Asia C‑110/14

Horațiu Ovidiu Costea

vastaan

SC Volksbank România SA

(Judecătoria Oradean esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

Ennakkoratkaisupyyntö – Direktiivi 93/13/ETY – 2 artiklan b alakohta – Kuluttajan käsite – Asianajajan ammattia harjoittavan luonnollisen henkilön tekemä luottosopimus – Sellaisen luoton takaisin maksaminen, jonka vakuutena on luotonottajan asianajotoimiston omistama kiinteistö – Luotonottaja, jolla on tarpeelliset tiedot sopimusehdon kohtuuttomuuden arvioimiseksi ennen sopimuksen allekirjoittamista

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (neljäs jaosto) 3.9.2015

1.        Ennakkoratkaisukysymykset – Unionin tuomioistuimen toimivalta – Rajat – Kansallisen tuomioistuimen toimivalta – Oikeusriidan tosiseikkojen selvittäminen ja arviointi

(SEUT 267 artikla)

2.        Kuluttajansuoja – Kuluttajasopimusten kohtuuttomat ehdot – Direktiivi 93/13 – Kuluttajan käsite – Luonnollinen henkilö, joka harjoittaa asianajajan ammattia ja tekee luottosopimuksen pankin kanssa – Kuuluminen kuluttajan käsitteen piiriin – Edellytys – Sellaisen luoton takaisin maksaminen, jonka vakuutena on luotonottajan asianajotoimiston omistama kiinteistö – Vaikutuksettomuus

(Neuvoston direktiivin 93/13 johdanto-osan kymmenes perustelukappale ja 2 artiklan b ja c alakohta)

3.        Kuluttajansuoja – Kuluttajasopimusten kohtuuttomat ehdot – Direktiivi 93/13 – Tarkoitus

(Neuvoston direktiivin 93/13 johdanto-osan kymmenes perustelukappale ja 6 artiklan 1 kohta)

1.        Ks. tuomion teksti.

(ks. 13 kohta)

2.        Kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista annetun direktiivin 93/13 2 artiklan b alakohtaa on tulkittava siten, että asianajajan ammattia harjoittavaa luonnollista henkilöä, joka tekee pankin kanssa luottosopimuksen ilman, että kyseisessä luottosopimuksessa yksilöidään luoton tarkoitus, voidaan pitää tuossa säännöksessä tarkoitettuna kuluttajana, kun mainittu sopimus ei liity asianajajan ammatti- tai liiketoimintaan. Sillä seikalla, että samaan sopimukseen perustuvan saatavan vakuutena on kiinnitysvakuus, jonka kyseinen henkilö on ottanut asianajotoimistonsa edustajana ja joka koskee mainitun henkilön ammatti- tai liiketoiminnan harjoittamiseen tarkoitettua omaisuutta, kuten kyseisen asianajotoimiston omistamaa kiinteistöä, ei ole tässä yhteydessä merkitystä.

Kuten direktiivin 93/13 johdanto-osan kymmenennessä perustelukappaleessa todetaan, yhdenmukaisia kohtuuttomia ehtoja koskevia sääntöjä on näet sovellettava kaikkiin ”elinkeinonharjoittajan” ja ”kuluttajan” välisiin sopimuksiin; kyseiset käsitteet on määritelty saman direktiivin 2 artiklan b ja c alakohdassa. Mainitussa direktiivissä määritellään ne sopimukset, joihin sitä sovelletaan, näin ollen sopimuskumppanien aseman perusteella sen mukaan, harjoittavatko ne sopimusta tehdessään ammatti- tai liiketoimintaa vai eivät.

Direktiivin 93/13 2 artiklan b alakohdassa tarkoitettu kuluttajan käsite on objektiivinen, eikä se riipu siitä konkreettisesta asiantuntemuksesta, joka asianomaisella henkilöllä voi olla, tai niistä tiedoista, jotka kyseisellä henkilöllä on todellisuudessa. Kansallisen tuomioistuimen, jonka käsiteltävänä on sellaista sopimusta koskeva oikeusriita, joka voi kuulua kyseisen direktiivin soveltamisalaan, on tarkistettava kaikkien todisteiden ja etenkin kyseisen sopimuksen sanamuodon perusteella, voidaanko luotonottaja luonnehtia mainitussa direktiivissä tarkoitetuksi kuluttajaksi. Kansallisen tuomioistuimen on tämän tehdäkseen otettava huomioon kaikki käsiteltävän asian olosuhteet – ja etenkin tarkasteltavan sopimuksen kohteena olevan tavaran tai palvelun luonne –, jotka voivat osoittaa, mihin tarkoitukseen kyseinen tavara tai palvelu on hankittu.

Tässä yhteydessä asianajaja, joka tekee ammatti- tai liiketoimintaa harjoittavan luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön kanssa sopimuksen, joka ei muun muassa sen vuoksi, että se ei koske hänen asianajotoimistonsa toimintaa, liity asianajajan ammatin harjoittamiseen, on kyseiseen henkilöön nähden heikommassa asemassa. Sen perusteella, että asianajajalla on korkeatasoista ammatillista tietämystä, ei myöskään voida olettaa, ettei asianajaja ole heikompi osapuoli suhteessa elinkeinonharjoittajaan.

(ks. 15, 17, 21–23, 26, 27 ja 30 kohta sekä tuomiolauselma)

3.        Ks. tuomion teksti.

(ks. 18 ja 19 kohta)