perustelujen puuttumista ei voida korjata sillä, että asianomainen saa toimen perustelut tietoonsa unionin tuomioistuimissa käytävän oikeudenkäyntimenettelyn aikana (12.12.2006 annettu tuomio Organisation des Modjahedines du peuple dʾIran v. neuvosto, ns. OMPI I -tuomio, T-228/02, Kok., EU:T:2006:384, 139 kohta).
34 Yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan puitteissa määrättävien rajoittavien toimenpiteiden osalta on korostettava, että koska asianomaisella ei ole oikeutta tulla kuulluksi ennen luetteloon merkitsemistä koskevan alkuperäisen päätöksen tekemistä, perusteluvelvollisuuden noudattaminen on sitäkin tärkeämpää, koska se on asianomaisen ainoa tae siitä, että se voi ainakin kyseisen päätöksen tekemisen jälkeen käyttää tehokkaasti käytettävissään olevia oikeussuojakeinoja riitauttaakseen mainitun päätöksen laillisuuden (edellä 32 kohdassa mainittu tuomio neuvosto v. Bamba, EU:C:2012:718, 51 kohta ja edellä 33 kohdassa mainittu OMPI I -tuomio, EU:T:2006:384, 140 kohta).
35 Näin ollen rajoittavan toimenpiteen määräävän neuvoston toimen perusteluissa on paitsi yksilöitävä tämän toimenpiteen oikeudellinen perusta myös mainittava ne erityiset ja konkreettiset syyt, joiden perusteella neuvosto katsoo harkintavaltaansa käyttäessään, että asianomaiseen on kohdistettava tällainen toimenpide (ks. vastaavasti edellä 33 kohdassa mainittu OMPI I -tuomio, EU:T:2006:384, 146 kohta; 14.10.2009 annettu tuomio Bank Melli Iran v. neuvosto, T-390/08, Kok., EU:T:2009:401, 83 kohta ja edellä 32 kohdassa mainittu tuomio neuvosto v. Bamba, EU:C:2012:718, 52 kohta).
36 Perusteluvelvollisuus määräytyy kuitenkin kyseisen toimenpiteen luonteen ja sen asiayhteyden mukaan, jossa se on tehty. Perusteluvelvollisuutta on arvioitava asiaan liittyvien olosuhteiden perusteella, joita ovat muun muassa toimen sisältö, esitettyjen perustelujen luonne ja se tarve, joka niillä, joille toimi on osoitettu, tai muilla henkilöillä, joita se koskee suoraan ja erikseen, voi olla saada selvennystä tilanteeseen. Perusteluissa ei tarvitse esittää kaikkia asiaan liittyviä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja koskevia yksityiskohtia, koska tutkittaessa, ovatko perustelut riittäviä, on otettava huomioon niiden sanamuodon lisäksi myös asiayhteys ja kaikki asiaa koskevat oikeussäännöt. Asianomaiselle vastainen toimi on erityisesti riittävästi perusteltu silloin, kun se on tehty asianomaiselle tutussa asiayhteydessä, minkä vuoksi hän pystyy ymmärtämään itseensä kohdistuvan toimenpiteen ulottuvuuden (edellä 32 kohdassa mainittu tuomio neuvosto v. Bamba, EU:C:2012:718, 53 ja 54 kohta; edellä 33 kohdassa mainittu OMPI I ‑tuomio, EU:T:2006:384, 141 kohta ja edellä 35 kohdassa mainittu tuomio Bank Melli Iran v. neuvosto, EU:T:2009:401, 82 kohta).
37 Nyt käsiteltävässä asiassa on muistutettava, että PPI:n nimi on merkitty luetteloihin sillä perusteella, että se oli nimetyn yhteisön PPL:n tytäryhtiö, kun taas kolme muuta kantajaa oli merkitty luetteloihin sillä perusteella, että ne olivat PPI:n tytäryhtiöitä.
38 On todettava, että tämä perustelu ei tuo esiin nimenomaisesti riidanalaisten toimien oikeudellista perustaa. Kuten edellä 36 kohdassa mainitusta oikeuskäytännöstä ilmenee, perusteluvelvollisuutta on kuitenkin arvioitava asiaan liittyvien olosuhteiden perusteella. Riidanalaisten toimien perusteluja on siis tutkittava niiden sanamuodon valossa, mutta myös siinä asiayhteydessä, jossa mainitut toimet on toteutettu, sekä niiden perusteluiden valossa, joita on käytetty NIOCia ja muita tämän yhtiön määräysvallassa olevaan konserniin kuuluvia yhteisöjä vastaan.
39 Tältä osin on ensinnäkin muistutettava, että päätöksen 2010/413 20 artiklan 1 kohdan c alakohdassa ja asetuksen N:o 267/2012 23 artiklan 2 kohdan d alakohdassa säädetään Iranin hallitukselle tukea antavien yhteisöjen varojen ja taloudellisten resurssien jäädyttämisestä. Edellä tarkoitetuissa säännöksissä säädetään myös rajoittavien toimenpiteiden toteuttamisesta mainitulle hallitukselle tukea antavan yhteisön omistuksessa tai määräysvallassa olevia yhteisöjä kohtaan. Kuten kantajat korostavat, yhteisö siis voidaan merkitä luetteloihin viimeksi mainitun kriteerin perusteella vain, jos sen omistava tai siihen määräysvaltaa käyttävä emoyhtiö antaa tällaista tukea, mitä neuvosto ei kiistä.
40 Toiseksi on todettava, että ilmaisun ”tytäryhtiö” käyttäminen kunkin kantajan nimen merkitsemisen perusteluissa antaa näiden ymmärtää, ettei neuvosto ollut päättänyt merkitä niiden nimiä luetteloihin sellaisen merkitsemiskriteerin perusteella, joka koskee yhteisöjä, jotka antavat tukea Iranin hallitukselle, vaan sellaisen merkitsemiskriteerin perusteella, joka koskee yhteisöjä, jotka omistaa tai joihin käyttää määräysvaltaa mainitulle hallitukselle tukea antava yhteisö. Tämä ilmaisu viittaa välttämättä emoyhtiön käyttämän määräysvallan olemassaoloon, joka voi johtua muun muassa viimeksi mainitun ja kyseessä olevan tytäryhtiön välisistä pääomayhteyksistä. Kun perusteluissa mainitaan, että kantajat ovat ”tytäryhtiöitä”, niissä viitataan näin ollen selvästi päätöksessä 2010/413 ja asetuksessa N:o 267/2012 tarkoitettuun omistukseen tai määräysvaltaan.
41 Kolmanneksi on todettava, ettei riidanalaisissa toimissa tosin ilmaista nimenomaisesti, mikä yhteisö, jonka nimi on merkitty luetteloihin sen vuoksi, että se antaa tukea Iranin hallitukselle, omistaa kantajat tai käyttää niihin määräysvaltaa. PPI:n, joka on kolmen muun kantajan emoyhtiö, nimeä ei ole merkitty luetteloihin, koska se antaa tukea Iranin hallitukselle, vaan koska se on PPL:n tytäryhtiö; tämän itsensä nimi on merkitty luetteloihin siitä syystä, että se on NICOn tytäryhtiö.
42 Kun otetaan huomioon se asiayhteys, jossa riidanalaiset toimet on toteutettu ja jossa erityisesti NIOCin sekä muiden tämän yhteisön omistuksessa ja määräysvallassa olevien yhteisöjen nimet on merkitty luetteloihin, nyt käsiteltävässä asiassa on kuitenkin katsottava, että kantajat pystyivät kohtuudella yksilöimään NIOCin emoyhtiöksi, jonka omistuksessa tai määräysvallassa ne olivat, ja siten niiden luetteloihin merkitsemisen oikeudellisen perustan ilman enempiä selityksiä.
43 Ensinnäkin on todettava, että luetteloissa, joihin kantajat on merkitty ja jotka sisältyvät päätöksen 2010/413 liitteeseen II ja asetuksen N:o 267/2012 liitteeseen IX, mainitaan ”ydinalaan tai ballistisiin ohjuksiin liittyvään toimintaan osallistuvat henkilöt ja yhteisöt ja Iranin hallitukselle tukea antavat henkilöt ja yhteisöt”. Näiden joukossa on paitsi NIOCin nimi, jonka merkitsemistä perustellaan sillä, että mainittu yhtiö rahoittaa mainittua hallitusta, myös suuri joukko sellaisten yhteisöjen nimiä, jotka ovat suoraan tai välillisesti tämän yhtiön omistuksessa. NIOC on siis suuren yhtiöryhmän pää, jonka tätä yhtiötä kantajiin yhdistävä omistusketju voidaan helposti yksilöidä tähän ryhmään kuuluvien eri yhteisöjen luetteloon merkitsemisen kriteerien suhteen.
44 Erityisesti PPI:n emoyhtiöksi yksilöidyn PPL:n nimen merkitseminen luetteloihin siitä syystä, että se oli NICOn tytäryhtiö, jonka itsensä nimi oli merkitty luetteloihin siitä syystä, että se oli NIOCin tytäryhtiö, antoi siten sekä PPI:lle että muille kantajille mahdollisuuden ymmärtää, että rajoittavat toimenpiteet kohdistettiin niihin siitä syystä, että ne olivat epäsuoraan NIOCin omistuksessa tai määräysvallassa; tämä oli konsernin ainoa yhteisö, jonka nimi oli merkitty luetteloihin siitä syystä, että se antoi tukea Iranin hallitukselle päätöksen 2010/413 20 artiklan 1 kohdan c alakohdassa sekä asetuksen N:o 267/2012 23 artiklan 2 kohdan d alakohdassa tarkoitetulla tavalla. Kun riidanalaisten toimien perusteluja tarkastellaan näiden luetteloiden valossa, kantajat voivat näin ollen yksilöidä edellä mainituissa säännöksissä säädetyn perusteen, joka on toiminut oikeudellisena perustana niiden nimien merkitsemiselle luetteloihin.
45 Toiseksi on katsottava, että koska kantajat kuuluivat NIOCin määräysvallassa olevaan konserniin, niiden täytyi olla tietoisia muihin tähän konserniin kuuluviin yhteisöihin kohdistetuista rajoittavista toimenpiteistä, ja ne saattoivat näin ollen ymmärtää, että niiden nimien merkitseminen luetteloihin oli muiden yhteisöjen tavoin perusteltua, kun otetaan huomioon niiden ja NIOCin välillä olevat omistus- ja määräysvaltayhteydet.
46 Kolmanneksi kannekirjelmän sisällöstä ilmenee, että riidanalaisten toimien antamisen yhteydessä kantajilla oli riittävät tiedot ymmärtääkseen syyt, joiden vuoksi niiden nimet oli merkitty luetteloihin, ja siten tunnistaakseen tämän merkitsemisen oikeudellisen perustan. Kannekirjelmässä on esitetty kaavio, jossa ilmoitetaan selvästi kriteeri, jolla NIOCin merkitseminen luetteloon perustellaan, eli luetteloon merkitsemisen kriteeri, joka koskee yhteisöjä, jotka antavat tukea Iranin hallitukselle, sekä viimeksi mainittua kuhunkin kantajaan yhdistävä omistusketju.
47 Näiden seikkojen perusteella on pääteltävä, että vaikka riidanalaisten toimien perustelut ovat suppeat eikä niissä yksilöidä kaikkia keskeisiä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja, kantajat voivat kuitenkin niiden perusteella tunnistaa päätöksen 2010/413 20 artiklan 1 kohdan c alakohdassa sekä asetuksen N:o 267/2012 23 artiklan 2 kohdan d alakohdassa säädetyn kriteerin, joka on ollut oikeudellinen perusta niiden nimien merkitsemiselle luetteloihin. Yhtäältä ilmaisun tytäryhtiö käyttäminen merkitsee selvästi, että kantajien merkitseminen perustuu luetteloon merkitsemisen kriteeriin, joka koskee mainitulle hallitukselle tukea antavan yhteisön omistuksessa tai määräysvallassa olevia yhteisöjä, ja toisaalta sen asiayhteyden perusteella, jossa riidanalaiset toimet on annettu, voidaan tunnistaa kyseessä oleva yhteisö, joka neuvoston mukaan omisti ne tai jonka määräysvallassa ne olivat, eli NIOC, jonka nimen merkitseminen luetteloihin, mistä kantajat olivat tietoisia, perustui luetteloon merkitsemisen kriteeriin, joka koski mainitulle hallitukselle tukea antavia yhteisöjä edellä mainituissa säännöksissä säädetyllä tavalla.
48 Edellä esitetyn perusteella ensimmäinen kanneperuste on hylättävä perusteettomana.
Toinen kanneperuste, joka koskee arviointivirhettä
49 Kantajat väittävät lähinnä, että neuvosto on tehnyt arviointivirheen katsoessaan, että päätöksen 2010/413 20 artiklan 1 kohdan c alakohdassa sekä asetuksen N:o 267/2012 23 artiklan 3 kohdan d alakohdassa säädetty luetteloon merkitsemisen kriteeri täyttyi.
50 Tältä osin kantajat väittävät, että POSCOsta vain 97 prosenttia, POMCista vain 48 prosenttia ja PREstä vain 49 prosenttia on PPI:n omistuksessa, joten ei voida olettaa, että POSCO, POMC ja PRE ovat PPI:n omistuksessa tai määräysvallassa.
51 Lisäksi kantajat korostavat, ettei PPL ole enää vuoden 2012 maaliskuusta lähtien ollut NIOCin tai NICOn omistuksessa, koska kaikki osuudet ensin mainitusta yhtiöstä on siirretty Iranin kansalliselle eläkerahastolle ja sosiaaliturvalaitokselle. Ne ovat näin ollen sitä mieltä, ettei neuvoston esittämän muun näytön puuttuessa niiden voida katsoa olleen NIOCin omistuksessa tai määräysvallassa sillä hetkellä, kun niiden nimet merkittiin luetteloihin.
52 Aluksi on korostettava, että kantajat mainitsevat hyvin lyhyesti kannekirjelmässä, että PPI:n emoyhtiö PPL on riippumaton sen yläpuolella sijaitsevista yhteisöistä eli NICOsta ja NIOCista, esittämättä tästä mitään täsmennystä. Vasta kantajan vastauksessa kantajat tukeutuvat omaisuuden siirtoon osoittaakseen, etteivät ne enää olleet NIOCin omistuksessa merkittäessä niiden nimiä luetteloihin.
53 Vastaajan vastauksessaan neuvosto väittää, että kantajien väite siitä, että PPL on lakannut kuulumasta NIOCin määräysvallassa olevaan konserniin, on ristiriidassa kannekirjelmän sisällön kanssa.
54 On todettava, että unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 44 artiklan 1 kohdan c alakohdan ja 48 artiklan 2 kohdan määräyksistä ilmenee, että kannekirjelmässä on mainittava oikeudenkäynnin kohde ja yhteenveto kanteen oikeudellisista perusteista ja että oikeudenkäynnin kuluessa ei saada vedota uuteen perusteeseen, ellei se perustu oikeudenkäynnin aikana ilmenneisiin oikeudellisiin seikkoihin tai tosiseikkoihin. Peruste, jolla laajennetaan aikaisemmin – nimenomaisesti tai implisiittisesti – kannekirjelmässä esitettyä perustetta ja jolla on läheinen yhteys tähän perusteeseen, on kuitenkin otettava tutkittavaksi (20.9.1990 annettu tuomio Hanning v. parlamentti, T-37/89, Kok., EU:T:1990:49, 38 kohta). Edellytykset ovat vastaavat, kun kanneperusteen tueksi esitetään väite (ks. esim. 14.5.1998 annettu tuomio Mo och Domsjö v. komissio, T-532/94, EU:T:1998:103, 333 kohta).
55 Nyt käsiteltävässä asiassa on todettava, etteivät kantajien vastauskirjelmässä esittämät väitteet, joilla kiistetään PPL:n oleminen NICOn omistuksessa, perustu mihinkään uuteen seikkaan, joka olisi tullut esiin oikeudenkäynnin aikana. Tätä väitettä ei myöskään voi pitää kannekirjelmässä aikaisemmin esitetyn väitteen laajennuksena, koska se ei mitenkään vastaa kantajien kannekirjelmässä esittämiä tosiseikkoja.
56 Kantajat ovat ensinnäkin kannekirjelmässä esittäneet NIOCin määräysvallassa olevan konsernin hierarkkista rakennetta koskevan kaavion, jonka mukaan viimeksi mainitun omistuksessa oli kokonaan osuudet NICOsta; tämä omisti puolestaan kokonaisuudessaan PPL:n, joka omisti muut kantajat siten, että se omisti 97 prosenttia POSCOsta, 48 prosenttia POMCista ja 49 prosenttia PREstä. On kuitenkin todettava, että näin kuvattu omistusketju ei missään kohdin katkea kantajia NIOCiin yhdistävien omistussuhteiden osalta.
57 Toiseksi kantajat eivät missään vaiheessa mainitse kannekirjelmässä, että niiden ja NIOCin väliset yhteydet on katkaistu vuoden 2012 maaliskuussa, vaan ne toteavat ainoastaan, että nämä yhteydet ovat liian kaukaiset, jotta ne täyttäisivät päätöksen 2010/413 20 artiklan 1 kohdan c alakohdassa ja asetuksen N:o 267/2012 23 artiklan 2 kohdan d alakohdassa säädetyn luetteloon merkitsemisen edellytyksen.
58 Kolmanneksi kun kantajat mainitsevat, että PPL:n nimi on merkitty luetteloihin sillä perusteella, että se oli NICOn tytäryhtiö, kannekirjelmässä ei esitetä mitään väitettä tämän perusteen kiistämiseksi. Kantajat sitä vastoin tukeutuvat tähän seikkaan tukeakseen väitettään siitä, ettei niitä voitu pitää Iranin hallitukselle tukea antavaan yhteisöön sidoksissa olevina yhteisöinä, koska niiden emoyhtiöiden nimeä ei ollut merkitty luetteloihin tällaisen tuen antamisen vuoksi, vaan tällaista tukea antavan yhteisön omistuksessa tai määräysvallassa olevana yhteisönä.
59 Näin ollen on jätettävä tutkimatta väite siitä, ettei PPL enää kuulunut vuoden 2012 maaliskuusta lähtien NIOCin määräysvallassa olevaan konserniin, ja tutkittava riidanalaisten toimien perustelujen riittävyyttä yksinomaan edellä 56 kohdassa kuvaillun kaltaiseen omistusketjuun nähden.
60 Ensisijaisesti on muistutettava, että Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklassa taatun tuomioistuinvalvonnan tehokkuus edellyttää erityisesti, että valvoessaan niiden perusteiden laillisuutta, joihin perustuu päätös merkitä tietyn henkilön nimi luetteloihin, unionin tuomioistuimet varmistuvat siitä, että kyseinen päätös perustuu riittävän vankkaan tosiseikastoon. Tämä edellyttää niiden tosiseikkojen tarkistamista, joihin viitataan kyseisen päätöksen taustalla olevassa perusteiden tiivistelmässä, jottei tuomioistuinvalvonta rajoittuisi esitettyjen perusteiden abstraktin todennäköisyyden arviointiin vaan kohdistuisi siihen, onko näille perusteille tai ainakin niistä yhdelle, jonka katsotaan sellaisenaan riittävän saman päätöksen tueksi, näyttöä (18.7.2013 annettu tuomio komissio ym. v. Kadi, ns. Kadi II -tuomio, C-584/10 P, C-593/10 P ja C-595/10 P, Kok., EU:C:2013:518, 119 kohta).
61 Unionin toimivaltaisen viranomaisen asiana nimittäin on osoittaa, mikäli asia riitautetaan, että kyseessä olevaa henkilöä vastaan esitetyt perusteet ovat perusteltuja; viimeksi mainitun asiana ei ole esittää negatiivista näyttöä siitä, etteivät kyseiset perusteet ole perusteltuja. Esitettyjen tietojen tai todisteiden on tuettava asianomaista henkilöä vastaan esitettyjä perusteita. Jollei näiden seikkojen avulla ole mahdollista todeta, että jokin peruste on perusteltu, unionin tuomioistuimet katsovat, ettei peruste tue kyseessä olevaa merkitsemispäätöstä tai merkinnän pysyttämistä koskevaa päätöstä (edellä 60 kohdassa mainittu Kadi II ‑tuomio, EU:C:2013:518, 121–123 kohta).
62 Oikeuskäytännössä katsotaan, että jos yhteisön, jonka on todettu tukevan Iranin hallitusta, varat jäädytetään, on olemassa huomattava vaara siitä, että mainittu yhteisö ryhtyy sitä koskevista toimenpiteistä aiheutuvien vaikutusten kiertämiseksi painostamaan omistuksessaan tai määräysvallassaan olevia yhteisöjä. Näin ollen näiden yhteisöjen varojen jäädyttäminen, johon neuvosto velvoitetaan päätöksen 2010/413 20 artiklan 1 kohdan c alakohdassa ja asetuksen N:o 267/2012 23 artiklan 2 kohdan d alakohdassa, on tarpeellista toteutettujen toimenpiteiden tehokkuuden varmistamiseksi ja sen takaamiseksi, ettei mainittuja toimenpiteitä kierretä, sekä tähän soveltuvaa (ks. vastaavasti ja analogisesti 13.3.2012 annettu tuomio Melli Bank v. neuvosto, C-380/09 P, Kok., EU:C:2012:137, 39 ja 58 kohta).
63 Näin ollen neuvoston on tehdessään edellä mainittujen säännösten perusteella päätöksen arvioitava kunkin asian olosuhteet määrittääkseen, mitkä yhteisöt ovat toisen tahon omistuksessa tai määräysvallassa. Sitä vastoin kyseisen yhteisön toiminnan luonne ja tämän toiminnan ja Iranin hallituksen tukemisen välisen yhteyden mahdollinen puuttuminen eivät ole ratkaisevia kriteerejä tässä asiayhteydessä, koska toisen tahon omistuksessa tai määräysvallassa olevan yhteisön varojen jäädyttämistä koskevan toimenpiteen toteuttamista ei perustella sillä, että se itse antaa suoraa tukea mainitulle hallitukselle (ks. vastaavasti ja analogisesti edellä 62 kohdassa mainittu tuomio Melli Bank v. neuvosto, EU:C:2012:137, 40–42 kohta).
64 Oikeuskäytännössä todetaan edelleen, että kun yhteisön omistaa kokonaan yhteisö, joka antaa tukea Iranin hallitukselle, päätöksen 2010/413 20 artiklan 1 kohdan c alakohdassa sekä asetuksen N:o 267/2012 23 artiklan 2 kohdan d alakohdassa säädetty luetteloon merkitsemisen kriteeri täyttyy (ks. vastaavasti ja analogisesti edellä 62 kohdassa mainittu tuomio Melli Bank v. neuvosto, EU:C:2012:137, 79 kohta).
65 Nyt käsiteltävässä asiassa neuvosto katsoo, että koska NIOCin omistuksessa oli kokonaisuudessaan NICO, jonka itsensä omistuksessa oli koko PPL, jonka omistuksessa puolestaan oli koko PPI, jonka omistuksessa olivat muut kantajat eli 97 prosenttia POSCOsta, 48 prosenttia POMCista ja 49 prosenttia PREstä, kunkin kantajan on katsottava olevan NIOCin omistuksessa tai määräysvallassa päätöksen 2010/413 20 artiklan 1 kohdan c alakohdassa ja asetuksen N:o 267/2012 23 artiklan 2 kohdan d alakohdassa tarkoitetulla tavalla.
66 On siis tutkittava, onko neuvosto tämän omistusketjun ja kunkin kantajan osalta tehnyt arviointivirheen katsoessaan, että luetteloon merkitsemisen kriteeri, joka koskee yhteisöjä, jotka ovat Iranin hallitukselle tukea antavan yhteisön omistuksessa, oli täyttynyt.
67 Ensinnäkin on todettava PPI:stä, joka on NIOCin tytäryhtiö, ettei neuvosto ole tehnyt arviointivirhettä merkitessään tämän yhteisön nimen luetteloihin.
68 Kun otetaan huomioon edellä 64 kohdassa mainittu oikeuskäytäntö, se, että yhteisö on kokonaan Iranin hallitukselle tukea antavan yhteisön omistuksessa, merkitsee yksinään, että päätöksen 2010/413 20 artiklan 1 kohdan c alakohdassa ja asetuksen N:o 267/2012 23 artiklan 2 kohdan d alakohdassa säädetty luetteloon merkitsemisen kriteeri täyttyy. Lisäksi on todettava, että kilpailuoikeuden alalla, jolla myös on tarkasteltu tytäryhtiön ja sen emoyhtiön välisiä suhteita koskevaa kysymystä, väliyhtiöiden olemassaolo näiden kahden yhtiön välissä ei vaikuta millään tavoin sen kumottavissa olevan olettaman soveltamiseen, jonka mukaan kyseessä olevalla emoyhtiöllä on ratkaiseva vaikutus tytäryhtiönsä toimintaan. On katsottu, että tällaista vaikutusvaltaa voidaan käyttää välillisesti väliyhtiöiden kautta (ks. vastaavasti 20.1.2011 annettu tuomio General Química ym. v. komissio, C-90/09 P, Kok., EU:C:2011:21, 88 kohta ja 27.9.2012 annettu tuomio Shell Petroleum ym. v. komissio, T-343/06, Kok., EU:T:2012:478, 52 kohta).
69 Näin ollen on katsottava, että kun yhteisö on välillisesti Iranin hallitukselle tukea antavan yhteisön omistuksessa, päätöksen 2010/413 20 artiklan 1 kohdan c alakohdassa ja asetuksen N:o 267/2012 23 artiklan 2 kohdan d alakohdassa säädetty luetteloihin merkitsemisen kriteeri täyttyy riippumatta tämän emoyhteisön ja sen omistuksessa olevan yhteisön välillä olevista väliyhtiöistä ja niiden lukumäärästä, kunhan kukin omistusketjussa olevista yhteisöistä on kulloisenkin välittömän emoyhtiönsä omistuksessa kokonaan. Näissä olosuhteissa emoyhteisöllä säilyy ainoa ja yksinomainen määräysvalta kaikkiin sen tytäryhtiöihin ja se voi siten väliyhtiöiden kautta painostaa sen omistuksessa välillisesti olevaa yhteisöä kiertääkseen sitä koskevien toimenpiteiden vaikutuksen, mikä oikeuttaa näin ollen rajoittavien toimenpiteiden toteuttamisen tätä välillisessä omistuksessa olevaa yhteisöä vastaan.
70 Nyt käsiteltävässä asiassa on siis pääteltävä, että PPI:n, jonka omisti kokonaan PPL, jonka omisti kokonaan NICO, jonka omisti kokonaan NIOC, nimen merkitseminen luetteloihin oli oikeutettua, kun otetaan huomioon kriteeri, joka koskee Iranin hallitukselle tukea antavan yhteisön omistuksessa tai määräysvallassa olevia yhteisöjä.
71 Toiseksi POSCOn osalta on muistutettava, että PPI:n omistuksessa oli tämä yhteisö lähes kokonaan eli 97 prosenttia siitä.
72 Tältä osin kilpailuoikeutta koskevasta oikeuskäytännöstä ilmenee, että emoyhtiö voi käyttää ratkaisevaa määräysvaltaa tytäryhtiönsä toimintaan paitsi silloin, kun sen omistuksessa on tämä tytäryhtiö kokonaisuudessaan, myös silloin, kun tämä on sen omistuksessa lähes kokonaan (ks. vastaavasti 30.9.2009 annettu tuomio Arkema v. komissio, T-168/05, EU:T:2009:367, 71 kohta).
73 Näin ollen on katsottava, että kun yhteisö on kokonaan tai lähes kokonaan Iranin hallitukselle tukea antavan yhteisön omistuksessa, päätöksen 2010/413 20 artiklan 1 kohdan c alakohdassa ja asetuksen N:o 267/2012 23 artiklan 2 kohdan d alakohdassa säädetty luetteloon merkitsemisen kriteeri täyttyy.
74 Nyt käsiteltävässä asiassa neuvosto ei näin ollen ole tehnyt arviointivirhettä kohdistaessaan rajoittavan toimenpiteen POSCOon nähden huolimatta NIOCin ja POSCOn välissä olevasta kolmesta väliyhtiöstä ja siitä, ettei POSCO ole yksinomaan PPI:n omistuksessa.
75 Kuten edellä 68 ja 69 kohdassa on todettu, väliyhtiöiden lukumäärällä ei ole vaikutusta emoyhtiön kykyyn vaikuttaa merkittävällä tavalla sen tytäryhtiön menettelyyn, kun viimeksi mainittu sekä kukin väliyhtiöistä on kokonaan kyseisen emoyhtiön omistuksessa. Samaa päätelmää voidaan soveltaa, kun tytäryhtiön ja mainittujen väliyhtiöiden omistus on lähes täydellinen, kuten nyt käsiteltävässä asiassa, jossa NIOCin omistuksessa on PPI:n välityksellä 97 prosenttia POSCOsta. Voidaankin kohtuudella katsoa, että koska NIOCin ja PPI:n välillä on yksinomaisen tai lähes yksinomaisen omistuksen yhteyksiä, viimeksi mainittu pysyy kyseisen emoyhtiön yksinomaisessa ja ainoassa määräysvallassa.
76 On siis pääteltävä, että neuvosto ei ole tehnyt arviointivirhettä katsoessaan, että POSCO oli NIOCin omistuksessa, ja toinen kanneperuste on hylättävä perusteettomana tämän kantajan osalta.
77 Kolmanneksi neuvosto väittää POMCin ja PREn osalta, että kilpailuoikeutta koskevan oikeuskäytännön mukaan olettamaa siitä, että emoyhtiö käyttää tosiasiallisesti ratkaisevaa vaikutusvaltaa sen tytäryhtiöön, sovelletaan myös, kun kaksi yhtiötä ovat sen tilanteen kanssa analogisessa tilanteessa, jossa yhden ainoan yhtiön omistuksessa on sen tytäryhtiö kokonaisuudessaan. Koska nyt käsiteltävässä asiassa PPI ja Global O & M Company omistivat POMCin yhdessä, ensin mainittu 48 prosenttia ja viimeksi mainittu 47 prosenttia, ja koska PRE on yhteisyritys, josta PPI omisti 49 prosenttia ja Telford International 47 prosenttia, neuvosto katsoo, että edellä 64 kohdassa mainittu oikeuskäytäntö on ratkaiseva ja että POMCin ja PREn on näin ollen katsottava olevan välillisesti NIOCin määräysvallassa erityisesti PPI:n välityksellä.
78 Neuvosto on lisäksi istunnossa väittänyt, että koska PPI:n omistuksessa oli POMCista suurempi prosenttiosuus kuin Global O & M Companyllä ja PREstä suurempi prosenttiosuus kuin Telford Internationalilla, voidaan olettaa, että tällä yhteisöllä oli viimeinen sana sanottavanaan ja se saattoi määrätä POMCia ja PREtä.
79 Unionin yleinen tuomioistuin katsoo kuitenkin, että nyt käsiteltävässä asiassa ei voida POMCin ja PREn osalta soveltaa olettamaa siitä, että niiden emoyhtiö käyttää tosiasiallisesti ratkaisevaa vaikutusvaltaansa niihin.
80 Aluksi on huomattava väitteestä, joka koskee yhteisomistusta POMCista ja PREstä, että toisin kuin PPI:hin, Global O & M Companyyn ja Telford Internationaliin ei ole kohdistettu rajoittavia toimenpiteitä. Näissä olosuhteissa ei ole näiden kahden viimeksi mainitun yhtiön edun mukaista auttaa PPI:tä painostamaan niiden yhteistä tytäryhtiötä kiertämään vain sitä koskevien rajoittavien toimenpiteiden vaikutuksia. Näin ollen ei voida katsoa, että tilanne on analoginen sellaisen tilanteen kanssa, jossa yhden ainoan yhteisön omistuksessa on sen tytäryhtiö kokonaisuudessaan, koska nyt käsiteltävässä asiassa yhteisen vaikutusvallan olemassaolo voi estää PPI:tä ja siten NIOCia painostamasta POMCia ja PREtä siihen kohdistettujen rajoittavien toimenpiteiden vaikutuksen kiertämiseksi.
81 Tämän jälkeen on muistutettava, että oikeuskäytännön mukaan se, että yhteisön omistuksessa on 60 prosenttia yhteisöstä, ei yksinään merkitse sitä, että päätöksen 2010/413 20 artiklan 1 kohdan c alakohdassa ja asetuksen N:o 267/2012 23 artiklan 2 kohdan d alakohdassa säädetty luetteloon merkitsemistä koskeva kriteeri on täyttynyt (6.9.2013 annettu tuomio Persia International Bank v. neuvosto, T-493/10, Kok (Otteet), EU:T:2013:398, 106 kohta). Nyt käsiteltävässä asiassa sitäkin suuremmalla syyllä vastaavasti 48 prosentin ja 49 prosentin omistusosuus POMCista ja PREstä ei edellä 64 kohdassa mainitun oikeuskäytännön perusteella yksinään riitä oikeuttamaan näitä yhteisöjä koskevia rajoittavia toimenpiteitä.
82 Koska POMC ja PRE eivät ole PPI:n omistuksessa kokonaan tai lähes kokonaan, on näin ollen tutkittava, onko nyt käsiteltävän asian olosuhteet huomioon ottaen olemassa kohtuullinen riski siitä, että kaksi ensin mainittua yhtiötä saadaan kiertämään NIOCiin kohdistettujen rajoittavien toimenpiteiden vaikutukset.
83 On kuitenkin todettava, että neuvosto ei ole esittänyt mitään näyttöä, jonka perusteella unionin yleinen tuomioistuin voisi katsoa, että PPI saattoi käyttää määräysvaltaa POMCiin tai PREhen. Vaikka PPI:n omistusosuus viimeksi mainituista yhtiöistä on lievästi suurempi kuin muiden näiden yhteisöjen pääasiallisten osakkaiden, sillä on kuitenkin vähemmistöosuus. Ei siis voida olettaa, että PPI:llä oli valta nimetä yli puolet POMCin hallituksen jäsenistä tai puolet PREn hallituksen jäsenistä tai että sillä oli tavalla tai toisella viimeinen sana sanottavanaan näiden yhteisöjen hallituksissa.
84 On siis pääteltävä, että neuvosto on tehnyt arviointivirheen katsoessaan, että POMC ja PRE olivat NIOCin omistuksessa tai määräysvallassa.
85 Kaiken edellä todetun perusteella toinen kanneperuste on hylättävä perusteettomana PPI:n ja POSCOn osalta ja se on hyväksyttävä POMCin ja PREn osalta. Näin ollen riidanalaiset toimet on kumottava siltä osin kuin ne koskevat kahta viimeksi mainittua kantajaa.
Neljäs kanneperuste, joka koskee omaisuudensuojan, kaupallisen toiminnan harjoittamista koskevan oikeuden, ympäristönsuojelun periaatteen sekä unionin humanitääristen arvojen loukkaamista ja joka tapauksessa suhteellisuusperiaatteen ja ennalta varautumisen periaatteen loukkaamista
86 Kantajat väittävät, että riidanalaiset toimet loukkaavat perusvapauksia ja ‑oikeuksia.
87 Ensinnäkin kantajat väittävät lähtökohtaisesti, että riidanalaiset toimet loukkaavat niiden omaisuudensuojaa ja niiden oikeutta harjoittaa kaupallista toimintaa ja että ne ovat suhteettomia niillä tavoiteltuun päämäärään nähden.
88 Tämän jälkeen kantajat väittävät, että riidanalaiset toimet voivat aiheuttaa huomattavaa vahinkoa ympäristölle sekä iranilaisten työntekijöiden ja Iranin kansalaisten, lapset mukaan lukien, terveydelle ja turvallisuudelle. Ne väittävät, etteivät ne voi sanktioiden vuoksi saattaa loppuun Etelä-Parsin käyttöhankkeen vaihetta 19, jonka toteuttaminen on olennaista kaasupulan välttämiseksi Iranissa talvella. Ne täsmentävät lisäksi kantajan vastauksessa, että suurin osa käytetyistä materiaaleista ja teknisistä palveluista tulee unionin jäsenvaltioista. Mahdottomuus saada tätä aineistoa pakottaa Iranin islamilaisen tasavallan siten turvautumaan ympäristölle haitallisempiin muihin lämmityspolttoaineisiin, jotka lisäävät käyttöhankkeiden ympäristössä asuvien ja työskentelevien henkilöiden terveydelle ja turvallisuudelle aiheutuvia riskejä.
89 Näiden riskien perusteella kantajat katsovat, että neuvosto on loukannut ennalta varautumisen periaatetta. Sen olisi pitänyt ottaa huomioon kantajien varojen jäädytyksen vaikutukset ennen riidanalaisten toimien hyväksymistä.
90 Lopuksi kantajat väittävät, että neuvoston toteuttamat toimenpiteet ovat suhteettomia niiden ilmoitettuun tavoitteeseen nähden.
91 Unionin yleinen tuomioistuin katsoo, että kantajan kaikki väitteet on hylättävä.
92 Ensinnäkin kantajien omaisuudensuojasta ja oikeudesta harjoittaa kaupallista toimintaa on huomautettava aluksi, että mainitut oikeudet kuuluvat perusoikeuskirjan 17 ja 16 artiklassa vahvistettuihin perusoikeuksiin, joiden noudattamista unionin tuomioistuimet valvovat. On kuitenkin muistutettava, että perusoikeudet eivät ole ehdottomia ja että niiden käyttöä voidaan rajoittaa unionin yleisen edun mukaisten tavoitteiden saavuttamiseksi (16.11.2011 annettu tuomio Bank Melli Iran v. neuvosto, C-548/09 P, Kok., EU:C:2011:735, 113 kohta).
93 Oikeuskäytännön mukaan unionin oikeuden yleisiin periaatteisiin kuuluvan suhteellisuusperiaatteen mukaan unionin toimielinten säädöksillä, päätöksillä ja muilla toimenpiteillä ei saada ylittää niitä rajoja, jotka johtuvat siitä, mikä on tarpeellista niillä lainmukaisesti tavoiteltujen päämäärien toteuttamiseksi ja tähän soveltuvaa, eli silloin, kun on mahdollista valita usean tarkoituksenmukaisen toimenpiteen välillä, on valittava vähiten rajoittava, eivätkä toimenpiteistä aiheutuvat haitat saa olla liian suuria tavoiteltuihin päämääriin nähden (18.11.1987 annettu tuomio Maizena ym., 137/85, Kok., EU:C:1987:493, 15 kohta).
94 Nyt käsiteltävässä asiassa kantajien oikeutta harjoittaa kaupallista toimintaa ja niiden omaisuudensuojaa on rajoitettu huomattavasti riidanalaisten toimien hyväksymisellä, koska ne voivat käyttää unionin alueella sijaitsevia varojaan vain erityislupien perusteella, eikä mitään varoja tai taloudellisia resursseja voida antaa suoraan tai välillisesti niiden käyttöön asetuksen N:o 267/12 23 artiklan 3 kohdan nojalla. Neuvosto on kuitenkin kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden ensisijaisen merkittävyyden perusteella voinut perustellusti katsoa, että edellä mainitut oikeuksien loukkaamiset, jotka johtuvat Iranin hallitusta tukevan yhteisön omistuksessa olevien yhteisöjen nimien merkitsemisestä luetteloihin, olivat asianmukaisia ja välttämättömiä mainitun hallituksen painostamiseksi lopettamaan ydinaseiden levittämistoimintansa (ks. vastaavasti ja analogisesti edellä 62 kohdassa mainittu tuomio Melli Bank v. neuvosto, EU:C:2012:137, 61 kohta).
95 Näin ollen tällaisia loukkauksia ei voida pitää tavoitellun päämäärän kannalta suhteettomana ja sietämättömänä puuttumisena, jolla loukattaisiin näin omaisuudensuojan ja kaupallisen toiminnan harjoittamista koskevan oikeuden keskeistä sisältöä (ks. vastaavasti edellä 92 kohdassa mainittu tuomio Bank Melli Iran v. neuvosto, EU:C:2011:735, 114 ja 115 kohta).
96 Lisäksi toisin kuin kantajat väittävät, niiden varojen jäädyttämistä ei voida luokitella suhteettomaksi sillä perusteella, että ne väittävät, että on loukattu niiden oikeutta esittää perustelujaan neuvostolle. Kuten viidennen kanneperusteen tarkastelun yhteydessä todetaan (ks. jäljempänä 123 kohta ja sitä seuraavat kohdat), kantajilla on ollut tilaisuus esittää näkökantansa.
97 Näin ollen omaisuudensuojan ja kaupallisen toiminnan harjoittamista koskevan oikeuden loukkaamista sekä kyseessä olevien toimenpiteiden suhteetonta luonnetta koskevat väitteet on hylättävä perusteettomina.
98 Toiseksi ympäristövahinkojen riskeistä sekä iranilaisten työntekijöiden ja Iranin kansalaisten terveydelle ja turvallisuudelle aiheutuvista riskeistä on aluksi huomattava, että mahdottomuus saada materiaaleja ja keskeisiä teknisiä palveluja unioniin sijoittautuneilta yrityksiltä, minkä esitetään olleen näiden riskien syy, ei millään tavoin johdu kantajia koskevista rajoittavista toimenpiteistä.
99 Kantajien väitteistä sekä kantajien vastauskirjelmään näiden väitteiden tueksi liittämistä asiakirjoista ilmenee, että kaasupulan riskit tai muiden lämmityspolttoaineiden käyttämiseen liittyvät riskit eivät ole seurausta mahdollisista taloudellisista vaikeuksista, joita aiheutuu kantajille niiden varojen jäädyttämisestä ja jotka estävät niitä hankkimasta niiden toiminnan jatkamiseen tarvittavaa materiaalia, vaan ne johtuvat unionin asettamista rajoituksista toimittaa iranilaisille yhteisöille tavaroita tai keskeistä teknologiaa sekä näihin tavaroihin liittyviä teknisiä palveluja, jotka on tarkoitettu Iranin kaasuteollisuudelle.
100 Kuten neuvosto toteaa, nämä rajoitukset, joista säädetään muun muassa päätöksen 2010/413 4 artiklassa sekä asetuksen N:o 267/2012 8 ja 9 artiklassa, koskevat kaikkia iranilaisia yhteisöjä ja ne voivat siis vaikuttaa kantajiin riippumatta siitä, onko niiden nimet merkitty luetteloihin. Mainittujen säännösten lainmukaisuutta ei myöskään voida riitauttaa nyt käsiteltävän kanteen yhteydessä, koska ne eivät ole riidanalaisten toimien oikeudellinen perusta.
101 On siis pääteltävä, että väite, jonka mukaan riidanalaiset toimet luovat riskin ympäristölle sekä iranilaisten työntekijöiden ja Iranin kansalaisten terveydelle ja turvallisuudelle, ei ole perusteltu.
102 Kolmanneksi ennalta varautumisen periaatteesta on muistutettava, että kyseinen periaate on unionin oikeuden yleinen periaate, joka velvoittaa asianomaiset viranomaiset toteuttamaan niille asiaa koskevassa lainsäädännössä annettujen toimivaltuuksien käyttämistä koskevan täsmällisen sääntelyn mukaisesti asianmukaisia toimenpiteitä tiettyjen kansanterveyteen, turvallisuuteen ja ympäristöön kohdistuvien mahdollisten vaarojen ehkäisemiseksi, jolloin näiden intressien suojeluun liittyvät vaatimukset ovat ensisijaisia taloudellisiin intresseihin nähden (ks. 26.11.2002 annettu tuomio Artegodan ym. v. komissio, T-74/00, T-76/00, T-83/00–T-85/00, T-132/00, T-137/00 ja T-141/00, Kok., EU:T:2002:283, 183 ja 184 kohta ja 21.10.2003 annettu tuomio Solvay Pharmaceuticals v. neuvosto, T-392/02, Kok., EU:T:2003:277, 121 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
103 Kuten edellä 98–101 kohdasta ilmenee, kantajat eivät kuitenkaan nyt käsiteltävässä asiassa ole osoittaneet mahdollisia terveyteen, turvallisuuteen tai ympäristöön kohdistuvia riskejä, jotka olisivat voineet johtua varojen jäädyttämisestä. Näin ollen neuvostoa ei voida moittia siitä, ettei se ollut soveltanut ennalta varautumisen periaatetta hyväksyessään riidanalaiset toimet.
104 Edellä esitetystä seuraa, että neljäs kanneperuste on hylättävä perusteettomana.
Viides kanneperuste, joka koskee riidanalaisten toimien puuttuvaa tiedoksi antamista kahdelle kantajalle, sekä perusteluvelvollisuuden, puolustautumisoikeuksien ja tehokkaan oikeussuojan loukkaamista
105 Kantajat katsovat, että neuvosto on loukannut niiden menettelyllisiä oikeuksia, puolustautumisoikeuksia ja tehokasta oikeussuojaa koskevaa oikeutta.
106 Kantajat väittävät ensinnäkin, ettei neuvosto ole antanut riidanalaisia toimia erikseen tiedoksi POMC:lle ja PRElle.
107 Toiseksi kantajat väittävät, ettei neuvosto ole perustellut päätöstään kohdistaa niihin rajoittavia toimenpiteitä eikä se näin ollen ole informoinut niitä niiden nimien luetteloihin merkitsemisen perusteista. Ne täsmentävät vastauskirjelmässä, että perustelu, jonka mukaan ne olisivat NIOCn omistuksessa tai määräysvallassa, ei vastaa riidanalaisissa toimissa esitettyjä perusteluja.
108 Kolmanneksi kantajat väittävät, ettei neuvosto ole ilmoittanut niille niiden pyynnöstä huolimatta niitä tietoja ja sitä näyttöä, joihin se tukeutui riidanalaiset toimet hyväksyessään. Ne katsovat näin ollen, etteivät ne ole voineet esittää väitteitään eivätkä riitauttaa tyydyttävällä tavalla niiden nimien merkitsemistä luetteloihin.
109 Aluksi on todettava, että kantajat ovat pyytäneet unionin yleistä tuomioistuinta tutkimaan viidennen kanneperusteen yhteydessä esitetyt menettelylliset väitteet ainoastaan, jos neljä ensimmäistä kanneperustetta hylätään. Koska POMCin ja PREn osalta toinen kanneperuste hyväksytään, on siis tutkittava viides kanneperuste ainoastaan PPI:n ja POSCOn osalta (jäljempänä kaksi ensimmäistä kantajaa). Näin ollen väitettä, joka koskee sitä, ettei riidanalaisia toimia ole annettu tiedoksi POMC:lle ja PRElle, ei tutkita viidennen kanneperusteen puitteissa.
110 Perusteluvelvollisuuden osalta ilmenee ensisijaisesti ensinnäkin selvästi ensimmäisen kanneperusteen tutkimisesta (ks. edellä 27–48 kohta), että riidanalaisten toimien perustelut ovat riittävät, koska kaksi ensimmäistä kantajaa on voinut niiden perusteella yksilöidä paitsi näiden toimien oikeudellisen perustan myös ne erityisesti ja konkreettiset syyt, joiden vuoksi neuvosto on katsonut, että niihin on kohdistettava rajoittavia toimenpiteitä edellä 35 kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaisesti.
111 Puolustautumisoikeuksista on todettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan näiden oikeuksien ja erityisesti kuulluksi tulemista koskevan oikeuden kunnioittaminen menettelyssä, jota käydään jotakin yhteisöä vastaan ja jonka päätteeksi voidaan tehdä tälle vastainen päätös, on unionin oikeuden perustavanlaatuinen periaate, jota on noudatettava, vaikka kyseessä olevasta menettelystä ei olisi annettu mitään sääntöjä (edellä 35 kohdassa mainittu tuomio Bank Melli Iran v. neuvosto, EU:T:2009:401, 91 kohta).
112 Puolustautumisoikeuksien kunnioittamisen periaate edellyttää yhtäältä, että asianomaiselle yhteisölle annetaan tiedoksi sitä vastaan esitetyt seikat, joilla perustellaan sille vastainen toimi. Toisaalta sille on annettava mahdollisuus esittää asianmukaisesti kantansa kyseisistä seikoista (ks. analogisesti edellä 33 kohdassa mainittu OMPI I -tuomio, EU:T:2006:384, 93 kohta).
113 Kun on kyse ensimmäisestä toimesta, jolla yhteisön varat jäädytetään, asianomaiselle vastaiset seikat on näin ollen annettava asianomaiselle tiedoksi joko samalla hetkellä, kun kyseessä oleva toimi toteutetaan, tai mahdollisimman pian sen jälkeen, elleivät unionin tai sen jäsenvaltioiden turvallisuuteen tai niiden kansainvälisten suhteiden hoitoon liittyvät pakottavat syyt estä tätä tiedoksiantamista. Kyseessä olevalla yhteisöllä on myös sen pyynnöstä oikeus esittää kantansa näistä seikoista, kun toimi on hyväksytty (ks. analogisesti edellä 33 kohdassa mainittu OMPI I -tuomio, EU:T:2006:384, 137 kohta).
114 On lisäksi huomattava, että silloin kun asianomaiselle yhteisölle on ilmoitettu riittävän tarkat tiedot, joiden avulla se voi tehokkaasti ilmaista kantansa neuvoston sitä vastaan esittämistä seikoista, puolustautumisoikeuksien kunnioittamista koskeva periaate ei merkitse sitä, että kyseisellä toimielimellä on velvollisuus antaa oma-aloitteisesti mahdollisuus tutustua asiaan liittyviin asiakirjoihin. Neuvoston on annettava oikeus tutustua kaikkiin hallinnollisiin asiakirjoihin, jotka eivät ole luottamuksellisia ja jotka koskevat kyseessä olevaa toimenpidettä, ainoastaan asianomaisen pyynnöstä (ks. edellä 35 kohdassa tuomio Melli Bank Iran v. neuvosto, EU:T:2009:401, 97 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
115 Tehokkaan oikeussuojan periaate merkitsee, että kyseessä oleva unionin viranomainen on velvollinen ilmoittamaan asianomaisen rajoittavan toimenpiteen perustelut yhteisölle, jota asia koskee, mahdollisuuksiensa mukaan joko sinä ajankohtana, jona kyseinen toimenpide toteutetaan, tai ainakin niin pian kuin mahdollista sen toteuttamisen jälkeen, jotta asianomainen yhteisö voi käyttää kanneoikeuttaan ennen määräajan päättymistä. Tämän perustelujen ilmoittamista koskevan velvollisuuden noudattaminen on nimittäin tarpeen sekä sitä varten, että rajoittavien toimenpiteiden adressaatit voivat puolustaa oikeuksiaan parhain mahdollisin edellytyksin ja päättää kaikista asiaan vaikuttavista seikoista tietoisina, onko asian saattaminen unionin tuomioistuinten käsiteltäväksi tarkoituksenmukaista, että sitä varten, että viimeksi mainitut kykenevät täysimääräisesti harjoittamaan kyseessä olevaan toimeen kohdistuvaa laillisuusvalvontaa, joka niille kuuluu (ks. vastaavasti ja analogisesti 3.9.2008 annettu tuomio Kadi ja Al Barakaat International Foundation v. neuvosto ja komissio, C‑402/05 P ja C‑415/05 P, Kok., EU:C:2008:461, 335–337 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
116 Nyt käsiteltävässä asiassa ensinnäkin kantajaa vastaan esitettyjen seikkojen ensimmäistä kertaa tiedoksi antamisen osalta on muistutettava yhtäältä, että riidanalaiset toimet annettiin tiedoksi kahdelle ensimmäiselle kantajalle 10.6.2013 päivätyillä kirjeillä, ja toisaalta, että perusteluvelvollisuutta koskevien ensimmäisen kanneperusteen sekä edellä 110 kohdan tutkimisesta ilmenee, että riidanalaiset toimet ovat riittävän perusteltuja, koska kaksi ensimmäistä kantajaa ovat niiden perusteella voineet ymmärtää syyt, joiden vuoksi ne on merkitty luetteloihin.
117 Näin ollen on todettava, että neuvosto ei ole loukannut kahden ensimmäisen kantajan puolustautumisoikeuksia siltä osin kuin kyse on näitä vastaan esitettyjen seikkojen antamisesta tiedoksi ensimmäistä kertaa.
118 Toiseksi ilman, että olisi tarpeen lausua väitteestä, jonka mukaan neuvosto ei ole antanut tiedoksi kahdelle ensimmäiselle kantajalle asiakirja-aineistoon sisältyneitä asiakirjoja hyvissä ajoin, on todettava, ettei neuvosto ole loukannut kantajien puolustautumisoikeuksia asiakirjoihin tutustumista koskevan oikeuden osalta.
119 On muistutettava, että asiakirjan, johon neuvosto on tukeutunut johonkin yhteisöön kohdistuvien rajoittavien toimenpiteiden toteuttamiseksi tai pysyttämiseksi, myöhäinen tiedoksi antaminen merkitsee puolustautumisoikeuksien sellaista loukkausta, joka oikeuttaa kyseessä olevien toimien kumoamisen, vain silloin, kun on osoitettu, ettei kyseisiä rajoittavia toimenpiteitä olisi voitu toteuttaa tai pysyttää perustellusti, jos myöhässä tiedoksi annettu asiakirja olisi jätettävä huomiotta asianomaiselle vastaisena seikkana (edellä 81 kohdassa mainittu tuomio Persia International Bank v. neuvosto, EU:T:2013:398, 85 kohta).
120 Näin ollen vaikka nyt käsiteltävässä asiassa oletettaisiinkin, että neuvosto on antanut myöhässä tiedoksi kantajien asiakirja-aineistoon sisältyvät asiakirjat, tämä seikka voi oikeuttaa riidanalaisten toimien kumoamisen vain, jos todetaan, että kahteen ensimmäiseen kantajaan kohdistettuja rajoittavia toimenpiteitä ei voida oikeuttaa viimeksi mainituille hyvissä ajoin tiedoksi annetuilla seikoilla eli riidanalaisiin toimiin sisältyvillä perusteluilla.
121 Yhtäältä on todettava, että vastaajan vastineen jättämisen yhteydessä tiedoksi annetut asiakirjat eivät sisällä mitään uutta tietoa, joka olisi hyödyllistä kahden ensimmäisen kantajan puolustukselle, koska niiden sisällössä ei ole mitään uutta näitä koskevaa seikkaa. Toisaalta toisen kanneperusteen tutkimisesta ilmenee, että riidanalaisiin toimiin sisältyneet perustelut, sellaisina kuin ne annettiin tiedoksi kahdelle ensimmäiselle kantajalle, olivat riittäviä niihin kohdistettujen rajoittavien toimenpiteiden oikeuttamiseksi.
122 Näissä olosuhteissa on pääteltävä, ettei neuvosto ole loukannut kahden ensimmäisen kantajan puolustautumisoikeuksia asiakirjoihin tutustumista koskevan oikeuden osalta.
123 Kolmanneksi kahden ensimmäisen kantajan mahdollisuudesta esittää tehokkaasti näkemyksensä on todettava, että riidanalaisten toimien hyväksymisen johdosta kantajat osoittivat neuvostolle 9.8.2013 kirjeen, jossa ne ilmaisivat näkemyksensä ja vaativat, että niille annetaan tiedoksi syyt niiden nimien merkitsemiseen luetteloihin sekä niiden asiakirja-aineistoihin sisältyvät todisteet.
124 Näin ollen kahdella ensimmäisellä kantajalla on ollut tilaisuus esittää tehokkaasti näkemyksensä, joten neuvostoa ei voida moittia siitä, että se on loukannut näiden puolustautumisoikeuksia tältä osin.
125 Näissä olosuhteissa unionin yleinen tuomioistuin katsoo, että kaksi ensimmäistä kantajaa on voinut puolustaa oikeuksiaan ja että se on voinut täysimääräisesti valvoa riidanalaisten toimien laillisuutta. Kaksi ensimmäistä kantajaa moittii siis neuvostoa virheellisesti siitä, että se olisi loukannut näiden oikeutta tehokkaaseen oikeussuojaan.
126 Näin ollen viides kanneperuste on hylättävä perusteettomana kahden ensimmäisen kantajan osalta.
127 Kaiken edellä esitetyn perusteella on näin ollen hylättävä kanne siltä osin kuin se koskee PPI:tä ja POSCOa, ja se on hyväksyttävä siltä osin kuin se koskee POMCia ja PREtä.
Riidanalaisten toimien kumoamisen ajalliset vaikutukset POMCia ja PREtä koskevin osin
128 SEUT 264 artiklan toisen kohdan mukaan unionin yleinen tuomioistuin voi tarpeelliseksi katsoessaan todeta, miltä osin kumotun toimen vaikutuksia on pidettävä pysyvinä. Oikeuskäytännön mukaan unionin tuomioistuimet voivat tämän määräyksen perusteella päättää päivän, jona niiden kumoamistuomio tulee voimaan (12.12.2013 annettu tuomio Nabipour ym. v. neuvosto, T-58/12, EU:T:2013:640, 250 ja 251 kohta).
129 Nyt käsiteltävässä asiassa unionin yleinen tuomioistuin katsoo jäljempänä esitetyistä syistä, että riidanalaisten toimien vaikutukset on tarpeen pysyttää siihen asti, kunnes Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 56 artiklan ensimmäisessä kohdassa tarkoitettu määräaika muutoksenhaulle päättyy tai, jos muutosta haetaan tässä ajassa, muutoksenhaun hylkäämiseen asti.
130 On muistutettava, että Iranin islamilaisen tasavallan käyttöön ottama ydinohjelma aiheuttaa syvää huolta sekä kansainvälisesti että Euroopan tasolla. Tässä yhteydessä neuvosto on asteittain laajentanut turvallisuusneuvoston päätöslauselmien täytäntöönpanon yhteydessä tätä valtiota vastaan toteutettujen rajoittavien toimenpiteiden lukumäärää estääkseen sellaisten toimintojen kehityksen, jotka vaarantavat kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden.
131 Näin ollen POMCin ja PREn intressi siihen, että riidanalaisia toimia koskevalla kumoamistuomiolla on välitön vaikutus niiden osalta, on tasapainotettava unionin politiikassa Iranin islamilaiseen tasavaltaan kohdistettujen rajoittavien toimenpiteiden alalla tavoitellun yleisen päämäärän kanssa. Rajoittavan toimenpiteen kumoamisen ajallisen vaikutuksen mukauttaminen voidaan siten oikeuttaa tarpeella varmistaa rajoittavien toimenpiteiden tehokkuus ja loppujen lopuksi pakottavilla näkökohdilla, jotka liittyvät turvallisuuteen tai unionin ja sen jäsenvaltioiden kansainvälisten suhteiden hoitamiseen (ks. analogisesti siitä, ettei ole velvollisuutta antaa etukäteen tiedoksi sille, jota asia koskee, syitä tämän merkitsemiselle ensimmäisen kerran luetteloihin, 21.12.2011 annettu tuomio Ranska v. People’s Mojahedin Organization of Iran, C-27/09 P, Kok., EU:C:2011:853, 67 kohta).
132 Riidanalaisten toimien kumoaminen välittömin vaikutuksin POMCia ja PREtä koskevin osin mahdollistaisi sen, että nämä voisivat siirtää kaikki varansa tai osan niistä unionin ulkopuolelle ilman, että neuvosto voisi tarpeen vaatiessa soveltaa hyvissä ajoin SEUT 266 artiklaa tässä tuomiossa todettujen sääntöjenvastaisuuksien korjaamiseksi, joten saatettaisiin vaarantaa vakavasti ja korjaamattomasti kaikki sellainen varojen jäädytys, josta neuvosto saattaa tulevaisuudessa päättää näiden yhteisöjen osalta.
133 SEUT 266 artiklan soveltamisesta nyt käsiteltävässä asiassa on todettava, että se, että tällä tuomiolla kumotaan POMCin ja PREn nimien merkitseminen luetteloihin, johtuu siitä, ettei tämän merkitsemisen perusteluja ole tuettu riittävällä näytöllä (ks. edellä 77–84 kohta). Vaikka neuvoston onkin päätettävä tämän tuomion täytäntöönpanotoimenpiteistä, ei voida heti sulkea pois sitä, että kyseiset nimet merkitään luetteloihin uudestaan. Tämän uuden tarkastelun puitteissa neuvostolla on mahdollisuus merkitä kyseiset nimet uudelleen luetteloihin oikeudellisesti riittävästi tuetuin perusteluin.
134 Tästä seuraa, että riidanalaisten toimien vaikutukset on pysytettävä POMCiin ja PREhen nähden siihen asti, kunnes määräaika muutoksenhaulle päättyy, tai jos muutosta haetaan, muutoksenhaun hylkäämiseen asti.
Oikeudenkäyntikulut
135 Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan 2 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Työjärjestyksen 87 artiklan 3 kohdassa määrätään, että jos asiassa osa vaatimuksista ratkaistaan toisen asianosaisen ja osa toisen asianosaisen hyväksi tai jos siihen on muutoin erityisiä syitä, unionin yleinen tuomioistuin voi määrätä oikeudenkäyntikulut jaettaviksi asianosaisten kesken tai määrätä, että kukin asianosainen vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.
136 Käsiteltävän asian olosuhteiden perusteella on syytä päättää, että kukin asianosainen vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.
Näillä perusteilla
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (seitsemäs jaosto)
on ratkaissut asian seuraavasti:
1) Kumotaan Petropars Aria Kish Operation and Management Co:ta ja Petropars Resources Engineering Kish Co:ta koskevin osin:
– Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä annetun päätöksen 2010/413/YUTP muuttamisesta 6.6.2013 tehty neuvoston päätös 2013/270/YUTP
– Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä annetun asetuksen (EU) N:o 267/2012 täytäntöönpanosta 6.6.2013 annettu neuvoston täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 522/2013.
2) Päätöksen 2013/270 ja asetuksen N:o 522/2013 vaikutukset pysytetään Petropars Aria Kish Operation and Management Co:n ja Petropars Resources Engineering Kish Co:n osalta siihen asti, kunnes Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 56 artiklan ensimmäisessä kohdassa tarkoitettu määräaika muutoksenhaulle päättyy, tai jos muutosta haetaan määräajassa, muutoksenhaun hylkäämiseen asti.
3) Kanne hylätään muilta osin.
4) Kukin asianosainen vastaa omistaa oikeudenkäyntikuluistaan.
Jaeger | Van der Woude | Buttigieg |
Julistettiin Luxemburgissa 5 päivänä toukokuuta 2015.
Allekirjoitukset