Asia C‑122/15

C

(Korkeimman hallinto-oikeuden esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

Ennakkoratkaisupyyntö – Sosiaalipolitiikka – Yhdenvertaisen kohtelun periaate ja ikään perustuvan syrjinnän kielto – Direktiivi 2000/78/EY – Yhdenvertainen kohtelu työssä ja ammatissa – 2, 3 ja 6 artikla – Erilainen kohtelu iän perusteella – Kansallinen lainsäädäntö, jonka mukaan eläketuloa verotetaan tietyissä tapauksissa ankarammin kuin palkkatuloa – Direktiivin 2000/78 soveltamisala – Euroopan unionin toimivalta välittömän verotuksen alalla 

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 2.6.2016

1.        Sosiaalipolitiikka – Yhdenvertainen kohtelu työssä ja ammatissa – Direktiivi 2000/78 – Soveltamisala – Palkkaus – Käsite

(SEUT 157 artiklan 2 kohta; neuvoston direktiivin 2000/78 3 artiklan 1 kohdan c alakohta)

2.        Sosiaalipolitiikka – Yhdenvertainen kohtelu työssä ja ammatissa – Direktiivi 2000/78 – Soveltamisala – Eläketulosta suoritettava lisävero ei kuulu direktiivin soveltamisalaan – Arviointi unionin perusoikeuskirjan 51 artiklan kannalta – Tilanne, joka ei kuulu unionin oikeuden alaan

(SEUT 157 artiklan 2 kohta; Euroopan unionin perusoikeuskirjan 21 artiklan 1 kohta ja 51 artiklan 1 kohta; neuvoston direktiivin 2000/78 3 artiklan 1 kohdan c alakohta)

1.        Ks. tuomion teksti.

(ks. 21–23kohta)

2.        Yhdenvertaista kohtelua työssä ja ammatissa koskevista yleisistä puitteista annetun direktiivin 2000/78 3 artiklan 1 kohdan c alakohtaa on tulkittava siten, että eläketulon lisäveroa koskeva kansallinen lainsäädäntö ei kuulu tämän direktiivin eikä näin myöskään Euroopan unionin perusoikeuskirjan 21 artiklan 1 kohdan aineelliseen soveltamisalaan.

Tämänkaltaisella verotuksella ei näet ole mitään tekemistä työsuhteen eikä näin myöskään sen kanssa, mitä on pidettävä direktiivissä 2000/78 ja SEUT 157 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuna palkkana, mikä on yksin mainitun direktiivin kohteena tässä yhteydessä.

Eläketulon lisävero, joka ei millään tavoin liity työsopimukseen, perustuu suoraan ja yksinomaan kansalliseen verolainsäädäntöön, jota sovelletaan kaikkiin luonnollisiin henkilöihin, joiden eläketulo ylittää eläketulovähennyksen tekemisen jälkeen tietyn määrän.

Koska mainitussa lainsäädännössä ei ole kyse minkään unionin oikeussäännön soveltamisesta perusoikeuskirjan 51 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla ja koska se ei kuulu direktiivin 2000/78 eikä yhdenkään verotusta koskevan direktiivin soveltamisalaan, perusoikeuskirjan 21 artiklan 1 kohtaan ei myöskään voida pätevästi vedota tätä lainsäädäntöä koskevassa oikeudenkäynnissä.

(ks. 25, 26, 29 ja 30 kohta sekä tuomiolauselma)