Väliaikainen versio
UNIONIN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (kolmas jaosto)
25 päivänä huhtikuuta 2024 (*)
Ennakkoratkaisupyyntö – Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Asetus (EU) N:o 1107/2009 – Kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamista koskeva lupa – Lupahakemuksen tutkiminen – 36 artikla – Lupahakemuksen 36 artiklan 1 kohdan nojalla käsittelevän jäsenvaltion suorittamaa tieteellistä riskinarviointia koskeva 36 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun asianomaisen jäsenvaltion harkintavalta – 44 artikla – Luvan peruuttaminen tai muuttaminen – Varovaisuusperiaate – Tehokas oikeussuoja tuomioistuimissa – Tieteellinen ja tekninen nykytietämys
Asiassa C‑308/22,
jossa on kyse SEUT 267 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka College van Beroep voor het bedrijfsleven (taloudellis-hallinnollisten asioiden ylioikeus, Alankomaat) on esittänyt 3.5.2022 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut unionin tuomioistuimeen 11.5.2022, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa
Pesticide Action Network Europe (PAN Europe)
vastaan
College voor de toelating van gewasbeschermingsmiddelen en biociden,
jossa asian käsittelyyn osallistuu
Corteva Agriscience Netherlands BV, aiemmin Dow AgroScience BV (Dow),
UNIONIN TUOMIOISTUIN (kolmas jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja K. Jürimäe sekä tuomarit N. Piçarra ja M. Gavalec (esittelevä tuomari),
julkisasiamies: L. Medina,
kirjaaja: A. Calot Escobar,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä esitetyn,
ottaen huomioon huomautukset, jotka sille ovat esittäneet
– Pesticide Action Network Europe (PAN Europe), edustajinaan H. Muilerman ja G. Simon, experts, sekä M. R. J. Baneke, advocaat,
– Corteva Agriscience Netherlands BV, edustajinaan E. J. H. Gielen ja N. E. Kuijer, advocaten,
– Alankomaiden hallitus, asiamiehinään K. Bulterman ja C. S. Schillemans,
– Saksan hallitus, asiamiehinään J. Möller ja R. Kanitz,
– Irlanti, asiamiehinään M. Browne, Chief State Solicitor, A. Joyce ja M. Lane, avustajanaan D. Fennelly, BL,
– Kreikan hallitus, asiamiehinään K. Konsta, E. E. Krompa, E. Leftheriotou ja M. Tassopoulou,
– Euroopan komissio, asiamiehinään A. C. Becker ja M. ter Haar,
kuultuaan julkisasiamiehen 28.9.2023 pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,
on antanut seuraavan
tuomion
1 Ennakkoratkaisupyyntö koskee kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamisesta sekä neuvoston direktiivien 79/117/ETY ja 91/414/ETY kumoamisesta 21.10.2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1107/2009 (EUVL 2009, L 309, s. 1) 36 artiklan 1 ja 2 kohdan sekä Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 47 artiklan tulkintaa.
2 Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa asianosaisina ovat Pesticide Action Network Europe (PAN Europe) (jäljempänä PAN Europe) ja College voor de toelating van gewasbeschermingsmiddelen en biociden (kasvinsuojeluaineiden ja biosidituotteiden luvat myöntävä Alankomaiden viranomainen, jäljempänä CTGB) ja jossa on kyse CTGB:n päätöksestä hylätä PAN Europen tekemä oikaisuvaatimus CTGB:n päätöksestä, jolla hyväksyttiin Closer-kasvinsuojeluaineen, jonka tehoaineena on sulfoksaflori, markkinoille saattamista Alankomaissa koskevan luvan laajentaminen.
Asiaa koskevat oikeussäännöt
Asetus N:o 1107/2009
3 Asetuksen N:o 1107/2009 johdanto-osan 5, 8, 9, 24, 25, 28 ja 29 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:
”(5) Uuden säädöksen olisi sen soveltamisen yksinkertaistamiseksi ja yhdenmukaisuuden varmistamiseksi jäsenvaltioissa oltava asetus.
– –
(8) Tämän asetuksen tarkoituksena on varmistaa sekä ihmisten ja eläinten terveyden että ympäristön korkeatasoinen suojelu ja turvata samalla yhteisön maatalouden kilpailukyky. Erityistä huomiota olisi kiinnitettävä herkkien väestöryhmien, kuten raskaana olevien naisten, imeväisten ja lasten suojeluun. Olisi sovellettava varovaisuusperiaatetta, ja tässä asetuksessa olisi varmistettava, että yritykset osoittavat, ettei valmistetuilla tai markkinoille saatetuilla aineilla tai tuotteilla ole haitallisia vaikutuksia ihmisten tai eläinten terveyteen tai kohtuuttomia haittavaikutuksia ympäristöön.
(9) Jotta voitaisiin poistaa niin pitkälti kuin mahdollista olemassa olevien kasvinsuojeluaineiden kaupan esteet, jotka johtuvat suojelun erilaisista tasoista jäsenvaltioissa, tässä asetuksessa olisi myös annettava yhdenmukaistetut tehoaineiden hyväksymistä ja kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamista koskevat säännöt, mukaan lukien ne, jotka koskevat lupien vastavuoroista tunnustamista ja rinnakkaisvalmisteiden kauppaa. Tämän asetuksen tarkoituksena on näin ollen lisätä kasvinsuojeluaineiden vapaata liikkuvuutta ja parantaa niiden saatavuutta jäsenvaltioissa.
– –
(24) Lupia koskevilla säännöksillä on taattava suojelun korkea taso. Varsinkin ihmisten ja eläinten terveyden ja ympäristön suojelu olisi asetettava kasvintuotannon parantamisen edelle kasvinsuojeluaineiden lupia myönnettäessä. Ennen kuin kasvinsuojeluaineita saatetaan markkinoille, olisi siksi osoitettava, että niistä on selkeästi hyötyä kasvintuotannolle ja ettei niillä ole haitallisia vaikutuksia ihmisten tai eläinten terveyteen, herkät väestöryhmät mukaan lukien, eikä kohtuuttomia haittavaikutuksia ympäristöön.
(25) Ennustettavuuden, tehokkuuden ja johdonmukaisuuden vuoksi kasvinsuojeluaineiden lupamenettelyt ja ‑ehdot olisi yhdenmukaistettava ottaen huomioon ihmisten ja eläinten terveyden ja ympäristön suojelun yleisperiaatteet.
– –
(28) Hyvää jäsenvaltioiden välistä hallinnollista yhteistyötä olisi lisättävä kaikissa lupamenettelyn vaiheissa.
(29) Vastavuoroisen tunnustamisen periaate on eräs keino varmistaa tavaroiden vapaa liikkuvuus yhteisössä. Päällekkäisen työn välttämiseksi, yrityksille ja jäsenvaltioille koituvan hallinnollisen taakan keventämiseksi ja kasvinsuojeluaineiden entistä yhdenmukaisemman saatavuuden mahdollistamiseksi muiden jäsenvaltioiden olisi hyväksyttävä yhden jäsenvaltion myöntämät luvat, jos niiden maatalouteen, kasvien terveyteen ja ympäristöön (myös ilmastoon) liittyvät olosuhteet ovat vastaavat. Tällaisen vastavuoroisen tunnustamisen helpottamiseksi yhteisö olisi jaettava vyöhykkeisiin, joilla vallitsevat mainitut vastaavat olosuhteet. Yhden tai useamman jäsenvaltion alueelle ominaiset ympäristöön tai maatalouteen liittyvät olosuhteet voivat kuitenkin edellyttää, että jäsenvaltiot tunnustavat hakemuksesta toisen jäsenvaltion myöntämän luvan, muuttavat sitä tai kieltäytyvät antamasta lupaa kasvinsuojeluaineelle alueellaan, jos se on perusteltua ympäristöön tai maatalouteen liittyvien erityisten olosuhteiden vuoksi tai jos tässä asetuksessa säädettyä sekä ihmisten ja eläinten terveyden että ympäristön korkeatasoista suojelua ei voida saavuttaa. Olisi myös voitava asettaa asianmukaisia ehtoja yhteisön politiikan puitteista torjunta-aineiden kestävän käytön aikaansaamiseksi 21 päivänä lokakuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/128/EY [(EUVL 2009, L 309, s. 71)] mukaisesti hyväksytyssä kansallisessa toimintasuunnitelmassa määriteltyjen tavoitteiden suhteen.”
4 Asetuksen 1 artiklan, jonka otsikko on ”Kohde ja tarkoitus”, 3 ja 4 kohdassa säädetään seuraavaa:
”3. Tämän asetuksen tarkoituksena on varmistaa ihmisten ja eläinten terveyden suojelun sekä ympäristönsuojelun korkea taso ja parantaa sisämarkkinoiden toimintaa yhdenmukaistamalla kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamista koskevia sääntöjä ja parantaa samalla maataloustuotantoa.
4. Tämän asetuksen säännökset perustuvat varovaisuusperiaatteeseen sen varmistamiseksi, että markkinoille saatetuilla tehoaineilla tai tuotteilla ei ole haitallisia vaikutuksia ihmisten tai eläinten terveyteen tai ympäristöön. Jäsenvaltiot voivat soveltaa varovaisuusperiaatetta, jos niiden alueelle päästettäviksi tarkoitettujen kasvinsuojeluaineiden aiheuttamista riskeistä ihmisten tai eläinten terveydelle tai ympäristölle vallitsee tieteellinen epävarmuus.”
5 Asetuksen 4 artiklan, jonka otsikko on ”Tehoaineiden hyväksymiskriteerit”, 1–4 kohdassa säädetään seuraavaa:
”1. Tehoaine hyväksytään liitteen II mukaisesti, jos tieteellisen ja teknisen nykytietämyksen perusteella voidaan olettaa, että kyseistä tehoainetta sisältävät kasvinsuojeluaineet mainitussa liitteessä olevissa 2 ja 3 kohdassa säädetyt hyväksymiskriteerit huomioon ottaen täyttävät jäljempänä 2 ja 3 kohdassa säädetyt vaatimukset.
Tehoaineen arvioinnissa on ensin todettava, täyttyvätkö liitteessä II olevissa 3.6.2–3.6.4 kohdassa ja 3.7 kohdassa säädetyt hyväksymiskriteerit. Jos nämä kriteerit täyttyvät, arviointia jatketaan sen määrittämiseksi, täyttyvätkö liitteessä II olevissa 2 ja 3 kohdassa säädetyt muut hyväksymiskriteerit.
2. Kasvinsuojeluaineiden jäämien, jotka syntyvät hyvän kasvinsuojelukäytännön mukaisen käytön seurauksena ja ottaen huomioon realistiset käyttöolosuhteet, on täytettävä seuraavat edellytykset:
a) niillä ei saa olla haitallisia vaikutuksia ihmisten terveyteen, herkät väestöryhmät mukaan luettuina, tai eläinten terveyteen, ottaen huomioon tunnetut kumulatiiviset ja yhteisvaikutukset silloin, kun saatavilla on [Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen (EFSA)] hyväksymät tieteelliset menetelmät tällaisten vaikutusten arvioimiseksi, eikä pohjaveteen;
b) niillä ei saa olla kohtuuttomia haittavaikutuksia ympäristöön.
Toksikologian, ekotoksikologian, ympäristön tai juomaveden kannalta merkityksellisten jäämien mittaamiseksi on oltava yleisesti käytettäviä menetelmiä. Analyyttisten standardien on oltava yleisesti saatavilla.
3. Kasvinsuojeluaineen on hyvää kasvinsuojelukäytäntöä sovellettaessa ja ottaen huomioon realistiset käyttöolosuhteet täytettävä seuraavat edellytykset:
a) sen on oltava riittävän tehokas;
b) sillä ei saa olla välittömiä tai myöhemmin ilmeneviä haitallisia vaikutuksia ihmisten terveyteen, herkät väestöryhmät mukaan luettuna, tai eläinten terveyteen suoraan tai juomaveden (ottaen huomioon juomaveden käsittelyssä muodostuvat aineet), elintarvikkeiden, rehun tai ilman välityksellä, vaikutuksia työterveyteen eikä muita epäsuoria vaikutuksia, ottaen huomioon tunnetut kumulatiiviset ja yhteisvaikutukset silloin, kun saatavilla on [EFSA:n] hyväksymät tieteelliset menetelmät tällaisten vaikutusten arvioimiseksi, eikä pohjaveteen;
c) sillä ei saa olla kohtuuttomia haittavaikutuksia kasveihin tai kasvituotteisiin;
d) se ei saa aiheuttaa tarpeetonta kipua ja tuskaa torjuttaville selkärankaisille;
e) sillä ei saa olla kohtuuttomia haittavaikutuksia ympäristöön, ottaen huomioon erityisesti seuraavat seikat, kun saatavilla on [EFSA:n] hyväksymät tieteelliset menetelmät tällaisten vaikutusten arvioimiseksi:
– –
4. Edellä olevien 2 ja 3 kohdan vaatimukset on arvioitava ottaen huomioon 29 artiklan 6 kohdassa tarkoitetut yhdenmukaiset periaatteet.”
6 Asetuksen N:o 1107/2009 6 artiklassa ilmaistaan edellytykset ja rajoitukset, jotka voidaan asettaa hyväksynnän ehdoksi.
7 Asetuksen 21 artiklan, jonka otsikko on ”Hyväksynnän uudelleentarkastelu”, 3 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Jos [Euroopan] komissio katsoo, että 4 artiklassa säädetyt hyväksymiskriteerit eivät enää täyty tai että 6 artiklan f alakohdan mukaisesti vaadittuja lisätietoja ei ole toimitettu, asetus hyväksynnän peruuttamisesta tai muuttamisesta annetaan 79 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua sääntelymenettelyä noudattaen.
– –”
8 Asetuksen N:o 1107/2009 III lukuun, jonka otsikko on ”Kasvinsuojeluaineet”, kuuluu luvan myöntämistä koskeva 1 jakso, jonka 1 alajakso, jonka otsikko on ”Vaatimukset ja sisältö”, käsittää kyseisen asetuksen 28–32 artiklan.
9 Asetuksen 28 artiklan, jonka otsikko on ”Markkinoille saattamista ja käyttöä koskeva lupa”, 1 kohdassa säädetään, että kyseisen artiklan 2 kohdassa lueteltuja tapauksia lukuun ottamatta kasvinsuojeluainetta ei saa saattaa markkinoille tai käyttää, ellei sille ole annettu kyseisessä jäsenvaltiossa lupaa saman asetuksen mukaisesti.
10 Asetuksen N:o 1107/2009 29 artiklassa, jonka otsikko on ”Markkinoille saattamista koskevaan lupaan sovellettavat vaatimukset”, säädetään seuraavaa:
”1. Kasvinsuojeluaineelle annetaan lupa ainoastaan, jos se 6 kohdassa tarkoitettujen yhdenmukaisten periaatteiden mukaisesti täyttää seuraavat vaatimukset, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 50 artiklan soveltamista:
a) sen tehoaineet, suoja-aineet ja tehosteaineet on hyväksytty;
– –
e) se täyttää kulloinenkin tieteellinen ja tekninen tietämys huomioon ottaen 4 artiklan 3 kohdassa säädetyt vaatimukset;
– –
6. Kasvinsuojeluaineiden arvioimista ja sallimista koskevat yhdenmukaiset periaatteet sisältävät [kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamisesta 15.7.1991 annetun neuvoston direktiivin 91/414/ETY (EYVL 1991, L 230, s. 1)] liitteessä VI olevat vaatimukset, ja niistä säädetään 79 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua neuvoa-antavaa menettelyä noudattaen annetuissa asetuksissa niitä merkittävästi muuttamatta. Myöhemmistä muutoksista näihin asetuksiin päätetään 78 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaisesti.
Näitä periaatteita noudattamalla kasvinsuojeluaineiden arvioinnissa on otettava huomioon tehoaineiden, suoja-aineiden, tehosteaineiden ja apuaineiden välinen vuorovaikutus.”
11 Asetuksen N:o 1107/2009 31 artiklassa, jonka otsikko on ”Lupien sisältö”, säädetään seuraavaa:
”1. Luvassa on määriteltävä ne kasvit tai kasvituotteet ja muut kuin maatalousalueet (esimerkiksi rautatiet, julkiset alueet, varastotilat), joilla kasvinsuojeluainetta saa käyttää, sekä tarkoitukset, joihin kasvinsuojeluainetta saa käyttää.
2. Luvassa on vahvistettava kasvinsuojeluaineen markkinoille saattamista ja käyttöä koskevat vaatimukset. Vaatimuksiin on sisällyttävä vähintään tehoaineiden, suoja-aineiden ja tehosteaineiden hyväksymistä koskevassa asetuksessa säädettyjen ehtojen ja vaatimusten noudattamiseksi välttämättömät käytön ehdot.
– –
3. Edellä 2 kohdassa tarkoitettuihin vaatimuksiin on soveltuvin osin myös sisällyttävä:
a) hehtaarikohtainen enimmäisannos kullakin käyttökerralla;
b) viimeisimmän käyttökerran ja sadonkorjuun välinen ajanjakso;
c) käyttökertojen lukumäärä vuotta kohti.
4. Edellä 2 kohdassa tarkoitettuihin vaatimuksiin voivat kuulua:
a) kasvinsuojeluaineen jakelua ja käyttöä koskeva rajoitus – –
b) velvoite, jonka mukaan ennen aineen käyttöä asiasta on tiedotettava kaikille naapureille, jotka saattavat altistua kulkeumalle ja jotka ovat pyytäneet saada tiedon;
c) ohjeet asianmukaisesta käytöstä integroidun torjunnan periaatteiden mukaisesti – –
d) käyttäjäryhmien määrittely, kuten ammatti- tai muu kuin ammattikäyttö;
e) hyväksytty merkintä;
f) käyttökertojen välinen aika;
g) tarvittaessa viimeisimmän käyttökerran ja kasvintuotteen kulutuksen välinen ajanjakso;
h) työhygieeninen varoaika;
i) pakkauskoko ja ‑materiaali.”
12 Asetuksen N:o 1107/2009 III lukuun kuuluvan lupien myöntämistä koskevan 1 jakson 2 alajakso, joka otsikko on ”Menettely”, sisältää asetuksen 33–39 artiklan.
13 Asetuksen 33 artiklan, jonka otsikko on ”Lupaa tai luvan muuttamista koskeva hakemus”, 1 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Hakijan, joka haluaa saattaa kasvinsuojeluaineen markkinoille, on haettava lupaa tai luvan muutosta itse tai edustajan kautta jokaisessa jäsenvaltiossa, jossa kasvinsuojeluaine aiotaan saattaa markkinoille.”
14 Asetuksen 35 artiklassa, jonka otsikko on ”Hakemuksen käsittelevä jäsenvaltio”, säädetään seuraavaa:
”Hakemuksen käsittelee hakijan ehdottama jäsenvaltio, jollei muu samalla vyöhykkeellä sijaitseva jäsenvaltio halua ottaa sitä käsiteltäväkseen. Hakemuksen käsittelevän jäsenvaltion on ilmoitettava asiasta hakijalle.
Hakemuksen käsittelevän jäsenvaltion pyynnöstä toisen jäsenvaltion, joka sijaitsee samalla vyöhykkeellä, jolla hakemus on toimitettu, on tehtävä sen kanssa yhteistyötä työtaakan tasapuolisen jakautumisen varmistamiseksi.
Muut jäsenvaltiot, jotka sijaitsevat samalla vyöhykkeellä, jolla hakemus on toimitettu, eivät saa käsitellä asiaa sinä aikana, jona hakemusta käsittelevä jäsenvaltio tutkii sitä.
Jos hakemus on tehty useammalla kuin yhdellä vyöhykkeellä, hakemusta arvioivien jäsenvaltioiden on päästävä yhteisymmärrykseen sellaisten tietojen arvioinnista, jotka eivät liity ympäristöä tai maataloutta koskeviin olosuhteisiin.”
15 Asetuksen 36 artiklassa, jonka otsikko on ”Lupahakemuksen tutkiminen”, säädetään seuraavaa:
”1. Hakemuksen käsittelevän jäsenvaltion on kulloisenkin tieteellisen ja teknisen tietämyksen perusteella suoritettava riippumaton, objektiivinen ja avoin arviointi käyttäen hakemusta tehtäessä saatavilla olevia ohjeasiakirjoja. Sen on annettava kaikille samalla vyöhykkeellä sijaitseville jäsenvaltioille mahdollisuus esittää arvioinnissa huomioon otettavia huomautuksia.
Sen on sovellettava 29 artiklan 6 kohdassa tarkoitettuja kasvinsuojeluaineiden arvioimista ja sallimista koskevia yhdenmukaisia periaatteita määrittääkseen mahdollisuuksien mukaan, täyttääkö kasvinsuojeluaine 29 artiklassa säädetyt vaatimukset samalla vyöhykkeellä, kun sitä käytetään 55 artiklan mukaisesti ja todenmukaisissa käyttöolosuhteissa.
Hakemuksen käsittelevän jäsenvaltion on asetettava arviointinsa muiden samalla vyöhykkeellä sijaitsevien jäsenvaltioiden saataville. Arviointikertomuksen muodosta päätetään 79 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua neuvoa-antavaa menettelyä noudattaen.
2. Asianomaisten jäsenvaltioiden on 31 ja 32 artiklan mukaisesti myönnettävä tai evättävä lupa hakemuksen käsittelevän jäsenvaltion päätelmien perusteella.
3. Poiketen siitä, mitä 2 kohdassa säädetään, ja yhteisön lainsäädäntöä soveltaen voidaan asettaa asianmukaisia ehtoja sellaisten 31 artiklan 3 ja 4 kohdassa tarkoitettujen vaatimusten ja muiden riskinhallintatoimenpiteiden osalta, jotka johtuvat käyttöä koskevista erityisolosuhteista.
Jos jäsenvaltion huolenaiheita, jotka liittyvät ihmisten tai eläinten terveyteen taikka ympäristöön, ei voida ottaa huomioon ottamalla käyttöön ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuja kansallisia riskinhallintatoimenpiteitä, jäsenvaltio voi kieltäytyä myöntämästä kasvinsuojeluaineelle lupaa alueellaan, jos sillä on sen erityisistä ympäristöön tai maatalouteen liittyvistä olosuhteistaan johtuen perusteltuja syitä katsoa kyseisen aineen aiheuttavan yhä kohtuuttoman riskin ihmisten tai eläinten terveydelle taikka ympäristölle.
Kyseisen jäsenvaltion on välittömästi ilmoitettava päätöksestään hakijalle ja komissiolle sekä esitettävä sen tekniset tai tieteelliset perustelut.
Jäsenvaltioiden on säädettävä mahdollisuudesta riitauttaa päätös, jolla tällaisia aineita koskeva lupa evätään, kansallisissa tuomioistuimissa tai muissa muutoksenhakuelimissä.”
16 Asetuksen N:o 1107/2009 III lukuun kuuluvan lupien myöntämistä koskevan 1 jakson 4 alajakso, joka otsikko on ”Luvan uusiminen, peruuttaminen ja muuttaminen”, sisältää asetuksen 43–46 artiklan.
17 Asetuksen 44 artiklassa, jonka otsikko on ”Luvan peruuttaminen tai muuttaminen”, säädetään seuraavaa:
”1. Jäsenvaltiot voivat milloin tahansa tarkastella lupaa uudelleen, jos on merkkejä siitä, että jokin 29 artiklassa tarkoitettu vaatimus ei enää täyty.
– –
2. Jos jäsenvaltio aikoo peruuttaa luvan tai muuttaa sitä, sen on ilmoitettava asiasta luvanhaltijalle ja annettava tälle mahdollisuus esittää huomautuksia tai lisätietoja.
3. Jäsenvaltio voi tilanteen mukaan peruuttaa luvan tai muuttaa sitä, jos
a) 29 artiklassa tarkoitetut vaatimukset eivät enää täyty;
b) luvan myöntämisen perusteena olevista seikoista on annettu virheellisiä tai harhaanjohtavia tietoja;
c) lupaan sisältyvä edellytys ei täyty;
d) käyttötapaa ja käytettäviä määriä voidaan tieteellisen ja teknisen tietämyksen kehityksen perusteella muuttaa; tai
e) luvanhaltija ei noudata tästä asetuksesta johtuvia velvoitteita.
4. Jos jäsenvaltio 3 kohdan mukaisesti peruuttaa luvan tai muuttaa sitä, sen on välittömästi ilmoitettava asiasta luvanhaltijalle, muille jäsenvaltioille, komissiolle ja [EFSA:lle]. Muiden samalla vyöhykkeellä sijaitsevien jäsenvaltioiden on peruutettava lupa tai muutettava sitä vastaavasti ottaen huomion kansalliset olosuhteet ja riskinhallintatoimenpiteet lukuun ottamatta tapauksia, joissa on sovellettu 36 artiklan 3 kohdan toista, kolmatta tai neljättä alakohtaa. Tarvittaessa sovelletaan 46 artiklaa.”
18 Asetuksen 56 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Kasvinsuojeluaineen luvanhaltijan on välittömästi ilmoitettava luvan myöntäneille jäsenvaltioille kaikista uusista tiedoista, jotka koskevat kasvinsuojeluainetta taikka kasvinsuojeluaineeseen sisältyvää tehoainetta, sen aineenvaihduntatuotteita, suoja-ainetta, tehosteainetta tai apuainetta ja jotka merkitsevät sitä, että kasvinsuojeluaine ei enää ole 29 artiklassa ja 4 artiklassa vahvistettujen kriteerien mukainen.”
19 Asetuksen 1107/2009 IX luku, jonka otsikko on ”Hätätilanteet”, sisältää sen 69–71 artiklan.
20 Asetuksen 69 artiklassa, jonka otsikko on ”Kiireelliset toimenpiteet”, säädetään seuraavaa:
”Kun on selvää, että tämän asetuksen mukaisesti hyväksytty tehoaine, suoja-aine, tehosteaine tai apuaine tai kasvinsuojeluaine todennäköisesti aiheuttaa vakavan riskin ihmisten tai eläinten terveydelle taikka ympäristölle ja että tällaista riskiä ei voida tyydyttävällä tavalla hallita kyseisen yhden tai useamman jäsenvaltion toimenpitein, on joko komission omasta aloitteesta tai jäsenvaltion pyynnöstä viipymättä toteutettava toimenpiteitä asianomaisen aineen tai tuotteen käytön/ja tai myynnin rajoittamiseksi tai kieltämiseksi 79 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua sääntelymenettelyä noudattaen. Ennen tällaisten toimenpiteiden toteuttamista komissio tarkastelee todisteita ja voi pyytää [EFSA:lta] lausunnon. Komissio voi asettaa määräajan [EFSA:n] lausunnon antamiselle.”
21 Asetuksen X luku, jonka otsikko on ”Hallinnolliset ja rahoitusta koskevat säännökset”, sisältää muun muassa 77 artiklan, jonka otsikko on ”Ohjeasiakirjat” ja jossa säädetään seuraavaa:
”Komissio voi 79 artiklan 2 artiklassa tarkoitettua neuvoa-antavaa menettelyä noudattaen hyväksyä tai muuttaa tämän asetuksen soveltamiseksi laadittuja teknisiä ja muita ohjeasiakirjoja, kuten mikro-organismien, feromonien tai biologisten tuotteiden hakemusten sisältöä koskevia selvityksiä tai ohjeasiakirjoja. Komissio voi pyytää [EFSA:ta] valmistelemaan tällaisia ohjeasiakirjoja tai osallistumaan niiden laadintaan.”
22 Asetuksen 84 artiklan toisessa kohdassa säädetään seuraavaa:
”Komissio antaa 14 päivään kesäkuuta 2011 mennessä:
– –
d) asetuksen, jossa säädetään 36 artiklassa tarkoitetuista kasvinsuojeluaineiden riskien arvioimista koskevista yhdenmukaisista periaatteista”.
23 Asetuksen N:o 1107/2009 liitteessä I määritetään kolme kasvinsuojeluaineiden hyväksymisvyöhykettä, A – Pohjoinen vyöhyke, B – Keskinen vyöhyke ja C – Eteläinen vyöhyke sekä kuhunkin näistä vyöhykkeistä kuuluvat jäsenvaltiot.
24 Asetuksen liite II koskee asetuksen II lukuun perustuvia tehoaineiden, suoja-aineiden ja tehosteaineiden hyväksymismenettelyjä ja ‑kriteerejä.
Asetus (EU) N:o 546/2011
25 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1107/2009 täytäntöönpanosta kasvinsuojeluaineiden arvioimista ja hyväksymistä koskevien yhdenmukaisten periaatteiden osalta 10.6.2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 546/2011 (EUVL 2011, L 155, s. 127), joka annettiin asetuksen N:o 110/2009 29 artiklan 6 kohdan ja 84 artiklan nojalla, 1 artiklassa säädetään seuraavaa:
”[Asetuksen N:o 1107/2009] 29 artiklan 6 kohdassa tarkoitetut kasvinsuojeluaineiden arvioimista ja hyväksymistä koskevat yhdenmukaiset periaatteet annetaan tämän asetuksen liitteessä. ”
26 Asetuksen N:o 546/2011 liitteen I osa, jonka otsikko on ”Yhdenmukaiset periaatteet kemiallisten kasvinsuojeluaineiden arvioimiseksi ja hyväksymiseksi”, käsittää A osaston, jonka otsikko on ”Johdanto” ja jonka 2 kohdassa mainitaan seuraavaa:
”Arvioidessaan hakemuksia ja antaessaan lupia jäsenvaltioiden on
– –
c) otettava huomioon muu tekninen tai tieteellinen tietämys, joka niillä voidaan olettaa olevan ja joka koskee kasvinsuojeluaineen toimivuutta sekä kasvinsuojeluaineen, sen aineosien tai jäämien mahdollisia haittavaikutuksia.”
27 Kyseinen I osa käsittää myös B osaston, jonka otsikko on ”Arviointi” ja jonka 1.1 kohdassa todetaan seuraavaa:
”Jäsenvaltioiden on arvioitava A [osaston] 2 kohdassa tarkoitetut tiedot ottaen huomioon tieteellinen ja tekninen tietämys ja erityisesti
a) määritettävä kasvinsuojeluaineen toimivuus sen tehokkuuden ja fytotoksisuuden mukaan jokaisen käyttötavan osalta, jolle lupaa haetaan; sekä
b) tunnistettava ja arvioitava kasvinsuojeluaineen aiheuttama vaara ja arvioitava ihmisille, eläimille tai ympäristölle todennäköisesti aiheutuvat riskit.”
Pääasia ja ennakkoratkaisukysymykset
28 Closer on kasvinsuojeluaine, jonka sisältämä tehoaine on sulfoksaflori.
29 Sulfoksaflori on hyväksytty Euroopan unionissa tehoaineeksi asetuksen N:o 1107/2009 nojalla tehoaineen sulfoksaflori hyväksymisestä kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1107/2009 mukaisesti ja komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 540/2011 liitteen muuttamisesta 27.7.2015 annetulla komission täytäntöönpanoasetuksella 2015/1295 (EUVL 2015, L 199, s. 8) kyseisen täytäntöönpanoasetuksen liitteessä I vahvistetuin edellytyksin.
30 Dow AgroScience BV (Dow), josta on tullut Corteva Agriscience Netherlands BV (jäljempänä Corteva), haki 30.4.2015 Alankomaiden kuningaskunnalta Closerille myönnetyn markkinoille saattamista koskevan luvan laajentamista koskemaan kaalin ja perunan avomaaviljelyä. Corteva esitti saman hakemuksen mainitun keskisen vyöhykkeen B, johon kuuluvat Belgia, Tšekki, Saksa, Irlanti, Luxemburg, Unkari, Alankomaat, Itävalta, Puola, Romania, Slovenia, Slovakia ja Yhdistynyt kuningaskunta, osalta.
31 Irlanti suoritti asetuksen N:o 1107/2009 36 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna markkinoille saattamista koskevan lupahakemuksen käsittelevänä jäsenvaltiona Closeriin liittyviä riskejä koskevan tieteellisen arvioinnin yhteistyössä muiden jäsenvaltioiden kanssa. Arviointi suoritettiin mehiläisille aiheutuvien vaikutusten osalta EFSA:n 17.10.2002 julkaiseman maanpäällistä ekotoksikologiaa koskevan ohjeasiakirjan perusteella. Irlanti saattoi tutkimuksensa päätökseen vuonna 2016.
32 Irlanti ei käyttänyt tieteellisen riskinarvioinnin yhteydessä 4.7.2013 julkaistua asiakirjaa ”Guidance Document on the risk assessment of plant protection products on bees” (kasvinsuojeluaineiden mehiläisille aiheuttamien riskien arviointia koskeva ohjeasiakirja, jäljempänä vuoden 2013 ohjeasiakirja), jonka EFSA oli laatinut komission vuonna 2011 esittämän pyynnön seurauksena.
33 Irlannin suorittaman tieteellisen riskinarvioinnin perusteella CTGB laajensi 5.4.2019 tekemällään päätöksellä Closerille myönnettyä lupaa koskemaan sen käyttämistä kaalin ja perunan avomaaviljelyssä ja asetti samalla rajoituksen, jonka sanamuoto on seuraava:
”Vaarallinen mehiläisille ja kimalaisille. Mehiläisten ja muiden pölyttävien hyönteisten suojelemiseksi tätä tuotetta ei pidä käyttää viljelykasvien kukinnan aikaan tai viljelykasveilla, jotka eivät ole kukassa, kun mehiläiset ja kimalaiset käyvät niissä aktiivisesti. Käyttö on sallittua vain perunaviljelmien kukinnan jälkeen. Tätä tuotetta ei pidä käyttää kukkivien rikkakasvien läheisyydessä. Poista rikkakasvit ennen kuin ne kukkivat.”
34 PAN Europe teki päätöksestä oikaisuvaatimuksen, jonka CTGB hylkäsi 5.2.2020 tekemällään päätöksellä.
35 PAN Europe nosti näin ollen College van Beroep voor het bedrijfslevenissä (taloudellis-hallinnollisten asioiden ylioikeus, Alankomaat), joka on ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin, kanteen, jolla se vaati 5.2.2020 tehdyn päätöksen kumoamista.
36 PAN Europe väittää ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa, että CTGB:n ei olisi pitänyt laajentaa Closerin luvan soveltamisalaa koskemaan pyydettyä käyttöä Alankomaiden markkinoilla. Se väittää, että Irlannin suorittama tieteellinen riskinarviointi, jonka CTGB otti huomioon, ei perustunut tieteelliseen ja tekniseen nykytietämykseen. Sen mukaan riskinarvioinnin olisi pitänyt perustua vuoden 2013 ohjeasiakirjaan, johon oli koottu uusin tieteellinen tietämys. Koska CTGB ei ottanut huomioon kyseistä asiakirjaa, se vaaransi suojelun korkean tason, johon asetuksella N:o 1107/2009 pyritään. PAN Europe lisää, että aineen tieteellinen riskinarviointi voi perustua kaikkeen uuteen tieteelliseen tai tekniseen tietämykseen riippumatta sen lähteestä tai asiakirjasta, josta tietämys on peräisin. Lisäksi varovaisuusperiaatteesta seuraa, että jos aineen vaikutuksista on epävarmuutta, luvan myöntäminen edellyttää lisätutkimuksia.
37 CTGB esittää ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa, että kasvinsuojeluaineen markkinoille saattamista koskeva lupahakemus on tutkittava hakemusta tehtäessä voimassa olevan säännöstön perusteella, koska oikeusvarmuus edellyttää, että hakijan on voitava tietää edellytykset, jotka hakemuksen jättämisajankohtana on täytettävä. Se esittää myös, että vuoden 2013 ohjeasiakirja ei ollut asetuksen N:o 1107/2009 36 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla ”saatavilla”, koska hakemusta tehtäessä komissio ei ollut vielä ”vahvistanut” sitä tuolloin vallinneen tieteellisen epävarmuuden ja jäsenvaltioiden välisen konsensuksen puuttumisen vuoksi. Se katsoo, että Closerin käyttöön liittyvät riskit voidaan joka tapauksessa poistaa edellä 33 kohdassa mainittuun CTGB:n 5.4.2019 tekemään päätökseen sisällytetyllä rajoituksella, koska lupaa ei myönnetty kukkivia viljelykasveja varten.
38 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii ensimmäiseksi, voiko jäsenvaltio, joka tekee päätöksen kasvinsuojeluaineen markkinoille saattamista koskevasta luvasta (jäljempänä asianomainen jäsenvaltio) tehdä oman arviointinsa tällaiseen aineeseen liittyvistä riskeistä, jos hakemuksen asetuksen N:o 1107/2009 36 artiklan 1 kohdan nojalla käsittelevä jäsenvaltio on jo suorittanut tällaisen arvioinnin kyseisen säännöksen mukaisesti, vai onko asianomaisella jäsenvaltiolla kyseisen asetuksen 36 artiklan 2 kohdan perusteella velvollisuus pitäytyä mainitussa arvioinnissa tällaiselle aineelle myönnettävän luvan osalta ilman oikeutta omaan arviointiin.
39 Kyseinen tuomioistuin esittää tältä osin, että vaikka mainitun asetuksen 36 artiklan 3 kohdan säädetään, että poiketen kyseisen artiklan 2 kohdassa säädetystä saman asetuksen 31 artiklan 3 ja 4 kohdassa tarkoitettujen vaatimusten ja muiden riskinhallintatoimenpiteiden osalta voidaan asettaa asianmukaisia ehtoja, niiden on johduttava käyttöä koskevista erityisolosuhteista. Sen mukaan näin ei kuitenkaan ole pääasiassa kyseessä olevassa tilanteessa, koska keskustelu koskee sitä, onko kyseessä oleva riskinarviointi suoritettava EFSA:n 17.10.2002 julkaiseman maanpäällistä ekotoksikologiaa koskevan ohjeasiakirjan vai vuoden 2013 ohjeasiakirjan perusteella. Mainittu tuomioistuin katsoo joka tapauksessa, että asianomaisen jäsenvaltion ei tarvitse pitäytyä hakemuksen asetuksen N:o 1107/2009 36 artiklan 1 kohdan nojalla käsittelevän jäsenvaltion suorittamassa arvioinnissa, jos arviointi on ristiriidassa varovaisuusperiaatteen kanssa.
40 Toiseksi ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii, voidaanko perusoikeuskirjan 47 artiklassa tarkoitetun tehokkaan oikeussuojan katsoa toteutuvan ja erityisesti voidaanko hakemuksen asetuksen N:o 1107/2009 36 artiklan 1 kohdan nojalla käsittelevän jäsenvaltion suorittama arviointi riitauttaa asianomaisen jäsenvaltion tuomioistuimissa, siinä tapauksessa, että asianomaisen jäsenvaltion on pitäydyttävä mainitussa arvioinnissa. Se mainitsee tältä osin, että Alankomaiden oikeuden mukaan on niin, että jos oikaisuvaatimus kohdistuu hakemuksen asetuksen N:o 1107/2009 36 artiklan 1 kohdan nojalla käsittelevän jäsenvaltion suorittamaan riskinarviointiin, CTGB:n on tutkittava kyseinen arviointi uudelleen perusteellisesti. Jos CTGB katsoo, että arvioinnin perustelut ovat riittämättömät, sen on voitava korvata ne omillaan.
41 Kolmanneksi ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin haluaa tietää, onko hakemuksen asetuksen N:o 1107/2009 36 artiklan 1 kohdan nojalla käsittelevän jäsenvaltion tutkittava suorittamansa riskinarviointi uudelleen siinä tapauksessa, että arvioinnin todetaan olevan riittämättömästi perusteltu, vai onko asianomaisen jäsenvaltion suoritettava uusi arviointi joko yhteistyössä hakemuksen asetuksen N:o 1107/2009 36 artiklan 1 kohdan nojalla käsittelevän jäsenvaltion kanssa tai itsenäisesti. Jos asianomaisella jäsenvaltiolla on oikeus suorittaa oma arviointinsa, nousee esiin kysymys siitä, eikö tämä ole ristiriidassa asetuksen N:o 1107/2009 taustalla olevien yhdenmukaisuus- ja yhtenäistämisperiaatteiden kanssa.
42 Neljänneksi kyseinen tuomioistuin pohtii asetuksen N:o 1107/2009 77 artiklassa tarkoitettujen ohjeasiakirjojen hyväksymiseen viitaten sitä, miten asetuksen N:o 1107/2009 36 artiklan 1 kohdassa olevia ilmaisuja ”kulloisenkin tieteellisen ja teknisen tietämyksen perusteella” ja ”käyttäen hakemusta tehtäessä saatavilla olevia ohjeasiakirjoja” on tulkittava. Se katsoo, että näitä ilmaisuja voidaan tulkita siten, että niissä edellytetään, että hakemuksen kyseisen säännöksen nojalla käsittelevä jäsenvaltio ottaa arvioinnissaan huomioon ainoastaan komission jo vahvistamat ohjeasiakirjat, vaikka niiden sisältämä tieteellinen ja tekninen tietämys ei olisi enää täysin ajan tasalla.
43 Viidenneksi se pohtii, että jos hakemuksen asetuksen N:o 1107/2009 36 artiklan 1 kohdan nojalla käsittelevä jäsenvaltio ei voi suorittaa arviointiaan pelkästään komission jo vahvistamien ohjeasiakirjojen perusteella, onko riittävää, että kyseinen jäsenvaltio suorittaa mainitun arvioinnin sellaisen ohjeasiakirjan perusteella, jonka tiedot ovat saatavilla mutta jota komissio ei ole vielä vahvistanut, vai onko huomioon otettava kaikki tieteellinen ja tekninen tietämys, mukaan lukien sellainen tietämys, jota ei ilmaista ohjeasiakirjoissa. Se mainitsee tältä osin, että asetuksen N:o 1107/2009 29 artiklan 1 kohdan e alakohdassa säädetään kasvinsuojeluaineen markkinoille saattamista koskevan luvan osalta edellytyksestä, jonka mukaan mainitun aineen on kulloinenkin tieteellinen ja tekninen tietämys huomioon ottaen täytettävä asetuksen 4 artiklan 3 kohdassa säädetyt vaatimukset. Kyseisessä säännöksessä ei kuitenkaan mainita ohjeasiakirjoja. Mainittu tuomioistuin korostaa, että myös varovaisuusperiaate puoltaa kaiken saatavilla olevan tieteellisen ja teknisen tietämyksen huomioon ottamista, koska kyseinen periaate edellyttää kattavaa arviointia, joka perustuu luotettavimpiin käytettävissä oleviin tieteellisiin tietoihin ja kansainvälisen tutkimuksen tuoreimpiin tuloksiin.
44 Tässä tilanteessa College van Beroep voor het bedrijfsleven on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:
”1) Onko asianomaisella jäsenvaltiolla, joka päättää asetuksen N:o 1107/2009 36 artiklan 2 kohdan perusteella luvan myöntämisestä kasvinsuojeluaineelle, harkintavaltaa poiketa hakemuksen asetuksen N:o 1107/2009 36 artiklan 1 kohdan perusteella tutkineen vyöhykkeeseen kuuluvan esittelevän jäsenvaltion arvioinnista, ja jos näin on, millainen tämä harkintavalta on?
2) Jos ensimmäiseen kysymykseen on vastattava, että asianomaisella jäsenvaltiolla ei ole lainkaan harkintavaltaa tai harkintavalta on rajallinen, miten perusoikeuskirjan 47 artiklassa tarkoitettu oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin toteutuu? Voidaanko vyöhykkeeseen kuuluvan esittelevän jäsenvaltion suorittaman arvioinnin oikeellisuus riitauttaa täysimääräisesti asianomaisen jäsenvaltion kansallisessa tuomioistuimessa?
3) Jos asianomainen jäsenvaltio tai kyseisen jäsenvaltion tuomioistuin toteaa, että vyöhykkeeseen kuuluvan esittelevän jäsenvaltion arviointi on riittämättömästi perusteltu, missä määrin asianomaisen jäsenvaltion on tällöin otettava vyöhykkeeseen kuuluva esittelevä jäsenvaltio mukaan riittävästi perustellun arvioinnin laatimiseen?
4) Riittääkö, että vyöhykkeeseen kuuluva esittelevä jäsenvaltio suorittaa arvioinnin pelkästään vahvistettujen ohjeasiakirjojen perusteella, vaikka ne perustuvat tieteelliseen ja tekniseen tietämykseen, joka ei ole enää täysin ajan tasalla?
5) Jos edelliseen kysymykseen vastataan kieltävästi, riittääkö, että arvioinnista vastaava jäsenvaltio tukeutuu lisäksi tieteelliseen ja tekniseen tietämykseen, joka sisältyy jo laadittuihin mutta vielä vahvistamattomiin ohjeasiakirjoihin, vai onko vyöhykkeeseen kuuluvan arvioinnista vastaavan jäsenvaltion otettava huomioon kaikki saatavilla oleva, myös ohjeasiakirjoihin sisältymätön tieteellinen ja tekninen tietämys?”
Asian käsittelyn suullisen vaiheen uudelleen aloittamista koskeva pyyntö
45 Corteva vaati julkisasiamiehen 28.9.2023 pidetyssä istunnossa antaman ratkaisuehdotuksen lukemisen johdosta unionin tuomioistuimen kirjaamoon 23.10.2023 toimittamallaan kirjelmällä, että asian käsittelyn suullinen vaihe aloitetaan uudelleen unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 83 artiklan mukaisesti.
46 Kyseisen 83 artiklan mukaan unionin tuomioistuin voi julkisasiamiestä kuultuaan milloin tahansa määrätä asian käsittelyn suullisen vaiheen aloitettavaksi uudelleen erityisesti, jos unionin tuomioistuin katsoo, ettei sillä ole riittävästi tietoa asiasta, tai jos asianosainen on asian käsittelyn suullisen vaiheen päättyneeksi julistamisen jälkeen vedonnut uuteen seikkaan, joka voi olennaisesti vaikuttaa unionin tuomioistuimen ratkaisuun, taikka jos asia on ratkaistava sellaisella perusteella, josta asianosaisella tai Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 23 artiklassa tarkoitetulla osapuolella ei ole ollut tilaisuutta lausua.
47 Pyynnössään Corteva esittää, että julkisasiamiehen ratkaisuehdotus ei ole puolueeton ja siinä tehdään unionin oikeuden säännöksistä contra legem ‑tulkinta sekä tulkitaan unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöä virheellisesti, minkä lisäksi nyt käsiteltäviin ennakkoratkaisukysymyksiin ei voida vastata ratkaisuehdotuksessa annettujen vastausten perusteella.
48 Tältä osin on palautettava mieleen, että SEUT 252 artiklan toisen kohdan mukaan julkisasiamiesten tehtävänä on täysin puolueettomina ja riippumattomina esittää julkisessa istunnossa perustellut ratkaisuehdotukset asioissa, jotka Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön mukaan vaativat heidän myötävaikutustaan, avustaakseen unionin tuomioistuinta sen tehtävässä taata perussopimusten tulkitseminen ja soveltaminen unionin oikeuden mukaisesti.
49 Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus tai perustelut, joiden päätteeksi hän päätyy siihen, eivät sido unionin tuomioistuinta. Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännössä tai työjärjestyksessä ei myöskään määrätä asianosaisten mahdollisuudesta esittää huomautuksia vastaukseksi julkisasiamiehen ratkaisuehdotukseen. Näin ollen se, että asianosainen ei yhdy julkisasiamiehen ratkaisuehdotukseen, ei voi sellaisenaan olla peruste asian käsittelyn suullisen vaiheen aloittamiseksi uudelleen (tuomio 28.9.2023, LACD, C‑133/22, EU:C:2023:710, 22 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
50 Nyt käsiteltävässä asiassa on katsottava, että koska Corteva tyytyy kyseenalaistamaan julkisasiamiehen ratkaisuehdotuksen tietyt katkelmat ja esittämään huomautuksia niiden sisällöstä, asian käsittelyn suullista vaihetta ei ole tarpeen määrätä aloitettavaksi uudelleen.
Ennakkoratkaisukysymysten tarkastelu
Ensimmäinen kysymys
51 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee ensimmäisellä kysymyksellään olennaisilta osin, onko asetuksen N:o 1107/2009 36 artiklaa tulkittava siten, että jäsenvaltio, joka päättää kyseisen asetuksen 36 artiklan 2 kohdan perusteella markkinoille saattamista koskevan luvan myöntämisestä kasvinsuojeluaineelle, voi poiketa tällaisen lupahakemuksen mainitun asetuksen 36 artiklan 1 kohdan nojalla käsittelevän jäsenvaltion suorittamasta kyseiseen aineeseen liittyviä riskejä koskevasta tieteellisestä arvioinnista.
52 Asetuksen N:o 1107/2009 III luku koskee ”kasvinsuojeluaineita”. Kyseisen luvun 1 jaksossa säädetään lupien myöntämisestä kasvinsuojeluaineille. Kyseisen jakson 1 alajaksossa, joka sisältää asetuksen 28–32 artiklan, säädetään lupien edellytykseksi asetettavista vaatimuksista ja niiden sisällöstä. Kyseisen jakson 2 alajaksossa, joka sisältää asetuksen 33–39 artiklan, säädetään puolestaan noudatettavasta menettelystä.
53 Asetuksen N:o 1107/2009 33 artiklan 1 kohdasta ilmenee, että hakijan on haettava lupaa jokaisessa jäsenvaltiossa, jossa kasvinsuojeluaine aiotaan saattaa markkinoille. Asetuksen 35 artiklan ensimmäisen kohdan mukaan hakemuksen käsittelee yksi ainoa jäsenvaltio eli hakijan ehdottama jäsenvaltio, jollei muu samalla vyöhykkeellä sijaitseva jäsenvaltio halua ottaa sitä käsiteltäväkseen.
54 Kyseisen asetuksen 35 artiklan toisen kohdan ja 36 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan toisen virkkeen mukaan kyseisellä vyöhykkeellä sijaitsevien muiden jäsenvaltioiden on tehtävä yhteistyötä työtaakan tasapuolisen jakautumisen varmistamiseksi. Näillä jäsenvaltioilla on myös mahdollisuus esittää huomautuksia, jotka tutkitaan kasvinsuojeluainetta koskevan riskinarvioinnin yhteydessä.
55 Asetuksen N:o 1107/2009 36 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä ja toisessa alakohdassa tarkoitetun riskinarvioinnin suorittaa kuitenkin yksinomaan hakemuksen kyseisen asetuksen 36 artiklan 1 kohdan nojalla käsittelevä jäsenvaltio, eikä kyseinen arviointi edellytä muiden samaan vyöhykkeeseen kuuluvien jäsenvaltioiden hyväksyntää.
56 Mainitun asetuksen 36 artiklan 2 kohdan mukaan asianomaisten jäsenvaltioiden eli jäsenvaltioiden, joilta on haettu markkinoille saattamista niiden alueella koskevaa lupaa, on myönnettävä tai evättävä kyseinen lupa mainitun arvioinnin perusteella.
57 Tällaisessa asiayhteydessä ei ole poissuljettua, että asianomainen jäsenvaltio ei jaa asetuksen N:o 1107/2009 36 artiklan 1 kohdan ensimmäisen ja toisen alakohdan nojalla suoritetun riskinarvioinnin yhteydessä tehtyjä päätelmiä. Tämä tilanne voi syntyä riippumatta siitä, onko jäsenvaltio esittänyt huomautuksensa kyseistä riskinarviointia koskevassa menettelyssä vai ei.
58 Tältä osin on mainittava, että kyseisen asetuksen 36 artiklan 3 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetään asianomaisen jäsenvaltion mahdollisuudesta asettaa yhtäältä alueellaan myönnettävän luvan sisältöä ja kestoa koskevia asianmukaisia ehtoja ja toisaalta edellyttää muita käyttöä koskevista erityisolosuhteista johtuvia riskinhallintatoimenpiteitä.
59 Lisäksi on niin, että jos tällaisilla kansallisilla riskinhallintatoimenpiteillä ei voida vastata asianomaisen jäsenvaltion ihmisten tai eläinten terveyteen tai ympäristöön liittyviin huolenaiheisiin, se voi evätä kasvinsuojeluaineen luvan alueellaan kyseisen asetuksen 36 artiklan 3 kohdan toisen alakohdan mukaisesti sillä perusteella, että sen erityisistä ympäristöön tai maatalouteen liittyvistä olosuhteista johtuen kyseisestä aineesta aiheutuu yhä kohtuuton riski ihmisten tai eläinten terveydelle taikka ympäristölle.
60 Edellä esitetystä seuraa, että asetuksen N:o 1107/2009 36 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut asianomaiset jäsenvaltiot, joilla on käytettävissään muun jäsenvaltion kyseisen artiklan 1 kohdan nojalla suorittama arviointi, voivat mainitun artiklan 3 kohdassa säädetyissä rajoissa edellyttää riskinhallintatoimenpiteitä tai jopa evätä tällaiselta aineelta luvan alueellaan välttääkseen kohtuuttoman riskin ihmisten tai eläinten terveydelle taikka ympäristölle.
61 Myös asiayhteys, johon asetuksen N:o 1107/2009 36 artikla kuuluu, on silti otettava huomioon. Sen osalta on muistutettava ensimmäiseksi, että kyseisen asetuksen 28 artiklan 1 kohdassa täsmennetään nimenomaisesti, että kasvinsuojeluainetta ei saa saattaa markkinoille tai käyttää, ellei sille ole annettu kyseisessä jäsenvaltiossa lupaa ”tämän asetuksen mukaisesti”, mikä tarkoittaa velvollisuutta noudattaa asetuksen N:o 1107/2009 36 artiklassa säädettyä menettelyä.
62 Menettelyä koskevien yksityiskohtaisten sääntöjen noudattamisella voidaan – kuten julkisasiamies esittää olennaisilta osin ratkaisuehdotuksensa 37 artiklassa – toteuttaa tehtävienjako jäsenvaltioiden välillä. Hakemuksen käsittelevän jäsenvaltion on suoritettava riskinarviointi, kun taas asianomaiset jäsenvaltiot vastaavat riskinhallinnasta tekemällä lopullisen lupapäätöksen omilla alueillaan.
63 Tällainen jäsenvaltioiden liikkumavaran rajaaminen kasvinsuojeluaineita koskevissa lupamenettelyissä perustuu kyseisten menettelyjen yksinkertaistamiseksi ja sen, että ne ovat yhdenmukaisia kaikissa jäsenvaltiossa, varmistamiseksi toteutettuun sovellettavien sääntöjen yhdenmukaistamiseen, kuten kasvinsuojeluaineiden osalta ilmenee asetuksen N:o 1107/2009 1 artiklan 3 kohdasta, luettuna yhdessä asetuksen johdanto-osan 5, 9, 25 ja 29 perustelukappaleen kanssa.
64 Toiseksi unionin tuomioistuin on katsonut asiassa, joka koski asetuksen N:o 1107/2009 III luvun 1 jakson 3 alajaksoon sisältyviä kasvinsuojeluaineiden lupien vastavuoroista tunnustamista koskevia säännöksiä, että silloin, kun jäsenvaltio saa käsiteltäväkseen hakemuksen sellaisen kasvinsuojeluaineen, jonka toinen jäsenvaltio on jo hyväksynyt samaa käyttötarkoitusta varten, markkinoille saattamista koskevan luvan saamisesta, sen ei tarvitse myöntää lupaa, jos kyseisen asetuksen 36 artiklan 3 kohdassa säädettyjä edellytyksiä voidaan soveltaa sen erityisistä ympäristöön tai maatalouteen liittyvistä olosuhteista johtuen (ks. vastaavasti tuomio 3.12.2020, Région de Bruxelles-Capitale v. komissio, C‑352/19 P, EU:C:2020:978, 51 ja 53 kohta).
65 Kolmanneksi ei voida sivuuttaa sitä, että jäsenvaltiot voivat asetuksen N:o 1107/2009 44 artiklan 1 ja 3 kohdan nojalla yhtäältä tarkastella lupaa uudelleen milloin tahansa, jos on merkkejä siitä, että jokin kyseisen asetuksen 29 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu vaatimus ei enää täyty, ja toisaalta peruuttaa luvan tai muuttaa sitä, jos ne toteavat, että kyseiset vaatimukset eivät enää täyty.
66 Niinpä jäsenvaltion on muun muassa peruutettava lupa asetuksen N:o 1107/2009 29 artiklan 1 kohdan e alakohdan ja 44 artiklan 3 kohdan a alakohdan mukaisesti, jos se toteaa, että kasvinsuojeluaineella on tieteellisen ja teknisen nykytietämyksen perusteella haitallisia vaikutuksia ihmisten tai eläinten terveyteen tai kohtuuttomia haittavaikutuksia ympäristöön kyseisen asetuksen 4 artiklan 3 kohdan b ja/tai e alakohdassa tarkoitetulla tavalla (ks. vastaavasti tuomio 25.4.2024, PAN Europe (Hormonitoimintaa häiritsevien ominaisuuksien arviointi), C‑309/22 ja C‑310/22, 81 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
67 Kuten julkisasiamies on olennaisilta osin esittänyt ratkaisuehdotuksensa 52 kohdassa, jäsenvaltio voi peruuttaa luvan, jos sen käytettävissä olevasta luotettavimmasta tieteellisestä ja teknisestä tietämyksestä ilmenee, että kasvinsuojeluaineella voi olla välittömiä tai myöhemmin ilmeneviä haitallisia vaikutuksia ihmisten tai eläinten terveyteen tai kohtuuttomia haittavaikutuksia ympäristöön. Niinpä asetuksen N:o 1107/2009 36 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla asianomaisella jäsenvaltiolla ei voi myöskään olla velvollisuutta hyväksyä kasvinsuojeluaineen markkinoille saattamista, jos on olemassa tieteellistä tai teknistä tietämystä, jonka mukaan kyseessä olevan aineen käyttöön liittyy kohtuuton riski ihmisten tai eläinten terveydelle tai ympäristölle (ks. vastaavasti tuomio 25.4.2024, PAN Europe (Hormonitoimintaa häiritsevien ominaisuuksien arviointi), C‑309/22 ja C‑310/22, 83 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
68 Tällaista asetuksen N:o 1107/2009 36 artiklan tulkintaa tukee kyseisen asetuksen tavoite, joka on sen 1 artiklan 3 kohdassa täsmennetyllä ja sen johdanto-osan kahdeksannen perustelukappaleen heijastamalla tavalla erityisesti ihmisten ja eläinten terveyden suojelun sekä ympäristönsuojelun korkean tason varmistaminen. Tässä yhteydessä on mainittava unionin tuomioistuimen jo todenneen asetuksen N:o 1107/2009 johdanto-osan 24 perustelukappaleeseen viitaten, että ihmisten ja eläinten terveyden ja ympäristön suojelu olisi asetettava kasvintuotannon parantamisen edelle kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamista koskevia lupia myönnettäessä (tuomio 19.1.2023, Pesticide Action Network Europe ym., C‑162/21, EU:C:2023:30, 46 ja 48 kohta oikeuskäytäntöviitauksineen).
69 Samoin asetuksen N:o 1107/2009 johdanto-osan 29 perustelukappaleessa, jossa korostetaan tarvetta mahdollistaa kasvinsuojeluaineiden entistä yhdenmukaisempi saatavuus, tunnustetaan, että yhden tai useamman jäsenvaltion ympäristöön tai maatalouteen liittyvät olosuhteet saattavat oikeuttaa sen, että kyseinen jäsenvaltio tai kyseiset jäsenvaltiot kieltäytyvät antamasta kasvinsuojeluaineelle lupaa alueellaan, jos se on perusteltua ympäristöön tai maatalouteen liittyvien erityisten olosuhteiden vuoksi tai jos sekä ihmisten ja eläinten terveyden että ympäristön korkeatasoista suojelua ei voida saavuttaa.
70 Ensimmäiseen kysymykseen on edellä esitetyistä syistä vastattava, että asetuksen N:o 1107/2009 36 artiklaa tulkittava siten, että jäsenvaltio, joka päättää kyseisen asetuksen 36 artiklan 2 kohdan perusteella markkinoille saattamista koskevan luvan myöntämisestä kasvinsuojeluaineelle, voi poiketa tällaisen lupahakemuksen mainitun asetuksen 36 artiklan 1 kohdan nojalla käsittelevän jäsenvaltion suorittamasta kyseiseen aineeseen liittyviä riskejä koskevasta tieteellisestä arvioinnista saman asetuksen 36 artiklan 3 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa muun muassa silloin, kun sillä on käytössään luotettavin tieteellinen ja tekninen tietämys, jota viimeksi mainittu jäsenvaltio ei ottanut huomioon arviointinsa valmistelussa ja jossa yksilöidään kohtuuton riski ihmisten tai eläinten terveydelle tai ympäristölle.
Toinen kysymys
71 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee toisella kysymyksellään olennaisilta osin sitä, onko asetuksen N:o 1107/2009 36 artiklaa, luettuna tehokasta oikeussuojaa koskevan periaatteen valossa, tulkittava siten, että kyseisen asetuksen 36 artiklan 1 kohdan nojalla toimivaltaisen jäsenvaltion suorittaman arvioinnin päätelmät voidaan saattaa mainitun asetuksen 36 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun asianomaisen jäsenvaltion tuomioistuimen tutkittavaksi saman asetuksen 36 artiklan 2 tai 3 kohdan nojalla tehdystä päätöksestä nostettavalla kanteella.
72 Tähän kysymykseen vastaamiseksi on huomautettava aluksi, että asetuksen N:o 1107/2009 36 artiklan 3 kohdan neljännessä alakohdassa asetetaan jäsenvaltioille ainoastaan velvollisuus säätää mahdollisuudesta riitauttaa päätös, jolla kasvinsuojeluainetta koskeva lupa evätään, kansallisissa tuomioistuimissa tai muissa muutoksenhakuelimissä. Kuitenkin 28.10.2020 annetusta tuomiosta Associazione GranoSalus v. komissio (C‑313/19 P, EU:C:2020:869) ilmenee, että jäsenvaltioiden on myös säädettävä oikeussuojakeinojen ja menettelyjen järjestelmästä, jolla voidaan turvata myös sellaisten kolmansien osapuolten, joiden etua asia koskee, perusoikeus tehokkaaseen oikeussuojaan silloin, kun kyseisten valtioiden kansalliset viranomaiset soveltavat kyseistä asetusta.
73 Tässä yhteydessä on mainittava, että koska asetuksen N:o 1107/2009 36 artiklan 2 tai 3 kohdan nojalla tehtävät päätökset perustuvat kyseisen asetuksen 36 artiklan 1 kohdan nojalla toimivaltaisen jäsenvaltion suorittaman arvioinnin päätelmiin, nämä päätelmät kuuluvat väistämättä sen tilanteen, jota tällaisilla päätöksillä pyritään selkiyttämään, olennaisiin osatekijöihin. Asetuksen 36 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun asianomaisen jäsenvaltion tuomioistuinten on siten otettava nämä päätelmät huomioon, kun ne lausuvat siitä, ovatko kyseessä olevat päätökset perusteltuja (ks. vastaavasti tuomio 8.7.2010, Afton Chemical, C‑343/09, EU:C:2010:419, 34 kohta).
74 Koska edellisessä kohdassa tarkoitetut päätökset perustuvat erittäin monitahoisten tieteellisten ja teknisten tosiseikkojen arviointiin, kansalliset tuomioistuimet eivät sitä vastoin voi korvata toimivaltaisten kansallisten viranomaisten näistä tosiseikoista tekemää arviointia omalla arvioinnillaan (ks. vastaavasti tuomio 21.1.1999, Upjohn, C‑120/97, EU:C:1999:14, 33–35 kohta).
75 Tästä seuraa, että asetuksen N:o 1107/2009 36 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun asianomaisen jäsenvaltion tuomioistuimet, joiden on ratkaistava kyseisen asetuksen 36 artiklan 2 tai 3 kohdan nojalla tehtävien päätösten perusteltavuus, ovat toimivaltaisia arvioimaan kyseisten päätösten lainmukaisuutta kyseisissä säännöksissä säädettyjen aineellisten ja menettelyllisten edellytysten kannalta (ks. analogisesti tuomio 8.9.2011, Monsanto ym., C‑58/10–C‑68/10, EU:C:2011:553, 79 kohta), ja kyseiset tuomioistuimet yhtäältä voivat ottaa huomioon kyseisen asetuksen 36 artiklan 1 kohdan nojalla toimivaltaisen jäsenvaltion suorittaman arvioinnin päätelmät mutta toisaalta eivät voi korvata toimivaltaisten kansallisten viranomaisten tieteellisistä ja teknisistä tosiseikoista tekemää arviointia omalla arvioinnillaan.
76 Toiseen kysymykseen on edellä esitetyn perusteella vastattava, että asetuksen N:o 1107/2009 36 artiklaa, luettuna tehokasta oikeussuojaa koskevan periaatteen valossa, on tulkittava siten, että kyseisen asetuksen 36 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun asianomaisen jäsenvaltion tuomioistuin, jonka on ratkaistava saman asetuksen 36 artiklan 2 tai 3 kohdan nojalla tehdyn päätöksen lainmukaisuus kyseisissä säännöksissä säädettyjen aineellisten ja menettelyllisten edellytysten kannalta, voi ottaa kyseisen asetuksen 36 artiklan 1 kohdan nojalla toimivaltaisen jäsenvaltion suorittaman arvioinnin päätelmät huomioon mutta ei voi korvata toimivaltaisten kansallisten viranomaisten tieteellisistä ja teknisistä tosiseikoista tekemää arviointia omalla arvioinnillaan.
Kolmas kysymys
77 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee kolmannella kysymyksellään olennaisilta osin sitä, onko asetuksen N:o 1107/2009 36 artiklan 2 ja 3 kohtaa tulkittava siten, että jos kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamista koskevasta luvasta kyseisten säännösten nojalla päättävä jäsenvaltio katsoo, että hakemuksen kyseisen asetuksen 36 artiklan 1 kohdan nojalla käsittelevän jäsenvaltion suorittama tieteellinen riskinarviointi on riittämättömästi perusteltu, sen on otettava viimeksi mainittu jäsenvaltio mukaan sellaisen uuden arvioinnin suorittamiseen, jonka perusteella päätös kasvinsuojeluaineen markkinoille saattamista koskevasta luvasta tehdään.
78 Aluksi on muistutettava, että kansallisten viranomaisten, jotka toimivat asetuksen N:o 1107/2009 36 artiklan nojalla, on noudatettava hyvää hallintotapaa koskevaa unionin yleistä oikeusperiaatetta, josta seuraa vaatimuksia, joita jäsenvaltioiden on noudatettava, kun ne soveltavat unionin oikeutta. Näihin vaatimuksiin kuuluva kansallisten viranomaisten velvollisuus perustella päätöksensä on erityisen tärkeä, koska sen ansiosta kyseisten päätösten adressaatit voivat puolustaa oikeuksiaan ja päättää kaikista asiaan vaikuttavista seikoista tietoisena, onko kanteen nostaminen kyseisistä päätöksistä aiheellista (ks. vastaavasti tuomio 15.10.1987, Heylens ym., 222/86, EU:C:1987:442, 15 kohta ja tuomio 21.12.2023, Infraestruturas de Portugal ja Futrifer Indústrias Ferroviárias, C‑66/22, EU:C:2023:1016, 87 kohta).
79 Kuten komissio esittää kirjallisissa huomautuksissaan, asetuksessa N:o 1107/2009 ei säädetä yksityiskohtaisesti jäsenvaltioiden välisten erimielisyyksien ratkaisemisesta siinä tapauksessa, että asianomainen jäsenvaltio katsoo kasvinsuojeluaineen markkinoille saattamista koskevan lupahakemuksen käsittelyn aikana, että hakemuksen kyseisen asetuksen 36 artiklan 1 kohdan nojalla käsittelevän jäsenvaltion suorittama tieteellinen riskinarviointi on riittämättömästi perusteltu asianomaisen jäsenvaltion ihmisten tai eläinten terveyttä taikka ympäristöä koskevien, sen erityisistä ympäristöön tai maatalouteen liittyvistä olosuhteistaan johtuvien huolenaiheiden osalta.
80 Asetuksen N:o 1107/2009 36 artiklan 3 kohdan kolmannesta alakohdasta ilmenee kuitenkin, että asianomaisen jäsenvaltion, joka hakemuksen mainitun asetuksen 36 artiklan 1 kohdan nojalla käsittelevän jäsenvaltion suorittamasta riskinarvioinnista huolimatta epää kasvinsuojeluaineelta luvan alueellaan kyseisen asetuksen 36 artiklan 3 kohdan toisen alakohdan nojalla, on ilmoitettava hakijalle ja komissiolle välittömästi päätöksestään ja esitettävä päätöstään tukevat tekniset tai tieteelliset seikat.
81 Lisäksi on mainittava – kuten edellä 65 kohdassa muistutettiin kasvinsuojeluaineen markkinoille saattamista koskevien lupien uusimista, peruuttamista tai muuttamista koskevien säännösten, jotka sisältyvät asetuksen N:o 1107/2009 III luvun 1 jakson 4 alajaksoon, osalta –, että jäsenvaltiot voivat kyseisen asetuksen 44 artiklan 1 kohdan mukaan milloin tahansa tarkastella markkinoille saattamista koskevaa lupaa uudelleen, jos on merkkejä siitä, että jokin mainitun asetuksen 29 artiklassa tarkoitettu vaatimus ei enää täyty.
82 Asetuksen N:o 1107/2009 44 artiklassa tarkoitetussa uudelleentarkastelussa markkinoille saattamista koskevan luvan peruuttaminen tai muuttaminen ei edellytä, että lupahakemuksen kyseisen asetuksen 36 artiklan 1 kohdan nojalla käsittelevän jäsenvaltion suorittamaa arviointia muutetaan tätä ennen osittain. Sen sijaan kyseisen asetuksen 44 artiklan 4 kohdassa säädetään, että jos jäsenvaltio peruuttaa luvan tai muuttaa sitä saman asetuksen 44 artiklan 3 kohdan nojalla, sen on välittömästi ilmoitettava asiasta muun muassa luvanhaltijalle, muille jäsenvaltioille ja komissiolle.
83 Edellä esitetystä seuraa, että asetuksen N:o 1107/2009 36 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun asianomaisen jäsenvaltion ei tarvitse yksin kyseisen asetuksen perusteella ottaa hakemuksen mainitun asetuksen 36 artiklan 1 kohdan nojalla käsitellyttä jäsenvaltiota tai muita samaan vyöhykkeeseen kuuluvia jäsenvaltioita mukaan, kun se tekee mainitun asetuksen 36 artiklan 2 ja 3 kohdan nojalla oman riskinarviointinsa kasvinsuojeluaineen saattamista markkinoille sen alueella koskevassa menettelyssä.
84 Kolmanteen kysymykseen on edellä esitetyn perusteella vastattava, että asetuksen N:o 1107/2009 36 artiklan 2 ja 3 kohtaa on tulkittava siten, että jos kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamista koskevasta luvasta kyseisten säännösten nojalla päättävä jäsenvaltio katsoo, että hakemuksen kyseisen asetuksen 36 artiklan 1 kohdan nojalla käsittelevän jäsenvaltion suorittama tieteellinen riskinarviointi on riittämättömästi perusteltu asianomaisen jäsenvaltion ihmisten tai eläinten terveyttä taikka ympäristöä koskevien, sen erityisistä ympäristöön tai maatalouteen liittyvistä olosuhteistaan johtuvien huolenaiheiden osalta, sen ei tarvitse ottaa hakemuksen käsitellyttä jäsenvaltiota mukaan sellaisen uuden arvioinnin suorittamiseen, jonka perusteella päätös kasvinsuojeluaineen markkinoille saattamista koskevasta luvasta tehdään.
Neljäs ja viides kysymys
85 Aluksi on muistutettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan kansallisten tuomioistuinten ja unionin tuomioistuimen välille SEUT 267 artiklalla luodussa yhteistyömenettelyssä unionin tuomioistuimen tehtävänä on antaa kansalliselle tuomioistuimelle hyödyllinen vastaus, jonka perusteella kansallinen tuomioistuin voi ratkaista siinä vireillä olevan asian. Unionin tuomioistuimen on tätä silmällä pitäen tarvittaessa muotoiltava sille esitetyt kysymykset uudelleen (tuomio 17.7.1997, Krüger, C‑334/95, EU:C:1997:378, 22 ja 23 kohta ja tuomio 18.11.2021, A. S.A., C‑212/20, EU:C:2021:934, 36 kohta).
86 Tätä varten unionin tuomioistuin voi poimia kaikista kansallisen tuomioistuimen esittämistä seikoista ja erityisesti ennakkoratkaisupyynnön perusteluista ne unionin oikeutta koskevat seikat, joita on syytä tulkita, kun otetaan huomioon pääasian riidan kohde. Unionin tuomioistuin saattaa lisäksi joutua ottamaan huomioon sellaisia unionin oikeuden normeja, joihin kansallinen tuomioistuin ei ole ennakkoratkaisukysymyksessään viitannut (ks. vastaavasti tuomio 13.12.1984, Haug-Adrion, 251/83, EU:C:1984:397, 9 kohta; tuomio 20.3.1986, Tissier, 35/85, EU:C:1986:143, 9 kohta ja tuomio 29.4.2021, Banco de Portugal ym., C‑504/19, EU:C:2021:335, 30 kohta).
87 Nyt käsiteltävässä asiassa on mainittava, että neljäs ja viides kysymys koskevat hakemuksen asetuksen N:o 1107/2009 36 artiklan 1 kohdan nojalla käsittelevää jäsenvaltiota eli tässä tapauksessa Irlantia, kun taas ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen käsiteltävänä oleva oikeusriita koskee CTGB:n päätöstä hylätä PAN Europen oikaisuvaatimus sen päätöksestä, jolla hyväksyttiin kyseessä olevan kasvinsuojeluaineen markkinoille saattamista Alankomaissa koskevan luvan laajentaminen.
88 Tässä tilanteessa on hyödyllisen vastauksen antamiseksi ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle katsottava, että kyseinen tuomioistuin tiedustelee neljännellä ja viidennellä kysymyksellään olennaisilta osin sitä, onko asetuksen N:o 1107/2009 29 artiklan 1 kohdan e alakohtaa ja 36 artiklan 2 kohtaa tulkittava siten, että kasvinsuojeluaineelle sen jäsenvaltion alueella, joka päättää viimeksi mainitun säännöksen nojalla luvan myöntämisestä kasvinsuojeluaineelle, myönnetyn tällaisen luvan riitauttamiseksi kyseisen jäsenvaltion viranomaisissa tai tuomioistuimissa voidaan vedota luotettavimpiin saatavilla oleviin tieteellisiin tai teknisiin tietoihin sen osoittamiseksi, että hakemuksen kyseisen asetuksen 36 artiklan 1 kohdan nojalla käsittelevän jäsenvaltion suorittama, mainittua kasvinsuojeluainetta koskeva tieteellinen riskinarviointi on riittämättömästi perusteltu.
89 Ensimmäiseksi on muistutettava aluksi kyseisten säännösten sanamuodon osalta, että asetuksen N:o 1107/2009 29 artiklassa, joka koskee kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamista koskevaan lupaan sovellettavia vaatimuksia, 1 kohdan e alakohdassa säädetään, että kasvinsuojeluaineelle annetaan lupa ainoastaan, jos se ”täyttää kulloinenkin tieteellinen ja tekninen tietämys huomioon ottaen mainitun asetuksen 4 artiklan 3 kohdassa säädetyt vaatimukset”, sanotun kuitenkaan rajoittamatta kyseisen asetuksen 50 artiklan soveltamista.
90 Toiseksi unionin tuomioistuin täsmentää, että asetuksen N:o 1107/2009 36 artiklan 1 kohdan mukaan kasvinsuojeluainetta koskevan lupahakemuksen käsittelevän jäsenvaltion on kulloisenkin tieteellisen ja teknisen tietämyksen perusteella suoritettava objektiivinen ja avoin arviointi. Toimivaltaisten viranomaisten on näin ollen erityisesti otettava huomioon luotettavimmat saatavilla olevat tieteelliset tiedot ja kansainvälisen tutkimuksen tuoreimmat tulokset antamatta kaikissa tapauksissa ratkaisevaa merkitystä hakijan esittämille tutkimuksille (ks. vastaavasti tuomio 1.10.2019, Blaise ym., C‑616/17, EU:C:2019:800, 66 ja 94 kohta).
91 Tästä seuraa, että asetuksen N:o 1107/2009 29 artiklan 1 kohdan e alakohdan tai 36 artiklan 2 kohdan sanamuodossa ei mainita, että kun asianomaisessa jäsenvaltiossa on annettava hallintopäätös tai tuomioistuinratkaisu kasvinsuojeluaineen markkinoille saattamista koskevasta luvasta, asianomaisen jäsenvaltion viranomaisten ja tuomioistuinten olisi otettava huomioon ainoastaan tietynlainen tieteellinen tai tekninen tietämys sen lähteestä tai ajankohdasta, jona tällainen tietämys on saatavilla, riippuen.
92 Asetuksen N:o 1107/2009 29 artiklan 1 kohdan e alakohdan ja 36 artiklan 2 kohdan sanamuoto ei siten ole esteenä sille, että tällaisissa viranomaisissa tai tuomioistuimissa vedotaan luotettavimpiin saatavissa oleviin tieteellisiin tai teknisiin tietoihin kasvinsuojeluaineelle asianomaisen jäsenvaltion alueella myönnetyn luvan riitauttamiseksi, riippumatta tällaisten tietojen lähteestä tai ajankohdasta, jona ne ovat saatavilla.
93 Kyseisen asetuksen 36 artiklan 1 kohdassa oleva viittaus hakemusta tehtäessä saatavilla olevien ohjeasiakirjojen käyttöön ei kyseenalaista tätä tulkintaa. Kyseisestä säännöksestä ei nimittäin voida päätellä, että hakemuksen käsittelevän jäsenvaltion pitäisi tyytyä perustamaan riskinarviointinsa ainoastaan saatavilla oleviin ohjeasiakirjoihin, jos se katsoo, että kyseiset asiakirjat eivät kuvasta riittävästi kulloistakin tieteellisen ja teknisen tietämyksen, jonka valossa sen on suoritettava arviointinsa, tilaa.
94 Sen lisäksi, että tällainen tulkinta on ristiriidassa edellä 90 kohdassa mainitun oikeuskäytännön kanssa, on otettava huomioon myös se, etteivät ohjeasiakirjat ole sitovia. Kuten julkisasiamies esittää olennaisilta osin ratkaisuehdotuksensa 74 kohdassa, koska asetuksen N:o 1107/2009 77 artiklassa säädetään vain komission mahdollisuudesta vahvistaa ohjeasiakirjoja, edellisessä kohdassa tarkoitetun hakemuksen käsittelevän jäsenvaltion on voitava suorittaa riskinarviointi myös ilman ohjeasiakirjoja tukeutumalla luotettavimpiin saatavilla oleviin tieteellisiin tietoihin sekä kansainvälisen tutkimuksen tuoreimpiin tuloksiin.
95 Toiseksi sen asiayhteyden osalta, johon asetuksen N:o 1107/2009 29 artiklan 1 kohta ja 36 artiklan 2 kohta kuuluvat, on otettava huomioon ne kasvinsuojeluaineita koskevat yhdenmukaiset arviointi- ja hyväksymisperiaatteet, joihin 29 artiklan 1 kohdassa viitataan ja joista säädetään asetuksen N:o 546/2011 liitteessä.
96 Kyseisessä liitteessä olevan I osan A osaston 2 kohdan c alakohdan mukaan jäsenvaltioiden on arvioidessaan lupahakemuksia ja antaessaan lupia otettava huomioon muu tekninen tai tieteellinen tietämys, joka niillä voidaan olettaa olevan ja joka koskee kasvinsuojeluaineen tai sen aineosien mahdollisia haittavaikutuksia.
97 On myös huomautettava, että myös asetuksen N:o 1107/2009 44 ja 56 artiklassa viitataan tieteellisen ja teknisen tietämyksen kehityksen huomioon ottamiseen.
98 Yhtäältä on nimittäin niin – kuten edellä 65 kohdassa todettiin –, että kyseisen asetuksen 44 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltiot voivat milloin tahansa tarkastella kasvinsuojeluaineen markkinoille saattamista koskevaa lupaa uudelleen, jos on merkkejä siitä, että jokin mainitun asetuksen 29 artiklassa tarkoitettu vaatimus ei enää täyty. Tätä varten saman asetuksen 44 artiklan 3 kohdan d alakohdassa säädetään nimenomaisesti, että asianomainen jäsenvaltio voi peruuttaa aikaisemmin myönnetyn luvan tai muuttaa sitä, jos käyttötapaa ja käytettyjä määriä voidaan tieteellisen ja teknisen tietämyksen kehityksen perusteella muuttaa.
99 Toisaalta asetuksen N:o 1107/2009 56 artiklassa säädetään, että kasvinsuojeluaineen markkinoille saattamista koskevan luvan haltijan on välittömästi ilmoitettava luvan myöntäneille jäsenvaltioille kaikista uusista tiedoista, jotka koskevat kasvinsuojeluainetta ja merkitsevät sitä, ettei se enää täytä kyseisen asetuksen 4 ja 29 artiklassa vahvistettuja kriteereitä.
100 Tämä ilmoitusvelvollisuus koskee mainitun asetuksen 56 artiklan 1 kohdan neljännen alakohdan mukaan myös niiden kansainvälisten järjestöjen tai julkisten elinten tekemiä päätöksiä tai arviointeja koskevia tietoja, jotka myöntävät lupia kasvinsuojeluaineille tai tehoaineille kolmansissa maissa.
101 Kolmanneksi edellä 92 kohdassa omaksuttua tulkintaa tukee myös asetuksen N:o 1107/2009 tavoite.
102 Kuten edellä 68 kohdassa mainittiin, kyseisellä asetuksella pyritään varmistamaan ihmisten ja eläinten terveyden suojelun sekä ympäristönsuojelun korkea taso. Kuten mainitun asetuksen 1 artiklan 4 kohdassa mainitaan, sen säännökset perustuvat varovaisuusperiaatteeseen, jota jäsenvaltiot voivat soveltaa, jos niiden alueelle päästettäviksi tarkoitettujen kasvinsuojeluaineiden aiheuttamista riskeistä ihmisten tai eläinten terveydelle tai ympäristölle vallitsee tieteellinen epävarmuus.
103 Mahdollisuudella vedota kaikkeen merkitykselliseen luotettavaan ja ajantasaiseen tieteelliseen tai tekniseen tietämykseen kyseisen asetuksen 36 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun asianomaisen jäsenvaltion viranomaisissa ja tuomioistuimissa kasvinsuojeluaineelle kyseisen jäsenvaltion alueella myönnetyn luvan riitauttamiseksi myötävaikutetaan varovaisuusperiaatteen mukaisesti kyseisen tavoitteen saavuttamiseen.
104 Myöskään oikeusvarmuuden periaatteen noudattamista koskeva vaatimus ei saata kyseenalaiseksi edellisissä kohdissa esitettyjä seikkoja.
105 Corteva väittää kirjallisissa huomautuksissaan lähinnä, että oikeusvarmuuden periaate edellyttää, että kasvinsuojeluaineen markkinoille saattamista koskeva lupahakemus tutkitaan hakemuksen jättämisajankohtana vallitsevan tieteellisen ja teknisen tietämyksen perusteella.
106 Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan oikeusvarmuuden periaate edellyttää, että oikeussäännöt ovat selviä ja täsmällisiä ja että niiden vaikutukset ovat ennakoitavissa, jotta ne, joita asia koskee, tietäisivät, miten niiden tulee toimia unionin oikeusjärjestyksen soveltamisalaan kuuluvissa tilanteissa ja oikeudellisissa suhteissa (tuomio 6.5.2021, Bayer CropScience ja Bayer v. komissio, C‑499/18 P, EU:C:2021:367, 101 kohta).
107 Kyseinen periaate on kuitenkin saatettava kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamista koskevien lupien erityisalalla tasapainoon varovaisuusperiaatteen kanssa, joka on asetuksen N:o 1107/2009, jolla pyritään – kuten edellä 68 ja 102 kohdassa muistutettiin – varmistamaan ihmisten ja eläinten terveyden suojelun ja ympäristönsuojelun korkea taso, taustalla. Jos ilmenee viitteitä siitä, että tehoaineella tai kasvinsuojeluaineella on haitallisia vaikutuksia ihmisten tai eläinten terveyteen tai kohtuuttomia haittavaikutuksia ympäristöön, komissiolla ja/tai jäsenvaltiolla voi olla velvollisuus peruuttaa tehoaineen hyväksyntä tai kasvinsuojeluaineen markkinoille saattamista koskeva lupa sekä tarvittaessa toteuttaa kiireellisiä toimenpiteitä.
108 Tästä seuraa, että kyseisen asetuksen asiayhteydessä hakija, joka haluaa saattaa kasvinsuojeluaineen markkinoille, voi varautua siihen, että tieteellisen tai teknisen tietämyksen taso muuttuu lupamenettelyn aikana tai sinä aikana, jolle tehoaineen hyväksyntä tai kasvinsuojeluaineen lupa on annettu. Lisäksi kyseisen asetuksen 46 ja 69–71 artiklasta ilmenee, että luvan peruuttamisella tai kiireellisen toimenpiteen toteuttamisella voi olla välitön vaikutus, jolloin kyseisen aineen olemassa olevien varastojen markkinoille saattaminen ja käyttö ei ole enää mahdollista.
109 Niinpä merkityksellisen ja luotettavan tieteellisen tai teknisen tietämyksen, joka ei ollut vielä saatavilla kasvinsuojeluaineen markkinoille saattamista koskevan lupahakemuksen jättämisajankohtana, huomioon ottamista ei voida pitää oikeusvarmuuden periaatteen vastaisena.
110 Neljänteen ja viidenteen kysymykseen on edellä esitetyn perusteella vastattava, että asetuksen N:o 1107/2009 29 artiklan 1 kohdan e alakohtaa ja 36 artiklan 2 kohtaa on tulkittava siten, että kasvinsuojeluaineelle sen jäsenvaltion alueella, joka päättää viimeksi mainitun säännöksen nojalla luvan myöntämisestä kasvinsuojeluaineelle, myönnetyn tällaisen luvan riitauttamiseksi kyseisen jäsenvaltion viranomaisissa tai tuomioistuimissa voidaan vedota luotettavimpiin saatavilla oleviin tieteellisiin tai teknisiin tietoihin sen osoittamiseksi, että hakemuksen kyseisen asetuksen 36 artiklan 1 kohdan nojalla käsittelevän jäsenvaltion suorittama, mainittua kasvinsuojeluainetta koskeva tieteellinen riskinarviointi on riittämättömästi perusteltu.
Oikeudenkäyntikulut
111 Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.
Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (kolmas jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:
1) Kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamisesta sekä neuvoston direktiivien 79/117/ETY ja 91/414/ETY kumoamisesta 21.10.2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1107/2009 36 artiklaa
on tulkittava siten, että
jäsenvaltio, joka päättää kyseisen asetuksen 36 artiklan 2 kohdan perusteella markkinoille saattamista koskevan luvan myöntämisestä kasvinsuojeluaineelle, voi poiketa tällaisen lupahakemuksen mainitun asetuksen 36 artiklan 1 kohdan nojalla käsittelevän jäsenvaltion suorittamasta kyseiseen aineeseen liittyviä riskejä koskevasta tieteellisestä arvioinnista saman asetuksen 36 artiklan 3 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa muun muassa silloin, kun sillä on käytössään luotettavin tieteellinen ja tekninen tietämys, jota viimeksi mainittu jäsenvaltio ei ottanut huomioon arviointinsa valmistelussa ja jossa yksilöidään kohtuuton riski ihmisten tai eläinten terveydelle tai ympäristölle.
2) Asetuksen N:o 1107/2009 36 artiklaa, luettuna tehokasta oikeussuojaa koskevan periaatteen valossa,
on tulkittava siten, että
kyseisen asetuksen 36 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun asianomaisen jäsenvaltion tuomioistuin, jonka on ratkaistava saman asetuksen 36 artiklan 2 tai 3 kohdan nojalla tehdyn päätöksen lainmukaisuus kyseisissä säännöksissä säädettyjen aineellisten ja menettelyllisten edellytysten kannalta, voi ottaa kyseisen asetuksen 36 artiklan 1 kohdan nojalla toimivaltaisen jäsenvaltion suorittaman arvioinnin päätelmät huomioon mutta ei voi korvata toimivaltaisten kansallisten viranomaisten tieteellisistä ja teknisistä tosiseikoista tekemää arviointia omalla arvioinnillaan.
3) Asetuksen N:o 1107/2009 36 artiklan 2 ja 3 kohtaa
on tulkittava siten, että
jos kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamista koskevasta luvasta kyseisten säännösten nojalla päättävä jäsenvaltio katsoo, että hakemuksen kyseisen asetuksen 36 artiklan 1 kohdan nojalla käsittelevän jäsenvaltion suorittama tieteellinen riskinarviointi on riittämättömästi perusteltu asianomaisen jäsenvaltion ihmisten tai eläinten terveyttä taikka ympäristöä koskevien, sen erityisistä ympäristöön tai maatalouteen liittyvistä olosuhteistaan johtuvien huolenaiheiden osalta, sen ei tarvitse ottaa hakemuksen käsitellyttä jäsenvaltiota mukaan sellaisen uuden arvioinnin suorittamiseen, jonka perusteella päätös kasvinsuojeluaineen markkinoille saattamista koskevasta luvasta tehdään.
4) Asetuksen N:o 1107/2009 29 artiklan 1 kohdan e alakohtaa ja 36 artiklan 2 kohtaa
on tulkittava siten, että
kasvinsuojeluaineelle sen jäsenvaltion alueella, joka päättää viimeksi mainitun säännöksen nojalla luvan myöntämisestä kasvinsuojeluaineelle, myönnetyn tällaisen luvan riitauttamiseksi kyseisen jäsenvaltion viranomaisissa tai tuomioistuimissa voidaan vedota luotettavimpiin saatavilla oleviin tieteellisiin tai teknisiin tietoihin sen osoittamiseksi, että hakemuksen kyseisen asetuksen 36 artiklan 1 kohdan nojalla käsittelevän jäsenvaltion suorittama, mainittua kasvinsuojeluainetta koskeva tieteellinen riskinarviointi on riittämättömästi perusteltu.
Allekirjoitukset