Väliaikainen versio
UNIONIN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (seitsemäs jaosto)
22 päivänä helmikuuta 2024(*)
Ennakkoratkaisupyyntö – Sosiaalipolitiikka – Joukkovähentämiset – Direktiivi 98/59/EY – 2 artiklan 1 kohta – Tiedottamista ja neuvottelua koskevan velvollisuuden syntyminen – Harkittujen tai tosiasiallisten irtisanomisten lukumäärä – 1 artiklan 1 kohta – Työsopimusten vapaaehtoiset päättämiset ennen irtisanomista – Irtisanomisten määrän laskentamenetelmä
Asiassa C‑589/22,
jossa on kyse SEUT 267 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Tribunal Superior de Justicia de las Islas Baleares (Baleaarien itsehallintoalueen ylioikeus, Espanja) on esittänyt 29.8.2022 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut unionin tuomioistuimeen 23.9.2022, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa
J.L.O.G. ja
J.J.O.P.
vastaan
Resorts Mallorca Hotels International SL,
UNIONIN TUOMIOISTUIN (seitsemäs jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja F. Biltgen (esittelevä tuomari) sekä tuomarit N. Wahl ja M. L. Arastey Sahún,
julkisasiamies: P. Pikamäe,
kirjaaja: A. Calot Escobar,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä esitetyn,
ottaen huomioon huomautukset, jotka sille ovat esittäneet
– J.L.O.G. ja J.J.O.P., edustajanaan J. L. Valdés Alias, abogado,
– Resorts Mallorca Hotels International SL, edustajanaan M. Sánchez Rubio, abogado,
– Espanjan hallitus, asiamiehenään I. Herranz Elizalde,
– Euroopan komissio, asiamiehinään I. Galindo Martín ja B.-R. Killmann,
päätettyään julkisasiamiestä kuultuaan ratkaista asian ilman ratkaisuehdotusta,
on antanut seuraavan
tuomion
1 Ennakkoratkaisupyyntö koskee työntekijöiden joukkovähentämistä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 20.7.1998 annetun neuvoston direktiivin 98/59/EY (EYVL 1998, L 225, s. 16) 1 artiklan 1 kohdan ja 2 artiklan 1 kohdan tulkintaa.
2 Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa ovat vastakkain yhtäältä J.L.O.G. ja J.J.O.P. ja toisaalta Resorts Mallorca Hotels International SL ja joka koskee kantajien irtisanomisen pätevyyttä.
Asiaa koskevat oikeussäännöt
Unionin oikeus
3 Direktiivin 98/59 1 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Tässä direktiivissä tarkoitetaan
a) ’joukkovähentämisellä’ työnantajan toimeenpanemia irtisanomisia yhdestä tai useammasta syystä, joka ei liity yksittäisiin työntekijöihin, kun irtisanomiset koskevat jäsenvaltion valinnan mukaan määrää, joka on:
i) joko 30 päivän aikana
– vähintään 10 yrityksissä, joissa tavallisesti on enemmän kuin 20 mutta vähemmän kuin 100 työntekijää,
– vähintään 10 prosenttia työntekijöistä yrityksissä, joissa tavallisesti on vähintään 100 mutta vähemmän kuin 300 työntekijää,
– vähintään 30 yrityksissä, joissa tavallisesti on vähintään 300 työntekijää,
ii) tai 90 päivän aikana vähintään 20 kyseisen yrityksen tavallisesta työntekijöiden määrästä riippumatta;
– –
Laskettaessa 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettua vähennysten lukumäärää vähentämiseen rinnastetaan sellainen työsopimuksen päättyminen, joka tapahtuu työnantajan aloitteesta yhdestä tai useammasta syystä ja joka ei liity yksittäisiin työntekijöihin, jos vähentämiset koskevat vähintään viittä työntekijää.”
4 Kyseisen direktiivin 2 artiklassa, joka kuuluu sen II jaksoon, jonka otsikko on ”Tiedottaminen ja neuvottelu”, säädetään seuraavaa:
”1. Kun työnantaja harkitsee työntekijöiden joukkovähentämistä, työnantajan on aloitettava hyvissä ajoin neuvottelut työntekijöiden edustajien kanssa sopimukseen pääsemiseksi.
2. Näissä neuvotteluissa on käsiteltävä ainakin mahdollisuuksia joukkovähentämisen välttämiseksi tai niiden kohteena olevien työntekijöiden määrän rajoittamiseksi sekä seurausten pienentämiseksi käyttämällä sosiaalisia toimenpiteitä varsinkin vähentämisen kohteeksi joutuneiden työntekijöiden työllistämiseksi tai kouluttamiseksi uudelleen.
– –”
Espanjan oikeus
5 Työntekijöihin sovellettavien sääntöjen (Estatuto de los Trabajadores), sellaisena kuin se on työntekijöihin sovellettavista säännöistä annetun lain konsolidoidun toisinnon hyväksymisestä 23.10.2015 annetussa kuninkaan asetuksessa 2/2015 (Real Decreto Legislativo 2/2015, por el que se aprueba el texto refundido de la Ley del Estatuto de los Trabajadores; BOE nro 255, 24.10.2015, s. 100224), 52 §:ssä, jonka otsikko on ”Joukkovähentämiset”, säädetään seuraavaa:
”1. [Työntekijöihin sovellettavissa säännöissä] tarkoitetaan joukkovähentämisellä työsopimusten päättämistä taloudellisista, teknisistä, organisatorisista tai tuotannollisista syistä, kun tällainen päättäminen kohdistuu 90 päivän aikana vähintään
a) 10 työntekijään yrityksissä, joissa on vähemmän kuin 100 työntekijää
b) 10 prosenttiin yrityksen työntekijöiden määrästä yrityksissä, joissa on 100–300 työntekijää
c) 30 työntekijään yrityksissä, joissa on yli 300 työntekijää.
– –
Laskettaessa tämän momentin 1 kohdassa tarkoitettujen sopimusten päättämisten määrää huomioon otetaan myös kaikki muut viiteajanjakson aikana tapahtuneet sopimusten päättämiset, jotka on toteutettu työnantajan aloitteesta muista kuin 49 §:n 1 momentin c kohdassa säädetyistä yksittäiseen työntekijään liittymättömistä syistä, kunhan näiden päättämisten määrä on vähintään viisi.
Jos peräkkäisinä 90 päivän ajanjaksoina ja tämän pykälän säännösten kiertämiseksi yritys päättää sopimuksia 52 §:n c kohdassa säädetyn nojalla ja näiden päättämisten määrä on ilmoitettuja raja-arvoja pienempi eikä tällaisen toimenpiteen oikeuttamiseen ole ilmennyt uusia syitä, nämä uudet sopimusten päättämiset katsotaan tehdyn lain kiertämiseksi ja ne julistetaan mitättömiksi.
2. Joukkovähentämistä pitää edeltää vähintään 30 kalenteripäivän tai alle 50 työntekijän yrityksissä vähintään 15 kalenteripäivän mittainen neuvottelujakso työntekijöiden laillisten edustajien kanssa. Työntekijöiden laillisten edustajien kanssa käytävissä neuvotteluissa on käsiteltävä ainakin mahdollisuuksia joukkovähentämisten välttämiseksi tai niiden kohteena olevien työntekijöiden määrän rajoittamiseksi sekä seurausten pienentämiseksi käyttämällä sosiaalisia toimenpiteitä, kuten uudelleensijoittautumista koskevia toimenpiteitä tai ammatillista koulutusta tai uudelleenkoulutusta työllistymisen parantamiseksi. – –”
Pääasia ja ennakkoratkaisukysymykset
6 Pääasian vastaajan toimialana on hotellien hallinnointi ja pitäminen.
7 Pääasian vastaaja ilmoitti 25.9.2019 Juzgado de lo Mercantil de Palmalle (Palma de Mallorcan kauppatuomioistuin, Espanja) aloittavansa jälleenrahoitusta tai akordia koskevat neuvottelut velkojien kanssa. Sillä oli kyseisenä ajankohtana keskustoimistossaan 43 työntekijää.
8 Vuoden 2019 elokuun ja joulukuun välisenä aikana pääasian vastaajan hallinnoimien ja pitämien hotellien lukumäärä laski 20:stä 7:ään. Niistä 13 hotellista, joiden hallinnoinnista se luopui, 7 kuului Grupo Globales ‑konsernin eri yhtiöille.
9 Pääasian vastaaja allekirjoitti 30.12.2019 sopimuksen näiden seitsemän hotellin omistajina olevien yhtiöiden sekä Amla Explotaciones Turísticas SA:n (jäljempänä Amla Explotaciones), joka niin ikään kuuluu Grupo Globalesiin, kanssa. Kyseisessä sopimuksessa määrättiin, että 1.1.2020 alkaen mainittujen, siihen asti pääasian vastaajan hallinnoimien hotellien vuokrasopimukset päätettäisiin, että hotellien pitäminen siirtyisi Amla Explotacionesille ja että kaikki 31.12.2019 voimassa olleet hotellien henkilöstön työsopimukset siirrettäisiin Grupo Globalesille, joka oli näin ollen kyseisissä työsopimuksissa sijaantulijana työnantajan asemassa.
10 Näiden seikkojen perusteella pääasian vastaaja tiedusteli keskustoimistonsa koko henkilöstöltä tätä varten laaditulla asiakirjalla, olisivatko he valmiita tulemaan Grupo Globalesin vastuuhenkilöiden haastateltaviksi niiden kymmenen työpaikan täyttämiseksi, joita uusi hotellinpitäjä voisi tarvita, kun otetaan huomioon sen yhteisten palveluiden kasvava työmäärä seitsemän hotellin hankkimisen myötä.
11 Näiden haastattelujen jälkeen yhdeksän työntekijää allekirjoitti 30.12.2019 samansisältöisen asiakirjan, jossa nämä ilmoittivat haluavansa lähteä pääasian vastapuolen palveluksesta 14.1.2020. Nämä yhdeksän työntekijää allekirjoittivat 15.1.2020 työsopimukset Amla Explotacionesin kanssa. Näihin työsopimuksiin sisältyi lauseke, jossa heille tunnustettiin sama palvelusaika, palkkaluokka ja palkkaus kuin heillä oli ollut pääasian vastaajan palveluksessa, ja jossa todettiin, että nämä työsuhteen ehdot tunnustettiin henkilökohtaisesti eivätkä ne missään tapauksessa merkinneet yrityksen sijaantuloa, koska ennen työhönottoa heidän työsuhteensa aikaisempaan työnantajaan oli päättynyt.
12 Vuoden 2020 tammikuussa pääasian vastaajan palveluksessa työskenteli sen keskustoimistossa enää 32 työntekijää. Työt siellä lopettaneista 11 työntekijästä 9 oli 30.12.2019 allekirjoittanut mainitun vapaaehtoisen irtisanomisilmoituksen.
13 Pääasian kahdelle kantajalle ja 7 muulle työntekijälle, jotka olivat tuolloin pääasian vastaajan palveluksessa, ilmoitettiin 31.1.2020 heidän irtisanomisestaan organisatoristen ja tuotannollisten syiden perusteella. Näiden 9 irtisanomisen seurauksena pääasian vastaajan keskustoimiston henkilöstö pieneni 23 työntekijään.
14 Pääasian kantajat nostivat irtisanomisestaan kanteen Juzgado de lo Social no 2:ssa (Palma de Mallorcan työ- ja sosiaaliasioiden tuomioistuin nro 2, Espanja) vedoten siihen, että pääasian vastaajan olisi pitänyt käynnistää joukkovähentämismenettely ja että se menetteli vilpillisesti kannustamalla keinotekoisesti tiettyjä työntekijöitä vapaaehtoisiin irtisanoutumisiin välttääkseen tällaisten neuvotteluiden käymisen.
15 Koska kanne hylättiin sillä perusteella, että irtisanomisten määrä ei ylittänyt joukkovähentämismenettelyn pakollisen aloittamisen rajaa, pääasian kantajat valittivat ennakkoratkaisua pyytäneeseen tuomioistuimeen.
16 Pääasian vastaaja väitti kyseisessä tuomioistuimessa, että vapaaehtoisia lähtöjä ei voitu ottaa huomioon laskettaessa irtisanomisten tai niihin rinnastettavien työsopimusten päättymisten lukumäärää ja että koska näitä vapaaehtoisia lähtöjä ei voitu ottaa huomioon, joukkovähentämismenettelyn pakollisen aloittamisen rajat eivät olleet ylittyneet. Pääasian vastaajan mukaan sen tekemässä päätöksessä irtisanoa yhdeksän työntekijää objektiivisten syiden perusteella ei otettu huomioon sen avoimen ja vapaaehtoisen haastatteluprosessin lopputulosta, jossa ehdotuksen vapaaehtoisesta lähdöstä olivat hyväksyneet työntekijät, jotka katsoivat sen tarkoituksenmukaiseksi. Päinvastoin kyseinen päätös tehtiin sen tekohetkellä vallinneen tilanteen perusteella, ja siinä vastattiin analyysiin, joka koski sen organisatorisia ja tuotannollisia tarpeita sen jälkeen, kun Grupo Globales oli ottanut osan henkilöstöstä palvelukseensa.
17 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin viittaa unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöön ja erityisesti 10.9.2009 annettuun tuomioon Akavan Erityisalojen Keskusliitto AEK ym. (C‑44/08, EU:C:2009:533), 11.11.2015 annettuun tuomioon Pujante Rivera (C‑422/14, EU:C:2015:743) ja 21.9.2017 annettuun tuomioon Ciupa ym. (C‑429/16, EU:C:2017:711), ja ilmaisee epäilevänsä sitä, onko pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa tilanteessa yhtäältä työnantaja, joka kriisitilanteessa harkitsee sellaisen työntekijöiden määrän lähtöä, joka saattaa ylittää ja on tosiasiallisesti ylittänyt joukkovähentämiselle asetetut rajat, mutta joka ei kuitenkaan ole noudattanut ilmoittamista ja neuvottelua koskevia velvollisuuksia, jättänyt huomiotta direktiivin 98/59 tehokkaan vaikutuksen, ja onko toisaalta yhdeksän työntekijän väitetysti vapaaehtoiset lähdöt, jotka ajoittuivat ennen pääasian kantajien ja muiden työntekijöiden irtisanomisia, rinnastettava irtisanomisiin ja onko niiden lukumäärä otettava huomioon laskettaessa irtisanomisten kyseisen direktiivin 1 artiklan 1 kohdan a alakohdassa säädettyä lukumäärää.
18 Tässä tilanteessa Tribunal Superior de Justicia de las Islas Baleares (Baleaarien itsehallintoalueen ylioikeus, Espanja) on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:
”1) Onko [direktiivin 98/59] 2 artiklaa tulkittava unionin tuomioistuimen 10.9.2009 antamaan tuomioon (C‑44/08, EU:C:2009:533) perustuvan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön perusteella siten, että direktiivin tehokkaan vaikutuksen muodostavat neuvottelu- ja ilmoittamisvelvollisuudet syntyvät silloin, kun yritys suunnittelee uudelleenjärjestelyn yhteydessä työsopimusten päättymisiä, jotka voivat lukumäärältään ylittää työntekijöiden joukkovähentämiselle asetetun rajan, riippumatta siitä, että irtisanomisten tai niihin rinnastettavien työsopimusten päättymisten lukumäärä ei lopulta saavuta tätä rajaa, koska tätä määrää on saatu pienennettyä yrityksen toimenpiteillä, jotka on toteutettu neuvottelematta ensin työntekijöiden edustajien kanssa?
2) Onko [direktiivin 98/59] 1 artiklan 1 kohdan viimeisen alakohdan, jonka mukaan ’laskettaessa 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettua vähennysten lukumäärää vähentämiseen rinnastetaan sellainen työsopimuksen päättyminen, joka tapahtuu työnantajan aloitteesta yhdestä tai useammasta syystä ja joka ei liity yksittäisiin työntekijöihin, jos vähentämiset koskevat vähintään viittä työntekijää’, katsottava käsittävän kriisitilanteessa, jossa henkilöstön määrän vähentäminen, irtisanomiset mukaan lukien, on ennakoitavissa, yrityksen ehdottamat työntekijöiden lähdöt, joita nämä työntekijät eivät ole halunneet mutta joihin he ovat suostuneet saatuaan sitovan tarjouksen päästä välittömästi toisen yrityksen palvelukseen, kun juuri työnantaja on järjestänyt tämän toisen yrityksen kanssa mahdollisuuden, että sen työntekijät haastatellaan mahdollista palvelukseen ottamista varten?”
Ennakkoratkaisukysymysten tarkastelu
Ensimmäinen kysymys
19 Ensimmäisellä kysymyksellään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee lähinnä, onko direktiivin 98/59 2 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että siinä säädetty neuvotteluvelvollisuus syntyy jo silloin, kun työnantaja harkitsee tai suunnittelee uudelleenjärjestelysuunnitelman yhteydessä vähentävänsä työpaikkoja sellaisen määrän, joka voi ylittää kyseisen direktiivin 1 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetun joukkovähentämisen käsitteen piiriin kuuluviksi vahvistetut määrät, vai voiko se syntyä vasta silloin, kun työnantaja on toimenpiteitä tämän määrän vähentämiseksi toteutettuaan saanut varmuuden siitä, että työntekijöiden määrä, joka sen on tosiasiallisesti irtisanottava, ylittää viimeksi mainitussa säännöksessä vahvistetut määrät.
20 Tähän kysymykseen vastaamiseksi on aluksi muistutettava, että unionin tuomioistuin on toistuvasti todennut työnantajan velvollisuudesta ryhtyä kyseisen direktiivin 2 artiklassa säädettyihin neuvotteluihin, että neuvottelu- ja ilmoittamisvelvollisuudet syntyvät ennen työnantajan päätöstä irtisanoa työsopimukset (tuomio 27.1.2005, Junk, C‑188/03, EU:C:2005:59, 37 kohta ja tuomio 10.9.2009, Akavan Erityisalojen Keskusliitto AEK ym., C‑44/08, EU:C:2009:533, 38 kohta).
21 Direktiivin 98/59 2 artiklan 2 kohdassa ilmaistun, työsopimusten irtisanomisten välttämistä tai niiden määrän rajoittamista koskevan tavoitteen toteutuminen vaarantuisi, jos neuvottelut työntekijöiden edustajien kanssa käytäisiin sen jälkeen, kun työnantaja on päättänyt irtisanoa työsopimukset (ks. vastaavasti tuomio 27.1.2005, Junk, C‑188/03, EU:C:2005:59, 38 kohta ja tuomio 10.9.2009, Akavan Erityisalojen Keskusliitto AEK ym., C‑44/08, EU:C:2009:533, 46 kohta).
22 Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan työnantajan on käynnistettävä direktiivin 98/59 2 artiklassa säädetty neuvottelumenettely silloin, kun on tehty sellainen strateginen tai liiketoiminnallinen ratkaisu, joka pakottaa sen harkitsemaan tai suunnittelemaan joukkovähentämisiä (tuomio 10.9.2009, Akavan Erityisalojen Keskusliitto AEK ym., C–44/08, EU:C:2009:533, 48 kohta ja tuomio 21.9.2017, Ciupa ym., C‑429/16, EU:C:2017:711, 34 kohta).
23 Tältä osin on huomattava, että asiat, joissa annettiin 21.9.2017 tuomio Ciupa ym. (C‑429/16, EU:C:2017:711) ja 10.9.2009 tuomio Akavan Erityisalojen Keskusliitto AEK ym. (C‑44/08, EU:C:2009:533), liittyivät taloudellisiin päätöksiin, joiden välitön tarkoitus ei ollut tiettyjen työsuhteiden päättäminen mutta joilla saattoi kuitenkin olla vaikutuksia useiden työntekijöiden työllisyyteen.
24 Unionin tuomioistuin on tosin katsonut yhtäältä, että neuvotteluvelvollisuuden liian varhainen käynnistyminen voi johtaa direktiivin 98/59 tavoitteen vastaisiin tuloksiin, kuten siihen, että rajoitettaisiin yritysten joustoa uudelleenjärjestelyssä, että hallinnollinen rasitus lisääntyisi ja että työntekijöissä syntyisi tarpeetonta epävarmuutta heidän työpaikkojensa säilymisestä (tuomio 10.9.2009, Akavan Erityisalojen Keskusliitto AEK ym., C‑44/08, EU:C:2009:533, 45 kohta). Toisaalta se on katsonut, että neuvottelujen käyminen niiden tavoitteiden mukaisesti eli työsopimusten irtisanomisten välttämiseksi tai irtisanomisten määrän rajoittamiseksi sekä seurausten pienentämiseksi on välttämätöntä, että harkittuun työntekijöiden joukkovähentämiseen liittyvät merkitykselliset tekijät ja seikat määritellään. Jos päätöstä, joka oletettavasti johtaa työntekijöiden joukkovähentämisiin, vasta harkitaan, jolloin tällaiset vähentämiset ovat vain todennäköisiä eivätkä neuvottelujen kannalta merkitykselliset tekijät ole tiedossa, näitä tavoitteita ei voida saavuttaa (ks. vastaavasti tuomio 10.9.2009, Akavan Erityisalojen Keskusliitto AEK ym., C‑44/08, EU:C:2009:533, 46 kohta).
25 Se on kuitenkin täsmentänyt myös, että koska direktiivin 98/59 2 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaan neuvotteluissa on käsiteltävä erityisesti mahdollisuuksia harkitun joukkovähentämisen välttämiseksi tai rajoittamiseksi, neuvottelut, jotka alkavat, kun on jo tehty päätös, josta seuraa tarve tällaiseen joukkovähentämiseen, eivät voi enää asianmukaisesti koskea sen välttämiseksi ajateltavissa olevia vaihtoehtoja (tuomio 10.9.2009, Akavan Erityisalojen Keskusliitto AEK ym., C‑44/08, EU:C:2009:533, 47 kohta).
26 Käsiteltävässä asiassa ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, että vuoden 2019 elokuun ja joulukuun lopun välisenä aikana pääasian vastaajan hallinnoimien ja pitämien hotellien lukumäärä laski 20:stä 7:ään. Erityisesti on todettava, että se teki 30.12.2019 sopimuksen, jonka nojalla se luopui näistä 13 hotellista 7:n hallinnoinnista, joka siirrettiin 1.1.2020 Amla Explotacionesille.
27 Kun otetaan huomioon hotellien hallinnointi- ja pitotoimintaan täten tehdyn muutoksen laajuus ja keskustoimiston työmäärän kannalta kohtuudella odotettavissa olevien seurausten laajuus, päätöstä aloittaa neuvottelut näiden seitsemän hotellin hallinnointi- ja pitotoiminnan luovutuksesta voidaan pitää tämän tuomion 22 kohdassa mainitussa oikeuskäytännössä tarkoitettuna strategisena tai liiketoiminnallisena päätöksenä, joka pakotti pääasian vastaajan harkitsemaan tai suunnittelemaan joukkovähentämisiä, mikä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on kuitenkin tarkistettava.
28 Tältä osin on yhtäältä korostettava, että pääasian vastaaja tiesi, että kyseisten hotellien hallinnoinnin siirtyminen johtaisi Amla Explotacionesin työmäärän kasvamiseen, mikä edellytti kymmenen uuden työntekijän palkkaamista, minkä vuoksi se tiedusteli keskustoimistossa työskenteleviltä työntekijöiltään näiden valmiutta tulla Grupo Globalesin vastuuhenkilöiden haastateltaviksi. Se saattoi näin ollen aavistaa, että sen työmäärä tulisi laskemaan samassa tai samansuuruisessa määrin kuin Amla Explotacionesin työmäärä tulisi kasvamaan.
29 Toisaalta ennakkoratkaisupyynnössä todetaan, että pääasian vastaajan päätös irtisanoa yhdeksän työntekijää vastasi sen organisatoristen ja tuotannollisten tarpeiden arviointia sen jälkeen, kun kyseessä olevien seitsemän hotellin hallinnointi ja pitäminen oli luovutettu Amla Explotacionesille ja kun yhdeksän sen työntekijää oli siirtynyt tämän viimeksi mainitun palvelukseen. Kun otetaan huomioon tämä päätös, pääasian vastaajan oli kohtuudella varauduttava siihen, että se joutui supistamaan huomattavasti keskustoimistossaan työskentelevien työntekijöidensä lukumäärää, jotta tämä lukumäärä vastaisi jäljellä olevan toiminnan ja työmäärän laajuutta.
30 Koska päätös luovuttaa seitsemän hotellin hallinnointi- ja pitotoiminta Amla Explotacionesille edellytti väistämättä, että pääasian valittajan oli harkittava joukkovähentämisiä, sen tehtävänä oli näin ollen ryhtyä direktiivin 98/59 2 artiklassa säädettyihin neuvotteluihin, koska oli mahdollista, että tämän direktiivin 1 artiklan 1 kohdassa määritellyt edellytykset täyttyisivät.
31 Tämä päätelmä pätee etenkin, koska kyseisen direktiivin 2 artiklassa säädetyn neuvotteluvelvollisuuden tarkoitus – eli työsopimusten irtisanomisten välttäminen tai niiden määrän rajoittaminen sekä niiden seurausten pienentäminen – ja tavoite, johon pääasian vastaaja tässä tapauksessa pyrki tiedustellessaan työntekijöiltään, olivatko he valmiita haastatteluihin Amla Explotacionesin kanssa – eli sen mahdollistaminen, että tietyt sen työntekijät solmivat sopimussuhteen tämän viimeksi mainitun kanssa ja että yksittäisten irtisanomisten määrää siten rajoitetaan – ovat suurelta osin päällekkäisiä. Koska päätös, joka johti pääasian vastaajan hallinnoimien ja pitämien hotellien määrän huomattavaan supistumiseen, saattoi johtaa sen toiminnan ja sen keskustoimiston työmäärän ja näin ollen sen keskustoimistossa tarvitsemien työntekijöiden lukumäärän yhtä merkittävään supistumiseen, se, että tietty määrä työntekijöitä siirtyi vapaaehtoisesti yhtiölle, joka jatkoi osaa luovutetusta toiminnasta, oli selvästi omiaan mahdollistamaan sen, ettei joukkovähentämisiä tarvittu.
32 Edellä esitetyn perusteella ensimmäiseen kysymykseen on vastattava, että direktiivin 98/59 2 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että siinä säädetty neuvotteluvelvollisuus syntyy jo silloin, kun työnantaja harkitsee tai suunnittelee uudelleenjärjestelysuunnitelman yhteydessä vähentävänsä työpaikkoja sellaisen määrän, joka voi ylittää kyseisen direktiivin 1 artiklan 1 kohdan a alakohdassa työpaikkojen lakkauttamiselle vahvistetut rajat, eikä silloin, kun työnantaja on toimenpiteitä tämän määrän vähentämiseksi toteutettuaan saanut varmuuden siitä, että työntekijöiden määrä, joka sen on tosiasiallisesti irtisanottava, ylittää nämä rajat.
Toinen kysymys
33 Kun otetaan huomioon ensimmäiseen kysymykseen annettu vastaus, toiseen kysymykseen ei ole tarpeen vastata.
Oikeudenkäyntikulut
34 Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.
Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (seitsemäs jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:
Työntekijöiden joukkovähentämistä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 20.7.1998 annetun neuvoston direktiivin 98/59/EY 2 artiklan 1 kohtaa
on tulkittava siten, että
siinä säädetty neuvotteluvelvollisuus syntyy jo silloin, kun työnantaja harkitsee tai suunnittelee uudelleenjärjestelysuunnitelman yhteydessä vähentävänsä työpaikkoja sellaisen määrän, joka voi ylittää kyseisen direktiivin 1 artiklan 1 kohdan a alakohdassa työpaikkojen lakkauttamiselle vahvistetut rajat, eikä silloin, kun työnantaja on toimenpiteitä tämän määrän vähentämiseksi toteutettuaan saanut varmuuden siitä, että työntekijöiden määrä, joka sen on tosiasiallisesti irtisanottava, ylittää nämä rajat.
Allekirjoitukset