UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN MÄÄRÄYS (muutoksenhakujaosto)

28 päivänä toukokuuta 2013

Asia T‑130/13 P

Stephanie Honnefelder

vastaan

Euroopan komissio

Muutoksenhaku – Henkilöstö – Avoin kilpailu – Varallaololuetteloon merkitsemättä jättäminen – Muutoksenhakuaika – Viivästyminen – Ennalta arvaamattomien seikkojen tai ylivoimaisen esteen puuttuminen – Valitus, jonka tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuvat

Aihe:      Valitus, jossa vaaditaan Euroopan unionin virkamiestuomioistuimen (toinen jaosto) asiassa F-42/11, Honnefelder vastaan komissio, 13.12.2012 antaman tuomion kumoamista.

Ratkaisu:      Valitus hylätään. Stephanie Honnefelder vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Tiivistelmä

1.      Muutoksenhaku – Määräaikojen ehdottomuus – Peruste, jonka unionin tuomioistuimet tutkivat viran puolesta

(Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön liitteessä I olevan 9 artiklan ensimmäinen kohta; unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 101 artiklan 1 kohdan a ja b alakohta, 102 artiklan 2 kohta ja 144 artikla)

2.      Muutoksenhaku – Määräajat – Telekopiona toimitettu kanne – Allekirjoitetun alkuperäiskappaleen toimittamiselle asetettu määräaika – Alkamisajankohta – Telekopion vastaanottamispäivä eikä kanteen nostamisen määräajan päättymispäivä

(Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön liitteessä I olevan 9 artiklan ensimmäinen kohta; unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 43 artiklan 6 kohta, 101 artiklan 1 kohdan a ja b alakohta, 102 artiklan 2 kohta, 138 artiklan 1 kohta ja 144 artikla)

3.      Tuomioistuinmenettely – Kanteen nostamisen määräaika – Prekluusio – Ennalta arvaamattomat seikat tai ylivoimainen este – Käsite – Rajat

(Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 45 artiklan toinen kohta)

1.      Ks. määräyksen teksti.

(ks. 9 ja 10 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: asia C‑246/95, Coen, 23.1.1997 (Kok., s. I‑403, 21 kohta)

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: yhdistetyt asiat T‑121/96 ja T‑151/96, Mutual Aid Administration Services v. komissio, 18.9.1997 (Kok., s. II‑1355, 38 ja 39 kohta) ja asia T‑283/09 P, Aayhan ym. v. parlamentti, 12.10.2009, (Kok. H., s. I‑B‑1‑113 ja II‑B‑1‑695, 14 kohta)

2.      Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 43 artiklan 6 kohdassa, jota sovelletaan virkamiestuomioistuimen päätöksistä tehtäviin valituksiin kyseisen työjärjestyksen 138 artiklan 1 kohdan viimeisen alakohdan nojalla, säädetään, että sitä päivää, jona jäljennös oikeudenkäyntiasiakirjan allekirjoitetusta alkuperäiskappaleesta saapuu unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon telekopiolaitteen välityksellä, pidetään prosessuaalisten määräaikojen noudattamisen kannalta ratkaisevana ainoastaan, jos asiakirjan allekirjoitettu alkuperäiskappale jätetään kirjaamoon viimeistään kymmenen päivän kuluessa telekopion vastaanottamisesta.

Väitettä, jonka mukaan työjärjestyksen 43 artiklan 6 kohdassa tarkoitettu kymmenen päivän määräaika alkaa telekopion vastaanottamispäivästä riippumatta kulua sen kahden kuukauden ja kymmenen päivän pituisen määräajan päättymisestä, joka johtuu Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön liitteessä I olevan 9 artiklan ensimmäisestä kohdasta, unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 101 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdasta, joita sovelletaan virkamiestuomioistuimen päätöksistä tehtäviin valituksiin kyseisen työjärjestyksen 144 artiklan nojalla, ja saman työjärjestyksen 102 artiklan 2 kohdasta, ei voida hyväksyä. Erityisesti kun telekopio on vastaanotettu yli kymmenen päivää ennen valituksen nostamiselle unionin yleisessä tuomioistuimessa asetetun määräajan päättymistä, työjärjestyksen 43 artiklan 6 kohdan määräykset eivät vaikuta tätä määräaikaa pidentävästi.

(ks. 13 ja 17 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: asia C‑325/03 P, Zuazaga Meabe v. SMHV, 18.1.2005 (Kok., s. I‑403, 18 kohta)

3.      Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 45 artiklan toisessa kohdassa tarkoitetut ennalta arvaamattomien seikkojen tai ylivoimaisen esteen käsitteet edellyttävät, että kyse on epätavallisista vaikeuksista, jotka eivät riipu kantajan tahdosta ja jotka vaikuttavat väistämättömiltä, vaikka on noudatettu kaikkea huolellisuutta. Molemmat käsitteet sisältävät objektiivisen osan, joka liittyy epätavallisiin ja asianomaisesta riippumattomiin seikkoihin, sekä subjektiivisen osan, joka liittyy asianomaisen velvollisuuteen suojautua epätavallisen tapahtuman seurauksilta ryhtymällä tarkoituksenmukaisiin toimenpiteisiin, jotka eivät vaadi kohtuuttomia uhrauksia. Asianomaisen on etenkin seurattava tarkkaan asian käsittelyn vaiheita ja erityisesti osoitettava huolellisuutta noudattaakseen asetettuja määräaikoja. Ylivoimaisen esteen käsitettä ei siten voida soveltaa tilanteessa, jossa huolellinen ja valistunut henkilö olisi objektiivisesti tarkasteltuna voinut välttää kanteen nostamisen määräajan ylittymisen.

Tällaisesta tilanteesta on kyse, kun asianomainen on päättänyt lähettää valituksen allekirjoitetun alkuperäiskappaleen sekä liitteet ja oikeaksi todistetut jäljennykset unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon lähetyksessä, joka on luovutettu postitoiminnan harjoittajalle viisi päivää sen jälkeen, kun valitus jätettiin telekopiona. Tältä osin se, että kyseinen postitoiminnan harjoittaja ei ole noudattanut lähettäjälle antamaansa sitoumusta toimittaa lähetys tietyssä määräajassa, ei ole asianomaisen kannalta ennalta arvaamaton seikka tai ylivoimainen este.

(ks. 19, 23 ja 26 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: asia 209/83, Ferriera Valsabbia v. komissio, 12.7.1984 (Kok., s. 3089, 22 kohta); asia C‑195/91 P, Bayer v. komissio, 15.12.1994 (Kok., s. I‑5619, 31 ja 32 kohta); em. asia Zuazaga Meabe v. SMHV, 18 ja 25 kohta ja asia C‑242/07 P, Belgia v. komissio, 8.11.2007 (Kok., s. I‑9757, 17 kohta)