YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN
TUOMIO (ensimmäinen jaosto)
19 päivänä toukokuuta 1999 (1)
Kilpailu 81 EY artiklan 1 kohta (aiempi 85 artiklan 1 kohta)
Yksinmyyntisopimus Rinnakkaistuonti
Asiassa T-175/95,
BÁSF Coatings AG, aiemmin BASF Lacke und Farben AG, Saksan oikeuden
mukaan perustettu yhtiö, kotipaikka Münster-Hiltrup (Saksa), edustajanaan
asianajaja Ferdinand Hermanns, Düsseldorf, prosessiosoite Luxemburgissa
asianajotoimisto Loesch ja Wolter, 11 Rue Goethe,
vastaan
Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehenään aluksi oikeudellisen yksikön
virkamies Bernd Langeheine, sittemmin oikeudellisen yksikön virkamies Wouter
Wils, avustajanaan asianajaja Heinz-Joachim Freund, Bryssel, prosessiosoite
Luxemburgissa c/o oikeudellisen yksikön virkamies Carlos Gómez de la Cruz,
Centre Wagner, Kirchberg,
jossa kantaja vaatii EY:n perustamissopimuksen 85 artiklan soveltamisesta
12 päivänä heinäkuuta 1995 tehdyn komission päätöksen 95/477/EY (IV/33.802
BASF Lacke + Farben AG ja SA Accinauto, EYVL L 272, s. 16) kumoamista,
EUROOPAN YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN
TUOMIOISTUIN (ensimmäinen jaosto),
toimien kokoonpanossa: presidentti B. Vesterdorf sekä tuomarit R. M. Moura
Ramos ja P. Mengozzi,
kirjaaja: hallintovirkamies J. Palacio González,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 13.1.1998 ja 2.4.1998 pidetyssä
suullisessa käsittelyssä esitetyn,
on antanut seuraavan
tuomion
Oikeusriidan perustana olevat tosiseikat
Osapuolet ja tuotteet, joita asia koskee
- 1.
- BASF Coatings AG (jäljempänä BASF tai kantaja), aikaisemmin BASF Lacke und
Farben AG, joka on Saksan oikeuden mukaan perustettu yhtiö ja jonka kotipaikka
on Münster-Hiltrup (Saksa), valmistaa muun muassa Glasurit-merkillä myytäviä
autojen korjausmaalituotteita. Sen liikevaihto oli vuonna 1991 1 668 000 000
Saksan markkaa (DEM), ja tästä määrästä 314 000 000 DEM:aa oli saatu autojen
korjausmaalituotteiden maailmanlaajuisesta myynnistä ja 243 000 000 DEM:aa
myynnistä yhteisössä.
- 2.
- Seuraavat yritykset toimivat Glasurit-tuotteiden jälleenmyyjinä:
BASF-konsernin tytäryhtiöt Alankomaissa, Italiassa, Ranskassa, Espanjassa,
Yhdistyneessä kuningaskunnassa, Irlannissa, Itävallassa, Ruotsissa ja
Suomessa,
yksinmyyntisopimukset tehneet itsenäiset yksinmyyjät Belgiassa,
Luxemburgissa, Tanskassa ja Portugalissa,
5 alueellista yksinmyyjää Saksassa,
riippumaton jälleenmyyjä, joka ei ole yksinmyyjä, Kreikassa.
- 3.
- Accinauto SA (jäljempänä Accinauto) on Belgian oikeuden mukaan perustettu
yhtiö, jonka kotipaikka on Bryssel. Se on myynyt vuodesta 1937 lähtien BASF-konsernin autojen korjausmaalituotteita Belgiassa ja Luxemburgissa. Se on toiminut
vuodesta 1974 lähtien samalla sopimusalueella Glasurit-tuotteiden yksinmyyjänä.
Sen liikevaihto oli verovuonna 1991 738 000 000 Belgian frangia (BEF), joista noin
85 prosenttia tuli BASF-tuotteiden myynnistä.
- 4.
- BASF Coating and Inks Ltd (jäljempänä BASF C & I), joka on BASF-konsernin
100-prosenttisesti omistama tytäryhtiö, toimii Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja
Irlannissa BASF-konsernin autojen korjausmaalituotteiden jälleenmyyjänä.
- 5.
- Autojen korjausmaalit on erotettava uusien autojen maalaukseen tarkoitetuista
maaleista, vaikka niiden koostumus on sama ja ne valmistetaan samassa
tuotantoketjussa. Uusien autojen maalit on tarkoitettu moottoriajoneuvojen
valmistajille ja autojen korjausmaalit autokorjaamoille. Tämän vuoksi autojen
korjausmaalit myydään eri pakkauksissa ja eri määrinä kuin uusiin autoihin
käytettävät maalit.
- 6.
- Autojen korjausmaalien, Glasurit-tuotteet mukaanlukien, lopullisen kuluttajan
maksettavaksi tulevat nettohinnat olivat vuosina 19851992 Yhdistyneessä
kuningaskunnassa keskimäärin Belgiassa maksettavia hintoja korkeammat.
Hallinnollinen menettely
- 7.
- Autojen korjausmaalien jälleenmyyjinä toimivat Ilkeston Motor Factories Ltd
(jäljempänä IMF) ja Calbrook Cars Ltd, joiden kotipaikka on Yhdistyneessä
kuningaskunnassa, tekivät 28.1.1991 komissiolle kantelun, jossa ne väittivät, että
BASF ja Accinauto olivat rikkoneet yhteisön kilpailusääntöjä.
- 8.
- Kantelijat olivat väittämänsä mukaan ostaneet IMF suoraan ja Calbrook Cars Ltd
IMF:n välityksellä Glasurit-tuotteita Accinautolta vuodesta 1986 lähtien. Niiden
mukaan Accinauto oli lopettanut kesällä 1990 toimituksensa BASF:n aloitteesta.
BASF ja Accinauto olivat niiden käsityksen mukaan sopineet estävänsä Glasurit-tuotteiden rinnakkaistuonnin Yhdistyneen kuningaskuntaan.
- 9.
- Komissio suoritti 26.6.1991 tarkastuksia BASF:n, BASF C & I:n, Accinauton ja
Technipaintin liiketiloissa; Accinauton hallituksen jäsenet olivat perustaneet
viimeksi mainitun yrityksen vuonna 1982 ja sen kotipaikka oli sama kuin Accinauton
kotipaikka.
- 10.
- Komissio sai tämän jälkeen eri osapuolilta 6 päivänä helmikuuta 1962 annetun
neuvoston asetuksen N:o 17 (perustamissopimuksen 85 ja 86 artiklan ensimmäinen
täytäntöönpano-asetus, EYVL 1962, 13, s. 204, jäljempänä asetus N:o 17)
11 artiklan nojalla kirjallisia tietoja.
- 11.
- Komissio osoitti 12.5.1993 BASF:lle ja Accinautolle väitetiedoksiannon.
- 12.
- Asiassa järjestettiin 23.9.1993 osapuolten kuuleminen.
- 13.
- Kilpailunrajoituksia ja määräävää markkina-asemaa käsittelevää neuvoa-antavaa
komiteaa kuultuaan komissio teki 12.7.1995 Euroopan yhteisöjen
perustamissopimuksen 85 artiklan soveltamisesta (asia IV/33.802 BASF Lacke +
Farben AG ja SA Accinauto) päätöksen 95/477/EY (EYVL L 272, s. 16, jäljempänä
riidanalainen päätös). Tämä päätös annettiin kantajalle tiedoksi 21.7.1995.
Riidanalaisen päätöksen sisältö
- 14.
- Komissio toteaa riidanalaisen päätöksen päätösosassa, että BASF:n ja Accinauton
välinen sopimus, jonka mukaan Accinauton oli 8.10.198231.12.1991 ohjattava
sopimusalueen ulkopuolelta olevilta asiakkailta tulevat tiedustelut edelleen
(Kundenanfragen weiterzuleiten) BASF:lle, on 81 EY artiklan 1 kohdan (aiempi
85 artiklan 1 kohta) vastainen. Komissio määräsi näin todetusta osallistumisesta
rikkomiseen BASF:lle 2 700 000 ecun ja Accinautolle 10 000 ecun sakot.
- 15.
- Komissio toteaa päätöksen perustelukappaleissa, että BASF:n ja Accinauton välillä
kesä-lokakuussa 1982 tehdyn yksinmyyntisopimuksen (jäljempänä vuoden 1982
sopimus), joka tuli voimaan takautuvasti 1.1.1981, 2.2.1 §:ssä Accinauto sitoutui
ohjaamaan kaikki yksinmyyntialueen ulkopuolelta olevien asiakkaiden
tiedustelut BASF:lle. Komissio katsoi, että tämä ilmaus on käsitettävä siten, että
ilmauksella ohjata asiakkaiden tiedustelut tarkoitetaan, että se, jolle tiedustelut
ohjataan, toimii sen sijasta, joka ne on ohjannut. Näin ollen Accinautolla ei ollut
oikeutta päättää itse toimittaa tavaraa Belgian ja Luxemburgin ulkopuolella
sijaitseville asiakkaille. BASF päätti siitä, saiko Accinauto, BASF tai joku kolmas
toimittaa asiakkaille nämä tilaukset, ja jos sai, millä ehdoin.
- 16.
- Komissio korosti, että sen omaksumaa sopimuksen 2 §:n tulkintaa tukee se tapa,
jolla osapuolet ovat jatkuvasti soveltaneet sopimusta.
- 17.
- IMF:n ottaessa maaliskuussa 1986 ensimmäisen kerran yhteyttä Accinautoon
Accinauto sai erityisluvan toimitusten aloittamiseen. BASF myönsi Accinautolle
tämän luvan, koska se toivoi voivansa kanavoida ja normalisoida Glasurit-tuotteiden
Yhdistyneeseen kuningaskuntaan suuntautuvaa rinnakkaistuontia. Tällä BASF pyrki
yhdenmukaistamaan vuosina 1985-1986 aloittamansa toimet rinnakkaistuontia
vastaan. Se merkitsi yhdeksän kuukauden aikana sen jälleenmyyjien Belgiassa,
Alankomaissa ja Saksassa myymät tuotteet saadakseen selville, mitä kanavaa pitkin
Glasurit-tuotteet tulivat Ison-Britannian markkinoille.
- 18.
- Komission mukaan BASF vaati Accinautoa keskeyttämään toimitukset IMF:lle ja
muille brittiläisille asiakkaille kesäkuussa 1989. Nimenomaan BASF päätti siten
lopettaa alun perin sallitun rinnakkaisviennin Isoon-Britanniaan.
- 19.
- Komissio totesi kuitenkin, että Accinauto ei ollut noudattanut BASF:n sille
asettamaa kieltoa. Accinauto oli laskuttanut heinäkuusta 1989 lähtien IMF:lle
toimittamansa tavarat Technipaintin välityksellä ja jatkanut toimituksiaan
Yhdistyneeseen kuningaskuntaan BASF:n tietämättä.
- 20.
- Accinauto keskeytti toukokuun lopussa 1990 toimitukset IMF:lle BASF:n
tehostaman valvonnan seurauksena. BASF C & I:n toimittamien tietojen mukaan
rinnakkaistuontiongelma oli pahentunut, ja sillä oli todisteita toimituslähteen
olemassaolosta Belgiassa.
- 21.
- Accinauto noudatti kyseisestä ajankohdasta lähtien vuoden 1982 sopimusta
rajoituksetta. Komission mukaan kilpailusääntöjen rikkominen loppui vasta 1.1.1992
eli sinä päivänä kun sopimuspuolten 14.12.1992 ja 22.1.1993 allekirjoittama uusi
jälleenmyyntisopimus tuli takautuvasti voimaan. Tähän sopimukseen ei sisältynyt
enää sääntöjenvastaiseksi väitettyä lauseketta, jonka mukaan Accinauton olisi
pitänyt ohjata kaikki sen sopimusalueen ulkopuolelta olevien asiakkaiden tilaukset
BASF:lle.
- 22.
- Komissio katsoi, että vuoden 1982 sopimuksen 2.2 §:n tarkoituksena oli rajoittaa
Accinauton ja muiden Glasurit-merkkisten autojen korjausmaalituotteiden
toimittajien ja erityisesti Accinauton ja BASF C & I:n välistä kilpailua ja että sillä
oli tällainen vaikutus. Tämä sopimus oli omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden
väliseen kauppaan rajoittamalla Glasurit-tuotteiden rinnakkaistuontia Belgiasta
Yhdistyneeseen kuningaskuntaan.
- 23.
- Komissio päätti määrätä BASF:lle ja Accinautolle sakkoa ja vetosi siihen, että
passiivisen myynnin kieltäminen oli ristiriidassa yhteismarkkinoiden toteutumista
koskevan tavoitteen kanssa ja että kiellolla rikottiin erityisen vakavasti tällä alueella
myös kyseisten tuotteiden ja markkinoiden osalta erittäin selvää yhteisön oikeutta.
Lisäksi se katsoi, että BASF ja Accinauto olivat rikkoneet kilpailusääntöjä
tahallaan.
Oikeudenkäynti
- 24.
- Kantaja nosti tämän kanteen yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen
25.9.1995 jättämällään kannekirjelmällä.
- 25.
- Kantaja vaatii kannekirjelmässään, että yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuin määrää prosessinjohtotoimena,
että kantajan asianajajalla on oikeus tutustua vastaajan hallinnollista
menettelyä koskeviin alkuperäisiin asiakirjoihin,
toissijaisesti, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimelle on esitettävä
hallinnollista menettelyä koskevat asiakirjat kokonaisuudessaan, jotta
kantajan puolesta puhuvat seikat voidaan tutkia,
että kantajalle toimitetaan 23.9.1993 toimitetusta kuulemistilaisuudesta
laadittu pöytäkirja kokonaisuudessaan saksankielisenä.
- 26.
- Alun perin laajennetulle ensimmäiselle jaostolle määrätty asia siirrettiin
ensimmäiselle jaostolle ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen 4.12.1997
työjärjestyksen 14 ja 51 artiklan mukaisesti tekemällä päätöksellä.
- 27.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin (ensimmäinen jaosto) päätti esittelevän
tuomarin kertomuksen perusteella, ettei asiassa ollut syytä määrätä kantajan
vaatimia prosessinjohtotoimia. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin päätti myösaloittaa suullisen käsittelyn ilman muita prosessinjohtotoimia tai edeltäviä asian
selvittämistoimia.
- 28.
- Asianosaisten lausumat ja vastaukset ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen
esittämiin kysymyksiin kuultiin 13.1.1998 pidetyssä istunnossa.
- 29.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen uuden jäsenen ryhdyttyä tehtäväänsä
ensimmäisen jaoston kokoonpanoa muutettiin ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuimen 10.3.1998 tekemällä päätöksellä.
- 30.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin (ensimmäinen jaosto) määräsi uudessa
kokoonpanossaan työjärjestyksen 33 artiklan 2 kohta huomioon ottaen
työjärjestyksen 62 artiklan mukaisesti 13.3.1998 tekemällään päätöksellä, että
asiassa aloitettaisiin suullinen käsittely uudelleen.
- 31.
- Asianosaiset eivät osallistuneet 2.4.1998 pidettyyn istuntoon. Kantajan ehdotuksesta,
josta vastaajaa kuultiin, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin salli asianosaisten
viitata 13.1.1998 pidetyssä istunnossa esittämiinsä lausumiin ilman, että asiassa oli
pidettävä uutta istuntoa, ja jättää suullisten lausumiensa kirjalliset jäljennökset,
jotka merkittiin kirjaamossa 14.4.1998 rekisteriin.
Asianosaisten vaatimukset
- 32.
- Kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
kumoaa riidanalaisen päätöksen siltä osin kuin se koskee kantajaa,
toissijaisesti poistaa kantajalle päätöksen 2 artiklassa määrätyn sakon tai
alentaa sitä,
velvoittaa vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
määrää vastaajan korvaamaan kantajalle pankkitakauksesta, joka sen täytyi
antaa sakkojen maksamisen vakuudeksi, aiheutuneet kulut.
- 33.
- Vastaaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
hylkää kanteen,
velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Riidanalaisen päätöksen kumoamisvaatimukset
- 34.
- Kantaja vetoaa kanteensa tueksi kolmeen kumoamisperusteeseen. Ensimmäisen
mukaan asiassa on loukattu olennaisia menettelymääräyksiä sillä, että siinä ei ole
kunnioitettu sen puolustautumisoikeuksia. Tämä kanneperuste jakaantuu kahteen
osaan, joista ensimmäinen koskee sitä, että siltä oli evätty oikeus tutustua komission
asiakirjoihin ja toinen sitä, että kuulemistilaisuuden pöytäkirjaa ei ollut käännetty
kokonaisuudessaan saksaksi. Toisen kanneperusteen mukaan asiassa on rikottu
81 EY artiklan 1 kohtaa siinä, että komissio oli virheellisesti katsonut, että vuoden
1982 sopimus oli tämän määräyksen vastainen. Kolmas kanneperuste koskee
harkintavallan väärinkäyttöä; sen mukaan komissio oli käyttänyt harkintavaltaansa
väärin sakkojen määrää vahvistaessaan.
Olennaisten menettelymääräysten rikkomista koskeva kanneperuste
Kanneperusteen ensimmäinen osa: oikeuden tutustua asiakirjoihin epääminen
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
- 35.
- Kantajan mukaan sen puolustautumisoikeuksia on loukattu hallinnollisen
menettelyn kuluessa siten, että komissio eväsi siltä oikeuden tutustua menettelyn
kuluessa laadittuihin asiakirjoihin kokonaisuudessaan. Se katsoo, että jotta asiassa
voitaisiin toteuttaa asetuksessa N:o 17 noudatettavaksi säädetty menettelyn
kontradiktorisuus, komission on annettava kysymyksessä olevien yritysten
asianajajille mahdollisuus tutustua alkuperäisiin asiakirjoihin ja päättää siitä, mitä
asiakirjoja he haluavat käyttää perustelujensa tueksi. Toimielin ei saa yksin päättää
siitä, mitkä asiakirjat ovat hyödyllisiä puolustautumisen kannalta.
- 36.
- Kantaja katsoo, että komissio on liittänyt väitetiedoksiantoon jäljennökset
ainoastaan osasta sen hallussa olleista asiakirjoista, eli se oli saanut asiakirja-aineiston muodostavien asiakirjojen luettelon sekä 19 liitettä ja kolme erillistä
kansiota liitteineen. Asiakirjojen laatu ei kuitenkaan käynyt riittävästi ilmi
yhteenvetoluettelosta, sillä kyseiset asiakirjat sisälsivät komission oman arvion
mukaan kantelijoiden liikesalaisuuksia tai olivat vastaajan sisäisiä asiakirjoja.
Kantaja ei myöskään pystynyt tarkistamaan, olivatko toimitetut jäljennökset
alkuperäisiin asiakirjoihin verrattuna täydellisiä ja niiden mukaisia, koska
toimitettujen jäljennösten sivuja ei joko ollut numeroitu tai numerointi oli epäselvä.
- 37.
- Kantajan mukaan se, että kuulemisesta vastaavan neuvonantajan toimivalta-alueeseen otettiin uusi määräys, jonka ansiosta yritykset voivat varmistautua, että
ne jäljennökset, joihin niillä on oikeus tutustua, ovat alkuperäisten asiakirjojen
mukaisia, osoittaa vastaajan myöntäneen, että asiakirjoihin tutustumista koskeva
komission käytäntö sai aikaan oikeusepävarmuustilan. Kantajan vastauskirjelmään
liitetystä Pariisin kansainvälisen kauppakamarin antamasta asiakirjasta käy ilmi, että
Euroopan talouselämä oli myös tätä mieltä.
- 38.
- Hylätessään kantajan vaatimuksen, jossa kantaja oli vaatinut, että sen asianajaja
saisi tutustua alkuperäisiin asiakirjoihin ja ottaa jäljennöksiä sille toimittamattomista
asiakirjoista, komissio ei ollut noudattanut ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan sille tässä tapauksessa kuuluvia
velvollisuuksia (asia T-7/89, Hercules Chemicals v. komissio, tuomio 17.12.1991,
Kok. 1991, s. II-1711, 54 kohta; yhdistetyt asiat T-10/92, T-11/92, T-12/92 ja T-15/92,
Cimenteries CBR ym. v. komissio, tuomio 18.12.1992, Kok. 1992, s. II-2667,
38 kohta; asia T-65/89, BPB Industries ja British Gypsum v. komissio, tuomio
1.4.1993, Kok. 1993, s. II-389, 30 kohta ja asia T-30/91, Solvay v. komissio, tuomio
29.6.1995, Kok. 1995, s. 1775, 59 ja 81 kohta).
- 39.
- Kantajan mukaan yhdenkään sille toimitetuista asiakirjoista ei voida katsoa olevan
sen puolesta puhuva asiakirja. Siten on todennäköistä, että komissio oli tietoisesti
jättänyt lähettämättä sille asiakirja-aineiston olennaiset osat, jotka ovat tärkeitä
kantajan puolustautumisen kannalta. Kantaja esittää tässä yhteydessä sen oletuksen,
että tietyt asiakirjat, joita sille ei ole toimitettu, voisivat osoittaa, että Glasurit-tuotteiden rinnakkaistuonti ei ollut missään tapauksessa estynyt vuosina 19861991.
- 40.
- Komissio katsoo, että se on soveltanut tässä tapauksessa täydellisesti yhteisöjen
tuomioistuimen ja ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen oikeuskäytännöstä
ilmeneviä asiakirjoihin tutustumisoikeutta koskevia sääntöjä (em. asia Hercules
Chemicals v. komissio, tuomion 54 kohta; em. asiat Cimenteries CBR ym. v.
komissio, tuomion 41 kohta; em. asia BPB Industries ja British Gypsum v. komissio,
tuomion 31 kohta ja muutoksenhauista asia C-310/93 P, BPB Industries ja British
Gypsum v. komissio, tuomio 6.4.1995, Kok. 1995, s. I-865). Komission mukaan
kantaja ei voi vedota tämän oikeuskäytännön perusteella siihen, että sillä olisi
oikeus tutustua alkuperäiseen asiakirja-aineistoon tarkistaakseen, ovatko
jäljennökset alkuperäisiin asiakirjoihin verrattuna täydellisiä ja niiden mukaisia, ja
varmistaakseen, että sille on toimitettu kaikki sitä vastaan ja sen puolesta puhuvat
asiakirjat.
- 41.
- Asiakirjojen toimittaminen ei komission mukaan riipu siitä, ovatko kysymyksessä
jotakuta vastaan puhuvat vai jonkun puolesta puhuvat asiakirjat. Komissio vahvistaa
toimittaneensa kantajalle asiakirja-aineiston asiakirjakappaleiden tyhjentävän
yhteenvedon sekä kaikkien asiakirjojen jäljennökset luottamuksellisia asiakirjoja
lukuunottamatta. Koska tässä yhteenvedossa mainittiin riittävän selvästi ja
täsmällisesti kaikki asiakirjat, joihin kantaja ei voinut tutustua tai joihin se pystyi
tutustumaan ainoastaan osittain, asiassa ei ole täydellisesti kieltäydytty antamasta
asiakirjoja tiedoksi, kuten komission katsottiin tehneen edellä mainitussa asiassa
Solvay vastaan komissio (tuomion 94 ja 95 kohta) ja asiassa T-36/91, ICI vastaan
komissio (tuomio 29.6.1995, Kok. 1995, s. II-1847, 100 ja 104 kohta) annetuissa
tuomioissa.
- 42.
- Komissio korostaa, että kantaja ei ole vaatinut saada tutustua erityisesti tiettyihin,
yhteenvedossa mainittuihin asiakirjoihin, joita sille ei ollut toimitettu siitä syystä,
että ne sisälsivät Accinauton ja eräiden kolmansien yritysten liikesalaisuuksia. Jos
kantaja olisi esittänyt sellaisen pyynnön, komissio olisi voinut ottaa yhteyttä kyseisiin
yrityksiin ja päättää sitten, miltä osin se olisi voinut antaa kyseiset asiakirjat
nähtäväksi loukkaamatta näiden yritysten oikeutta suojella liikesalaisuuksiaan.
- 43.
- Kantaja ei ole myöskään käyttänyt hyväkseen sille 15.9.1993 päivätyssä kirjeessä
ehdotettua mahdollisuutta kääntyä kuulemisesta vastaavan neuvonantajan puoleen
varmistaakseen, että yhteenveto oli tyhjentävä.
- 44.
- Komissio katsoo näin ollen, että kantajan oletus, että siltä on salattu sen
puolustautumisen kannalta merkittäviä asiakirjoja, perustuu pelkästään teoreettisiin
pohdintoihin ja arveluihin. Kantaja ei ole esittänyt mitään seikkaa, jonka perusteella
voitaisiin näyttää, että tällaisia asiakirjoja olisi tosiasiassa olemassa.
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 45.
- Oikeuskäytännön mukaan kilpailuasioissa toteutettavan asiakirjoihin
tutustumismenettelyn tarkoituksena on antaa väitetiedoksiannon addressaateille
mahdollisuus tutustua komission asiakirja-aineiston todisteisiin, jotta asianosaiset
voisivat niiden perusteella esittää mielipiteensä komission väitetiedoksiannossaan
tekemistä päätelmistä. Oikeus tutustua asiakirjoihin on siis yksi
puolustautumisoikeuden suojaamiseksi tarkoitetuista menettelyllisistä takeista, ja sen
tarkoituksena on erityisesti varmistaa, että asetuksen N:o 17 19 artiklan 1 ja
2 kohdassa tarkoitettua oikeutta tulla kuulluksi tosiasiallisesti noudatetaan.
Komissiolla on velvollisuus antaa 81 EY artiklan 1 kohdan soveltamista koskevassa
menettelyssä mukana oleville yrityksille kaikki tutkimuksen aikana kokoamansa,
jotakuta vastaan ja jonkun puolesta puhuvat asiakirjat muiden yritysten
liikesalaisuuksia sisältäviä, toimielimen sisäisiä ja muita luottamuksellisia tietoja
sisältäviä asiakirjoja lukuunottamatta (em. asia Hercules Chemicals v. komissio,
tuomion 54 kohta; em. asia Cimenteries CBR ym. v. komissio, 38 ja 41 kohta; em.
asia BPB Industries ja British Gypsum v. komissio, tuomio 1.4.1993, 29 ja 30 kohta
ja em. asia Solvay v. komissio, tuomion 59 kohta).
- 46.
- Kun otetaan huomioon asianosaisten prosessuaalisen yhdenvertaisuuden yleinen
periaate, jonka mukaan kilpailua koskevassa asiassa asianosaisella yrityksellä täytyy
olla käytettävissään sama menettelyssä käytetty asiakirja-aineisto kuin komissiolla,
komission tehtävänä ei ole yksinään päättää, voisivatko esillä olevan asian tutkinnan
yhteydessä haltuunotetut asiakirjat olla asianomaisten yritysten puolesta puhuvia
todisteita. Kantajan mukaan komission on näin ollen ainakin laadittava riittävän
yksityiskohtainen luettelo asiakirjoista, joita ei ole liitetty väitetiedoksiantoon, jolloin
väitetiedoksiannon addressaattina oleva yritys pystyi vaatimaan tilaisuutta tutustua
tiettyihin asiakirjoihin, jotka saattavat olla hyödyllisiä sen puolustautumisen kannalta
(em. asia Solvay v. komissio, tuomion 83 ja 101 kohta).
- 47.
- Tässä tapauksessa komissio on toimittanut kantajalle luettelon asiakirja-aineiston
muodostavista asiakirjoista sekä 19 liitettä ja kolme kansiota, jotka sisälsivät
sellaisten asiakirjojen jäljennökset, joihin kantajalla oli oikeus tutustua.
- 48.
- Komission 1336sivuisesta asiakirja-aineistosta laadittua yhteenvetoluetteloa
tutkittaessa käy ilmi, että asiakirjat tai asiakirjaryhmät oli luokiteltu 12 ryhmään
niiden sisällön ja kuuteen ryhmään niiden luottamuksellisuusasteen perusteella.
Kantaja ei saanut tutustua mihinkään ryhmään F luokitelluista asiakirjoista. Se
pystyi tutustumaan ryhmään D luokitelluista asiakirjoista osittain yhteen. Luettelosta
ilmeni kunkin asiakirjan sivumäärä ja laatimispäivä lukuunottamatta kantajalle
toimittamattomia asiakirjoja, jotka olivat asiakirja-aineiston sivuja 97, 103105,
108110, 167, 171, 622626, 690 ja 897899.
- 49.
- Väitetiedoksiannon yhteydessä toimitetun luettelon saatuaan kantaja ei pyytänyt
erikseen komissiolta tilaisuutta tutustua yhteenkään sellaisista asiakirjoista, joiden
osalta sille ei ollut annettu tutustumismahdollisuutta. Kantaja vaati nimittäin
16.6.1993 päivätyssä kirjeessään ainoastaan tilaisuutta saada tutustua toimielimen
laatimaan alkuperäiseen ja täydelliseen asiakirja-aineistoon esittämällä, että se oli
saanut jäljennökset ainoastaan osasta tutkinnan aikana kootuista asiakirjoista ja että
sen oli sivunumeroiden huonon luettavuuden vuoksi vaikea tarkistaa, olivatko
jäljennökset alkuperäisiin asiakirjoihin verrattuna täydellisiä ja niiden mukaisia.
- 50.
- Näin ollen on todettava, että komissio on evännyt kantajan asianajajalta
mahdollisuuden tutustua alkuperäisiin asiakirjoihin erilaisessa yhteydessä kuin edellä
mainituissa asioissa Solvay vastaan komissio ja ICI vastaan komissio. Toisin kuin
näiden asioiden kantajilla, BASF:llä oli käytössään komission yksiköiden laatima
luettelo, jossa mainittiin kaikki asiakirja-aineiston asiakirjakappaleet kantajalle
toimittamattomat asiakirjat mukaan lukien. Kantaja pystyi tämän luettelon
perusteella saamaan tiedon kysymyksessä olevien asiakirjojen olemassaolosta ja
mahdollisesti riitauttamaan sen, että komissio ei ollut toimittanut sille
tietyntyyppisiä asiakirjoja eli kantelun liitteitä tai Accinauton tiloista löydettyjä
asiakirjoja, jotka olisivat saattaneet olla hyödyllisiä sen puolustautumisen kannalta.
- 51.
- Koska kantaja ei ollut esittänyt pyyntöä, jossa se olisi täsmentänyt, mistä peräisin
oleviin tai mihin ryhmiin kuuluviin sille toimittamattomiin asiakirjoihin se olisi
halunnut tutustua, komissio ei kyennyt antamaan sille vastausta niiden
menettelytapojen mukaisesti, joiden mukaan se on velvollinen myöntämään
yritykselle, jota asia koskee, tilaisuuden tutustua kolmansien yritysten tai muiden
menettelyssä mukana olevien yritysten liikesalaisuuksia sisältäviin asiakirjoihin.
Tällaisessa tilanteessa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei voi arvostella
komissiota siitä, että se ei ole soveltanut edellä mainitussa asiassa Solvay vastaan
komissio annetussa tuomiossa täsmennettyjä käytäntöjä eli että se ei ollut laatinut
sellaisia versioita, joita salassapitovelvollisuus ei koskisi kaikista kantelijoiden ja
Accinauton liikesalaisuuksia sisältävistä asiakirjoista, tai jos asiassa olisi ilmennyt
vaikeuksia, ottanut yhteyttä näihin yrityksiin sellaisten asiakirjojen saamiseksi, joista
arkaluontoiset tiedot olisi poistettu.
- 52.
- Tästä seuraa, että komissio sai perustellusti vedota sille tiettyjen asiakirjojen osalta
kuuluvaan salassapitovelvollisuuteen evätessään kantajan vaatimuksen saada
tutustua koko asiakirja-aineistoon.
- 53.
- Koska BASF ei ole täsmentänyt tämän enempää ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuimessa, mitkä asiakirjat oli virheellisesti katsottu salassapidettäviksi, eikä
nimennyt, mistä asiakirjoista se haluaisi saada version, jota salassapitovelvollisuus
ei koskisi, se ei ole näyttänyt, että sen vaatimista prosessinjohtotoimista olisi hyötyä.
- 54.
- Pelkästään väittämällä, että sille toimitettujen asiakirjojen mukana ei ollut
toimitettu yhtään sen puolesta puhuvaa asiakirjaa, kantaja ei näet ole näyttänyt
toteen sitä, että sellaisia asiakirjoja olisi tosiasiassa ollut niiden asiakirjojen
joukossa, jotka komissiolla oli oikeus olla toimittamatta niiden luottamuksellisuuden
takia (em. asia BPB Industries ja British Gypsum v. komissio, tuomio 1.4.1993,
33 kohta ja em. asia BPB Industries ja British Gypsum v. komissio, 6.4.1995 annettu
tuomio, 27 kohta).
- 55.
- Tästä syystä ei ole syytä suostua prosessinjohtotoimia koskevaan vaatimukseen,
jossa kantaja oli pyytänyt ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta määräämään,
että vastaajan olisi toimittava sille asiakirjat kokonaisuudessaan.
- 56.
- Myöskään silloin, jos yritys ei ole esittänyt yhtään erityistä seikkaa, jonka perusteella
voitaisiin epäillä, että jotkut asiakirja-aineistoon kuuluvat asiakirjat eivät olisi
luottamuksellisia, yhteisöjen tuomioistuimen tehtävänä ei ole tutkia erikseen
jokaista esittämättä jätettyä asiakirjaa tarkistaakseen, pitävätkö komission esittämät
perustelut niiden toimittamatta jättämiselle paikkaansa (em. asia BPB Industries
ja British Gypsum v. komissio, 6.4.1995 annettu tuomio, 30 kohta).
- 57.
- Näin ollen ei ole syytä suostua toissijaisena esitettyyn prosessinjohtotoimien
määräämistä koskevaan vaatimukseen, jossa kantaja oli vaatinut ensimmäisen
oikeusasteen tuomioistuinta määräämään, että komission olisi esitettävä
tuomioistuimelle asiakirja-aineisto kokonaisuudessaan.
- 58.
- Kantaja on väittänyt, että se ei pystynyt tarkistamaan, olivatko toimitetut
jäljennökset alkuperäisiin asiakirjoihin verrattuna täydellisiä ja niiden mukaisia,
koska sille toimitettujen jäljennösten sivuja ei joko ollut numeroitu tai
numeroinnista ei saanut selvää, ja on myönnettävä, että se, että asiakirjojen
kopioinnissa ja sivujen numeroinnissa ei olla huolellisia, voi haitata jäljennösten
luettavuutta. Kuitenkaan tässä tapauksessa ei voida katsoa, että esitetyillä sivujen
numerointia koskevilla puutteilla loukattaisiin puolustautumisoikeuksia. Kantaja ei
nimittäin väitä, että komissio olisi kieltäytynyt toimittamasta sille selkeitä ja oikein
numeroituja kopioita, ja kantaja oli jopa sille tehdyn ehdotuksen vastaisesti
päättänyt olla kääntymättä kuulemisesta vastaavan neuvonantajan puoleen
varmistaakseen, että kopiot olivat alkuperäiseen asiakirja-aineistoon nähden
täydellisiä.
- 59.
- Väitteet, jotka perustuvat erityisesti Pariisin kansainvälisen kauppakamarin
esittämään, komission tapaa toteuttaa oikeus tutustua asiakirjoihin koskevaan
arvosteluun ja siihen, että komissio myönsi tämän arvostelun aiheelliseksi
tehdessään 12.12.1994 päätöksen 94/810/EHTY, EY kilpailun alalla pidettävistä
kuulemismenettelyistä vastaavan neuvonantajan toimivaltuuksista (EYVL L 330,
s. 67) on samoin hylättävä. Näillä yleisillä perusteilla ei voida näyttää toteen
puolustautumisoikeuksien loukkaamista, jotka on tutkittava kuhunkin
yksittäistapaukseen liittyvien erityisten olosuhteiden perusteella (em. asia Solvay v.
komissio, tuomion 60 kohta).
- 60.
- Tästä seuraa, että kanneperusteen ensimmäinen osa on hylättävä.
Toinen osa: Kuulemistilaisuuden pöytäkirjaa ei ollut käännetty kokonaisuudessaan
saksaksi
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
- 61.
- Kantaja esittää, että komissio on rikkonut 15 päivänä huhtikuuta 1958 annetun
neuvoston asetuksen N:o 1 (Euroopan talousyhteisössä käytettäviä kieliä koskevista
järjestelyistä, EYVL 1958, 17 s. 358) 3 artiklaa, kun se ei ole toimittanut kantajalle
23.9.1993 pidetyn kuulemistilaisuuden pöytäkirjaa täydellisenä saksankielisenä
versiona. Tässä artiklassa säädetään, että yhteisön toimielimen jäsenvaltiolle tai
jäsenvaltion lainkäyttövaltaan kuuluvalle henkilölle osoittamat asiakirjat laaditaan
kyseisen jäsenvaltion kielellä.
- 62.
- Kantajan mukaan kuulemistilaisuuden pöytäkirja on asetuksen N:o 17 19 artiklan
1 kohdassa sekä neuvoston asetuksen N:o 17 19 artiklan 1 ja 2 kohdassa
säädetyistä kuulemisista 25 päivänä heinäkuuta 1963 annetun komission asetuksen
N:o 99/63/ETY (EYVL 1963, 127, s. 2268) 2 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu
asiakirja. Koska se oli yritys, jota asia koski, sillä oli oikeus saada pöytäkirja sen
valtion kielellä laadittuna, jonka lainkäyttövaltaan se kuului (asia 41/69, ACF
Chemiefarma v. komissio, tuomio 15.7.1970, Kok. 1970, s. 661, 48 ja 49 kohta).
- 63.
- Kantaja ei pystynyt valmistelemaan asianmukaisella tavalla puolustautumistaan
hallinnollisessa menettelyssä, koska sillä ei ollut tukenaan muiden
kuulemistilaisuuteen osallistuneiden, ranskan tai englannin kieltä käyttäneiden
tahojen, etenkin Accinauton, kantelijayritysten ja jäsenvaltioiden edustajien
lausuntojen kirjallisia käännöksiä. Vaikka komissio oli huolehtinut lausuntojen
simultaanitulkkauksesta kuulemistilaisuuden aikana, koko pöytäkirjan kääntäminen
saksaksi olisi ollut olennaisen tärkeää kantajaa vastaan esitettyjen väitteiden
käsittämisen kannalta, erityisesti siksi, että se olisi voinut selventää tässä yhteydessä
esitettyjä seikkoja sellaisten työtekijöidensä kanssa, jotka eivät olleet osallistuneet
kuulemistilaisuuteen. Sen puolustautumisoikeuksia on siten loukattu.
- 64.
- Komissio katsoo päinvastoin, että kuulemistilaisuuden pöytäkirja ei ole edellä
mainitun 15.4.1958 annetun asetuksen N:o 1 3 artiklassa tarkoitettu asiakirja.
Yhteisöjen tuomioistuimen kilpailusääntöjen soveltamista koskevassa
oikeuskäytännössä tätä säännöstä on sovellettu ainoastaan väitetiedoksiantoihin ja
hallinnollisessa menettelyssä tehtyihin päätöksiin. Se korostaa, että pöytäkirjan
tarkoituksena on tallentaa eri osapuolten edustajien huomautukset ja että se
lähetetään niille ainoastaan siksi, että ne voivat tarkastaa, että niiden omat
lausunnot on kirjattu oikein (asia T-77/92, Parker Pen v. komissio, tuomio
14.7.1994, Kok. 1994, s. II-549, 7275 kohta). Kysymyksessä ei ole menettelyyn
osallistuvia yrityksiä varten laadittu asiakirja.
- 65.
- Joka tapauksessa menettelyssä ei voida katsoa tapahtuneen virhettä, koska kantajan
kuulemistilaisuudessa esittämät lausumat toistettiin saksaksi, ja se ei ole väittänyt,
että pöytäkirjassa olisi sitä koskevia olennaisia virheellisyyksiä tai puutteita.
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 66.
- Ensinnäkin on todettava, että edellä mainitun 25.7.1963 annetun asetuksen
N:o 99/63/ETY 9 artiklan 4 kohdassa säädetään, että kunkin kuultavan henkilön
lausuntojen olennainen sisältö on otettava pöytäkirjaan, jonka kuultava hyväksyy
sen lukemisen jälkeen.
- 67.
- Tässä tapauksessa kantajalle on annettu mahdollisuus tutustua 23.9.1993 pidetyssä
kuulemistilaisuudessa esittämiensä, pöytäkirjaan saksankielisinä tallennettujen
lausumien olennaiseen sisältöön, eikä se ole väittänyt, että pöytäkirjassa olisi sen
osalta olennaisia virheellisyyksiä tai puutteita.
- 68.
- Kantaja ei ole myöskään kiistänyt, etteikö sillä olisi simultaanitulkkauksen ansiosta
ollut mahdollisuutta seurata muiden kuultujen henkilöiden lausumia.
- 69.
- Kantaja ei voi puolustautumisoikeuksien loukkaamisen näyttämiseksi perustellusti
vedota siihen, että pöytäkirjan sellaiset osat, jotka on laadittu muun jäsenvaltion
kielellä kuin sen, jonka lainkäyttövaltaan se kuuluu, on jätetty kääntämättä.
Kääntämättä jättämisestä ei nimittäin voi tässä tapauksessa aiheutua vahingollisia
seurauksia, jotka saattaisivat vaikuttaa hallinnollisen menettelyn pätevyyteen (em.
asia ACF Chemiefarma v. komissio, tuomion 52 kohta ja em. asia Parker Pen v.
komissio, tuomion 74 kohta).
- 70.
- Kantajan puolustautumisen valmistelun yhteydessä esiintyneet vaikeudet, joihin se
on vedonnut, eivät muuta tätä päätelmää toiseksi, koska kantaja oli edustettuna
kuulemistilaisuudessa ja komissio oli antanut sille kirjallisesti muiden osanottajien
esittämät lausumat alkuperäkielisinä.
- 71.
- Kanneperusteen toinen osa on siten hylättävä. Tästä seuraa, että olennaisten
menettelymääräysten rikkomista koskeva kanneperuste on hylättävä
kokonaisuudessaan.
Toinen kanneperuste, jonka mukaan asiassa on rikottu 81 EY artiklan 1 kohtaa siinä,
että komissio oli virheellisesti katsonut, että vuoden 1982 sopimus oli tämän
määräyksen vastainen.
- 72.
- Tässä asiassa kantaja kiistää pääasiallisesti sen, että vuoden 1982 sopimus olisi ollut
81 EY artiklan 1 kohdan vastainen kartelli, jonka tarkoituksena oli estää Glasurit-tuotteiden rinnakkaistuonti Yhdistyneeseen kuningaskuntaan. Komissio oli tehnyt
arviointivirheen ensinnäkin tulkitessaan tämän sopimuksen 2.2 §:ää ja toiseksi
katsoessaan, että se, että osapuolet olivat panneet täytäntöön tämän sopimuksen,tuki sen tulkintaa, kolmanneksi eritellessään niitä vaikutuksia, jotka sen mukaan
sopimuksesta aiheutuivat kilpailulle ja jäsenvaltioiden väliselle kaupalle, ja
neljänneksi määritellessään sen ajankohdan, jona kilpailusääntöjen rikkominen
loppui.
Ensimmäinen osa: Vuoden 1982 sopimuksen 2.2 §:n tulkinta
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
- 73.
- Kantaja katsoo, että vuoden 1982 2.2 §:ssä olevalla ilmaisulla ohjaa asiakkailta
tulevat tiedustelut edelleen tarkoitetaan pelkästään tietojen siirtämistä, jonka
avulla se pystyy paremmin suunnittelemaan jälleenmyyntiorganisaationsa ja
kaupallisen strategiansa sekä täyttämään velvoitteensa toimittaa tuotteita
markkinoille tasapuolisesti silloin, kun toimitusvaikeuksia esiintyy.
- 74.
- Se katsoo, että ilmaisu ohjaa merkitsee tiedottamista sekä sopimuksen 2.1 §ssä
että 2.2 §:ssä. Tässä sopimusmääräyksessä ei nimittäin ole sovittu mistään tilausten
ohjaamisvelvollisuudesta, koska se käy epäsuorasti ilmi sopimuksen 1 §:n nojalla
Accinautolle annetusta yksinmyyntioikeudesta sopimusalueella. Lisäksi sopimuksen
2 § koskee ainoastaan asiakkaiden tiedusteluja, joiden yksinomaisena tarkoituksena
on saada tietoa toimitusmahdollisuuksista ja -ehdoista. Sitä ei siten sovelleta
asiakkaiden tilauksiin.
- 75.
- Kantajan mukaan sopimuksen 2.2 §:n sanamuodon mukaan sen suostumusta ei
vaadita tuotteiden myymiseen Accinauton sopimusalueen ulkopuolelle. Siltä osin
riittää, että sääntöjenvastaiseksi väitetyn lausekkeen sanamuotoa verrataan kantajan
myös vuonna 1982 Nigerian alueen osalta tekemän jälleenmyyntisopimuksen
sanamuodon kanssa, jonka mukaan myyntiin vaadittiin valmistajan hyväksyntä.
- 76.
- Se esittää, että Accinauto sitoutui vuoden 1982 4.1 §:n ja 4.2 §:n mukaan
tiedottamaan säännöllisesti yleisestä markkinatilanteesta ja laatimaan vuosittaisen
myyntiraportin. Ottaen huomioon, että 4 §:ää sovellettiin ainoastaan tietoihin, jotka
koskivat toimintaa sopimusalueella, ainoastaan sopimuksen 2.2 § kattaa tämän
alueen ulkopuolelta Accinautolle tulevat tiedustelut. Kantaja lausuu, että
sopimusalueen ulkopuolisia myyntejä koskevat tiedot olivat sen kannalta myös
kiinnostavia erityisesti sen välttämiseksi, että nämä myynnit otettaisiin huomioon
myyjien yksinmyyntialueillaan suorittamien myyntien liikevaihdoissa. BASF myöntää
nimittäin jälleenmyyjilleen tiettyä tukea, esimerkiksi osallistumalla mainoskuluihin,
jälleenmyyjien yksinmyyntialueellaan toteuttaman liikevaihdon perusteella.
- 77.
- Kantaja esittää lisäksi, että asiassa on tärkeää tuntea sopimuksen tausta, jotta
ymmärretään, minkä takia osapuolet pitivät niin tärkeänä sitä, että sopimus olisi
yhteisön kilpailusääntöjen mukainen. Accinauton ja BASF:n edeltäjänä olleen
oikeushenkilön välillä tehty aikaisempi yksinmyyntisopimus oli ilmoitettu komissiolle
vuonna 1969. Osapuolet luopuivat vuonna 1970 komission vastaväitteiden takia
lausekkeesta, jossa oli sovittu, että Accinauto ei saanut viedä sopimuksen kohteena
olevia tavaroita sopimusalueen ulkopuolelle.
- 78.
- Edellä olevaa taustaa vasten kantaja oli sopimusneuvotteluiden johdettua
sopimukseen vuonna 1982 varmistanut lakiasiainosaston johtajaltaan, että uusi 2.2 §
oli yhteisöjen kilpailusääntöjen mukainen. Koska osapuolet eivät mitenkään
epäilleet, etteikö tämä lauseke olisi ollut kilpailusääntöjen mukainen, ne eivät olleet
katsoneet tarpeelliseksi ilmoittaa vuoden 1982 sopimusta komissiolle.
- 79.
- Komissio katsoo, että kantajan esittämät syyt, joilla se pyrkii perustelemaan
sopimuksen 2.2 §:ssä sovitulle tiedustelujen edelleenohjaamisvelvoitteelle
antamaansa tulkintaa, eivät ole vakuuttavia. Komissio katsoo edelleen, että tämä
lauseke sisältää peitellyn kiellon myydä tavaroita passiivisesti vientiä varten , jollei
myyntiin ole annettu etukäteen lupaa, eikä se sisällä pelkkää tiedonsiirtovelvoitetta.
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 80.
- Ensinnäkin on palautettava mieliin, että vuoden 1982 sopimuksen 2 § sijoittuu
otsikon Yksinmyyntioikeus ja kilpailukielto alle. Sen 2.2.1 §:ssä määrätään, että
yksinmyyjä sitoutuu ohjaamaan sen sopimusalueen ulkopuolelta olevilta asiakkailta
tulevat tiedustelut edelleen [BASF:lle] ja olemaan mainostamatta tuotteita sekä
pitämättä sivuliikettä ja jälleenmyyntivarastoa sopimusalueen ulkopuolella
sopimustavaroiden myyntiä varten.
- 81.
- Asianosaisten välillä on kiistatonta, että kysymyksessä olevan sopimuslausekkeen
viimeinen osa sisältää yksinmyyjää koskevan kiellon ryhtyä aktiivisiin myyntitoimiin
sopimusalueen ulkopuolella; tällainen kielto on yhteisön kilpailuoikeuden mukainen.
Tulkintariita koskee ainoastaan siitä, miten lausekkeen sitä osaa on tulkittava, joka
koskee saman alueen ulkopuolella oleville asiakkaille tapahtuvaa passiivista
myyntiä.
- 82.
- Sen määrittämiseksi, ovatko vuoden 1982 sopimuksen osapuolet sopineet
rajoittavansa yksinmyyjän vapautta myydä passiivisesti yksinmyyntisopimuksen
kohteena olevia tuotteita toisissa jäsenvaltioissa oleville asiakkaille ja ovatko ne
siten tehneet 81 EY artiklan 1 kohdassa tarkoitetun kielletyn sopimuksen,
ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen on otettava huomioon useita tulkintaa
koskevia seikkoja. Näitä seikkoja ovat paitsi sopimuksen 2.2 §:n sanamuodon ja
sellaisten muiden sopimuslausekkeiden soveltamisalan tutkiminen, jotka ovat
yhteydessä 2.2 §:ssä määrätyn yksinmyyjän sopimusvelvoitteen kanssa, myös
sopimuksen tekemiseen ja soveltamiseen liittyvät tosiseikat ja oikeudelliset seikat,
ja näiden perusteella sopimuksen tarkoitus voidaan selvittää.
- 83.
- Sopimuksen 2.2 §:n sanamuoto osoittaa selvästi, että osapuolet ovat sopineet
erityisestä järjestelystä sopimusalueen ulkopuolelta olevilta asiakkailta tulevien
tiedustelujen käsittelemiseksi. Ne eivät ole kuitenkaan täsmentäneet, missä
tarkoituksessa nämä tiedustelut on ohjattava valmistajalle, eivätkä sitä, miten tämä
järjestely vaikuttaa yksinmyyjän vapauteen myydä passiivisesti, kun siltä tilataan
tavaraa, varsinkin silloin, kun nämä tilaukset tulevat muissa jäsenvaltioissa olevilta
asiakkailta.
- 84.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että jos tätä sopimuslauseketta
tutkitaan sen sanamuodon mukaisesti, asiassa ei ole merkitystä sillä, että
tiedustelujen edelleenohjaamisvelvoitetta sovelletaan tiedusteluihin, joilla pyritään
yksinomaan saamaan selville, mitkä mahdollisuudet Accinautolla on toimittaa
tuotteet ja millä ehdoilla se ne toimittaa, eikä sopimusalueen ulkopuolelta olevien
asiakkaiden tilauksiin. Jos tämän lausekkeen perusteella ohjattuun tiedusteluun
vastattaisiin kieltävästi, asiakkaan olisi turha antaa tilausta Accinautolle, kuten
komissio on korostanut. Siitä, että yksinmyyjä on velvollinen ohjaamaan tilauksia
edeltävät tiedustelut edelleen, ei voida päätellä, että se säilyttäisi täyden
päätösvapautensa ja ettei sitä, miten se saa vastata tiedusteluihin, olisi millään
tavoin rajoitettu.
- 85.
-
Siltä osin kuin kysymys on 2.2 §:n sisällyttämisestä sopimukseen ja sen tarkoituksen
määrittelystä sopimuksen muihin lausekkeisiin nähden, joissa määrätään tietojen
vaihtamisesta osapuolten kesken, on ensinnäkin paikallaan hylätä kantajan väite,
jonka mukaan 2.1 §:een ja 2.2 §:een perustuvat tiedustelujen
edelleenohjaamisvelvoitteet ovat samanlaisia kuin sopimuksen 4 §:ssä tarkoitettu
tiedottamisvelvoite. Vaikka nimittäin 4.1 §:n ja 4.2 §:n mukaan Accinauto sitoutui
tiedottamaan säännöllisesti BASF:lle sopimusalueensa myynnistä ja
markkinatilanteesta, nämä tiedot ovat yleisluonteisia, eikä niitä tarvitse esittää
yksityiskohtaisesti muulloin kun kunkin kalenterivuoden lopussa laadittavassa
yhteenvedossa. Sopimuksen 2.1 §:ssä ja 2.2 §:ssä sen sijaan määrätään, että
jälleenmyyjälle tai valmistajalle on ilmoitettava välittömästi tiedustelujen
vastaanottamisesta, ensin mainitulle sopimusalueelta tulevista ja jälkimmäiselle
sopimusalueen ulkopuolelta tulevista. Näin ollen on todettava, että 2 §:n mukainen
tiedustelujen edelleenohjaamisvelvoite on erilainen kuin 4 §:ssä määrätty
tiedottamisvelvoite, koska siinä määrätään vastavuoroisesta yksittäisten toimituksia
koskevien tiedustelujen ilmoittamisesta.
- 86.
- Toiseksi on todettava, että sopimuksen 2.1 §:n mukaan BASF:n velvoite ohjata
jälleenmyyjälle kaikki tiedustelut ja tiedot, jotka saattavat mahdollistaa kyseisten
tuotteiden myynnin sopimusalueella, perustuu BASF:lle asetettuun kieltoon käyttää
muita jälleenmyyntiverkostoja kyseisellä alueella. Tässä lausekkeessa määrätty
tiedustelujen edelleenohjaamisvelvollisuus, kuten kielto käyttää muita
jälleenmyyntiverkostoja, vastaa siten Accinautolle myönnetyn yksinoikeuden
pääsisältöä, koska tiedustelujen edelleenohjaamisvelvoite on välttämätön, jotta tätä
oikeutta voidaan tosiasiallisesti käyttää. Tästä seuraa, että kantajan esittämää
tulkintaa, jonka mukaan ilmaisulla ohjata tarkoitetaan sekä sopimuksen 2.1 §:ssä
että 2.2 §:ssä yksinkertaisesti tiedottamista toiselle osapuolelle toimituksia
koskevien tiedustelujen olemassaolosta, ei voida hyväksyä.
- 87.
- Koska sopimuksen 2.2 §:n mukaan yksinmyyjällä oleva tiedustelujen
edelleenohjaamisvelvoite koskee pelkästään sopimusalueen ulkopuolelta tulevia
tiedusteluja, lausekkeen ainoana tarkoituksena ei voida katsoa olevan se, että
kantaja pystyy sen avulla suunnittelemaan paremmin jälleenmyyntiorganisaationsa
ja kaupallisen strategiansa. Komissio on todennut aivan oikein, että jos kantaja olisi
halunnut, että sille ilmoitetaan niiden tuotteiden määrästä ja laadusta, joita
Accinautolle tehdyt tiedustelut koskevat, tiedustelujen
edelleenohjaamisvelvollisuutta olisi täytynyt soveltaa yhtä lailla sopimusalueelta
tuleviin tiedusteluihin. Nämä tiedot olisi sitä paitsi voitu toimittaa säännöllisesti
kantajalle tavanomaisesti noudatetulla tavalla tai yhteenvetojen yhteydessä, kuten
sopimuksen 4 §:ssä määrätään, eikä ennen jokaista toimitusta. BASF ei voi
myöskään perustellusti väittää, että sen täytyi tietää etukäteen, mikä Accinautolta
tilattujen tavaroiden määränpää oli, jotta se pystyi jakamaan rajalliset toimitettavat
määrät jälleenmyyjilleen tasapuolisesti. BASF:n intressi saada tietoja viennistä muun
muassa jokaiselle yksinmyyjälleen mainontaa varten annettavan tuen laskemista
varten olisi voitu toteuttaa velvoitteella laatia näitä myyntejä koskevat
yhteenvetoraportit.
- 88.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo näin ollen, että kantajan vuoden
1982 sopimuksen 2.2 §:ään perustuvasta tiedustelujen edelleenohjaamisvelvoitteesta
esittämät selitykset eivät osoita vääräksi komission väitettä, jonka mukaan tämä
lauseke sisältää peitellyn kiellon myydä tavaroita passiivisesti vientiä varten, jollei
myyntiin ole annettu ennakolta lupaa.
- 89.
- Lisäksi sopimuksen taustan perusteella voidaan selittää se, miksi osapuolet ovat
muotoilleet vuonna 1982 tekemänsä sopimuksen sääntöjenvastaiseksi väitetyn
lausekkeen sopimustekstin niin monimerkitykselliseksi ja miksi sen sisältämä
vientikielto on peitelty. Kantaja ei voi kiistää tämän lausekkeen implisiittistä sisältöä
vetoamalla siihen, että sen Nigerian osalta niinikään 1982 tehdyssä
yksinmyyntisopimuksessa on sovittu nimenomaisesta vientikiellosta. Osapuolet
pystyivät nimittäin ilmaisemaan kyseisessä sopimuksessa aikomuksensa selvemmin,
koska sen osalta ei ole otettava huomioon yhteisön kilpailusääntöjä.
- 90.
- Tästä syystä on tutkittava, että vahvistaako vielä se, että osapuolet ovat toteuttaneet
yhteistoimintajärjestelyn estääkseen Glasurit-tuotteiden rinnakkaistuonnin
Yhdistyneeseen kuningaskuntaan, komission esittämän vuoden 1982 sopimuksen
2.2 §:ää koskevan tulkinnan oikeaksi, kuten se väittää.
Toinen osa: Sopimuksen täytäntöönpano
Asianosaisten esittämät väitteet ja niiden perustelut
- 91.
- Kantaja väittää, että riidanalaisen sopimuksen täytäntöönpano osoittaa, että
komissio on tulkinnut virheellisesti käsitettä ohjata. Se katsoo, että asiantosiseikat vahvistavat sen esittämän sopimuksen tulkinnan oikeaksi.
- 92.
- Sen mukaan IMF:n esitettyä ensimmäisen kerran maaliskuussa 1986 tiedustelun
Accinautolle, Accinauton hallituksen jäsen Dudouet otti yhteyttä kantajaan
ainoastaan tiedustellakseen markkinatilannetta ja tuotteiden saatavuutta. Dudouet
harjoittaa harvoin vientiä, ja se oli päätellyt, että Ison-Britannian markkinoiden
tilaukset koskisivat suuria määriä. Koska IMF:n tiedustelemilla tuotteilla oli hyvä
menekki ja koska autojen korjausmarkkinoilla oli totuttu lyhyisiin toimitusaikoihin,
mahdollisista toimitusten myöhästymisestä olisi voinut aiheutua asiakkaille runsaasti
hankaluuksia. Toisin kuin komissio väittää, Accinauto ei ollut koskaan pyytänyt
kantajalta lupaa saada toimittaa tavaraa IMF:lle tai vahvistaa tämän myynnin osalta
sovellettavia ehtoja.
- 93.
- Accinauto toimitti IMF:lle sen pyytämät määrät, ja näiden kahden yhtiön väliset
kauppasuhteet kehittyivät suotuisasti siitä eteenpäin. IMF:n tilaukset ja Accinauton
sille myöntämät alennukset nousivat vuoteen 1990 saakka jatkuvasti.
- 94.
- Glasurit-tuotteiden rinnakkaistuonti Yhdistyneeseen kuningaskuntaan väheni tämän
ajanjakson lopussa heikon punnan ja Belgiassa ja Alankomaissa tapahtuneiden
hinnannousujen johdosta. Kantajan mielestä ei siten ollut syytä huolestua BASF
C & I:n tavoin, joka oli ilmaissut 28.3.1990 lähettämässä telekopiossa huolensa
rinnakkaistuonnin takia.
- 95.
- Koska kuitenkin tiettyjä Glasurit-tuotteita oli saatavilla niukasti, Dudouetia
pyydettiin toimittamaan käytettävissään olevat tuotteet ensisijaisesti
yksinmyyntialueensa asiakkailleen.
- 96.
- Accinauton myynti IMF:lle laskutettiin kesäkuusta 1989 lähtien Technipaint-nimisen
yrityksen nimissä pelkästään viennin erottamiseksi Belgian liiketoimista. Tämä
erottaminen tuli mahdolliseksi vuonna 1989 uuden tietokonejärjestelmän
käyttöönoton jälkeen. Uuden järjestämän ansiosta Accinauto pystyi erottelemaan
liiketoimensa selkeämmin ja vähentämään henkilökunnalleen maksettavia
palkkioita. BASF halusi myös, että nämä liiketoimet kirjataan erikseen, koska se
osallistui sopimusalueen myyntiä koskeviin mainoskustannuksiin.
- 97.
- Toisin kuin riidanalaisen päätöksen 75 ja 76 perustelukappaleessa todettiin,
Accinauto ei lopettanut toimituksia IMF:lle toukokuun lopussa 1990, vaan vasta
joulukuussa 1990. Ensimmäinen Accinautolle toukokuun lopun 1990 toimituksen
jälkeen saapunut tilaus oli päivätty 4.12.1990. IMF ei ollut tilannut uutta tavaraa
näiden päivämäärien välillä huolimatta siitä, että 3.7.1990 päivätyssä, IMF:n
asianajajien Accinautolle osoittamassa kirjeessä oli viitattu tulevaan tilaukseen.
- 98.
- Accinauto päätti itsenäisesti olla toimittamatta enää tavaraa IMF:lle sen
epäluotettavuuden ja uhkaavan asennoitumisen takia. IMF ei ollut maksanut
elokuusta 1989 lähtien laskuja eräpäivään mennessä. Accinauton kanssa 5.6.1990
käydyissä neuvotteluissa IMF vaati, että sille oli toimitettava lisää tavaraa, vaikka
suurta osaa Glasurit-tuotteista oli vaikeaa saada toimitusvaikeuksien takia. Se
uhkasi Accinautoa sillä, että se tekisi kantelun kilpailusääntöjen rikkomisesta ja
perustaisi Belgiaan sivuliikkeen Yhdistyneeseen kuningaskuntaan suuntautuvaa
suoraa vientiä varten.
- 99.
- Accinauto ilmoitti 7.2.1991 päivätyllä kirjeellään, johon se oli liittänyt jäljennöksen
IMF:lle 19.12.1990 osoittamastaan kirjeestä, ensimmäisen kerran kantajalle IMF:n
kanssa olleiden liikesuhteidensa lopullisesta katkeamisesta.
- 100.
- Kantaja arvostelee komissiota siitä, että tämä ei ole ottanut huomioon edellä
esitettyjä toimitusvaikeuksia, joista se oli esittänyt hallinnollisen menettelyn aikana
vakuuttavan näytön. Sen toimituskapasiteetti oli huonontunut merkittävästi
kyseisenä aikana eri syiden takia. Toimitusvaikeudet koskivat sen päätuotteita,
varsinkin eniten käytettyjä perusvärejä.
- 101.
- Kantaja oli perustanut tietoverkoston itsensä ja jälleenmyyjiensä, joihin Accinauto
kuuluu, välille varmistaakseen, että Euroopan markkinoiden toimitukset pystyttäisiin
hoitamaan säännöllisesti silloin, kun tuotteita oli saatavilla niukasti. Sen täytyi olla
Glasurit-tuotteiden asiakkaita kohtaan olevien toimitusvelvoitteidensa täyttämiseksi
perillä tavaravirroista ja eri kansallisten markkinoiden myyntitilanteesta.
- 102.
- Se katsoo lisäksi voineensa perustellusti edellyttää, että sen yksinmyyjät hoitaisivat
kunkin alueen vanhojen asiakkaiden toimitukset parhaalla mahdollisella tavalla ja
että ne eivät käyttäisi vähäisiä resursseja uusien tilausten vastaanottamiseen tai
alueen ulkopuolisten toimitusten suorittamiseen.
- 103.
- Sen toiminnan laillisuus on sen mielestä jo tunnustettu perustamissopimuksen
85 artiklan 3 kohdan soveltamisesta yksinmyyntisopimusten ryhmiin 22 päivänä
kesäkuuta 1983 annetun komission asetuksen (ETY) N:o 1983/83 (EYVL L 173,
s. 1, jäljempänä asetus N:o 1983/83) perustelukappaleissa, kuten se oli tunnustettu
jo aikaisemmin perustamissopimuksen 85 artiklan 3 kohdan soveltamisesta
yksinoikeussopimusten ryhmiin 22 päivänä maaliskuuta 1967 annetussa komission
asetuksessa N:o 67/67/ETY (EYVL 1967, 57, s. 849). Yksinmyyntisopimuksen
osapuolet saavat siten sisällyttää sopimukseen lausekkeita, joiden avulla valmistaja
pystyy varmistamaan, että jälleenmyyjä noudattaa yksinmyyntisopimuksen
tarkoitusta, eli toimii tehokkaasti sopimusalueella.
- 104.
- Kantaja väittää, että asiassa esitetyt saatavuusongelmat saattavat komission
vahvistamat tosiseikat uuteen valoon, joten riidanalaisessa päätöksessä huomioon
otetuille tosiseikoille voi olla siinä todenperäiseksi katsotusta selityksestä poikkeava
selitys (asia 77/77, BP v. komissio, tuomio 29.6.1978, Kok. 1978, s. 1513, 32 ja
33 kohta ja yhdistetyt asiat 29/83 ja 30/83, CRAM ja Rheinzink v. komissio, tuomio
28.3.1984, s. 1679, 16 kohta).
- 105.
- Komissio toistaa päätelmänsä, jonka mukaan se tapa, jolla osapuolet ovat
soveltaneet tätä sopimusta varsinkin maaliskuusta 1986 lähtien, vahvistaa sen, että
sopimuksen 2.2 § tosiasiallisesti sisälsi valmistajalle varatun oikeuden hyväksyä
passiiviset myynnit. Kantajan tämän osalta esittämät selitykset eivät ole vakuuttavia,
eikä niillä voida kumota riidanalaisessa päätöksessä todettujen menettelyiden
oikeudellista arviointia. Lisäksi komissio painottaa sitä, että kantaja oli vedonnut
jo hallinnollisen menettelyn aikana toimitusvaikeuksiinsa, joihin oli kiinnitetty
kyseisen menettelyn kuluessa erityistä huomiota.
- 106.
- Vastaaja väittää, että kantajan tosiseikoista esittämä versio on ristiriidassa asiakirja-aineiston kanssa. Riidanalaisen päätöksen 43 ja 52 perustelukappaleissa mainittu
5.6.1990 päivätty sisäinen muistio osoittaa, että BASF oli antanut IMF:n jätettyä
maaliskuussa 1986 Accinautolle ensimmäisen tilauksensa Dudouetille erityisluvan
suorittaa toimituksia IMF:lle. Muista asiakirjoista käy ilmi, että toimitukset IMF:lle
oli lopetettu BASF:n aloitteesta ja että Accinauto oli laskuttanut kesäkuusta 1989
lähtien nämä myynnit Technipaintin välityksellä salatakseen ne. Accinauto lopetti
nämä toimitukset sitten toukokuussa 1990 kantajan tehostaman valvonnan
seurauksena.
- 107.
- Komission mukaan sopimuksen osapuolten menettely ei voi selittyä kantajan
esittämien toimitusvaikeuksien avulla, koska saatavuusongelmat olivat olemassa
ainoastaan vuoden 1988 ja vuoden 1990 lopun välisenä aikana. Kantajan ja sen
jälleenmyyjien välillä Yhdistyneen kuningaskuntaan suuntautuvan rinnakkaistuonnin
osalta käydyssä kirjeenvaihdossa ei sitä paitsi ole mitään merkkejä siitä, että muiden
kansallisten markkinoiden osalta olisi mahdollisesti pelätty toimitusvaikeuksia.
Accinautolle myönnetyn erityisluvan peruuttaminen ei siten johtunut kantajan
toimitusvaikeuksista, vaan siitä, että rinnakkaistuonti oli vahingollista BASF C & I:n
kannalta ja johti hintojen laskemiseen Yhdistyneessä kuningaskunnassa.
- 108.
- Joka tapauksessa kantajan edellä mainitun asiassa BP vastaan komissio annetun
tuomion perusteella ja asetuksen N:o 1983/83 perustelukappaleiden perusteella
tekemä päätelmä on virheellinen. Valmistaja ei voi kieltää yksinmyyjää myymästä
muille kuin sopimusalueella oleville asiakkailleen varaamalla itselleen vastaavan
oikeuden kieltää sellaiset toimitukset saatavuusongelmien vallitessa. Sellainen
lauseke olisi ristiriidassa asetuksen N:o 1983/83 soveltamisen kanssa. Komissio
huomauttaa vielä, että kantajan on, jotta se voisi saada asetuksen tuomat edut,
kestettävä myös sen mukanaantuomat haitat.
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 109.
- Aluksi on todettava, että riidanalaisessa päätöksessä todettu kilpailusääntöjen
rikkominen koskee sitä, että sopimuksen osapuolet ovat tehneet sopimuksen, jonka
tarkoituksena on ollut estää Glasurit-tuotteiden rinnakkaistuonti Yhdistyneeseen
kuningaskuntaan. Vuoden 1982 sopimuksen täytäntöönpanon tutkimisella pyritään
siten yksinomaan selvittämään se, onko komission sopimuksen 2.2 §:n osalta
esittämä tulkinta perusteltu.
- 110.
- Kantaja kiistää tämän osalta, että riidanalaisessa päätöksessä todettujen
tosiseikkojen ja 81 EY artiklan 1 kohdan vastaiseksi väitetyn sopimuksen
täytäntöönpanon välillä olisi syy-yhteys. Vuoden 1982 sopimuksen osapuolten
menettely johtuu kyseisenä aikana BASF:lla olleista toimitusvaikeuksista sekä
Accinauton itsenäisesti tekemistä kaupallisista päätöksistä.
- 111.
- Komissio on kuitenkin todennut aivan oikein, että toimitusvaikeudet vaikuttivat
BASF:n toimituksiin ainoastaan 19881990 välisenä aikana, kun taas
sääntöjenvastaiseksi väitetty sopimus oli voimassa 19821991.
- 112.
- Näillä toimitusvaikeuksilla ei voida siten perustella jälleenmyyjien Belgiassa,
Alankomaissa ja Saksassa myymien tuotteiden merkitsemistä, joka toteutettiin
vuosien 1985 ja 1986 aikana sen selville saamiseksi, mitä kanavaa pitkin Glasurit-tuotteet tulivat Yhdistyneen kuningaskunnan markkinoille.
- 113.
- Nämä vaikeudet eivät myöskään tue selityksiä, jotka kantaja on esittänyt sille, miksi
se ja Accinauto olivat yhteydessä keskenään maaliskuussa 1986 ennen tämän
ensimmäistä toimitusta IMF:lle. Dudouetilla ei nimittäin ollut mitään objektiivista
syytä tiedustella etukäteen tilattujen tuotteiden saatavuutta.
- 114.
- Lisäksi Accinauton ja IMF:n väliset kaupalliset suhteet tiivistyivät vuonna 1989
huolimatta siitä, että BASF:lla oli koko kyseisen vuoden ajan vakavia vaikeuksia.
Näiden suhteiden katketessa kesäkuussa 1990 saatavuusongelmat, joihin kantaja
vetoaa, olivat jo suurelta osin helpottuneet.
- 115.
- BASF:n sisäisestä muistiomerkinnästä sekä BASF C & I:n ja Accinauton sille
osoittamasta kirjeenvaihdosta käy ilmi, että rinnakkaistuonnista aiheutuvat ongelmat
liittyivät rinnakkaistuonnista brittiläisen tytärliikkeen toiminnalle aiheutuviin
vaikutuksiin eivätkä sellaisiin toimitusvaikeuksiin, jotka olisivat voineet haitata
toimituksia Belgiassa ja Luxemburgissa oleville asiakkaille.
- 116.
- Tästä seuraa, että kantajan toimituksia haitanneet vaikeudet eivät olleet tässä
tapauksessa vuoden 1982 sopimuksen täytäntöönpanon pääasiallinen syy. Tällaisessa
tilanteessa kantajan etenkin edellä mainitun asiassa BP vastaan komissio annetun
tuomion ja asetuksen N:o 1983/83 perustelukappaleiden valossa esittämät
perustelut, joiden mukaan sen menettely oli lainmukaista saatavuusongelmien
vuoksi, eivät ole merkityksellisiä tämän asian tutkinnan kannalta.
- 117.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa, että 5.6.1990 päivätyn BASF:n
sisäisen muistiomerkinnän mukaan Accinauto oli saanut erityisluvan toimittaa
tavaraa IMF:lle seuraavasti:
[IMF-] yhtiön omistaja Derbyssa vaati, että Accinauton automaalitoimituksia
(vuonna 1989 noin 10 tonnia) jatketaan. Dudouet oli siinä vaiheessa hankkinut tälle
asiakkaalle Kunathilta erityisluvan toimituksen suorittamiseksi. Tuolloin lupa
myönnettiin rajoitettuihin toimituksiin Brysselistä. Syy: ei nousua muiden
kauppiaiden toimitusmäärissä Belgiassa. Jos lupaa ei anneta uudelle toimitukselle,meitä uhataan kanteella [ ]. Dudouet odottaa tietoja siitä, miten jatkossa
toimitaan!
- 118.
- Dudouet viittasi 7.6.1989 BASF:lle lähettämässään kirjeessä siihen, millaisessa
yhteydessä tämä erityislupa oli annettu ja pidetty voimassa tuohon päivään asti
seuraavasti:
Glasurit päätti 3 tai 4 vuotta sitten Englantiin suuntautuneen määrältään suuren
rinnakkaistuonnin seurauksena tehdä avullamme kaikkiin varastoistamme myytäviin
tuotteisiin asiakaskohtaiset merkinnät, joiden avulla toimituksen alkuperä voitaisiin
helposti todistaa [ ]. Tämän kaupankäynnin huomioonottaen olemme sopineet
Glasuritin kanssa, että yritämme kanavoida ja normalisoida nämä ostot, jotta
voimme seurata sopimusalueen ulkopuolisesta myynnistä riippumattomasti, miten
paljon asiakkaamme ostavat näitä tuotteita. [ ] Pyydämme ottamaan huomioon,
että jos me hajotamme tämän verkoston, emme voi enää taata Teille, etteivät
meidän 70 kauppiastamme tai suuret autonkoreja valmistavat yritykset joudu
kiusaukseen käydä kauppaa Ison-Britannian kanssa tai ettei niitä pyydetä käymään
sellaista kauppaa, mikä häiritsi näin tuntuvasti sisämarkkinoita.
- 119.
- Näistä erityisen selvistä asiakirjoista käy ilmi, että toisin kuin kantaja väittää,
Accinauto ei ole toiminut itsenäisesti liikesuhteessaan IMF:n kanssa. Seuraava
kesäkuussa 1990 päivätty muistiomerkintä vahvistaa, että BASF käytti
määräysvaltaa Accinauton suorittaman viennin osalta:
Ohessa Accinauton vastaus kysymykseemme siitä, kuinka paljon ainetta [Glasurit]
menee Belgiasta Isoon-Britanniaan. Meidän pitää olettaa, että Dudouet on puhunut
totta. Hän tietää hyvin olevansa riippuvainen meistä eikä halua ottaa riskejä.
- 120.
- Kanneperusteen toinen osa, jonka mukaan komissio oli tehnyt arviointivirheen
arvioidessaan vuoden 1982 sopimuksen täytäntöönpanoa, on siten hylättävä.
Kolmas osa: Sopimuksesta kilpailulle ja jäsenvaltioiden väliselle kaupalle aiheutuvat
vaikutukset
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 121.
- Kantaja arvostelee komissiota siitä, että se ei ole ottanut riittävästi huomioon Ison-Britannian autojen korjausmaalimarkkinoiden erityispiirteitä.
- 122.
- Se esittää, että näiden tuotteiden markkinointikustannukset olivat ja ovat
edelleenkin Yhdistyneessä kuningaskunnassa muiden Euroopan maiden
markkinoiden kustannuksia korkeampia. Siitä, että niin sanotut uuden teknologian
tuotteet tulevat Ison-Britannian markkinoille vasta varsin myöhään, seuraa, että
BASF C & I:lle aiheutuu lisäkustannuksia tämän teknologian tutuksi tekemisestä
ja korjaamojen jälkimarkkinoinnin varmistamisesta. Useita merkkejä myyvät
kauppiaat ja rinnakkaistuojat, jotka eivät tarjoa teknistä tukea ja joiden
tuotevalikoima ei ole täydellinen, hyötyvät valmistajan ja sen yksinmyyjän
tarjoamista palveluista ilmaiseksi.
- 123.
- Kantajan mukaan Glasurit-tuotteiden rinnakkaistuonti laajeni Yhdistyneen
kuningaskunnan ja muiden yhteisön maiden autojen korjausmaalituotemarkkinoiden
välisten hintaerojen takia. Tämä ero johtuu ennen kaikkea Yhdistyneen
kuningaskunnan korkeammista markkinointikustannuksista, mutta sen syynä on
myös 1980-luvun alusta lähtien Belgiassa toteutettu hintavalvontajärjestelmä, jonka
käyttöönotosta Belgian valtio päätti kuluttajahintojen nousemisen estämiseksi.
- 124.
- Komissio on kantajan mukaan kuitenkin arvioinut virheellisesti, että Glasurit-tuotteiden asema Ison-Britannian markkinoilla sekä Belgian ja Yhdistyneen
kuningaskunnan välinen hinnanero olisi voinut edistää merkittävästi vuoden 1982
sopimuksella estettyä rinnakkaistuontia.
- 125.
- Kantaja kiistää riidanalaisen päätöksen 16 perustelukappaleessa ilmoitettujen
markkinaosuuksien paikkansapitävyyden; näiden osuuksien on oletettu esittävän
Glasurit-tuotteiden rinnakkaistuonnin osuutta kyseisten tuotteiden
kokonaismyynnistä Ison-Britannian markkinoilla vuosina 19861990. Tosiasiassa
rinnakkaistuonnin arvo oli pysynyt kunakin vuonna selvästi alle 2 000 000 DEM:n
vuodessa, ja Accinauton kokonaismyynti IMF:lle oli selvästi alle 500 000 DEM:aa
vuodessa parhaimpinakin vuosina.
- 126.
- BASF katsoo, että kilpailuasioissa huomioonotettavat hinnat ovat jälleenmyyjän
nettomyyntihintoja, jotka saadaan vähentämällä hinnastohinnoista ostajalle
myönnetyt alennukset. Sen mukaan Belgian ja Yhdistyneen kuningaskunnan
hintojen ero pienenee tuntuvasti, kun otetaan huomioon nettomyyntihinnat, eikä
hinnastohintoja. Kantaja viittaa esimerkkinä tuotelinjojen 21 ja 54 tuotteiden
hinnastohinnan ja Accinauton ja BASF C & I:n vuonna 1988 käyttämien
nettohintojen välisiin eroihin. Tästä seuraa, että rinnakkaistuonti kannatti
ainoastaan, jos tuojalle myönnettiin riittävän suuri alennus.
- 127.
- Kantaja esittää hintaerojen osalta uusia lukuja. Se katsoo, että sen asiakirjoihin
liittämät liitteet 55 ja 56 osoittavat, että BASF & I:n myöntämät alennukset
saattoivat tosiasiallisesti olla 52 prosentin suuruisia, mistä johtuen Yhdistyneen
kuningaskunnan nettomyyntihinnat olivat hyvin lähellä Accinauton Belgiassa
käyttämiä nettohintoja siitä huolimatta, että hinnastohinnat poikkesivat toisistaan.
Kantaja muistuttaa siitä, että se oli esittänyt väitetiedoksiantoon antamansa
vastauksen yhteydessä komissiolle vuosia 19881991 koskevan hintojen
vertailutaulukon. Taulukosta käy ilmi, että BASF toimitti osan tavaroista
halvemmalla Yhdistyneeseen kuningaskuntaan kuin Belgiaan, ja se selitti sen, miksi
IMF vaati lakkaamatta suurempia alennuksia Accinautolta.
- 128.
- Komissio oli myös jättänyt ottamatta huomioon sen, että Accinauton lisäksi myös
muissa jäsenmaissa olevat jälleenmyyjät pystyivät toimimaan Yhdistyneeseen
kuningaskuntaan suuntautuneen rinnakkaismyynnin hankintalähteinä. Kantajan
tämänhetkisten tietojen mukaan kyseisenä ajankohtana suuri määrä yrityksiä oli
myynyt Accinauton ohella Glasurit-tuotteita Yhdistyneeseen kuningaskuntaan
tapahtuvaa vientiä varten. Rinnakkaistuojat tunsivat erinomaisesti yhteisön eri
maiden hankintalähteet ja ostivat tuotteita yhteisostoina jälleenmyyjiltä, joiden
hinnat olivat kulloisenkin tuotelinjan osalta kaikkien edullisimmat. Se seikka, että
IMF hankki itselleen Accinautolta tiettyjä tuotteita Calbrook Cars Ltd:n lukuun,
vaikka tämä sai muita tuotteita paremmilla ehdoilla Alankomaista ja Saksasta,
todistaa tämän oikeaksi.
- 129.
- Kantajan mukaan Accinauton viemät määrät olivat ainoastaan murto-osa Glasurit-kaksikomponenttituotteiden rinnakkaistuonnin kokonaismäärästä, jonka osuus
näiden tuotteiden Ison-Britannian markkinoiden myynnistä oli enintään
1 prosenttia. Se kiistää siten sen, että komission päätelmä, jonka mukaan
sääntöjenvastaiseksi väitetyllä sopimuksella olisi ollut tuntuvia vaikutuksia
jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, olisi oikea.
- 130.
- Vastaajan mukaan riidanalaisessa päätöksessä todetut hintaerot ilmenevät BASF:ltä
löydetyistä asiakirjoista ja nämä erot olivat omiaan kannustamaan rinnakkaistuontia
Belgiasta Yhdistyneeseen kuningaskuntaa. Asiassa ei ole näytetty, että BASF C & I
olisi myöntänyt kantajan sen myöntämäksi väittämiä huomattavia alennuksia, jotka
olisivat alentaneet tuotelinjojen 21 ja 54 Glasurit-tuotteiden nettomyyntihintojen
välisiä tosiasiallisia eroja. Jos näiden alennusten määrä olisi todellakin ollut
keskimäärin 50 prosenttia, ne olisivat olleet selvästi muilla sopimusalueilla
myönnettyjä alennuksia suurempia. Joka tapauksessa kantaja myöntää itse
kannekirjelmässään, että Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja muissa jäsenvaltioissa
noudatettujen hintojen erot olivat yksi rinnakkaistuontiin johtaneista seikoista.
- 131.
- Komissio katsoo näyttäneensä, että kysymyksessä oleva sopimus oli omiaan
vaikuttamaan tuntuvasti jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, ja toteaa, että se ei ole
velvollinen näyttämään toteen, että jäsenvaltioiden väliseen kauppaan olisi
tosiasiassa vaikutettu tuntuvasti (asia 19/77, Miller v. komissio, tuomio 1.2.1978,
Kok. 1978, s. 131, 15 kohta). Se korostaa, että se on suorittanut tarvittavat
tutkimukset ja esittänyt riidanalaisessa päätöksessä kysymyksessä olevien yritysten
markkina-asemaa, niiden tuotannon ja viennin laajuutta ja hintapolitiikkaa koskevat
päätelmänsä.
- 132.
- Kantajan esittämät uudet taulukot, jotka koskevat BASF C & I:n neljälle
pääasiakkaalleen vuosina 1988 ja 1989 myöntämiä alennuksia, eivät ole vakuuttavia.
Liitteen 54 avulla ei voida myöskään näyttää, että Belgiassa ja Yhdistyneessä
kuningaskunnassa noudatettujen hintojen erot olisivat olleet merkityksettömiä.
Komissio toteaa huomanneensa, että tuotelinjojen 21 ja 54 tuotteiden hinnanerot,
jotka olivat olleet huomattavia vuosina 198586, olivat selvästi pienentyneet vuosina
19891990. Kantaja pyrki kuitenkin juuri rinnakkaistuonnin takia
yhdenmukaistamaan näissä kahdessa maassa käytetyt hinnat, mikä osoittaa, miten
tärkeää on, että rinnakkaistuontia voidaan harjoittaa vapaasti.
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 133.
- 81 EY artiklan 1 kohdassa kielletään kaikki yritysten väliset sopimukset, joiden
tarkoituksena on rajoittaa kilpailua yhteismarkkinoilla, tai joista seuraa, että kilpailu
rajoittuu näillä markkinoilla, edellyttäen, että ne ovat omiaan vaikuttamaan
jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee, että
lauseke, jonka tarkoituksena on kieltää ostajaa jälleenmyymästä tai viemästä
hankkimaansa tavaraa, on omiaan jakamaan markkinoita ja näin ollen
vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan (em. asia Miller v. komissio,
tuomion 7 kohta ja yhdistetyt asiat C-89/85, C-104/85, C-114/85, C-116/85, C-117/85
ja C-125/85C-129/85, Ahlström Osakeyhtiö ym. v. komissio, ns. sellutapaus, tuomio
31.3.1993, Kok. 1993, s. I-1307, 176 kohta). Jos todetaan, että vähintään yhden
kilpailua rajoittavan sopimuksen osapuolen myynti muodostaa muun kuin vähäisenä
pidettävän osuuden kyseisistä markkinoista, asiassa on sovellettava 81 EY artiklan
1 kohtaa (em. asia Miller v. komissio, tuomion 10 kohta ja em. asia Parker Pen v.
komissio, tuomion 44 kohta).
- 134.
- Tässä tilanteessa kantaja ei kiistä komission käyttämää kyseisten tuotteiden
markkinoiden määritelmää, joka on autojen korjausmaalituotteiden brittiläiset
markkinat, eikä sitä, että sen osuus näistä markkinoista oli vuonna 1991
16 prosenttia, josta 12 prosenttia koostui Glasurit-tuotteista. Kantaja on eri mieltä
ainoastaan vastaajan riidanalaisen päätöksen 16 perustelukappaleessa toteamasta
rinnakkaistuonnin määrästä. Ottaen huomioon BASF:n aseman kyseisillä
markkinoilla sekä sen kantajan itsensä myöntämän seikan, että Glasurit-tuotteiden
hinnat olivat kyseisillä markkinoilla vuosina 19861991 keskimäärin muiden
jäsenvaltioiden markkinoilla, erityisesti Belgiassa, noudatettuja hintoja korkeampia,
komissio on päätellyt aivan oikein, että sääntöjenvastaiseksi katsottu sopimus oli
omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.
- 135.
- Näin ollen on todettava, että kyseinen sopimus on tarkoituksensa perusteella
81 EY artiklan 1 kohdassa tarkoitettu kielletty kilpailunrajoitus ilman, että olisi
tarpeen, kuten kantaja väittää, tutkia, onko sillä ollut tuntuvia vaikutuksia kyseisillä
markkinoilla (asia 56/64 ja 58/64, Consten ja Grundig v. komissio, tuomio 13.7.1966,
Kok. 1966, s. 429 ja asia T-43/92, Dunlop Slazenger v. komissio, Kok. 1994,
s. II-441, 127 kohta).
- 136.
- Edellä olevasta seuraa, että kantajan muut kanneperusteet, jotka se on esittänyt
komission toteamaa perustamissopimuksen edellä mainitun määräyksen rikkomista
vastaan, ovat tehottomia, koska siinäkään tapauksessa, että nämä kanneperusteet
olisivat perusteltuja, ne eivät voisi johtaa sellaiseen toteamukseen, että
tarkoitukseltaan ja laajuudeltaan tässä tapauksessa esillä olevan kaltaisella
sopimuksella ei rikottaisi yhteisön kilpailusääntöjä.
Neljäs osa: Rikkomisen päättyminen
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
- 137.
- Kantaja väittää, että jos oletetaan, että kilpailusääntöjä olisi rikottu, sellainenrikkominen päättyi viimeistään kesäkuun lopussa 1990. Komission olisi pitänyt
todeta, että kantajan Accinautolle 21.6.1990 osoittama kirje osoitti selvästi, että
tämä saattoi vapaasti itse päättää myynneistään. Joka tapauksessa komissio on itse
myöntänyt, että 22.6.1990 päivätty, BASF:n IMF:n asianajajille osoittama kirje,
jonka jäljennös toimitettiin Accinautolle, oli riittävän ymmärrettävä ja selvä tältä
osin.
- 138.
- Vastaaja toistaa päätelmänsä, jonka mukaan kilpailua rajoittava sopimus päättyi
vasta silloin, kun osapuolet poistivat sääntöjenvastaiseksi väitetyn lausekkeen
sopimuksesta. Se katsoo, että tilanne huomioonottaen Accinauto ei voinut tulkita
kantelijan asianajajille kesäkuussa 1990 lähetetyn kirjeen jäljennöksen tarkoittavan
sitä, että kantaja luopuisi vuoden 1982 sopimuksen 2.2 §:ssä itselleen varaamasta
viennin hyväksymisoikeudesta. Kirjeen tarkoitus oli yksinomaan varoittaa IMF:n
taholta mahdollisesti tulevista vaatimuksista.
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 139.
- Koska riidanalaisessa päätöksessä todettu kilpailusääntöjen rikkominen on tehty
siten, että sopimusosapuolet ovat tehneet yksinmyyntisopimuksen ja osallistuneet
sopimukseen, jonka yksi lauseke oli 81 EY artiklan 1 kohdan vastainen, komissio
on voinut täysin perustellusti katsoa, että rikkominen päättyi vasta silloin, kun
osapuolet poistivat kysymyksessä olevan lausekkeen sopimuksesta. Oikeuskäytännön
mukaan se, etteivät sopimuspuolet ole panneet täytäntöön lauseketta, jonka
tarkoituksena on rajoittaa kilpailua, ei riitä perusteeksi sille, ettei lauseke kuulu
81 EY artiklan 1 kohdan kiellon soveltamisalaan (em. asia Miller v. komissio,
tuomion 7 kohta ja em. yhdistetyt asiat Ahlström Osakeyhtiö ym. v. komissio,
tuomion 175 kohta). Tässä tapauksessa kantajan mainitsemilla kirjeillä ei näytetä,
että osapuolilla olisi tosiasiallisesti ollut tarkoitus luopua sääntöjenvastaiseksi
katsotusta lausekkeesta. Nimittäin kuten komissio on katsonut, 22.6.1990 päivätyssä
kirjeessä käytettyjen selvempien sanamuotojen tarkoituksena oli tosiasiassa
lieventää kantelijana olevan IMF:n kilpailua rajoittavan menettelyn takia osapuolia
kohtaan esittämää arvostelua.
- 140.
- Kaikesta edellä olevasta seuraa, että 81 EY artiklan 1 kohdan rikkomisesta esitetty
kanneperuste on hylättävä.
Kanneperuste, jonka mukaan sakkojen määrää vahvistettaessa on käytetty
harkintavaltaa väärin
Asianosaisten esittämät väitteet ja niiden perustelut
- 141.
- Kantaja arvostelee komissiota siitä, että se käyttänyt väärin harkintavaltaansa
jättäessään ottamatta huomioon sakkojen määrää vahvistaessaan sen, että
tapahtuneeksi väitetty rikkominen oli vähäinen ja että se kesti lyhyen ajan, että
kantajan taloudellinen tilanne oli vaikea ja että sen tarkoituksena ei ollut toimia
lainvastaisesti.
- 142.
- BASF katsoo, että rikkomisen vakavuutta on arvioitava niiden vaikutusten
perusteella, joita kilpailua rajoittavaksi väitetyllä sopimuksella on ollut kaupalle.
Sääntöjenvastaiseksi väitetyllä sopimuksella ei ole ollut kuitenkaan mitään
vaikutuksia, koska osapuolet eivät ole panneet sitä täytäntöön. Vaikka sitä olisi
sovellettukin, se ei olisi vaikuttanut Belgiasta Yhdistyneeseen kuningaskuntaan
suuntautuneeseen rinnakkaistuontiin. Tavarantoimituksista on kieltäydytty
ainoastaan kerran joulukuussa 1990 , mutta sekään ei johtunut sopimuksesta,
vaan Accinauton itsenäisesti tekemästä päätöksestä. Lisäksi sen rinnakkaistuonnin,
jota vuoden 1982 sopimus koski, määrä oli merkityksetön Glasurit-tuotteiden
kokonaismyyntiin Yhdistyneessä kuningaskunnassa verrattuna.
- 143.
- Rikkomisen kestoa arvioidessaan komissio oli ottanut virheellisesti perustaksi koko
sopimuksen voimassaoloajan, joka oli sen tekemisen 8.10.1982 ja uuden sopimuksen
voimaantulon 1.1.1992 välinen aika. Toisaalta vastaaja oli itse myöntänyt, että
sopimuksen vaikutukset olivat tuntuneet vasta vuodesta 1986 lähtien. Toisaalta
Accinauto oli kieltäytynyt ainoastaan kerran toimittamasta tavaraa ja kantaja oli
ilmoittanut sille selvästi viimeistään kesäkuussa 1990, että se sai vapaasti myydä
passiivisesti tuotteita yhteisön jäsenmaissa. Kantaja katsoo näin ollen, että asiassa
on menetelty virheellisesti, kun siinä on otettu huomioon sopimuksen koko
voimassaoloaika, ja että tällaisella menettelyllä on loukattu vakavasti
suhteellisuusperiaatetta.
- 144.
- Kantaja katsoo myös, että sakon tehtävänä ei saa olla yrityksen taloudellisten
vaikeuksien pahentaminen pysyvästi, vaikkakin se on seuraamus lain rikkomisesta
ja sillä pyritään ehkäisemään ennakolta tällaisia rikkomuksia. Sakon määrää
määrätessään komissio ei olisi saanut jättää kokonaan ottamatta huomioon sitä,
että BASF C & I oli kärsinyt suuria tappioita vuosina 19851995 ja että kantajaa
itseään koskevat ennusteet näyttivät tappiollisilta vuodelle 1995. Tällaisessa
tilanteessa olisi ollut asianmukaista asettaa symbolinen sakko.
- 145.
- Kantaja korostaa vielä, että sen sopimuksen tekemisaikaan konsultoimat lakimiehet
olivat katsoneet, että kysymyksessä oleva lauseke oli yhteisön oikeuden mukainen.
Sopimuspuolet ja niiden henkilökunta eivät siten olleet tämän sopimuksen
voimassaoloaikana tietoisia siitä, että ne rikkoisivat perustamissopimuksen
kilpailusääntöjä.
- 146.
- Komissio muistuttaa siitä, että vientikielloilla rikotaan vakavasti kilpailusääntöjä,
koska niiden tarkoituksena on ylläpitää keinotekoisesti jäsenvaltioiden
markkinoiden välisiä hintaeroja ja niillä vaarannetaan jäsenvaltioiden välisen
kaupan vapaus (yhdistetyt asiat 100/80, 101/80, 102/80 ja 103/80, Musique Diffusion
française ym. v. komissio, tuomio 7.6.1983, Kok. 1983, s. 1825, 107 kohta). Sen
rinnakkaistuonnin markkinaosuus, johon rikkominen vaikuttaa, ei ole
merkityksellinen rikkomisen vakavuuden määrittämisen kannalta. Sitä paitsi
komissio on käsityksensä mukaan jo osoittanut vääriksi kantajan väitteet siitä, että
vuoden 1982 sopimuksella ei olisi ollut taloudellisia vaikutuksia muun muassa
Belgiasta Yhdistyneeseen kuningaskuntaan suuntautuneeseen rinnakkaistuontiin tai
että sopimus ei olisi vaikuttanut Accinauton päätöksiin.
- 147.
- Vastaajan mukaan kilpailusääntöjen rikkominen on alkanut kyseisen
yksinmyyntisopimuksen tekemispäivänä, kun sopimuksessa määrättiin valmistajan
hyväksymisoikeudesta, ja jatkunut koko sopimuksen voimassaoloajan (yhdistetyt
asiat 96/82102/82, 104/82, 105/82, 108/82 ja 110/82, IAZ ym. v. komissio, tuomio
8.11.1983, Kok. 1983, s. 3369, 59 kohta). Pelkästään sillä, että Accinauto ei ole
vastannut kantajan 21.6. ja 22.6.1990 päivättyihin kirjeisiin, ei ole voitu pätevästi
muuttaa vuoden 1982 sopimusta. Sopimuksen 12.2 §:n mukaan nimittäin ainoastaan
kirjallisesti tehdyt sopimuksen muutokset ovat päteviä.
- 148.
- Sakon määrää ei voida alentaa kantajan ja sen tytäryhtiön BASF C & I:n kärsimien
tappioiden takia, koska komissio ei ole velvollinen ottamaan huomioon päätöksen
adressaatin huonoa taloudellista tilannetta. Joka tapauksessa BASF:n vuosina
19851989 autojen korjausmaalituotteiden myynnistä Yhdistyneessä
kuningaskunnassa saama voitto korvasi Ison-Britannian tytäryhtiön samana
ajanjaksona kärsimät tappiot.
- 149.
- Komissio katsoo, etteivät kantajan esittämät perustelut, joiden mukaan kilpailua ei
ollut rajoitettu tahallisesti, koska sopimuspuolet eivät olleet tietoisia siitä, että ne
rikkoivat yhteisön oikeutta, ole paikkansapitävä. Kantajan lakimiesten lain sisällöstä
mahdollisesti tekemä virhearviointi ei ole muuttanut millään tavoin sitä, että
kantajan tarkoituksena oli asettaa Accinautolle tilausten edelleenohjaamisvelvoite
ja valvoa siten Yhdistyneeseen kuningaskuntaan suuntautuvaa rinnakkaistuontia.
- 150.
- Vastaaja kiinnittää lisäksi huomiota siihen, että vahvistaessaan sakon määräksi
2 700 000 ecua se on pysynyt selvästi edellisen tilikauden liikevaihdosta laskettavan
10 prosentin rajan alapuolella, joka on säädetty asetuksen N:o 17 15 artiklan
2 kohdan mukaan sakon ylärajaksi.
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 151.
- Asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohdan mukaan komissio voi päätöksellään
määrätä yrityksille, jotka tahallaan tai tuottamuksesta ovat rikkoneet 81 EY artiklan
1 kohtaa, sakon, joka on vähintään 1 000 ecua ja enintään 1 000 000 ecua taikka
tätä suurempi mutta enintään 10 prosenttia kunkin rikkomiseen osallistuneen
yrityksen edellisen tilikauden liikevaihdosta. Näiden rajojen sisällä sakon suuruutta
määrättäessä otetaan huomioon sekä rikkomisen vakavuus että sen kesto (em. asia
Musique Diffusion francaise ym. v. komissio, tuomion 118 kohta ja asia T-327/94,
SCA Holding v. komissio, tuomio 14.5.1998, Kok. 1998, s. II-1373, 175 kohta).
- 152.
- On todettava, että jotta perustamissopimuksen kilpailusääntöjä voidaan katsoa
rikotun tahallaan, ei ole välttämätöntä, että yritys on ollut tietoinen siitä, että se
rikkoo näiden sääntöjen mukaista kieltoa, vaan riittää, että se on ollut tietoinen
siitä, että sääntöjenvastaiseksi katsotun käyttäytymisen tarkoituksena on ollut
rajoittaa kilpailua (em. asia IAZ ym. v. komissio, tuomion 45 kohta ja asia T-66/92,
Herlitz v. komissio, tuomio 14.7.1994, Kok. 1994, s. II-531, s. 45). Kuten
ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen edellä olevista toteamuksista käy ilmi,
kantaja ei ole voinut olla tietämättä sitä, että vuoden 1982 sopimuksen
sääntöjenvastaiseksi katsotun lausekkeen tarkoituksena on ollut rajoittaa
rinnakkaistuontia ja siten haitata perustamissopimuksella toteutettavaksi haluttujen
yhteismarkkinoiden toteuttamista eristämällä kansalliset markkinat. Asianajajan
mielipide, johon kantaja on vedonnut puolustuksenaan, ei voi olla tältä osin peruste
katsoa, ettei kantaja olisi rikkonut kilpailusääntöjä (em. asia Miller v. komissio,
tuomion 18 kohta).
- 153.
- Tässä tapauksessa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa, että komissio on
noudattanut asetuksen N:o 17 mukaista ylärajaa, koska kyseisessä säännöksessä
viitataan asianomaisen yrityksen kokonaisliikevaihtoon (em. asia Musique Diffusion
francaise ym. v. komissio, tuomion 119 kohta ja asia T-83/91, Tetra Pak v. komissio,
tuomio 6.10.1994, Kok. 1994, s. II-755, 247 kohta). Vastaaja täsmensi istunnossa,
että 2 700 000 ecun määrä on laskettu kertomalla 7,5 prosentilla 36 000 000 ecua,
joka BASF:n antamien tietojen mukaan oli saatu vuonna 1991 Glasurit-tuotteiden
myynnistä Yhdistyneessä kuningaskunnassa, Belgiassa ja Luxemburgissa. Sakon
määrä on siten ainoastaan 0,3 prosenttia BASF:n vuoden 1991
kokonaisliikevaihdosta, joka oli noin 834 000 000 ecua (1 668 000 000 DEM, ks.
edellä 1 kohta).
- 154.
- Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan sakon määrä on porrastettava rikkomiseen
liittyvien seikkojen ja rikkomisen vakavuuden perusteella, ja rikkomisen vakavuutta
arvioitaessa on otettava huomioon aiheutettujen kilpailunrajoitusten laatu (em. asia
Parker Pen v. komissio, tuomion 92 kohta ja yhdistetyt asiat T-213/95 ja 18/96, SCK
ja FNK v. komissio, tuomio 22.10.1997, Kok. 1997, s. II-1739, 246 kohta).
- 155.
- Komissio on katsonut riidanalaisessa päätöksessä täysin oikein, että rikkomista oli
pidettävä erityisen vakavana etenkin aiheutettujen kilpailunrajoitusten laadun ja
BASF:lla autojen korjaustuotemarkkinoilla Euroopassa olevan vahvan aseman
vuoksi.
- 156.
- Komissio ei ole tehnyt rikkomisen kestoa arvioidessaan virhettä siltä osin kuin
tämän rikkomisen on katsottu tapahtuneen siten, että osapuolet ovat tehneet
sopimuksen, jonka yksi lauseke on ollut 81 EY artiklan 1 kohdan vastainen.
Siinäkin tapauksessa, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei olisi voinut
todeta, että tätä lauseketta olisi sovellettu, sen pelkkä olemassaolo saattoi luoda
sellaisen psykologisen tilanteen, joka edisti markkinoiden jakamista (em. asia Miller
v. komissio, tuomion 7 kohta ja em. asia Herlitz v. komissio, tuomion 40 kohta).
Vuoden 1982 sopimuksen tekemisestä alkanut rikkominen päättyi siis vasta silloin,
kun sääntöjenvastaiseksi katsottu lauseke tosiasiallisesti poistettiin.
- 157.
- Samaten on todettava, että komissio on pitänyt lieventävänä seikkana sitä, että
sopimuspuolet ovat lopettaneet rikkomisen 1.1.1992 eli ennen 12.5.1993, jolloin
niille osoitettiin väitetiedoksianto.
- 158.
- Vastaajaa ei voida arvostella siitä, että se ei ole ottanut lieventävänä seikkana
huomioon mahdollista kantajan vaikeaa taloudellista tilannetta. Se nimittäin toisi
kantajalle perusteettoman kilpailuedun niihin yrityksiin verrattuina, jotka ovat
sopeutuneet paremmin markkinaolosuhteisiin (em. asia IAZ ym. v. komissio,
tuomion 55 kohta).
- 159.
- Näin ollen on todettava, että komissio ei ole ylittänyt sakon määrää määrätessään
harkintavaltansa rajoja, kun se on vahvistanut kantajalle asettavan sakon määräksi
2 700 000 ecua.
- 160.
- Kaikesta edellä esitetystä seuraa, että kantajan vaatimukset on hylättävä
kokonaisuudessaan, ilman että olisi tarpeen tutkia sakkojen maksamisen vakuudeksi
annetusta pankkitakauksesta aiheutuneiden kulujen takaisinmaksua koskevaa
vaatimusta.
Oikeudenkäyntikulut
- 161.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan 2 kohdan
mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan
oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska kantaja on hävinnyt
asian ja komissio on vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista, kantaja on
velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Näillä perusteilla
YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN
(ensimmäinen jaosto)
on antanut seuraavan tuomiolauselman:
1) Kanne hylätään.
2) Kantaja velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
VesterdorfMoura Ramos
Mengozzi
|
Julistettiin Luxemburgissa 19 päivänä toukokuuta 1999.
H. Jung
B. Vesterdorf
kirjaaja
presidentti