Language of document : ECLI:EU:C:2015:38

Asia C‑417/13

ÖBB Personenverkehr AG

vastaan

Gotthard Starjakob

(Oberster Gerichtshofin esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

Ennakkoratkaisupyyntö – Sosiaalipolitiikka – Direktiivi 2000/78/EY–Yhdenvertainen kohtelu työssä ja ammatissa – 2 artiklan 1 kohta ja 2 kohdan a alakohta – 6 artiklan 1 kohta – Ikään perustuva syrjintä – Kansallinen lainsäädäntö, jossa ennen 18 vuoden ikää täyttyneiden työskentelykausien huomioon ottaminen palkan määrittämisessä on tehty riippuvaiseksi uralla etenemistä koskevien määräaikojen pidentämisestä – Oikeuttaminen – Soveltuvuus tavoitellun päämäärän saavuttamiseksi – Oikeus riitauttaa uralla etenemistä koskevien määräaikojen pidentäminen

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (toinen jaosto) 28.1.2015

1.        Sosiaalipolitiikka – Yhdenvertainen kohtelu työssä ja ammatissa – Direktiivi 2000/78 – Ikään perustuvan syrjinnän kielto – Kansallinen lainsäädäntö, jossa ennen 18 vuoden ikää täyttyneiden koulutus- ja työskentelykausien huomioon ottaminen palkan määrittämisessä on tehty riippuvaiseksi uralla etenemistä koskevien määräaikojen pidentämisestä – Lainsäädäntö, johon sisältyy syrjintää – Oikeuttamisperuste, joka perustuu oikeutettuihin tavoitteisiin pyrkimiseen – Saavutettujen oikeuksien kunnioittaminen ja luottamuksensuoja – Oikeasuhteisuuden puuttuminen

(Neuvoston direktiivin 2000/78 2 artikla ja 6 artiklan 1 kohta)

2.        Sosiaalipolitiikka – Yhdenvertainen kohtelu työssä ja ammatissa – Direktiivi 2000/78 – Ikään perustuvan syrjinnän kielto – Se, että ikään perustuvan syrjinnän kieltoa koskevaa periaatetta loukataan palkkaa koskevalla kansallisella lainsäädännöllä – Seuraukset – Velvollisuutta myöntää syrjinnän kohteeksi joutuneille toimihenkilöille taannehtivasti määrä, joka vastaa tosiasiallisesti saadun palkan ja edulliseen asemaan saatettujen toimihenkilöiden saaman palkan välistä eroa, ei ole – Syrjinnän kohteeksi joutuneiden toimihenkilöiden oikeus edulliseen asemaan saatetuille toimihenkilöille myönnettyihin etuihin

(Neuvoston direktiivin 2000/78 16 artikla)

3.        Sosiaalipolitiikka – Yhdenvertainen kohtelu työssä ja ammatissa – Direktiivi 2000/78 – Ikään perustuvan syrjinnän kielto – Se, että ikään perustuvan syrjinnän kieltoa koskevaa periaatetta loukataan palkkaa koskevalla kansallisella lainsäädännöllä – Seuraukset – Kansallinen lainsäädäntö, jossa säädetään syrjinnän kohteeksi joutuneiden toimihenkilöiden velvollisuudesta toimittaa työnantajalleen ennen 18 vuoden ikää täyttyneitä työskentelykausia koskevat todisteet kyseisten kausien huomioon ottamiseksi – Hyväksyttävyys – Kieltäytyminen tekemästä yhteistyötä ja sellaisen kanteen nostaminen, joka koskee sellaisen maksun saamista, jonka tarkoituksena on se, että yhdenvertainen kohtelu palautetaan – Se, että kyse ei ole oikeuksien väärinkäytöstä

(Neuvoston direktiivin 2000/78 16 artikla)

4.        Euroopan unionin oikeus – Yksityisten oikeudet – Kansalliset menettelysäännöt – Tehokkuusperiaatteen noudattaminen – Kansallinen säännös, jossa vahvistetaan vanhentumisaika – Määräaika, joka alkaa kulua ennen unionin tuomioistuimen tuomion, jolla asiaa koskevaa oikeustilaa on selvennetty, julistamispäivää – Hyväksyttävyys

(SEUT 267 artikla)

1.        Unionin oikeutta, etenkin yhdenvertaista kohtelua työssä ja ammatissa koskevista yleisistä puitteista annetun direktiivin 2000/78 2 artiklaa ja 6 artiklan 1 kohtaa, on tulkittava siten, että se on esteenä kansalliselle lainsäädännölle, jossa ikään perustuvan syrjinnän lopettamiseksi otetaan huomioon ennen 18 vuoden ikää täyttyneet työskentelykaudet mutta johon samanaikaisesti sisältyy sääntö, jota on todellisuudessa tarkoitus soveltaa ainoastaan tämän syrjinnän kohteeksi joutuneisiin toimihenkilöihin, jolla pidennetään uralla etenemiseen vaadittavaa työskentelykautta yhdellä vuodella kullakin kolmella ensimmäisellä palkkatasolla ja jolla näin ollen säilytetään lopullisesti ikään perustuva erilainen kohtelu.

Koska kyseistä yhden vuoden pidennystä sovelletaan ainoastaan toimihenkilöihin, jotka olivat suorittaneet työskentelykausia ennen kuin he olivat täyttäneet 18 vuotta, on nimittäin todettava, että edellä mainittuun kansalliseen lainsäädäntöön sisältyy välittömästi ikään perustuvaa erilaista kohtelua direktiivin 2000/78 2 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitetulla tavalla.

Tällaisen erilaisen kohtelun oikeuttamisen osalta on huomattava yhtäältä, että talousarvioon liittyvät seikat eivät yksin voi muodostaa direktiivin 2000/78 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua oikeutettua tavoitetta. Aikaisemmalla järjestelmällä edulliseen asemaan saatettujen toimihenkilöiden saavutettujen oikeuksien, jotka koskevat palkkaa, ja heille sen osalta syntyneen luottamuksensuojan kunnioittamisesta on toisaalta todettava, että ne ovat työllisyyspoliittisia ja työmarkkinoita koskevia oikeutettuja tavoitteita, joilla voidaan perustella aikaisempien palkkojen ja siis järjestelmän, joka on syrjivä iän perusteella, säilyttäminen siirtymäkauden aikana.

Näillä tavoitteilla ei kuitenkaan voida perustella toimenpidettä, jolla säilytetään lopullisesti – vaikkakin vain tiettyjen henkilöiden kohdalla – ikään perustuva erilainen kohtelu, joka oli määrä poistaa syrjivän järjestelmän uudistuksella, johon tämä toimi kuuluu. Tällainen toimenpide ei ole omiaan luomaan syrjimätöntä järjestelmää aikaisemmalla järjestelmällä epäedulliseen asemaan saatettujen toimihenkilöiden osalta siitä huolimatta, että sillä voidaan varmistaa, että aikaisemmalla järjestelmällä edulliseen asemaan saatettujen toimihenkilöiden saavutettuja oikeuksia ja luottamuksensuojaa suojellaan.

(ks. 31, 36, 37, 39 ja 40 kohta sekä tuomiolauselman 1 kohta)

2.        Unionin oikeutta, etenkin yhdenvertaista kohtelua työssä ja ammatissa koskevista yleisistä puitteista annetun direktiivin 2000/78 16 artiklaa, on tulkittava siten, että kansallisen lainsäädännön, jolla pyritään lopettamaan ikään perustuva syrjintä, ei ole välttämättä mahdollistettava sitä, että toimihenkilö, jonka ennen 18 vuoden ikää täyttyneitä työskentelykausia ei ole otettu huomioon hänen uralla etenemistään laskettaessa, saa taloudellisen hyvityksen, joka vastaa palkan, jonka hän olisi saanut, jos tällaista syrjintää ei olisi esiintynyt, ja hänen tosiasiallisesti saamansa palkan välistä eroa.

On kuitenkin niin, että kun on todettu esiintyvän unionin oikeuden vastaista syrjintää, niin kauan kuin yhdenvertaisen kohtelun palauttavia toimenpiteitä ei ole toteutettu, yhdenvertaisen kohtelun periaatteen noudattaminen voidaan varmistaa ainoastaan antamalla epäedullisessa asemassa olevaan ryhmään kuuluville henkilöille samat edut kuin etuoikeutettuun ryhmään kuuluville henkilöille, koska viimeksi mainittua ryhmää koskeva järjestelmä on siinä tapauksessa, ettei unionin oikeutta ole sovellettu asianmukaisesti, ainoa pätevä viitejärjestelmä.

Tätä ratkaisua sovelletaan vain, kun pätevä viitejärjestelmä on olemassa.

Niin kauan kuin ei ole otettu käyttöön järjestelmää, jolla poistetaan ikään perustuva syrjintä direktiivissä 2000/78 säädetyn mukaisella tavalla, yhdenvertaisen kohtelun palauttaminen merkitsee näin ollen kyseisessä tapauksessa sitä, että aikaisemmalla järjestelmällä epäedulliseen asemaan saatetuille toimihenkilöille annetaan ennen 18 vuoden ikää täyttyneiden työskentelykausien huomioon ottamisen mutta myös palkkatasoilla etenemisen osalta edut, jotka ovat samoja kuin edut, jotka kyseisellä järjestelmällä edulliseen asemaan saatetut toimihenkilöt ovat voineet saada.

(ks. 45–47 ja 49 kohta sekä tuomiolauselman 2 kohta)

3.        Unionin oikeutta, etenkin yhdenvertaista kohtelua työssä ja ammatissa koskevista yleisistä puitteista annetun direktiivin 2000/78 16 artiklaa, on tulkittava siten, että se ei ole esteenä sille, että kansallinen lainsäätäjä säätää ennen 18 vuoden ikää täyttyneiden työskentelykausien huomioon ottamiseksi yhteistyövelvoitteesta, jonka mukaan toimihenkilön on toimitettava työnantajalleen näitä kausia koskevat todisteet.

Direktiivin 2000/78 16 artikla tai mikään muukaan kyseisen direktiivin säännös ei ole esteenä sille, että kansallisessa säännöksessä säädetään yhteistyövelvoitteesta, jonka mukaan toimihenkilön on toimitettava työnantajalleen ennen 18 vuoden ikää täyttyneitä työskentelykausia koskevat todisteet kyseisten kausien huomioon ottamiseksi.

Väärinkäytöksen toteamisen edellytyksenä on sekä objektiivisen että subjektiivisen osatekijän olemassaolo. Objektiivisesta osatekijästä on todettava, että kaikista objektiivisista olosuhteista on ilmettävä, että vaikka unionin säännöstössä vahvistettuja edellytyksiä on muodollisesti noudatettu, kyseisellä säännöstöllä tavoiteltua päämäärää ei ole saavutettu. Subjektiivisesta osatekijästä on todettava, että on ilmettävä tahto saada unionin säännöstöstä johtuva perusteeton etu toteuttamalla keinotekoisesti edellytykset tämän edun saamiseksi.

Se, että toimihenkilö kieltäytyy tekemästä yhteistyötä sellaisen kansallisen lainsäädännön soveltamiseksi, johon sisältyy direktiivin 2000/78 vastaista ikään perustuvaa syrjintää, ja hänen kanteensa, joka koskee sellaisen maksun saamista, jonka tarkoituksena on se, että yhdenvertainen kohtelu aikaisemmalla järjestelmällä edulliseen asemaan saatettuihin toimihenkilöihin nähden palautetaan, eivät merkitse oikeuksien väärinkäyttöä.

(ks. 54, 56 ja 58 kohta sekä tuomiolauselman 3 kohta)

4.        Tehokkuusperiaatetta on tulkittava siten, että se ei ole esteenä sille, että unionin oikeuteen perustuvien oikeuksien kansallinen vanhentumisaika alkaa kulua ennen unionin tuomioistuimen tuomion, jolla asiaa koskevaa oikeustilaa on selvennetty, julistamispäivää.

Tulkinnalla, jonka unionin tuomioistuin SEUT 267 artiklassa sille annettua toimivaltaa käyttäen antaa unionin oikeussäännölle, nimittäin selvennetään ja täsmennetään, kun tämä on tarpeen, kyseisen oikeussäännön merkitystä ja ulottuvuutta niin, että unionin tuomioistuimen tulkinnasta ilmenee, miten tätä oikeussääntöä täytyy tai olisi täytynyt tulkita ja soveltaa sen voimaantulosta lähtien. Toisin sanoen ennakkoratkaisuasiassa annettu tuomio ei ole muotoava vaan puhtaasti toteava, joten sen vaikutukset ilmenevät lähtökohtaisesti tulkitun säännön voimaantulopäivästä lähtien.

Lisäksi kysymys vanhentumisajan alkamisajankohdan määrittämisestä kuuluu lähtökohtaisesti kansallisen oikeuden alaisuuteen, ja sillä, että unionin tuomioistuin on mahdollisesti todennut unionin oikeutta rikotun, ei lähtökohtaisesti ole vaikutusta vanhentumisajan alkamisajankohtaan.

(ks. 63, 64 ja 69 kohta sekä tuomiolauselman 4 kohta)