Valitus, jonka Euroopan komissio on tehnyt 18.12.2013 virkamiestuomioistuimen asiassa F-93/12, D´Agostino v. komissio, 23.10.2013 antamasta tuomiosta
(Asia T-670/13 P)
Oikeudenkäyntikieli: ranska
Asianosaiset
Valittaja: Euroopan komissio (asiamiehet: J. Currall ja G. Gattinara)
Muu osapuoli: Luigi D´Agostino
Vaatimukset
Valittaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta
Kumoamaan virkamiestuomioistuimen asiassa F-93/12, D´Agostino v. komissio, 23.10.2013 antaman tuomion
Hylkäämään D`Agostinon asiassa F-93/12 nostaman kanteen perusteettomana
Päättämään, että molemmat asianosaiset vastaavat itse tästä asiasta aiheutuvista oikeudenkäyntikuluistaan
Velvoittamaan D`Agostinon korvaamaan virkamiestuomioistuimessa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut
Lykkäämään asian käsittelyä siihen asti kunnes asiassa T-368/12 P, komissio vastaan Macchia, annetaan tuomio.
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Valituksensa tueksi valittaja vetoaa kolmeen valitusperusteeseen.
Ensimmäinen valitusperuste, joka perustuu aineelliseen virheeseen ja tosiseikkojen vääristelyyn, koska virkamiestuomioistuin oli soveltanut asiassa F-63/11, Macchia vastaan komissio, 13.6.2012 antamaansa tuomiota (ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa) sellaisen sopimussuhteisen toimihenkilön tilanteeseen, joka ei ole pyytänyt sopimuksensa uudistamista.
Toinen valitusperuste, joka perustuu oikeudelliseen virheeseen ja joka jakautuu kolmeen osaan, jotka perustuvat
Euroopan unionin muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 3 a artiklan virheelliseen tulkintaan (koskee valituksenalaisen tuomion 56–58 kohtaa)
Yksikön edun ja laillisuusperiaatteen välisten suhteiden määrittelyssä tapahtuneeseen oikeudelliseen virheeseen (koskee valituksenalaisen tuomion 63 kohtaa)
Henkilöstötuomioistuimen harjoittaman tuomioistuinvalvonnan rajojen ylittämiseen ja siihen, että kyseinen tuomioistuin oli ratkaissut asian ultra vires (koskee valituksenalaisen tuomion 59, 60 ja 63 kohtaa).
Kolmas valitusperuste, joka perustuu perusteluvelvollisuuden noudattamatta jättämiseen (koskee valituksenalaisen tuomion 57 ja 59 kohtaa).