Väliaikainen versio
JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS
LAILA MEDINA
21 päivänä syyskuuta 2023 (1)
Asia C‑334/22
Audi AG
vastaan
GQ
(Ennakkoratkaisupyyntö – Sąd Okręgowy w Warszawie (Varsovan alueellinen tuomioistuin, Puola))
Ennakkoratkaisupyyntö – Asetus (EU) 2017/1001 – 9 artiklan 2 ja 3 kohta – EU‑tavaramerkin antamat oikeudet – Tilanne, jossa kolmas käyttää samaa tai samankaltaista merkkiä elinkeinotoiminnassa – Auton varaosat – Jäähdyttimen etusäleiköt – Autonvalmistajan tunnuksen kiinnittämiseen tarkoitettu osa – 14 artiklan 1 kohdan c alakohta ja 2 kohta – EU‑tavaramerkin vaikutuksiin kohdistuvat rajoitukset – Saman tai samankaltaisen merkin käyttäminen sen osoittamiseksi, että tavara on lisätarvike tai varaosa – Hyvä liiketapa – Arviointiperusteet
I Johdanto
1. Ennakkoratkaisupyyntö koskee asetuksen (EU) 2017/1001(2) 9 artiklan 2 ja 3 kohdan sekä saman asetuksen 14 artiklan 1 kohdan c alakohdan ja 2 kohdan tulkintaa.
2. Tämä pyyntö on esitetty oikeudenkäynnissä, jossa vastakkain ovat autoja ja auton lisätarvikkeita valmistava Audi AG ja varaosien tukkumyyjä GQ, joka myy näitä tavaroita verkkokauppasivustolla. Oikeusriidassa on kyse siitä, että GQ:n väitetään loukanneen oikeuksia, joita Audi AG:llä on sille kuuluvan EU‑tavaramerkiksi rekisteröidyn kuviomerkin perusteella.
3. Nyt käsiteltävässä asiassa on keskeisesti kyse EU‑tavaramerkkiin perustuvien tavaramerkin haltijan yksinoikeuksien suojan laajuudesta ja näin ollen tavaramerkin vaikutusten rajoittamisesta siten, että kolmas voi käyttää sitä elinkeinotoiminnassa. Unionin tuomioistuimelle tarjoutuu tässä asiassa tilaisuus kehittää oikeuskäytäntöään, joka koskee asetuksen 2017/1001 tulkintaa erityisesti autojen varaosien markkinoinnin yhteydessä.
II Asiaa koskevat oikeussäännöt
A Asetus 2017/1001
4. Asetuksen N:o 2017/1001 9 artiklassa, jonka otsikko on ”EU‑tavaramerkin antamat oikeudet”, säädetään seuraavaa:
”1. EU‑tavaramerkin haltijalla on rekisteröinnin perusteella EU‑tavaramerkkiin yksinoikeudet.
2. Rajoittamatta ennen EU‑tavaramerkin hakemis‑ tai etuoikeuspäivää hankittujen oikeuksien soveltamista kyseisen EU‑tavaramerkin haltijalla on oikeus kieltää kaikkia kolmansia osapuolia ilman hänen suostumustaan käyttämästä elinkeinotoiminnassa tunnusta tavaroita tai palveluja varten, jos:
a) tunnus on sama kuin EU‑tavaramerkki, ja sitä käytetään samoja tavaroita tai palveluita varten kuin ne tavarat ja palvelut, joita varten EU‑tavaramerkki on rekisteröity;
b) tunnus on sama tai samankaltainen kuin EU‑tavaramerkki, ja sitä käytetään samoja tai samankaltaisia tavaroita tai palveluja varten kuin ne, joita varten EU‑tavaramerkki on rekisteröity, jos tämä aiheuttaa yleisön keskuudessa sekaannusvaaran, mukaan lukien vaara tunnuksen ja tavaramerkin välisestä mielleyhtymästä;
– –
3. Edellä 2 kohdassa säädetyin edellytyksin voidaan kieltää erityisesti:
a) tunnuksen paneminen tavaroihin tai niiden päällyksiin;
b) tavaroiden tarjoaminen tai markkinoille saattaminen tai niiden varastoiminen tällaista tarkoitusta varten tunnusta käyttäen taikka palvelujen tarjoaminen tai suorittaminen tunnusta käyttäen;
c) tavaroiden maahantuonti tai maastavienti merkkiä käyttäen;
– –”
5. Asetuksen N:o 2017/1001 14 artiklassa, jonka otsikko on ”EU‑tavaramerkin vaikutuksiin kohdistuvat rajoitukset”, säädetään seuraavaa:
”1. EU‑tavaramerkki ei oikeuta haltijaa kieltämään kolmatta käyttämästä elinkeinotoiminnassa seuraavia:
– –
c) EU‑tavaramerkkiä tavaroiden tai palvelujen tunnistamiseksi EU‑tavaramerkin haltijan tavaroiksi tai palveluiksi tai viitattaessa tavaroihin tai palveluihin kyseisen tavaramerkin haltijan tavaroina tai palveluina, erityisesti silloin kun kyseisen tavaramerkin käyttäminen on tarpeen tavaran tai palvelun, erityisesti lisätarvikkeiden tai varaosien, käyttötarkoituksen osoittamiseksi.
2. Edellä olevaa 1 kohtaa sovelletaan vain, jos kolmas osapuoli käyttää tavaramerkkiä hyvää liiketapaa noudattaen.”
B Asetus (EY) N:o 6/2002
6. Asetuksen (EY) N:o 6/2002(3) 19 artiklassa, jonka otsikko on ”Yhteisömallin antamat oikeudet”, säädetään seuraavaa:
”1. Rekisteröity yhteisömalli antaa haltijalleen yksinoikeuden käyttää mallia ja estää kolmatta osapuolta käyttämästä sitä ilman haltijan lupaa. Edellä mainittu käyttö käsittää erityisesti sellaisen tuotteen, johon kyseinen malli sisältyy tai johon sitä sovelletaan, valmistamisen, tarjoamisen, markkinoille saattamisen, maahantuonnin, maastaviennin tai käytön sekä tällaisen tuotteen varastoinnin näihin tarkoituksiin.
– –”
7. Asetuksen N:o 6/2002 110 artiklassa, jonka otsikko on ”Siirtymäsäännös”, säädetään seuraavaa:
”1. Kunnes tähän asetukseen komission ehdotuksesta tehtävät muutokset tulevat voimaan, yhteisömalliin perustuvaa suojaa ei ole mallilla, joka on osa moniosaista tuotetta, jota käytetään 19 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla kyseisen moniosaisen tuotteen korjaamiseen sen alkuperäisen ulkoasun palauttamiseksi.
– –”
III Tosiseikat ja ennakkoratkaisukysymykset
8. Kantaja AUDI AG on yritys, jonka kotipaikka on Ingolstadtissa (Saksa) ja jolla on yksinoikeus jäljempänä esitettyyn kuviomerkkiin, joka on rekisteröity EU‑tavaramerkiksi numerolla 000018762 muun muassa Nizzan sopimukseen pohjautuvan luokituksen luokkaan 12 (ajoneuvot, varaosat ja autotarvikkeet). Tavaramerkki on neljästä horisontaalisesti rinnakkain asetetusta ja lomittaisesta renkaasta muodostuva merkki, jota kantaja valmistaa ja käyttää tunnuksenaan:
9. Vastaaja GQ on luonnollinen henkilö, joka myy autojen varaosia. Hän ei tarjoa näitä tavaroita suoraan kuluttajille vaan myy niitä muille jakelijoille. Vuosina 1986–2017 vastaaja mainosti ja piti kaupan internetsivustollaan jäähdyttimien etusäleikköjä, jotka oli mukautettu ja tarkoitettu Audin 1980‑ ja 1990‑luvun malleihin. Näissä jäähdyttimien etusäleiköissä, kuten alkuperäisissäkin, oli uurrettu kohta, joka oli tarkoitettu autonvalmistajan tunnuksen asentamiseen ja kiinnittämiseen ja joka vastasi ulkoasultaan kantajan EU‑tavaramerkkiä.
10. Kantaja on vuodesta 2017 alkaen nostanut vastaajaa vastaan kanteita, joiden tarkoituksena on ollut estää sitä pitämästä kaupan sellaisia muita kuin alkuperäisiä varaosia, joiden tietyt osat vastaavat osittain tai kokonaisuudessaan muodoltaan kantajan tavaramerkkiä. Toukokuussa 2020 Sąd Okręgowy w Warszawiessa (Varsovan alueellinen tuomioistuin, Puola), joka on nyt käsiteltävässä asiassa ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin, nostamassaan kanteessa kantaja vaati erityisesti, että vastaajaa on kiellettävä tuomasta maahan, tarjoamasta, markkinoimasta ja mainostamasta muita kuin alkuperäisiä jäähdyttimen etusäleikköjä, joissa on sama tai samankaltainen merkki kuin sen EU‑tavaramerkki. Kantaja vaati myös, että 70 tullin takavarikoimaa jäähdyttimen etusäleikköä on hävitettävä.
11. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo, että voidakseen ratkaista asian sen on määritettävä, kattaako kantajan EU‑tavaramerkin – jolla kyseisen tuomioistuimen mukaan on korkea erottamiskyky, joka on Puolassa yleisesti tunnettu ja joka yhdistetään selvästi kantajaan – suojan laajuus myös osan, jolla autonvalmistajan tunnus voidaan asentaa ja kiinnittää jäähdyttimen etusäleikköön ja joka on muodoltaan sama tai sekaannusta aiheuttavalla tavalla samankaltainen kuin kyseinen merkki.
12. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on epävarma ensinnäkin siitä, täyttääkö osa, jolla autonvalmistajan tunnus asennetaan tai kiinnitetään jäähdyttimen etusäleikköön, tavaramerkin tehtävän eli tavaran alkuperän osoittamistehtävän. Tämä epäilys herää, vaikka oletettaisiin, että tämä osa vastaa muodoltaan valmistajan tunnuksen muotoa ja että sitä voidaan siten pitää samana tai ainakin sekaannusta aiheuttavalla tavalla samankaltaisena kuin valmistajan EU‑tavaramerkki.
13. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin kiinnittää tältä osin unionin tuomioistuimen huomiota siihen, että EU:n tavaramerkkioikeuteen ei sisälly asetuksen N:o 6/2002 110 artiklan 1 kohtaa vastaavaa säännöstä – eli niin sanottua korjauslauseketta –, jossa suojan ulkopuolelle suljetaan EU‑mallien osalta malli, joka on osa moniosaista tuotetta, jota käytetään kyseisen tuotteen korjaamiseen sen alkuperäisen ulkoasun palauttamiseksi. Se katsoo edelleen, että asetuksen 2017/1001 9 artiklan 2 ja 3 kohdan tulkintaa tulisi ohjata EU:n tavaramerkkioikeuden tavoite, joka on suojata vääristymätöntä kilpailua ja kuluttajien intressiä siihen, että he voivat valita, hankkivatko he alkuperäisiä vai muita kuin alkuperäisiä auton varaosia.
14. Jos toiseksi katsotaan, että autonvalmistajan tunnuksen asentamiseen ja kiinnittämiseen jäähdyttimen etusäleikköön tarkoitettu osa täyttää tavaramerkin tehtävän, ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan olisi kysyttävä myös, sallitaanko asetuksen 2017/1001 14 artiklan 1 kohdan c alakohdassa se, että varaosien myyjä markkinoi tällaisella osalla varustettuja muita kuin alkuperäisiä etusäleikköjä. Jos vastaus on myöntävä, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii, mitä arviointiperusteita olisi käytettävä sen määrittämiseksi, onko EU‑tavaramerkin käyttäminen hyvän liiketavan mukaista asetuksen 2017/1001 14 artiklan 2 kohdassa edellytetyllä tavalla.
15. Sąd Okręgowy w Warszawie on tässä tilanteessa päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:
”1 a) Onko [asetuksen 2017/1001] 14 artiklan 1 kohdan c alakohtaa tulkittava siten, että se on esteenä sille, että tavaramerkin haltija tai tuomioistuin kieltää kolmatta osapuolta käyttämästä elinkeinotoiminnassa samaa tai sekaannusta aiheuttavalla tavalla samankaltaista merkkiä kuin EU‑tavaramerkki auton varaosissa (jäähdyttimen etusäleikkö), kun on kyse autotarvikkeen (tunnus, joka esittää EU‑tavaramerkkiä) kiinnitysosasta, ja
kun on teknisesti mahdollista kiinnittää alkuperäinen tunnus, joka esittää EU‑tavaramerkkiä, auton varaosaan (jäähdyttimen etusäleikköön) kuvaamatta kyseisessä osassa samaa tai sekaannusta aiheuttavalla tavalla samankaltaista merkkiä kuin EU‑tavaramerkki,
tai silloin,
kun teknisesti ei ole mahdollista kiinnittää alkuperäistä tunnusta, joka esittää EU‑tavaramerkkiä, auton varaosaan (etusäleikköön) kuvaamatta kyseisessä osassa samaa tai sekaannusta aiheuttavalla tavalla samankaltaista merkkiä kuin EU‑tavaramerkki?
Jos mihin tahansa a kohdan kysymyksistä vastataan myöntävästi:
b) Millaisia arviointiperusteita on sovellettava tällaisissa tapauksissa, jotta voidaan todeta, onko tavaramerkin käyttäminen hyvän liiketavan mukaista?
c) Onko [asetuksen 2017/1001] 9 artiklan 2 kohtaa ja 9 artiklan 3 kohdan a alakohtaa tulkittava siten, että tavaramerkki ei täytä tunnistamistehtävää, jos tavaramerkki on autonosan muodon osatekijä ja kun [tässä asetuksessa] ei ole [asetuksen 6/2002] 110 artiklan 1 kohdan mukaista korjauslauseketta vastaavaa säännöstä?
d) Onko [asetuksen 2017/1001] 9 artiklan 2 kohtaa ja 9 artiklan 3 kohdan a alakohtaa tulkittava siten, ettei tavaramerkin kiinnitysosaa, vaikka se on sama tai sekaannusta aiheuttavalla tavalla samankaltainen kuin tavaramerkki, voida pitää tavaramerkkinä, joka täyttää tunnistamistehtävän, kun tavaramerkin kiinnitysosa, joka kuvaa muodollaan tavaramerkkiä tai on sekaannusta aiheuttavalla tavalla samankaltainen kuin se, on autonosan muodon osatekijä ja kun [tässä asetuksessa] ei ole asetuksen [6/2002] 110 artiklan 1 kohdan mukaista korjauslauseketta vastaavaa säännöstä?”
IV Arviointi
16. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee kysymyksillään ensinnäkin, voidaanko asetuksen 2017/1001 14 artiklan 1 kohdan c alakohtaa tulkita siten, että muiden kuin alkuperäisten auton varaosien – eli jäähdyttimen etusäleikköjen – myyjä voi markkinoida näitä osia, jos niissä on autonvalmistajan tunnuksen asentamiseen ja kiinnittämiseen tarkoitettu osa, joka on muodoltaan sama tai sekaannusta aiheuttavalla tavalla samankaltainen kuin kyseiselle valmistajalle kuuluva EU‑tavaramerkki.
17. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin esittää tämän kysymyksen viitaten samalla kahteen mahdolliseen tapaukseen eli riippuen siitä, onko kyseisen valmistajan tunnus teknisesti mahdollista vai teknisesti mahdotonta asentaa ja kiinnittää esittämättä sen tavaramerkkiä (kysymyksen a kohta). Jos edellä esitettyyn kysymykseen vastataan molemmissa tai yhdessä tapauksissa myöntävästi, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii, mitä perusteita on käytettävä arvioitaessa sitä, onko käyttäminen hyvän liiketavan mukaista asetuksen 2017/1001 14 artiklan 2 kohdassa edellytetyllä tavalla (kysymyksen b kohta).
18. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin haluaa selvittää toiseksi, voidaanko jäähdyttimen etusäleikön osaa, jota käytetään autonvalmistajan tunnuksen asentamiseen ja kiinnittämiseen ja joka sen vuoksi esittää muodoltaan kyseisen valmistajan EU‑tavaramerkiksi rekisteröityä kuviomerkkiä, pitää tavaramerkkinä, joka täyttää asetuksen 2017/1001 9 artiklan 2 ja 3 kohdan mukaisen alkuperän osoittamistehtävän (kysymyksen c ja d kohta).(4)
19. EU‑tavaramerkkiin perustuvaan yksinoikeuteen kohdistuvien rajoitusten, joista säädetään asetuksen 2017/1001 14 artiklassa, soveltamisedellytysten arvioiminen on asiassa merkityksellistä vain, jos tätä yksinoikeutta, jonka laajuus on määritelty asetuksen 2017/1001 9 artiklassa, on loukattu.(5) Tämän vuoksi vastaan jatkossa ensin kysymyksen c ja d kohtaan ja sen jälkeen a ja b kohtaan.
A Kysymyksen c ja d kohta
20. Mainitut kohdat koskevat asetuksen 2017/1001 9 artiklan 2 ja 3 kohdan tulkintaa. Molemmissa niistä unionin tuomioistuinta pyydetään ratkaisemaan, onko kyse näissä säännöksissä tarkoitetusta merkin käyttämisestä elinkeinotoiminnassa silloin, kun riippumaton valmistaja lisää auton jäähdyttimen etusäleikköön osan, joka on tarkoitettu autonvalmistajan tunnuksen asentamiseen ja kiinnittämiseen ja joka vastaa muodoltaan autonvalmistajan EU‑tavaramerkkiä.
21. Alustavana huomiona on tärkeää muistuttaa, että asetuksen 2017/1001 9 artiklan 1 kohdan mukaan EU‑tavaramerkin haltijalla on rekisteröinnin perusteella EU‑tavaramerkkiin yksinoikeudet ja että tämän asetuksen 9 artiklan 2 kohdan mukaan haltijalla oikeus kieltää kaikkia kolmansia osapuolia ilman hänen suostumustaan käyttämästä elinkeinotoiminnassa merkkiä, joka on sama tai samankaltainen kuin EU‑tavaramerkki, tavaroita tai palveluja varten, jos tietyt edellytykset täyttyvät.
22. Asetuksen 2017/1001 9 artiklan 3 kohdassa luetellaan esimerkinomaisesti käyttömuodot, jotka EU‑tavaramerkin haltija voi kieltää. Näihin kuuluvat muun muassa tunnuksen paneminen tavaroihin tai tavaroiden päällyksiin (a alakohta), tavaroiden tarjoaminen tai markkinoille saattaminen tai niiden varastoiminen tällaista tarkoitusta varten tunnusta käyttäen (b alakohta) ja tavaroiden maahantuonti tai maastavienti tunnusta käyttäen (c alakohta).(6)
23. Unionin tuomioistuin on todennut vakiintuneesti, että tavaramerkin haltijan yksinoikeus on annettu siksi, että tavaramerkin haltija voisi suojella sillä tässä ominaisuudessa olevia erityisintressejä eli varmistaa sen, että tavaramerkki pystyy täyttämään tehtävänsä. Tästä syystä tätä oikeutta saadaan käyttää ainoastaan niissä tilanteissa, joissa se, että kolmas käyttää merkkiä, aiheuttaa tai voi aiheuttaa vahinkoa tavaramerkin tehtäville. Kyseisiin tehtäviin kuuluvat paitsi tavaramerkin keskeinen tehtävä eli tavaran tai palvelun alkuperän takaaminen kuluttajalle myös sen muut tehtävät, kuten kyseisen tavaran tai palvelun laadun takaaminen sekä viestintä‑, investointi‑ ja mainontatehtävät.(7)
24. Tästä seuraa, että EU‑tavaramerkin haltija ei voi asetuksen 2017/1001 9 artiklan perusteella kieltää tavaramerkin kanssa samanlaisen tai sekaannusta aiheuttavalla tavalla samankaltaisen merkin käyttöä, jos tällä käytöllä ei voida aiheuttaa vahinkoa millekään tavaramerkin tehtävistä.(8)
25. Nyt käsiteltävässä asiassa huomautan ensiksi, että pääasiassa kyseessä olevat tavarat ovat muita kuin alkuperäisiä auton jäähdyttimen etusäleikköjä, joissa toistetaan alkuperäinen malli mallioikeuden mukaisella tavalla. Nämä etusäleiköt ovat varaosia, joilla on tarkoitus peittää auton jäähdytin ja suojata sitä osana moottorin jäähdytysjärjestelmää. Jäähdyttimen etusäleiköt ovat ulkoisia ja näkyviä auton korin osia, ja ne vaikuttavat merkittävästi auton etuosan ulkonäköön. Niiden sijainnin vuoksi ne hajoavat hyvin helposti nokkakolarissa. Lisäksi on yleistä, että autonvalmistajat suunnittelevat ajoneuvojensa jäähdyttimen etusäleiköt siten, että niissä on valmistajien tunnuksen, joka usein on kromipäällysteinen ja esittää niiden rekisteröityä tavaramerkkiä, asentamiseen ja kiinnittämiseen tarkoitettu osa.
26. Autonvalmistajan tunnuksen asentamiseen ja kiinnittämiseen tarkoitettu paikka on erottamaton osa jäähdyttimen etusäleikköä, ja se sijaitsee yleensä keskellä ajoneuvon etuosan ylempää kolmannesta. Tämä osa muodostuu tunnuksen asentamista varten uurretusta kohdasta ja sen kiinnittämiseen tarkoitetuista aukoista. Tunnuksen kääntöpuolella on vastaavasti ulokkeita, joilla tunnus kiinnitetään etusäleikköön. On tärkeää pitää mielessä, että ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen nyt käsiteltävässä asiassa esittämässä kysymyksessä ei ole kyse autonvalmistajan tunnuksen kuvaamisesta sellaisenaan vaan paikasta, joka on tarkoitettu tämän lisätarvikkeen kiinnittämiseksi jäähdyttimen etusäleikköön ja joka luonnollisesti vastaa muodoltaan tunnusta itseään.
27. Toiseksi kysymyksestä siitä, onko edellä kuvaillun kaltainen osa tunnus, jolla voidaan aiheuttaa vahinkoa jollekin tavaramerkin tehtävistä – mitä edellä 24 kohdassa mainitussa oikeuskäytännössä edellytetään –, huomautan heti alkuun, että asetuksen 2017/1001 9 artiklan 2 kohdassa käytettyä tunnuksen käsitettä ei ole määritelty missään muussa tämän asetuksen säännöksessä. Kuten Puolan tasavalta, komissio ja pääasian vastaaja kuitenkin esittävät, olennainen edellytys, joka liittyy tunnuksen käsitteeseen, on se, että tunnus on kuvaamastaan tavarasta erillinen ja siitä itsenäinen. Tavaran osan on toisin sanoen ymmärrettävä olevan itse tavarasta itsenäinen ja erillinen, jotta voitaisiin päätellä, että tavaran osa toimii tunnuksena.
28. Huomautan, että se, miten tunnuksen käsite (eli merkin käsite) on ymmärrettävä, on vahvistettu useaan otteeseen unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä, jossa on katsottu, ettei tunnus voi olla pelkkä kyseessä olevan tavaran ominaisuus, aivan kuten vastaaja esittää.(9) Tämä merkitsee olennaisesti sitä, ettei tunnusta voida rinnastaa kyseisen tavaran osiin eikä erityisesti niihin osiin, joka täyttävät vain tietyn tehtävän ja joiden ei katsota olevan tunnuksia siitä riippumatta, että ne vaikuttavat kyseisen tavaran yleiseen ulkoasuun.
29. Julkisasiamies Léger on esittänyt tältä osin havainnollisia perusteluja ratkaisuehdotuksessa Dyson,(10) jossa hän ehdotti pääasiallisesti, että toiminnallinen osa, joka muodostaa osan tuotteen ulkoasusta – läpinäkyvä roska‑astia, joka muodostaa osan pölynimurin ulkopinnasta – ei täytä niitä edellytyksiä, jotka vaaditaan tunnuksen muodostamiseen, koska osa ei muodosta tunnusta, jonka avulla tietyn yrityksen tavarat tai palvelut voidaan erottaa muiden yritysten tavaroista tai palveluista.(11)
30. Tämä pitää nähdäkseni paikkansa myös, kun kyse on nyt käsiteltävässä asiassa kyseessä olevasta osasta, joka – kuten tämän ratkaisuehdotuksen 25 ja 26 kohdassa jo kuvailin – on jäähdyttimen etusäleikössä olevan autonvalmistajan tunnuksen kiinnitysosa ja joka muodostaa siten osan itse tuotteesta ja täyttää pelkästään teknisen tehtävän. Tekninen tehtävä käy ilmeiseksi, kun otetaan huomioon, että jäähdyttimen etusäleikössä olevaa uurrettua kohtaa käytetään pelkästään lisätarvikkeen – eli tunnuksen – asentamiseen ja kiinnittämiseen ja että kohta on välttämättä mukautettava tämän lisätarvikkeen ääriviivojen mukaiseksi, jotta sitä voidaan käyttää tähän erityistarkoitukseen.
31. Tältä osin on tärkeää pitää mielessä se, että auton varaosilla on tarkoitus korvata alkuperäiset kootut osat.(12) Ulkoisten osien osalta on niin, että varaosilla on ensisijaisesti tarkoitus palauttaa korjatun auton alkuperäinen ulkoasu. Muussa tapauksessa kootun autonosan korvaamisessa saattaisi olla kyse auton ”tuunauksesta”, jonka yhteydessä auto voi myöskin saada uuden ulkoasun mutta joka kuitenkin poikkeaa käsitteellisesti auton korjaamisesta sen alkuperäisen ulkoasun palauttamiseksi. Unionin tuomioistuin on tosiasiassa hyväksynyt tämän tulkinnan ja korostanut, että korjaamistavoite voidaan saavuttaa vain osilla, jotka ovat ulkoasultaan samanlaisia kuin alkuperäiset osat.(13)
32. Nähdäkseni on selvää, että ajoneuvon alkuperäisen ulkoasun toistamisen tekee mahdolliseksi ainoastaan jäähdyttimen etusäleikkö, jossa oleva kohta on suunniteltu siten, että autonvalmistajan tunnus on mahdollista asentaa ja kiinnittää samaan tapaan kuin alkuperäisessä jäähdyttimen etusäleikössä. Jäähdyttimen etusäleiköillä varaosina voidaan palauttaa auton alkuperäinen ulkoasu siten vain, jos tunnuksen kiinnittämiseen tarkoitettu kohta on tarkka jäljennös alkuperäisessä etusäleikössä olleesta kohdasta. On tärkeää korostaa, että toisin kuin vanteiden ja pölykapselien kaltaisilla muilla varaosatyypeillä jäähdyttimen etusäleiköllä – koska se sijaitsee auton rungon etuosassa – ei kyetä palauttamaan auton ulkoasua täydellisesti, jos se ei ole samanlainen kuin alkuperäinen tavara. Tämä on syynä sille, miksi muut kuin riippumattomat valmistajat eivät useinkaan tarjoa markkinoilla muita kuin ulkoasultaan samanlaisia jäähdyttimen etusäleikköjä, paitsi siinä tapauksessa, että ne on tarkoitettu auton tuunaukseen, kuten edellä jo totesin.
33. Lisäksi tunnuksen käyttämistä sen osoittamiseksi, että tavarat tai palvelut ovat peräisin tietyltä yritykseltä, on arvioitava kyseisen elinkeinotoiminnan yhteydessä.(14) Tämä arviointi on suoritettava ottamalla huomioon sellaisen kuluttajan näkemys ja käsitys, joka saattaisi todella olla kiinnostunut ostamaan varaosia tietynmerkkiseen ajoneuvoon. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin huomauttaa ennakkoratkaisupyynnössä tältä osin, että pääasian vastaaja myy varaosiaan vain ammattimaisille jakelijoille, joita nyt käsiteltävässä asiassa on siten pidettävä kyseessä olevien tavaroiden keskivertokuluttajina.(15)
34. Mielenkiintoista kyllä, eräs empiirinen tutkimus, joka on julkaistu hiljattain tieteellisessä aikakauslehdessä ja jossa on toistettu nyt käsiteltävän asian pääasialliset lähtökohdat, on tehty sen määrittämiseksi, millä tavalla se, että varaosassa on alkuperäisen valmistajan tavaramerkki, vaikuttaa käsitykseen varaosan kaupallisesta alkuperästä ja kuluttajien laatuodotuksiin erityisesti Puolan markkinoilla.(16)
35. Tutkimuksen mukaan ensiksikin asiayhteys, jossa merkkiä käytetään, voi neutralisoida merkin vaikutuksen tavaran kaupallisen alkuperän osoittajana etenkin – kuten tässä asiassa pidetyssä istunnossa todettiin –, jos jäähdyttimen etusäleikköjen myynnin yhteydessä saatavilla olevat tiedot sisältävät seuraavat seikat: i) tavaran nimi ja automallit, joihin se soveltuu, ii) yksikköhinta, joka yleensä on halvempi kuin alkuperäisen varaosan hinta, iii) lisätieto siitä, ettei kauppiaan tarjoama varaosa ole alkuperäinen, ja v) riippumattoman valmistajan nimi.(17)
36. Tutkimuksessa todetaan suoritetun kyselytutkimuksen perusteella toiseksi, että valtaosa ammattimaisista vähittäiskauppiaista ja korjaamoista ilmoitti varaosien tulevan riippumattomasta lähteestä, mikä osoitti sen, etteivät nämä ammattimaiset myyjät yleensä erehdy jäähdyttimen etusäleikköjen alkuperästä. Silloinkin kun kyse oli loppukäyttäjistä, niiden kyselyyn vastanneiden, jotka viittasivat alkuperäiseen valmistajaan, prosenttiosuus oli suhteellisen pieni. Tutkimuksessa päätellään tältä pohjalta, että riippumattomista lähteistä peräisin olevien varaosien myynnin yhteydessä ammattilaiset näyttävät pitävän alkuperäisen valmistajan EU‑tavaramerkkiä pikemmin kuvauksena tavaran ominaisuuksista – teknisen tarkoituksen täyttävä seikka – kuin osoituksena sen alkuperästä.(18)
37. On totta, ettei empiirinen tutkimus voi olla ainoa ratkaiseva tekijä, kun kyse on yksittäistapauksen tavaramerkkioikeuden mukaisesta lopullisesta arvioimisesta kuten pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa tilanteessa. Edellä mainittu tutkimus osoittaa kuitenkin sen, että olosuhteita on analysoitava tapauskohtaisesti, jotta kyetään määrittämään, missä määrin merkitykselliset kuluttajat havaitsevat kyseessä olevan merkin. Tässä tarkoituksessa erityistä huomiota on kiinnitettävä muun muassa tietoihin, joita asianomaisesta varaosasta on saatavilla myyntiprosessin aikana, ja kyseessä olevien maantieteellisten markkinoiden erityispiirteisiin. Esimerkiksi Puolan tapauksessa yksikään nyt käsiteltävän asian asianosaisista ei näytä riitauttavan sitä, että tähän jäsenvaltioon tuodaan muista jäsenvaltioista edelleen merkittäviä määriä käytettyjä ja vahingoittuneita autoja. Tämän vuoksi Puolan automarkkinoilla on tarjolla huomattavan usein korjausta tarvitsevia vanhempia autoja, ja tämä on tehnyt kyseisen maan korjausmarkkinoista erittäin kehittyneet ja tutut kuluttajille, jotka ovat halukkaita korjaamaan tällaisia vanhempia autoja niiden alkuperäisen ulkoasun palauttamiseksi.(19)
38. Tämä päätelmä on sopusoinnussa myös unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön ja etenkin tuomion Adam Opel(20) kanssa, jota on lainattu oikeuskirjallisuudessa(21) esimerkkinä tilanteesta, jossa kolmas käyttää autonvalmistajan EU‑tavaramerkin toisintoa tavalla, joka ei täytä tavaran alkuperän osoittamistehtävää.
39. Mainitussa tuomiossa todettiin autonvalmistajan EU‑tavaramerkin käyttämisestä autojen pienoismalleissa, ettei tämän tavaramerkin tehtävälle ollut aiheutunut vahinkoa, koska kohdeyleisö ei pitänyt leluautoissa olevaa auton tunnusta osoituksena siitä, että pienoismallit olivat peräisin kyseiseltä valmistajalta tai siihen taloudellisesti sidoksissa olevasta yrityksestä.(22) Jälleen kerran asianomaisen alan erityisolosuhteilla ja käytänteillä oli asiassa ratkaiseva merkitys. Yhteisöjen tuomioistuin perusti tämän ratkaisunsa ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tosiseikkoja koskevaan toteamukseen siitä, että leluteollisuuden tavaroiden keskivertokuluttaja oli tottunut siihen, että pienoismallit perustuvat todellisiin esikuviin, ja että kuluttaja piti ehdotonta alkuperäuskollisuutta jopa erittäin tärkeänä, joten kuluttaja mielsi leluautoissa esiintyvän autonvalmistajan tunnuksen auton pienoismallijäljennöksen ominaisuudeksi eikä osoitukseksi siitä, että leluauto itsessään oli peräisin tältä valmistajalta.(23)
40. Nähdäkseni edellä esitetyt seikat riittävät, jotta unionin tuomioistuin voi nyt käsiteltävässä asiassa sulkea pois sen, että pelkkä autonvalmistajan EU‑tavaramerkin siluetin esittäminen osana jäähdyttimen etusäleikön tarkkaa jäljennöstä ja yksinomaan tämän valmistajan tunnuksen asentamista ja kiinnittämistä varten täyttäisi tavaramerkin jonkin tehtävän ja näin merkitsisi asetuksen 2017/1001 9 artiklan 2 ja 3 kohdassa tarkoitettua merkin käyttämistä elinkeinotoiminnassa etenkään tämän ratkaisuehdotuksen 35 ja 37 kohdassa kuvailluissa olosuhteissa, joiden tutkiminen kuuluu kansalliselle tuomioistuimelle.
41. Jotta asian tarkastelu olisi kattava, huomautan myös, että tähän päätelmään ei vaikuta se kysymyksen c ja d kohdassa mainittu seikka, että EU‑tavaramerkkiä koskevissa säännöksissä ei ole EU‑mallioikeudessa tarkoitettua korjauslauseketta. Asiassa Ford Motor Company(24) on todettu, että asetuksen N:o 6/2002 110 artiklassa tehdään eräitä rajoituksia ainoastaan mallisuojaan mutta niissä ei millään tavoin viitata tavaramerkkiin perustuvaan suojaan.(25) Tämä unionin tuomioistuimen tekemä tulkinta sulkee siis pois sen, että muodolliselta kannalta kyseiseen 110 artiklaan sisältyvä korjauslauseke otettaisiin huomioon tulkittaessa asetuksen 2017/1001 9 artiklaa.
42. On silti niin, että kun EU‑tavaramerkkiä koskevat säännökset ovat samankaltaisia kuin muilla immateriaalioikeuksien aloilla annetut säännökset, unionin tuomioistuin on vakiintuneesti tulkinnut asetuksen 2017/1001 säännöksiä ja sitä edeltäneitä säännöksiä siten, että vältetään tekemästä tyhjäksi näiden alojen yhteiset tavoitteet ja varmistetaan tavoitteiden täyttyminen erityisesti markkinoilla olevan vääristymättömän kilpailun järjestelmän suojaamiseksi.
43. Esimerkiksi tuomiossa Lego Juris,(26) joka koski tavaramerkkioikeuden ja patenttioikeuden välistä suhdetta, unionin tuomioistuin painotti tarvetta estää tilanne, jossa tavaramerkkioikeus johtaisi siihen, että yritykselle annetaan monopoli teknisiin ratkaisuihin tai tavaran käyttöön liittyviin piirteisiin.(27) Unionin tuomioistuin katsoi erityisesti, että kun tavaran muotoon sisältyy pelkästään tämän tavaran valmistajan kehittämä tekninen ratkaisu, joka on patentoitu tämän hakemuksesta, kyseisen muodon suojaaminen tavaramerkkinä patentin voimassaolon päätyttyä rajoittaisi huomattavasti ja pysyvästi muiden yritysten mahdollisuutta käyttää kyseistä teknistä ratkaisua.(28) On selvää, että tuomion Lego Juris kaltaiset ratkaisut havainnollistavat sitä, miten unionin tuomioistuin on perustellusti omaksunut johdonmukaisen ja toimivan tulkinnan kaikilla immateriaalioikeuksien aloilla ja näin välttänyt monopolien luomisen ja suojellut kuluttajien intressiä saada tavaroita tai palveluita lukuisista lähteistä.
44. Nyt käsiteltävässä asiassa on huomattava, että moottoriajoneuvojen varaosien valmistusta ja jakelua harjoitetaan lähinnä kolmella markkinasegmentillä, jotka ovat a) autonvalmistajien valmistamat varaosat, b) muiden toimijoiden kuin autonvalmistajien usein näiden valmistajien puolesta tai yhteistyössä niiden kanssa valmistamat varaosat ja c) riippumattomien valmistajien valmistamat varaosat, joita ei toimiteta autonvalmistajille vaan joita valmistetaan kyseisiltä valmistajilta saatujen yksityiskohtaisten vaatimusten ja valmistusstandardien mukaisesti.(29) On selvää, että asetuksen 2017/1001 9 artiklan 2 kohdassa olevan tunnuksen käsitteen laajalla tulkinnalla edistettäisiin jäähdyttimen etusäleikköjen korjaamista koskevan monopolin antamista autonvalmistajille, jotka toimivat joko itsenäisesti tai myöntävät käyttölupia riippumattomille myyjille, kun korjaamisen tarkoituksena on palauttaa autojen alkuperäinen ulkoasu. Nämä vaikutukset, jotka voivat rajoittaa kuluttajien valinnanvapautta ja muuttaa ehdotettujen uusien EU‑tavaramerkkiä koskevien säännösten(30) tavoitteita, olisivat ilmeisiä, jos autonvalmistajat riitauttaisivat EU‑tavaramerkkioikeuden nojalla muiden kuin alkuperäisten jäähdyttimen etusäleikköjen markkinoinnin, kun niissä on osa autonvalmistajan tunnuksen asentamiseen ja kiinnittämiseen.(31)
45. Näistä syistä katson, että vaikka korjauslauseketta ei voida soveltaa nyt käsiteltävässä asiassa asetusta 2017/1001 tulkittaessa ja vaikka unionin tuomioistuimen mukaan tämän asetuksen 14 artiklan tarkoituksena on sovittaa yhteen tavaramerkkisuojan perusintressit ja vääristymättömän kilpailun järjestelmä,(32) on kiinnitettävä huomiota unionin tuomioistuimen sellaisen ratkaisun seurauksiin, joka saattaisi vaikuttaa unionin immateriaalioikeuslainsäädännön tiiviiseen pakettiin ja sen tavoitteisiin mallioikeusalalla, kun tällä paketilla pyritään laajentamaan varaosien kuluttajien vapautta valita riippumattomien ja epäitsenäisten valmistajien välillä.
46. Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että asetuksen 2017/1001 9 artiklan 2 kohtaa ja 9 artiklan 3 kohdan a alakohtaa on tulkittava siten, että sellaisen osan sisällyttäminen muun kuin alkuperäisen jäähdyttimen etusäleikköön, joka on tarkoitettu autonvalmistajan tunnuksen asentamiseen ja kiinnittämiseen ja joka tämän vuoksi vastaa muodoltaan autonvalmistajalle kuuluvaa EU‑tavaramerkiksi rekisteröityä kuviomerkkiä tai on sekaannusta aiheuttavalla tavalla samankaltainen kuin se, ei ole näissä säännöksissä tarkoitettua tunnuksen käyttöä elinkeinotoiminnassa erityisesti silloin, kun on kyse tässä ratkaisuehdotuksessa tarkoitetuista jäähdyttimen etusäleikköjen ja kyseessä olevien maantieteellisten markkinoiden myyntiolosuhteista, minkä tarkastaminen kuuluu kansalliselle tuomioistuimelle.
B Kysymyksen a kohta
47. Kuten tämän ratkaisuehdotuksen 19 kohdassa totesin, asetuksen 2017/1001 14 artiklan soveltamisen edellytyksenä on, että kolmannen on osoitettu loukanneen EU‑tavaramerkkiä. Tämä merkitsee nyt käsiteltävässä asiassa sitä, että ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämän kysymyksen c ja d kohtaan on vastattava ainoastaan siinä tapauksessa, että unionin tuomioistuin on eri mieltä kysymyksen a ja b kohtaan annettavasta vastauksesta ja katsoo, että tässä asiassa kyseessä olevan osan sisällyttämisessä on kyse merkin käyttämisestä elinkeinotoiminnassa asetuksen 2017/1001 9 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla.
48. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin haluaa selvittää kysymyksensä a kohdassa pääasiallisesti, sallitaanko asetuksen 2017/1001 14 artiklan 1 kohdan c alakohdassa se, että muiden kuin alkuperäisten jäähdyttimen etusäleikköjen myyjä markkinoi näitä tavaroita, jos niihin sisältyy autonvalmistajan tunnuksen asentamiseen ja kiinnittämiseen tarkoitettu osa, joka on muodoltaan sama tai sekaannusta aiheuttavalla tavalla samankaltainen kuin kyseisen valmistajan EU‑tavaramerkki.
49. Kuten olen jo muistuttanut, asetuksen 2017/1001 9 artiklan mukaan EU‑tavaramerkin haltijalla on rekisteröinnin perusteella yksinoikeudet, joiden perusteella haltijalla on oikeus kieltää kaikkia kolmansia ilman hänen suostumustaan käyttämästä elinkeinotoiminnassa samaa tai samankaltaista tunnusta tavaroita tai palveluja varten. EU‑tavaramerkin haltijalle annettuja yksinoikeuksia koskevat kuitenkin asetuksen 2017/1001 14 artiklassa luetellut rajoitukset.
50. Tämän asetuksen 14 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaan EU‑tavaramerkki ei erityisesti oikeuta haltijaa kieltämään kolmatta käyttämästä elinkeinotoiminnassa EU‑tavaramerkkiä tavaroiden tai palvelujen yksilöimiseksi tavaramerkin haltijan tavaroiksi tai palveluiksi tai viitattaessa tavaroihin tai palveluihin kyseisen tavaramerkin haltijan tavaroina tai palveluina erityisesti silloin, kun kyseisen tavaramerkin käyttäminen on tarpeen tavaran tai palvelun, erityisesti lisätarvikkeiden tai varaosien, käyttötarkoituksen osoittamiseksi.
51. Tuon alustavana huomiona esiin, että vaikka asetuksen 2017/1001 14 artiklan 1 kohdan c alakohdassa viitataan kirjaimellisesti tulkittuna siihen, että kolmas käyttää ”EU‑tavaramerkkiä” tavaroiden tai palvelujen yksilöimiseksi tai viitatessaan tavaroihin tai palveluihin, tämä säännös on ymmärrettävä siten, että sitä voidaan soveltaa silloin, kun kyseinen kolmas ei käytä EU‑tavaramerkkiä sellaisenaan vaan tunnusta, jota pidetään samana tai sekaannusta aiheuttavalla tavalla samankaltaisena kuin se. Asetuksen 2017/1001 14 artiklan 1 kohdan c alakohdassa säädetään näet puolustautumiskeinosta saman asetuksen 9 artiklan väitettyjä rikkomisia vastaan; tässä artiklassa viitataan ainoastaan tunnuksen käyttämiseen elinkeinotoiminnassa, kuten edellä kysymyksen c ja d kohdan tarkastelun yhteydessä jo selitin. Nyt käsiteltävässä asiassa tämä tarkoittaa sitä, että asetuksen 2017/1001 14 artiklan 1 kohdan c alakohtaa voidaan silti soveltaa pääasian tosiseikkoihin, vaikka katsottaisiin, ettei vastaaja ole käyttänyt jäähdyttimen etusäleiköissään kantajan EU‑tavaramerkkiä vaan ainoastaan sekaannusta aiheuttavalla tavalla samankaltaista merkkiä kuin se, kuten ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa.
52. On myös huomattava, että unionin tuomioistuimella on ollut jo tilaisuus tulkita asetuksen 2017/1001 14 artikla 1 kohdan c alakohtaa tuomiossa Gillette Company and Gillette Group Finland,(33) jossa oli kyse direktiivin 89/104/ETY(34) 6 artiklan 1 kohdan c alakohdan tulkinnasta. Tämä säännös on kumottu, ja sitä sovelletaan nykyisin kansallisiin tavaramerkkeihin direktiivin (EU) 2015/2436(35) 14 artiklan 1 kohdan c alakohdan nojalla, joka vastaa asetuksen 2017/2001 14 artiklan 1 kohdan c alakohtaa.
53. Tuomioon Gillette johtaneessa oikeusriidassa yritys myi varresta ja vaihdettavasta partakoneenterästä muodostuvia partakoneita ja partakoneenteriä, jotka olivat samankaltaisia kuin Gillette‑yhtiön, joka on Gillette ja Sensor ‑tavaramerkkien haltija, markkinoimat. Näitä partakoneenteriä myytiin myös tavaramerkillä Parason Flexor, ja niiden pakkauksissa oli seuraavan tekstin sisältävä merkintä: ”Tähän terään sopivat kaikki Parason Flexor‑ ja kaikki Gillette Sensor ‑varret”.(36) Asianomaisella yhtiöllä ei ollut oikeutta käyttää Gillette‑yhtiölle kuuluvia tavaramerkkejä tavaramerkkiin annetun käyttöluvan tai minkään muunkaan sopimuksen nojalla. Tässä yhteydessä Gillette‑yhtiö nosti kansallisessa tuomioistuimessa kanteen, jossa se väitti tämän yrityksen loukanneen sen rekisteröityjä tavaramerkkejä.
54. Tuomiosta Gillette käy ilmi, että se, käyttääkö kolmas tavaramerkkiä direktiivin 89/104 6 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaisesti, riippuu siitä, onko käyttämisen tarkoituksena ilmoittaa yleisölle ymmärrettävästi ja kattavasti tämän kolmannen osapuolen markkinoiman tavaran käyttötarkoitus.(37) Lisäksi tavaramerkin käyttämisen on oltava tarpeen siten, että kolmas ei käytännössä voi ilmoittaa yleisölle käyttötarkoitusta käyttämättä tavaramerkkiä, jonka haltija se ei ole.(38)
55. On tärkeä pitää mielessä, että asetuksen 2017/1001 14 artiklan 1 kohdan c alakohdan sanamuodossa ei enää keskitytä tarpeellisuusvaatimukseen eli tämä mainitaan ainoastaan esimerkkinä käyttötarkoituksen osoittamisen yhteydessä. Näin ollen ensisijaisena testinä sovellettaessa asetuksen 2017/1001 14 artiklan 1 kohdan c alakohtaa pitäisi olla se, käyttääkö kolmas EU‑tavaramerkkiä yksinomaan yksilöidäkseen tavaramerkin haltijan tavarat tai palvelut tai viitatakseen niihin (ns. viittauskäyttö).(39) Tähän puolustautumisperusteeseen kyseisen asetuksen 9 artiklan väitettyjä loukkauksia vastaan ei sovelleta tuomiossa Gillette vahvistettua tarpeellisuusvaatimusta, jota siis sovelletaan edelleen EU‑tavaramerkin käyttämiseen yksinomaan tavaran tai palvelun käyttötarkoituksen osoittamiseksi.(40)
56. Pääasian asianosaiset ovat eri mieltä ensinnäkin siitä, täyttääkö se, että tunnusta käytetään jäähdyttimen etusäleikön osassa, edellytyksen tunnuksen käyttämisestä yksinomaan tavaramerkin haltijan tavaroiden tai palveluiden yksilöimiseksi tai niihin viittaamiseksi. Toiseksi ne ovat eri mieltä siitä, voidaanko tunnusta käyttää tarkoituksessa ilmoittaa kohdeyleisölle etusäleikön käyttötarkoitus ja voidaanko sovellettavan tarpeellisuusedellytyksen katsoa olevan luonteeltaan pikemmin tekninen kuin tiedollinen.
57. Olen tässä yhteydessä sitä mieltä, että ensinnäkin kyseessä olevan merkin käyttämisellä ei nyt käsiteltävässä asiassa yksinomaan tarjota tietoa tavaroiden tai palvelujen yksilöimiseksi pääasian kantajan tavaroiksi tai palveluiksi tai niihin viittaamiseksi. On totta, että jäähdyttimen etusäleikköjen kuluttajien on voitava saada tieto siitä, että varaosa sopii tietyn valmistajan autoihin tai on tarkoitettu niihin. Mielestäni on kuitenkin selvää, että sellaisen osan sisällyttäminen etusäleikköön, jota käytetään lisäosan eli autonvalmistajan tunnuksen asentamiseen ja kiinnittämiseen, ei ole asetuksen 2017/1001 14 artikla 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettua viitekäyttöä. Kuten olen todennut kysymyksen c ja d kohtaan liittyvässä pohdinnassani, mainittu osa täyttää teknisen tehtävän(41) eikä osoittamistehtävää.
58. Toiseksi katson samoista syistä, että pääasian oikeudenkäynnissä kyseessä oleva tunnus ei voi olla tietoa etusäleikön käyttötarkoituksesta eli erityisesti tarkoituksesta käyttää sitä lisätavarana tai varaosana. Vaikka oletettaisiin, että asia on päinvastoin, tekninen tarve käyttää samaa tai samankaltaista tunnusta kuin kyseinen tavaramerkki ei asetuksen 2017/1001 14 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettua tarpeellisuusvaatimusta, koska loppukuluttajan tiedottaminen on edelleen se tavoite, jota tavaramerkin käytöllä on tavoiteltava. Toisin sanoen tekniseen tarpeeseen, jonka ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin mainitsee kysymyksensä a kohdassa, ei voida vedota tavaramerkin haltijan oikeuksien rajoittamiseksi asetuksen 2017/1001 14 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetulla tavalla.
59. Edellä esitetystä seuraa, että asetuksen 2017/1001 14 artiklan 1 kohdan c alakohtaa on tulkittava siten, että siinä ei sallita sitä, että auton varaosien – eli jäähdyttimen etusäleikköjen – myyjä markkinoi näitä osia, jos niihin sisältyy autonvalmistajan tunnuksen asentamiseen ja kiinnittämiseen tarkoitettu osa, joka vastaa muodoltaan kyseisen valmistajan EU‑tavaramerkkiä tai on sekaannusta aiheuttavalla tavalla samankaltainen kuin se.
C Kysymyksen b kohta
60. Kysymyksen b kohtaan olisi syytä vastata vain, jos unionin tuomioistuin vastaa kysymyksen a kohtaan toisin kuin olen ehdottanut. Tällöin olisi tarpeen tutkia, onko EU‑tavaramerkin käyttäminen asetuksen 2017/1001 14 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla hyvän liiketavan mukaista.
61. Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä tarjotaan yksityiskohtaisia ohjeita tätä tarkoitusta varten.(42)
62. Unionin tuomioistuimen mukaan tavaramerkin käyttäminen ei ole hyvän liiketavan mukaista ensinnäkään, jos tavaramerkkiä käytetään sillä tavoin, että käyttämisen perusteella voi syntyä vaikutelma siitä, että kolmannen ja tavaramerkin haltijan välillä on liikesuhde. Merkin tällaisella käyttämisellä ei lisäksi saada heikentää tavaramerkin arvoa hyödyntämällä perusteettomasti sen erottamiskykyä tai laajaa tunnettuutta. Merkin käyttäminen ei edelleen ole asetuksen 2017/1001 14 artiklan 2 kohdan mukaista, jos sillä vähätellään tai panetellaan tätä merkkiä. Lopuksi merkin käyttäminen ei ole hyvän liiketavan mukaista, jos kolmas esittää tavaransa kyseisellä tavaramerkillä varustetun tavaran jäljitelminä tai toisintoina.
63. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtävänä on selvittää, oliko tavaramerkin käyttäminen pääasian olosuhteissa hyvän liiketavan mukaista. Kuten komissio esittää, kolme tähän arviointiin sisältyvää seikkaa vaikuttavat tämän asian tosiseikkojen valossa kuitenkin erityisen merkityksellisiltä.
64. Ensinnäkin, kuten olen jo todennut, unionin tuomioistuin on katsonut, ettei tavaramerkin käyttäminen ole hyvän liiketavan mukaista, jos siihen liittyy kyseisen merkin vähättelemistä tai panettelemista.(43) Kun otetaan huomioon kiinnitysosassa käytetyn tavaramerkin muodon ja tavaramerkin itsensä – eli autonvalmistajan tunnuksen – samankaltaisuus, ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on ratkaistava muu muassa, onko vastaajan tarjoama tavaroiden laatutakuu tässä yhteydessä merkityksellinen. Laatu, joka on alkuperäisten varaosien valmistajan varmistamaa laatua heikompi, voisi aiheuttaa vahinkoa laadun takaamista koskevalle tavaramerkin tehtävälle.
65. Unionin tuomioistuin on toiseksi todennut, että tavaran esittäminen tavaran jäljitelmänä tai toisintona ei ole hyvän liiketavan mukaista.(44) Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on siksi tutkittava kyseessä olevien tavaroiden varaosien luonteen ja sen, missä määrin ne muistuttavat alkuperäisiä osia, valossa, onko vastaaja toteuttanut tarvittavat toimenpiteet osoittaakseen, että se on valmistanut kyseiset tavarat, ja varmistaakseen, ettei niitä pidetä alkuperäisten osien jäljitelminä tai toisintoina.
66. Kun kolmanneksi on kyse unionin tuomioistuimen asetuksen N:o 6/2002(45) 110 artiklan 1 kohdan osalta vahvistamien edellytysten kanssa samankaltaisista edellytyksistä, varaosien valmistajalla tai myyjällä on huolellisuusvelvoite sen suhteen, että se noudattaa vaadittavia edellytyksiä sen varmistamiseksi, että jatkokäyttäjät noudattava hyvää liiketapaa. Sen ratkaisemiseksi, onko hyvää liiketapaa noudatettu, on tarpeen arvioida erityisesti, onko muiden kuin alkuperäisten varaosien valmistaja noudattanut velvoitetta ilmoittaa jatkokäyttäjälle toimitusketjussa tuotteeseen, sen pakkaukseen, esitteisiin tai myyntiasiakirjoihin tehdyllä selvällä ja näkyvällä merkinnällä siitä, etteivät nämä varaosat ole alkuperäisen varaosavalmistajan valmistamia. On myös selvitettävä, onko varaosien valmistaja varmistanut asianmukaisin keinoin – muun muassa sopimuksilla – sen, etteivät jatkokäyttäjät toimitusketjussa sovella käytäntöjä, joista voisi aiheutua harhakäsitys tavaroiden alkuperästä tai joilla voitaisiin vähätellä kyseessä olevaa merkkiä.
67. Edellä esitetyn perusteella ja mikäli unionin tuomioistuin – toisin kuin itse kysymyksen a kohdasta tekemässäni analyysissä – katsoo, että asetuksen 2017/1001 14 artiklan 1 kohdan c alakohdassa sallitaan EU‑tavaramerkin käyttäminen pääasiassa kyseessä olevien kaltaisissa olosuhteissa, saman asetuksen 14 artiklan 2 kohdan on katsottava edellyttävän, että ensinnäkin EU‑tavaramerkin käyttämiseen ei liity tämän merkin vähättelemistä tai panettelemista, että toiseksi merkin käyttäjä on toteuttanut tarvittavat toimenpiteet osoittaakseen, että se on valmistanut tavarat, ja varmistaakseen, ettei niitä pidetä alkuperäisten osien jäljitelminä tai toisintoina, ja että kolmanneksi varaosien valmistajalla tai myyjällä on huolellisuusvelvoite sen suhteen, että se noudattaa vaadittavia edellytyksiä sen varmistamiseksi, että jatkokäyttäjät noudattava hyvää liiketapaa.
V Ratkaisuehdotus
68. Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa Sąd Okręgowy w Warszawien esittämän ennakkoratkaisukysymyksen c ja d kohtaan seuraavasti:
1) Euroopan unionin tavaramerkistä 14.6.2017 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 9 artiklan 2 ja 3 kohtaa
on tulkittava siten, että sellaisen osan sisällyttäminen muun kuin alkuperäisen jäähdyttimen etusäleikköön, joka on tarkoitettu autonvalmistajan tunnuksen asentamiseen ja kiinnittämiseen ja joka tämän vuoksi vastaa muodoltaan autonvalmistajalle kuuluvaa EU‑tavaramerkiksi rekisteröityä kuviomerkkiä tai on sekaannusta aiheuttavalla tavalla samankaltainen kuin se, ei ole mainitussa artiklassa tarkoitettua tunnuksen käyttöä elinkeinotoiminnassa erityisesti silloin, kun on kyse tässä ratkaisuehdotuksessa tarkoitetuista jäähdyttimen etusäleikköjen ja kyseessä olevien maantieteellisten markkinoiden myyntiolosuhteista, minkä tarkastaminen kuuluu kansalliselle tuomioistuimelle.
Jos unionin tuomioistuin vastaa ennakkoratkaisukysymyksen c ja d kohtaan toisin, ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa kysymyksen a kohtaan seuraavasti:
2) Asetuksen 2017/1001 14 artiklan 1 kohdan c alakohtaa
on tulkittava siten, että siinä ei sallita, että autojen varaosien – eli jäähdyttimen etusäleikköjen – myyjä markkinoi näitä osia, jos niissä on autonvalmistajan tunnuksen asentamiseen ja kiinnittämiseen tarkoitettu osa, joka vastaa muodoltaan kyseisen valmistajan EU‑tavaramerkkiä tai on sekaannusta aiheuttavalla tavalla samankaltainen kuin se.
Jos unionin tuomioistuin vastaa kysymyksen a kohtaan toisin, ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa kysymyksen b kohtaan seuraavasti:
3) Asetuksen 2017/1001 14 artiklan 2 kohtaa
on tulkittava siten, että siinä edellytetään, että ensinnäkin EU‑tavaramerkin käyttämiseen ei liity tämän merkin vähättelemistä tai panettelemista, että toiseksi merkin käyttäjä on toteuttanut tarvittavat asianmukaiset toimenpiteet osoittaakseen, että se on valmistanut tavarat, ja varmistaakseen, ettei niitä pidetä alkuperäisten osien jäljitelminä tai toisintoina, ja että kolmanneksi varaosien valmistajalla tai myyjällä on huolellisuusvelvoite sen suhteen, että se noudattaa vaadittavia edellytyksiä sen varmistamiseksi, että jatkokäyttäjät noudattavat hyvää liiketapaa.