Asia C‑81/12
Asociaţia Accept
vastaan
Consiliul Naţional pentru Combaterea Discriminării
(Curtea de Apel Bucureştin esittämä ennakkoratkaisupyyntö)
Sosiaalipolitiikka – Yhdenvertainen kohtelu työssä ja ammatissa – Direktiivi 2000/78/EY – 2 artiklan 2 kohdan a alakohta, 10 artiklan 1 kohta ja 17 artikla – Sukupuoliseen suuntautumiseen perustuvan syrjinnän kielto – Käsite ”tosiseikat, joiden perusteella voidaan olettaa tapahtuneen syrjintää” – Todistustaakan jakautuminen – Tehokkaat, oikeasuhteiset ja varoittavat seuraamukset – Henkilö, joka esiintyy ja jota yleisö pitää ammattijalkapalloseuran johtajana – Julkiset lausunnot, joiden mukaan homoseksuaaliksi esitetyn pelaajan ottaminen työhön on mahdotonta
Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 25.4.2013
1. Sosiaalipolitiikka – Yhdenvertainen kohtelu työssä ja ammatissa – Direktiivi 2000/78 – Oikeudellisten tai hallinnollisten menettelyjen aloittaminen – Yhdistys, joka ei toimi tietyn henkilön, joka väittää kärsineensä syrjinnästä, puolesta – Hyväksyttävyys
(Neuvoston direktiivin 2000/78 2 artiklan 2 kohdan a alakohta, 8 artiklan 1 kohta, 9 artiklan 2 kohta ja 10 artiklan 1, 2 ja 4 kohta)
2. Ennakkoratkaisukysymykset – Unionin tuomioistuimen toimivalta – Rajat – Kansallisen tuomioistuimen toimivalta – Oikeusriidan tosiseikkojen selvittäminen ja arviointi – Unionin tuomioistuimen tulkitsemien säännösten soveltaminen
(SEUT 267 artikla)
3. Sosiaalipolitiikka – Yhdenvertainen kohtelu työssä ja ammatissa – Direktiivi 2000/78 – Tosiseikat, joiden perusteella voidaan olettaa tapahtuneen syrjintää – Käsite – Julkiset lausunnot, joiden mukaan homoseksuaaliksi esitetyn pelaajan ottaminen työhön on mahdotonta – Sellaisen henkilön antamat lausunnot, jota pidetään jalkapalloseuran pääasiallisena johtajana, kuuluvat kyseisen käsitteen alaan
(Neuvoston direktiivin 2000/78 2 artiklan 2 kohta ja 10 artiklan 1 kohta)
4. Sosiaalipolitiikka – Yhdenvertainen kohtelu työssä ja ammatissa – Direktiivi 2000/78 – Sukupuoliseen suuntautumiseen perustuvan syrjinnän kielto – Todistustaakka – Näyttöä, jonka esittäminen on mahdotonta loukkaamatta oikeutta yksityiselämän suojaan, ei voida vaatia
(Neuvoston direktiivin 2000/78 10 artiklan 1 kohta)
5. Sosiaalipolitiikka – Yhdenvertainen kohtelu työssä ja ammatissa – Direktiivi 2000/78 – Rikkominen – Seuraamukset – Tehokas, oikeasuhteinen ja varoittava seuraamusjärjestelmä
(Neuvoston direktiivin 2000/78 17 artikla)
1. Yhdenvertaista kohtelua työssä ja ammatissa koskevista yleisistä puitteista annetun direktiivin 2000/78 2 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitetun välittömän syrjinnän olemassaolo ei edellytä, että asiassa voidaan yksilöidä henkilö, joka väittää joutuneensa tällaisen syrjinnän kohteeksi. Kun etenkin direktiivin 2000/78 8 artiklan 1 kohta otetaan huomioon, kyseisen direktiivin 9 artiklan 2 kohta ei myöskään millään muotoa ole esteenä sille, että jäsenvaltio säätää kansallisessa lainsäädännössään, että yhdistyksillä, joilla on oikeutettu intressi varmistaa kyseisen direktiivin noudattaminen, on oikeus aloittaa oikeudellinen tai hallinnollinen menettely tämän direktiivin mukaisten velvoitteiden täytäntöön panemiseksi ilman, että ne toimisivat tietyn henkilön, joka väittää kärsineensä syrjinnästä, puolesta tai vaikka tällaista henkilöä ei voitaisi yksilöidä. Kun jäsenvaltio säätää tällaisesta oikeudesta, direktiivin 2000/78 8 artiklan 1 kohdasta, 9 artiklan 2 kohdasta ja 10 artiklan 1, 2 ja 4 kohdasta seuraa, ettei kyseinen direktiivi ole esteenä myöskään sille, että kyseisen 10 artiklan 1 kohdassa säädetyn kaltaista todistustaakan jakautumista sovelletaan myös tilanteissa, joissa tällainen yhdistys aloittaa menettelyn ilman, että se toimisi tietyn henkilön, joka väittää kärsineensä syrjinnästä, puolesta tai tätä tukeakseen taikka tämän suostumuksella.
(ks. 36–38 kohta)
2. Ks. tuomion teksti.
(ks. 41–43 kohta)
3. Yhdenvertaista kohtelua työssä ja ammatissa koskevista yleisistä puitteista annetun direktiivin 2000/78/EY 2 artiklan 2 kohtaa ja 10 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että julkisia lausuntoja, joiden mukaan homoseksuaaliksi esitetyn jalkapalloilijan ottaminen työhön on mahdotonta, voidaan pitää tosiseikkoina, joiden perusteella voidaan olettaa tapahtuneen syrjintää, kun kyse on ammattijalkapalloseurasta ja kun kyseiset lausunnot on esittänyt henkilö, joka esiintyy ja jota tiedotusvälineet ja yhteiskunta pitävät kyseisen seuran pääasiallisena johtajana, vaikka hän ei välttämättä olekaan oikeudellisesti toimivaltainen toteuttamaan sen puolesta sitovia toimia tai edustamaan sitä työhönoton alalla.
Pelkästään se seikka, ettei pääasiassa kyseessä olevan kaltaisia lausuntoja ole antanut suoraan määrätty vastaaja, ei välttämättä estä kyseisen vastaajan osalta toteamasta, että kyseisen direktiivin 10 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut tosiseikat, joiden perusteella voidaan olettaa tapahtuneen syrjintää, ovat olemassa.
Tästä seuraa, ettei vastaajana oleva työnantaja voi osoittaa vääriksi sellaisia tosiseikkoja, joiden nojalla voidaan olettaa, että se harjoittaa syrjivää työhönottopolitiikkaa, vain väittämällä, että lausunnot, joissa vihjataan homofobisen työhönottopolitiikan olemassaoloon, on esittänyt henkilö, joka – vaikka hän väittää olevansa ja näyttää toimivan tärkeissä tehtävissä kyseisen työnantajan toiminnassa – ei ole oikeudellisesti toimivaltainen toteuttamaan sen puolesta sitovia toimia työhönoton alalla. Se, että vastaajana oleva työnantaja ei ole selvästi sanoutunut irti kyseisistä lausunnoista, on seikka, jonka asiaa käsittelevä tuomioistuin tai elin voi ottaa huomioon, kun se tekee tosiseikkoja koskevan kokonaisarvion.
(ks. 48–50 ja 53 kohta sekä tuomiolauselman 1 kohta)
4. Yhdenvertaista kohtelua työssä ja ammatissa koskevista yleisistä puitteista annetun direktiivin 2000/78 10 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että jos julkisia lausuntoja, joiden mukaan homoseksuaaliksi esitetyn jalkapalloilijan ottaminen työhön on mahdotonta, pidettäisiin tosiseikkoina, joiden nojalla voidaan olettaa, että ammattijalkapalloseura on pelaajia töihin ottaessaan harjoittanut sukupuoliseen suuntautumiseen perustuvaa syrjintää, direktiivin 2000/78 10 artiklan 1 kohdassa säädetyn todistustaakan jakautumisen perusteella ei voida vaatia sellaista näyttöä, jonka esittäminen on mahdotonta loukkaamatta oikeutta yksityiselämän suojaan.
Vastaajat voivat näet kiistää toimivaltaisissa kansallisissa tuomioistuimissa tai elimissä yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkauksen olemassaolon näyttämällä millä tahansa oikeudellisesti hyväksyttävällä keinolla toteen erityisesti, että niiden harjoittama työhönottopolitiikka perustuu tekijöihin, jotka eivät millään tavoin liity sukupuoliseen suuntautumiseen perustuvaan syrjintään. Tämän yksinkertaisen olettaman, jonka olemassaolo voidaan johtaa direktiivin 2000/78 10 artiklan 1 kohdasta, kumoamiseksi ei ole tarpeen, että vastaaja todistaisi, että aikaisemmin on otettu työhön tiettyä sukupuolista suuntautumista edustavia henkilöitä, koska tällainen vaatimus saattaisi todellakin joissakin olosuhteissa loukata oikeutta yksityiselämän suojaan.
Siinä kokonaisarvioinnissa, joka asiaa käsittelevän kansallisen tuomioistuimen tai elimen olisi tällöin tehtävä, voidaan yhdenmukaisten seikkojen muodostaman kokonaisuuden nojalla todeta, ettei ilmeistä sukupuoliseen suuntautumiseen perustuvaa syrjintää ole tapahtunut. Tällaisina seikkoina voitaisiin pitää muun muassa sitä, onko asianomainen vastaaja reagoinut sanoutumalla selvästi irti ilmeisen syrjinnän taustalla olevista julkisista lausunnoista, tai sitä, että vastaaja on työhönottopolitiikassaan ryhtynyt nimenomaisiin toimenpiteisiin varmistaakseen direktiivissä 2000/78 tarkoitetun yhdenvertaisen kohtelun periaatteen noudattamisen.
(ks. 56–59 kohta sekä tuomiolauselman 2 kohta)
5. Yhdenvertaista kohtelua työssä ja ammatissa koskevista yleisistä puitteista annetun direktiivin 2000/78 17 artiklaa on tulkittava siten, että se on esteenä sellaiselle kansalliselle lainsäädännölle, jonka perusteella tilanteessa, jossa kyseisessä direktiivissä tarkoitettu sukupuoliseen suuntautumiseen perustuva syrjintä todetaan, on mahdollista määrätä vain varoitus, kun tämä toteaminen tapahtuu tosiseikkojen tapahtuma-ajankohdasta alkavan kuuden kuukauden pituisen vanhentumisajan kuluttua, jollei kyseisen lainsäädännön mukaan tällaisesta syrjinnästä määrätä seuraamusta sellaisilla aineellisilla ja menettelyyn liittyvillä edellytyksillä, joiden johdosta mainittu seuraamus on tehokas, oikeasuhteinen ja varoittava. Kansallisen tuomioistuimen tehtävänä on arvioitava, onko asia näin pääasiassa kyseessä olevan lainsäädännön osalta, ja tarvittaessa tulkittava kansallista oikeutta mahdollisimman pitkälle kyseisen direktiivin sanamuodon ja tarkoituksen mukaisesti sillä tavoitellun tuloksen saavuttamiseksi.
(ks. 73 kohta ja tuomiolauselman 3 kohta)