UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (laajennettu toinen jaosto)

15 päivänä helmikuuta 2023 (*)

Energia – Sähkön sisämarkkinat – Automaattisesti aktivoitavien taajuuden palautusreservien tasesähkön vaihdon eurooppalaisen kauppapaikan täytäntöönpanopuitteet – Ehtojen, edellytysten ja menetelmien vahvistamismenettely – Siirtoverkonhaltijoiden yhteisen ehdotuksen hylkääminen – ACERin toimivalta – Oikeudellinen virhe – Puolustautumisoikeudet – Perusteluvelvollisuus

Asiassa T‑606/20,

Austrian Power Grid AG, kotipaikka Wien (Itävalta), ja muut kantajat, joiden nimet ovat tuomion liitteenä,(1) edustajinaan asianajaja M. Levitt, B. Byrne, solicitor, ja D. Jubrail, solicitor,

kantajina,

vastaan

Euroopan unionin energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyövirasto (ACER), asiamiehinään asianajaja E. Ameye sekä A. Tellidou ja E. Tremmel,

vastaajana,

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (laajennettu toinen jaosto),

toimien päätösneuvotteluissa kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja S. Papasavvas sekä tuomarit V. Tomljenović, P. Škvařilová-Pelzl (esittelevä tuomari), I. Nõmm ja D. Kukovec,

kirjaaja: hallintovirkamies I. Kurme,

ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä esitetyn,

ottaen huomioon 7.6.2022 pidetyssä istunnossa esitetyn,

on antanut seuraavan

tuomion

1        Kantajat Austrian Power Grid AG ja muut oikeushenkilöt, joiden nimet ovat tuomion liitteenä, vaativat SEUT 263 artiklaan perustuvassa kanteessaan, että unionin yleinen tuomioistuin kumoaa Euroopan unionin energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyöviraston (ACER) valituslautakunnan 16.7.2020 tekemän päätöksen, jolla pysytetään automaattisesti aktivoitavien taajuuden palautusreservien tasesähkön vaihdon eurooppalaisen kauppapaikan (jäljempänä aFRR-kauppapaikka) täytäntöönpanopuitteista 24.1.2020 tehty ACERin päätös 02/2020 ja hylätään kantajien asiassa A-001-2020 (konsolidoitu) tekemä valitus (jäljempänä riidanalainen päätös), siltä osin kuin kyseinen päätös koskee niitä ja että unionin yleinen tuomioistuin kumoaa päätöksen 02/2020 1 artiklan ja aFRR-kauppapaikan täytäntöönpanopuitteiden, sellaisina kuin se vahvistetaan päätöksen 02/2020 liitteessä I (jäljempänä aFRR-menetelmä tai aFRRIF), 3 artiklan 3 kohdan, 3 artiklan 4 kohdan b alakohdan, 4 artiklan 6 kohdan, 6 artiklan, 11 artiklan 1 kohdan c alakohdan ja 12 artiklan.

 Asian tausta

2        Sen jälkeen, kun sähköjärjestelmän tasehallintaa koskevista suuntaviivoista 23.11.2017 annettu komission asetus (EU) 2017/2195 (EUVL 2017, L 312, s. 6) tuli voimaan 18.12.2017, kaikki siirtoverkonhaltijat laativat mainitun asetuksen 21 artiklan 1 kohdan mukaisesti ehdotuksen aFRR-menetelmäksi.

3        Asetuksen 2017/2195 5 artiklan 1 kohdan ja 2 kohdan a alakohdan mukaisesti siirtoverkonhaltijat toimittivat 18.12.2018 kaikille kansallisille sääntelyviranomaisille niiden hyväksyntää varten ehdotuksensa aFRR-menetelmäksi (jäljempänä alkuperäinen aFRRIF-ehdotus). Ehdotuksen 12 artiklassa, jonka otsikko oli ”Ehdotus elimeksi”, määrättiin seuraavaa:

”1. Kaikki siirtoverkonhaltijat nimittävät elimen, joka vastaa kaikista aFRR-kauppapaikan [toiminnassa tarvittavista] toiminnoista.

2. Kyseinen elin on joko siirtoverkonhaltijoiden konsortio tai siirtoverkonhaltijoiden omistama yhtiö.”

4        Forum of Energy Regulatorsin (energia-alan sääntelyviranomaisten foorumi, FER) presidentti ilmoitti 24.7.2019 päivätyllä kirjeellään kaikkien kansallisten sääntelyviranomaisten nimissä ACERille, että ne olivat päättäneet asetuksen 2017/2195 5 artiklan 7 kohdan nojalla esittää sille yhteisen pyynnön, jotta se tekisi päätöksen alkuperäisestä aFRRIF-ehdotuksesta (jäljempänä yhteinen pyyntö). Kirjeen liitteenä oli ”[FREn] hyväksymä kaikkien kansallisten sääntelyviranomaisten epävirallinen muistio [asetuksen 2017/2195] 21 artiklan mukaisesta [alkuperäisestä aFRRIF-]ehdotuksesta” (jäljempänä kansallisten sääntelyviranomaisten epävirallinen muistio).

5        Kun ACER heinäkuusta 2019 alkaen otti yhteyttä kansallisiin sääntelyviranomaisiin ja siirtoverkonhaltijoihin ja kuuli niitä, ACER katsoi, että alkuperäinen aFRRIF-ehdotus, jonka mukaan elimenä, joka vastaa aFRR-kauppapaikan toiminnassa tarvittavista toiminnoista, voisi olla siirtoverkonhaltijoiden konsortio, ei ollut asetuksen 2017/2195 mukainen.

6        Siirtoverkonhaltijat lähettivät ACERille 28.11.2019 sähköpostitse toisen version ehdotuksesta aFRR-menetelmäksi (jäljempänä toinen aFRRIF-ehdotus). Toisen aFRRIF-ehdotuksen 12 artiklan mukaan elin, joka vastaa kaikista aFRR-kauppapaikan toiminnassa tarvittavista toiminnoista, olisi siirtoverkonhaltijoiden omistama yhtiö. Sähköpostiviestin liitteenä olleessa selittävässä kirjeessä siirtoverkonhaltijat selvensivät kyseisen artiklan tarkoitusta.

7        Tutkittuaan toisen aFRRIF-ehdotuksen ACER katsoi, että se ei ollut asetuksen 2017/2195 mukainen, sillä siinä nimitettiin ainoastaan elin, jonka vastuulla olisivat aktivoinnin optimointitoiminto ja siirtoverkonhaltijoiden välinen selvitystoiminto, vaikka asetuksessa edellytettiin, että siirtoverkonhaltijat nimittävät elimen vastaamaan kustakin aFRR-kauppapaikan toiminnassa tarvittavasta toiminnosta, mukaan lukien toiminnot, jotka – kuten esimerkiksi kapasiteetinhallinta tasesähkön vaihtoon käytettävissä olevan alueiden välisen siirtokapasiteetin jatkuvan päivittämisen prosessina – ovat usean kauppapaikan välisiä toimintoja, sillä käytettävissä oleva alueiden välinen siirtokapasiteetti on tekijä, joka on otettava huomioon kaikilla eurooppalaisilla tasehallinnan kauppapaikoilla. Lisäksi ACER ehdotti siirtoverkonhaltijoille, että asetuksen 2017/2195 21 artiklan 2 kohdan noudattamiseksi ehdotukseen jätettäisiin kaksi vaihtoehtoa elimeksi, joka vastaa aFRR-kauppapaikan toiminnassa tarvittavista toiminnoista, eli joko yksi siirtoverkonhaltija tai siirtoverkonhaltijoiden omistama yhtiö.

8        Siirtoverkonhaltijat lähettivät 13.12.2019 European Network of Transmission System Operators for Electricityn (Euroopan sähkön siirtoverkonhaltijoiden verkosto) jäsenen lähettämällä sähköpostiviestillä ACERille kolmannen version ehdotuksesta aFRR-menetelmäksi (jäljempänä kolmas aFRRIF-ehdotus).

9        Kolmannen aFRRIF-ehdotuksen 12 artiklassa määrättiin seuraavaa:

”– –

2. Kaikki siirtoverkonhaltijat nimittävät elimen, jonka vastuulla ovat [aktivoinnin optimointitoiminto] ja siirtoverkonhaltijoiden välinen selvitystoiminto [aFRR-]kauppapaikan osalta. Elimeksi nimitetään joko yksi siirtoverkonhaltija tai siirtoverkonhaltijoiden omistama yhtiö.

– –

5. Kun kaikki siirtoverkonhaltijat ottavat käyttöön usean kauppapaikan välisen toiminnon, ne nimittävät yhden elimen, joka vastaa kyseisestä usean kauppapaikan välisestä toiminnosta ja joka voi olla eri kuin edellä 2 [kohdassa] tarkoitettu elin.

6. Kaikkien siirtoverkonhaltijoiden on kuuden kuukauden kuluessa [manuaalisesti tai automaattisesti] aktivoitavien taajuuden palautusreservien tasesähkön vaihdon eurooppalaista kauppapaikkaa koskevan [menetelmän] hyväksymisestä nimitettävä elin, jonka vastuulle ne antaisivat [kapasiteetinhallintatoiminnon].

– –”

10      European Network of Transmission System Operators for Electricitylle 17.12.2019 lähetyllä sähköpostiviestillään ACER ilmoitti siirtoverkonhaltijoille, että kyseiseen 12 artiklaan kolmannella aFRRIF-ehdotuksella tehdyt muutokset eivät edelleenkään olleet asetuksen 2017/2195 mukaisia. Koska kyseisen ehdotuksen mukaan useampi kuin yksi elin voisi vastata aFRR-kauppapaikan toiminnassa tarvittavista toiminnoista, ehdotuksen olisi nimittäin oltava asetuksen 2017/2195 21 artiklan 3 kohdan e alakohdassa säädettyjen lisävaatimusten mukainen, mitä ehdotuksessa ei ollut osoitettu.

11      Belgialaisen siirtoverkonhaltijan työntekijän 18.12.2019 lähettämällä sähköpostiviestillä, jolla ne vastasivat ACERin 17.12.2019 lähettämään sähköpostiviestiin, siirtoverkonhaltijat toimittivat ACERille muutetun version kolmannesta aFRRIF-ehdotuksesta (jäljempänä muutettu kolmas aFRRIF-ehdotus). Siirtoverkonhaltijat vahvistivat, että yksi ainoa elin (joko yksi siirtoverkonhaltija tai siirtoverkonhaltijoiden omistama yhtiö) vastaisi erityisesti aFRR-kauppapaikan toiminnassa tarvittavista toiminnoista, eli aktivoinnin optimointitoiminnosta ja siirtoverkonhaltijoiden välisestä selvitystoiminnosta, ja että kapasiteetinhallintatoiminto, joka oli usean kauppapaikan välinen toiminto, voitaisiin antaa toiselle yhdelle ainoalle elimelle (joka olisi joko yksi siirtoverkonhaltija tai siirtoverkonhaltijoiden omistama yhtiö).

12      ACER laati 20.12.2019 aFRR-menetelmää koskevan päätösluonnoksensa lopullisen version, joka annettiin tiedoksi kantajille.

13      ACER teki 24.1.2020 aFRR-menetelmää koskevan päätöksen 02/2020, jonka liitteenä I oli aFRR-menetelmä, sellaisena kuin se on ACERin muuttamana ja hyväksymänä (jäljempänä riidanalainen aFRRIF).

14      Riidanalaisen aFRRIFin 12 artiklassa määrätään seuraavaa:

”– –

2. Kaikki siirtoverkonhaltijat nimittävät elimen, joko siirtoverkonhaltijan tai siirtoverkonhaltijoiden omistaman yhtiön, joka vastaa [aktivoinnin optimointitoiminnosta] ja [siirtoverkonhaltijoiden välisestä selvitystoiminnosta] aFRR-kauppapaikan osalta. Kaikkien siirtoverkonhaltijoiden on viimeistään kahdeksan kuukautta ennen kuin kapasiteetinhallintatoiminnosta tulee 6 artiklan 4 kohdan mukaisesti aFRR-kauppapaikan toiminnassa tarvittava toiminto laadittava tämän aFRRIFin muutosehdotus, jossa nimitetään [asetuksen 2017/2195] 21 [artiklan] 3 [kohdan] e [alakohdan] mukaisesti elin, joka vastaa kapasiteetinhallintatoiminnosta, ja selvennettävä, onko aFRR-kauppapaikan toiminta yhden vai usean elimen vastuulla.

3. Elin on nimitettävä [asetuksen 2017/2195] 21 artiklan 4 [kohdan] mukaisesti.

– –”

15      Austrian Power Grid, ČEPS, a.s., Polskie sieci elektroenergetyczne S.A., Red Eléctrica de España SA, RTE Réseau de transport d’électricité ja Svenska kraftnät (jäljempänä A-ryhmä) hakivat 23.3.2020 Euroopan unionin energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyöviraston perustamisesta 5.6.2019 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2019/942 (EUVL 2019, L 158, s. 22) 28 artiklan nojalla muutosta ACERin valituslautakunnassa valituksella, joka koski muun muassa päätöstä 02/2020 ja joka alun perin kirjattiin asianumerolla A-001-2020. TenneT TSO BV ja TenneT TSO GmbH hakivat muutosta ACERin valituslautakunnassa valituksella, joka koski muun muassa päätöstä 02/2020 ja joka alun perin kirjattiin asianumerolla A-004-2020. Koska valitusten kohde oli sama, valituslautakunta ryhmitteli ne sittemmin asianumerolle A-001-2020 (konsolidoitu).

16      Valituksessaan A-ryhmä vaati ACERin valituslautakunnan työjärjestyksen ja menettelysääntöjen vahvistamisesta tehdyn valituslautakunnan päätöksen nro 1-2011, sellaisena kuin se on muutettuna 5.10.2019, 20 artiklan 3 kohdan d alakohdan nojalla, että ACERin valituslautakunta määrää ACERin antamaan sille tutustuttavaksi (jäljempänä tietojen ilmaisemista koskeva pyyntö) useita asiakirjoja ilman peiteltyjä kohtia, tarkemmin ottaen yhtäältä jäljennöksen ACERin asetuksen 2017/2195 21 artiklan 5 kohdan soveltamiseksi väitetysti suorittamasta arvioinnista ja toisaalta jäljennöksen lomakkeista, joihin sisältyvät ACERin sääntelyneuvoston väitetysti ennen ACERin lopullisen päätöksen 02/2020 tekemistä ja aFRR-menetelmän vahvistamista niistä esittämät lausunnot (jäljempänä riidanalaiset asiakirjat), ja että valituslautakunta antaa A-ryhmälle mahdollisuuden ilmaista näkemyksensä kyseisistä asiakirjoista. A-ryhmä toisti tietojen ilmaisemista koskevan pyyntönsä 28.5.2020 lähettämällään kirjeellä.

17      Valituslautakunnan kirjaamo antoi 2.6.2020 A-ryhmälle tiedoksi päätöksen, jolla valituslautakunnan puheenjohtaja oli hylännyt sen tietojen ilmaisemista koskevan pyynnön (jäljempänä päätös tietojen ilmaisemista koskevan pyynnön hylkäämisestä).

18      Valituslautakunta teki 16.7.2020 riidanalaisen päätöksen, jolla pysytetään päätös 02/2020 ja hylätään kantajien valitukset asiassa A-001-2020 (konsolidoitu).

 Asianosaisten vaatimukset

19      Kantajat vaativat, että unionin yleinen tuomioistuin

–        kumoaa riidanalaisen päätöksen siltä osin kuin se koskee niitä

–        kumoaa päätöksen 02/2020 1 artiklan ja riidanalaisen aFRRIFin 3 artiklan 3 kohdan, 3 artiklan 4 kohdan b alakohdan, 4 artiklan 6 kohdan, 6 artiklan, 11 artiklan 1 kohdan c alakohdan ja 12 artiklan ja

–        velvoittaa ACERin korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

20      ACER vaatii lähinnä, että unionin yleinen tuomioistuin

–        hylkää kanteen ja

–        velvoittaa kantajat korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

 Oikeudellinen arviointi

 Kanteen toisen vaatimuksen tutkittavaksi ottaminen

21      Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan SEUT 263 artiklassa tarkoitetut kanteen tutkittavaksi ottamista koskevat edellytykset kuuluvat ehdottomiin prosessinedellytyksiin, jotka unionin yleisen tuomioistuimen on näin ollen tutkittava viran puolesta (ks. vastaavasti tuomio 16.5.2019, Pebagua v. komissio, C‑204/18 P, ei julkaistu, EU:C:2019:425, 28 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

22      Nyt käsiteltävässä asiassa, jossa asianosaisia on kehotettu esittämään huomautuksensa tältä osin, on tutkittava viran puolesta, voidaanko kanteen toinen vaatimus, joka koskee päätöksen 02/2020 1 artiklan ja useiden riidanalaisen aFRRIFin määräysten kumoamista, ottaa tutkittavaksi.

23      Tältä osin on todettava, että asetuksen 2019/942 johdanto-osan 34 perustelukappaleesta, 28 artiklan 1 kohdasta ja 29 artiklasta sekä SEUT 263 artiklan viidennestä kohdasta, kun niitä tulkitaan merkityksellisen oikeuskäytännön valossa, ilmenee, että kantajat, jotka eivät ole etuoikeutettuja asianosaisia, voivat vaatia unionin yleisessä tuomioistuimessa ainoastaan valituslautakunnan tekemien päätösten kumoamista (ks. vastaavasti ja analogisesti tuomio 16.3.2022, MEKH ja FGSZ v. ACER, T‑684/19 ja T‑704/19, EU:T:2022:138, 31–42 kohta).

24      Nyt käsiteltävän kanteen tarkastelun yhteydessä kantajat, jotka eivät ole etuoikeutettuja kantajia, voivat ainoastaan vaatia valituslautakunnan tekemän riidanalaisen päätöksen kumoamista mutta eivät päätöksen 02/2020 ja sen liitteiden kumoamista.

25      Nyt käsiteltävässä asiassa unionin yleisen tuomioistuimen on siis tutkittava ainoastaan riidanalaisen päätöksen lainmukaisuus – erityisesti siltä osin kuin sillä pysytetään kokonaisuudessaan päätös 02/2020 ja riidanalaisen aFRRIFin määräykset – kantajien esittämien kanneperusteiden ja väitteiden sekä niiden perusteiden tai väitteiden perusteella, jotka on tarvittaessa otettava viran puolesta huomioon riidanalaisen päätöksen osalta.

 Asiakysymys

26      Kantajat esittävät kanteensa tueksi kolme kanneperustetta, joissa ne väittävät lähinnä ensinnäkin, että valituslautakunta on tehnyt oikeudellisen virheen, koska se on loukannut annetun toimivallan periaatetta ja rikkonut asetuksessa 2019/942 säädettyä, kun se on todennut riidanalaisessa päätöksessään, että ACER saattoi toimivaltansa nojalla poiketa päätöksessään 02/2020 kansallisten sääntelyviranomaisten yhteisestä pyynnöstä, toiseksi, että valituslautakunta on tehnyt oikeudellisia virheitä riidanalaisessa päätöksessään, koska se ei ole todennut, että ACER rikkoi päätöksellään 02/2020 asetuksen 2017/2195 21 artiklaa, ja kolmanneksi, että valituslautakunta on siinä vireillä olleessa menettelyssä loukannut hyvän hallinnon periaatetta ja puolustautumisoikeuksien kunnioittamisen periaatetta sekä laiminlyönyt perusteluvelvollisuutensa ja muita lakisääteisiä velvollisuuksiaan.

 Ensimmäinen kanneperuste, jonka mukaan valituslautakunta on tehnyt oikeudellisen virheen, koska se on loukannut annetun toimivallan periaatetta ja rikkonut asetuksessa 2019/942 säädettyä, kun se on todennut, että ACER saattoi toimivaltansa nojalla poiketa kansallisten sääntelyviranomaisten yhteisestä pyynnöstä

27      Ensimmäinen kanneperuste jakautuu kahteen osaan. Kanneperusteen ensimmäisessä osassa kantajat väittävät, että valituslautakunta on katsonut riidanalaisessa päätöksessään virheellisesti, että ACER ei ollut poikennut kansallisten sääntelyviranomaisten yhteisestä kannasta, sellaisena kuin se ilmeni yhteisestä pyynnöstä. Kanneperusteen toisessa osassa kantajat väittävät, että valituslautakunta on katsonut riidanalaisessa päätöksessään virheellisesti, että ACER saattoi joka tapauksessa poiketa kansallisten sääntelyviranomaisten yhteisestä kannasta, sellaisena kuin se ilmeni yhteisestä pyynnöstä.

28      Unionin yleinen tuomioistuin pitää tarkoituksenmukaisena aloittaa tarkastelu ensimmäisen kanneperusteen toisesta osasta.

29      Kantajat väittävät ensimmäisen kanneperusteensa toisessa osassa lähinnä, että valituslautakunta on katsonut riidanalaisessa päätöksessään virheellisesti, että ACER saattoi poiketa kansallisten sääntelyviranomaisten yhteisestä kannasta, sellaisena kuin se ilmeni yhteisestä pyynnöstä, vaikka ACERin toimivallan rajat määräytyivät yhteisen pyynnön mukaan ja vaikka – kun ACER päätöksessään 02/2020 poikkesi yhteisen pyynnön sanamuodosta asetuksen 2017/2195 5 artiklan 7 kohdan ja asetuksen 2019/942 6 artiklan 10 kohdan toisen alakohdan b alakohdan perusteella tarkoituksenaan soveltaa politiikkaohjelmaansa – se ylitti mainittujen säännösten vastaisesti toimivaltansa rajat. Se, että jotkut asianomaisista kansallisista sääntelyviranomaisista eivät ole riitauttaneet riidanalaista päätöstä tältä osin, ei merkitse, etteivätkö muut kansalliset sääntelyviranomaiset voisi riitauttaa päätöstä tältä osin.

30      Ensinnäkin kantajien mukaan asetuksen 2019/942 6 artiklan 4 kohdasta, oikeuskäytännöstä ja ACERin päätöskäytännöstä ilmenee, että ACERilla ei voi olla päätösvaltaa sellaisten kohtien osalta, joista kansalliset sääntelyviranomaiset ovat jo päässeet sopimukseen tai joiden osalta kansalliset sääntelyviranomaiset eivät ole pyytäneet sitä tekemään päätöstä. Kantajien mukaan käsiteltävässä asiassa ACERin käsiteltäväksi on saatettu vain kaksi epävirallisessa muistiossa mainittua kansallisten sääntelyviranomaisten välistä erimielisyyttä, jotka koskevat siirtoverkonhaltijoiden toteuttaman automaattisen taajuuden palautusprosessin teknistä toimintatapaa ja vastuunpyyntömallia, joka oli valittava aFRR-kauppapaikan korkean tason rakenteeksi.

31      Toiseksi kantajat väittävät, että kun ACER teki päätöksen, jolla se ylitti toimivaltansa rajat, sellaisina kuin ne oli määritelty yhteisessä pyynnössä, se loukkasi SEU 5 artiklan 2 kohdassa määrättyä annetun toimivallan periaatetta. Kantajien mukaan aFRR-menetelmä vahvistettiin asetuksen 2017/2195 perusteella, ja kyseinen asetus on täytäntöönpanosäädös. Kuten asetuksen 2017/2195 johdanto-osan 16 perustelukappaleesta ilmenee, siinä vahvistetaan ACERille annetun toimivallan rajat, ja ainoastaan Euroopan komissio voi komiteamenettelyssä muuttaa kyseisiä rajoja. Lisäksi toisin kuin valituslautakunta väittää riidanalaisen päätöksensä 108 kohdassa, käsiteltävässä asiassa ACER ei käyttänyt omaa toimivaltaansa vaan kansallisten sääntelyviranomaisten sille siirtämää toimivaltaa tai niiden toimivallasta johdettua toimivaltaa. Oikeuskäytännön mukaan ainoastaan tarve varmistua asetuksen 2017/2195 tehokkaasta vaikutuksesta voi oikeuttaa sen, että ACER ylittää sille annetun toimivallan rajat. Unionin yleisen tuomioistuimen 24.10.2019 antaman tuomion E-Control v. ACER (T‑332/17, ei julkaistu, EU:T:2019:761) 69 kohdasta ilmenee kuitenkin, että ACER ei voi millään perusteella korvata kansallisten sääntelyviranomaisten yhteisessä pyynnössään esittämää aFRR-kauppapaikan toiminnassa tarvittavia toimintoja ja sitä tai niitä elimiä, joka tai jotka nimitetään vastaamaan aFRR-kauppapaikan toiminnasta, koskevaa kantaa omallaan, kuten se on tehnyt tässä asiassa.

32      Kolmanneksi kantajat väittävät, että valituslautakunta on riidanalaisessa päätöksessään tulkinnut virheellisesti asetuksen 2019/942 5 artiklan 2 kohdan b alakohtaa, kun se on katsonut, että ACERilla on yleinen toimivalta tarkistaa siirtoverkonhaltijoiden kansallisille sääntelyviranomaisille toimittamia ehdotuksia, sillä tätä säännöstä ei voitu soveltaa kyseisen asetuksen 6 artiklan 10 kohdan toisen alakohdan b alakohdassa tarkoitettuun päätöksentekomenettelyyn eikä kyseinen säännös ollut edellä 31 kohdassa mainitun annetun toimivallan periaatteen mukainen. Kantajien mukaan käsiteltävässä asiassa aFRR-menetelmän vahvistaminen kuului ensisijaisesti kansallisten sääntelyviranomaisten toimivaltaan ja toissijaisesti, jos kansalliset sääntelyviranomaiset eivät päässeet sopimukseen tai jos ne esittivät yhteisen pyynnön, ACERin toimivaltaan.

33      Neljänneksi kantajat katsovat, että ACER ei voi vedota siihen, että asetuksen 2019/942 mukainen sääntelymenettely on väitetysti luonteeltaan alhaalta ylöspäin kulkeva sääntelymenettely, perusteena sille, että ACER on päätöksessään 02/2020 poikennut kansallisten sääntelyviranomaisten yhteisestä kannasta, riippumatta siitä, että sääntelyneuvosto on antanut puoltavan lausunnon ACERin päätösluonnoksesta. Kantajien mukaan ACER asetti päätöksellään 02/2020 siirtoverkonhaltijoille joukon velvollisuuksia, jotka ne olivat johdonmukaisesti torjuneet ja joita kansalliset sääntelyviranomaiset eivät olleet yhteisessä pyynnössään maininneet kansallisten sääntelyviranomaisten välisinä erimielisyyksinä, jotka ACERin oli syytä ratkaista. Päätös 02/2020, sellaisena kuin valituslautakunta on sen pysyttänyt, oli paitsi lainvastainen myös siirtoverkonhaltijoille haitallinen. Kyseisellä päätöksellä niiltä on nimittäin viety mahdollisuus nimittää siirtoverkonhaltijoiden konsortio elimeksi, joka vastaa aktivoinnin optimointitoiminnosta ja siirtoverkonhaltijoiden välisestä selvitystoiminnosta, ja niille on asetettu velvollisuus sisällyttää tietyssä määräajassa kapasiteetinhallintatoiminto aFRR-kauppapaikan toiminnassa tarvittaviin toimintoihin ja nimittää asetuksen 2017/2195 21 artiklan 4 kohdan mukaisesti siirtoverkonhaltija tai siirtoverkonhaltijoiden omistama yhtiö vastaamaan tästä toiminnosta. Asetuksen 2017/2195 21 artiklan nojalla on siirtoverkonhaltijoiden tehtävä määritellä aFRR-menetelmä eikä ACERilla ole toimivaltaa määrätä siitä niitä sitovasti vedoten siihen hypoteettiseen mahdollisuuteen, että siirtoverkonhaltijat voivat asetuksen 2017/2195 6 artiklan 3 kohdan nojalla esittää kyseisen menetelmän muuttamista koskevan ehdotuksen.

34      ACER katsoo, että ensimmäisen kanneperusteen toinen osa on hylättävä.

35      Käsiteltävässä asiassa on tutkittava edellä 25 kohdassa kanteen tutkittavaksi ottamisen edellytyksistä ja kanteen tueksi esitettyjen kanneperusteiden tehokkuudesta tehdyn arvioinnin mukaisesti, tekikö valituslautakunta oikeudellisen virheen, kun se ei todennut riidanalaisessa päätöksessään, että ACER ylitti toimivaltansa rajat, kun se teki päätöksen 02/2020 – kuten kantajat olivat väittäneet valituslautakunnalle tekemänsä valituksen tueksi.

36      Tältä osin on todettava, että Euroopan unionin toimielinten, elinten ja laitosten toimivaltaa koskevista säännöistä koskevasta oikeuskäytännöstä ilmenee, että toimen oikeudellisen perustan muodostavan säännöksen, jolla annetaan unionin toimielimelle toimivalta toteuttaa kyseessä oleva toimi, on oltava voimassa toimen antamispäivänä (ks. tuomio 26.3.2015, komissio v. Moravia Gas Storage, C‑596/13 P, EU:C:2015:203, 34 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 3.2.2011, Cantiere navale De Poli v. komissio, T‑584/08, EU:T:2011:26, 33 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

37      Kun riidanalainen päätös, joka on ainoa toimi, jonka lainmukaisuuden kantajat voivat riitauttaa käsiteltävässä asiassa (ks. edellä 25 kohta), tehtiin 16.7.2020, asetus 2019/942 oli voimassa. Lisäksi asetus 2017/2195 oli niin ikään voimassa ja sitä sovellettiin sen 65 artiklan mukaisesti 18.12.2017 alkaen, joka oli kahdeskymmenes päivä sen jälkeen, kun asetus oli julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä 28.11.2017. Asetuksen 2019/942 6 artiklan 10 kohdassa ja asetuksen 2017/2195 5 artiklan 7 kohdassa ACERille annettiin toimivalta lausua tai tehdä kuuden kuukauden kuluessa yksittäisiä päätöksiä sääntelykysymyksistä tai ‑ongelmista, joilla on vaikutuksia rajat ylittävään kauppaan tai rajat ylittävän verkon varmuuteen ja jotka kuuluvat kansallisten sääntelyviranomaisten toimivaltaan, kuten esimerkiksi aFRR-menetelmän vahvistamisesta, jos asianomaiset kansalliset sääntelyviranomaiset eivät olleet päässeet sopimukseen niille tältä osin asetetussa määräajassa tai jos asianomaiset kansalliset sääntelyviranomaiset olivat esittäneet sille tätä koskevan yhteisen pyynnön. Päivänä, jona valituslautakunta teki riidanalaisen päätöksensä, vain mainitut säännökset saattoivat olla kyseisen päätöksen oikeusperustana.

38      Näin ollen on tutkittava, oliko ACERilla mahdollisesti asetuksen 2019/942 6 artiklan 10 kohdan ja asetuksen 2017/2195 5 artiklan 7 kohdan nojalla toimivalta vahvistaa lopullisesti riidanalaisen päätöksen liitteenä I olevan kaltainen aFRR-menetelmä; tämä edellyttää mainittujen säännösten ulottuvuuden tulkitsemista.

39      Tässä yhteydessä on muistutettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin oikeuden säännöksen tai määräyksen tulkitsemisessa on otettava huomioon paitsi sen sanamuoto myös asiayhteys ja sillä säännöstöllä tavoitellut päämäärät, jonka osa säännös tai määräys on (ks. tuomio 11.7.2018, COBRA, C‑192/17, EU:C:2018:554, 29 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 28.1.2020, komissio v. Italia (Maksuviivästysten torjumista koskeva direktiivi), C‑122/18, EU:C:2020:41, 39 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

40      Tässä tapauksessa kaikki siirtoverkonhaltijat ovat – kuten asetuksen 2017/2195 5 artiklan 2 kohdan a alakohdassa ja 21 artiklan 1 kohdassa edellytetään – toimittaneet kansallisten sääntelyviranomaistensa hyväksyttäväksi aFRR-menetelmää koskevan ehdotuksen eli alkuperäisen aFRRIF-ehdotuksen. Asetuksen 2017/2195 5 artiklan 7 kohdan ja asetuksen 2019/942 6 artiklan 10 kohdan toisen alakohdan b alakohdan mukaisesti ACERin oli kuitenkin kansallisten sääntelyviranomaisten yhteisestä pyynnöstä tehtävä päätös kyseisestä ehdotuksesta kuuden kuukauden kuluessa siitä päivästä, jona kyseinen pyyntö annettiin sille tiedoksi. On riidatonta, että kansalliset sääntelyviranomaiset esittivät 24.7.2019 päivätyllä kirjeellä asetuksen 2017/2195 5 artiklan 7 kohdan nojalla ACERille yhteisen pyynnön, jotta se tekisi päätöksen alkuperäisestä aFRRIF-ehdotuksesta, jonka siirtoverkonhaltijat olivat toimittaneet niille (edellä 4 kohta).

41      ACERin toimivalta lausua tai tehdä lopullinen päätös aFRR-menetelmästä perustui käsiteltävässä asiassa siis asetuksen 2019/942 6 artiklan 10 kohdan toisen alakohdan b alakohdassa ja asetuksen 2017/2195 5 artiklan 7 kohdassa tarkoitetulla tavalla siihen, että kaikki kansalliset sääntelyviranomaiset olivat yhdessä pyytäneet sitä tekemään päätöksen aFRR-menetelmästä.

42      Ensinnäkään asetuksen 2019/942 6 artiklan tai asetuksen 2017/2195 5 artiklan 7 kohdan sanamuodosta ei ilmene, että kun ACER käyttää tätä toimivaltaansa, se olisi sen lisäksi, että sillä on asetuksen 2019/942 6 artiklan 11 kohdan nojalla velvollisuus kuulla asianomaisia kansallisia sääntelyviranomaisia ja siirtoverkonhaltijoita päätöksensä valmisteluvaiheessa, sidottu mainittujen tahojen esittämiin huomautuksiin. Mainituista säännöksistä ei etenkään ilmene, että ACERin toimivalta rajoittuisi vain niihin seikkoihin, joista kansalliset sääntelyviranomaiset eivät ole päässeet sopimukseen. Päinvastoin on niin, että asetuksen 2019/942 6 artiklan 10 kohdan ja asetuksen 2017/2195 5 artiklan 7 kohdan perusteella ”sääntelykysymy[sten]” ja siirtoverkonhaltijoiden toimittamien ”menetelmiä koskevi[en] ehdotu[sten]” käsitteleminen kuuluu alun perin kansallisten sääntelyviranomaisten toimivaltaan ja myöhemmin, mainittujen viranomaisten yhteisestä pyynnöstä, ACERin toimivaltaan erottamattomana kokonaisuutena, jota kansallisten sääntelyviranomaisten ja myöhemmin ACERin on käsiteltävä kokonaisuutena tällaista erottelua tekemättä. Asetuksen 2019/942 6 artiklan ja asetuksen 2017/2195 5 artiklan 7 kohdan sanamuodon perusteella kyseisiä säännöksiä on siis tulkittava siten, että jos kansalliset sääntelyviranomaiset esittävät sääntelykysymyksiä tai siirtoverkonhaltijoiden laatimia ehdotuksia koskevan yhteisen pyynnön, ACERilla on toimivalta lausua tai tehdä päätös kyseisistä kysymyksistä tai ehdotuksista.

43      Toiseksi on todettava, että tätä asetuksen 2019/942 6 artiklan 10 kohdan ja asetuksen 2017/2195 5 artiklan 7 kohdan sanamuodon mukaista tulkintaa tukevat sen säännöstön, jonka osia mainitut säännökset ovat, asiayhteys ja päämäärät, sellaisina kuin ne ilmenevät kyseisen säännöstön valmisteluasiakirjoista.

44      Tältä osin on todettava, että energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyöviraston perustamisesta annettavaa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta koskevan ehdotuksen (KOM(2007) 530 lopullinen) – jonka perusteella annettiin Euroopan unionin energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyöviraston perustamisesta 13.7.2009 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 713/2009 (EUVL 2009, L 211, s. 1), joka sittemmin korvattiin asetuksella 2019/942 – perusteluista ilmenee, että asetuksen säännökset perustuivat muun muassa siihen, että ”vaikka energian sisämarkkinat o[li]vatkin kehittyneet merkittävästi, sääntely [oli] edelleen puutteellista rajat ylittävissä kysymyksissä[,]” ja että ”lähestymistapa, joka käytännössä vaati[] yleensä 27 sääntelyviranomaisen ja yli 30 siirtoverkonhaltijan yksimielisyyttä sopimukseen pääsemiseksi, ei tuot[tanut] riittäviä tuloksia” eikä ”johtanut todellisiin päätöksiin vaikeista kysymyksistä, joihin nyt on tartuttava”. Näistä syistä päätettiin perustaa ”virasto[, joka] täydentäisi Euroopan tasolla sääntelyviranomaisten kansallisella tasolla toteuttamia sääntelytehtäviä”, muun muassa sillä olevilla valtuuksilla ”tehdä yksittäisiä päätöksiä”. Kyseiset valtuudet oli tarkoitus antaa ACERille ”tiettyjen rajat ylittävien kysymysten käsittelemiseksi” ja erityisesti, jotta se tekisi päätöksiä ”useamman kuin yhden jäsenvaltion alueella sijaitsevaan infrastruktuuriin sovellettavasta sääntelyjärjestelmästä”, ja tästä säädettiin lopulta asetuksen N:o 713/2009 8 artiklassa.

45      Lisäksi Euroopan unionin energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyöviraston perustamisesta annettavaa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta koskevan ehdotuksen (COM(2016) 863 final) perusteluista ilmenee, että asetuksen säännösten perusteella tulisi olla mahdollista muun muassa mukauttaa viranomaisvalvonta alueellisiin markkinoihin. Erityisesti uusiin markkinarealiteetteihin nähden aiheellisena ei enää pidetty sitä, että ”kaikista viranomaispäätöksistä vasta[si]vat – – kansalliset sääntelyviranomaiset, jopa tapauksissa, joissa tarvit[ttin] yhteistä alueellista ratkaisua” ja että ”viranomaisvalvonta [oli] – – edelleen hajanaista, mikä joh[ti] toisistaan poikkeavien päätösten ja tarpeettomien viivästysten riskiin”. Näistä syistä asetusehdotuksen perusteluissa katsottiin, että ”ACERin toimivaltuuksien vahvistaminen niissä rajat ylittävissä kysymyksissä, jotka vaativat koordinoitua alueellista päätöstä, edistäisi nopeampaa ja tehokkaampaa päätöksentekoa rajat ylittävissä kysymyksissä”, missä yhteydessä todettiin, että ”kansalliset sääntelyviranomaiset, jotka päättäisivät näistä kysymyksistä määräenemmistöllä ACERin puitteissa, olisivat edelleen täysimittaisesti mukana prosessissa”. Sitä, että asetuksessa ACERille annettaisiin ”rajallisia lisävaltuuksia”, pidettiin toissijaisuusperiaatteen mukaisena, koska lisävaltuuksia annettaisiin ”aloilla, joilla hajanainen kansallinen päätöksenteko kysymyksissä, joilla on rajat ylittävää merkitystä, johtaisi ongelmiin tai epäjohdonmukaisuuksiin sisämarkkinoiden kannalta”. Tätä pidettiin myös suhteellisuusperiaatteen mukaisena, koska ”ACERille annet[taisiin] uusia tehtäviä erityisesti energiajärjestelmien alueellisessa yhteistyössä, mutta samalla säilytet[täisiin] kuitenkin kansallisten sääntelyviranomaisten keskeinen asema energia-alan sääntelyssä”. Tämä on asiayhteys, jossa asetusehdotuksen I luvussa ”ACERille asetet[tiin] – – useita uusia tehtäviä, jotka koskevat – – nimitettyjen sähkömarkkinaoperaattoreiden valvontaa sekä tuotannon riittävyyteen ja riskeihin varautumiseen liittyvien menetelmien ja ehdotusten hyväksymistä”. Kyseisistä ACERin uusista tehtävistä säädettiin muodollisesti muun muassa asetuksen 2019/942 6 artiklan 10 kohdassa.

46      Näiden asetusehdotusten perusteluista ilmenee, että unionin lainsäätäjä on selvästi tarkoittanut tehdä vaikeita, mutta välttämättömiä rajat ylittäviä kysymyksiä koskevasta päätöksenteosta tehokkaampaa ja nopeampaa vahvistamalla ACERin toimivaltuuksia tehdä yksittäisiä päätöksiä tavalla, joka sopii yhteen sen kanssa, että kansallisten sääntelyviranomaisten keskeinen asema energia-alan sääntelyssä säilytetään.

47      Tämä vastaa myös tiettyjä asetuksen N:o 713/2009 ja asetuksen 2019/942 tavoitteita. Kuten asetuksen 2019/942 johdanto-osan kymmenennessä perustelukappaleessa nimittäin muistutetaan, ja kuten aiemmin asetuksen N:o 713/2009 johdanto-osan viidennessä perustelukappaleessa todettiin, jäsenvaltioiden on toimittava tiiviissä yhteistyössä ja poistettava sähkön ja maakaasun rajat ylittävän kaupan esteet unionin energiapoliittisten tavoitteiden saavuttamiseksi ja riippumaton keskuselin eli ACER perustettiin täydentämään unionin tason sääntelyn puutteellisuutta ja edistämään sähkön ja maakaasun sisämarkkinoiden tehokasta toimintaa. Kuten siis asetuksen 2019/942 johdanto-osan 11 perustelukappaleessa todetaan, ja kuten aiemmin asetuksen N:o 713/2009 johdanto-osan kuudennessa perustelukappaleessa todettiin, ACERin on varmistettava, että kansallisten sääntelyviranomaisten harjoittamaa sääntelyä koordinoidaan asianmukaisesti ja että sitä tarvittaessa täydennetään unionin tasolla. Kuten asetuksen 2019/942 johdanto-osan 33 ja 34 perustelukappaleessa todetaan, ja kuten aiemmin asetuksen N:o 713/2009 johdanto-osan 18 ja 19 perustelukappaleessa todettiin, ACERilla on siis omat valtuutensa suorittaa sääntelytehtävänsä tehokkaasti, avoimesti, perustellusti ja ennen kaikkea sähkön- ja kaasuntuottajista sekä siirtoverkonhaltijoista ja kuluttajista riippumattomasti. Kun ACER käyttää näitä valtuuksiaan, sen on noudatettava päätöksissään energiaa koskevaa unionin oikeutta, ja sen valtuuksien käyttöä valvoo valituslautakunta, joka on osa ACERia mutta kuitenkin sen riippumaton sisäinen elin, ja Euroopan unionin tuomioistuin.

48      ACERille on siis annettu muun muassa sääntelytehtäviä ja omaa päätösvaltaa, jota se käyttää täysin riippumattomasti ja omalla vastuullaan, jotta se voi toimia kansallisten sääntelyviranomaisten sijasta tilanteissa, joissa ne eivät keskinäisen vapaaehtoisen yhteistyönsä yhteydessä pysty tekemään yksittäisiä päätöksiä niiden sääntelyvaltaan kuuluvista kysymyksistä tai ‑ongelmista. Kuten asetuksen 2019/942 johdanto-osan 11 ja 45 perustelukappaleessa todetaan, ja kuten aiemmin todettiin asetuksen N:o 713/2009 johdanto-osan kuudennessa ja 29 perustelukappaleessa, ACERille on siis annettu toimivalta tehdä täysin riippumattomasti ja omalla vastuullaan päätöksiä sääntelykysymyksistä tai ‑ongelmista, joilla on huomattavaa merkitystä sähkön ja maakaasun sisämarkkinoiden tehokkaan toiminnan kannalta, SEU 5 artiklassa tarkoitettujen toissijaisuusperiaatteen ja suhteellisuusperiaatteen mukaisesti vain sellaisissa tilanteissa ja siinä määrin kuin asianomaisten jäsenvaltioiden yhteistyöllä ei voida riittävällä tavalla saavuttaa unionin tavoitteita, koska niiden kansalliset sääntelyviranomaiset eivät pääse sopimukseen alun perin niiden toimivaltaan kuuluvista sääntelykysymyksistä tai ‑ongelmista. Näin on varsinkin silloin, kun kansalliset sääntelyviranomaiset ovat yhtä mieltä siitä, että on tarkoituksenmukaisempaa, että ACER tekee päätöksen kyseisistä sääntelykysymyksistä tai ‑ongelmista.

49      Asetuksen 2019/942 6 artiklan, aiemmin asetuksen N:o 713/2009 8 artiklan, ja asetuksen 2017/2195 5 artiklan 7 kohdan taustalla olevan järjestelmän logiikan mukaan on siis niin, että jos jäsenvaltioiden kansalliset sääntelyviranomaiset katsovat, että on tarkoituksenmukaisempaa, että ACER ratkaisee yksittäisellä päätöksellä esimerkiksi asetuksen 2017/2195 21 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun aFRR-menetelmän määrittämisen kaltaisen sääntelykysymyksen tai ‑ongelman, joka kuuluu niiden toimivaltaan ja jolla on huomattavaa merkitystä sähkön sisämarkkinoiden tehokkaan toiminnan kannalta, ACERille siirtyy toimivalta tehdä kyseinen päätös, eikä tarkoituksena ole, että jokin osa tästä toimivallasta jäisi jäsenvaltioiden tasolla kansallisille sääntelyviranomaisille, esimerkiksi sellaisten tiettyjen sääntelykysymysten tai kyseiseen ongelmaan liittyvien seikkojen osalta, joista ne ovat päässeet sopimukseen.

50      Koska ACER käyttää toimivaltaansa täysin riippumattomasti ja omalla vastuullaan, valituslautakunta on lisäksi perustellusti todennut riidanalaisen päätöksensä 110 kohdassa, että asianomaisten kansallisten sääntelyviranomaisten kanta tiettyihin sellaisiin niiden käsiteltäviksi saatettuihin sääntelykysymyksiin tai sääntelyongelmiin liittyviin seikkoihin, joista ne ovat päässeet sopimukseen, ei sido ACERia etenkään siltä osin kuin ACER katsoo, ettei kyseisten viranomaisten kanta ole energiaa koskevan unionin oikeuden mukainen. Kantajat eivät muutenkaan riitauta tätä valituslautakunnan arviointia nyt käsiteltävässä kanteessaan.

51      Koska ACERille on annettu omaa päätösvaltaa, jotta se voi hoitaa sääntelytehtävänsä tehokkaasti, asetuksen 2019/942 6 artiklaa ja asetuksen 2017/2195 5 artiklan 7 kohtaa on lisäksi tulkittava siten, että niissä ACERille annetaan oikeus muuttaa siirtoverkonhaltijoiden ehdotuksia sen varmistamiseksi, että ne ovat energiaa koskevan unionin oikeuden mukaisia, ennen niiden hyväksymistä. Tämä toimivalta on välttämätön, jotta ACER voi hoitaa sääntelytehtävänsä tehokkaasti, koska – kuten valituslautakunta on perustellusti todennut riidanalaisen päätöksensä 125 kohdassa – yhdessäkään asetuksen 2019/942 tai asetuksen 2017/2195 säännöksessä ei säädetä, että ACER voisi pyytää siirtoverkonhaltijoita muuttamaan ehdotustaan ennen sen hyväksymistä.

52      Lopuksi on huomattava, että asetuksessa 2019/942 ACERille annettu oma päätösvalta on sovitettu yhteen sen kanssa, että kansallisten sääntelyviranomaisten keskeinen asema energia-alan sääntelyssä säilytetään, sillä asetuksen 24 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesti ACER, jonka päätökset tekee muodollisesti ACERin johtaja, tekee päätöksensä vasta saatuaan tai hankittuaan puoltavan lausunnon sääntelyneuvostolta, jossa ovat edustettuina komissio ja kaikki kansalliset sääntelyviranomaiset, jonka kullakin jäsenellä on yksi ääni ja joka tekee päätöksensä kahden kolmasosan määräenemmistöllä, kuten asetuksen 21 artiklassa ja asetuksen 22 artiklan 1 kohdassa säädetään.

53      Asetuksen 2019/942 6 artiklan ja asetuksen 2017/2195 5 artiklan 7 kohdan päämäärästä ja kyseisten säännösten asiayhteydestä ilmenee siis niin ikään, että jos kansalliset sääntelyviranomaiset esittävät sääntelykysymyksiä tai siirtoverkonhaltijoiden esittämiä ehdotuksia koskevan yhteisen pyynnön, ACERilla on toimivalta lausua tai tehdä päätös kyseisistä kysymyksistä tai ehdotuksista, mikä ei vaikuta siihen, että kansallisten sääntelyviranomaisten keskeinen asema on säilytetty edellyttämällä sääntelyneuvoston puoltavaa lausuntoa, eikä ACERin toimivalta rajoitu ainoastaan niihin seikkoihin, joista kansalliset sääntelyviranomaiset ovat olleet erimielisiä.

54      Kantajien väitteet siitä, että asetus 2017/2195 on täytäntöönpanosäädös, että valituslautakunta on virheellisesti kuvaillut menettelyä, jossa päätös 02/2020 on tehty, luonteeltaan alhaalta ylöspäin kulkevaksi menettelyksi ja että valituslautakunta ei ole noudattanut asetuksen 2019/942 5 artiklan 2 kohdan b alakohdassa säädettyä, on hylättävä joka tapauksessa tehottomina, koska ne eivät vaikuta siihen, että käsiteltävässä asiassa valituslautakunnalla oli asetuksen 2019/942 6 artiklan ja asetuksen 2017/2195 5 artiklan 7 kohdan nojalla riittävä säädetty oikeusperusta, jonka nojalla se saattoi lopullisesti vahvistaa aFRR-menetelmän, sellaisena kuin siitä määrätään riidanalaisen päätöksen liitteessä I.

55      Kolmanneksi on todettava, että se, miten asetuksen 2019/942 6 artiklaa ja asetuksen 2017/2195 5 artiklan 7 kohtaa on sovellettu käsiteltävässä asiassa, tukee sitä, että edellä 53 kohdassa esitetty kyseisiä säännöksiä koskeva tulkinta on perusteltu.

56      Yhtäältä asetuksen 2017/2195 21 artiklan 1 kohdasta ilmenee, että aFRR-menetelmä on tarkoitettu erottamattomaksi sääntelykokonaisuudeksi, joka asianomaisten sääntelyviranomaisten on hyväksyttävä yhdellä kertaa.

57      Toisaalta – siltä osin kuin kantajat viittaavat kansallisten sääntelyviranomaisten epävirallisen muistion sisältöön – on huomattava, että kyse on kansallisten sääntelyviranomaisten lähettämästä asiakirjasta, joka ei sido ACERia oikeudellisesti ja joka ei voi vaikuttaa asetuksen 2019/942 6 artiklan tai asetuksen 2017/2195 5 artiklan 7 kohdan ulottuvuuden määrittämiseen eikä ACERin kyseisiin säännöksiin perustuvien toimivallan tai velvollisuuksien ulottuvuuden määrittämiseen. On joka tapauksessa niin, että asiakirjan sisältö ei tue kantajien väitettä, jonka mukaan kansallisten sääntelyviranomaisten epävirallisessa muistiossa erotettiin nimenomaisesti ne sääntelykysymykset tai aFRR-menetelmän piirteet, joista kaikki kansalliset sääntelyviranomaiset olivat päässeet sopimukseen ja joihin kuuluivat erityisesti se, että aktivoinnin optimointitoiminto ja siirtoverkonhaltijoiden välinen selvitystoiminto olivat aFRR-kauppapaikan toiminnassa tarvittavia toimintoja, mutta kapasiteetinhallinta ei, ja se, että konsortion valitseminen elimeksi, joka vastaa näistä toiminnoista, oli asetuksen 2017/2195 21 artiklan 2 kohdan mukainen vaihtoehto, sellaisista sääntelykysymyksistä tai aFRR-menetelmän piirteistä, joista kansalliset sääntelyviranomaiset eivät olleet päässeet sopimukseen ja jotka ne siten siirsivät ACERin ratkaistaviksi.

58      Kansallisten sääntelyviranomaisten epävirallisessa muistiossa, jossa ne muistuttivat, että aktivoinnin optimointitoiminnon on otettava huomioon käytettävissä oleva alueiden välinen siirtokapasiteetti, kyseiset viranomaiset totesivat tämän jälkeen tavalla, joka ei sido ACERia, päässeensä sopimukseen siitä, että alkuperäisessä aFRRIF-ehdotuksessa pitäisi määrätä, että kaikkien siirtoverkonhaltijoiden on laskettava käytettävissä oleva alueiden välinen siirtokapasiteetti keskitetysti ja koordinoidusti kaikkien eurooppalaisten tasehallinnan kauppapaikkojen osalta, ja että alkuperäinen aFRRIF-ehdotus tulisi lisäksi laatia uudelleen siten, että siinä täsmennettäisiin yksiselitteisesti, oliko siirtoverkonhaltijoiden tarkoituksena nimittää yksi vai useampi elin, joka vastaisi tai jotka vastaisivat aFRR-kauppapaikan toiminnassa tarvittavista toiminnoista, koska siirtoverkonhaltijoiden konsortiota, joka ei ole oikeushenkilö, on pidettävä usean elimen rakenteena. Nämä kansallisten sääntelyviranomaisten huomautukset osoittavat, että käsiteltävässä asiassa ne eivät olleet niinkään päässeet sopimukseen käytettävissä olevan alueiden välisen siirtokapasiteetin laskemista ja aFRR-kauppapaikan toiminnassa tarvittavista toiminnoista vastaavia elimiä koskevien alkuperäisen aFRRIF-ehdotuksen artiklojen hyväksymisestä vaan pikemminkin siitä, että siirtoverkonhaltijoiden oli edelleenkin muokattava alkuperäisen aFRRIF-ehdotuksen kyseisiä kysymyksiä koskevia artikloja.

59      Kantajat ovat siis väärässä, kun ne väittävät, että ACER ei ottanut huomioon sitä, että kansallisten sääntelyviranomaisten epävirallisesta muistiosta ilmeni, että kansalliset sääntelyviranomaiset olivat päässeet sopimukseen siitä, että aktivoinnin optimointitoiminto ja siirtoverkonhaltijoiden välinen selvitystoiminto olivat aFRR-kauppapaikan toiminnassa tarvittavia toimintoja, mutta kapasiteetinhallinta ei, ja että konsortion valitseminen elimeksi, joka vastaa näistä toiminnoista, oli asetuksen 2017/2195 21 artiklan 2 kohdan mukainen vaihtoehto.

60      Kaiken edellä esitetyn perusteella on todettava, että valituslautakunta ei tehnyt oikeudellista virhettä, kun se ei todennut riidanalaisessa päätöksessään, että ACER oli ylittänyt toimivaltansa, kun ACER teki päätöksen 02/2020, jolla ratkaistiin aFRR-menetelmän sellaisia kohtia koskevia kysymyksiä, jotka oli mainittu kansallisten sääntelyviranomaisten epävirallisessa muistiossa seikkoina, joista ne olivat päässeet sopimukseen.

61      Ensimmäisen kanneperusteen toinen osa on näin ollen hylättävä perusteettomana. Koska ensimmäisen kanneperusteen toisen osan tarkastelun yhteydessä on todettu, että ACERilla oli joka tapauksessa toimivalta tehdä päätös aFRR-menetelmän sellaisia kohtia koskevista kysymyksistä, jotka oli mainittu kansallisten sääntelyviranomaisten epävirallisessa muistiossa seikkoina, joista ne olivat päässeet sopimukseen, asiassa ei ole merkitystä sillä, poikkesiko ACER todellakin kansallisten sääntelyviranomaisten yhteisestä kannasta, sellaisena kuin se ilmeni yhteisestä pyynnöstä, kun se teki päätöksen 02/2020. Koska ensimmäisen kanneperusteen ensimmäinen osa on siis hylättävä tehottomana, kyseinen kanneperuste on hylättävä kokonaisuudessaan.

 Toinen kanneperuste, jonka mukaan valituslautakunta on tehnyt oikeudellisia virheitä, koska se ei ole todennut, että ACER oli rikkonut asetuksen 2017/2195 21 artiklaa

62      Toinen kanneperuste jakautuu kahdeksaan osaan, joita on tarkasteltava peräkkäin, tarvittaessa ryhmittelemällä kanneperusteen eri osia.

–       Toisen kanneperusteen ensimmäinen osa, jonka mukaan valituslautakunta on virheellisesti katsonut, että siirtoverkonhaltijat ovat itse määränneet, että niiden on nimitettävä yksi ainoa elin

63      Kantajat väittävät, että valituslautakunta on virheellisesti katsonut riidanalaisen päätöksensä 161 kohdassa, että siirtoverkonhaltijat ovat itse määränneet, että niiden on nimitettävä yksi ainoa elin, joka vastaa aFRR-kauppapaikan toiminnassa tarvittavista toiminnoista. Kantajien mukaan valituslautakunta ei ole ottanut huomioon sitä, että siirtoverkonhaltijat ehdottivat kolmannessa aFRRIF-ehdotuksessaan, että ne nimittäisivät yhden ainoan siirtoverkonhaltijan vastaamaan näistä toiminnoista, koska ACER oli päätöksentekomenettelyssä johdonmukaisesti vastustanut sitä, että siirtoverkonhaltijoiden konsortio nimitettäisiin kyseiseksi elimeksi, ja koska se toivoi, että elimeksi nimitettäisiin yksi ainoa oikeushenkilö eli joko siirtoverkonhaltija tai siirtoverkonhaltijoiden perustama yhtiö. Kantajien mukaan ACER on siis lainvastaisesti edellyttänyt, että siirtoverkonhaltijat omaksuvat sen kannan, ja peitellyt tätä vetoamalla siihen, että asetuksen 2019/942 mukainen sääntelymenettely on väitetysti luonteeltaan alhaalta ylöspäin kulkeva sääntelymenettely. Se, että jotkut asianomaisista kansallisista sääntelyviranomaisista eivät ole riitauttaneet riidanalaista päätöstä tältä osin, ei merkitse, etteivätkö muut kansalliset sääntelyviranomaiset voisi riitauttaa päätöstä tältä osin.

64      ACER kiistää kantajien väitteet ja katsoo, että toisen kanneperusteen ensimmäinen osa on hylättävä.

65      Ensinnäkin on todettava, että toisen kanneperusteen ensimmäisen osan yhteydessä tulee esiin lähinnä kysymys siitä, saattoiko ACER – tai tuliko ACERin – ottaa huomioon siirtoverkonhaltijoiden sille toimittamat eri aFRRIF-ehdotukset sen jälkeen, kun kansalliset sääntelyviranomaiset esittivät sille yhteisen pyynnön siitä, että se tekisi päätöksen alkuperäisestä aFRRIF-ehdotuksesta.

66      Käsiteltävässä asiassa kannekirjelmän liitteenä A.6.1 olevasta asiakirjasta, johon tehdyt korjaukset ovat näkyviä, ja riidanalaisen päätöksen 161 kohdasta ilmenee, että ACER piti alkuperäistä aFRRIF-ehdotusta perusasiakirjana, jonka osalta sitä pyydettiin tekemään päätös, ja että se otti lopulta huomioon muutetun kolmannen aFRRIF-ehdotuksen, kun se vahvisti riidanalaisen aFRRIFin, jonka lopullinen luonnos annettiin siirtoverkonhaltijoiden tiedoksi 20.12.2019 (ks. edellä 12 kohta).

67      Tältä osin on todettava, että ei ole oikeudellista estettä yhtäältä sille, että ACERin asetuksen 2019/942 6 artiklan 11 kohdan nojalla sillä olevan velvollisuuden mukaisesti järjestämässä kuulemisvaiheessa siirtoverkonhaltijat toimittavat sille yhden tai useamman muutetun version ehdotuksesta, jonka ne ovat alun perin toimittaneet kansallisille sääntelyviranomaisille, tai toisaalta sille, että ACER ottaa kyseisen kuulemisen perusteella huomioon siirtoverkonhaltijoiden tässä yhteydessä ehdotukseensa tekemät eri muutokset.

68      Käsiteltävässä asiassa on todettava, että siirtoverkonhaltijat toimittivat ACERille omasta aloitteestaan eri aFRRIF-ehdotuksia tarkoituksenaan vastata ACERin huomautuksiin. Tällaisessa tilanteessa on sovellettavan säännöstön hengen ja vilpittömän yhteistyön periaatteen – joka on etusijalla kuulemisvaiheessa, jonka ACER asetuksen 2019/942 6 artiklan 11 kohdan nojalla sillä olevan velvollisuuden mukaisesti järjestää – mukaista, että ACER on ottanut huomioon viimeisen siirtoverkonhaltijoiden sille toimittaman aFRRIF-ehdotuksen, kun se on laatinut aFRR-menetelmää koskevan päätösluonnoksensa lopullisen version, jonka se toimitti siirtoverkonhaltijoille 20.12.2019.

69      Kuten kantajat itsekin toteavat, muutetussa kolmannessa aFRRIF-ehdotuksessa, jonka ACER lopulta otti huomioon, siirtoverkonhaltijat olivat ehdottaneet, että ne nimittäisivät yhden siirtoverkonhaltijan eivätkä konsortiomuotoista rakennetta elimeksi, joka vastaa aFRR-kauppapaikan toiminnassa tarvittavista toiminnoista.

70      Tästä seuraa, että valituslautakunta on perustellusti todennut riidanalaisessa päätöksessään, että päätöksessään 02/2020 ACER ei edellyttänyt, että siirtoverkonhaltijat valitsevat rakenteen, jossa tällaiseksi elimeksi nimitetään yksi ainoa elin, vaan ACER vain ”laati aFRR[-menetelmän] siten, että se vastaisi pitkälti [muutettua] kolmatta [aFRRIF-ehdotusta]”, jotta menetelmä vastaisi sitä, mitä ”siirtoverkonhaltijat olivat pyytäneet”.

71      Toiseksi – toisin kuin kantajat väittävät kirjelmissään ja kuten valituslautakunta on todennut riidanalaisen päätöksensä 175 kohdassa – päätöksestä 02/2020 ilmenee joka tapauksessa, ettei ACER ollut sulkenut pois sitä mahdollisuutta, että siirtoverkonhaltijat nimittäisivät konsortion elimeksi, joka vastaa aFRR-kauppapaikan toiminnassa tarvittavista toiminnoista. Sen sijaan ACER, kuten myös kansalliset sääntelyviranomaiset epävirallisessa muistiossaan, on aina katsonut, että jos siirtoverkonhaltijat päättävät nimittää elimeksi konsortion, sitä ei voida pitää yhtenä ainoana elimenä, koska konsortiolla ei ole oikeushenkilöllisyyttä.

72      On todettava, että konsortiolla viitataan ryhmään, jolla ei ole oikeushenkilöllisyyttä. Siitä, että tällaisella elimellä ei ole oikeushenkilöllisyyttä, seuraa, että siirtoverkonhaltijat, joilla on oikeushenkilöllisyys, vastaavat edelleenkin aFRR-kauppapaikan toiminnasta.

73      Näin ollen valituslautakunta on perustellusti ottanut huomioon, että konsortiomuodolla on katsottava viitattavan useamman kuin yhden elimen rakenteeseen, joka muodostuu sen jäseninä olevista siirtoverkonhaltijoista, ja katsonut kansallisten sääntelyviranomaisten ja ACERin tavoin, että siirtoverkonhaltijoiden oli osoitettava aFRRIF-ehdotuksessaan, että ehdotus oli asetuksen 2017/2195 21 artiklan 3 kohdan e alakohdassa säädettyjen lisävaatimusten mukainen.

74      Näin ollen kantajien useaan otteeseen toistama väite, jonka mukaan ACER ei hyväksynyt sitä, että siirtoverkonhaltijat nimittäisivät elimeksi konsortion, ja edellytti, että ne valitsisivat sen toiveiden mukaisesti yhden ainoan elimen rakenteen eli rakenteen, jossa elimeksi nimitetään joko yksi siirtoverkonhaltija tai siirtoverkonhaltijoiden omistama yhtiö, ei perustu tosiseikkoihin, ja väite on joka tapauksessa hylättävä perusteettomana.

75      Kaiken edellä esitetyn perusteella toisen kanneperusteen ensimmäinen osa on hylättävä.

–       Toisen kanneperusteen toinen osa, jonka mukaan valituslautakunta on tehnyt oikeudellisen virheen, kun se ei ole todennut ACERin rikkoneen asetuksen 2017/2195 21 artiklan 2 kohtaa

76      Kantajat väittävät, että valituslautakunta on tehnyt oikeudellisen virheen, kun se ei ole todennut riidanalaisessa päätöksessään, että ACER rikkoi päätöksessään 02/2020 asetuksen 2017/2195 21 artiklan 2 kohtaa, kun se hylkäsi sen mahdollisuuden, että siirtoverkonhaltijat nimittäisivät elimeksi siirtoverkonhaltijoiden konsortion, sillä perusteella, että mainitussa säännöksessä säädetään vain kahdesta elimestä, jotka voidaan nimittää yhdeksi ainoaksi elimeksi – eli yhdestä siirtoverkonhaltijasta tai siirtoverkonhaltijoiden perustamasta yhtiöstä –eikä konsortiosta. Kantajien mukaan ACER väitti päätöksensä 02/2020 69 perustelukappaleessa täysin perusteettomasti, että asetuksen 2017/2195 21 artiklassa tarkoitetun elimen on oltava oikeustoimikelpoinen eikä se siis voi olla konsortio, joka ei ole oikeustoimikelpoinen.

77      ACER kiistää kantajien väitteet ja katsoo, että toisen kanneperusteen toinen osa on hylättävä.

78      Kuten toisen kanneperusteen ensimmäisen osan tarkastelun yhteydessä edellä 71 kohdassa on jo todettu, ACER ei ole missään vaiheessa sulkenut pois sitä mahdollisuutta, että siirtoverkonhaltijat nimittäisivät elimeksi konsortion. Se on sitä vastoin toistuvasti todennut, että jos siirtoverkonhaltijat nimittävät konsortiomuotoisen elimen, kyse on useammasta kuin yhdestä elimestä, koska konsortiolla ei ole oikeushenkilöllisyyttä, ja siirtoverkonhaltijoiden on osoitettava aFRRIF-ehdotuksessaan, että asetuksen 2017/2195 21 artiklan 3 kohdan e alakohdassa säädettyjä lisävaatimuksia noudatetaan.

79      Tässä yhteydessä on muistutettava, että edellä 14 kohdassa lainatun riidanalaisen aFRRIFin 12 artiklan 2 kohdan mukaan siirtoverkonhaltijoiden oli ensin nimitettävä yksi ainoa elin, eli joko yksi siirtoverkonhaltija tai siirtoverkonhaltijoiden omistama yhtiö, joka vastaa aktivoinnin optimointitoiminnosta ja siirtoverkonhaltijoiden välisestä selvitystoiminnosta. Siirtoverkonhaltijoiden oli toiseksi asetuksen 2017/2195 21 artiklan 3 kohdan e alakohdassa säädetyn mukaisesti laadittava ehdotus kapasiteetinhallintatoiminnosta vastaavan elimen nimittämisestä, ja selvennettävä tältä osin, vastaako aFRR-kauppapaikan toiminnassa tarvittavista toiminnoista yksi ainoa elin vai useampi kuin yksi elin, joiden olisi koordinoitava toimintansa.

80      Toisin kuin kantajat väittävät, riidanalaisesta aFRRIFista ei siis ilmene, että ACER olisi hylännyt sen mahdollisuuden, että siirtoverkonhaltijat nimittäisivät konsortion.

81      Kuten ACER esittää, se ei myöskään lisännyt lisäedellytystä, eli oikeustoimikelpoisuutta, hylätäkseen väitetysti mahdollisuuden nimittää konsortio, vaan se viittasi siihen, ettei konsortio ole oikeustoimikelpoinen, ainoastaan perustellakseen sitä, ettei konsortiota voida pitää yhtenä ainoana elimenä vaan se muodostuu useammasta kuin yhdestä elimestä.

82      Kansalliset sääntelyviranomaiset ovat nimenomaisesti todenneet epävirallisessa muistiossaan, että konsortio ei ole oikeustoimikelpoinen. Siten ne ovat todenneet muistionsa IV luvun, jonka otsikko on ”Kysymykset, joista kansalliset sääntelyviranomaiset ovat päässeet sopimukseen”, e jaksossa, jonka otsikko on ”Elimet (aFRRIFin 12 artikla)”, että kaikki kansalliset sääntelyviranomaiset eivät puoltaneet siirtoverkonhaltijoiden ehdotusta siitä, mikä elin tai mitä elimiä voitaisiin aFRRIFin 12 artiklan mukaisesti nimittää elimeksi, joka vastaa aFRR-kauppapaikan toiminnassa tarvittavista toiminnoista, ja että ne pyysivät kyseisen ehdotuksen muuttamista, koska asetuksen 2017/2195 21 artiklan 2 kohdassa säädetyn kahden vaihtoehdon perusteella on niin, että jos siirtoverkonhaltijat määräävät, että aFRR-kauppapaikan toiminnasta vastaa niiden perustama elin, kyseisen elimen on oltava siirtoverkonhaltijoista oikeudellisesti erillinen ja täysin oikeustoimikelpoinen. Kansallisten sääntelyviranomaisten mukaan konsortiot eivät ole oikeustoimikelpoisia, koska konsortiolla ei ole oikeushenkilöllisyyttä, joten sitä ei voida pitää siirtoverkonhaltijoista oikeudellisesti erillisenä elimenä. Kansalliset sääntelyviranomaiset ovat kuitenkin täsmentäneet, ettei tämän perusteella ole voitu sulkea pois sitä mahdollisuutta, että konsortio voisi vastata kauppapaikan toiminnasta, mutta että tässä tapauksessa konsortioon kuuluvat siirtoverkonhaltijat olisivat täysin vastuussa tästä toiminnasta ja että – koska kyse olisi useamman kuin yhden elimen rakenteesta – olisi varmistuttava siitä, että asetuksen 2017/2195 21 artiklan 3 kohdan e alakohdassa tarkoitettuja edellytyksiä noudatetaan.

83      Kantajien väite, jonka mukaan ACER on lisännyt edellytyksen siitä, että elimen on oltava itse oikeustoimikelpoinen, on siis hylättävä.

84      Joka tapauksessa on muistutettava, että sähkön sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä ja direktiivin (EU) 2012/27/EU muuttamisesta 5.6.2019 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2019/944 (EUVL 2019, L 158, s. 125) 2 artiklan 35 alakohdassa säädetyn määritelmän mukaan siirtoverkonhaltijalla tarkoitetaan ”luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka on vastuussa siirtoverkon käytöstä, ylläpidosta ja tarvittaessa kehittämisestä tietyllä alueella, sen mahdollisista yhteyksistä muihin verkkoihin sekä sen varmistamisesta, että verkko pystyy täyttämään kohtuulliset sähkön siirtovaatimukset pitkällä aikavälillä”. Direktiivin 2019/944 46 artiklan 3 kohdan mukaan siirtoverkonhaltijoiden organisaatiolla on oltava tietyistä yhtiöoikeuden osa-alueista 14.6.2017 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2017/1132 (EUVL 2017, L 169, s. 46) liitteessä I tarkoitettu oikeudellinen muoto. Mainitussa liitteessä luetellaan jäsenvaltioiden lainsäädännöissä säädetyt eri julkiset osakeyhtiömuodot, jotka kaikki ovat oikeushenkilöitä ja joihin viitataan erityisesti direktiivin 2 artiklan 1 ja 2 kohdassa, jossa säädetään direktiivin I osaston, jonka otsikko on ”Yleiset säännökset ja osakeyhtiöiden perustaminen ja toiminta”, II luvun, jonka otsikko on ”Yhtiön perustaminen ja pätemättömyys sekä sen velvoitteiden vahvistaminen”, 1 jakson, jonka otsikko on ”Julkisen osakeyhtiön perustaminen”, soveltamisalasta. Näin ollen siirtoverkonhaltijalla, oli se sitten luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö, on oltava oikeushenkilöllisyys ja sen on siten oltava siten oikeustoimikelpoinen, että se voi – kun otetaan huomioon sen toimivaltuudet ja oikeudet – suorittaa sille annetut tehtävät täysin riippumattomasti, kuten direktiivin 2019/944 47 artiklassa edellytetään.

85      Näin ollen on niin, että koska asetuksen 2017/2195 21 artiklan 2 kohdassa säädetyssä ensimmäisessä vaihtoehdossa siirtoverkonhaltijat ja siis oikeustoimikelpoiset henkilöt vastaavat aFRR-kauppapaikan toiminnasta, saman on koskettava myös elintä, jonka siirtoverkonhaltijat voivat perustaa, toisen samassa artiklassa säädetyn vaihtoehdon nojalla.

86      Kun otetaan huomioon edellä 72 kohdassa todettu, on siis niin, että valituslautakunta ei tehnyt oikeudellista virhettä, kun se katsoi ACERin ja kansallisten sääntelyviranomaisten tavoin, että koska siirtoverkonhaltijat ehdottivat, että ne nimittäisivät elimeksi konsortiomuotoisen elimen, joka ei siis olisi oikeushenkilö eikä siten myöskään oikeustoimikelpoinen, oli katsottava, että siirtoverkonhaltijat ehdottivat, että ne nimittäisivät kyseiseksi elimeksi eivät konsortiota vaan konsortioon kuuluvat siirtoverkonhaltijat, jotka vastaisivat aFRR-kauppapaikan toiminnasta, joten siirtoverkonhaltijoiden oli osoitettava, että asetuksen 2017/2195 21 artiklan 3 kohdan e alakohdassa säädettyjä lisävaatimuksia noudatettiin.

87      Edellä esitetyn perusteella toisen kanneperusteen toinen osa on hylättävä.

–       Toisen kanneperusteen kolmas osa, jonka mukaan valituslautakunta on tehnyt oikeudellisen virheen, kun se ei ole todennut ACERin rikkoneen asetuksen 2017/2195 21 artiklaa, koska se katsoi, että aFRR-menetelmän 12 artiklan 2 kohdassa määrättiin yhdestä ainoasta elimestä vain väliaikaisesti

88      Kantajien mukaan valituslautakunta näyttää katsoneen riidanalaisessa päätöksessään, että ACER väitetysti rikkoi asetuksen 2017/2195 21 artiklan 2 kohtaa vain väliaikaisesti, kun se edellytti, että siirtoverkonhaltijat nimittävät yhden ainoan elimen vastaamaan aFRR-kauppapaikan toiminnassa tarvittavista toiminnoista, sillä siirtoverkonhaltijat saattoivat edelleenkin ehdottaa riidanalaisen aFRRIFin 12 artiklan 2 kohdan nojalla aFRRIFin muuttamista voidakseen nimittää tähän tehtävään useita eri elimiä, kuten siirtoverkonhaltijoiden konsortion. Kantajien mukaan tällainen tulkinta on joka tapauksessa perusteeton, koska riidanalaisen aFRRIFin 12 artiklan 2 kohdassa ei määrätä, että elin, joka vastaa aktivoinnin optimointitoiminnosta ja siirtoverkonhaltijoiden välisestä selvitystoiminnosta, voitaisiin korvata usealla. Se, että elin olisi korvattu usealla, ei muutenkaan olisi merkinnyt, että ACER ei olisi rikkonut asetuksen 2017/2195 21 artiklaa päätöksessään 02/2020, ja tällainen muutos olisi ollut mahdollinen vain teoriassa, sillä ACER olisi edelleenkin katsonut, että asetuksen 2017/2195 21 artiklassa tarkoitetun elimen on oltava oikeudellisesti yksi ainoa henkilö eikä siis konsortio.

89      ACER kiistää kantajien väitteet ja katsoo, että toisen kanneperusteen kolmas osa on hylättävä.

90      Kantajat väittävät lähinnä, että valituslautakunta rikkoi asetuksen 2017/2195 21 artiklaa, kun se pysytti päätöksen 02/2020, jossa edellytettiin, että siirtoverkonhaltijat valitsevat aFRR-kauppapaikan – vaikka väliaikaiseksi – rakenteeksi rakenteen, jossa yksi ainoa elin vastaa aFRR-kauppapaikan toiminnassa tarvittavista toiminnoista; rikkominen on kantajien mukaan erityisen selvä, koska kyseisen yhden elimen myöhempi korvaaminen useammalla oli mahdollista vain teoriassa, koska ACER edellytti, että nimitetyllä elimellä olisi oikeushenkilöllisyys, mikä tarkoittaa, ettei elimeksi voitu nimittää konsortiota.

91      Tässä yhteydessä on muistutettava, että asetuksen 2017/2195 21 artiklan 2 kohdan mukaan siirtoverkonhaltijoiden tai niiden perustaman elimen on vastattava aFRR-kauppapaikan toiminnasta. Lisäksi siirtoverkonhaltijoiden asetuksen 21 artiklan 1 kohdan mukaisesti laatimassa ehdotuksessa aFRR-menetelmäksi on muun muassa oltava – asetuksen 21 artiklan 3 kohdan e alakohdan mukaan – ehdotus sen elimen tai niiden elinten nimittämisestä, jotka toteuttavat ehdotuksessa määritellyt toiminnot, ja jos siirtoverkonhaltijat ehdottavat useamman kuin yhden elimen nimittämistä, ehdotuksessa on osoitettava ja varmistettava, että ehdotus on useiden lisävaatimusten mukainen.

92      Tässä tapauksessa – kuten ACER on todennut päätöksensä 02/2020 69 perustelukappaleessa – alkuperäisessä aFRRIF-ehdotuksessaan siirtoverkonhaltijat suunnittelivat nimittävänsä konsortion elimeksi, joka vastaa aFRR-kauppapaikan toiminnassa tarvittavista toiminnoista. Päätöksensä 70 ja 71 perustelukappaleessa ACER on kuitenkin todennut, että koska konsortio ei ole oikeushenkilö ja aFRR-kauppapaikan toiminnassa tarvittavista toiminnoista olisivat siis vastanneet ne eri siirtoverkonhaltijat, jotka ovat kyseisen konsortion jäseniä, ehdotuksessa olisi tullut osoittaa, että se oli asetuksen 2017/2195 21 artiklan 3 kohdan e alakohdassa tätä tilannetta varten säädettyjen lisävaatimusten mukainen. Ehdotuksessa ei kuitenkaan osoitettu lisävaatimusten täyttymistä. Päätöksen 02/2020 81 perustelukappaleessa ACER on todennut, että kun otettiin huomioon muutetun kolmannen aFRRIF-ehdotuksen määräykset, siirtoverkonhaltijat eivät olleet ehdottaneet, että käytettäisiin usean elimen rakennetta, joka vastaisi asetuksen 2017/2195 21 artiklan 3 kohdan e alakohdan vaatimuksia, tai rakennetta, jossa yksi ainoa elin vastaa kaikista aFRR-kauppapaikan toiminnassa tarvittavista toiminnoista. Näin ollen ACER on samassa perustelukappaleessa päättänyt hyväksyä siirtoverkonhaltijoiden ehdotuksen osittain eli siltä osin kuin siinä määrättiin, että yksi ainoa elin vastaisi aktivoinnin optimointitoiminnosta ja siirtoverkonhaltijoiden välisestä selvitystoiminnosta. Kapasiteetinhallintatoiminnosta, jonka osalta siirtoverkonhaltijat olivat ehdottaneet, että eri elin voisi vastata siitä, ACER on sen sijaan todennut, etteivät ne olleet osoittaneet, että asetuksen 2017/2195 21 artiklan 3 kohdan e alakohdassa säädetyt lisävaatimukset täyttyisivät tässä tapauksessa. Näin ollen ACER on katsonut, että ehdotus kapasiteetinhallintatoiminnosta vastaavan elimen nimittämisestä ei vielä ollut valmis päätöksen 02/2020 tekohetkellä ja että kyseisen elimen nimittämistä voitiin lykätä, jotta siirtoverkonhaltijat voisivat tehdä tältä osin mahdollisimman tehokkaan päätöksen, ja päättänyt päätöksensä 02/2020 82 perustelukappaleessa, että siirtoverkonhaltijoiden oli toimitettava myöhemmin sellainen ehdotus aFRR-menetelmän muuttamiseksi, jossa ne nimittäisivät kapasiteetinhallintatoiminnosta vastaavan elimen asetuksen 2017/2195 21 artiklan 3 kohdan e alakohdassa säädettyjen lisävaatimusten mukaisesti.

93      Kuten ACER perustellusti esittää, näissä päätöksen 02/2020 perusteluissa toistetaan muutetun kolmannen aFRRIF-ehdotuksen sisältö, jonka mukaan siirtoverkonhaltijat nimittäisivät aluksi yhden ainoan siirtoverkonhaltijan tai siirtoverkonhaltijoiden omistaman yhtiön elimeksi, joka vastaa aktivoinnin optimointitoiminnosta ja siirtoverkonhaltijoiden välisestä selvitystoiminnosta, ja myöhemmässä vaiheessa saman elimen tai eri elimen elimeksi, joka vastaa kapasiteetinhallintatoiminnosta.

94      Koska – kuten toisen kanneperusteen ensimmäisen ja toisen osan tarkastelun yhteydessä on todettu – kantajat ovat väärässä, kun ne väittävät, että ACER on hylännyt siirtoverkonhaltijoiden päätöksen käyttää rakenteena konsortiota, ja edellyttänyt, että siirtoverkonhaltijat valitsevat rakenteen, jossa elimeksi, joka vastaa aktivoinnin optimointitoiminnosta ja siirtoverkonhaltijoiden välisestä selvitystoiminnosta, nimitetään yksi ainoa elin, kantajat ovat niin ikään väärässä, kun ne väittävät, että ACER on rikkonut asetuksen 2017/2195 21 artiklaa hylkäämällä – vaikka vain väliaikaisesti – siirtoverkonhaltijoiden mahdollisuuden päättää näin.

95      Edellä esitetyn perusteella toisen kanneperusteen kolmas osa on hylättävä.

–       Toisen kanneperusteen neljäs osa, jonka mukaan valituslautakunta on tehnyt oikeudellisen virheen, kun se on todennut virheellisesti, että ACER ei edellyttänyt, että siirtoverkonhaltijat ottavat kapasiteetinhallintatoiminnon huomioon aFRR-kauppapaikan toiminnassa tarvittavana toimintona, koska tämä perustui suoraan asetuksessa 2017/2195 säädettyyn

96      Kantajat väittävät, että valituslautakunta on virheellisesti katsonut riidanalaisen päätöksensä 187 kohdassa, että ACER ei ollut edellyttänyt, että siirtoverkonhaltijat ottavat kapasiteetinhallintatoiminnon huomioon aFRR-kauppapaikan toiminnassa tarvittavana toimintona, koska tämä perustui suoraan asetuksessa 2017/2195 säädettyyn.

97      Ensinnäkin kantajat väittävät, että valituslautakunnan riidanalaisen päätöksensä 179 kohdassa esittämä toteamus, jonka mukaan kapasiteetinhallintatoiminto oli aFRR-kauppapaikan toiminnassa tarvittava toiminto, ei perustunut unionin oikeudessa säädettyyn. Sillä, että asetuksen 2017/2195 21 artiklan 2 kohdassa käytetään sanaa ”vähintään”, on pyritty selventämään, että aFRR-kauppapaikan toiminnassa voidaan tarvita muitakin toimintoja kuin aktivoinnin optimointitoimintoa ja siirtoverkonhaltijoiden välistä selvitystoimintoa, mutta ei, että kapasiteetinhallintatoiminto voisi olla tällainen lisätoiminto. Kantajien mukaan asetuksen 2017/2195 21 artiklan 3 kohdan c alakohdan nojalla siirtoverkonhaltijoiden oli määriteltävä ehdotuksessaan aFRR-kauppapaikan toiminnassa tarvittavat toiminnot, joten ACER ei voinut edellyttää, että siirtoverkonhaltijat katsovat, että tällaisena toimintona on pidettävä muitakin toimintoja kuin aktivoinnin optimointitoimintoa ja siirtoverkonhaltijoiden välistä selvitystoimintoa, jotka ovat ainoat nimenomaisesti asetuksen 21 artiklan 2 kohdassa mainitut toiminnot. Näin ollen kantajat katsovat, että valituslautakunta on tehnyt riidanalaisen päätöksensä 188 kohdassa oikeudellisen virheen, kun se on katsonut lähinnä, että ACER saattoi pitää kapasiteetinhallintatoimintoa asetuksen 2017/2195 21 artiklan 2 kohdan ja 3 kohdan c alakohdan nojalla aFRR-kauppapaikan toiminnassa tarvittavana toimintona, aivan kuten aktivoinnin optimointitoimintoa ja siirtoverkonhaltijoiden välistä selvitystoimintoakin.

98      Toiseksi kantajat katsovat, että – toisin kuin valituslautakunta esittää riidanalaisen päätöksensä 182, 188, 191 ja 192 kohdassa – sen perusteella, että asetuksen 2017/2195 37 artiklan nojalla siirtoverkonhaltijoiden on jatkuvasti päivitettävä käytettävissä olevaa alueiden välistä siirtokapasiteettia, ei voida katsoa, että kapasiteetinhallintatoimintoa oli pidettävä asetuksen 21 artiklassa tarkoitettuna aFRR-kauppapaikan toiminnassa tarvittavana toimintona. Kantajien mukaan asetuksessa 2017/2195 erotetaan nimittäin toisistaan eurooppalaisten tasehallinnan kauppapaikkojen toiminnassa tarvittavat erityistoiminnot ja sähköjärjestelmän tasehallintakomponentit ja ‑prosessit. Päätöksen 02/2020 54 perustelukappaleessa esitetyllä ACERin päinvastaisella väitteellä ei ole oikeusperustaa.

99      Kolmanneksi kantajat väittävät, että muitakaan syitä, joihin valituslautakunta on vedonnut perusteluna sille, että ACER on pitänyt kapasiteetinhallintaa yhtenä aFRR-kauppapaikan toiminnassa tarvittavista toiminnoista, ei voida hyväksyä. Aluksi kantajat väittävät, että koska tietotekninen kapasiteetinhallintamoduuli, jota siirtoverkonhaltijat ehdottivat, oli eri kauppapaikoille yhteinen keskitetyn kapasiteetinhallinnan moduuli, valituslautakunta ei ole voinut riidanalaisen päätöksensä 192 kohdassa viitata ainoastaan siihen, että kapasiteetinhallintatoiminto on teknisesti toiminto, jota tarvitaan kauppapaikkojen toiminnassa, ja katsoa tällä perusteella, että kyse on aFRR-kauppapaikan toiminnassa tarvittavasta toiminnosta. Valituslautakunta ei ole myöskään voinut päätöksen 02/2020 73 perustelukappaleessa viitata kriteereihin, jotka perustuivat kapasiteetinhallintatoiminnon merkitykseen aFRR-kauppapaikan toiminnan tehokkuuden kannalta ja joita se ei ole selvästi yksilöinyt. Tämän jälkeen kantajat väittävät, että – toisin kuin valituslautakunta on katsonut riidanalaisen päätöksensä 198 kohdassa – se, että aFRR-kauppapaikan toiminnassa tarvittava aktivoinnin optimointitoiminto edellyttää, että käytettävissä olevaa alueiden välistä siirtokapasiteettia päivitetään jatkuvasti, ei ole riittävä peruste sille, että myös kapasiteetinhallintaa pidetään kyseisen kauppapaikan toiminnassa tarvittavana toimintona, koska keskitetty tietotekninen kapasiteetinhallintamoduuli oli eri kauppapaikoille yhteinen eikä sitä siis voitu pitää aFRR-kauppapaikan toiminnassa tarvittavana toimintona, jonka osalta olisi siis sovellettava asetuksen 2017/2195 21 artiklaa. Kun lisäksi aFRR-kauppapaikan oli tarkoitus aloittaa toimintansa kahden vuoden siirtymävaiheella ennen kuin kapasiteetinhallintatoiminto otettaisiin käyttöön keskitetyn tietoteknisen kapasiteetinhallintamoduulin muodossa, valituslautakunta on kantajien mukaan katsonut virheellisesti riidanalaisen päätöksensä 199 kohdassa, että tämä ei vaikuttanut siihen, että kapasiteetinhallintatoimintoa oli pidettävä aFRR-kauppapaikan toiminnassa tarvittavana toimintona, jonka osalta oli sovellettava asetuksen 2017/2195 21 artiklaa. Lopuksi kantajat väittävät, että koska asetus 2017/2195 on täytäntöönpanosäädös, ACERilla tai valituslautakunnalla ei ollut toimivaltaa laajentaa sen soveltamisalaa katsomalla, että myös kapasiteetinhallintatoiminto oli aFRR-kauppapaikan toiminnassa tarvittava toiminto, kuten ne ovat tehneet päätöksessä 02/2020 ja riidanalaisen päätöksen 189 ja 190 kohdassa, asetuksen 3 artiklan 1 kohdan c alakohdassa ja asetuksen johdanto-osan viidennessä perustelukappaleessa mainittujen tavoitteiden perusteella. Joka tapauksessa valituslautakunta ei ole ilmoittanut, miksi siirtoverkonhaltijoiden ehdottama keskitetty tietotekninen kapasiteetinhallintamoduuli ei ollut riittävä kyseisten tavoitteiden saavuttamiseksi eikä vastannut riidanalaisen päätöksen 182 kohdassa mainittuja asetuksen 2017/2195 37 artiklan mukaisia vaatimuksia.

100    ACER kiistää kantajien väitteet ja katsoo, että toisen kanneperusteen neljäs osa on hylättävä.

101    Ratkaisun antaminen tästä kanneperusteen osasta edellyttää, että ensiksi ratkaistaan, onko kapasiteetinhallintatoimintoa pidettävä asetuksessa 2017/2195 tarkoitettuna aFRR-kauppapaikan toiminnassa tarvittavana toimintona. Tällä luokittelulla on nimittäin ratkaisevaa merkitystä, kun arvioidaan, onko siirtoverkonhaltijoiden ehdotuksen oltava asetuksen 2017/2195 21 artiklan 3 kohdan e alakohdan i–iii alakohdassa säädettyjen lisävaatimusten mukainen, jos ne ehdottavat, että ne nimittäisivät useita elimiä vastaamaan näistä eri toiminnoista. Ainoastaan siinä tapauksessa, että tähän ensimmäiseen kysymykseen vastataan myöntävästi, on toiseksi tutkittava kantajien väite, jonka mukaan käsiteltävässä asiassa valituslautakunta on katsonut virheellisesti, että ACER ei ollut edellyttänyt, että siirtoverkonhaltijat ottavat kapasiteetinhallinnan huomioon aFRR-kauppapaikan toiminnassa tarvittavana toimintona.

102    Siitä, voidaanko asetusta 2017/2195 tulkita siten, että kapasiteetinhallintatoimintoa on pidettävä aFRR-kauppapaikan toiminnassa tarvittavana toimintona, on todettava, että huomioon on otettava paitsi kyseisen asetuksen sanamuoto myös sen asiayhteys ja sillä säännöstöllä tavoitellut päämäärät, jonka osa kyseinen asetus on.

103    Sanamuodon mukaisen tulkinnan osalta on todettava, että asetuksessa 2017/2195 – ja etenkään sen 2 artiklassa – ei säädetä aFRR-kauppapaikan toiminnassa tarvittavan toiminnon käsitteen määritelmää. Tätä ilmaisua käytetään ainoastaan asetuksen 21 artiklassa.

104    Asetuksen 2017/2195 21 artiklan 1 kohdan mukaan siirtoverkonhaltijoiden on laadittava ehdotus aFRR-menetelmäksi. Tältä osin asetuksen 21 artiklan 3 kohdan a ja c alakohdassa säädetään, että ehdotukseen on sisällyttävä vähintään ”eurooppalaisen kauppapaikan korkea tason rakenne” ja ”[aFRR-]kauppapaikan toiminnassa tarvittavien toimintojen määrittely”. Viimeksi mainittua säännöstä on luettava yhdessä asetuksen 2017/2195 21 artiklan 2 kohdan kanssa, jossa säädetään muun muassa, että ”[aFRR-]kauppapaikan, jonka toiminnasta vastaavat siirtoverkonhaltijat tai siirtoverkonhaltijoiden perustama elin, on perustuttava yhteisiin hallintoperiaatteisiin ja liiketoimintaprosesseihin ja siihen on sisällyttävä vähintään aktivoinnin optimointitoiminto ja siirtoverkonhaltijoiden välinen selvitystoiminto”.

105    Edellä 104 kohdassa mainituista säännöksistä ilmenee, että aktivoinnin optimointitoimintoa ja siirtoverkonhaltijoiden välistä selvitystoimintoa on implisiittisesti pidettävä aFRR-kauppapaikan toiminnassa tarvittavina toimintoja, jotka on siten määriteltävä siirtoverkonhaltijoiden ehdotuksessa aFRR-menetelmäksi. Koska asetuksen 2017/2195 21 artiklan 2 kohdassa säädetään kuitenkin, että aFRR-kauppapaikkaan on sisällyttävä ”vähintään aktivoinnin optimointitoiminto ja siirtoverkonhaltijoiden välinen selvitystoiminto”, säännös ei sulje pois sitä mahdollisuutta, että aFRR-kauppapaikan korkean tason rakenteen kannalta aFRR-kauppapaikan toiminnassa tarvittavana toimintona pidettäisiin muutakin toimintoa kuin aktivoinnin optimointitoimintoa ja siirtoverkonhaltijoiden välistä selvitystoimintoa – esimerkiksi kapasiteetinhallintatoimintoa – joka siis määriteltäisiin asetuksen 2017/2195 21 artiklan 2 kohdan mukaisesti siirtoverkonhaltijoiden ehdotuksessa aFRR-menetelmäksi, erityisesti, jos tällaisen toiminnon lisääminen on välttämätöntä, jotta voidaan varmistua siitä, että kauppapaikan korkean tason rakenne vastaa yhteisiä hallintoperiaatteita ja liiketoimintaprosesseja.

106    Kysymys siitä, onko kapasiteetinhallintatoimintoa pidettävä aFRR-kauppapaikan toiminnassa tarvittavana toimintona, aivan kuten aktivoinnin optimointitoimintoa ja siirtoverkonhaltijoiden välistä selvitystoimintoakin, on siis ratkaistava lähinnä asetuksen 2017/2195 tavoitteiden ja käsiteltävän asian asiayhteyden perusteella.

107    Kun ratkaistaan, voidaanko asetuksen 2017/2195 tavoitteiden perusteella katsoa, että kapasiteetinhallintatoimintoa on pidettävä aFRR-kauppapaikan toiminnassa tarvittavana toimintona, on muistutettava, että – kuten mainitun asetuksen johdanto-osan ensimmäisessä perustelukappaleessa korostetaan – täysin toimivat ja yhteiset energian sisämarkkinat ovat olennaisen tärkeät, jotta voitaisiin ylläpitää energian toimitusvarmuutta, lisätä kilpailukykyä ja varmistaa, että kaikki kuluttajat voivat ostaa energiaa kohtuuhintaan. Asetuksen 2017/2195 3 artiklan 1 kohdan c alakohdassa säädetään vastaavasti, että asetuksen tavoitteena on muun muassa yhdistää tasehallintamarkkinat ja edistää mahdollisuuksia tasehallintapalvelujen kauppaan ja parantaa samalla käyttövarmuutta. Kuten asetuksen johdanto-osan kymmenennessä perustelukappaleessa todetaan, yhteisten eurooppalaisten kauppapaikkojen perustamisella epätasapainon netotusprosessin toteuttamista varten ja mahdollistamalla tasesähkön vaihto on tarkoitus helpottaa tasesähkömarkkinoiden yhdistämistä tällä tavalla.

108    Kuten asetuksen 2017/2195 johdanto-osan kuudennessa perustelukappaleessa todetaan, asetuksen tavoitteena on myös varmistaa Euroopan sähkönsiirtoverkon optimaalinen hallinta. Asetuksen 2017/2195 3 artiklan 2 kohdan c alakohdassa säädetään, että jäsenvaltioiden, asianomaisten kansallisten sääntelyviranomaisten ja verkonhaltijoiden on tätä asetusta soveltaessaan sovellettava periaatetta, jonka mukaan suurin kokonaistehokkuus ja alhaisimmat kokonaiskustannukset optimoidaan kaikkien asianomaisten osapuolten kesken.

109    Tämä on asiayhteys, jossa asetuksen 2017/2195 johdanto-osan seitsemännessä perustelukappaleessa todetaan, että ”siirtoverkonhaltijoiden olisi – – edelleen oltava vastuussa niille – – uskotuista tehtävistä, jotka liittyvät Euroopan laajuisten menetelmien kehittämiseen, sekä Euroopan laajuisten tasehallinnan kauppapaikkojen toteuttamisesta ja toiminnasta”, ja johdanto-osan kymmenennessä perustelukappaleessa, että ”siirtoverkonhaltijoiden yhteistyö olisi rajoitettava tiukasti siihen, mikä on tarpeen näiden eurooppalaisten kauppapaikkojen tehokkaan ja varman suunnittelun, toteutuksen ja toiminnan kannalta”.

110    Kun aFRR-kauppapaikan toiminnassa tarvittavan toiminnon käsitettä tulkitaan teleologisesti ja sitä koskevan säännöstön asiayhteyden perusteella, on siis katsottava, että kyse on toiminnosta, joka vaikuttaa sekä teknisesti että oikeudellisesti tarpeelliselta, jotta kyseinen kauppapaikka voidaan perustaa ja jotta se toimii tehokkaasti ja turvallisesti.

111    Tätä päätelmää tukee lisäksi asetuksen 2017/2195 21 artiklan 3 kohdan c alakohdan eri kieliversioiden vertailu, josta ilmenee, että säännöksessä englanniksi käytetty sana ”required”, ranskaksi ”requis”, on käännetty muun muassa säännöksen tšekin-, saksan-, kroaatin-, italian-, slovakin- ja sloveeninkielisissä versioissa sanoilla, jotka voivat myös merkitä samaa kuin ”nécessaire” ranskaksi ja ”necessary” englanniksi.

112    Tältä osin on todettava, että – kuten ACER toteaa vastinekirjelmänsä 138–143 kohdassa – kantajat eivät kiistä sitä, että käytettävissä olevan alueiden välisen siirtokapasiteetin jatkuva päivittäminen, johon kapasiteetinhallintatoiminto perustuu, on paitsi teknisesti tarpeen myös siirtoverkonhaltijoiden lakisääteinen velvollisuus.

113    Kuten eri aFRRIF-ehdotuksista ja erityisesti niiden 3 artiklan 4 kohdan b alakohdasta käy ilmi, teknisesti aFRR-kauppapaikan toiminnan kannalta käytettävissä olevan alueiden välisen siirtokapasiteetin jatkuva päivittäminen on keskeinen syöte aktivoinnin optimointitoiminnossa, ja aktivoinnin optimointitoiminto on aFRR-kauppapaikan toiminnassa tarvittava toiminto, jonka tarkoituksena on optimoida (yhteisessä tarjousluettelossa) parhaiksi luokiteltujen tasesähkötarjousten aktivointi ottaen huomioon rajallisen käytettävissä olevan alueiden välisen siirtokapasiteetin. On nimittäin niin, että tasesähkön, jonka siirtäminen on rajoitetusti mahdollista, vaihdon järjestämiseksi ja siis rajatun siirtokapasiteetin osoittamiseksi optimaalisesti tasesähkön vaihtoa varten on aluksi voitava tietää ja laskea käytettävissä oleva siirtokapasiteetti. Kapasiteetinhallintatoiminto, jonka yhteydessä käytettävissä olevaa alueiden välistä siirtokapasiteettia päivitetään jatkuvasti, on siis aktivoinnin optimointitoiminnon moitteettoman toiminnan kannalta teknisesti välttämätön osatekijä. Kuten riidanalaisen päätöksen 193 kohdassa todetaan, kantajat eivät muutenkaan kiistä sitä, että käytettävissä olevan alueiden välisen siirtokapasiteetin jatkuva päivittäminen, johon kapasiteetinhallintatoiminto perustuu, on välttämätöntä ja että päivittämisen tulos on syötettävä aktivoinnin optimointitoimintoon, jotta aFRR-kauppapaikka voi toimia tehokkaasti.

114    Oikeudellisesti asetuksen 2017/2195 37 artiklan 1 kohdassa säädetään, että siirtoverkonhaltijoiden on päivänsisäisen alueiden välisen kapasiteetin jakamisen sulkeutumisajankohdan jälkeen jatkuvasti – eli aina, kun osaa alueiden välisestä siirtokapasiteetista käytetään tai kun alueiden välinen siirtokapasiteetti lasketaan uudelleen – päivitettävä alueiden välistä kapasiteettia, joka on käytettävissä tasesähkön vaihtoon tai epätasapainon netotusprosessin toteuttamiseen. Lisäksi asetuksen 2017/2195 37 artiklan 3 kohdassa säädettiin, että kapasiteetin laskenta-alueen kaikkien siirtoverkonhaltijoiden on viimeistään viiden vuoden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta laadittava menetelmä alueiden välisen kapasiteetin laskemiseksi tasehallinnan aikavälillä. Asetuksen 2017/2195 37 artiklan 2 kohdassa säädettiin, että siirtoverkonhaltijoiden on ennen kyseisen laskentamenetelmän toteuttamista käytettävä alueiden välistä kapasiteettia, joka on jäänyt jäljelle päivänsisäisen alueiden välisen kapasiteetin jakamisen sulkeutumisajankohdan jälkeen.

115    Kun otetaan huomioon nämä kaksi toisiinsa liittyvää toteamusta, toimintoa, jolla käytettävissä oleva alueiden välinen siirtokapasiteetti voidaan laskea ja jolla sitä voidaan jatkuvasti päivittää kaikkien siirtoverkonhaltijoiden osalta yhdenmukaistetun menetelmän mukaisesti, on pidettävä – kun otetaan huomioon asetuksen 2017/2195 tavoite, jona on varmistaa aFRR-kauppapaikan tehokas ja turvallinen toiminta – teknisesti ja oikeudellisesti sellaisen kauppapaikan toiminnassa tarvittavana toimintona, jonka rakenteen, kuten asetuksen 2017/2195 21 artiklan 3 kohdan a alakohdassa säädetään, on oltava korkeatasoinen ja perustuttava yhteisiin hallintoperiaatteisiin ja liiketoimintaprosesseihin.

116    Myös käsiteltävän asian tosiseikoista ilmenee, että kapasiteetinhallintatoimintoon kuuluvaa toimintoa, jolla käytettävissä oleva alueiden välinen siirtokapasiteetti voidaan laskea ja jolla sitä voidaan jatkuvasti päivittää, jotta kapasiteetti voidaan automaattisesti syöttää syötteenä aFRR-kauppapaikan aktivoinnin optimointitoimintoon, on pidetty kyseisen kauppapaikan toiminnassa tarvittavana toimintona, mistä syystä siirtoverkonhaltijat olivat päättäneet ottaa toiminnon osaksi aFRR-kauppapaikan toimintaa, vaikkakin myöhemmin kuin muut toiminnot.

117    Tältä osin on todettava, että siirtoverkonhaltijat totesivat jo alkuperäisen aFRRIF-ehdotuksensa 3 artiklan 4 kohdan b alakohdassa ja 3 artiklan 7 kohdassa, joissa kuvataan aFRR-kauppapaikan tulevaa korkean tason arkkitehtuuria, että aFRR-kauppapaikan toiminnan kannalta käytettävissä olevan alueiden välisen siirtokapasiteetin jatkuva päivittäminen on keskeinen syöte aktivoinnin optimointitoiminnossa ja kunkin siirtoverkonhaltijan on tarkoitus laskea kyseinen kapasiteetti kyseisen ehdotuksen 4 artiklan 2 kohdassa määrätyn prosessin mukaisesti. Mainitun 4 artiklan, jossa määrättiin käytettävissä olevan alueiden välisen siirtokapasiteetin laskemisesta aktivoinnin optimointitoiminnon syötteenä, 5 kohdassa todettiin nimenomaisesti, että käytettävissä olevan alueiden välisen siirtokapasiteetin jatkuvan päivittämisen prosessi on aFRR-kauppapaikan olennainen osatekijä. Lisäksi alkuperäisen aFRRIF-ehdotuksen 6 artiklan, jonka otsikko oli ”aFRR-kauppapaikan toiminnot”, 1 ja 4 kohdassa määrättiin, että jos tätä pidettäisiin tehokkaana sovellettaessa asetuksen 2017/2195 37 artiklan 3 kohdan mukaisesti käytettävissä olevan alueiden välisen siirtokapasiteetin laskentamenetelmää tasehallinnan aikavälillä, kyseisen kauppapaikan toiminnan osaksi voitaisiin ottaa käytettävissä olevan alueiden välisen siirtokapasiteetin laskentatoiminto, jonka tarkoituksena olisi kyseisen menetelmän soveltaminen. Lisäksi alkuperäisen aFRRIF-ehdotuksen 12 artiklassa määrättiin, että yksi ainoa elin, jonka kaikki asianomaiset siirtoverkonhaltijat nimittäisivät yhdessä ja joka olisi joko siirtoverkonhaltijoiden konsortio tai siirtoverkonhaltijoiden omistama yhtiö, vastaisi kaikista aFRR-kauppapaikan toiminnassa tarvittavista toiminnoista.

118    Alkuperäistä aFRRIF-ehdotusta koskeneen – ensin kansallisten sääntelyviranomaisten ja sitten ACERin järjestämän – kuulemisvaiheen aikana syntyi keskustelua siitä, miten aFRRIFissa voitaisiin parhaiten ottaa huomioon käytettävissä olevan alueiden välisen siirtokapasiteetin jatkuvan päivittämisen prosessi. Tämän keskustelun perusteella siirtoverkonhaltijat suostuivat muuttamaan alkuperäistä aFRRIF-ehdotustaan siten, että muutettujen ehdotusten 3, 4 ja 6 artiklaan otettiin muodollisesti mukaan viittaus kapasiteetinhallintaan toimintona, jonka avulla kaikki siirtoverkonhaltijat ja aFRR-kauppapaikka saattoivat jatkuvasti päivittää käytettävissä olevan alueiden välistä siirtokapasiteettia, jotta tasesähkön vaihtoa tai epätasapainon netotusprosessin toteuttamista rajoittavat seikat voitaisiin ottaa huomioon kullakin hetkellä. Toiminto oli tarkoitus ottaa käyttöön kahden vuoden kuluessa aFRR-kauppapaikan toiminnan alkamisesta. Lisäksi asetuksen 2017/2195 3 artiklan 2 kohdan c alakohdassa säädetyn optimointiperiaatteen (ks. edellä 108 kohta) nojalla siirtoverkonhaltijat ilmoittivat kansallisille sääntelyviranomaisille ja ACERille aikovansa ottaa käyttöön koordinoidun ja keskitetyn lähestymistavan käytettävissä olevan alueiden välisen siirtokapasiteetin jatkuvan päivittämisen prosessin osalta kapasiteetinhallintatoiminnolla, joka olisi yhteinen kaikille eurooppalaisille tasesähkön vaihdon kauppapaikoille. Siirtoverkonhaltijoiden toiveena oli, että jos muillakin kauppapaikoilla kuin aFRR-kauppapaikalla olisi käytössään kapasiteetinhallintatoiminto, kyseisen toiminnon olisi oltava kaikilla kauppapaikoilla sama, edellyttäen että velvollisuutta käytettävissä olevan alueiden välisen siirtokapasiteetin jatkuvaan päivittämiseen sovellettaisiin kaikilla näillä kauppapaikoilla. Siirtoverkonhaltijoiden yhteisen sopimuksen perusteella toimittaman muutetun kolmannen aFRRIF-ehdotuksen 12 artiklassa määrättiin, että yksi ainoa elin, jonka nimittäisivät kaikki asianomaiset siirtoverkonhaltijat ja joka olisi joko yksi siirtoverkonhaltija tai siirtoverkonhaltijoiden omistama yhtiö, vastaisi kaikista toiminnoista, joita tarvitaan erityisesti aFRR-kauppapaikan toiminnassa.

119    Kuten muutetun kolmannen aFRRIF-ehdotuksen osassa, jonka otsikko on ”Johdanto”, esitetystä aFRR-kauppapaikan hallintorakenteesta ilmenee, siirtoverkonhaltijat olivat ottaneet huomioon, että velvollisuutta käytettävissä olevan alueiden välisen siirtokapasiteetin jatkuvaan päivittämiseen sovellettiin kaikilla tasesähkön vaihdon eurooppalaisilla kauppapaikoilla, ja olivat yhtä mieltä siitä, että kapasiteetinhallintatoiminto oli itse asiassa usean kauppapaikan välinen toiminto siinä mielessä, että sitä olisi lopulta käytettävä koordinoidusti ja keskitetysti kaikkien kyseisten kauppapaikkojen kesken. Tasesähkön vaihtoon aFRR-kauppapaikan välityksellä käytettävissä oleva alueiden välinen siirtokapasiteetti laskettaisiin kaikkien asianomaisten siirtoverkonhaltijoiden osalta ”tietoteknisellä kapasiteetinhallintamoduulilla”, joka syöttäisi lasketut tulokset suoraan aFRR-kauppapaikan aktivoinnin optimointitoimintoon. Siirtoverkonhaltijat ilmoittivat, että ne halusivat säilyttää mahdollisuutensa antaa tämän koordinoidun ja keskitetyn kapasiteetinhallinnan toisen elimen vastuulle kuin sille yhdelle ainoalle elimelle, joka vastaa aktivoinnin optimointitoiminnosta ja siirtoverkonhaltijoiden välisestä selvitystoiminnosta. Siirtoverkonhaltijat katsoivat, että – niin kauan kuin tämä koordinoitu ja keskitetty kapasiteetinhallintatoiminto ei vielä ollut käytössä – elin, joka vastaa aktivoinnin optimointitoiminnosta ja siirtoverkonhaltijoiden välisestä selvitystoiminnosta, voisi myös vastata kapasiteetinhallinnasta syöttämällä aktivoinnin optimointitoimintoon kunkin asianomaisen siirtoverkonhaltijan toimittamat tiedot.

120    Edellä esitetystä seuraa, että siirtoverkonhaltijat, joiden oli perustettava aFRR-kauppapaikka – jonka oli oltava korkeatasoinen ja perustuttava yhteisiin hallintoperiaatteisiin ja liiketoimintaprosesseihin – ja vastattava sen toiminnasta, ovat itse päättäneet tehokkuussyistä lisätä aFRR-kauppapaikan toimintoihin käytettävissä olevan alueiden välisen siirtokapasiteetin laskentatoiminnon, johon kapasiteetinhallintatoiminto perustuu, kuten niiden toimittamien eri aFRRIF-ehdotusten 6 artiklan 1 kohdassa aina määrättiin. Pelkästään se seikka, että tämän toiminnon lisäämistä lykättiin, ei vaikuta mitenkään siihen, että tätä uutta toimintoa pidettiin alusta alkaen korkeatasoisen aFRR-kauppapaikan toiminnassa tarvittavana toimintona. Se, että toiminto otettaisiin käyttöön vasta myöhemmin, otettiin nimittäin oikeudellisesti etukäteen huomioon ja se oli teknisesti välttämätöntä, jotta voitiin ottaa huomioon, että yhtäältä asetuksen 2017/2195 37 artiklan 3 kohdan mukaisesti siirtoverkonhaltijoiden oli ensin laadittava menetelmä alueiden välisen kapasiteetin laskemiseksi tasehallinnan aikavälillä ja että toisaalta – ja siinä määrin kuin – asetuksen 2017/2195 3 artiklan 2 kohdan c alakohdassa säädetyn optimointiperiaatteen mukaisesti kyseiset siirtoverkonhaltijat olivat päättäneet, että kyseinen toiminto toteutettaisiin tietoteknisellä kapasiteetinhallintamoduulilla koordinoidusti ja keskitetysti usean kauppapaikan osalta, joten siirtoverkonhaltijoiden oli myös ensin huolehdittava moduulin kehittämisestä ja järjestettävä sen hallinnointi.

121    Näin ollen kantajien usein – muun muassa istunnossa – toistamalla väitteellä, jonka mukaan aFRR-kauppapaikka toimisi jonkin aikaa ilman uutta toimintoa, jolla päivitettäisiin jatkuvasti käytettävissä olevaa alueiden välistä siirtokapasiteettia koordinoidusti ja keskitetysti, ei ole merkitystä, koska toiminnon lisäämistä aFRR-kauppapaikkaan oli suunniteltu alusta alkaen, jotta aFRR-kauppapaikka vastaisi teknisesti ja oikeudellisesti korkean tason rakenteen edellyttämiä vaatimuksia tehokkuuden ja turvallisuuden osalta, ja se, että toiminnon lisäämistä lykättiin kahdella vuodella – mikä merkitsee, että aFRR-kauppapaikan toiminta ei ollut optimaalista kyseisellä alkuvaiheen ajanjaksolla – johtui ainoastaan kyseisen toiminnon kehittämiseen liittyvistä teknisistä ja oikeudellisista rajoituksista.

122    Näin ollen on pääteltävä, että käytettävissä olevan alueiden välisen siirtokapasiteetin jatkuvan päivittämisen toimintoa, johon kapasiteetinhallintatoiminto perustuu, ja siten myös kapasiteetinhallintatoimintoa, on pidettävä yleisesti ottaen aFRR-kauppapaikan toiminnassa tarvittavina toimintoja. Tätä päätelmää tukee myös tarve varmistaa, että siinä tapauksessa, että eri elimet vastaavat tarvittavista toiminnoista, eli kapasiteetinhallintatoiminnosta, aktivoinnin optimointitoiminnosta ja siirtoverkonhaltijoiden välisestä selvitystoiminnosta, kyseiset toiminnot suoritetaan koordinoidusti, johdonmukaisesti ja tehokkaasti asetuksen 2017/2195 21 artiklan 3 kohdan e alakohdassa säädettyjen lisävaatimusten mukaisesti. Se, että kapasiteetinhallintatoimintoa pidetään aFRR-kauppapaikan toiminnassa tarvittavana toimintona, ei siis mitenkään vaikuta siirtoverkonhaltijoiden vapauteen päättää, mitä elintä ne ehdottavat elimeksi, joka vastaa kapasiteetinhallintatoiminnosta, ja kyseinen elin voi olla erillinen elimestä, joka vastaa aktivoinnin optimointitoiminnosta ja siirtoverkonhaltijoiden välisestä selvitystoiminnosta. Tältä osin on todettava, että vastatessaan unionin yleisen tuomioistuimen istunnossa esittämään kysymykseen kantajat eivät myöskään kyenneet esittämään oikeudellisesti riittävää ja merkityksellistä tosiseikkoihin liittyvää perustelua sille, että kapasiteetinhallintatoiminnosta vastaamiseen ei tässä tapauksessa tulisi soveltaa asetuksen 2017/2195 21 artiklan 3 kohdan e alakohdassa säädettyjä lisävaatimuksia.

123    Kantajat eivät myöskään ole selittäneet, saati osoittaneet, miten se, että asetus 2017/2195 on luonteeltaan täytäntöönpanosäädös, voisi vaikuttaa siihen, onko kapasiteetinhallintatoimintoa pidettävä aFRR-kauppapaikan toiminnassa tarvittavana toimintona. Niiden tätä koskevat perustelut on näin ollen jätettävä tutkimatta.

124    Edellä esitetystä seuraa, että kantajien väite, jonka mukaan valituslautakunta on virheellisesti katsonut, että ACER ei ollut edellyttänyt, että siirtoverkonhaltijat ottavat kapasiteetinhallinnan huomioon aFRR-kauppapaikan toiminnassa tarvittavana toimintona, ei perustu tosiseikkoihin. Kuten edellä 122 kohdasta nimittäin ilmenee, se, että siirtoverkonhaltijoiden on tullut ottaa huomioon kapasiteetinhallinta käytettävissä olevan alueiden välisen siirtokapasiteetin jatkuvan päivittämisen koordinoituna ja keskitettynä prosessina, joka on usean kauppapaikan välinen ja jota on pidettävä asetuksen 2017/2195 21 artiklan 3 kohdan c alakohdassa tarkoitettuna aFRR-kauppapaikan toiminnassa tarvittavana toimintona, ei ole johtunut päätöksestä 02/2020 tai riidanalaisesta aFRRIFista, sellaisina kuin valituslautakunta ne on pysyttänyt riidanalaisessa päätöksessään, vaan mainitusta säännöksestä, kun sitä luetaan asetuksen 37 artiklan perusteella. Siitä, että ACER, jonka tulkinnan valituslautakunta on tältä osin vahvistanut, katsoi, että sen oli arvioitava, oliko siirtoverkonhaltijoiden muutettu kolmas aFRRIF-ehdotus sovellettavan säännöstön mukainen ja otettava tässä yhteydessä huomioon, että kapasiteetinhallintaa oli pidettävä asetuksen 2017/2195 21 artiklan 3 kohdan c alakohdassa tarkoitettuna aFRR-kauppapaikan toiminnassa tarvittavana toimintona, on todettava, että ACERin tulkinta oli täysin perusteltu, kun otetaan huomioon ACERin asetuksen 2019/942 6 artiklan 10 kohdan b alakohdan mukainen päätösvalta, luettuna yhdessä asetuksen 2017/2195 5 artiklan 7 kohdan kanssa, ja kun otetaan huomioon viimeksi mainitun asetuksen 21 artikla. Kun kapasiteetinhallintaa oli pidettävä asetuksen 2017/2195 21 artiklan 3 kohdan c alakohdassa tarkoitettuna aFRR-kauppapaikan toiminnassa tarvittavana toimintona, oli nimittäin niin, että sikäli kuin siirtoverkonhaltijoiden tarkoituksena oli nimittää siitä vastaavaksi elimeksi eri elin kuin se, joka vastaa aktivoinnin optimointitoiminnosta ja siirtoverkonhaltijoiden välisestä selvitystoiminnosta, niiden oli osoitettava ja varmistettava, että asetuksen 2017/2195 21 artiklan 3 kohdan e alakohdassa säädettyjä lisävaatimuksia noudatettaisiin.

125    Kaiken edellä esitetyn perusteella toisen kanneperusteen neljäs osa on hylättävä.

–       Toisen kanneperusteen viides ja kuudes osa, joiden mukaan valituslautakunta on yhtäältä arvioinut riittämättömästi sille esitettyjä nimenomaisia valitusperusteita, jotka koskivat sitä, että ACER oli lainvastaisesti soveltanut asetuksen 2017/2195 21 artiklan 3 kohdan e alakohtaa kapasiteetinhallintaan ja muihin aFRR-kauppapaikan toiminnassa tarvittaviin toimintoihin, ja joiden mukaan valituslautakunta on toisaalta katsonut virheellisesti, että asetuksen 2017/2195 21 artiklan 3 kohdan e alakohtaa oli sovellettava käytettävissä olevan alueiden välisen siirtokapasiteetin jatkuvaan päivittämiseen ja muihin tarvittaviin toimintoihin

126    Kantajien A-ryhmä väittää toisen kanneperusteen viidennessä osassa, että valituslautakunta ei ole arvioinut sitä, miten ACER on päätöksessään 02/2020 soveltanut asetuksen 2017/2195 21 artiklan 3 kohdan e alakohtaa, kaikkien niiden nimenomaisten valitusperusteiden perusteella, joihin A-ryhmä oli valituslautakunnassa vedonnut. A-ryhmä oli esittänyt, että kapasiteetinhallinta ei ollut aFRR-kauppapaikan toiminnassa tarvittava toiminto. A-ryhmän mukaan yksikään kansallinen sääntelyviranomainen ei myöskään ollut edellyttänyt sen ottamista alkuperäisessä aFRRIF-ehdotuksessa olleeseen tarvittavien toimintojen luetteloon. A-ryhmän mukaan siirtoverkonhaltijat eivät myöskään olleet ehdottaneet, että kapasiteetinhallinnasta vastaavaksi elimeksi nimitettäisiin eri elin kuin se, joka jo vastaa aktivoinnin optimointitoiminnosta ja siirtoverkonhaltijoiden välisestä selvitystoiminnosta.

127    Toisen kanneperusteen kuudennessa osassa kantajien A-ryhmä väittää, että ACER on lainvastaisesti edellyttänyt, että siirtoverkonhaltijat lukevat myös kapasiteetinhallinnan aFRR-kauppapaikan toiminnassa tarvittavaksi toiminnoksi, ja että vaikka katsottaisiin, että asetuksen 2017/2195 21 artiklan 3 kohdan e alakohtaa voitiin soveltaa kapasiteetinhallintaan, ACER on riidanalaisen aFRRIFin 12 artiklan 2 kohdassa virheellisesti edellyttänyt, että siirtoverkonhaltijoiden on noudatettava asetuksen 2017/2195 21 artiklan 3 kohdan e alakohdassa säädettyjä lisävaatimuksia, sillä kyseisiä lisävaatimuksia voitiin soveltaa vain siinä tapauksessa, että siirtoverkonhaltijat tosiasiallisesti päättivät nimittää useamman kuin yhden elimen vastaamaan aFRR-kauppapaikan toiminnassa tarvittavista toiminnoista, eivätkä siirtoverkonhaltijat olleet tehneet näin käsiteltävässä asiassa.

128    ACER kiistää A-ryhmän väitteet ja katsoo, että toisen kanneperusteen viides osa on hylättävä.

129    Käsiteltävässä asiassa valituslautakunta on pysyttänyt päätöksen 02/2020, jossa edellytettiin, että siirtoverkonhaltijat osoittavat, että niiden ehdotus oli asetuksen 2017/2195 21 artiklan 3 kohdan e alakohdassa säädettyjen lisävaatimusten mukainen, sillä perusteella, että valituslautakunnan mukaan kyseiset siirtoverkonhaltijat suunnittelivat mahdollisesti nimittävänsä elimeksi, joka vastaa kapasiteetinhallintatoiminnosta aFRR-kauppapaikan toiminnassa tarvittavana toimintona, eri elimen kuin sen, joka vastaa aktivoinnin optimointitoiminnosta ja siirtoverkonhaltijoiden välisestä selvitystoiminnosta.

130    Ratkaisun antamiseksi toisen kanneperusteen viidenteen ja kuudenteen osaan on tutkittava, sovelletaanko – kuten A-ryhmä väittää – asetuksen 2017/2195 21 artiklan 3 kohdan e alakohtaa ainoastaan siirtoverkonhaltijoiden ehdotuksessa määriteltyihin toimintoihin vai – kuten ACER esittää – kaikkiin aFRR-kauppapaikan toiminnassa tarvittaviin toimintoihin, mukaan lukien kapasiteetinhallintaan.

131    Asetuksen 2017/2195 21 artiklan 3 kohdan e alakohdassa säädetään seuraavaa:

”Edellä 1 kohdassa tarkoitettuun [aFRR-menetelmää koskevaan] ehdotukseen on sisällyttävä vähintään

– –

e)      ehdotus sen elimen tai niiden elinten nimittämisestä, jotka toteuttavat ehdotuksessa määritellyt toiminnot. Jos siirtoverkonhaltijat ehdottavat useamman kuin yhden elimen nimittämistä, ehdotuksessa on osoitettava ja varmistettava

i)      toimintojen yhdenmukainen jakaminen eurooppalaisen kauppapaikan toiminnasta vastaaville elimille. Ehdotuksessa on otettava täysin huomioon tarve koordinoida eurooppalaisen kauppapaikan toiminnasta vastaaville elimille jaettuja toimintoja;

ii)      että eurooppalaisen kauppapaikan ehdotettu järjestely ja toimintojen jakaminen varmistavat eurooppalaisen kauppapaikan tehokkaan hallinnon, toiminnan ja [kansallisten sääntelyviranomaisten harjoittaman] valvonnan ja tukevat tämän asetuksen tavoitteita;

iii)      toimiva koordinointi- ja päätöksentekoprosessi eurooppalaisen kauppapaikan toiminnasta vastaavien elinten välisten erimielisyyksien ratkaisemiseksi”.

132    On totta, että asetuksen 2017/2195 21 artiklan 3 kohdan e alakohdan ensimmäisessä virkkeessä mainitaan ainoastaan ”ehdotuksessa määritellyt toiminnot”. Kun kuitenkin otetaan huomioon kyseisen 21 artiklan 3 kohdan sanamuoto, on todettava, että asetuksen 21 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaan ainoat toiminnot, jotka ehdotuksessa on määriteltävä, ovat ”[aFRR-]kauppapaikan toiminnassa tarvittavat toiminnot”.

133    Näin ollen asetuksen 2017/2195 21 artiklan 3 kohdassa säädetystä ilmenee selvästi, että asetuksen 21 artiklan 3 kohdan e alakohdassa säädettyjen lisävaatimusten soveltamisen edellytyksenä on se, että aFRR-menetelmää koskevassa ehdotuksessa nimitetään useita elimiä, jotka vastaavat aFRR-kauppapaikan toiminnassa tarvittavista eri toiminnoista, sellaisina kuin kyseiset toiminnot on määritelty kyseisen asetuksen 21 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti.

134    Yhtäältä käsiteltävässä asiassa on todettava, että ACER on päätöksessään 02/2020, samoin kuin valituslautakunta riidanalaisessa päätöksessään, todennut, että siirtoverkonhaltijat olivat ehdottaneet nimittävänsä elimeksi, joka vastaa kapasiteetinhallinnasta, mahdollisesti eri elimen kuin sen, joka vastaa aktivoinnin optimointitoiminnosta ja siirtoverkonhaltijoiden välisestä selvitystoiminnosta, mutta jättäneet osoittamatta ja varmistamatta, että niiden ehdotus on tässä tilanteessa asetuksen 2017/2195 21 artiklan 3 kohdan e alakohdassa säädettyjen lisävaatimusten mukainen.

135    Toisaalta muutetussa kolmannessa aFRRIF-ehdotuksessa, jonka ACER lopulta otti huomioon, siirtoverkonhaltijat ehdottivat, että ne nimittäisivät yhden elimen elimeksi, joka vastaa niistä kahdesta asetuksen 2017/2195 21 artiklan 3 kohdan c alakohdassa tarkoitetusta aFRR-kauppapaikan toiminnassa tarvittavasta toiminnosta, joihin viitataan nimenomaisesti kyseisen asetuksen 21 artiklan 2 kohdassa, eli aktivoinnin optimointitoiminnosta ja siirtoverkonhaltijoiden välisestä selvitystoiminnosta. Muutetussa kolmannessa aFRRIF-ehdotuksessa otettiin huomioon myös kapasiteetinhallinta usean kauppapaikan välisenä toimintona, jota tarvittiin aFRR-kauppapaikan toiminnassa, vaikka sitä ei pidettykään kyseisessä ehdotuksessa asetuksen 2017/2195 21 artiklan 3 kohdan c alakohdassa tarkoitettuna aFRR-kauppapaikan toiminnassa tarvittavana toimintona. Edellä 122 kohdassa toisen kanneperusteen neljännen osan tarkastelun perusteella tehdyn päätelmän mukaisesti on kuitenkin niin, että valituslautakunta on riidanalaisessa päätöksessään katsonut perustellusti, kuten myös ACER päätöksessään 02/2020, että kapasiteetinhallintaa, sellaisena kuin siitä säädetään asetuksen 2017/2195 37 artiklassa, oli pidettävä asetuksen 21 artiklan 3 kohdan c alakohdassa tarkoitettuna aFRR-kauppapaikan toiminnassa tarvittavana toimintona.

136    Edellä esitetyn perusteella on todettava, että A-ryhmä ei väitä perustellusti, että asetuksen 2017/2195 21 artiklan 3 kohdan e alakohdassa säädettyjä lisävaatimuksia ei voitu soveltaa kapasiteetinhallintatoimintoon.

137    Näin ollen toisen kanneperusteen viides ja kuudes osa, joita tarkastellaan yhdessä, on hylättävä.

–       Toisen kanneperusteen seitsemäs osa, jonka mukaan valituslautakunta on virheellisesti katsonut, että kapasiteetinhallintaa on pidettävä yhtenä asetuksen 2017/2195 21 artiklassa tarkoitetuista aFRR-kauppapaikan toiminnassa tarvittavista toiminnoista usean kauppapaikan välisenä toimintona, joka liittyy tasehallintaan

138    A-ryhmä väittää lähinnä, että valituslautakunta on katsonut lainvastaisesti, että kapasiteetinhallintaa on pidettävä yhtenä asetuksen 2017/2195 21 artiklassa tarkoitetuista aFRR-kauppapaikan toiminnassa tarvittavista toiminnoista, vaikka kapasiteetinhallinta on usean kauppapaikan välinen tasehallintaan liittyvä toiminto. A-ryhmän mukaan on ensinnäkin niin, että vaikka ACERilla olisi ollut oikeusperusta – johon se ei ole viitannut – tulkita, että kapasiteetinhallintaa on pidettävä yhtenä asetuksen 2017/2195 21 artiklassa tarkoitetuista aFRR-kauppapaikan toiminnassa tarvittavista toiminnoista, asetuksessa ei ole annettu ACERille valtaa edellyttää, kuten se on tehnyt riidanalaisen aFRRIFin 4 artiklan 6 kohdassa, että kapasiteetinhallinta olisi sisällöltään samanlaista ja kuuluisi saman elimen vastuulle kaikkien eurooppalaisten tasehallinnan kauppapaikkojen osalta. Toiseksi valituslautakunta on A-ryhmän mukaan katsonut virheellisesti riidanalaisen päätöksensä 222 kohdassa, että vaatimusta ottaa kapasiteetinhallinta käyttöön usean kauppapaikan välisenä toimintona ei voitu pitää uutena, ACERin asettamana velvoitteena. Kyseinen valituslautakunnan tulkinta on A-ryhmän mukaan ristiriidassa ACERin valituslautakunnalle toimittaman vastineen 170 kohdassa esitettyjen väitteiden kanssa eikä sitä tukenut sähköjärjestelmän tasehallinnan tavoitteita koskeva ACERin vuonna 2015 julkaisema raportti, johon valituslautakunta viittaa riidanalaisen päätöksensä 222 kohdassa ja joka koski vain tasesähkön rajatylittävää vaihtoa eikä usean kauppapaikan välisiä toimintoja. Tulkintaa eivät myöskään tukeneet riidanalaisen päätöksen 224 ja 225 kohdassa mainitut siirtoverkonhaltijoiden arvioinnit, jotka koskivat kaikille eurooppalaisille tasehallinnan kauppapaikoille yhteisen kapasiteetinhallintatoiminnon tehokkuutta ja huomioon ottamista ja jotka liittyivät tietotekniseen moduuliin, jolla kapasiteetinhallinta järjestettäisiin keskitetysti usean kauppapaikan välillä, eivätkä kapasiteetinhallintaan kaikkien kyseisten kauppapaikkojen toiminnassa tarvittavana toimintona. A-ryhmän mukaan tältä osin on lisäksi merkityksetöntä viitata kansallisten sääntelyviranomaisten epäviralliseen muistioon, sillä siirtoverkonhaltijoiden asetuksen 2017/2195 37 artiklan mukaisesti toteuttama käytettävissä olevan alueiden välisen siirtokapasiteetin jatkuva päivittäminen ei ole eurooppalaisten tasehallinnan kauppapaikkojen toiminto, joten se kuului kansallisten sääntelyviranomaisten valvontavaltaan eikä ACERin harjoittamaan sääntelyä koskevaan valvontavaltaan.

139    ACER kiistää A-ryhmän väitteet ja katsoo, että toisen kanneperusteen seitsemäs osa on hylättävä.

140    Tässä yhteydessä on ensinnäkin muistutettava, että asetuksen 2017/2195 19–22 artiklassa säädetään toimintamenetelmän määrittämisestä kunkin tasesähkön vaihdon eurooppalaisen kauppapaikan osalta, joita ovat tässä järjestyksessä korvaavien reservien tasesähkön vaihdon eurooppalainen kauppapaikka, manuaalisesti aktivoitavien taajuuden palautusreservien tasesähkön vaihdon eurooppalainen kauppapaikka, aFRR-kauppapaikka ja epätasapainon netotusprosessin eurooppalainen kauppapaikka. Mainitut artiklat ovat sisällöltään samankaltaisia, erityisesti 3 kohdan e alakohdan osalta, jonka mukaan silloin, kun useamman kuin yhden elimen on tarkoitus vastata menetelmäehdotuksessa määritellyistä eurooppalaisen kauppapaikan toiminnassa tarvittavista toiminnoista, ehdotuksessa on osoitettava ja varmistettava, että kolme lisävaatimusta täyttyy.

141    Toiseksi on todettava, että kolmannen aFRRIF-ehdotuksensa johdannossa siirtoverkonhaltijat ovat nimenomaisesti todenneet, että ”kaikkien kauppapaikkojen on tarkoitus käyttää samaa usean kauppapaikan välistä kapasiteetinhallintatoimintoa – – erityisesti kunkin kauppapaikan toiminnassa tarvittavien toimintojen lisäksi”. Siirtoverkonhaltijat olivat täsmentäneet, että yksi ainoa elin vastaisi kauppapaikkakohtaisista toiminnoista, eli aktivoinnin optimointitoiminnosta ja siirtoverkonhaltijoiden välisestä selvitystoiminnosta, ja että yksi ainoa elin, joko yksi siirtoverkonhaltija tai siirtoverkonhaltijoiden omistama yhtiö, vastaisi kapasiteetinhallinnasta usean kauppapaikan välisenä toimintona. Diagrammissa, jonka otsikko oli ”Hallintorakenne” ja jossa oli kaksi vertikaalista aluetta, jotka havainnollistivat kahta eri kauppapaikkaa, eli aFRR-kauppapaikkaa ja manuaalisesti aktivoitavien taajuuden palautusreservien tasesähkön vaihdon eurooppalaista kauppapaikkaa, mainittiin selvästi yhtäältä erityisesti näiden kauppapaikkojen toiminnassa tarvittavat kaksi toimintoa, eli aktivoinnin optimointitoiminto ja siirtoverkonhaltijoiden välinen selvitystoiminto, joista vastasi yksi ainoa elin, ja toisaalta kummankin kauppapaikan osalta yksi ainoa elin, joka vastaisi kapasiteetinhallintatoiminnosta.

142    Kolmanneksi on todettava, että tämä sama diagrammi, tällä kertaa otsikolla ”Hallintorakenne ja tehtävät”, oli myös muutetussa kolmannessa aFRRIF-ehdotuksessa, jonka ACER otti huomioon. Siirtoverkonhaltijat olivat sen sijaan todenneet, että kapasiteetinhallintaa ei ollut pidettävä kyseisen kauppapaikan toiminnassa tarvittavana toimintona vaan usean kauppapaikan välisenä toimintona, joka oli lisätty osaksi kauppapaikan menetelmää kauppapaikkojen välisen koordinoinnin parantamiseksi. Samoin edelleenkin muutetussa kolmannessa aFRRIF-ehdotuksessaan siirtoverkonhaltijat olivat ilmoittaneet, että niiden tarkoituksena oli ”maksimoida kauppapaikkojen tehokkuus ottamalla käyttöön usean kauppapaikan välisiä toimintoja”. Ne olivat katsoneet, että koska kapasiteetinhallintaa ei ollut pidettävä kauppapaikan toiminnassa tarvittavana toimintona, ehdotukseen ei voitu soveltaa asetuksen 2017/2195 19–22 artiklan 3 kohdan e alakohdassa säädettyjä lisävaatimuksia, joista on säädetty siltä varalta, että siirtoverkonhaltijat nimittäisivät useita elimiä, jotka vastaavat kauppapaikan toiminnassa tarvittavasta toiminnosta.

143    Edellä esitetyistä toteamuksista ilmenee, että – kuten ACER väittää – muutetussa kolmannessa aFRRIF-ehdotuksessaan siirtoverkonhaltijat olivat itse ehdottaneet syistä, jotka liittyivät tasehallinnan kauppapaikkojen välisen koordinaation parantamiseen, että ne nimittäisivät yhden ainoan elimen, joka vastaisi kapasiteetinhallintatoiminnosta usean kauppapaikan välisenä toimintona. Toisin kuin ACER, siirtoverkonhaltijat olivat tosin väittäneet, että kapasiteetinhallintaa ei ollut pidettävä kauppapaikkojen toiminnassa tarvittavana toimintona. Edellä 122 kohdassa toisen kanneperusteen neljännen osan tarkastelun perusteella tehdyn päätelmän mukaisesti on kuitenkin niin, että tämä väite on perusteeton. Muutetusta kolmannesta aFRRIF-ehdotuksesta ilmenee muutenkin, että siirtoverkonhaltijat ovat itse ilmaisseet kiinnostuksensa nimetä yksi ainoa elin vastaamaan mainitusta toiminnosta, kuten myös ACER ja valituslautakunta ovat väittäneet.

144    Näin ollen valituslautakunta ei ole tehnyt oikeudellista virhettä, kun se on pysyttänyt päätöksen 02/2020, jossa ei suinkaan edellytetty, että siirtoverkonhaltijat ottavat aFRRIF-ehdotuksessaan huomioon kapasiteetinhallinnan usean kauppapaikan välisenä toimintona, sillä siirtoverkonhaltijat olivat itse – ensin kansallisten sääntelyviranomaisten ja sittemmin ACERin kuulemisvaiheen aikana – suostuneet muuttamaan aFRRIF-ehdotustaan.

145    Näin ollen toisen kanneperusteen seitsemäs osa on hylättävä.

–       Toisen kanneperusteen kahdeksas osa, jonka mukaan valituslautakunta on virheellisesti katsonut, ettei ACER rikkonut asetusta 2017/2195, ja erityisesti sen 21 artiklan 5 kohtaa ja 10 artiklaa, kun se velvoitti siirtoverkonhaltijat ehdottamaan aFRR-menetelmän muuttamista

146    A-ryhmä väittää, että valituslautakunta on tehnyt oikeudellisen virheen, kun se on katsonut, että ACERin siirtoverkonhaltijoille asettama velvollisuus ehdottaa aFRR-menetelmän muuttamista oli lainmukainen, vaikka ACERilla ei ollut oikeusperustaa toimia näin eikä sillä ole toimivaltaa edellyttää, että siirtoverkonhaltijat toimittavat aFRR-menetelmän muuttamista koskevan ehdotuksen. A-ryhmän mukaan riidanalaisen päätöksen 145–152 kohdasta ilmenee, että – toisin kuin ACER väitti valituslautakunnassa – valituslautakunta on katsonut, että tästä velvollisuudesta säädettiin asetuksessa 2017/2195 eikä se perustunut päätökseen 02/2020. A-ryhmän mukaan valituslautakunta väittää riidanalaisen päätöksensä 149 kohdassa ristiriitaisesti, että siirtoverkonhaltijoiden ensimmäistä ehdotusta koskeva julkinen kuulemismenettely oli asetuksen 2017/2195 10 artiklan mukainen, vaikka tässä ehdotuksessa ei mainittu kapasiteetinhallinnan lukemista yhdeksi aFRR-kauppapaikan toiminnassa tarvittavista toiminnoista eikä aFRR-menetelmään muuttamista koskevaa ehdotusta. Lisäksi A-ryhmän mukaan myöhemmässä, 22.12.2020 asiassa A-008-2020 tekemässään päätöksessä valituslautakunta on katsonut, toisin kuin riidanalaisessa päätöksessä, että asetuksen 2017/2195 6 artiklan 3 kohtaa ei sovelleta eurooppalaisen tasehallinnan kauppapaikan menetelmän laatimiseen vaan ainoastaan sen muuttamiseen.

147    ACER kiistää A-ryhmän väitteet ja katsoo, että toisen kanneperusteen kahdeksas osa on hylättävä.

148    Aluksi on todettava, että – kuten päätöksestä 02/2020 ilmenee ja kuten valituslautakunta toteaa riidanalaisessa päätöksessään – on totta, että ACER oli pyytänyt siirtoverkonhaltijoita laatimaan aFRR-menetelmän muuttamista koskevan ehdotuksen muutetussa kolmannessa aFRRIF-ehdotuksessa tarkoitetun kapasiteetinhallintatoiminnosta vastaavan elimen nimittämiseksi.

149    Tämä ACERin pyyntö oli kuitenkin nimenomaisesti perusteltu siksi, että kapasiteetinhallinta oli aFRR-kauppapaikan toiminnassa tarvittava toiminto, mistä seuraa, että siinä tapauksessa, että siirtoverkonhaltijat nimittäisivät useita elimiä vastaamaan kyseisen kauppapaikan toiminnassa tarvittavista eri toiminnoista, asetuksen 2017/2195 21 artiklan 3 kohdan e alakohdassa säädettyjä lisävaatimuksia olisi noudatettava.

150    Tältä osin on muistutettava, että ACER on päätöksensä 02/2020 76–84 perustelukappaleessa ja erityisesti sen 82 perustelukappaleessa todennut muodollisesti, että kapasiteetinhallintatoiminto oli aFRR-kauppapaikan toiminnassa tarvittava toiminto, joka oli otettava käyttöön, mutta että – jotta siirtoverkonhaltijoilla olisi riittävästi aikaa ratkaista ongelmat, joita liittyi siihen, että kapasiteetinhallintatoiminto on usean kauppapaikan välinen toiminto – ehdotus elimeksi, joka vastaisi kyseisestä toiminnosta, voitiin esittää myöhemmin kahden vuoden kuluessa aFRR-kauppapaikan toiminnan aloittamisesta. ACER on tästä syystä pyytänyt siirtoverkonhaltijoita laatimaan asetuksen 2017/2195 21 artiklan 3 kohdan e alakohdassa säädetyn mukaisen aFRR-menetelmän muuttamista koskevan ehdotuksen, jossa ne nimittäisivät elimen, joka vastaa kapasiteetinhallintatoiminnosta.

151    Edellä 122 kohdassa toisen kanneperusteen neljännen osan tarkastelun perusteella tehdyn päätelmän mukaisesti ACER, ja valituslautakunta sen jälkeen, ovat perustellusti katsoneet, että kapasiteetinhallintatoimintoa on pidettävä aFRR-kauppapaikan toiminnassa tarvittavana toimintona. On lisäksi niin, että kun ACER käytti sillä asetuksen 2019/942 6 artiklan 10 kohdan toisen alakohdan b alakohdan, luettuna yhdessä asetuksen 2017/2195 5 artiklan 7 kohdan kanssa, nojalla olevaa päätösvaltaa, ja kun otetaan huomioon viimeksi mainitun asetuksen 21 artikla, ACERin oli ilmoitettava siirtoverkonhaltijoille, sopiko niiden ehdottama aFRRIF yhteen sovellettavan säännöstön kanssa – ja, jos kyllä, tarvittaessa millaisin edellytyksin näin olisi – erityisesti niiden tiettyjen päätösten osalta, jotka siirtoverkonhaltijoiden vielä oli tehtävä ja jotka koskivat erityisesti elintä, joka vastaisi kapasiteetinhallinnasta, kun se otetaan käyttöön keskitetyssä muodossa heinäkuussa 2024.

152    Lisäksi sitä, että ACER on hyväksynyt siirtoverkonhaltijoiden ehdottaman aFRR-menetelmän tietyin edellytyksin, joiden mukaan siirtoverkonhaltijoiden on täydennettävä kyseistä menetelmää tietyssä määräajassa eräiden avoimiksi jääneiden seikkojen osalta sovellettavan säännöstön mukaisella ehdotuksella, ei pidä sekoittaa siirtoverkonhaltijoiden ehdotukseen muuttaa kyseistä menetelmää sen jälkeen, kun sääntelyviranomaiset ovat antaneet sille hyväksyntänsä. Käsiteltävässä asiassa riidanalaisessa aFRRIFissa asetettu edellytys, jonka mukaan siirtoverkonhaltijoiden on kahdeksan kuukautta ennen kuin kapasiteetinhallintatoiminto astuu voimaan nimitettävä asetuksen 2017/2195 21 artiklan 4 kohdan mukaisesti elin, joka vastaa kyseistä toiminnosta, on kyseisen aFRRIFin hyväksymisen edellytys eikä siihen myöhemmin tehty muutos, jota olisi ehdotettu asetuksen 2017/2195 6 artiklan 3 kohdassa säädetyn menetelmän muuttamista koskevan menettelyn mukaisesti.

153    Näin ollen toisen kanneperusteen kahdeksas osa on hylättävä.

154    Kun otetaan huomioon se, miten toisen kanneperusteen kahdeksaa osaa on arvioitu, kyseinen kanneperuste on siis hylättävä kokonaisuudessaan.

 Kolmas kanneperuste, jonka mukaan valituslautakunta on siinä vireillä olleessa menettelyssä loukannut hyvän hallinnon periaatetta ja puolustautumisoikeuksien kunnioittamisen periaatetta sekä laiminlyönyt perusteluvelvollisuuttaan ja muita lakisääteisiä velvollisuuksiaan

155    Siltä osin kuin kantajat, tai ainoastaan A-ryhmä, väittävät kolmannessa kanneperusteessaan, että valituslautakunta on siinä vireillä olleessa menettelyssä loukannut Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 41 artiklassa taattua hyvän hallinnon periaatetta, on todettava, että kantajat katsovat erityisesti, että valituslautakunta on laiminlyönyt velvollisuutensa käsitellä sen käsiteltäväksi saatetut asiat riippumattomasti, puolueettomasti ja huolellisesti, loukannut kantajien oikeutta tulla kuulluiksi ja kantajien oikeutta saada tutustua asiakirjoihin sekä laiminlyönyt perusteluvelvollisuuttaan. Lisäksi kantajat väittävät, että valituslautakunta ei ole harjoittanut kokonaisvaltaista valvontaa päätöksen 02/2020 osalta ja että se on tulkinnut virheellisesti ja arvioinut riittämättömästi kantajien sille esittämiä valitusperusteita.

–       Riippumattomuuden, puolueettomuuden ja huolellisen tutkimisen periaatteiden loukkaaminen

156    Kantajat väittävät, että perusoikeuskirjan 41 artiklan mukaisesti asetuksen 2019/942 johdanto-osan 34 perustelukappaleesta, 26 artiklan 2 kohdasta ja 28 artiklan 4 kohdasta yhdessä luettuina ilmenee, että valituslautakunnan on tutkittava ACERin päätöksistä tehdyt valitukset täysin riippumattomasti, puolueettomasti, tarkoin ja huolellisesti. Riidanalaisessa päätöksessään valituslautakunta on kuitenkin ennen kaikkea pyrkinyt perustelemaan päätöstä 02/2020, eikä myöskään ACER ole nyt käsiteltävän kanteen yhteydessä vastannut niiden valitusperusteisiin ja väitteisiin. Ensinnäkin kantajat esittävät, että valituslautakunta on yhtäältä riidanalaisessa päätöksessään kiistänyt sen, että ACER on edellyttänyt, että siirtoverkonhaltijat ottavat käyttöön kapasiteetinhallintatoiminnon, vaikka ACER oli valituslautakunnassa esittämänsä vastineen 208 kohdassa itsekin todennut edellyttäneensä tätä. Valituslautakunta on toisaalta todennut riidanalaisen päätöksensä tosiseikkoja koskevassa osassa, että kapasiteetinhallinta oli aFRR-kauppapaikalle erityinen toiminto, ja siis kiistänyt sen, että kantajat olivat riitauttaneet tämän seikan valituslautakunnassa, ja samalla toistanut ACERin vastineessa esitettyjä näkemyksiä. Toiseksi kantajat esittävät, että vaikka A-ryhmä väitti valituslautakunnassa, että ACER ei ollut järjestänyt kuulemisvaihetta muutetun kolmannen aFRRIF-ehdotuksen osalta, valituslautakunta on todennut riidanalaisen päätöksensä tosiseikkoja koskevassa osassa, että ACERin toimintamahdollisuuksia rajoitti se, että sen oli tehtävä päätös siirtoverkonhaltijoiden ehdotuksesta kuuden kuukauden määräajassa, joka päättyi 24.1.2020, eikä ACER voinut jälleen kerran pyytää viimeksi mainittuja täydentämään ehdotustaan. Kantajien mukaan valituslautakunta on arvioinut riidanalaisen päätöksensä 162, 199 ja 260 kohdassa – perusteluja ja todisteita esittämättä – positiivisesti ja subjektiivisesti ACERin menettelyä tältä osin. Kolmanneksi kantajat esittävät, että valituslautakunta on täysin perusteettomasti – ellei sen tarkoituksena ollut aiheuttaa kantajille vahinkoa ja vahvistaa ACERin vastineessaan esittämiä perusteluja – väittänyt riidanalaisen päätöksensä 176 ja 201 kohdassa, että ne eivät olleet julkisessa kuulemismenettelyssä vastustaneet sitä, että elimeksi, joka vastaa aFRR-kauppapaikan toiminnassa tarvittavista toiminnoista, nimitettäisiin yksi ainoa elin. Neljänneksi kantajat esittävät, että valituslautakunta on virheellisesti hylännyt niiden toissijaisen valitusperusteen, jonka mukaan ACER oli rikkonut perusoikeuskirjaa, koska se ei perustellut päätöksessään 02/2020 kantaansa, jonka mukaan elimeksi, joka vastaa kaikista aFRR-kauppapaikan toiminnassa tarvittavista toiminnoista, tulisi nimittää oikeudellisesti yksi ainoa henkilö eikä siirtoverkonhaltijoiden konsortiota. Se, että valituslautakunta ei ole tässä yhteydessä arvioinut asiaa objektiivisesti, ilmenee siitä, että se ei arvioinut 60 miljoonan euron sosiaaliturvakulusäästöä, johon A-ryhmä vetosi perusteluna nimittää elimeksi siirtoverkonhaltijoiden konsortio. Viidenneksi kantajien mukaan se, että valituslautakunta ei ole arvioinut asiaa puolueettomasti, ilmenee myös siitä, että se on epäloogisesti viitannut asetuksessa 2019/942 säädetyn sääntelymenettelyn väitetysti alhaalta ylöspäin kulkevaan luonteeseen, jotta päätöstä 02/2020 ei olisi arvioitava oikeudellisesti asianmukaisella tavalla.

157    ACER kiistää kantajien väitteet ja katsoo, että nyt käsiteltävä väite on hylättävä.

158    Aluksi on muistutettava, että perusoikeuskirjan 41 artiklassa, jolla on SEU 6 artiklan 1 kohdan nojalla sama oikeudellinen arvo kuin perussopimuksilla, vahvistetaan oikeus hyvään hallintoon. Tämä oikeus merkitsee perusoikeuskirjan 41 artiklan 1 kohdan nojalla muun muassa sitä, että jokaisella on oikeus saada asiansa käsitellyksi puolueettomasti Euroopan unionin toimielimissä, elimissä ja laitoksissa (tuomio 20.10.2021, Kerstens v. komissio, T‑220/20, EU:T:2021:716, 32 kohta).

159    Oikeuskäytännön mukaan hallinto on hyvän hallinnon periaatteen nojalla velvollinen tutkimaan huolellisesti ja puolueettomasti kaikki käsiteltävänään olevaan tapaukseen liittyvät merkitykselliset seikat ja kokoamaan kaikki tarvittavat tosiseikat ja oikeudelliset seikat, jotta se kykenee käyttämään harkintavaltaansa sekä varmistamaan toteuttamiensa menettelyjen asianmukaisen kulun ja tehokkuuden (ks. tuomio 20.10.2021, Kerstens v. komissio, T‑220/20, EU:T:2021:716, 33 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

160    Lisäksi on muistutettava, että puolueettomuusvaatimus kattaa yhtäältä subjektiivisen puolueettomuuden siinä mielessä, ettei yhdelläkään kyseessä olevan toimielimen, elimen tai laitoksen jäsenistä, jonka hoidettavana asia on, saa olla ennakolta määritettyä kantaa tai henkilökohtaisia ennakkoluuloja, ja toisaalta objektiivisen puolueettomuuden siinä mielessä, että toimielimen, elimen tai laitoksen on annettava riittävät takeet, jotta kaikki perustellut epäilykset voidaan tältä osin sulkea pois (ks. tuomio 20.10.2021, Kerstens v. komissio, T‑220/20, EU:T:2021:716, 34 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

161    ACERin yhteyteen on perustettu valituslautakunta, jonka tehtävänä on ratkaista asianosaisia kuultuaan ACERin päätöksistä tehdyt valitukset, jotka täyttävät tutkittavaksi ottamisen edellytykset, asetuksen 2019/942 28 artiklan 4 kohdan mukaisesti.

162    Kuten asetuksen 2019/942 johdanto-osan 34 perustelukappaleesta ilmenee, valituslautakunta on osa ACERia mutta riippumaton sen hallinto- ja sääntelyrakenteesta.

163    Tästä syystä asetuksen 2019/942 26 artiklan 2 kohdassa säädetään, että valituslautakunnan jäsenet ovat päätöksenteossaan riippumattomia eivätkä heitä sido mitkään ohjeet. Valituslautakunnan jäsenten mahdollisuudesta hoitaa muita tehtäviä ACERissa ja mahdollisuudesta erottaa heidät on säädetty siten, että jäsenten riippumattomuus on taattu.

164    Käsiteltävässä asiassa kantajat eivät ole esittäneet näyttöä siitä, että valituslautakunta olisi loukannut riippumattomuuden, puolueettomuuden ja huolellisen tutkimisen periaatteita, kun se teki riidanalaisen päätöksensä, joka koski lähinnä sitä, olivatko päätös 02/2020 ja riidanalainen aFRRIF perusteltuja, kun otetaan huomioon valituslautakunnassa käydyn menettelyn asianosaisten esittämät väitteet, ja erityisesti sitä, oliko päätös 02/2020 voitu tehdä ja riidanalainen aFRRIF-menetelmä vahvistaa niiden kahden toisiinsa liittyvän toteamuksen perusteella, että kapasiteetinhallintaa oli pidettävä aFRR-kauppapaikan toiminnassa tarvittavana toimintona ja että jos siirtoverkonhaltijat päättäisivät kyseisen kauppapaikan osalta, että kapasiteetinhallintatoiminnosta vastaisi eri elin kuin se, joka vastaa aktivoinnin optimointitoiminnosta ja siirtoverkonhaltijoiden välisestä selvitystoiminnosta, asetuksen 2017/2195 21 artiklan 3 kohdan e alakohdan toisessa virkkeessä säädettyjä lisävaatimuksia olisi noudatettava.

165    Riidanalaisesta päätöksestä ilmenee, että valituslautakunta on pyrkinyt siinä vastaamaan kysymykseen siitä, oliko – kun otetaan huomioon ACERin asetuksen 2019/942 6 artiklan 11 kohdan mukaisesti järjestämässä kansallisten sääntelyviranomaisten ja siirtoverkonhaltijoiden kuulemisvaiheessa siirtoverkonhaltijoiden esittämät alkuperäistä aFRRIF-ehdotusta koskevat tiedot ja erityisesti siirtoverkonhaltijoiden ACERille toimittamat eri aFRRIF-ehdotukset – siirtoverkonhaltijoiden lopullisen ehdotuksen mukainen aFRRIF asetuksen 2019/942, sähkön siirtoverkon käyttöä koskevista suuntaviivoista 2.8.2017 annetun komission asetuksen (EU) 2017/1485 (EUVL 2017, L 220, s. 1) ja muiden sovellettavien sääntöjen mukainen – ja jos kyllä, millaisin edellytyksin se sitä olisi.

166    Tässä yhteydessä asiakirja-aineistosta ei ilmene, että valituslautakunta yleisesti, tai erityisesti tietyt sen jäsenet, olisivat tuoneet esiin sellaisen ennakolta määritetyn kannan tai henkilökohtaisen ennakkoluulon, jonka perusteella se tai he olisivat poikenneet velvollisuudestaan arvioida sitä, oliko siirtoverkonhaltijoiden toimittama aFRRIF-ehdotus sovellettavien sääntöjen mukainen, tai että valituslautakunta ei tältä osin olisi tehnyt päätöstään täysin riippumattomasti kansallisia sääntelyviranomaisia ja siirtoverkonhaltijoita kuultuaan. Asiakirja-aineistosta ei myöskään ilmene, että puitteet, joissa valituslautakunta teki riidanalaisen päätöksensä, eivät olisi tarjonneet riittäviä takeita, jotta kaikki perustellut epäilykset siitä, että valituslautakunta ei olisi ollut puolueeton tai riippumaton tältä osin, voitiin sulkea pois.

167    Kantajien unionin yleisessä tuomioistuimessa esittämät väitteet eivät aseta tätä toteamusta kyseenalaiseksi.

168    Toisin kuin kantajat väittävät, valituslautakunta ei ole riidanalaisessa päätöksessään pyrkinyt peittelemään ACERin lainvastaista toimintaa, jolla kantajat viittaavat siihen, että ACER olisi riidanalaisessa aFRRIFissa edellyttänyt, että siirtoverkonhaltijat ottavat huomioon toiminnon, tässä tapauksessa kapasiteetinhallinnan, jota ei edellytetty aFRR-kauppapaikan toimintaan sovellettavassa säännöstössä. Valituslautakunta on riidanalaisessa päätöksessään katsonut ainoastaan, että – toisin kuin kantajat siinä väittivät – kapasiteetinhallintaa oli pidettävä asetuksen 2017/2195 21 artiklan 3 kohdan c ja e alakohdassa tarkoitettuna aFRR-kauppapaikan toiminnassa tarvittavana toimintona, jonka huomioon ottamista aFRRIFissa myös kansalliset sääntelyviranomaiset olivat pyytäneet ja joka sitä paitsi oli otettu mukaan siirtoverkonhaltijoiden toiseen ja kolmanteen aFRRIF-ehdotukseen. Tämän jälkeen valituslautakunta on tehnyt tästä päätelmät arvioidessaan sitä, oliko ACER voinut perustellusti katsoa päätöksessään 02/2020 ja riidanalaisessa aFRRIFissa, että jos siirtoverkonhaltijat päättäisivät antaa kyseisen toiminnon eri elimen vastuulle kuin sen, joka vastaa aFRR-kauppapaikan osalta aktivoinnin optimointitoiminnosta ja siirtoverkonhaltijoiden välisestä selvitystoiminnosta, asetuksen 2017/2195 21 artiklan 3 kohdan c ja e alakohdassa säädettyjä lisävaatimuksia olisi noudatettava. Se, että valituslautakunta on mahdollisesti tulkinnut sovellettavia sääntöjä väärin, mitä unionin yleinen tuomioistuin valvoo, ei ole riittävä peruste katsoa, että valituslautakunta olisi ollut puolueellinen tai että se ei olisi tehnyt päätöstään riippumattomasti.

169    Myöskään valituslautakunnan riidanalaisessa päätöksessään esittämä toteamus, jonka mukaan se, ettei ACER järjestänyt siirtoverkonhaltijoiden kuulemista sen jälkeen, kun sille toimitettiin muutettu kolmas aFRRIF-ehdotus 18.12.2019, ja ennen kuin se laati lopullisen version päätöksestä 02/2020, joka tehtiin 24.1.2020, oli perusteltua, koska ACERiin sovellettiin päätöksen tekemistä koskevaa määräaikaa, ei suinkaan viittaa siihen, että valituslautakunta ei olisi ollut puolueeton tai riippumaton. Tästä toteamuksesta nimittäin ilmenee vain se, että valituslautakunta on ottanut huomioon objektiivisen seikan eli sen, että asetuksen 2019/942 6 artiklan 12 kohdassa säädetty määräaika, jonka mukaisesti ACERin oli tehtävä päätöksensä kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun asia oli saatettu sen käsiteltäväksi, päättyi 24.1.2020.

170    Lisäksi valituslautakunnan riidanalaisessa päätöksessään esittämä toteamus, jonka mukaan ACER oli päätöksen 02/2020 tekemiseen johtaneessa menettelyssä toiminut yhteistyön hengessä ja vilpittömin mielin, kun otetaan huomioon erityisesti ajallisesti rajoitetut puitteet, joissa sen oli tehtävä kyseinen päätös (ks. edellä 169 kohta), ei viittaa siihen, että valituslautakunta ei olisi ollut puolueeton tai riippumaton, vaan siihen, että valituslautakunta on ottanut huomioon objektiivisia seikkoja, jotka olivat osoitus siitä, että ACER oli pyrkinyt ottamaan huomioon kaikkien siirtoverkonhaltijoiden tahdon, vaikka viimeksi mainittujen toivomat ratkaisut eivät olleet sen mielestä ihanteellisia. Valituslautakunta on esimerkiksi tuonut esiin todisteita siitä, että se, että ACER on ottanut huomioon kapasiteetinhallintatoiminnon käyttöönoton ja siitä vastaavan elimen nimittämisen lykkäämisen kahdella vuodella, oli osoitus siitä, että ACER oli valmis antamaan siirtoverkonhaltijoille aikaa järjestää koordinoidusti, keskitetysti ja usean kauppapaikan välisesti käytettävissä olevan alueiden välisen siirtokapasiteetin jatkuvan päivittämisen prosessin, johon kapasiteetinhallintatoiminto perustui.

171    Lisäksi valituslautakunnan riidanalaisessa päätöksessään esittämä toteamus, jonka mukaan päätöksen 02/2020 tekemiseen johtaneessa menettelyssä siirtoverkonhaltijat eivät olleet ilmaisseet tämän päätöksen tekemistä edeltävän kuulemisvaiheen aikana vastustavansa sitä, että aFRR-kauppapaikan toiminnassa tarvittavat toiminnot annettaisiin yhden ainoan elimen rakenteen vastuulle, on myös objektiivinen tosiseikka. Kantajat eivät ole viitanneet sellaiseen otteeseen siirtoverkonhaltijoiden kyseisessä vaiheessa esittämistä, erityisesti päätöksen 02/2020 liitteenä II olevista huomautuksista, joka osoittaisi toteamuksen vääräksi. Pelkästään se, että valituslautakunta on riidanalaisessa päätöksessään ottanut huomioon objektiivisen tosiseikan, ei osoita, että valituslautakunta ei olisi ollut puolueeton tai riippumaton.

172    Siltä osin kuin kantajat väittävät lähinnä, että valituslautakunta ei ole tutkinut, oliko ACER päätöksessään 02/2020 perustellut sitä, miksi se puolsi rakennetta, jossa yksi elin vastaa aFRR-kauppapaikan toiminnassa tarvittavista toiminnoista, ja hylkäsi konsortiomuotoisen rakenteen, on todettava, että asiakirja-aineistosta ei ilmene, että ACER olisi jossain vaiheessa edellyttänyt, että siirtoverkonhaltijat päättävät käyttää yhden ainoan elimen rakennetta, tai estänyt sen, että ne valitsisivat konsortiomuotoisen rakenteen, kuten valituslautakunta on perustellusti todennut riidanalaisessa päätöksessään. ACER on nimittäin ainoastaan tehnyt ne päätelmät, jotka sen mukaan oli tehtävä, kun sovellettavaa säännöstöä sovellettiin valintoihin, joita siirtoverkonhaltijat olivat tehneet alkuperäisessä aFRRIF-ehdotuksessaan, ja se otti tässä yhteydessä huomioon siirtoverkonhaltijoiden kannan kehittymisen niissä kyseisen ehdotuksen eri versioissa, jotka siirtoverkonhaltijat olivat toimittaneet ACERille yksi toisensa jälkeen. Tässä yhteydessä se huomautti erityisesti, että jos siirtoverkonhaltijat valitsisivat konsortiorakenteen, jolla ei olisi oikeushenkilöllisyyttä, kyse olisi useamman kuin yhden elimen rakenteesta, jonka muodostaisivat ne eri siirtoverkonhaltijat, jotka olisivat konsortion jäseniä, eikä kyse olisi yhden ainoan elimen rakenteesta, joten kyseisen rakenteen olisi oltava asetuksen 2017/2195 21 artiklan 3 kohdan e alakohdan toisessa virkkeessä säädettyjen lisävaatimusten mukainen, mikä ei käynyt ilmi alkuperäisestä aFRRIF-ehdotuksesta. Se muistutti myös kannastaan, jonka mukaan kyseisiä lisävaatimuksia on noudatettava, jos siirtoverkonhaltijat lopulta päättäisivät antaa aFRR-kauppapaikan toiminnassa tarvittavat eri toiminnot usean elimen vastuulle. Tämä kantajien väite ei siis perustu tosiseikkoihin.

173    Tosiseikkoihin ei perustu myöskään kantajien väite lähinnä siitä, että valituslautakunta on keksinyt alhaalta ylöspäin kulkevan päätöksentekomenettelyn käsitteen, jotta ACERin toimintaa ei olisi arvioitava oikeudellisesti. Kuten edellä 54 kohdassa on jo todettu, kantajat eivät nimittäin väitä tehokkaasti, että se, että valituslautakunta on kuvaillut menettelyä, jossa päätös 02/2020 on tehty, luonteeltaan alhaalta ylöspäin kulkevaksi päätöksentekomenettelyksi, oli laitonta, koska se ei perustunut sovellettavassa säännöstössä säädettyyn oikeusperustaan.

174    Kaiken edellä esitetyn perusteella väite, joka koskee riippumattomuuden, puolueettomuuden ja huolellisen tutkimisen periaatteiden loukkaamista, on hylättävä kokonaisuudessaan.

–       Asiakirjoihin tutustumista koskevan oikeuden loukkaaminen

175    A-ryhmä väittää, että valituslautakunta on riidanalaisessa päätöksessään pysyttänyt tietojen ilmaisemista koskevan pyynnön hylkäämisestä tehdyn päätöksen, joka oli tehty A-ryhmän perusoikeuskirjan 41 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaisten oikeuksien ja puolustautumisoikeuksien vastaisesti. Riidanalaisen päätöksen 274–284 kohdassa esitetyn yhteenvedon mukaan päätös tietojen ilmaisemista koskevan pyynnön hylkäämisestä tehtiin ensinnäkin sillä perusteella, että koska ACER ei ollut vaatinut valituslautakunnalle toimittamansa vastineen liitteiden käsittelemistä luottamuksellisesti, A-ryhmällä oli mahdollisuus tutustua kaikkiin tietoihin, jotka koskevat ACERin ja siirtoverkonhaltijoiden välistä asiakirjojenvaihtoa ennen päätöksen 02/2020 tekemistä, ja toiseksi sillä perusteella, että vaikka Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi 30.5.2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1049/2001 (EYVL 2001, L 45, s. 43) 4 artiklan 3 kohtaa sovellettiin asiassa, oli niin, että koska ylivoimainen yleinen etu ei edellyttänyt tietojen ilmaisemista, A-ryhmä ei ollut osoittanut, että tietojen ilmaiseminen oli tarpeen, jotta se voi käyttää puolustautumisoikeuksiaan, eikä asiakirjoilla, joihin se oli pyytänyt saada tutustua, ollut riittävää merkitystä niiden väitteiden kannalta, jotka A-ryhmä oli esittänyt valituslautakunnassa.

176    A-ryhmä katsoo ensinnäkin, että sen oikeuksien kunnioittaminen ei voi riippua siitä, onko ACER päättänyt toimittaa tai olla toimittamatta tietojen ilmaisemista koskevassa pyynnössä tarkoitettuja asiakirjoja valituslautakunnassa esittämänsä vastineen liitteenä. A-ryhmä muistuttaa toiseksi, että perusoikeuskirjan 41 artiklan 2 kohdan b alakohdassa vahvistettu asiakirjoihin tutustumista koskeva oikeus, joka oli ainoa oikeus, johon tietojen ilmaisemista koskeva pyyntö perustui, on erillinen ja riippumaton asetuksessa N:o 1049/2001 säädetystä oikeudesta tutustua asiakirjoihin. A-ryhmä väittää, että oikeuskäytännön mukaan tätä oikeutta ei voida noudattaa luovuttamalla valikoivasti pyydettyjä asiakirjoja eikä sitä voida arvioida sen mukaan, onko tietojen ilmaisemista koskeva pyyntö perusteltu. A-ryhmä väittää kolmanneksi, että valituslautakunta on perusteettomasti ja joka tapauksessa virheellisesti väittänyt, että A-ryhmä ei ollut selittänyt, miten kyseisiin asiakirjoihin tutustuminen oli välttämätöntä, jotta se saattoi käyttää puolustautumisoikeuksiaan. A-ryhmä väittää neljänneksi, että kyseisillä asiakirjoilla oli merkitystä valituslautakunnassa, koska kyseinen lautakunta esitti istunnossa ACERille kysymyksen, joka liittyi suoraan niiden sisältöön, ja riidanalaisessa päätöksessään se nojautui kyseiseen sisältöön perusteena valituksen hylkäämiselle. Tämä asiakirjoihin tutustumista koskevan oikeuden loukkaaminen on vaikuttanut riidanalaisen päätöksen sisältöön A-ryhmän vahingoksi erityisesti sen kysymyksen osalta, oliko kapasiteetinhallintatoimintoa pidettävä yhtenä aFRR-kauppapaikan toiminnassa tarvittavista toiminnoista ja oliko sääntelyneuvosto yhtynyt ACERin kantaan, jossa se puolsi sitä, että oikeudellisesti yksi ainoa henkilö nimitettäisiin vastaamaan kaikista näistä toiminnoista.

177    ACER kiistää A-ryhmän väitteet ja katsoo, että väite on hylättävä.

178    Aluksi on huomattava, että asetuksen 2019/942 28 artiklan nojalla valituslautakunnalle tekemänsä valituksen 161 kohdan d alakohdassa A-ryhmä vaati valituslautakuntaa toteuttamaan työjärjestyksensä 20 artiklan 3 kohdan d alakohdan mukaisen prosessinjohtotoimen, jolla se olisi määrännyt ACERin antamaan A-ryhmän tutustuttavaksi riidanalaisten asiakirjojen luottamukselliset versiot (ks. edellä 16 kohta), joita A-ryhmä piti hyödyllisinä valituslautakunnassa vireillä olleen, päätöstä 02/2020 koskeneen menettelyn kannalta. Päätöstä olla antamatta kyseisiä asiakirjoja A-ryhmän tutustuttavaksi on siis arvioitava valituslautakunnan puheenjohtajan valituslautakunnan nimissä tekemänä päätöksenä, jolla hylättiin vaatimus prosessinjohtotoimen toteuttamisesta.

179    Riidanalaiset asiakirjat liittyivät sääntelymenettelyyn, johon osallistuivat siirtoverkonhaltijat, kansalliset sääntelyviranomaiset ja ACER ja jonka lopuksi tehtiin päätös 02/2020 ja vahvistettiin päätöksen liitteenä esitetty aFRR-menetelmä.

180    Tästä seuraa, että A-ryhmän valituslautakunnalle esittämä vaatimus ei ollut perusoikeuskirjan 41 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettu pyyntö saada tutustua valituslautakunnassa vireillä olleen menettelyn asiakirjoihin eikä myöskään perusoikeuskirjan 42 artiklassa ja asetuksessa N:o 1049/2001 tarkoitettu asiakirjoihin tutustumista koskeva pyyntö.

181    Kun otetaan huomioon ACERin valituslautakunnan työjärjestyksen ja menettelysääntöjen vahvistamisesta tehdyn valituslautakunnan päätöksen nro 1-2011, sellaisena kuin se on muutettuna 5.10.2019, 20 artiklan sanamuoto ja kun sovelletaan analogisesti oikeuskäytäntöä, jota sovelletaan unionin yleisessä tuomioistuimessa vireillä olevissa asioissa esitettyihin prosessinjohto- tai tutkintatoimia koskeviin vaatimuksiin (ks. vastaavasti tuomio 17.12.1998, Baustahlgewebe v. komissio, C‑185/95 P, EU:C:1998:608, 90–93 kohta ja tuomio 12.5.2010, komissio v. Meierhofer, T‑560/08 P, EU:T:2010:192, 61 kohta), on todettava, että jotta valituslautakunnan puheenjohtaja saattoi valituslautakunnan nimissä ratkaista, edistikö asiakirjojen antaminen tutustuttavaksi siinä vireillä olevan menettelyn asianmukaista kulkua, A-ryhmän tuli paitsi yksilöidä vaatimuksessaan asiakirjat, joihin se halusi tutustua, myös esittää valituslautakunnalle vähintäänkin jotain näyttöä siitä, että asiakirjoista oli hyötyä kyseisessä menettelyssä. Valituslautakunnan puheenjohtajan tuli tämän jälkeen ratkaista valituslautakunnan nimissä, oliko pyydetyn prosessinjohtotoimen toteuttaminen tarpeen, eli tuliko asiassa tarvittaessa poiketa A-ryhmän osalta riidanalaisten asiakirjojen luottamuksellisuudesta, ja A-ryhmä saattoi tarvittaessa riitauttaa tämän ratkaisun unionin yleisessä tuomioistuimessa sellaisen kanteen yhteydessä, jonka se nosti asetuksen 2019/942 29 artiklan mukaisesti menettelyn lopuksi tehdystä päätöksestä, eli tässä tapauksessa riidanalaisesta päätöksestä, jos se katsoi, että se, että vaadittua prosessinjohtotoimea ei ollut toteutettu, oli vaikuttanut riidanalaisen päätöksen sisältöön.

182    Näin ollen valituslautakunnan puheenjohtaja saattoi valituslautakunnan nimissä tehdä tietojen ilmaisemista koskevan pyynnön hylkäämistä koskevan päätöksen laillisesti pelkästään sillä kyseisen päätöksen 9 ja 10 kohdassa esitetyllä perusteella, johon on viitattu riidanalaisen päätöksen 281 ja 282 kohdassa, että A-ryhmä ei ollut esittänyt valituslautakunnalle prosessinjohtotoimea koskevan vaatimuksensa tueksi mitään näyttöä siitä, että riidanalaisista asiakirjoista oli hyötyä kyseisessä menettelyssä, kuten sen olisi tullut tehdä, jotta valituslautakunta olisi voinut hyväksyä A-ryhmän vaatimuksen.

183    A-ryhmä väittää kuitenkin osoittaneensa, että riidanalaisista asiakirjoista olisi ollut hyötyä valituslautakunnassa vireillä olleessa menettelyssä, valituslautakunnalle esittämänsä valituksen 76 ja 157 kohdassa.

184    Tältä osin on yhtäältä todettava, että valituksensa 76 kohdassa, joka koskee A-ryhmän esittämää kolmatta valitusperustetta, A-ryhmä ei ole mitenkään selittänyt, miten jäljennös ACERin asetuksen 2017/2195 21 artiklan 5 kohdan mukaisesti mahdollisesti suorittamasta arvioinnista, jonka tarkoituksena olisi ollut ratkaista, saattoivatko siirtoverkonhaltijat suorittaa – ja jos kyllä, miten ne saattoivat suorittaa – sen kustannus-hyötysuhteen arvioinnin, jota tarvittiin aFRR-menetelmän 12 artiklan 2 kohdassa edellytetyn muutoksen tueksi, olisi ollut tarpeen, jotta valituslautakunta voi antaa ratkaisun kyseiseen valitusperusteeseen, jossa A-ryhmä vaati lähinnä, että valituslautakunta toteaa, että ACER oli rikkonut asetuksen 2017/2195 10 artiklaa ja 21 artiklan 5 kohtaa, koska se ylitti toimivaltansa, kun se edellytti, että siirtoverkonhaltijat toimittavat sille aFRR-menetelmän muuttamista koskevan ehdotuksen, vaikka A-ryhmän mukaan sillä ei ollut tällaista toimivaltaa asetuksen 2019/942 6 artiklan 10 kohdan tai asetuksen 2017/2195 5 artiklan 7 kohdan nojalla. Kuten valituslautakunnan puheenjohtaja on valituslautakunnan nimissä perustellusti huomauttanut tietojen ilmaisemista koskevan pyynnön hylkäämisestä tehdyn päätöksen 12 kohdassa, sillä, oliko asiakirjaa, jonka sisältämien tietojen ilmaisemista kyseinen vaatimus koski, olemassa, ei ollut merkitystä, kun valituslautakunta arvioi tässä yhteydessä, oliko ACERilla sovellettavan säännöstön nojalla kyseistä toimivaltaa.

185    Toisaalta valituslautakunnalle osoitetun valituksen 157 kohdassa, joka koskee seitsemättä valitusperustetta, luettuna yhdessä ensimmäisen, toisen ja kolmannen valitusperusteen kanssa, A-ryhmä ei ole mitenkään selittänyt, miten jäljennös mahdollisista lomakkeista, joihin sisältyvät sääntelyneuvoston ja ACERin ennen päätöksen 02/2020 tekemistä ja siihen liitetyn aFRR-menetelmän vahvistamista esittämät kyseistä päätöstä ja menetelmää koskevat lausunnot ja joiden perusteella – A-ryhmän mukaan – se olisi saanut tutustua sitä koskeneiden keskustelujen sisältöön ja laajuuteen ACERissa, olisi ollut tarpeen, jotta valituslautakunta voi antaa ratkaisun seitsemänteen valitusperusteeseen, jossa A-ryhmä vaati lähinnä, että valituslautakunta toteaa, että ACER oli rikkonut asetuksen 2019/942 6 artiklan 11 kohtaa ja 14 artiklan 6 kohtaa sekä perusoikeuskirjan 41 artiklaa, koska se ei ollut kuullut riittävällä tavalla siirtoverkonhaltijoita tai asianomaisia kansallisia sääntelyviranomaisia ennen päätöksen 02/2020 tekemistä ja sen liitteenä olevan aFRR-menetelmän vahvistamista ja koska ACER ei ollut perustellut viimeksi mainittua päätöstään riittävästi.

186    Näin ollen käsiteltävässä asiassa valituslautakunnan puheenjohtaja, joka toimi valituslautakunnan nimissä, hylkäsi perustellusti A-ryhmän valituksensa 161 kohdan d alakohdassa valituslautakunnan työjärjestyksen 20 artiklan 3 kohdan d alakohdan nojalla esittämän vaatimuksen saada tutustua riidanalaisiin asiakirjoihin.

187    Kaiken edellä esitetyn perusteella väite, jonka mukaan valituslautakunta on loukannut oikeutta tutustua asiakirjoihin, on hylättävä kokonaisuudessaan.

–       Perusteluvelvollisuuden laiminlyöminen

188    A-ryhmä väittää, että valituslautakunta on riidanalaisessa päätöksessään useilta osin laiminlyönyt sille kuuluvan perusteluvelvollisuuden. Ensinnäkään A-ryhmän mukaan valituslautakunta ei ole perustellut riittävästi sitä, että se on hylännyt A-ryhmän kuudennen valitusperusteen yhteydessä esitetyn väitteen, jonka mukaan ACER loukkasi suhteellisuusperiaatetta, kun se edellytti päätöksessään 02/2020, että siirtoverkonhaltijat nimittävät oikeudellisesti yhden ainoan henkilön elimeksi, joka vastaa aFRR-kauppapaikan toiminnassa tarvittavista toiminnoista, kapasiteetinhallinta mukaan luettuna, vaikka tämä vaatimus ei ollut tarpeen eikä se soveltunut asetuksen 2017/2195 3 artiklassa säädettyjen tavoitteiden saavuttamiseen. A-ryhmä esittää toiseksi, että – toisin kuin valituslautakunta väittää tehneensä riidanalaisen päätöksensä 245–262 kohdassa – valituslautakunta ei ole tutkinut eikä varsinkaan perustellut sitä, että se hylkäsi A-ryhmän toisen valitusperusteen tueksi esitetyn pääväitteen, jonka mukaan ACER oli siirtoverkonhaltijoiden muutetun kolmannen aFRRIF-ehdotuksen toimittamisen jälkeen tehnyt aFRRIFiin perustavanlaatuisen muutoksen sisällyttämällä riidanalaisen aFRRIFin 12 artiklan 2 kohtaan kapasiteetinhallintatoiminnon, mikä oli muutos, josta siirtoverkonhaltijoita ei ollut kuultu ja jota ei ollut ACERin päätösluonnoksen lopullisessa versiossa.

189    ACER kiistää A-ryhmän väitteet ja katsoo, että väite on hylättävä.

190    Tässä yhteydessä on muistutettava, että perusoikeuskirjan 41 artiklan 2 kohdan c alakohdan mukaan hallintoelimillä on velvollisuus perustella päätöksensä.

191    Vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee, että myös SEUT 296 artiklan toisen kohdan nojalla edellytettyjen perustelujen on oltava kyseisen toimen luonteen mukaisia ja niistä on selkeästi ja yksiselitteisesti ilmettävä riidanalaisen toimenpiteen tehneen toimielimen päättely siten, että niille, joita toimenpide koskee, selviävät sen syyt ja että toimivaltainen tuomioistuin voi tutkia toimenpiteen laillisuuden. Perusteluvelvollisuuden täyttymistä on arvioitava asiaan liittyvien olosuhteiden perusteella, joita ovat muun muassa toimen sisältö, esitettyjen perustelujen luonne ja se tarve, joka niillä, joille toimenpide on osoitettu tai joita se koskee suoraan ja erikseen, voi olla saada selvennystä tilanteeseen. Perusteluissa ei tarvitse esittää kaikkia asiaan liittyviä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja koskevia yksityiskohtia, sillä tutkittaessa sitä, täyttävätkö toimen perustelut SEUT 296 artiklan toisen alakohdan vaatimukset, on otettava huomioon sen sanamuodon lisäksi asiayhteys ja kaikki asiaa koskevat oikeussäännöt (ks. tuomio 29.6.2017, E-Control v. ACER, T‑63/16, ei julkaistu, EU:T:2017:456, 68 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

192    Valituslautakuntaa ei kuitenkaan voida vaatia esittämään perusteluja, joissa vastattaisiin tyhjentävästi kohta kohdalta kaikkiin asianosaisten sille esittämän päättelyn kohtiin. Perustelut voivat siten olla implisiittisiä, kunhan asianosaiset saavat niiden avulla selville syyt, joiden vuoksi valituslautakunnan päätös on tehty, ja toimivaltaisella tuomioistuimella on käytettävissään riittävät tiedot, jotta se kykenee harjoittamaan laillisuusvalvontaansa (ks. tuomio 29.6.2017, E-Control v. ACER, T‑63/16, ei julkaistu, EU:T:2017:456, 69 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

193    Tämän oikeuskäytännön perusteella on ensinnäkin hylättävä A-ryhmän väite, jonka mukaan valituslautakunta on hylännyt väitteen, jonka mukaan ACER oli loukannut suhteellisuusperiaatetta, perustelematta sitä, miten vaatimus siitä, että siirtoverkonhaltijat valitsevat rakenteen, jossa yksi ainoa elin vastaa aFRR-kauppapaikan toiminnassa tarvittavista toiminnoista, kapasiteetinhallinta mukaan luettuna, soveltui asetuksen tavoitteiden saavuttamiseen. Valituslautakunta on nimittäin ensisijaisesti kiistänyt sen, että ACER olisi edellyttänyt, että siirtoverkonhaltijat valitsevat rakenteen, jossa yksi ainoa elin vastaa aFRR-kauppapaikan toiminnassa tarvittavista toiminnoista. Valituslautakunta on toissijaisesti huomauttanut, että ACER ei voinut hyväksyä aFRR-menetelmää, jota se ei pitänyt sovellettavan säännöstön mukaisena, ja että oli välttämätöntä ja oikeasuhteista, että ACER mainitsi päätöksessään ne edellytykset, joiden täyttyessä menetelmä olisi sovellettavan säännöstön mukainen. Nämä perustelut olivat riittävät, jotta A-ryhmä sai selville ensisijaisen ja toissijaisen syyn, joiden vuoksi valituslautakunta oli riidanalaisessa päätöksessään hylännyt väitteen, jonka mukaan ACER oli loukannut suhteellisuusperiaatetta, ja jotta A-ryhmä voi tarvittaessa riitauttaa kyseisen väitteen hylkäämisen unionin yleisessä tuomioistuimessa. Perustelut olivat myös riittävät, jotta unionin yleinen tuomioistuin voi tarvittaessa arvioida, oliko väitteen hylkääminen perusteltua. Tässä yhteydessä A-ryhmä ei voi arvostella valituslautakuntaa siitä, että se ei ole vastannut kaikkiin sen valituslautakunnassa esittämiin perusteluihin.

194    Toiseksi väitteestä, jonka mukaan valituslautakunta ei ole perustellut sitä, että se on hylännyt A-ryhmän väitteen, jonka mukaan ACER oli tehnyt riidanalaisen aFRRIFin 12 artiklan 2 kohdan sanamuotoon perustavanlaatuisen muutoksen verrattuna ACERin päätösluonnoksen lopulliseen, 20.12.2019 päivättyyn versioon, kun se sisällytti siihen kapasiteetinhallinnan aFRR-kauppapaikan toiminnassa tarvittavana toimintona kuulematta siirtoverkonhaltijoita tästä muutoksesta, on todettava, että päätöksen 02/2020 tekemisen asiayhteydestä ja erityisesti siitä, miten ACER on vastannut siirtoverkonhaltijoiden toiseen ja kolmanteen aFRRIF-ehdotukseen, ilmenee, että siirtoverkonhaltijoiden täytyi olla tietoisia siitä, että ACER katsoi yhtäältä, että kapasiteetinhallinta oli aFRR-kauppapaikan toiminnassa tarvittava toiminto, ja toisaalta, että jos useampi kuin yksi elin vastaisi kyseisen kauppapaikan toiminnassa tarvittavista toiminnoista, asetuksen 2017/2195 21 artiklan 3 kohdan e alakohdan toisessa virkkeessä säädettyjä lisävaatimuksia olisi noudatettava.

195    Näin ollen siirtoverkonhaltijat laativat täysin tietoisesti muutetun kolmannen aFRRIF-ehdotuksensa siten, että se ei vastannut ACERin tätä koskevia odotuksia, koska – kuten nyt käsiteltävästä kanteesta ilmenee – osa siirtoverkonhaltijoista oli eri mieltä ACERin näkemyksestä siitä, millaisia vaatimuksia käsiteltävässä asiassa sovellettavasta säännöstöstä aiheutui. Tämä on asiayhteys, jossa valituslautakunta on riidanalaisessa päätöksessään vastannut A-ryhmän väitteeseen, jonka mukaan siirtoverkonhaltijoita ei ollut kuultu ACERin viime hetkellä tekemästä perustavanlaatuisesta muutoksesta aFRR-menetelmään, ja todennut, että kysymys, jota kyseinen muutos koski, oli ollut ACERin ja siirtoverkonhaltijoiden kuulemisvaiheessa käymien keskustelujen ytimessä ja että siirtoverkonhaltijoilla oli ollut tilaisuus keskustella ACERin kanssa kaikista sen kannoista, mutta että – kun otetaan huomioon ACERin päätösvaltaa koskevat aikarajoitukset – ACER oli lopulta vahvistanut riidanalaisen aFRRIFin ja maininnut siinä, millaisin edellytyksin siirtoverkonhaltijoiden sitä elintä, joka vastaisi kapasiteetinhallintatoiminnosta, koskevat valinnat olisivat sovellettavan säännöstön mukaisia.

196    Kun otetaan huomioon näiden perustelujen esittämisen asiayhteys, ne olivat riittävät, jotta A-ryhmä saattoi käsiteltävässä asiassa saada selville syyt, joiden vuoksi valituslautakunta hylkäsi sen väitteen riidanalaisessa päätöksessään, ja tarvittaessa riitauttaa ne unionin yleisessä tuomioistuimessa. Perustelut olivat myös riittävät, jotta unionin yleinen tuomioistuin voi tarvittaessa arvioida, oliko väitteen hylkääminen perusteltua.

197    Kaiken edellä esitetyn perusteella perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiä koskeva väite on hylättävä kokonaisuudessaan.

–       Kysymys siitä, onko valituslautakunta laiminlyönyt velvollisuutensa harjoittaa kokonaisvaltaista valvontaa ACERin päätösten osalta

198    Kantajat väittävät, että valituslautakunta on tehnyt riidanalaisessa päätöksessään oikeudellisen virheen, koska se ei ole harjoittanut kokonaisvaltaista valvontaa päätöksen 02/2020 osalta sen niiden esittämän valitusperusteen perusteella, jonka mukaan ACER rikkoi asetuksen 2017/2195 21 artiklaa, kun se edellytti, että siirtoverkonhaltijat nimittävät oikeudellisesti yhden ainoan henkilön elimeksi, joka vastaa aFRR-kauppapaikan toiminnassa tarvittavista toiminnoista, kapasiteetinhallintatoiminto mukaan luettuna. Kantajien mukaan 18.11.2020 annetusta tuomiosta Aquind v. ACER (T‑735/18, valitus vireillä, EU:T:2020:542, 69 ja 70 kohta) ilmenee, että valituslautakunnan on harjoitettava kokonaisvaltaista valvontaa ACERin päätösten osalta. Vaikka valituslautakunta on riidanalaisen päätöksensä 168 kohdassa selvästi ilmoittanut, että sen on arvioitava kokonaisvaltaisesti kantajien esiin tuomaa oikeuskysymystä, se on käytännössä ja päätöskäytäntönsä mukaisesti harjoittanut rajoitettua valvontaa, kuten saman päätöksen 81 alaviitteestä ilmenee. Kantajien mukaan ACER ei ole käytännössä osoittanut, että valituslautakunta olisi riidanalaisen päätöksensä yhteydessä harjoittanut kokonaisvaltaista valvontaa päätöksen 02/2020 osalta.

199    ACER kiistää kantajien väitteet ja katsoo, että väite on hylättävä.

200    On totta, kuten kantajat esittävät, että riidanalaisen päätöksen 81 alaviitteen sisällön ja sen 192 kohdan perusteella näyttää siltä, että valituslautakunta on silloisen päätöskäytäntönsä mukaisesti arvioinut kokonaisvaltaisesti vain ACERin päätöksessä 02/2020 esitettyjä oikeudellisia arviointeja, kun taas ACERin monitahoisten teknisten tosiseikkoja koskevien arviointien osalta se on harjoittanut rajoitettua valvontaa, jonka yhteydessä se on etsinyt vain ilmeisiä virheitä ja katsonut, että ACERilla oli tältä osin tiettyä harkintavaltaa.

201    Erityisesti 18.11.2020 annetun tuomion Aquind v. ACER (T‑735/18, valitus vireillä, EU:T:2020:542) 69 kohdasta ilmenee, että valituslautakunnan harjoittama valvonta, joka kohdistuu ACERin päätökseen sisältyviin monitahoisiin teknisiin ja taloudellisiin arviointeihin, ei saa olla ainoastaan rajoitettua valvontaa, joka koskee sitä, onko tehty ilmeinen arviointivirhe. Mainitun lautakunnan on päinvastoin jäsentensä tieteellisen pätevyyden nojalla tutkittava, voidaanko valittajan esittämillä väitteillä osoittaa, että näkemykset, joille mainittu ACERin päätös perustuu, ovat virheellisiä.

202    Kuten kantajat perustellusti korostavat, valituslautakunnalla oli siis velvollisuus harjoittaa riidanalaisessa päätöksessään kokonaisvaltaista valvontaa päätöksen 02/2020 osalta.

203    Kun riidanalaista päätöstä kuitenkin tarkastellaan huolellisesti, käy ilmi, että valituslautakunta on arvioinut siinä lähinnä oikeudellisia arviointeja, jotka ACER oli tehnyt päätöksessään 02/2020, ja tältä osin valituslautakunta on harjoittanut kokonaisvaltaista valvontaa.

204    Lisäksi niissä harvoissa kohdissa, joissa – kuten riidanalaisen päätöksen 192 kohdassa – valituslautakunnan on pitänyt arvioida monitahoisia teknisiä arviointeja, valituslautakunta on käytännössä harjoittanut pidemmälle menevää valvontaa kuin pelkkää rajoitettua valvontaa, joten valituslautakunta on tosiasiassa noudattanut velvollisuuksiaan, jotka koskevat sen valvonnan tehokkuutta, jota sen oli harjoitettava päätöksen 02/2020 osalta. Mainitussa kohdassa valituslautakunta on todettuaan ensin, että kyse oli monitahoisesta teknisestä arvioinnista, jonka osalta ACERilla oli harkintavaltaa, kuitenkin tarkistanut, oliko ACER voinut perustellusti katsoa, että käytettävissä olevan alueiden välisen siirtokapasiteetin jatkuvan päivittämisen prosessia oli keskitetyssä tai hajautetussa muodossa pidettävä aFRR-kauppapaikan toiminnassa teknisesti tarvittavana toimintona.

205    Kaiken edellä esitetyn perusteella väite, jonka mukaan valituslautakunta laiminlöi velvollisuutensa harjoittaa kokonaisvaltaista valvontaa ACERin päätösten osalta, on hylättävä kokonaisuudessaan.

–       Kysymys siitä, onko valituslautakunta tulkinnut virheellisesti ja arvioinut riittämättömästi sille esitettyjä valitusperusteita

206    A-ryhmä väittää, että valituslautakunta on tulkinnut virheellisesti ja arvioinut riidanalaisessa päätöksessään riittämättömästi A-ryhmän siinä esittämiä valitusperusteita. A-ryhmä väittää ensinnäkin, että valituslautakunta on tutkinut sen valituksen ymmärtämättä valituksen ulottuvuutta ja kohdetta. Siten on niin, että – toisin kuin valituslautakunta väittää riidanalaisen päätöksensä 76, 141 ja 181 kohdassa – A-ryhmä oli riitauttanut päätöksen 02/2020 67–77 perustelukappaleessa mainitut tosiseikat ja tehnyt valituksen, joka koski riidanalaisen aFRRIFin 6 artiklan 4 kohtaa ja 4 artiklan 6 kohtaa. Riidanalaisen päätöksensä 67–77 kohdassa valituslautakunta ei myöskään ole esittänyt tosiseikkoja vaan yhteenvedon ACERin kannasta. Valituslautakunnan virheistä, jotka korjattiin nyt käsiteltävän asian asiakirja-aineistoon liitetyllä oikaisulla, A-ryhmä esittää, että kantajat olivat kiistäneet valituslautakunnan kirjaamoon toimittamissaan asiakirjoissa, jotka on liitetty nyt käsiteltävän asian asiakirja-aineistoon, että kyse olisi ollut pelkistä kirjoitusvirheistä pikemminkin kuin aineellisista virheistä. Toiseksi A-ryhmä väittää, että valituslautakunta ei ole tehnyt päätelmiä A-ryhmän kolmannen valitusperusteen tarkastelun perusteella. Siltä osin kuin valituslautakunta oli nimittäin todennut, että ACER oli asettanut riidanalaisen aFRRIFin 12 artiklan 2 kohdassa asetetun velvollisuuden eikä kyseinen velvollisuus perustunut suoraan asetuksessa 2017/2195 säädettyyn, valituslautakunnan olisi pitänyt hyväksyä kyseinen valitusperuste tai, jos se ei olisi hyväksynyt sitä, esittää perustelut, joista ilmeni, mistä syistä – merkityksellisten säännösten sanamuodosta huolimatta – ACER ei ollut ylittänyt toimivaltansa rajoja.

207    ACER kiistää A-ryhmän väitteet ja katsoo, että väite on hylättävä.

208    A-ryhmän väitteestä, jonka mukaan valituslautakunta ei ole ymmärtänyt A-ryhmän sille toimittaman valituksen ulottuvuutta ja kohdetta, on todettava, että on totta, että valituslautakunta on tehnyt riidanalaisessa päätöksessään tiettyjä virheitä ja jättänyt huomiotta tiettyjä seikkoja.

209    Ensinnäkin pitää paikkansa, kuten myös ACER toteaa vastinekirjelmänsä 219 kohdassa, että valituslautakunta on virheellisesti todennut riidanalaisen päätöksensä 141 ja 181 kohdassa, että A-ryhmä ei ollut kyseenalaistanut valituslautakunnassa riidanalaisen aFRRIFin 6 artiklan 4 kohdan ja 4 artiklan 6 kohdan lainmukaisuutta.

210    Toiseksi pitää paikkansa, että valituslautakunta on alustavana huomautuksena todennut riidanalaisen päätöksensä 76 kohdassa, että A-ryhmä ei ollut kyseenalaistanut valituslautakunnassa ”[päätöksen 02/2020] 67[–]77 perustelukappaleessa esitettyjä tosiseikkoja”, mikä on kummallista, koska näissä perustelukappaleissa esitettiin sekaisin pelkkiä tosiseikkoja koskevia tietoja ja sovellettavaa säännöstöä koskevia ACERin tulkintoja, eikä A-ryhmä tulkinnut säännöstöä samalla tavalla.

211    Riippumatta oikaisusta, jonka valituslautakunta teki 21.12.2020 eli sen jälkeen, kun kanne oli nostettu, ja siis nyt käsiteltävän kanteen perusteella – mitä kantajat ovat arvostelleet – on kuitenkin todettava, että kantajat eivät väitä eivätkä varsinkaan osoita, että kyseiset riidanalaisen päätöksen perusteluissa tehdyt virheet, jotka on myöhemmin korjattu, vaikuttivat päätöksen päätösosaan, joten riidanalaista päätöstä ei voida kumota kyseisten virheiden perusteella.

212    Päätöksen 02/2020 67–77 perustelukappaletta koskevista väitteistä on joka tapauksessa todettava, että valituslautakunta on todennut selvästi, että kyseisissä perustelukappaleissa esitetyt sovellettavaa säännöstöä koskevat oikeudelliset tulkinnat olivat ACERin tulkintoja eivätkä kantajat yhtyneet niihin, joten A-ryhmän väite ei perustu tosiseikkoihin.

213    A-ryhmän väitteestä, jonka mukaan valituslautakunta ei ole tehnyt päätelmiä A-ryhmän kolmatta valitusperustetta koskeneen tarkastelunsa perusteella, on todettava, että väite perustuu päättelyyn, joka on jo hylätty edellä 168 kohdassa. Kyseinen väite on hylättävä perusteettomana samoilla perusteilla.

214    Kaiken edellä esitetyn perusteella väite, jonka mukaan valituslautakunta on tulkinnut virheellisesti ja arvioinut riittämättömästi sille esitettyjä valitusperusteita, kolmas kanneperuste ja siis myös käsiteltävä kanne on hylättävä kokonaisuudessaan.

 Oikeudenkäyntikulut

215    Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 134 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska kantajat ovat hävinneet asian, ne on velvoitettava vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan ja korvaamaan ACERin oikeudenkäyntikulut viimeksi mainitun vaatimusten mukaisesti.

Näillä perusteilla,

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (laajennettu toinen jaosto)

on ratkaissut asian seuraavasti:

1)      Kanne hylätään.

2)      Austrian Power Grid AG ja muut kantajat, joiden nimet ovat tuomion liitteenä, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Papasavvas Tomljenović Škvařilová-Pelzl

Nõmm       Kukovec

Julistettiin Luxemburgissa 15 päivänä helmikuuta 2023.

Allekirjoitukset

*      Oikeudenkäyntikieli: englanti.

1      Luettelo muista kantajista on ainoastaan asianosaisille tiedoksi annetun version liitteenä.