Tiedonanto virallisessa lehdessä

 

Graftech International Ltd:n 27.10.2003 Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan nostama kanne

    (Asia T-359/03)

    Oikeudenkäyntikieli: englanti

Graftech International Ltd, Wilmington, Delaware (Yhdysvallat), on nostanut 27.10.2003 Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kanteen Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan. Kantajan edustajina ovat barrister K.P.E. Lasok, QC, ja barrister Brian Harnett, prosessiosoite Luxemburgissa.

Kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

(kumoaa komission päätökset, jotka on tehty 18.7.2001, 23.7.2001, 9.8.2001, 18.8.2003, 11.9.2003 ja 18.9.2003 ja joissa edellytetään GTI:n täyttävän 18.7.2001 tehdyn päätöksen mukaiset velvoitteensa tai asettavan pankkitakauksen uhalla, että 18.7.2001 tehty päätös pannaan täytäntöön syyskuusta 2003 lukien,

(kumoaa riidanalaiset komission päätökset erityisesti siltä osin kuin niissä määrätään 6,04 prosentin suuruinen korko, vaikka markkinakorot ovat paljon alempia,

(kumoaa riidanalaiset komission päätökset erityisesti siltä osin kuin niissä määrätään oletusarvoisesti 8,04 prosentin suuruinen korko, ja

(velvoittaa komission vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan sekä korvaamaan kantajan kulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Komissio katsoi 18.7.2001 tehdyssä päätöksessä, että kantaja ja seitsemän muuta yritystä olivat rikkoneet EY:n perustamissopimuksen 81 artiklaa osallistumalla sopimuksiin ja yhdenmukaistettuihin menettelytapoihin grafiittielektrodialalla. Samassa päätöksessä määrättiin kantajalle sakko ja vaadittiin tätä maksamaan se kolmen kuukauden kuluessa tiedoksisaannista ja 8,04 prosentin korkoineen siinä tapauksessa, ettei maksua suoriteta ajallaan. Tämä päätös annettiin tiedoksi kantajalle 23.7.2001 päivätyllä kirjeellä, josta ilmeni myös, että mikäli kantaja nostaa sakon määräämisen johdosta kanteen yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa, täytäntöönpanoon ei ryhdytä niin kauan kuin asia on vireillä tuomioistuimessa, kunhan kantaja maksaa sakon määrästä 6,04 prosentin suuruisen koron ja asettaa pankkitakauksen sakon määrästä. Kantaja teki komissiolle esityksiä ehdottaen erilaisia maksuehtoja, jotka komissio hylkäsi 9.8.2001 päivätyssä kirjeessään. Kantaja nosti niin ikään kanteen 18.7.2001 tehdyn päätöksen johdosta, jolla sakko määrättiin.¹ Kantajan tekemät lisäehdotukset maksumahdollisuuksien osalta komissio hylkäsi kirjeissään, jotka oli päivätty 18.8.2003, 11.9.2003 ja 18.9.2003.

Esillä olevassa kanteessa kantaja vastustaa kaikkia päätöksiä, jotka koskevat maksuehtoja. Kantajan mukaan kyseessä on komission oikeudellinen virhe, kun tämä katsoo, ettei muuta vakuutta kuin pankkitakausta voida hyväksyä. Kantaja väittää lisäksi, että 18.8.2003 tehty päätös on suhteellisuusperiaatteen vastainen, koska se ei ole tasapainoinen asianosaisten edun ja erityisesti kantajan intressin antaa pantiksi rasitteeton varallisuutensa komission vaatiman pankkitakauksen asemesta osalta. Kantaja väittää tämän ohella komission tehneen ilmeisen tosiseikkoja koskevan virheen, kun tämä on katsonut, ettei kantaja ole osoittanut olevansa kykenemätön noudattamaan komission päätöstä, ja kun tämä on arvioinut kantajan taloudellista asemaa ja sen tarjoaman pantin arvoa. Kantaja katsoo niin ikään, että komission päätökset sovellettavista koroista ovat virheellisiä ja että komissio on rikkonut olennaisia menettelyä koskevia määräyksiä, kun se ei ole antanut kantajalle tilaisuutta tulla kuulluksi ennen 18.7.2001 tehdyn päätöksen täytäntöönpanoa koskevan päätöksen antamista.

____________

¹ - Asia T-246/01 (EYVL C 17, 19.1.2002, s. 16).