Väliaikainen versio
UNIONIN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (seitsemäs jaosto)
22 päivänä helmikuuta 2024 (*)
Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen – SEUT 110 artikla – Vuosittainen liikennevero – Maahantuotujen käytettyjen ajoneuvojen verotus, joka on korkeampi kuin kotimaan markkinoilla jo oleviin samankaltaisiin ajoneuvoihin kohdistuva verotus
Asiassa C‑694/22,
jossa on kyse SEUT 258 artiklaan perustuvasta jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevasta kanteesta, joka on nostettu 10.11.2022,
Euroopan komissio, asiamiehinään M. Björkland, K. Mifsud-Bonnici ja R. Valletta Mallia,
kantajana,
vastaan
Maltan tasavalta, asiamiehenään A. Buhagiar,
vastaajana,
UNIONIN TUOMIOISTUIN (seitsemäs jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja F. Biltgen sekä tuomarit J. Passer ja M. L. Arastey Sahún (esittelevä tuomari),
julkisasiamies: A. M. Collins,
kirjaaja: A. Calot Escobar,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä esitetyn,
päätettyään julkisasiamiestä kuultuaan ratkaista asian ilman ratkaisuehdotusta,
on antanut seuraavan
tuomion
1 Kannekirjelmällään Euroopan komissio vaatii unionin tuomioistuinta toteamaan, että Maltan tasavalta ei ole noudattanut SEUT 110 artiklan mukaisia velvoitteitaan, koska se on kantanut muissa jäsenvaltioissa ennen 1.1.2009 rekisteröidyistä ja kyseisestä päivämäärästä lukien Maltalle tuoduista moottoriajoneuvoista vuosittaista liikenneveroa, joka on suurempi kuin Maltalla ennen kyseistä päivämäärää rekisteröidyistä samankaltaisista ajoneuvoista kannettava vero.
Asiaa koskevat oikeussäännöt
2 Moottoriajoneuvojen rekisteröinnistä ja hyväksynnästä annetun lain (Motor Vehicles Registration and Licensing Act), sellaisena kuin se on muutettuna vuoden 2016 lailla XV, joka on Maltan lakikokoelman 368 luvussa (jäljempänä rekisteröintilaki), 2 §:n 1 momentissa säädetään seuraavaa:
”Jos asiayhteydessä ei muuta edellytetä, tässä laissa
– –
”liikenneverolla” tarkoitetaan moottoriajoneuvon rekisteröinnin yhteydessä ja vuosittain sen jälkeen maksettavaa veroa;
– –
”rekisteröintiverolla” tarkoitetaan 3 §:n mukaisesti veloitettavaa ja kannettavaa veroa;
– –”
3 Rekisteröintilain 3 §:n 1 momentissa säädetään seuraavaa:
”[Maltan liikenneviranomainen] veloittaa ja kantaa rekisteröintiveron ja liikenneveron hallituksen nimissä tässä laissa määritetyn kannan tai määrän mukaisesti rekisteröinnin ja hyväksynnän yhteydessä
(a) Maltalle tuotujen moottoriajoneuvojen ja
(b) Maltalla valmistettujen moottoriajoneuvojen osalta,
paitsi jos ajoneuvoon sovelletaan tämän lain nojalla säädettyä vapautusta tai jos se on jo rekisteröity ja hyväksytty toisessa maassa ja se tuodaan tilapäisesti Maltalle 18 §:n säännösten mukaisesti – –”
4 Kyseisen lain 8 §:ssä säädetään seuraavaa:
”1. Luokkiin M1, M2 ja M3 kuuluvien ajoneuvojen rekisteröintiveron perusteena on toiseen liitteeseen luokitellun tai tilapäisesti luokitellun moottoriajoneuvon rekisteröintiarvo asianomaisen luokan osalta vahvistetun kannan tai määrän ja kussakin liitteessä määriteltyjen kriteerien mukaisesti:
Edellyttäen, että niiden luokkaan M1 kuuluvien käytettyjen ajoneuvojen osalta, jotka on luokiteltu toiseen liitteeseen ja jotka eivät kuulu 6 §:n 2 momentin soveltamisalaan, se ei ylitä Maltan markkinoilla olevan samanlaisen tai samankaltaisen moottoriajoneuvon verotuksellista jäännösarvoa poistojen jälkeen.
2. Luokkiin N1, N2 ja N3 kuuluvien ajoneuvojen rekisteröintivero on ensimmäisessä liitteessä mainittujen kantojen tai määrien mukainen.
3. Maltalle tuoduista ajoneuvoista, jotka on liisattu tai vuokrattu toisesta jäsenvaltiosta ja joista on maksettava rekisteröintivero 3 §:n 2 momentin mukaisesti, maksettavasta rekisteröintiverosta säädetään 3 §:n 3 momentissa.
4. Luokkaan M1 kuuluvat moottoriajoneuvot, joiden hiilidioksidipäästötasot ovat vähintään 221 g/km (ja joiden taso vastaa viimeisintä Euro-päästönormia tai toiseksi viimeisintä Euro-päästönormia tai kolmanneksi viimeisintä Euro-päästönormia), ja moottoripyörät, joiden sylinteritilavuus on vähintään 801 cc ja jotka on tämän lain nojalla rekisteröitävä ensimmäisen kerran [Maltan liikenneviranomaisessa], voidaan rekisteröidä niiden käyttämiseksi Maltan teillä yksinomaan lauantaisin, sunnuntaisin, kansallisina juhlapäivinä ja muina juhlapäivinä.
Kyseisten luokkaan M1 kuuluvien moottoriajoneuvojen ja moottoripyörien rekisteröintivero on tämän lain toisessa liitteessä vahvistetun kannan mukainen.
5. Liikennevero on maksettava luokkaan M1 kuuluvien moottoriajoneuvojen ja moottoripyörien, jotka rekisteröidään 3 ja 4 momentin mukaisesti, rekisteröinnin yhteydessä ja joka vuosi tämän jälkeen neljännessä liitteessä vahvistetun täyden verokannan mukaisesti.
– –”
5 Rekisteröintilain neljännessä liitteessä tehdään ero yhtäältä Maltalla ennen 1.1.2009 rekisteröityjen ajoneuvojen, joihin sovelletaan ajoneuvon moottorin sylinteritilavuuden, käyttövoiman (diesel tai bensiini) ja valmistusvuoden perusteella laskettua liikenneveroa, ja toisaalta Maltalla 1.1.2009 lukien rekisteröityjen ajoneuvojen välillä. Viimeksi mainittuihin sovellettava liikennevero lasketaan hiilidioksidipäästöjen (bensiinimoottorit), hiilidioksidi- ja hiukkaspäästöjen (dieselmoottorit) ja valmistusvuoden mukaan.
II Oikeudenkäyntiä edeltänyt menettely ja asian käsittely unionin tuomioistuimessa
6 Komissio katsoi, että rekisteröintilain neljäs liite, jonka mukaan ennen 1.1.2009 muissa jäsenvaltioissa kuin Maltan tasavallassa rekisteröityihin ja Maltalle kyseisestä päivämäärästä lukien tuotuihin moottoriajoneuvoihin sovelletaan suurempaa vuosittaista liikenneveroa kuin Maltalla ennen kyseistä päivämäärää rekisteröityihin samankaltaisiin ajoneuvoihin, on ristiriidassa SEUT 110 artiklan kanssa, ja lähetti 7.9.2019 kyseiselle jäsenvaltiolle virallisen huomautuksen.
7 Maltan tasavalta vastasi 26.8.2019 päivätyllä kirjeellä, jossa se esitti ensinnäkin, että ajoneuvojen rekisteröintiveroa koskeva järjestelmä ja vuosittaista liikenneveroa koskeva järjestelmä täydentävät toisiaan, joten viimeksi mainittua järjestelmää ei voita tarkastella erikseen sen kannalta, onko se SEUT 110 artiklan mukainen. Se totesi toiseksi, että järjestelmä, joka oli otettu käyttöön rekisteröintilain neljännellä liitteellä Maltalla 1.1.2009 lukien rekisteröityihin ajoneuvoihin sovellettavan vuosittaisen liikenneveron osalta (jäljempänä uusi järjestelmä) perustuu saastuttaja maksaa ‑periaatteelle ja suosii uusia, pienempiä ja puhtaampia ajoneuvoja. Se väitti kolmanneksi, että uuden järjestelmän soveltaminen Maltalla ennen 1.1.2009 rekisteröityihin ajoneuvoihin saattaisi ajoneuvonsa ennen kyseistä päivää ostaneet henkilöt epäedulliseen asemaan. Se totesi neljänneksi, että rekisteröintilain muutoksia, jotka mahdollistaisivat sen syrjinnän poistamisen, joka komission mukaan otettiin käyttöön kyseisen lain neljännellä liitteellä Maltalle 1.1.2009 lukien tuotujen ajoneuvojen osalta, oltiin parhaillaan tarkastelemassa.
8 Komissio lähetti 9.6.2021 perustellun lausunnon, jossa se toisti, että sen mukaan rekisteröintilain neljännellä liitteellä käyttöön otettu vuosittaista liikenneveroa koskeva järjestelmä on SEUT 110 artiklan vastainen. Se totesi, että Maltan tasavallan 26.8.2019 päivätyssä kirjeessään mainitsemia muutoksia ei ollut edelleenkään hyväksytty ja että se ei ollut ottanut niitä huomioon arvioinnissaan, mutta se oli päätellyt siitä seikasta, että kyseisiä muutoksia oli ehdotettu, että Maltan tasavalta myönsi kyseessä olevan syrjinnän olemassaolon. Se kehotti näin ollen Maltan tasavaltaa toteuttamaan perustellun lausunnon edellyttämät toimenpiteet kahden kuukauden määräajassa.
9 Maltan tasavalta vastasi perusteltuun lausuntoon 5.8.2021 päivätyllä kirjeellä ja esitti tarkemmin lainsäädäntötoimia, joita oli suunniteltu väitetyn rikkomisen korjaamiseksi. Kyseinen jäsenvaltio mainitsi lisäksi uudelleen ne haitalliset seuraukset, jotka aiheutuisivat asianomaisten ajoneuvojen omistajille, jos uutta järjestelmää sovellettaisiin Maltalla ennen 1.1.2009 rekisteröityyn koko ajoneuvokantaan. Sen mukaan tällainen uuden järjestelmän soveltaminen loukkaisi kyseisten omistajien perusteltua luottamusta, koska nämä olivat maksaneet rekisteröintilain neljännettä liitettä edeltäneen järjestelmän mukaisesti (jäljempänä vanha järjestelmä) ajoneuvonsa rekisteröintihetkellä tätä koskevan veron odottaen, että mitään muuta veroa ei tämän jälkeen kannettaisi. Maltan tasavalta korostaa tässä yhteydessä, että on otettava huomioon tällaisen muutoksen yhteiskunnalliset seuraukset, jotka perustuvat siihen, että vanhan järjestelmän soveltamisalaan kuuluvat ajoneuvot kuuluvat todennäköisesti taloudellisessa epävarmuudessa eläville henkilöille.
10 Koska komissio ei ollut vakuuttunut Maltan tasavallan vastauksesta, se päätti nostaa nyt käsiteltävän kanteen.
Kanteen tarkastelu
Asianosaisten lausumat
11 Kanteensa tueksi komissio esittää yhden ainoan kanneperusteen, joka koskee sitä, että Maltan tasavalta on rikkonut SEUT 110 artiklaa, koska kun on kyse vuosittaisen liikenneveron suuruuden märittämisestä, rekisteröintilain neljännellä liitteellä käyttöön otetulla järjestelmällä syrjitään toisessa jäsenvaltiossa ennen 1.1.2009 rekisteröityjä ja Maltalle kyseisestä päivämäärästä lukien tuotuja käytettyjä ajoneuvoja.
12 Komissio toteaa ensiksi, että kyseisen järjestelmän mukaisesti Maltalla ennen 1.1.2009 rekisteröityjä ajoneuvoja on verotettava vanhan järjestelmän mukaan, ja tällöin vuosittainen liikennevero lasketaan ajoneuvon moottorin sylinteritilavuuden, käyttövoiman (diesel tai bensiini) ja valmistusvuoden perusteella. Maltalla kyseisestä päivämäärästä lukien rekisteröityjä ajoneuvoja on puolestaan verotettava uuden järjestelmän mukaan, ja tällöin vuosittainen liikennevero lasketaan bensiinikäyttöisten moottoriajoneuvojen osalta hiilidioksidipäästöjen perusteella, dieselkäyttöisten moottoriajoneuvojen osalta hiilidioksidi- ja hiukkaspäästöjen perusteella ja kyseisten kahden ajoneuvoluokan osalta valmistusvuoden perusteella.
13 Koska on kiistatonta, että uuden järjestelmän nojalla sovellettava vuosittainen liikennevero on suurempi kuin vanhan järjestelmän mukaisesti sovellettava vero, Maltalla ennen 1.1.2009 rekisteröityihin ajoneuvoihin sovelletaan komission mukaan alhaisempaa vuosittaista liikenneveroa kuin samankaltaisiin ajoneuvoihin, jotka on rekisteröity toisessa jäsenvaltiossa ja tuotu Maltalle kyseisestä päivämäärästä lukien. Komissio antaa tässä asiayhteydessä joitakin esimerkkejä, jotka sen mukaan havainnollistavat tätä väitettä.
14 Komissio muistuttaa, että SEUT 110 artiklassa velvoitetaan jokainen jäsenvaltio valitsemaan ja vahvistamaan ajoneuvoista kannettavat verot siten, ettei niiden vaikutuksena ole suosia kotimaisten käytettyjen ajoneuvojen myyntiä ja näin tehdä samankaltaisten käytettyjen ajoneuvojen tuonnista muista jäsenvaltioista vähemmän houkuttelevaa (tuomio 7.4.2011, Nisipeanu, C‑263/10, EU:C:2011:466, 25 kohta).
15 Tässä asiayhteydessä komissio viittaa unionin tuomioistuimen vakiintuneeseen oikeuskäytäntöön, joka perustuu muun muassa 11.12.1990 annettuun tuomioon komissio v. Tanska (C‑47/88, EU:C:1990:449, 17 kohta), 3.6.2010 annettuun tuomioon Kalinchev (C‑2/09, EU:C:2010:312, 32 ja 40 kohta) ja 7.4.2011 annettuun tuomioon Tatu (C‑402/09, EU:C:2011:219, 55 kohta) ja josta sen mukaan ilmenee, että muista jäsenvaltioista peräisin olevat käytetyt moottoriajoneuvot, jotka ovat SEUT 110 artiklassa tarkoitettuja muiden jäsenvaltioiden tuotteita, ovat muissa kuin kyseisessä jäsenvaltiossa myyntiin saatettuja ajoneuvoja, jotka voidaan tuoda maahan ja saattaa siellä liikenteeseen, jos kyseisessä jäsenvaltiossa asuva henkilö ostaa tällaisen ajoneuvon, kun taas samankaltaiset kotimaiset ajoneuvot, jotka ovat SEUT 110 artiklassa tarkoitettuja kotimaisia tuotteita, ovat kyseisessä jäsenvaltiossa myyntiin saatettuja samantyyppisiä käytettyjä moottoriajoneuvoja, joilla on samat ominaisuudet ja jotka ovat yhtä kuluneita.
16 Komission mukaan on kuitenkin niin, että sikäli kuin rekisteröintilain neljännellä liitteellä käyttöön otetussa järjestelmässä määritetään vuosittaisen liikenneveron suuruus, siinä ei oteta huomioon ajoneuvojen ensimmäisen rekisteröinnin päivämäärää, kun tämä on tapahtunut muussa jäsenvaltiossa kuin Maltan tasavallassa ennen 1.1.2009, mistä seuraa toisesta jäsenvaltiosta tuotujen ajoneuvojen korkeampi verotus verrattuna Maltalla ennen kyseistä päivämäärään rekisteröityjen ajoneuvojen verotukseen.
17 Komissio päättelee tästä, että kuten sillä Portugalin verojärjestelmällä, joka koski Portugalissa rekisteröidyistä ajoneuvoista kannettua vuosittaista liikenneveroa ja jonka unionin tuomioistuin katsoi SEUT 110 artiklan vastaiseksi 17.4.2018 annetussa määräyksessä dos Santos (C‑640/17, EU:C:2018:275), rekisteröintilain neljännellä liitteellä käyttöön otetulla järjestelmällä kannustetaan kotimaisten käytettyjen ajoneuvojen suotuisampaan verotukseen ja tehdään samankaltaisten käytettyjen ajoneuvojen muista jäsenvaltioista siirtämisestä vähemmän houkuttelevaa, millä rikotaan kyseistä artiklaa.
18 Komissio kiistää toiseksi Maltan tasavallan oikeudenkäyntiä edeltäneessä menettelyssä esittämät argumentit, joilla tämä on pyrkinyt perustelemaan sitä, että rekisteröintilain neljäs liite on SEUT 110 artiklan mukainen.
19 Se väittää tästä ensiksi, että Maltan tasavallan argumentti, jonka mukaan rekisteröintivero ja vuosittainen liikennevero täydentävät toisiaan, on perusteeton, koska sitä, onko viimeksi mainittu vero unionin oikeuden mukainen, on arvioitava kaikista muista ajoneuvoveroista riippumatta. Komission mukaan on lisäksi niin, että vaikka kyseisillä kahdella verolla on sama oikeusperusta Maltan lainsäädännössä, niiden välillä ei ole mitään yhteyttä, kun on kyse niiden laskentatavasta, koska rekisteröintivero kannetaan vain kerran, kun taas vuosittainen liikennevero kannetaan joka vuosi. Se toteaa lopuksi, että vaikka Maltan tasavalta katsoisi asianmukaiseksi verottaa korjaavana toimenpiteenä Maltalla ennen 1.1.2009 rekisteröityjä ajoneuvoja vanhan järjestelmän mukaan, sen olisi helppoa poistaa rekisteröintilain neljännellä liitteellä käyttöön otettu syrjintä yksinkertaisesti myöntämällä tämä sama verokohtelu ennen kyseistä päivämäärää toisessa jäsenvaltiossa rekisteröidyille maahantuoduille käytetyille ajoneuvoille.
20 Toiseksi ympäristöön liittyvän päämäärän tavoittelu, joka käsiteltävässä asiassa tapahtuu saastuttaja maksaa ‑periaate uuteen järjestelmään ottamalla, ei komission mukaan vapauta jäsenvaltiota velvollisuudesta välttää kaikenlaista syrjintää. Kuten unionin tuomioistuin on jo katsonut 7.4.2011 annetun tuomion Tatu (C‑402/09, EU:C:2011:219) 60 kohdassa, ympäristönsuojeluun liittyvä päämäärä voitaisiin lisäksi käsiteltävässä asiassa saavuttaa täydellisemmin ja johdonmukaisemmin korottamalla vuosittaisen liikenneveron ympäristöosatekijää kaikkien ennen 1.1.2009 rekisteröityjen tietynikäisten ajoneuvojen osalta siitä riippumatta, ovatko kyseessä maahantuodut käytetyt ajoneuvot vai ”kotimaiset” ajoneuvot.
21 Kolmanneksi näkökohdilla, jotka koskevat luottamuksensuojan periaatteen loukkaamista ja yhteiskunnallisia seurauksia, joita uuden järjestelmän soveltaminen ennen 1.1.2009 rekisteröityyn kotimaiseen autokantaan Maltan tasavallan mukaan aiheuttaisivat, ei komission mukaan voida oikeuttaa SEUT 110 artiklassa määrätyn syrjintäkiellon perusperiaatteen loukkaamista, koska Maltan viranomaiset voisivat helposti vastata mainitsemiinsa huolenaiheisiin ja noudattaa samalla SEUT 110 artiklaa soveltamalla vanhaa järjestelmää kaikkiin ennen kyseistä päivämäärää joko Maltalla tai toisessa jäsenvaltiossa rekisteröityihin ajoneuvoihin.
22 Komissio korostaa lopuksi, että käynnissä olevalla menettelyllä, jolla Malta tasavalta väittää tehneensä muutoksia rekisteröintilakiin, ei ole mitään merkitystä tämän kanteen kannalta. Yhtäältä Maltan tasavalta ei sen mukaan ole vielä hyväksynyt virallisesti ensimmäistäkään muutosta. Toisaalta unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan arvioitaessa sitä, onko jäsenvaltio jättänyt noudattamatta jäsenyysvelvoitteitaan, on otettava huomioon jäsenvaltion tilanne sellaisena kuin se oli perustellussa lausunnossa asetetun määräajan päättyessä eli tässä tapauksessa 9.8.2021.
23 Maltan tasavalta toteaa ensinnäkin, että Maltalla ei valmisteta ajoneuvoja, joten on väistämättä niin, että kaikki ajoneuvot tuodaan kyseiseen jäsenvaltioon. Koska paikallisia ajoneuvomarkkinoita ei ole, se ei näin ollen ole voinut milloinkaan suunnitella minkäänlaisen tällaisten markkinoiden suojaamisen pyrkivän lainsäädännön antamista. Näin ollen Maltan ajoneuvomarkkinoiden yhteydessä kaikki viittaukset ”kotimaisiin tuotteisiin” ”tuontituotteisiin” verrattuina ovat sen mukaan absurdeja ja pelkkää fiktiota. Siltä osin kuin kaikki komission oikeudelliset argumentit perustuvat tällaiseen fiktioon, ne on näin ollen hylättävä.
24 Lisäksi erottelu, joka rekisteröintilain neljännellä liitteellä tehdään vuosittaisen liikenneveron suuruuden määrittämisen osalta, ei perustu siihen, onko asianomainen ajoneuvo valmistettu Maltalla vai tuotu toisesta jäsenvaltiosta, eli sääntelytekniikkaan, jossa SEUT 110 artiklaa olisi selvästi rikottu, vaan kyseisen ajoneuvon rekisteröintipäivään.
25 Maltan tasavalta korostaa toiseksi, että yhtäkään ajoneuvoa ei voida käyttää Maltan teillä, ellei sen omistaja ole maksanut rekisteröintiveroa, kun se on tuotu Maltalle ja rekisteröity kyseisessä jäsenvaltiossa, ja tämän jälkeen vuosittaista liikenneveroa. Toisin kuin komissio väittää, rekisteröintiveron ja vuosittaisen liikenneveron on näin ollen katsottava kuuluvan yhteen kokonaisvaltaiseen verojärjestelmään, joten sen yhden osatekijän arviointi toisesta osatekijästä riippumatta johtaa sen mukaan väistämättä epäoikeudenmukaisiin ja kohtuuttomiin päätelmiin.
26 Maltan tasavalta toteaa tässä asiayhteydessä, että rekisteröintilain neljännellä liitteellä käyttöön otetussa erilaisessa kohtelussa Maltalla ennen 1.1.2009 eli vanhassa järjestelmässä rekisteröityjen ajoneuvojen ja kyseisestä päivästä lukien eli uudessa järjestelmässä rekisteröityjen ajoneuvojen välillä vuosittaisen liikenneveron suuruuden määrittämisen osalta huomioidaan se, että vanhassa järjestelmässä rekisteröityjen ajoneuvojen omistajien oli maksettava huomattavasti suurempi rekisteröintivero kuin mitä uudessa järjestelmässä rekisteröityjen ajoneuvojen omistajien on maksettava, ja tämän vastineeksi viimeksi mainittuihin sovelletaan vuosittaista liikenneveroa, joka vaihtelee heidän ajoneuvojensa hiilidioksidipäästöjen mukaan.
27 Järjestelmä on näin ollen rakennettu siten, että se johtaa ajoneuvojen kohtuulliseen kokonaisverotukseen ja estää haitan, joka Maltalla ennen vuotta 2009 rekisteröidyille ajoneuvoille aiheutuisi päinvastaisessa tapauksessa, koska rekisteröintiveroa alennettiin vuonna 2009 tehtyjen muutosten perusteella. Maltan tasavallan mukaan on näin ollen katsottava, että Maltalla ennen 1.1.2009 rekisteröidyt ajoneuvot ja kyseisestä päivästä lukien rekisteröidyt ajoneuvot kuuluvat kahteen objektiivisesti tarkasteltuna erilliseen luokkaan, jotka eivät verotusjärjestelmän uudistamisen vuoksi ole verrattavissa toisiinsa, minkä vuoksi niiden erilainen kohtelu ei voi olla syrjivää.
28 Tämän argumentin havainnollistamiseksi Maltan tasavalta viittaa vastineensa liitteessä 1 olevaan taulukkoon, jossa vertaillaan seitsemää Maltalla eniten rekisteröityä ajoneuvomallia ja josta ilmenee, että suuremman vuosittaisen liikenneveron kantaminen 1.1.2009 lukien rekisteröidyistä ajoneuvoista suhteessa ennen kyseistä päivämäärää rekisteröityihin ajoneuvoihin on kohtuullinen toimenpide sen varmistamiseksi, että ennen vuotta 2009 rekisteröityjen ajoneuvojen omistajien ja 1.1.2009 lukien rekisteröityjen ajoneuvojen omistajien välinen kokonaisverorasitus on mahdollisimman lähellä toisiaan.
29 Suuremman vuosittaisen liikenneveron kantaminen 1.1.2009 lukien rekisteröidyistä ajoneuvoista ei näin ollen aiheuta minkäänlaista syrjintää ennen kyseistä päivämäärää rekisteröityjen ja sen jälkeen rekisteröityjen ajoneuvojen välillä vaan päinvastoin auttaa välttämään sen räikeän syrjinnän ja epäoikeudenmukaisuuden, joka kohdistuisi ennen 1.1.2009 rekisteröityjen ajoneuvojen omistajiin, jos samaa vuosittaista liikenneveroa sovellettaisiin erotuksetta. Saman tasoisen vuosittaisen liikenneveron kantaminen ei nimittäin mahdollistaisi mitenkään sitä, että viimeksi mainittujen ajoneuvojen omistajat voisivat poistaa maksamansa suuremman rekisteröintiveron, mistä seuraisi väistämättä, että kyseisten ajoneuvojen jäännösarvo pienenisi huomattavasti suhteessa kyseisen päivämäärän jälkeen rekisteröityjen ajoneuvojen jäännösarvoon.
30 Maltan tasavalta lisää lopuksi, että toisessa jäsenvaltiossa ennen 1.1.2009 rekisteröityjä ja Maltalle kyseisestä päivästä lukien tuotuja ajoneuvoja ei voida rinnastaa Maltalla ennen kyseistä päivämäärää rekisteröityihin ajoneuvoihin, koska ensin mainittuihin ajoneuvoihin on sovellettu täysin erilaista rekisteröintiverojärjestelmää niiden alkuperäisessä jäsenvaltiossa.
31 Maltan tasavalta vahvistaa kolmanneksi, että uudella järjestelmällä pyritään suojelemaan ympäristöä soveltamalla saastuttaja maksaa ‑periaatetta, millä suositaan uusia, pienempiä ja puhtaampia ajoneuvoja. Uudessa järjestelmässä vuosittaisen liikenneveron kanta nousee suhteellisesti sekä ajoneuvon iän että sen kokonaishiilidioksidipäästöjen mukaan. Tässä järjestelmässä pyritään siis tosiasiallisesti kannustamaan vähemmän saastuttavien ajoneuvojen ostamiseen ja niiden useammin tapahtuvaan päivittämiseen, koska vuosittaisen liikenneveron kanta on kiinteä kunkin ajoneuvon rekisteröintiä seuraavien viiden ensimmäisen vuoden aikana.
32 Maltan tasavalta toistaa neljänneksi, että se, että uutta järjestelmää sovellettaisiin Maltalla ennen 1.1.2009 rekisteröityyn koko autokantaan, saattaisi epäedulliseen asemaan henkilöt, jotka ovat ostaneet ajoneuvonsa ennen kyseistä päivämäärää, koska tällainen verovelvollisuus merkitsisi asianomaisten ajoneuvojen jäännösarvon huomattavaa alenemista ja aiheuttaisi niiden omistajille korkean verorasituksen siinä vaiheessa, kun he maksavat vuosittaista liikenneveroa, vaikka heidän verorasituksensa on jo ollut korkea rekisteröintivaiheessa. Uuteen järjestelmään siirtyminen loukkaisi näin ollen Maltalla vanhassa järjestelmässä rekisteröityjen ajoneuvojen omistajien perusteltuja odotuksia. Kyseisessä verovelvollisuudessa ei myöskään huomioitaisi yhteiskunnallisia seurauksia, jotka Maltan tasavallan mukaan aiheutuisivat siitä, että vanhan järjestelmän soveltamisalaan kuuluvien ajoneuvojen haltijat ovat yleisesti ottaen henkilöitä, joiden taloudellinen tilanne on epävarma.
33 Maltan tasavalta toteaa viidenneksi ja viimeiseksi, että rekisteröintilain muutokset, joilla sen mukaan korjataan SEUT 110 artiklan väitetty rikkominen, on jo hyväksytty Maltan parlamentissa ja ne tulevat voimaan 1.1.2024. Se täsmentää kuitenkin, että kyseiset muutokset esitettiin komissiolle yksinomaan yhteistyön ja kompromissin hengessä eivätkä ne merkitse mitenkään minkäänlaisen rikkomisen tai syrjinnän olemassaolon myöntämistä.
Unionin tuomioistuimen arviointi asiasta
34 Ensiksi on muistutettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan arvioitaessa sitä, onko jäsenvaltio jättänyt noudattamatta jäsenyysvelvoitteitaan, on otettava huomioon jäsenvaltion tilanne sellaisena kuin se oli perustellussa lausunnossa asetetun määräajan päättyessä, eikä unionin tuomioistuin voi ottaa huomioon tämän jälkeen tapahtuneita muutoksia (tuomio 21.9.2023, komissio v. Saksa (Erityisten suojelutoimien alueiden suojelu), C‑116/22, EU:C:2023:687, 29 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
35 Näin ollen käsiteltävässä asiassa sillä, että Maltan parlamentti on hyväksynyt 9.6.2021 päivätyssä perustellussa lausunnossa vahvistetun määräajan päättymisen jälkeen muutoksia tämän tuomion 33 kohdassa mainittuun rekisteröintilakiin, ei ole mitään vaikutusta tämän kanteen kohteen eikä sen kannalta, onko kanne perusteltu.
36 Toiseksi kuten unionin tuomioistuin on toistuvasti katsonut, SEUT 110 artikla täydentää määräyksiä, jotka koskevat tullien ja vaikutukseltaan vastaavien maksujen poistamista. Kyseisen EUT-sopimuksen määräyksen tarkoituksena on turvata tavaroiden vapaa liikkuvuus jäsenvaltioiden välillä normaaleissa kilpailuolosuhteissa poistamalla kaikenlainen suojaaminen, joka voi johtua muista jäsenvaltioista peräisin olevia tuotteita syrjivän sisäisen verotuksen soveltamisesta (tuomio 3.6.2010, Kalinchev, C‑2/09, EU:C:2010:312, 37 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
37 Tässä tarkoituksessa SEUT 110 artiklan ensimmäisessä kohdassa kielletään jäsenvaltioita määräämästä muiden jäsenvaltioiden tuotteille sisäisiä veroja ja maksuja, jotka ovat korkeampia kuin samankaltaisille kotimaisille tuotteille määrätyt verot ja maksut.
38 Tällä määräyksellä pyritään täten takaamaan sisäisen verotuksen täydellinen neutraalisuus, kun on kyse kotimaan markkinoilla jo olevien ja maahantuotavien tuotteiden välisestä kilpailusta (tuomio 7.4.2011, Tatu, C‑402/09, EU:C:2011:219, 35 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
39 Tältä osin on todettava, että unionin tuomioistuin on katsonut, että verojärjestelmää voidaan pitää SEUT 110 artiklan mukaisena ainoastaan, jos osoitetaan, että järjestelmä on toteutettu ja vahvistettu siten, ettei se missään olosuhteissa mahdollista maahantuotujen tuotteiden verottamista kotimaisia tuotteita ankarammin, joten sillä ei missään tapauksessa ole syrjivää vaikutusta (tuomio 3.6.2010, Kalinchev, C‑2/09, EU:C:2010:312, 38 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
40 Tässä asiayhteydessä unionin tuomioistuin on täsmentänyt, että SEUT 110 artiklan ensimmäistä kohtaa rikotaan, jos maahantuotuun tuotteeseen ja samanlaiseen kotimaiseen tuotteeseen kohdistuva vero tai maksu lasketaan eri tavalla ja erilaisten ehtojen mukaisesti niin, että maahantuotuun tuotteeseen, vaikka vain joissain tapauksissa, kohdistuu suurempi vero tai maksu (tuomio 3.6.2010, Kalinchev, C‑2/09, EU:C:2010:312, 39 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
41 SEUT 110 artiklassa määrättyä kieltoa on näin ollen sovellettava aina, kun jäsenvaltion verotus on omiaan tekemään muista jäsenvaltioista peräisin olevien tuotteiden tuonnin vähemmän houkuttelevaksi ja näin suosimaan samankaltaisia kotimaisia tuotteita (tuomio 19.12.2013, X, C‑437/12, EU:C:2013:857, 38 kohta).
42 Yhtäältä unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee, että ajoneuvoihin kohdistuvat verot, joihin kuuluvat muun muassa liikenne- ja rekisteröintiverot, ovat jäsenvaltioiden sisäisiä veroja (ks. vastaavasti tuomio 15.3.2001, komissio v. Ranska, C‑265/99, EU:C:2001:169, 51 kohta ja tuomio 19.12.2013, X, C‑437/12, EU:C:2013:857, 20 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
43 Toisaalta on kiistatonta, että jäsenvaltion markkinoilla olevat moottoriajoneuvot ovat SEUT 110 artiklassa tarkoitettuja kotimaisia tuotteita. Kun nämä tuotteet saatetaan myytäviksi tämän jäsenvaltion käytettyjen ajoneuvojen markkinoilla, niitä on pidettävänä samankaltaisina tuotteina kuin samantyyppisiä maahantuotuja käytettyjä ajoneuvoja, joilla on samat ominaisuudet ja jotka ovat yhtä kuluneita (tuomio 7.7.2011, Nisipeanu, C‑263/10, EU:C:2011:466, 24 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
44 Näin ollen SEUT 110 artiklassa velvoitetaan jokainen jäsenvaltio valitsemaan ja vahvistamaan moottoriajoneuvoista kannettavat verot siten, ettei niiden vaikutuksena ole suosia kotimaisten käytettyjen ajoneuvojen myyntiä ja näin tehdä samankaltaisten käytettyjen ajoneuvojen tuonnista vähemmän houkuttelevaa (tuomio 7.4.2011, Tatu, C‑402/09, EU:C:2011:219, 56 kohta).
45 Tässä yhteydessä unionin tuomioistuin on muun muassa katsonut SEUT 110 artiklan vastaiseksi jäsenvaltion lainsäädännön, jonka nojalla siinä käyttöön otettu liikennevero kannettiin henkilökuljetukseen käytettävistä kevyistä moottoriajoneuvoista, jotka oli rekisteröity kyseisessä jäsenvaltiossa, ilman että otettiin huomioon ajoneuvon ensimmäisen rekisteröinnin päivämäärä, kun rekisteröinti oli tehty toisessa jäsenvaltiossa, minkä seurauksena toisesta jäsenvaltiosta maahantuoduista ajoneuvoista kannettiin suurempi vero kuin samankaltaisista kotimaisista ajoneuvoista. Tällaisella lainsäädännöllä nimittäin suositaan kotimaisten käytettyjen ajoneuvojen myyntiä ja tehdään samankaltaisten käytettyjen ajoneuvojen maahantuonnista vähemmän houkuttelevaa (ks. vastaavasti määräys 17.4.2018, dos Santos, C‑640/17, EU:C:2018:275, 21 ja 22 kohta).
46 Mainittu oikeuskäytäntö huomioiden on näin ollen selvitettävä, onko rekisteröintilain neljännellä liitteellä vuosittaisen liikenneveron suuruuden määrittämisen osalta käyttöön otetulla järjestelmällä tämän tuomion edellisessä kohdassa kuvailtu vaikutus, jolloin se olisi ristiriidassa SEUT 110 artiklassa määrätyn syrjintäkiellon kanssa, kuten komissio väittää.
47 Tämän osalta on tämän tuomion 43 kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaisesti ja vastoin Maltan tasavallan argumenttia, jonka mukaan Maltan ajoneuvomarkkinoita ei ole olemassa, todettava ensiksi, että Maltalla rekisteröityjä ja kyseisen jäsenvaltion käytettyjen ajoneuvojen markkinoille myytäviksi saatettuja ajoneuvoja on pidettävä maahantuotujen samantyyppisten, samat ominaisuudet omaavien ja yhtä kuluneiden käytettyjen ajoneuvojen kanssa samankaltaisina kotimaisina tuotteina, joita SEUT 110 artiklassa tarkoitetaan.
48 Toiseksi on todettava, että kuten rekisteröintilain 3 §:n 1 momentista ja 8 §:n 5 momentista ilmenee, vuosittaista liikenneveroa sovelletaan Maltalle tuotuihin tai Maltalla valmistettuihin moottoriajoneuvoihin ja se kannetaan tällaisten ajoneuvojen rekisteröinnin yhteydessä ja joka vuosi tämän jälkeen.
49 Kolmanneksi on kiistatonta, että rekisteröintilain neljännellä liitteellä käyttöön otetun järjestelmän yhteydessä veloitetaan erilainen vuosittainen liikennevero sen mukaan, koskeeko se Maltalla ennen 1.1.2019 vai siitä lukien rekisteröityjä ajoneuvoja. On erityisesti todettava, että Maltalla ennen kyseistä päivämäärää rekisteröityjen ajoneuvojen osalta vuosittainen liikennevero lasketaan ajoneuvon moottorin sylinteritilavuuden, käyttövoiman (diesel vai bensiini) ja valmistusvuoden mukaan. Maltalla kyseisestä päivämäärästä lukien rekisteröityjen ajoneuvojen osalta vuosittainen liikennevero lasketaan puolestaan hiilidioksidipäästöjen (bensiinimoottorit), hiilidioksidi- ja hiukkaspäästöjen (dieselmoottorit) sekä – kyseisten kahden moottorityypin osalta – valmistusvuoden perusteella.
50 Neljänneksi asianosaisten kirjelmistä ilmenee, että näiden erilaisten laskentatapojen vuoksi Maltalla 1.1.2009 lukien rekisteröityihin ajoneuvoihin sovellettavan vuosittaisen liikenneveron määrä on korkeampi kuin Maltalla ennen kyseistä päivämäärää rekisteröityihin samankaltaisiin ajoneuvoihin sovellettavan vuosittaisen liikenneveron määrä, minkä vahvistavat komission unionin tuomioistuimelle esittämät esimerkit, joita Maltan tasavalta ei ole kiistänyt.
51 Rekisteröintilain neljännellä liitteellä käyttöön otetulla järjestelmällä on siis vuosittaisen liikenneveron suuruuden määrittämisen osalta se vaikutus, että Maltalla ennen 1.1.2009 rekisteröityihin ja sittemmin myytyihin käytettyihin ajoneuvoihin sovelletaan alempaa vuosittaista liikenneveroa kuin samankaltaisiin käytettyihin ajoneuvoihin, jotka on rekisteröity muussa jäsenvaltiossa kuin Maltan tasavallassa ennen kyseistä päivämäärää ja tuotu Maltalle siitä lukien.
52 Tällaisessa järjestelmässä kohdistetaan näin ollen muussa jäsenvaltiossa kuin Maltan tasavallassa ensimmäisen kerran ennen 1.1.2009 rekisteröityihin ja kyseiseen jäsenvaltioon tuon päivämäärän jälkeen tuotuihin käytettyihin ajoneuvoihin suurempi verorasitus kuin Maltalla ennen kyseistä päivämäärää rekisteröityihin samankaltaisiin käytettyihin kotimaisiin ajoneuvoihin, koska siinä ei oteta huomioon maahantuotujen ajoneuvojen rekisteröintipäivämäärää muissa jäsenvaltioissa. Tällaisella järjestelmällä siis suositaan kotimaisten käytettyjen ajoneuvojen myyntiä ja tehdään samankaltaisten ajoneuvojen maahantuonnista vähemmän houkuttelevaa (ks. analogisesti määräys 17.4.2018, dos Santos, C‑640/17, EU:C:2018:275, 21 kohta).
53 Kolmanneksi Maltan tasavallan argumenteilla, joilla pyritään osoittamaan, että rekisteröintilain neljännellä liitteellä käyttöön otettu järjestelmä on SEUT 110 artiklan mukainen, ei voida asettaa tätä arviointia kyseenalaiseksi.
54 Ensinnäkin argumentista, joka koskee rekisteröintiveron ja vuosittaisen liikenneveron kokonaisvaltaisuutta, on nimittäin todettava, että lukuun ottamatta sitä, että kyseisillä kahdella verolla on sama oikeusperusta Maltan lainsäädännössä, Maltan tasavallan muun muassa sen vastineen liitteessä 1 olevassa taulukossa, joka mainitaan tämän tuomion 28 kohdassa, esittämissä seikoissa ei ole mitään, minkä perusteella voitaisiin osoittaa, että kyseisten verojen välillä on sellainen yhteys, että niiden arvioiminen yhdessä on perusteltua.
55 Mainittujen verojen luonteesta on todettava yhtäältä, että rekisteröintivero on maksettava siksi, että ajoneuvo rekisteröidään Maltalla, kun taas vuosittainen liikennevero on maksettava siksi, että henkilöllä on hallussaan ajoneuvo, jota voidaan käyttää liikenteessä yleisillä teillä. Kyseisten verosaatavien syntymisen osalta on todettava toisaalta, että rekisteröintivero on maksettava yhden ainoan kerran eli rekisteröitäessä auto Maltalla, kun taas vuosittainen liikennevero on maksettava rekisteröinnin yhteydessä ja tämän jälkeen joka vuosi koko ajoneuvon eliniän ajan.
56 On lisäksi todettava, että vaikka voitaisiin katsoa osoitetun, että rekisteröintiveron ja vuosittaisen liikenneveron välillä on yhteys, Maltan tasavalta ei missään tapauksessa ole osoittanut, että Maltalla ennen vuotta 2009 rekisteröityjen ajoneuvojen omistajien maksaman rekisteröintiveron ja vuosittaisen liikenneveron, jota on maksettava kyseisten ajoneuvojen koko eliniän ajan, kokonaismäärä vastaisi muussa jäsenvaltiossa kuin Maltan tasavallassa ennen 1.1.2009 ensimmäistä kertaa rekisteröityjen ja kyseiseen jäsenvaltioon mainitusta päivämäärästä lukien tuotujen samankaltaisten ajoneuvojen omistajien maksaman rekisteröintiveron ja vuosittaisen liikenneveron, jota on maksettava viimeksi mainittujen ajoneuvojen koko eliniän ajan, kokonaismäärää.
57 Toiseksi Maltan tasavallan argumentista, joka mukaan uudella järjestelmällä pyritään suojelemaan ympäristöä saastuttaja maksaa ‑periaatetta soveltamalla, on riittävää todeta, että kyseinen jäsenvaltio ei ole osoittanut, miten sellaisen vuosittaisen liikenneveron käyttöönotto, joka kohdistuu ankarammin maahantuotuihin käytettyihin ajoneuvoihin kuin samankaltaisiin kotimaisiin käytettyihin ajoneuvoihin, olisi omiaan takaamaan tämä tavoitteen toteutumisen.
58 Kuten komissio perustellusti totesi, on lisäksi niin, että ympäristönsuojeluun liittyvä päämäärä voitaisiin saavuttaa täydellisemmin ja johdonmukaisemmin korottamalla vuosittaisen liikenneveron ympäristöosatekijää kaikkien tietynikäisten ajoneuvojen eli ennen vuotta 2009 ensimmäistä kertaa rekisteröityjen käytettyjen ajoneuvojen osalta siitä riippumatta, onko ne rekisteröity Maltalla vai jossain muussa jäsenvaltiossa. Tällaisella korotuksella ei suosittaisi syrjivällä tavalla käytettyjen ajoneuvojen kotimaisia markkinoita maahantuotujen käytettyjen ajoneuvojen liikenteeseen päästämisen kustannuksella, minkä lisäksi se olisi saastuttaja maksaa ‑periaatteen mukainen (ks. vastaavasti tuomio 7.7.2011, Nisipeanu (C‑263/10, EU:C:2011:466, 28 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
59 Kolmanneksi on todettava argumentista, joka koskee perustellun luottamuksen suojelua ja yhteiskunnallisia näkökohtia, että vaikka kyseinen periaate ja kyseiset näkökohdat muodostaisivat hyväksyttävän tavoitteen, jolla asianomainen erilainen kohtelu voitaisiin oikeuttaa, Maltan tasavalta ei ole myöskään osoittanut, miten tällaisen erilaisen kohtelun käyttöönotto olisi omiaan takaamaan mainitun periaatteen suojelun ja ottamaan huomioon mainitut yhteiskunnalliset näkökohdat.
60 Tässä asiayhteydessä on todettava komission tavoin, että vaikka Maltan tasavalta katsoisi, että Maltalla ennen 1.1.2009 rekisteröityjen kotimaisten ajoneuvojen omistajien mahdollisia odotuksia olisi suojeltava, se saavuttaisi tämän SEUT 110 artiklassa määrättyä syrjintäkieltoa loukkaamatta siten, että se soveltaisi vanhaa järjestelmää sekä kyseisiin ajoneuvoihin että muussa jäsenvaltiossa ennen kyseistä päivämäärää rekisteröityihin ja Maltalle siitä lukien tuotuihin ajoneuvoihin.
61 On näin ollen katsottava, että rekisteröintilain neljännellä liitteellä käyttöön otettu järjestelmä on vuosittaisen liikenneveron suuruuden määrittämisen osalta ristiriidassa SEUT 110 artiklan kanssa, joten komission esittämä ainoa kanneperuste on hyväksyttävä.
62 Kaikesta edellä esitetystä seuraa, että Maltan tasavalta ei ole noudattanut SEUT 110 artiklan mukaisia velvoitteitaan, koska se on kantanut muissa jäsenvaltioissa ennen 1.1.2009 rekisteröidyistä ja kyseisestä päivämäärästä lukien Maltalle tuoduista moottoriajoneuvoista vuosittaista liikenneveroa, joka on suurempi kuin Maltalla ennen kyseistä päivämäärää rekisteröidyistä samankaltaisista ajoneuvoista kannettava vero.
Oikeudenkäyntikulut
63 Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 138 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut.
64 Koska nyt käsiteltävässä asiassa Maltan tasavalta on hävinnyt asian, se vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan ja se velvoitetaan korvaamaan komission oikeudenkäyntikulut viimeksi mainitun vaatimusten mukaisesti.
Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (seitsemäs jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:
1) Maltan tasavalta ei ole noudattanut SEUT 110 artiklan mukaisia velvoitteitaan, koska se on kantanut muissa jäsenvaltioissa ennen 1.1.2009 rekisteröidyistä ja kyseisestä päivämäärästä lukien Maltalle tuoduista moottoriajoneuvoista vuosittaista liikenneveroa, joka on suurempi kuin Maltalla ennen kyseistä päivämäärää rekisteröidyistä samankaltaisista ajoneuvoista kannettava vero.
2) Maltan tasavalta vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan Euroopan komission oikeudenkäyntikulut.
Allekirjoitukset