Tiedonanto virallisessa lehdessä

 

Manfred Danzerin ja Hannelore Danzerin 27.2.2002 Euroopan unionin neuvostoa vastaan nostama kanne

    (Asia T-47/02)

    Oikeudenkäyntikieli: saksa

Manfred Danzer ja Hannelore Danzer ovat nostaneet 27.2.2002 Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kanteen Euroopan unionin neuvostoa vastaan. Kantajien edustajina ovat asianajajat J. Hintermayr, M. Krüger, F. Haunschmidt, G. Minichmayr ja P. Burgstaller.

Kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

-velvoittaa vastaajan suorittamaan korvausta 18 527,21 euroa kantajalle 14 päivän kuluessa sekä toteaa 9 päivänä maaliskuuta 1968 annetun neuvoston direktiivin 68/151/ETY¹ 2 artiklan 1 kohdan f alakohdan ja 25 päivänä kesäkuuta 1978 annetun neuvoston direktiivin 78/660/ETY² 47 artiklan yhteisön oikeuden vastaiseksi, ja

-velvoittaa vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantajat ovat eri itävaltalaisten yhtiöiden liikkeenjohtajia. Ne pitävät pääomayhtiöiden ja vastaavien henkilöyhtiöiden velvollisuutta julkistaa vuosittainen tilinpäätös yhteisön primäärioikeuden, yhteisön perusoikeuksien ja yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön vastaisena. Kantajat ovat näiden yhteisön oikeuden normien perusteella kieltäytyneet tähän asti julkistamasta vaaditussa muodossa vastuullaan olevien pääomayhtiöiden tilinpäätöksiä. Kanteen nostamiseen mennessä kantajalle oli määrätty 18 527,21 euron edestä rangaistusmaksuja.

Kantajien mukaan mainituissa direktiiveissä säädetyn julkistamisvelvollisuuden vuoksi olisi paljastettava liikesalaisuuksia, mikä on vastoin EY-kilpailuoikeutta sekä loukkaa yleistä liike- ja ammattisalaisuuksien suojan periaatetta. Tärkeiden ja luottamuksellisten yritystä koskevien tietojen julkistaminen on niiden mielestä myös 287 artiklan kannalta suhteetonta ja kiellettyä.

Lisäksi kantajat väittävät, että direktiivin 68/151/ETY 2 artiklan 1 kohdan f alakohdalle ja direktiivin 78/660/ETY 47 artiklalle ei löydy perustaa EY 44 artiklan 2 kohdan g alakohdasta, eikä niitä voi käsittää sellaisenaan EY 249 artiklassa tarkoitetuiksi "direktiivin" muodossa oleviksi säädöksiksi. Säännökset eivät yhdenmukaista voimassa olevaa oikeutta, vaan "luovat" uutta oikeutta. Tämän ohella ne ovat suhteellisuusperiaatteen vastaisia ja rikkovat Itävallan tietosuojalainsäädäntöä, omaisuudensuojaa koskevaa perusoikeutta, taloudellisen toiminnan vapautta koskevaa perusoikeutta sekä verotuksellisen yksityisyyden suojaa vastaan.

Kantajien mukaan neuvoston mainituissa direktiiveissä antamilla säännöksillä ei ole perustaa yhteisön oikeudessa, joten niillä on suora syy-yhteys siihen, että julkistamisesta kieltäydytään, ja että direktiivien säännösten syy-yhteys aiheutuneeseen ja vielä odotettavissa olevaan vahinkoon on näin ollen ilmeinen.

____________

¹ - Niiden takeiden yhteensovittamisesta samanveroisiksi, joita jäsenvaltioissa vaaditaan perustamissopimuksen 58 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuilta yhtiöiltä niiden jäsenten sekä ulkopuolisten etujen suojaamiseksi, 9 päivänä maaliskuuta 1968 annettu ensimmäinen neuvoston direktiivi 68/151/ETY (EYVL L 65, s. 8).

² - Yhtiömuodoltaan tietynlaisten yhtiöiden tilinpäätöksistä, perustamissopimuksen 54 artiklan 3 kohdan g alakohdan nojalla, 25 päivänä kesäkuuta 1978 annettu neljäs neuvoston direktiivi 78/660/ETY (EYVL L 222, s. 11).