EUROOPAN UNIONIN VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO

(ensimmäinen jaosto)

15 päivänä lokakuuta 2014

Asia F‑23/11 RENV

AY

vastaan

Euroopan unionin neuvosto

Henkilöstö – Virkamiehet – Asian palauttaminen virkamiestuomioistuimeen kumoamistuomion jälkeen – Ylennys – Vuoden 2010 ylennyskierros – Ansioiden vertailu – Päätös jättää kantaja ylentämättä

Aihe:      SEUT 270 artiklaan, jota sovelletaan Euratomin perustamissopimukseen sen 106 a artiklan nojalla, perustuva kanne, jossa AY vaatii virkamiestuomioistuinta kumoamaan Euroopan unionin neuvoston päätöksen jättää kantaja ylentämättä vuoden 2010 ylennyskierroksella palkkaluokkaan AST 9, sekä korvausta vahingosta, jota hän katsoo kärsineensä.

Ratkaisu:      Kanne hylätään. AY vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan asioissa F-23/11, T-167/12 P ja F-23/11 RENV, ja hänet velvoitetaan korvaamaan Euroopan unionin neuvoston oikeudenkäyntikulut asiassa F-23/11. Euroopan unionin neuvosto vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan asioissa T-167/12 P ja F‑23/11 RENV

Tiivistelmä

1.      Virkamiehet – Ylennys – Ansioiden vertailu – Hallinnon harkintavalta – Tuomioistuinvalvonnan rajat

(Henkilöstösääntöjen 45 artikla)

2.      Virkamiehet – Ylennys – Perusteet – Ansiot – Palkkaluokassa saavutetun virkaiän huomioon ottaminen – Toissijaisuus – Ansioiden ajallisen jatkuvuuden huomioon ottaminen – Ulottuvuus

(Henkilöstösääntöjen 45 artikla)

1.      Henkilöstösääntöjen 45 artiklan mukaisessa ylennyspäätöksessä huomioon otettavia yksikön etua sekä hakijoiden pätevyyttä ja ansioita arvioidessaan nimittävällä viranomaisella on laaja harkintavalta, ja unionin tuomioistuinten harjoittaman valvonnan on tällä alalla rajoituttava sen tutkimiseen, onko hallinto pysynyt kohtuuden rajoissa ja onko se syyllistynyt ilmeiseen harkintavaltansa väärinkäyttöön, kun otetaan huomioon se, millä tavalla ja millä perusteilla hallinto on voinut ratkaisuunsa päätyä. Unionin tuomioistuimet eivät siis voi korvata nimittävän viranomaisen hakijoiden pätevyydestä ja ansioista tekemää arviointia omalla arvioinnillaan.

Samalla kun säilytetään tehokas vaikutus, joka on tunnustettava nimittävän viranomaisen harkintavallalle, on virhe ilmeinen, kun se on helposti havaittavissa ja voidaan todeta selvästi niiden arviointiperusteiden valossa, joita lainsäätäjä on tarkoittanut käytettäväksi ylennyspäätöksiä tehtäessä.

Nimittävällä viranomaiselle on henkilöstösäännöissä tässä tarkoituksessa vahvistettu oikeus suorittaa henkilöstösääntöjen 45 artiklassa tarkoitettu vertailu tarkoituksenmukaisimmaksi arvioimansa menettelyn tai menetelmän mukaisesti.

(ks. 38–40 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: tuomio Bouteiller v. komissio (324/85, EU:C:1987:59, 6 kohta)

Unionin yleinen tuomioistuin: tuomio komissio v. Dittert (T‑51/08 P, EU:T:2011:702, 54 kohta)

Virkamiestuomioistuin: tuomio Canga Fano v. neuvosto (F‑104/09, EU:F:2011:29, 35 kohta)

2.      Vaikka henkilöstösääntöjen 45 artiklasta ei voida johtaa periaatetta, jonka mukaan virkamies on ylennettävä, kun hänen ansionsa eivät ole heikentyneet tai säännöllisen urakehityksen periaatetta, jonka mukaan hallinto olisi velvollinen ylentämään virkamiehen automaattisesti vain sen seikan vuoksi, että hän on saavuttanut tietyn virkaiän palkkaluokassa, tässä säännöksessä ei myöskään suljeta pois sitä, että ylennystä varten otetaan huomioon virkamiesten ansiot koko sen jakson ajan, jonka hän on ollut palkkaluokassa.

Ansioiden korkean tason ajallista jatkuvuutta koskeva arviointiperuste ei ole erillinen henkilöstösääntöjen 45 artiklan 1 kohdassa mainituista kolmesta arviointiperusteesta, jotka ensisijaisesti on otettava huomioon ansioiden vertailua varten, vaan se kuuluu suoraan niistä ensimmäiseen, joka perustuu virkamiehistä laadittuihin kertomuksiin. Erityisesti tämän arvioinnissa käytettävän seikan avulla voidaan ottaa paremmin huomioon kaikki ylennyskelpoisten virkamiesten ansiot, joita mitataan tämän ensin mainitun arviointiperusteen avulla.

Lisäksi siitä, että henkilöstösääntöjen 45 artiklan 1 kohdassa olevassa ilmaisussa ”virkamiehistä laaditut arvioinnit” käytetään monikkoa, käy ilmi, että nimittävä viranomainen on lähtökohtaisesti velvollinen ottamaan huomioon kaikki kertomukset, joita virkamiehistä on laadittu siitä lähtien, kun he aloittivat palkkaluokassa, mikä merkitsee välttämättä ansioiden ajallisen jatkuvuuden kaltaisen arviointiperusteen käyttämistä.

(ks. 50, 58 ja 59 kohta)

Viittaukset:

Unionin yleinen tuomioistuin: tuomio Stols v. neuvosto (T‑95/12 P, EU:T:2014:3, 41 ja 42 kohta)

Virkamiestuomioistuin: tuomio Barbin v. parlamentti (F‑68/09, EU:F:2011:11, 90 kohta) ja em. tuomio Canga Fano v. neuvosto (EU:F:2011:29, 68 kohta)