Asia T-335/08

BNP Paribas ja Banca Nazionale del Lavoro SpA (BNL)

vastaan

Euroopan komissio

Valtiontuet – Italian viranomaisten tiettyjen uudelleenjärjesteltyjen pankkien osalta toteuttamat toimenpiteet – Omaisuuserien verotusarvojen täsmäytysjärjestelmä – Päätös, jolla tukiohjelma todetaan yhteismarkkinoille soveltumattomaksi ja jolla määrätään perimään tuki takaisin – Kumoamiskanne – Kysymys siitä, koskeeko päätös kantajaa erikseen – Tutkittavaksi ottaminen – Valtiontuen käsite – Etu – Valikoivuus – Perusteluvelvollisuus

Tuomion tiivistelmä

1.      Kumoamiskanne – Luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt – Suoraan ja erikseen luonnollisia henkilöitä tai oikeushenkilöitä koskevat toimet – Komission päätös toimialakohtaisen tukiohjelman kieltämisestä – Sellaisen yrityksen nostama kanne, joka on saanut kyseisestä ohjelmasta myönnettyä yksittäistä tukea, joka on perittävä takaisin – Tutkittavaksi ottaminen

(EY 230 artiklan neljäs kohta)

2.      Toimielinten säädökset, päätökset ja muut toimet – Perustelut – Perusteluvelvollisuuden laajuus – Valtiontukiasiassa tehty komission päätös

(EY 253 artikla)

3.      Valtiontuki – Käsite – Toimenpiteen valikoivuus – Poikkeus yleisestä verojärjestelmästä

(EY 87 artiklan 1 kohta)

4.      Valtiontuki – Komission suorittama tutkinta – Ne, joita asia koskee, eivät ole esittäneet huomautuksia – Huomautusten esittämättä jättämisellä ei ole vaikutusta komission päätöksen pätevyyteen

(EY 88 artiklan 2 kohta)

1.      Luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö, jolle päätöstä ei ole osoitettu, voi väittää, että päätös koskee sitä erikseen, ainoastaan, jos päätös vaikuttaa siihen sille tunnusomaisten erityispiirteiden tai sellaisen tosiasiallisen tilanteen takia, jonka perusteella se erottuu kaikista muista ja se voidaan tästä syystä yksilöidä samalla tavalla kuin se, jolle päätös on osoitettu. Yritys ei näin ollen voi pääsääntöisesti nostaa kumoamiskannetta toimialakohtaisen tukiohjelman kieltämisestä tehdystä komission päätöksestä, jos päätös koskee tätä yritystä vain sen takia, että yritys toimii kysymyksessä olevalla alalla ja on mahdollisesti kyseisen ohjelman edunsaaja. Tällainen päätös on nimittäin tämän yrityksen kannalta yleisesti sovellettava toimenpide, joka koskee objektiivisesti määriteltyjä tilanteita ja jonka oikeusvaikutukset kohdistuvat yleisesti ja abstraktisti määriteltyyn henkilöryhmään.

Erilaisessa tilanteessa on kuitenkin sellainen yritys, jota kyseessä oleva päätös ei koske ainoastaan siksi, että se on asianomaisella toimialalla toimiva yritys, joka voisi mahdollisesti saada etua tukiohjelmasta, vaan myös siksi, että se on todellisuudessakin saanut tämän ohjelman mukaisesti myönnettyä tukea, jonka komissio oli määrännyt perittäväksi takaisin. Komission päätös koskee tällaista yritystä erikseen ja tällaisen yrityksen kyseisestä päätöksestä nostama kanne on tutkittava.

(ks. 64–66 kohta)

2.      Tutkittaessa sitä, täyttävätkö toimenpiteen perustelut EY 253 artiklan vaatimukset, on otettava huomioon sen sanamuodon lisäksi myös asiayhteys ja kaikki asiaa koskevat oikeussäännöt.

Komission ei tarvitse muun muassa kilpailusääntöjen soveltamisen varmistamiseksi tekemiensä päätösten perusteluissa ottaa kantaa kaikkiin tosiseikkoihin, oikeudellisiin seikkoihin ja perusteisiin, joiden johdosta se on tehnyt tällaisen päätöksen. Se on kuitenkin EY 253 artiklan nojalla velvollinen mainitsemaan ainakin päätökseensä olennaisesti vaikuttaneet tosiseikat ja perusteet, jotta yhteisöjen tuomioistuimilla ja niillä, joita asia koskee, on mahdollisuus saada tietää, millä tavoin se on soveltanut perustamissopimusta.

(ks. 93 ja 94 kohta)

3.      Yksi EY 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun valtiontuen käsitteen tunnusomaisista piirteistä on toimenpiteen erityisyyttä tai sen valikoivuutta koskeva edellytys. EY 87 artiklan 1 kohdassa nimittäin edellytetään, että kyseessä oleva toimenpide suosii ”jotakin yritystä tai tuotannonalaa” verrattuna muihin, jotka ovat kyseisellä järjestelmällä tavoitellun päämäärän kannalta siihen rinnastettavassa tosiasiallisessa ja oikeudellisessa tilanteessa.

EY 87 artiklan soveltamisen kannalta on yhdentekevää, parantuuko vai huonontuuko mahdollista tukea saaneen yrityksen tilanne aikaisempaan oikeustilaan verrattuna tai pysyykö se ennallaan. Tietyn lainsäädännön osalta on määritettävä yksinomaan se, suositaanko valtion toimenpiteellä EY 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla ”jotakin yritystä tai tuotannonalaa” verrattuna muihin yrityksiin, jotka ovat toimenpiteellä tavoitellun päämäärän kannalta samankaltaisessa tosiasiallisessa ja oikeudellisessa tilanteessa.

Toimenpiteen valikoivuuden arvioimiseksi käytettävän viitekehyksen määrittämisellä on erityistä merkitystä tilanteissa, joissa on kyse verotustoimenpiteistä, koska itse edun olemassaolo voidaan osoittaa ainoastaan suhteessa niin sanottuun normaaliin verotukseen, eli verotukseen, jota normaalisti sovelletaan yrityksiin, jotka ovat riidanalaisella järjestelmällä tavoitellun päämäärän kannalta tämän järjestelmän edunsaajina oleviin yrityksiin rinnastettavassa tosiasiallisessa ja oikeudellisessa tilanteessa. Yrityksille, jotka vapautetaan normaalista verosta, myönnettävän taloudellisen edun olemassaoloa ei sitä paitsi voida kiistää sillä perusteella, että muita vapautuksia samasta verosta on annettu muille yrityksille. Näin ollen se, että kyseessä olevan järjestelmän lisäksi on olemassa muita poikkeuksia normaalista verojärjestelmästä, ei aseta kyseenalaiseksi toteamusta siitä, että tämä järjestelmä merkitsee tosiasiallisesti poikkeusta.

Kun komissio tutkii tukijärjestelmää valtiontukimääräysten valossa, se suorittaa objektiivisen tarkastelun. Määrittääkseen, annetaanko kyseisellä järjestelmällä objektiivisesti tarkasteltua taloudellista etua siihen verotukseen verrattuna, josta se muodostaa poikkeuksen ja jota normaalisti sovellettaisiin, jos sitä ei olisi ollut olemassa, komission on tutkittava järjestelmää objektiivisesti. Komission asiana ei ole ennakoida subjektiivisia valintoja, joita tämän järjestelmän edunsaajat olisivat voineet tehdä, jos tätä järjestelmää ei olisi ollut olemassa.

(ks. 160–162, 169, 187 ja 204 kohta)

4.      EY 88 artiklan 2 kohdassa asetetaan komissiolle velvollisuus ennen päätöksen tekemistä kerätä tietoja niiltä, joita asia koskee. Siinä ei kuitenkaan kielletä tätä toimielintä pitämästä tätä tukea yhteismarkkinoille soveltumattomana, jos tällaisia huomautuksia ei esitetä. Erityisesti komissiota ei voida arvostella siitä, ettei se ole ottanut huomioon sellaisia mahdollisia tosiseikkoja tai oikeudellisia seikkoja, jotka sille olisi voitu esittää hallinnollisessa menettelyssä, kun näin ei kuitenkaan ole tehty, koska komissiolla ei ole viran puolesta velvollisuutta kuvitella, mitkä ovat ne seikat, jotka sille olisi voitu esittää.

(ks. 188 kohta)