Tiedonanto virallisessa lehdessä
Aluminium Silicon Mill Products GmbH:n 16.3.2004 Euroopan unionin neuvostoa vastaan nostama kanne
(Asia T-107/04)
Oikeudenkäyntikieli: englanti
Aluminium Silicon Mill Products GmbH, kotipaikka Zug (Sveitsi), on nostanut 16.3.2004 Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kanteen Euroopan unionin neuvostoa vastaan. Kantajan edustajina ovat asianajajat A. Willems ja L. Ruessmann.
Kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
- kumoaa neuvoston asetuksen N:o 2229/2003 siltä osin kuin siinä määrätään SKU:n ja ZAO Kremnyn maksettaviksi vientitulleja
- velvoittaa Euroopan unionin neuvoston korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Riidanalaisessa toimenpiteessä, neuvoston asetuksessa N:o 2229/2003
1 säädetään lopullisen polkumyyntitullin käyttöön ottamisesta Venäjältä peräisin olevan piimetallin tuonnissa ja osana sitä 22,7 prosentin tuontitullista piimetallille, joka on peräisin kahdelta toisiinsa yhteydessä olevalta venäläiseltä tuottajalta, SUAL-Kremny-Uralilta ja ZAO Kremnyltä. Kantaja tuo piimetallia näiltä kahdelta tuottajalta myytäväksi asiakkaille Euroopan yhteisön alueella ja vaatii tällä perusteella riidanlaisen toimenpiteen kumoamista.
Kanteensa tueksi kantaja väittää, että neuvosto on tehnyt veron määräämiseen liittyvän selvän virheen ja rikkonut asetuksen N:o 384/1996
2 1 artiklan 4 kohtaa ja 6 artiklan 7 kohtaa, koska riidanalaisessa toimenpiteessä ei oteta huomioon eri tuotteiden ominaispiirteiden merkitystä sekä kemiallisen ja metallurgisen piimetallin loppukäytön erilaisuutta. Edelleen kantaja väittää, että neuvosto ei ole esittänyt perusteluja vientihinnan määräämiselle ja väitteelle, jonka mukaan vuosien 1998 ja 2000 välisenä aikana vahingon uhka olisi lisääntynyt. Kantajan mukaan tämä väite rikkoo myös Maailman kauppajärjestön polkumyyntiä koskevan sopimuksen 3 artiklan 4 kappaletta ja asetuksen N:o 384/1996 3 artiklan 5 kohtaa. Kantaja väittää myös, että neuvosto on jättäessään esittämättä perusteluja sille, että väitetyn kysymyksessä olevien tuontituotteiden polkumyynnin ja vahingon välillä olisi syy-yhteys, tehnyt selvän virheen tullin määräämisessä ja rikkonut siten asetuksen N:o 384/1996 3 artiklan 2, 6 ja 7 kohtaa ja Maailman kauppajärjestön polkumyyntiä koskevan sopimuksen 3 artiklan 5 kappaletta. Lopuksi kantaja huomauttaa, että neuvosto on rikkonut asetuksen N:o 384/1996 3 artiklan 3 kohtaa käyttäessään alihinnoittelua menetelmänä, jolla se on laskenut sen tason, jolla vahinko poistetaan, ja jättäessään esittämättä asianmukaiset perustelut menettelylleen.