Asia T-235/18 DEP
Qualcomm Inc.
vastaan
Euroopan komissio
Unionin yleisen tuomioistuimen määräys (laajennettu toinen jaosto), 29.2.2024
Oikeudenkäyntimenettely – Oikeudenkäyntikulujen vahvistaminen
1. Oikeudenkäyntimenettely – Oikeudenkäyntikulujen määrän vahvistaminen – Korvattavien oikeudenkäyntikulujen käsite – Asianosaisille aiheutuneet välttämättömät kustannukset – Huomioon otettavat seikat
(Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 140 artiklan b alakohta)
(ks. 12 ja 27 kohta)
2. Oikeudenkäyntimenettely – Ratkaisujen julkisuus – Luonnollisten henkilöiden henkilötietojen poistaminen yleisön saatavilta – Muiden tietojen kuin luonnollisten henkilöiden henkilötietojen poistaminen yleisön saatavilta – Edellytykset
(Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 66 artikla ja 66 a artikla)
(ks. 15–18 kohta)
3. Oikeudenkäyntimenettely – Oikeudenkäyntikulujen määrän vahvistaminen – Korvattavat oikeudenkäyntikulut – Asian käsittelystä aiheutuneet välttämättömät kustannukset – Muuhun kuin unionin yleisessä tuomioistuimessa käytävään menettelyyn liittyvät asianajopalkkiot suljetaan pois
(Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 140 artiklan b alakohta)
(ks. 21–23 kohta)
4. Oikeudenkäyntimenettely – Oikeudenkäyntikulujen määrän vahvistaminen – Korvattavat oikeudenkäyntikulut – Asianosaisille aiheutuneet välttämättömät kustannukset – Asianajajien ja talousasiantuntijoiden palkkiot – Kulut vahvistetaan kantajan toimittamien täsmällisten tietojen perusteella tai, jos niitä ei ole, unionin tuomioistuinten tekemän kohtuullisen arvioinnin perusteella
(Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 140 artiklan b alakohta)
(ks. 26, 39, 40, 45, 47–49, 58, 59 ja 63–69 kohta)
5. Oikeudenkäyntimenettely – Oikeudenkäyntikulujen määrän vahvistaminen – Korvattavat oikeudenkäyntikulut – Useiden asianajajien osallistuminen – Vaikutuksettomuus – Arviointi perustuu ensisijaisesti menettelyn kannalta välttämättömien työntuntien määrään – Arviointiperusteet
(Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 140 artiklan b alakohta)
(ks. 34–40, 46 ja 53 kohta)
6. Oikeudenkäyntimenettely – Oikeudenkäyntikulujen määrän vahvistaminen – Korvattavat oikeudenkäyntikulut – Asianosaisille aiheutuneet välttämättömät kustannukset – Asianajajien matka- ja oleskelukustannukset istuntoon osallistumisesta sekä kokoustilan ja laitteiden vuokraamiskustannukset
(Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 140 artiklan b alakohta)
(ks. 73, 75, 80, 82 ja 85 kohta)
7. Oikeudenkäyntimenettely – Oikeudenkäyntikulujen määrän vahvistaminen – Korvattavat oikeudenkäyntikulut – Asianosaisille aiheutuneet välttämättömät kustannukset – Muiden henkilöiden kuin asianosaisten asianajajien matka- ja oleskelukustannukset – Korvaamisen edellytykset
(Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 140 artiklan b alakohta)
(ks. 74 ja 98 kohta)
Tiivistelmä
Unionin yleinen tuomioistuin, jolle esitettiin pyyntö oikeudenkäyntikulujen vahvistamisesta, tarkastelee tiivistetysti oikeuskäytäntöä, joka koskee oikeudenkäyntikulujen korvaamista unionin yleisessä tuomioistuimessa kilpailuoikeuden alalla vireille saatetun pääasian yhteydessä.
Kantaja, Qualcomm Inc., oli nostanut kanteen, jossa vaadittiin kumoamaan komission päätös, jolla sille määrättiin lähes miljardin euron sakko sen määräävän markkina-aseman väärinkäytöstä piirisarjojen (chipsets) maailmanmarkkinoilla.
Unionin yleinen tuomioistuin kumosi riidanalaisen päätöksen kokonaisuudessaan 15.6.2022 antamallaan tuomiolla(1) ja velvoitti komission korvaamaan kantajalle aiheutuneet oikeudenkäyntikulut. Koska asianosaiset eivät päässeet sopimukseen korvattavista oikeudenkäyntikuluista, kantaja esitti unionin yleiselle tuomioistuimelle oikeudenkäyntikulujen vahvistamista koskevan pyynnön, jossa se esittää, että sille korvataan yhtäältä oikeudellisia ja taloudellisia neuvontapalveluja koskevat palkkiot ja toisaalta istuntoon osallistumisesta aiheutuneet kustannukset, yhteensä yli 12 miljoonaa euroa.
Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta
Aluksi unionin yleinen tuomioistuin toteaa tarkastellessaan kysymystä oikeudenkäyntikulujen vahvistamista koskevan pyynnön ja sen liitteiden luottamuksellisuudesta, että kantajan lisäämän luottamuksellinen-merkinnän esiintymistä kyseisissä asiakirjoissa ei sinänsä voida tulkita pyynnöksi tietynlaisten tietojen poistamisesta yleisön saatavilta, sillä pyyntöä tällaisesta ei ole esitetty erillisellä asiakirjalla,(2) eikä unionin yleinen tuomioistuin voi toimia oletusten pohjalta tai korjata esitetyn pyynnön mahdollisia puutteita.
Unionin yleinen tuomioistuin hylkää pääasian tarkastelun perusteella ensinnäkin pyynnön, joka koskee Yhdysvalloissa vireillä olleiden menettelyjen yhteydessä aiheutuneiden asianajopalkkioiden korvaamista. Tältä osin unionin yleinen tuomioistuin muistuttaa siitä, että korvattavien oikeudenkäyntikulujen käsite rajoittuu asianosaisille unionin yleisessä tuomioistuimessa käydystä menettelystä aiheutuneisiin kuluihin, eikä se voi kattaa kuluja, jotka liittyvät muissa kansallisissa tai kansainvälisissä tuomioistuimissa tai viranomaisissa käytyihin oikeudenkäynti- tai hallintomenettelyihin edes silloin, kun niillä pyritään, kuten tässä asiassa, hankkimaan tietoja tai asiakirjoja, joiden tarkoituksena on tukea kanneperusteita unionin yleisessä tuomioistuimessa.
Toiseksi, kun kyse on menettelyyn osallistumisesta aiheutuneiden asianajopalkkioiden korvaamisesta, unionin yleinen tuomioistuin ottaa huomioon oikeudenkäynnin kohteen ja luonteen, sen merkityksen unionin oikeuden kannalta sekä asian vaikeusasteen, asian hoitamiseen osallistuneille asiamiehille tai avustajille oikeudenkäynnistä aiheutuneen työmäärän sekä taloudelliset intressit, joita oikeusriidalla oli asianosaisten kannalta.
Kantajan edustajille menettelystä aiheutuneen työmäärän arvioimiseksi unionin tuomioistuimet ottavatkin ensisijaisesti huomioon niiden työtuntien kokonaismäärän, joiden voidaan objektiivisesti arvioituna katsoa olleen välttämättömiä asian käsittelyn kannalta, riippumatta siitä, kuinka monen asianajajan kesken työsuoritukset mahdollisesti jakautuivat. Vaikka pääsääntöisesti vain yhden asianajajan palkkio on korvattavissa, kullekin asialle ominaisten piirteiden, joista asian monimutkaisuus on ensisijainen, mukaan saattaa olla, että useiden asianajajien palkkio voidaan katsoa kuuluvaksi välttämättömiin kustannuksiin. Siinä tapauksessa unionin yleisen tuomioistuimen tehtävänä on selvittää, missä määrin kaikkien asianomaisten asianajajien palvelut olivat tarpeen asian käsittelyn eri vaiheissa, ja varmistuttava siitä, ettei kyse ole päällekkäisistä kuluista. Tältä osin on huomattava, että silloin, kun asianajajat ovat jo avustaneet asianosaista riita-asiaa edeltäneiden menettelyjen tai toimenpiteiden aikana, on syytä ottaa huomioon se, että heillä on tiedossaan sellaisia merkityksellisiä seikkoja, jotka ovat olleet omiaan helpottamaan heidän työtään ja vähentämään oikeudenkäynnin valmisteluun tarvittavaa aikaa. Saman asianosaisen asianajajien työn yhteensovittamisesta aiheutuvia kuluja ei kuitenkaan voida pitää välttämättöminä kuluina.
Käsiteltävässä asiassa on muistettava, että vaikka pääasia on tosiasiallisesti voinut vaatia huomattavasti työtä, kun otetaan huomioon esiin tuotujen oikeudellisten kysymysten monimutkaisuus ja kyseessä olleet taloudelliset intressit, kantajan esittämien todisteiden perusteella ei voida selvittää sen asianajajien suorittamia eri tehtäviä vastaavaa tuntimäärää, eikä sitä, onko kyseiset työtunnit tehty unionin yleisessä tuomioistuimessa käytyä menettelyä varten ja olivatko ne tarpeen siinä tarkoituksessa. Pelkästään se, että kantajan edustajat toimittivat unionin yleiselle tuomioistuimelle lukuisia sivuja sisältäviä asiakirjoja, joissa on lukuisia liitteitä, ei millään tavoin osoita, että työtunnit ja niihin liittyviksi väitetyt summat, joiden korvaamista pyydetään, olisivat olleet välttämättömiä.
Esitettyjen asiakirjojen perusteella ei myöskään voida selvittää täsmällisesti eri tehtäviä vastaavaa tuntiveloituksia. Tältä osin on todettava, että vaikka asianosainen toki voi vapaasti käyttää erittäin korkeita tuntiveloituksia laskuttavia asianajajia, heidän palvelujensa käyttämistä ei voida pitää välttämättömänä varsinkaan, koska – kuten tässä asiassa – kyseisiä veloituksia ei ole kantajan pyynnössä esitetty täsmällisten ja selvästi nimettyjen tehtävien yhteydessä.
Koska saatavilla ei ole tietoja tosiasiallisesti aiheutuneista oikeudenkäyntikuluista, unionin yleinen tuomioistuin tekee korvattavista asianajopalkkioista kohtuullisen mutta suppean arvionsa. Arvioidessaan menettelyn kannalta objektiivisesti tarkasteltuna välttämättömiä työtunteja unionin yleinen tuomioistuin ottaa tässä asiassa huomioon esitettyjen kanneperusteiden määrän, esiin tuotujen oikeudellisia ja tosiseikkoja koskevien kysymysten vaikeusasteen, kyseisten oikeudenkäyntiasiakirjojen määrän ja kytkeytymisen toisiinsa, niiden liitteissä toimitetut ja unionin yleiselle tuomioistuimelle esitetyt todisteet sekä perustelujen asteittain kohdennetumman ja yksityiskohtaisemman kehittelyn. Tuntiveloituksesta on muistettava, että koska unionin oikeudessa ei ole säädetty niitä koskevasta taulukosta, ainoastaan siinä tapauksessa, että – kuten tässä asiassa – laskutettu keskimääräinen tuntiveloitus vaikuttaa selvästi liian suurelta, unionin yleinen tuomioistuin voi poiketa siitä ja vahvistaa korvattavien asianajopalkkioiden määrän ex æquo et bono.
Kolmanneksi on huomattava, että unionin yleinen tuomioistuin tekee kohtuullisen mutta suppean arvionsa myös oikeudenkäyntikuluista, jotka ovat korvattavia niiden talousasiantuntijoiden palkkioiden osalta, joiden osallistuminen oli objektiivisesti arvioituna tarpeen menettelyn kannalta, sillä saatavilla ei ole konkreettisia tietoja heidän tekemästään työmäärästä ja siihen liittyvästä tuntiveloituksesta.
Neljänneksi on todettava, kun kyse on istuntoon osallistumisesta aiheutuneista matka- ja oleskelukustannuksista, että korvattaviksi voidaan katsoa ainoastaan kantajaa unionin yleisessä tuomioistuimessa edustaneiden ja puolustaneiden asianajajien matkakustannukset ja hotelliyöpymisiin liittyvät kulut. Sitä vastoin vaatimus kantajan yhden työntekijän matka- ja oleskelukustannusten korvaamisesta hylätään, sillä kantaja ei ole perustellut asianomaisen läsnäolon välttämättömyyttä oikeudenkäynnin kannalta, eikä pelkästään se, että kyseinen työntekijä seurasi yrityksessä asian käsittelyn etenemistä, selvästikään ole tältä osin riittävä peruste.
On myös todettava, että vaikka kantajan asianajajien hotellin yhteydessä olevan kokoustilan vuokraaminen voidaan katsoa tosiasiallisesti välttämättömäksi kuluksi istunnon keston ja mukana olleiden asianajajien määrän vuoksi, sen vuokraaminen kolmeksi kokonaiseksi päiväksi vaikuttaa suhteettomalta, sillä kantaja ei ole toimittanut siitä täsmällisempiä tietoja.
Kaiken edellä esitetyn perusteella unionin yleinen tuomioistuin vahvistaa kantajalle korvattavien oikeudenkäyntikulujen kokonaismääräksi lähes 800 000 euroa.