YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN
TUOMIO (laajennettu kolmas jaosto)
20 päivänä huhtikuuta 1999 (1)
Kilpailu EY:n perustamissopimuksen 85 artikla Kumoamistuomion
vaikutukset Puolustautumisoikeudet Sakko
Yhdistetyissä asioissa T-305/94, T-306/94, T-307/94, T-313/94, T-314/94, T-315/94,
T-316/94, T-318/94, T-325/94, T-328/94, T-329/94 ja T-335/94,
Limburgse Vinyl Maatschappij NV, Belgian oikeuden mukaan perustettu yhtiö,
kotipaikka Bryssel, edustajanaan asianajaja Inne G. F. Cath, Hoge Raad der
Nederlanden, prosessiosoite Luxemburgissa asianajotoimisto Lambert Dupong, 4-6
rue de la Boucherie,
Elf Atochem SA, Ranskan oikeuden mukaan perustettu yhtiö, kotipaikka Pariisi,
edustajinaan asianajajat Xavier de Roux, Charles-Henri Léger ja Jacques-Philippe
Gunther, Pariisi, prosessiosoite Luxemburgissa asianajotoimisto Jacques Loesch, 11
rue Goethe,
BASF AG, Saksan oikeuden mukaan perustettu yhtiö, kotipaikka Ludwigshafen
(Saksa), edustajanaan asianajaja Ferdinand Hermanns, Düsseldorf, prosessiosoite
Luxemburgissa asianajotoimisto Jacques Loesch ja Marc Wolters, 11 rue Goethe,
Shell International Chemical Company Ltd, Englannin oikeuden mukaan
perustettu yhtiö, kotipaikka Lontoo, edustajinaan Kenneth B. Parker, QC,
Englannin ja Walesin asianajajayhteisö, ja solicitor John W. Osborne, prosessiosoite
Luxemburgissa asianajotoimisto Jean Hoss, 2 place Winston Churchill,
DSM NV ja DSM Kunststoffen BV, Alankomaiden oikeuden mukaan perustettuja
yhtiöitä, kotipaikka Heerlen (Alankomaat), edustajanaan asianajaja Inne G. F.
Cath, Hoge Raad der Nederlanden, prosessiosoite Luxemburgissa asianajotoimisto
Lambert Dupong, 4-6 rue de la Boucherie,
Wacker-Chemie GmbH, Saksan oikeuden mukaan perustettu yhtiö, kotipaikka
München (Saksa),
Hoechst AG, Saksan oikeuden mukaan perustettu yhtiö, kotipaikka Frankfurt am
Main (Saksa),
edustajinaan asianajajat Hans Hellmann ja Hans-Joachim Hellmann, Köln,
prosessiosoite Luxemburgissa asianajotoimisto Jacques Loesch ja Marc Wolters, 11
rue Goethe,
Société artésienne de vinyle, Ranskan oikeuden mukaan perustettu yhtiö,
kotipaikka Pariisi, edustajanaan asianajaja Bernard van de Walle de Ghelcke,
Bryssel, prosessiosoite Luxemburgissa asianajotoimisto Alex Schmitt, 7 Val Sainte-Croix,
Montedison SpA, Italian oikeuden mukaan perustettu yhtiö, kotipaikka Milano
(Italia), edustajinaan asianajajat Giuseppe Celona ja Giorgio Aghina, Milano, ja
asianajaja Piero Angelo Maria Ferrari, Rooma, prosessiosoite Luxemburgissa
asianajotoimisto Georges Margue, 20 rue Philippe II,
Imperial Chemical Industries plc, Englannin oikeuden mukaan perustettu yhtiö,
kotipaikka Lontoo, edustajinaan David Vaughan, QC, ja barrister David Anderson,
Englannin ja Walesin asianajoyhteisö, sekä solicitor Victor White ja solicitor
Richard Coles, prosessiosoite Luxemburgissa asianajotoimisto Lambert Dupong,
46 rue de la Boucherie,
Hüls AG, Saksan oikeuden mukaan perustettu yhtiö, kotipaikka Marl (Saksa),
edustajanaan aluksi asianajaja Hansjürgen Herrmann, Köln, ja sittemmin asianajaja
Frank Montag, Köln, prosessiosoite Luxemburgissa asianajotoimisto Jacques
Loesch, 11 rue Goethe,
Enichem SpA, Italian oikeuden mukaan perustettu yhtiö, kotipaikka Milano,
edustajinaan asianajaja Mario Siragusa, Rooma, ja asianajaja Francesca Maria
Moretti, Bologna, prosessiosoite Luxemburgissa asianajotoimisto Elvinger, Hoss ja
Prussen, 2 place Winston Churchill,
vastaan
Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehinään aluksi oikeudellisen yksikön
virkamiehet Berend Jan Drijber, Julian Currall ja Marc van der Woude,
avustajinaan asianajaja Éric Morgan de Rivery, Pariisi, asianajaja Alexandre
Böhlke, Frankfurt am Main, barrister David Lloyd Jones, Englannin ja Walesin
asianajoyhteisö, asianajaja Renzo Maria Morresi, Bologna, ja Nicholas Forwood,
QC, sekä sittemmin Julian Currall, avustajanaan lisäksi vielä asianajaja Marc van
der Woude, Bryssel, prosessiosoite Luxemburgissa c/o oikeudellisen yksikön
virkamies Carlos Gómez de la Cruz, Centre Wagner, Kirchberg,
joissa kantajat vaativat yhteisöjen tuomioistuinta kumoamaan EY:n
perustamissopimuksen 85 artiklan soveltamisesta 27 päivänä heinäkuuta 1994
tehdyn komission päätöksen 94/599/EY (IV/31.865 PVC) (EYVL L 239, s. 14),
EUROOPAN YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN
TUOMIOISTUIN (laajennettu kolmas jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja V. Tiili sekä tuomarit K. Lenaerts
ja A. Potocki,
kirjaaja: hallintovirkamies J. Palacio González,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 9.12.2.1998 pidetyssä suullisessa
käsittelyssä esitetyn,
on antanut seuraavan
tuomion
Kanteiden perustana olevat tosiseikat
- 1.
- Euroopan yhteisöjen komissio ryhtyi 6 päivänä helmikuuta 1962 annetun neuvoston
asetuksen N:o 17 (perustamissopimuksen 85 ja 86 artiklan ensimmäinen
täytäntöönpano-asetus) (EYVL 1962, N:o 13, s. 204; jäljempänä asetus N:o 17) 14
artiklan perusteella 13. ja 14.10.1983 tekemiensä tarkastusten perusteella tutkimaan
polyvinyylikloridia (jäljempänä PVC) koskevaa tapausta. Tämän johdosta se teki
useita tarkastuksia asianomaisten yritysten tiloissa ja esitti näille yrityksille useita
tietojensaantipyyntöjä.
- 2.
- Komissio aloitti 24.3.1988 asetuksen N:o 17 3 artiklan 1 kohdan nojalla omasta
aloitteestaan menettelyn 14:ää PVC:n valmistajaa vastaan. Se osoitti 5.4.1988
kullekin näistä yrityksistä neuvoston asetuksen N:o 17 19 artiklan 1 ja 2 kohdassa
säädetyistä kuulemisista 25 päivänä heinäkuuta 1963 annetun komission asetuksen
N:o 99/63/ETY (EYVL 1963, N:o 127, s. 2268; jäljempänä asetus N:o 99/63/EY)
2 artiklan 1 kohdassa säädetyn väitetiedoksiannon. Kaikki ne yritykset, joille
väitetiedoksianto oli osoitettu, esittivät huomautuksensa vuoden 1988 kesäkuussa.
Shell International Chemical Company Ltd:tä lukuunottamatta näitä kaikkia
yrityksiä kuultiin vuoden 1988 syyskuussa.
- 3.
- Kilpailunrajoituksia ja määräävää markkina-asemaa käsittelevä neuvoa-antava
komitea antoi 1.12.1988 lausuntonsa alustavasta ehdotuksesta komission
päätökseksi.
- 4.
- Menettelyn päätteeksi komissio teki 21.12.1988 päätöksen 89/190/ETY (IV/31.865,
PVC) ETY:n perustamissopimuksen 85 artiklan soveltamisesta (EYVL 1989, L 74,
s. 1; jäljempänä alkuperäinen päätös tai vuoden 1988 päätös). Tässä päätöksessään
komissio määräsi perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdan rikkomisesta
seuraamuksia seuraaville PVC:n tuottajille: Atochem SA, BASF AG, DSM NV,
Enichem SpA, Hoechst AG, Hüls AG, Imperial Chemical Industries plc, Limburgse
Vinyl Maatschappij NV, Montedison SpA, Norsk Hydro AS, Sociéte artésienne de
vinyle, Shell International Chemical Company Ltd, Solvay et Cie ja Wacker-Chemie
GmbH.
- 5.
- Kaikki nämä yritykset Solvay et Cie -nimistä yritystä (jäljempänä Solvay)
lukuunottamatta nostivat yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa
tästä päätöksestä kanteen, jossa ne vaativat päätöksen kumoamista.
- 6.
- Asiassa T-106/89, Norsk Hydro vastaan komissio, 19.6.1990 antamassaan
määräyksessä (ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa) ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuin jätti Norsk Hydro AS:n nostaman kanteen tutkimatta.
- 7.
- Rekisteriin asianumeroilla T-79/89, T-84/89, T-85/89, T-86/89, T-89/89, T-91/89, T-92/89, T-94/89, T-96/89, T-98/89, T-102/89 ja T-104/89 merkityt asiat yhdistettiin
suullista käsittelyä sekä tuomion antamista varten.
- 8.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin totesi yhdistetyissä asioissa T-79/89, T-84/89, T-85/89, T-86/89, T-89/89, T-91/89, T-92/89, T-94/89, T-96/89, T-98/89, T-102/89 ja T-104/89, BASF ym. vastaan komissio, 27.2.1992 antamassaan tuomiossa
(Kok. 1992, s. II-315) vuoden 1988 päätöksen mitättömäksi.
- 9.
- Komission haettua muutosta tähän tuomioon yhteisöjen tuomioistuin kumosi asiassa
C-137/92 P, komissio vastaan BASF ym., 15.6.1994 antamallaan tuomiolla (Kok.
1994, s. I-2555; jäljempänä 15.6.1994 annettu tuomio) ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuimen tuomion ja vuoden 1988 päätöksen.
- 10.
- Tämän tuomion johdosta komissio teki 27.7.1994 uuden päätöksen, joka koski niitä
tuottajia, joista alkuperäisessä päätöksessä oli kyse, Solvayta ja Norsk Hydro AS:ää
(jäljempänä Norsk Hydro) lukuunottamatta [EY:n perustamissopimuksen 85
artiklan soveltamisesta 27 päivänä heinäkuuta 1994 tehty komission päätös
94/559/EY (IV/31.865 - PVC) (EYVL L 239, s. 14; jäljempänä Päätös)].
- 11.
- Tässä Päätöksessä todetaan muun muassa seuraavaa:
1 artikla
BASF AG, DSM NV, Elf Atochem SA, Enichem SpA, Hoechst AG, Hüls AG,
Imperial Chemical Industries plc, Limburgse Vinyl Maatschappij NV, Montedison
SpA, Société artésienne de vinyle SA, Shell International Chemical [Company] Ltd
ja Wacker-Chemie GmbH ovat rikkoneet tässä päätöksessä mainittuina
ajanjaksoina perustamissopimuksen 85 artiklan määräyksiä osallistuessaan (yhdessä
Norsk Hydron ja Solvayn ) kanssa sopimuksiin ja/tai yritysten
yhdenmukaistettuihin menettelytapoihin, joita on noudatettu arviolta ainakin noin
vuoden 1980 elokuusta alkaen ja joiden nojalla tuottajat, jotka toimittavat PVC:tä
yhteismarkkinoiden alueella ovat osallistuneet säännöllisin väliajoin pidettäviin
kokouksiin vahvistaakseen tavoitteellisia hintoja ja tavoitteellisia kiintiöitä,
suunnitellakseen yhdenmukaistettuja aloitteita hintatason korottamiseksi ja
valvoakseen näiden salaisten järjestelyjen toteutumista.
2 artikla
Edellä 1 artiklassa mainittujen yritysten, jotka vielä toimivat PVC-alalla,
lukuunottamatta Norsk Hydroa ja Solvayta , jotka jo on määrätty
lopettamaan kilpailusääntöjen rikkominen, on välittömästi lopetettava edellä
mainitut rikkomiset (jos ne eivät vielä ole lopettaneet niitä) ja pidättäydyttävä
jatkossa PVC-alalla harjoittamassaan toiminnassa kaikista sellaisista sopimuksista
ja yhdenmukaistetuista menettelytavoista, joiden tarkoitus voi olla samanlainen tai
vastaava tai joilla voi olla samanlaisia tai vastaavia seurauksia, mukaan lukien
kaikkien sellaisten tietojen vaihto, jotka yleensä ovat liikesalaisuuksia ja joiden
vaihtamisella menettelyyn osallistuvat saisivat suoraan tai välillisesti tietoja muiden
tuottajien tuotannosta, toimituksista, varastojen koosta, myyntihinnoista tai
investointikustannuksista tai -suunnitelmista tai tietoja, joiden nojalla ne voisivat
panna täytäntöön hintoja tai markkinoiden jakamista yhteisössä koskevan
nimenomaisen tai hiljaisen sopimuksen tai noudattaa hintoja tai markkinoiden
jakamista yhteisössä koskevaa yhdenmukaistettua menettelytapaa. Kaikki
yleisluonteoisten tietojen vaihtamista koskevat järjestelmät, joihin tuottajat
osallistuvat PVC-alalla, on toteutettava siten, etteivät ne koske sellaisia tietoja,
joiden perusteella on mahdollista yksilöidä tiettyjen tuottajien käyttäytyminen;
yritysten on erityisesti pidättäydyttävä vaihtamasta keskenään sellaisia lisätietoja,
joilla on merkitystä kilpailun kannalta ja jotka eivät kuulu tällaisen järjestelmän
piiriin.
3 artikla
Tässä päätöksessä tarkoitettujen yritysten maksettavaksi määrätään 1 artiklassa
todetun rikkomisen vuoksi seuraavat sakot:
i) BASF AG: 1 500 000 ecun suuruinen sakko;
ii) DSM NV: 600 000 ecun suuruinen sakko;
iii) Elf Atochem SA: 3 200 000 ecun suuruinen sakko;
iv) Enichem SpA: 2 500 000 ecun suuruinen sakko;
v) Hoechst AG: 1 500 000 ecun suuruinen sakko;
vi) Hüls AG: 2 200 000 ecun suuruinen sakko;
vii) Imperial Chemical Industiries plc: 2 500 000 ecun suuruinen sakko;
viii) Limburgse Vinyl Maatschappij NV: 750 000 ecun suuruinen sakko;
ix) Montedison SpA: 1 750 000 ecun suuruinen sakko;
x) Société artésienne de vinyle SA: 400 000 ecun suuruinen sakko;
xi) Shell International Chemical Company Ltd: 850 000 ecun suuruinen sakko;
xii) Wacker-Chemie GmbH: 1 500 000 ecun suuruinen sakko.(2)
Oikeudenkäyntimenettely
- 12.
- Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen 5.14.10.1994
toimittamillaan eri kannekirjelmillä Limburgse Vinyl Maatschappij NV (jäljempänä
LVM), Elf Atochem, BASF AG (jäljempänä BASF), Shell International ChemicalCompany Ltd (jäljempänä Shell), DSM NV ja DSM Kunststoffen BV (jäljempänä
DSM), Wacker-Chemie GmbH (jäljempänä Wacker), Hoechst AG (jäljempänä
Hoechst), Société artésienne de vinyle (jäljempänä SAV), Montedison SpA
(jäljempänä Montedison), Imperial Chemical Industries plc (jäljempänä ICI), Hüls
AG (jäljempänä Hüls) ja Enichem SpA (jäljempänä Enichem) nostivat nyt esillä
olevat kanteet.
- 13.
- Laajennetun kolmannen jaoston jäsenet ja asianosaiset pitivät ensimmäisen
oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 64 artiklan nojalla neuvottelun
6.4.1995. Neuvottelussa asianosaiset suostuivat kirjallisen menettelyn
keskeyttämiseen ja sellaisen suullisen käsittelyn järjestämiseen, jossa tarkastellaan
vain oikeudenkäyntiväitteitä, ja asianosaiset esittivät huomautuksensa myös
asioiden T-305/94, T-306/94, T-307/94, T-313/94, T-314/94, T-315/94, T-316/94,
T-318/94, T-325/94, T-328/94, T-329/94 ja T-335/94 yhdistämisestä.
- 14.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin (laajennettu kolmas jaosto) päätti
esittelevän tuomarin kertomuksen perusteella aloittaa suullisen käsittelyn, jossa
tarkastellaan vain oikeudenkäyntiväitteitä, ilman edeltäviä asian selvittämistoimia
tai prosessinjohtotoimia.
- 15.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen laajennetun kolmannen jaoston
puheenjohtajan 25.4.1995 antamalla määräyksellä (ei julkaistu
oikeustapauskokoelmassa) toisiinsa liittyvät asiat T-305/94, T-306/94, T-307/94,
T-313/94, T-314/94, T-315/94, T-316/94, T-318/94, T-325/94, T-328/94, T-329/94 ja
T-335/94 yhdistettiin suullista käsittelyä varten työjärjestyksen 50 artiklan
mukaisesti.
- 16.
- Suullinen käsittely käytiin 13. ja 14.6.1995.
- 17.
- Laajennetun kolmannen jaoston puheenjohtajan 14.7.1995 antamalla määräyksellä
(ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa) suullinen käsittely määrättiin uudelleen
aloitettavaksi ja yhdistämispäätös peruttiin.
- 18.
- Kirjallinen menettely päättyi 20.2.1996.
- 19.
- Prosessinjohtotoimina ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin (laajennettu kolmas
jaosto) ilmoitti asianosaisille 7.5.1997 päivätyllä kirjeellään päätöksestään myöntää
jokaiselle kantajalle oikeuden tutustua komissiolle Päätökseen johtaneessa asiassa
kertyneeseen asiakirja-aineistoon lukuun ottamatta komission sisäisiä asiakirjoja ja
niitä asiakirjoja, joissa mainitaan liikesalaisuuksia tai muita luottamuksellisia tietoja.
- 20.
- Tutustuttuaan asiakirja-aineistoon vuoden 1997 kesä- ja heinäkuussa kaikki
kantajat, asian T-315/94 ja asian T-316/94 kantajia lukuun ottamatta, toimittavat
huomautuksensa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjaamoon tapauksesta
riippuen vuoden 1997 heinä- tai syyskuussa. Komissio esitti vastaukseksi esittämänsä
huomautukset vuoden 1997 joulukuussa.
- 21.
- Asianosaisia kuultuaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen laajennetun
kolmannen jaoston puheenjohtaja yhdisti uudelleen 22.1.1998 antamallaan
määräyksellä nyt kyseessä olevat asiat suullista käsittelyä varten.
- 22.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin (laajennettu kolmas jaosto) päätti
esittelevän tuomarin kertomuksen perusteella aloittaa suullisen käsittelyn ja
prosessinjohtotoimina se pyysi asianosaisia vastaamaan tiettyihin kirjallisiin
kysymyksiin ja esittämään tiettyjä asiakirjoja. Asianosaiset toimivat pyydetyllä
tavalla.
- 23.
- Asianosaisten lausumat ja vastaukset ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen
esittämiin kysymyksiin kuultiin 9.12.2.1996 pidetyssä istunnossa.
- 24.
- Tässä yhteydessä asianosaiset ilmoittivat, ettei niillä ole mitään sitä vastaan, että
asiat yhdistettäisiin tuomion antamista varten.
- 25.
- Istunnossa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen muodostivat jaoston
puheenjohtaja V. Tiili sekä C. P. Briët, K. Lenaerts, A. Potocki ja J. D. Cooke.
Koska tuomari Briët'n toimikausi päättyi 17.9.1998, tästä tuomiosta neuvottelivat
ja sen antoivat työjärjestyksen 32 artiklan 1 kohdan mukaisesti ne kolme tuomaria,
jotka ovat allekirjoittaneet tuomion.
Asianosaisten vaatimukset
- 26.
- Jokainen kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
kumoaa kokonaan tai osittain Päätöksen,
toissijaisesti kumoaa määräyksen siitä sakosta, joka se on määrätty
maksamaan, tai pienentää sen määrää ja
velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
- 27.
- Asioissa T-315/94, T-316/94 ja T-329/94 Wacker, Hoechst ja Hüls vaativat myös,
että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
määrää liittämään asiakirja-aineistoon kuulemismenettelyistä vastaavan
neuvonantajan kertomuksen ja velvoittaa antamaan sen tiedoksi kantajalle
ja
määrää antamaan kuulemistilaisuudesta laaditun pöytäkirjan liitteineen
tiedoksi kantajalle.
- 28.
- Asioissa T-315/94 ja T-329/94 Wacker ja Hüls vaativat lisäksi, että ensimmäisen
oikeusasteen tuomioistuin
määrää vastaajan toimittamaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimelle
riidanalaiseen päätökseen liittyviä prosessuaalisia kysymyksiä koskevan
oikeudellisen yksikön lausunnon ja antamaan sen niille tiedoksi.
- 29.
- Asioissa T-315/94 ja T-316/94 Wacker ja Hoechst vaativat, että ensimmäisen
oikeusasteen tuomioistuin
ottaa huomioon asiassa T-92/89 kertyneen oikeudenkäyntiaineiston.
- 30.
- Asiassa T-325/94 Montedison vaatii myös, että ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuin
velvoittaa komission maksamaan vahingonkorvausta määrän, joka vastaa
vakuuden asettamisesta aiheutuneita kuluja ja kaikkia muita Päätöksestä
aiheutuneita kuluja,
liittää tämän asian asiakirja-aineistoon asian T-104/89
oikeudenkäyntiasiakirjat ja muut asiakirjat, ja
kuulee todistajana henkilöä, joka oli Montedisonin hallituksen
varapuheenjohtaja 1.11.1982, ja henkilöä, joka oli yhtiön vastaava johtaja
1.11.1982.
- 31.
- Komissio vaatii näissä kussakin asiassa, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
kumoaa kanteen ja
velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Kanneperusteiden tutkittavaksi ottaminen työjärjestyksen 44 artiklan 1 kohdan,
46 artiklan 1 kohdan ja 48 artiklan 2 kohdan kannalta
- 32.
- Komissio on esittänyt kantajien esittämiä kanneperusteita vastaan useita
oikeudenkäyntiväitteitä, jotka tapauskohtaisesti perustuvat joko työjärjestyksen 44
artiklan 1 kohdan c alakohtaan tai sen 48 artiklan 2 kohtaan. Myös yksi kantajista
on esittänyt oikeudenkäyntiväitteen, joka perustuu työjärjestyksen 46 artiklan 1
kohtaan. Kutakin tutkimatta jättämistä koskevaa oikeudenkäyntiväitteiden ryhmää
tarkastellaan erikseen.
I Työjärjestyksen 44 artiklan 1 kohdan c alakohtaan perustuvat
oikeudenkäyntiväitteet
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
- 33.
- Komissio toteaa, että Montedison viittaa vastauskirjelmässään yleisesti niihin
kaikkiin oikeudenkäyntiväitteisiin, jotka asianosaiset olivat yhteisissä suullisissa
lausumissaan esittäneet 13. ja 14.6.1995 pidetyssä istunnossa. Näitä lausumia ei
komission mukaan ole liitetty sen kirjelmään, koska ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuimen oletettiin olevan tietoinen niistä.
- 34.
- Komissio korostaa myös, että Enichem luettelee vastauskirjelmänsä
oikeudenkäyntiväitteitä koskevan osan johdannossa kaikki ne
oikeudenkäyntiväitteet, jotka kantajat olivat yhteisissä suullisissa lausumissaan
tehneet 13. ja 14.6.1995 pidetyssä istunnossa, ja esittää nämä väitteet omasta
puolestaan. Tätä varten Enichem on liittänyt vastauskirjelmäänsä kantajien kaikkien
asianajajien suulliset lausumat puhtaaksi kirjoitettuina.
- 35.
- Tällaiset viittaukset eivät komission mukaan kuitenkaan ole ensimmäisen
oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 44 artiklan 1 kohdan c alakohdan
säännösten mukaisia (asia T-56/92, Koelman v. komissio, tuomio 29.11.1993, Kok.
1993, s. II-1267, 2123 kohta). Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei komission
mukaan näet voi toimia kantajan asemesta ja yrittää itse etsiä ja yksilöidä niihin
asiakirjoihin, joihin viitataan, sisältyviä sellaisia tekijöitä, joita se voisi pitää
sellaisena, että niillä voitaisiin perustella kannekirjelmässä esitetyt vaatimukset.
- 36.
- Komissio väittää myös, että ne Shellin perusteet, jotka se on pääpiirteittäin esittänyt
vastauskirjelmässään ja kehittänyt edelleen vastauskirjelmänsä liitteissä, on jätettävä
tutkimatta ja huomiotta (asia C-347/88, komissio v. Kreikka, tuomio 13.12.1990,
Kok. 1990, s. I-4747, 29 kohta; asia C-43/90, komissio v. Saksa, tuomio 13.3.1992,
Kok. 1992, s. I-1909, 8 kohta; asia T-37/91, ICI v. komissio, tuomio 29.6.1995, Kok.
1995, s. II-1901, 46 kohta ja asia T-85/92, de Hoe v. komissio, määräys 28.4.1993,
Kok. 1993, s. II-523).
- 37.
- Kirjelmistä on komission mukaan näet ilmettävä selvästi kaikki tapausta koskevat
tosiseikat ja oikeudelliset seikat ja niissä on kannetta lukuun ottamatta vastattava
vastapuolen edelliseen kirjelmään. Kun Shell näin viittaa sellaisiin liitteenä oleviin
asiakirjoihin, jotka muissa asioissa edustajina toimivat asianajajat ovat esittäneet,
se pakottaa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen yrittämään itse yksilöidä ne
tekijät, joihin se halusi vedota kanteensa tueksi. Liitteenä olevat asiakirjat ovat sitä
paitsi ainoastaan muistioita, jotka tietyt asianajajat ovat laatineet 13. ja 14.6.1995
pidettyä istuntoa varten mutta jotka eivät välttämättä vastaa sitä, mitä tuolloin
todellisuudessa lausuttiin; istunnon pöytäkirjaa ei kuitenkaan ole saatavilla. Lisäksi
kantaja tukeutuu ainoastaan tiettyihin osiin niistä muistioista, jotka eräs asianajajista
oli laatinut suullisia lausumia varten; lisäksi jopa osassa näitä muistioita viitattiin
niihin väitteisiin ja niiden perusteluihin, jotka muut asianosaiset olivat esittäneet
vaatimuksia tehdessään ja kirjelmissään.
- 38.
- Lopuksi komissio huomauttaa, että suullisen käsittelyn päätyttyä asiat oli
yhdistetty ainoastaan suullista käsittelyä varten ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuimen laajennetun kolmannen jaoston puheenjohtaja peruutti asioiden
yhdistämisen.
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 39.
- Työjärjestyksen 44 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaan kanteessa on mainittava
oikeudenkäynnin kohde ja yhteenveto kanteen oikeudellisista perusteista.
Maininnan on oltava riittävän selvä ja täsmällinen, jotta vastaaja voi valmistella
puolustustaan ja jotta ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin voi ratkaista kanteen
tarvittaessa ilman muiden seikkojen tukea. Oikeusvarmuuden ja hyvän
oikeudenhoidon takaamiseksi kanteen tutkittavaksi ottaminen edellyttää, että
kanteen perustana olevat olennaiset tosiseikat ja oikeudelliset seikat ilemenevät
vähintään tiivistetysti mutta johdonmukaisesti ja ymmärrettävästi itse
kannekirjelmästä. Vaikka kannekirjelmää voidaan tietyiltä kohdin tukea ja
täydentää viittaamalla sen liitteenä olevien asiakirjojen määrättyihin kohtiin,
yleisellä viittauksella muihin asiakirjoihin, vaikka asiakirjat olisi liitetty
kannekirjelmään, ei voida korjata olennaisten tekijöiden puuttumista
kannekirjelmästä (ks. erityisesti em. asia Koelman v. komissio, määräyksen 21
kohta). Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asiana ei myöskään ole etsiä ja
tunnistaa liitteistä niitä perusteita ja perusteluja, joihin se voisi katsoa kanteen
perustuvan, koska liitteillä on pelkästään todistusfunktio ja täydentävä funktio (asiaT-84/96, Cipeke v. komissio, tuomio 7.11.1997, Kok. 1997, s. II-2081, 34 kohta).
- 40.
- Tällainen työjärjestyksen 44 artiklan 1 kohdan c alakohdan tulkinta koskee myös
sellaisen vastauskirjelmän tutkittavaksi ottamisen edellytyksiä, jolla on
työjärjestyksen 47 artiklan 1 kohdan mukaisesti tarkoitus täydentää kannekirjelmää.
- 41.
- Tässä tapauksessa on todettava, että Shell, Montedison ja Enichem tekivät
vastauskirjelmissään yleisen viittauksen niihin perusteisiin ja perusteluihin, jotka
tietyt kantajat ovat yhdessä esittäneet ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa
13. ja 14.6.1995 pidetyssä suullisessa käsittelyssä. Yleisellä viittauksella joihinkin
asiakirjoihin, vaikka ne olisi liitetty vastauskirjelmään, ei voida korvata
tosiseikkojen, oikeudellisten perusteiden ja perustelujen esittämistä itse kirjelmässä.
- 42.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa myös, että Enichem täydentää
vastauskirjelmänsä tekstiä tietyiltä osin viittaamalla kirjelmän liitteenä oleviin
asiakirjoihin. Nämä viittaukset ovat kuitenkin vain yleisiä viittauksia kyseiseen
liitteenä olevaan asiakirjaan, eikä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin siis voi
niiden perusteella yksilöidä täsmällisesti niitä perusteluja, joiden se voisi katsoa
täydentävän kannekirjelmässä esitettyjä perusteita.
- 43.
- Näin ollen Shellin, Montedisonin ja Enichemin vastauskirjelmät eivät täytä
työjärjestyksen 44 artiklan 1 kohdan c alakohdassa määrättyjä edellytyksiä siltä osin
kuin kirjelmissä viitataan yhteisesti esitettyihin suullisiin lausumiin, joten kirjelmiä
ei voida ottaa huomioon.
II Työjärjestyksen 46 artiklan 1 kohtaan perustuva oikeudenkäyntiväite
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
- 44.
- Hüls katsoo työjärjestyksen 46 artiklan 1 kohdan b alakohdan nojalla, ettei komissio
voi viitata asiassa T-86/89, Hüls vastaan komissio, suullista käsittelyä varten
laadittuun kertomukseen vastatessaan tiettyihin Hülsin kanteessa esitettyihin
perusteisiin (yhdistetyt asiat 19/63 ja 65/63, Prakash v. komissio, tuomio 8.7.1965,
Kok. 1965, s. 677 ja 693; asia 4/69, Lütticke v. komissio, tuomio 28.4.1971, Kok.
1971, s. 325, 2 kohta; em. asia komissio v. Saksa, tuomion 7 ja 8 kohta; asia
T-82/89, Marcato v. komissio, tuomio 5.12.1990, Kok. 1990, s. II-735, 22 kohta ja
em. asia ICI v. komissio, tuomion 47 kohta).
- 45.
- Komissio katsoo, että sen vastauskirjelmässään käyttämä viittaustapa ei merkitse
kantajan mainitsemassa oikeuskäytännössä tarkoitetun yleisen viittauksen tekemistä.
Itse asiassa kantaja ei komission mukaan ole oikealla tavalla ymmärtänyt liitteen
varsinaista tehtävää eli sitä, että liitteen avulla voidaan tehdä nimenomainen viittaus
sortumatta tarpeettomaan toistoon. Lisäksi komissio katsoo, että asiassa voidaan
tehdä viittaus toiseen kanteeseen, joka koskee samoja asianosaisia ja samaa
asiakokonaisuutta (em. asia ICI v. komissio, tuomion 47 kohta).
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 46.
- Työjärjestyksen 46 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaan vastineessa on
mainittava ne tosiseikat ja oikeudelliset perusteet, joihin vedotaan. Ne tosiseikat ja
oikeudelliset perusteet, joihin vastaaja vetoaa, on esitettävä riittävän selvästi ja
täsmällisesti vaikka ne esitettäisiin tiivistetysti itse vastinekirjelmässä, jotta
kantaja voi valmistella vastineensa ja ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin voi
ratkaista asian vaikka ilman muita selvityksiä.
- 47.
- Nyt kyseessä olevassa tapauksessa komissio tyytyy vastineensa siinä osassa, jonka
otsikkona on Pääasiaa koskevat perusteet, toteamaan, että puolustuksensa
varmistamiseksi [sen] on esitettävä tässä oikeudenkäynnissä [vuoden 1988
päätöksestä nostettujen kanteiden yhteydessä] jo esittämänsä perustelut. Sen sijaan,
että sanatarkasti toistettaisiin vastineessa esitetty, komissio katsoo, että
oikeudenkäynnin tässä vaiheessa on tarkoituksenmukaista ja järkevää viitata sen
asiassa T-86/89 esittämään selvitykseen, sellaisena kuin se on tiivistettynä suullista
käsittelyä varten laaditussa kertomuksessa. Tämän jälkeen komissio mainitsee
suullista käsittelyä varten laaditun kertomuksen vastaavat otsakkeet, viittaa kyseisen
kertomuksen sivunumeroihin ja esittää huomautuksia, joilla se pyrkii täydentämään
niitä perusteita, joihin se viittaa.
- 48.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa, että niistä tosiasiaperusteista ja
oikeudellisista perusteista, joihin vastaaja vetoaa Pääasiaa koskevat perusteet -nimisen otsikon alla, mainitaan vain otsakkeet, joten niiden ei voida katsoa
täyttävän tutkittavaksi ottamisen edellytyksenä olevia selvyyttä ja täsmällisyyttä
koskevia vaatimuksia. Tämän johdosta nämä tosiasiaperusteet ja oikeudelliset
perusteet on jätettävä tutkimatta.
III Työjärjestyksen 48 artiklan 2 kohtaan perustuvat oikeudenkäyntiväitteet
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
- 49.
- Komissio korostaa, että jokainen oikeudellinen peruste, johon ensimmäistä kertaa
vedotaan vastauksessa ja jonka ei voida katsoa perustuvan käsittelyn kuluessa esille
tulleisiin tosiseikkoihin tai oikeudellisiin seikkoihin, on uusi peruste, joka on
jätettävä tutkimatta ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 48
artiklan 2 kohdan nojalla (yhdistetyt asiat T-68/89, T-77/89 ja T-78/89, SIV ym. v.
komissio, tuomio 10.3.1992, Kok. 1992, s. II-1403, 82 kohta; asia T-16/91, Rendo
ym. v. komissio, tuomio 18.11.1992, Kok. 1992, s. II-2417, 131 kohta ja asia T-29/92,
SPO ym. v. komissio, tuomio 21.2.1995, Kok. 1995, s. II-289, 409 kohta).
- 50.
- Tässä tapauksessa useat LVM:n, BASF:n, DSM:n ja ICI:n esittämät perusteet on
komission mukaan jätettävä tämän säännön nojalla tutkimatta.
- 51.
- Komissio esittää, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen laajennetun
kolmannen jaoston puheenjohtajan 14.7.1995 antamaa määräystä, jolla kirjallinen
menettely aloitettiin uudelleen ja asioiden yhdistäminen peruutettiin, ei voida tulkita
siten, että sen nojalla yhdellä asianosaisella olisi oikeus esittää kaikki
oikeudenkäyntiväitteet, mukaan lukien ne, joihin vain muut kantajat olivat
vedonneet kannekirjelmissään.
- 52.
- Lisäksi suurin osa Hülsin vastauskirjelmän liitteistä on komission mukaan jätettävä
huomiotta, koska niitä ei työjärjestyksen 35 artiklan 3 kohdan vastaisesti ole laadittu
oikeudenkäyntikielellä.
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 53.
- Työjärjestyksen 48 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaan asian
käsittelyn kuluessa ei saa vedota uuteen perusteeseen, ellei se perustu käsittelyn
aikana esille tulleisiin tosiseikkoihin tai oikeudelliseen perusteeseen.
- 54.
- Tässä tapauksessa on todettava, että BASF on vasta vastauskirjelmässään
ensimmäisen kerran vedonnut perusteisiin, jotka koskevat kahdenkertaisen
seuraamuksen kiellon periaatteen loukkaamista, Euroopan talousalueesta tehdyn
sopimuksen (jäljempänä ETA-sopimus) rikkomista, kyseisenä ajanjaksona voimassa
olleen komission työjärjestyksen rikkomista, vanhentumista ja ihmisoikeuksien ja
perusvapauksien suojaamiseksi 4.11.1950 tehdyn Euroopan neuvoston
yleissopimuksen (jäljempänä Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimus) rikkomista,
sekä myös perusteeseen, joka koskee sen velvollisuuden rikkomista, jonka mukaan
kantajaa on kuultava ennen kuin päätetään poiketa asetuksessa N:o 17 ja
asetuksessa N:o 99/63/ETY säädetystä menettelystä.
- 55.
- Vastauksessaan ICI vetoaa perusteeseen, jonka mukaan komission työjärjestystä on
rikottu, koska komission oikeudellista yksikköä ei ole kuultu ennen Päätöksen
tekemistä. ICI väittää, että se, että komission oikeudellista yksikköä ei ole kuultu
ennen Päätöksen tekemistä, mikä tämän kantajan mukaan todettiin asiaa T-307/94
koskevassa, suullista käsittelyä varten laaditussa kertomuksessa, joka laadittiin
ennen vuoden 1995 kesäkuussa järjestettyä kuulemistilaisuutta, on käsittelyn aikana
esille tullut uusi tosiseikka. Tätä väitettä ei voida hyväksyä. Tältä osin riittää, kun
todetaan, että tässä suullista käsittelyä varten laaditussa kertomuksessa ei todeta,
että oikeudellista yksikköä ei ole ollenkaan kuultu, vaan siinä todetaan, että
oikeudellinen yksikön lausuntoa siitä, voidaanko PVC:n tuottajien osalta tehdä
uusi päätös 21.12.1988 tehtyä päätöstä edeltävän hallinnollisen menettelyn
perusteella, ei ole (Die Kommission behauptet, es gebe kein Gutachten des
Juristischen Dienstes zu der Frage, ob eine neue Entscheidung gegenüber den
PVC-Herstellern auf der Grundlage des Verwaltungsverfahrens erlassen werden
könne, das vor dem Erlaß der Entscheidung vom 21. Dezember 1988 durchgeführt
worden sei.) Ei siis voida päätellä, että tämä ote asiaa T-307/94 koskevasta
suullista käsittelyä varten laaditusta kertomuksesta olisi uusi tosiseikka, joka
osoittaisi, ettei oikeudellinen yksikkö ollut antanut lausuntoaan ennen Päätöksen
tekemistä.
- 56.
- Lisäksi on todettava, että jos ICI:n perustelut on ymmärrettävä siten, että tällä
samalla perusteella ja viittauksella ICI:n vastauskirjelmän liitteenä olevaan yhden
yhteisen suullisen lausuman tekstiin väitetään, että Päätöksen tekohetkellä voimassa
ollut komission työjärjestys oli lainvastainen, tämä lainvastaisuusväite on esitetty
ensimmäisen kerran vasta vastauksessa, vaikka mikään ei olisi estänyt kantajaa
esittämästä sitä kannekirjelmässään.
- 57.
- Hüls vetoaa vastauksessaan niihin suullisia lausumia varten laadittuihin muistioihin,
jotka koskevat 13. ja 14.6.1995 pidetyssä istunnossa yhteisesti esitettyjä seikkoja, ja
liittää ne vastaukseensa. On todettava, että näissä muistioissa käsitellyt seikat, sikäli
kuin niitä on kehitelty vastauskirjelmässä, koskevat perusteita, jotka kantaja on
esittänyt kannekirjelmässään; ainoa poikkeus on peruste, joka koskee Euroopan
vapaakauppa-alueen (jäljempänä EFTA) valvontaviranomaisen osallistumisen
puuttumista, johon on vedottu ensimmäisen kerran vasta vastauksessa.
- 58.
- Lisäksi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa, että Hülsin vastaukseen
liitettyjä, yhteisiä suullisia lausumia varten laadittuja muistioita ei ole laadittu
kantajan valitsemalla oikeudenkäyntikielellä ja että kantaja ei ole esittänyt
käännösotteita näistä laajoista asiakirjoista, mikä on vastoin työjärjestyksen 35
artiklan 3 kohtaa. Tämän tapauksen hyvin erityisten ominaispiirteiden vuoksi ja
ottaen huomioon se, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on antanut luvan
käyttää mitä tahansa oikeudenkäyntikielistä esitettäessä tiettyjä yhteisiä seikkoja
koskevia lausumia 13. ja 14. pidetyssä suullisessa käsittelyssä, ensimmäisen
oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että huolimatta siitä, että asiat määrättiin
kyseisen suullisen käsittelyn jälkeen yksittäin käsiteltäviksi, muulla kuin kantajan
valitsemalla oikeudenkäyntikielellä laadittujen liitteiden sivuuttaminen merkitsisi
liiallista muotosidonnaisuutta. Näin ollen Hülsin vastauksen liitteet on hyväksyttävä
sellaisina kuin ne ovat.
- 59.
- LVM ja DSM esittävät vastauksissaan niiden kannekirjelmissä jo esitetyn,
suhteellisuusperiaatteen loukkaamista koskevan kanneperusteen tueksi, että
komissio ei ole noudattanut sille EY:n perustamissopimuksen 190 artiklan mukaan
kuuluvaa perusteluvelvollisuutta. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo,
että ottaen huomioon tämän väitteen muotoilu kyseisen perusteen yhteydessä,
tällaisella väitteellä ei ole mitään itsenäistä merkitystä siihen perusteeseen nähden,
jonka yhteydessä siihen vedotaan. Näin ollen sitä ei voida pitää erillisenä
perusteena, johon olisi vedottu ensimmäisen kerran vasta vastauksessa.
- 60.
- On vielä huomautettava, että työjärjestyksen 113 artiklan mukaan ensimmäisen
oikeusasteen tuomioistuin voi omasta aloitteestaan tutkia, onko asia jätettävätutkimatta ehdottoman prosessinedellytyksen puuttumisen vuoksi.
- 61.
- Tältä osin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa, että Elf Atochem on
väittänyt ensimmäisen kerran vastauksessaan, että komissio ei ole noudattanut
velvoitettaan tehdä yhteistyötä EFTA:n valvontaviranomaisen kanssa.
- 62.
- SAV:n osalta on todettava, että se vetoaa kannekirjelmässään perusteeseen, joka
koskee hyvän oikeudenhoidon ja puolustautumisoikeuksien periaatteiden
loukkaamista, koska komissio ei ole aloittanut menettelyä kohtuullisessa ajassa.
Vastauksensa siinä osassa, jonka otsikkona on Hyvän oikeudenhoidon ja
puolustautumisoikeuksien periaatteiden loukkaaminen, kantaja lisää, että komissio
ei ole ottanut huomioon vuoden 1988 syyskuussa pidettyä kuulemistilaisuutta, koska
sillä ei ollut riittävästi aikaa tutkia kuulemisestilaisuudesta laadittua pöytäkirjaa
ennen vuoden 1988 päätöksen tekemistä. Tätä viimeksi mainittua perustelua on
pidettävä täysin erillisenä perusteena, koska se ei mitenkään liity siihen, onko
menettely aloitettu kohtuullisessa ajassa. Tämä peruste, joka ei liity mihinkään
kannekirjelmässä esitettyyn perusteeseen, on siis katsottava esitetyn ensimmäisen
kerran vasta vastausvaiheessa.
- 63.
- Tässä tapauksessa ei kuitenkaan ole tullut esille mitään sellaista uutta tosiseikkaa
tai oikeudellista perustetta, jonka perusteella Elf Atochemilla ja SAV:lla olisi oikeus
esittää perusteensa viiveellä. Näillä kahdella kantajalla on nimittäin ollut
mahdollisuus vedota näihin perusteisiin kannekirjelmissään. Näin ollen ne eivät 48
artiklan 2 kohdan mukaisesti voi esittää kyseisiä perusteita vasta vastausvaiheessa.
- 64.
- Edellä esitetty huomioon ottaen niitä perusteita, joihin Elf Atochem, BASF, SAV
ICI ja Hüls ovat vedonneet ensimmäisen kerran vasta vastausvaiheessa ja jotka
eivät perustu asian käsittelyn kuluessa esille tulleisiin oikeudellisiin perusteisiin tai
tosiseikkoihin, ei voida ottaa tutkittavaksi.
Komission Päätöksen kumoamisvaatimukset
I Muoto- ja menettelyvirheitä koskevat perusteet
- 65.
- Muoto- ja menettelyvirheitä koskevat perusteet, joihin kantajat ovat vedonneet,
voidaan ryhmitellä neljään pääryhmään. Ensinnäkin kantajat katsovat, että sekä
tulkinta, jonka komissio on tehnyt sen 15.6.1994 annetun tuomion ulottuvuudesta,
jolla vuoden 1988 päätös kumottiin, että ne johtopäätökset, jotka komissio on
kyseisestä tuomiosta tehnyt, ovat virheellisiä (A). Tämän lisäksi kantajat väittävät,
että päätöstä tehtäessä ja sitä todistusvoimaiseksi saatettaessa on menetelty
sääntöjenvastaisesti (B). Kantajat korostavat myös, että vuoden 1988 päätöstä
edeltävässä menettelyssä oli sääntöjenvastaisuuksia (C). Lopuksi kantajat väittävät,
että päätöstä on perusteltu riittämättömästi tiettyjen kolmeen edelliseen ryhmään
kuuluvien kysymysten osalta (D).
A Sen 15.6.1994 annetun tuomion vaikutukset, jolla vuoden 1988 päätös
kumottiin
- 66.
- Kantajien perusteet ja perustelut keskittyvät kolmen eri ajatuksen ympärille. Eräät
kantajista väittävät ensinnäkin, että 15.6.1994 annetun tuomion johdosta komissio
ei olisi saanut tehdä uutta päätöstä. Toiseksi tietyt kantajat korostavat, että kun
15.6.1994 annetulla tuomiolla kumottiin vuoden 1988 päätös, sillä takautuvasti
häivytettiin niiden yritysten osalta, joille päätös oli osoitettu, kyseisen päätöksen
tekemiseen johtaneet valmistelevat toimenpiteet. Kolmanneksi jotkut kantajat
katsovat, että vaikka komissio olisi voinut tehdä uuden päätöksen pannakseen
täytäntöön 15.6.1984 annetun tuomion, sen olisi kuitenkin pitänyt noudattaa tiettyjä
prosessuaalisia vaatimuksia.
1. Komission toimivalta tehdä uusi päätös 15.6.1994 annetun tuomion jälkeen
- 67.
- Kantajien perustelut voidaan ryhmitellä kolmeen osaan. Ensimmäiseen osaan
kuuluvissa perusteluissa väitetään, että komissio ei 15.6.1994 annetun tuomion
jälkeen olisi saanut tehdä uutta päätöstä PVC-tapauksessa. Toiseen osaan
kuuluvat ajan kulumista koskevat perustelut, joiden mukaan komissio ei enää olisi
saanut käyttää toimivaltaansa tehdäkseen Päätöksen. Kolmanteen osaan kuuluvat
perustelut koskevat sitä, että komission väitetään käyttäneen harkintavaltaansa
väärin.
- 68.
- Kutakin näistä kantajien perustelujen ryhmästä tarkastellaan jatkossa erikseen.
a) Perusteet, joissa väitetään, että komissio ei olisi saanut tehdä Päätöstä
- 69.
- Niiden vaatimustensa tueksi, joilla kantajat vaativat sen toteamista, että komissio
ei olsi saanut tehdä päätöstä, kantajat vetoavat kahteen perusteeseen.
- 70.
- Ensimmäisen peruste koskee sitä, että oikeusvoimaa on loukattu. Toinen peruste
koskee kahdenkertaisen seuraamuksen kieltoa koskevan periaatteen loukkaamista.
Oikeusvoiman loukkaamista koskeva peruste
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
- 71.
- LVM, DSM, ICI ja Enichem korostavat, että komissio ei voinut tehdä Päätöstä
loukkaamatta 15.6.1994 annetun tuomion oikeusvoimaa.
- 72.
- LVM ja DSM korostavat, että erottelulla kumottua päätöstä koskeviin
menettelyvirheisiin ja aineellisiin virheisiin ei ole oikeudellista perustaa, ei
säädösperustaa eikä oikeuskäytäntöperustaa. Ne katsovat, ettei
perustamissopimuksen 174 artiklassa eikä yhdistetyissä asioissa T-80/89, T-81/89, T-83/89, T-87/89, T-88/89, T-90/89, T-93/89, T-95/89, T-97/89, T-99/89, T-100/89, T-101/89, T-103/89, T-105/89, T-107/89 ja T-112/89, BASF ym. vastaan komissio,
6.4.1995 annetussa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomiossa (Kok. s. II-729, 78 kohta) tehdä tällaista eroa. Koska muutakaan ei mainita 15.6.1994
annetussa tuomiossa, kyseisen tuomion on kantajien mukaan tulkittava merkitsevän
asian lopullista ratkaisua (asia 138/79, Roquette Frères v. neuvosto, tuomio
29.10.1980, Kok. 1980, s. 3333, 37 kohta; asia 108/81, Amylum v. neuvosto, tuomio
30.9.1982, Kok. 1982, s. 3107, 5 kohta ja julkisasiamies Reischlin tässä asiassa
antama ratkaisuehdotus, Kok. 1982, s. 3139, erityisesti s. 3151 ja 3152). Se seikka,
että kumottuaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomion yhteisöjen
tuomioistuin ratkaisi pääasian, joka oli ratkaisukelpoinen, vahvistaa kantajien
mukaan tätä tulkintaa.
- 73.
- Enichem puolestaan väittää, että yhteisöjen tuomioistuin on 15.6.1994 antamallaan
tuomiolla halunnut lopullisesti päättää PVC:n tuottajia vastaan aloitetun menettelyn
käyttämällä EY:n tuomioistuimen perussäännön 54 artiklan ensimmäisen kohdan
toisen virkkeen mukaisia valtuuksiaan. Siitä huolimatta, että yhteisöjen tuomioistuin
on tutkinut vain tietyt perusteet, se on kantajan mukaan kuitenkin ratkaissut koko
riidan. Niinpä oikeusvoima koskee riidan kaikkia aspekteja.
- 74.
- Komission menettely johtaa Enichemin mukaan tosiasiassa siihen, että asiasisältöä
koskevia perusteita pidettäisiin tärkeämpinä kuin menettelyä koskevia perusteita,
jotka olisivat vain liitännäisiä perusteita. Kaikki menettelyssä esiintyneet
sääntöjenvastaisuudet voitaisiin näin ollen helposti korjata. Menettelyvirheisiin
vetoaminen yhteisöjen tuomioistuimissa olisi tämän vuoksi turhaa, ja tässä
tapauksessa ensin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa, sitten yhteisöjen
tuomioistuimessa tehdyt ponnistelut olisivat olleet hukkaanheitettyjä.
- 75.
- Komission mukaan oikeusvoima liittyy vain niihin seikkoihin, joista yhteisöjen
tuomioistuin on jo lausunut. Tässä tapauksessa ainoa sellainen vuoden 1988
päätöksen kumoamisperuste, jonka yhteisöjen tuomioistuin on hyväksynyt 15.6.1994
antamassaan tuomiossa, on komission mukaan kuitenkin se, että kyseistä päätöstä
ei ole saatettu todistusvoimaiseksi säädetyllä tavalla, joten ainoastaan yhteisöjen
tuomioistuimen muotovirheistä tekemä arviointi on komission mukaan tullut
oikeusvoimaiseksi. Yhteisöjen tuomioistuin ei komission mukaan ole tutkinut muita
menettelyä koskevia perusteita eikä asiaa koskevia perusteita.
- 76.
- Komissio lisää, että vuoden 1988 päätöksen tultua kumotuksi yhteisöjen
tuomioistuin ei minkään säännön nojalla olisi voinut palauttaa asiaa ensimmäisen
oikeusasteen tuomioistuimen ratkaistavaksi.
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 77.
- Oikeusvoima ulottuu ainoastaan niihin tosiasia- ja oikeuskysymyksiin, jotka
tuomioistuimen päätöksellä nimenomaisesti tai väistämättä on ratkaistu (asia C-281/89, Italia v. komissio, tuomio 19.2.1991, Kok. 1991, s. I-347, 14 kohta ja asia
C-277/95 P, määräys 28.11.1996, Kok. 1996, s. I-6109, 50 kohta).
- 78.
- Tässä tapauksessa on todettava, että 15.6.1994 antamassaan tuomiossa yhteisöjen
tuomioistuin katsoi, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin oli tehnyt
oikeudellisen virheen todetessaan päätöksen 89/190/ETY mitättömäksi, ja totesi,
että tuomio, johon siltä oli haettu muutosta, oli kumottava (perustelujen 53 ja 54
kohta). Näissä olosuhteissa yhteisöjen tuomioistuin päätti ETY:n tuomioistuimen
perussäännön 54 artiklan ensimmäisen kohdan toisen virkkeen mukaisesti ratkaista
asian lopullisesti itse, koska asia oli ratkaisukelpoinen (perustelujen 55 kohta).
- 79.
- Tämän johdosta ne perusteet, joihin kantajat ovat vedonneet vuoden 1988 päätöstä
vastaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa nostamassaan
kumoamiskanteessa, esitettiin yhteisöjen tuomioistuimen tuomiossa seraavasti
tiivistettynä: Oikeudenkäyntiä edeltävässä menettelyssä on useita virheitä;
riidanalaista päätöstä ei ole perusteltu tai sitä on perusteltu riittämättömästi;
puolustautumisoikeuksia ei ole kunnioitettu; komission käyttämä
todistustaakkajärjestelmä on kyseenalainen; riidanalainen päätös on
perustamissopimuksen 85 artiklan ja yhteisön oikeuden yleisten periaatteiden
vastainen; päätös on vanhentumissääntöjen vastainen; päätöstä tehtäessä
harkintavaltaa on käytetty väärin ja maksettaviksi määrätyt sakot ovat lainvastaisia
(perustelujen 56 kohta).
- 80.
- Tämän jälkeen yhteisöjen tuomioistuin totesi, että erityisesti riidanalaisen
päätöksen perustelujen puuttumista tai niiden riittämättömyyttä koskevan
perusteen tueksi osa kantajista korostaa lähinnä sitä, että niille ilmoitettujan
päätöksen perustelujen oli itse asiassa todennäköisesti poikettava useilta osin, joista
eräät olivat olennaisia, siitä päätöksestä, jonka [komission jäsenten] kollegio teki
21.12.1988 pitämässään kokouksessa (perustelujen 57 kohta). Lisäksi yhteisöjen
tuomioistuin totesi seuraavaa: Eräät kantajista ovat lisäksi päätelleet komission
puolustukseen esittämästä, että päätöstä ei ollut tehty kahdella todistusvoimaisella
kielellä eli italiaksi ja hollanniksi, koska kollegiolle esitettiin ainoastaan saksaksi,
englanniksi ja ranskaksi laaditut päätösluonnokset. (Perustelujen 58 kohta.) Tämän
jälkeen yhteisöjen tuomioistuin täsmensi seuraavaa: Perustelujensa viimeisessä
kappaleessa kantajina olleet yhtiöt ovat väittäneet, että komission työjärjestyksen
12 kohtaa on rikottu. (Perustelujen 59 kohta.) Tämän jälkeen yhteisöjen
tuomioistuin ryhtyi tutkimaan sitä, onko peruste pitävä (perustelujen 61 kohta).
- 81.
- Todettuaan, että komissio oli rikkonut työjärjestyksensä 12 artiklan ensimmäistä
kohtaa, kun se ei ollut saattanut vuoden 1988 päätöstä todistusvoimaiseksi
kyseisessä artiklassa säädetyn mukaisesti, yhteisöjen tuomioistuin totesi seuraavaa:
Tämän vuoksi kyseinen päätös on kumottava olennaisen menettelymääräyksen
rikkomisen vuoksi ilman, että olisi tarpeen tutkia muita kantajien esittämiä
perusteita. (Perustelujen 78 kohta.)
- 82.
- Tästä seuraa, ettei 15.6.1994 annetussa tuomiossa ole nimenomaisesti tai
väistämättä otettu kantaa muihin kantajien ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuimessa esittämiin menettelyjä koskeviin perusteisiin eikä asiaperusteisiin
eikä myöskään maksettavaksi määrättyjä sakkoja koskeviin toissijaisiin perusteisiin.
- 83.
- Lisäksi todettakoon, että yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön 54 artiklan
ensimmäisessä kohdassa määrätään, että jos muutoksenhaku todetaan aiheelliseksi,
yhteisön tuomioistuin julistaa yhteisön ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen
päätöksen mitättömäksi. Se voi joko ratkaista asian lopullisesti itse, jos asia on
ratkaisukelpoinen, tai palauttaa asian yhteisön ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuimen ratkaistavaksi.
- 84.
- Tämä säännöksen toisesta virkkeestä ei seuraa, että kun yhteisöjen tuomioistuin
ratkaisee itse lopullisesti asian ja hyväksyy yhden tai useamman perusteen, jonka
tai jotka kantajat ovat esittäneet, se ipso jure ratkaisisi kaikki ne tosiasiakysymykset
ja oikeuskysymykset, joihin kantajat ovat asiassa vedonneet. Enichemin väitteen
hyväksyminen merkitsisi sitä, että ei hyväksyttäisi sitä, että oikeusvoima merkitsee
sitovaa vaikutusta vain niiden tosiasiakysymysten ja oikeuskysymysten osalta, jotka
nimenomaisesti tai väistämättä on ratkaistu.
- 85.
- Edellä esitetty huomioon ottaen tämä peruste on hylättävä.
Kahdenkertaisen seuraamuksen kieltoa koskevan periaatteen loukkaamista koskeva
peruste
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
- 86.
- LVM, DSM, Montedison ja ICI väittävät, että komissio on loukannut
kahdenkertaisen seuraamuksen kieltoa koskevaa periaatetta tekemällä uuden
päätöksen sen jälkeen, kun yhteisöjen tuomioistuin oli kumonnut vuoden 1988
päätöksen.
- 87.
- LVM, DSM ja ICI huomauttavat, että yhteisöjen tuomioistuimen tehtävänä on
varmistaa yleisten oikeusperiaatteiden kuten kahdenkertaisen seuraamuksen kieltoa
koskevan periaatteen noudattaminen (yhdistetyt asiat 18/65 ja 35/65, Gutmann v.
komissio, tuomio 5.5.1966, Kok. 1966, s. 149 ja yhdistetyt asiat 18/65 ja 35/65,
Gutmann v. komissio, tuomio 15.3.1967, s. 75); kyseinen periaate todetaan myös
Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimuksen pöytäkirjassa nro 7 ja 16.3.1966 New
Yorkissa allekirjoitetun, kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan
kansainvälisen yleissopimuksen 14 artiklan 7 kohdassa.
- 88.
- LVM:n ja DSM:n mukaan komissio on loukannut tätä periaatetta kahdessa eri
suhteessa: se on ensinnäkin määrännyt kahdesti seuraamuksen samasta
rikkomisesta; toisaalta se on saman tosiseikaston perusteella kahdesti ryhtynyt
toimenpiteisiin, vaikka jälkimmäisessä tapauksessa toimenpiteet käsittivät vain
Päätöksen tekemisen ja sen tiedoksiantamisen (em. yhdistetyt asiat Gutmann v.
komissio, tuomio 5.5.1966, s. 174 ja tuomio 15.3.1967, s. 81 sekä julkisasiamies
Mayras'n ratkaisuehdotus asiassa 7/72, Boehringer v. komissio, tuomio 14.12.1972,
Kok. 1972, s. 1281, ratkaisuehdotus s. 1296).
- 89.
- Näiden kantajien mukaan kahdenkertaisen seuraamuksen kieltoa koskevan
periaatteen loukkaamisen toteamisen kannalta ratkaisevaa on vain niiden tekojen
yksilöinti, joista yrityksiä moititaan (em. asia Boehringer v. komissio, tuomion 6
kohta); näin on myös tässä tapauksessa. Sillä ei ole merkitystä asian kannalta, että
alkuperäinen päätös kumottiin, minkä johdosta sen oikeusvaikutukset mitätöityivät,
eikä myöskään sillä, että kyseinen seuraamuksia koskeva menettely käytiin,
rikkominen todettiin ja sakot määrättiin maksettaviksi, eikä asian kannalta ole
merkitystä myöskään oikeusvoimalla.
- 90.
- ICI korostaa puolestaan, että 15.6.1994 annettu tuomio on sitova ja lopullinen, mikä
merkitsee, että se on saavuttanut oikeusvoiman (yhteisöjen tuomioistuin
työjärjestyksen 65 artikla) ilman, että yhteisöjen tuomioistuin palauttaa asian
ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimelle. Koska vuoden 1988 päätös on kumottu
kokonaisuudessaan eikä ainoastaan joltain osin, yhteisöjen tuomioistuimen tuomio
on ICI:n mukaan lopullinen ratkaisu. Komissio on siis ICI:n mukaan loukannut
kahdenkertaisen seuraamuksen kieltoa koskevaa periaatetta tehdessään uudestaan
samoihin oikeuskysymyksiin ja tosiasiakysymyksiin perustuvan samanlaisen
päätöksen. Nyt kyseessä oleva kantaja huomauttaa vielä, että 15.6.1994
antamassaan tuomiossa yhteisöjen tuomioistuin ei ole velvoittanut komissiota
tekemään uutta päätöstä (ks. toisin asia 17/74, Transocean Marine Paint v.
komissio, tuomio 23.10.1974, Kok. 1974, s. 1063, 22 kohta).
- 91.
- Komissio korostaa ensinnäkin, että LVM:n, DSM:n ja ICI:n tämän perusteen
yhteydessä kehittelemät perustelut ovat ristiriidassa sen kyseisten kantajien
esittämän väitteen kanssa, jonka mukaan vuoden 1988 päätöstä ei ole koskaan ollut
olemassakaan, koska se mitätöitiin ex tunc.
- 92.
- Tämän jälkeen komissio huomauttaa, että yhteisöjen tuomioistuin on tunnustanut
kahdenkertaisen seuraamuksen kieltoa koskevalla periaatteella olevan merkitystä
yhteisön kilpailuoikeudessa (em. asia Boehringer v. komissio), joten kantajien on
tarpeetonta viitata Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimukseen tai
kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevaan kansainväliseen
yleissopimukseen.
- 93.
- Komissio katsoo joka tapauksessa, että kantajien väite ei ole perusteltu, koska sen
jälkeen, kun yhteisöjen tuomioistuin kumosi vuoden 1988 päätöksen, Päätöksen on
katsottava olevan ensimmäinen päätös, jolla määrätään PVC-markkinoilla toimiville
yrityksille seuraamus perustamissopimuksen 85 artiklan säännösten rikkomisesta.
Yritysten maksettaviksi ei oikeudellisesti eikä tosiasiallisestikaan ole määrätty kaksia
sakkoja.
- 94.
- Komissio lisää, että kahdenkertaisen seuraamuksen kieltoa koskeva sääntö koskee
vain mahdollisuutta määrätä seuraamuksia; kyseistä sääntöä ei siis pidä sekoittaa
oikeusvoiman periaatteeseen.
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 95.
- Kantajat moittivat komissiota siitä, että se on Päätöksen tekemisellä loukannut
kahdenkertaisen seuraamuksen kieltoa koskevaa yleistä periaatetta, joka kieltää
toisaalta määräämästä kahdesti seuraamusta samasta rikkomisesta ja toisaalta
ryhtymästä kahdesti seuraamusten määräämistä koskevaan menettelyyn saman
tosiseikaston perusteella.
- 96.
- Tältä osin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo juuri tätä kanneperustetta
arvioidessaan, että komissio ei voi ryhtyä toimenpiteisiin yritystä vastaan asetuksen
N:o 17 ja asetuksen N:o 99/63/ETY nojalla yhteisön kilpailusääntöjen rikkomisen
vuoksi tai rangaista yritystä määräämällä tälle sakon sellaisen kilpailua rajoittavan
käyttäytymisen vuoksi, jonka osalta ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin tai
yhteisöjen tuomioistuin on jo todennut, että komissio oli näyttänyt toteen kyseisen
käyttäytymisen tai jättänyt näyttämättä sen toteen.
- 97.
- Tässä tapauksessa on huomattava ensinnäkin, että yhteisöjen tuomioistuin kumosi
vuoden 1988 päätöksen 15.6.1994 antamallaan tuomiolla. Komissio ei siis ole
langettanut kantajille kahdesti seuraamusta yhdestä ja samasta kilpailusääntöjen
rikkomisesta tehdessään kumoamisen jälkeen Päätöksen.
- 98.
- Toiseksi huomautettakoon, että 15.6.1994 antamassaan tuomiossa yhteisöjen
tuomioistuin ei vuoden 1988 päätöstä kumotessaan ratkaissut yhtäkään niistä
asiaperusteista, joihin kantajat olivat vedonneet (ks. edellä 81 kohta). Tehdessään
Päätöksen komissio on tyytynyt korjaamaan yhteisöjen tuomioistuimen toteaman
menettelyvirheen. Tämä merkitsee, että komissio ei ole ryhtynyt kahdesti
toimenpiteisiin kantajia vastaan saman tosiseikaston perusteella.
- 99.
- Peruste on näin ollen hylättävä.
b) Ajan kulumista koskevat perusteet
- 100.
- Tietyt kantajat vetoavat Päätöksen kumoamista koskevien vaatimustensa tueksi
useisiin ajan kulumista koskeviin perusteisiin. Komissio on kyseisten kantajien
mukaan ensinnäkin loukannut periaatetta, jonka mukaan jokaisessa asiassa on
toimittava kohtuullisessa ajassa. Toiseksi komissio on käyttänyt sille annettua
oikeutta väärin. Lopuksi kantajat väittävät, että komissio on loukannut
oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin liittyviä periaatteita. Ottaen huomioon, että
komissio on antanut näihin perusteisiin yhden yhteisen vastauksen, komission näitä
perusteita vastaan esittämät väitteet ja niiden perustelut esitetään
kokonaisuudessaan vasta kantajien esittämien perusteluiden jälkeen.
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
Kohtuullisessa ajassa toimimista koskevan periaatteen loukkaamista koskeva
peruste
- 101.
- LVM, DSM ja ICI korostavat, että yrityksillä, joita perustamissopimuksen 85
artiklan soveltamismenettely koskee, on oikeus siihen, että komissio ratkaisee asian
kohtuullisessa ajassa. Kohtuullisessa ajassa toimimista koskevan periaatteen
muodostama tae on vahvistettu yhteisön oikeudessa (ks. erityisesti asia 223/85, RSV
v. komissio, tuomio 24.11.1987, Kok. 1987, s. 4617, 14 kohta) ja se on itsenäinen
suhteessa vanhentumisajoista liikennettä ja kilpailua koskeviin Euroopan
talousyhteisön sääntöihin liittyvissä menettelyissä ja niiden nojalla määrättyjen
seuraamusten täytäntöönpanossa 26 päivänä marraskuuta 1974 annetun neuvoston
asetuksen (ETY) N:o 2988/74 (EYVL L 319, s. 1; jäljempänä asetus N:o 2988/74)
vanhentumista koskeviin sääntöihin nähden.
- 102.
- Lisäksi Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kappaleesta
ilmenee, että rikossyytteiden paikkansapitävyys on ratkaistava kohtuullisessa ajassa,
jotta vältetään se, että oikeussubjektit ovat liian pitkään epätietoisia oikeudellsiesta
asemastaan.
- 103.
- LVM ja DSM väittävät, että kohtuullisen ajan alkamishetkenä on pidettävä
asetuksen N:o 2988/74 2 artiklassa tarkoitetun tutkintatoimenpiteen
toteuttamishetkeä (ks. seuraavat Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomiot:
asia Eckle, tuomio 15.7.1982, A-sarja, nro 51, 73 kohta; asia Foti ym., tuomio
10.12.1982, A-sarja, nro 56, 52 kohta ja asia Corigliano, tuomio 10.12.1982, A-sarja,
nro 57, 34 kohta). Kyseisen ajanjakson päättymishetkenä on pidettävä sitä
päivämäärää, jona alkuperäinen päätös tehtiin.
- 104.
- Tässä tapauksessa aika on kantajien mukaan alkanut kulua vuoden 1983
joulukuusta, jolloin komissio teki tutkimuksensa, ja se on päättynyt vuoden 1988
joulukuussa; kyseessä on näin ollen viiden vuoden ajanjakso vuoden 1984
huhtikuusta vuoden 1987 tammikuuhun, jonka kuluessa komissio ei ole toiminut
asiassa.
- 105.
- Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimuksen mukaan kohtuullinen aika ei voi
ylittää kahta vuotta, paitsi jos kyseessä ovat erityiset olosuhteet (asia König,
Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 28.6.1978, A-sarja, nro 27, 98 ja 99
kohta). Pelkästään se seikka, että asiassa on kyse kilpailuoikeudesta, ei merkitse
erityistä olosuhdetta.
- 106.
- Sen johdosta, että vuoden 1988 päätöstä ja varsinkaan Päätöstä ei ole tehty
kohtuullisen ajan kuluessa, yrityksille on LVM:n ja DSM:n mukaan muodostunut
perusteltu luottamus siihen, ettei tutkimuksen johdosta ryhdytä jatkotoimenpiteisiin.
- 107.
- ICI puolestaan katsoo, että kyseinen viive käsittää tässä tapauksessa kaksi vaihetta.
Tutkintavaiheen osalta ICI korostaa sitä, että komissio oli passiivinen päivämäärästä
5.6.1984 lähtien eli siitä päivämäärästä lähtien, jona kantaja vastasi asetuksen N:o
17 11 artiklan 5 kohdan mukaiseen päätökseen, ja tämä passiivisuus jatkui vuoden
1987 tammikuuhun asti, jolloin aloitettiin tutkimukset muiden PVC:n tuottajien
toimitiloissa.
- 108.
- Kanteiden nostamisessa esiintynyt viive, joka oli lähes viisi vuotta, on ICI:n mukaan
luettava komissiosta johtuvaksi ottaen huomioon sen osalta todetut
menettelymääräysten rikkomiset.
- 109.
- LVM, DSM ja ICI väittävät, että koska komissio ei ollut toiminut kohtuullisessa
ajassa, komissiolla ei enää ollut toimivaltaa tehdä vuoden 1988 päätöstä eikä
varsinkaan Päätöstä. Näin ollen Päätös on kumottava komissiolta puuttuneen
toimivallan vuoksi (asia 344/85, Ferriere San Carlo v. komissio, tuomio 12.11.1987,
Kok. 1987, s. 4435 ja em. asia RSV v. komissio).
Oikeuden väärinkäyttöä koskeva peruste
- 110.
- Wacker ja Hoechst väittävät, että vaikka asiaa ei arvioitaisi vanhentumista
koskevien sääntöjen nojalla, se, että vuosien 1983 ja 1987 välillä on kulunut pitkä
aika, jonka aikana komissio ei kyseisten kantajien mukaan ollut aktiivinen, ja se,
että tapahtuneeksi väitetyn rikkomisen alkamisen ja Päätöksen tekemisen välillä on
kulunut pitkä aika eli 14 vuotta, merkitsevät oikeuden väärinkäyttöä. Tämä viive
johtui yksinomaan komissiosta.
Oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin liittyvien periaatteiden loukkaamista
koskeva peruste
- 111.
- Hüls ja Enichem väittävät komission loukanneen oikeudenmukaiseen
oikeudenkäyntiin liittyviä periaatteita.
- 112.
- Enichemin mukaan oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin on loukattu,
koska ensimmäisten tutkimusten tekopäivien ja Päätöksen tekopäivän välillä kului
hyvin pitkä aika. Asianosaiset ovat tämän johdosta joutuneet erittäin vaikeaan ja
hankalaan tilanteeseen, koska on ollut mahdotonta jälkikäteen tarkasti selvittää
tapahtunutta.
- 113.
- Hüls puolestaan väittää, että komission noudattama käytäntö on ristiriidassa
oikeudenkäynnin oikeudenmukaisuuteen liittyvien sääntöjen kanssa.
- 114.
- Hüls toteaa ensinnäkin, että vaikka komissio oli tietoinen kilpailusääntöjen
tapahtuneeksi väitetystä rikkomisesta viimeistään vuonna 1983, komissio on tehnyt
tutkimuksen Hülsin toimitiloissa vasta vuoden 1987 syyskuussa. Tällainen viive
menettelyn aloittamisessa on vaikuttanut Hülsin puolustautumismahdollisuuksiin ja
johtanut tosiasiassa siihen, että todistustaakka on kääntynyt Hülsin haitaksi. Tämä
pätee vielä suuremmassa määrin vuonna 1994. Lisäksi kertaantuneella viiveellä
pitää Hülsin mukaan olla vaikutus maksettavaksi määrättyjen sakkojen suuruuteen
(yhdistetyt asiat 6/73 ja 7/73, Istituto Chemioterapico ja Commercial Solvents v.
komissio, tuomio 6.3.1974, Kok. 1974, s. 223).
- 115.
- Toiseksi kyseinen kantaja väittää, että kadusoitumisperiaate, on osa asiaan
sovellettavaa yhteisön oikeutta (asia 48/69, ICI v. komissio, tuomio 14.7.1972, Kok.
1972, s. 619, Kok. Ep. II, s. 25, 49 kohta ja asia 374/87, Orkem v. komissio, tuomio
18.10.1989, Kok. 1989, s. 3283, 30 kohta; ks. myös Euroopan neuvoston
ihmisoikeussopimuksen 6 artikla ja asia Melchers & Co. v. Saksan liittotasavalta,
Euroopan ihmisoikeustoimikunnan päätös 9.2.1990, nro 13258/87). Asetuksella N:o
2988/74 ei ole voitu lopullisesti ratkaista kysymystä; jos ristiriitaa esiintyisi, kyseisellä
periaatteella, joka on yhteisön oikeuden yleinen periaate, olisi väistämättä etusija
tähän asetukseen nähden. Tämän oikeuden menettämisen johdosta komissio ei
kyseisen kantajan mukaan ole voinut tehdä lähes 15 vuotta aiemmin tapahtuneita
tosiseikkoja koskevaa päätöstä vuonna 1994.
- 116.
- Komissio ei ensinnäkään kiistä, sitä, että yhteisön oikeudessa olisi olemassa yleinen
periaate, joka perustuu oikeusvarmuuden ja hyvän hallintotavan vaatimuksiin ja
jonka mukaan hallintoviranomaisen on käytettävä toimivaltuuksiaan tietyissä
aikarajoissa (asia 45/69, Boehringer v. komissio, tuomio 15.7.1970, Kok. 1970, s.
769, 6 kohta).
- 117.
- Asetuksella N:o 2988/74 huolehditaan komission mukaan kuitenkin juuri tästä
oikeusvarmuuden tavoitteesta, sillä komissio ja muut talouden toimijat voivat
kyseisen asetuksen nojalla etukäteen tietää, mitkä ovat ne määräajat, joissa
komissio voi toimia todetakseen, että yhteisön kilpailusääntöjä on rikottu.
- 118.
- Tästä asetuksesta seuraa, ettei voida mitenkään viitata sellaisiin erilaisiin juridisiin
arviointiperusteisiin kuten liian pitkään viiveeseen, kohtuuttoman pitkään aikaan,
oikeuden väärinkäyttöön, epäoikeudenmukaiseen menettelyyn tai kanneoikeuden
menettämiseen. Tällaisilla arviointiperusteilla sitä paitsi vain aiheutettaisiin
sekaannusta ja oikeudellista epävarmuutta, koska ne eivät sisälly ennalta
vahvistettuihin kirjallisiin sääntöihin (em. asia Boehringer v. komissio, tuomio
15.7.1970, 47 kohta) ja koska ne perustuvat epämääräiseen ja subjektiiviseen
käsitteeseen.
- 119.
- Komissio vastaa LVM:n ja DSM:n perusteluihin täsmentämällä, että tämän
asetuksen johdosta Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan
soveltamisella ei ole merkitystä yritysten oikeudelliseen asemaan. Vaikka Euroopan
neuvoston ihmisoikeussopimukseen vetoamisella todettaisiin olevan merkitystä, sillä
oikeuskäytännöllä, johon nämä kantajat vetoavat, ei ole merkitystä, sillä se koskee
kohtuullisen ajan käsitettä luonnollisia henkilöitä koskevissa rikosasioissa eikä
sellaisissa asioissa, joissa sovelletaan elinkeino-oikeutta oikeushenkilöihin. Tällä
viimeksi mainitulla alalla monitahoisissa tosiasiatilanteissa kahden vuoden
määräaika, jonka LVM ja DSM ovat esittäneet, on komission mukaan ilmeisen
riittämätön, minkä osoittaa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa tai
yhteisöjen tuomioistuimessa käytyjen asiaa koskevien oikeudenkäyntien kesto.
Lopuksi komissio toteaa, että vaikka yhä katsottaisiin, että viittauksella Euroopan
neuvoston ihmisoikeussopimuksen 6 artiklaan olisi merkitystä asian kannalta,
kohtuullisen ajan kuluminen voi alkaa vasta väitetiedoksiannon tiedoksi
antamisesta; selvitystoimilla, kuten tutkimuksilla ja tietojensaantipyynnöillä, pyritään
yksinkertaisesti selvittämään tosiseikat, eivätkä ne ole syytöksiä. Vuoden 1988
päätös on komission mukaan tehty tässä tapauksessa muutama kuukausi
väitetiedoksiannon tiedoksi antamisen jälkeen. Päinvastoin kuin LVM ja DSM
väittävät, komissiota ei näin ollen voida moittia passiivisuudesta, joka olisi
synnyttänyt hallintomenettelyn lopputulosta koskevan perustellun luottamuksen.
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 120.
- Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan perusoikeudet ovat olennainen osa yleisiä
oikeusperiaatteita, joiden noudattamista yhteisöjen tuomioistuin valvoo (ks.
erityisesti yhteisöjen tuomioistuimen lausunto 2/94, 28.3.1996, Kok. 1996, s. I-1759,
33 kohta ja asia C-299/95, Kremzow, tuomio 29.5.1997, Kok. 1997, s. I-2629, 14
kohta). Yhteisöjen tuomioistuin ja ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
tukeutuvat tältä osin jäsenvaltioiden yhteiseen valtiosääntöperinteeseen ja
kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin ja muihin ihmisoikeuksien turvaamiseksi
tehtyihin asiakirjoihin, joiden syntyyn jäsenvaltiot ovat vaikuttaneet ja joihin ne ovat
liittyneet. Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimuksella on tässä suhteessa
erityismerkitys (asia 222/84, Johnston, tuomio 15.5.1986, Kok. 1986, s. 1651, 18
kohta ja em. asia Kremzow, tuomion 14 kohta). Lisäksi Euroopan unionista tehdyn
sopimuksen F artiklan 2 kohdassa todetaan seuraavaa: Unioni pitää arvossa
yhteisön oikeuden yleisinä periaatteina perusoikeuksia, sellaisina kuin ne taataan
[Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimuksessa] ja sellaisina kuin ne ilmenevät
jäsenvaltioiden yhteisessä valtiosääntöperinteessä.
- 121.
- Tämän vuoksi on tutkittava, onko komissio edellä esitettyjen seikkojen valossa
loukannut yhteisön oikeuden yleistä oikeusperiaatetta, joka koskee toimenpiteisiin
ryhtymistä kohtuullisessa ajassa, tehdessään päätöksiä kilpailuasioita koskevien
hallintomenettelyjen päätteeksi (yhdistetyt asiat T-213/95 ja T-18/96, SCK ja FNK
v. komissio, tuomio 22.10.1997, Kok. 1997, s. II-1739, 56 kohta).
- 122.
- Tämän periaatteen loukkaaminen jos se voidaan näyttää toteen oikeuttaa
kuitenkin kumoamaan Päätöksen vain, jos se samalla merkitsee kyseisten yritysten
puolustautumisoikeuksien rikkomista. Koska ei ole näytetty toteen, että liian pitkän
ajan kuluminen olisi vaikuttanut kyseisten yritysten kykyyn puolustautua
tehokkaasti, kohtuullisen ajan periaatteen loukkaamisella ei ole vaikutusta
hallintomenettelyn pätevyyteen eikä sitä näin ollen voida pitää sellaisena vahinkoa
aiheuttavana syynä, johon yhteisöjen tuomioistuimissa voidaan vedota
perustamissopimuksen 178 artiklan ja 215 artiklan toisen kohdan nojalla nostetuissa
kanteissa.
- 123.
- Tässä tapauksessa komissiossa käyty hallintomenettely kesti nyt kyseessä olevassa
asiassa kokonaisuudessaan noin 62 kuukautta. Ajanjaksoa, jona yhteisöjen
tuomioistuin tutki vuoden 1988 päätöksen lainmukaisuutta ja ensimmäisen
oikeusasteen tuomioistuimen tuomion pätevyyttä, ei voida ottaa huomioon
määriteltäessä komissiossa käydyn menettelyn kestoa.
- 124.
- Komissiossa käydyn hallintomenettelyn kohtuullisuutta arvioitaessa on tehtävä ero
sen menettelyvaiheen osalta, joka alkoi vuoden 1983 marraskuussa PVC-alalla
asetuksen N:o 17 14 artiklan nojalla tehdyillä tarkastuksilla, ja sen
menettelyvaiheen välillä, joka alkoi siitä päivämäärästä, kun kyseiset yritykset
vastaanottivat väitetiedoksiannot. Näiden kummankin vaiheen keston
kohtuullisuutta arvioidaan jäljempänä erikseen.
- 125.
- Ensimmäinen 52 kuukauden ajanjakso kului asetuksen N:o 17 3 artiklan mukaisesti
vuoden 1983 marraskuussa tehtyjen ensimmäisten tarkastusten suorittamisen ja sen
välillä, kun komissio vuoden 1988 maaliskuussa aloitti menettelyn asetuksen N:o 17
9 artiklan 3 kohdan nojalla.
- 126.
- Tällaisen menettelyvaiheen kohtuullisuutta on arvioitava kunkin asian
ominaispiirteiden perusteella ja erityisesti ottaen huomioon kulloinenkin asiayhteys,
se, kuinka asianosaiset ovat toimineet menettelyn aikana, ja se, mikä merkitys
asialla on asianomaisille eri yrityksille, sekä asian monitahoisuus.
- 127.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo kaiken asiaan liittyvän perusteella,
että sen käsiteltäviksi saatetuissa yksittäisissä asioissa tämän tutkintamenettelyn
kesto oli kohtuullinen.
- 128.
- Tältä osin on korostettava niiden tosiasiakysymysten monitahoisuutta, joita
komission on pitänyt selvittää kyseessä olevien kilpailunvastaisten menettelytapojen
lajin vuoksi ja sen vuoksi, kuinka laajasti näitä menettelytapoja sovellettiin kyseisillä
maantieteellisillä markkinoilla; kyseiset menettelytavat kattavat kaikki PVC:n
tärkeimpien tuottajien harjoittamat toiminnan osa-alueet yhteismarkkinoilla.
- 129.
- Selvitettävien tosiasiakysymysten monitahoisuuteen vaikuttavat myös komissiolle -kertyneiden asiakirjojen lukumäärä ja niiden sekavuus. Ne asiakirjat, jotka komissio
keräsi tehdessään tarkasteltavana olevana ajanjaksona tarkastuksia useiden
petrokemian tuotteiden valmistajien tiloissa, ja kyseisten valmistajien vastaukset
kysymyksiin, jotka komissio esitti asetuksen N:o 17 11 artiklan nojalla, muodostivat
poikkeuksellisen laajan asiakirja-aineiston. Sitä paitsi komission on pitänyt jakaa
hallinnollisen menettelyn aikana hankitut hyvin lukuisat asiakirjat niihin, jotka
koskevat PVC-tapausta, ja niihin, jotka koskevat sen kanssa rinnakkain tutkittua
tapausta lähialalla eli PEBD-alalla, joka sekin on, kuten muutkin termoplastisten
tuotteiden alat kyseisenä ajanjaksona, sellaisen tutkimuksen ja menettelyn kohteena,
jossa selvitetään, ovatko yritykset, joista useat ovat asianosaisia myös näissä
yhdistetyissä asioissa, syyllistyneet niihin rikkomisiin, joista niitä moititaan. On myös
mainittava, että asiakirja-aineistossa, jonka perusteella Päätös tehtiin, oli
ensimmäisen hallinnollisen numeroinnin mukaan asiakirjakokonaisuus, jossa oli
yhteensä 1 072 sivua, ja toisen numeroinnin mukaan yli 5 000 sivua, eikä tähän ole
laskettu mukaan komission sisäisiä asiakirjoja.
- 130.
- Selvitettävien tosiasiakysymysten monitahoisuus johtui vaikeudesta hankkia
todisteita yritysten osallistumisesta suoritetuksi väitettyyn yhteisjärjestelyyn ja asiaan
liittyvien yritysten lukumäärästä. Tämän osalta Päätöksessä todetaan, että 17yritystä oli rikkonut kilpailusääntöjä ajanjaksona (perustelujen 2 kohdan
toinen alakohta) ja että alkuperäinen päätös oli osoitettu 14 yritykselle.
- 131.
- Toinen ajanjakso kului väitteiden tiedoksiannon ja Päätöksen tekopäivän eli
päivämäärän 27.7.1994 välillä.
- 132.
- Myös tämän menettelyvaiheen kohtuullisuutta on arvioitava edellä esitettyjen
arviointiperusteiden perusteella (126 kohta), ja erityisesti sen arviointiperusteen
perusteella, joka koskee asian merkitystä asianomaisille yrityksille. Tämä
arviointiperuste on nimittäin erittäin tärkeä arvioitaessa kilpailusääntöjen
rikkomisen toteamista koskevan menettelyn tämän vaiheen keston kohtuullisuutta.
Toisaalta väitetiedoksiannon saattaminen asianomaisen tietoon rikkomisen
toteamista koskevassa menettelyssä edellyttää asetuksen N:o 17 3 artiklan
mukaisen menettelyn aloittamista. Aloittamalla tämän menettelyn komissio ilmaisee
tahtonsa tehdä kilpailusääntöjen rikkomisen toteamista koskeva päätös (ks.
vastaavasti asia 48/72, Brasserie de Haecht, tuomio 6.2.1973, Kok. 1973, s. 77, 16
kohta). Toisaalta yritys voi vasta väitetiedoksiannon tiedoksisaamisesta alkaen
tietää, mikä sitä vastaan aloitetun menettelyn kohde on ja mistä kilpailunvastaisista
menettelytavoista komissio sitä moittii. Yrityksillä on siten erityinen intressi siihen,
että komissio noudattaa tässä menettelyn toisessa vaiheessa erityistä ripeyttä,
kunhan se ei kuitenkaan loukkaa niiden puolustautumisoikeuksia.
- 133.
- Tässä tapauksessa tämä komissiossa käydyn menettelyn toinen vaihe kesti 10
kuukautta. On perusteetonta moittia kuluneen ajan kestäneen liian kauan. Väitteet
nimittäin annettiin tiedoksi asianomaisille yrityksille vuoden 1988 huhtikuun alussa.
Yritykset vastasivat väitetiedoksiantoon vuoden 1988 kesäkuussa. Shelliä
lukuunottamatta, joka ei pyytänyt kuulemistaan, yrityksiä, joille väitetiedoksianto
oli osoitettu, kuultiin 5. 8.9.1988 ja 19.9.1988. Kilpailunrajoituksia ja määräävää
markkina-asemaa käsittelevä neuvoa-antava komitea antoi 1.12.1988 lausuntonsa
komission päätösluonnoksesta ja 20 päivää myöhemmin komissio teki alkuperäisen
päätöksen. Itse Päätös tehtiin 42 päivää 15.6.1994 annetun tuomion julistamisen
jälkeen.
- 134.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo tämän vuoksi, että alkuperäinen
päätös, ja yhteisöjen tuomioistuimen kumottua sen, Päätös tehtiin kohtuullisessa
ajassa rikkomista koskevien väitteiden tiedoksiantamisesta.
- 135.
- Edellä esitetyt seikat huomioon ottaen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
katsoo, että komissio on Päätöksen tekemistä edeltäneessä hallinnollisessa
menettelyssä toiminut sen periaatteen mukaisesti, jonka mukaan tietyssä ajassa on
toimittava kohtuullisessa ajassa. Ajan kuluminen ei siten ole merkinnyt
asianomaisten yritysten puolustautumisoikeuksien loukkaamista.
- 136.
- Tästä seuraa, että ajan kulumista koskevat kanneperusteet on hylättävä.
c) Kanneperusteet, jotka koskevat sitä, että komission väitetään käyttäneen
väärin harkintavaltaansa
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
- 137.
- Enichem väittää, että kun komissio katsoi olevansa velvollinen tekemään uuden
päätöksen sen jälkeen, kun yhteisöjen tuomioistuin oli kumonnut alkuperäisen
päätöksen, komissio on ymmärtänyt väärin oman toimivaltansa laajuuden, sillä
kyseinen toimivalta on näissä asioissa puhtaasti harkintaan perustuvaa (em. asia
Transocean Marine Paint v. komissio; yhdistetyt asiat 97/86, 193/86, 99/86 ja 215/86,
Asteris ym. v. komissio, tuomio 26.4.1988, Kok. 1988, s. 2181 ja asia C-249/90,
British Aerospace ja Rover v. komissio, tuomio 4.2.1992, Kok. 1992, s. I-493).
Perustamissopimuksen 176 artikla ja asetus N:o 2988/74 eivät voi Enichemin
mukaan muodostaa oikeudellista perustaa velvollisuudelle tehdä uudelleen kumottu
päätös.
- 138.
- LVM ja DSM katsovat, että vaikka komissiolla on harkintavaltaa kilpailusääntöjen
rikkomisten tutkimisen ja kyseisiä rikkomisia koskevien kanteiden nostamisen
suhteen, tätä valtaa on käytettävä yhteisön oikeuden ja erityisesti
suhteellisuusperiaatteen asettamissa rajoissa. Suhteellisuusperiaatetta on arvioitava
ottaen huomioon säädöksen tekemisellä tavoiteltu päämäärä ja ne keinot, joihin
tämän päämäärän saavuttamiseksi on turvauduttu.
- 139.
- Ensinnäkin kyseiset kantajat väittävät, että Päätöksen tekemisellä tavoiteltu
päämäärä ei ole kilpailun turvaaminen PVC-alalla vaan 15.6.1994 annetun tuomion,
jolla komission toiminta todettiin virheelliseksi, vaikutusten mitätöiminen, mikä
ilmenee Päätöksen tekemistä edeltävän menettelyn puuttumisesta. Itse Päätöksen
tekemisen, jota kyseisessä tuomiossa ei edellytetty, tarpeellisuutta ja
tarkoituksenmukaisuutta ei näin ollen kyseisten kantajien mukaan ole näytetty
toteen. Tosiasiassa tavoiteltu päämäärä huomioon ottaen sakkojen tai ainakaan
yhtä korkeiden sakkojen määrääminen ei näiden kantajien mukaan ole perusteltua.
- 140.
- Toiseksi nämä kantajat väittävät, että olettaen, että Päätöksellä tavoitellaan
kilpailun turvaamista, Päätös on lainvastainen, koska sen tekemistä edeltävän
tutkimuksen puuttuessa se on tämän päämäärän saavuttamisen kannalta väärässä
suhteessa oleva keino.
- 141.
- Komission tehtävänä on LVM:n ja Enichemin mukaan näyttää toteen se, että sen
toiminta oli tarpeellista ja oikeassa suhteessa tavoiteltuun päämäärään nähden.
Tässä tapauksessa Päätöksessä ei kuitenkaan käsitellä tätä kysymystä, mikä on
perustamissopimuksen 190 artiklan vastaista.
- 142.
- Montedison puolestaan väittää, että Päätöstä tehtäessä harkintavaltaa on käytetty
väärin, koska Päätöksen tekeminen on vain seurausta komission virkamiesten
innokkuudesta määrätä seuraamuksia ja heidän jääräpäisyydestään.
- 143.
- Vastauksena Enichemin väitteisiin komissio esittää voivansa harkintavaltansa vuoksi
olla puuttumatta asiaan (asia T-24/90, Automec v. komissio, tuomio 18.9.1992, Kok.
1992, s. II-2223). Yritys sitä vastoin ei komission mukaan voi moittia komissiota
siitä, että komissio on käyttänyt valtuuksiaan (asia T-77/92, Parker Pen v. komissio,
tuomio 14.7.1994, Kok. 1994, s. II-549, 64 ja 65 kohta).
- 144.
- Tässä tapauksessa ei olisi ollut loogista, että komissio, joka oli käyttänyt
harkintavaltaansa tehdessään vuoden 1988 päätöksen, jättäisi käyttämättä
valtuuksiaan, sillä 15.6.1994 annetussa tuomiossa todetut virheet koskivat päätöksen
tekemisen viimeistä vaihetta (em. yhdistetyt asiat Asteris ym. v. komissio, tuomion
28 kohta). Lisäksi sakkojen määrääminen on komission mukaan sellaisenaan seikka,
jonka vuoksi päätöksen tekeminen on perustelua, vaikka asianosaiset olisivat jo
lopettaneet kilpailusääntöjen rikkomisen. Komission mukaan tapauksessa ei
myöskään ole kyse perustamissopimuksen 176 artiklan määräyksistä.
- 145.
- Vastauksena LVM:n ja DSM:n väitteisiin komissio esittää, että tekemällä Päätöksen
se on osoittanut haluavansa soveltaa kilpailusääntöjä noudattaen 15.6.1994 annettua
tuomiota ja asetusta N:o 2988/74. Koska maksettaviksi määrätyt sakot ovat samat
kuin vuoden 1988 päätöksessä, komissiota ei voida syyttää suhteellisuusperiaatteen
loukkaamisesta.
- 146.
- Erityisesti Päätöksen perustelujen osalta komissio katsoo, että ottaen huomioon
perustamissopimuksen 155 artiklan mukaan sille kuuluva tehtävä, sen
velvollisuutena ei ole perustella toimenpiteensä tarkoituksenmukaisuutta.
- 147.
- Lopuksi komissio väittää, että Montedison ei ole esittänyt sellaisia objektiivisia,
asiaankuuluvia ja yhtäpitäviä seikkoja, jotka osoittaisivat, että harkintavaltaa on
käytetty väärin (em. asia Automec v. komissio, tuomion 105 kohta ja asia T-465/93,
Consorzio gruppo di azione locale Murgia Messapica v. komissio, tuomio
19.5.1994, Kok. 1994, s. II-361, 66 kohta).
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 148.
- Komission velvollisuuksien laajuutta kilpailuoikeuden alalla on tutkittava
suhteutettuna perustamissopimuksen 89 artiklan 1 kohtaan, joka ilmentää
kilpailuoikeuden alalla sitä komission yleistä valvontatehtävää, joka komissiolle
perustamissopimuksen 155 artiklassa on annettu.
- 149.
- Komissiolle kilpailuoikeuden alalla annettuun valvontatehtävään kuuluu velvollisuus
tutkia yksittäisiä rikkomisia ja estää niiden jatkuminen, mutta siihen kuuluu myös
velvollisuus noudattaa sellaista yleistä politiikkaa, jonka mukaan kilpailuasioissa
pyritään soveltamaan perustamissopimuksessa asetettuja periaatteita ja yritysten
käyttäytymistä pyritään ohjaamaan näiden periaatteiden suuntaan (yhdistetyt asiat
100/80 103/80, Musique Diffusion française ym. v. komissio, tuomio 7.6.1983, Kok.
1983, s. 1825, 105 kohta).
- 150.
- Lisäksi perustamissopimuksen 85 artiklassa ilmaistaan perustamissopimuksen 3
artiklan g alakohdassa yhteisön toiminnalle asetettu yksi yleinen tavoite eli sellaisen
järjestelmän luominen, jolla taataan, ettei kilpailu yhteismarkkinoilla vääristy (ks.
vastaavasti asia 85/76, Hoffman-La Roche v. komissio, tuomio 13.2.1979, Kok. 1979,
s. 461, 38 kohta).
- 151.
- Ottaen huomioon tämän yleisen tavoitteen ja komissiolle annetun tehtävän
ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että vaikka komissiolla ei sen
jälkeen, kun 15.6.1994 annetulla tuomiolla kumottiin vuoden 1988 päätös, ollut
velvollisuutta tehdä Päätöstä todetakseen, että menettelytavat, joista sille oli
kanneltu, olivat kilpailunvastaisia, mikään ei myöskään estänyt sitä tekemästä niin,
koska sille kuuluvaa harkintavaltaa käyttäessään se ei ole jättänyt huomiotta
oikeusvoimaa (ks. edellä 7785 kohta) eikä ryhtynyt toimenpiteisiin kyseisiä yrityksiä
vastaan tai määrännyt niille seuraamuksia sellaisista kilpailunvastaisista
menettelytavoista, jota ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin tai yhteisöjen
tuomioistuin olisi jo todennut komission esittäneen näytön tai jättäneen sen
esittämättä (ks. edellä 9599 kohta).
- 152.
- Tästä seuraa, että juuri komission oli sille perustamissopimuksessa määrätyn
tehtävän mukaisesti arvioida, oliko Päätös syytä tehdä.
- 153.
- Mitä tulee niihin perusteluihin, jotka LVM ja DSM ovat esittäneet
suhteellisuusperiaatteen loukkaamista koskevan kanneperusteen tueksi (ks. edellä
138 ja 139 kohta), ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että ne on
ymmärrettävä siten, että komission väitetään käytäneen harkintavaltaansa väärin,
kun se teki Päätöksen, kuten Montedison nimenomaisesti väittää.
- 154.
- Tältä osin riitää, kuin huomataan, että päätöstä tehtäessä harkintavaltaa on käytetty
väärin, jos objektiivisten, asiaankuuluvien ja yhtäpitävien seikkojen perusteella on
selvää, että päätös on tehty yksinomaan tai ainakin olennaisilta osin muussa kuin
esitetyssä tarkoituksessa tai perustamissopimuksessa asian käsittelyjärjestämiseksi
erityisesti määrätyn menettelyn välttämiseksi (asia C-84/94, Yhdistynyt
kuningaskunta v. neuvosto, tuomio 12.11.1996, Kok. 1996, s. I-5755, 69 kohta ja asia
C-285/94, Italia v. komissio, tuomio 25.6.1997, Kok. 1997, s. I-3519, 52 kohta).
- 155.
- Koska LVM, DSM ja Montedison eivät ole esittäneet yhtään tällaista seikkaa, tätä
väitettä ei voida hyväksyä.
- 156.
- LVM:n ja DSM:n väite, jonka mukaan Päätös on edeltävän tutkimuksen puuttuessa
suhteeton keino saavuttaa kilpailun turvaamista koskeva päämäärä, koskeekysymystä, jota tarkastellaan Päätöksen tekemistä koskevien yksityiskohtien
laillisuutta arvioitaessa (ks. jäljempänä 269 kohta).
- 157.
-
Lopuksi todettakoon, että sen väitteen osalta, jonka mukaan Päätöksessä ei olisi
perusteltu sitä, miksi komission puuttuminen asiaan on tarpeen, ja sitä, miksi
puuttuminen on oikeassa suhteessa sillä tavoiteltuun päämäärään nähden, riittää,
kun todetaan, että komission Päätöksen ensimmäisessä perustelukappaleessa
viitataan Euroopan yhteisöjen perustamissopimukseen, mikä implisiittisesti mutta
väistämättä on nimenomainen viittaus komissiolle annettuun tehtävään.
- 158.
- Edellä esitetyt seikat huomioon ottaen komission harkintavallan väärinkäyttöä
koskevat kanneperusteet on hylättävä.
2. 15.6.1994 annetun tuomion ulottuvuus
a) Kanneperusteet, jotka koskevat 15.6.1994 annetun tuomion vaikutuksia erga
omnes
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
- 159.
- Elf Atochem, BASF ja SAV väittävät, että vuoden 1988 päätöksen kumoamisella,
jonka yhteisöjen tuomioistuin teki 15.6.1994 antamallaan tuomiolla, oli vaikutuksia
erga omnes ja että kumoamisesta näin ollen seuraa kaikkien asianosaisten osalta
uusi oikeudellinen tilanne (asia 3/54, Assider v. korkea viranomainen, tuomio
11.2.1955, Kok. 1955, s. 123), myös niiden osalta, jotka eivät olleet nostaneet
kannetta ajoissa.
- 160.
- SAV huomauttaa tältä osin katsovansa, että sitä syrjitään Solvayhin ja Norsk
Hydroon nähden; Päätöstä ei ole osoitettu Solvaylle eikä Norsk Hydrolle eikä
vuoden 1988 päätöksellä ole enää mitään vaikutuksia näiden osalta 15.6.1994
annetun tuomion johdosta.
- 161.
- Samoin LVM ja DSM väittävät, että komissio ei ole noudattanut syrjintäkiellon
periaatetta, koska Päätöksen 1 artiklassa todetaan kaikkien PVC:n tuottajien
rikkoneen kilpailusääntöjä, ja siinä näin ollen asetetaan LVM ja DSM vastaavaan
tilanteeseen, kun taas Päätöksen 24 artiklassa, jossa vahvistetaan seuraamukset,
todetaan nimenomaisesti, etteivät ne koske Norsk Hydroa ja Solvayta.
- 162.
- Komissio ei LVM:n ja DSM:n mukaan voi yrittää puolustautua vetoamalla siihen,
että vuoden 1988 päätös on pätevä näiden kahden yrityksen osalta, sillä
perustamissopimuksen 174 artiklan mukaan kumottua toimenpidettä on pidettävä
mitättömänä ja asianosaisten aseman on katsottava palautuneen samaksi mitä se
oli aiemmin (asia 22/70, komissio v. neuvosto, tuomio 31.3.1971, Kok. 1973, s. 263,
60 kohta). Kumoamisella on näiden kantajien mukaan vaikutuksia myös erga omnes;
perustamissopimuksen 174 artiklassa ei nimittäin mitenkään rajata kumoamisen
vaikutuksia koskemaan ainoastaan niitä yrityksiä, jotka ovat menestyksekkäästi
nostaneet kanteen kyseisestä toimenpiteestä. Sitä paitsi on niin, että vaikka päätös
EY:n perustamissopimuksen 189 artiklan mukaan sitoo kaikkia niitä, joille se on
osoitettu, mitättömyys voi koskea vain kaikkia.
- 163.
- Jos lisäksi hyväksyttäisiin komission väitteet, väitetyksi tapahtunutta syrjintää
voitaisiin todeta myös täytäntöönpanossa; vaikka Päätös voitaisiin panna täytäntöön
kaikkien niiden osalta, joille se on osoitettu, vuoden 1988 päätöstä ei enää voitaisi
panna täytäntöön Solvayn ja Norsk Hydron osalta. Nämä välttyisivät kaikilta
seuraamuksilta, vaikka ne ovatkin muiden yritysten tilanteeseen verrattavassa
tilanteessa.
- 164.
- Komissio väittää, että vuoden 1988 päätös on kokonaisuus, joka sisältää monta
yksittäispäätöstä. Koska Solvay ei ole nostanut kannetta tästä päätöksestä ja koska
Norsk Hydro ei ole nostanut kannettaan ajoissa, vuoden 1988 päätös on heidän
osaltaan tullut lopulliseksi (ks. erityisesti asia 20/65, Collotti v. yhteisöjen
tuomioistuin, tuomio 17.11.1965, Kok. 1965, s. 1045; asia 52/64, Pfloeschner v.
komissio, tuomio 14.12.1965, Kok. 1965, s. 1211 ja asia 161/87, Muysers ja Tülp v.
tilintarkastustuomioistuin, tuomio 14.6.1988, Kok. 1988, s. 3037, 9 ja 10 kohta).
- 165.
- Komissio täsmentää, ettei tässä tapauksessa ole kyse oikeussubjekteja yleisesti
koskevien normatiivisten toimien kumoamista koskevien kumoamistuomioiden
vaikutuksista erga omnes; yksittäispäätöstä koskevalla kumoamistuomiolla voi olla
vain relatiivinen vaikutus.
- 166.
- Lopuksi komissio vaatii, että LVM:n ja DSM:n syrjintäkiellon periaatteen
loukkaamista koskeva kanneperuste on jätettävä tutkimatta, koska Solvayn ja Norsk
Hydron asema ei voi loukata näiden kahden kantajan etuja. Komissio katsoo lisäksi,
että tämä peruste on perusteeton, koska vuoden 1988 päätös sitoo edelleen
Solvayta ja Norsk Hydroa.
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 167.
- Vaikka vuoden 1988 päätös on yhden ainoan päätöksen muotoon laadittu ja siinä
muodossa julkaistu, sitä on pidettävä kokonaisuutena, joka koostuu useista
yksittäispäätöksistä, joissa todetaan kunkin sellaisen yrityksen osalta, jolle päätös on
osoitettu, se perustamissopimuksen 85 artiklan määräysten rikkominen, johonka sen
katsotaan syyllistyneen, ja määrätään kyseisen yrityksen maksettavaksi sakko.
Komissio olisi halutessaan voinut tehdä muodollisesti useita erillisiä
yksittäispäätöksiä, joissa olisi todettu ne perustamissopimuksen 85 artiklan
rikkomiset, jotka se katsoi toteen näytetyiksi.
- 168.
- Perustamissopimuksen 189 artiklan perusteella jokainen näistä vuoden 1988
päätökseen kuuluvista yksittäispäätöksistä velvoittaa kaikilta osiltaan sitä, jolle se
on osoitettu. Mikäli joku, jolle päätös on osoitettu, ei ole nostanut vuoden 1988
päätöksestä 173 artiklan mukaista kumoamiskannetta, päätös pysyy siis voimassa
hänen osaltaan ja velvoittaa häntä (ks. vastaavasti asia C-188/92, TWD Textilwerke
Deggendorf, tuomio 9.3.1994, Kok. 1994, s. I-833, 13 kohta).
- 169.
- Tämän vuoksi on niin, että jos joku, jolle päätös on osoitettu, päättää nostaa
kumoamiskanteen, asia tulee yhteisöjen tuomioistuimissa vireille vain siltä osin kuin
päätös koskee kantajaa. Sen sijaan niitä muita, joille päätös on osoitettu, koskevat
päätöksen osat, joita ei ole riitautettu,m eivät kuulu sen riidan kohteeseen, joka
yhteisöjen tuomioistuimien on ratkaistava.
- 170.
- Yhteisöjen tuomioistuimet voivat kumoamiskannetta käsitellässään lausua vain
asianosaisten niiden tutkittavaksi saattamasta oikeudenkäynnin kohteesta. Näin
ollen vuoden 1988 päätös on voitu kumota vain päätöksen sellaisten adressaattien
osalta, jotka ovat voittaneet asiansa yhteisöjen tuomioistuimissa.
- 171.
- Näin ollen 15.6.1994 annetun tuomion tuomiolauselman 2 kohta merkitsee vuoden
1988 päätöksen kumoamista vain siltä osin, kuin päätös koskee niitä asianosaisia,
jotka ovat voittaneet asiansa yhteisöjen tuomioistuimessa.
- 172.
- Oikeuskäytännöllä, johon kantajat ovat vedonneet erga omnes -vaikutusta koskevan
väitteensä tueksi, ei ole merkitystä tässä tapauksessa, koska edellä mainitussa
asiassa Assider vastaan korkea viranomainen annettu tuomio koskee EHTY:n
perustamissopimuksen nojalla tehdyn yleisen päätöksen eikä tässä tapauksessa
kyseessä olevan, yksittäispäätöksistä koostuvan päätöskokonaisuuden kumoamista
koskevan tuomion vaikutusta.
- 173.
- Edellä esitetystä seuraa, että komissio ei ole mitenkään syrjinyt kantajia jättäessään
mainitsematta Solvayn ja Norsk Hydron Päätöksen päätösosan kohdissa. Jotta
komissiota voitaisiin moittia syrjinnästä, sen olisi pitänyt menetellä toisiinsa
verrattavissa tilanteissa eri tavalla, mistä olisi aiheutunut tietyille toimijoille haittaa
toisiin toimijoihin verrattuna, ilman, että tätä menettelytavan eroa voitaisiin
perustella vähäistä suuremmilla objektiivisilla eroilla (asia 250/83, Finsider v.
komissio, tuomio 15.1.1985, Kok. s. 131, 8 kohta). Tässä tapauksessa riittää, kun
todetaan, että päinvastoin kuin kantajat väittävät, kantajat sekä Norsk Hydro ja
Solvay eivät ole olleet toisiinsa verrattavissa tilanteissa, koska vuoden 1988 päätöstä
ei ole kumottu näiden kahden viimeksi mainitun yrityksen osalta. Lisäksi on
todettava, että komissio on vastauksena ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen
kysymykseen ilmoittanut, että Norsk Hydro ja Solvay olivat maksaneet niille
määrätyt sakot, joten kantajat eivät voi väittää olevansa epäedullisemmassa
tilanteessa kuin nämä kaksi yritystä.
- 174.
- Edellä esitetty huomioon ottaen on katsottava, että päinvastoin kuin kantajat
väittävät, sillä, että yhteisöjen tuomioistuin kumosi vuoden 1988 päätöksen, ei ole
ollut erga omnes -vaikutusta, ja että syrjintäkiellon periaatteen loukkaamista
koskeva kanneperuste on hylättävä perusteettomana.
b) Kanneperusteet, jotka koskevat Päätöksen tekemistä edeltävien
hallintotoimien pätemättömyyttä
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
- 175.
- Elf Atochem ja BASS väittävät, että vuoden 1988 päätöksen kumoamisella, jonka
yhteisöjen tuomioistuin teki 15.6.1994 antamassaan tuomiossa, on taannehtiva
vaikutus. Kyseiset kantajat päättelevät tästä, että vuoden 1988 päätöksestä erillinen
Päätös voitiin joka tapauksessa tehdä vain uuden hallinnollisen menettelyn
päätteeksi.
- 176.
- Wacker, Hoechst ja Hüls katsovat, että se, että yhteisöjen tuomioistuin kumosi
vuoden 1988 päätöksen, joka oli tehty hallinnollisen menettelyn päätteeksi,
merkitsee sellaisenaan sitä, että kontradiktorinen hallinnollinen menettely on
kokonaisuudessaan eli väitetiedoksiannosta lähtien ollut virheellinen (asia 41/69,
ACF Chemiefarma v. komissio, tuomio 15.7.1970, Kok. 1970, s. 661, 4852 kohta;
asia 107/82, AEG v. komissio, tuomio 25.10.1983, Kok. 1983, s. 3151, 30 kohta;
yhdistetyt asiat T-10/92, T-11/92, T-12/92 ja T-15/92, Cimenteries CBR ym. v.
komissio, tuomio 18.12.1992, Kok. 1992, s. II-2667, 47 kohta ja em. yhdistetyt asiat
SIV ym. v. komissio, tuomion 83 kohta). Komissiossa käyty kontradiktorinen
menettely ja lopullinen päätös muodostavat näiden kantajien mukaan näet yhden
hallinnollisen menettelyn. Näin ollen Päätös on lainvastainen, sillä komissio ei ole
ennen Päätöksen tekemistä aloittanut uutta hallinnollista menettelyä. Väitteen
tueksi Wacker ja Hoechst esittävät, että asetuksen N:o 17 3 artiklan 1 kohdan
nojalla suoritettuun hallinnolliseen menettelyyn kuuluvat toimet ovat ainoastaan
valmistelevia toimia, joiden lainmukaisuutta voidaan arvioida vain silloin, kun
lopullisen päätöksen suhteen harjoitetaan valvontaa (asia 60/81, IBM v. komissio,
tuomio 11.11.1981, Kok. 1981, s. 2639, 9 kohta ja sitä seuraavat kohdat sekä
yhdistetyt asiat 142/84 ja 156/84, BAT ja Reynolds v. komissio, määräys 18.6.1986,
Kok. 1986, s. 1899, 13 kohta ja sitä seuraavat kohdat).
- 177.
- Wacker, Hoechst ja Hüls esittävät, että voidakseen tehdä kumoamistuomion jälkeen
uuden päätöksen komission olisi pitänyt aloittaa uusi kontradiktorinen hallinnollinen
menettely (em. yhdistetyt asiat Cimenteries CBR ym. v. komissio) ja noudattaa
kaikkia olennaisia menettelymääräyksiä.
- 178.
- Wacker ja Hoechst korostavat lisäksi, että minkään 15.6.1994 annetun tuomion
tuomiolauselmassa tai perusteluissa todetun seikan perusteella ei voida päätellä,
että yhteisöjen tuomioistuin olisi halunnut toimia näiden periaatteiden vastaisesti
ja turvautua aina todettua virhettä myöten siihen hallinnolliseen menettelyyn, joka
oli käyty vuoden 1988 päätöksen tekemiseksi (asia 92/78, Simmenthal v. komissio,
tuomio 6.3.1979, Kok. 1979, s. 777, 106109 kohta). Lopuksi nämä kantajat
täsmentävät, että komissiolla ei ole oikeutta korjata olennaistenmenettelymääräysten rikkomisia (yhdistetyt asiat 15/76 ja 16/76, Ranska v. komissio,
tuomio 7.2.1979, Kok. 1979, s. 321, 711 kohta ja asia 30/78, Distillers Company v.
komissio, tuomio 10.7.1980, Kok. 1980, s. 2229, julkisasiamies Warnerin
ratkaisuehdotus s. 2267, erityisesti sivut 2297 ja sitä seuraavat sivut).
- 179.
- Enichem puolestaan väittää, että vuoden 1988 päätöksen kumoamisen johdosta
tämän päätöksen tekemistä edeltävät menettelyä koskevat toimenpiteet, jotka
kyseiseen päätökseen nähden ovat vain liitännäisiä toimia, ovat mitätöityneet. Näillä
toimilla ei Enichemin mukaan ole mitään itsenäistä merkitystä; niistä ei sitä paitsi
sellaisenaan voida nostaa kumoamiskannetta (em. asia IBM v. komissio ja em.
yhdistetyt asiat CBR ym. v. komissio).
- 180.
- Lopuksi Montedison väittää, että yrityksellä, jolle on määrätty sakko, on oikeus
päätöksen tekemistä edeltävään menettelyyn. Montedisonin mukaan on virheellistä
väittää, että virheellistä vaihetta edeltävät hallinnolliset vaiheet jäisivät voimaan ja
että niiden perusteella voitaisiin tehdä uusi päätös, varsinkin kun hallinnollisen
menettelyn tarkoituksensa on turvata kyseisen asianosaisen oikeus kontradiktoriseen
näkemystenvaihtoon ja hänen puolustautumisoikeutensa. Menettelyn eri vaiheet
ovat näet tarpeellisia etappeja, jotka komission on selvitettävä ennen kuin se voi
määrätä sakon (em. asia IBM v. komissio, tuomion 17 kohta).
- 181.
- Komissio huomauttaa, että noudattaakseen kumoamistuomiota asianomaisen
toimielimen on noudatettava paitsi tuomion tuomiolauselmaa myös niitä
perusteluja, joiden nojalla tuomiolauselmaan on päädytty ja jotka muodostavat
tuomiolauselman tarpeellisen perustan (em. yhdistetyt asiat Asteris ym. v. komissio,
tuomion 27 kohta). Tässä tapauksessa vuoden 1988 päätöksen ainoa
kumoamisperuste oli komission mukaan komission tuolloin voimassa olleen
työjärjestyksen säädösten todistusvoimaiseksi saattamista koskevan 12 artiklan
ensimmäisen kohdan rikkominen (15.6.1994 annetun tuomion 7678 kohta). Tämän
vuoksi yhteisöjen tuomioistuimen tuomiolla ei ole ollut vaikutusta päätöksen
tekemistä edeltävän hallinnollisen menettelyn kannalta eikä tuomiossa ole asetettu
kyseenalaiseksi kyseistä menettelyä.
- 182.
- Perustamissopimuksen 176 artiklan mukaan tuomion täytäntöönpano edellyttää sitä,
että tilanne palautetaan sellaiseksi kuin se oli ennen niiden toimenpiteiden
tekemistä, jotka yhteisöjen tuomioistuin on kumonnut (yhdistetyt asiat T-17/90,
T-28/91 ja T-17/92, Camara Alloisio ym. v. komissio, tuomio 15.7.1993, Kok. 1993,
s. II-841, 79 kohta). Komissiolla oli siis oikeus tehdä uusi päätös, kunhan se
noudatti niitä menettelymääräyksiä, joita oli rikottu (asia C-331/88, Fedesa ym.,
tuomio 13.11.1990, Kok. 1990, s. I-4023, 34 kohta; julkisasiamies Mischon
ratkaisuehdotus tuossa asiassa, Kok. 1990, s. 4042, 57 kohta ja em. yhdistetyt asiat
Cimenteries CBR ym. v. komissio, tuomion 47 kohta).
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 183.
- Yhteisöjen tuomioistuimen 15.6.1994 antaman tuomion tuomiolauselman 2
kohdassa todetaan seuraavaa:
ETY:n perustamissopimuksen 85 artiklan soveltamisesta 21 päivänä joulukuuta
1988 tehty komission päätös 89/190/ETY (IV/31.865, PVC) kumotaan.
- 184.
- Sen tuomion ulottuvuuden määrittelemiseksi, jolla vuoden 1988 päätös kumottiin,
on viitattava kyseisen tuomion perusteluihin. Juuri näissä perusteluissa näet
yksilöidään, mikä tarkkaan ottaen oli lainvastaisena pidetty säännös, ja ilmoitetaan
ne täsmälliset syyt, joiden vuoksi se on tuomiolauselmassa todettu lainvastaiseksi
(em. yhdistetyt asiat Asteris ym. v. komissio, tuomion 27 kohta; asia T-26/90,
Finsider v. komissio, tuomio 5.6.1992, Kok. 1992, s. II-1789, 53 kohta ja asia
C-415/96, Espanja v. komissio, tuomio 12.10.1998, ei vielä julkaistu
oikeustapauskokoelmassa, tuomion 31 kohta).
- 185.
- Tältä osin 15.6.1994 annetun tuomion perusteluista ilmenee, että vuoden 1988
päätös on kumottu tuolloin voimassa olleen komission työjärjestyksen 12 artiklan
ensimmäisessä kohdassa tarkoitetun todistusvoimaiseksi saattamisen laiminlyönnin
vuoksi.
- 186.
- Todettuaan, että komissiolla oli velvollisuus muun muassa ryhtyä asianmukaisiin
toimenpiteisiin, joiden avulla voitiin varmuudella yksilöidä niiden säädösten
täydellinen teksti, jotka kollegio on antanut (perustelujen 73 kohta), yhteisöjen
tuomioistuin huomautti, että tuolloin voimassa olleen työjärjestyksen 12 artiklan
ensimmäisessä kohdassa todettiin, että [p]uheenjohtaja ja pääsihteeri saattavat
allekirjoituksillaan todistusvoimaisiksi todistusvoimaisella kielellä tai
todistusvoimaisilla kielillä komission istunnossa tai kirjallista menettelyä noudattaen
hyväksymät säädökset (perustelujen 74 kohta).
- 187.
- Tämän jälkeen yhteisöjen tuomioistuin totesi seuraavaa: Sen sijaan, että
työjärjestyksen 12 artiklan ensimmäisessä kohdassa määrätty säädöksen tai
päätöksen todistusvoimaiseksi saattaminen olisi vain pelkkä muodollisuus, jolla
pyrittäisiin takaamaan sen arkistointi, todistusvoimaiseksi saattamisen tarkoituksena
on oikeusvarmuuden takaaminen siten, että kollegion hyväksymän säädöksen tai
päätöksen sanamuoto on lopullisesti vahvistettu todistusvoimaisilla kielillä.
Todistusvoimaiseksi saatetun säädöksen tai päätöksen avulla voidaan
riitatapauksissa tarkistaa, vastaavatko tiedoksi annetut päätökset tai julkaistut
säädökset täysin kollegion hyväksymää tekstiä ja vastaavatko ne myös antajansa
tahtoa. (Perustelujen 75 kohta.) Näin ollen komission työjärjestyksen 12 artiklan
ensimmäisessä kohdassa tarkoitettu säädösten ja päätösten todistusvoimaiseksi
saattaminen on [ ] perustamissopimuksen 173 artiklassa tarkoitettu olennainen
menettelymääräys, jonka rikkomisesta voidaan nostaa kumoamiskanne
(perustelujen 76 kohta).
- 188.
- Todettuaan, että komissio ei kiistä sitä, että se on jättänyt saattamatta riidanalaisen
päätöksen todistusvoimaiseksi komission työjärjestyksen säännösten mukaisesti,
yhteisöjen tuomioistuin lausui, että vuoden 1988 päätös oli kumottava olennaisen
menettelymääräyksen rikkomisen vuoksi ilman, että olisi tarpeen tutkia muita
kantajien esittämiä kanneperusteita (perustelujen 78 kohta).
- 189.
- Edellä lainatusta kohdasta ilmenee, että yhteisöjen tuomioistuin kumosi vuoden
1988 päätöksen sellaisen menettelyvirheen vuoksi, joka koski yksinomaan komission
päätöksen lopullisen tekemisen yksityiskohtia. Koska todettu menettelyvirhe
tapahtui vuoden 1988 päätöksen tekemisen viimeisessä vaiheessa, kumoamisella ei
ole ollut vaikutuksia niiden toimenpiteiden pätevyyteen, joilla tätä päätöstä
valmisteltiin ja jotka edelsivät vaihetta, jonka todettiin olevan virheellinen (ks.
vastaavasti em. asia Fedes ym., tuomion 34 kohta ja em. asia Espanja v. komissio,
tuomion 32 kohta).
- 190.
- Tätä päätelmää eivät horjuta ne tiettyjen kantajien esittämät väitteet, joiden
mukaan vuoden 1988 päätöksen kumoaminen väistämättäkin mitätöi päätöksen
tekemistä edeltävät menettelyä koskevat toimet, koska kyseisiä toimia ei voida
erottaa lopullisesta päätöksestä. Itse asiassa se seikka, että pelkästään
valmistelevasta toimenpiteestä ei sellaisenaan voida nostaa kumoamiskannetta (em.
asia IBM v. komisiso, tuomion 12 kohta), selittyy sillä, että komissio ei vielä ole
lopullisesti vahvistanut kantaansa. Tästä seikasta ei siis seuraa, että näiden
toimenpiteiden pätevyys olisi saatettu kyseenalaiseksi, kun lopullinen päätös
kumotaan näiden toimenpiteiden viimeisessä vaiheessa tehdyn menettelyvirheen
vuoksi, kuten tässä tapauksessa on käynyt.
- 191.
- Päätelmää eivät myöskään horjuta ne väitteet, jotka perustuvat edellä mainituissa
yhdistetyissä asioissa Cimenteries CBR ym. vastaan komissio annettuun tuomioon.
Asioissa, joissa kyseinen tuomio annettiin, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
ei ottanut tutkittavaksi kantajien kannetta siitä komission päätöksestä, jolla
kantajilta evättiin oikeus tutustua kaikkiin komission asiakirjavihkossa oleviin
asiakirjoihin, sillä ei ollut olemassa kannekelpoista toimea. Tapausta arvioidessaan
ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin totesi, että jos sen mahdollisesti olisi
todettava menettelyn päätteeksi tehdystä päätöksestä nostettua kannetta
käsitellessään, että asianomaisella on oikeus tutustua koko asiakirjavihkoon ja että
tätä oikeutta on loukattu, minkä vuoksi komission lopullinen päätös olisi
puolustautumisoikeuksien rikkomisen vuoksi kumottava, lainvastaisuus koskisi koko
menettelyä (perustelujen 47 kohta).
- 192.
- Tätä viittausta koko menettelyyn ei voi tulkita erillään tuomion perustelujen
seuraavasta virkkeestä, jonka mukaan komissiolla on oikeus aloittaa menettely
uudestaan kunhan se antaa kyseisille yrityksille ja yritysten yhteenliittymille
mahdollisuuden esittää uudelleen huomautuksensa niitä vastaan esitetyistä väitteistä
kaikkien niiden uusien asiakirjojen perusteella, joihin niillä olisi pitänyt olla oikeus
tutustua (perustelujen 47 kohta). Niinpä jo tämän arvion sanamuodostakin
ilmenee, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei ole katsonut, että
väitetiedoksiannon pätevyys voitaisiin asettaa kyseenalaiseksi.
- 193.
- Edellä esitetyn johdosta on todettava, että sillä, että yhteisöjen tuomioistuin kumosi
vuoden 1988 päätöksen, ei ole vaikutusta kyseisen päätöksen tekemistä edeltävien
valmistavien toimien pätevyyteen. Tämän vuoksi näiden toimien pätemättömyyttä
koskevat väitteet on hylättävä perusteettomina.
3. Vuoden 1988 päätöksen kumoamisen jälkeen tehdyn Päätöksen tekemisen
yksityiskohdat
Yhteenveto kantajien väitteistä ja niiden perusteluista
- 194.
- Kantajat väittävät lähinnä, että vaikka todettu virhe on tapahtunut vuoden 1988
päätöksen tekemisen viimeisessä vaiheessa, se, että komissio korjasi tämän virheen,
olisi edellyttänyt tiettyjen prosessuaalisten takeiden noudattamista ennen Päätöksen
tekemistä.
- 195.
- Kantajat korostavat, että Päätös on vuoden 1988 päätökseen verrattuna uusi, koska
viimeksi mainittu päätös on kumottu. Pelkästään tämä seikka olisi kantajien
mukaan edellyttänyt, että tapauksessa olisi aloitettu uusi hallinnollinen menettely
ennen Päätöksen tekemistä. Tietyt kantajat väittävät, että tällainen hallinnollinen
menettely olisi pitänyt käydä kokonaisuudessaan uudelleen, kun taas toiset kantajat
katsovat, että tietyt tämän menettelyn vaiheet olisi pitänyt hyväksyä sellaisenaan.
Kantajat katsovat yleisesti, että komissio on loukannut kantajien oikeutta tulla
kuulluksi.
Johdannaisessa oikeudessa säädetyt menettelyvaiheet
- 196.
- LVM, Elf Atochem, BASF, Shell, DSM, SAV, Montedison, ICI ja Hüls väittävät,
etteivät ne ole voineet esittää huomautuksiaan niiden asetuksen N:o 17 ja asetuksen
N:o 99/63/ETY säännösten mukaisesti, jotka ilmentävät puolustautumisoikeuksia
koskevaa yhteisön oikeuden perusperiaatetta, jota on sovellettava vaikka siitä ei ole
annettu erityissäännöksiä (em. asia Transocean Marine Paint v. komissio; em. asia
British Aerospace ja Rover v. komissio; em. asia Hoffman-La Roche v. komissio,
tuomion 9 kohta; yhdistetyt asiat 209/78215/78 ja 218/78, Van Landewyck ym. v.
komissio, tuomio 29.10.1980, Kok. 1980, s. 3125, 81 kohta; em. yhdistetyt asiat
Musique Diffusion française ym. v. komissio, tuomion 9 ja 10 kohta; asia 322/81,
Michelin v. komissio, tuomio 9.11.1983, Kok. 1983, s. 3461, 7 kohta; asia T-64/89,
Automec v. komissio, tuomio 10.7.1990, Kok. 1990, s. II-367, 46 kohta ja asia T-36/91, ICI v. komissio, tuomio 29.6.1995, Kok. 1995, s. II-1847, 69 kohta). SAV
korostaa, että on katsottava, että vuoden 1988 päätöstä ei ole koskaan ollut
olemassa, joten komission olisi pitänyt käydä koko hallinnollinen menettely
uudestaan, kuten se sitä paitsi on Neljännessä kilpailuoikeutta koskevassa
kertomuksessaan sitoutunut tekemään (49 kohta). Lisäksi SAV ja ICI väittävät, että
komission kanta, jonka mukaan uusi menettely olisi ollut tarpeen vain siinätapauksessa, että kumotun päätöksen sisältöön olisi tehty olennaisia muutoksia
päätöstä uudelleen laadittaessa, perustuu ainoastaan siihen yhteisöjen
tuomioistuimen oikeuskäytäntöön, joka koskee institutionaalista tasapainoa, josta
tässä tapauksessa ei ole kyse (em. asia Fedesa).
- 197.
- ICI on eri mieltä siitä komission väitteestä, jonka mukaan komissiolla olisi ollut
oikeus tyytyä korjaamaan yhteisöjen tuomioistuimen toteama virhe asianosaisia
kuulematta, sillä vuoden 1988 päätös ja Päätös perustuvat toimijoiden,
markkinoiden taloudellisen tilanteen tai Päätöksen tekemistä edeltävinä vuosina
kehittyneen oikeuskäytännön osalta erilaiseen tosiseikastoon ja oikeudelliseen
tilanteeseen.
- 198.
- SAV ja Montedison puolestaan väittävät tässä yhteydessä, että koska kumottu
päätös oli tehty harkintavaltaa käyttäen, toimielin voi tehdä menettelyvirheen takia
kumotun päätöksen uudelleen vain, jos se noudattaa asetettuja
menettelyvaatimuksia ja kunnioittaa puolustautumisoikeuksia, vaikka asiasta ei ole
erityissäännöksiä (em. asia Transocean Marine Paint v. komissio, tuomion 16
kohta).
- 199.
- LVM, Elf Atochem, BASF, Shell, DSM, Wacker, Hoechst, SAV, ICI, Hüls ja
Enichem lisäksi täsmentävät, että kun komissio ei käynyt päätöksen tekemistä
edeltävää hallinnollista menettelyä, se jätti noudattamatta niitä
kuulemismenettelyistä vastaavan neuvonantajan roolia koskevia velvoitteita, jotka
se on itselleen asettanut. Elf Atochem, Shell, SAV, ICI ja Enichem vetoavat ETY:n
perustamissopimuksen 85 ja 86 artiklan ja EHTY:n perustamissopimuksen 65 ja 66
artiklan soveltamismenettelyissä suoritettavien kuulemisien kulusta 23 päivänä
marraskuuta 1990 tehtyyn komission päätökseen (20. kilpailupolitiikkaa koskeva
kertomus, s. 350). BASF ja Hüls väittävät komission rikkoneen
kuulemismenettelyistä vastaavan neuvonantajan toimivaltuuksista 8 päivänä
syyskuuta 1982 tehdyn komission päätöksen 5, 6 ja 7 artiklaa (13. kilpailupolitiikkaa
koskeva kertomus, s. 291).
- 200.
- ICI väittää, että Päätös olisi ollut huomattavasti erilainen, jos kuulemismenettelyistä
vastaava neuvonantaja olisi voinut puuttua tapaukseen, koska ICI olisi tuossa
yhteydessä voinut vedota muun muassa siihen, että tosiseikkojen tapahtumisesta on
kulunut kauan ja että Päätöksen tekeminen viivästyi, siihen, että komissio epäsi siltä
oikeuden tutustua asiakirjavihkoon, itse-syytöksiä koskevaan kysymykseen,
asetuksen N:o 17 20 artiklan ulottuvuuteen ja yhdenmukaistetun menettelytavan
käsitteeseen.
- 201.
- Hülsin mukaan kuulemismenettelyistä vastaavan neuvonantajan osallistumisesta
tapauksen käsittelyyn vuonna 1988 ei voi seurata, että tällä olisi ollut oikeus vuonna
1994 harjoittaa hänelle kuuluvia tehtäviä; Hülsin mukaan sillä, kun
kuulemismenettelyistä vastaava neuvonantaja puuttuu tapaukseen, ja vastaavan
päätöksen tekemisellä on välttämättä oltava tietty ajallinen läheisyys. Komission
tässä tapauksessa omaksuma kanta on sitäkin yllättävämpi, kun otetaan huomioon,
että kuulemismenettelyistä vastaavan neuvonantajan tehtäväkenttää on laajennettu
(XXIII kilpailuoikeutta koskeva kertomus, 203 kohta ja sitä seuraavat kohdat;
komissiossa kilpailun alalla pidettävistä kuulemismenettelyistä vastaavan
neuvonantajan toimivaltuuksista 12 päivänä joulukuuta 1994 tehty komission päätös
94/810/EHTY, EY; EYVL L 330, s. 67).
- 202.
- Enichem lisää, että asiassa T-9/89, Hüls vastaan komissio, 10.3.1992 annetusta
ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomiosta (Kok. 1992, s. II-499), johon
komissio vetoaa, ei voida päätellä, että kuulemismenettelyistä vastaavan
neuvonantajan kuuleminen ei olisi pakollinen vaihe kaikissa menettelyissä. Jos
kyseistä neuvonantajaa olisi tässä tapauksessa kuultu, hän olisi voinut esittää
huomautuksensa päätöksen uudelleentekemisen tarkoituksenmukaisuudesta,
Päätöksen perustelujen 5559 kohdasta, jotka ovat uusia alkuperäisen päätöksen
perusteluihin nähden (asia C-135/92, Fiskano v. komissio, tuomio 29.6.1994, Kok.
1994, s. I-2885, 40 kohta) ja jotka kuuluvat komission jäsenistä muodostuvan
kollegion yksinomaiseen toimivaltaan; lisäksi se olisi voinut huomauttaa syrjivän ja
virheellisesti vuoden 1987 liikevaihdon eikä vuoden 1993 liikevaihdon perusteella
määrätyn sakon suuruudesta, vanhentumista koskevasta arviosta, joka, päinvastoin
kuin komissio väittää, on pääasiaa koskeva peruste, säännöistä, jotka koskevat
oikeutta tutustua asiakirja-aineistoon, yhteisöjen tuomioistuimen tuomion erga
omnes -vaikutuksesta, sen oikeusvoimaa koskevan periaatteen soveltamisesta, jonka
mukaan komissiolla ei ollut valtuutta tehdä samoja tosiseikkoja koskevaa Päätöstä
ja täten rikkoa kahdenkertaisen seuraamuksen kieltoa koskeva periaatetta, sekä
PVC-markkinoiden, joilta kantaja vetäytyi vuonna 1986, jolloin se luovutti
toimintansa sellaiselle yhteisyrityksille, josta se samoin kuin ICI omisti 50 % ja josta
se nyttemmin omistaa enää vähemmistöosuuden, kehityksestä. Näillä seikoilla olisi
kantajan mukaan voinut olla huomattava vaikutus Päätökseen. Komissio tekemän
valinnan vuoksi kantajan on ollut pakko nostaa kanne esittääkseen tällaisia
huomautuksia.
- 203.
- LVM, Elf Atochem, BASF, DSM, Wacker, Hoechst, SAV, ICI, Hüls ja Enichem
katsovat, että komissio on rikkonut asetuksen N:o 17 10 artiklan 3 kohdassa
säädettyä velvollisuutta kuulla kilpailunrajoituksia ja määräävää markkina-asemaa
käsittelevää neuvoa-antavaa komiteaa (jäljempänä neuvoa-antava komitea) ennen
Päätöksen tekemistä. Neuvoa-antavaa komiteaa on kyseisten kantajien mukaan
nimittäin kuultava ennen kuin tehdään mitään sellaista päätöstä, jossa todetaan
asetuksen N:o 17 10 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu kilpailusääntöjen rikkominen,
tai mitään sellaista päätöstä, jossa kyseisen asetuksen 15 artiklan 3 kohdan
mukaisesti määrätään sakko. Koska Päätös on alkuperäiseen päätökseen nähden
uusi päätös, neuvoa-antavan komitean vuonna 1988 tapahtunut kuuleminen on
kantajien mukaan joko merkityksetöntä tai riittämätöntä. Itse Päätös on kantajien
mukaan näin ollen kumottava olennaisen menettelymääräyksen rikkomisen vuoksi
(julkisasiamies Gandin ratkaisuehdotus em. asiassa Chemiefarma v. komissio, Kok.
1970, ratkaisuehdotus s. 707, erityisesti s. 709711; julkisasiamies Warnerin
ratkaisuehdotus em. asiassa Distillers Company v. komissio, Kok. 1980,
ratkaisuehdotus s. 2267, erityisesti s. 2293; yhdistetyt asiat 228/82 ja 229/82, Ford
v. komissio, tuomio 28.2.1984, Kok. 1984, s. 1129, julkisasiamies Sir Gordon Slynnin
ratkaisuehdotus s. 1147, erityisesti s. 1173; eräät kantajista vetoavat myös
kuulemisvelvollisuuden rikkomista koskevaan oikeuskäytäntöön: asia 2/54, Italia v.
korkea viranomainen, tuomio 21.12.1954, Kok. 1954, s. 73; em. asia Roquette
Frères v. neuvosto; asia C-65/90, parlamentti v. neuvosto, tuomio 16.7.1992, Kok.
1992, s. I-4593; yhdistetyt asiat C-13/92, C-14/92, C-15/92 ja C-16/92, Driessen ym.,
tuomio 5.10.1993, Kok. 1993, s. I-4751 ja asia C-388/92, parlamentti v. neuvosto,
tuomio 1.6.1994, Kok. 1994, s. I-2067). Yhteisöjen tuomioistuimen asiassa 71/74,
Frubo vastaan komissio, 15.5.1975 antamalla tuomiolla (Kok. 1974, s. 563), johon
komissio vetoaa, ei kantajien mukaan sen sijaan ole merkitystä tämän tapauksen
kannalta, koska tiettyjen kilpailusääntöjen soveltamisesta maataloustuotteiden
tuotantoon ja kauppaan 4 päivänä huhtikuuta 1962 annetun neuvoston asetuksen
N:o 26/62 (EYVL 1962, 39, s. 993) mukaista yleistä jäsenvaltioiden kuulemista
silloin, kun komissiolla ei ole epäilystäkään siitä, että kyseisessä asetuksessa säädetyt
poikkeukset eivät sovellu tilanteeseen, ja asetuksessa N:o 17 täsmällisesti
järjestettyä neuvoa-antavan komitean kuulemista ei voida verrata toisiinsa.
- 204.
- Neuvoa-antavan komitean kuuleminen olisi tässä tapauksessa ollut erityisen tärkeää
kahdesta syystä. Ensinnäkin BASF, Wacker, Hoechst, SAV, Hüls ja Enichem
väittävät, että Päätös on ensimmäinen asiassa sen jälkeen tehty päätös, kun
yhteisöjen tuomioistuin kumosi aiemman päätöksen näiden samojen yritysten osalta.
Kuten SAV ja ICI väittävät, neuvoa-antavalle komitealle annetun tehtävän vuoksi
kyseistä komiteaa, jonka on välittömästi osallistuttava kilpailupolitiikan
yhdenmukaiseen kehittämiseen (XIII kilpailuoikeutta koskeva kertomus, 79 kohta),
olisi pitänyt kuulla siitä, onko uuden päätöksen tekeminen tarkoituksenmukaista
aikaisemman päätöksen tultua kumotuksi, minkä arvioiminen kantajien mukaan
selvästi on asiaa koskevan oikeuskäytännön puuttuessa kilpailupolitiikkaa. Sen
johdosta, että uuden päätöksen tekeminen aiemman päätöksen tultua kumotuksi
kuuluu komission harkintavaltaan, on sitäkin enemmän tarpeen kuulla neuvoa-antavaa komiteaa tällaisen toiminnan tarkoituksenmukaisuudesta. Juuri tämän
suuntaisesti komissio on kantajien mukaan aiemmin toiminut [ETY:n
perustamissopimuksen 85 artiklan soveltamisesta 23 päivänä lokakuuta 1975 tehty
komission päätös 75/649/ETY (IV/233Transocean Marine Paint Association)
(EYVL L 286, s. 24)].
- 205.
- Toiseksi BASF, Wacker, Hoechst, ICI, Hüls ja Enichem esittävät, että neuvoa-antavaa komiteaa olisi pitänyt kuulla myös niistä muutoksista, joita Päätökseen
tehtiin alkuperäiseen päätökseen verrattuna, mutta eräät näistä kantajista katsovat,
että komiteaa olisi pitänyt kuulla myös menettelyn keston pituudesta, alkuperäinen
päätöksen kumoamiseen johtaneista erityisistä olosuhteista, niistä komission
virheistä, jotka tulivat ilmi tutkittaessa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa
tästä päätöksestä nostettuja kanteita, ja kyseisen tuotteen markkinoiden
kehityksestä vuodesta 1988 alkaen. ICI toteaa tässä yhteydessä, että neuvoa-antavan
komitean kuuleminen uudelleen olisi ollut perusteltua myös kyseisen komitean
kokoonpanossa tehdyn muutoksen johdosta. BASF esittää tässä samassa yhteydessä,
että neuvoa-antavan komitean kuulemisen tarkoituksena on myös se, että niille
yrityksille, joita moititaan kilpailusääntöjen rikkomisesta, taataan oikeus
oikeudenmukaiseen menettelyyn ja oikeus tulla kuulluksi, joista säädetään
asetuksen N:o 99/63 1 artiklassa, 7 artiklan 1 kohdassa ja 8 artiklan 2 kohdassa.
- 206.
- BASF, Wacker, Hoechst ja ICI katsovat, että komissio olisi voinut kuulemisen
perusteella tehdä toisenlaisen päätöksen, varsinkin sakkojen osalta, tai jopa jättää
koko Päätöksen tekemättä. BASF huomauttaa tältä osin, että jättäessään
alkuperäisen päätöksen perustelujen 37 kohdassa, joka koskee yritysten välisen
yhteisjärjestelyn haitallisia seuraamuksia, olevat tietyt kaksi virkettä pois komissio
on samalla poistanut päätöksestä sellaisen näkökohdan, jolla siis väistämättä oli
ollut vaikutus sakon määräämistä ja sen suuruutta koskevaan päätökseen.
- 207.
- BASF ja ICI katsovat lisäksi, että jos neuvoa-antavaa komiteaa on kuultava ennen
poikkeusluvan uusimista, sitä on kuultava myös silloin, kun komissio tekee
päätöksen, jolla korvataan kumottu päätös.
- 208.
- LVM ja DSM korostavat erityisesti sitä, että kun komissio jätti kuulematta neuvoa-antavaa komiteaa ennen Päätöksen tekemistä, se samalla vei jäsenvaltioilta
mahdollisuuden osallistua yhteisön kilpailupolitiikan määrittelyyn, ja sitä, että
kyseisen komitean pakollinen kuuleminen edistää institutionaalisen tasapainon
saavuttamista tällä alalla. Itse Päätös on kyseisten kantajien mukaan kumottava
tällaisen velvollisuuden rikkomisen johdosta tai olennaisten menettelymääräysten
rikkomisen johdosta tai jopa puuttuvan toimivallan perusteella, jos tämä velvollisuus
ymmärretään siten, että se edellyttää jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten
suostumusta.
- 209.
- SAV toteaa, ettei institutionaalista tasapainoa koskevaa oikeuskäytäntöä, jossa on
kyse velvollisuudesta kuulla parlamenttia sellaisesta direktiiviehdotuksesta, jota on
muutettu useasti peräkkäin (ks. erityisesti em. asia parlamentti v. neuvosto, tuomio
16.7.1992), voida soveltaa analogisesti tapaukseen, jossa neuvoa-antavaa komiteaa
ei ole kuultu sellaisesta uudesta päätöksestä, joka on vastainen sille, jolle se
osoitetaan.
- 210.
- Lopuksi SAV ja ICI katsovat komission rikkoneen perustamissopimuksen 190
artiklaa, sillä Päätöksen perustelukappaleissa viitataan pelkästään siihen neuvoa-antavan komitean kuulemiseen, joka suoritettiin ennen vuoden 1988 päätöksen
tekemistä.
- 211.
- SAV korostaa erityisesti sitä, että komissio on laiminlyönyt EFTA:nvalvontaviranomaisen kanssa tehtävää yhteistyötä koskevan velvollisuutensa. Se
toteaa erityisesti, että Portossa 2.5.1992 allekirjoitetun ja 1.1.1994 voimaan tulleen
Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen 53, 56 ja 58 artiklan määräyksissä
samoin kuin kyseisen sopimuksen pöytäkirjoissa 21 ja 23 velvoitetaan komissio
tekemään yhteistyötä EFTA:n valvontaviranomaisen kanssa määritettäessä
kilpailupolitiikkaa ja tehtäessä yksittäispäätöksiä tällä alalla. Jättäessään kuulematta
neuvoa-antavaa komiteaa komissio on SAV:n mukaan ottanut EFTA:n
valvontaviranomaiselta pois tämän mahdollisuuden esittää huomautuksensa.
Komissiolla on velvollisuus tehdä yhteistyötä tämän viranomaisen kanssa jo
pelkästään siitä syystä, että tehdään päätös, riippumatta siitä, onko tämä päätös
samanlainen kuin aiempi kumottu päätös. Koska esillä lisäksi on kilpailupolitiikkaa
koskeva asia, valvontaviranomaista olisi pitänyt pyytää tekemään yhteistyötä
komission kanssa.
Kuulemiseksi tulemista koskeva oikeus, johon kantajat vetoavat
- 212.
- Komissio on kantajien mukaan loukannut yritysten oikeutta esittää näkökantansa.
- 213.
- Ensinnäkin LVM ja DSM väittävät, että jo pelkästään se, että aiotaan tehdä uusi
yrityksille vastainen päätös, riittää synnyttämään komissiolle velvollisuuden kuulla
asianosaisia tästä aikomuksesta (yhdistetyt asiat C-48/90 ja C-66/90, Alankomaat
ym. v. komissio, tuomio 12.2.1992, Kok. 1992, s. I-565, 44 kohta). ICI katsoo, että
sitä olisi joka tapauksessa pitänyt kuulla siitä, olisiko uuden päätöksen tekeminen
tapauksessa vallinneissa olosuhteissa toivottavaa tai lainmukaista.
- 214.
- Toiseksi SAV:in, Hülsin ja Enichemin mukaan uuden päätöksen tekemistä edeltävä
päätös siitä, että tapauksessa ei noudateta tavallista päätöksentekomenettelyä, olisi
edellyttänyt sitä, että asianosaisia olisi kuultu tästä uuden päätöksen tekemistä
edeltävästä päätöksestä.
- 215.
- SAV katsoo komission tehneen teitoisen valinnan kun se ei Päätöstä tehdäkseen
käynyt uudelleen läpi koko hallinnollista menettelyä. Viranomaisilla on kuitenkin
velvollisuus kunnioittaa sen, jolle päätös osoitetaan, oikeutta saada tietää ne
olosuhteet, joissa komissio aikoo tehdä päätöksen, vaikka tästä ei olisi
erityissäännöksiä (asia C-49/88, Al-Jubail Fertilizer ja Saudi Arabian Fertilizer v.
neuvosto, tuomio 27.6.1991, Kok. 1991, s. I-3187, 16 kohta ja em. asia Alankomaat
ym. v. komissio). Komission olisi siis pitänyt kuulla yrityksiä siitä prosessuaalisesta
valinnasta, jonka se aikoi tehdä.
- 216.
- Hüls puolestaan katsoo, että sille olisi pitänyt antaa mahdollisuus esittää
huomautuksensa sen menettelyn lainmukaisuudesta, jota komissio aikoi tapauksessa
noudattaa 15.6.1994 annetun tuomion jälkeen, ja erityisesti siitä, voidaanko uusi
päätös tehdä ilman uutta kuulemista.
- 217.
- BASF, Wacker, Hoechst ja Hüls korostavat, että koska komissio oli epävarma sen
suhteen, millaista menettelyä sen olisi noudatettava Päätöksen tekemisessä, se on
pyytänyt oikeudellista yksikköään laatimaan muistion tästä seikasta. BASF, Hüls ja
Wacker vaativat, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin määrää komission
toimittamaan tämän muistion asiakirja-aineistoon liitettäväksi, ja BASF vaatii
lisäksi, että jos tästä on annettu vain suullinen lausunto, sen antanutta virkamiestä
on kuultava.
- 218.
- Kolmanneksi LVM, BASF, Shell, DSM, SAV, ICI ja Enichem väittävät, että uuden
päätöksen tekeminen merkitsee komissiolle velvollisuutta kuulla asianomaisia
yrityksiä ennen niille vastaisen päätöksen tekemistä (asia 234/84, Belgia v. komissio,
tuomio 10.7.1986, Kok. 1986, s. 2263, 27 kohta; asia 40/85, Belgia v. komissio,
tuomio 10.7.1986, Kok. 1986, s. 2321, 28 kohta; asia 259/85, Ranska v. komissio,
tuomio 11.11.1987, Kok. 1987, s. 4393, 12 kohta; asia C-301/87, Ranska v. komissio,
tuomio 14.2.1990, Kok. 1990, s. I-307, 29 kohta ja em. asia Alankomaat ym. v.
komissio, tuomion 44 kohta). Yritykset olisivat näin voineet esittää huomautuksensa
erityisesti sen oikeuskäytännön kehittymisestä, joka liittyy yritysten
yhdenmukaistetun menettelytavan käsitteeseen ja sen olemassaolon
näyttämiskeinoihin. Ne olisivat myös voineet esittää huomautuksensa sen
oikeuskäytännön kehittymisestä, joka koskee komission asiakirja-aineistoon
tutustumista koskevan oikeuden saamisedellytyksiä, vanhentumissääntöjen
tulkinnasta, komission päätöksenteon viivästymisestä, siitä, että niitä syrjitään Norsk
Hydroon ja Solvayhin nähden, sekä kahdenkertaisen seuraamuksen kiellon
periaatteesta.
- 219.
- Wacker, Hoechst ja ICI katsovat tässä yhteydessä, että komissio on väärässä
katsoessaan oikeuden tulla kuulluksi koskevan ainoastaan niitä väitteitä, joita
yritystä vastaan on esitetty. Yrityksen on voitava esittää huomautuksensa joka kerta,
kun komissio esittää uusia kannanottoja, joita ei kyseiseen hetkeen mennessä ole
annettu tiedoksi, koskivatpa ne tosiasiakysymyksiä tai oikeuskysymyksiä.
- 220.
- LVM ja DSM katsovat myös, että yritysten oikeus saattaa riita ensimmäisen
oikeusasteen tuomioistuimen käsiteltäväksi ei vapauta komissiota kuulemasta niitä
ennen päätöksen tekemistä (em. asia T-36/91, ICI v. komissio, tuomio 29.6.1995,
108 kohta) ja että perustavanlaatuisen oikeuden rikkomista ei voida näin korjata
ilman institutionaalisen tasapainon horjuttamista.
- 221.
- SAV:in mukaan aiempaa menettelyä olisi voitu jatkaa siitä vaiheesta, jossa siinä
meneteltiin virheellisesti, vain siinä tapauksessa, että menettelystä kertynyt aineisto
olisi päivitetty, mikä olisi edellyttänyt, että komissio olisi päätöstä uudelleen
tehdessään ottanut huomioon tällä välin tapahtuneet tosiseikkojen ja oikeudellisten
seikkojen muutokset (asia C-261/89, Italia v. komissio, tuomio 3.10.1991, Kok. 1991,
s. I-4437 ja em. asia British Aerospace ja Rover v. komissio ja julkisasiamies van
Gervenin tuossa asiassa esittämä ratkaisuehdotus, Kok. 1992, s. I-504, 10 ja 12
kohta). SAV korostaa, että sitä olisi pitänyt kuulla, jotta se olisi voinut vedota
oikeuskäytännön kehitykseen (ks. edellä 218 kohta), mikä on hallinnollisen
menettelyn erityisen tavoitteen mukaista. Lisäksi SAV toteaa, että pelkästään sillä
seikalla, että se voisi vedota tähän oikeuskäytäntöön nyt käsiteltävänä olevan
kanteen yhteydessä, ei olisi vaikutusta komission velvollisuuteen, jonka mukaan sen
olisi pitänyt kuulla kyseistä yritystä aiemmin tästä aiheesta ja jonka noudattaminen
olisi voinut johtaa toisenlaisen päätöksen tekemiseen.
- 222.
- Neljänneksi LVM, Elf Atochem, BASF, Shell, DSM, Wacker, Hoechst, SAV, ICI,
Hüls ja Enichem katsovat, että yrityksiä olisi pitänyt kuulla, sillä Päätöksen teksti
poikkeaa alkuperäisen päätöksen tekstistä ratkaisevilta kohdin (asia 51/69, Bayer
v. komissio, tuomio 14.7.1972, Kok. 1972, s. 745, 11 kohta ja asia 55/69, Cassella v.
komissio, tuomio 14.7.1972, Kok. 1972, s. 887, 11 kohta), kuten esimerkiksi
vanhentumista koskevien sääntöjen arvioinnin osalta ja siltä osin, että Päätöksestä
on aiempaan päätökseen verrattuna poistettu kaksi yritysten välistä yhteisjärjestelyä
koskevaa virkettä (Päätöksen perustelujen 37 kohta), lisätty vuoden 1988 jälkeen
käytyä menettelyä koskeva osa ja jätetty määräämättä seuraamuksia Solvaylle ja
Norsk Hydrolle. Shell katsoo lisäksi, että määräys pidättäytyä jatkossakin
kilpailusääntöjen rikkomisesta (Päätöksen 2 artikla) osoittaa, että komissiolla on
pitänyt olla sellaisia ajanjaksoa 19881994 koskevia tietoja, joista Shelliä ei ole
kuultu.
- 223.
- Viidenneksi BASF väittää, että koska aiempi hallinnollinen menettely saatettiin
päätökseen vuoden 1988 päätöksellä, yrityksiä olisi pitänyt kuulla uudestaan.
- 224.
- Kuudenneksi BASF, Wacker, Hoechst, ICI ja Hüls väittävät, että niitä olisi pitänyt
kuulla, koska kuulemisen ja Päätöksen tekemisen välillä oli kulunut kuusi vuotta.
Shell esittää saman suuntaisen väitteen, jonka mukaan tapahtuneeksi väitetyn
rikkomisen ja Päätöksen tekemisen välillä on kulunut liian pitkä aika; tämän vuoksi
nousee esiin kysymys siitä, onko menettely virheellinen ja epäoikeudenmukainen
kantajan kannalta. BASF, Wacker, Hoechst ja Hüls korostavat, että rikkomisen
toteamista koskevalla, sakkojen määräämiseen päättyvällä menettelyllä on
ennaltaehkäisevä vaikutus (em. yhdistetyt asiat Musique Diffusion française ym. v.
komissio, tuomion 106 kohta) ja että se on luonteeltaan lähes rikosprosessia. Niinpä
menettelyssä on noudatettava samoja takeita kuin rikosprosessissa. Tällainen tae
on kyseisten kantajien mukaan muun muassa velvollisuus tehdä päätös
kohtuullisessa ajassa kuulemisesta (asia T-43/92, Dunlop Slazenger v. komissio,
tuomio 7.7.1994, Kok. 1994, s. II-441, 167 kohta). Tässä tapauksessa sitä, että
näiden kahden ajankohdan välillä on kulunut kuusi vuotta, mitä ei voida lukea
kyseisistä yrityksistä johtuneeksi, koska vuoden 1988 päätöksessä oli vakavia
virheitä, ei voida pitää kohtuullisena. BASF lisää, että ottaen huomioon PVC-markkinoiden kehitys, BASF:n aseman kehitys sekä Päätöksen tekstiin tehdyt
olennaiset muutokset, yrityksiä olisi pitänyt kuulla uudestaan, jotta Päätöstä
tehtäessä olisi voitu ottaa huomioon kaikki silloiset oikeudelliset seikat ja tosiasiat.
- 225.
- ICI väittää lopuksi, ettei sen voida katsoa voineen puolustaa etujaan tehokkaasti,
koska sen kirjallisten ja suullisten huomautusten esittämistä Päätöksen tekemiseen
kului kuusi vuotta; oikeus esittää tehokkaasti huomautuksia edellyttää sitä, että
henkilöä kuullaan niiden oikeudellisten ja tosiasiallisten olosuhteiden vallitessa,
jotka vallitsevat välittömästi päätöksen tekemistä edeltävänä ajanjaksona.
Komission väitteet ja niiden perustelut
- 226.
- Vastauksena kantajien perusteisiin, väitteisiin ja niiden perusteluihin komissio
esittää, että vuoden 1988 päätös kumottiin kantajien osalta 15.6.1994 annetulla
yhteisöjen tuomioistuimen tuomiolla sillä perusteella, että vuoden 1988 päätöstä ei
tuolloin voimassa olleen komission työjärjestyksen 12 artiklan vastaisesti ollut
saatettu todistusvoimaiseksi (15.6.1994 annettu tuomio, 7678 kohta).
- 227.
- Näin ollen kumoamisella ei ole vaikutusta sitä vaihetta edeltävän menettelyn
pätevyyteen, jossa virhe tapahtui. Komissiolla on siis yhteisöjen tuomioistuimen
tuomion täytäntöönpanemiseksi ollut oikeus rajoittaa toimintansa siihen, että se
tekee uuden, asianmukaisesti todistusvoimaiseksi saatetun päätöksen, koska ei ole
olemassa toisaalta sellaisia uusia perustamissopimuksen 85 artiklan soveltamista
koskevia sääntöjä, jotka olisi annettu kumotun päätöksen tekopäivän jälkeen, eikä
myöskään uusia tosiseikkoja, koska teot, joita moitteet koskevat, on tehty kauan
aikaa sitten. Tämä on komission mukaan lisäksi päätöksen tekemistä edeltävän
hallinnollisen menettelyn erityisen tavoitteen mukaista (yhdistetyt asiat 43/82 ja
63/82, VBVB ja VBBB v. komissio, tuomio 17.1.1984, Kok. 1984, s. 19, 52 kohta).
Vastakkainen ratkaisu merkitsee komission mukaan liiallista sitoutumista
menettelyvaatimuksiin (em. asia Frubo v. komissio, tuomion 11 kohta).
- 228.
- Komissio lisää, että vuoden 1988 päätöksen ja Päätöksen sanamuotojen erot eivät
ole olennaisia (em. asia ACF Chemiefarma v. komissio, tuomion 178 kohta; asia
817/79, Buyl ym. v. komissio, tuomio 4.2.1982, Kok. 1982, s. 245, 23 kohta; em. asia
Fedesa; em. asia parlamentti v. neuvosto, tuomio 16.7.1992 ja em. asia parlamentti
v. neuvosto, tuomio 1.6.1994), joten oikeuskäytännöllä, johon tietyt kantajat ovat
vedonneet (erityisesti asiassa Transocean Marine Paint v. komissio annettu tuomio
ja asiassa British Aerospace ja Rover v. komissio annettu tuomio), ei ole merkitystä
tämän tapauksen kannalta.
- 229.
- Komission mukaan on tosiasiassa niin, että kuulemisen järjestäminen uudelleen
tekstiin tehtyjen pelkästään toimituksellisten muutosten vuoksi ei ole perusteltua,koska nämä lisäykset eivät ole väitteitä. Se, että vuoden 1988 päätöksen
saksankielisen version perustelujen 37 kohdassa olleita kahta virkettä ei enää ole
samassa kohdassa Päätöksessä, johtuu komission mukaan yksinomaan siitä, että se
haluttiin saattaa yhdenmukaiseksi muiden kieliversioiden kanssa, jotka myös ovat
todistusvoimaisia. Tekstin muuttaminen ei kuitenkaan merkitse väitettä, joten
kantajia ei ole ollut tarpeen kuulla tästä kysymyksestä.
- 230.
- Koska virheen, jonka johdosta vuoden 1988 päätös kumottiin, on selvästi todettu
tapahtuneen vuoden 1988 päätöksen viimeisessä vaiheessa ja koska Päätös ei
olennaisilta osiltaan poikkea aiemmasta päätöksestä, kaikki vuoden 1988 päätöksen
tekemistä edeltävät vaiheet ovat komission mukaan edelleen päteviä.
- 231.
- Koska kantajia vastaan ei ole esitetty mitään uusia väitteitä, komissio näin ollen
katsoo, ettei sen velvollisuutena ole ollut antaa tiedoksi uutta väitetiedoksiantoa
eikä antaa yrityksille tilaisuutta esittää huomautuksiaan suullisesti tai kirjallisesti
eikä sillä myöskään ole ollut velvollisuutta pyytää kuulemismenettelyistä vastaavan
neuvonantajan osallistumista, mitä ei voida erottaa menettelyn kahdesta edellisestä
vaiheesta.
- 232.
- Komissiolla ei mielestään ollut myöskään velvollisuutta kuulla neuvoa-antavaa
komiteaa. Vuoden 1988 päätöksen kumoaminen huomioon ottaen 30.11.1988
suoritettua neuvoa-antavan komitean kuulemista on komission mukaan pidettävä
Päätöksen tekemistä edeltävänä kuulemisena, koska tapauksessa ei ole esitetty
uusia väitteitä. Näin ollen asetuksen N:o 17 10 artiklan 3 kohdan tarkoitus ja
tavoite on täytetty. Komissio korostaa myös, että viittauksella neuvoa-antavan
komitean oikeuteen tulla kuulluksi poikkeuslupapäätöstä uusittaessa ei ole
merkitystä tässä tapauksessa. Tällainen uusiminen koskee nimittäin toista ajallista
viitekehystä, joten arvioinnit perustuvat erilaisiin parametreihin.
- 233.
- Asioissa BASF ja ICI komissio täsmentää, että sen neuvoa-antavaa komiteaa
koskeva kanta ei estä sellaisten muutosten tekemistä tekstiin, jotka eivät ole
olennaisia, kuten esimerkiksi ajan kulumisesta johtuvien muutosten tekemistä ja
Päätöksen saksankielisessä versiossa olleiden kahden virkkeen poistamista. Asiassa
Transocean Marine Paint vastaan komissio annetusta tuomiosta, johon SAV viittaa,
ilmenee komission mukaan, että uusi lausunto on tarpeen ainoastaan silloin, kun
neuvoa-antavaa komiteaa ei ole alun perinkään kuultu jostain aineellisesta seikasta.
Tästä ei tässä tapauksessa kuitenkaan ole kyse.
- 234.
- Komissio toteaa lisäksi, että neuvoa-antavan komitean lausunto ei sido sitä, mikä
komission mukaan ilmenee asetuksen N:o 17 10 artiklan 6 kohdan toisesta
virkkeestä.
- 235.
- SAV:ia koskevassa asiassa komissio huomauttaa, että neuvoa-antavalle komitealle
on joka tapauksessa ilmoitettu ne perustelut, jotka SAV esitti vastaukseksi sitä
vastaan esitettyihin väitteisiin (em. asia Michelin v. komissio, tuomion 7 kohta ja
em. asia Hüls v. komissio, tuomion 86 kohta), ja että kyseisiä väitteitä ei ole
muutettu vuoden 1988 jälkeen. Komissio lisää, että neuvoa-antavaa komiteaa ei
ollut kuultava uuden päätöksen tekemisen tarkoituksenmukaisuudesta.
- 236.
- Komission mukaan asetuksen N:o 99/63/ETY 1 artiklasta seuraa, että neuvoa-antavaa komiteaa on kuultava vasta sen jälkeen, kun asianosaisia on kuultu. Koska
asianosaisten kuuleminen uudelleen ei ole ollut tarpeen, myöskään neuvoa-antavaa
komiteaa ei ole kuultava, koska perustelut ovat samat (yhdistetyt asiat 46/87 ja
227/88, Hoechst v. komissio, tuomio 21.9.1989, Kok. 1989, s. 2859, 54 kohta).
- 237.
- Komissio huomauttaa lisäksi, että ainoastaan sen tehtävänä on arvioida, onko
päätöksen tekeminen tai sen tekeminen toistamiseen tarkoituksenmukaista (em.
asia Parker Pen v. komissio, tuomion 65 kohta), joten sen ei ole ollut tarpeen
kuulla asianosaisia seikasta, jota väitetään prosessuaaliseksi valinnaksi. Sitä paitsi
ei ole olemassa mitään sellaista varsinaista päätöstä, jossa komissio olisi päättänyt
käyttää muuta kuin säännösten mukaista menettelyä.
- 238.
- Komissio lisää vielä, että oikeuskäytännön kehityksellä, jota väitetään tapahtuneen
sekä yritysten yhdenmukaistetun menettelyn käsitteen osalta että asiakirja-aineistoon tutustumista koskevan oikeuden osalta, ei ole merkitystä, koska se ei
mitenkään liity viitejaksoa koskevien väitteiden sisältöön. Tästä tapahtuneeksi
väitetystä oikeuskäytännön kehityksestä ei komission mukaan seuraa, että kantajia
vastaan esitettyjä väitteitä olisi pitänyt muuttaa. Vaikka kantajat voisivat vedota
tähän oikeuskäytännön kehitykseen perustellakseen vaatimustaan päätöksen
tekemistä edeltävän hallinnollisen menettelyn pätevyyden kumoamisesta,
kehityksestä ei sitä vastoin voi seurata, että Päätös kumottaisiin sen vuoksi, että
kyseistä menettelyä ei ole aloitettu uudelleen.
- 239.
- Ne menettelykysymykset, joiden osalta oikeuskäytännön väitetään kehittyneen, eivät
sitä paitsi normaalisti kuulu väitetiedoksiantoon, eikä komission tarvitse tarkastella
niitä päätöksessään (em. asia ICI v. komissio, tuomio 14.7.1972 ja em. asia Michelin
v. komissio). Tältä osin on todettava, että Päätöksessä olevat, asiakirjoihin
tutustumista koskevan oikeuden saamista koskevat toteamukset eivät ole osa
sellaisista olennaisista perusteluista, joihin päätösosa tukeutuu.
- 240.
- Asian Elf Atochem osalta komissio korostaa, että kantajan väite siitä, että sitä olisi
pitänyt kuulla kahdenkertaisen seuraamuksen kieltoa koskevasta periaatteesta ja
suhteellisuusperiaatteesta, on järjetön, koska tässä tapauksessa ei ole kyse
kummastakaan näistä periaatteesta. Myöskään sillä tämän kantajan esittämällä
väitteellä, joka koskee PVC-markkinoiden kehitystä vuosien 1988 ja 1994 välillä,
ei ole merkitystä, koska tällä kehityksellä, olettaen, että se näytettäisiin toteen, ei
ole merkitystä vuosien 1980 ja 1984 välillä tapahtuneiden tosiseikkojen arvioinnissa.
Vastaavasti komissio täsmentää asiassa T-313/94, että Päätöksessä ei mistään
ilmene, että päätöslauselman 2 kohdan perustana olisi käytetty ajanjaksoon 1988-1994 liittyviä seikkoja.
- 241.
- Asiassa BASF, asiassa Wacker ja asiassa Hoechst komissio huomauttaa vastauksena
kuulemisen ja Päätöksen tekemisen välillä kuluneen ajanjakson pituutta koskevaan
kanneperusteeseen, että kilpailuasioissa noudatettava hallinnollinen menettely ei ole
luonteeltaan rikosprosessuaalista ja että siinä ei tunneta suullisuusperiaatetta.
Tämän vuoksi mikään ei estä sitä, että kuulemisen tulokset ilmoittavat komissiolle
sellaiset henkilöt, jotka komissio on asetuksen N:o 99/63/ETY 9 artiklan 1 kohdan
nojalla valtuuttanut toimittamaan kuulemisen, eikä komission jäsenten tarvitse olla
henkilökohtaisesti läsnä kuulemisessa (em. asia Boehringer v. komissio, tuomion 23
kohta). Komissio muistuttaa lisäksi, että kuulemismenettelyistä vastaava
neuvonantaja huolehtii pöytäkirjan laatimisesta ja että asianomaiset yritykset
lukevat ja hyväksyvät pöytäkirjan.
- 242.
- Lopuksi komissio toteaa, että pelkästään sen johdosta, että kilpailusääntöjen
rikkomisen ja Päätöksen tekemisen, vuoden 1988 päätöksen ja Päätöksen tekemisen
sekä kuulemisen ja Päätöksen tekemisen välillä on kulunut aikaa, ei synnytä
oikeutta tulla kuulluksi, koska yhteisön lainsäätäjä on halunnut, että
vanhentumisaika pysähtyy oikeudenkäynnin vireilläolon ajaksi (asetuksen N:o
2988/74 3 artikla). Shellille, joka vetoaa rikkomisen ja Päätöksen tekemisen välillä
kuluneeseen aikaan, ei tässä suhteessa ole aiheutunut mitään vahinkoa.
- 243.
- Päätöstä ei myöskään ole tehty yllättäen. Komissio nimittäin ilmoitti aikomuksistaan
lehdistötiedotteessa, joka julkaistiin samana päivänä, kun yhteisöjen tuomioistuimen
tuomio julistettiin.
- 244.
- Komissio kiistää sen, että se olisi jättänyt noudattamatta ETA-sopimuksen
määräyksiä; kyseistä sopimusta ei nimittäin ole sovellettava ratione temporis, sillä
Päätöksen tekemiseen johtaneet tosiseikat tapahtuivat ennen kyseisen sopimuksen
voimaantuloa eli ennen päivämäärää 1.1.1994.
- 245.
- Asiassa BASF, asiassa Wacker ja asiassa Hüls komissio huomauttaa, ettei sen
oikeudellinen yksikkö ole antanut lausuntoa siitä, voitiinko PVC:n tuottajien osalta
tehdä uusi päätös vuoden 1988 päätöksen tekemistä edeltävän hallinnollisen
menettelyn perusteella. Joka tapauksessa tällainen lausunto olisi luonteeltaan
puhtaasti komission sisäinen, eikä kolmansilla olisi oikeutta tutustua siihen (em. asia
Hüls v. komissio, tuomion 86 kohta).
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 246.
- Puolustautumisoikeuksien kunnioittaminen kaikissa sellaisissa menettelyissä, joissa
voidaan määrätä seuraamuksia - erityisesti sakkoja tai uhkasakkoja - on yhteisön
oikeuden perusperiaate, jota on noudatettava myös luonteeltaan hallinnollisessa
menettelyssä (em. asia Hoffmann- La Roche v. komissio, tuomion 9 kohta).
- 247.
- Asetuksen N:o 17 19 artiklan 1 kohdassa ja asetuksen N:o 99/63 /ETY 4 artiklassa
sovelletaan tätä periaatetta, kun niissä säädetään, että komissio saa lopullisessa
päätöksessään ottaa huomioon ainostaan sellaiset väitteet, joiden osalta yrityksille
ja yritysten yhteenliittymille on varattu tilaisuus esittää näkökantansa.
- 248.
- Asianomaisten yritysten ja yritysten yhteenliittymien oikeus esittää hallinnollisen
menettelyn kirjallisessa ja suullisessa vaiheessa huomautuksensa komission
esittämistä väitteistä on puolustautumisoikeuksen olennainen osa (em. yhdistetyt
asiat Hoechst v. komissio, tuomion 52 kohta). Tällainen kuuleminen on tarpeen,
jotta yrityksille ja yritysten yhteenliittymille turvataan oikeus tutkimuksen päättyessä
esittää huomautuksensa kaikista niitä vastaan esitetyistä väitteistä, jotka komissio
aikoo päätöksessään hyväksyä (asetuksen N:o 99/63/ETY kolmas perustelukappale).
- 249.
- Puolustautumisoikeuksien kunnioittaminen edellyttää siis, että jokaiselle
asianomaiselle yritykselle tai yritysten yhteenliittymälle annetaan tilaisuus tulla
kuulluksi niistä väitteistä, jotka komissio aikoo hyväksyä kutakin niitä vastaan
lopullisessa päätöksessä, jossa kilpailusääntöjen rikkominen todetaan.
- 250.
- Tässä tapauksessa on jo todettu, että vuoden 1988 päätöksen kumoamisella ei ole
vaikutusta niiden kyseisen päätöksen valmistelutoimien pätevyyteen, jotka tehtiin
ennen sitä vaihetta, jossa virhe tapahtui (ks. edellä 189 kohta). Niinpä 15.6.1994
annetulla tuomiolla ei ole saatettu kyseenalaiseksi jokaiselle kantajalle vuoden 1988
huhtikuun alussa lähetetyn väitetiedoksiannon pätevyyttä. Kyseisellä tuomiolla ei
samoista syistä myöskään ole ollut vaikutuksia komissiossa vuoden 1988 syyskuussa
käydyn, hallinnollisen menettelyn suullisen vaiheen pätevyyteen.
- 251.
- Tämän johdosta ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että asianomaisia
yrityksiä olisi pitänyt kuulla ennen Päätöksen tekemistä ainoastaan siltä osin kuin
Päätökseen sisältyi sellaisia väitteitä, jotka olivat uusia verrattuna niihin väitteisiin,
jotka mainittiin yhteisöjen tuomioistuimen kumoamassa alkuperäisessä päätöksessä.
- 252.
- Kantajat eivät kuitenkaan kiistä sitä, että Päätöksen tekstissä ei ole mitään sellaista
väitettä, joka olisi uusi vuoden 1988 päätöksen tekstissä mainittuihin väitteisiin
nähden. Näin ollen komissio on menetellyt moitteettomasti tehdessään Päätöksen
kuulematta asianomaisia yrityksiä uudelleen. Tässä suhteessa se, että Päätös tehtiin
sellaisissa tosiasiallisissa ja oikeudellisissa olosuhteissa, jotka poikkesivat sinäajankohtana vallinneista olosuhteista, jona alkuperäinen päätös tehtiin, ei merkitse,
että Päätös sisältäisi uusia väitteitä.
- 253.
- Koska komissiolla ei ollut velvollisuutta kuulla asianomaisia yrityksiä uudelleen, se
ei ole voinut rikkoa ETY:n perustamissopimuksen 85 ja 86 artiklan ja EHTY:n
perustamissopimuksen 65 ja 66 artiklan soveltamismenettelyissä toimitettavien
kuulemisien kulusta 23 päivänä marraskuuta 1990 tekemäänsä päätöstä. Tätä
päätöstä ei nimittäin sovellettu sinä ajankohtana, jona Päätöksen tekemistä
edeltäneen hallinnollisen menettelyn suullinen vaihe käytiin.
- 254.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa, että neuvoa-antava komitea, jonka
toimivaltuuksista, kokoonpanosta ja kuulemismenettelystä säädetään asetuksen N:o
17 10 artiklan 36 kohdassa, on 1.12.1988 antanut lausuntonsa komission
päätösluonnoksesta.
- 255.
- Kantajien väitettä, jonka mukaan komission olisi tämän tapauksen olosuhteet
huomioon ottaen pitänyt kuulla neuvoa-antavaa komiteaa uudelleen ennen
Päätöksen tekemistä, ei voida hyväksyä.
- 256.
- Asetuksen N:o 99/63/ETY 1 artiklassa nimittäin todetaan, että ennen kuin
komissio kuulee kilpailunrajoituksia ja määräävää markkina-asemaa käsittelevää
neuvoa-antavaa komiteaa, sen on järjestettävä asetuksen N:o 17 19 artiklan 1
kohdan mukainen kuuleminen. Tässä säännöksessä vahvistetaan se, että asianomaisten yritysten ja neuvoa-antavan komitean kuuleminen ovat tarpeen samoissa
tilanteissa (em. yhdistetyt asiat Hoechst v. komissio, tuomion 54 kohta).
- 257.
- Kuten ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on aiemmin todennut (ks. edellä 252
kohta), asianomaisten yritysten uusi kuuleminen ennen Päätöksen tekemistä ei
kuitenkaan ollut mitenkään tarpeen tämän tapauksen olosuhteissa. Ottaen
huomioon, että verrattuna vuoden 1988 päätökseen, jonka luonnoksesta komiteaa
oli kuultu asetuksen N:o 17 10 artiklan 5 kohdan mukaisesti, Päätöksessä on tehty
ainoastaan toimituksellisia muutoksia, joilla ei ole vaikutusta väitteisiin, neuvoa-antavaa komiteaa ei ole ollut tarpeen kuulla uudelleen.
- 258.
- Lisäksi tässä yhteydessä on korostettava, että Päätöksen johdanto-osassa
nimenomaisesti mainitaan neuvoa-antavan komitean kuuleminen. SAV:n ja ICI:n
väite siitä, että Päätöstä on tältä osin perusteltu riittämättömästi, on näin ollen
hylättävä.
- 259.
- EFTA:n valvontaviranomaisen kanssa tehtävän yhteistyön laiminlyöntiä koskevan
väitteen osalta riittää, kun todetaan, että koska asianomaisten yritysten uusi
kuuleminen ja neuvoa-antavan komitean uusi kuuleminen ei ole ollut tarpeen
ennen Päätöksen tekemistä, ETA-sopimuksen ja sen pöytäkirjojen 21 ja 23 asiaa
koskevat määräykset eivät soveltuneet käytyyn hallinnolliseen menettelyyn. Nämä
määräykset tulivat nimittäin voimaan 1.1.1994 eli päivämääränä, jolloin ne
menettelyn vaiheet, jotka edellyttivät yhteistyötä komission ja EFTA:n
valvontaviranomaisen välillä eli yritysten ja neuvoa-antavan komitean kuuleminen
oli jo käyty.
- 260.
- Kantajat vetoavat myös oikeuskäytäntöön, jonka mukaan puolustautumisoikeuksien
kunnioittaminen kaikissa tiettyä henkilöä vastaan aloitetuissa menettelyissä, joissa
voidaan päätyä hänelle vastaiseen toimeen, on yhteisön oikeuden
perustavanlaatuinen periaate, jonka toteutuminen on varmistettava
erityislainsäädännön puuttuessakin (em. yhdistetyt asiat Alankomaat ym. v.
komissio, tuomion 44 kohta).
- 261.
- Tästä oikeuskäytännöstä ein kuitenkaan voida päätellä, että komission olisi pitänyt
kuulla kantajia uudelleen ennen niille vastaisen päätöksen tekemistä.
- 262.
- On nimittäin todettava, että perustamissopimuksen 85 artiklan määräysten
rikkomisen toteamista koskevasta hallinnollisesta menettelystä säädetään asetuksissa
N:o 17 ja N:o 99/63/ETY. Tässä erityislainsäädännössä on säännöksiä (ks. edellä
247 kohta), joilla nimenomaisesti ja tehokkaasti taataan puolustautumisoikeuksien
kunnioittaminen.
- 263.
- Tämän oikeuskäytännön mukaan puolustautumisoikeuksien kunnioittamisen
periaate edellyttää joka tapauksessa, että sille, jolle päätös osoitetaan, annetaan
ennen hänelle vastaisen lopullisen päätöksen tekemistä tiedoksi täsmällinen ja
täydellinen selvitys niistä häntä vastaan esitetyistä väitteistä, jotka komissio aikoo
hyväksyä päätöksessään.
- 264.
- Päinvastoin kuin kantajat väittävät, tästä oikeuskäytännöstä ei näin ollen voida
päätellä, että puolustautumisoikeuksien kunnioittaminen merkitsisi komissiolle sen
aloittaessa yhteisön kilpailusääntöjen rikkomisen toteamista koskevan menettelyn
useita yrityksiä vastaan muuta velvollisuutta kuin velvollisuutta antaa tämän
menettelyn aikana kullekin näistä yrityksistä tilaisuus esittää tehokkaasti
näkökantansa tosiseikkoja ja olosuhteita koskevien väitteiden paikkansapitävyydestä
ja asiaankuuluvuudesta sekä niistä asiakirjoista, joita komissio käyttää yhteisön
oikeuden rikkomisen olemassaoloa koskevan väitteensä tueksi.
- 265.
- Samoin on todettavaa, että edellä mainitulla asialla Transocean Marine Paint
vastaan komissio, johon kantajat vetoavat uuden kuulemisen tarpeellisuutta
koskevan väitteensä tueksi, ei ole merkitystä tässä tapauksessa, koska kyseinen
tuomio koski erityistilannetta eli erään yrityksen puolustautumisoikeuksien
kunnioittamista silloin, kun komissio aikoi asettaa perustamissopimuksen 85 artiklan
3 kohdan mukaiselle poikkeukselle tiettyjä ehtoja.
- 266.
- Tästä seuraa, että komission ei ennen Päätöksen tekemistä ole ollut tarpeen kuulla
asianomaisia yrityksiä aikomuksestaan tehdä niille vastainen uusi päätös, tehdystä
prosessuaalisesta valinnasta, asianomaisten yritysten tietyistä tosiasiakysymyksistä
ja oikeuskysymyksistä esittämistä erilaisista huomautuksista eikä myöskään
Päätöksen tekstin ja kumotun alkuperäisen päätöksen tekstin välisistä eroista. On
tärkeää korostaa, että tässä tapauksessa ei ole väitetty, että nämä seikat
muodostaisivat uusia väitteitä.
- 267.
- Lisäksi todettakoon, että hallinnollisen menettelyn suullisen vaiheen ja Päätöksen
tekemisen välillä kuluneella kuuden vuoden ajanjaksolla ei ole vaikutusta siihen,
että komissiolla ei ole ollut velvollisuutta kuulla asianomaisia yrityksiä uudelleen.
Näillä yrityksillä on nimittäin ollut vuoden 1988 syyskuussa mahdollisuus esittää
suullisesti näkökantojaan näistä väitteistä, joita ei kyseisen ajankohdan jälkeen ole
muutettu ja jotka heille vastaisesti hyväksyttiin Päätöksessä.
- 268.
- Lopuksi todettakoon, että vaikka komission oikeudellinen yksikkö olisi antanut
lausunnon siitä, voitiinko uusi PVC:n tuottajia koskeva päätös tehdä vuoden 1988
päätöksen tekemistä edeltäneen hallinnollisen menettelyn pohjalta,
puolustautumisoikeuksien kunnioittaminen ei edellytä, että perustamissopimuksen
85 artiklan 1 kohdan mukaisessa menettelyssä mukana olleet yritykset voisivat
esittää huomautuksensa tällaisesta lausunnosta, joka on pelkästään komission
sisäinen asiakirja. Tältä osin on korostettava, että komission ei ole tarvinnut
noudattaa oikeudellisen yksikkönsä lausuntoa ja että lausunnolla ei näin ollen ole
mitään sellaista ratkaisevaa merkitystä, joka yhteisöjen tuomioistuinten olisi otettava
huomioon asiaa käsitellessään (ks. vastaavasti em. asia Hüls v. komissio, tuomion
86 kohta).
- 269.
- Myös se LVM:n ja DSM:n väite (ks. edellä 140 kohta) on hylättävä, jonka mukaan
Päätös on lainvastainen, koska edeltävän tutkimuksen puuttuessa se on väärässä
suhteessa oleva keino kilpailun turvaamista koskevan päämäärän saavuttamiseksi.
Tältä osin riittää, kun todetaan, että komission ei ole ollut tarpeen kuulla
asianomaisia yrityksiä uudelleen ennen Päätöksen tekemistä. Kantajien esittämä
suhteettomuutta koskeva väite perustuu näin ollen virheelliseen lähtökohtaan.
- 270.
- Kaikki edellä esitetyt seikat huomioon ottaen kaikki kantajien esittämät väitteet on
hylättävä.
B Komission Päätöstä tehtäessä ja sitä todistusvoimaiseksi saatettaessa tehdyt virheet
- 271.
- Kantajat väittävät, että komissio teki virheitä Päätöstä tehdessään ja saattaessaan
sen todistusvoimaiseksi.
- 272.
- Istunnossa Wacker ja Hoechst ovat luopuneet Päätöksen todistusvoimaiseksi
saattamatta jättämistä koskevasta kanneperusteestaan, minkä kirjaaja on kirjannut
asiakirjoihin. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että tämä luopuminen
merkitsee luopumista myös siitä kanneperusteesta, joka koskee Päätöksestä
Wackerille ja Hoechstille annettujen jäljennösten ja alkuperäisen Päätöksen
yhdenmukaisuuden puuttumista, sillä tämä toinen kanneperuste liittyy
erottamattomasti ensiksi mainittuun kanneperusteeseen.
- 273.
- Kantajien väitteet sisältävät useita perusteita.
1. Komission 17.2.1993 hyväksymän työjärjestyksen lainvastaisuutta koskevat
perusteet
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
- 274.
- LVM ja DSM huomauttavat, että Päätös tehtiin komission 17.2.1993 antaman
työjärjestyksen (EYVL L 230, s. 16; jäljempänä komission työjärjestys) säännösten
nojalla. Työjärjestyksen 16 artiklan mukaan komission puheenjohtaja ja pääsihteeri
saattavat sen istunnon pöytäkirjaan, jossa säädökset on hyväksytty, liitetyt säädökset
todistusvoimaisiksi pöytäkirjan ensimmäiselle sivulle tekemillään allekirjoituksilla.
- 275.
- LVM:n ja DSM:n mukaan asianosainen voi vedota komission tällaisen
työjärjestyksen rikkomiseen, koska komission työjärjestys on olennainen
menettelymääräys (em. asia BASF ym. v. komissio, 27.2.1992 annetun tuomion 75
kohta). Tässä tapauksessa todistusvoimaiseksi saattamista koskevat säännökset eivät
kantajien mukaan ole edellä mainituissa yhdistetyissä asioissa BASF ym. vastaan
komissio 27.2.1992 annetussa tuomiossa (75 ja 78 kohta) ja edellä mainitussa asiassa
komissio vastaan BASF ym. 15.6.1994 annetussa tuomiossa (75, 76 ja 78 kohta)
todettujen periaatteiden mukaisia; kyseisten periaatteiden mukaan velvollisuus
saattaa säädös todistusvoimaiseksi siten, että komission puheenjohtaja ja pääsihteeri
allekirjoittavat itse säädöksen, on yhteisön oikeuden perustavanlaatuinen vaatimus,
joka perustuu oikeusvarmuusnäkökohtiin. Tämän vuoksi ei kyseisten kantajien
mukaan ole olemassa sellaista todistusvoimaista hollanninkielistä säädöstä, joka olisi
asianmukaisesti saatettu todistusvoimaiseksi.
- 276.
- Enichem väittää, että tehdessään Päätöksen komissio on rikkonut joko 15.6.1994
annetussa tuomiossa todettuja periaatteita tai työjärjestystään. Työjärjestyksen 2
artikla, joka koski valtuuttamismenettelyä, ja 16 artikla, joka koski
valtuuttamismenettelyssä annettujen säädösten todistusvoimaiseksi saattamista, eivät
olleet yhteensopivia kollegisen päätöksenteon periaatteen noudattamisen kanssa.
- 277.
- Lisäksi säädösten todistusvoimaiseksi saattamista koskevat yksityiskohdat, joista
määrättiin komission työjärjestyksen 16 artiklassa, eivät Enichemin mukaan takaa
yhteisöjen tuomioistuimen edellyttämää oikeusvarmuutta, koska todistusvoimaiseksi
saatetaan pöytäkirja eikä annettu säädös.
- 278.
- Vastauksena LVM:n ja DSM:n esittämiin perusteisiin komissio vaatii, ettätyöjärjestystä koskeva lainvastaisuusväite on jätettävä tutkimatta. Toimielimen
työjärjestys ei komission mukaan ole perustamissopimuksen 184 artiklan
soveltamiseksi tarkoitettu yleisesti sovellettava säädös, joka olisi kaikilta osiltaan
velvoittava ja joka olisi välittömästi sovellettavissa kaikissa jäsenvaltioissa. Komissio
huomauttaa, että LVM ja DSM joka tapauksessa sekoittavat perustamissopimuksen
163 artiklassa tarkoitetun kollegisen päätöksenteon periaatteen ja päätösten
todistusvoimaiseksi saattamisen toisiinsa. Näin ollen olisi virheellistä väittää, että
työjärjestyksen 12 artikla, sellaisena kuin se oli voimassa vuoden 1988 päätöstä
tehtäessä, olisi ollut ainoa keino kollegisen päätöksenteon periaatteen
noudattamisen turvaamiseksi (15.6.1994 annetun tuomion 7277 kohta).
- 279.
- Komissio katsoo, että Enichem ei ole osoittanut, miltä osin komission työjärjestys
olisi ristiriidassa yhteisöjen tuomioistuimen tuomion kanssa, eikä sitä, miltä osin
ristiriita koskisi Päätöksen tekemiseen liittyviä tekijöitä (asia T-35/92, Deere v.
komissio, tuomio 27.10.1994, Kok. 1994, s. II-957).
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 280.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo ensiksi, että kantajien väitteet on
ymmärrettävä siten, että kantajat vetoavat Päätöksen tekemishetkellä voimassa
olleen komission työjärjestyksen tiettyjen määräysten lainvastaisuuteen. Kantajat
nimittäin liitännäisesti asettavat perustamissopimuksen 184 artiklan mukaisesti
kyseenalaiseksi komission työjärjestyksen tiettyjen määräysten pätevyyden, kun ne
vetoavat yhteen perustamissopimuksen 173 artiklassa mainittuun kanneperusteeseen
eli perustamissopimuksen tai sen soveltamista koskevan oikeussäännön rikkomiseen.
- 281.
- Komission työjärjestyksen määräysten lainvastaisuutta koskeva väite jakaantuu
kahteen osaan. Ensimmäisessä osassa LVM, DSM ja Enichem väittävät, että
komission työjärjestyksen 16 artiklan ensimmäinen kohta, joka koski annettujen
säädösten todistusvoimaiseksi saattamisen yksityiskohtia, on vastoin
oikeusvarmuusperiaatetta, sellaisena kuin yhteisöjen tuomioistuin on sitä tulkinnut
15.6.1994 antamassaan tuomiossa. Toisessa osassa Enichem väittää, että
työjärjestyksen 2 artiklan c alakohdan ja 16 artiklan toisen kohdan määräykset,
jotka koskivat valtuuttamismenettelyä, ovat ristiriidassa kollegisen päätöksenteon
periaatteen kanssa.
Lainvastaisuusväitteen tutkittavaksi ottaminen
- 282.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo tarpeelliseksi tutkia joka suhteessa
viran puolesta, voidaanko lainvastaisuusväite ottaa tutkittavaksi, eikä se tyydy
tutkimaan pelkästään komission väitettä.
- 283.
- Perustamissopimuksen 184 artiklassa määrätään, että vaikka 173 artiklan
viidennessä kohdassa mainittu määräaika on päättynyt, asianosainen voi riidassa,
joka koskee Euroopan parlamentin ja neuvoston yhdessä antamaa asetusta taikka
neuvoston, komission tai [EKP:n] asetusta, vaatia yhteisön tuomioistuimessa 173
artiklan toisessa kohdassa mainitulla perusteella, että asetusta ei sovelleta.
- 284.
- Ensiksi on korostettava, että yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan
(em. asia Simmenthal v. komissio, tuomion 3941 kohta) perustamissopimuksen 184
artikla on ilmaus yleisestä periaatteesta, jonka mukaan jokaiselle, jotta hän voi
saada häntä suoraan ja erikseen koskevan päätöksen kumotuksi, on taattava oikeus
riitauttaa sellaisten aiemmin annettujen säädösten pätevyys, jotka muodostavat
riidanalaisen päätöksen oikeudellisen perustan, jos kyseisellä henkilöllä ei ollut
oikeutta nostaa perustamissopimuksen 173 artiklan nojalla kannetta näistä
säädöksistä, joiden seuraukset hän joutuu kantamaan ilman, että hänellä olisi ollut
tilaisuus vaatia niiden kumoamista.
- 285.
- Perustamissopimuksen 184 artiklaa on siis tulkittava laajasti, jotta taattaisiin
toimielinten antamien säädösten tehokas laillisuusvalvonta. Yhteisöjen tuomioistuin
on toiminut tämän suuntaisesti edellä mainitussa asiassa Simmenthal vastaan
komissio antamassaan tuomiossa (40 kohta), jossa se katsoi, että tämän artiklan
soveltamisalaan kuuluvat myös sellaiset toimielinten säädökset, joilla, vaikka ne
eivät muotonsa puolesta ole asetuksia, on vastaavia vaikutuksia.
- 286.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että perustamissopimuksen 184
artiklan soveltamisalaan on kuuluttava myös sellaiset toimielimen työjärjestyksen
määräykset, joissa, vaikka ne eivät muodostakaan riidanalaisen päätöksen
oikeudellista perustaa ja vaikka niillä ei olekaan perustamissopimuksen tässä
artiklassa tarkoitetun asetuksen vaikutuksia vastaavia vaikutuksia, määritellään
päätöksen tekemiseksi vaaditut olennaiset menettelymääräykset ja joilla näin ollen
taataan oikeusvarmuus niiden henkilöiden osalta, joille tämä päätös on osoitettu.
On nimittäin tärkeää, että jokainen, jolle päätös on osoitettu, voi liitännäisesti
riitauttaa sellaisen säädöksen laillisuuden, jolla on merkitystä tämän päätöksen
muodollisen pätevyyden kannalta, huolimatta siitä, että kyseinen säädös ei ole
päätöksen oikeudellinen perusta, jos hänellä ei ole ollut tilaisuutta vaatia kyseisen
säädöksen kumoamista ennen kuin riidanalainen päätös annettiin hänelle tiedoksi.
- 287.
- Näin ollen komission työjärjestyksen määräyksistä voidaan esittää lainvastaisuusväite
sikäli kuin niillä varmistetaan yksityisten oikeussubjektien suoja.
- 288.
- Toiseksi on muistettava, että lainvastaisuusväite on rajoitettava koskemaan vain sitä,
mikä on asian ratkaisun kannalta välttämätöntä.
- 289.
- Perustamissopimuksen 184 artiklan tarkoituksena ei ole mahdollistaa sitä, että
asianosainen voisi kiistää minkä tahansa luonteeltaan yleisen säädöksen
sovellettavuuden minkä tahansa kanteen tueksi. Yleistä säädöstä, jonka
lainvastaisuuteen vedotaan, on voitava soveltaa joko välittömästi tai välillisesti
kanteen kohteena olevaan asiaan, ja kanteen kohteena olevan yksittäispäätöksen
ja kyseisen yleisen säädöksen välillä on oltava oikeudellinen yhteys (asia 21/64,
Macchiorlati Dalmas e Figli v. korkea viranomainen, tuomio 31.3.1965, Kok. 1965,
s. 227, erityisesti s. 245; asia 32/65, Italia v. neuvosto ja komissio, tuomio 13.7.1966,
Kok. 1966, s. 563, erityisesti s. 594 ja yhdistetyt asiat T-6/92 ja T-52/92, Reinarz v.
komissio, tuomio 26.10.1993, Kok. 1993, s. II-1047, 57 kohta).
- 290.
- Tässä tapauksessa lainvastaisuusväitteen toisessa osassa vaaditaan sen toteamista,
että komission työjärjestyksen valtuuttamista koskevat määräykset ovat ristiriidassa
kollegisen päätöksenteon periaatteen kanssa. Enichem ei edes väitä, että Päätös
olisi tehty toimivallan siirto akoskevan valtuutuksen perusteella, eikä esitä mitään
sellaista, minkä perusteella voitaisiin katsoa näin tehdyn. Koska Enichem ei ole
osoittanut, että Päätöksen ja työjärjestyksen määräysten, joiden lainvastaisuuteen
se vetoaa, olisi välitön oikeudellinen yhteys, lainvastaisuusväitteen toinen osa on
hylättävä tutkittavaksi ottamisen edellytysten puuttumisen vuoksi.
- 291.
- Lainvastaisuusväitteen ensimmäisen osan osalta on muistettava, että Päätös
saatettiin todistusvoimaiseksi komission työjärjestyksen 16 artiklan ensimmäisen
kohdan määräysten nojalla. Näin ollen Päätöksen ja komission työjärjestyksen sen
artiklan välillä, jonka lainvastaisuuteen kantajat vetoavat, on välitön oikeudellinen
yhteys.
- 292.
- Työjärjestyksen tässä artiklassa asetetaan kantajille vastaisen säädöksen
todistusvoimaiseksi saattamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt. Komission
työjärjestyksessä säädettyjen yksityiskohtaisten sääntöjen mukaisen säädösten
todistusvoimaiseksi saattamisen tarkoituksena on oikeusvarmuuden turvaaminen
siten, että lopullisesti vahvistetaan kollegion antaman säädöksen teksti
todistusvoimaisilla kielillä (15.6.1994 annettu tuomio, 75 kohta). Tästä seuraa, että
tällä määräyksellä pyritään turvaamaan niiden, joille säädös on osoitettu, suoja ja
että siitä tämän johdosta voidaan esittää lainvastaisuusväite.
- 293.
- Edellä esitetystä seuraa, että lainvastaisuusväitteen ensimmäisen osa, jonka LVM,
DSM ja Enichem ovat esittäneet työjärjestyksen 16 artiklan ensimmäisestä
kohdasta, on otettava tutkittavaksi. Tämän johdosta on tarkasteltava väitteen
paikkansapitävyyttä siltä osin kuin väitetään, ettei oikeusvarmuusvaatimusta olisi
noudatettu.
Kysymys siitä, onko komission työjärjestyksen 16 artiklan ensimmäinen kohta
lainvastainen oikeusvarmuusvaatimuksen noudattamatta jättämisen vuoksi
- 294.
- Kantajien mukaan Päätös on lainvastainen, sillä säädösten todistusvoimaiseksi
saattamista koskevan, komission työjärjestyksen 16 artiklan ensimmäisessä kohdassa
olevat yksityiskohtaiset säännöt olivat yhteensopimattomia yhteisöjen
tuomioistuimen 15.6.1994 antamassaan tuomiossa toistaman
oikeusvarmuusvaatimuksen kanssa.
- 295.
- Komission Päätöksen tekemishetkellä voimassa olleen työjärjestyksen 16 artiklan
ensimmäisessä kohdassa määrättiin seuraavaa:
Istunnoissa tai kirjallista menettelyä noudattaen annetut säädökset liitetään
todistusvoimaisella kielellä tai todistusvoimaisilla kielillä sen komission istunnon
pöytäkirjaan, jossa ne on annettu tai todettu annetuiksi. Puheenjohtaja ja
pääsihteeri saattavat nämä säädökset todistusvoimaisiksi pöytäkirjan ensimmäiselle
sivulle tekemällään allekirjoituksella.
- 296.
- Yhteisöjen tuomioistuin totesi 15.6.1994 antamassaan tuomiossa, että
perustamissopimuksen 162 artiklan 2 kohdasta seuraa, että komission
velvollisuutena on muun muassa toteuttaa toimenpiteet, joilla voidaan varmuudella
yksilöidä kollegion antamien säädösten täydellinen teksti (perustelujen 72 ja 73
kohta).
- 297.
- Tältä osin yhteisöjen tuomioistuin katsoi, että vuoden 1988 päätöksen
tekemishetkellä voimassa olleen työjärjestyksen 12 artiklan ensimmäisen kohdan,
jossa määrättiin, että komission istunnossaan tai kirjallisessa menettelyssä antamat
säädökset saatetaan puheenjohtajan ja pääsihteerin allekirjoituksilla
todistusvoimaisiksi todistusvoimaisella kielellä tai todistusvoimaisilla kielillä,
tarkoituksena on oikeusvarmuusperiaatteen noudattamisen turvaaminen siten, että
lopullisesti vahvistetaan kollegion antaman säädöksen teksti todistusvoimaisilla
kielillä. Yhteisöjen tuomioistuin lisäsi, että todistusvoimaiseksi saatetun säädöksen
tai päätöksen avulla voidaan riita-tapauksessa tarkistaa, vastaavatko tiedoksi
annetut päätökset tai julkaistut säädökset täysin kollegion hyväksymää tekstiä ja
siten myös laatijansa tahtoa (perustelujen 75 kohta).
- 298.
- Nämä 15.6.1994 annetun tuomion perustelut huomioon ottaen on varmistettava,
ovatko työjärjestyksen 16 artiklan ensimmäisessä kohdassa asetetut yksityiskohtaiset
säännöt (ks. edellä 295 kohta) sellaisia, että niitä noudattaen voidaan varmuudella
yksilöidä kollegion antamien säädösten ja päätösten täydellinen teksti.
- 299.
- Ensiksi on täsmennettävä, että päinvastoin kuin kantajat väittävät, yhteisöjen
tuomioistuin ei ole ottanut 15.6.1994 antamassaan tuomiossa kantaa siihen, oliko
vuoden 1988 päätöksen tekemishetkellä voimassa olleen komission työjärjestyksen
12 artiklan ensimmäisen kohdan säännösten mukainen todistusvoimaiseksi
saattaminen ainoa oikeusvarmuusvaatimuksen kannalta hyväksyttävä
todistusvoimaiseksi saattamisen tapa. Vaikka yhteisöjen tuomioistuin on nimittäin
maininnut säädösten ja päätösten todistusvoimaiseksi saattamisen tavoitteen
(perustelujen 75 kohta), se ei kuitenkaan ole täsmentänyt, että tuolloin voimassaolleen komission työjärjestyksen 12 artiklan ensimmäisessä kohdassa
todistusvoimaiseksi saattamiselle asetetut yksityiskohtaiset säännöt olisivat olleet
ainoa keino taata tämän tavoitteen saavuttaminen.
- 300.
- Lisäksi yhteisöjen tuomioistuimessa vireillä olleen asian asianosaisille oli selvää, että
komissio ei ollut noudattanut todistusvoimaiseksi saattamista koskevia määräyksiä,
sellaisena kuin ne olivat komission työjärjestyksessä, joten yhteisöjen tuomioistuin
saattoi todeta alkuperäisen päätöksen lainvastaiseksi olennaisten
menettelymääräysten rikkomisen perusteella ilman, että sen olisi ollut lausuttava
komission vanhan työjärjestyksen 12 artiklan ensimmäisen kohdan määräysten
mukaisen todistusvoimaiseksi saattamisen laillisuudesta.
- 301.
- Lopuksi kantajat katsovat, että pöytäkirjaan tehty allekirjoitus ei täytä
oikeusvarmuusvaatimusta, sillä koska ei ole olemassa sellaista säädöstä, jossa olisi
puheenjohtajan ja pääsihteerin allekirjoitus, ei ole mahdollista valvoa, että tiedoksi
annetut tai julkaistut tekstit vastaisivat täysin komission jäsenten muodostaman
kollegion hyväksymää tekstiä. Kantajat päättelevät tästä, että ainoastaan pöytäkirjan
ensimmäinen sivu saatetaan todistusvoimaiseksi.
- 302.
- Tätä väitettä ei voida hyväksyä. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että
se, että tapauksessa noudatetaan komission työjärjestyksen 16 artiklan
ensimmäisessä kohdassa määrättyjä yksityiskohtaisia sääntöjä, on sellaisenaan
riittävä tae, jolla voidaan riitatapauksessa varmistaa, että tiedoksi annetut tai
julkaistut tekstit vastaavat täysin kollegion hyväksymää tekstiä ja tätä kautta myös
laatijansa tahtoa. Koska tämä teksti on liitetty pöytäkirjaan ja koska puheenjohtaja
ja pääsihteeri allekirjoittavat pöytäkirjan ensimmäisen sivun, pöytäkirjan ja siihen
liittyvien asiakirjojen välillä on yhteys, jonka nojalla voidaan varmistua kollegion
päätöksen täsmällisestä sisällöstä ja muodosta.
- 303.
- Viranomaisen on tässä suhteessa oletettava toimineen asiaan sovellettavan
lainsäädännön mukaisesti niin kauan kun yhteisöjen tuomioistuimet eivät ole
todenneet sen toimineen säännösten vastaisesti.
- 304.
- Näin ollen työjärjestyksen 16 artiklan ensimmäisessä kohdassa asetettujen
yksityiskohtaisten sääntöjen mukaisesti tehtyä todistusvoimaiseksi saattamista on
pidettävä laillisena. Tämä kanneperuste on tämän vuoksi hylättävä.
2. Kollegisen päätöksenteon periaatteen loukkaamista ja komission
työjärjestyksen rikkomista koskevat kanneperusteet
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
- 305.
- LVM ja DSM väittävät komission jättäneen noudattamatta työjärjestyksensä
määräyksiä Päätöstä tehdessään. Vastauskirjelmissään kyseiset kantajat toteavat,
että kilpailuasioista vastaava komission jäsen oli allekirjoittanut niille
tiedoksiannetun, oikeaksi todistetun jäljennöksen Päätöksestä, mikä osoittaa, että
Päätöstä ei ollut tehnyt komission jäsenistä koostuva kollegio vaan kollegisen
päätöksenteon periaatteen vastaisesti kyseinen jäsen yksin. Tämä seikka riittää
saattamaan Päätöksen pätevyyttä koskevan olettaman paikkansapitävyyden
kyseenalaiseksi (em. asia T-37/91, ICI v. komissio, tuomio 29.6.1995 ja asia T-31/91,
Solvay v. komissio, tuomio 29.6.1995, Kok. 1995, s. II-1821). LVM ja DSM vaativat,
että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin velvoittaa komission antamaan tältä
osin lisätietoja.
- 306.
- Elf Atochem väittää, että yhteisöjen tuomioistuimen tuomion antamisesta oli
kulunut tuskin kuukauttakaan ennen kuin Päätös tehtiin; lisäksi se väittää, että
komission lehdistötiedottajan ilmoituksen mukaan Päätös olisi tehty ilman, että siitä
olisi keskusteltu kollegiossa. Näiden seikkojen vuoksi Päätöksen pätevyys voidaan
asettaa kyseenalaiseksi kollegisen päätöksenteon periaatteen loukkaamisen
perusteella.
- 307.
- Komissio katsoo, että päätöksentekoa koskevien sisäisten sääntöjen rikkomiseen
voidaan vedota vain silloin, kun kantaja voi osoittaa konkreettisilla seikoilla, että
päätöksenteon pätevyyttä on syytä epäillä. Jos tällaisia seikkoja ei ole, on
katsottava, että komission säädös tai päätös on annettu pätevästi (em. asia Deere
v. komissio, tuomion 31 kohta). Tässä tapauksessa kantajat eivät ole esittäneet
mitään konkreettista seikkaa.
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 308.
- Se seikka, että LVM:lle ja DSM:lle Päätöksestä lähetetyssä jäljennöksessä on
kilpailuasioista vastaavan komission jäsenen nimi ja maininta oikeaksi todistettu
jäljennös (hollanniksi voor gelijkluidend afschrift), ei osoita, että Päätös olisi
tehty kollegisen päätöksenteon periaatetta loukaten. Tältä osin on todettava, että
Päätöksen tekstin mukaan kyseessä on komission päätös. Lisäksi tästä samasta
tekstistä ilmenee, että juuri Euroopan yhteisöjen komissio on tosiseikat
tutkittuaan ja asiaa oikeudellisesti harkittuaan tehnyt Päätöksen.
- 309.
- Nämä kantajat eivät näin ollen ole vedonneet mihinkään sellaiseen seikkaan tai
täsmällisesti ilmaistuun olosuhteeseen, jonka nojalla voitaisiin sivuuttaa yhteisön
säädöksiä koskeva pätevyysolettama (ks. erityisesti em. asia Dunlop Slazenger v.
komissio, tuomion 24 kohta).
- 310.
- Koska tällaiseen seikkaan ei ole vedottu, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen
tehtävänä ei ole määrätä, että vaadittuihin asian selvittämistoimiin olisi ryhdyttävä.
- 311.
- Lisäksi se, että Päätös tehtiin lyhyen ajan kuluttua 15.6.1994 annetusta tuomiosta,
ja se, etteä se tehtiin mikäli se näytetään toteen ilman, että komission jäsenistä
koostuvassa kollegiossa olisi keskusteltu siitä, eivät mitenkään merkitse, että
kollegisen päätöksenteon periaatetta olisi loukattu.
- 312.
- Edellä esitetystä seuraa, että nämä kanneperusteet on hylättävä.
3. Komission jäsenistä koostuvan kollegion tarkasteltavaksi saatetun
asiakirjavihkon koostumusta koskeva kanneperuste
- 313.
- ICI väittää, että hallinnollisessa menettelyssä tehtyjen virheiden takia komission
jäsenistä koostuva kollegio ei ole ennen Päätöksen tekemistä voinut tutustua
kaikkiin tapauksen kannalta merkityksellisiin asiakirjoihin, erityisesti
kuulemismenettelyistä vastaavan neuvonantajan uuteen lausuntoon ja neuvoa-antavan komitean kuulemisen tuloksista laadittuun uuteen pöytäkirjaan. Komission
jäsenistä koostuva kollegio, jonka koostumus muuttui suurelta osin vuoteen 1988
verrattuna, ei siis ollut tietoinen ICI:n puolustukseen esittämistä perusteista.
- 314.
- Komissio katsoo, ettei tällä kanneperusteella on mitään oikeudellista perustaa.
- 315.
- On todettava, että sen jälkeen, kun yhteisöjen tuomioistuimen 15.6.1994 annetussa
tuomiossa kumottiin vuoden 1988 päätös, komissio ei ole tehnyt mitään
oikeudellista virhettä, kun se ei kuullut asianomaisia yrityksiä ja neuvoa-antavaa
komiteaa uudelleen ennen Päätöksen tekemistä (ks. edellä 246258 kohta).
- 316.
- Koska kantajan perustelujen lähtökohta on virheellinen, kanneperusteella ei ole
oikeudellista perustaa ja se on tämän johdosta hylättävä.
4. Sen periaatteen, jonka mukaan asiasta neuvotelleen elimen ja siitä
päättäneen elimen on oltava sama elin, ja välittömyysperiaatteen loukkaamista
koskevat kanneperusteet
Asianosaisten väitteet ja niiden perusteet
- 317.
- Hüls väittää, että sen periaatteen mukaan, jonka mukaan asiasta neuvotelleen
elimen ja siitä päättäneen elimen on oltava sama elin, päätöksen voivat tehdä vain
sellaiset henkilöt, jotka ovat osallistuneet menettelyyn tai joilla on ollut
mahdollisuus muodostaa suoraan käsitys asiasta. Tässä tapauksessa useimmat
Päätöksen tekemishetken aikaiset komission jäsenet ja erityisesti kilpailuasioista
vastaava jäsen samoin kuin komission kilpailuasioista vastaavan pääosaston (PO IV)
pääjohtaja eivät enää olleet samoja kuin näissä viroissa asiaa vuonna 1988
tutkittaessa olleet henkilöt.
- 318.
- Kilpailuasioissa komissiota ei Hülsin mukaan pidä pitää hallintoviranomaisena
sellaisenaan eli jäsenistään erillisenä instituutiona. Tässä suhteessa on viitattava
komission työjärjestyksen 1 ja 12 artiklaan, joissa määrätään, että komissio toimii
kollegiona, ja kuulemismenettelyistä vastaavan neuvonantajan perussäännön 6
artiklaan.
- 319.
- BASF, Wacker ja Hoechst puolestaan väittävät komission loukanneen
välittömyysperiaatetta. BASF huomauttaa, että Päätöksen tekemisen ajankohtana
suurin osa komission jäsenistä ja PO IV:n pääjohtaja eivät enää olleet samoja kuin
näissä tehtävissä vuonna 1988 olleet henkilöt. Tämän vuoksi Päätöksen on näiden
kantajien mukaan tehneet henkilöt, jotka eivät ole olleet tietoisia kaikista asiaa
koskevista seikoista ja jotka eivät olleet ehtineet tutustua asiaan 15.6.1994 annetun
tuomion julistamisen jälkeen. Tässä kanneperusteessa ei vaadita sitä, että komission
jäsenten olisi oltava henkilökohtaisesti läsnä kuulemisistilaisuuksissa, mutta siinä
vaaditaan, että heille on tarkasti ilmoitettava siitä, mitä kuulemisessa on sanottu;
tämä voidaan tehdä noudattamalla menettelysääntöjä ja erityisesti kuulemalla
kuulemismenettelyistä vastaavaa neuvonantajaa.
- 320.
- Lopuksi Wacker ja Hoechst väittävät, että henkilöiden, jotka valmistelevat päätöstä,
on pitänyt osallistua kuulemistilaisuuksiin tai ainakin heidän on voitava lyhyessä
ajassa saada tieto siitä näkemyksestä, jonka muut kuulemisiin osallistuneet ovat
niistä saaneet. Näin ei ole käynyt tässä tapauksessa, sillä suurin osa
kuulemisajankohtana komission jäseninä olleista henkilöistä ei enää ollut virassa
Päätöstä tehtäessä.
- 321.
- Komissio katsoo, ettei ole olemassa periaatetta, jonka mukaan asiasta neuvotelleen
elimen ja siitä päättäneen elimen on oltava sama elin, eikä myöskään
välittömyysperiaatetta. Komission mukaan kilpailuasioissa sovellettava yhteisön
prosessioikeus nojautuu tietyn tehtävän omaaviin toimielimiin eikä henkilöihin,
jotka suorittavat kyseisiä tehtäviä (em. asia ACF Chemiefarma v. komissio, tuomion
71 ja 72 kohta). Missään säännöksessä ei edellytetä, että kilpailuasioita koskevan
menettelyn eri vaiheet on käytävä komission jäsenten yhden ja saman toimikauden
kuluessa.
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 322.
- Kantajat vetoavat sellaisen yleisen periaatteen loukkaamiseen, jonka edellyttää
sellaisen elimen, jossa on vireillä menettely, joka voi päätyä sakkojen
määräämiseen, kokoonpanon pysymistä muuttumattomana.
- 323.
- Tällaista yleistä periaatetta ei kuitenkaan ole olemassa (em. asia ACF Chemiefarma
v. komissio, tuomio 72 kohta).
- 324.
- Näin ollen tämä kanneperuste ei ole perusteltu, ja se on hylättävä.
C Virheet, joita hallinnollisessa menettelyssä väitetään tehdyn
- 325.
- Kantajat vetoavat toissijaisesti useisiin kanneperusteisiin, jotka koskevat sellaisiavirheitä, joita väitetään tehdyn Päätöksen tekemistä edeltäneen hallinnollisen
menettelyn aikana. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa tässä yhteydessä,
että Wacker ja Hoechst ovat istunnossa luopuneet kanneperusteestaan, joka koskee
Euroopan talousyhteisössä käytettäviä kieliä koskevista järjestelyistä 15 päivänä
huhtikuuta 1958 annetun neuvoston asetuksen N:o 1 (EYVL 1958, 17, s. 385) 3
artiklan rikkomista, minkä kirjaaja on kirjannut asiakirjoihin.
- 326.
- Kanneperusteet voidaan jakaa niihin, jotka koskevat väitetiedoksiantoa koskevia
virheitä, ja niihin, jotka koskevat kuulemisessa tapahtuneita virheitä. Komission
asiakirjavihkoon tutustumista koskevan oikeuden loukkaamista koskevaa
kanneperustetta tarkastellaan tämän tuomion aineellisia kysymyksiä koskevan osan
jälkeen.
1. Väitetiedoksiantoja koskeviin virheisiin liittyvä kanneperuste
a) Väitetiedoksiantoon liittyviä menettelyvirheitä koskeva kanneperuste
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
- 327.
- Wacker ja Hoechst väittävät, että Päätös perustuu sääntöjenvastaisiin
väitetiedoksiantoihin. Ne on ensinnäkin antanut tiedoksi vain eräs komission
virkamies, mikä on vastoin asetuksen N:o 99/63/ETY 2 artiklaa. Toiseksi
väitetiedoksiannot, jotka koostuivat moniosaisesta asiakirjasta, josta oli mahdotonta
tietää, oliko se täydellinen, olivat 2 artiklan säännösten vastaisia; kyseisen
säännöksen mukaan komission on annettava väitteet tiedoksi kirjallisesti. Väitteet
olisi tämän johdosta pitänyt antaa tiedoksi yhdellä ainoalla asiakirjalla. Kolmanneksi
väitetiedoksiannon olisi pitänyt olla laatijansa allekirjoittama.
- 328.
- Komissio katsoo tämän kanneperusteen olevan selvästi perusteeton.
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 329.
- Sen perusteen osalta, joka koskee sitä, että komission erään virkamiehen väitetään
saaneen valtuutuksen väitteiden tiedoksiantoon, asiakirjaaineistoon kuuluvista
asiakirjoista ilmenee, että kantajat saivat niille osoitetun väitetiedoksiannon
yhteydessä kirjeen, jonka komission pääosasto IV:n apulaispääjohtaja oli
allekirjoittanut kyseisen pääosaston pääjohtajan puolesta.
- 330.
- Allekirjoittaessaan kirjeen apulaispääjohtaja toimi pääjohtajan toimivaltaiselta
komission jäseneltä saaman, pelkkää allekirjoittamista koskevan valtuutuksen
nojalla, eikä hän käyttänyt delegoituja toimivaltuuksia (asia 52/69, Geigy v.
komissio, tuomio 14.7.1972, Kok. 1972, s. 787, 5 kohta). Tällainen valtuutus on
tavanomainen keino, jolla komissio käyttää toimivaltaansa (em. yhdistetyt asiat
VBVB ja VBBB v. komissio, tuomion 14 kohta).
- 331.
- Koska kantajat eivät ole esittäneet mitään seikkoja, joiden perusteella olisi syytä
olettaa, että yhteisön hallintoelimet olisivat laiminlyöneet asiaa koskevien
määräysten noudattamisen (em. yhdistetyt asiat VBVB ja VBBB v komissio,
tuomion 14 kohta), väite on hylättävä.
- 332.
- Myöskään väitteitä, jotka perustuvat väitetiedoksiantoja koskevien
menettelysääntöjen tapahtuneeksi väitettyyn rikkomiseen, ei voida hyväksyä.
- 333.
- Asetuksen N:o 99/63/ETY 2 artiklan 1 kohdan mukaan komission on annettava
yrityksille ja yritysten yhteenliittymille kirjallisesti tiedoksi niitä vastaan esitetyt
väitteet. Tässä säännöksessä ei edellytetä, että väitetiedoksiantoasiakirjassa
itsessään olisi käsin tehty allekirjoitus, eikä sitä, että väitetiedoksianto koostuisi
muodollisesti yhdestä asiakirjasta.
- 334.
- Edellä esitetty huomioon ottaen tämä kanneperuste on hylättävä.
b) Neuvoston asetuksen N:o 1 3 artiklan rikkomista koskeva kanneperuste
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
- 335.
- BASF, Hüls ja Enichem väittävät komission rikkoneen asetuksen N:o 1 3 artiklaa.
Väitetiedoksiantoon sisältyi nimittäin väitteiden oikein ymmärtämisen kannalta
välttämättömiä liitteitä, joita ei ollut laadittu sen jäsenvaltion kielellä, jonka
tuomiovaltaan ne kuuluvat. Tämä peruste koskee myös niitä asiakirjoja, jotka
komissio toimitti 3.5.1988. Enichem lisää, että komission on näin rikkonut myös
asetuksen N:o 99/63/ETY 4 artiklaa.
- 336.
- Komissio katsoo, että kantajien väitteet ovat asetuksen N:o 1 3 artiklan
sanamuodon ja tarkoituksen vastaisia. Näiden kantajien reaktioiden runsaus
osoittaa lisäksi hyvin, että niillä tosiasiassa ei ole ollut mitään erityistä vaikeutta
ymmärtää todisteeksi esitettyjen asiakirjojen sisältöä.
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiata
- 337.
- Väitetiedoksiannon liitteitä, jotka eivät ole peräisin komissiosta, ei ole pidettävä
neuvoston asetuksen N:o 1 3 artiklassa tarkoitettuna asiakirjana. Näitä liitteitä
on itse asiassa pidettävä todistusaineistona, johon komissio tukeutuu. Niinpä ne on
saatettava vastaanottajan tietoon sellaisina kuin ne ovat (ks. erityisesti asia
T-148/89, Tréfilunion v. komissio, tuomio 6.4.1995, Kok. 1995, s. II-1063, 21 kohta).
Komissio ei siis ole mitenkään rikkonut neuvoston asetuksen N:o 1 3 artiklan
säännöksiä.
- 338.
- Asetuksen N:o 99/63/ETY 4 artiklan rikkomista koskevan, Enichemin esittämän
väitteen osalta on todettava, että tälle kantajalle lähetetty väitetiedoksiannon
italiankielinen tekstiosa sisälsi asian kannalta merkityksellisiä otteita näistä liitteistä.
Tämä esittämistapa on saattanut kantajan tietoon tarkasti sen, mihin tosiasioihin
ja millaiseen oikeudelliseen päättelyyn komissio on tukeutunut (em. asia Tréfilunion
v. komissio, tuomion 21 kohta). Kantaja on näin ollen voinut tehokkaasti puolustaa
oikeuksiaan.
- 339.
- Tästä seuraa, että tämä kanneperuste on hylättävä.
c) Kanneperuste, joka koskee sitä, ettei kantajilla ole ollut riittävästi aikaa
valmistella väitetiedoksiantoon annettavaa vastausta
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
- 340.
- Wacker ja Hoechst väittävät, että komissio ei ole antanut niille tilaisuutta tutustua
asiakirja-aineistoon, eikä myöskään tilaisuutta tämän jälkeen esittää tehokkaasti
huomautuksiaan (asia 121/76, Moli v. komissio, tuomio 27.10.1977, Kok. 1977, s.
1971, 20 kohta). Kieltäytyessään tapauksen olosuhteista huolimatta jatkamasta
määräaikaa, joka yritykselle oli annettu väitetiedoksiannon vastaukseksi annettavien
huomautusten esittämistä varten, komissio on rikkonut sekä
puolustautumisoikeuksia että asetuksen N:o 99/63/ETY 11 artiklan säännöksiä.
- 341.
- BASF väittää, ettei sillä ole ollut riittävästi aikaa tutkia niitä asiakirjoja, jotka sille
annettiin tiedoksi 3.5.1988 päivätyllä kirjeellä.
- 342.
- Komissio vastaa Wackerille ja Hoechstille, että tapauksessa on noudatettu
asetuksen N:o 99/63/ETY 11 artiklan säännöksiä. Kantajalla on näin ollen ollut
kaksi kuukautta aikaa vastata kirjallisesti väitetiedoksiantoon ja viisi kuukautta
aikaa valmistautua vuoden 1988 syyskuussa pidettyyn kuulemistilaisuuteen. Nämä
määräajat ovat täysin riittäviä, erityisesti jos niitä verrataan perustamissopimuksen
173 artiklan viidennen kohdan mukaisiin määräaikoihin (asia 27/76, United Brands
v. komissio, tuomio 14.2.1978, Kok. 1978, s. 207, 270273 kohta). Se seikka, että
tiettyjä väitetiedoksiannon liitteitä ei ollut laadittu kantajan käyttämällä kielellä, ei
voi muuttaa tätä johtopäätöstä, koska kantajalla ja sen asianajajalla ei ole voinut
olla ymmärtämisvaikeuksia.
- 343.
- BASF:in väitteiden osalta komissio katsoo, että komission 3.5.1988 päivätyn kirjeen
sanamuoto huomioon ottaen BASF ei voi kyseisen kirjeen liitteinä olevien
asiakirjojen osalta väittää ymmärtäneensä vasta päätöksen tekemisen jälkeen, että
liitteet olisivat olleet hyödyllisiä sen puolustautumiselle; juuri kantajan tehtävänä on
arvioida niiden hyödyllisyyttä. Koska kirje lähetettiin 3.5.1988 ja vastaukset
saapuivat 10.6.1988, kantajalle varattu määräaika on ollut riittävä; kantaja on sitä
paitsi esittänyt runsaasti kommentteja vaatimatta määräajan jatkamista. Asetuksen
N:o 99/63/ETY 11 artiklan 1 kohdan määräyksiä on näin ollen noudatettu.
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 344.
- Asetuksen N:o 99/63/ETY 2 artiklan 4 kohdassa säädetään seuraavaa: Antaessaan
väitteet tiedoksi komission on asetettava määräaika, jonka kuluessa yritykset ja
yritysten yhteenliittymät voivat esittää huomautuksensa komissiolle. Tätä varten
asetuksen 11 artiklan 1 kohdassa täsmennetään, että komission on otettava
huomioon sekä vastineen valmisteluun tarvittava aika että tapauksen kiireellisyys.
Määräaika ei saa olla kahta viikkoa lyhyempi; sitä voidaan pidentää.
- 345.
- Väitetiedoksianto on tässä tapauksessa lähetetty kyseisille yrityksille 5.4.1988.
Näiden oli esitettävä huomautuksensa niitä vastaan esitetystä väitteistä 16.5.1988
mennessä.
- 346.
- Komissio lähetti 3.5.1988 päivätyssä kirjeessään yrityksille, joille väitetiedoksianto
oli osoitettu, joukon täydentäviä asiakirjoja ja totesi, että vaikka niitä ei ole mainittu
väitteissä, [niillä] voisi olla merkitystä arvioitaessa asiaa kokonaisuutena.
- 347.
- Wacker ja Hoechst pyysivät määräajan jatkamista päivämäärään 15.7.1988 asti.
Komissio ilmoitti 18.5.1988 päivätyssä kirjeessään päätöksestään jatkaa kantajien
osalta määräaikaa päivämäärään 10.6.1988 asti erityisesti sen vuoksi, että
täydentäviä asiakirjoja oli lähetetty 3.5.1988.
- 348.
- Vastauksena BASF:in 5.5.1988 esittämään ja komissioon 17.5.1988 saapuneen,
määräajan jatkamista koskevaan pyyntöön komissio vahvisti 24.5.1988 päivätyssä
kirjeessään, että väitetiedoksiantoon annettava vastine oli toimitettava viimeistään
10.6.1988.
- 349.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että tämän tapauksen olosuhteissa
kantajille myönnetty noin kahden kuukauden pituinen määräaika on ollut riittävän
pitkä, jotta kantajat ovat voineet valmistella vastauksensa väitetiedoksiantoon (ks.
vastaavasti em. asia United Brands v. komissio, tuomion 272 ja 273 kohta).
- 350.
- Tästä seuraa, että tämä kanneperuste on hylättävä.
2. Kuulemisessa tapahtuneita virheitä koskevat kanneperusteet
a) Kanneperuste, joka koskee kuulemiseen valmistautumiselle varatun ajan
riittämättömyyttä
- 351.
- Wacker ja Hoechst väittävät, että kuulemismenettelyistä vastaavalla neuvonantajalla
ei ole ollut riittävästi aikaa valmistella kuulemistilaisuutta.
- 352.
- Komissio katsoo, että tällä väitteellä ei ole mitään perustetta.
- 353.
- Vaikka kantajat voisivat esittää tällaisen väitteen, ne eivät kuitenkaan ole
osoittaneet, miksi kuulemismenettelyistä vastaavalle neuvonantajalle
kuulemistilaisuuden valmistelemista varten varattu aika ei olisi riittänyt hänelle,
eivätkä kantajat ole edes esittäneet, että jos heidän väitteensä olisi perusteltu, miltä
osin hallinnollisen menettelyn pätevyys olisi tämän seikan johdosta voinut tulla
kyseenalaiseksi.
- 354.
- Tästä seuraa, että tämä kanneperuste on hylättävä perusteettomana.
b) Asetuksen N:o 1 3 artiklan rikkomista koskeva kanneperuste
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
- 355.
- BASF, Wacker, Hoechst ja Enichem väittävät, että komissio on rikkonut asetuksen
N:o 1 3 artiklaa. Kuulemisestilaisuudesta pidettyyn pöytäkirjaan on nimittäin
kirjattu eri asianosaisten lausunnot vain sillä kielellä, jota asianosaiset ovat
käyttäneet, eikä yksinomaan sen jäsenvaltion kielellä, jonka tuomiovaltaan kyseiset
kantajat kuuluvat. BASF:n mukaan myös nämä lausunnot ovat oleellisia, koska
tässä tapauksessa kaikkia yrityksiä vastaan esitetään väite siitä, että ne ovat
toteuttaneet yritysten välisen yhteisjärjestelyn.
- 356.
- Komissio katsoo, että tämä väite on perusteeton.
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 357.
- On todettava, että asetuksen N:o 99/63/ETY 9 artiklan 4 kohdan mukaan kunkin
kuultavan henkilön lausuntojen olennainen sisältö on otettava pöytäkirjaan, jonka
kuultava hyväksyy sen lukemisen jälkeen.
- 358.
- Tässä tapauksessa on selvää, että kantajilla on ollut tilaisuus saada tehokkaasti
tietoonsa omien lausuntojensa olennainen sisältö, joka on kirjattu pöytäkirjaan.
- 359.
- Kantajat, jotka eivät kiistä sitä, että heillä on ollut simultaanitulkkauksen johdosta
tilaisuus seurata sitä, mikä kuulemisestilaisuudessa sanottiin, eivät myöskän väitä,
että koska muulla kuin sen jäsenvaltion kielellä, jonka tuomiovaltaan ne kuuluvat,
laadituista osista ei ole käännöksiä, pöytäkirjassa olisi heidän osaltaan sellaisia
olennaisia epätarkkuuksia tai puutteita, joilla voisi olla haitallisia seurauksia, joiden
johdosta hallinnollisen menettelyn pätevyys voisi tulla kyseenalaiseksi (em. asia ACF
Chemiefarma v. komissio, tuomion 52 kohta ja em. asia Parker Pen v. komissio,
tuomion 74 kohta).
- 360.
- Tästä seuraa, että tämä kanneperuste on hylättävä.
c) Kuulemisestilaisuudesta laaditun pöytäkirjan puutteellisuutta koskeva
kanneperuste
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
- 361.
- BASF väittää kuulemistilaisuudesta laaditun pöytäkirjan olevan puutteellisen. Siinä
ei nimittäin ole muiden yritysten lausuntojen ratkaisevia osia. Niinpä pöytäkirjaan
ei ole liitetty, päinvastoin kuin siinä todetaan, kaikkien asianomaisten yritysten
nimissä esitettyjä lausumia, kantajan lausumaa eikä muiden yritysten lausumaa.
Salaista yhteistyötä koskevien väitteiden osalta tiedon saaminen muiden
asianosaisten puolustuksekseen esittämistä lausumista ja kyseisten lausumien
tutkiminen on olennaista. BASF lisää, että komissio ei voi vedota asetuksen N:o
99/63/ETY 9 artiklan 4 kohtaan, sillä se koskee ainoastaan sitä, että asianosainen,
jota on kuultu, tarkastaa pöytäkirjan sisällön paikkansapitävyyden, mutta ei oikeutta
tutustua muiden asianosaisten lausuntoihin.
- 362.
- Wacker ja Hoechst esittävät samanlaisen kanneperusteen, joka perustuu siihen,
ettei pöytäkirjassa mainita eri yritysten yhteisiä lausumia.
- 363.
- Komissio katsoo, että kuulemisesta laadittu pöytäkirja, sellaisena kuin se on annettu
tiedoksi BASF:ille, on asetuksen N:o 99/63/ETY 9 artiklan 4 kohdan mukainen,
koska BASF voi sen perusteella tarkistaa omat lausuntonsa. Muiden asianomaisten
yritysten ja niiden asianajajien kuulemisestilaisuudessa esittämien lausuntojen
tekstin toimittamisessa kantajan tarkistettavaksi ei siis ole mitään järkeä.
- 364.
- Lisäksi BASF, Wacker ja Hoechst ovat komission mukaan saaneet tiedon näistä
lausunnoista, sillä ne olivat edustettuina kuulemistilaisuudessa.
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 365.
- Komissiossa käydyn hallinnollisen menettelyn suullisessa vaiheessa, joka käytiin
5.8.1988 ja 19.9.1988, asianomaisilla henkilöillä oli mahdollisuus esittää tiettyjä
seikkoja koskevat yhteiset näkökantansa.
- 366.
- Kuulemistilaisuudesta laaditusta pöytäkirjasta, joka on annettu tiedoksi jokaiselle
kuulemiseen osallistuneelle, ilmenee, että yhteiset lausunnot on kirjattu tiivistetysti.
- 367.
- Pöytäkirjasta ilmenee myös, että asianomaisten henkilöiden nimissä esitettyjen eri
lausuntojen täydellinen teksti olisi pitänyt sisältyä pöytäkirjaan kuuluviin liitteisiin.
On kuitenkin pakko todeta, ettei näitä liitteitä ole liitetty tähän asiakirjaan.
- 368.
- Tämä seikka ei kuitenkaan ole sellainen hallinnollisessa menettelyssä oleva virhe,
jonka vuoksi menettelyn päätteeksi tehty Päätös olisi lainvastainen. Asetuksen N:o
99/63/ETY 9 artiklan 4 kohdan (ks. edellä 357 kohta) tarkoituksena on taata
kuulluille henkilöille pöytäkirjan yhtäpitävyys heidän lausuntojensa olennaisen
sisällön kanssa (em. asia ICI v. komissio, tuomio 14.7.1972, 29 kohta). Siltä osin
kuin yhteiset lausumat koskivat näitä kantajia, nämä ovat kuitenkin voineet tutustua
lausuntojen olennaiseen sisältöön, koska niiden olennainen sisältö on kirjattu
kuulemistilaisuudesta laadittuun pöytäkirjaan. Nämä kantajat eivät myöskään väitä,
että näistä lausunnoista tehdyissä tiivistelmissä olisi epätarkkuuksia. Lopuksi
todettakoon, että koska lausumat esitettiin kantajien nimissä, kantajat eivät
menestyksekkäästi voi väittää, etteivät ne saaneet niistä riittävästi selvitystä.
- 369.
- Se, että BASF:in ja muiden huomautuksensa esittäneiden lausuntojen tekstejä ei
ollut annettu tiedoksi pöytäkirjan liitteinä, ei myöskään ole sellainen hallinnollisessa
menettelyssä tehty virhe, jonka vuoksi Päätös olisi lainvastainen, sillä itse
pöytäkirjaan on kirjattu lausuntojen olennainen sisältö.
- 370.
- On joka tapauksessa korostettava, että BASF, Wacker ja Hoechst ovat osallistuneet
kuulemiseen ja ne ovat tuossa yhteydessä voineet saada tiedon yhteisesti esitetyistä
seikoista ja muiden yritysten yksin esittämistä huomautuksista.
- 371.
- Tämä kanneperuste on tämän vuoksi hylättävä.
d) Kanneperuste, joka koskee sitä, että kuulemismenettelyistä vastaava
neuvonantaja ei ole antanut lausuntoaan
Kantajien väitteet ja niiden perustelut
- 372.
- Wacker ja Hoecsht väittävät, että niille olisi pitänyt antaa tilaisuus tutustua
kuulemismenettelyistä vastaavan neuvonantajan lausuntoon ja kommentoida sitä.
Komissio on siis lainvastaisesti jättänyt esittämättä neuvonantajan lausuntoa.
- 373.
- BASF ja Hüls esittävät, että Päätös on lainvastainen siitä syystä, ettei
kuulemismenettelyistä vastaavan neuvonantajan laatimaa kertomusta ole otettu
huomioon. Neuvonantajan vuoden 1988 päätöksen tekemisajankohtana laatimassa
kertomuksessa voi kyseisten kantajien mukaan olla tosiasiakysymyksiä ja
oikeuskysymyksiä koskevia arvioita, jotka ovat yritysten esittämien huomautusten
suuntaisia. Kantajat vaativat tämän vuoksi, että ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuin kehottaisi komissiota esittämään neuvonantajan kertomuksen.
- 374.
- Komissio ei hyväksy vaatimusta kuulemismenettelyistä vastaavan neuvonantajan
kertomuksen tiedoksiantamisesta, sillä kyse on sisäisestä asiakirjasta, johon
ulkopuolisilla ei ole oikeutta tutustua.
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 375.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa, että puolustautumisoikeudet eivät
edellytä, että perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdan mukaisessa menettelyssä
mukana olevat yritykset voisivat kommentoida neuvonantajan kertomusta, joka on
pelkästään komission sisäinen asiakirja. Kuten on todettu, koska tällä kertomuksella
on komissiolle vain mielipiteen arvo, komission ei mitenkään tarvitse noudattaa sitä,
joten kertomuksella ei näin ollen ole mitään ratkaisevaa merkitystä, joka yhteisöjen
tuomioistuinten olisi otettava huomioon valvontavaltaansa harjoittaessaan (asia
212/86 R, ICI v. komissio, määräys 11.12.1986, ei julkaistu
oikeustapauskokoelmassa, 58 kohta). Puolustautumisoikeuksien kunnioittaminen
taataan oikeudelliselta kannalta riittävästi silloin, kun eri elimille, jotka osallistuvat
lopullisen päätöksen tekemiseen, on asianmukaisesti ilmoitettu ne väitteet ja niiden
perustelut, jotka yritykset ovat esittäneet vastauksena komission niille tiedoksi
antamiin väitteisiin ja todisteisiin, joilla komissio on perustellut väitteitään (em. asia
Michelin v. komissio, tuomion 7 kohta).
- 376.
- Tältä osin on todettava, ettei kuulemismenettelyistä vastaavan neuvonantajan
kertomuksen tarkoituksena ole yritysten väitteiden ja niiden perustelujen
täydentäminen tai korjaaminen eikä uusien väitteiden tai uusien todisteiden
esittäminen yrityksiä vastaan (ks. erityisesti asia T-2/89, Petrofina v. komissio,
tuomio 24.10.1991, Kok. 1991, s. II-1087, 54 kohta ja em. asia Hüls v. komissio,
tuomion 87 kohta).
- 377.
- Tästä seuraa, että yrityksillä ei ole oikeutta vaatia puolustautumisoikeuksiinsa
vedoten sitä, että neuvonantajan kertomus annettaisiin niille tiedoksi, jotta ne
voisivat kommentoida sitä (em. asia Petrofina v. komissio, tuomion 55 kohta ja em.
asia Hüls v. komissio, tuomion 88 kohta).
- 378.
- Näin ollen tämä kanneperuste on hylättävä.
D Perustamissopimuksen 190 artiklan rikkominen
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
- 379.
- Osa kantajista väittää, että perustamissopimuksen 190 artiklassa asetettu
perusteluvaatimus on jätetty useissa kohdissa ottamatta huomioon.
- 380.
- Niinpä Wacker ja Hoechst väittävät, ettei Päätöstä ole perusteltu riittävästi
kolmelta olennaiselta osalta, jotka koskevat seuraavia seikkoja: kilpailusääntöjen
rikkomisen tunnusmerkkien olemassaoloa, sopimuksen tai yhdenmukaistetun
menettelytavan määrittämistä ja näiden kantajien osallistumista niihin.
- 381.
- Montedison korostaa, että Päätöksen perusteella ei voi ymmärtää niitä syitä, joiden
johdosta komissio on päättänyt vahvistaa sakot, jotka jo oli määrätty maksettavaksi
sellaisten tekojen johdosta, jotka väitetään tehdyiksi 1015 vuotta aiemmin (asia
C-27/89, Scarpe, tuomio 2.5.1990, Kok. 1990, s. I-1701, 27 kohta ja asia T-3/89,
Atochem v. komissio, tuomio 24.10.1991, Kok. 1991, s. II-1177, 222 kohta). Tässä
tapauksessa toimenpiteisiin ryhtymistä markkinoilta yli 10 vuotta sitten vetäytynyttä
yritystä vastaan ei voida perustella millään perustellulla intressillä (ks. toisin asia
7/82, GVL v. komissio, tuomio 2.3.1983, Kok. 1983, s. 483 ja em. asia Automec v.
komissio, tuomio 18.9.1992, 85 kohta).
- 382.
- ICI:n mukaan Päätöksessä ei esitetä mitään selitystä viiveestä, jolla komissio teki
päätöksensä, prosessuaalisesta valinnasta olla antamatta väitteitä uudelleen tiedoksi
ja olla kuulematta asianosaisia, eri tapausta koskevassa tutkimuksessa löydettyjen
asiakirjojen käytöstä tai sellaisten todisteiden käytöstä, jotka on saatu rikkoen
oikeutta olla syyttämättä itseään, asiakirjoihin tutustumista koskevan oikeuden
epäämisestä oikeuskäytännön mukaisten edellytysten täyttymisestä huolimatta,
sellaisen sakon määräämisestä, joka kuitenkin perustuu tosiasioita koskevaan
virheeseen, eikä päätelmästä, jonka mukaan vuoden 1988 päätös jäisi voimaan
Solvayn ja Norsk Hydron osalta.
- 383.
- Hüls väittää, että Päätöksen varsinaista tekstiä ei voida ymmärtää ilman niitäasiakirjoja, joihin siinä viitataan; näitä asiakirjoja ei kuitenkaan ole liitetty
Päätökseen. Tapausta oikeudellisesti arvioidessaan komissio ei myöskään viittaa
konkreettisiin ja tarkkoihin todisteisiin eikä Päätöksen alussa esitettyihin
tosiseikkoihin. Lopuksi Hüls väittää, ettei Päätöstä ole perusteltu asianmukaisesti,
varsinkin, jos otetaan huomioon menettelyn kesto (em. asia Sytraval ja Brink's
France v. komissio, tuomion 77 kohta yhdessä 56 kohdan kanssa).
- 384.
- Enichem puolestaan väittää, että komissio on jättänyt kertomatta ne syyt, joiden
johdosta se määräsi niille yrityksille, joille Päätös on osoitettu, uudelleen
seuraamuksia näin pitkän ajan kuluttua. Asetus N:o 2988/74, jolla voitaisiin
perustella korkeintaan komission toimivaltuudet mutta ei komission tekemää
valintaa, ja se seikka, että komissio oli jo päättänyt määrätä sakkoja vuonna 1988,
mikä ei merkitse, että sen oli tehtävä se uudelleen 15.6.1994 annetun tuomion
jälkeen, ei voi riittää tällaisiksi syiksi.
- 385.
- Komissio pitää tätä kanneperustetta perusteettomana. Komissio väittää, että Päätos
on perustamissopimuksen 190 artiklassa määrättyjen edellytysten mukainen.
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 386.
- Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan yksittäispäätöksen perusteluvelvollisuuden
tavoitteena on mahdollistaa se, että yhteisöjen tuomioistuimet voivat valvoa
päätöksen laillisuutta, ja se, että sille, jota asia koskee, annetaan riittävästi tietoja
sen selville saamikseksi, onko päätös asianmukainen tai onko siinä sellainen virhe,
jonka johdosta päätöksen pätevyys voidaan riitauttaa, ja on täsmennettävä, että
tämän velvollisuuden ulottuvuus riippuu kyseessä olevan toimenpiteen luonteesta
ja siitä asiayhteydestä, missä se on toteutettu (ks. erityisesti asia T-49/95, Van
Megen Sports v. komissio, tuomio 11.12.1996, Kok. 1996, s. II-1799, 51 kohta).
- 387.
- Tässä tapauksessa on ensiksi korostettava, että Päätöksen ensimmäisessä
perustelukappaleessa viitataan Euroopan yhteisöjen perustamissopimukseen,
mikä implisiittisesti mutta väistämättä merkitsee nimenomaista viittausta komissiolle
annettuun tehtävään (ks. edellä 148 ja 149 kohta). Tämä pelkkä viittaus muodostaa
riittävän perustelun komission intressille todeta rikkominen ja määrätä sen johdosta
seuraamuksia yrityksille. Koska komissiolla on harkintavaltaa niiden oikeuksien
käytön suhteen, jotka sille on perustamissopimuksessa annettu kilpailuoikeuden
alalla, komission ei tarvitse selittää enempää niitä syitä, johdon johdosta se on
valinnut tämän toimintatavan. Näin ollen Montedisonin ja Enichemin väitteet on
hylättävä.
- 388.
- Wackerin, Hoechstin ja Hülsin esittämän perustelujen riittämättömyyttä koskevan
väitteen osalta on todettava, että vaikka komissio on perustamissopimuksen 190
artiklan nojalla velvollinen perustelemaan päätöksensä ilmoittamalla ne tosiasialliset
ja oikeudelliset seikat, joihin toimenpiteen laillisuus perustuu, sekä ne toteamukset,
joiden vuoksi se on tehnyt päätöksensä, komissiolta ei kuitenkaan
edellytetä, että sen olisi käsiteltävä kaikkia tosiasiallisia ja oikeudellisia seikkoja,
joita kukin asianosainen on esittänyt hallinnollisen menettelyn aikana (ks. em.
yhdistetyt asiat Van Landewyck ym. v. komissio, tuomion 66 kohta). Ensimmäisen
oikeusasteen tuomioistuin katsoo tältä osin, että perustelujen 727 kohdassa
mainitaan selvästi ne tärkeimmät asiakirjat, joita komissio pitää todisteina
kilpailusääntöjen rikkomisesta. Lisäksi perustelujen 2839 kohdat muodostavat
riittävät perustelut niille oikeudellisille päätelmille, jotka komissio on tehnyt
tosiseikkojen perusteella.
- 389.
- Se seikka, että komissio ei mitenkään selitä sitä viivettä, jolla se teki päätöksensä,
prosessuaalista valintaa olla antamatta väitteitä uudelleen tiedoksi ja olla
kuulematta asianosaisia, eri tutkimuksissa löydettyjen asiakirjojen käyttöä tai
sellaisten todisteiden käyttöä, jotka on hankittu rikkoen oikeutta olla syyttämättä
itseään, asiakirjoihin tutustumista koskevan oikeuden epäämistä oikeuskäytännön
mukaisten edellytysten vallitessa ja sellaisen sakon määräämistä, joka kuitenkin
perustuu tosiasioita koskevaan virheeseen, ei voi merkitä päätöksen perustelujen
puuttumista. Näillä ICI:n esittämillä väitteillä nimittäin pyritään lähinnä vain
riitauttamaan komission näistä eri kysymyksistä tekemien arviointien
asianmukaisuus. Tällaisilla väitteillä, jotka kuuluvat päätöksen paikkansapitävyyden
arvioinnin yhteyteen, ei tässä yhteydessä ole merkitystä.
- 390.
- Sen ICI:n esittämän väitteen osalta, jonka mukaan Päätöksessä ei ole perusteltu,
miksi vuoden 1988 päätös on pätevä Norsk Hydron ja Solvayn osalta, riittää, kun
todetaan, että Päätöksessä on tätä seikkaa koskeva nimenomainen perustelu.
Komission Päätöksen perustelujen 59 kohdassa näet todetaan, että koska Solvay
ei ole nostanut päätöksestä kumoamiskannetta yhteisöjen tuomioistuimessa ja koska
Norsk Hydron kanne on jätetty tutkimatta, päätös 89/190 jää niiden osaltaan
voimaan.
- 391.
- Edellä esitetty huomioon ottaen tämä kanneperuste on hylättävä.
II Aineelliset kanneperusteet
- 392.
- Kantajat esittävät kolmeen ryhmään jaettavia perusteluja. Ensinnäkin ne esittävät
joukon todisteita koskevia kanneperusteita (A). Toiseksi ne kiistävät, että
perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohtaa olisi tosiasiallisesti tai oikeudellisesti
rikottu(B). Kolmanneksi jokainen kantaja esittää väitteitä ja niiden perusteluja,
joilla se pyrkii osoittamaan, ettei se missään tapauksessa ole osallistunut
kilpailusääntöjen rikkomiseen, johon sen väitetään osallistuneen (C).
A Todisteet
- 393.
- Kantajien esittämät kanneperusteet sisältävät kaksi näkökantaa. Ensinnäkin
kantajat katsovat, ettei tiettyjä niitä vastaan esitettyjä todisteita olisi saanut käyttää
niitä vastaan. Toiseksi ne kiistävät niitä vastaan esitettyjen seikkojen todistusarvon.
1. Todisteiden käyttäminen kantajia vastaan
- 394.
- Kantajat väittävät, ettei niitä vastaan esitettyjä todisteita olisi saanut käyttää niitä
astaan. Tässä tarkoituksessa ne esittävät kuusi perustetta: ensimmäinen koskee
kotirauhan loukkaamattomuuden periaatteen loukkaamista; toinen koskee
vaikenemisoikeutta koskevan periaatteen loukkaamista ja sen periaatteen
loukkaamista, jonka mukaan henkilöllä on oikeus olla myötävaikuttamatta oman
syyllisyytensä toteamiseen; kolmas koskee asetuksen N:o 17 20 artiklan rikkomista;
neljänneksi kantajat vastustavat sitä, että tietojensaantipyyntöön vastaamisesta tai
asiakirjojen esittämisestä kieltäytymistä voitaisiin pitää kantajille vastaisena
todisteena; viidenneksi kantajat väittävät, että tiettyjä asiakirjoja ei ole koskaan
annettu niille tiedoksi tai että kyseiset asiakirjat on annettu niille tiedoksi viiveellä,
mikä muodostaa kuudennen perusteen.
- 395.
- Kuten kantajat väittävät, näille perusteille on yhteistä se, että jos ne todetaan
paikkansapitäviksi, riidanalaisia asiakirjoja ei voitaisi ottaa huomioon ja päätöksen
lainmukaisuutta olisi arvioitava ilman niitä (em. asia AEG v. komissio, tuomion
2430 kohta ja asia 46/87 R, Hoechst v. komissio, yhteisöjen tuomioistuimen
presidentin määräys 26.3.1987, Kok. 1987, s. 1549, 34 kohta).
a) Kotirauhan loukkaamattomuuden periaatteen loukkaamista koskeva
kanneperuste
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
- 396.
- LVM ja DSM väittävät aluksi, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin voi
tutkia, onko asetuksen N:o 17 14 artiklan nojalla tehty tutkimus yhteensopiva
Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimuksen 8 artiklan kanssa. Tätä viimeksi
mainittua säännöstä on kantajien mukaan sovellettava välittömästi yhteisön
oikeudessa. Toisaalta luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön liiketiloissa asetuksen
N:o 17 14 artiklan 3 kohdan nojalla tehty tutkimus on Euroopan neuvoston
ihmisoikeussopimuksen 8 artiklan soveltamisalaan kuuluva kotietsintä.
- 397.
- Kantajat väittävät aluksi myös, että vaikka ne eivät olekaan nostaneet kannetta
tutkimusta koskevista päätöksistä, niiden edun mukaista on edelleen, että kyseisten
päätösten laillisuus tutkitaan, koska Päätös perustuu lainvastaisesti hankittuihin
todisteisiin. Lisäksi DSM:n toimitiloissa 6.12.1983 suoritettu tutkimus tehtiin
asetuksen N:o 17 14 artiklan 2 kohdan nojalla annetun valtuutuksen nojalla, josta
ei voitu nostaa kumoamiskannetta perustamissopimuksen 173 artiklan nojalla.
- 398.
- Tämän kanneperusteen ensimmäisessä osassa kantajat väittävät, että komission
toteuttamat tutkimustoimet loukkasivat Euroopan neuvoston
ihmisoikeussopimuksen 8 artiklassa tarkoitettua kotirauhan loukkaamattomuuden
periaatetta, sellaisena kuin sitä on Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen
oikeuskäytännössä tulkittu (asia Niemietz v. Saksa, Euroopan
ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 16.12.1992, A-sarja, nro 251-B); Euroopan
ihmisoikeustuomioistuimen harjoittama valvonta ulottuu kantajien mukaan
pidemmälle kuin yhteisön oikeudessa harjoitettu valvonta (em. yhdistetyt asiat
Hoechst v. komissio ja asia 85/87, Dow Benelux v. komissio, tuomio 17.10.1989,
Kok. 1989, s. 3137).
- 399.
- Tutkimustoimet on kantajien mukaan ensinnäkin toteutettu ilman tuomioistuimen
ennalta antamaa lupaa. Toiseksi tutkimusta koskevat päätökset tai valtuutukset on
laadittu yleisin sanankääntein ilman mitään rajoituksia, eikä niiden perusteella näin
ollen voitu yksilöidä tutkimuksen kohdetta, mikä ilmenee tutkimusta koskevasta,
LVM:lle 4.11.1987 osoitetusta päätöksestä ja 29.11.1983 annetusta valtuutuksesta,
jonka nojalla DSM:n toimitiloissa suoritettiin 6.12.1983 tutkimus. Kolmanneksi
kantajat katsovat, että vain yksi tarpeellinen tutkimus voidaan tehdä (asetuksen N:o
17 14 artiklan 1 kohta ja Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimuksen 8 kohta).
Tätä tarpeellisuutta on kantajien mukaan arvioitava niitä epäilyjä koskevan kuvailun
valossa, joita komissio tahtoi tutkimuksessaan selvittää, mutta juuri tämä kuvailu
puuttui tässä tapauksessa.
- 400.
- Kantajat päättelevät, että kaikki komission tässä tapauksessa toteuttamat
tutkimustoimet ovat lainvastaisia.
- 401.
- Enichem puolestaan väittää, että tutkimusta seurannut päätös on lainvastainen,
koska sen kohde oli mainittu [ ] yleisin sanankääntein ja koska päätös näin
ollen on asetuksen N:o 17 14 artiklan vastainen.
- 402.
- Kanneperusteen toisessa osassa LVM ja DSM riitauttavat komission suorittamien
tutkimusten pätevyyden. Tutkimukset ovat kyseisten kantajien mukaan ulottuneet
liikesalaisuuden puolelle ottaen huomioon niiden asiakirjojen luonne ja laajuus,
jotka tässä yhteydessä on tosiasiallisesti tutkittu.
- 403.
- Komissio korostaa aluksi, ettei Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimus sovellu
kilpailua koskeviin yhteisön oikeudellisiin menettelyihin. Lisäksi se toteaa, ettei tätä
kanneperustetta voida ottaa tutkittavaksi, koska kantajat eivät ole nostaneet
kannetta päätöksestä, jolla komissio määräsi riidanalaisen tutkimuksen tehtäväksi.
- 404.
- Tämän kanneperusteen paikkansapitävyyden osalta komissio katsoo, ettei Euroopan
neuvoston ihmisoikeussopimuksen 8 artiklalla, sellaisena kuin Euroopan
ihmisoikeustuomioistuin on sitä tulkinnut, ole vaikutusta yhteisöjen tuomioistuimen
oikeuskäytännön merkityksen kannalta (em. yhdistetyt asiat Hoechst v. komissio ja
em. asia Dow Benelux v. komissio).
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 405.
- Komissio on tässä tapauksessa tehnyt tutkimuksia asetuksen N:o 17 14 artiklan 2
kohdan nojalla seuraavien yritysten toimitiloissa: Shellin ja ICI:n toimitiloissa 16.11.1983 annetun valtuutuksen nojalla, DSM:n toimitiloissa 29.11.1983 annetun
valtuutuksen nojalla, EVC:n toimitiloissa, joka on ICI:n ja Enichemin yhdessä
omistama yhtiö, 17.7.1987 annetun valtuutuksen nojalla ja Hülsin toimitiloissa
17.9.1987 annetun valtuutuksen nojalla.
- 406.
- Lisäksi komissio on tehnyt tutkimusta koskevia päätöksiä asetuksen N:o 17 14
artiklan 3 kohdan nojalla; 15.1.1987 tehdyt päätökset on osoitettu yrityksille
Alcudia, Atochem, BASF, Hoechst ja Solvay ja 4.11.1987 tehdyt päätökset on
osoitettu Wackerille ja LVM:lle.
- 407.
- On syytä tarkastella ensin tämän kanneperusteen tutkittavaksi ottamista, minkä
komissio on riitauttanut, ja sen jälkeen sen paikkansapitävyyttä.
i) Kanneperusteen tutkittavaksi ottaminen
- 408.
- Tutkimusta koskevat päätökset ovat sellaisenaan toimenpiteitä, joista voidaan
perustamissopimuksen 173 artiklan nojalla nostaa kumoamiskanne. Niinpä
asetuksen N:o 17 14 artiklan 3 kohdassa nimenomaisesti säädetään, että tutkimusta
koskevassa päätöksessä on ilmoitettava oikeudesta hakea muutosta päätökseen
yhteisöjen tuomioistuimelta.
- 409.
- Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan yhteisöjen toimielimen tekemä päätös, jota
se, jolle päätös on osoitettu, ei ole riitauttanut perustamissopimuksen 173 artiklassa
määrätyssä määräajassa, tulee hänen osaltaan lopulliseksi. Tämä oikeuskäytäntö
perustuu nimittäin siihen toteamukseen, että kanteen nostamiselle varatuilla
määräajoilla pyritään turvaamaan oikeusvarmuus estämällä se, että sellaisista
yhteisön toimenpiteistä, joilla on oikeusvaikutuksia, voitaisiin rajoittamattoman ajan
nostaa kanteita (ks. erityisesti asia C-178/95, Wiljo, tuomio 30.1.1997, Kok. 1997,
s. I-585, 19 kohta).
- 410.
- LVM ei siis voi enää vedota sellaisen tutkimusta koskevan päätöksen
lainvastaisuuteen, joka oli osoitettu sille ja josta se ei ole nostanut kannetta
määräajassa, joten tämä kanneperuste on tämän vuoksi jätettävä tutkimatta.
- 411.
- Sen sijaan LVM:lla ja DSM:llä on oikeus riitauttaa, siltä osin kuin komission
hankkimia asiakirjoja käytetään niitä vastaan, sellaisille muille yrityksille
osoitettujen, tutkimuksia koskevien päätösten lainmukaisuus, joiden osalta ei ole
selvää, että niillä olisi ilman muuta ollut oikeus riitauttaa niiden lainmukaisuus
nostamalla niistä kanne.
- 412.
- Lisäksi kantajilla on oikeus lopullisesta päätöksestä nostamansa kumoamiskanteen
yhteydessä riitauttaa tutkimusta koskevien valtuutusten lainmukaisuus, vaikka
valtuutukset eivät olekaan sellaisia toimenpiteitä, joista voitaisiin nostaa
perustamissopimuksen 173 artiklassa tarkoitettu kanne.
- 413.
- Lopuksi on todettava, että yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee,
että yrityksellä ei ole oikeutta riitauttaa tutkimusmenettelyjen kulun lainmukaisuutta
sellaisen kumoamiskanteen yhteydessä, joka on nostettu toimenpiteestä, jonka
nojalla komissio suorittaa kyseisen tutkimuksen. Niiden edellytysten
laillisuusvalvonta, joita noudattaen tutkimus suoritettiin, tehdään sellaisen
kumoamiskanteen yhteydessä, joka tarvittaessa on nostettu komission
perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdan nojalla tekemästä lopullisesta
päätöksestä (em. asia Dow Benelux v. komissio, tuomion 49 kohta ja julkisasiamies
Mischon tuossa asiassa esittämä ratkaisuehdotus, Kok. 1989, s. 3149, 127 kohta ja
asia T-9/97, Elf Atochem v. komissio, määräys 9.6.1997, Kok. 1997, s. II-909, 25
kohta).
- 414.
- Kantajilla on näin ollen myös oikeus riitauttaa komission suorittamien
tutkimusmenettelyjen kulku.
- 415.
- Tutkimatta jättäminen, mitä komissio on vaatinut, on näissä olosuhteissa
rajoitettava koskemaan vain LVM:n esittämää kanneperustetta, sillä se koskee
sellaista tutkimusta koskevaa päätöstä, joka on osoitettu kyseiselle kantajalle.
- 416.
- Tämän kanneperusteen osalta, sellaisena kuin Enichem on sen esittänyt, on
kuitenkin todettava, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei voi kantajan
kirjelmien eikä myöskään suullisen käsittelyn perusteella yksilöidä, minkä tutkimusta
koskevan päätöksen lainmukaisuuden kantaja riitauttaa. Tämän vuoksi tämä
kanneperuste, siltä osin kuin se on Enichemin esittämä, on jätettävä tutkimatta,
koska ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei voi hahmottaa sen tarkoitusta ja
laajuutta.
ii) Kanneperusteen paikkansapitävyys
- 417.
- Edellä esitetyistä syistä (ks. edellä 120 kohta) tämän kanneperusteen on katsottava
koskevan yhteisön oikeuden sellaisen yleisen periaatteen loukkaamista, jolla taataan
suoja sitä vastaan, ettei julkinen valta puutu henkilön yksityisyyteen suhteettomasti
tai mielivaltaisesti, olipa kyse luonnollisesta henkilöstä tai oikeushenkilöstä (em.
yhdistetyt asiat Hoechst v. komissio, tuomion 19 kohta; asia Dow Benelux v.
komissio, tuomion 30 kohta ja yhdistetyt asiat 97/87, 98/87 ja 99/87, Dow Chemical
Ibérica ym. v. komissio, tuomio 17.10.1989, Kok. 1989, s. 3165, 16 kohta).
- 418.
- Tämä kanneperuste jakautuu kahteen osaan; ensimmäinen osa koskee tutkimusta
koskevien toimien pätevyyttä, toinen näiden toimien suorittamista
Kanneperusteen ensimmäinen osa, joka koskee tarkastustoimien pätevyyttä
- 419.
- Ensiksi on todettava, ettei tapauksessa ole riitautettu sitä, että komission tietyille
yrityksille vuoden 1987 aikana osoittamat tutkimuksia koskevat päätökset ovat
samanlaisia tai samankaltaisia kuin se päätös, joka lähetettiin Hoechstille 15.1.1987.
Hoechst nosti tästä päätöksestä kumoamiskanteen, jonka yhteisöjen tuomioistuin
kuitenkin hylkäsi (em. asia Hoechst v. komissio). Siltä osin kuin LVM:n ja DSM:n
nyt esittämät väitteet ja niiden perustelut ovat samanlaisia tai samankaltaisia kuin
Hoechstin aikoinaan esittämät, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei näe syitä
poiketa yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännöstä.
- 420.
- Lisäksi on todettava, että tämä oikeuskäytäntö perustuu siihen, että on olemassa
edellä esitetyn kaltainen oikeushenkilöihin sovellettava yhteisön oikeuden yleinen
periaate. Sillä, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen Euroopan neuvoston
ihmisoikeussopimuksen 8 artiklan soveltamista oikeushenkilöihin koskevan
oikeuskäytännön väitetään kehittyneen edellä mainituissa yhdistetyissä asioissa
Hoechst vastaan komissio, asiassa Dow Benelux vastaan komissio ja yhdistetyissä
asioissa Dow Chemical Ibérica ym. vastaan komissio annettujen tuomioiden jälkeen,
ei näin ollen ole välitöntä merkitystä näissä tuomioissa tehtyjen ratkaisujen
paikkansapitävyyden kannalta.
- 421.
- Toiseksi on todettava, että asetuksen N:o 17 14 artiklan 2 kohdasta seuraa, että
pelkän valtuutuksen nojalla suoritettavat tutkimukset tukeutuvat siihen, että yritys
tekee vapaaehtoisesti yhteistyötä (em. yhdistetyt asiat Hoechst v. komissio, tuomion
31 kohta; em. asia Dow Benelux v. komissio, tuomion 42 kohta ja em. yhdistetyt
asiat Dow Chemical Ibérica ym. v. komissio, tuomion 28 kohta). Tämän
toteamuksen kannalta ei ole merkitystä sillä, että asetuksen N:o 17 15 artiklan 1
kohdan c alakohdassa olevan virkkeen ensimmäisessä osassa säädetään
seuraamuksesta. Tällainen seuraamus nimittäin määrätään vain siinä tapauksessa,
että yritys, joka on suostunut tekemään yhteistyötä tutkimuksessa, esittää vaaditun
kirjanpitonsa tai muut vaaditut liikeasiakirjansa puutteellisina.
- 422.
- Silloin kun yritys on tosiasiallisesti tehnyt yhteistötä valtuutuksen nojalla tehdyssä
tutkimuksessa, väite, jonka mukaan viranomainen on suorittanut liian pitkälle
meneviä toimenpiteitä, on perusteeton, koska ei ole vedottu mihinkään seikkoihin
sen osoittamiseksi, että komissio olisi mennyt pidemmälle kuin mitä yritys on
yhteistyön puitteissa suostunut tekemään.
- 423.
- Tästä seuraa, että kanneperusteen tämä osa on hylättävä.
Kanneperusteen toinen osa, joka koskee tarkastustoimien suorittamista
- 424.
- Tässä kanneperusteessa kantajat vetoavat yhteen ainoaan perusteeseen, joka
koskee niiden asiakirjojen valtavaa määrää, jotka komissio on kopioinut ja ottanut
mukaansa puuttuen täten yritysten liikesalaisuuksiin.
- 425.
- Se, että komissio olisi kopioinut kuten sen väitetään tehneen liian suuren
määrän asiakirjoja, mitä väitettä kantajat eivät sitä paitsi ole muuten täsmentäneet,
ei sellaisenaan voi olla sellainen virhe, jolla olisi merkitystä tutkimusmenettelyn
kulun kannalta, varsinkin kun komissio tutkii väitettä kaikkien tietyn alan
eurooppalaisten tuottajien välisestä yhteistoimintajärjestelystä. Lisäksi komissio ja
sen virkamiehet eivät asetuksen N:o 17 20 artiklan 2 kohdan nojalla saa ilmaista
tietoja, jotka on saatu kyseistä asetusta sovellettaessa ja jotka luonteensa
perusteella ovat salassa pidettäviä.
- 426.
- Näin ollen ei ole näytetty toteen, että komission suorittamat tutkimukset olisivat
sääntöjenvastaisia.
- 427.
- Edellä esitetyn johdosta tämä kanneperuste on kokonaisuudessaan hylättävä.
b) Kanneperuste, joka koskee vaikenemisoikeuden loukkaamista ja sen
oikeuden loukkaamista, jonka mukaan henkilöllä on oikeus olla
myötävaikuttamatta oman syyllisyytensä toteamiseen
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
- 428.
- Tämä kanneperuste voidaan jakaa kahteen osaan.
- 429.
- Kanneperusteen ensimmäisessä osassa LVM, DSM ja ICI huomauttavat, että
kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen
14 artiklan 3 kappaleen ja Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan
nojalla, sellaisina kuin Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on kyseistä sopimusta
tulkinnut, jokaisella vastaajalla, myös yrityksellä, on oikeus ab initio vaieta
(Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen em. asia Funke v. Ranska, tuomion 44 kohta
ja asia Saunders v. Yhdistynyt kuningaskunta, Euroopan ihmisoikeustoimikunnan
lausunto 10.5.1994, 69 , 71 ja 76 kohta; ks. toisin yhteisöjen tuomioistuimen
aiemmin antama tuomio em. asiassa Orkem v. komissio, 3035 ja 3741 kohta;
viimeksi mainitussa tuomiossa esitetyllä asiaa koskevalla arvioinnilla, joka on
huomattavasti suppeampi kuin asiassa Funke v. Ranska annetussa tuomiossa tehty
arviointi, ei kantajien mukaan ole enää merkitystä). Komissio ei voi olla ottamatta
huomioon Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntöä (asia C-260/89,
ERT, tuomio 18.6.1991, Kok. 1991, s. I-2925, 41 kohta ja em. asia Orkem v.
komissio, tuomion 30 kohta).
- 430.
- Kantajat päättelevät tästä, että kaikki ne tiedot, jotka komissio on saanut asetuksen
N:o 17 11 artiklan nojalla, on jätettävä huomiotta asian käsittelyssä. Tämä
johtopäätös koskee sekä asetuksen N:o 17 11 artiklan 5 kohdassa tarkoitettuja
päätöksiä, joilla tietoja vaaditaan, että kyseisen asetuksen 11 artiklan 1 kohdan
mukaisia tietojensaantipyyntöjä; koska asetuksen 15 artiklan 1 kohdan b
alakohdassa säädetyt sanktiot soveltuvat kumpaankin, kyse on Euroopan
ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännössä tarkoitetuista pakotettuna annetuista
tiedoista.
- 431.
- Loukkausten kohteeksi joutuneiden yritysten oikeuksia ei voida jättää huomiotta,
sillä tällainen johtopäätös on omiaan saattamaan kyseenalaiseksi asetuksen N:o 17
11 artiklan lainmukaisuuden kokonaisuudessaan; komission on kantajien mukaan
näin ollen hankittava näyttö kilpailusääntöjen rikkomisesta jollain muulla, Euroopan
neuvoston ihmisoikeussopimuksen 6 ja 8 artiklan kanssa yhteensopivalla keinolla.
- 432.
- Näin ollen yhtäkään niistä vastauksista, jotka yritykset ovat antaneet komission niille
osoittamiin tietojensaantipyyntöihin- ja vaatimuksiin, ei kantajien mukaan voida
käyttää todisteena.
- 433.
- Tämän kanneperusteen toisessa osassa LVM, Elf Atochem, DSM, ICI ja Enichem
vetoavat oikeuteen olla myötävaikuttamatta oman syyllisyyden toteamiseen.
- 434.
- LVM:n, Elf Atochemin, DSM:n ja ICI:n mukaan näissä olosuhteissa niihin
kysymyksiin annetut vastaukset, jotka edellä mainitussa asiassa Orkem vastaan
komissio 18.10.1989 annetussa tuomiossa ja asiassa 27/88, Solvay vastaan komissio,
18.10.1989 annetussa tuomiossa (Kok. 1989, s. 3355) todettiin lainvastaisiksi, on
jätettävä ottamatta huomioon asian käsittelyssä.
- 435.
- Elf Atochem saattaa näin kyseenalaiseksi asetuksen N:o 17 11 artiklan 5 kohdan
nojalla tehdyn päätöksen, joka on osoitettu sille. LVM, DSM ja ICI puolestaan
riitauttavat kaikkien tietojensaantipyyntöjen- ja vaatimusten lainmukaisuuden, siitä
huolimatta, mille yritykselle ne oli osoitettu ja mikä niiden oikeudellinen perusta
on ollut.
- 436.
- Enichem väittää, että kun komissio velvoitti yritykset alistumaan tutkimuksiin,
vaikka sillä ei ollut pienintäkään todistetta niistä menettelytavoista, joiden
olemassaoloa se pyrki selvittämään, se pakotti yritykset myötävaikuttamaan oman
syyllisyytensä toteamiseen.
- 437.
- Komissio huomauttaa ensiksi, että Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimus ei
sovellu yhteisön kilpailuoikeudellisiin menettelyihin. Lisäksi se toteaa, ettei tätä
kanneperustetta saa ottaa tutkittavaksi, koska kantajat eivät ole nostaneet kannetta
päätöksistä, joilla tietoja vaadittiin.
- 438.
- Komissio huomauttaa joka tapauksessa, että yritykset eivät tässä tapauksessa ole
antaneet minkäänlaista vastausta yhteenkään niistä kysymyksistä, jotka yhteisöjen
tuomioistuin on todennut yhteisön oikeuden vastaisiksi (em. asia Orkem v. komissio
ja em. asia Solvay v. komissio, tuomio 18.10.1989).
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 439.
- Suorittaessaan tässä tapauksessa tutkimuksia komissio osoitti suurimmalle osalle
kantajista tietojensaantipyyntöjä- ja vaatimuksia asetuksen N:o 17 11 artiklan
nojalla. Osa niistä esitettiin kyseisen artiklan 1 kohdan nojalla, toiset olivat kyseisen
artiklan 5 kohtaan perustuvia päätöksiä.
- 440.
- On syytä tarkastella ensin kanneperusteen tutkittavaksi ottamista, minkä komissio
on riitauttanut, ja tämän jälkeen sen paikkansapitävyyttä.
Kanneperusteen tutkittavaksi ottaminen
- 441.
- Edellä esitetyistä, tutkimuksia koskevia päätöksiä koskevista syistä, jotka pätevät
myös päätöksiin, joilla tietoja on vaadittu, kantajilla ei enää ole oikeutta vedota
niiden niille osoitettujen päätösten lainvastaisuuteen, joilla tietoja on vaadittu ja
joita ne eivät ole riitauttaneet kahden kuukauden kuluessa niiden
tiedoksiantamisesta.
- 442.
- Kanneperuste on tämän johdosta jätettävä tutkimatta siltä osin kuin siinä vaaditaan
toteamaan lainvastaisiksi sellaiset päätökset, joilla tietoja vaadittiin ja jotka oli
osoitettu kantajille.
Kanneperusteen paikkansapitävyys
- 443.
- Komissiolle asetuksella N:o 17 annettujen toimivaltuutuksien tarkoituksena on se,
että komissio voi niiden avulla täyttää perustamissopimuksessa sille uskotun
tehtävän eli huolehtia siitä, että kilpailusääntöjä noudatetaan yhteismarkkinoilla.
- 444.
- Asetuksessa N:o 17 ei sitä vastoin anneta yritykselle, johon tutkimus kohdistuu,
oikeutta välttää edeltävässä menettelyssä tutkimusta sen perusteella, että
tutkimuksen tulokset voisivat olla todiste siitä kilpailusääntöjen rikkomisesta, johon
kyseinen yritys on syyllistynyt. Päinvastoin, kyseisessä asetuksessa asetetaan
yritykselle velvollisuus tehdä aktiivisesti yhteistyötä, mikä merkitsee sitä, että sen on
annettava komission käytettäväksi kaikki tutkimuksen kohteeseen liittyvät tiedot
(em. asia Orkem v. komissio, tuomion 27 kohta ja asia T-34/93, Société générale
v. komissio, tuomio 8.3.1995, Kok. 1995, s. II-545, 72 kohta).
- 445.
- Koska asetuksessa N:o 17 ei nimenomaisesti säädetä vaikenemisoikeudesta, on
kuitenkin tutkittava, johtuvatko komission tutkintavaltuuksien tietyt, edeltävään
tutkimukseen liittyvät rajoitukset tarpeesta taata puolustautumisoikeuksien
kunnioittaminen, jonka yhteisöjen tuomioistuin on katsonut yhteisön
oikeusjärjestyksen perustavanlaatuiseksi periaatteeksi (em. asia Orkem v. komissio,
tuomion 32 kohta).
- 446.
- Tältä osin on todettava, että vaikka on totta, että puolustautumisoikeuksia on
kunnioitettava sellaisissa hallinnollisissa menettelyissä, jotka saattavat johtaa
seuraamuksiin, on myös tärkeää estää se, että nämä oikeudet vakavasti
vaarantuisivat sellaisten edeltävää tutkintaa koskevien menettelyjen yhteydessä,
joilla voi olla ratkaiseva merkitys hankittaessa todisteita yritysten menettelytapojen
lainvastaisuudesta( em. asia Orkem v. komissio, tuomion 33 kohta ja em. asia
Société générale v. komissio, tuomion 37 kohta).
- 447.
- Komissiolla on kuitenkin oikeus asetuksen N:o 17 11 artiklan 2 ja 5 kohdan
tehokkaan vaikutuksen toteutumisen turvaamiseksi vaatia yritystä toimittamaan
kaikki tarvittavat mahdollisesti sen tiedossa olevat tosiasioita koskevat tiedot ja sen
hallussa olevat kyseisiä seikkoja koskevat asiakirjat, vaikka kyseisten asiakirjojen
perusteella voitaisiin osoittaa sellainen kilpailua rajoittava toiminta, johon kyseinen
yritys tai jokin toinen yritys on ollut osallisena (em. asia Orkem v. komissio,
tuomion 34 kohta; em. asia Solvay v. komissio, tuomjio 18.10.1989 ja em. asia
Société générale v. komissio, tuomion 74 kohta).
- 448.
- Ehdottoman vaikenemisoikeuden myöntäminen, jota kantajat vaativat, menisi
pidemmälle kuin on tarpeen yritysten puolustautumisoikeuksien turvaamiseksi, ja
se loisi perusteettoman esteen sille, että komissio voisi täyttää
perustamissopimuksen 89 artiklassa sille uskotun tehtävän eli siitä huolehtimisen,
että kilpailumääräyksiä noudatetaan yhteismarkkinoilla. On korostettava erityisesti
sitä, että yrityksillä on sekä tietojensaantipyyntöihin- ja vaatimuksiin antamissaan
vastauksissa että sitä seuraavassa hallinnollisessa menettelyssä, jos komissio
mahdollisesta päättää aloittaa sen, kaikki mahdollisuudet esittää näkökantansa
erityisesti niistä asiakirjoista, jotka ne oli mielestänsä velvoitettu esittämään, tai
niistä vastauksista, jotka ne olisivat antaneet komission pyyntöihin.
- 449.
- Komissio ei kuitenkaan voi päätöksellä, jolla se vaatii tietoja, loukata yrityksen
puolustautumisoikeuksia. Komissio ei voi näin ollen velvoittaa yritystä antamaan
sellaisia vastauksia, joiden seurauksena sen olisi myönnettävä sellainen
kilpailusääntöjen rikkominen, jonka todistaminen kuuluu komissiolle (em. asia
Orkem v. komissio, tuomion 34 kohdan loppuosa ja 35 kohta; em. asia Solvay v.
komissio, tuomio 18.10.1989 ja em. asia Société générale v. komissio, tuomion 74
kohta).
- 450.
- Kantajien väitteitä ja niiden perusteluja on tarkasteltava tämä muistaen.
- 451.
- Tässä tapauksessa on ensinnäkin selvää, että niissä päätöksissä esitetyt kysymykset,
joissa tietoja vaadittiin ja joiden lainmukaisuuden kantajat saattavat kyseenalaiseksi
kanneperusteen tässä osassa, ovat samanlaiset kuin siinä päätöksessä olevat
kysymykset, jotka yhteisöjen tuomioistuin kumosi edellä mainituissa asioissa Orkem
vastaan komissio sekä Solvay vastaan komissio 18.10.1989 antamissaan tuomioissa.
Sama lainvastaisuus koskee siis myös näitä kysymyksiä
- 452.
- Kuten komissio on korostanut, asiakirja-aineistosta kuitenkin ilmenee, että yritykset
ovat joko kieltäytyneet vastaamasta näihin kysymyksiin tai väittäneet, etteivät ne
tiedä mitään niistä seikoista, joita nämä heille esitetyt kysymykset koskivat.
- 453.
- Näin ollen kyseisten kysymysten lainvastaisuudella ei ole mitään merkitystä
Päätöksen lainmukaisuuden kannalta.
- 454.
- Kantajat eivät tosiasiassa ole yksilöineet mitään vastausta, joka olisi annettu juuri
näihin kysymyksiin, eivätkä ne ole myöskään osoittaneet, kuinka komissio olisi
käyttänyt näitä vastauksia Päätöksessään.
- 455.
- Toiseksi on todettava, että yrityksellä ei ole velvollisuutta vastata asetuksen N:o 17
11 artiklan 1 kohdan mukaiseen tietonjensaantipyyntöön, mutta
vastaamisvelvollisuus sen sijaan koskee niitä päätöksiä, joilla tietoja vaaditaan.
- 456.
- Näin ollen yritykset voivat vapaasti vastata tai jättää vastaamatta niille tämän
säännöksen nojalla esitettyihin kysymyksiin. Tämän päätelmän kannalta ei ole
merkitystä sillä, että asetuksen N:o 17 15 artiklan 1 kohdan b alakohdan virkkeen
ensimmäisessä osassa säädetään seuraamuksesta. Tällainen seuraamus näet
määrätään vain siinä tapauksessa, että suostuttuaan vastaamaan yritys antaa
virheellisiä tietoja.
- 457.
- Näin ollen on todettava, että komission ei asetuksen N:o 17 11 artiklan 1 kohdan
mukaisilla tietojensaantipyynnöillään voida katsoa asettavan yritykselle velvollisuutta
antaa vastauksia, joiden johdosta yrityksen olisi tunnustettava sellaisen rikkomisen
olemassaolo, joka komission kuuluu näyttää toteen.
- 458.
- Kolmanneksi on todettava, että Enichemin esittämän erityisen väittteen osalta on
korostettava, että sitä, onko komissio noudattanut sille asetettua kieltoa, jonka
mukaan se ei voi velvoittaa yrityksiä antamaan vastauksia, joiden johdosta yritysten
olisi myönnettävä rikkoneensa kilpailusääntöjä, voidaan arvioida vain esitettyjen
kysymysten luonteen ja sisällön kannalta eikä niiden tietojen valossa, joita
komissiolla etukäteen oli käytössään. Lisäksi on painotettava, että edellä mainituissa
yhdistetyissä asioissa Hoechst vastaan komissio annetussa tuomiossa, joka koskee
muille PVC:n tuottajille osoitettua vastaavaa tutkimusta koskevaa päätöstä,
yhteisöjen tuomioistuin katsoi päätöksen sisältäneen asetuksen N:o 17 14 artiklan
3 kohdassa vaaditut olennaiset seikat. Yhteisöjen tuomioistuin korosti erityisesti sitä,
että kyseisessä päätöksessä viitattiin itse asiassa sellaiseen tietoon, joka osoittaa,
että tiettyjen PVC:n tuottajien kesken oli olemassa sellaisia sopimuksia tai
yhdenmukaistettuja menettelytapoja, jotka saattoivat merkitä perustamissopimuksen
85 artiklan rikkomista (em. asiat Hoechst v. komissio, tuomion 42 kohta). Näin
ollen Enichemin väitettä ei voida hyväksyä.
- 459.
- Tämä kanneperuste on näin ollen kokonaisuudessaan hylättävä.
c) Asetuksen N:o 17 20 artiklan 1 kohdan rikkomista koskeva kanneperuste
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
- 460.
- LVM, DSM, ICI, Hüls ja Enichem huomauttavat, että asetuksen N:o 17 20 artiklan
1 kohdan nojalla lainmukaisesti hankittuja tietoja voidaan käyttää vain siihen
tarkoitukseen, jota varten ne on pyydetty (em. asia Dow Benelux v. komissio,
tuomion 17 ja 18 kohta; ks. tätä seikkaa sivuavista kysymyksistä asia C-67/91,
Asociación Española de Banca Privada ym., tuomio 16.7.1992, Kok. 1992, s. I-4785,
3539 ja 4254 kohta ja asia C-60/92, Otto, tuomio 10.11.1993, Kok. 1993, s. I-5683,
20 kohta).
- 461.
- Vaikka komissio voi käyttää tietyn tutkimuksen yhteydessä hankittuja tietoja
arvioidakseen, onko toisen tutkimuksen aloittaminen tarkoituksenmukaista (em. asia
Dow Benelux v. komissio, tuomion 19 kohta), se ei kyseisten kantajien mukaan voi
käyttää näitä tietoja todisteena uudesta kilpailusääntöjen rikkomisesta (em. asia
Asociación Española de Banca Privada ym., tuomion 42 kohta), jonka osalta on
löydettävä muita todisteita.
- 462.
- Tässä tapauksessa komissio on kantajien mukaan tutkiessaan tapausta, joka on
johtanut perustamissopimuksen 85 artiklan soveltamisesta tehdyn päätöksen
86/398/ETY (IV/31.149 Polypropeeni) (EYVL L 230, s. 1) tekemiseen 23.4.1986,saanut asiakirjoja, joista tiettyjä on sittemmin lainvastaisesti käytetty todisteena nyt
käsiteltävänä olevassa tapauksessa. Kyse on tarkemmin ottaen
suunnitteluasiakirjoista, jotka ovat väitetiedoksiannon liitteenä 3, ja taakan
jakoa koskevasta asiakirjasta, joka on väitetiedoksiannon liitteenä 6, sekä ICI:n
15.4.1981 laatimasta muistiosta, joka on liitetty komission 27.7.1988 päivättyyn
kirjeeseen. LVM ja DSM korostavat, että kyse on myös tämän asiakirjoista.
- 463.
- Kantajat päättelevät tästä, että käyttäessään näitä asiakirjoja todisteina näissä
yhdistetyissä asioissa komissio on rikkonut asetuksen N:o 17 20 artiklan 1 kohtaa.
- 464.
- Enichem esittää, että komissio on näin tehdessään rikkonut myös asetuksen N:o 17
14 artiklan 2 ja 3 kohtaa, koska se on polypropeenimarkkinoita koskevaa
tutkimusta tehdessään kerännyt asiakirjoja, jotka eivät kuulu sen valtuutuksessa
määritettyyn kohteeseen.
- 465.
- Komissio väittää lähinnä, että riidanalaiset asiakirjat on liitetty näiden yhdistettyjen
asioiden asiakirjavihkoon PVC-tapausta koskevien valtuutusten perusteella. Niinpä
mikään ei komission mukaan estä niiden käyttöä tässä tapauksessa.
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 466.
- Ennen tämän kanneperusteen paikkansapitävyyden tutkimista on täsmennettävä,
mitkä ovat sitä koskevat tosiseikat.
Tosiseikat
- 467.
- Tässä tapauksessa on selvää toisaalta se, että komissio on saanut riidanalaiset
asiakirjat ensimmäisen kerran tehdessään tutkimusta polypropeenialalla, ja toisaalta
se, että komissio on käyttänyt niitä todisteina kanteiden kohteena olevassa
päätöksessä.
- 468.
- Lisäksi asiakirja-aineistosta ilmenee, että komissio on pyytänyt uusia jäljennöksiä
riidanalaisista asiakirjoista juuri PVC-tapausta koskevan valtuutuksen perusteella.
- 469.
- Suunnitteluasiakirjoista komissio on ottanut uuden jäljennöksen tehdessään
myöhemmin tutkimuksen juuri PVC-tapausta koskevan valtuutuksen nojalla.
- 470.
- Väitetiedoksiannon liitteen 6 ja ICI:n 15.4.1981 laatiman muistion osalta on
todettava, että komissio on yksilöinyt ne ja pyytänyt niitä toistamiseen 23.11.1983
juuri PVC-tapausta koskevan valtuutuksen nojalla 23.11.1983 tekemänsä
tutkimuksen yhteydessä, mikä vahvistetaan ICI:n komissiolle 16.3.1984 lähettämässä
kirjeessä. ICI ei voi pätevästi väittää, että se olisi tuossa kirjeessä kuitenkin
vastustanut näiden asiakirjojen liittämistä PVC-tapauksen asiakirja-aineistoon;
päinvastoin, kirjeestä ilmenee nimenomaisesti, että kirjeen laatija on toimittanut
niistä vapaaehtoisesti uuden jäljennöksen tätä tarkoitusta varten.
- 471.
- DSM:n asiakirjojen osalta on todettava, että vain kyseinen yritys ja LVM ovat
viitanneet niihin. Kirjelmien ja suullisessa käsittelyssä esitettyjen kysymysten
perusteella ei kuitenkaan ole voitu yksilöidä kyseessä olleita asiakirjoja. Joka
tapauksessa on niin, että näiden kahden kantajan vastauskirjelmästä ilmenee, että
komissio on saanut kyseiset asiakirjat ensimmäisen kerran polypropeenitapauksen
yhteydessä ja että se on pyytänyt niitä ja saanut ne uudelleen vuoden 1983
joulukuussa tehdessään DSM:n toimitiloissa tutkimusta juuri PVC-tapausta
koskevan valtuutuksen nojalla.
Kanneperusteen paikkansapitävyys
- 472.
- On selvää, että asetuksen N:o 17 14 artiklan ja 20 artiklan 1 kohdan mukaan
tutkimuksissa kerättyjä tietoja ei voida käyttää muihin kuin tutkimusvaltuutuksessa
tai tutkimusta koskevassa päätöksessä mainittuihin tarkoituksiin. Tällä vaatimuksella
pyritään näet takaamaan paitsi salassapitovelvollisuuden noudattaminen niin myös
yritysten puolustautumisoikeuksien kunnioittaminen. Näitä oikeuksia loukattaisiin
vakavasti, jos komissio voisi vedota yrityksiä vastaan tutkimuksen kuluessa
hankittuihin todisteisiin, jotka eivät liittyisi tutkimuksen kohteeseen eivätkä sen
tarkoitukseen (em. asia Dow Benelux v. komissio, tuomion 18 kohta).
- 473.
- Tästä ei kuitenkaan voida päätellä, että komissio ei voisi aloittaa
tutkimusmenettelyä selvittääkseen niiden tietojen paikkansapitävyyden, joista se on
sattumanvaraisesti saanut tiedon aiemman tutkimuksen yhteydessä, tai
täydentääkseen tällaisia tietoja, jos nämä tiedot osoittaisivat perustamissopimuksen
kilpailua koskevien määräysten vastaisten menettelytapojen olemassaolon (em. asia
Dow Benelux v. komissio, tuomion 19 kohta).
- 474.
- Lisäksi on näytetty toteen (ks. edellä 467471 kohta), että komissio ei ole tyytynyt
siihen, että se olisi esittänyt näissä yhdistetyissä asioissa oma-aloitteisesti sellaisia
asiakirjoja, jotka se on saanut muissa asioissa, vaan se on pyytänyt näitä asiakirjoja
uudelleen juuri PVC-tapausta koskevien valtuutuksien nojalla.
- 475.
- Edellä esitetyt seikat huomioon ottaen tämä kanneperuste koskee vain sitä, onko
komissiolla, joka on saanut asiakirjat yhdessä asiassa ja käyttänyt niitä todisteena
aloittaakseen toisen menettelyn, oikeus vaatia tätä jälkimmäistä menettelyä
koskevien valtuutuksien tai päätösten perusteella uutta jäljennöstä näistä
asiakirjoista ja käyttää niitä sitten todisteena tässä jälkimmäisessä menettelyssä.
- 476.
- Koska komissio on nimenomaisesti saanut uudelleen nämä asiakirjat juuri PVC-tapausta koskevien, asetuksen N:o 17 14 artiklan mukaisten valtuutuksien tai
päätösten nojalla ja käyttänyt niitä näissä valtuutuksissa tai päätöksissä ilmoitettuun
tarkoitukseen, se on kunnioittanut yritysten puolustautumisoikeuksia sellaisina, kuin
ne tästä säännöksestä ilmenevät.
- 477.
- Sen seikan johdosta, että komissio on saanut asiakirjat ensimmäisen kerran jossain
tietyssä asioissa, ei synny tältä osin absoluuttista suojaa sitä vastaan, että näitä
asiakirjoja ei voitaisi laillisesti vaatia jossain toisessa asiasa ja käyttää todisteena.
Kuten komissio korostaa, jos näin ei olisi, yritysten kannattaisi ensimmäisessä
asiassa tehtävässä tutkimuksessa antaa kaikki sellaiset asiakirjat, joiden nojalla
voidaan näyttää toteen toinen kilpailusääntöjen rikkominen, jolloin ne välttyisivät
kaikilta tätä koskevilta seuraamuksilta. Tällainen ratkaisu menisi pidemmälle kuin
on tarpeen salassapitovelvollisuuden noudattamisen ja puolustautumisoikeuksien
kunnioittamisen takaamiseksi ja se näin ollen estäisi perusteettomasti komissiota
täyttämästä tehtäväänsä kilpailusääntöjen noudattamisen valvojana
yhteismarkkinoilla.
- 478.
- Edellä esitetyt seikat huomioon ottaen tämä kanneperuste on hylättävä.
d) Kanneperuste, joka koskee sitä, ettei todisteena voida käyttää sitä, että
kieltäydytään vastaamasta tietojensaantipyyntöihin tai esittämästä asiakirjoja
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
- 479.
- Elf Atochem ja BASF katsovat, että komissio ei voi käyttää todisteena siitä, että
yhteisön oikeutta olsi rikottu tai että ne olisivat osallistuneet sen rikkomiseen, sitä,
että ne eivät ole vastanneet tietojensaantipyyntöihin- ja vaatimuksiin tai esittäneet
asiakirjoja. Tämä pitää sitä suuremmalla syyllä paikkansa, koska näille
kieltäytymisille on olemassa objektiiviset syyt.
- 480.
- Komissio väittää, ettei mikään päätöksessä oleva tue tällaista väitettä.
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 481.
- Tämän kanneperusteen tarkastelemiseksi on tehtävä ero kilpailusääntöjen
rikkomista koskevien todisteiden ja niiden todisteiden välille, jotka koskevat
yritysten osallistumista kyseiseen rikkomiseen.
Kilpailusääntöjen rikkomista koskevat todisteet
- 482.
- Vaikka on totta, että komissio on suoraan tai välillisesti viitannut siihen, että
yritykset ovat kieltäytyneet vastaamasta tiettyihin kysymyksiin (Päätöksen 6 kohdan
loppuosa, 8 kohdan loppuosa, 9 kohdan 3 alakohta, 14 kohdan 1 alakohta, 16
kohdan 1 alakohta, 18 kohdan 1 alakohta, 20 kohdan 3 ja 4 alakohta, 26 kohdan
3 ja 5 alakohta ja 37 kohdan 2 alakohta), komissio ei sen sijaan ole missään kohdin
Päätöksessä käyttänyt tätä seikkaa todisteena rikkomisesta.
- 483.
- Komissio on tosiasiassa näissä useissa kohdissa tyytynyt toteamaan, että koska se
ei ole onnistunut saamaan yrityksiltä pyydettyjä tietoja, sen on pitänyt turvautua
muihin seikkoihin esittääkseen näytön kilpailusääntöjen rikkomisesta ja että sen on
erityisesti pitänyt tavallista enemmän turvautua käytössään olevista tiedoista
tehtäviin päätelmiin.
- 484.
- Kanneperusteen tämä osa on näin ollen hylättävä.
Todisteet osallisuudesta kilpailusääntöjen rikkomiseen
- 485.
- Kun kyse on vain siitä, ovatko yritykset olleet osallisina toteutetuiksi väitettyihin
yhteistoimintajärjestelyihin, yksittäisellä kantajalla ei ole oikeutta riitauttaa
todisteita, joita käytetään osoittamaan muiden yritysten osallisuus rikkomiseen.
Tämän kanneperusteen tarkastelu rajoittuu siis sen määrittelemiseen, onko
komissio käyttänyt kantajina olevia ICI:ä ja Elf Atochemiä vastaan todisteena
niiden osallisuudesta kyseiseen rikkomiseen sitä, että ne ovat kieltäytyneet
vastaamasta tietojensaantipyyntöihin tai että niille on ollut mahdotonta vastata
niihin.
- 486.
- Vaikka kantajat eivät ole voineet yksilöidä niitä Päätöksen kohtia, joista ilmenisi,
että niiden kieltäytymistä vastaamasta komission esittämiin tietojensaantipyyntöihin
ja -vaatimuksiin olisi käytetty todisteena niiden osallisuudesta toteutetuksi väitettyyn
rikkomiseen, on todettava, että Päätöksen 26 kohdan 1 alakohdan lopussa todetaan,
että komissio on myöskin ottanut huomioon kunkin tuottajan aseman tässä
yhteistoimintajärjestelyssä ja todisteet kunkin tuottajan osallistumisesta siihen.
Jokainen tuottaja on saanut kaikki tarpeelliset tiedot hallinnollisen menettelyn
kuluessa.
- 487.
- Näihin tietoihin kuuluivat myös asiakirjat, joiden otsikkona oli kutakin yritystä
koskevat erityiset seikat ja jotka olivat väitetiedoksiannon liitteinä.
- 488.
- Elf Atochemin tapauksessa tässä asiakirjassa todettiin otsakkeen pääasialliset
todisteet osallisuudesta rikkomiseen seuraavaa: [Yritys] kieltäytyy toimittamasta
asetuksen N:o 17 11 artiklan perusteella mitään tietoa osallistumisestaan
kokouksiin.
- 489.
- Se, että kieltäydytään vastaamasta tietojensaantipyyntöihin tai että niihin on ollut
mahdotonta vastata, ei sellaisenaan voi olla todiste yrityksen osallistumisesta
yhteistoimintajärjestelyyn.
- 490.
- Arvioitaessa sitä, onko Elf Atochem osallistunut yhteistoimintajärjestelyyn, on siis
jätettävä huomiotta tämä seikka, jonka komissio on maininnut.
- 491.
- Mitään samankaltaista mainintaa ei ole ICIä koskevissa erityisissä seikoissa.
Koska näin ollen ei ole mitään merkkiä siitä, että komissio olisi käyttänyt todisteena
osallistumisesta yhteistoimintajärjestelyyn sitä, että tämä yritys on kieltäytynyt
vastaamasta tietojensaantipyyntöihin tai että sen on ollut mahdotonta vastata niihin,
tämä kanneperuste, siltä osin kuin ICI on sen esittänyt, on hylättävä
perusteettomana.
e) Asiakirjojen tiedoksiantamatta jättämistä koskeva kanneperuste
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
- 492.
- Wacker ja Hoechst väittävät ensinnäkin, että ammattijulkaisun otteet eivät olleet
väitetiedoksiannon liitteinä vaikka ne mainittiin väitetiedoksiannossa olevassa
liiteluettelossa, joten kyseisiä otteita ei voida käyttää niitä vastaan. Toiseksi kantajat
väittävät, että ICI:n 15.4.1981 päivättyä muistiota, johon komissio vetoaa, ei ollut
mainittu väitetiedoksiannossa eikä liitetty siihen. Antaessaan vastauksen vastaajan
vastineeseen kantajat huomauttivat, että tätä muistiota ei ole koskaan esitetty niille.
- 493.
- Hüls esittää, ettei ICI:n 15.4.1981 päivättyä muistiota voida pitää sellaisena
todisteena, jota voitaisiin käyttää sitä vastaan, sillä sitä ei ollut liitetty
väitetiedoksiantoon.
- 494.
- Lisäksi se väittää, että väitetiedoksiannon liite 15, joka koskee neljän saksalaisen
tuottajan myyntejä toisaalta vuoden 1984 ensimmäisen neljänneksen aikana ja
toisaalta koko vuoden 1984 aikana, on jätettävä huomiotta käsittelyssä, sillä se on
laadittu sellaisten tietojen perusteella, joista ei ole annettu tietoa (em. asia AEG
v. komissio, tuomion 30 kohta).
- 495.
- Komissio huomauttaa, että väitetiedoksiannon liitteinä oli otteita
ammattijulkaisuista. Lisäksi se toteaa, että vaikka ICI:n 15.4.1981 päivättyä
muistiota ei ollut liitetty väitetiedoksiantoon, se on kuitenkin lähetetty asianosaisille
28.7.1988. Tästä ei siis voida päätellä mitään seurauksia Päätöksen lainmukaisuuden
osalta. Lopuksi komissio väittää, että siltä osin kuin Wackerin ja Hoechstin
kanneperuste perustuu siihen, ettei tätä asiakirjaa olisi annettu tiedoksi, kyseinen
peruste on työjärjestyksen 48 artiklan 2 kohdan nojalla jätetävä tutkimatta.
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 496.
- Ensinnäkin on ilmeistä, että otteet ammattijulkaisuista olivat osa väitetiedoksiantoa
(erityisliite, jonka otsikkona oli hintoja koskevat aloitteet). Jos Wacker ja Hoechst
eivät kuitenkaan olisi saaneet niitä, on todettava, että kyse on asiakirjoista, jotka
luonteensa puolesta olivat julkisia. Näin ollen sillä, ettei näitä asiakirjoja ole annettu
tiedoksi, mikäli se osoitetaan toteen, ei voi olla merkitystä Päätöksen
lainmukaisuuden kannalta.
- 497.
- Toiseksi on todettava, ettei missään säännöksessä kielletä komissiota antamasta
asianosaisille tiedoksi väitetiedoksiannon jälkeen uusia asiakirjoja, joiden komissio
katsoo tukevan väitteitänsä, kunhan komissio antaa yrityksille tarpeeksi aikaa niitä
koskevien huomautusten esittämiselle (em. asia AEG v. komissio, tuomion 29
kohta). Tällöin sillä seikalla, ettei jotain asiakirjaa ole mainittu väitetiedoksiannossa
eikä liitetty siihen, ei sellaisenaan ole merkitystä Päätöksen lainmukaisuuden
kannalta. Kantajat eivät myöskään väitä, että sen jälkeen, kun komissio on
lähettänyt niille jäljennöksen tästä asiakirjasta 27.7.1988 päivätyssä kirjeessä ja
todennut asiakirjan merkityksen käytetyksi väitetyn kiintiöjärjestelmän kannalta, ne
eivät olisi voineet tehokkaasti esittää sitä koskevia huomautuksiaan. Itse asiassa
niillä on ollut mahdollisuus ilmaista näkemyksensä sekä kirjallisesti että suullisesti.
- 498.
- Kolmanneksi on todettava, että tämä kanneperuste, siltä osin kuin se perustuu
siihen, ettei tätä asiakirjaa olisi koskaan annettu tiedoksi Wackerille ja Hoechstille,
on uusi, vasta vastaajan vastineeseen annetussa vastauksessa esitetty peruste. Koska
ei ole esitetty selvitystä siitä, että kyseinen peruste perustuisi käsittelyn aikana esille
tulleisiin oikeudelliseen perusteeseen tai tosiseikkoihin, se on jätettävä tutkimatta
työjärjestyksen 48 artiklan 2 kohdan nojalla.
- 499.
- Neljänneksi on todettava, että väitetiedoksiannon liite 15 ei muodosta itsenäistä
todistetta vaan siinä esitetään, tiivistetysti tosin, sellaisia laskelmia, jotka komissio
on tehnyt tukeakseen liitteestä 10 tekemiään johtopäätöksiä. Nämä johtopäätökset
on täysimääräisesti esitetty väitetiedoksiannossa, ja kantaja on voinut esittää
huomautuksensa niistä ajoissa. Vaikka oletettaisiin, ettei liitettä 15 voida ottaa
tutkittavaksi, koska siinä ei ole riittävästi tietoja, ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuimen tehtävänä olisi näin ollen joka tapauksessa tarkastaa niiden
johtopäätösten paikkansapitävyys, jotka komissio on Päätöksen 14 kohdassa tehnyt
väitetiedoksiannon liitteestä 10.
- 500.
- Tämä kanneperuste on näin ollen hylättävä.
f) Asiakirjojen viivästynyttä tiedoksiantoa koskeva kanneperuste
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
- 501.
- BASF väittää, että väitetiedoksiannon liite 3, joka on ratkaiseva todistuskappale,
on annettu sille kokonaisuudessaan tiedoksi vasta 6.9.1988 pidetyssä suullisessa
käsittelyssä. Huolimatta kyseisessä käsittelyssä esitetystä pyynnöstä kantajalle ei näin
ollen ole annettu tilaisuutta ilmaista kantaansa kyseisestä asiakirjasta, mikä on
vastoin asetuksen N:o 99/63 3, 4 ja 7 artiklaa.
- 502.
- Komissio huomauttaa, että tämä kanneperuste ei koske itse liitettä 3 vaan siihen
käsin kirjoitettuja huomautuksia, joita on mahdoton lukea. Kantaja on kuitenkin
saanut riittävästi selvää näistä huomautuksista.
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 503.
- On selvää, että väitetiedoksiannon liitteen 3 muodostavat asiakirjat oli liitetty
kyseiseen väitetiedoksiantoon, sellaisena kuin tiedoksianto oli osoitettu kantajalle
5.4.1988. Kanneperuste rajoittuu siis koskemaan vain tähän liitteeseen kuuluville
neljälle sivulle käsin kirjoitettujen huomautusten, joita on mahdoton lukea,
puhtaaksikirjoitetun version viivästyneeksi väitettyä tiedoksiantoa.
- 504.
- Samoin on selvää, että kantaja on saanut käsin kirjoitettujen huomautusten
puhtaaksikirjoitetun version kokonaisuudessaan vasta 6.9.1988 pidetyssä suullisessa
käsittelyssä.
- 505.
- Kuitenkin ainoa käsin kirjoitettu huomautus, johon komissio aikoi Päätöksessä
vedota, oli nimenomaisesti mainittu väitetiedoksiannon liitteessä, joka koski tiedossa
olleita hinta-aloitteita. Tästä seuraa, että kantajalla on ollut kaikki mahdollisuudet
esittää tätä koskevat huomautuksensa.
- 506.
- Tämä kanneperuste on näin ollen hylättävä.
- 507.
- Kaikki edellä esitetyt seikat huomioon kanneperusteet, jotka koskevat sitä, ettei
komission kantajia vastaan esittämiä todisteita voitaisi käyttää kantajia vastaan, on
hylättävä, jollei edellä kohdassa 490 todetusta muuta johdu.
2. Asian selvittäminen
- 508.
- Kantajien tältä osin esittämät perustelut sisältävät lähinnä kaksi kanneperustetta tai
kanneperusteiden joukkoa. Ensinnäkin kantajat kiistävät komission niitä vastaan
käyttämien tietynlaisten asiakirjojen näyttöarvon. Toiseksi ne moittivat komissiota
siitä, että se on jättänyt noudattamatta asian selvittämistä koskevia periaatteita.
a) Komission käyttämien tietynlaisten todisteiden näyttöarvon puuttumista
koskeva kanneperuste
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
- 509.
- LVM ja DSM väittävät, että Alankomaiden rikosprosessioikeuden periaatteiden ja
Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimuksen 6 artiklassa tarkoitettua
oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevan oikeuden mukaan (asia Kostovski,
Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 20.11.1989, A-sarja, nro 166, 39 ja 44
kohta; välillisesti asia T-4/89, BASF v. komissio, tuomio 17.12.1991, Kok. 1991, s.
II-1523, 6472 kohta ja asia T-6/89, Enichem Anic v. komissio, tuomio 17.12.1991,
Kok. 1991, s. II-1623, 6973 kohta) näyttö jollekin vastaisista seikoista ei voi
perustua yksinomaan vastaajan lausumiin eikä niiden muiden yritysten, joita
epäillään rikkomisesta, lausumiin, ja että näiden lausumien paikkansapitävyyttä on
lähtökohtaisesti epäiltävä, minkä vuoksi niitä voidaan käyttää vain esittäjäänsä
vastaan, eikä näyttö myöskään voi perustua puolivirallisiin asiakirjoihin, joiden
luotettavuus ja paikkansapitävyys ovat niiden luonteen vuoksi kyseenalaisia.
- 510.
- Näin ollen Päätös on tässä tapauksessa kantajien mukaan kumottava, koska se
perustuu yksinomaan tällaisiin asiakirjoihin ja koska sen tueksi ei ole esitetty
lainmukaisia todisteita.
- 511.
- Komissio esittää tätä vastaan, että Alankomaiden rikosprosessioikeuden
säännöksillä ja edellä mainitun asiassa Kostovski annetun tuomion
tarkoitushakuisen laajalla tulkinnalla ei ole merkitystä yhteisön kilpailusääntöjen
soveltamisen kannalta. Kyseisten rikosprosessioikeuden säännösten ja kyseisen
tuomion johdosta asetuksen N:o 17 11 ja 14 artikla menettäisivät kaiken käytännön
merkityksensä.
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 512.
- Ensinnäkään missään säännöksessä tai millään yhteisön oikeuden yleisellä
periaatteella ei kielletä komissiota käyttämästä kantajien mainitseman kaltaisia
tietoja ja asiakirjoja. Toiseksi on todettava, että jos kantajien väite hyväksyttäisiin,
komissiolle kuuluva todistustaakka perustamissopimuksen 85 ja 86 artiklan
vastaisista menettelyistä olisi mahdoton täyttää, mikä olisi yhteensopimaton
perustamissopimuksessa komissiolle uskotun näiden määräysten moitteetonta
soveltamista koskevan valvontatehtävän kanssa.
- 513.
- Erityisesti on todettava, että kantajat menettelevät väärin vedotessaan väitteensä
tueksi edellä mainittuihin asiassa BASF vastaan komissio annettuun tuomioon ja
asiassa Enichem Anic vastaan komissio annettuun tuomioon. Kantajien
mainitsemien tuomioiden perusteluista nimittäin ilmenee, että sen sijaan, että
ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin olisi katsonut, ettei yritysten lausumilla
lähtökohtaisesti olisi näyttöarvoa, se on katsonut, että noissa tapauksissa niillä
asiakirjoilla, joihin vedottiin, ei ollut sitä merkitystä ja vaikutusta, minkä komissio
katsoi niillä olevan.
- 514.
- Näin ollen kantajien esittämät kanneperusteet limittyvät yhteen sen kysymyksen
kanssa, joka koskee sen selvittämistä, tukevatko komission esittämät todisteet sen
tekemiä tosiasiaväitteitä.
b) Asian selvittämistä koskevien sääntöjen noudattamatta jättämistä koskeva
kanneperuste
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
- 515.
- LVM, Elf Atochem, BASF, DSM, Wacker, Hoechst ja ICI väittävät erityisten
kanneperusteiden yhteydessä, että komissio ei ole noudattanut syyttömyysolettamaa
koskevaa periaatetta eikä suoriutunut sille kuuluvasta todistustaakasta.
- 516.
- Ne huomauttavat, että Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimuksen 6 artiklassa
taattu syyttömyysolettama on yksi yhteisön oikeuden yleisistä periaatteista ja että
sitä sovelletaan täysimääräisesti perustamissopimuksen 85 ja 86 artiklaa
sovellettaessa (em. asia ACF Chemiefarma v. komissio, tuomion 153 kohta; asia
6/72, Europemballage ja Continental Can v. komissio, tuomio 21.2.1973, Kok. 1973,
s. 215; yhdistetyt asiat 40/7348/73, 50/73, 54/73, 55/73, 56/73, 111/73 ja 114/73,
Suiker Unie ym. v. komissio, tuomio 16.12.1975, Kok. 1975, s. 1663, 301 kohta;
yhdistetyt asiat 29/83 ja 30/83, CRAM ja Rheinzink v. komissio, tuomio 28.3.1984,
Kok. 1984, s. 1679; em. asia BASF v. komissio, tuomion 70 ja 71 kohta ja em. asia
Enichem Anic v. komissio, tuomion 70 kohta).
- 517.
- Näin ollen on todettava, että olivatpa komission asian selvittämisessä kohtaamatkäytännön vaikeudet millaisia tahansa, todistustaakka tapahtuneeksi väitetystä
kilpailusääntöjen rikkomisesta kuuluu komissiolle vastapainona sille myönnetyille
laajoille tutkintavaltuuksille (em. yhdistetyt asiat Hoechst v. komissio ja em. asia
Dow Benelux v. komissio).
- 518.
- Tätä varten komissio ei voi turvautua vain väitteisiin, olettamuksiin tai
johtopäätöksiin. Sen on kantajien mukaan turvauduttava painaviin, täsmällisiin ja
yhtäpitäviin indisioihin (ks. esim. em. asia Europemballege ja Continental Can v.
komissio, tuomion 3137 kohta; em. asia United Brands v. komissio, tuomion
264267 kohta; em. yhdistetyt asiat Suiker Unie ym. v. komissio, tuomion 166
kohta; julkisasiamies Sir Gordon Slynnin em. yhdistetyissä asioissa Musique
Diffusion Française ym. v. komissio antama ratkaisuehdotus, Kok. 1983, s. 1914 ja
yhdistetyt asiat C-89/85, C-104/85, C-114/85, C-116/85, C-117/85 ja C-125/85 C-129/85, Ahlström Osakeyhtiö ym. v. komissio, tuomio 31.3.1993, Kok. 1993, s. I-1307); lisäksi tosiseikkojen ja niistä tehtyjen johtopäätösten välillä on oltava välitön
syy-yhteys ja näiden johtopäätösten on oltava kohtuudella ja objektiivisesti arvioiden
kiistattomia (asia 56/65, LTM, tuomio 30.6.1966, Kok. 1966, s. 337, 361 ja 362.
- 519.
- Päinvastoin, perustamissopimuksen 85 artiklan rikkomisesta moitituille yrityksille
on koiduttava epävarmuuden tuoma etu. Niiden ei myöskään välttämättä tarvitse
osoittaa komission väitteitä vääriksi vaan ainoastaan horjuttaa niiden uskottavuutta
tai osoittaa, että niitä ei ole perusteltu riittävästi (julkisasiamies Sir Gordon Slynnin
ratkaisuehdotus em. yhdistetyissä asioissa Musique Diffusion française ym. v.
komissio, Kok. 1983, s. 1914, erityisesti s. 1931). Jos näin ei olisi, todistustaakka
kääntyisi lainvastaisesti yritysten osalta; yritysten olisi tällöin esitettävä negatiivinen
näyttö siitä, että ne eivät ole osallistuneet yhteistoimintajärjestelyyn, ja niillä näin
ollen olisi ylivoimainen näyttövelvollisuus.
- 520.
- Komissio on kantajien mukaan rikkonut tässä tapauksessa näitä periaatteita ja
sääntöjä.
- 521.
- LVM ja DSM nimittäin väittävät, että sen sijaan, että komissio olisi perustanut
Päätöksen toteennäytettyihin tosiseikkoihin, se on perustanut sen epäsuoriksi
luonnehtimiinsa todisteisiin, jotka tosiasiassa ovat vain väitteitä, olettamuksia ja
päätelmiä (ks. esimerkiksi Päätöksen 9, 16, 20 ja 23 kohta).
- 522.
- Elf Atochemin mukaan komissio, joka on kyseisen kantajan mukaan myöntänyt
käytössään olleiden todisteiden heikkouden (Päätöksen 3138 kohta), ei ole
perustellut niiden tietojen paikkansapitävyyttä, joihin sen tekemä analyysi perustuu,
eikä myöskään tekemiensä arviointien paikkansapitävyyttä. Komissio on tosiasiassa
pelkästään olettanut, että ICI:n tiloista löydettyihin, vuonna 1980 tehtyihin
ehdotuksiin perustuva kokonaissuunnitelma olisi olemassa, ja eräiden tuottajien
välisten sellaisten kokousten perusteella, joiden aiheen osalta komissio myöntää,
ettei sillä ole mitään tietoa niistä, sen on olettanut, että kyseinen suunnitelma olisi
pantu täytäntöön. Se ei kuitenkaan ole voinut näyttää toteen kunkin tuottajan
osallistumista siihen, mitä se luonnehtii yhteisiksi aloitteiksi, eikä myöskään niiden
yritysten tarkoitusperien yhtäläisyyttä, joita se moittii yhdessä toteutetusta
kilpailusääntöjen rikkomisesta.
- 523.
- BASF:in mukaan komission tässä tapauksessa käyttämä asian selvittämistapa johtaa
kehäpäätelmään. Komissio ensiksikin olettaa, että esitetyillä todisteilla on tietty
merkitys, ja tämän jälkeen käyttää näitä samoja todisteita osoittamaan, että niillä
on tämä etukäteen päätetty merkitys, jonka komissio on katsonut niillä olevan.
Tämä johtaa kantajan mukaan todistustaakan kääntymiseen, mitä ei voida hyväksyä.
Ei myöskään voida hyväksyä väitettä, jonka mukaan raskauttavien asiakirjojen,
esimerkiksi tuottajien välisiä kokouksia koskevien asiakirjojen puuttuminen, voisi
luoda syyllisyysolettaman. Asiakirjojen puuttuminen on sitä paitsi väistämätöntä
ottaen huomioon, että ensimmäisen tutkimuksen ja väitetiedoksiannon välillä oli
kulunut vuosia.
- 524.
- Wacker ja Hoechst väittävät, että käyttäessään väärin indisioita komissio on
rikkonut asian selvittämistä koskevia sääntöjä. Komission tekemässä päätelmässä
nimittäin johdetaan täytäntöönpanotoimien olemassaolosta erityisen
puitesopimuksen olemassaolo ja päinvastoin, mutta komissio ei ole koskaan
näyttänyt toteen tämän puitesopimuksen tai täytäntöönpanotoimien olemassaoloa.
- 525.
- SAV väittää tässä tapauksessa, että koska komissio myöntää, ettei sillä ole
käytössään olennaisia todisteita tiettyjen yritysten, muun muassa kantajan,
osallistumisesta yhteistoimintajärjestelyyn, näyttö tästä johdetaan kunkin järjestelyyn
osallistuneeksi oletetun yrityksen osalta sen kuulumisesta kokonaisvaltaisesti
tarkasteltuun yhteistoimintajärjestelyyn. Komissio on tosiasiassa päätellyt
pelkästään siitä, että tietyt yritykset ovat osallistuneet yhteistoimintajärjestelyyn, sen,
että kaikki yritykset ovat osallistuneet siihen (Päätöksen 25 kohta). Itse asiassa niillä
kolmella todisteella, joilla on pyritty osoittamaan, että SAV on osallistunut
yhteistoimintajärjestelyyn, ei ole mitään näyttöarvoa.
- 526.
- ICI korostaa, että todisteet eivät tässä tapauksessa riitä perustelemaan
vakuuttavasti komission tosiseikkoja koskevia väitteitä. Tämä koskee kantajan
mukaan kokousten aihetta ja tuottajien näissä yhteyksissä antamiksi väitettyjä
sitoumuksia (Päätöksen 9 kohdan kolmas ja neljäs alakohta), volyymia ja hintoja
koskevan koko järjestelmän käyttöönottoa, samoin kuin päätelmää, jonka mukaan
hinnat ovat seurausta yhteistoiminnasta, sekä vielä suunnitteluasiakirjojen ja
komission tosiseikoista myöhemmin tekemien toteamusten välistä kausaalisuhdetta
(Päätöksen 24 kohdan toinen alakohta ja 30 kohdan toinen alakohta).
- 527.
- Joka tapauksessa on niin, että nämä tosiseikkoja koskevat väitteet eivät ICI:n
mukaan riitä perustelemaan komission niistä tekemiä oikeudellisia päätelmiä, jotka
koskevat sopimuksen tai yhdenmukaistetun menettelytavan olemassaoloa sekä
vaikutuksia jäsenvaltioiden väliseen kauppaan (em. asia United Brands v. komissio,
tuomion 248267 kohta ja julkisasiamies Sir Gordon Slynnin ratkaisuehdotus em.
yhdistetyissä asioissa Musique diffusion française v. komissio, Kok. 1983, s. 1930,
erityisesti sivu 1931).
- 528.
- Hüls väittää, että komissio on mitään selitystä antamatta luonnehtinut Päätöksessä
varmaksi sitä, mikä komission 24.11.1987 päivätyssä kirjeessä, jossa kantajalta
pyydettiin tietoja, oli vasta todennäköistä. Komissiolla on tosiasiassa
tietojensaantipyynnön esittämisestä lähtien ollut ennakkokäsitys siitä, että kantaja
oli rikkonut perustamissopimuksen 85 artiklaa.
- 529.
- Vastineena tähän komissio väittää lähinnä, että se ei ole jättänyt täyttämättä sille
kuuluvaa todistustaakkaa. Komissio katsoo, että sillä oli käytössään riittävästi
todisteita, jotta se pystyi toteamaan kilpailusääntöjä rikotun (Päätöksen 23 kohta).
Tämän väitteen mahdollinen virheellisyys riippuu pääasian aineellisesta arvioinnista.
Komissio huomauttaa erityisesti, että turvautuminen epäsuoriin todisteisiin on
sallittua (ks. erityisesti em. asia ICI v. komissio, tuomio 14.7.1972, 6468 kohta; em.
asia CRAM ja Rheinzink v. komissio, tuomion 1620 kohta ja em. yhdistetyt asiat
Ahlström Osakeyhtiö ym. v. komissio, tuomion 71 kohta). Tämä on lisäksi
välttämätöntä ottaen huomioon, että eurooppalaiset elinkeinoelämän eri tahot ovat
tulleet entistä tietoisimmiksi kilpailuoikeuden merkityksestä. Lisäksi komissio
huomauttaa, että todisteita ei pidä tarkastella muista erillään vaan kokonaisuutena
(em. asia ICI v. komissio, tuomio 14.7.1972, 68 kohta; em. asia CRAM Rheinzink
v. komissio, tuomion 20 kohta ja em. yhdistetyt asiat Ahlström Osakeyhtiö ym. v.
komissio, tuomion 163 kohta) ja että yksittäisiä todisteita ei voida irrottaa siitä
yhteydestä, mihin ne kuuluvat (em. yhdistetyt asiat SIV ym. v. komissio, tuomion
9194 kohta).
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 530.
- Tämän kanneperusteen tarkastelu liittyy läheisesti sen kanneperusteen tarkasteluun,
jonka juuri nämä samat kantajat ovat esittäneet ja joka koskee tosiseikkojen
ilmeisiä arviointivirheitä, joita komission väitetään tehneen, kun se katsoi, että
kilpailusääntöjä oli rikottu ja että yritykset olivat osallisina tässä rikkomisessa.
- 531.
- Tämän vuoksi tätä kanneperustetta on tarkasteltava myöhemmin, jotta sitä voidaan
tarkastella samanaikaisesti muiden pääasiaa koskevien aineellisten
kanneperusteiden kanssa.
B Perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdan rikkomisen kiistäminen
- 532.
- Kaikki kantajat kyseenalaistavat komission tosiseikoista tekemän arvioinnin. Vain
SAV väittää kiistävänsä ainoastaan osallisuutensa toteutetuksi väitettyyn
yhteistoimintajärjestelyyn, ja se perustelee tätä sillä, ettei se ollut tietoinen
kyseisestä järjestelystä. Osoittaakseen, ettei se ole osallistunut tähän
yhteistoimintajärjestelyyn, se kuitenkin kiistää myös, ainakin osittain, komission
määrittelemät tosiseikat. Näitä viimeksi mainittuja väitteitä tarkastellaan tässä
kappaleessa.
- 533.
- Lisäksi kantajat arvostelevat komission tosiseikoista tekemää oikeudellista
luonnehdintaa.
- 534.
- Tosiseikkoja koskevia väitteitä ja oikeudellista arviointia koskevia väitteitä on
tarkasteltava peräkkäin.
1. Tosiseikat
Päätöksen sisältö tiivistetysti
- 535.
- Päätöksen ensimmäisessä osassa, jonka otsikkona on Tosiseikat, komissio on
johdantokappaleen ensimmäisessä alakappaleessa yksilöinyt ne yritykset, joita
Päätös koskee, ja ilmoittanut joitain tietoja, jotka koskevat erityisesti kyseistä
tuotetta, PVC-markkinoita ja alan ylikapasiteettitilannetta.
- 536.
- Toisessa alakappaleessa se on kuvaillut kilpailusääntöjen rikkomista tarkastelemalla
peräkkäin seuraavaa viittä seikkaa: yhteistoimintajärjestelyn alkuperää (Päätöksen
7 kohta), tuottajien kokouksia (8 ja 9 kohta), kiintiöjärjestelmää (1014 kohta),
kansallisilla markkinoilla tapahtuvaan myynnin valvontaa (15 ja 16 kohta) ja
tavoitehintoja ja hinta-aloitteita (1722 kohta).
- 537.
- Yhteistoimintajärjestelyn alkuperän osalta komissio on tukeutunut lähinnä kahteen
ICI:n toimitiloista löydettyyn asiakirjaan, jotka ovat väitetiedoksiannon liitteenä 3
(jäljempänä niitä nimitetään yhdessä suunnitteluasiakirjoiksi). Näistä asiakirjoista
ensimmäisen otsikkona on valvontalista ja toisen ehdotuksiin annettu vastaus,
ja ne muodostavat komission mukaan yhteistoimintajärjestelyn luomista koskevan
suunnitelman.
- 538.
- Tuottajien kokousten osalta komissio on erityisesti viitannut vastauksiin, joita eräät
tuottajat antoivat niihin tietojensaantipyyntöihin, joita komissio niille osoitti
Päätöksen tekemistä edeltäneessä hallinnollisessa menettelyssä.
- 539.
- Kiintiöjärjestelmän osalta komissio on kuvaillut tosiseikkoja useiden asiakirjojen
perusteella. Niinpä se on viitannut kolmeen asiakirjaan, jotka ovat
väitetiedoksiannon liitteinä 6, 7 ja 9 ja joista sen mukaan ilmenee, että PVC:n
tuottajat ovat keskenään ottaneet käyttöön korvausjärjestelmän, jolla pyritään
vahvistamaan kiintiöjärjestelmää. Ensimmäinen asiakirja, jonka otsikkona on
taakan jako, on ICI:n toimitiloista löydetty käsinkirjoitettu asiakirja, toinenasiakirja on peräisin ICI:ltä mutta löydetty erään kolmannen tuottajan luota
(jäljempänä Alcudia-asiakirja) ja viimeinen asiakirja on DSM:n sisäinen asiakirja
(jäljempänä DSM-asiakirja), joka on löydetty kyseisen yrityksen toimitiloista.
Komissio on myös tukeutunut kahteen muuhun asiakirjaan eli 15.4.1981 päivättyyn
muistioon, joka on löydetty ICI:n toimitiloista ja joka sisältää Montedisonin
petrokemian jaoston pääjohtajan viestin (jäljempänä 15.4.1981 päivätty muistio;
komissio antoi sen tiedoksi kantajille 27.7.1988 päivätyssä kirjeessään) ja Atochemin
toimitiloista löydettyyn taulukkoon (jäljempänä Atochem-taulukko;
väitetiedoksiannon liite 10).
- 540.
- Komissio on myyntien valvontajärjestelmän osalta, joiden ehtojen mukaan tiettyjen
suurten kansallisten markkinoiden kotimaiset tuottajat ilmoittavat toisilleen
kullakin näistä markkinoista myymänsä tonnimäärät, tukeutunut lähinnä joukkoon
Solvayn toimitiloista löytyneitä taulukoita (jäljempänä Solvay-taulukot), jotka ovat
väitetiedoksiannon liitteinä 2040. Komissio on myös tukeutunut Solvayn 25.2.1988
ja Shellin 3.12.1987 tietojensaantipyyntöihin antamiin vastauksiin. Nämä vastaukset
olivat väitetiedoksiannon liitteinä 41 ja 42.
- 541.
- Hinta-aloitteiden osalta komissio on lähinnä tukeutunut useiden PVC:n tuottajien
sisäisiin asiakirjoihin, jotka ovat väitetiedoksiannon liitteinä P1P70, samoin kuin
ajanjaksoa 19801984 koskeviin ammattijulkaisujen otteisiin, jotka ovat
väitetiedoksiannon numeroimattomina liitteinä.
- 542.
- Kolmannessa alakappaleessa komissio on esittänyt muutamia huomauksia erityisesti
yhteistoimintajärjestelyn olemassaoloa koskevasta näytöstä (Päätöksen 23 ja 24
kohta). Se toteaa seuraavaa: Tässä asiassa kyseessä olevan kilpailusääntöjen
rikkomisen laadun vuoksi kaikkia päätöksiä on suurelta osin perusteltava
epäsuorilla todisteilla: on mahdollista, että ainakin osa tosiseikoista, jotka
muodostavat 85 artiklan rikkomisen, on näytettävä toteen muista toteennäytetyistä
seikoista tehtävien loogisten päätelmien avulla. (Päätöksen 23 kohta.) Lueteltuaan
tärkeimmät todisteet, joiden se katsoo tukevan Päätöstään, komissio on korostanut,
että tässä tapauksessa kaikkia erilaisia suoria ja epäsuoria todisteita on
tarkasteltava yhdessä. [ ] Näin ollen jokainen todiste tukee muita todisteita
kyseisten tosiseikkojen osalta ja johdattaa siihen päätelmään, että PVC:n osalta on
otettu käyttöön markkinoiden jakamista ja hintojen vahvistamista koskeva
yhteistoimintajärjestely (Päätöksen 24 kohta).
Kantajien väitteet ja niiden perustelut
- 543.
- Kantajat väittävät, että komissio ei ole onnistunut näyttämään toteen niitä
tosiseikkoja, joiden olemassaoloon se vetoaa.
Yhteistoimintajärjestelyn alkuperä
- 544.
- Kantajien mukaan suunnitteluasiakirjoilla ei ole näyttöarvoa.
- 545.
- Ensinnäkin BASF, DSM, Wacker, Hoechst, Hüls ja Enichem väittävät, ettei asiassa
ole osoitettu kyseisten asiakirjojen koskeneen PVC:tä; väitetiedoksiannon liitteinä
1 ja 2 olevien asiakirjojen ainoa tarkoitus on näin ollen saada uskomaan, että
suunnitteluasiakirjat, jotka ovat väitetiedoksiannon seuraava liite, koskevat kyseistä
toimialaa.
- 546.
- Toiseksi BASF:n ja Enichemin mukaan ei ole näytetty toteen, että nämä asiakirjat
koskisivat muita kuin Britannian markkinoita.
- 547.
- Kolmanneksi BASF, DSM, Wacker, Hoechst, SAV, Hüls ja Enichem väittävät, että
ehdotuksiin annettu vastaus ei ole vastaus valvontalistaan. Kyseisten kantajien
mukaan on itse asiassa niin, että ensiksi mainittu asiakirja on laadittu jälkimmäisenä
mainitun jälkeen ja että ehdotuksiin annetussa vastauksessa käsitellyt aiheet eivät
vastaa valvontalistassa käsiteltyjä aiheita. Kummassakaan suunnitteluasiakirjassa ei
sitä paitsi ole viittausta toiseen asiakirjaan. Lopuksi sillä, että nämä asiakirjat olivat
löydettäessä liitettyinä toinen toiseensa, ei voida muuksi muuttaa sitä, että ne eivät
asiasisältönsä puolesta ole yhdenmukaisia.
- 548.
- Neljänneksi BASF, DSM, Wacker, Hoechst, SAV, Hüls ja Enichem korostavat, että
joku tuntematon henkilö on laatinut suunnitteluasiakirjat ja että ne on tarkoitettu
tuntemattomille; ei siis ole näytetty toteen, että ne eivät yksinkertaisesti olisi vain
ICI:ssä toimivien eri henkilöiden mielipiteenilmaisuja tai että ne olisi osoitettu
muille yrityksille tai saatettu niiden tietoon.
- 549.
- Viidenneksi kantajat väittävät, ettei ole olemassa todisteita kyseisten asiakirjojen
ja niiden laatimisen jälkeisten kilpailua rajoittavien järjestelyjen, jotka komissio
katsoo näyttäneensä toteen, liittymisestä toisiinsa.
- 550.
- Lopuksi BASF:n ja DSM:n mukaan on niin, että vaikka valvontalistassa viitataan
18.9.1980 pidettyyn kokoukseen ilman että siinä olisi muita tarkempia mainintoja,
komissio ei ole näyttänyt toteen, että tämä kokous olisi pidetty tai että kyseessä ei
olisi pelkästään ICI:n sisäinen kokous taikka että kokouksessa olisi tarkasteltu
valvontalistaa tai että kokouksessa olisi päätetty jotain.
Tuottajien kokoukset
- 551.
- BASF huomauttaa, ettei kokousten päivämäärää eikä paikkaa ole täsmennetty.
- 552.
- Kantajat Shelliä lukuunottamatta väittävät, että komissio ei ole näyttänyt toteen,
että näillä kokouksilla olisi ollut kilpailua rajoittava aihe. Päätellessään yritysten
tietojensaantipyyntöihin antamista vastauksista, että tuottajien kokousten aihe oli
lainvastainen, komissio on aiheettomasti jättänyt huomiotta näiden vastausten
sisällön; niistä nimittäin ilmenee, että tuottajien keskustelut koskivat PVC-markkinoiden kehitystä yleensä. Tämä selitys on täysin hyväksyttävissä ottaen
huomioon alaa koetellut kriisi ja se huomattava asiakirja-aineisto, joka vahvistaa
markkinoilla olleen kilpailua. BASF lisää, että komissio ei voi päätellä siitä, ettei
näistä kokouksista ole pöytäkirjoja, että kokoukset olisivat lainvastaisia.
- 553.
- LVM, BASF, DSM ja Enichem väittävät, ettei näitä tuottajien kokouksia voida
millään perusteella yhdistää laadituksi väitettyyn kokonaissuunnitelmaan. Hüls joka
tapauksessa korostaa, ettei kokousten aihetta, jonka väitetään olleen kilpailun
rajoittaminen, voida näyttää toteen suunnitteluasiakirjoilla, koska kyseisillä
asiakirjoilla ei ole näyttöarvoa.
Kiintiö- ja korvausjärjestelmä
- 554.
- Kantajat kiistävät niiden asiakirjojen näyttöarvon, joihin komissio vetoaa.
- 555.
- Kantajat ensinnäkin huomauttavat, että komissio ei voi tehokkaasti vedota
suunnitteluasiakirjoihin (ks. edellä 544 kohta ja sitä seuraavat kohdat).
- 556.
- Toiseksi BASF, Wacker, Hoechst ja Hüls väittävät, että taakan jakoa koskeva
asiakirja ja Alcudia-asiakirja eivät koske PVC:tä ja että alaa tuntemattomat
henkilöt ovat laatineet ne; kyseisten henkilöiden mielipiteet, jotka perustuvat
pirstaleisiin tietoihin ja huhuihin, eivät tämän vuoksi voi muodostaa näyttöä
kilpailusääntöjen rikkomisesta.
- 557.
- Kumpikaan näistä asiakirjoista ei osoita, että korvausjärjestelmä olisi tosiasiallisesti
ollut olemassa ja otettu käyttöön. Sitä paitsi Alcudia-asiakirjassa on maininta
suunnitelma. Lisäksi ICI oli 9.10.1987 tietojensaantipyyntöön antamassaan
vastauksessa ilmoittanut, ettei tällaista järjestelmää ollut koskaan otettu käyttöön.
- 558.
- Kolmanneksi DSM-asiakirjakaan ei näiden kantajien mukaan ole yhtään tämän
todistusvoimaisempi.
- 559.
- Niinpä DSM, BASF ja Hüls huomauttavat, että kyseinen asiakirja on itse asiassa
vain sisäinen markkinatutkimus, jossa verrataan Fidesin yleisiä tilastoja DSM:n
omaan myyntiin. DSM:n mukaan asiakirjassa käytetyllä ilmaisulla korvaus
tarkoitetaan vain Fidesin aiempien virheellisten tietojen korvaamista.
Korvausjärjestelmällä sellaisena kuin komissio sen ymmärtää ei sitä paitsi ole
mitään merkitystä, sillä PVC:n kysyntä oli kasvanut 12 prosenttia vuoden 1982
ensimmäisellä puoliskolla verrattuna edellisen vuoden vastaavaan puoliskoon.
- 560.
- Wacker ja Hoechst huomauttavat, että DSM-asiakirja on ote laajemmasta
asiakirjasta, joten sitä ei voida tarkastella yksinään.
- 561.
- BASF korostaa vielä, että komissio ei ole näyttänyt toteen yhtään tapausta, jossa
tuottajien välillä olisi suoritettu korvauksia; tällaista järjestelmää, jonka toiminnan
yksityiskohtia ei ole näytetty toteen, ei siis ole osoitettu otetun käyttöön.
Tuottajalta toiselle tapahtuneita vähimmäismäärien toimituksia, joihin on ryhdytty
tuotannon pullonkaulien välttämiseksi, ei voida pitää korvauksina.
- 562.
- Neljänneksi Atochem-taulukolla ei ole mitään näyttöarvoa.
- 563.
- Elf Atochem väittää, että vaikka tämä asiakirja löydettiin Atochemin toimitiloista,
se itse asiassa on vieras tälle yritykselle, ja että se on löytynyt operatiivista vastuuta
vailla olevan henkilön toimistosta sellaisten yleisten selvitysten joukosta, jotka eivät
liity PVC:hen.
- 564.
- Lisäksi BASF:n mukaan tämä asiakirja, jonka oletetaan olevan peräisin vuodelta
1984, on laadittu tämän jälkeen, mikä on täysin järjetöntä kiintiöjärjestelmässä.
Wacker ja Hoechst korostavat, että kyseisessä asiakirjassa mainittujen lukujen
alkuperä on tuntematon; kyseiset tiedot voivat joka tapauksessa ilmetä julkisista
tiedoista.
- 565.
- BASF:n, Wackerin, Hoechstin ja Hülsin mukaan komissio on tyytynyt
spekuloimaan, että Atochem-taulukossa ilmenevä lyhenne %T viittaa
tavoitteeseen; saksalaisia tuottajia koskevat tiedot kuitenkin vastaavat tarkalleen
niiden tuotantokapasiteettia vastaavaa osuutta, joten %T voi merkitä osuutta
kokonaiskapasiteetista.
- 566.
- Lisäksi LVM, BASF, DSM ja Enichem huomauttavat, että todelliset myydyt
tonnimäärät eivät vastaa Atochem-taulukossa ilmoitetuja tonnimääriä, mikä
vahvistaa ajatusta siitä, että ilmoitetut luvut ovat vain yrityskohtaisia arvioita.
Tosiasiassa on niin, että komissiolla on käytössään todellisia myyntilukuja vain
kolmesta yrityksestä kolmestatoista yrityksestä ja näiden kolmen yrityksen osalta
vain kuusi lukua yhdestätoista vastaa tosiasiallisia myyntilukuja.
- 567.
- Mitä erityisesti tulee saksalaisiin tuottajiin, BASF:n, Wackerin, Hoechstin ja Hülsin
mukaan niiden myynnit on laskettu yhteen, minkä vuoksi yritysten ja niiden
myyntien yksilöiminen on mahdotonta; tämä toteamus on yhteensopimaton
kiintiöjärjestelmän olemassaolon kanssa. Lisäksi asetetuksi väitettyjen tavoitteiden
ja Hoehcstin tosiasiallisten myyntilukujen vertailusta, sellaisina kuin hyväksytty
tilintarkastustoimisto on kyseiset luvut todennut ja vahvistanut vuoden 1988
lokakuussa, ilmenee huomattavia, suuruudeltaan noin 5 %:n luokkaa olevia eroja.
- 568.
- Viidenneksi BASF kiistää niiden asiakirjojen paikkansapitävyyden, joilla komissio
tukee Atochem-taulukosta tekemäänsä analyysiä.
- 569.
- Liitteistä 1316, jotka koskevat tilastoja tosiasiallisista myyntivolyymeistä, ilmenee
yksinkertaisesti, että tuottajien Fides-järjestelmään tekemät ilmoitukset pitävät
paikkansa. Liitteet 17 ja 19 ovat vain sisäisiä asiakirjoja, joissa viitataan yritysten
itsellensä vahvistamiin myyntitavoitteisiin; liite 18 on ristiriidassa kiintiöjärjestelmän
kanssa, koska ICI ennustaa siinä markkinaosuutensa laskevan tulevina kuukausina.
- 570.
- Kuudenneksi Wacker, Hoechst ja Hüls väittävät, ettei myöskään ICI:n 15.4.1981
päivätyllä muistiolla ole näyttöarvoa. Paitsi että se ei koske PVC:tä, sen merkitys
jää lisäksi hämäräksi.
Myynnin valvonta kansallisilla markkinoilla
- 571.
- Hüls väittää, että Solvay-taulukoiden luonteen vuoksi kyseisillä taulukoilla ei ole
mitään näyttöarvoa. Ne on laadittu vasta jälkikäteen markkinaselvitysten
laatimiseksi sellaisten tietojen perusteella, joiden alkuperä on tuntematon. Kyse on
korkeintaan olettamuksista, jotka koskevat tulevaa liikevaihdon kehitystä ja jotka
eivät kuitenkaan koskaan toteutuneet seuraavana vuonna, ja arvioista, minkä
pyöristetyt luvut osoittavat. Asiakirjat, jotka on laadittu ranskaksi eikä englanniksi,
eivät voi olla muuta kuin Solvayn sisäisiä asiakirjoja.
- 572.
- Toiseksi LVM huomauttaa, että Solvay-taulukolla olisi näyttöarvoa vain, jos ne
pitäisivät paikkansa; niissä on kuitenkin huomattavia eroja todellisiin myyntilukuihin
nähden. Komissio on itse asiassa ottanut huomioon Fidesille toimitettuja väliaikaisia
tietoja eikä Fidesin lopullisia lukuja, jotka ovat ainoita, joista todellinen myynti
ilmenee. Lastaus- ja toimitusajankohdat huomioon ottaen eroja voi esiintyä. Lisäksi
Wacker ja Hoechst väittävät, että saksalaisten tuottajien osalta Solvay-taulukoissa
ei ole mitään yrityskohtaisesti esitettyjä tietoja vaan ainoastaan kokonaislukuja.
- 573.
- Kolmanneksi Hüls korostaa, että jos PVC:n myynnin kokonaismäärä Saksan
markkinoilla (väitetiedoksiannon liite 20) pitää paikkansa Fidesin ilmoitusten
kanssa, siihen ei pitäisi Fidesin järjestelmän sääntöjen mukaan kuulua Dynamite
Nobel AG -nimmiselle yrityksille tehtyjä toimituksia; tällainen virhe osoittaa, että
liitteessä 20 olevat luvut eivät vastaa Fidesin järjestelmän lukuja.
- 574.
- Neljänneksi LVM, BASF, DSM, Montedison ja Enichem moittivat komissiota siitä,
että komissio väittää asiaa toteen näyttämättä, että täsmällisiä myyntilukuja ei olisi
voitu saada ilman tuottajien välistä vapaaehtoista tietojenvaihtoa. Päinvastoin,
Solvay on selostanut valmistelleensa yksin, sisäistä käyttöä varten, ne tilastot, joilla
komissio perustelee syytöksiään. DSM kiistää komission päätelmän, jonka mukaan
täsmällistä arviota kunkin tuottajan markkinaosuuksista ei olisi voitu saada ilman
tuottajien välistä tietojenvaihtoa, ja esittää tästä esimerkkejä. Tosiasiassa kukin
yritys olisi voinut pelkästään niiden tietojen perusteella, jotka olivat helposti
saatavilla, laatia täsmällisiä arvioita kilpailijoiden myynnistä ryhtymättä
lainvastaiseen tietojenvaihtoon. BASF korostaa, että jo pelkkä käsite tietojenvaihto
edellyttää, että yritykset toimivat vastavuoroisesti, mitä juuri ei ole väitetty tehdyn.
Enichem väittää, että vaikka muistiossa, joka liittyy liitteen 34 taulukkoon ja sitä
paitsi ainoastaan siihen, viitataan kollegojen väliseen tietojenvaihtoon, ei ole
täsmennetty, keitä nämä kollegat ovat; kantajan aggressiivinen politiikka huomioon
ottaen kyse voi olla ainoastaan Solvayssa työskentelevistä kollegoista eikä kantajan
palveluksessa olevista kollegoista. Kyse on joka tapauksessa ainoastaan jo
tapahtuneita seikkoja koskevien tietojen vaihdosta eikä ennusteiden vaihdosta.
- 575.
- Lopuksi BASF ja Shell väittävät, että komissio on muunnellut Shellin
tietojensaantipyyntöön antaman vastauksen sisältöä. Shell on nimittäin toisaalta
ilmoittanut, ettei mitään täsmällistä tietoa ollut annettu Solvaylle; kaikki
tämäntyyppinen tietojen antaminen koski myyntiä Länsi-Euroopassa eivätkä Solvay-asiakirjassa, jossa tietoja käsiteltiin maakohtaisesti, olevat tiedot voineet olla
peräisin siitä. Toisaalta Shell lisäsi, että kaikki tämänlaatuiset tiedot oli annettu
sattumanvaraisesti vuoden 1982 tammikuun ja vuoden 1983 lokakuun välillä, kun
taas Solvay-asiakirjat sisälsivät ajanjaksoa 19801984 koskevia tietoja. Nämä
tosiseikat vahvistavat sen, että Solvay-asiakirjat perustuvat julkaistuihin virallisiin
tilastoihin ja asiakaskunnan kanssa olleisiin kontakteihin.
Hinta-aloitteet
- 576.
- BASF, Wacker, Hoechst ja Montedison huomauttavat, että niiden mukaan
suunnitteluasiakirjoilla ei ole näyttöarvoa (ks. edellä 544 kohta ja sitä seuraavat
kohdat).
- 577.
- LVM:n ja DSM:n mukaan tavoitehintojen olemassaolo ei ollut ajateltavissa PVC-markkinoilla; hinnat nimittäin neuvoteltiin tapauskohtaisesti.
- 578.
- LVM, DSM, Wacker ja Hoechst väittävät, ettei väitetiedoksiannon liitteillä P1P70
ole näyttöarvoa, sillä ne ovat jälkikäteen laadittuja yrityksen sisäisiä kertomuksia.
- 579.
- LVM:n BASF:n, DSM:n, Wackerin, Hoechstin, Montedisonin, Hülsin ja Enichemin
mukaan näiden liitteiden perusteella ei missään tapauksessa voida päätellä, että
yritykset olisivat yhdessä sopineet aloitteista, joista yrityksiä moititaan; tosiasiassa
kyseiset aloitteet ovat ainoastaan tulos päätöksistä, jotka yritykset ovat itsenäisesti
tehneet neuvottelematta niistä etukäteen keskenään; yritykset eivät ole tehneet
muuta kuin sopeutuneet älykkäästi markkinaolosuhteisiin.
- 580.
- Kantajat korostavat vielä, että liitteistä P1P70 ja komission niille 3.5.1988
lähettämistä asiakirjoista päinvastoin ilmenee, että kyseessä oli kilpaillut markkinat,
joilla muun muassa hinnat muuttuivat nopeasti ja useasti ja joilla tietyt tuottajat
toimivat aggressiivisesti.
- 581.
-
Ammattijulkaisujen otteet eivät voi muodostaa näyttöä eikä edes indisiota
kilpailusääntöjen rikkomisesta. Ne eivät siis riitä tukemaan komission väitettä.
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 582.
- On todettava, että määritelläkseen yritysten välisen yhteistoimintajärjestelyn
alkuperän komissio on tukeutunut suunnitteluasiakirjojen sanamuotoon, tietoihin,
jotka ICI on niistä antanut vastauksena sille osoitettuun tietojensaantipyyntöön, ja
siihen, että näissä asiakirjoissa kuvaillut suunnitellut menettelytavat ja markkinoilla
harjoitetuksi todetut menettelytavat korreloivat suoraan keskenään.
- 583.
- Näissä olosuhteissa on ensiksi tarkasteltava niitä eri menettelytapoja, joiden
olemassaolosta markkinoilla komissio katsoo esittäneensä näytön, vertaamalla niitä
suunnitteluasiakirjoista ilmeneviin menettelytapoihin.
Kiintiöjärjestelmästä
- 584.
- Suunnitteluasiakirjoista ensimmäinen on valvontalista, jonka 3 kohdassa on
ehdotuksia uudeksi kokouskehykseksi. Sen jälkeen kun tässä otsakkeessa
luetellaan sellaisten tiettyjen tuottajien nimien alkukirjaimet tai tunnukset, joiden
ennakoitiin osallistuvan näihin kokouksiin, siinä on alakohta näiden kokousten
toiminnan yksityiskohtia koskevat ehdotukset, jossa puolestaan käsitellään
tuottajien markkinaosuuksia ja näistä osuuksista sallittuja poikkeuksia ja uuden
tuotantokapasiteetin käyttöä koskevia järjestelyjä.
- 585.
- Ehdotuksiin annetun vastauksen, joka on toinen suunnitteluasiakirjoista, 2 kohdassa
mainitaan ehdotus, jonka mukaan tonneissa ilmaistut kiintiöt olisi jatkossa
ilmoitettava yrityskohtaisesti eikä maakohtaisesti, ja sen yhteydessä on seuraava
maininta: Vakaasti kannatettu, mutta ollakseen realistinen ja täytäntöönpantavissa,
tulevaan kiintöjärjestelmään on kuuluttava sovittu toimintatapa, miten uutta
tuotantokapasiteettia ja väliaikaisesti suljettuja tuotantolaitoksia käytetään niitä
uudelleenkäyttöönoton jälkeen. Saman asiakirjan 3 kohdassa on seuraava ehdotus:
Tuottajien markkinaosuus olisi laskettava vuonna 1979 toteutuneen
markkinaosuuden perusteella ja sitä laskettaessa on korjattava tänä vuotena
esiintyneet ilmeiset poikkeavuudet, ja tätä kommenttia seurasi seuraava maininta:
Kannatetaan täysin. Lopuksi 4 kohdassa mainitaan seuraava ehdotus:
Plus/miinus 5 %:n joustovaraa olisi sovellettava edellä 3 kohdan mukaan
vahvistettuihin markkinaosuuksiin, jotta tuottajien todelliset asemat markkinoilla
voisivat kehittyä vastaamaan kunkin todellista potentiaalia, ja tätä seurasi seuraava
maininta: Tämän suhteen on paljon epäilyjä lähinnä siitä syystä, että jos
markkinaosuudet on määriteltävä, olisi vaarallista ottaa järjestelmään mukaan
sovitun osuuden ylittämislupa.
- 586.
- Näyttääkseen toteen kiintiöjärjestelmän olemassaolon komissio on Päätöksessään
viitannut useisiin asiakirjoihin, joista se oli onnistunut saamaan jäljennöksen
suorittamiensa tutkimusmenettelyjen aikana.
- 587.
- Komissio on näin ollen nojautunut erityisesti kolmeen asiakirjaan, jotka komission
mukaan näyttävät toteen PVC:n tuottajien välillä vuonna 1981 käyttöönotetun
korvausjärjestelmän olemassaolon ja sen kiintiöjärjestelmän olemassaolon, jonka
liitännäinen korvausjärjestelmä ainoastaan on.
- 588.
- ICI:n toimitiloista löydetty taakan jakoa koskeva asiakirja koskee lähinnä muun
lämpömuovautuvan tuotteen kuin PVC:n myynnin määrän vähentämisen
jakojärjestelmää. Siinä on kuitenkin seuraava maininta: PVC:n ja PEBD:n osalta
samankaltaisista järjestelmistä hankittu kokemus ei ennusta mitään hyvää, mutta
niistä voidaan oppia jotain. Mainittuaan tavoitekiintiön asiakirjan laatija jatkaa:
Minkä perusteella tuloksia arvioidaan? PVC:n tuottajat ovat voineet toimia
vuodelle 1981 sovittujen markkinaosuuksien perusteella. Lisäksi todetaan, että
PVC-järjestelmässä voitiin tehdä mukautuksia vain silloin, kun jonkin yhtiön tai
yrityskonsernin myynnit olivat vähemmän kuin 95 % sen tavoitteesta. Tämän
nojalla yhtiöt saattoivat ylittää markkinaosuutensa rangaistuksitta.
- 589.
- ICI:ltä peräisin oleva mutta erään espanjalaisen tuottajan luota löytynyt Alcudia -asiakirja liittyy suunnitelmaan, joka koskee korvausjärjestelmää sellaisten PEBD:n
tuottajien, joiden väitetään myyneen ennalta määriteltyä osuutta pienempiä määriä,
ja sellaisten tuottajien välillä, jotka ovat myyneet ennalta määriteltyä osuutta
suurempia määriä. Asiakirjassa todetaan seuraavaa: Järjestelmä on hyvin
samanlainen kuin se järjestelmä, jonka PVC:n tuottajat ovat äskettäin ottaneet
käyttöön ja jota sovelletaan toukokuun myynnin puolikkaaseen ja kesäkuun
myyntiin. Tämän jälkeen tässä asiakirjassa kuvaillaan tärkeimmät piirteet tässä
järjestelmässä, joka on vastaavanlainen kuin PVC-tapauksessa sovellettava
järjestelmä. Niinpä tuottajat sopivat myyntitavoitteistaan, jotka vastaavat tiettyä
osuutta kokonaismyynnistä. Heti kun Fidesin väliaikaiset tiedot julkaistaan,
jokaiselle järjestelmään osallistuvalle lasketaan tonneissa ilmaistavat tavoitemäärät
ja niitä verrataan todelliseen myyntiin vaihtelujen toteamiseksi; korvauksia
suoritetaan kiintiöidensä ylittäneiden ja kiintiönsä saavuttamatta jääneiden välillä.
Järjestelmän toiminnan helpottamiseksi ehdotettiin myös, että tuottajat
ryhmitellään siinä tarkoituksessa, että ryhmän sisällä voitaisiin löytää keinoja
vaihteluiden poistamiseksi. Asiakirjassa mainittiin myös, että voisi olla olemassa
vaihtoehtoinen järjestelmä, jossa otetaan huomioon vain 5:ttä prosenttia suuremmat
vaihtelut. Asiakirjan lopussa sen laatija vertailee PEBD:lle laadittua järjestelmää
koskevaa ehdotusta PVC-järjestelyyn ja toteaa tässä yhteydessä erityisesti
seuraavaa: Voiko järjestelmä toimia, jos tuottajista kaksi tai kolme ei osallistu
siihen? PVC:n osalta vain yksi ainoa tuottaja ei osallistu järjestelmään.
- 590.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että näiden asiakirjojen sanamuoto
tukee uskottavalla tavalla komission niistä tekemiä päätelmiä.
- 591.
- Vaikka pitää paikkansa, että molemmat asiakirjat koskevat muuta
lämpömuovautuvaa tuotetta, on kuitenkin niin, että komission Päätöksessäänlainaamat otteet koskevat nimenomaan PVC:tä.
- 592.
- Lisäksi näiden asiakirjojen sanamuodosta ilmenee, että PVC:n tuottajat yhtä niistä
lukuunottamatta ovat tosiasiallisesti ottaneet käyttöön kyseisen korvausjärjestelmän.
Alcudia-asiakirja erityisesti on suunnitelma vain siltä osin kuin se koskee toista
kyseessä olevaa lämpömuovautuvaa tuotetta eli PEBD:tä.
- 593.
- Lopuksi on todettava, että kantajien väitettä, jonka mukaan nämä asiakirjat eivät
ole luotettavia, koska niiden laatija ei ole PVC-alalta, ei voida hyväksyä.
Kummassakin asiakirjassa on itse asiassa täsmällisiä tietoja, jotka koskevat
erityisesti päivämääriä, prosenttiosuuksia ja PVC-järjestelmään osallistuneiden
lukumäärää ja joiden perusteella voidaan päätellä, että laatijat tunsivat tarkasti
järjestelmän, johon ne viittasivat ja josta he aikoivat ottaa oppia saadun
kokemuksen perusteella.
- 594.
- Komissio viittaa myös 12.8.1982 päivättyyn DSM-asiakirjaan.
- 595.
- Kuten komissio huomauttaa Päätöksen 11 kohdan toiseksi viimeisessä ja viimeisessä
alakohdassa, asiakirjan laatija on todennut merkittävän, 12 prosentin suurusluokkaa
olevan eron PVC:n Länsi-Euroopassa vuoden 1982 ensimmäisellä puoliskolla
tilastoidun myynnin ja vuoden 1981 ensimmäisellä puoliskolla tilastoiden myynnin
välillä vaikka kysynnän kasvu tällä maantieteellisellä alueella oli ollut huomattavasti
pienempää; laatija toteaa lisäksi, että muilla yksittäisillä maantieteellisesti rajatuilla
markkinoilla esiintyi huomattavasti erilaista kehitystä. Laatija toteaa tämän jälkeen,
ettei markkinoiden normaaliin, alunperin odotettuun (ks. tässä suhteessa myös
väitetiedoksiannon liite P22, joka on DSM:n 12.7.1982 päivätty asiakirja)
kehitykseen perustuvia selityksiä (kolmansista maista Länsi-Eurooppaan
tapahtuvan tuonnin pieneminen, varastointi ja tuotantotason lisäys) voida hyväksyä.
Laatija jatkaa: Tämä voidaan ehkä selittää vuoden 1981 ensimmäistä puoliskoa
koskevan ilmoituksen virheellisyydellä (korvaus!). Asiaa selvitetään tältä osin.
- 596.
- Tästä asiakirjasta ilmenee, että markkinoiden kehitystä vuoden 1982 ensimmäisellä
puoliskolla verrattuna markkinoiden kehitykseen vuoden 1981 ensimmäisellä
puoliskolla ei voitu selittää markkinoiden tavanomaisilla ominaispiirteillä vaan
pikemminkin vuoden 1981 ensimmäiseltä puoliskolta annetuilla virheellisillä myyntiä
koskevilla ilmoituksilla. Syy näihin virheellisiin ilmoituksiin löytyy tuottajien välisistä
korvausjärjestelmistä. Kuten komissio totesi, tämä asiakirja, jota on luettava ottaen
erityisesti huomioon kaksi aiemmin tarkasteltua asiakirjaa, jotka näyttävät toteen,
että vuoden 1981 ensimmäisellä puoliskolla oli olemassa korvausjärjestelmä,
osoittaa, että tietyt tuottajat olivat epäilemättä ilmoittaneet tälle vuosipuoliskolle
todellisuudessa toteutunutta myyntiä pienempiä lukuja, jotta niihin ei sovellettaisi
tätä järjestelmää.
- 597.
- Tämän asiakirjan nojalla voidaan myös päätellä, että joidenkin tuottajien
käyttäytymisen vuoksi järjestelmä ei ole toiminut ihanteellisella tavalla. Tämä on
sitä paitsi havaittavissa taakan jakoa koskevasta asiakirjasta, jossa todettiin, että
PVC:n ja PEBD:n osalta vastaavista järjestelmistä hankittu kokemus ei ennusta
mitään hyvää.
- 598.
- Tässä yhteydessä DSM:n ilmaisulle korvaus ehdottama vaihtoehtoinen tulkinta, joka
loppujen lopuksi on epäselvä, ei ole mitenkään uskottava. Ei nimittäin voida
hyväksyä sitä, että korjatakseen Fidesin järjestelmään tietyltä vuodelta tekemissään
ilmoituksissa olleita virheitä tuottajat ilmoittaisivat seuraavana vuonna sellaisia
myyntimääriä, joissa on mukana edellisenä vuotena ilmoittamatta jääneet määrät.
- 599.
- Näyttääkseen toteen kiintiöjärjestelmän olemassaolon komissio viittaa myös
15.4.1981 päivättyyn, ICI:n toimitiloista löydettyyn muistioon. Tämä muistio on
Montedisonin petrokemian yksikön pääjohtajan ICI:lle lähettämä viesti. Siinä on
muun muassa seuraava kohta: Esimerkiksi PVC:n osalta ICI:llä voisi olla vuoden
1981 loppupuoleen mennessä uutta tuotantokapasiteettia Saksassa, ja se on
pyytänyt kiintiönsä korottamista 30 kilotonnilla vuoden 1981 tammikuusta lähtien.
Kuten komissio huomautti, ICI aikoi tuona ajankohtana avata uuden
tuotantolaitoksen Saksassa ja sulkea samalla jonkun vanhan tehtaan muualla.
- 600.
- On todettava, että vaikka tämä muistio ensisijassa koskee muuta
lämpömuovautuvaa tuotetta, se edellä toistetun kohdan osalta koskee erityisesti
PVC:tä.
- 601.
- Kantajat eivät myöskään ole voineet esittää komission tekemästä tulkinnasta
poikkeavaa tulkintaa tässä muistiossa käytetystä termistä kiintiö. Tässä suhteessa
on huomattava, että tämä muistio on kilpailevan yrityksen johtajan viestin
transkriptio, joten ei voida katsoa, että termillä kiintiö viitattaisiin pelkästään
ICI:n sisäisiin tavoitteisiin.
- 602.
- Lisäksi komissio on katsonut, että näin toteen näytetty volyymien ohjausjärjestelmä
oli ollut käytössä ainakin vuoden 1984 huhtikuuhun asti. Komissio on tältä osin
tukeutunut Atochem-taulukkoon, jonka otsikkona on PVC ensimmäinen
neljännes.
- 603.
- Tässä taulukossa on yhdeksän saraketta:
ensimmäisessä sarakkeessa luetellaan kaikki tuona ajankohtana markkinoilla
toimineet eurooppalaiset PVC:n tuottajat;
toisessa sarakkeessa esitetään kunkin eurooppalaisen tuottajan osalta,
lukuunottamatta neljää saksalaista tuottajaa, joiden myynnit esitetään yhtenä
ryhmänä, tiedot tammikuulta toteutuneesta myynnistä, kolmannessa
sarakkeessa vastaavat tiedot helmikuun osalta ja neljännessä sarakkeessa
maaliskuun osalta. Kahden ensimmäisen kuukauden osalta taulukossa on
maininta FIN ja viimeisen kuukauden osalta maininta Q. Ei ole
kiistetty, että nämä tiedot vastaavat Fidesin tietojenvaihtojärjestelmään
ilmoitettuja lopullisia tilastoja (englanniksi: final) ja väliaikaisia tilastoja
(englanniksi: quick); lisäksi juuri tämä ilmenee 5.5.1987 päivätystä,
komission tietojensaantipyyntöön annetusta Atochemin vastauksesta, joka
on väitetiedoksiannon liitteenä 11. Fides-järjestelmä on, kuten Päätöksessä
huomautetaan (12 kohdan 3 alakohta), kyseisen toimialan kattava
tilastopalvelu, jota hoitaa Zürichissa toimiva tilintarkastustoimisto ja jonka
puitteissa siihen liittyneet tuottajat ilmoittavat omat myyntiä koskevat, ensin
väliaikaiset, sitten lopulliset lukunsa keskustoimistolle, joka kerää nämä
tiedot ja laatii anonyymeja kokonaistilastoja koko Länsi-Euroopan
markkinoista;
viidennessä sarakkeessa ilmoitetaan ensimmäisen vuosineljänneksen
kokonaismyynti;
kuudennessa sarakkeessa ilmoitetaan kunkin eurooppalaisen tuottajan
myynnin prosentuaalinen osuus näiden kokonaismyynnistä ensimmäisen
vuosineljänneksen aikana;
seitsemännen sarakkeen otsikkona on %T;
kahdeksannessa sarakkeessa ilmoitetaan huhtikuun myynnit ja siinä on
maininta Q;
viimeisessä sarakkeessa ilmoitetaan tuottajien osuus suhteessa
eurooppalaisten tuottajien kokonaismyyntiin ensimmäisen
vuosikolmanneksen aikana.
- 604.
- Komissio on päätellyt, että merkintä %T oli selvä viittaus tavoitteena
(englanniksi target) olevan prosenttiosuuteen. Komissio päättelee tästä
asiakirjasta myös, että mainitut tuottajat vaihtoivat tietoja myyntiluvuistaan Fidesin
virallisen järjestelmän ulkopuolella valvoakseen kiintiöjärjestelmän toimintaa.
Lisäksi komissio on tutkinut, missä määrin tuottajat ovat saavuttaneet tavoitteelliset
markkinaosuudet, jotka se väittää niille myönnetyn.
- 605.
- Ensiksi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, ettei sillä, kuka asiakirjan
tarkkaan ottaen on laatinut, ole ratkaisevaa merkitystä. Merkitystä on ainoastaan
sillä, ovatko komission Atochem-taulukosta tekemät päätelmät perusteltuja.
- 606.
- Ei myöskään ole kiistetty sitä, että tämä taulukko koskisi vuoden 1984 ensimmäisiä
kuukausia, mikä sitä paitsi ilmenee Atochemin 5.5.1984 tietojensaantipyyntöön
antamasta vastauksesta. Ottaen huomioon se, että vuoden 1984 maalis- ja
huhtikuun osalta taulukossa on vain väliaikaisia eikä lopullisia tilastoja, taulukon
voidaan ajoittaa olevan peräisin vuoden 1984 toukokuulta.
- 607.
- Ensinnäkin komission merkinnästä %T tekemää tulkintaa on pidettävä oikeana.
Tältä osin on korostettava, ettei voida hyväksyä sitä, että tämä merkintä koskisi vain
yritysten yksinomaan sisäisiä tavoitteita; tämä ei nimittäin millään tavoin selittäisi
sitä, miksi asiakirjan laatijalla oli tiedossaan kaikki eri tuottajien sisäiset tavoitteet.
Tämän merkinnän tulkintaa ei myöskään voida erottaa tämän tapauksen
asiayhteydestä eikä varsinkaan muista asiakirjoista, joilla uskottavasti näytetään
toteen PVC:n tuottajien välisen kiintiöjärjestelmän olemassaolo. Lisäksi taulukosta
ilmenee, että asiakirjassa ei ole tietoja markkinaosuuksista verrattuna Länsi-Euroopan koko myyntiin, koska tuontia ei ole otettu huomioon, mutta siinä sen
sijaan mainitaan kunkin tuottajan markkinaosuus verrattuna kaikkien tuottajien
myyntiin, mikä vahvistaa, että tavoitteena oli tarkistaa markkinaosuus salaisessa
järjestelmässä. Lopuksi on todettava, että kantajat eivät ole esittäneet mitään
muuta hyväksyttävää selitystä merkinnän %T merkityksestä tässä tapauksessa.
- 608.
- Toiseksi komissio on yrittänyt tarkistaa, vastasivatko taulukossa eri tuottajien osalta
myydyiksi ilmoitetut tonnimäärät yritysten Fidesille tosiasiallisesti ilmoittamia
tonnimääriä. Tässä suhteessa komissio on korostanut, että se ei ole voinut saada
kaikilta tuottajilta jäljennöksiä näistä ilmoituksista ja että se näin ollen ei ole voinut
järjestelmällisesti tarkastaa taulukosta ilmeneviä myyntilukuja. Komissio on
kuitenkin saanut tiettyjen yritysten myyntiluvut. Näistä tiedoista ilmenee kuitenkin,
että niistä myyntiluvuista, jotka se on voinut tarkastaa, 10 on samoja kuin tuottajien
Fidesille ilmoittamat luvut. Lisäksi viidestä muusta myyntiluvusta, jotka koskevat
Solvayta ja LVM:ää, ilmenee määrä, joka on lähellä taulukossa ilmoitettua määrää.
- 609.
- Lopuksi komissio on yrittänyt laskea neljän saksalaisen tuottajan myynnit vuoden
1984 ensimmäiseltä neljännekseltä. Tätä varten se on käyttänyt näistä yrityksistä
kolmen (BASF, Wacker, Hüls) Fidesille ilmoittamia tietoja, joista se oli onnistunut
saamaan jäljennöksen, ja Hoechstin itsensä komission tietojensaantipyyntöön
27.11.1987 antamassa vastauksessa ilmoittamia myyntilukuja. Komissio on näin
päätynyt yhteensä 198 353 tonniin, joita se vertasi Atochem-taulukosta ilmenevään
yhteensä 198 226 tonniin. On syytä huomata, että näiden kahden kokonaismäärän
välinen ero on tosiasiassa hyvin pieni, mikä vahvistaa komission väitettä, jonka
mukaan tällaista tulosta ei voitu saavuttaa ilman tuottajien välistä tietojenvaihtoa.
- 610.
- Komissio on viitannut tämän laskelman tulokseen ja siitä väitetiedoksiannossa
esittämiinsä päätelmiin. Komissiossa järjestetyssä kuulemistilaisuudessa Hoechst
on kuitenkin kiistänyt niiden lukujen paikkansapitävyyden, jotka se itse oli alun
perin esittänyt, ja esittänyt uusia lukuja. Komissio on kuitenkin voinut näyttää
toteen, etteivät nämä olleet mitenkään luotettavia. Niinpä komissio toteaa
Päätöksessä (14 kohta, alaviite nro 1), että uudet luvut, jotka Hoechst ilmoitti
kuulemisestilaisuudessa (esittämättä niiden tueksi kuitenkaan mitään asiakirjaa)
eivät ilmeisestikään ole luotettavia; niiden mukaan Hoechstin laitosten käyttöaste
olisi ollut yli 105 % kun muut tuottajat olisivat saavuttaneet ainoastaan 70 %:n
käyttöasteen. Hoechst on tosiasiassa myöntänyt näiden uusien lukujen olleen
virheellisiä ja toimittanut komissiolle kolmannet luvut 21.10.1988 päivätyssä
kirjeessä.
- 611.
- Näissä uusissa luvuissa on alun perin toimitettuihin lukuihin verrattuna tehty hyvin
pieni korjaus Hoechstin Euroopassa toteuttamaa myyntiä koskeviin lukuihin;
kyseinen korjaus pelkästään vahvistaa Atochem-taulukosta ilmenevien lukujen
täsmällisyyttä ja siinä lisätään Fidesille tehtävissä ilmoituksissa tarkoitettuna
myyntinä kuluttajille Hoechstin oma kulutus Kallessa sijaitsevan tehtaansa
myyntiin. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo kuitenkin, että ottaen
huomioon olosuhteet, joissa nämä luvut on esitetty, niiden ei voida katsoa olevan
riittävän luotettavia, jotta ne voisivat saattaa kyseenalaiseksi kantajan itsensä
tietojensaantipyyntöön antamassaan vastauksessa toimittamien lukujen
paikkansapitävyyden.
- 612.
- Saksalaiset tuottajat huomauttavat kuitenkin, että niiden myynnit on ilmoitettu
yhtenä lukuna eikä yrityskohtaisesti; näin ollen se, että kolme neljästä saksalaisesta
tuottajasta on osallistunut tähän tietojenvaihtoon, riittää neljännen osuuden selville
saamiseksi yksinkertaisella Fidesiltä peräisin olevista virallisista kokonaisluvuista
tehtävällä vähennyslaskulla. Näin ollen Atochem-taulukolla ei ole näyttöarvoa
minkään kyseisten neljän tuottajan osalta. Tätä väitettä ei voida hyväksyä. Itse
asiassa on niin, että Fidesiltä peräisin olevissa taulukoissa esitetään Saksasta
peräisin olevat myydyt määrät yhtenä lukuna eikä pelkästään neljän saksalaisen
tuottajan myyntilukuja; näistä vuoden 1984 ensimmäistä neljännestä koskevista
tilastoista ilmenee myynnin kokonaismäärä, joka on huomattavasti korkeampi kuin
pelkästään BASF:n, Wackerin, Hoechstin ja Hülsin myynnin kokonaismäärä. Näissä
olosuhteissa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että siitä, että tiedetään
näistä yrityksistä kolmen yrityksen myyntiluvut, ei pelkällä vähennyslaskulla voida
saada selville neljän saksalaisen tuottajan myynnin kokonaismäärää yhtä tarkasti
kuin se ilmenee Atochem-taulukosta.
- 613.
- Lisäksi on todettava, että Atochem-taulukossa mainitut myyntiluvut ovat täsmällisiä
lukuunottamatta ICI:n ja Shellin osalta ilmoitettuja lukuja, jotka vaikuttavat
selvästikin pyöristetyiltä; ICI:n tapauksessa taulukossa on nimittäin alaviitteessä
seuraava maininta: laskettu Fidesin tietojen perusteella. Nämä toteamukset
vahvistavat komission päätelmää, jonka mukaan luvut eivät muiden tuottajien osalta
ole pelkkiä virallisten tietojen perusteella laskettuja arvioita vaan tuottajien itsensä
toimittamia tietoja. Tältä osin on huomattava, että vaikka tuottajat lähettävät kukin
erikseen Fidesille omat myyntiä koskevat ilmoituksensa, tämä tapahtuu
luottamuksellisesti; tuottajat saavat vastineeksi vain koottuja tietoja eivätkä muiden
tuottajien ilmoittamia tuottajakohtaisia tietoja.
- 614.
- Kolmanneksi on todettava, että komissio on yrittänyt tarkastaa, vastasiko tuottajien
vuoden 1984 keskinäinen osuus tavoitteena ollutta osuutta, sellaisena kuin se
ilmenee Atochem-taulukosta. Komissio on näin voinut todeta niiden tietojen
perusteella, jotka se on onnistunut saamaan, että Solvayn markkinaosuus vuonna
1984 oli täysin sama kuin Atochem-taulukossa mainittu tavoitteena ollut osuus.
Lisäksi komissio on voinut määritellä, että neljän saksalaisen tuottajan vuoden 1984
markkinaosuus eli 24 % oli lähellä tässä taulukossa ilmoitettua 23,9 %:n suuruista
tavoitteena ollutta osuutta. Lopuksi on todettava, että ICI:n vuoden 1984
markkinaosuus nousi 11,1 %:iin, kun kyseisen yrityksen tavoitteena ollut osuus oli
Atochem-taulukossa 11 %. Tässä suhteessa on lisäksi merkityksellistä korostaa
komission tavoin, että kahdessa ICI:n sisäisessä asiakirjassa, joista toinen on
päivätty 18.9.1984 ja toinen 16.10.1984 ja jotka ovat väitetiedoksiannon liitteinä 17
ja 18, nimenomaisesti viitataan yritykselle asetettuun 11 %:n tavoitteeseen.
- 615.
- Enichem väittää, että sen osuus myynnistä oli noussut 12,3 %:iin vuonna 1984, mikä
on selvästi vähemmän kuin Atochem-taulukossa ilmoitettu osuus. Tätä väitettä ei
voida hyväksyä. Kyseistä kantajaa on kehotettu täsmentämään niitä perusteita, joilla
se on laskenut vuoden 1984 markkinaosuutensa, mutta se ei ole voinut esittää
minkäänlaista selvitystä niistä. Lisäksi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
toteaa, että kanteensa liitteissä (osa III, liite 2) kantaja on esittänyt taulukon, jossa
on esitetty tiivistetysti Enichemin myyntiluvut kultakin vuodelta ajanjaksona
19791986; taulukosta voidaan päätellä, että markkinaosuudet on kullekin näistä
vuosista laskettu täysin samalla tavalla. Vuosien 19791982 osalta kantaja on
ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen prosessinjohtotoimina esittämän
kysymyksen johdosta yrittänyt selittää, kuinka se oli laskenut markkinosuutensa.
Tästä ilmenee, että kantaja on tyytynyt toisaalta esittämään myyntilukunsa kultakin
näistä vuosista esittämättä mitään muuta tätä väitettä tukevaa seikkaa. Toisaalta
nämä myyntiä koskevat luvut eivät liittyneet eurooppalaisten tuottajien Länsi-Euroopassa toteuttamaan myyntiin vaan eurooppalaista kulutusta koskeviin
lukuihin, jotka väistämättä ovat korkeampia, koska niihen sisältyy tuodut määrät.
Näin menetellessä markkinaosuus, johon kantaja vetoaa, osoittautuu huomattavasti
pienemmäksi.
- 616.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin päättelee näin ollen, että Enichemin
toimittamien tietojen ei voida katsoa olevan mitenkään luotettavia.
- 617.
- Tästä seuraa, että komission Päätöksessään tekemät tosiseikkoja koskevat arvioinnit
on vahvistettava.
Kansallisilla markkinoilla toteutuvien myyntien valvonta
- 618.
- Valvontalistassa on uuden kokouskehyksen toiminnan yksityiskohtia koskevien
ehdotusten yhteydessä seuraava kohta: Kunkin tuottajan myyntiä koskevat
maakohtaiset kuukausitiedot.
- 619.
- Näyttääkseen toteen sen järjestelmän olemassaolon, jossa tiettyjen suurten
kansallisten markkinoiden kotimaiset tuottajat ilmoittavat toisilleen kullakin näistä
markkinoista myymänsä tonnimäärät, komissio on lähinnä tukeutunut Solvay-taulukoihin.
- 620.
- Nämä taulukot näyttävät yhdenmukaisilta.
- 621.
- Saksan markkinoita koskevissa taulukoissa (väitetiedoksiannon liitteet 2023) on
useita sarakkeita. Ensimmäisessä sarakkeessa on seuraava maininta: kulutus
K. M. (eli kulutus kotimarkkinoilla), kolmansien tuoma määrä, kotimaisten
tuottajien myynti; tätä viimeksi mainittua otsikkoa seuraa tärkeimpien kotimaisten
tuottajien nimet. Seuraavat sarakkeet vastaavat tiettyä vuotta koskevia arvioituja
määriä ja sitä seuraava sarake tuona samana vuotena toteutuneita määriä.
Kukin näistä sarakkaista on kaksiosainen siten, että toisessa osassa ilmaistaan
määrät tonneina, toisessa prosenttiosuudet; ensimmäisen sarakkeen otsakkeita
vastapäätä on lukuja. On korostettava, että kunkin saksalaisen tuottajan myyntiluvut
on ilmoitettu; näin ollen Wackerin ja Hoechstin väite siitä, että saksalaisten
tuottajien myyntiluvut olisi ilmaistu yhtenä lukuna eikä yrityskohtaisesti, ei perustu
tosiseikkoihin.
- 622.
- Myös muissa taulukoissa, jotka koskevat Ranskan markkinoita (väitetiedoksiannon
liitteet 2428), Benelux-maiden markkinoita (liitteet 2932) ja Italian markkinoita
(liitteet 3340), on useita sarakkeita. Ensimmäisessä sarakkeessa on kotimaisten
tuottajien nimet, otsake kotimaisten tuottajien myynnin kokonaismäärä, otsake
tuonti, jossa toisinaan erotetaan tuonti muista Fidesiin kuuluvista maista ja
tuonti (Fidesiin kuulumattomista) kolmansista maista, ja otsikko
kokonaismarkkinat. Kahdessa seuraavassa sarakkeessa on kahta peräkkäistä
vuotta koskevia tietoja; kumpikin sarake on kaksiosainen siten, että toisessa osassa
ilmoitetaan tonnit, toisessa prosenttiosuudet; ensimmäisen sarakkeen kutakin
otsikkoa vastapäätä on lukuja. Eräissä tapauksissa on lisäsarake, jossa ilmoitetaan
prosentteina kehitys vuodesta toiseen. Lisäksi eräissä tapauksissa on lisätty sarake
ennuste, joka koskee menossa ollutta vuotta.
- 623.
- Kuten Päätöksestä ilmenee ja minkä komissio on vahvistanut ensimmäisen
oikeusasteen tuomioistuimen kysymykseen antamassa vastauksessa, tämä väite
koskee ainoastaan Saksan, Italian ja Ranskan markkinoita.
- 624.
- Aluksi on todettava, että Solvay-taulukoissa ei mainita ainoastaan arvioituja
määriä vaan myös toteutuneet määrät. Koska tietojenvaihto perustuu
toteutuneisiin määriin, kyse voi olla vain mennyttä aikaa koskevista tiedoista;
väite, jonka mukaan kyse on vain tulevaisuutta koskevista arvioista, ei perustu
tosiseikkoihin. Kaiken lisäksi on niin, että koska Solvay-taulukoiden voidaan katsoa
olevna peräisin sitä vuotta seuraavan maaliskuun alusta, jona tuottaja- ja
maakohtaisia myyntitietoja on vaihdettu, kyseisiä taulukoita ei voida pitää jo niin
vanhoina, että niiden ei voitaisi katsoa enää olevan luottamuksellisia.
- 625.
- Vaikka lisäksi pitää paikkansa, että luvut ilmaistaan taulukoissa kilotonneina ja
vaikka luvut on tarvittaessa ilmoitettu yhden desimaalin tarkkuudella, tästä ei
kuitenkaan voida päätellä, että kyse tämän vuoksi olisi ainoastaan Solvayn yksin
laatimista arvioista. Juuri Solvayn, joka on se yritys, jolta nämä taulukot ovat
peräisin, omat myyntiluvut on itse asiassa ilmaistu vain kilotoinneina.
- 626.
- Komissio on yrittänyt tarkistaa, että taulukoissa ilmoitetut myyntimäärät vastaavat
taulukoissa mainittujen tuottajien myymiä määriä. Komissio ei kuitenkaan ole
voinut tarkistaa kaikkia taulukoissa olleita lukuja ottaen huomioon, että suurin osa
tuottajista on ilmoittanut, että niiden on mahdotonta esittää myyntitilastonsa.
- 627.
- Tämä tarkistaminen on johtanut siihen päätelmään, että tuottajien Hüls, BASF ja
ICI Saksan markkinoilla myymiä määriä koskevat luvut, jotka komissio on
onnistunut hankkimaan, olivat eri vuosien osalta täysin samoja tai lähes samoja kuin
Solvay-taulukoissa mainitut luvut (Päätöksen 16 kohdan 2 alakohta). Tältä osin on
korostettava, että kanteessaan BASF on korostanut, että näistä asiakirjoista saa
erittäin luotettavan kuvan tärkeimpien kilpailijoiden myyntitilanteesta. Hüls on
kuitenkin huomauttanut, että Saksan osalta Solvay-taulukoissa todetaan
toimintavuoden 1980 kokonaismyynniksi 736,7 kilotonnia; Wackerin ja Hoechstin
osalta tähän määrään kuuluu, kuten väitetiedoksiannon liitteeseen 20 tehdystä
alaviitteestä ilmenee, [Dynamite Nobel AG:lle] tehty tilaustyö, joka ei sisälly
Fidesin tilastoihin. Tämä väite ei kuitenkaan selitä sitä, kuinka juuri Solvay on
saanut tietoonsa tätä tilaustyötä koskevat myyntiluvut, ja se päinvastoin tukee
komission päätelmää, jonka mukaan tuottajat ovat ilmoittaneet toisilleen
myyntilukujaan Fides-järjestelmän ulkopuolella.
- 628.
- Ranskan markkinoiden osalta komissio on todennut, että Shellin, LVM:n ja
Atochemin osalta Solvay-taulukoissa ilmoitetut myyntiluvut olivat tiettyjen vuosien
osalta hyvin lähellä niitä todellista myyntilukuja, jotka komissio oli onnistunut
saamaan (Päätöksen 16 artiklan 3 alakohta).
- 629.
- Italian markkinoiden osalta komissio ei ole onnistunut saamaan mitään todellisia
myyntiä koskevia tietoja. Kantajat, joiden nimet mainitaan näissä taulukoissa, eivät
ole kiistäneet niissä mainittujen lukujen paikkansapitävyyttä. Lisäksi on niin, kuten
komissio on todennut, ensimmäisessä Italian markkinoita koskevassa taulukossa on
seuraava kommentti: Kansallisten markkinoiden jako eri tuottajien kesken
vuodelle 80 on tehty kollegojemme kanssa käydyn tietojenvaihdon perusteella.
Lisäksi väitetiedoksiannon liitteksi 37 ja 39 liitetyissä taulukoissa, jotka koskevat
myyntiä vuonna 1983, mainitun Italian markkinoiden pienimmän tuottajan nimen
vieressä on maininta arvio. Lopuksi on todettava, että Solvay on
tietojensaantipyyntöön 25.2.1988 antamassaan vastauksessa todennut seuraavaa:
Italian tilanteen erityispiirteiden vuoksi emme voi pitää mahdottomana sitä, että
kilpailijat olisivat ilmoittaneet toisilleen tiettyjä myyntilukuja. Tässä yhteydessä
Enichemin termille kollega ehdottamaa selitystä ei voida hyväksyä.
- 630.
- Kantajat väittävät kaikesta huolimatta, etteivät nämä luvut välttämättä ole tulosta
tuottajien välisestä tietojenvaihdosta. Kantajat eivät tosin väitä, että Solvay-taulukoissa mainitut tiedot olisivat itsessään julkisia, vaan ne pikemminkin väittävät,
että ne voitiin laskea markkinoilta saatavien tietojen tai sellaisten tietojen
perusteella, jotka jo olivat julkisia. Kantajat tukeutuvat tältä osin niihin selityksiin,
jotka Solvay oli antanut näiden taulukoiden laatimisesta; tämän yrityksen mukaan
nämä taulukot voitiin laatia ilman, että oltiin yhteydessä kilpailijoihin.
- 631.
- Tältä osin on huomattava, että Shell on tietojensaantipyyntöön 3.12.1987
antamassaan vastauksessa todennut, että Solvay soitti usean kerran vuoden 1982
tammikuun ja vuoden 1983 lokakuun välisenä aikana saadakseen vahvistuksen
arvioilleen niistä tonnimääristä, jotka Shell-konserniin kuuluvat yhtiöt olivat
myyneet; Shell kuitenkin täsmensi, ettei mitään tarkkoja tietoja ollut annettu.
- 632.
- Ranskan markkinoista Solvay on todennut, että kokonaismarkkinoiden volyymi
voitiin määritellä tarkasti juuri Fidesin tilastojen perusteella. Vähentämällä oman
myyntinsä volyymin Solvay sai selville kilpailijoidensa myynnin kokonaisvolyymin
Ranskan markkinoilla. Kunkin tuottajan myynnin määrittämisestä Solvay totesi
seuraavaa: Jos asiakas kuuluu PVC:tä tuottavaan konserniin mutta hankkii
kuitenkin osan toimituksista muilta tuottajilta, summittaisesti arvioidaan, että
emoyhtiö hankkii 80 % toimituksistaan tytäryhtiöltään loppujen toimitusten
jakautuessa muille kilpailijoille; jos tiedetään, että yksi PVC:n käyttäjistä hankkii
tuotetta pääasiallisesti yhdeltä tuottajalta, [Solvayn] ranskalaiset johtohenkilöt
katsovat vakiintuneesti, että tämä tuottaja toimittaa 50 % kyseisen asiakkaan
tarpeista; jos edellä esitetyistä tapauksista poiketen useat tuottajat hoitavat
toimitukset tietylle asiakkaalle, toimitukset jakautuvat eri tavarantoimittajille
tasaisesti niiden lukumäärän perusteella (esimerkki: jos tietyllä asiakkaalla on neljä
tavarantoimittajaa, ranskalaiset johtohenkilöt katsovat, että kukin niistä hoitaa 25
% asiakkaan tavarantoimituksista). Näin ollen Solvay määrittelee kunkin tuottajan
osuuden omien asiakkaidensa tavarantoimituksista. Lisäksi määritelläkseen
kilpailijoiden koko markkinoilla tosiasiallisesti myymät määrät [Solvayn] ranskalaiset
johtohenkilöt soveltavat näin laskettuja markkinaosuuksia PVC:n kulutuksen
kokonaismäärään ja päätyvät näin [Solvayn] kilpailijoiden myynnin
kokonaismäärää koskevaan arvioon.
- 633.
- On pakko todeta, että tämä Solvayn esittämä laskutapa, johon muut kantajat
vetoavat, perustuu summittaisiin arvioihin ja ne jäävät varsin karkeiksi ja jättävät
huomattavasti sijaa epävarmuudelle. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
katsoo, että tämän käytetyksi väitetyn laskutavan perusteella ei voida määritellä
täsmällisesti ja tarkasti kunkin tuottajan myyntimääriä siten kuin Solvay-taulukoissa
on tehty.
- 634.
- Myös Saksan markkinoiden osalta Solvay on ilmoittanut, että kunkin kilpailijan
markkinaosuus määriteltiin asiakaskunnan kanssa käytyjen keskustelujen ja
julkisten tietojen (viralliset tilastot ja ammattijulkaisut) perusteella sekä [sen]
saksalaisten johtohenkilöiden markkinoita koskevan syvällisen tietämyksen
perusteella. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei myöskään katso, että Solvay
voisi tällä tavalla päätyä niin tarkkoihin tuloksiin mitä Solvay-taulukoista ilmenee
ilman, että se olisi harjoittainut tietojenvaihtoa kilpailijoiden kanssa. Tältä osin on
korostettava, että eräiden kantajien ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen
kysymykseen antamista vastauksista ilmenee, että kullakin tuottajalla saattoi olla
satojakin asiakkaita.
- 635.
- Esimerkeillä, jotka DSM on esittänyt näyttääkseen, että myyntiluvut voidaan
helposti laskea julkisista tiedoista, ei ole merkitystä tapauksen kannalta. Nämä
esimerkit näet liittyvät kokonaismarkkinoiden ja kantajan markkinaosuuden
arviointiin, mistä Päätöksessä ei mitenkään ole kyse.
- 636.
- Kantajien tosiseikkoja koskevat väitteet on näin ollen hylättävä.
Tavoitehinnat ja hinta-aloitteet
- 637.
- Kuten jo on todettu (ks. edellä 584 kohta), valvontalistan 3 kohdassa mainitaan
ehdotuksia, jotka koskevat suunnitellun uuden kokouskehyksen toiminnan
yksityiskohtia. Sen jälkeen kun asiakirjassa luetellaan 10 PVC:n tuottajan nimen
alkukirjaimet tai tunnukset, siinä on seuraavat kohdat: kuinka saada selkeyttä
hinnoitteluun, alennukset tuojien hyväksi (enintään 2 %?), korkeammat hinnat
Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja Italiassa (tasoitus ylöspäin?) ja
turisminvastainen taistelu. Siinä on myös kappale, jonka otsikkona on hintoja
koskevat ehdotukset ja jossa todetaan muun muassa seuraavaa: vakaa ajanjakso
(olemme valmiita hyväksymään vuoden 1980 toisen neljänneksen tilanteen mutta
ainoastaan tietyksi ajaksi) ja vuoden 1980 loka-joulukuun hintatasot ja
käyttöönottopäivät. Lopuksi kappaleessa, joka koskee 18.9.1980 pidettäväksi
vahvistettua kokousta, on erityisesti seuraava maininta: päästävä sopimukseen
loka/joulukuun hinnan muutoksista.
- 638.
- Ehdotuksiin annetussa vastauksessa on kaksi hintoja koskevaa kohtaa. Ensimmäistä
ehdotusta, jonka mukaan Länsi-Euroopassa pitäisi olla yhteinen hintataso, seuraa
vastaus, jossa todetaan, että ehdotusta kannatetaan, mutta on epäilyjä siitä, onko
maahantuojien hyväksi olevien perinteisten alennusten myöntämisestä mahdollista
luopua. Kuudennessa ehdotuksessa todetaan, että hintojen korotusta ei pitäisi
yrittää kolmen kuukauden vakautusajanjaksona ja jonka aikana toimittajat saisivat
olla yhteydessä vain sellaisiin asiakkaisiin, joille ne ovat toimittaneet tuotteita
kolmen edellisen kuukauden aikana (ehdotuksiin annetun vastauksen 5 kohta); sitä
seuraa seuraava vastaus: tosiasiallisesti kärsittyjen tappioiden vuoksi
mahdollisuutta korottaa hintoja 1.10. ei pitäisi välttää vaikka sen suhteen esiintyykin
ongelmia eli vaikka on vaikeaa saada korotushankkeelle yksimielinen kannatus ja
soveltaa tällaista korotusta hetkenä, jona kysyntä todennäköisesti laskee Länsi-Euroopassa.
- 639.
- Päätöksessään komissio on yksilöinyt viitisentoista hinta-aloitetta (ks. Päätöksen
liitteenä oleva taulukko 1), joista ensimmäinen tehtiin 1.1.1980.
- 640.
- LVM ja DSM ovat tässä oikeudenkäynnissä ainoat kantajat, jotka kiistävät juuri
niiden hinta-aloitteiden olemassaolon, jotka komissio on todennut, ja tämän ne
tekevät sillä perusteella, että tällaiset hinta-aloitteet eivät ole ymmärrettävissä PVC-alalla. Tältä osin riittää, kun todetaan, että väitetiedoksiannon liitteissä P1P70
viitataan järjestelmällisesti tavoitehintoihin ja hinta-aloitteisiin. Riippumatta siitä,
olivatko kyseessä yritysten yksittäiset toimet vai yritysten yhdenmukaistetut toimet,
tämä toteamus riittää näiden kantajien väitteen kumoamiseen.
- 641.
- Hinta-aloitteiden olemassaolo on näin ollen katsottava näytetyksi toteen. Tämän
vuoksi on tarkasteltava, kuten komissio vaatii, olivatko nämä aloitteet PVC:n
tuottajien salaisen yhteistyön tulos.
- 642.
- Aluksi on todettava, että vaikka liitteet P1-P70 olivat eräiden yritysten osalta niiden
sisäisiä asiakirjoja, jotka oli laadittu komission jo yksilöityä hinta-aloitteiden
päivämäärät, tästä ei kuitenkaan voida päätellä, etteivät ne tämän vuoksi voi
muodostaa näyttöä siitä, että aloitteet olivat salaisen yhteistyön tulos. Tämän vuoksi
on syytä tutkia kyseisten asiakirjojen sisältöä.
- 643.
- Kantajat eivät kiistä komission esittämistä asiakirjoista ilmenevän, että täysin
samoina päivämäärinä suunniteltiin korotuksia, joilla PVC:n hinta olisi nostettu
yhdenmukaiselle tasolle, joka pääsääntöisesti oli huomattavasti korkeampi kuin
markkinoilla näitä korotuksia edeltävinä päivinä vallinnut hinta. Komission
yksilöimän jokaisen aloitteen osalta tämä voidaan itse asiassa todeta liitteiden
P1P70 sanamuodosta itsestään. Komission väitetiedoksiantoon liittämät
ammattijulkaisujen otteet vahvistavat sitä paitsi, että nämä korotukset on tehty
komission toteamina päivämäärinä.
- 644.
- Lisäksi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo liitteitä P1P70 huolellisesti
tutkittuaan, ettei näitä aloitteita voida pitää yksinomaan yrityksen sisäisinä. Sekä
näiden liitteiden sanamuodon että niiden keskinäisen tarkastelun perusteella
ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on itse asiassa vakuuttunut siitä, että nämä
asiakirjat muodostavat aineellisen näytön Euroopassa sovellettavia hintoja
koskevasta tuottajien salaisesta yhteistyöstä.
- 645.
- Niinpä liitteessä P1, joka on peräisin ICI:ltä, on sen jälkeen, kun siinä on korostettu
sitä seikkaa, että PVC:n kysyntä Länsi-Euroopan markkinoilla on lokakuussa
lisääntynyt huomattavasti odotettaessa 1.11. tapahtuvaa hinnankorotusta, seuraava
maininta: Hinnankorotuksella, jonka on ilmoitettu tapahtuvan 1.11., pyritään
saattamaan kaikki [suspensio-PVC:n] länsieurooppalaiset hinnat 1,50 Saksan
markan vähimmäistasolle. Tätä asiakirjaa on verrattava liitteisiin P2 ja P3, jotka
ovat peräisin Wackerilta ja joissa todetaan täysin samanlainen korotus samana
päivämääränä, ja Solvaylta peräisin olevaan liitteeseen P4, jossa vuoden 1980
marraskuuta koskien on seuraava virke: Eräät tuojat tarjoavat alennuksia
brittiläisten tuottajien haitaksi, mikä on vastoin suunniteltua. Lisäksi DSM:ltä
peräisin olevassa liitteessä P5 viitataan myös päivämäärän 1.11. hinta-aloitteeseen.
- 646.
- Samoin on todettava, että Wackerilta peräisin olevissa liitteissä P2 ja P8, Solvaylta
lähtöisin olevassa liitteessä P4, ICI:ltä tulevissa liitteissä P6 ja P7 ja DSM:ltä
peräisin olevassa liitteessä P9 viitataan toiseen hinta-aloitteeseen, jonka
suunniteltiin tulevan voimaan 1.1.1981 ja jolla pyrittiin nostamaan PVC:n hinta 1,75
DEM:iin. Erityisesti liitteessä P4 todetaan edellä olevassa kohdassa toistetun
virkkeen jälkeen seuraavaa: Joulukuun näkymät eivät ole hyviä huolimatta siitä,
että toisen hinnankorotuksen on ilmoitettu tapahtuvan 1.1.1981. Liitteessä P6 on
seuraava toteamus: Hintojen uusi korotus 1,75 DEM:iin on ilmoitettu
tapahtuvan kaikilla Länsi-Euroopan markkinoilla 1.1.1981.
- 647.
- Aloite, joka suunniteltiin pantavan täytäntöön 1.1.1982 ja jolla oli tarkoitus korottaa
PVC:n hinta 1,60 DEM:iin, on nätyetty toteen niiden ICI:ltä peräisin olevan kahden
asiakirjan perusteella, jotka ovat väitetiedoksiannon liitteinä P19 ja P22, ja niiden
DSM:ltä tulevan kahden asiakirjan perusteella, jotka ovat liitteinä P20 ja P21.
Liitteessä P22 on seuraava kommentti: Alan aloite on korottaa hinta 1,60
DEM:iin/380 GBP:iin/tonnilta, mutta se ei vaikuta lupaavalta BP ja Shell
kieltäytyvät yhteistyöstä. Liitteessä P21 todetaan seuraavaa: Näkymät [vuoden
1982] tammikuulle eivät ole suotuisat. Ilmoitetusta hinnankorotuksesta huolimatta
nyt on havaittavissa hintojen laskua joulukuun tasoon verrattuna. Erityisesti on
todettava, että brittiläiset tavarantoimittajat eivät edes ole ilmoittaneet brittiläisille
asiakkaille hintojenkorotuksesta. Tältä osin on korostettava, että vaikka voidaan
pitää uskottavana, että yritykselle kerrotaan esimerkiksi asiakkaat kertovat
kilpailijan ilmoittaneen hinnankorotuksesta tai päinvastoin jättäneen ilmoittamatta
tällaisesta korotuksesta, ei voida pitää usktottavana sitä, että yritykselle kerrotaan,
että tuottaja ei ole ilmoittanut sellaisesta hinnankorotuksesta, josta sen olisi pitänyt
ilmoittaa. Tämä voi selittyä vain sillä, että odotetusta korotuksesta oli sovittu
etukäteen tuottajien kesken.
- 648.
- Aloitetta, joka oli ilmoitettu tulevan voimaan 1.5.1982 ja jolla oli tarkoitus nostaa
hinnat 1,35 DEM:iin, tukevat ICI:ltä peräisin olevat liitteet P23 ja P26, DSM:ltä
peräisin oleva liite P24 ja Wackerilta tuleva liite P25. Erityisesti on todettava, että
liitteen P23 laatija esittää Euroopan markkinoilla ja erityisesti Saksan ja Ranskan
markkinoilla vuoden 1982 huhtikuussa vallinneiden hintojen tasoa tutkiessaanseuraavan kommentin: Hintaeroosio on pysäytetty kuun lopussa, kun ilmoitettiin
eurooppalaisten hintojen yleisestä korotuksesta 1,35 DEM:iin kilolta 1.5. alkaen.
Vuoden 1982 toukokuuta koskevassa liitteessä P24 todetaan, että hintojen
ilmoitetun korotuksen vuoksi DSM:n hinnat ovat nousseet, mutta siinä
täsmennetään seuraavaa: Tämä on kuitenkin vähemmän kuin suunniteltu korotus
tasoille 1,35 DEM/1,40 DEM. Tärkeimmät syyt tähän ovat epäonnistumiset Saksan
ja Benelux-maiden markkinoilla ja se, että brittiläiset tuottajat ja Skandinavian
tuottajat eivät osallistuneet hintojen korotusasiassa yhteistyöhön. Ranskassa ja
Italiassa hintojen korottaminen onnistui paremmin.
- 649.
- Varsinkin DSM:ltä peräisin olevat liitteet P29, P39 ja P 41, ICI:ltä lähtöisin olevat
liitteet P30 ja P34 ja Wackerilta olevat liitteet P31P33 muodostavat näytön
aloitteesta, jonka oli suunniteltu tulevan voimaan 1.9.1982 ja jolla oli tarkoitus
nostaa hinnat 1,50 DEM:iin kilolta. Liitteestä P29, joka on päivätty 12.8.1982, on
elokuun hintojen osalta luettavissa seuraavaa: Saksan, Belgian ja Luxemburgin
markkinoilla havaitaan tiettyjä paineita, mikä on pikemminkin yllättävää, koska
merkittävä hinnankorotus on suunniteltu tulevan voimaan 1.9. alkaen. Otsakkeen
syyskuun hinnat alla asiakirjassa todetaan seuraavaa: On suunniteltu merkittävä
hinnankorotus tasolle, joka on noin 1,50 DEM kilolta. Tähän mennessä olemme
todenneet, että kaikki tärkeimmät tuottajat ovat ilmoittaneet tästä
hinnankorotuksesta ja vain hyvin pieni joukko poikkeamia on havaittu. Liitteessä
P32 on seuraava kommentti: Länsi-Euroopan markkinoilla on tehty hyvin
intensiivisiä ponnisteluja hintojen vakauttamiseksi 1.9. Liitteessä P33 esitetään
seuraava huomio: 1.9. voimaantullut PVC:n hintojen korotus, jolla vähimmäishinta
on nostettu 1,50 DEM:iin kilolta, on ollut erittäin menestyksekäs yleisen kehityksen
kannalta vaikka vielä lokakuussa olemme todenneet tapauksia, joissa kilpailijamme
toimittavat tuotetta hintaan 1,35 DEM ja 1,40 DEM kilolta. Liitteessä P34
asiakirjan laatija toteaa Länsi-Euroopan markkinoiden tilannetta yleisesti
tarkastellessaan kysynnän nousseen vuoden 1982 lokakuussa verrattuna edelliseen
kuukauteen, ja hän toteaa lisäksi seuraavaa: Tämä johtui kuitenkin suurelta osin
toimenpiteistä, jotka koskivat hintojen korottamista 1.9 alkaen, mikä johti
hankintoihin ennen tätä päivämäärää. Liitteessä P41 on seuraava 1.9.
täytäntöönpantavaa aloitetta koskeva kommentti: Hinnankorotuksen onnistuminen
riippuu vastedes erittäin suuressa määrin saksalaisten tuottajien ruodussa
pysymisestä.
- 650.
- Vielä voidaan viitata kaksivaiheiseen hinnankorotukseen, joka tehtiin 1.4.1983 ja
1.5.1983 ja jonka tavoitteena oli ensin nostaa PVC:n hinta 1,60 DEM:iin ja
vähimmäishinta 1,5 DEM:iin ja sitten nostaa hinta 1,75 DEM:iin ja vähimmäishinta
1,65 DEM:iin. Aluksi on huomautettava, että Shell on tietojensaantipyyntöön
3.12.1987 antamassaan vastauksessa (väitetiedoksiannon liite 42) ilmoittanut, että
PVC:n länsi-eurooppalaisten tuottajien kokouksessa Pariisissa 2. tai 3.3.1983 muut
tuottajat tekivät hintojenkorotuksia ja volyymien valvontaa koskevia ehdotuksia,
vaikka se lisäsikin, ettei kokouksessa annettu mitään sitoumuksia. ICI on
vahvistanut tämän kokouksen sisällön (väitetiedoksiannon liite 4). ICI:ltä peräisin
olevassa liitteessä P43 on seuraava kohta: Ilmoittakaa kaikille asiakkaille
maanantaista 7.3. [1983] lähtien, että hintoja korotetaan 1,60 DEM:iin, mutta että
luokkaan 1 kuuluville asiakkaille myönnetään 10 pennin alennus ja luokkaan 2
kuuluville asiakkaille 5 pennin alennus. Tämä korotus piti tulla voimaan 1.4.1983,
kuten teleksin tekstistä muuten ilmenee. Shelliltä lähtöisin olevan, 13.3.1983
päivätyn liitteenä P49 olevan asiakirjan laatija toteaa sen jälkeen, kun hän on
korostanut sitä, että hinnat ovat maaliskuussa laskeneet tasolle 1,20 DEM kilolta,
seuraavaa: Tämän hintaeroosion pysäyttämiseksi on suunniteltu merkittävä aloite;
vähimmäistavoitteet on vahvistettu maaliskuulta 1,50 DEM:iin kilolta ja huhtikuulta
1,65 DEM:iin kilolta. ICI:n 6.4.1983 päivätystä teleksissä, joka on
väitetiedoksiannon liitteenä P45, on seuraava kommentti: Markkinoilta tulevat
tiedot näyttävät osoittavan selvästi, että koko alalla sovelletaan tästä lähin
päivämäärän 1.4.1983 hinta-aloitetta. Wackerin 25.4.1983 päivätyssä asiakirjassa
(liite P46) viitataan toimenpiteisiin PVC:n hintojen korottamiseksi huhtikuussa
1,50 DEM:iin kilolta ja toukokuussa 1,65 DEM:iin kilolta. DSM:n sisäisessä
24.6.1983 päivätyssä muistiossa (liite P48) todetaan sen jälkeen, kun siinä on
ilmoitettu hintojen laskeneen Länsi-Euroopassa vuoden 1983 ensimmäisellä
neljänneksellä, seuraavaa: Hintoja on 1.4. lähtien yritetty korottaa Länsi-Euroopassa. Suunniteltu korotus tasolle 1,50 DEM 1.4. ja tasolle 1,65 DEM 1.5. on
epäonnistunut.
- 651.
- Lisäksi on syytä todeta, että ICI:n 31.1.1983 päivätyssä muistiossa, joka on
väitetiedoksiannon liitteenä 44, todetaan, että Euroopassa tehtailijat tuntevat
tavoitehinnat erittäin hyvin ja kyseiset hinnat ovat sellaisenaan julkaistuja
hintoja. Laatija totesi lisäksi seuraavaa: On yleisesti tunnustettua, ettei näitä
julkaistuja hintoja voida saavuttaa lamaantuneilla markkinoilla mutta
ilmoituksella on psykologinen vaikutus ostajaan. Tilanne on sama kuin autoalalla,
jossa taulukkohinta on vahvistettu sellaiselle tasolle, että ostaja on tyytyväinen
kun hän saa 1015 %:n suuruisen alennuksen, ja tuntee tekevänsä hyvät kaupat,
kun taas valmistajalle tai autokaupalle jää riittävä marginaali. Näissä olosuhteissa
laatija suositteli, että PVC-ala ilmoittaisi voimakkaan mainoskampanjan
saattamana tavoitehinnat, jotka olisivat paljon korkeampia kuin ne hinnat, jotka
todennäköisesti voitaisiin saada, esimerkiksi 1,65 DEM kilolta maaliskuussa
(alleviivaukset poistettu).
- 652.
- Lisäksi voidaan panna merkille, että ammattijulkaisuissa itsessään on joissain
yhteyksissä viitattu PVC:n tuottajien salaiseen yhteistyöhön. Niinpä European
Chemical News -lehden 1.6.1981 julkaistussa numerossa todetaan seuraavaa:
Tärkeimmät eurooppalaiset muovituotteiden valmistajat ponnistelevat yhteisesti
ajaakseen läpi merkittävät [PVC:n] hinnankorotukset, joilla saavutettaisiin vuoden
1981 alun hintatasot. Samassa lehdessä todettiin 4.4.1983 seuraavaa: [PVC:n]
eurooppalaiset tuottajat ovat ryhtyneet päättäväiseen yritykseen korottaakseen
hintoja huhtikuun alusta lähtien. Tuottajien kerrotaan tavanneen Pariisissa
maaliskuun puolivälissä keskustellakseen hinnankorotuksesta.
- 653.
- Ottaen huomioon komission väitetiedoksiannon liitteeksi esittämien, PVC:n hintoja
koskevien lukuisten asiakirjojen huolellisen tarkastelun, josta edellä kohdat 645650
ovat vain esimerkkejä, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo
toteennäytetyksi komission esittämien aineellisen näytön perusteella, että
hinnankorotukset, hinta-aloitteet ja tavoitehinnat, joihin näissä asiakirjoissa
viitataan, eivät ole pelkkiä kunkin tuottajan yksin tekemiä itsenäisiä päätöksiä vaan
tuottajien salaisen yhteistyön tuloksia.
- 654.
- On kuitenkin todettava jo tässä vaiheessa, että liitteissä P1P70 on useita liitteitä,
joissa viitataan joidenkin hinta-aloitteiden täydelliseen tai osittaiseen
epäonnistumiseen, minkä komissio on todennut Päätöksen 22 kohdassa.
- 655.
- Näitä epäonnistumisia tai osittaisia epäonnistumisia voidaan selittää useilla
tekijöillä, joita komissio on korostanut 22 kohdassa ja jotka on nimenomaisesti
mainittu liitteistä P1P70 eräissä. Niinpä hankkiakseen tuotteensa edullisimmilla
hinnoilla jotkut asiakkaat ovat joskus ostaneet huomattavia määriä ilmoitetun
hinnannousun voimaantuloa edeltävinä päivinä. Juuri tämä ilmenee liitteistä P8,
P12, P21, P23, P30 ja P39.
- 656.
- Lisäksi liitteistä P1P70 ilmenee, että tuottajat ovat ainakin joissain yhteyksissä
yrittäneet löytää tasapainon toisaalta myynnin volyymin ja tiettyjen asiakkaiden
asiakassuhteiden säilyttämisen sekä toisaalta hintojenkorotusten välillä.
- 657.
- Niinpä tärkeille asiakkaille ehdotettiin joskus erityksiä hinnanpalautuksia tai
alennuksia (esimerkiksi liite P17) tai asiakkaiden kanssa tehtiin väliaikaisia
sopimuksia, joilla niille taattiin toimituksia ennen suunniteltua korotusta vallinneilla
hinnoilla (erityisesti liite P21). Useista komission saamista asiakirjoista ilmenee, että
tietyissä tilanteissa tuottajat ilmaisivat aikomuksensa tukea suunniteltua hinta-aloitetta mutta että ne samalla kuitenkin varmistivat, että tämä ei olisi haitallista
myynnin volyymille. Niinpä ICI:n 18.12.1981 Euroopassa sijaitseville tytäryhtiöille
lähettämässä, vuoden 1982 tammikuun hinta-aloitetta koskevassa teleksissä
todetaan seuraavaa: On vielä epäselvää, saavutetaanko nämä hintatasot;
tarkkailkaa siis yksittäisten asiakkaiden tilannetta Euroopassa on hyvin tärkeää,
että saavuttaisimme hyvän tasapainon hintojenkorotuksen ja myyntiosuuksien
säilyttämisen kesken tänä vaikeana ajanjaksona. Wackerin 9.8.1982 päivätyssä
muistiossa (liite P31) on seuraava huomautus: Wackerin strategia tuleville
kuukausille on seuraava: tulemme toimimaan niiden hinnankorotusyritysten
vanavedessä, joita kilpailijamme tekevät, mutta emme missään tapauksessa tule
hyväksymään uusia määrien pienennyksiä. Toisin sanoen, jos markkinat eivät
hyväksy tätä korotusta, tulemme toimimaan hinnan suhteen riittävän joustavasti
tarpeen tullen. Samoin DSM:n päiväämättömässä muistiossa (liite P41) on
seuraava päivämäärän 1.1.1983 aloitetta koskeva kommentti: DSM kannattaa
yritystä korottaa hintoja, mutta korotus ei saa olla kaiken voittava tavoite.
Hinnankorotusta kannatetaan, kunhan se ei muodosta uhkaa
markkinosuuksillemme.
- 658.
- Useista asiakirjoista ilmenee päinvastaista eli tuottajien aikomus kannattaa vakaasti
hinta-aloitetta tai tällaisen aloitteen tosiasiallinen kannatus huolimatta niistä
riskeistä, joita sillä pääteltiin olevan myynnin volyymien kannalta. Niinpä
esimerkiksi DSM:n osalta voidaan mainita liite P13, jossa todetaan, että DSM on
vakaasti kannattanut hinta-aloitetta, ja liite P41, jossa on seuraava kohta:
Syyskuussa tehty hinnankorotus ja DSM:n päätös kannattaa hyvin vakaasti tätä
korotusta ovat johtaneet volyymien pienenemiseen mutta korkeimpiin hintoihin.
ICI:n osalta voidaan korostaa erityisesti 14.7.1981 päivättyä liitettä P16, joka liittyy
päivämäärän 1.6. hinta-aloitteeseen ja jossa viitataan ICI:n hintoja koskevaan
vankkumattomaan kantaan, 20.10.1982 päivättyä liitettä P30, jossa todetaan, että
ICI on noudattanut erityisen tiukkaa linjaa hintojen osalta syyskuussa, ja liitettä
P34, joka koskee vuoden 1982 syyskuun aloitetta ja jossa todetaan seuraavaa:
Toteamme uudelleen, että olemme täysin tukeneet hinnankorotusta. Wackerin
osalta voidaan lisäksi mainita liite P15, joka liittyy päivämäärän 1.9.1981 hinta-aloitteeseen, jolla oli tarkoitus nostaa tavoitehinta 1,80 DEM:iin, ja jossa todetaan
seuraavaa: Wacker Chemie on päättänyt yhteisen politiikan mukaisesti ja hintojen
kiireellisen vakauttamisen takia olla tekemättä yhtään kauppaa 1,80 DEM:iä
pienemmällä hinnalla syyskuussa.
- 659.
- Kuten komissio totesi Päätöksen 22 kohdassa, tiettyjä tuottajia moitittiin joissain
tilanteissa aggressiivisesta markkinakäyttäytymisestä, joka aiheutti häiriöitä niiden
hinta-aloitteiden kannalta, joita muut tuottajat aikoivat kannattaa, tai joka sai ne
epäonnistumaan. Niinpä DSM:n 25.2.1981 päivätyssä muistiossa (liite P9) sen laatija
toteaa, että 1.1. [1981] voimaantulevaksi ilmoitettu hinnankorotus tasolle 1,75
DEM ei missään tapauksessa ole onnistunut ja hän jatkaa seuraavaa: Joidenkin
ranskalaisten ja italialaisten tavarantoimittajien aggressiivinen käyttäytyminen
kolmen viimeisen kuukauden aikana on johtanut tiukkaan kilpailuun
suurasiakkaista, mikä on aiheuttanut hintojen laskua. Samoin ICI:ltä peräisin
olevassa, 17.5.1982 päivätyssä liitteessä P23 viitataan niihin huoliin, joita ICI:llä oli
markkinaosuuksistaan Yhdistyneessä kuningaskunnassa, ja siinä täsmennetään
seuraavaa: Shell, BP ja DSM ovat olleet erityisen aggressiivisia näillä
markkinoilla. DSM:n 1.6.1981 päivätyssä asiakirjassa, jonka komissio on lähettänyt
yrityksille 3.5.1988 kirjeitse, korostetaan Belgian ja Luxemburgin vuoden 1981
huhtikuun markkinoiden osalta seuraavaa: Yritys noduattaa korotettuja hintoja
epäonnistui viikossa. BASF:in, Solvayn, ICI:n ja SAV:n aggressiivisuus on johtanut
hintatasoon, joka ei ollut parempi eikä huonompi kuin edellisenä kuukautena.
Eräässä toisessa DSM:n vuoden 1981 lokakuulta olevassa asiakirjassa todetaan
näiden samojen maantieteellisten markkinoiden osalta seuraavaa: Elokuussa
hintoihin kohdistui paineita. Useiden tuottajien (BASF, SAV, Solvay, Anic ja ME)on todettu käyttäytyneen aggressiivisemmin. ICI:n 19.4.1982 päivätyssä asiakirjassa
todetaan seuraavaa: On hyvin vaikeaa saada vahvistettua niiden tuottajien nimet,
jotka laskevat hintoja alaspäin, mutta sekä Shell että Solvay on osoitettu
todennäköisiksi syyllisiksi.
- 660.
- Tosiasiassa on niin, että hinta-aloite saattoi menestyä vain suotuisassa ympäristössä,
jota tuottajilla ei ollut. Niinpä liitteestä P52 ilmenee, että ICI katsoi usean tekijän
edesauttaneen 1.5.1983 voimaantulevaksi suunnitellun aloitteen ennakoitavissa
olevaa menestystä; tällaisia tekijöitä olivat muun muassa pienet varastot, kysynnän
kasvu, tuotantokapeikkoja koskevat huhut erityisesti viennin osalta, hintojen nousu
kolmansien maiden markkinoilla ja toimialan rationalisaation vaikutukset. Toisissa
asiakirjoissa korostetaan kysynnän kehitystä (esimerkiksi liitteet P27, P31, P45 ja
P47) tai kolmansista maista tapahtuvan tuonnin kehitystä (esimerkiksi liitteet P16
ja P31). Sen sijaan sellaiset tekijät kuten ylikapasiteetti, tuonnin lisääntyminen,
hintojen lasku kolmansien maiden markkinoilla, PVC:n tuottajien suuri määrä
Länsi-Euroopassa tai se, että Shell ja ICI ovat ottaneet käyttöön uusia
tuotantolaitoksia, vaikuttavat sellaisilta tekijöiltä, jotka horjuttavat hintatasoa
(DSM:ltä peräisin oleva liite P21, joka koskee vuotta 1981).
- 661.
- Tästä tarkastelusta on pääteltävä, että komissio on arvioinut oikein tämän
tapauksen tosiseikkoja hinta-aloitteiden osalta.
Yritysten välisen yhteistoimintajärjestelyn alkuperä
- 662.
- Edellä tehdyn tarkastelun perusteella havaitaan, että suunitteluasiakirjoissa
kuvaillut hankkeet ja PVC-markkinoilla tosiasiallisesti todetut menettelytavat
korreloivat suoraan heti ensimmäisistä näiden asiakirjojen laatimista seuraavista
kuukausista lähtien sekä hintojen osalta että volyymin säännöstelyn osalta, jotka
ovat ne kaksi pääasiallista tapaa, joilla kilpailusääntäjä on väitetty rikotun. Lisäksi,
mutta vähäisemmässä määrin, suunnitteluasiakirjoissa kuvaillut hankkeet ja ne
tuottajien väliset tietojenvaihtoa koskevat menettelytavat, joista niitä moititaan,
korreloivat keskenään.
- 663.
- On syytä tarkastella kantajien väitteitä, jotka koskevat yhteistoimintajärjestelyn
alkuperää suunnitteluasiakirjojen sanamuodon perusteella, tietoja, jotka ICI on
näiden asiakirjojen osalta antanut komission 30.4.1984 päivättyyn
tietojensaantipyyntöön antamassaan vastauksessa, joka on väitetiedoksiannon
liitteenä 4, ja tätä suunnitteluasiakirjojen ja niiden laatimista seuraavina viikkoina
markkinoilla tosiasiallisesti todettujen menettelytapojen välistä korrelaatiota.
- 664.
- Ensiksi on syytä korostaa, että tietojensaantipyyntöön antamassaan vastauksessa ICI
on todennut, että ottaen huomioon sen, mistä komissio löysi kyseiset asiakirjat, oli
luontevaa ajatella niiden koskeneen PVC:tä. Suunnitteluasiakirjojen ja PVC-markkinoilla tosiasiallisesti todettujen menettelytapojen välinen korrelaatio tukee
tätä päätelmää.
- 665.
- Tämän jälkeen sillä, kuka suunnitteluasiakirjat tarkkaan ottaen on laatinut, ei ole
ratkaisevaa merkitystä. Ainoastaan sillä on merkitystä, voidaanko näitä asiakirjoja
pitää yhteistoimintajärjestelyn luomissuunnitelmana, mitä komissio väittää. Lisäksi
asiakirjassa ehdotuksiin annettu vastaus on sen laatijan nimi; laatija eli Sheaff -niminen henkilö oli ICI:n muovi-osaston johtaja 1980-luvun alussa.
Tietojensaantipyyntöön antamassaan vastauksessa ICI on todennut luontevaksi
olettaa, että tämä Sheaff -niminen henkilö olisi laatinut myös valvontalista -nimisen asiakirjan.
- 666.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei voi hyväksyä väitettä, jonka mukaan
suunnitteluasiakirjat koskisivat vain Britannian markkinoita tai vain Britannian ja
Italian markkinoita. Tältä osin on huomattava, että ehdotuksiin annetun vastauksen
1 kohta koskee Länsi-Euroopan yhteistä hintatasoa. Vastauksen 2 kohta koskee
mahdollisuutta sellaiseen kiintiöjärjestelmään, joka on pikemminkin
yrityskohtainen kuin kansallinen, mikä sulkee pois ainakin sen tapauksen, että
kyseessä olisi yhdet ainoat maantieteelliset markkinat. Lisäksi ehdotuksiin annetun
vastauksen 6 kohdassa, jossa tarkastellaan mahdollisuutta korottaa hintoja vuoden
1980 viimeisen neljänneksen aikana, viitataan vaikeuksiin, jotka johtuvat juuri koko
Länsi-Euroopan kysynnän laskusta. Lisäksi vaikka valvontalistassa erityisesti
viitataan kahdessa kohdassa Britannian markkinoihin ja Italian markkinoihin, siinä
on 3 kohta, jonka otsikkona on ehdotus uudeksi kokouskehykseksi; tämä kohta
kuitenkin sisältää yleisin sanakääntein ilmaistuja ehdotuksia, joiden perusteella ei
mitenkään voida päätellä, että ne olisivat rajattu koskemaan vain yksiä tai kaksia
maantieteellisiä markkinoita; päinvastoin, se seikka, että nämä ehdotukset on
esitetty välittömästi PVC:n tärkeimpien eurooppalaisten tuottajien luettelon jälkeen,
vahvistaa päätelmää, jonka mukaan kyseessä eivät olleet ainoastaan Britannian
markkinat ja/tai Italian markkinat. Lopuksi on huomattava, että
suunnitteluasiakirjoissa mainitaan nimenomaan kaksi menettelytapaa, joista toinen
koskee hinta-aloitteita, joista ensimmäinen oli suunnitteilla vuoden 1980 viimeiselle
neljännekselle, ja toinen koski kiintiöjärjestelmää, johon liittyi korvausjärjestelmä;
aiemmin tehdystä analyysistä kuitenkin ilmenee, että 1.11.1980 tehtiin aloite
suspensio-PVC:n kaikkien Länsi-Euroopan hintojen nostamiseksi vähintään 1,50
DEM:iin ja että heti vuoden 1981 ensimmäisinä kuukausina otettiin käyttöön
korvausjärjestelmä, johon osallistuivat kaikki eurooppalaiset tuottajat Shelliä
lukuunottamatta. Tämä korrelaatio vahvistaa päätelmää, jonka mukaan
suunnitteluasiakirjoissa ei viitattaisi yksinomaan yksiin tai kaksiin kansallisiin
markkinoihin.
- 667.
- Kantajien väitteellä, jonka mukaan itse suunnitteluasiakirjoja ei olisi koskaan jaettu
ICI:n toimitilojen ulkopuolelle, ei ole ratkaisevaa merkitystä. Ainoastaan sillä on
merkitystä, osoittaako näiden asiakirjojen sisältö sellaisen hankkeen olemassaolon,
jolla pyritään vapaan kilpailun vastaisesti järjestämään PVC:n markkinoita.
- 668.
- Väitettä, jonka mukaan kaksi suunnitteluasiakirjaa ei liittyisi toisiinsa, ei voida
hyväksyä. Tältä osin on todettava ensinnäkin, että nämä asiakirjat on löydetty ICI:n
toimitiloista ja että ne olivat kiinnitettyinä toinen toiseensa. Lisäksi on korostettava,
että valvontalistassa oli luettelo tietyistä aiheista, jotka yleisesti ottaen koskivat
myynnin volyymien valvontamekanismia ja hintasäännöstelyä. Näitä aiheita
tarkastellaan tarkemmin ehdotuksiin annetussa vastauksessa. Lisäksi kummassakin
asiakirjassa on joitakin yksityiskohtaisempia kohtia. Näissä kohdissa käsitellään
viittausta kolmen kuukauden vakautusjaksoon, mahdollisuutta korottaa hintaa
vuoden 1980 viimeisen neljänneksen aikana, tarvetta löytää järjestely uuden
tuotantokapasiteetin huomioon ottamiseksi ja vielä mahdollisuutta siihen, että
markkinaosuudet vaihtelevat ennalta vahvistettuihin markkinaosuuksiin nähden,
minkä osalta on sama viittaus 5 %:n toleranssiin ja tätä varten tehtyihin varaumiin.
Näin ollen ei voida hyväksyä sitä, että nämä kaksi asiakirjaa eivät liittyisi toisiinsa.
- 669.
- Kantajat väittävät kuitenkin, että komissio on suunnitteluasiakirjojen perusteella
virheellisesti päätellyt, että jälkimmäinen suunnitteluasiakirja on tiivistelmä PVC:n
tuottajien vastauksesta ICI:n esittämiin ehdotuksiin (Päätöksen 7 kohdan viimeinen
alakohta). Kantajat väittävät tältä osin, että on mahdollista, että
suunnitteluasiakirjoissa ilmoitetaan ainoastaan ICI:n tai ICI:n ja Solvayn, jota
erityisesti tarkoitetaan valvontalistan 5 ja 6 kohdassa, työntekijöiden mielipiteitä tai
huomioita. Sitä paitsi ehdotukseen annettu vastaus on valvontalistan laatimista
ennen laadittu asiakirja, mikä osoittaa komission väitteen perusteettomaksi.
- 670.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että suunnitteluasiakirjojen pelkän
sanamuodon perusteella ei voida olettaa, kuten komissio on tehnyt Päätöksen 7
kohdan viimeisessä alakohdassa ja 10 kohdan 1 alakohdassa, että jälkimmäinen
suunnitteluasiakirja olisi muiden PVC:n tuottajien vastaus ICI:n tekemiin
ehdotuksiin, eikä sanamuodon perusteella voida myöskään päätellä, että nämä
asiakirjat olisivat ainoastaan ICI:n työntekijöiden mielipiteenilmaisuja.
- 671.
- Vaikka kantajien väitteen katsottaisiin pitävän paikkansa, on korostettava, ettei
tällä seikalla ole vaikutusta komission esittämän näytön kannalta. Kuten aiemmin
tehdystä tarkastelusta ilmenee, komissio on esittänyt useita asiakirjoja, jotka
näyttävät toteen Päätöksessä kuvailtujen menettelytapojen olemassaolon. Lisäksi
on niin, että suunnitteluasiakirjoissa ja erityisesti valvontalistassa, jotka ovat peräisin
ICI:n tärkeältä johtohenkilöltä, todetaan selvästi sellaisen yhteistoimintamenettelyä
koskevan hankkeen olemassaolo, jota tämä yritys, joka oli näiden asiakirjojen
laatimisajankohtana yksi merkittävimmistä PVC:n eurooppalaisista tuottajista, oli
mukana luomassa; lisäksi näissä asiakirjoissa suunnitellut menettelytavat havaittiin
seuranneina viikkoina PVC:n markkinoilla Länsi-Euroopassa. Vaikuttaa näin ollen
ainakin siltä, että nämä suunnitteluasiakirjat olivat perusta, jonka nojalla käytiin
tuottajien välisiä neuvotteluja ja keskusteluja, jotka johtivat suunniteltujen
lainvastaisten toimenpiteiden tosiasialliseen toteuttamiseen.
- 672.
- Vaikka pitääkin paikkansa, että niissä asiakirjoissa, jotka komissio on esittänyt
PVC-markkinoilla harjoitettuja menettelytapoja koskevia tosiseikkoja koskevien
toteamustensa tueksi, ei mitenkään viitata suunnitteluasiakirjoihin, ensimmäisen
oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että näiden menettelytapojen ja näissä
asiakirjoissa kuvailtujen menettelytapojen välinen vahva korrelaatio on riittävä
näyttö siitä, että ne ovat yhteydessä toisiinsa.
- 673.
- Komissio on näin ollen perustellusti päätellyt, että suunnitteluasiakirjoja voitiin
pitää sen yhteistoimintamenettelyn alkuperänä, joka on toteutunut niiden laatimista
seuraavina viikkoina.
Tuottajien väliset kokoukset
- 674.
- Ensiksi on korostettava, että kantajat eivät ole kiistäneet itse tuottajien välisten
epämuodollisten, toimialajärjestöjen ulkopuolisten kokousten olemassaoloa.
- 675.
- Lisäksi on niin, että perustamissopimuksen 85 artiklan kannalta tapahtuvan
tosiseikkojen arvioinnin kannalta ei ole välttämätöntä, että komissio ilmoittaa
tuottajien välisten kokousten päivämäärät eikä sen varsinkaan tarvitse ilmoittaa
niiden paikkaa. Lisäksi ICI:n 5.6.1984 päivätystä, komission tietojensaantipyyntöön
antamasta vastauksesta (väitetiedoksiannon liite 4) ilmenee, että näitä kokouksia
on pidetty melko säännönmukaisesti, noin kerran kuussa, ja että niitä on pidetty
eri johtajatasoilla. ICI on täsmentänyt, että ottaen erityisesti huomioon se seikka,
ettei mitään näihin kokouksiin liittyvää asiakirjaa ole voitu löytää, se ei ole voinut
ilmoittaa vuoden 1980 elokuun jälkeen pidettyjen kokousten päivämääriä eikä
paikkoja. Se on sen sijaan voinut yksilöidä ajallisesti läheisimmän vuoden eli vuoden
1983 ensimmäisen 10 kuukauden aikana pidettyjen, tuottajien välisten yhdeksän
epämuodollisen kokouksen paikat ja päivämäärät. Kokouksista kuusi pidettiin
Zürichissä 15.2., 11.3., 18.4., 10.5., 18.7. ja 11.8.1983, kaksi Pariisissa 2.3. ja
12.9.1983 ja yksi Amsterdamissa 10.6.1983. ICI on lisäksi luetellut yritykset, joiden
se väittää osallistuneen vähintään joihinkin näistä epämuodollista kokouksista, ja
nämä yritykset ovat aakkosjärjestyksessä luetellen Anic, Atcohem, BASF, DSM,
Enichem, Hoechst, Hüls, ICI, Kemanord, LVM, Montedison, Norsk Hydro, PCUK,
SAV, Shell, Solvay ja Wacker.
- 676.
- Shell on tietojensaantipyyntöön 3.12.1987 antamassaan vastauksessa
(väitetiedoksiannon liite 42) vahvistanut osallistuneensa Pariisissa 2.3.1983 pidettyyn
kokoukseen ja Zürichissa 11.8.1983 pidettyyn kokoukseen, joiden osalta komissio
oli hankkinut näytön sen osallistumisesta niihin; tämä näyttö koostuu kalenteriin
tehdyistä merkinnöistä.
- 677.
- My1ös BASF on komission tietojensaantipyyntöön 8.12.1987 antamassaanvastauksessa (väitetiedoksiannon liite 5) todennut, että vuodesta 1980 vuoden 1983
lokakuuhun PVC:n tuottajat pitivät kokouksia joskus jopa kerran kuukaudessa.
Se on myös luetellut ne yritykset, jotka säännöllisesti tai epäsäännöllisesti olivat
edustettuina näissä kokouksissa, ja nämä yritykset ovat aakkosjärjestyksessä
luetellen Anic, Atochem, Enichem, Hoechst, Hüls, ICI, LVM, Montedison, Norsk
Hydro, Shell, Solvay ja Wacker.
- 678.
- Lopuksi on vielä todettava, että täsäs oikeudenkäynnissä Montedison on myöntänyt,
että tuottajien välillä oli epämuodollisia kokouksia, joihin erityisjulkaisuissa viitattiin.
- 679.
- Vaikka kantajat eivät kiistä näiden tuottajien välisten epämuodollisten kokousten
pitämistä, ne kuitenkin esittävät kriittiset huomautuksensa näiden kokousten
aiheesta, jota niiden mukaan ei ole näytetty toteen.
- 680.
- Ensiksi on muistettava, että huolimatta lukuisista kyseisenä ajanjaksona pidetyistä
kokouksista ja asetuksen N:o 17 11 ja 14 artiklan nojalla tehdyistä tutkimustoimista
komissio ei ole onnistunut saamaan yhtään pöytäkirjaa tai muistiota näistä
kokouksista. Päinvastoin kuin kantajat väittävät, Päätöksen 9 kohdasta ei ilmene,
että komissio olisi pelkästään tämän seikan perusteella päätellyt kokousten aiheena
olleen kilpailun rajoittaminen.
- 681.
- Tietojensaantipyyntöihin antamassaan vastauksessa ICI on ilmoittanut, että näissä
kokouksissa käsiteltiin suurta määrää asioita ja että niissä muun muassa
keskusteltiin hinnoista ja volyymeistä. Tarkemmin ottaen se on ilmoittanut, että
kyseisenä ajanjaksona näissä tuottajien välisissä kokouksissa on tietysti keskusteltu
hintatasoista ja marginaalista, joilla tuottajat voisivat pienentää tappioitaan. ICI:n
mukaan jokainen tuottaja on ilmoittanut omat näkemyksensä asiasta ja niistä on
keskusteltu. Tuottajilla oli usein erilaisia näkemyksiä asianmukaisista hintatasoista
Kuitenkin päästiin näennäiseen yhteisymmärrykseen siitä, mikä olisi voinut
edustaa sellaisia hintatasoja, joita tuottajat voisivat tavoitella; näissä keskusteluissa
ei kuitenkaan päädytty mihinkään kiinteään hintasitoumukseen. ICI:n tuolloisten
ja nykyisten arvioiden mukaan tällainen yhteisymmärrys oli pikemminkin
näennäistä kuin tosiasiallista. ICI:n tietämän mukaan on varmaa, että jokaisella
näihin keskusteluihin osallistuneella on ollut vapaus ryhtyä kaikkiin itsenäisiin
toimenpiteisiin, jotka se on katsonut asianmukaisiksi sille ominaisten
yrityskohtaisten olosuhteiden vuoksi.
- 682.
- Tietojensaantipyyntöön 3.12.1987 antamassaan vastauksessa Shell on myöntänyt
osallistuneensa kahteen ICI:n luettelemista kokouksista. Näistä ensimmäisen,
Pariisissa 2.3.1983 pidetyn kokouksen osalta Shell totesi seuraavaa: Kokouksessa
keskusteltiin alaa kohdanneista vaikeuksista, ja muut tuottajat tekivät hintojen
korottamista ja volyymien valvontaa koskevia ehdotuksia. [Shellin edustaja] ei ole
kannattanut näitä ehdotuksia. [Hän] ei voi muistaa, tehtiinkö hinta-aloitteesta tai
volyymejä koskevasta aloitteesta sopimus tai päästiinkö niistä yhteisymmärrykseen.
Jälkimmäisen kokouksen osalta, joka pidettiin Zürichissa 11.8.1983, Shell totesi, että
jotkut tuottajat esittivät mielipiteensä eräästä hinta-aloitteesta. [Shellin edustaja]
ei kannattanut näitä näkemyksiä. [Hän] ei voi muistaa, tehtiinkö asiasta sopimus tai
päädyttiinkö siitä yhteisymmärrykseen.
- 683.
- Tältä osin on korostettava, että päinvastoin kuin kantajat väittävät, komissio ei ole
ymmärtänyt väärin eräiden yritysten tietojensaantipyyntöihin antamien vastausten
merkitystä. Niinpä se on todennut, että kukin näistä tuottajista oli näiden kokousten
aiheesta huolimatta väittänyt, ettei niissä ollut annettu mitään sitoumuksia (ks.
ICI:n osalta Päätöksen 8 kohdan 2 alakohta ja erityisesti Shellin ja Hoechstin osalta
9 kohdan 1 alakohta).
- 684.
- Sitä paitsi on huomattava, että suunnitteluasiakirjoissa mainittiin nimenomainen
aikomus ottaa käyttöön tuottajien kesken uusi kokouskehys, jonka puitteissa
järjestetyissä kokouksissa keskusteltaisiin hinta-, volyyminvalvonta- ja
tietojenvaihtojärjestelmistä. Lisäksi komissio on näyttänyt toteen, että kyseisenä
ajanjaksona tuottajien kesken oli kokouksia. Lopuksi on todettava, kuten edellä
tehdystä tarkastelusta ilmenee, että komissio on näyttänyt toteen, että kyseisenä
ajanjaksona oli olemassa tuottajien välisiä kiintiö-, hintojen valvonta - ja
tietojenvaihtomekanismeja.
- 685.
- Siitä, että suunnitteluasiakirjoista ilmenevät ja PVC-markkinoilla tosiasiallisesti
käyttöönotetut menettelytavat suoraan vastasivat toisiaan, komissio on perustellusti
päätellyt, että tuottajien välisten epämuodollisten kokousten tosiasiallisena aiheena
olivat olleet suunnitteluasiakirjoissa mainitut aiheet.
- 686.
- Edellä esitettyjen seikkojen perusteella on pääteltävä, että komissio on määritellyt
oikein tuottajien välillä vuosina 19801984 pidettyjen kokousten aiheen.
-
- 687.
- Näin ollen ne huomautukset, jotka kantajat ovat esittäneet Päätöksen siitä osasta,
jonka otsikkona on Tosiasiat, on hylättävä.
2. Oikeudelliset seikat
- 688.
- Kantajat moittivat komissiota siitä, että se on tehnyt useita oikeudellisia virheitä
soveltaessaan perustamissopimuksen 85 artiklaa. Komissio on kantajien mukaan
ensinnäkin tehnyt oikeudellisen virheen luonnehtiessaan sopimukseksi ja/tai
yhdenmukaistetuiksi menettelytavoiksi niitä menettelytapoja, joista se moittii
yrityksiä (a). Toiseksi komissio ei tässä tapauksessa ole luonnehtinut virheettömästi
sopimuksen olemassaoloa eikä yhdenmukaistettujen menettelytapojen olemassaoloa
(b). Kolmanneksi komissio on kantajien mukaan myös rikkonut
perustamissopimuksen 85 artiklaa määrittäessään toteutetuksi väitetyn salaisen
yhteistyön kohteen tai vaikutuksen (c). Lopuksi komissio on myös tehnyt
oikeudellisen virheen määrittäessään vaikutusta jäsenvaltioiden väliseen kauppaan
(d).
a) Luonnehtiminen sopimukseksi ja/tai yhdenmukaistetuksi menettelytavaksi
Kantajien väitteet ja niiden perustelut
- 689.
- LVM, Elf Atochem, DSM, Hüls ja Enichem väittävät komission rikkoneen
perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohtaa kun se tyytyi Päätöksen päätösosassa
toteamaan, että yritykset olivat osallistuneet sopimukseen ja/tai
yhdenmukaistettuun menettelytapaan.
- 690.
- Kantajat tosin toteavat, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on hyväksynyt
yhdistetyn luonnehdinnan mahdollisuuden (ks. erityisesti asia T-8/89, DSM v.
komissio, tuomio 17.12.1991, Kok. 1991, s. II-1833, 234 ja 235 kohta).
- 691.
- Kuitenkin tehdessään tässä tapauksessa vaihtoehtoisen oikeudellisen luonnehdinnan
eikä kumulatiivista luonnehdintaa komissio on Enichemin mukaan menetellyt tämän
oikeuskäytännön vastaisesti.
- 692.
- LVM, Elf Atochem, DSM ja Hüls väittävät puolestaan, että edellä mainittua
oikeuskäytäntöä voi soveltaa vain erityisissä olosuhteissa. Niinpä tällainen ratkaisu
on mahdollinen vain siinä tapauksessa, että asiassa on esitetty näyttö kummankin
luonnehdinnan tueksi. Komissio ei tässä tapauksessa kuitenkaan ole täsmällisesti
osoittanut sopimuksen olemassaoloa eikä yhdenmukaistetun menettelytavan
olemassaoloa.
- 693.
- LVM, DSM ja Enichem huomauttavat, että näiden kahden oikeudellisen
luonnehdinnan välisestä erosta aiheutuu eroja asian selvittämisen suhteen.
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 694.
- Aluksi on todettava, että LVM:n, Elf Atochemin, DSM:n ja Hülsin esittämillä
perusteluilla ei ole tarkoitus kiistää itse periaatetta teon luonnehtimisesta
sopimukseksi ja/tai yhdenmukaistetuksi menettelytavaksi, mikä Päätöksen 1
artiklassa on tehty, vaan pikemminkin se seikka, että tässä tapauksessa voitiin tehdä
tällainen luonnehdinta, koska ei ole näytetty toteen sopimuksen eikä
yhdenmukaistetun menettelytavan olemassaoloa. Tämän kanneperusteen
hyväksyminen riippuu siis seuraavan kanneperusteen hyväksymisestä.
- 695.
- Ainoastaan Enichem kiistää myös itse lähtökohdan eli teon luonnehtimisen
sopimukseksi ja/tai yhdenmukaistetuksi menettelytavaksi.
- 696.
- On todettava, että kun kyse on monitahoisesta kilpailusääntöjen rikkomisesta, jossa
useat tuottajat ovat useiden vuosien ajan tavoitelleet sitä, että ne voisivat yhdessä
ohjata markkinoita, komissiolta ei voida edellyttää, että se yksilöisi kunkin yrityksen
ja kunkin hetken osalta täsmällisesti rikkomisen sopimukseksi tai
yhdenmukaistetuksi menettelytavaksi, kun perustamissopimuksen 85 artiklassa joka
tapauksessa tarkoitetaan kumpaakin näistä kilpailusääntöjen rikkomisen muodoista.
- 697.
- Komissiolla on näin ollen oikeus luonnehtia tällainen monitahoinen
kilpailusääntöjen rikkominen sopimukseksi ja/tai yhdenmukaistetuksi
menettelytavaksi, kunhan rikkominen koostuu tekijöistä, jotka on luokiteltava
sopimukseksi, ja tekijöistä, jotka on luokiteltava yhdenmukaistetuksi
menettelytavaksi.
- 698.
- Tällaisessa tilanteessa kaksitahoista luonnehtimista ei ole ymmärrettävä siten, että
tällainen luonnehdinta edellyttäisi samanaikaisesti ja kumulatiivisesti näyttöä siitä,
että kukin näistä tosiseikoista olisi osa sopimuksen ja yhdenmukaistetun
menettelytavan perustaa, vaan sen on ymmärrettävä tarkoittavan sitä kokonaisuutta,
johon kuuluu tosiseikkoja, joista tietyt on luonnehdittu perustamissopimuksen 85
artiklan 1 kohdassa tarkoitetuksi sopimukseksi ja toiset siinä tarkoitetuksi
yhdenmukaistetuksi menettelytavaksi; kyseisessä kohdassa ei ole erityistä
luonnehdintaa tämäntyyppisille monitahoisille kilpailusääntöjen rikkomisille.
- 699.
- Tämä kanneperuste, sellaisena kuin Enichem on sen esittänyt, on näin ollen
hylättävä.
b) Teon luonnehtiminen tässä tapauksessa sopimukseksi ja/tai
yhdenmukaistetuksi menettelytavaksi
Kantajien väitteet ja niiden perustelut
- 700.
- Kantajat väittävät, että komissio ei ole näyttänyt toteen sopimuksen eikä
yhdenmukaistetun menettelytavan olemassaoloa.
- 701.
- BASF ja ICI katsovat, että jotta teko voidaan luonnehtia perustamissopimuksen 85
artiklan 1 kohdassa tarkoitetuksi sopimukseksi, on oltava olemassa tekijöitä, joista
ilmenee sitoutuminen yhteisiin tavoitteisiin ja vastavuoroisen velvollisuuden
olemassaolo (asia 44/69, Buchler v. komissio, tuomio 15.7.1970, Kok. 1970, s. 733,
25 kohta ja em. yhdistetyt asiat Van Landewyck ym. v. komissio, tuomion 86 kohta).
Perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdan mukaan sopimus on pitänyt tehdä
vähintään kahden sellaisen osapuolen välillä, jotka ovat ilmaisseet, vaikkakaan eivät
sitovasti, tahtonsa ryhtyä tiettyyn menettelytapaan, joka on omiaan vääristämään
kilpailua (asia 28/77, Tepea v. komissio, tuomio 20.6.1978, Kok. 1978, s. 1391). Ei
siis riitä, että näytetään toteen se, että tuottajilla on samanlaiset näkemykset jostain
asiasta.
- 702.
- Kantajat huomauttavat tässä tapauksessa, että kuten tosiseikkojen tarkastelusta
ilmenee, tapauksessa ei ole näytetty toteen, että valvontalista, josta ei tiedetä,
onko se lähetetty muille yrityksille tai onko sitä edes saatettu niiden tietoon,
muodostaisi ehdotuksen salaiseksi yhteistyöksi. Mistään ei ilmene, että
valvontalistasta, jonka väitetään muodostavan ehdotuksen, olisi keskusteltu, että
se olisi laadittu yhteisestä sopimuksesta ja että muut tuottajat olisivat hyväksyneet
sen. Lisäksi ehdotuksiin annettu vastaus ei voi merkitä suunnitelluksi väitetyn
yhteistoimintajärjestelyn hyväksymistä, mikä ilmenee sen sanamuodostakin. Missääntapauksessa ei ole näytetty toteen, että ehdotuksiin annetussa vastauksessa
ilmaistut mielipiteet olisivat peräisin joltakin muulta PVC:n tuottajalta.
- 703.
- Lisäksi kantajat väittävät, että kokousten pelkän olemassaolon perusteella ei voida
näyttää toteen niiden aihetta. Niitä ei myöskään voida millään perusteella yhdistää
tehdyksi väitettyyn kokonaissuunnitelmaan. Komission hinta-aloitteiden osalta
käyttämistä asiakirjoista ilmenee tosiasiassa, että yritykset ovat noudattaneet
itsenäistä hinnoittelupolitiikkaa markkinoiden kehitystä mukaillen; mikään näistä
asiakirjoista ei sen sijaan muodosta näyttöä tuottajien välisestä, hinnankorotuksia
edeltävästä yhteistoiminnasta.
- 704.
- Elf Atochemin mukaan komissio ei ole näyttänyt varmuudella toteen sopimuksen
olemassaoloa. Pelkkä kokousten olemassaolo ei riitä selvitykseksi tällaisten
kokousten aiheesta eikä kokouksiin osallistuneiden osapuolten liittymisestä
sopimukseen. Komissio ei voi tämän kantajan mukaan päätellä sellaisten seikkojen
perusteella, jotka enintään ovat ilmaus sellaisista menettelytavoista, jotka eivät ole
yleisiä, yhtäläisiä eivätkä pysyviä, että kyseessä olisi laaja pysyvä sopimus.
Kyseessä olisi tällöin korkeintaan joukko erillisiä peräkkäisiä sopimuksia.
- 705.
- Kantajat eivät ole eri mieltä Päätöksen 32 artiklan kolmannessa kohdassa esitetystä
yhdenmukaistetun menettelytavan määritelmästä (em. asia ICI v. komissio, tuomio
14.7.1972, 112 kohta; em. asia Suiker Unie v. komissio, tuomion 174 kohta; asia
172/80, Züchner, tuomio 14.7.1981, Kok. 1981, s. 2021, 1214 kohta ja em. asia
CRAM ja Rheinzink v. komissio, tuomion 20 kohta). Elf Atochem, BASF, ICI ja
Hüls korostavat kuitenkin, että yhdenmukaistetun menettelytavan käsite edellyttää
kahta tekijää, joista toinen on subjektiivinen (yhdenmukaistaminen) ja toinen
objektiivinen (markkinakäyttäytyminen eli menettelytapa). Komissio ei tässä
tapauksessa kuitenkaan ole näyttänyt toteen kumpaakaan näistä tekijöistä.
Erityisesti on niin, että koska komissio ei ole tutkinut yritysten
markkinakäyttäytymistä, se on jättänyt näyttämättä juuri yhdenmukaistetun
menettelytavan olemassaolon.
- 706.
- LVM ja DSM korostavat, että komissio on perustamissopimuksen 85 artiklan
vastaisesti halunnut määrätä sanktioita rikkomisen yrityksestä. Näiden kantajien
mukaan on näet niin, että kun kyse on tarkoituksesta tai vaikutuksesta, on
väistämättäkin oltava olemassa täytäntöönpanotoimia. Niinpä
perustamissopimuksen 85 artiklan soveltamisalan ulkopuolelle jäävät yritys tai
aikomus tehdä kielletty sopimus ja luonteensa puolesta kaikki yhdenmukaistamisen
muodot, jotka eivät ole johtaneet täytäntöönpanotoimien suorittamiseen
menettelytapojen muodossa. LVM ja DSM katsovat näin ollen, ettei pelkkää
osallistumista kokouksiin, joilla oli kielletty aihe, voida luokitella sanktioitavaksi
teoksi.
- 707.
- Elf Atochem korostaa, että samansuuntainen käyttäytyminen voi olla ainoastaan
osittainen näyttö yhdenmukaistetusta menettelytavasta (em. asia Ahlströn
Osakeyhtiö ym. v. komissio); se toteaa, että todistustaakka ei voi kääntyä
pelkästään tällaisen samansuuntaisen käyttäytymisen toteamisen johdosta
(julkisasiamies Darmonin ratkaisuehdotus em. yhdistetyissä asioissa Ahlström
Osakeyhtiö ym. v. komissio, Kok. 1993, s. I-1445). Lisäksi kantaja väittää, että
komissio ei ole näyttänyt toteen edes tätä samansuuntaista käyttäytymistä hintojen
tai kiintiöiden ja korvausten osalta.
- 708.
- BASF väittää, että pelkästään se seikka, että keskenään kilpailevat yritykset
korottavat hintoja, ei merkitse, että yritykset olisivat neuvotelleet asiasta keskenään
(em. asia ICI v. komissio, tuomio 14.7.1972). Se korostaa tältä osin sitä, että
hinnalla on ratkaiseva merkitys PVC:n myynnissä ottaen huomioon, että kyse on
hyvin painavasta, toisella tuotteella korvattavissa olevasta tuotteesta. Hinta asettuu
näin ollen tarjonnan ja kysynnän perusteella tasapainoon. Se, että yksi tuottaja
laskee hintaa, mikä on ainoa sen käytössä oleva keino kasvattaa
markkinaosuuksiaan, johtaa väistämättäkin hintojen yleiseen laskuun ottaen
huomioon tarjoajien pieni lukumäärä. Hinnankorostus sen sijaan onnistuu vain, jos
markkinaolosuhteet sallivat sen; jos ne eivät salli sitä, muut tuottajat eivät seuraa
korotusta, ja korotuksen alullepanija joko menettää markkinaosuuksia tai joutuu
laskemaan hintojansa.
- 709.
- Wacker ja Hoechst huomauttavat, että komissio on menetellyt virheellisesti
jättäessään tarkastelematta yritysten tosiasiallista käyttäytymistä markkinoilla.
- 710.
- SAV:n mukaan komissio on laiminlyönyt velvollisuutensa tarkastella perusteellisesti
ja objektiivisesti toteutetuksi väitetyn yhteistoimintajärjestelyn taloudellista
toimintaympäristöä (em. asia LTM ja em. yhdistetyt asiast Suiker Unie ym. v.
komissio, Ahlström Osakeyhtiö ym. v. komissio ja SIV ym. v. komissio). Komissio
on tässä tapauksessa esittänyt vain muutamia yleisiä huomautuksia markkinoista
(Päätöksen perustelujen 5 ja 6 kohta), mutta se ei ole ollenkaan tarkastellut
markkinoiden todellista toimintaa.
- 711.
- Montedisonin mukaan komissio ei ole ottanut huomioon niitä ehtoja, joiden
mukaan hinnat määräytyvät teollisuuskäyttöön tarkoitetuille tuotteille;
todellisuudessa hinnastot julkaistaan säännöllisesti, ja toimialan johtavan yrityksen
käyttämän hinnan perusteella muut yritykset voivat asettaa hintansa ilman, että
tämä merkitsisi luopumista itsenäisestä käyttäytymisestä (em. yhdistetyt asiat Suiker
Unie ym. v. komissio). Komissio on tämän kantajan mukaan tyytynyt riitauttamaan
nämä itsestäänselvyydet vetoamalla ainoastaan kokousten aiheeseen, sellaisena kuin
se ilmoitettiin suunnitteluasiakirjoissa, siihen, että lähes kaikki PVC:n tuottajat
osallistuivat näihin kokouksiin, ja tuottajien sisäisiin liikeraportteihin (Päätöksen 21
kohta). Mistään ei ilmene, että erään yrityksen sisällä laadittu vuoden 1980 ehdotus
olisi hyväksytty ja pantu täytäntöön, eikä tätä kantajaa sitä paitsi mainittu kyseisessä
aloitteessa; pelkästään se, että lähes kaikki tuottajat osallistuivat kokouksiin, ei
ilmaise mitään kokousten sisällöstä; lisäksi on niin, että sisäiset liikeraportit eivät
koske kantajaa. Montedison lisää, että se, että taulukkojen korotukset tehtiin
kokousten jälkeen, jos tämä näytettäisiin toteen, ei merkitse korotusten olleen
salaisen yhteistyön tulosta.
- 712.
- Enichem huomauttaa, että sen perusteella, että yksikään hinta-aloite ei ole koskaan
onnistunut, voidaan päätellä, että kyse on yrityskohtaisista yrityksistä. Lisäksi
komission keräämistä asiakirjoista (väitetiedoksiannon P:llä merkityt liitteet)
ilmenee, että markkinat olivat erittäin kilpaillut, minkä ei voida katsoa johtuvan
yksinkertaisesti siitä, että yhteistoimintajärjestelyssä ei toimittu sovitulla tavalla;
suorien todisteiden puuttuessa väitettä yhteistoimintajärjestelystä on juuri
perusteltava niiden yritysten, joiden oletetaan rikkoneen kilpailusääntöjä,
tosiasiallisella salaiseen yhteistyöhön perustuvalla käyttäytymisellä, mitä tässä
tapauksessa ei ole tehty.
- 713.
- LVM, Elf Atochem, DSM, SAV, ICI, Hüls ja Enichem väittävät, että jos komission
tosiseikoista tekemät toteamukset näytettäisiin toteen, riittäisi, että yritykset, joita
epäillään kilpailusääntöjen rikkomisesta, vetoaisivat seikkoihin, jotka valottavat
näitä tosiseikkoja eri tavalla ja joiden nojalla näin ollen voidaan korvata komission
selitys toisella selityksellä (em. yhdistetyt asiat CRAM ja Rheinzink v. komissio,
tuomion 16 kohta ja em. yhdistetyt asiat Ahlström Osakeyhtiö ym. v. komissio,
erityisesti tuomion 70 ja 72 kohta).
- 714.
- Komissio on kuitenkin hinta-aloitteiden osalta tässä tapauksessa hylännyt näyttöä
esittämättä kantajien esittämän selityksen, joka perustuu hintojen barometrista
vahvistamista koskevaan talousteoriaan. Tämä teorian mukaan hinta-aloitteet ovat
ainoastaan tulos sellaisten markkinoiden normaalista toiminnasta, joilla yritykset
eivät ole yhdenmukaistaneet menettelyjään.
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 715.
- Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan on niin, että jotta kyseessä on
perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu sopimus, riittää, että
kyseessä olevat yritykset ovat ilmaisseet yhteisen tahtonsa käyttäytyä markkinoilla
tietyllä tavalla (ks. erityisesti em. asia ACF Chemiefarma v. komissio, tuomion 112
kohta ja em. asia Van Landewyck ym. v. komissio, tuomion 86 kohta).
- 716.
- On ensinnäkin korostettava, että kantajien perusteilla pyritään ainakin osittain
näyttämään toteen, että suunnitteluasiakirjoja ei voida luokitella
perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuksi sopimukseksi. Nämä
perusteet eivät kuitenkaan ole mitenkään asiaankuuluvia.
- 717.
- On nimittäin niin, että Päätöksen perusteluista ja erityisesti Päätöksen 2931
kohdasta, jotka koskevat sopimuksen luonnetta ja rakennetta, ilmenee, että
komissio ei ole luonnehtinut suunnitteluasiakirjoja tässä määräyksessä tarkoitetuksi
sopimukseksi. Sitä paitsi, kuten on korostettu, Päätöksen tosiseikkoja koskevassa
osassa komissio toteaa pitävänsä näitä asiakirjoja yhteistoimintajärjestelyn luomista
koskevana hankkeena.
- 718.
- Lisäksi kantajat toistavat sellaisia tosiseikkoja koskevia väitteitä, jotka on jo esitetty
aiemmin ja jotka ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on hylännyt.
- 719.
- Kantajat eivät näin ollen voi tehokkaasti väittää, että kiintiö- ja
korvausjärjestelmien, hinta-aloitejärjestelmien ja tuottajien tosiasiallisia
myyntimääriä koskevien tietojenvaihtojärjestelmien luominen tuottajien välisissä
kokouksissa ja kyseisten järjestelmien yhteinen käyttäminen useiden vuosien ajan
eivät olisi ilmaus yhteisestä tahdosta käyttäytyä markkinoilla tietyllä tavalla.
- 720.
-
Lisäksi on niin, että vaikka perustamissopimuksen 85 artiklassa erotetaan käsite
yhdenmukaistetut menettelytavat käsitteistä yritysten välinen sopimus tai
yritysten yhteenliittymien päätös, näin tehdään tarkoituksessa saattaa kyseisessä
artiklassa annettujen kieltojen soveltamisalaan sellainen yritysten välisen
yhteistoiminnan muoto, jolla korvataan tietoisesti kilpailun riskit yritysten välisellä
käytännön yhteistyöllä ilman, että jouduttaisiin tekemään varsinaista sopimusta (em.
asia ICI v. komissio, tuomio 14.7.1972, 64 kohta). Yhteisöjen tuomioistuimen
oikeuskäytännössä käytettyjä yhteistoiminnan ja yhteistyön kriteerejä, jotka eivät
edellytä todellisen suunnitelman laatimista, on tulkittava perustamissopimuksen
kilpailua koskeviin sääntöihin kuuluvan sellaisen ajatuksen valossa, jonka mukaan
jokaisen taloudellisen toimijan on määriteltävä itsenäisesti se toimintatapa, jota se
aikoo noudattaa yhteismarkkinoilla. Vaikka pitää paikkansa, että tämä itsenäisyyden
edellytys ei sulje pois taloudellisten toimijoiden oikeutta sopeutua älykkäästi
kilpailijoidensa todettuun tai niiltä odotettuun käyttäytymiseen, se on kuitenkin
jyrkästi ristiriidassa sen kanssa, että tällaisten toimijoiden välillä olisi suoria tai
epäsuoria kontakteja, joiden tarkoituksena on joko vaikuttaa jonkin tosiasiallisen
tai mahdollisen kilpailijan markkinakäyttäytymiseen tai paljastaa tällaiselle
kilpailijalle se, kuinka yritys itse on päättänyt käyttäytyä tai kuinka se aikoo itse
käyttäytyä markkinoilla, tai joilla on tällaisia vaikutuksia (em. yhdistetyt asiat Suiker
Unie ym. v. komissio, tuomion 173 ja 174 kohta).
- 721.
- Kantajat eivät saata kyseenalaiseksi tätä oikeuskäytäntöä, jonka komissio on
palauttanut mieliin Päätöksen 33 kohdassa, mutta kylläkin sen soveltamisen tässä
tapauksessa.
- 722.
- Järjestäessään yli kolmen vuoden ajan kokouksia, joiden aiheen komissio on
asianmukaisesti näyttänyt toteen, ja osallistuessaan näihin kokouksiin tuottajat ovatkuitenkin osallistuneet yhteistoimintaan, jossa ne ovat tietoisesti korvanneet
kilpailun riskit käytännön yhteistyöllä.
- 723.
- Niinpä jokainen tuottaja ei ole ainoastaan tavoitellut kilpailijoidensa tulevaan
käyttäytymiseen liittyvän epävarmuuden ennakolta tapahtuvaa poistamista vaan sen
on väistämättäkin pitänyt ottaa suoraan tai välillisesti huomioon näiden kokousten
aikana saadut tiedot määrittäessään toimintatapaa, jota se aikoi noudattaa
markkinoilla.
- 724.
- Kantajat kuitenkin tukeutuvat edellä mainituissa yhdistetyissä asioissa CRAM ja
Rheinzink vastaan komissio annettuun tuomioon ja edellä mainituissa yhdistetyissä
asioissa Ahlström Osakeyhtiö ym. vastaan komissio annettuun tuomioon
riitauttaakseen komission johtopäätökset.
- 725.
- Tästä oikeuskäytännöstä ilmenee, että kun komission ratkaisutoiminta perustuu
olettamukseen siitä, että toteennäytettyjä seikkoja ei voida selittää muuten kuin
yritysten tekemällä yhteistoiminnalla, riittää, kun kantajat näyttävät toteen seikkoja,
jotka valottavat eri tavalla komission toteennäyttämiä seikkoja ja joiden nojalla näin
ollen voidaan korvata komission tosiasioille antama selitys toisella selityksellä (em.
yhdistetyt asiat CRAM ja Rheinzink v. komissio, tuomion 16 kohta ja em. yhdistetyt
asiat Ahlström Osakeyhtiö ym. v. komissio, erityisesti tuomion 70, 126 ja 127
kohta).
- 726.
- Tätä oikeuskäytäntöä ei voida soveltaa tässä tapauksessa.
- 727.
- Kuten komissio on todennut Päätöksen 21 kohdassa, näyttö yritysten tekemästä
yhteistoiminnasta ei perustu pelkkään toteamukseen markkinakäyttäytymisien
samansuuntaisuudesta vaan asiakirjoihin, joista ilmenee, että menettelytavat olivat
yhteistoiminnan tulosta (ks. edellä 582 kohta ja sitä seuraavat kohdat).
- 728.
- Näissä olosuhteissa kantajien tehtävänä ei ole pelkästään esittää vaihtoehtoista
selitystä komission määrittämille tosiseikoilla, vaan niiden on myös kiistettävä
sellaisten tosiseikkojen olemassaolo, jotka on näytetty toteen komission esittämillä
asiakirjoilla. Kuten tosiseikkojen tarkastelusta ilmenee, tässä tapauksessa ei
kuitenkaan ole tehty näin.
- 729.
- Tästä seuraa, että komissio on perustellusti luokitellut teon perustamissopimuksen
85 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuksi yhdenmukaistetuksi menettelytavaksi.
- 730.
- Lopuksi on korostettava, että kuten Päätöksen 31 kohdasta ilmenee, käyttöönotetut
menettelytavat ovat tulos salaisesta yhteistyöstä, jota oli jatkunut useita vuosia ja
joka perustui samoihin mekanismeihin ja jolla tavoiteltiin samaa yhteistä tavoitetta.
Näin ollen komissio on perustellusti päätellyt, että näitä menettelytapoja oli
pidettävä pikemminkin yhtenä pysyvänä salaisena yhteistyönä kuin toinen toistaan
seuranneina erillisinä sopimuksina.
- 731.
- Tämä kanneperuste on näin ollen hylättävä kokonaisuudessaan.
c) Tarkoituksen tai vaikutuksen luonnehtiminen kilpailua rajoittavaksi
Kantajien väitteet ja niiden perustelut
- 732.
- LVM ja DSM väittävät, että kilpailun rajoittamisen käsite edellyttää selvää
markkinakäyttäytymistä ja sen vaikutusta markkinoihin, jotka ovat olennaiset tekijät
kilpailusääntöjen rikkomisen toteamiselle. Koska menettelytapoja ei ole näytetty
toteen, komission olisi pitänyt tässä tapauksessa yrittää näyttää toteen niiden
vaikutus PVC-markkinoihin. Näin ei ole tapahtunut, sillä komissio on tyytynyt
väitteisiin, jotka sitä paitsi ovat spekulatiivisia.
- 733.
- LVM, DSM, Wacker ja Hoechst väittävät, että komissio on lainvastaisesti jättänyt
tekemättä tai teetättämättä taloudellista analyysiä toteutetuksi väitetyn
yhteistoimintajärjestelyn vaikutuksista, vaikka sen on arvioitava
yhteistoimintajärjestelyn vaikutuksia markkinoihin ja otettava huomioon
taloudellinen yhteys (ks. erityisesti em. asia LTM ja em. yhdistetyt asiat Ahlström
Osakeyhtiö ym. v. komissio, tuomion 70 kohta). Lisäksi se on näiden kantajien
mukaan hylännyt kaikki ne taloudelliset päätelmät, joihin rikkomisesta epäillyiltä
yrityksiltä toimeksiannon saanut asiantuntija oli päätynyt ja joista ilmenee, että
PVC-markkinoille oli tyypillistä kireä kilpailu. Wacker ja Hoechst vaativat, että
komission suorittaman, yhteistoimintajärjestelyn vaikutuksia koskevan
riittämättömän tarkastelun korjaamiseksi hankittaisiin asiantuntijalausunto näiden
vaikutusten arvioimiseksi tai että niille myönnettäisiin aikaa tällaisen
asiantuntijalausunnon pyytämiseksi ja saamiseksi. SAV puolestaan korostaa, että
komissio on tyytynyt esittämään vain muutamia yleisiä huomautuksia markkinoista
(Päätöksen 5 ja 6 kohta) mutta että se ei ole mitenkään tarkastellut markkinoiden
todellista toimintaa.
- 734.
- ICI:n mukaan hintoja koskevan, toteutetuksi väitetyn yhteistoimintajärjestelyn
vaikutusta arvioidessaan komissio ei ole ottanut huomioon esitettyjä taloudellista
luonnetta olevia todisteita. Nämä kuitenkin olisivat näyttäneet toteen, että PVC-markkinoille oli tyypillistä kireä kilpailu, mikä näin vahvistaa, että PVC:n hintoihin
vaikutti ainoastaan kilpailutilanne. Komissio puolestaan ei kyseisen kantajan
mukaan ole esittänyt väitteensä tueksi mitään sellaista seikkaa, joka ei perustuisi
pelkkiin väitteisiin. Tosiasia on, että mitä tahansa kokouksissa onkaan voinut
tapahtua, sillä ei ole ollut mitään vaikutusta hintoihin.
- 735.
- BASF moittii komissiota siitä, että tämä ei ole tarkastellut riittävästi toteutetuksi
väitetyn yhteistoimintajärjestelyn vaikutuksia, mitä vahvistaa se, että Päätöksen
saksankielisen version 37 kohdassa on yksi kappale vähemmän kuin vuoden 1988
päätöksen saksankielisessä versiossa.
- 736.
- Montedison puolestaan huomauttaa, että polttoöljyn hinnan vuonna 1979 tehdyn
huomattavan korotuksen johdosta PVC-ala joutui vakavaan kriisiin. Kaikki yritykset
tuottivat vuosina 19801986 tappiota, minkä johdosta jotkut niistä joutuivat
vetäytymään markkinoilta. Tuossa tilanteessa yritykset ovat käyttäneet
kokoontumisoikeuttaan ja oikeuttaan ilmaista vapaasti mielipiteensä. Niinpä
menettelytavat, joista yrityksiä moititaan, eivät ole lainvastaisen yhteistoiminnan
tulosta; ne ovat ainoastaan yrityksiä paikata osittain tappioita ja ne ovat ainoa
järkevä käyttäytymismuotoa kriisissä olevilla markkinoilla. Menettelytavoilla, joista
yrityksiä moititaan, ei myöskään ole ollut vaikutusta kilpailuun; komissio itse
nimittäin on todennut hinta-aloitteiden epäonnistuneen joko täydellisesti tai osittain.
- 737.
- Hüls väittää, että tehdyksi väitetyillä hinta-aloitteilla ei ole ollut vaikutuksia, sillä
markkinahinnat olivat matalampia kuin asetetuiksi väitetyt tavoitehinnat.
- 738.
- Enichem väittää, että komissio ei ole esittänyt näyttöä siitä, että menettelytavoilla
olisi ollut vaikutuksia markkinoihin. Aiheutuneeksi väitetty psykologinen vaikutus,
johon komissio vetoaa, ei vastaa mitään täsmällistä oikeudellista käsitettä. Lisäksi
hintojen nousu vuoden 1981 tammikuusta vuoden 1984 lokakuuhun on ollut
ainoastaan minimaalista.
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 739.
- Tosiseikkojen tarkastelusta ilmenee, että yritysten väitetään rikkoneen
kilpailusääntöjä siten, että ne ovat yhteisesti vahvistaneet hintoja ja myynnin
volyymeja PVC-markkinoilla. Tällaisen rikkomisen, joka mainitaan nimenomaisesti
esimerkkinä perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdassa, tavoitteena on kilpailun
rajoittaminen.
- 740.
- Sen seikan perusteella, että PVC-ala oli silloin, kun tehtiin ne teot, joista yrityksiä
moititaan, vakavassa kriisissä, ei voida päätellä, etteivät perustamissopimuksen 85
artiklan 1 kohdan soveltamisedellytykset olisi täyttyneet. Vaikka tämä markkinoiden
tilanne voidaan tarvittaessa ottaa poikkeuksellisesti huomioon
perustamissopimuksen 85 artiklan 3 kohdan mukaisen poikkeusluvan saamiseksi,
on pakko todeta, että PVC:n tuottajat eivät missään vaiheessa ole tehneet tällaista
poikkeuslupahakemusta asetuksen N:o 17 4 artiklan 1 kohdan nojalla. On vielä
korostettava, että komissio on arviointiaan tehdessään ollut täysin tietoinen alaa
kohdanneesta kriisistä, mikä ilmenee erityisesti Päätöksen 5 kohdasta; lisäksi se on
ottanut sen huomioon sakon määrää määrittäessään.
- 741.
- Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan sopimuksen konkreettisia seurauksia ei
tarvitse ottaa huomioon 85 artiklan 1 kohtaa sovellettaessa, jos ilmenee, että
sopimuksen tarkoituksena on rajoittaa, estää tai vääristää kilpailua
yhteismarkkinoilla (ks. erityisesti yhdistetyt asiat 56/64 ja 58/64, Consten ja Grundig
v. komissio, tuomio 13.7.1966, Kok. 1966, s. 429, erityisesti s. 496). Siltä osin kuin
kantajien esittämä kanneperuste on ymmärrettävä siten, että sillä vaaditaan
todellisten kilpailunvastaisten vaikutusten toteennäyttämistä vaikka
menettelytapojen kilpailua rajoittava tavoite on näytetty toteen, sitä ei näin ollen
voida hyväksyä.
- 742.
- Lisäksi vaikuttaa siltä, että vuoden 1988 päätöksen saksankielisen version 37
kohdassa olleet, yhteistoimintajärjestelyn vaikutuksiin liittyvät kaksi virkett+ on
jätetty pois Päätöksen saksankielisestä versiosta. Koska tämän poisjättämisen
ainoana tarkoituksena oli Päätöksen eri kieliversioiden yhdenmukaistaminen,
kantajat eivät voi päätellä tästä seikasta, että se osoittaisi kilpailusääntöjen
rikkomisen vaikutusten riittämättömästä tarkastelusta.
- 743.
- On vielä korostettava, että päinvastoin kuin eräät kantajat väittävät, komissio ei ole
tyytynyt spekulatiiviseen analyysiin sen rikkomisen vaikutuksista, josta yrityksiä
moititaan. Komissio on nimittäin tyytynyt Päätöksen 37 kohdassa korostamaan, että
sen arvioiminen, olisivatko hintatasot olleet pitkällä aikavälillä matalampia, jos
salaista yhteistyötä ei olisi tehty, on puhdasta spekulaatiota.
- 744.
- Sitä paitsi komissio on perustellusti päätellyt, että rikkominen, josta yrityksiä
moititaan, ei ole jäänyt vaikutuksetta.
- 745.
- Niinpä eurooppalaisten tavoitehintojen vahvistaminen on väistämättäkin muuttanut
kilpailutilannetta PVC-markkinoilla. Ostajien neuvotteluvaraa on hintojen osalta
rajoitettu. Sitä paitsi, kuten jo on todettu (ks. edellä 655 kohta), liitteissä P1P70
olevissa useista liitteistä ilmenee, että ostajat ovat usein tehneet ostoja ennen hinta-aloitteen voimaantulopäivää. Tämä vahvistaa komission päätelmää, jonka mukaan
ostajat olivat tietoisia siitä, että tuottajien hinta-aloitteet rajoittivat niiden
neuvottelumahdollisuutta, joten hinta-aloitteet eivät ole vaikutuksia vailla.
- 746.
- Vaikka pitää paikkansa, että tuottajat katsoivat joidenkin aloitteiden
epäonnistuneen (ks. edellä 654 kohta), mistä komissio on ollut täysin tietoinen
Päätöksessä, on selvää, että liitteisiin P1-P70 kuuluvissa useissa liitteissä viitataan
hinta-aloitteiden täytäntöönpanon täydelliseen tai osittaiseen onnistumiseen.
Tuottajat itse ovat useaan otteeseen todenneet, että hinta-aloitteella oli lopetettu
hintojen lasku tai että ne olivat johtaneet markkinoilla käytettyjen hintojen
nousuun. Tässä yhteydessä voidaan esimerkkeinä mainita liite P3 (korotus 1.11.
[1980] oli tehtävä, joten ryhdyttiin toiseen toimenpiteeseen), liite P5 (1.11. [1980]
tehty hinnankorotus ei ole onnistunut kokonaan, mutta hinnat ovat nousseet
merkittävästi), liite P17 (kesäkuussa [1981] tehdyt hinnankorotukset on asteittain
hyväksytty kaikkialla Euroopassa), liite P23 (hintaeroosio on pysäytetty [vuoden
1982] huhtikuun loppupuolella, kun ilmoitettiin eurooppalaisten hintojen yleisestä
korotuksesta tasolle 1.35 DEM 1.5. alkaen) tai liite P33 (homopolymeeri-PVC:n
1.9. [1982] tehty hinnankorotus, jolla hinta nostettiin vähintään 1,50 DEM:iin
kilolta, on ollut menestyksekäs yleisen suuntauksen kannalta).
- 747.
- Tuottajien itsensä tosiseikkojen tapahtumisajankohtana tekemistä objektiivisista
toteamuksista ilmenee näin ollen, että hinta-aloitteilla on ollut vaikutusta
markkinoiden hintatasoon.
- 748.
- Kuten komissio on korostanut (Päätöksen 38 kohdassa), menettelytavoista, joista
yrityksiä moititaan, on sitä paitsi tehty päätöksiä yli kolmen vuoden ajan. Näin ollen
on hyvin epätodennäköistä, että tuottajat olisivat tuona ajanjaksona katsoneet, että
ne olisivat täysin tehottomia ja tarpeettomia.
- 749.
- Tästä seuraa, että komissio on arvioinut virheettömästi sen rikkomisen vaikutuksia,
josta yrityksiä moititaan. Näin ollen ja ottaen erityisesti huomioon tuottajien itsensä
tosiseikkojen tapahtumisajanjaksona tekemät objektiiviset toteamukset, komission
ei ollut tarpeen tehdä perusteellista taloudellista analyysiä yhteistoimintajärjestelyn
vaikutuksista markkinoihin. Tämän vuoksi ei ole syytä hyväksyä Wackerin ja
Hoechstin pyyntöä siitä, että tapauksessa määrättäisiin tehtäväksi tällainen analyysi.
- 750.
- Tämä kanneperuste on näin ollen hylättävä.
d) Sen määrittäminen, onko menettelytavoilla vaikutusta jäsenvaltioiden väliseen
kauppaan
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
- 751.
- LVM ja DSM väittävät komission jättäneet näyttämättä toteen sitä, että
menettelytavoilla, joista se moittii yrityksiä, olisi ollut vaikutusta jäsenvaltioiden
väliseen kauppaan. Sillä, että sopimus olisi omiaan vaikuttamaan kauppaan, ei
ole ratkaisevaa merkitystä sen kannalta, vaikuttaako se jäsenvaltion väliseen
kauppaan, vaan ratkaiseva merkitys on sen taloudellisella vaikutuksella; tämä
vaikutus tai tällaisen vaikutuksen mahdollisuus on näytettävä toteen (em. asia LTM,
Kok. 1966, s. 360 ja asia 42/84, Remia ym. v. komissio, tuomio 11.7.1985, Kok.
1985, s. 2545, 22 kohta).
- 752.
- ICI:n mukaan komissio on vaikutusten tuntuvuutta tarkastellessaan tyytynyt
perustelemattomiin väitteisiin. Komissio on jättänyt ottamatta huomioon
taloudellista laatua olevat todisteet, jotka kantaja oli esittänyt väitetiedoksiantoon
antamassaan vastauksessa. Mitä tahansa tuottajien kokouksissa on voinutkin
tapahtua, sillä ei todellisuudessa ole ollut mitään vaikutusta jäsenvaltioiden väliseen
kauppaan.
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 753.
- Perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdan soveltaminen edellyttää, että
sopimukset ja yhdenmukaistetut menettelytavat ovat omiaan vaikuttamaan
jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Näin ollen komissiolla ei ole velvollisuutta
näyttää toteen, että tällaisia vaikutuksia todella on olemassa (asia C-219/95 P,
Ferriere Nord v. komissio, tuomio 17.7.1997, Kok. 1997, s. I-4411, 19 ja 20 kohta).
- 754.
- Lisäksi oikeuskäytännöstä ilmenee, että sopimus, yhdenmukaistettu menettelytapa
tai yritysten yhteenliittymän päätös ei kuulu 85 artiklan kiellon soveltamisalaan, jos
se vaikuttaa markkinoihin vain vähäisesti ottaen huomioon asianosaisten heikko
asema kyseisten tuotteiden markkinoilla (asia 5/69, Völk, tuomio 9.7.1969, Kok.
1969, s. 295, 7 kohta).
- 755.
- Kuten komissio on korostanut Päätöksensä 39 kohdassa, menettelytavat, joista
yrityksiä moititaan, ulottuvat tässä tapauksessa kaikkiin jäsenvaltioihin ja ne
kattavat lähes kaiken tämän teollisuustuotteen myynnin yhteisössä. Lisäksi suurin
osa tuottajista myi tuotteitaan useammassa kuin yhdessä jäsenvaltiossa. Ei
myöskään ole kiistetty sitä, että vaikutukset yhteisön sisäiseen kauppaan olisivat
merkittäviä ottaen huomioon eri kansallisilla markkinoilla vallinnut tarjonnan ja
kysynnän epätasapaino.
- 756.
- Näin ollen komissio on virheettömästi todennut Päätöksen 39 kohdassa, että
menettelytavat, joista yrityksiä moititaan, olivat omiaan vaikuttamaan tuntuvasti
jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.
e) Muut oikeudellisia seikkoja koskevat kanneperusteet
Harkintavallan väärinkäyttöä koskeva kanneperuste
- 757.
- BASF katsoo komission syyllistyneen harkintavallan väärinkäyttöön kun se kieltäytyi
tekemästä väitteidensä tueksi tarpeellisia tutkimuksia yhteistoimintajärjestelyn
vaikutuksista markkinoihin, taloudellisesta toimintaympäristöstä, rikkomisen
kestosta ja markkinoiden vapauden rajoituksista. Komissio on näin rikkonut sille
asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohdassa myönnettyä harkintavaltaa.
- 758.
- Komissio korostaa, että tässä kanneperusteessa vain toistetaan aiempia
kanneperusteita ja että se näin ollen on hylättävä samoista syistä. Komissio joka
tapauksessa kieltää käyttäneensä valtuuksiaan muiden kuin esitettyjen päämäärien
saavuttamiseksi.
- 759.
- Sellaisten objektiivisten, asiaankuuluvien ja yhtäpitävien seikkojen puuttuessa, joista
ilmenisi, että Päätös on tehty yksinomaan tai ainakin olennaisilta osin muiden kuin
esitettyjen päämäärien saavuttamiseksi, tämä kanneperuste on hylättävä.
Päätöksen päätösosan ja perustelujen yhtäpitävyyden puuttumista koskeva
kanneperuste
- 760.
- Shell korostaa Päätöksen päätösosan 1 artiklan ja Päätöksen perustelujen
yhtäpitävyyden puuttumista. Se huomauttaa ensinnäkin, että Päätöksen
perusteluissa sitä moititaan vain yhdenmukaistetusta menettelytavasta eikä yritysten
välisestä sopimuksesta (Päätöksen 34 kohta); toiseksi, että on todettu, että se ei ole
osallistunut mitenkään suunnitteluasiakirjojen laadintaan (48 kohta); kolmanneksi,
että sen on väitetty osallistuneen yhteistoimintajärjestelyyn vuoden 1982
tammikuusta vuoden 1983 lokakuuhun (48 ja 54 kohta) ja lopuksi, että sen
osallistuminen todettiin rajoitetuksi (48 ja 53 kohta). Kaikkien näiden seikkojen
osalta päätösosa on kuitenkin erilainen.
- 761.
- On huomattava, että päätöksen päätösosaa on tulkittava sen taustalla olevien
perustelujen valossa.
- 762.
- Tässä tapauksessa päätösosan 1 artikla ei ole mitenkään ristiriidassa Päätöksen
perustelujen 34 kohdan kanssa, koska kyseisessä artiklassa viitataan paitsi
sopimukseen niin myös yhdenmukaistettuun menettelytapaan. Koska tässä artiklassa
viitataan rikkomisiin, jotka on tehty tässä päätöksessä mainittuina ajanjaksoina,
kantaja ei myöskään voi tehokkaasti vedota siihen, että päätösosa olisi ristiriidassa
Päätöksen perustelujen kanssa siltä osin kuin kysymys on siitä, ettei se ole
osallistunut vuoden 1980 yhteistoimintajärjestelyn luomista koskevaan hankkeeseen,
tai siitä, kuinka kauan se on osallistunut yhteistoimintajärjestelyyn. Minkään
päätösosassa mainitun perusteella ei voida päätellä, että komissio ei olisi ottanut
huomioon kantajan rajoitettua osuutta, sellaisena kuin se esitetään Päätöksen
perustelujen 48 ja 53 kohdassa.
- 763.
- Tämä kanneperuste on näin ollen hylättävä.
C Kantajien osallistuminen kilpailusääntöjen todettuun rikkomiseen
- 764.
- Kantajat moittivat komissio ensinnäkin siitä, että se on soveltanut kollektiivisen
vastuun periaatteen (1). Toiseksi ne väittävät, että niiden osallistumista tähän
rikkomiseen ei missään tapauksessa ole näytetty toteen (2).
1. Kollektiivinen vastuu, joka kantajilla väitetään olevan
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
- 765.
- Elf Atochem, BASF, SAV, ICI ja Enichem korostavat, että yrityksen vastuu voi
yleismaailmallisesti tunnustetun periaatteen mukaisesti olla ainoastaan
yrityskohtaista.
- 766.
- Komissio on tässä tapauksessa loukannut tätä periaatetta. Komissio katsoo
Päätöksen 25 kohdassa, ettei ole tarpeen osoittaa, että jokainen osallistuja on
osallistunut yhteistoimintajärjestelyn jokaiseen ilmenemismuotoon vaan riittää, että
arvioidaan niiden osallistumista kokonaisvaltaisesti tarkasteltuun
yhteistoimintajärjestelyyn.
- 767.
- Komissio huomauttaa, että kuten Päätöksen 25 kohdan toisesta alakohdasta, 26
kohdan ensimmäisestä alakohdasta ja 31 kohdan lopusta ilmenee, se on ollut täysin
tietoinen tarpeesta näyttää toteen kunkin kantajan yrityskohtainen osallisuus
yhteistoimintajärjestelyssä, josta yrityksiä moititaan.
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 768.
- Komissio on Päätöksen 25 kohdan toisessa alakohdassa todennut seuraaaa: Mitä
tulee asian selvittämiseen käytännössä, komissio katsoo, että paitsi että on tarpeen
näyttää yhteistoimintajärjestelyn olemassaolo toteen vakuuttavalla näytöllä, on myös
tarpeen näyttää toteen, että jokainen järjestelyyn osalliseksi väitetty on liittynyt
yhteiseen järjestelmään. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että olisi välttämättä oltava
asiakirjoja, joista ilmenisi, että jokainen osallistuja olisi ollut osallisena jokaisessa
rikkomisen ilmenemismuodossa. Tässä tapauksessa ei ole ollut mahdollista
näyttää toteen, että jokainen tuottaja olisi tosiasiassa osallistunut
yhdenmukaistettuihin hinta-aloitteisiin, koska ei ole olemassa hintoja koskevia
asiakirjoja. Tämän vuoksi komissio on kunkin järjestelyyn osallistuneeksi oletetun
osalta tarkastellut pikemminkin sitä, onko olemassa riittäviä ja varmoja todisteita
sen kuulumisesta kokonaisvaltaisesti tarkasteltuun yhteistoimintajärjestelyyn, kuin
sitä, onko olemassa näyttöä kunkin järjestelyyn osallistuneeksi oletetun osalta siitä,
ettäe se on ollut osallinen jokaisessa yhteistoimintajärjestelyn ilmenemismuodossa.
- 769.
- Päätöksen 31 kohdan lopussa todetaan seuraavaa: Tässä tapauksessa olennaista
on se, että tuottajat ovat liittyneet yhteen huomattavan pitkäksi ajanjaksoksi
tavoitellakseen yhteistä lainvastaista päämäärää, ja jokaisen osallistujan on
kannettava vastuu paitsi välittömästi omasta osuudestaan mutta myös jaettu vastuu
koko yhteistoimintajärjestelyn toiminnasta.
- 770.
- Päätöksen 25 kohdan toisen alakohdan ensimmäisestä virkkeestä ilmenee, että
komissio on ollut täysin tietoinen tarpeesta näyttää toteen kunkin yrityksen
osallistuminen yhteistoimintajärjestelyyn, josta yrityksiä moititaan.
- 771.
- Tätä varten komissio on viitannut kokonaisvaltaisesti tai kokonaisuutena
tarkasteltuun yhteistoimintajärjestelyn käsitteeseen. Tästä ei kuitenkaan voida
päätellä, että komissio olisi hyväksynyt kollektiivisen vastuun periaatteen siinä
mielessä, että se olisi katsonut joidenkin yritysten osallistuneen sellaisiin tekoihin,
joiden kanssa niillä ei ole mitään tekemistä, pelkästään sillä perusteella, että toisten
yritysten osallisuus näihin tekoihin on sen sijaan näytetty toteen.
- 772.
- Itse asiassa kokonaisvaltaisesti tai kokonaisuutena tarkastellun
yhteistoimintajärjestelyn käsitettä ei voida erottaa nyt tarkasteltavana olevan
kilpailusääntöjen rikkomisen luonteesta. Tämä rikkominen koostuu, kuten
tosiseikkojen tarkastelusta ilmenee, siitä, että usean vuoden ajan on säännöllisesti
järjestetty kilpailevien tuottajien välisiä kokouksia, joiden aiheena oli sellaisten
lainvastaisten menettelytapojen käyttöönottaminen, joilla oli tarkoitus järjestää
keinotekoisesti PVC-markkinoiden toimintaa.
- 773.
- Yritystä voidaan kuitenkin pitää vastuussa kokonaisvaltaisesta
yhteistoimintajärjestelystä, vaikka on näytetty toteen, että se on välittömästi
osallistunut vain yhteen tai useampaan yhteistoimintajärjestelyn osatekijöistä, jos
toisaalta se tiesi tai sen olisi väistämättä pitänyt tietää, että salainen yhteistyö, johonse osallistui erityisesti useiden vuosien ajan säännöllisesti järjestettyjen kokousten
kautta, kuului kokonaissuunnitelmaan, jonka tarkoituksena oli vääristää normaalia
kilpailua, ja jos toisaalta tämä kokonaissuunnitelma kattoi kaikki osatekijät, joista
yhteistoimintajärjestely muodostui.
- 774.
- Vaikka komissio ei asiakirjojen puuttuessa ole voinut tässä tapauksessa näyttää
toteen kunkin yrityksen osallistumista hinta-aloitteiden täytäntöönpanoon, joka oli
yksi yhteistoimintajärjestelyn ilmenemismuodoista, se on kuitenkin katsonut
voivansa näyttää toteen, että jokainen yritys oli joka tapauksessa osallistunut
tuottajien välisiin kokouksiin, joiden aiheena oli muun muassa hintojen
vahvistaminen yhdessä.
- 775.
- Niinpä Päätöksen 20 kohdan neljännessä ja viidennessä alakohdassa todetaan
seuraavaa: Koska komissio ei ole onnistunut saamaan hintoja koskevia asiakirjoja
kaikilta tuottajilta, se ei voi näyttää toteen, että ne kaikki ovat samanaikaisesti
ottaneet käyttöön täysin samoja hinnastoja tai jopa soveltaneet Saksan markoissa
ilmoitettuja eurooppalaisia tavoitehintoja. Komissio sen sijaan voi näyttää toteen
juuri sen, että yksi näiden kokousten, joihin kaikki yritykset osallistuivat,
tärkeimmistä aiheista oli tavoitehintojen vahvistaminen ja hintaa- aloitteiden
yhteensovittaminen.
- 776.
- Tämä sama ajatus esitetään 26 kohdan viidennessä alakohdassa, jossa todetaan
seuraavaa: Jokaisen järjestelyyn osallistuneen vastuun määrä ei riipu asiakirjoista,
jotka sattumalta tai muuten ovat tai eivät ole saatavilla kyseisessä yrityksessä, vaan
sen osallisuudesta kokonaisvaltaisesti tarkastelteltuun yhteistoimintajärjestelyyn.
Niinpä se seikka, että komissio ei ole onnistunut saamaan todisteita tiettyjen
yritysten käyttäytymisestä hinta-asiassa, ei mitenkään vähennä niiden vastuun
astetta, koska on näytetty toteen, että ne ovat täysimääräisesti osallistuneet
yhteistoimintajärjestelyyn, jossa suunniteltiin hinta-aloitteita.
- 777.
- Näin ollen komissio katsoo Päätöksessä voineensa näyttää toteen sen, että jokainen
yritys oli ollut osallinen toisaalta yhteistoimintajärjestelyn tietyissä
ilmenemismuodoissa ja toisaalta, yhtäpitävien seikkojen perusteella, jokaisen
yrityksen osallistumisen sellaisiin tuottajien välisiin kokouksiin, joissa ne sopivat
muun muassa hinnoista, joita seuraavina päivinä tultaisiin soveltamaan. Tältä osin
komissio on pätevästi viitannut siihen, että yritys mainittiin suunnitteluasiakirjoissa,
joissa suunnitellut hankkeet oli pantu täytäntöön ja todettu PVC-markkinoilla
kyseisten asiakirjojen laatimista seuranneina viikkoina, siihen, että yrityksen
osallisuus muissa yhteistoimintajärjestelyn ilmenemismuodoissa oli näytetty toteen,
tai vielä siihen, että BASF ja ICI olivat ilmoittaneet yrityksen osallistuneen
tuottajien välisiin kokouksiin.
- 778.
- Kaikista näistä seikoista ilmenee, että komissio ei ole katsonut kunkin yrityksen
olevan kollektiivisessa vastuussa rikkomisesta tai että se olisi katsonut kunkin
yrityksen olevan vastuussa sellaisesta yhteistoimintajärjestelyn ilmenemismuodosta,
jonka suhteen se on ollut sivullinen, vaan komissio on katsonut kunkin yrityksen
olevan vastuussa niistä teoista, joissa se on olut osallisena.
2. Kantajien yrityskohtainen osallisuus kilpailusääntöjen rikkomisessa
- 779.
- Kaikki tämän tapauksen kantajat ICI:ä lukuunottamatta katsovat, ettei niiden
osallisuutta kilpailusääntöjen rikkomisessa, josta yrityksiä moititaan, ole näytetty
toteen, ja ne tekevät näin joko erityisessä kanneperusteessa tai muissa
kanneperusteissa, jotka koskevat muun muassa tosiseikkojen toteennäyttämistä tai
asian selvittämistä koskevia sääntöjä.
- 780.
- Näin ollen on tarkasteltava peräkkäin kunkin kantajan tilannetta ICI:n tilannetta
lukuunottamatta. Tämän kysymyksen tarkastelua ei voida erottaa kysymyksestä,
joka koskee niiden asiakirjojen näyttöarvoa, joihin komissio viittaa, eikä edellä
tarkasteltuja, komission niistä tekemiä oikeudellisia päätelmiä koskevasta
kysymyksestä.
a) DSM
Kantajien väitteet ja niiden perustelut
- 781.
- Ensinnäkin kantajat kiistävät osallistuneensa tuottajien välisiin kokouksiin, joissa
olisi keskusteltu hinnoista ja markkinaosuuksista. Komission tältä osin esittämät
todisteet ovat nimittäin selvästi riittämättömiä. Niinpä ensinnäkin DSM:n nimen
mainitseminen valvontalistassa, jonka näyttöarvo on jo kiistetty, ei osoita, että siitä
ilmenevä kokous olisi pidetty ja että DSM olisi osallistunut siihen. Lisäksi ICI:n
ilmoitukset, jotka sitä paitsi on tehty kaikin varauksin, koskevat vuonna 1983 eli
sellaisena vuonna, jona DSM oli jättänyt PVC-markkinat, tapahtuneita seikkoja.
Lopuksi kantajat toteavat, että BASF ei ole ilmoittanut DSM:n osallistuneen
kokouksiin.
- 782.
- Toiseksi kantajat katsovat käytetyksi väitetyn kiintiöjärjestelmän osalta, että DSM-asiakirjalla, joka on ainoa komission niitä vastaan esittämä asiakirja, jossa käytetään
ilmaisua korvaus, ei ole näyttöarvoa. Vaikka oletettaisiin, että tällä ilmaisulla on
se merkitys minkä komissio katsoo sillä olevan, tämä ei merkitse sitä, että kantajat
olisivat osallistuneet tällaiseen järjestelmään.
- 783.
- Kolmanneksi kantajat kiistävät myynnin valvonnan osalta sen, että komissio olisi
näyttänyt toteen tällaisen järjestelmän olemassaolon.
- 784.
- Lopuksi kantajat huomauttavat tavoitehintojen ja hinta-aloitteiden osalta, että
yhdenmukaistettujen hinta-aloitteiden olemassaoloakaan ei ole näytetty toteen.
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 785.
- ICI on ilmoittanut DSM:n osallistuneen tuottajien välisiin kokouksiin (ks. edellä 675
kohta), joiden lainvastaisuuden komissio on näyttänyt toteen (ks. edellä 679686
kohta). Päinvastoin kuin kantajat ilmoittavat, ICI:n ilmoitukset eivät koske
pelkästään vuoden 1983 tammikuun jälkeistä ajanjaksoa vaan ne koskevat myös
epämuodollisia kokouksia, joita pidettiin noin kerran kuussa vuoden 1980
elokuusta lähtien, minkä BASF on vahvistanut (ks. edellä 675 ja 677 kohta).
- 786.
- Lisäksi DSM mainittiin nimenomaisesti suunnitteluasiakirjoissa ICI:n
suunnitteleman uuden kokouskehyksen odotetuksi jäseneksi. Ottaen huomioon
näissä asiakirjoissa suunniteltujen menettelytapojen ja PVC-markkinoilla
seuranneina viikkoina todettujen menettelytapojen välinen suora korrelaatio (ks.
edellä 662 kohta ja sitä seuraavat kohdat), DSM:n nimen mainitsemista voidaan
pitää indisiona sen osallisuudesta rikkomiseen, josta yrityksiä moititaan.
- 787.
- Useat asiakirjat, joita komissio on käyttänyt näyttääkseen perustellusti toteen
yhteisten hinta-aloitteiden olemassaolo (ks. edellä 637661 kohta), ovat peräisin
DSM:ltä. Lisäksi useissa näistä asiakirjoista ja erityisestä liitteissä P5, P13, P28 ja
P41 viitataan myös siihen, että DSM on vakaasti kannattanut näitä hinta-aloitteita.
- 788.
- Alcudia-asiakirjassa, joka muiden asiakirjojen kanssa vahvistaa PVC:n tuottajien
välisen myyntivolyymien valvontajärjestelmän olemassaolon, mainitaan epäsuorasti
DSM, kun siinä todetaan, että PVC:n osalta yksi ainoa tuottaja ei osallistu
[korvausjärjestelmään] (ks. edellä 589 kohta); tietojensaantipyyntöön antamassaan
vastauksessa ICI totesi Shellin olevan kyseinen tuottaja. Lisäksi DSM-asiakirja,
jonka komissio on perustellut päätellyt vahvistavan tuottajien välisen
korvausjärjestelmän olemassaoloa (ks. edellä 594598 kohta), on DSM:n yksikköjen
laatima kuukausikertomus markkinoiden tilanteesta.
- 789.
- Myynnin valvonnan osalta kantajat kuitenkin kiistävät vain tällaisen järjestelmän
olemassaolon. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on kuitenkin jo käsitellyt tätä
väitettä ja hylännyt sen (ks. edellä 618636 kohta).
- 790.
- Kaikki edellä esitetyt seikat huomioon ottaen komissio on perustellusti päätellyt
DSM:n olleen osallisena rikkomisessa, josta yrityksiä moititaan.
b) Atochem
Kantajan väitteet ja niiden perustelut
- 791.
- Elf Atochemin mukaan komissio ei ole esittänyt mitään näyttöä siitä, että se olisi
ollut myötämielinen yhteistoimintajärjestelylle, josta yrityksiä moititaan, tai että se
olisi osallistunut siihen.
- 792.
- Hinta-aloitteiden osalta kantaja korostaa, ettei missään asiakirjassa mainita sen
nimeä tai siihen kuuluvien yritysten nimiä. Mikään asiakirja-aineistossa oleva ei
muodosta näyttöä siitä, että Elf Atochem olisi käyttäytynyt samansuuntaisesti kuin
muut PVC:n tuottajat. Päinvastoin, useat asiakirjat näyttävät toteen, että se ei ole
käyttäytynyt kilpailua rajoittavasti eikä yhdenmukaistetusti.
- 793.
- Käytetyksi väitetystä kiintiö-, korvaus- ja markkinoiden valvontajärjestelmästä
kantaja korostaa, että niillä kahdella asiakirjalla, joiden perusteella sitä epäillään
rikkomisesta (Atochem-taulukko ja Solvay-taulukot), ei ole näyttöarvoa. Komissio
itse toteaa Päätöksen 11 kohdassa kuria löyhäksi. Kantajan mukaan Elf Atochemin
markkinaosuuksien jatkuvat vaihtelut ovat selvästi ristiriidassa tällaisen järjestelmän,
johon yrityksen väitetään osallistuneen, olemassaolon kanssa.
- 794.
- Komissio ei ole tämän kantajan mukaan näyttänyt toteen sitä, että Elf Atochem
olisi ollut edustettuina tuottajien välisissä kokouksissa tai että se olisi aktiivisesti tai
passiivisesti osallistunut niissä mahdollisesti tehtyjen päätösten tekemiseen.
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 795.
- ICI on ilmoittanut Atochemin osallistuneen tuottajien välisiin kokouksiin (ks. edellä
675 kohta), joiden lainvastaisuuden komissio on näyttänyt toteen (ks. edellä
679686 kohta).
- 796.
- BASF on vahvistanut kantajan olleen edustettuna näissä kokouksissa (ks. edellä 677
kohta).
- 797.
- Lisäksi suunnitteluasiakirjoissa mainitaan sellaisina jäsenininä, joiden ICI oletti
osallistuvan uuteen kokouskehykseen, uusi ranskalaisyhtiö, jonka osalta ei ole
kiistetty, että kyse oli Chloé -nimisestä yhtiöstä, eikä sitä, että tästä viimeksi
mainitusta yhtiöstä tuli sittemmin Atochem.
- 798.
- Edellä jo esitetyistä syistä (ks. edellä 788 kohta) Alcudia-asiakirjassa mainitaan
epäsuorasti Atochem.
- 799.
- Atochem-taulukko, jossa pääpiirteittäin esitetään vuoden 1984 ensimmäisellä
puoliskolla vielä aktiivisesti toimineiden eri tuottajien myynnit ja vastaavat tavoitteet
(ks. edellä 602 kohta ja sitä seuraavat kohdat), löydettiin tämän yrityksen
pääkonttorista. Vaikka oletettaisiin, kuten kantaja väittää, että tämän yrityksen
yksiköt eivät ole laatineet kyseistä taulukkoa, on kuitenkin niin, että siinä
ilmoitetaan sitä koskevat myyntitavoitteet sekä myyntiluvut.
- 800.
- Atochemin väite, jonka mukaan tuotannon kehitys ei ole osoitus käytetyksi
väitettyjen kiintiöiden olemassaolosta (kannekirjelmän s. 12), perustuu taulukkoon,
joka oli kantajan väitetiedoksiantoon antaman vastauksen liitteenä 1. Riittää, kun
todetaan, että tämä taulukko koskee vuosia 1986 ja 1987, joista tässä tapauksessa
ei ole kyse.
- 801.
- Lopuksi on todettava, että myyntiluvuista, joita Solvay-taulukoissa on ja jotka
komissio on voinut tarkastaa, yksi koskee Atochemiä ja se pitää paikkansa (ks.
edellä 628 kohta).
- 802.
- Vaikka komissio ei ole onnistunut saamaan mitään Atochemin hinnastoa, jonka
perusteella se olisi voinut tarkastaa, oliko tämä yritys pannut täytäntöön yhteisethinta-aloitteet, liitteistä P1P70 ilmenee, että ranskalaiset tuottajat eivät ole jääneet
yhteistoimintajärjestelyn tämän ilmenemismuodon ulkopuolelle. Sellaisten
asiakirjojen kuten liitteiden P1, P6, P15, P19, P22, P26, P29, P32, P45 ja P48, joissa
viitataan yleisiin aloitteisiin, joilla oli tarkoitus korottaa kaikkia eurooppalaisia
hintoja, tai alan aloitteisiin, lisäksi tietyissä muissa liitteissä viitataan erityisesti
Ranskan markkinoihin ja niiden perusteella voidaan päätellä, että kyseisillä
markkinoilla ilmoitettiin hinta-aloitteista ja sovellettiin kyseisiä aloitteita. Juuri tämä
ilmenee liitteistä P21, P23, P24, P30, P31 ja P38.
- 803.
- Vaikka pitää paikkansa, että kahdessa asiakirjassa viitataan ranskalaisten tuottajien
aggressiiviseen asenteeseen hintojen osalta, on korostettava, että tämä ei voi
horjuttaa komission päätelmiä. Komissio on nimittäin ensinnäkin ottanut tämän
huomioon tosiseikkoja tarkastellessaan, erityisesti Päätöksen 22 kohdan
kolmannessa alakohdassa, jossa täsmennetään seuraavaa: On myös totta, että
muut tuottajat, jotka katsoivat olevansa hinta-aloitteiden vakaita kannattajia ja jotka
olivat valmiita hyväksymään volyymien pienenemisen ajaakseen läpi
hinnankorotuksen, moittivat eräitä tuottajia, jotka olivat osallistuneet kokouksiin,
aggressiivisesta tai häiritsevästä käyttäytymisestä tietyillä markkinoilla.
Komissio on viitannut myös tähän seikkaan oikeudellisessa arvioinnissaan, erityisesti
Päätöksen 31 kohdan ensimmäisessä alakohdassa, jossa täsmennetään seuraavaa:
Järjestelyjen jonkin yksityiskohdan osalta tietty tuottaja tai tuottajien ryhmä on
voinut silloin tällöin esittää varaumia tai ilmoittaa olevansa eri mieltä tietystä
kysymyksistä. Lisäksi eräiden tuottajien satunnainen aggressiivinen käyttäytyminen
edisti tiettyjen hinta-aloitteiden epäonnistumista, mikä ilmenee Päätöksen 22, 37 ja
38 kohdasta. Toiseksi sillä seikalla, että kantaja on silloin tällöin jättänyt panematta
täytäntöön suunnitellun hinta-aloitteen, ei ole vaikutusta komission
johtopäätökseen; erityisesti niiden yritysten osalta, joiden osalta komissio ei ollut
onnistunut saamaan mitään hinnastoja, komissio on nimittäin tyytynyt väittämään,
että nämä yritykset olivat joka tapauksessa osallistuneet tuottajien välisiin
kokouksiin, joiden aiheena oli muun muassa tavoitehintojen vahvistaminen (ks.
edellä 774 kohta ja sitä seuraavat kohdat), eikä se ole väittänyt niiden panneen
tosiasiallisesti täytäntöön näitä aloitteita (em. asia Atochem v. komissio, tuomion
100 kohta).
- 804.
- Kaikki nämä seikat yhdessä huomioon ottaen komissio on perustellusti päätellyt
kantajan osallistuneen rikkomiseen, josta yrityksiä moititaan.
C) BASF
Kantajan väitteet ja niiden perustelut
- 805.
- Kantaja katsoo, ettei ole olemassa riittäviä todisteita sen kuulumisesta
kokonaisvaltaisesti tarkasteltuun yhteistoimintajärjestelyyn. Tässä tapauksessa
todisteita kuulumisesta kyseiseen järjestelyyn ovat vain suunnitteluasiakirjat, sen
osallistuminen säännöllisesti pidettyihin kokouksiin, Atochem-taulukko ja Solvay-taulukot.
- 806.
- Ensinnäkin suunnitteluasiakirjojen näyttöarvo on jo riitautettu. Koska ei ole
olemassa mitään näyttöä siitä, että kantaja olisi ollut tietoinen näistä asiakirjoista
ja että se olisi sitoutunut niihin, ne eivät voi muodostaa näyttöä kantajan
osallistumisesta yhteistoimintajärjestelyyn.
- 807.
- Toiseksi minkään todisteen perusteella ei voida päätellä, että kantaja olisi liittynyt
kilpailuoikeuden vastaisiin sopimuksiin, joita väitetään tehdyn tuottajien välisissä
kokouksissa, mitä muuten ei voida päätellä pelkästään kokousten olemassaolosta.
Kantaja joka tapauksessa huomauttaa ilmoittaneensa tietojensaantipyyntöön
8.12.1987 antamassaan vastauksessa, että se ei ollut osallistunut mihinkään
kokoukseen vuoden 1983 lokakuun jälkeen, mikäli sen jälkeen vielä pidettiin
kokouksia.
- 808.
- Kolmanneksi pelkästään se seikka, että kantajan nimi mainitaan Atochem-taulukossa sen tietämättä ei riitä todisteeksi siitä, että se olisi osallistunut
lainvastaiseen yhteistoimintajärjestelyyn. Tämä asiakirja ei osoita, että BASF:ille
olisi myönnetty oma kiintiö tai että se olisi liittynyt kiintiöjärjestelmään. Solvay-taulukoilla ei puolestaan voida näyttää toteen, että kantaja olisi osallistunut
kilpailijoidensa kanssa käytävään tietojenvaihtoon.
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 809.
- Kantaja myöntää osallistuneensa tuottajien välisiin epämuodollisiin kokouksiin,
joiden komissio on osoittanut olevan lainvastaisia perustamissopimuksen 85 artiklan
1 kohdan nojalla (ks. edellä 679686 kohta).
- 810.
- ICI on vahvistanut kantajan osallistuneen kokouksiin (ks. edellä 675 kohta).
- 811.
- Kantaja mainittiin suunnitteluasiakirjoissa yrityksenä, jonka oletettiin tulevan
uuden kokouskehyksen jäseneksi. Vaikka, kuten jo on todettu, nämä asiakirjat
muodostavat korkeintaan yhteistoimintajärjestelyn luomista koskevan hankkeen
(ks. edellä 670673 kohta) ja vaikka niitä ei tämän johdosta voida pitää näyttönä
kantajan osallisuudesta rikkomiseen, josta yrityksiä moititaan, sitä seikkaa, että
kantaja mainittiin niissä, voidaan pitää indisiona tästä osallisuudesta.
- 812.
- Edellä jo esitettyjen (ks. edellä 788 kohta) syiden johdosta Alcudia-asiakirjassa
mainitaan epäsuorasti BASF.
- 813.
- BASF:in nimi ilmenee Atochem-taulukosta, jossa ilmoitetaan, vaikkakin yhtenä
lukuna, neljän saksalaisen tuottajan myyntiä koskevat tiedot ja niiden
prosentuaaliset myyntitavoitteet (ks. edellä 612 kohta).
- 814.
- BASF mainitaan myös Solvay-taulukoissa. Siinä mainituista myyntiluvuista, jotka
komissio on voinut tarkistaa, kaksi koskee kantajaa ja ne pitävät paikkansa (ks.
edellä 627 kohta).
- 815.
- Lisäksi on niin, että vaikka komissio ei ole onnistunut saamaan mitään BASF:in
hinnastoa, jonka perusteella se olisi voinut tarkistaa, oliko tämä yritys pannut
täytäntöön yhteiset hinta-aloitteet, liitteistä P1P70 ilmenee, että saksalaiset
tuottajat eivät ole jättäytyneet yhteistoimintajärjestelyn tämän ilmenemismuodon
ulkopuolelle. Sellaisten asiakirjojen kuten liitteiden P1, P6, P15, P19, P22, P26, P29,
P32, P45 ja P48, joissa viitataan yleisiin aloitteisiin, joilla oli tarkoitus korottaa
kaikkia eurooppalaisia hintoja, tai alan aloitteisiin, lisäksi tietyissä muissa
liitteissä viitataan erityisesti Saksan markkinoihin, ja niiden perusteella voidaan
päätellä, että kyseisillä markkinoilla ilmoitettiin hinta-aloitteista ja sovellettiin
kyseisiä aloitteita. Juuri tämä ilmenee liitteistä P23, P24, P26, P29, P30, P41 ja P58.
- 816.
- Kaikki nämä seikat yhdessä huomioon ottaen komissio on perustellusti päätellyt
kantajan olleen osallisena rikkomisessa, josta yrityksiä moititaan.
d) Shell
Kantajan väitteet ja niiden perustelut
- 817.
- Tämän kanneperusteen ensimmäisessä osassa kantaja moittii komissiota siitä, että
tämä on jättänyt huomiotta Shell-konsernin erityisen rakenteen. Vaikka Päätös on
osoitettu Shellille, Shell ei nimittäin tuota eikä toimita PVC:tä. Se on pelkästään
palveluyritys, jonka neuvoa-antava tehtävä ei mahdollista sitä, että se voisi
velvoittaa Shellin operatiivisia yrityksiä panemaan täytäntöön hintoja tai
tuotantokiintiöitä koskevan yhteistoimintajärjestelyn. Komissiolla ei myöskään olisi
ollut oikeutta olettaa, että siltä osin kuin kantaja olisi voinut neuvoa konsernin
operatiivisia yrityksiä vaatimaan tiettyä hintaa tietyssä tilanteessa, nämä yritykset
olisivat tosiasiallisesti tehneet näin.
- 818.
- Tämän kanneperusteen toisessa osassa kantaja väittää, että näyttö sen
osallistumisesta tuottajien väliseen kokoukseen perustuu suurelta osin siihen, että
se on tunnustanut edustajiensa osallistuneen näistä kokouksista kahteen.
- 819.
- Ensimmäisessä kokouksessa, joka pidettiin Pariisissa 2.3.1983, ainoastaan
tarkasteltiin Euroopan petrokemian teollisuutta kohdannutta kriisiä ja tämän
toimialan uudelleenjärjestämisen tarvetta varsinkin Gatti/Grenier -nimisen
työryhmän, joka perustettiin komission kanssa pidettyjen kokousten jälkeen,
ensimmäisen selvitysluonnoksen perusteella. Lisäksi kyseisessä kokouksessa ei ole
voitu päättää yhteisestä aloitteesta, koska ammattijulkaisuissa oli viitattu
hinnankorotukseen kaksi viikkoa aiemmin; European Chemiccal News -lehden
21.2.1983 ilmestyneessä numerossa todettiin seuraavaa: Vaikuttaa siltä, että
tuottajat aikovat korottaa hintoja tasolle 1,50 - 1,65 DEM/kg, mutta koska ne
tekevät näin, on epävarmaa. Joka tapauksessa Shellin edustaja ei ole kannattanut
mitään tehdyksi väitettyä aloitetta, minkä osoittaa se, että vähemmän kuin neljä
viikkoa tämän kokouksen jälkeen Shell-konsernin yritykset ovat vahvistaneet
tavoitehinnaksi 1,35 DEM/kg, joka on selvästi vähemmän kuin asetetuksi väitetty
tavoitehinta 1,60 DEM/kg tai asetetuksi väitetty alakohtainen vähimmäishinta 1,50
DEM/kg.
- 820.
- Toisen, Zürichissa vuoden 1983 elokuussa pidetyn kokouksen aiheena oli PVC:n
markkinointiehtojen, markkinoilla vallinneiden hintojen ja alalla olleen
hinnankorotustarpeen tarkasteleminen. Shellin edustaja ei ole kannattanut mitään
näistä aiheista. Kantajan mistään sisäisestä asiakirjasta ei sitä paitsi ilmene
minkäänlaista tavoitehintaa tällä ajanjaksolle, ja kaikkien kantajan tuolta
ajanjaksolta olevissa asiakirjoissa tarkoitettujen alakohtaisten hintojen alkuperänä
selvästikin on ollut riippumattomat ammatilliset lähteet.
- 821.
- Tämän kanneperusteen kolmannessa osassa kantaja väittää, että ainoat todisteet
kiintiöjärjestelmästä ovat vuoden 1980 suunnitteluasiakirjat ja Atochem-taulukko,
joka epäilemättä koskee vuotta 1984. Shell ei Päätöksen mukaan kuitenkaan ole
osallistunut vuoden 1980 suunnitelman laatimiseen, ja sen yhteistoimintajärjestelyyn
tapahtuneeksi väitetyn osallistumisen todetaan loppuneen vuoden 1983 lokakuussa.
Korvausjärjestelmän osalta Päätöksessä todetaan nimenomaisesti (26 kohdan toisen
alakohdan loppu), että Shell ei ole osallistunut siihen.
- 822.
- Tämän kanneperusteen neljännessä osassa, joka koskee kotimarkkinoilla
tapahtuvan myynnin valvontajärjestelmiä, kantaja huomauttaa, että näyttö näistä
järjestelmistä perustuu toisaalta Solvay-taulukkoihin ja toisaalta Solvayn ja Shellin
välisiin puhelinkeskusteluihin, joiden olemassaolon Shell on myöntänyt
tietojensaantipyyntöön antamassaan vastauksessa.
- 823.
- Solvay-taulukot koskevat kuitenkin seuraavia suuria kansallisia markkinoita: Saksaa,
Italiaa, Benelux-maita ja Ranskaa. Tässä tapauksessa vain kaksia viimeksimainittuja
markkinoita voidaan pitää relevantteina, koska Shell ei ole kotimainen tuottaja
Saksassa eikä Italiassa. Benelux-maiden osalta komissio on kuitenkin itse todennut,
että ilmoitetut luvut eivät vastaa Fidesille tehtyjä yrityskohtaisia ilmoituksia.
Ranskan osalta Shellille Solvay-taulukoissa merkityt luvut ovat selvästi eri lukuja
kuin ne luvut, jotka sisältyvät Shellin Fidesille tekemiin ilmoituksiin.
- 824.
- Lisäksi komissio on kantajan mukaan vääristellyt Shellin tietojensaantipyyntöön
antamaa vastausta. Solvaylle ei näet ole ilmoitettu mitään täsmällisiä tietoja; nämä
ilmoitukset koskivat vain myyntiä Länsi-Euroopassa eivätkä ne näin ollen ole
voineet olla Solvay-taulukoissa, joissa tiedot on esitetty maakohtaisesti, ilmoitettujen
tietojen alkuperänä. Toisaalta näitä tietoja on ilmoitettu vain satunnaisesti vuoden
1982 tammikuun ja vuoden 1983 lokakuun välillä, kun taas Solvay-taulukot
sisältävät ajanjaksoa 19801984 koskevia lukuja. Tämä vahvistaa, että nämä
taulukot on vain osittain laadittu virallisten julkaistujen tilastojen ja asiakkaiden
kanssa käytyjen yhteydenottojen pohjalta.
- 825.
- Tämän kanneperusteen viidennessä osassa, joka koskee hinta-aloitteita, kantaja
väittää ensinnäkin, että Päätöksessä on Shellin osallisuuden astetta koskevia
ristiriitaisuuksia. Kantajan mukaan Päätöksessä nimittäin samalla väitetään, että
Shell on ollut osallisena kaikissa näissä hinta-aloitteissa (20 kohta), että sille on
kerrottu niistä (26 kohta) ja että se oli pelkästään tietoinen niistä (48 kohta).
- 826.
- Kahta yksittäistä tapausta lukuunottamatta kantaja ei myöskään ole osallistunut
tuottajien välisiin kokouksiin.
- 827.
- Shell-konserniin kuuluvat yritykset ovat asettaneet hintansa itsenäisesti. Niinpä
kantaja huomauttaa niistä neljästä aloitteesta, joiden osalta komissiolla on
käytössään Shelliltä peräisin olevia asiakirjoja, että toimialakohtaisista aloitteista oli
aina ilmoitettu erityisjulkaisuissa etukäteen. Lisäksi Shellin vahvistamat
tavoitehinnat eivät vastanneet toimialan asetetuiksi väitettyjä tavoitehintoja. Ainoa
ajankohta, jolloin ne määrällisesti vastasivat toisiaan, oli 1.9.1982; Shell oli tuolloin
kuitenkin vahvistanut tavoitehintansa vasta 9.9.1982, ja kyseinen hinta olisi pitänyt
ottaa käyttöön vasta 1.10.1982; lisäksi Shell oli vuoden 1982 marraskuussa laskenut
tavoitehintansa tasoa (1,40 DEM/kg tavoitehinnan 1,50 DEM/kg asemesta).
- 828.
- Tämän kanneperusteen kuudennessa osassa kantaja väittää, että yhdenmukaistettu
menettelytapa oli ristiriidassa Shellin strategian kanssa; Shell oli ottanut vuonna
1981 käyttöön uuden PVC-tehtaan, jonka vuotuista 100 kilotonnin välitöntä
kapasiteettia oli käytettävä täydellä teholla. Shellin kahdella PVC-tehtaalla oli töitä
enemmän kuin alalla keskimäärin, ja Shellin markkinaosuudet olivat tämän johdosta
kasvaneet huomattavasti. Näissä olosuhteissa vuonna 1979 saavutetun tilanteen
perusteella määräytyvän kiintiön hyväksymisessä ei olisi ollut mitään järkeä.
Tosiasiassa mitään vuotta ei voitaisi pitää hyväksyttävänä viitevuotena, koska Shell
otti käyttöön uuden tehtaan.
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 829.
- Tämän kanneperusteen ensimmäisen osan osalta kantaja väittää, että ottaen
huomioon Royal Dutch-Shell -konsernin erityispiirteet kantajan on mahdotonta
sanella yhtymän operatiivisille yrityksille, että näiden olisi käyttäydyttävä tietyllä
tavalla, vaikka kilpailua rajoittavasti.
- 830.
- Komissio toteaa Päätöksen 46 kohdassa, jossa se käsittelee Royal Dutch-Shell -konsernin erityispiirteitä, että kemianalalla toimivat eri operatiiviset yritykset
ovat liikkeenjohdollisesti hyvin itsenäisiä ja että kantaja on palveluyritys.
- 831.
- Komissio kuitenkin korostaa, että kantaja on vastuussa konsernin toiminnan
yhteensovittamisesta ja strategisesta suunnittelusta lämpömuovautuvien muovien
alalla, mitä ei ole kiistetty. Niinpä sen tehtävänä on neuvoa konserniin kuuluvia
operatiivisia yrityksiä.
- 832.
- Lisäksi komissio korostaa tässä samassa Päätöksen 46 kohdassa sitä, että kantaja
oli kontaktissa yhteistoimintajärjestelyyn ja osallistui kokouksiin vuonna 1983.
Niinpä useat hinta-aloitteita koskevat väitetiedoksiannon liitteet ovat peräisin
kantajalta (liitteet P35, P36, P49, P50, P51, P53, P54, P55 ja P59). Juuri nämä
liitteet muodostavat näytön tuottajien yhdenmukaistettujen aloitteiden
olemassaolosta (ks. edellä 637 kohta ja sitä seuraavat kohdat) ja osoittavat, että
kantajalle oli ainakin täsmällisesti ilmoitettu vahvistetut tavoitehinnat ja niiden
suunnitellut käyttöönottopäivät. Lisäksi Shellin edustaja kahdessa kokouksessa,
joihin kantaja myöntää osallistuneensa vuonna 1983, oli Lane -niminen henkilö,
joka tuolloin oli kantajan varatoimitusjohtaja.
- 833.
- Komissio on katsonut, että yhteisöjen tuomioistuimen määritelmä
yhdenmukaistetulle menettelytavalle on erityisen sopiva kattamaan Shellin
tapauksen; Shell on tehnyt yhteistyötä yhteistoimintajärjestelyyn osallistuneiden
kanssa olematta täysimääräinen jäsen ja se on voinut mukauttaa oman
markkinakäyttäytymisensä tilanteeseen niiden kontaktien perusteella,joita sillä oli
yhteistoimintajärjestelyyn (Päätöksen 34 kohta). Vaikka kantaja ei voinut määrätä
hintoja, joiden sen myyntiä hoitavien tytäryhtiöiden oli käytettävä, on niin, että
koska se oli kontaktissa yhteistoimintajärjestelyyn ja koska se siirsi tytäryhtiöille
näin saamiaan tietoja, se oli liikkeellepanevana voimana Shell-konsernin
osallistumisessa yhdenmukaistettuun menettelytapaan. Tältä osin on todettava, että
edellä mainitut kantajalta peräisin olevan väitetiedoksiannon liitteet, joista
ilmenevät sekä tavoitehinnat että niiden käyttöönottopäivät, oli osoitettu kaikille
konsernin Euroopassa toimiville osakkuusyrityksille, mikä ilmenee niiden
sanamuodosta.
- 834.
- Näin ollen Royal Dutch-Shell -konsernin rakenne, jonka väitetään olevan
poikkeuksellinen, ei yksinään voi estää sen toteamista, että kantaja saattoi olla
osallisena perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdan määräysten vastaisessa
menettelytavassa, eikä se voi varsinkaan estää sitä olemasta Päätöksen
adressaattina.
- 835.
- Siltä osin kuin kyse on kantajan osallisuudesta yhteistoimintajärjestelyyn koskevasta
näytöstä, on huomattava, että komissio myöntää erityisesti Päätöksen 4853
kohdassa kantajalla olleen pienemmän osuuden rikkomisessa, josta yrityksiä
moititaan. Näin ollen on tarkasteltava, onko komissio esittänyt riittävästi näyttöä
siitä, että kantaja on toiminut yhteistoimintajärjestelyn laitamilla (Päätöksen 53
kohta).
- 836.
- Tältä osin sekä ICI että BASF ovat ilmoittaneet kantajan osallistuneen tuottajien
välisiin epämuodollisiin kokouksiin (ks. edellä 675 ja 677 kohta). Shell myöntää
osallistuneensa kahteen kokoukseen, joiden osalta komissio oli hankkinut näytön
sen osallistumisesta niihin; tämä näyttö koostuu kalenteriin tehdyistä merkinnöistä
(ks. edellä 676 kohta). Kantaja kuitenkin kiistää, että näiden kokousten aiheena
olisi ollut kilpailun rajoittaminen tai että se olisi tässä yhteydessä osallistunut
minkäänlaiseen salaiseen yhteistyöhön.
- 837.
- Näistä ensimmäisen eli Pariisissa 2.3.1983 pidetyn kokouksen osalta ensimmäisen
oikeusasteen tuomioistuin katsoo komission näyttäneen toteen, että kokouksen
aiheena oli kilpailun rajoittaminen (ks. edellä 650 ja 652 kohta).
- 838.
- Lehdessä julkaistulla artikkelilla, johon kantaja vetoaa ja joka on peräisin European
Chemical News -aikakausijulkaisun 21.2.1983 päivätystä numerosta, ei ole vaikutusta
tähän päätelmään. Jo tässä artikkelissa käytetyt ilmaisut, jotka kantaja on toistanut,
ovat niin epämääräisiä, että niiden perusteella ei voida päätellä, että kyseessä
olisivat yrityskohtaiset aloitteet. Lisäksi artikkeli oli epätarkka aloitteiden
päivämäärien osalta; sen sijaan muutama päivä 2.3.1983 pidettyä kokousta
myöhemmin laadituista asiakirjoista, jotka komissio oli löytänyt yritysten, muun
muassa Shellin, toimitiloista, ilmenee aloitteiden tarkka päivämäärä.
- 839.
- Shell väittää, että missään tapauksessa se ei ole kannattanut hinta-aloitetta. Tätä
varten se korostaa vahvistaneensa 31.3.1983 tavoitehintansa 1,35 DEM:iin/kg eli
tasolle, joka oli alhaisempi kuin taso, jonka tuottajien väitettiin yhteistuumin
vahvistaneen. On kuitenkin niin, että Shellille ilmoitettiin tuottajien 2.3.1983
päättämä hintataso ja tämän aloitteen käyttöönottopäivämäärä, mikä ilmenee
13.3.1983 päivätystä liitteestä P49. Koska kantaja osallistui 2.3.1983 pidettyyn
kokoukseen, se ei ole määritellyt hintapolitiikkansa itsenäisesti tuntematta
kilpailijoidensa käyttäytymistä, vaan se onn väistämättäkin ottanut suoraan tai
välillisesti huomioon näiltä tässä kokouksessa saamansa tiedot.
- 840.
- Toisen, Zürichissä vuoden 1983 elokuussa pidetyn kokouksen osalta kantaja on
myöntänyt komission tietojensaantipyyntöön antamassaan vastauksessa, että tässä
kokouksessa eräät tuottajat ovat ilmaisseet mielipiteensä hinta-aloitteesta. Lisäksi
useista väitetiedoksiannon liitteistä, muun muassa liitteistä P53, P54, P55, P56, P57,
P58 ja P60, ilmenee, että vuoden 1983 syyskuun osalta oli tosiasiassa laadittu ja
otettu käyttöön aloite. Kantajalta peräisin olevien liitteiden P53, P54 ja P55
perusteella voidaan päätellä kantajan olleen osallisena aloitteesssa päinvastoin kuin
se itse väittää. Se sitä paitsi tiesi siitä ennen kuin siitä ilmoitettiin yleisölle.
Ammattijulkaisussa, johon kantaja on vedonnut väitetiedoksiantoon antamassaan
vastauksessa, nimittäin mainitaan aloite vasta syyskuun loppupuolella.
- 841.
- Korvausjärjestelmään liittyvällä Alcudia-asiakirjalla ei ole näyttöarvoa kantajan
osalta, koska ICI:n tietojensaantipyyntöön antamien vastausten perusteella Shell oli
ainoa tuottaja, joka ei ollut osallisena kyseisessä järjestelmässä (ks. edellä 788
kohta). Kuten erityisesti Päätöksen 48 kohdasta ilmenee, tämä toteamus on
myötävaikuttanut siihen, että komissio on päätellyt kantajan toimineen
yhteistoimintajärjestelyn laitamilla.
- 842.
- Atochem-taulukko koskee vuoden 1984 ensimmäistä neljännestä ja sen voidaan
katsoa olevan peräisin vuoden 1984 toukokuulta (ks. edellä 606 kohta), kun taas
Päätöksen 54 kohdan kolmannen alakohdan mukaan Shell oli ottanut etäisyyttä
yhteistoimintajärjestelyyn vuoden 1983 lokakuusta lähtien. Itse asiassa Atochem-taulukossa Shellin myyntiä koskevat luvut ovat vain pyöristettyjä lukuja. Siltä osin
kuin tästä taulukosta ilmenee, mikä kantajan osalta oli ollut tavoitteena ollut
prosentuaalinen osuus, josta on voitu päättää vain ennen vuoden 1984 ensimmäistä
neljännestä, asiakirja kuitenkin osoittaa, että Shell ei ole ollut kiintiöjärjestelmän
ulkopuolella vuoden 1983 loppupuolella.
- 843.
- Myynnin valvontajärjestelmän osalta (ks. edellä 618636 kohta) on todettava, että
vain kahdet Solvay-taulukoissa tarkoitetuista maantieteellisistä markkinoista ovat
Shellin kannalta merkityksellisiä, nimittäin Benelux-maat ja Ranska.
- 844.
- Komissio on vastauksena ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen esittämään
kysymykseen vahvistanut, että myynnin valvontaa koskeva väite ei koskenut
Benelux-maiden markkinoita, mikä ilmeni jo väitetiedoksiannosta.
- 845.
- Sen sijaan on huomattava, että ne luvut, jotka taulukoissa oli Shellille merkitty
Ranskan markkinoiden osalta sekä vuoden 1982 myynnille että vuoden 1983
myynnille (ks. edellä 628 kohta), olivat täsmällisiä. Niiden täsmällisyys vahvistaa
sen, että Shell on ainakin Ranskan markkinoiden osalta osallistunut
tietojenvaihtoon. Tietojensaantipyyntöön 3.12.1987 antamassaan vastauksessa
kantaja oli todennut, että vuoden 1982 tammikuun ja vuoden 1983 lokakuun
välisenä ajanjaksona Solvaysta olisi useasti soitettu ja kysytty vahvistusta siellä
laaditulle, Shell-konserniin kuuluvien yritysten myymiä tonnimääriä koskevalle
arviolle. Kantaja huomauttaa ilmoittaneensa myöskin, että mitään täsmällisiä
tietoja ei annettu; Ranskan markkinoilla tapahtunutta myyntiä koskevien lukujen
täsmällisyys on kuitenkin ristiriidassa tämän väitteen kanssa.
- 846.
- Siltä osin kuin Päätöksen väitetään olevan ristiriitainen sen suhteen, missä määrin
Shell oli osallisena hinta-aloitteissa, on korostettava, että Päätöksen 20 kohdassa
käsitellään ainoastaan näyttöä hinta-aloitteiden kollektiivisuudesta. Päätöksen 26
kohdassa todetaan, että kantajalle ilmoitettiin näistä aloitteista, ja 48 kohdassa, että
sille oli ilmoitettu niistä ja että se kannatti niitä. Tältä osin riittää, kun todetaan,
että sikäli kuin 48 kohta täydentää 26 kohtaa, se ei ole ristiriidassa viimeksi
mainitun kohdan kanssa.
- 847.
- Kuten jo on todettu, komission esittämät asiakirjat näyttävät toteen, että kantaja
on ollut osallisena hinta-aloitteissa, joista päätettiin 2.3.1983 ja 11.8.1983 pidetyissä
tuottajien välisissä kokouksissa (ks. edellä 836840 kohta). Samoin liite P59, joka
on kantajalta peräisin oleva, 28.10.1983 päivätty asiakirja, osoittaa kantajan olleen
täysin tietoinen aloitteesta, jonka oli päätetty tulevan voimaan 1.11.1983 ja jolla
PVC:n hinta oli tarkoitus nostaa tasolle 1,90 DEM/kg. Vuoden 1982 syyskuussa
voimaantulevaksi suunnitellun aloitteen osalta on todettava, että on totta, että
European Chemical News -aikakausijulkaisu oli jo vuoden 1982 heinäkuussa
ilmoittanut sekä hinta-aloitteesta että korotuksen suuruudesta ja sen päivämäärästä.
Tämän artikkelin sanamuoto ei kuitenkaan voi tukea päätelmää siitä, että aloitteet
olisivat olleet yrityskohtaisia. Siinä näet todetaan erityisesti seuraavaa: [PVC:n]
tuottajat keskustelevat syys- ja lokakuussa tehtävästä hinnankorotuksesta
(jäljempänä olevassa taulukossa olevassa sarakkeessa valmistajan hinta
ilmoitetaan nämä suunnitellut tavoitehinnat). Kuten jo on todettu (ks. edellä 649
kohta), komission esittämien asiakirjojen perusteella voidaan päätellä, että kyseinen
aloite oli toimialan tuottajien välisen yhteistoiminnan tulos. Sillä seikalla, että Shell
hyväksyi sovitun tavoitehinnan vasta syyskuun alussa ottaakseen sen käyttöön
vuoden 1982 lokakuussa, ei näissä oloissa ole ratkaisevaa merkitystä. Lisäksi ICI:ltä
peräisin olevassa liitteessä P34 ja DSM:ltä peräisin olevassa liitteessä P39 todetaan,
että hinta-aloitetta noudatettiin lokakuussa.
- 848.
- Kaikkien edellä esitettyjen seikkojen johdosta on pääteltävä, että päinvastoin kuin
kantaja väittää, se ei ole jäänyt PVC:n tuottajien päättämien salaisten järjestelmien
ulkopuolelle. Komissio on virheettömästi näyttänyt toteen sen, että kantaja on ollut
osallisena kilpailusääntöjen rikkomisessa, josta yrityksiä moititaan.
- 849.
- Näin ollen kantajan väite, joka koskee sen omaa kaupallista strategiaa 80-luvun
alkupuolella, ei voi menestyä. Osallistumalla kilpailusääntöjen rikkomiseen, josta
yrityksiä moititaan, kantaja on tosiasiassa voinut mukauttaa kaupallisen
käyttäytymisensä sen perusteella, mitä se tiesi muiden tuottajien käyttäytymisestä.
e) LVM
Kantajan väitteet ja niiden perustelut
- 850.
- Kantaja ensinnäkin kiistää osallistuneensa tuottajien välisiin kokouksiin, joissa olisi
keskusteltu hinnoista ja markkinaosuuksista. Kantajan mukaan komission esittämät
todisteet ovat selvästi riittämättömiä. Ensinnäkin suunnitteluasiakirjat on laadittu
lähes 30 kuukautta ennen LVM:n perustamispäivää; DSM:n ja SAV:n, jotka ovat
kantajan emoyhtiöitä, nimien mainitsemisella ei voi olla minkäänlaista näyttöarvoa
kantajan kannalta. Lisäksi ICI:n ja BASF:n lausumat, joissa LVM:n ilmoitetaan
osallistuneen tuottajien välisiin kokouksiin, on annettu kaikin varauksin. Kantaja
toteaa vielä, että on virheellistä väittää, että se olisi kieltäytynyt 28.1.1988 päivätyssä
kirjeessään vastaamasta asetuksen N:o 17 11 artiklaan perustuvaan, 23.12.1987
päivättyyn tietojensaantipyyntöön; joka tapauksessa on niin, että tämä ei osoita
kantajan osallistuneen kokouksiin.
- 851.
- Toiseksi kantaja vetoaa käytetyksi väitetyn kiintiöjärjestelmän osalta siihen, että
ainoa komission sitä vastaan esittämä asiakirja eli Atochem-taulukko ei ole
todistusvoimainen. Siinä näet ilmoitetaan myyntiä koskevia lukuja, jotka tuntuvasti
poikkeavat todellisista myyntiä koskevista luvuista.
- 852.
- Kolmanneksi kantaja katsoo myynnin valvonnan osalta, että Solvay-taulukoilla olisi
näyttöarvoa vain silloin, jos ne pitäisivät paikkansa, mitä ne eivät tee.
- 853.
- Lopuksi kantaja huomauttaa tavoitehintojen ja hinta-aloitteiden osalta, ettei edes
hinta-aloitteiden olemassaoloa ole näytetty toteen. Todellisuudessa on käynyt niin,
että kantaja ei ole tehnyt muuta kuin sopeutunut mielekkäällä tavalla
markkinaolosuhteisiin (ks. väitetiedoksiannon liitteet P13, P21 ja P29).
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 854.
- On korostettava, että LVM perustettiin vasta 1983. Näin ollen sillä seikalla, että
tätä aiemmin laadituissa, komission päätelmiensä tueksi esittämissä asiakirjoissa,
kuten suunnitteluasiakirjoissa, ei mainita kantajan nimeä, ei ole merkitystä
arvioitaessa sitä, onko tämä yritys ollut osallisena kilpailusääntöjen rikkomisessa.
Kantaja puolestaan ei voi tehokkaasti vedota väitteidensä tueksi väitetiedoksiannon
liitteisiin P13, P21 ja P29, joissa on kyse sen perustamista aiemmin tapahtuneista
seikoista ja jotka koskevat DSM:ää.
- 855.
- ICI on ilmoittanut LVM:n osallistuneen tuottajien välisiin epämuodollisiin
kokouksiin (ks. edellä 675 kohta), joiden osalta komissio on näyttänyt toteen, että
niiden aihe oli perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdan määräysten vastainen
(ks. edellä 679686 kohta).
- 856.
- BASF on vahvistanut kantajan olleen edustettuna näissä kokouksissa (ks. edellä 677
kohta).
- 857.
- Tietyt asiakirjat, joita komissio on perustellusti käyttänyt näyttääkseen toteen
yhteisten hinta-aloitteiden olemassaolon, ovat peräisin tästä yrityksestä; tällaisia
siakirjoja ovat muun muassa liitteet P57, P58 ja P64.
- 858.
- Atochem-taulukossa mainitaan kantajan nimi ja ilmoitetaan sille myönnetty
tavoiteosuus myynnistä prosenttilukuna: lisäksi taulukossa ilmoitetut, tämän
yrityksen myyntiä koskevat luvut ovat hyvin lähellä todellisia myyntiä koskevia
lukuja (ks. edellä 608 kohta).
- 859.
- Solvay-taulukoissa on nimenomainen viittaus LVM:ään. Niistä siinä mainituista
luvuista, jotka komissio on pystynyt tarkistamaan, kaksi koskee tätä yritystä ja
vastaa kilotonneihin pyöristettynä yrityksen todellisia myyntiä koskevia lukuja (ks.
edellä 625 ja 628 kohta).
- 860.
- Kaikki nämä seikat yhdessä huomioon ottaen komissio on perustellusti päätellyt
kantajan olleen osallisena kilpailusääntöjen rikkomisessa, josta yrityksiä moititaan.
f) Wacker
Kantajan väitteet ja niiden perustelut
- 861.
- Kantajan mukaan suunnitteluasiakirjoista ei ilmene, että kantaja olisi osallistunut
sellaisiin keskusteluihin, neuvotteluihin tai kokouksiin, joihin osallistumisesta sitä
moititaan. ICI:n ja BASF:n, jotka ovat ilmoittaneet kantajan osallistuneen tuottajien
välisiin kokouksiin, antamat tiedot eivät kantajan mukaan ole täsmällisiä eivätkä
luotettavia.
- 862.
- Tämän jälkeen kantaja kiistää myös osallisuuutensa toisaalta kiintiöjärjestelmässä
ja korvausjärjestelmässä ja toisaalta hintoja koskevassa yhteistoimintajärjestelyssä.
Mitkään asiakirjat eivät tue komission tältä osin esittämiä väitteitä.
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 863.
- ICI on ilmoittanut Wackerin osallistuneen tuottajien välisiin epämuodollisiin
kokouksiin (ks. edellä 675 kohta), joiden osalta komissio on näyttänyt toteen, että
niiden aihe oli perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdan määräysten vastainen
(ks. edellä 679686 kohta).
- 864.
- BASF on vahvistanut kantajan olleen edustettuna näissä epämuodollisissa
kokouksissa (ks. edellä 677 kohta).
- 865.
- Wackerin nimi mainitaan suunnitteluasiakirjoissa, kun niissä viitataan
alkukirjaimella W yritykseen, jonka odotetaan tulevan uuden kokouskehyksen
jäseneksi; tosiseikkojen tapahtuessa pelkästään Wackerin toiminimi alkoi tällä
kirjaimella.
- 866.
- Useat asiakirjat, joita komissio on perustellusti käyttänyt näyttääkseen toteen
yhteisten hinta-aloitteiden olemassaolon (ks. edellä 637661 kohta), ovat peräisin
tästä yrityksestä; tällaisia ovat muun muassa liitteet P2, P3, P8, P15, P25, P31, P32,
P33, P47, P62 ja P65. Niissä on lukuisia viittauksia hinta-aloitteisiin,
hinnankorotustoimenpiteisiin, joista oli päätetty, ja toimialan intensiivisiin
hinnanvakautusyrityksiin.
- 867.
- Samoista syistä jotka edellä jo on esitetty (ks. edellä 788 kohta), Alcudia-asiakirjassa
mainitaan epäsuorasti Wacker.
- 868.
- Kantaja mainitaan Atochem-taulukossa, ja kyseisessä taulukossa ilmoitetaan,
vaikkakin yhtenä lukuna, neljän saksalaisen tuottajan myyntiä koskevia tietoja ja
tavoiteosuus myynnistä prosenttilukuna (ks. edellä 612 kohta).
- 869.
- Solvay-taulukoissa ilmoitetaan kantajan myyntiä koskevia lukuja, eikä näitä lukuja
ole riitautettu.
- 870.
- Kaikki nämä seikat yhdessä huomioon ottaen komissio on perustellusti päätellyt
kantajan olleen osallisena kilpailusääntöjen rikkomisessa, josta yrityksiä moititaan.
g) Hoechst
Kantajan väitteet ja niiden perustelut
- 871.
- Kantajan mukaan suunnitteluasiakirjoista ei ilmene, että kantaja olisi osallistunut
sellaisiin keskusteluihin, neuvotteluihin tai kokouksiin, joihin osallistumisesta sitä
moititaan. ICI:n ja BASF:n, jotka ovat ilmoittaneet kantajan osallistuneen tuottajien
välisiin kokouksiin, ilmoittamat tiedot eivät ole täsmällisiä eivätkä luotettavia.
- 872.
- Tämän jälkeen kantaja kiistää olleensa osallisena toisaalta kiintiöjärjestelmässä ja
korvausjärjestelmässä ja toisaalta hintoja koskevassa yhteistoimintajärjestelmässä.
Mikään asiakirja ei tue komission tältä osin esittämiä väitteitä.
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 873.
- ICI on ilmoittanut Hoechstin osallistuneen tuottajien välisiin epämuodollisiin
kokouksiin (ks. edellä 675 kohta), joiden osalta komissio on näyttänyt toteen, että
niiden aihe oli perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdan määräysten vastainen
(ks. edellä 679686 kohta).
- 874.
- BASF on vahvistanut kantajan olleen edustettuna näissä epämuodollisissa
kokouksissa (ks. edellä 677 kohta).
- 875.
- Syistä, jotka edellä jo on esitetty (ks. edellä 788 kohta), Alcudia-asiakirjassa
mainitaan epäsuorasti Hoechst.
- 876.
- Kantaja mainitaan Atochem-taulukossa, ja kyseisessä taulukossa ilmoitetaan,
vaikkakin yhtenä lukuna, neljän saksalaisen tuottajan myyntiä koskevia tietoja ja
tavoiteosuus myynnistä prosenttilukuna (ks. edellä 612 kohta).
- 877.
- Solvay-taulukoissa ilmoitetaan kantajan myyntiä koskevia lukuja, eikä näitä lukuja
ole riitautettu.
- 878.
- Vaikka komissio ei ole onnistunut hankkimaan yhtään Hoechstin hinnastoa, jonka
perusteella se olisi voinut tarkistaa, oliko yritys ottanut käyttöön yhteiset hinta-aloitteet, liitteistä P1P70 ilmenee, että saksalaiset tuottajat eivät olleet jääneet
yhteistoimintajärjestelyn tämän ilmenemismuodon ulkopuolle. Liitteissä P1, P6, P15,
P19, P22, P26, P29, P32, P45 ja P48 viitataan yleisiin aloitteisiin, joilla oli
tarkoitus korottaa kaikkia eurooppalaisia hintoja, tai alan aloitteisiin; näiden
asiakirjojen lisäksi tietyissä liitteissä viitataan erityisesti Saksan markkinoihin ja
kyseisten litteiden perusteella voidaan päätellä, että näillä markkinoilla ilmoitettiin
hinta-aloitteista ja sovellettiin niitä. Juuri tämä ilmenee liitteistä P23, P24, P26, P29,
P30, P31 ja P58.
- 879.
- Kaikki nämä seikat yhdessä huomioon ottaen komissio on menettelyt perustellustipäätellessään kantajan olleen osallisena kilpailusääntöjen rikkomisessaa, josta
yrityksiä moititaan.
h) SAV
Kantajan väitteet ja niiden perustelut
- 880.
- Kantaja väittää, ettei sen osallisuudesta toteutetuksi väitettyyn
yhteistoimintajärjestelyyn ole olemassa mitään näyttöä. Se huomauttaa komission
esittäneen sitä vastaan kolme asiakirjaa, joista yhdelläkään ei ole todistusarvoa.
- 881.
- Niinpä valvontalista, joka on toinen suunnitteluasiakirjoista, ei ole muuta kuin ICI:n
sisäinen asiakirja. Siinä on kyse pelkästään ICI:n yksin tekemästä ehdotuksesta.
Kantaja mainitaan siinä vain PVC:n tuottajana tai yrityksenä, jonka ICI odotti
osallistuvan tässä asiakirjassa mainitun yritysten muodostaman ryhmän toimintaan,
eikä yhteistoimintajärjestelyyn osallistujana. Mikään ei kuitenkaan osoita, että
tällainen ehdotus olisi lähetetty muille tuottajille tai että ne olisivat hyväksyneet sen.
Ehdotuksiin annetun vastauksen osalta kantaja väittää, että se ei voi olla vastaus
valvontalistaan, koska se päinvastoin on laadittu valvontalistaa aiemmin.
Ehdotuksiin annetusta vastauksesta ei missään tapauksessa ilmene, että SAV olisi
ollut osallisena yhteistoimintajärjestelyssä, koska tässä asiakirjassa ei mainita mitään
nimiä.
- 882.
- ICI:n 5.6.1984 päivätyssä vastauksessa komission 30.4.1984 päivättyyn
tietojensaantipyyntöön mainitaan kokousten päivämäärät ja paikat täsmällisesti vain
vuoden 1983 osalta; SAV on kuitenkin lopettanut kaikki suorat tuotanto- tai
markkinointitoiminnat PVC-markkinoilla, eikä sillä ole 1.1.1983 lähtien ollut enää
tällaista toimintaa. Lisäksi tämä vastaus on laadittu epämääräisin sanakääntein ja
varauksin; kantaja on sen sijaan aina kiistänyt osallistuneensa mihinkään
kokoukseen, eikä BASF ole ilmoittanut kantajan osallistuneen kokouksiin
(Päätöksen 26 kohdan viite 10). Vaikka SAV olisikin osallistunut tiettyihin
kokouksiin, ei ole näytetty toteen, että niissä olisi keskusteltu hinnoista tai
volyymeistä. Komissio on sitä paitsi vääristellyt ICI:n puheita; ICI on aina väittänyt,
että kokousten aiheena ei ollut kilpailun rajoittaminen.
- 883.
- Solvay-taulukoiden osalta kantaja väittää, että sen sijaan, että sille taulukkoon
Ranskan markkinoiden osalta merkityt myyntiä koskevat luvut pitäisivät paikkansa,
kuten komissio väittää, niissä on suurusluokaltaan 825 % olevia eroja sen
todelliseen myyntiin verrattuna. Näin ollen ei ole näytetty toteen, että kantaja olisi
osallistunut mihinkään tietojenvaihtojärjestelmään, joka muodostaisi varsinaisen
kilpailusääntöjen rikkomisen, eikä sitä paitsi ole näytetty toteen, että se olisi
osallistunut mihinkään salaiseen järjestelyyn, jossa olisi käytetty tietojenvaihtoa.
- 884.
- Lopuksi kantaja väittää, että sen osallisuss toteutetuksi väitetyssä
yhteistoimintajärjestelyssä ei missään tapauksessa ole mahdollista. Koska se oli
vuodesta 1977 lähtien toiminut PVC-markkinoilla uutena tulokkaana
ylikapasiteetista johtuvissa epäsuotuisissa markkinaolosuhteissa, se on itse asiassa
noudattanut aggressiivista politiikkaa, mikä on johtanut myytyjen tonnimäärien ja
markkinaosuuksien kasvuun. Kantajalla ei tosiasiassa ole ollut mitään intressiä
osallistua sentyyppiseen yhteistoimintajärjestelyyn, jossa komissio väittää sen olleen
osallisena. Komissio ei sitä paitsi voi kätkeytyä sellaisen väitteen taakse, jonka
mukaan tuottajien välisten kokousten aiheena on joka tapauksessa ollut kilpailun
rajoittaminen; ei näet ole yhtäkään todistetta tai yhtäkään riittävää todistetta, jolla
voitaisiin osoittaa SAV:n osallistuneen näihin kokouksiin.
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 885.
- ICI on ilmoittanut kantajan osallistunteen tuottajien välisiin epämuodollisiin
kokouksiin (ks. edellä 675 kohta), joiden osalta komissio on näyttänyt toteen, että
niiden aihe oli perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdan määräysten vastainen
(ks. edellä 679686 kohta). Vaikka on totta, että ICI on ilmoittanut kokousten
päivämäärät ja paikat täsmällisesti vain vuoden 1983 osalta, se on kuitenkin
ilmoittanut, että epämuodollisia kokouksia pidettiin vuoden 1980 elokuusta
lähtien noin kerran kuukaudessa (ks. edellä 675 kohta). Komissio on siis
menetellyt perustellusti katsoessaan ICI:n vastauksen olevan indisio, jonka
perusteella kantajan voidaan osoittaa olleen osallisena kilpailusääntöjen
rikkomisessa.
- 886.
- Kantaja mainitaan suunnitteluasiakirjoissa yrityksenä, jonka odotettiin tulevan
suunnitellun uuden kokouskehyksen jäseneksi. Kuten Päätöksestä ilmenee,
suunnitteluasiakirjat ovat ainoastaan yhteistoimintajärjestelyn luomista koskeva
hanke, eikä niitä näin ollen voida pitää näyttönä kantajan osallisuudesta
kilpailusääntöjen rikkomisessa, josta yrityksiä moititaan. Kuitenkin se, että kantaja
mainitaan niissä, muodostaa indision tästä osallisuudesta ottaen huomioon
suunnitteluasiakirjoissa kuvailtujen menettelytapojen ja niiden laatimista
seuranneina viikkoina markkinoilla todettujen menettelytapojen suora korrelaatio
(ks. edellä 662673 kohta).
- 887.
- Aiemmin esitetyistä syistä (ks. edellä 788 kohta) Alcudia-asiakirjassa, joka vahvistaa
yhdessä muiden asiakirjojen kanssa PVC:n tuottajien välisen korvausjärjestelmän
olemassaolon, mainitaan epäsuorasti kantaja.
- 888.
- Solvay-taulukoihin liittyen SAV on esittänyt kirjanpitoonsa perustuvan taulukon,
jolla se yrittää osoittaa, että sen osalta ilmoitetuissa myyntiä koskevissa luvuissa eli
luvuissa, jotka koskevat Ranskan markkinoita vuosina 19801982, on tuntuvia, 825
prosentin suuruusluokkaa olevia eroja sen todellista myyntiä koskeviin lukuihin
verrattuna. On tosin mahdotonta tietää, ovatko SAV:n ilmoittamat, kirjanpitoon
perustuvat määrät laskettu samalla tavalla kuin Solvay-taulukoissa mainitut määrät.
Koska komissio ei kuitenkaan ole selvästi kiistänyt tätä, on katsottava, ettei näillä
taulukoilla voi olla todistusarvoa kantajan osalta.
- 889.
- Vaikka komissio ei ole onnistunut hankkimaan yhtään SAV:n hinnastoa, jonka
perusteella se olisi voinut tarkistaa, oliko yritys pannut täytäntöön yhteiset hinta-aloitteet, liitteistä P1P70 ilmenee, että ranskalaiset tuottajat eivät olleet jääneet
yhteistoimintajärjestelyn tämän ilmenemismuodon ulkopuolle. Liitteissä P1, P6, P15,
P19, P22, P26, P29, P32, P45 ja P48 viitataan yleisiin aloitteisiin, joilla oli
tarkoitus korottaa kaikkia eurooppalaisia hintoja, tai alan aloitteisiin; näiden
asiakirjojen lisäksi tietyissä liitteissä viitataan erityisesti Ranskan markkinoihin ja
kyseisten liitteiden perusteella voidaan päätellä, että näillä markkinoilla ilmoitettiin
hinta-aloitteista ja sovellettiin niitä. Juuri tämä ilmenee liitteistä P21, P23, P24, P30,
P31 ja P38.
- 890.
- Vaikka pitää paikkansa, että kahdessa asiakirjassa viitataan ranskalaisten tuottajien
aggressiiviseen asenteeseen hintakysymyksissä, on korostettava, että tämä ei voi
horjuttaa komission johtopäätöksiä. Komissio on ensinnäkin ottanut tämän
huomioon sekä tosiasioita tarkastellessaan että oikeudellisessa arvioinnissaan (ks.
edellä 801 kohta). Toiseksi sillä seikalla, että kantaja on satunnaisesti jättänyt
panematta täytäntöön suunniteltua hinta-aloitetta, ei ole vaikutusta komission
johtopäätöksen kannalta; on näet todettava, että siltä osin kuin kyse on erityisesti
sellaisista yrityksistä, joiden osalta komissio ei ollut onnistunut hankkimaan yhtään
hinnastoa, komissio on tyytynyt toteamaan, että nämä yritykset olivat osallistuneet
ainakin tuottajien välisiin kokouksiin, joiden aiheena oli muun muassa
tavoitehintojen vahvistaminen (ks. edellä 774 kohta ja sitä seuraavat kohdat) mutta
ei sen sijaan näiden aloitteiden käyttöönotto (em. asia Atochem v. komissio,
tuomion 100 kohta).
- 891.
- Kaikki nämä seikat huomioon ottaen on katsottava, että komission esittämät
asiakirjat riittävät osoittamaan, että kantaja on, päinvastoin kuin se itse väittää,
ollut osallinen kilpailusääntöjen rikkomisessa, josta yrityksiä moititaan. Ensimmäisen
oikeusasteen tuomioistuimen tehtävänä on kuitenkin tutkia, onko edellä esitetyillä
huomautuksilla ja erityisesti Solvay-taulukkoja koskevilla huomautuksilla vaikutusta
niihin komission päätelmiin, jotka koskevat sitä, kuinka kauan kantaja on ollut
osallisena kilpailusääntöjen rikkomisessa.
i) Montedison
Kantajan väitteet ja niiden perustelut
- 892.
- Kantaja väittää ensinnäkin, ettei sitä mainita suunnitteluasiakirjoissa eikä Atochem-taulukossa.
- 893.
- Lisäksi se toteaa, etteivät sitä vastaan esitetyt todisteet ole todistusvoimaisia.
- 894.
- Ensinnäkin se, että ICI ja BASF ilmoittivat kantajan osallistuneen ainakin
muutamiin kokouksiin, ei ole näyttö mistään moitittavasta. Lisäksi ICI ja BASF
mainitsevat vain Montedisonin eivätkä Montedipeä, vaikka Montedison oli
lopettanut PVC:n tuottamisen 1.1.1981; tämä merkitsee, että sen osallistuminen oli
päättynyt ennen tätä päivämäärää.
- 895.
- Toiseksi kantaja katsoo Italian markkinoita koskevien tietojen jotka sitä paitsi
olivat julkisia vaihdon osalta, että komissio ei ole ottanut huomioon sen asiakirjan,
Montedisonjohon se tukeutuu, alareunaan kirjoitettuja kommentteja, joissa
nimenomaisesti mainitaan, että markkinoilla oli kireää kilpailua.
- 896.
- Kolmanneksi kantaja väittää korvausjärjestelmään osallistumiseen liittyen, että
Alcudia-asiakirjalla ei ole todistusarvoa. Kantaja väittää, että tällaista järjestelmää
ei ole koskaan otettu käyttöön; yksikään italialainen yritys ei ole yrityskohtaisesti
liittynyt siihen, mikä ilmenee siitä, että riidanalaisessa asiakirjassa mainitaan vain
yleisesti italialaiset tuottajat. Vaikka oletettaisiin, että tällainen järjestelmä olisi
todellisuudessa otettu käyttöön, se olisi ollut vain yksi niistä bilateraalisten
sopimusten nojalla tehdyistä rationalisointitoimenpiteistä, joita komissio itse oli
suositellut kriisitilanteessa luotavan kartellin tilalle.
- 897.
- Neljänneksi kantaja huomauttaa, ettei yksikään komission yksilöimistä hinta-aloitteista koskenut Montedipeä, joka tuolloin omisti yrityksen. Joka tapauksessa
lainvastaiset teot ovat merkinneet vain sellaisen ideaalisen hinnan tavoittelemista,
jolla tuottajat olisivat voineet pienentää tappioitaan. Montedipen tosiasiassa
käyttämä hinta on kuitenkin aina ollut selvästi tavoitehintaa pienempi ja se on aina
poikennut markkinahinnasta, mikä on selvä näyttö siitä, että kantaja on toiminut
täysin itsenäisesti.
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 898.
- Kuten kantaja on todennut, Montedisonia ei mainita suunitteluasiakirjoissa eikä
Atochem-taulukossa, joka koskee sen päivän jälkeistä ajanjaksoa, jona Montedison
vetäytyi PVC-markkinoilta. Tämä seikka ilmenee erityisesti Päätöksen 7 ja 13
kohdasta.
- 899.
- ICI on ilmoittanut Montedisonin osallistuneen tuottajien välisiin epämuodollisiin
kokouksiin (ks. edellä 675 kohta), joiden osalta komissio on näyttänyt toteen, että
niiden aihe oli perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdan määräysten vastainen
(ks. edellä 679686 kohta).
- 900.
- BASF on vahvistanut kantajan olleen edustettuna kokouksissa (ks. edellä 677
kohta).
- 901.
- Tosin ICI ja BASF ovat maininneet Montedisonin eivätkä Montedipea, joka jatkoi
Montedisonin PVC-tuotantoa 1.1.1981 alkaen. Tästä ei kuitenkaan voida päätellä,
että Montedison ei 1.1.1981 alkaen olisi ollut osallisena siihen kilpailusääntöjen
rikkomisessa, josta yrityksiä moititaan.
- 902.
- Vaikka Montedison on siirtänyt tuotantotoimintansa Montedipelle vuoden 1981
tammikuussa, se on itse asiassa vasta vuonna 1983 luopunut kaikesta toiminnasta
PVC-alalla (ks. Päätöksen 13 kohdan ensimmäisen alakohta). Kantaja onensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kysymykseen antamassaan vastauksessa
lisäksi myöntänyt, että koko tämän ajanjakson sen hallussa oli suoraan tai sen
määräysvallassa olevien yritysten kautta kaikki Montedipen osakkeet. On vielä
todettava, että ICI:n 15.4.1981 päivätty muistio, joka muodostaa osan tuottajien
välisen, myynnin volyymien valvontajärjestelmän näytöstä, on puhtaaksikirjoitettu
versio Montedisonin petrokemian yksikön pääjohtajan viestistä (ks. edellä 599601
kohta), mikä vahvistaa, ettei tämä viimeksi mainittu yritys ole ollut ulkopuolinen
siihen rikkomiseen nähden, josta yrityksiä moititaan, päinvastoin kuin kantaja
väittää.
- 903.
- Edellä jo esitetyistä syistä (ks. edellä 788 kohta) Alcudia-asiakirjassa, joka on yksi
niistä asiakirjoista, joilla näytetään toteen PVC:n tuottajien toteuttaneen
keskinäisen korvausjärjestelmän, mainitaan epäsuorasti Montedison. Kantaja ei voi
menestyksellisesti väittää, että komissio olisi suositellut tällaista järjestelmää vuoden
1982 heinäkuussa tämän ja yhdeksän eurooppalaisen tuottajan välisissä petrokemian
alan uudelleenjärjestelyyn liittyvissä yhteydenotoissa. Paitsi että komissio tuossa
tilanteessa ilmoitti, että se ei hyväksy mitään tuottajien välisiä, hintoja tai
myyntikiintiöitä koskevia sopimuksia, nämä yhteydenotot tapahtuivat sen jälkeen,
kun korvausjärjestelmä, jonka olemassaolon komissio on tässä tapauksessa näyttänyt
toteen, oli jo otettu käyttöön.
- 904.
- Kaiken lisäksi ICI:n 15.4.1981 päivätyssä muistiossa viitataan kiintiöjärjestelmään;
tämä muistio on kuitenkin puhtaaksikirjoitettu versio Diaz -nimisen henkilön, joka
oli Montedisonin petrokemian yksikön aiempi pääjohtaja, viestistä ICI:lle (ks. edellä
599601 kohta).
- 905.
- Italian markkinoita koskevien Solvay-taulukoiden (ks. väitetiedoksiannon liitteet
3341) osalta on edellä jo esitettyjen syiden (ks. edellä 629635 kohta) johdosta
todettava, että kantaja ei voi väittää, että taulukkoon sisältyneet myyntiä koskevat
luvut olisi voitu saada selville julkisista tiedoista. Vaikka liitteessä 34 olevassa
toisessa alaviitteessä viitataan kireään kilpailuun, tämä ei selitä, kuinka Solvay tiesi
kunkin kilpailijansa myyntiä koskevat luvut. Tältä osin on huomattava, että
kyseisessä asiakirjassa olevassa ensimmäisessä alaviitteessä todetaan seuraavaa:
Kansallisten markkinoiden jakaminen eri tuottajien kesken vuodelle 1980 on tehty
kollegojemme kesken käydyn tietojenvaihdon perusteella. (Ks. edellä 629 kohta.)
- 906.
- Mitä tulee hinta-aloitteisiin, joiden osalta komissio on näyttänyt toteen, että kyse
oli yhdenmukaistetuista aloitteista, jotka oli tehty perustamissopimuksen 85 artiklan
1 kohdan vastaisesti (ks. edellä 637661 kohta), kantaja esittää taulukon, jossa se
vertaa tavoitehintoja, joita komissio väittää asetetun, ja Montedisonin tosiasiallisesti
käyttämiä hintoja (kanteen 10 kohta). Kantaja katsoo niiden välisen eron
osoittavan, että se ei ole voinut olla osallisena hinta-aloitteissa. Kantaja ei
kuitenkaan missään vaiheessa täsmennä, mistä ne luvut, joiden se väittää olevan sen
tosiasiallisesti käyttämiä hintoja, ovat peräisin, eikä sitä tarkkaa päivämäärää, jona
nämä tosiasiallisesti käytetyt hinnat on todettu. Tästä taulukosta ilmenee joka
tapauksessa, että kantajan tosiasiallisesti käyttämät hinnat, mikäli ne ovat
paikkansapitäviä, olivat tavoitehintoja pienempiä; toisaalta komissio on koko ajan
todennut, että yritykset eivät olleet onnistuneet saavuttamaan tavoitehintoja.
Kantajaa, kuten myös muitakaan tuottajia, ei sitä paitsi moitita hinta-aloitteiden
käyttöönotosta, koska komissio ei ole onnistunut hankkimaan kantajalta hintoja
koskevia asiakirjoja, vaan sitä moititaan ainoastaan osallistumisesta tuottajien
välisiin epämuodollisiin kokouksiin, joissa oli päätetty tavoitehintojen
vahvistamisesta (ks. edellä 774777 kohta).
- 907.
- Lisäksi liitteistä P1P70 ilmenee, että italialaiset tuottajat eivät ole jääneet
yhteistoimintajärjestelyn tämän ilmenemismuodon ulkopuolelle. Liitteissä P1, P6,
P15, P19, P22, P26, P29, P32, P45 ja P48 viitataan yleisiin aloitteisiin, joilla oli
tarkoitus korottaa kaikkia eurooppalaisia hintoja, tai alan aloitteisiin; näiden
asiakirjojen lisäksi tietyissä liitteissä viitataan erityisesti Italian markkinoihin ja
kyseisten liitteiden perusteella voidaan päätellä, että hinta-aloitteita oli sovellettava
Italiassa, vaikka niistä ilmeneekin, että suunniteltua korotusta ei aina tehty, mikä
herätti kritiikkiä kilpailijoiden keskuudessa. Juuri tämä ilmenee liitteistä P9, P24,
P26 ja P28.
- 908.
- Kaikki nämä seikat yhdessä huomioon ottaen komissio on perustellusti katsonut
kantajan olleen osallisena kilpailusääntöjen rikkomisessa, josta yrityksiä moititaan.
j) Hüls
Kantajan väitteet ja niiden perustelut
- 909.
- Kantaja väittää ensinnäkin, että sitä ei voida minkään perusteella yhdistää
suunnitteluasiakirjoihin. Ei ole osoitettu, että jonkin kolmannen laatima
valvontalista olisi toimitettu kantajalle tai että kantaja olisi osallistunut ehdotuksiin
annetun vastauksen laatimiseen ja että se näin ollen olisi hyväksynyt tehdyiksi
väitetyt suunnitelmat. Näissä asiakirjoissa käytetty lyhenne H ei välttämättä
tarkoita Hülsia; toisaalta Hüls ja Hoechst olivat vuonna 1984 kaksi samansuuruista
saksalaista tuottajaa, toisaalta kirjan H on ollut viiden PVC:n tuottajan nimen
alkukirjain vuonna 1980. Komission olettama on näin ollen virheellinen, varsinkin
kun kantajan nimi vuoteen 1985 saakka ei ollut Hüls AG vaan Chemische Werke
Hüls AG ja kun se yleisesti tunnetaan lyhenteellä CWH.
- 910.
- Toiseksi kantajan osallistumisesta lainvastaisiin kokouksiin ja tämän osallistumisen
säännönmukaisuudesta ei ole kirjallista näyttöä, koska kokouksista ei ole olemassa
pöytäkirjoja. ICI:n ja BASF:n ilmoituksilla ei ole todistusarvoa, koska nämä kaksi
yritystä ovat aina kiistäneet, että kokouksilla olisi ollut lainvastainen aihe.
- 911.
- Kolmanneksi kantajan osallisuutta hinta-aloitteisssa ei ole näytetty toteen, koska
hintoja koskevat yrityksen sisäiset asiakirjat puuttuvat. Osallisuutta hinta-aloitteissa
ei sitä paitsi voida päätellä kokouksiin osallistumisesta, koska kantaja nimenomaan
kiistää olleensa läsnä lainvastaisissa kokouksissa.
- 912.
- Neljänneksi ICI:n 15.4.1981 päivätty muistio ei osoita kantajan osallistuneen
kiintiöjärjestelmään. Osallisuutta toteutetuksi väitettyyn korvausjärjestelmään, joka
olisi otettu käyttöön kiintiöjärjestelmän vahvistamiseksi, ei myöskään ole näytetty
toteen. Sitä paitsi Atochem-taulukolla ei ole todistusarvoa, koska siinä mainituissa
luvuissa on tuntuvia eroja todelliseen myyntiin verrattuna.
- 913.
- Lopuksi kantaja väittää, ettei komissio ole esittänyt näyttöä sen osallistumisesta
käytetyksi väitettyyn tietojenvaihtojärjestelmään. Solvay-taulukoilla ei nimittäin ole
todistusarvoa.
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 914.
- ICI on ilmoittanut Hülsin osallistunteen tuottajien välisiin epämuodollisiin
kokouksiin (ks. edellä 675 kohta), joiden osalta komissio on näyttänyt toteen, että
niiden aihe oli kilpailun rajoittaminen (ks. edellä 679686 kohta).
- 915.
- BASF on vahvistanut kantajan edustajien olleen läsnä näissä epämuodollisissa
kokouksissa (ks. edellä 677 kohta).
- 916.
- Suunnitteluasiakirjojen mukaan kuuden osallistujan suunnitteluryhmän piti
koostua yrityksistä S, ICI, W, H ja uudesta ranskalaisyrityksestä.
Todettuaan, että ICI oli kieltäytynyt vahvistamasta näin ilmoitettujen yritysten
nimiä, komissio toteaa Päätöksessä (sen 7 kohdassa) seuraavaa: kontekstista ja
ehdotettujen osallistujien luettelosta ilmenee, että H on kaikella
todennäköisyydellä Hüls, joka on suurin saksalainen PVC:n tuottaja (Hoechst, ainoa
toinen vaihtoehto, oli PVC:n tuottajana pieni).
- 917.
- Kantaja kiistää ensinnäkin sen, että H voisi tarkoittaa Hülsiä. Vuoteen 1985 asti
kantajan koko nimi oli nimittäin Chemische Werke Hüls AG ja vastaava lyhenne
oli CWH. Tätä väitettä ei voida hyväksyä. Suunnitteluasiakirjoissa uuden
kokouskehyksen jäseniksi ehdotetut yritykset nimittäin mainitaan pikemminkin
pelkillä alkukirjaimilla kuin virallisilla ja tunnetuilla lyhenteillä. Lisäksi sekä
Atochem-taulukossa että ICI:n tietojensaantipyyntöön antamassa, vuodelta 1984
peräisin olevassa vastauksessa viitataan Hülsiin. Useat kantajan kannekirjelmän
liitteistä, jotka ovat peräisin 80-luvun alkuvuosilta, on laadittu yrityksen
yhteystiedoilla varustetulle paperille, jossa on suurin kirjaimin maininta Hüls ja
pienin kirjaimin lyhenne CWH. Jos siis nimitys Hüls ei ollutkaan kantajan
virallinen nimi, se kuitenkin selvästi oli sen tavanomainen kutsumanimi.
- 918.
- Kuten komissio on Päätöksessä todennut, Hüls oli suunnitteluasiakirjojen
laatimisajankohtana suurin saksalainen PVC:n tuottaja ja myyjä ja yksi suurimmista
Euroopassa. Tätä toteamusta vahvistavat kantajien ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuimen esittämään kysymykseen antamat vastaukset. Lisäksi neljä muuta
yritystä, joiden ilmoitettiin olevan yrityksiä, joiden odotettiin tulevan
suunnitteluryhmän jäseniksi, olivat myös PVC:n suurimpia tuottajia Euroopassa
vuonna 1980.
- 919.
- Edellä jo esitetyistä syistä (ks. edellä 788 kohta) korvausjärjestelmään liittyvässä
Alcudia-asiakirjassa mainitaan epäsuorasti Hüls.
- 920.
- Kantaja mainitaan Atochem-taulukossa, ja kyseisessä taulukossa ilmoitetaan,
vaikkakin yhtenä lukuna, neljän saksalaisen tuottajan myyntiä koskevia tietoja ja
niiden tavoiteosuus myynnistä prosenttilukuna (ks. edellä 612 kohta).
- 921.
- Hüls mainitaan myös Solvay-taulukoissa. Niistä kyseisessä taulukossa mainituista
myyntiä koskevista luvuista, jotka komissio on voinut tarkastaa, kolme koskee
kantajaa ja ne pitävät paikkansa (ks. edellä 627 kohta).
- 922.
- Vaikka komissio ei ole onnistunut hankkimaan yhtään Hülsin hinnastoa, jonka
perusteella se olisi voinut tarkistaa, oliko yritys pannut täytäntöön yhteiset hinta-aloitteet, liitteistä P1P70 ilmenee, että saksalaiset tuottajat eivät olleet jääneet
yhteistoimintajärjestelyn tämän ilmenemismuodon ulkopuolle. Liitteissä P1, P3, P15,
P19, P22, P26, P29, P32, P45 ja P48 viitataan yleisiin aloitteisiin, joilla oli
tarkoitus korottaa kaikkia eurooppalaisia hintoja, tai alan aloitteisiin; näiden
asiakirjojen lisäksi tietyissä liitteissä viitataan erityisesti Saksan markkinoihin ja
kyseisten liitteiden perusteella voidaan päätellä, että näillä markkinoilla ilmoitettiin
hinta-aloitteista ja sovellettiin niitä. Juuri tämä ilmenee liitteistä P23, P24, P26, P30,
P41 ja P58.
- 923.
- Kaikki nämä seikat yhdessä huomioon ottaen komissio on perustellusti katsonut
kantajan olleen osallisena kilpailusääntöjen rikkomisessa, josta yrityksiä moititaan.
k) Enichem
Kantajan väitteet ja niiden perustelut
- 924.
- Kantajan mukaan komissio ei ole näyttänyt toteen, että se olisi ollut osallisena
missään yhteistoimintajärjestelyn ilmenemismuodossa.
- 925.
- Ensinnäkin kantaja huomauttaa yhteistoimintajärjestelyn alkuperän osalta, että sen
ei voida katsoa oleva missään määrin vastuussa siitä. Kantaja ei nimittäin ole
osallistunut suunnitteluasiakirjojen laadintaan. Lisäksi se väittää, että pelkästään sen
perusteella, että muut yritykset, joilla oli ollut aikomus kutsua kantaja osallistumaan
kokouksiin, mainitsevat kantajan tämän tietämättä, ei voi syntyä tällaista vastuuta.
Lopuksi se väittää, että ei ole näytetty toteen, että ehdotuksiin annettu vastaustosiasiassa olisi sellaisten henkilöiden antama vastaus, joille valvontalista piti olla
lähetetty.
- 926.
- Toiseksi kantaja huomauttaa tuottajien välisten kokousten osalta, että ICI ja BASF
ovat maininneet Anicin tai Enichemin nimet; vuoden 1981 lokakuusta vuoden 1983
helmikuuhun ei kuitenkaan ole ollut olemassa operatiivista yritystä, joka kokonaan
tai osittain olisi toiminut näillä nimillä. Lisäksi komission olisi joka tapauksessa
pitänyt vielä näyttää toteen, keitä nämä osallistujat olivat ja kuinka usein ne
osallistuivat kokouksiin.
- 927.
- Kolmanneksi kantaja korostaa hinta-aloitteiden osalta, että sen osallistumisesta
näihin aloitteisiin ei ole mitään näyttöä. Hintoja koskevien Enichemin sisäisten
asiakirjojen puuttuminen ei voi merkitä, kuten komissio väittää, että nämä asiakirjat
olisi piilotettu tai tuhottu raskauttavina; tällainen yksinomaan spekulatiivinen
päättely loukkaa periaatetta, jonka mukaan todistustaakka kuuluu komissiolle. Edes
kantajan osallistumisesta kokouksiin, jotka komission mukaan pidettiin ennen
hinnankorotuksia, ei sitä paitsi ole mitään näyttöä. Useista asiakirjoista ilmenee
päinvastoin, että Enichem on noudattanut Italian markkinoilla aggressiivista
hintapolitiikkaa.
- 928.
- Neljänneksi kantaja korostaa kiintiöiden osalta, että ainoa asiakirja, jossa Enichem
tai Anic mainitaan, on Atochem-taulukko. Paitsi että tämä yksi ainoa asiakirja ei
voi riittää näytöksi kantajan osallistumisesta, sillä kaiken lisäksi ei ole todistusarvoa
ottaen huomioon siinä ilmoitettujen myyntiä koskevien lukujen (joista kaikki
ylittävät 14 prosenttia) ja todellisten lukujen (12,3 prosenttia) välinen merkittävä
ero. Näin ollen toteamus, jonka mukaan markkinaosuudet ovat tutkimuksessa
tarkasteltuna ajanjaksoja muuttuneet huomattavasti, osoittaa, ettei ollut olemassa
kiintiöitä koskevaa yhteistoimintajärjestelyä.
- 929.
- Viidenneksi kantaja väittää myynnin valvonnan osalta, että ainoat todisteet
Enichemin osallistumisesta ovat Solvay-taulukot. Niillä ei kuitenkaan ole mitään
näyttöarvoa.
- 930.
- Kantaja päättelee, että sen vastaisten todisteiden puuttuessa sillä on vain vähän
merkitystä, että näitä pitää tarkastella kokonaisuutena eikä yksitellen. Joka
tapauksessa ne neljä asiakirjaa, joissa kantaja nimi mainitaan (liitteet 3, 10 ja 34
sekä BASF:n ja ICI:n ilmoitukset), koskevat siinä määrin yksittäisiä seikkoja,
etteivät ne voi olla todisteena siitä, että kantaja on jatkuvasti ollut osallisena
monitahoisessa yhteistoimintajärjestelyssä, varsinkin kun lisäksi on näytetty toteen,
että se harjoitti aggressiivista politiikkaa.
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 931.
- ICI on ilmoittanut Anicin ja Enichemin, joka on yritys, jonka katsotaan vastaavan
Anicin käyttäytymisestä, osallistuneen kokouksiin (ks. edellä 675 kohta), joiden
osalta komissio on näyttänyt toteen, että niiden aiheena oli kilpailun rajoittaminen
(ks. edellä 679686 kohta).
- 932.
- BASF on vahvistanut Anicin ja Enichemin osallistuneen kokouksiin (ks. edellä 677
kohta).
- 933.
- Enichem huomauttaa kuitenkin, että vuoden 1981 lokakuusta vuoden 1983
helmikuuhun minkään operatiivisen PVC-yrityksen nimenä ei ollut Anic tai
Enichem, joten ICI:n ja BASF:n vastausten perusteella ei voida päätellä sen olleen
osallisena yhteistoimintajärjestelyssä tuona ajanjaksona. Tätä väitettä ei voida
hyväksyä. Kuten komissio on todennut, konserni, johon kantaja kuuluu, ei ollut
vetäytynyt PVC-markkinoilta tuona ajanjaksona vaan se oli siirtänyt tämän
toimialan toimintonsa yhteisyritykselle, jonka kaikki PVC-toiminnot olivat peräisin
ENI-konsernista, jolle ne palautuivat vuoden 1983 helmikuussa. Lisäksi Solvay-taulukoista ilmenee vuoden 1982 Italian markkinoiden osalta, että tämä yhteinen
tytäryhtiö on edelleen ollut osallinen rikkomisessa, josta yrityksiä moititaan. Anic
itse ei ollut vetäytynyt markkinoilta, sillä se oli vasta vuoden 1982 loppupuolella
siirtänyt kyseiselle yhteisyritykselle ENI-konserniin kuuluvan toisen yrityksen, SIL:n,
osakkeet; SIL puolestaan omisti PVC:n tuotantolaitoksia Italiassa.
- 934.
- Anic on yksi suunnitteluasiakirjoissa mainituista yrityksistä. Ottaen huomioon näissä
asiakirjoissa kuvailtujen menettelytapojen ja kyseisten asiakirjojen laatimista
seuraavina viikkoina PVC-markkinoilla todettujen menettelytapojen välinen suora
korrelaatio, nämä asiakirjat, vaikka ne olisivatkin ICI:n sisäisiä asiakirjoja kuten
kantajat väittävät, muodostavat indision siitä, että kantaja on ollut osallisena
kilpailusääntöjen rikkomisessa, josta yrityksiä moititaan.
- 935.
- Atochem-taulukossa, joka muodostaa osan myyntikiintiöjärjestelmän olemassaolon
näytöstä, mainitaan sekä kantajan nimi että kantajan myyntiä koskevat luvut vuoden
1984 ensimmäiseltä neljännekseltä ja sille myönnetty tavoiteosuus myynnistä
prosenttilukuna. Väitteitä, jotka kantaja on esittänyt sen osalta ilmoitettujen
myyntiä koskevien lukujen paikkansapitävyydestä, on jo tarkasteltu aiemmin ja ne
on hylätty (ks. edellä 615 kohta).
- 936.
- Lisäksi edellä jo mainituista syistä (ks. edellä 788 kohta) tuottajien välisiä
korvausjärjestelmiä koskevassa Alcudia-asiakirjassa mainitaan epäsuorasti Enichem.
- 937.
- Väitettä, jonka mukaan tuottajien markkinaosuudet olisivat muuttuneet
perinpohjaisesti tutkimusajankohtana, mikä olisi ristiriidassa kiintiöjärjestelmän
kanssa, perustellaan pelkällä tosiseikkojen paikkansapitävyyteen tehdyllä
viittauksella (kanne s. 23) eikä sen tueksi ole esitetty mitään näyttöä. On joka
tapauksessa huomattava, että kuten itse Päätöksestä ilmenee, niiden asiakirjojen
perusteella, joilla näytetään toteen tuottajien välisten korvausjärjestelmien
olemassaolo, voidaan myös päätellä, että nämä järjestelmät eivät ole toimineet
moitteettomasti (ks. edellä 588-597 kohta). Enichemin erityistapauksessa
markkinaosuuksien kehittyminen ei ole ratkaisevaa ottaen huomioon, että tämä
konserni oli osallisena monissa rakennejärjestelyissä, koska sille siirtyi PVC-alalla
toimivien kilpailijoiden liiketoimintoja sinä ajanjaksona, jona kilpailusääntöjä
rikottiin.
- 938.
- Solvay-taulukoissa mainitaan kantajan nimi ja ilmoitetaan sen myynti Italian
markkinoilla. Lisäksi väitetiedoksiannon liitteessä 34 olevassa taulukossa on
seuraava kommentti: Kansallisten markkinoiden jako eri tuottajien kesken
vuodelle 80 on tehty kollegojemme kanssa käydyn tietojenvaihdon perusteella
[ ]. Koska yhteistoimintajärjestelmän alkuperä löytyy
suunnitteluasiakirjoista,jotka ovat peräisin vuoden 1980 elokuulta, tietojenvaihto on
voinut tapahtua ensimmäisen kerran juuri vuonna 1980 (ks. edellä 629 kohta).
- 939.
- Kantaja korostaa vielä, että komission olisi pitänyt täsmentää, mitkä yritykset olivat
osallistuneet mihinkin kokoukseen, ja näyttää näin toteen, kuinka säännöllisesti
kukin yritys osallistui niihin. On korostettava, että sillä, kuinka säännöllisesti yritys
on osallistunut tuottajien välisiin kokouksiin, ei ole vaikutusta sen kannalta, onko
se ollut osallisena rikkomisessa, vaan ainoastaan sen kannalta, missä määrin se on
osallistunut siihen. Jos komission edellytettäisiin näyttävän toteen osallistumisen
säännöllisyys, tämä tekisi käytännössä mahdottomaksi seuraamusten määräämisen
yritysten välisestä yhteistoimintajärjestelystä lukuunottamatta tilannetta, jossa
löydettäisiin sellaisia pöytäkirjoja tai muistioita lainvastaisista kokouksista, joissa
mainittaisiin osallistujien nimet. Vaikka ICI ja BASF ovat tietojensaantipyyntöihin
antamissaan vastauksissa ilmoittaneet mainitsemiensa yritysten osallistuneen
enemmän tai vähemmän säännöllisesti kokouksiin (ks. edellä 675 ja 677 kohta), on
todettava komission ottaneen tämän enemmän tai vähemmän säännllisen
osallistumisen asianmukaisesti huomioon (Päätöksen 8 kohdan kolmas alakohta ja
26 kohdan kolmas alakohta). Komissio on ottanut tämän seikan huomioon myös
määrittäessään sakkojen suuruutta (Päätöksen 53 kohta); poikkeuksen muodostavat
tältä osin kuitenkin niiden yritysten asema, joiden osuuden on näytetty olleen
johtava tai päinvastoin rajattu. Koska komissio oli onnistunut hankkimaan näytön
kunkin yrityksen osallistumisesta tuottajien välisiin kokouksiin, joissa lähes neljän
vuoden ajan vahvistettiin yhdenmukaistettuja hinta-aloitteita ja myyntivolyymia
koskevia järjestelmiä, asetetut sakot, jotka eivät ylitä 3 200 000:a ecua, ovat
suhteellisen pieniä rikkomisen vakavuuteen nähden.
- 940.
- Liitteistä P1P70 ilmenee, että italialaiset tuottajat eivät ole jääneet hinta-aloitteiden ulkopuolelle. Liitteissä P1, P6, P15, P22, P26, P29, P32, P45 ja P48
viitataan yleisiin aloitteisiin, joilla oli tarkoitus korottaa kaikkia eurooppalaisia
hintoja, tai alan aloitteisiin; näiden kaltaisten lisäksi tietyissä liitteissä viitataan
erityisesti Italian markkinoihin ja kyseisten liitteiden perusteella voidaan päätellä,
että Italiassa piti soveltaa hinta-aloitteita, vaikka asiakirjoista ilmeneekin, ettei
suunniteltua korostusta aina tehty, minkä johdosta kilpailijat esittivät kritiikkiä.
Juuri tämä ilmenee liitteistä P9, P24, P26, P28, ja P58.
- 941.
- Kaikki edellä mainitut seikat yhdessä huomioon ottaen komissio on perustellusti
päätellyt kantajan olleen osallisena kilpailusääntöjen rikkomisessa josta yrityksiä
moititaan.
D Vastuu rikkomisesta ja niiden yritysten yksilöiminen, joille Päätös osoitetaan
1. Vastuu rikkomisesta
Kantajien väitteet ja niiden perustelut
- 942.
- Elf Atochem riitauttaa ne Päätöksen perustelut, jotka koskevat sitä, ettei Elf
Atochem ole vastuussa PCUK -nimisen yhtiön toiminnasta; suurin osa tämän yhtiön
kemian alan toiminnasta siirrettiin Atochemille, kun viimeksi mainittu yritys
perustettiin vuonna 1983. Nämä perustelut tukeutuvat itse asiassa siihen, että Elf
Atochem on kiistatta vastuussa ATO Chimiesta/Chloesta/Orgavylistä (Päätöksen
42 kohdan viides alakohta), eikä sääntöön, jonka mukaan silloin, kun jostain
toiminnasta luopuva yritys jatkaa olemassaoloa erillisenä yksikkönä luovutuksen
jälkeen, luovutuksen vastaanottajana oleva yritys ei ole missään vastuussa niistä
kilpailua rajoittavista toimista, jotka luovuttaja mahdollisesti on toteuttanut ennen
luovutusta.
- 943.
- DSM huomauttaa, että 1.1.1983 lähtien DSM NVV:n PVC-toiminnot siirrettiin
LVM:lle, joka on DSM NV:n ja EMC Belgique SA:n yhteinen tytäryhtiö, ja että
LVM:ää pidettiin vastuussa omista teoistaan. Tässä tapauksessa kysymys siitä, kuka
on vastuussa rikkomisesta, koskee siis tätä päivämäärää edeltävää ajanjaksoa. On
kuitenkin niin, että 19.12.1984 päivätyllä asiakirjalla perustettiin DSM Kunststoffen
BV -niminen yritys, joka on DSM NV:n 100-prosenttisesti omistama tytäryhtiö.
DSM NV:n muoviosastolle tuohon asti kuuluneet oikeudet ja velvollisuudet
siirrettiin sille. Vaikka DSM Kunststoffen olisi DSM NV:n itsenäinen tytäryhtiö,
DSM NV:n on kuitenkin katsottu olevan vastuussa rikkomisesta.
- 944.
- Näin tehdessään komissio on DSM:n mukaan soveltanut väärin yhteisön
oikeussäännöksiä. Lähtökohtana pitäisi olla, että kun oikeudet ja velvollisuudet
samoin kuin ne taloudelliset toiminnot, joihin tapahtuneeksi väitetty rikkominen
liittyy, on siirretty toiselle yritykselle, vastuu rikkomisesta on katsottava olevan tällä
toisella yrityksellä, joka on ensiksi mainitun yrityksen oikeudellinen seuraaja ja näin
ollen se, jolle Päätös on osoitettu (em. yhdistetyt asiat CRAM ja Rheinzink v.
komissio, tuomion 69 kohta; asia T-38/92, AWS Benelux v. komissio, tuomio
28.4.1994, Kok. 1994, s. II-211, 30 kohta). Ratkaiseva tekijä rikkomisesta vastuussa
olevaa määritettäessä on se, onko yritys toiminut itsenäisesti markkinoilla, eikä sen
oikeudellinen rakenne (em. asia ICI v. komissio, tuomio 14.7.1972, 133 kohta ja asia
T-11/89, Shell v. komissio, tuomio 10.3.1992, Kok. 1992, s. II-757, 311 ja 312 kohta).
Kantajat ovat kuitenkin koko ajan väittäneet DSM Kunststoffenin käyttäytyneen
itsenäisesti, eikä komissio, jolle kuitenkin kuului todistustaakka, ole muuta väittänyt
(em. asia AEG v. komissio, tuomion 50 kohta). Niinpä DSM Kunststoffenin olisi
pitänyt katsoa olevan vastuussa rikkomisesta ajanjaksolta, joka alkoi tapahtuneeksioletetun kilpailusääntöjen rikkomisen alkamisesta ja päättyi vuoden 1983
alkupuolella.
- 945.
- Montedison huomauttaa, että se on ainoastaan väliyhtiö holding-yhtiön ja
operatiivisen yhtiön välillä, sillä se on lopettanut PVC:n tuotannon 31.12.1980.
Seuranneina kahtena vuotena tämä tuotantotoiminta kuului Montedipe -nimiselle
tytäryhtiölle, ja vuonna 1983 tämä yrityksen toiminnan osa on lopullisesti siirtynyt
Enichemin määräysvaltaan. Komissio ei ole koskaan näyttänyt toteen, että
Montedipe olisi ollut liikkeenjohdollisesti Montedisonista riippuvainen.
- 946.
- Enichem korostaa, että komission mukaan rikkomisesta vastuussa olevan
määrittämiseksi on yksilöitävä rikkomisen toteuttanut yritys ja tämän jälkeen
määritettävä, mikä siitä on tullut; jos rikkomisen toteuttanut yritys yksinkertaisesti
luovuttaa PVC-alan toimintonsa kolmannelle, mutta jää edelleen itsenäiseksi
oikeushenkilöksi, se on edelleen vastuussa rikkomisesta; jos toinen yritys sen sijaan
sulauttaa rikkomisen toteuttaneen yrityksen itseensä, jolloin jälkimmäinen yritys siis
lakkaa olemasta itsenäisenä oikeushenkilönä, juuri toisen yrityksen hankkineen
yrityksen on kannettava vastuu menneisyydessä tapahtuneista kilpailusääntöjen
rikkomisista. Kantaja korostaa tämän periaatteen monitahoisuutta ja väittää sen
edellyttävän tapauskohtaisesti joko oikeudellista tarkastelua tai taloudellista
arviointia.
- 947.
- Enichem huomauttaa, että yritykset, joita asia koskee, ovat sillä PVC-sektorilla,
jolla Enichem toimii, ja yleensäkin PVC-alalla Italiassa kohdanneet suuria
muutoksia sekä ennen tutkimusajanjaksoa että sen jälkeen.
- 948.
- Niinpä yrityksellä, jonka nykyinen nimi on Enichem Anic ja jolle Päätös olisi pitänyt
osoittaa, oli PVC:n tuotantotoimintaa aina vuoden 1981 loppuun saakka ja
uudelleen vuoden 1983 alusta aina siihen asti, kunnes toiminnot siirrettiin EVC:lle,
joka on Enichemin ja ICI:n yhteinen, vuoden 1986 lokakuussa perustettu tytäryhtiö.
Väliajalla PVC-markkinoilla toiminut yritys oli nimeltään Enoxy, joka on ENI:n ja
Occidental -nimisen amerikkalaisyhtiön perustama yhteinen tytäryhtiö.
- 949.
- Koko tämän ajanjakson Enichem eri nimillä toimien sen sijaan ei ole ollut muuta
kuin Italian valtion omistama holding-yhtiö, jonka kautta Italian valtio on omistanut
osuuksia toinen toistansa PVC-alalla seuranneissa eri tuotantoyhtiöissä.
- 950.
- Useat itsenäiset yritykset (Anic; Occidental; Montedison, jonka PVC-toiminnot,
joita sen tytäryhtiö Montedipe hoiti, luovutettiin vuoden 1983 maaliskuussa
Enoxylle, josta tuli täysin Enichemin omistama yhtiö sen jälkeen, kun Occidental
luovutti osuutensa siitä, mikä myös tapahtui vuoden 1983 maaliskuussa; Sir, jonka
toiminnot luovutettiin ENI-konsernille vuoden 1981 joulukuussa, ja Rumianca, Sirin
tytäryhtiö, jonka kemianalan toiminnot myös luovutettiin ENI-konsernille), jotka
kaikki ovat edelleen olemassa oikeushenkilöinä, hoitivat komission huomioon
ottamana ajanjaksona yrityksen PVC-alan toimintoja, jotka vuonna 1986 siirrettiin
EVC:lle.
- 951.
- Kuitenkin Päätöksen 43 kohdan nojalla näyttää siltä, että komissio on katsonut
kantajan, Enichemin, olevan vastuussa kilpailusääntöjen rikkomisista, joihin kaikki
yritykset, mukaan lukien Sir, Rumianca ja Enoxy (mutta lukuunottamatta
Montedipea) ovat tutkimusajanjaksona syyllistyneet. Sir ja Rumianca kuuluivat
kuitenkin Sir Finanziaria -nimiseen konserniin, joka on yhä olemassa ja jonka näin
ollen on edelleen kannettava vastuu vanhojen tytäryhtiöidensä osallisuudesta
rikkomiseen. Samoin Occidentalin, joka yhä on olemassa oikeushenkilönä, on
kannettava solidaarisesti vastuu rikkomisesta vuoden 1981 joulukuusta vuoden 1983
helmikuuhun kestäneeltä ajanjaksolta, jonka aikana se yhdessä ENI:n kanssa johti
Enoxya: tämän asemesta Päätöksessä ei katsota Occidentalin olevan mitenkään
vastuussa rikkomisesta, mikä on vastoin syrjintäkiellon periaatetta. Enichem Anicin
voidaan todellisuudessa katsoa olevan vastuussa vain niistä rikkomisista, joihin Anic
oli syyllistynyt aina vuoden 1981 loppuun saakka ja niistä, joihin Enoxy Chimica on
syyllistynyt vuoden 1983 helmikuusta lähtien (em. yhdistetyt asiat Suiker Unie ym.
v. komissio, tuomion 7488 kohta; em. yhdistetyt asiat CRAM Rheinzink v.
komissio ja em. asia Enichem Anic v. komissio, tuomion 228 kohta ja sitä seuraavat
kohdat).
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 952.
- Aluksi on todettava, että Elf Atochem ei riitauta komission päätelmää eli sitä, että
Elf Atochem ei ole vastuussa PCUK:n toimenpiteistä, vaan se riitauttaa ainoastaan
päätelmän taustalla olevat perustelut. Näissä olosuhteissa tämän kantajan esittämän
kanneperusteen tarkastelu ei voi johtaa Päätöksen jonkin säännöksen edes
osittaiseen kumoamiseen. Näin ollen kanneperuste on hylättävä, koska kantajalla
ei ole oikeussuojan tarvetta.
- 953.
- Oikeuskäytännöstä ilmenee, että kun rikkomisen olemassaolo on näytetty toteen,
on määritettävä se luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö, joka vastasi yrityksen
toiminnasta silloin, kun kilpailusääntöjä rikottiin, jotta hän kantaisi vastuun tästä
rikkomisesta. Kun sen ajankohdan, jona kilpailusääntöjä rikottiin, ja sen
ajankohdan, jona kyseinen yritys saatetaan vastuuseen rikkomisesta, välillä se, joka
vastasi yrityksen toiminnasta, on oikeudellisesti lakannut olemasta, on kuitenkin
ensiksi yksilöitävä ne aineelliset tekijät ja ihmiset, jotka ovat myötävaikuttaneet
rikkomiseen, jotta tämän jälkeen voidaan yksilöidä henkilö, joka on ryhtynyt
vastaamaan tämän kokonaisuuden toiminnasta, jotta vältettäisiin se, että yritys voi
välttyä kantamasta vastuuta rikkomisesta sen johdosta, että sitä, joka vastasi
yrityksen toiminnasta sinä ajankohtana, jona kilpailusääntöjä rikottiin, ei enää ole.
- 954.
- On todettava, että säännöt, jotka komissio on maininnut Päätöksen 41 kohdan
toisessa alakohdassa ja sitä seuraavissa alakohdissa, ovat näiden periaatteiden
mukaisia.
- 955.
- Tämän johdosta sitä, kuinka komissio on soveltanut näitä periaatteita, on
tarkasteltava ensiksi DSM:n, sitten Montedisonin ja tämän jälkeen Enichemin
osalta.
- 956.
- DSM:n väitteet koskevat vain vastuuta rikkomisesta, josta sitä moititaan, eli siis
ajanjaksoa ennen LVM:n perustamista (ks. edellä 943 kohta).
- 957.
- Päinvastoin kuin tilanteissa, joita on tarkasteltu kantajan mainitsemissa tuomioissa,
tässä tapauksessa ei ole kiistetty toisaalta sitä, että DSM on yritys, joka on
syyllistynyt kilpailusääntöjen rikkomiseen, josta yrityksiä moititaan, ennen LVM:n
perustamista, eikä toisaalta sitä, että huolimatta uudelleenjärjestelystä, johon se
ryhtyi siirtämällä muovialan toimintansa tytäryhtiölle niiden tekojen jälkeen, josta
yrityksiä moititaan, DSM on edelleenkin oikeudellisesti olemassa. Näin ollen
komissio on menetellyt perustellusti, kun se edellä kerrattuja periaatteita soveltaen
katsoi DSM:n kantavan vastuun rikkomisesta riidanalaisen ajanjakson osalta.
- 958.
- Tällaisissa olosuhteissa sillä, että osa toiminnoista on siirretty tytäryhtiölle, ei ole
vaikutusta määritettäessä rikkomisesta vastuussa olevaa yritystä.
- 959.
- Näin ollen DSM:n esittämä kanneperuste on hylättävä.
- 960.
- Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan se, että tytäryhtiö on eri oikeushenkilö, ei
riitä estämään sitä, että emoyhtiön katsottaisiin olevan vastuussa tytäryhtiönsä
käyttäytymisestä erityisesti silloin, kun tytäryhtiö ei itsenäisesti määrää
markkinakäyttäytymisestään vaan noudattaa olennaista osaa emoyhtiön sille
antamista ohjeista (em. asia ICI v. komissio, tuomio 14.7.1972, 132 ja 133 kohta).
- 961.
- Montedison on tässä tapauksessa vahvistanut, että sen hallussa oli kaikki
Montedipe- ja Montepolimeri -nimisten yhtiöiden osakkeet, joten näiden
tytäryhtiöiden on katsottava väistämättäkin noudattaneen emoyhtiön
sääntömääräisten toimielinten, jotka vahvistavat emoyhtiön toimintaperiaatteet,
hahmottelemia toimintaperiaatteita (em. asia AEG v. komissio, tuomion 50 kohta).
- 962.
- Näin ollen Montedisonin esittämä kanneperuste on hylättävä.
- 963.
- Enichemin esittämä kanneperuste sisältää kaksi väitettä siltä osin kuin kyse on siitä,
mikä yritys on vastuussa rikkomisesta, josta yrityksiä moititaan. Ensimmäinen
koskee vastuuta kahden yhtiön, Sirin ja Rumiancan, toimenpiteistä, jotka
toteutettiin ennen kuin kyseiset yhtiöt liitettiin siihen konserniin, johon kantaja
kuuluu. Toinen koskee vastuuta toimenpiteistä, jotka Enoxy toteutti vuoden 1982
tammikuun ja vuoden 1983 helmikuun välisenä ajanjaksona.
- 964.
- Ensinnäkin komissio on kantajan mukaan katsonut kantajan olevan vastuussa Sirin
ja Rumiancan, joiden PVC-toiminnot ENI-yhtymä hankki Anicin välityksellä vuoden
1981 joulukuussa, toimenpiteistä; koska näiden kahden yhtiön aiempi emoyhtiö on
edelleen olemassa, sen olisi pitänyt kantaa vastuu rikkomisesta. Väitteensä tueksi
kantaja viittaa Päätöksen 43 kohtaan, josta ilmenee, että Enichem koostuu Italian
valtion omistamista kemianalan yrityksistä, jotka aiemmin toimivat nimellä Anic,
ja että Enichemin on kannettava vastuu Anicin toiminnasta ja näin ollen kaikkien
siihen sidoksissa olleiden yhtiöiden toiminnasta.
- 965.
- On kuitenkin todettava, että komissio ei ole katsonut Enichemin olevan vastuussa
Sirin ja Rumiancan toiminnasta, jota oli harjoitettu ennen kuin ne liitettiin
konserniin, johon kantaja kuuluu.
- 966.
- Päätös ei ensinnäkään koska Siriä ja Rumiancaa. Koska niitä vastaan ei ole esitetty
mitään väitettä, kantajan ei ole voitu katsoa olevan vastuussa mistään niiden
tekemistä lainvastaisista teoista. Lisäksi Päätöksen 43 kohta tarkoittaa korkeintaan
sitä, että erityisesti silloin, kun sakkojen suuruuden määrittämiseksi laskettiin
markkinaosuuksia, kantajan on katsottu vastaavan Sirin ja Rumiancan toiminnasta
vain siitä päivästä lähtien, jona ne liitettiin Aniciin. Kyseisen kohdan perusteella ei
sitä vastoin voida päätellä, että Enichemin olisi katsottu olleen vastuussa sellaisista
lainvastaisista menettelytavoista, joita Sir ja Rumianca mahdollisesti ovat
noudattaneet ennen kuin ne liitettiin Aniciin.
- 967.
- Toiseksi asiakirjavihkosta ja kantajien vastauksista ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuimen istunnossa esittämiin suullisiin kysymyksiin ilmenee, että ENI ja
Occidental perustivat 29.12.1981 yhteisyrityksen, Enoxyn, jolle Anicin välityksellä
siirrettiin kaikki ENI:n määräysvallassa olevat PVC-alan toiminnot; Occidental
puolestaan siirsi Enoxylle muita kuin PVC-alan toimintoja. ENI hankki vuoden 1983
helmikuuussa Occidentalin omistamat Enoxyn osakkeet; pari päivää myöhemmin
ENI luovutti kaikki osuutensa Enoxy-konsernista Enichimica SpA:lle (nykyään
Enichem SpA).
- 968.
- Näissä olosuhteissa kantaja moittii komissiota ensinnäkin siitä, että tämä katsoi
kantajan olevan vastuussa Occidental -nimisen yhtiön, joka on toinen Enoxyn
emoyhtiöistä, toimenpiteistä. Tämä väite on kuitenkin pelkästään väite, jota mikään
Päätöksessä todettu ei tue.
- 969.
- Tämän jälkeen kantaja moittii komissiota siitä, ettei se ole katsonut myös
Occidentalin olevan vastuussa Enoxyn toimenpiteistä, olihan Occidental kuitenkin
toinen Enoxyn kahdesta emoyhtiöstä. Koska konserni, johon kantaja kuuluu, toimi
edelleen PVC-markkinoilla vuoden 1982 tammikuusta vuoden 1983 lokakuuhun
sellaisen yhteisyrityksen kautta, jolle se oli siirtänyt PVC-alan toimintonsa, se seikka,
että komissio ei ole ryhtynyt toimenpiteisiin myös Occidentalia vastaan, ei poista
sen konsernin vastuuta, johon kantaja kuuluu (em. yhdistetyt asiat Ahlström
Osakeyhtiö ym. v. komissio, tuomion 197 kohta).
- 970.
- Näin ollen myös Enichemin esittämä kanneperuste on hylättävä.
2. Niiden yritysten yksilöiminen, joille Päätös osoitetaan
Kantajien väitteet ja niiden perustelut
- 971.
- DSM väittää ensinnäkin, että komissio on tehnyt oikeudellisen virheen osoittaessaan
Päätöksen DSM NV:lle eikä DSM Kunststoffenille. Ainoastaan DSM Kunststoffen -nimisen yhtiön, joka on DSM NV:n 100-prosenttisesti omistama, 19.12.1984
päivätyllä asiakirjalla perustettu tytäryhtiö, on nimittäin katsottava olevan vastuussa
kilpailusääntöjen rikkomisesta, johon DSM NV syyllistyi ennen vuotta 1983; Päätös
olisi pitänyt olla osoitettu juuri tälle yhtiölle.
- 972.
- Toiseksi kantajat väittävät joutuneensa syrjinnän uhriksi. Komissio on nimittäin
Shellin hyväksi hyväksynyt niiden väitteitä vastaavan väitteen (Päätöksen 46 kohta).
Komissio on sen sijaan kohdellut kantajia samoin kuin Enichemiä ja Montedisonia,
vaikka niiden tosiasialliset tilanteet olivat erilaisia (Päätöksen 45 kohta).
- 973.
- Kolmanneksi komissio on kantajien mukaan rikkonut perusteluvelvollisuutta.
Vaikka sen ei tarvinnutkaan vastata kaikkiin rikkomisesta epäiltyjen yritysten
esittämiin tosiseikkoja koskeviin väitteisiin (em. asia ACF Chemiefarma v. komissio,
tuomion 77 kohta), se on kuitenkin vastannut vastaavanlaisiin muiden yritysten
esittämiin väitteisiin (Päätöksen 45 ja 46 kohta). Kantajien osalta perustelujen olisi
pitänyt olla vieläkin yksityiskohtaisempia, sillä ne olivat nimenomaisesti esittäneet
tämän perusteen hallinnollisessa vaiheessa (em. asia AKS Benelux v. komissio,
tuomion 27 kohta).
- 974.
- Enichem korostaa, että jotta yritysten muodostama konserni voisi olla päätöksen
asianmukainen adressaatti, konsernin on muodostettava yksi ainoa henkilöstöstä
sekä aineellisista ja aineettomista tekijöistä koostuva yhtenäinen organisaatio, jolla
on pysyvä päämäärä, kuten tietyn tuotteen tuottaminen ja myyminen (em. asia Shell
v. komissio, tuomion 312 ja 313 kohta). Tässä tapauksessa ei kuitenkaan ole
olemassa mitään näyttöä siitä, että Enichemin olisi ollut tämän yhtiöiden
muodostaman kokonaisuuden johdossa (Päätöksen 45 kohdan loppu).
- 975.
- Enichemin mukaan on niin, että holding-yhtiönä se itse asiassa ei ole missään
määrin vastannut toiminnoista, jotka liittyvät lämpömuovautuviin aineisiin, kuten
on PVC:hen. Komission Päätöksen 43 ja 45 kohta ovat tältä osin ristiriitaisia, koska
ei voida väittää, että Enichem samanaikaisesti olisi vastuussa yhtymän pääasiallisena
holding-yhtiönä ja samaan yhtymään kuuluvan operatiivisen yhtiön seuraajana.
- 976.
- Kantajan mukaan on tosiasiassa niin, että Enichem Anic on 27.5.1985 lähtien
käytössä olleen nimensä mukaan ainoa oikeussubjekti, joka voi edustaa jatkuvuutta
konsernin sellaisten eri yhtiöiden välillä, jotka eri nimillä ovat toimineet PVC-alalla
aina siihen saakka, kunnes vuonna 1986 toiminta siirrettiin EVC:lle, ICI:n kanssa
perustetulle yhteiselle tytäryhtiölle. Enichem Anic on (eri nimillä toimien) hoitanut
Enichemiin nähden itsenäisesti lämpömuovautuvien aineiden koko tuotantoketjun
ja markkinointiketjun Italiassa. Lisäksi kaikki Enichem Anicin tuotteiden
markkinoinnista ulkomailla huolehtineet yhtiöt, mukaan lukien myös Enichem
Internationalin, joka ei ole yksinomaan Enichemin omistama tytäryhtiö, tytäryhtiöt,
tekivät sen Enichem Anicin kanssa tekemiensä jakelu- tai edustussopimusten
perusteella. Niinpä ainoastaan Enichem Anic on voinut olla se, jolle Päätös
osoitetaan.
- 977.
- Näkökantansa tueksi kantaja huomauttaa, että asetuksen N:o 17 11 artiklan 5
kohdan nojalla 24.11.1987 tehty päätös oli osoitettu Enichem Anicille (joka tuolloin
oli nimeltään Enichem Base). Lisäksi 21.1.1987 suoritettu tarkastus tehtiin tämän
yrityksen toimitiloissa. Vaikka väitetiedoksianto oli osoitettu Enichemille, näin
tapahtui pelkästään siitä syystä, että komissio otaksui tämän yhtiön olevan yhtymän
tuotantoyhtiö, eikä siitä syystä, että se oli konsernin holding-yhtiö. Kantaja korostaa
vielä, että 23.4.1986 polypropeenitapauksessa tehty päätös 86/398 osoitettiin Anic
SpA:lle eli Enichem Anicille, koska tämä oli yhtiön toiminimi 27.5.1985 lähtien.
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 978.
- Kuten komissio toteaa Päätöksen 44 kohdassa, vaikka perustamissopimuksen 85
artiklan 1 kohdan mukainen yrityksen käsite ei välttämättä vastaa
oikeushenkilöllisyyden omaavan yhtiön käsitettä, päätösten soveltamiseksi ja
täytäntöönpanemiseksi on tarpeen yksilöidä sellainen kokonaisuus, joka on
oikeushenkilö ja jolle päätös osoitetaan.
- 979.
- Koska DSM on ainoa kilpailusääntöjä rikkonut ja on siis ainoa yhtiö, joka on
oikeushenkilö ja jonka katsotaan olevan vastuussa rikkomisesta, itse kysymystä siitä,
mille yritykselle Päätös on osoitettu, ei nouse esille. Päätöksen adressaatti voi olla
ainoastaan DSM NV -niminen yhtiö, joka ainoana on rikkonut kilpailusääntöjä.
- 980.
- Koska tämä päätelmä perustuu Päätöksen 44 kohdassa kerrattujen periaatteiden
välittömään soveltamiseen, näiden periaatteiden toistaminen muodostaa riittävät
perustelut kantajan osalta.
- 981.
- Lisäksi DSM:n tapauksessa yksi ainoa yritys, joka on oikeudellisesti edelleen
olemassa, on rikkonut kilpailusääntöjä. Shell, Enichem ja Montedison eivät ole
samassa tilanteessa. Näin ollen erilainen kohtelu, jonka komission väitetään
kohdistaneen näihin kolmeen yritykseen määrittäessään, kenelle Päätös osoitetaan,
ei voi merkitä DSM:n syrjintää.
- 982.
- DSM:n esittämät perusteet ja perustelut on näin ollen hylättävä.
- 983.
- Komissio toteaa Päätöksen 45 kohdassa seuraavaa: Enichem ja Montedison ovat
väittäneet, että sen, jolla päätös osoitetaan, oli oltava konsernin sellainen yhtiö, joka
tällä hetkellä vastaa lämpömuovautuvien tuotteiden alan toiminnoista. Komissio
toteaa kuitenkin, että kummassakin tapauksessa konsernin muut yhtiöt jakavat
nmarkkinointivastuun. Niinpä vaikka Enichem Anic SpA vastaa Enichemin PVC:n
myynnistä Italiassa, sen kansainvälistä markkinointia ohjaa Enichem International
SA -niminen yhtiö, jonka kotipaikka on Zürichissä, ja kussakin jäsenvaltiossa PVC:n
myynnistä vastaa Enichemin kansallinen tytäryhtiö. Juuri tämän vuoksi komissio
katsoo, että tämä päätös on osoitettava Enichem- ja Montedison -konsernien
johdossa olevalle pääholding-yhtiölle.
- 984.
- Montedison on vahvistanut, että ajanjaksona, jona kilpailusääntöjä rikottiin, sen
hallussa oli kaikki Montedipen ja Montepolimerin osakkeet. Tällöin on tarpeetonta
tarkistaa, pystyikö kantaja vaikuttamaan ratkaisevasti tytäryhtiöidensä kaupalliseen
käyttäytymiseen (em. asia AEG v. komissio tuomion 50 kohta).
- 985.
- Näin ollen komissio on perustellusti osoittanut Päätöksen Montedisonille.
- 986.
- On korostettava, että kuten Enichem myöntää, sen esittämä kanneperuste ei ole
itsenäinenpäämäärä vaan olennainen perusta myöhemmille sakon määrään liittyville
seikoille; sakko selvästikin on laskettu ottaen huomioon holding-yhtiön liikevaihdon,
joka on suurempi kuin tuotantoyhtiön liikevaihto (kanne, s. 15). Tässä tapauksessa
on kuitenkin todettava, että komissio on, kuten sillä on oikeus tehdä (ks. erityisesti
em. asia Boehringer v. komissio, tuomion 55 kohta ja yhdistetyt asiat 96/82102/82,
104/82, 105/82, 108/82 ja 110/82, IAZ ym. v. komissio, tuomio 8.11.1983, Kok. 1983,
s. 3369, 5153 kohta), etukäteen määrittänyt sakon kokonaismäärän, joka on tämän
jälkeen jaettu yritysten kesken kunkin keskimääräisen markkinaosuuden perusteella
ja kutakin yritystä koskevien mahdollisten lieventävien tai raskauttavien seikkojen
perusteella. Näin ollen holding-yhtiön liikevaihtoa ei ole otettu huomioon kantajalle
määrätyn yrityskohtaisen sakon suuruutta määritettäessä, ellei asetuksen N:o 17
15 artiklan 2 kohdan, jossa säädetään sen sakon enimmäismäärästä, jonka komissio
voi määrätä, soveltamisesta ole muuta johtunut. Tältä osin kantajalla ei ole intressiä
esittää tätä kanneperustetta.
- 987.
- Sitä paitsi, kuten Päätöksen 45 kohdasta ilmenee, Enichem Anic oli vain yksi ENI-yhtymään kuuluvista PVC-alan tuontantoyhtiöistä. Niinpä sen hallussa oli
tuotantolaitoksia Italiassa ja se vastasi markkinoinnista Italiassa. Eräät muut
yhtymän yhtiöt, joissa määräysvaltaa käytettiin Sveitsin oikeuden mukaan perustetun
yhtiön, Enichem International SA:n, kautta, sen sijaan vastasivat markkinoinnista
näiden maantieteellisten markkinoiden ulkopuolella. Näin ollen ei voida katsoa, että
ainoastaan osaa yhtymän PVC-toiminnoista edustavan Enichem Anicin kaltainen
yhtiö väistämättä olisi Päätöksen ainoa adressaatti.
- 988.
- Lisäksi on selvää, että kantaja on pelkästään holding-yhtiö, jolla ei ole operatiivista
toimintaa. Kantaja on vahvistanut, että koko tutkimusajanjakson Enichem SpA [eri
nimillä toimien] ei ole ollut muuta kuin Italian valtion omistama holding-yhtiö,
jonka kautta Italian valtio on omistanut osuuksia toinen toistansa PVC-alalla
seuranneissa eri tuotantoyhtiöissä (ks. kanne, s. 57).
- 989.
- Tällaisessa tilanteessa, jossa sekä tuotannon että markkinoinnin osalta on olemassa
suuri joukko operatiivisia yhtiöitä, jotka kaiken lisäksi ovat jakaantuneet erityisten
maantieteellisten markkinoiden mukaan, komissio ei ole tehnyt oikeudellista
virhettä päättäessään osoittaa päätöksensä konsernin holding-yhtiölle sen sijaan,
että se olisi osoittanut sen jollekin konsernin operatiivisista yhtiöistä, kuten kantaja
haluaisi.
- 990.
- Pitää paikkansa, että polypropeenitapauksessa komissio oli osoittanut päätöksen
Enichem Anicille eikä kantajalle. Pelkästään tämän toteamuksen perusteella ei
kuitenkaan voida päätellä, että kantajan valinta siksi oikeushenkilöksi, jolle Päätös
osoitetaan, olisi välttämättä virheellinen. Ei nimittäin ole mitenkään osoitettu, että
ENI-yhtymän organisaatio polypropeenialalla olisi tosiseikkojen tapahtumishetkellä
ollut täysin samanlainen kuin PVC-alalla oleva organisaatioa. On joka tapauksessa
niin, että se, että komissio on jossain asiassa osoittanut päätöksen tietylle yhtiölle,
ei voi sitoa komissiota muissa asioissa.
- 991.
- Se seikka, että tietojensaantipyyntö osoitettiin Enichem Anicille ja että
tarkastusmenettely suoritettiin tämän yrityksen pääkonttorissa, ei ole ratkaisevaa
sen kannalta, mille yritykselle Päätös osoitetaan, kun asetuksen N:o 17 11 ja 14
artiklan mukaan kaikille yrityksille voidaan lähettää tietojensaantipyyntö tai niihin
voidaan kohdistaa tarkastusmenettely.
- 992.
- Kanneperuste on näin ollen hylättävä.
III Kanneperusteet, jotka koskevat oikeutta tutustua asiakirjavihkoon
A Ehdot, joilla komissio on antanut oikeuden tutustua asiakirjavihkoonsa
hallinnollisessa menettelyssä
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
- 993.
- Tietyt kantajat moittivat komissiota siitä, että tämä on antanut niille oikeuden
tutustua vain osaan sen asiakirjavihkosta.
- 994.
- Vastausvaiheessa kantajat vetoavat asiassa T-30/91, Solvay vastaan komissio,
29.6.1995 annettuun tuomioon (Kok. 1996, s. II-1775) ja edellä mainitussa asiassa
T-36/91, ICI vastaan komissio, annettuun tuomioon ja vahvistavat, että kuten ne
väittivät kanteissaan, rajoitettu oikeus tutustua asiakirjavihkoon merkitsee
olennaisen menettelymääräyksen rikkomista, jolla on vaikutusta
puolustautumisoikeuksiin. Itse asiassa pelkästään yrityksiä puoltavien asiakirjojen
olemassaolon mahdollisuus riittäisi sen toteamiseen, että puolustautumisoikeuksia
on loukattu tavalla, jota ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei voi korjata
oikeudellista valvontaa harjoittaessaan (em. asia T-30/91, Solvay v. komissio, tuomio
29.6.1995, 98 kohta ja em. asia T-36/91, ICI v. komissio, tuomion 108 kohta). Näinollen Päätös on kantajien mukaan kumottava.
- 995.
- Eri asioissa antamassaan vastineessa komissio on huomauttanut, että Päätöksen 27
kohdassa esitetään syyt, joiden vuoksi se ei hyväksynyt yritysten hallinnollisessa
menettelyssä esittämiä vaatimuksia saada oikeus tutustua koko asiakirjavihkoon.
- 996.
- Komissio vahvistaa näin ilmoitetut syyt ja väittää antaneensa sääntöjenmukaisesti
oikeuden tutustua hallintomenettelyn asiakirjavihkoonsa.
- 997.
- Oikeuskäytännössä ei tunneta absoluuttista oikeutta tutustua tähän asiakirjavihkoon
(em. yhdistetyt asiat VBVB ja VBBB v. komissio; asia C-62/86, AKZO v. komissio,
tuomio 3.7.1991, Kok. 1991, s. I-3359; asia T-65/89, BPB Industries ja British
Gypsum v. komissio, tuomio 1.4.1993, Kok. 1993, s. II-389). Siltä osin kuin kantajien
kanneperuste merkitsisi tällaisen täysimääräisen oikeuden vaatimista, se ei siis ole
perusteltu.
- 998.
- Komission velvollisuus antaa oikeus tutustua asiakirjavihkoon koskee vain niitä
asiakirjoja, joihin sen päätelmät perustuvat. Paitsi että komissio noudatti
velvollisuuttaan tässä tapauksessa, se on lisäksi ylittänyt nämä vaatimukset
lähettäessään näille yrityksille 3.5.1988 lisäasiakirjoja, jotka sen mielestä saattoivat
olla puolustuksen kannalta hyödyllisiä (Päätöksen 27 kohdan viimeisen alakohdan
loppu).
- 999.
- Tietyissä asioissa komissio on eri mieltä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen
asiassa T-7/89, Hercules Chemicals vastaan komissio, 17.12.1991 annetussa
tuomiossa (Kok. 1991, s. II-1711) asettamasta periaatteesta, jonka mukaan
komission on noudatettava niitä periaatteita, jotka komissio itse on vahvistanut
kahdennessatoista kilpailupolitiikkaa koskevassa kertomuksessa, ja tämän vuoksi
annettava tieto paitsi yritykselle vastaisista asiakirjoista, myös tietyin varauksin
hallintomenettelyn asiakirjavihkoon kuuluvista asiakirjoista.
- 1000.
- Kantajat eivät ole näyttäneet komission virkamiesten toimineen vilpillisesti.
- 1001.
- Jos puolustautumiselle hyödyllisiä asiakirjoja olisi sisältynyt muita yrityksiä koskeviin
asiakirjavihkoihin, yritys, josta ne ovat peräisin, olisi vedonnut näihin.
- 1002.
- Sitä paitsi kantajien sallittiin vaihtaa asiakirjoja keskenään asianosaisten luovuttua
vastavuoroisesti pitämästä asiakirjojansa luottamuksellisina, kunhan tällainen vaihto
ei koskenut liiketoimintaa koskevia arkaluontoisia tietoja, joiden vaihtaminen olisi
voinut merkitä kilpailun rajoittamista (Päätöksen 27 kohdan kolmas alakohta).
- 1003.
- Komissio korostaa hallintomenettelyn asiakirjavihkoonsa kuuluvien asiakirjojen
luottamuksellisuutta. Koska kyse on kunkin yrityksen liiketoimintaa koskevista
sisäisistä asiakirjoista, sekä perustamissopimuksen 214 artiklasta että asetuksen N:o
17 20 artiklan 2 kohdasta seuraa, että komissio ei saanut antaa tietoa niistä.
Komissio on kuitenkin hallinnollisessa menettelyssä antanut luettelon
asiakirjavihkon sisältämistä asiakirjoista.
- 1004.
- Yritysten olisi ainakin yksilöitävä ne asiakirjat, joiden ne katsoivat voivan olevan
hyödyllisiä puolustautumisensa kannalta.
- 1005.
- Vastausvaiheessa komissio huomautti, että edellä mainitussa asiassa T-30/91, Solvay
vastaan komissio, 29.6.1995 annettu tuomio ja edellä mainitussa asiassa T-36/91, ICI
vastaan komissio, samana päivänä annettu tuomio vahvistavat, ettei ole olemassa
absoluuttista oikeutta tutustua hallintomenettelyn asiakirjavihkoon. Komissio
huomauttaa erityisesti, että yrityksillä ei voi olla oikeutta tutustua asiakirjoihin,
joissa on liikesalaisuuksia tai muita luottamuksellisia tietoja, eikä komission sisäisiin
asiakirjoihin. Näin ollen on perusteltua, ettei yrityksille ole annettu tietoa kustakin
niistä peräisin olevista liiketoimintaa koskevista asiakirjoista.
- 1006.
- Komissio korostaa, että yritystä puoltavien ja sille vastaisten asiakirjojen välinen ero
on ratkaiseva. Kun yritykselle vastaisiin asiakirjoihin tutustumista koskevan
oikeuden mahdollinen epääminen aiheuttaa ainoastaan sen, että näitä asiakirjoja
ei voida käyttää todisteena (em. asia T-37/91, ICI v. komissio, tuomio 29.6.1995, 71
kohta), puoltaviin asiakirjoihin tutustumista koskevan oikeuden epäämisen
seurauksena päätös on lainvastainen, koska ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
ei voi korjata hallinnollisessa menettelyssä tapahtunutta puolustautumisoikeuden
rikkomista (em. asia T-30/91, Solvay v. komissio, tuomio 29.6.1995, 98 kohta).
- 1007.
- Sen määrittämiseksi, onko niiden asiakirjojen, joista ei ole annettu tietoa, joukossa
puoltavia asiakirjoja, ei kuitenkaan riitä, että väitetään tämän olevan mahdollista,
vaan olisi suoritettava tietynlainen todennäköisyystarkastelu. Koska nyt esillä
olevissa asioissa ei komission mukaan ole olemassa seikkoja, jotka olivat tyypillisiä
edellä mainituissa asioissa T-30/91 ja T-36/91 29.6.1995 annetuille tuomioille eli
toisaalta kilpailusääntöjen rikkomisten toteamisen perustuminen samansuuntaisiin
käyttäytymisiin eikä suoriin todisteisiin ja toisaalta niiden yritysten, joita moitittiin
perustamissopimuksen 85 kohdan rikkomisesta, moittiminen lisäksi määräävän
markkina-aseman väärinkäyttämisestä mikään ei viittaa komission mukaan siihen,
että niiden asiakirjojen joukosta, joista ei ole annettu tietoa, olisi voinut löytyä
asiakirjoja, jotka mahdollisesti olisivat puoltavia.
- 1008.
- Komissio päättelee, että pelkästään se, ettei asiakirjoja ole annettu tiedoksi
hallinnollisessa menettelyssä, ei yksinään voi aiheuttaa Päätöksen kumoamista.
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 1009.
- Aluksi on korostettava, että Montedison ei kannekirjelmässään ole esittänyt
asiakirjoihin tutustumista koskevaa oikeutta koskevaa kanneperustetta.
- 1010.
- Asianosaisten mielestä on selvää, että komissio on hallinnollisessa menettelyssä
antanut oikeuden tutustua vain osaan hallintomenettelyn asiakirjavihkostaan. Niinpä
jokaisella kantajalla oli käytössään paitsi sen omista yksiköistä peräisin olevat
asiakirjat myös kaikki ne asiakirjat, joihin komissio perusti johtopäätöksensä, ja
joukko muita asiakirjoja, jotka oli niille lähetetty 3.5.1988 päivätyssä kirjeessä.
- 1011.
- Kilpailuasioissa asiakirjavihkoon tutustumista koskevan oikeuden tavoitteena on,
että se, jolle väitetiedoksianto on osoitettu, voi saada tietoonsa komission
asiakirjavihkossa olevat todisteet, jotta se voi näiden todisteiden perusteella esittää
tehokkaasti näkökantansa niistä johtopäätöksistä, joihin komissio on
väitetiedoksiannossaan päätynyt. Oikeus tutustua asiakirjavihkoon on siis yksi
menettelyllisistä takeista, joiden tarkoituksena on puolustautumisoikeuksien
suojaaminen. Puolustautumisoikeuksien kunnioittaminen kaikessa menettelyssä,
jonka päätteeksi voidaan määrätä sanktioita, on yhteisön oikeuden
perustavanlaatuinen periaate, jota on noudatettava kaikissa olosuhteissa, myös
luonteeltaan hallinnollisessa menettelyssä. Tämän periaatteen tehokas
noudattaminen edellyttää, että yritykselle on jo hallinnollisen menettelyn vaiheessa
annettu tilaisuus esittää tehokkaasti näkökantansa niiden tosiseikkojen, väitteiden
ja muiden seikkojen paikkansapitävyydestä ja asiaankuuluvuudesta, joihin komissio
vetoaa (em. asia T-30/91, Solvay v. komissio, tuomio 29.6.1995, 59 kohta; em. asia
T-36/91, ICI v. komissio, tuomio 29.6.1995, 69 kohta; em. asia T-37/91, ICI v.
komissio, tuomio 29.6.1995, 49 kohta ja siinä mainittu oikeuskäytäntö).
- 1012.
- Asetukseen N:o 17 perustuvassa kontradiktorisessa menettelyssä ei tämän johdosta
ole yksinomaan komission asiana päättää, mitkä asiakirjat ovat hyödyllisiä
puolustuksen kannalta (em. asia T-30/91, Solvay v. komissio, tuomio 29.6.1995, 81
kohta ja em. asia T-36/91, ICI v. komissio, tuomio 29.6.1995, 91 kohta). Kun
otetaan huomioon asionosaisten prosessuaalisen yhdenvertaisuuden yleinen
periaate, ei voida hyväksyä sitä, että komissio voisi yksin päättää, käyttääkö se
joitain asiakirjoja kantajia vastaan, kun kantajilla ei ole ollut oikeutta tutustua
niihin, eivätkä ne näin ollen ole voineet vastaavasti päättää, käyttävätkö ne niitä
puolustuksessaan (em. asia T-30/91, Solvay v. komissio, tuomio 29.6.1995, 83 kohta
ja em. asia T-36/91, ICI v. komissio, tuomio 29.6.1995, 93 kohta).
- 1013.
- Lisäksi mahdollinen puolustautumisoikeuksien loukkaaminen on luonteeltaan
objektiivista eikä se riipu siitä, tomiivatko komission virkamiehet vilpittömästi tai
vilpillisesti (em. asia T-30/91, Solvay v. komissio, tuomio 29.6.1995, 84 kohta ja em.
asia T-36/91, ICI v. komissio, tuomio 29.6.1995, 94 kohta).
- 1014.
- Yrityksen puolustus ei voi riippua sellaisen toisen yrityksen hyväntahtoisuudesta,
jonka katsotaan olevan sen kilpailija ja jota vastaan komissio on esittänyt
samanlaisia väitteitä. Koska komission velvollisuutena on kilpailuasian
asianmukainen tutkiminen, se ei voi siirtää tätä tehtävää yrityksille, joiden
taloudelliset ja menettelyyn liittyvät intressit ovat usein vastakkaisia. Näin ollen
puolustautumisoikeuksien loukkaamisen kannalta ei ole merkitystä sillä, että
rikkomisesta epäillyille yrityksille oli annettu lupa vaihtaa asiakirjoja. Tällainen
yritysten välinen yhteistyö, joka lisäksi on sattumanvaraista, ei missään tapauksessa
poista komission velvollisuutta taata itse asianosaisten yritysten
puolustautumisoikeudet tutkittaessa kilpailuoikeuden rikkomista (em. asia T-30/91,
Solvay v. komissio, tuomion 85 ja 86 kohta ja em. asia T-36/91, ICI v. komissio,
tuomion 95 ja 96 kohta).
- 1015.
- Kuten komissio on korostanut, oikeus tutustua asiakirjoihin ei kuitenkaan voi
koskea toimielimen sisäisiä asiakirjoja, muiden yritysten liikesalaisuuksia eikä muita
luottamuksellisia tietoja (em. asia BPB Industries ja British Gypsum v. komissio,
tuomion 29 kohta).
- 1016.
- Tältä osin on huomauttava, että hallinnolliseen menettelyyn sovellettavan yleisen
periaatteen, jota perustamissopimuksen 214 artikla ja asetuksen N:o 17 useat
säännökset ilmenetävät, mukaan yrityksillä on oikeus liikesalaisuuksiensa suojaan.
Tämän oikeuden kunnioittaminen on kuitenkin sovitettava yhteen
puolustautumisoikeuden kunnioittamisen kanssa (em. asia T-30/91, Solvay v.
komissio, tuomio 29.6.1995, 88 kohta ja em. asia T-36/91, ICI v. komissio, tuomio
29.6.1995, 98 kohta).
- 1017.
- Näissä olosuhteissa komissio ei voi yleisellä viittauksella luottamuksellisuuteen
perustella sitä, että se on täydellisesti kieltäytynyt antamasta tietoa
asiakirjavihkossaan olevista asiakirjoista. Komissio ei sitä paitsi tässä tapauksessa
tosissaan väitä luottamuksellisuuden kattaneen kaikki näissä asiakirjoissa olevat
tiedot. Näin ollen komissio olisi pystynyt tekemään tai teettämään kyseisistä
asiakirjoista version, joka ei ole luottamuksellinen, tai tarvittaessa, jos tämä olisi
osoittautunut vaikeaksi, laatimaan kyseisistä asiakirjoista luettelon, joka olisi ollut
riittävän tarkka, jotta yritys olisi pystynyt sen perusteella tietoisena asiaan liittyvistä
seikoista määrittämään, olivatko siinä kuvaillut asiakirjat sellaisia, että niillä voisi
olla merkitystä sen puolustautumisen kannalta (em. asia T-30/91, Solvay v. komissio,
tuomio 29.6.1995, 8995 kohta ja em. asia T-36/91, ICI v. komissio, tuomio
29.6.1995, 99105 kohta).
- 1018.
- Tässä tapauksessa on todettava, ettei asiakirjoista ole laadittu mitään versiota, joka
ei ole luottamuksellinen. Lisäksi on niin, että vaikka komissio on tosiasiassa
toimittanut kantajille luettelon asiakirjavihkoonsa kuuluvista asiakirjoista, luettelosta
ei ollut mitään hyötyä kantajille. Komissio itse asiassa on maininnut luettelossa vain
yrityksen, josta hallintomenettelyn asiakirjavihkon vastaavat sivut yleisesti ottaen
olivat peräisin.
- 1019.
- Kaikki nämä seikat huomioon ottaen on pääteltävä, että komissio ei nyt
käsiteltävänä olevassa asiassa käydyssä hallinnollisessa menettelyssä ole antanut
kantajille sääntöjenmukaista oikeutta tutustua asiakirjavihkoon.
- 1020.
- Tämä seikka ei kuitenkaan yksinään voi aiheuttaa Päätöksen kumoamista.
- 1021.
- Puolustautumisoikeuksien tapahtuneeksi väitettyä loukkausta on tutkittava kuhunkin
yksittäistapaukseen liittyvien olosuhteiden perusteella, sillä se, onko niitä loukattu,
riippuu olennaisesti niistä väitteistä, jotka komissio on esittänyt näyttääkseen toteen
kilpailusääntöjen rikkomisen, josta kyseistä yritystä moititaan. Näin ollen on
tarkasteltava, onko niillä ehdoilla, joilla kantaja on saanut oikeuden tutustua
komission hallintomenettelyn asiakirjavihkoon, ollut vaikutusta kantajan
puolustautumismahdollisuuksiin. Puolustautumisoikeuksien loukkaamisen
toteamiseksi riittää tätä varten, kun osoitetaan, että kyseisten asiakirjojen
salaaminen on voinut vaikuttaa kantajan vahingoksi menettelyn kulkuun ja
päätöksen sisältöön (em. asia T-30/91, Solvay v. komissio, tuomio 29.6.1995, 60 ja
68 kohta ja em. asia T-36/91, ICI v. komissio, tuomio 29.6.1995, 70 ja 78 kohta; ks.
myös valtiontukien osalta em. asia Ranska v. komissio, tuomio 11.11.1987, tuomion
13 kohta).
- 1022.
- Jos tästä olisi kysymys, hallinnollisessa menettelyssä olisi tapahtunut virhe ja Päätös
olisi kumottava. Hallinnollisen menettelyn vaiheessa tehtyjä
puolustautumisoikeuksien loukkaamisia ei voida korjata oikeudenkäynnissä
ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa, jonka harjoittama valvonta kohdistuu
pelkästään esitettyihin kanneperusteisiin ja joka näin ollen ei voi korvata
hallinnollisessa menettelyssä tehtyä asian täydellistä tutkintaa. Jos kantajat olisivat
voineet hallinnollisen menettelyn aikana vedota asiakirjoihin, jotka olisivat voineet
todistaa ne syyttömiksi, ne olisivat mahdollisesti voineet vaikuttaa komission
jäsenistä muodostuvan kollegion tekemiin arviointeihin (em. asia T-30/91, Solvay
v. komissio, tuomio 29.6.1995, 98 kohta ja em. asia T-36/91, ICI v. komissio, tuomio
29.6.1995, 108 kohta).
- 1023.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on prosessinjohtotoimina, ellei kantajien
esittämien kanneperusteiden arvioinnista ole muuta johtunut, päättänyt 7.5.1997
päivätyssä kirjeessä myöntää jokaiselle kantajalle oikeuden tutustua komission
asiakirjavihkoon paitsi ei komission sisäisiin asiakirjoihin ja sellaisiin asiakirjoihin,
joissa on liikesalaisuuksia tai muita luottamuksellisia tietoja. Ensimmäisen
oikeusasteen tuomioistuin kehotti asianosaisia ilmoittamaan sille, mitä
luottamuksellisia tietoja asiakirjavihkossa voisi olla. Lisäksi kantajia kehotettiin
halutessaan esittämään 31.7.1997 mennessä täsmällisiä, perusteltuja ja
mahdollisimman lyhyitä huomautuksia osoittaakseen, kuinka se, ettei näistä
asiakirjoista ole annettu tietoa, on voinut vaikuttaa niiden puolustautumiseen.
Kantajien oli toimitettava jäljennös niistä asiakirjoista, joihin ne viittaisivat.
- 1024.
- Yksikään kantajista ei ole vedonnut luottamuksellisuutta koskevaan ongelmaan.
- 1025.
- Ottaakseen huomioon ajan, jonka komissio tarvitsi varmistuakseen kolmansien
yritysten osalta siitä, että niistä peräisin olevat asiakirjat eivät ole luottamuksellisia,
ja BASF:in lakimiehen pakottaviin henkilökohtaisiin syihin perustuvan pyynnön
nojalla ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin jatkoi määräaikaa, joka kantajille
oli asetettu huomautusten esittämiseksi asiakirjoista, joihin ne olivat tutustuneet,
ensin päivämäärään 31.8.1997, sitten päivämäärään 22.9.1997 asti.
- 1026.
- Kuten jo on todettu, vain Wacker ja Hoechst jättivät toimimatta ensimmäisen
oikeusasteen tuomioistuimen kehottamalla tavalla, eivätkä ne toimittaneet
huomautuksia ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjaamoon. Istunnossa
näiden kahden kantajan lakimies ilmoitti, että pakottavat henkilökohtaiset syyt
olivat estäneet häntä tutustumasta komission asiakirjavihkoon ja esittämästä
huomautuksia. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa kuitenkin, että sille
ei ole koskaan esitetty pyyntöä määräajan jatkamisesta tästä syystä ja että Wacker
ja Hoechst eivät ole missään vaiheessa toimittaneet huomautuksia. Näin ollen on
katsottava, että nämä kaksi kantajaa eivät ole onnistuneet näyttämään toteen, että
se, että asiakirjoja ei ole annettu tiedoksi hallinnollisessa menettelyssä, olisi
loukannut niiden puolustautumisoikeuksia.
- 1027.
- Komissio toimitti huomautuksensa 12.12.1997.
- 1028.
- Lisäksi Montedison ei, kuten jo on todettu, ollut esittänyt hallintomenettelyn
asiakirjavihkoon tutustumista koskevaa oikeutta koskevia kanneperusteita. Näin
ollen tämän kantajan esittämiä huomautuksia ei ole otettava huomioon.
- 1029.
- Näissä olosuhteissa on tarkasteltava niiden huomautusten merkitystä, jotka
yhdeksän muuta kantajaa ovat esittäneet ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen
määräämän prosessinjohtotoimen johdosta.
B Prosessinjohtotoimen osalta esitetyt huomautukset
Kantajien väitteet ja niiden perustelut
- 1030.
- Ne yhdeksän kantajaa, jotka ovat pätevästi esittäneet huomautuksia, ovat
toimittaneet joukon asiakirjoja, joista tiedon antamatta jättäminen on niiden
mukaan voinut vaikuttaa niiden puolustautumisoikeuksiin.
- 1031.
- Tietyt kantajat korostavat, että komissio ei pelkästään ole jättänyt antamatta niille
oikeutta tutustua asiakirjavihkoon hallinnollisessa menettelyssä, vaan se on lisäksi
tietoisesti peittänyt tiettyjä kohtia tiedoksiantamistaan asiakirjoista. Näissä kohdissa
oli kuitenkin kommentteja, jotka olisivat voineet tukea kantajien väitteitä.
- 1032.
- Tietyt kantajat korostavat myös, että kulunut aika huomioon ottaen ei ole enää
mahdollista tutkia tehokkaasti niitä asiakirjoja, joihin ne ovat voineet perehtyä.
- 1033.
- Toiset kantajat huomauttavat, että jo ne asiakirjat, joihin ne viittaavat, riittävät
osoittamaan, kuinka tiedoksi antamatta jättäminen on voinut vaikuttaa niiden
puolustautumisoikeuksiin, mutta että myös muita asiakirjoja olisi voitu esittää tämän
väitteen tueksi.
- 1034.
- DSM ja LVM pyytävät lisäksi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta
määräämään esitettäviksi pöytäkirjat tarkastuksista, jotka komissio toimitti yritysten
pääkonttoreissa.
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 1035.
- Aluksi on korostettava, että tämän lainmukaisuusvalvonnan päämäärän on selvittää,
onko sillä, ettei asiakirjoista tai niiden otteista ole annettu tietoa, voinut olla
vaikutusta kantajien puolustautumismahdollisuuksiin. Se, että komissio oli
hallinnollisessa menettelyssä alun perin peittänyt asiakirjoista kohtia, joista
myöhemmin annettiin tieto, ei muuta ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen
harjoittaman valvonnan ulottuvuutta. Tältä osin on huomattava, että mahdollinen
puolustautumisoikeuksien loukkaaminen on luonteeltaan objektiivista eikä se riipu
komission virkamiesten vilpittömästä tai vilpillisestä mielestä.
- 1036.
- Lisäksi kantajilla on ollut lähes kolme kuukautta aikaa tutustua komission
asiakirjavihkoon ja esittää huomautuksensa. Koska hallintomenettelyn
asiakirjavihkoon tutustumista koskevan oikeuden puutteellisuuteen vedonneiden
yritysten tehtävänä on näyttää, kuinka tiedoksi antamatta jättäminen on voinut
vaikuttaa niiden puolustautumisoikeuksiin, mitä tarkoitusta varten niillä on ollut
käytössään riittävästi aikaa, on otettava huomioon vain ne asiakirjat, jotka kantajat
ovat esittäneet. Kantajat eivät voi menestyksekkäästi tyytyä viittaamaan siihen, että
niiden asiakirjojen lisäksi, jotka ne ovat huomautuksissaan yksilöineet ja liittäneet
niihin, on olemassa muita asiakirjoja.
- 1037.
- Tehtävä tarkastelu on komission Päätöksessään tekemien päätelmien osalta
luonteeltaan objektiivista. Se, että kyseiset asiakirjat ovat vanhoja, ei näin ollen voi
muodostaa estettä puolustautumisoikeuksien mahdollisen loukkaamisen tutkimiselle.
- 1038.
- Tämän tapauksen olosuhteet huomioon ottaen kantajien huomautuksia on
tarkasteltava samanaikaisesti.
- 1039.
- Tältä osin on ensinnäkin todettava, että kantajat eivät voi vedota niiden
käytettävissä jo hallinnollisessa menettelyssä olleisiin asiakirjoihin tai asiakirjojen
otteisiin. Tämä koskee erityisesti väitetiedoksiannon tai komission 3.5.1988 päivätyn
kirjeen liitteinä olleita asiakirjoja. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen
päättämän prosessinjohtotoimen tavoitteena nimittäin on, että voitaisiin tarkastella
sitä, olisiko asiakirjoilla, joista kantajille ei ole annettu tietoa hallinnollisessa
menettelyssä, voinut olla vaikutusta komission päätelmiin, jos asiakirjat olisi annettu
tiedoksi. Tämä varaus ei kuitenkaan koske jo tiedoksi annettuja asiakirjoja kun
kantajat vetoavat siihen, että niistä oli peitetty kohtia. Näin ollen on jätettävä
huomiotta DSM:n ja LVM:n huomautusten liitteet 9, 10, 11, 15, 21 ja 23, Elf
Atochemin huomautusten liitteet 4 ja 6, BASF:n huomautusten liite 134, SAV:n
huomautusten liite 10, ICI:n huomautusten liite 13, Hülsin huomautusten liitteet 12,
15 ja 26 sekä Enichemin huomautusten liitteet 9, 26 ja 28.
- 1040.
- Toiseksi on todettava, että tässä tarkastelussa on jätettävä huomiotta myös ne
asiakirjat ja asiakirjojen otteet, joihin kantajat vetoavat, koska ne koskevat
yhteistoimintajärjestelyn luomista edeltävää ajanjaksoa tai sen päivämäärän jälkeistä
ajanjaksoa, jona rikkominen loppui ja jonka komissio otti huomioon sakon
suuruutta määrittäessään. Tätä varten rikkomisen ajanjakson kannalta ei ole
merkitystä asiakirjan päivämäärällä vaan sen kohdan asiaankuuluvuudella, johon
kantajat vetoavat. Näin ollen on jätettävä huomiotta DSM:n ja LVM:n
huomautusten liitteet 8, 1618 ja 2329, Elf Atochemin huomautusten liitteet 2 ja
3, BASF:n huomautusten liitteet 132138, 141 ja 142, SAV:n huomautusten liitteet
1, 2, 69 ja 11, Hülsin huomautusten liitteet 18, 25 ja 27 ja 34 sekä Enichemin
huomautusten liitteet 1, 11, 15, 26, 32 (4), 40, 45, 54 (2) ja (3).
- 1041.
- Kolmanneksi on todettava, että tietyt asiakirjat, joihin asianosaiset ovat vedonneet,
eivät koske komission esittämiä väitteitä. Se, ettei näistä asiakirjoista ole annettu
tietoa, ei näin ollen ole voinut vaikuttaa yritysten puolustautumismahdollisuuksiin.
Asia on näin kolmansien maiden markkinoita (ks. Päätöksen 39 kohdassa oleva
viite nro 11) tai sivutuotteiden myyntiä (ks. erityisesti Elf Atochemin huomautusten
liite 7 ja SAV:n huomautusten liitteet 3 ja 4) koskevien asiakirjojen osalta.
- 1042.
- Samoin on todettava, että kantajat mainitsevat tiettyjä asiakirjoja, joissa viitataan
suullisesti annettuihin hintaohjeisiin; tämä olisi ristiriidassa komission sen väitteen
kanssa, jonka mukaan pelkästään se seikka, ettei useiden tuottajien osalta ole
olemassa kirjallisia ohjeita, osoittaisi tuottajilla olleen jotain salattavaa. Kuitenkin
on niin, että vaikka komissio on todellakin todennut, ettei tietyissä yrityksissä ollut
hintoja koskevia asiakirjoja, ja ollut eri mieltä siitä, ettei mitään tavoitehintaa olisi
voitu vahvistaa kirjallisesti, se ei kuitenkaan ole päätellyt, että näiden asiakirjojen
puuttuminen osoittaisi näiden yritysten olleen osallisina hinta-aloitteissa (ks.
Päätöksen 20 kohta). Asiakirjoilla, joihin kantajat vetoavat tältä osin, ei ole siis
merkitystä. Lopuksi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa, että kantajat
ovat lukeneet vain osittain näitä asiakirjoja, joista nimenomaisesti ilmenee, että
suullisia ohjeita täydennettiin lähettämällä kirjalliset hinnastot (erityisesti DSM:n
ja LVM:n huomautusten liite 30 ja Enichemin huomautusten liite 41).
- 1043.
- Näin ollen on syytä tarkastella muita kantajien esittämiä asiakirjoja.
- 1044.
- Yleisesti on todettava, että tietyt kantajat korostavat sitä, että niiden esittämissä
asiakirjoissa ei mitenkään viitata yritysten välisen sopimuksen tai yhdenmukaistetun
menettelytavan olemassaoloon (DSM:n ja LVM:n huomautusten liite 19 ja 31 sekä
BASF:n huomautusten liite 135). Sen, ettei asiakirjoissa viitata näihin, ei kuitenkaan
voida katsoa voivan muuttaa komission päätelmiä, jotka perustuvat
asiakirjanäyttöön. Tämä koskee erityisesti lehdistötiedotteita tai kirjeitä, joita
tuottajat ovat lähettäneet asiakkailleen ilmoittaakseen hinnankorotuksesta. Einimittäin voida odottaa, että tällaisissa asiakirjoissa ilmoitettaisiin, että korotus
tehdään yhteistoiminnassa muiden tuottajien kanssa.
- 1045.
- Samoin on todettava, että kantajat viittaavat kolmeen Shellin sisäiseen asiakirjaan,
joiden otsikkona on business plans; näistä ensimmäinen on päivätty 12.7.1982 ja
se kattaa ajanjakson 1982/1986, toinen on päivätty 19.4.1983 ja se koskee ajanjaksoa
1983/1987 ja kolmas on päivätty 4.11.1983 ja se kattaa ajanjakson 1984/1987
(DSM:n ja LVM:n huomautusten liitteet 13 ja ICI:n huomautusten liitteet 1 ja 2).
Huolimatta siitä, että salassapitovelvollisuus koski näitä asiakirjoja hallinnollisen
menettelyn aikana, on korostettava, ettei sitä seikkaa, että näissä asiakirjoissa ei
mainita perustamissopimuksen 85 artiklan rikkomista, voida pitää sellaisena, että
se saattaisi kyseenalaiseksi komission esittämän asiakirjanäytön. Nämä asiakirjat
koskevat luonteensa mukaisesti markkinaennustuksia tulevaisuudelle. Viittauksilla
odotettavissa olevaan kilpailupaineeseen tai täysin kilpailukykyisen hintapolitiikan
mahdollisuudella (underlying assumption) ei voi olla vaikutusta komission
päätelmiin, jotka perustuvat moitteenalaisia tekoja myöhemmin ja samaan aikaan
laadittuihin asiakirjoihin, jotka osoittavat vuoden 1983 ja vuoden 1984 hinta-aloitteiden, joissa muun muassa Shell oli osallisina, olemassaolon.
- 1046.
- Tietyt kantajat korostavat, että muutamat asiakirjat antavat lisätietoa markkinoiden
ylikapasiteetista, tuottajien tosiseikkojen tapahtumisajanjaksona kärsimistä
tappioista ja tiettyjen tuottajien toteuttamista uudelleenjärjestelyistä (esimerkiksi
BASF:n huomautusten liite 139 ja Hülsin huomautusten liite 13).
- 1047.
- Komissio on kuitenkin täysimääräisesti ottanut huomioon tilanteen markkinoilla ja
yritysten tilanteen (Päätöksen 5 ja 36 kohta), myös määrittäessään sakkojen
suuruutta (Päätöksen 52 kohdan toinen alakohta). Lisäksi on huomattava, että
nämä seikat eivät yksinään voi estää perustamissopimuksen 85 artiklan soveltamista
(ks. edellä 740 kohta).
- 1048.
- LVM ja DSM vetoavat vuonna 1983 käsinkirjoitettuun asiakirjaan, jossa oli
puhtaaksikirjoitettu versio suunnitteluasiakirjoihin käsin laadituista huomautuksista
(LVM:n ja DSM:n huomautusten liite 6). LVM ja DSM eivät kuitenkaan selitä,
mitä vaikutusta näillä huomautuksilla, jotka oli toimitettu kantajille komissiossa
syyskuussa 1988 pidetyssä kuulemistilaisuudessa (ks. edellä 503505 kohta), olisi
suunnitteluasiakirjojen merkityksen kannalta.
- 1049.
- Kantajat vetoavat lisäksi asiakirjoihin, jotka niiden mukaan saattavat välittömästi
kyseenalaisiksi niiden asiakirjojen todistusarvon, joihin komissio on vedonnut
päätelmiensä tueksi.
- 1050.
- Niinpä tietyistä asiakirjoista ilmenee kantajan mukaan, että termillä korvaus ei
ole sitä merkitystä minkä komissio Päätöksessään katsoo sillä olevan (ks. erityisesti
Elf Atochemin huomautusten liite 5 ja ICI:n huomautusten liite 11). Saman termin
käyttäminen selvästi erilaisissa asiayhteyksissä ei kuitenkaan voi horjuttaa komission
päätelmiä. Tältä osin on huomattava, että korvausjärjestelmän olemassaolo,
sellaisena kuin komissio on sitä Päätöksessä kuvaillut, nimenomaisesti ilmenee
taakan jakoa koskevasta asiakirjasta ja Alcudia-asiakirjasta (ks. edellä 588593
kohta). Juuri tämä ilmenee myös sekä DSM:n asiakirjan sanamuodosta että
kyseisen asiakirjan ja kahden muun edellä mainitun asiakirjan vertailusta (ks. edellä
594598 kohta).
- 1051.
- Lisäksi Elf Atochem viittaa asiakirjaan, joka osoittaa Shellin markkinaosuuksien
muuttuneen vuonna 1981, mikä olisi ristiriidassa tuottajien välisen
korvausjärjestelmän kanssa (kantajan huomautusten liite 1). Komission Päätöksestä
kuitenkin ilmenee, että juuri Shell oli ainoa tuottaja, joka ei ollut osallisena tässä
järjestelmässä, ja että komissio on katsonut Shellin olleen osallisena
kilpailusääntöjen rikkomisessa vasta vuodesta 1982 alkaen.
- 1052.
- DSM, LVM ja Enichem viittaavat myös ICI:n tietojensaantipyyntöön antaman
vastauksen liitteenä oleviin taulukoihin (DSM:n ja LVM:n huomautusten liite 37
ja Enichemin huomautusten liitteet 3739). Vaikka tämä 5.6.1984 päivätty vastaus
oli väitetiedoksiannon liitteenä 4, kyseiset taulukot, jossa lueteltiin ICI:n sisäiset
tavoitehinnat vuoden 1980 syyskuusta vuoden 1983 joulukuuhun kunkin kansallisten
markkinoiden osalta, sen sijaan oli jätetty pois väitetiedoksiannosta. Kantajat
korostavat, että näistä taulukoista kuitenkin ilmenee, että oli olemassa muita
tavoitehintoja kuin ne, jotka komissio oli yksilöinyt Päätöksessään. Nämä erot
saattavat kyseenalaiseksi sen, että hinta-aloitteet olisivat yhdenmukaistettuja.
- 1053.
- On kuitenkin huomattava, että kyseiset taulukot oli laadittu kilpailusääntöjen
rikkomisen toteamista koskevaa menettelyä varten. Sillä, että ICI väittää kyseessä
olleen yrityksen sisäiset hinta-aloitteet, ei näin ollen voi olla vaikutusta niihin
päätelmiin, jotka komissio on tehnyt esittämistään asiakirjoista. Riippumatta siitä,
mitä vaihtokurssia Enichem on käyttänyt muuntaessaan ICI:n ilmoittamat
tavoitehinnat, jotka oli ilmoitettu kansallisessa valuutassa, Saksan markoiksi eli
valuutaksi, jona aloitteet ilmoitettiin Päätökseen liitetyissä taulukoissa, on todettava,
että kantajat eivät tienneet niistä kommenteista ja varauksista, jotka ICI itse oli
esittänyt taulukoita edeltävässä johdannossa. Niinpä ICI totesi toisaalta, että hinnat
olivat toisen luokan asiakkaiden osalta käytettyjä hintoja ja että hinta-aloitetta
koskevan tiedon puuttuminen tietyltä kuukaudelta ei merkinnyt sitä, ettei sellaista
olisi ollut, vaan sitä, ettei siitä ollut enää kirjallista todistetta. Tosiasiassa on niin,
ettei näissä taulukoissa mainita hinta-aloitteita, jotka kuitenkin nimenomaisesti
ilmenevät tältä yritykseltä peräisin olevista, väitetiedoksiannon liitteinä olevista
asiakirjoista. Enichemin mainitsemat erot perustuvat tietoihin, jotka ICI on antanut
toisen luokan asiakkaisiin sovellettavista hinnoista, mutta eroja ei ole, jos otetaan
huomioon tärkeisiin asiakkaisiin sovellettavat hinnat sellaisina kuin ne ilmoitetaan
väitetiedoksiannon liitteissä.
- 1054.
- Hüls vetoaa ICI:n 7.3.1983 päivättyyn kirjeeseen, jossa asetetaan kyseenalaiseksi
tulkinta, joka on tehty väitetiedoksiannon 6.4.1983 päivätystä liitteestä P45, joka
koskee päivämäärien 1.4. ja 1.5.1983 kaksivaiheista hinta-aloitetta (Hülsin
huomautusten liite 11). Tästä kirjeestä näet ilmenee, että ICI on vahvistanut
hintansa itsenäisesti markkinoilla vallinneen kysynnän perusteella ottaen riskin
asiakkaiden menettämisestä.
- 1055.
- Tältä osin on huomautettava ensinnäkin, että kyseisen yhteisen aloitteen
olemassaolo on näytetty toteen useilla asiakirjoilla (erityisesti väitetiedoksiannon
liitteet P42P53) eikä pelkästään liitteenä P45 olevalla asiakirjalla. Lisäksi komissio
on näyttänyt toteen, että tuottajat pitivät 2.3.1983 Pariisissa kokouksen, jossa
keskusteltiin sekä myynnin volyymeistä että hintojen tasosta. Hüls on myös esittänyt
ICI:n 4.3.1983 päivätyn teleksin (tämän kantajan huomautusten liite 10), josta
ilmenee, että ICI oli päättänyt ryhtyä päättäväiseen toimenpiteeseen hintojen
nostamiseksi 1,50 DEM:iin/kilo 1.4. alkaen. Niinpä kaksi päivää Pariisin kokouksen
jälkeen ICI päätti hinnankorotuksesta, jonka päivämäärä ja taso vastaavat
komission Päätöksessä yksilöimiä päivämäärää ja tasoa. Sitä paitsi ICI:n toisessa,
vuoden 1983 maaliskuun alusta peräisin olevassa teleksissä (Hülsin huomautusten
liite 19) viitataan paitsi päivämäärän 1.4.1984 hinta-aloitteeseen, myös päivämäärän
1.5.1983 hinta-aloitteeseen, jolla hinta oli tarkoitus nostaa vähimmäistasolle 1,65
DEM/kilo. Tätä on verrattava myös väitetiedoksiannon liitteeseen P43, jota ei ole
päivätty mutta joka sisältönsä puolesta on peräisin maanantaita 7.3.1983 edeltävältä
ajalta. Tässä asiakirjassa nimittäin jo ilmoitetaan 1.4. ja 1.5.1983 voimaantulevaa
hinta-aloitetta koskevasta päätöksestä ja mainitaan tavoitehinnat.
- 1056.
- Näissä olosuhteissa on niin, että sen sijaan että ICI:n 7.3.1983 päivätty kirje, jonka
on allekirjoittanut tuottajien välisissä kokouksissa ICI:ä edustanut henkilö,
horjuttaisi komission päätelmiä, se päinvastoin vahvistaa niitä. Vaikka kirjeen laatija
epäilee tämän aloitteen menestymismahdollisuuksia ottaen huomioon, että
edellinen, päivämäärän 1.1.1983 aloite, jonka komissio myöskin yksilöi Päätöksessä,
oli epäonnistunut, tämä ei saata kyseenalaiseksi sitä seikkaa, että aloite oli tulosta
tuottajien välisestä, viisi päivää aiemmin Pariisissa sovitusta yhteistoiminnasta.
- 1057.
- DSM, LVM (kummankin huomautusten liite 30) ja Hüls (huomautustensa liite 20)
vetoavat myös ICI:n 19.4.1983 päivättyyn asiakirjaan, joka niiden mukaan näyttää
toteen, että tämä yritys tiesi hinta-aloitteesta vain markkinoilta saamansa tiedon
perusteella. Kantajat jättävät kuitenkin huomiotta sen seikan, että jo heti
maaliskuun ensimmäisistä päivistä lähtien eli välittömästi tuottajien 2.3.1983
Pariisissa pitämän kokouksen jälkeen ICI jo tiesi päivämäärän 1.5.1983 aloitteen
päivämäärästä ja tasosta (ks. edellä 1055 kohta). Sitä paitsi itse 19.4.1983 päivätyssä
asiakirjassa viitataan aiempaan, 10.3.1983 päivättyyn kirjeeseen.
- 1058.
- Enichem esittää lisäksi joukon asiakirjoja, jotka sen mukaan saattavat
kyseenalaiseksi komission päätelmän, jonka mukaan aloitteet oli vahvistettu Saksan
markoissa, joista ne sitten muunnettiin kansallisiin valuuttoihin. Tästä ei kuitenkaan
kannata keskustella. Toisaalta liitteistä P1P70 ilmenee, että eurooppalaiset
tavoitehinnat oli todella sovittu Saksan markoissa. Kantaja on sitä paitsi itse
vedonnut useiden asiakirjojen otteisiin, jotka vahvistavat näin tehdyn (esimerkiksi
kantajan huomautusten liitteet 2 ja 36). Toisaalta on selvää, että nämä hinnat oli
niiden täytäntöönpanemiseksi muunnettava kansallisiksi valuutoiksi. Komissio ei
myöskään koskaan ole väittänyt, että hinta-aloitteilla olisi varmistettu se, että
kaikilla kansallisilla markkinoilla tosiasiallisesti käytetyt hinnat olisivat täysin samoja.
- 1059.
- Tietyt asiakirjat osoittavat Enichemin mukaan, että yritykset saivat asiakkailtaan tai
ammattijulkaisuista tiedon muiden tuottajien hinta-aloitteista (DSM:n ja LVM:n
huomautusten liitteet 31 ja 33, BASF:n huomautusten liite 140, Hülsin
huomautusten liitteet 9 ja 33 sekä Enichemin huomautusten liitteet 36 ja 1012).
Näiden asiakirjojen nojalla ei kuitenkaan voida päätellä, että yritykset olisivat
saaneet tiedon hinta-aloitteen olemassaolosta vain tätä kautta. Päinvastoin,
asiakirjat ovat sopusoinnussa sen ajatuksen kanssa, jonka mukaan kantajat yrittivät
tarkastaa asiakkailta tai ammattijulkaisuista, olivatko kilpailijat todellakin
ilmoittaneet hinnankorotuksesta ja panneet sen täytäntöön sovittuna päivänä mikä
ilmenee myös jo tiedoksiannetuista liitteinä P1P70 olevista asiakirjoista. Ottaen
huomioon se, ettei näitä aloitteita useinkaan noudatettu vaaditun suuruisina,
jokainen yritys pystyi varsinkin tämän tiedon avulla varmistumaan siitä, miten
aloitteelle oli käynyt, ja mukauttamaan oman politiikkansa siihen, onnistuiko vai
epäonnistuiko aloite kokonaan tai osittain.
- 1060.
- Muilla asiakirjoilla, joihin kantajat vetovat, pyritään osoittamaan, että PVC-markkinoilla oli kireää kilpailua ajanjaksona, jona kilpailusääntöjä rikottiin, mikä
oli niiden mukaan täysin yhteensopimatonta komission päätelmien kanssa.
Erityisesti on todettava kantajien viittaavan asiakirjoihin, joissa nimetään
aggressiivisia kilpailijoita tai korostetaan hinnankorotukselle suotuisten
taloudellisten olosuhteiden olemassaoloa tai niiden puuttumista, mikä merkitsisi,
että aloitteet eivät olleet yhdenmukaistettuja vaan että niistä oli päätetty
yrityskohtaisesti markkinoiden tilanteen perusteella.
- 1061.
- Näillä asiakirjoilla ei pyritä saattamaan välittömästi kyseenalaisiksi muita komission
päätelmiensä tueksi esittämiä asiakirjoja, vaan niillä pyritään näyttämään toteen,
että markkinoilla oli kireää kilpailua, mikä on ristiriidassa näiden päätelmien
kanssa.
- 1062.
- Komission Päätöksestä kuitenkin ilmenee, että nämä seikat on otettu
täysimääräisesti huomioon. Niinpä komissio ei väitäkään, että hintoja olisi nostettu
jatkuvasti ajanjaksona, jona kilpailusääntöjä rikottiin, eikä myöskään, että ne olisivat
pysyneet vakaina kyseisen ajanjakson aikana. Päinvastoin, Päätöksen liitteenä
olevista taulukoista ilmenee, että hinnat eivät lakanneet vaihtelemasta ja että hinnat
saavuttivat alimman tasonsa vuoden 1982 ensimmäisellä neljänneksellä. Komissio
on näin nimenomaisesti myöntänyt, että hinta-aloitteet onnistuivat vain osittain ja
että niiden joskus katsottiin epäonnistuneen (Päätöksen 22 ja 3638 kohta).
Komissio on lisäksi osoittanut tiettyjä syitä näille tuloksille: paitsi että se viittasi
tuottajista riippumattomiin syihin (ostajien tavallista aiemmin tekemät ostot, tuonti
kolmansista maista, kysynnän romahtaminen erityisesti vuonna 1981 ja vuonna 1982,
erityisalennukset, ), se korosti, että tietyt tuottajat ovat joskus asettaneet
etusijalle myynnin volyyminsä hintojen kustannuksella (Päätöksen 22 ja 38 kohta)
ja että ottaen huomioon markkinoiden erityispiirteet olisi ollut turhaa yrittää viedä
läpi yhdenmukaistettuja hinta-aloitteita, jos olosuhteet eivät olisi olleet otollisia
korotukselle (Päätöksen 38 kohta). Komissio on myös ollut varsin hyvin tietoinen
tiettyjen yritysten aggressiivisesta käyttäytymisestä (Päätöksen 22 kohta). Samoin
se on korostanut, että vaikka taakanjakoa koskeva asiakirja, Alcudia-asiakirja ja
DSM-asiakirja osoittavat tuottajien välisen korvausjärjestelmän olleen olemassa,
niiden perusteella voidaan myös päätellä, että nämä järjestelmät eivät ole toimineet
kunnolla (Päätöksen 11 kohta). Kaikki nämä seikat huomioon ottaen komissio on
määrittänyt kantajille määrätyn sakon suuruuden.
- 1063.
- On korostettava, että jo liitteet P1P70 sekä komission asianosaisille vuoden 1988
toukokuussa lähettämät asiakirjat muodostivat runsaan asiakirjaperustan, jonka
perusteella kantajat pystyivät vetoamaan, minkä ne myös tekivätkin, sellaisten
seikkojen olemassaoloon, joihin ne nyt vetoavat.
- 1064.
- On vielä korostettava, että paitsi ne otteet, joihin kantajat vetoavat, tietyt esitetyt
asiakirjat päinvastoin vahvistavat komission päätelmät, kun näitä asiakirjoja
tarkastellaan kokonaisuutena tai yhdessä väitetiedoksiannon liitteinä olevien
asiakirjojen kanssa.
- 1065.
- Niinpä on selvää, että kilpailijat, joiden ilmoitettiin olevan aggressiisivia tiettynä
ajankohtana, silti kannattivat edellistä tai seuraavaa hinta-aloitetta. ICI vetoaa
Shellin heinäkuulta 1982 olevaan asiakirjaan, jossa se kuvataan mahdollisena
aggressiivisena kilpailijana (ICI:n huomautusten liite 4); kuitenkin
väitetiedoksiannon ICI:ltä peräisin oleva liite P37 osoittaa, että tämä yritys kannatti
vakaasti vuoden 1982 syyskuun hinta-aloitetta. Täysin samanlainen toteamus
voidaan tehdä vertaamalla ICI:n huomautusten liitettä 12 väitetiedoksiannon
liitteisiin P38 ja P40. DSM:n osalta sama päätelmä voidaan tehdä muun muassa
väitetiedoksiannon liitteiden P5, P13, P28 ja P41 perusteella.
- 1066.
- Lisäksi on todettava, että esimerkiksi Wackerin sisäisessä 7.6.1982 päivätyssä
muistiossa (Shellin huomautusten liite 7, SAV:n huomautusten liite 5 ja ICI:n
huomautusten liite 14) niiden laatija toteaa hintojen katastrofaalista romahdusta
korostettuaan seuraavaa, johon kantajat vetoavat: Markkinaosuuksien kasvu
[Saksassa vuoden 1982 tammikuusta toukokuuhun] huomattavaa: Shell ja Enoxy;
markkinaosuuksien kasvu keskitasoa: DSM, SAV, PCUK; tappiot keskitasoa
suuremmat, paitsi Wacker: Hoechst, Orgavyl ja CWH samoin kuin BASF.
Kuitenkin laatija toteaa seuraavalla rivillä seuraavaa: Toukokuusta lähtien on
ponnisteltu PVC-homopolymeerin hintatason tervehdyttämiseksi. Näitä
ponnisteluja, joiden väitetään olleen yrityskohtaisia kilpailluilla markkinoilla, oli
tavoitehinnan vahvistaminen päivämäärälle 1.5.1982 35 % markkinahintaa
suuremmaksi ja yli 10 % aiempaa tavoitetta suuremman tavoitehinnan
vahvistaminen päivämäärälle 1.6.1982 (eli tavoitehinnan vahvistaminen ensin 1,35
DEM:ksi/kilo ja sitten 1,50 DEM:ksi/kilo, mitkä vastaavat komission näiden
päivämäärien osalta yksilöimien tavoitehintojen tasoa). Tätä on verrattava
väitetiedoksiannon liitteeseen P25, joka myöskin on peräisin Wackerilta ja jossa sen
laatija tästä kantajien kuvailemassa kilpailutilanteessa tapahtuneesta huomattavasta
hinnankorotuksesta huolimatta toteaa lisäksi seuraavaa: Myytyjä määriä koskevan
luvun pitäisi olla toukokuussa hyvä. Samoin väitetiedoksiannon liitteen P23 laatija
ilmoittaa sen jälkeen, kun hän on todennut hintojen romahtaneen huhtikuussa
tasolle 1 DEM/kilo, seuraavaa: Hintaeroosio on pysäytetty kuukauden
loppupuolella, kun ilmoitettiin Euroopassa sovellettavien hintojen yleisestä
korotuksesta 1,35 DEM:iin kilolta 1.5. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
toteaa, että sekä Wackerin 3.3.1982 päivätyn muistion, jonka komissio antoi tiedoksi
asianosaisille 3.5.1988, että väitetiedoksiannon liitteen P25 perusteella voitiin
puolustaa samaa väitettä, jonka kantajat esittivät Wackerin 7.6.1982 päivätyn
muistion perusteella.
- 1067.
- Samoin Solvayn 22.3.1983 päivätyssä muistiossa (Enichemin huomautusten liite 43)
esitetään sen jälkeen, kun siinä on korostettu hintojen huolestuttavaa tilannetta ja
tiettyjen tuottajien aggressiivisuutta, seuraavaa kommentti: Olemme tänään jälleen
hintojen korotusyrityksen kynnyksellä. Tältä osin on huomattava, että komissio on
muista yrityksistä peräisin olevien asiakirjojen perusteella yksilöinyt 1.4.1983
voimaantulleen aloitteen. Kyseisessä asiakirjassa on lisäksi maininta vuoden 1982
touko-, kesä- ja syyskuun aloitteista, jotka kaikki kolme komissio on yksilöinyt
Päätöksessään.
- 1068.
- Lisäksi useissa kantajien esittämissä asiakirjoissa on nimenomainen viittaus hinta-aloitteisiin, joiden päivämäärät ja tasot vastaavat täysin komission Päätöksessä
yksilöimiä päivämääriä ja tasoja.
- 1069.
- Shell vetoaa myös ICI:n asiakirjoihin, jotka sen mukaan vahvistavat, kuten se on
koko ajan väittänyt, sen, että ottaen huomioon sen rooli palveluyrityksenä se ei
voinut velvoittaa eri jäsenvaltioissa toimivia yhtymän myyntiyhtiöitä käyttäytymään
tietyllä tavalla (Shellin huomautusten liitteet 2 ja 3). Tämä seikka ilmenee kuitenkin
nimenomaisesti Päätöksestä (46 kohta), vaikka komissio on kaikesta huolimatta
katsonut, että Päätös oli osoitettava kantajalle varsinkin siitä syystä, että se oli se
yksikkö, joka hoiti kontaktit yhteistoimintajärjestelyyn. Tältä osin on korostettava,
että näistä asiakirjoista yhdessä (Shellin huomautusten liite 3) eli pöytäkirjassa ICI:n
ja Shellin välisestä kokouksesta Shell on todennut, sen tien, jota ICI:n on vastedes
noudatettava Shellin sisällä yhtymän sisäisen koordinaation saavuttamiseksi.
- 1070.
- Tapauksessa ei ole esitetty mitään asiakirjaa, joka erityisesti koskisi tuottajien
välisiä kokouksia ja myynnin valvontajärjestelmää.
- 1071.
- On todettava, että yritysten pääkonttoreissa tehdyistä tarkastuksista laaditut
pöytäkirjat, joita tietyt kantajat vaativat esitettäviksi, ovat komission sisäisiä
asiakirjoja. Sellaisina ne ovat asiakirjoja, joihin kantajilla ei ole oikeutta tutustua
(ks. edellä 1015 kohta). Sillä seikalla, että näistä pöytäkirjoista kahdesta on
kuitenkin annettu tieto, ei voi olla merkitystä tämän päätelmän kannalta.
- 1072.
- Näiden kahden pöytäkirjan osalta on todettava, että ottaen huomioon, että niitä ei
perustellusti olisi missään tapauksessa esitetty, jos kantajille olisi vuonna 1988
annettu oikeus tutustua asiakirjoihin, ne on jätettävä huomiotta niiden sisällöstä
riippumatta. Nämä asiakirjat, jotka on laadittu 20. ja 21.1.1987 BASF:n toimitiloissa
tehtyä tarkastusta seuranneena päivänä tai tarkastusta seuranneina päivinä ja joista
ilmenee, ettei mitään indisiota yhdenmukaistetusta menettelytavasta ole löydetty,
eivät ole sellaisia, että ne voisivat saattaa kyseenalaiseksi niiden asiakirjojen
todistusarvon, jotka komissio on kerännyt loppupäätelmiensä tueksi.
- 1073.
- Lisäksi Hüls ja Enichem ovat korostaneet, että komission sisäisten asiakirjojen
lisäksi ja niiden asiakirjojen lisäksi, joita yritys, josta kyseiset asiakirjat olivat
peräisin, ei ollut luopunut pitämästä luottamuksellisina, tiettyjä asiakirjavihkoon
kuuluvia sivuja ei ollut annettu tiedoksi kantajille, mutta ne eivät varsinaisesti ole
vaatinetkaan niiden esittämistä. Tämä koskee Kemanord-yhtiölle
tutkimusmenettelyssä osoitettua tietojensaantipyyntöä; tällainen pyyntö ei
luonteensa puolesta voi sisältää mitään kantajien puolustautumisen kannalta
hyödyllistä seikkaa. Muut asiakirjat ovat kirjeitä tai kolmansien yritysten komissiolle
tai komission näille osoittamien telekopioiden saatelehtiä. Kuten komissio on
korostanut, komission ei ollut soveliasta antaa tietoa näistä asiakirjoista, koska se
ei ole saanut näiltä yrityksiltä ilmoitusta asiakirjojen luottamuksellisuudesta
luopumisesta. Minkään indision perusteella ei voida olettaa, että näistä asiakirjoista
olisi voinut olla mitään hyötyä tässä tarkastelussa. Enichem on myös korostanut
Wackerin sellaisen kirjeen olemassaoloa, jota ei ole annettu tiedoksi. Komission
17.7.1997 päivätystä, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjaamoon
lähettämästä kirjeestä ilmenee kuitenkin, että tämä asiakirja oli ja on edelleenkin
kantajien käytettävissä.
- 1074.
- Niinpä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen suorittamasta niiden asiakirjojen
perinpohjaisesta tarkastelusta, joihin kantajat ovat vedonneet, ilmenee, ettei
yksikään niistä osoita, että sillä, ettei asiakirjasta, josta kantajan olisi pitänyt saada
tieto, ole annettu tietoa, olisi ollut kantajan kannalta haitallisia vaikutuksia
menettelyn kulkuun tai Päätökseen.
- 1075.
- Kaikki nämä seikat huomioon ottaen kantajien ne perusteet, jotka koskevat
oikeutta tutustua komission hallintomenettelyn asiakirjavihkoon, on hylättävä.
Sakot
- 1076.
- Kaikki kantajat ovat esittäneet toissijaisia vaatimuksia, jotka koskevat maksettaviksi
määrättyjen sakkojen poistamista tai niiden määrän alentamista. Kantajien
perustelut käsittävät viisi osaa. Kantajat ensinnäkin vetoavat ajan kulumista
koskeviin perusteisiin ja vanhentumista koskeviin sääntöihin, sellaisina kuin ne
ilmenevät asetuksesta N:o 2988/74 (I). Toiseksi ne vetoavat asetuksen N:o 17 15
artiklan 2 kohdan rikkomiseen (II). Kolmanneksi kantajat vetoavat perustelujen
puutteellisuuteen (III). Neljänneksi kantajat väittävät komission tehneen tiettyjä
arviointivirheitä (IV). Lopuksi kantajat väittävät, että tiettyjä yhteisön oikeuden
yleisiä periaatteita on loukattu (V).
I Ajan kulumista ja vanhentumista koskevat perusteet
- 1077.
- Sakkojen poistamista tai niiden määrän alentamista koskevien vaatimustensa tueksi
kantajat vetoavat ensiksi perusteisiin, jotka ovat täysin samoja kuin ajan kulumiseen
perustuvat perusteet, jotka on esitetty Päätöksen kumoamista koskevan
vaatimuksen tueksi (ks. edellä 100119 kohta).
- 1078.
- Samoista edellä jo esitetyistä syistä (ks. edellä 120136 kohta) nämä perusteet on
hylättävä.
- 1079.
- Näin ollen on tarkasteltava asetuksen N:o 2988/74 rikkomista koskevia perusteita.
Kantajien väitteet ja niiden perustelut
- 1080.
- Kantajat väittävät, että toimivalta määrätä sakkoja oli asetuksen N:o 2988/74
perusteella vanhentunut. Kantajat esittävät tätä varten seuraavat kahdeksan
perustetta.
- 1081.
- Ensinnäkin BASF:n mukaan vuoden 1988 päätöksen tekemistä edeltävät
hallinnollisen menettelyn eri vaiheet eivät ole voineet keskeyttää vanhentumisaikaa,
koska niiden vaikutukset poistettiin 15.6.1994 annetulla tuomiolla.
- 1082.
- Toiseksi kolme kantajaa väittää, että niiden osalta teot olivat ainakin osittain jovanhentuneet vuoden 1988 päätöstä tehtäessä. Niinpä Montedison ja Hüls
huomauttavat, että koska ensimmäinen toimenpide, joka keskeytti niitä vastaan
käydyn menettelyn, on toisen osalta peräisin vuoden 1987 marraskuulta ja toisen
osalta vuoden 1987 joulukuulta, teot, jotka oli tehty vastaavasti ennen vuoden 1982
marraskuuta ja vuoden 1982 joulukuuta, ovat vanhentuneita. Montedison vaatii
ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta kuulemaan todistajina tytäryhtiönsä
Montedipen hallituksen varapuheenjohtajaa ja vastuullista johtajaa, jotka olivat
näissä tehtävissä 1.11.1982, jotta se voisi osoittaa, että se ei enää 1.11.1982 ollut
yhteydessä yhteistoimintajärjestelyyn. DSM väittää, että koska se oli vetäytynyt
markkinoilta vuoden 1983 tammikuussa, teot olivat vanhentuneet jo vuoden 1988
tammikuussa.
- 1083.
- Kolmanneksi vuoden 1988 päätös ei BASF:n ja ICI:n mukaan ole sellainen
toimenpide, jolla asetuksen N:o 2988/74 2 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu
vanhentumisaika voidaan keskeyttää; kyseinen päätös on joka tapauksessa kumottu,
eikä sillä siis ole näiden kantajien mukaan mitään oikeusvaikutuksia, ei myöskään
vanhentumista koskevia.
- 1084.
- Neljänneksi vuoden 1988 päätöstä vastaan nostetut kanteet eivät LVM:n, BASF:n,
DSM:n ja Hülsin mukaan ole pysäyttäneet vanhentumista. Asetuksen N:o 2988/74
3 artiklassa ei näiden kantajien mukaan tarkoiteta päätöstä, jolla kilpailusääntöjä
todetaan rikotun ja jolla määrätään sakkoja.
- 1085.
- Viidenneksi ICI ja Hüls väittävät, että vaikka kanteet päätöksestä, jolla
kilpailusääntöjä todetaan rikotun ja jolla määrätään sakkoja, voivat pysäyttää
vanhentumisajan, näin ei ole tapahtunut vuoden 1988 päätöstä vastaan nostettujen
kanteiden johdosta. Se, että aikaa on kulunut näin paljon, johtuu pelkästään
komissiosta, joka yksin on vastuussa vuoden 1988 päätöksen pätemättömyydestä.
- 1086.
- Kuudenneksi LVM ja DSM väittävät, että jos vuoden 1988 päätöksestä nostettu
kanne on pysäyttänyt vanhentumisen, tämä johtaa muiden yritysten syrjintään
Solvayhin ja Norsk Hydroon nähden. Vuoden 1988 päätöstä, jonka yhteisöjen
tuomioistuin on kumonnut erga omnes, ei nimittäin voida enää panna täytäntöön
näiden kahden ensiksi mainitun yrityksen osalta.
- 1087.
- Seitsemänneksi LVM, DSM ja ICI väittävät, että kanne, jonka Solvay nosti
tietojensaantipyynnöstä ja jonka johdosta annettiin edellä mainittu asiassa Solvay
vastaan komissio 18.10.1989 annettu tuomio, ei ole voinut pysäyttää
vanhentumisaikaa muiden yritysten osalta.
- 1088.
- Lopuksi LVM, BASF, DSM ja ICI väittävät, että ottaen huomioon asetuksen N:o
2988/74 2 artiklan 3 kohdan toisessa virkkeessä säädetty ehdoton vanhentumisaika
komission toimivalta määrätä sakkoja oli joka tapauksessa vanhentunut kun se teki
27.7.1994 Päätöksen.
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 1089.
- Asetuksen N:o 2988/74 1 artiklasta seuraa, että komission toimivalta määrätä
sakkoja vanhenee viidessä vuodessa kun kyse on perustamissopimuksen 85 artiklan
1 kohdan rikkomisista. Vanhentumisaika alkaa kulua rikkomisen tekopäivästä tai
jatkettujen tai uusittujen rikkomisten osalta siitä päivästä, jona rikkominen on
lakannut. Vanhentumisaika voidaan kuitenkin keskeyttää asetuksen N:o 2988/74
2 artiklan mukaisesti tai pysäyttää kyseisen asetuksen 3 artiklan mukaisesti.
- 1090.
- Kuten jo on todettu (ks. edellä 183193 kohta), sillä, että yhteisöjen tuomioistuin
kumosi 15.6.1994 antamallaan tuomiolla vuoden 1988 päätöksen, ei ole vaikutusta
kyseisen päätöksen tekemistä edeltävien valmistavien toimien pätevyyteen. Niinpä
nämä toimet keskeyttivät tehokkaasti asetuksen N:o 2988/74 2 artiklassa
tarkoitetulla tavalla vanhentumisajan.
- 1091.
- Tässä tapauksessa Päätöksestä (sen 6 kohdasta) ilmenee, että ICI:n ja Shellin
toimitiloissa tehtiin tarkastuksia 21., 22. ja 23.11.1983 ja DSM:n toimitiloissa
6.12.1983. ICI:lle osoitettiin kirjallinen tietojensaantipyyntö 30.4.1984 tehdyllä
päätöksellä. Juuri Atochemin, Enichemin ja Solvayn toimitiloissa tehtiin tarkastuksia
20. ja 21.1.1987 ja myöhemmin vuonna 1987 niitä tehtiin Hülsin, Wackerin ja
LVM:n toimitiloissa. Väitetiedoksianto annettiin tiedoksi yrityksille 5.4.1988.
- 1092.
- Ensinnäkin on todettava, että asetuksen N:o 2988/74 2 artiklan 1 kohdan a, b ja
d alakohdan mukaan kukin näistä toimenpiteistä on keskeyttänyt vanhentumisajan.
Toiseksi vanhentumisaika alkaa kulua uudelleen kustakin keskeytymisestä tämän
asetuksen 2 artiklan 3 kohdan ensimmäisen virkkeen mukaan. Kolmanneksi
asetuksen 2 artiklan 2 kohdan mukaan tämä vanhentumisaika keskeytyy suhteessa
kaikkiin rikkomiseen osallisiin yrityksiin
- 1093.
- Näin ollen komission toimivalta määrätä sakkoja teoista, jotka oli tehty aikaisintaan
vuoden 1980 elokuussa, ei ollut vanhentunut silloin, kun komissio teki vuoden 1988
päätöksen. Niinpä Montedisonin esittämään pyyntöön todistajien kuulemisesta ei
ole suostuttava.
- 1094.
- Kantajat kiistävät myös sen, että vuoden 1988 päätöstä vastaan nostetut kanteet,
joissa ne kaikki olivat asianosaisia, olisivat voineet pysäyttää vanhentumisajan.
- 1095.
- Asetuksen N:o 2988/74 3 artiklan mukaan menettelyyn sovellettava
vanhentumisaika pysähtyy ajaksi, jonka komission päätöstä koskeva oikeudenkäynti
on vireillä Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa.
- 1096.
- Kantajat katsovat, että tässä 3 artiklassa käytetyllä termillä päätös tarkoitetaan
tämän asetuksen 2 artiklassa lueteltuja toimenpiteitä. Koska tässä luettelossa ei
mainita lopullista päätöstä, jossa kilpailusääntöjä todetaan rikotun ja jossa
määrätään sakkoja, vuoden 1988 päätöksestä nostetut kanteet eivät kantajien
mukaan ole pysäyttäneet vanhentumisaikaa.
- 1097.
- On kuitenkin niin, että asetuksen 2 artiklan 1 kohdassa luetellut toimenpiteet eivät
kaikki ole toimenpiteitä, jotka olisi luokiteltava päätöksiksi. Tämä koskee erityisesti
11 artiklan mukaisia kirjallisia tietojensaantipyyntöjä, asetuksen N:o 17 14 artiklan
mukaisia tarkastusvaltuutuksia ja väitetiedoksiantoja, jotka ovat pelkästään
valmistelevia toimenpiteitä. Näin ollen ei voida hyväksyä sitä, että tämän asetuksen
3 artiklassa käytetyllä termillä päätös viitattaisiin tämän asetuksen 2 artiklassa
lueteltuihin toimenpiteisiin.
- 1098.
- Tämän 3 artiklan tarkoituksena tosiasiassa on, että vanhentumisaika pysähtyy siksi
ajaksi kun komissio ei voi puuttua asiaan siitä riippumattomasta objektiivisesta
syystä, joka liittyy juuri siihen, että asia on kanteen nostamisen johdosta vireillä.
Komission päätöstä, jolla määrätään sakkoja, ei nimittäin voida pitää lopullisena
niin kauan kuin lainmukainen määräaika kanteen nostamiselle siitä ei ole vielä
päättynyt tai kun asia mahdollisesti on kanteen nostamisen johdosta vireillä; jos
päätös tämän kanteen käsittelyn päätteeksi kumotaan, komissio voi joutua
tekemään uuden päätöksen. Tältä osin on korostettava, että keskeytymistä
koskevalla asetuksen 2 artiklalla ja pysähtymistä koskevalla asetuksen 3 artiklalla
tavoitellaan erilaisia päämääriä. Jos ensiksi mainitun artiklan tarkoituksena on
vanhentumisajan keskeyttäminen komission suorittaman tutkinnan ja rikkomiseen
liittyvän menettelyn toimittamiseksi, jälkimmäisen artiklan perusteena sen sijaan on
se, että komissio on estynyt toimimasta.
- 1099.
- Kantajat eivät voi menestyksekkäästi väittää, että koska vuoden 1988 päätös on
kumottu sellaisten olennaisten menettelymääräysten rikkomisen johdosta, josta
komissio on vastuussa, tästä päätöksestä nostetut kanteet eivät olisi voineet
pysäyttää vanhentumisaikaa.
- 1100.
- Asetuksen 3 artiklalla, jonka mukaan vanhentumisaika pysähtyy ajaksi, jonka
oikeudenkäynti on vireillä Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa, on nimittäin
merkitystä vain, jos kanteen kohteena oleva päätös, jossa kilpailusääntöjä todetaan
rikotun ja jossa määrätään sakko, kumotaan. Kuten komissio on todennut, se on
väistämättäkin vastuussa tekemänsä toimenpiteen kumoamisesta, koska
kumoaminen on osoitus siitä, että se on tehnyt virheen. Näin ollen se, että väitetään
kuten kantajat tekevät että kanteen johdosta vanhentumisaika ei pysähdy jos,
kanne johta sellaisen virheen toteamiseen, josta komissio on vastuussa, johtaisi
siihen, ettei asetuksen 3 artiklalla olisi mitään merkitystä. Vanhentumisajan
pysähtyminen on perusteltua juuri siitä syystä, että asia on kanteen johdosta vireillä
ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa tai yhteisöjen tuomioistuimessa, eikä
niiden päätelmien takia, joita nämä tuomioistuimet tekevät tuomiossaan.
- 1101.
- Näin ollen on todettava, että vanhentumisaika on pysähtynyt ajaksi, jonka vuoden
1988 päätöstä koskeva oikeudenkäynti, jossa kaikkia kantajat olivat asianosaisia, on
vireillä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa ja yhteisöjen tuomioistuimessa.
Vaikka pitäisi ottaa huomioon vain päivämäärä, jona viimeinen kanne toimitettiin
ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen eli päivämäärä 24.4.1989, ja vaikka
ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomion julistamispäivän ja sen päivän
välistä ajanjaksoa, jona asia saatettiin yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi, ei
pitäisi ottaa huomioon, vanhentumisaika olisi pysähtynyt vähintään neljän vuoden
11 kuukauden ja 22 päivän ajaksi. Vaikka 5.4.1988 tiedoksi annettua
väitetiedoksiantoa olisi pidettävä viimeisenä vanhentumisajan keskeyttävänä
toimenpiteenä, mitä kantajat väittävät ja mikä ilmenee asetuksen N:o 2988/74
2 artiklan 1 kohdan d alakohdasta, komission toimivalta määrätä sakkoja ei näin
ollen ollut vanhentunut 27.7.1994 eli päivänä, jona Päätös tehtiin.
- 1102.
- Kantajat korostavat kuitenkin, että jos vuoden 1988 päätöksestä nostetut kanteet
ovat pysäyttäneet vanhentumisajan, tästä seuraa, että muita kantajia syrjitään
Solvayhin ja Nork Hydroon nähden.
- 1103.
- Tämä väite perustuu kuitenkin olettamukseen, jonka mukaan sillä, että yhteisöjen
tuomioistuin kumosi vuoden 1988 päätöksen, olisi ollut erga omnes -vaikutus. Riittää
kuitenkin, kun huomataan, että kuten jo on todettu (ks. edellä 167174 kohta), asia
ei ole näin.
- 1104.
- Lisäksi on todettava, että vaikka oletettaisiin, että kantajien väite pitäisi paikkansa,
tällä ei olisi vaikutusta objektiiviseen johtopäätökseen, jonka mukaan komission
toimivalta määrätä sakkoja ei ollut kantajien suhteen vanhentunut.
- 1105.
- Asetuksen N:o 2988/74 2 artiklan 3 kohdan jälkimmäisestä virkkeestä ilmenevän
vanhentumisajan kymmenen vuoden enimmäiskeston osalta on todettava, että se
pitenee ajalla, joksi vanhentuminen on pysähtynyt sen vuoksi, että asia on kanteen
nostamisen johdosta vireillä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa tai
yhteisöjen tuomioistuimessa (asetuksen 2 artiklan 3 kohdan loppu). Kuten on
todettu, tämä vanhentumisajan pysähtyminen on kestänyt vähintään 4 vuotta 11
kuukautta ja 22 päivää. Näin ollen komission toimivalta määrätä sakkoja teoista,
jotka on tehty aikaisintaan vuoden 1980 elokuussa, ei asetuksen N:o 2988/74 2
artiklan 3 kohdan perusteella myöskään ollut vanhentunut 27.7.1994 eli
päivämääränä, jona Päätös tehtiin.
- 1106.
- Kaikki nämä seikat huomioon ottaen on pääteltävä, että komission toimivalta
määrätä sakkoja ei ollut vanhentunut silloin, kun Päätös tehtiin. Näin ollen ei olemääritettävä, onko vuoden 1988 päätöksen tekeminen myöskin keskeyttänyt
vanhentumisajan tai onko Solvayn sille osoitetusta tietojensaantipyynnöstä nostama
kanne pysäyttänyt vanhentumisajan muiden yritysten suhteen; on nimittäin niin, että
jos nämä väitteet olisivat perusteltuja, ne vain vahvistaisivat päätelmää, jonka
mukaan vanhentumista ei ollut tapahtunut.
II Asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohdan rikkomista koskevat perusteet
- 1107.
- Kantajat kiistävät rikkomisen tahallisuutta ja sen kestoa koskevan arvioinnin
paikkansapitävyyden. Lisäksi ne asettavat kyseenalaiseksi sakon suuruutta
määritettäessä huomioon otetun liikevaihdon. Ne myös moittivat komissiota siitä,
että se ei ole ottanut huomioon tiettyjä lieventäviä seikkoja.
Rikkomisen tahallisuus
- 1108.
- LVM, DSM, Wacker, Hoechst ja Enichem katsovat, että komissio ei ole näyttänyt
toteen, että kyseessä olisi asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu
tahallaan tehty rikkominen.
- 1109.
- Tämän artiklan mukaan, sellaisena kuin se oli voimassa Päätöksen tekemishetkellä,
komissio voi päätöksellään määrätä yrityksille sakon, joka on vähintään 1 000 ecua
ja enintään 1 000 000 ecua taikka tätä suurempi mutta enintään 10 prosenttia
kunkin rikkomiseen osallisen yrityksen edellisen tilikauden liikevaihdosta, jos ne
tahallaan tai tuottamuksesta rikkovat perustamissopimuksen 85 artiklan 1
kohtaa.
- 1110.
- Tässä tapauksessa on selvää, että komissio on katsonut rikkomisen olevan tahallista
eikä pelkästään tuottamuksellista (Päätöksen 51 kohdan 2 kohta).
- 1111.
- Jotta voitaisiin katsoa yrityksen rikkoneen tahallaan perustamissopimuksen
kilpailumääräyksiä, ei ole välttämätöntä, että yritys on ollut tietoinen siitä, että se
rikkoo määräyksiä, vaan riittävää on jo se, että yrityksen olisi pitänyt tietää, että sen
käyttäytymisen tarkoituksena oli kilpailun rajoittaminen (asia T-143/89, Ferriere
Nord v. komissio, tuomio 6.4.1995, Kok. 1995, s. II-917, 41 kohta).
- 1112.
- Tässä tapauksessa perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdan ja erityisesti sen a
ja c alakohdan jatketun rikkomisen olennainen vakavuus, sellaisena kuin
rikkominen kuvaillaan ja kun sitä analysoidaan tässä tuomiossa, osoittaa, että
kantajat eivät ole toimineet pelkästään varomattomasti eivätkä edes
tuottamuksellisesti vaan tahallaan.
- 1113.
- Näin ollen tämä peruste on hylättävä.
Rikkomisen kesto
Kantajien väitteet ja niiden perustelut
- 1114.
- Kantajat väittävät, että Päätös olisi pitänyt kumota ainakin osittain tai että sakko
olisi pitänyt poistaa tai että sen määrää olisi pitänyt alentaa niiden eri virheiden
takia, joita rikkomisen keston määrittämisessä on tehty (em. asia Hoffman-La Roche v. komissio, tuomion 140 ja 141 kohta; em. yhdistetyt asiat Musique
Diffusion française ym. v. komissio, tuomion 129 ja 130 kohta; em. asia Petrofina
v. komissio, tuomion 249 kohta ja sitä seuraavat kohdat; em. asia BASF v. komissio,
tuomio 17.12.1991, 6472 kohta ja 259262 kohta ja em. asia Dunlop Slazenger v.
komissio).
- 1115.
- LVM ja DSM moittivat komissiota siitä, ettei se ole ilmoittanut riittävän tarkasti
rikkomisen alkamis- ja päättymispäivää (vastaavasti Päätöksen 48 ja 54 kohta).
- 1116.
- Ottaen huomioon se, että DSM:n vastuu on lakannut Päätöksen mukaan silloin,
kun LVM perustettiin eli 1.1.1983, DSM korostaa erityisesti sitä, että Päätöksen 42,
48 ja 54 kohta ovat keskenään ristiriitaisia sen päivämäärän suhteen, jona
rikkominen, josta yritystä moititaan, päättyi.
- 1117.
- Elf Atochemin mukaan komissio ei ole kyennyt esittää näyttöä tapahtuneeksi
väitetyn rikkomisen kestosta. Niinpä rikkomisen alkamispäivää ja sen
päättymispäivää ei ole tarkasti selvitetty.
- 1118.
- BASF katsoo, että ei ole olemassa näyttöä siitä, että se olisi liittynyt
yhteistoimintajärjestelyyn jo vuonna 1980. Myöskään sitä, että se olisi ollut
osallisena rikkomisessa aina vuoden 1984 toukokuuhun asti, ei ole näytetty toteen;
osallistumista koskeva päätelmä perustuu nimittäin Atochem-taulukkoon, jonka
todistusarvo on jo riitautettu. Kantaja väittää, että se ei missään tapauksessa ole
osallistunut kokouksiin vuoden 1983 lokakuun jälkeen eli sen ajankohdan jälkeen,
jona komissio suoritti ensimmäiset tarkastuksensa polypropeenialalla. Tämän pitäisi
johtaa vähintään sakon alentamiseen.
- 1119.
- Wacker ja Hoechst väittivät vastausvaiheessa, että Päätöstä ei ole perusteltu
riittävästi rikkomisen keston arvioinnin osalta. Sen periaatteen vastaisesti, jonka
mukaan syyllisyys on yksilöllistä, kunkin yrityksen, jolla Päätös on osoitettu,
osallisuuden kestoa ei Shelliä ja ICI:ä lukuunottamatta ole nimittäin ilmoitettu.
Kantajien mukaan on tosiasiassa niin, että mikään ei tässä tapauksessa osoita, että
kukin niistä olisi osallistunut rikkomiseen jo vuoden 1980 elokuusta lähtien, jolloin
yhteistoimintajärjestelyn oletetaan alkaneen, aina vuoden 1984 toukokuuhun asti,
jolloin yhteistoimintajärjestelyn oletetaan päättyneen.
- 1120.
- Montedison väittää Päätöksen perustelujen olevan ristiriitaisia. Komissio nimittäin
toteaa Päätöksen 43 kohdan viimeisessä alakohdassa kantajan vetäytyneen PVC-markkinoilta vuoden 1983 maaliskuussa. Komissio on kuitenkin ottanut huomioon
vuoden 1983 maaliskuun jälkeisen ajanjakson, mikä ilmenee Päätöksen 26 ja 51
kohdasta.
- 1121.
- Hüls katsoo, että Päätöksessä ei esitetä perusteluja maksettavaksi määrätyille
sakoille. Se toteaa erityisesti, että komissio on jättänyt täsmentämättä, mistä
päivämäärästä lähtien kantaja oli osallisena yhteistoimintajärjestelyssä ja mistä
päivämäärästä lähtien sen osallisuus oli päättynyt, ja että komissio on tyytynyt
ilmoittamaan yhteistoimintajärjestelyn osalta vain yhden keston, joka koskee
useimpia yrityksiä. Komissio on näin rikkonut perusteluvelvollisuuttaan.
- 1122.
- Perustelujen puutteellisuutta koskevan perusteen yhteydessä Enichem väittää, että
asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohdan vastaisesti komissio ei ole näyttänyt toteen
rikkomisen kestoa eikä sitä, kuinka kauan kukin yritys on ollut osallisena
tapahtuneeksi väitettyyn kilpailusääntöjen rikkomiseen.
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 1123.
- Ensiksi on tarkasteltava edellä esitettyjä perusteita, mikä merkitsee pelkästään sen
selvittämistä, onko perusteluvelvollisuutta noudatettu.
- 1124.
- DSM:n tapausta lukuunottamatta, jota tarkastellaan jäljempänä (1127 kohta ja sitä
seuraavat kohdat), on tältä osin todettava, että komissio on Päätöksen 48 ja 54
kohdassa ilmoittanut selvästi toisaalta sen, kuinka kauan se on katsonut kunkin
yrityksen rikkoneen kilpailusääntöjä, ja toisaalta ne asiakirjat tai seikat, joihin se
nojautuu näyttääkseen toteen tämän keston. Sekä kantajat että ensimmäisen
oikeusasteen tuomioistuin kykenevät näin ollen valvomaan komission tekemien
arviointien asianmukaisuutta.
- 1125.
- Lisäksi on niin, että vaikka asetuksessa N:o 17 velvoitetaan komissio määrittämään
rikkomisen kesto sakon suuruutta määrättäessä, siinä sen sijaan ei velvoiteta
määrittämään sitä, minä päivänä rikkominen viimeistään tosiasiallisesti on päättynyt.
Näin ollen komissiota ei voida moittia rikkomisen tosiasiallista päättymispäivää
koskevien perustelujen puuttumisesta. Tästä syystä on todettava, että jos
rikkominen tosiasiassa olisi päättynyt, tämä ei johtaisi Päätöksen 2 artiklan
kumoamiseen vaan merkitsisi sitä, ettei kyseisellä artiklalla ole vaikutusta siltä osin
kuin siinä velvoitetaan yritykset lopettamaan ne menettelytavat, josta niitä
moititaan.
- 1126.
- Rikkomisen kestoa analysoidessaan komissio on todennut Montedisonin
luovuttaneen toimintansa Enichemille vuoden 1983 maaliskuussa (Päätöksen 43
kohdan viimeinen alakohta). Tämä toteamus ei ole ristiriidassa Päätöksen 26
kohdan neljännen alakohdan ja 51 kohdan kolmannen alakohdan kanssa. Näissä
nimittäin tarkoitetaan tämän jälkeisiä ajanjaksoja, ja ne koskevat vain niitä yrityksiä,
jotka vielä toimivat PVC-markkinoilla, eivätkä selvästikään kantajaa. Tätä seikkaa
koskevien perustelujen ristiriitaisuutta koskeva kanneperuste on näin ollen
hylättävä.
- 1127.
- Sen päivämäärän osalta, jona DSM:n osallisuuden rikkomiseen, josta yrityksiä
moititaan, katsotaan loppuneen, on korostettava, että Päätöksessä viitataan vuoden
1983 alkuun (42 kohdan seitsemäs alakohta), vuoden 1983 huhtikuuhun (48
kohdan neljäs alakohta) ja vuoden 1983 keskivaiheisiin (54 kohdan toisen
alakohdan loppu). Pitää paikkansa, että komission kanta ei ilmene selvästi; koska
kuitenkin on täsmennetty, että ainoastaan 48 ja 54 kohta koskevat täysin samaa
kysymystä, vuoden 1983 huhtikuun ajankohta on ainoa ajankohta, joka mainitaan
Päätöksen siinä osassa, joka nimenomaisesti on omistettu rikkomisen kestolle.
- 1128.
- Tässä tapauksessa laatimissaan kirjelmissä komissio on vahvistanut ottaneensa
huomioon vuoden 1983 huhtikuun, koska olisi mahdotonta katsoa, että DSM olisi
menettänyt roolinsa PVC-markkinoilla yhdessä päivässä eli 1.1.1983.
- 1129.
- Täyden harkintavaltansa perusteella ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa
ensinnäkin, että EMC Belgique (toimien SAV:n puolesta) ja DSM ovat siirtäneet
kummankin PVC:n tuotantotoiminnot LVM:lle, ja tämä siirto tuli voimaan 1.1.1983.
- 1130.
- Lisäksi väitetiedoksiannon DSM:ltä peräisin olevasta liitteestä P41 ilmenee, että
DSM kannattaa yritystä korottaa hintoja 1.1.[1983] alkaen ja että hintoja
korotetaan uudelleen, jos edellinen korotus onnistuu. Tämä asiakirja vahvistaa
komission väitteen, jonka mukaan päätöksillä, joita DSM teki ennen markkinoilta
vetäytymistään, on vielä voinut olla vaikutuksia seuraavina kuukausina. Mitä tulee
toiseen hinta-aloitteeseen, jonka päivämääräksi komissio vuoden 1983 osalta
täsmensi päivämäärän 1.4.1983, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että
sakkoa määrättäessä sillä, että DSM oli osallisena yhteistoimintajärjestelyyn, on
katsottava olleen vaikutuksia aina tähän päivämäärään saakka.
- 1131.
- Näin ollen kanneperusteet, jotka perustuvat rikkomisen kestoa koskevissa
Päätöksen perusteluissa oleviksi väitettyihin virheisiin, on hylättävä.
- 1132.
- Tietyt kantajat katsovat myös, että komissio ei ole esittänyt näyttöä siitä, kuinka
kauan ne ovat osallistuneet rikkomiseen, josta yrityksiä moititaan.
- 1133.
- Kuten jo on todettu, Päätöksessä kuitenkin ilmoitetaan riittävän tarkasti rikkomisen,
josta yrityksiä moititaan, kesto kunkin kantajan osalta, ja asiakirjat, joihin komissio
tältä osin tukeutuu. On todettava, että kantajan väitteillä pyritään riitauttamaan
näiden asiakirjojen todistusarvo, jota jo on yksityiskohtaisesti tarkasteltu tämän
tuomion tosiseikkoja koskevassa osassa (535 kohta ja sitä seuraavat kohdat).
- 1134.
- On huomattava, että suunnitteluasiakirjoissa useita yrityksiä, muun muassa uusi
ranskalaisyhtiö, BASF ja Wacker, mainittiin uuden kokouskehyksen odotetuiksi
jäseniksi. Näihin asiakirjoihin sisältyvä yhteistoimintajärjestelyn luomishanketoteutettiin jo seuranneina viikkoina muun muassa laatimalla yleinen hinta-aloite,
jonka piti tulla voimaan 1.1.1980 ja jonka olemassaolo oli aavistettavissa jo
suunnitteluasiakirjojen perusteella. Lisäksi sekä ICI että BASF ovat myöntäneet,
että tuottajien välillä oli vuoden 1980 elokuusta lähtien kokouksia, joiden aiheena
komissio on katsonut olleen kilpailun rajoittamisen. Hoechstin osalta komissio on
Päätöksen 48 kohdan kolmannessa alakohdassa todennut, että tätä yritystä ei
mainittu suunnitteluasiakirjoissa. Kuitenkin jo vuoden 1981 aluss Solvay-taulukoissa
ilmoitetaan tämän kantajan Saksan markkinoilla vuonna 1980 toteutunutta myyntiä
koskeva luku.
- 1135.
- Samoin on todettava, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on vahvistanut
Atochem-taulukon todistusarvon ja sen, että viimeinen hinta-aloite, jonka komissio
on yksilöinyt siltä ajanjaksolta, joka otetaan huomioon sakkoa määrättäessä, on
peräisin päivämäärältä 1.4.1984. ICI:n ja Shellin tapausta lukuunottamatta (ks.
Päätöksen 54 kohdan kolmas alakohta ja edellä 613 kohta) kaikki PVC-alalla
vuoden 1984 ensimmäisellä neljänneksellä vielä toimineet yritykset, muun muassa
Elf Atochem, BASF, Wacker ja Hoechst, mainitaan Atochem-taulukossa.
- 1136.
- Nämä seikat huomioon ottaen on näin ollen hylättävä kantajien esittämät,
rikkomisen kestoon liittyvät kanneperusteet.
- 1137.
- SAV:n tapauksen osalta on kuitenkin huomattava, että Solvay-taulukoilla ei voida
katsoa olevan todistusarvoa tätä yritystä vastaan (ks. edellä 888 kohta).
- 1138.
- Näin ollen viimeinen asiakirja, jonka perusteella kantajan voidaan todeta
osallistuneen rikkomiseen, josta yrityksiä moititaan, on Alcudia-asiakirja (ks. edellä
887 kohta). Siinä samoin kuin muissa asiakirjoissa kuvailtu korvausjärjestelmä
koskee erityisesti vain vuoden 1981 ensimmäisen neljänneksen aikana kulunutta
ajanjaksoa (ks. edellä 587601 kohta).
- 1139.
- Lisäksi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että edellä 889 kohdassa
tarkoitettujen, hintoja koskevien asiakirjojen ei yksinään voida katsoa riittävän
osoittamaan, että kantaja olisi ollut osallisena rikkomisessa vuoden 1981
ensimmäisen neljänneksen jälkeenkin. Vaikka nämä asiakirjat voivat muodostaa
lisäindision, jolla voidaan muiden asiakirjojen ohella tukea päätelmää siitä, etetä
yritys oli osallisena rikkomisessa, niin kuitenkin ajanjaksolta, jonka osalta niiden
tueksi ei voida esittää mitään muuta lisänäyttöä, niiden ei sen sijaan voida katsoa
riittävän osoittamaan yrityksen osallisuutta rikkomisessa.
- 1140.
- Näin ollen on todettava, että koska Solvay-taulukoilla ei SAV:n osalta ole
todistusarvoa, ei ole näytetty toteen, että SAV olisi ollut osallisena rikkomisessa
vuoden 1981 ensimmäisen neljänneksen jälkeen.
- 1141.
- Tämän vuoksi kantajan osallisuus rikkomisessa on katsottava tulleen
toteennäytetyksi sakkojen määräämistä varten vain ajanjaksolta, joka alkoi vuoden
1980 elokuussa ja päättyi vuoden 1981 kesäkuussa eikä vuoden 1983 huhtikuussa,
kuten Päätöksestä ilmenee.
- 1142.
- Näin ollen Päätöksen 1 artikla on kumottava siltä osin kuin siinä Päätöksen
perusteluihin viitaten moititaan SAV:ia siitä, että se olisi ollut osallisena kyseisessä
rikkomisessa vuoden 1981 ensimmäisen neljänneksen jälkeen.
- 1143.
- Sakkoa on tämän vuoksi alennettava ottaen huomioon sen rikkomisen näin
toteennäytetty kesto ja vakavuus, jossa tämä yritys on ollut osallisena. SAV:lle
määrätty sakko, joka tietyistä euron käyttöönottamiseen liittyvistä säännöksistä 17
päivänä kesäkuuta 1997 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1103/97 (EYVL
L 162, s. 1) 2 artiklan 1 kohdan mukaisesti ilmoitetaan euroina, on alennettava
135 000 euroon.
Huomioon otettava liikevaihto
Kantajien väitteet ja niiden perustelut
- 1144.
- Enichem huomauttaa ensiksi, että asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohdassa
tarkoitettu liikevaihto on Päätöksen tekemistä edeltävän tilikauden liikevaihto eli
tässä tapauksessa vuoden 1993 tilikauden liikevaihto. Vaikka sakon ja liikevaihdon
välinen suhde on väistämättä erilainen kuin sakon ja vuoden 1987 liikevaihdon
välillä ollut suhde, komissio on kuitenkin määrännyt absoluuttiselta arvoltaan täysin
saman suuruisen sakon. Tältä osin sillä, että maksettavaksi määrätty sakko on 15
artiklassa säädettyä 10 prosentin enimmäismäärää pienempi, ei sen mukaan ole
merkitystä.
- 1145.
- Ottaen huomioon se, että Enichem on vuonna 1986 lopettanut kaiken toiminnan
PVC-alalla, joten sille ei ole kertynyt vuonna 1987 eikä vuonna 1993 tältä alalta
liikevaihtoa, olisi kohtuutonta ottaa huomioon Enichemin kokonaisliikevaihto,
vaikka tämä on mahdollista (em. asia Parker Pen v. komissio, tuomion 94 kohta).
Tämä pitää sitä suuremmalla syyllä paikkansa, kun huomioonotettu liikevaihto on
Enichemin, jolle Päätös virheellisesti on osoitettu, eikä tuotantoyhtiö Enichem
Anicin liikevaihto.
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 1146.
- On ensinnäkin huomattava, että asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohdassa, jota
lainataan edellä kohdassa 1109, mainitun liikevaihdon perusteella määritetään sen
sakon enimmäismäärä, joka yritykselle voidaan määrätä perustamissopimuksen 85
artiklan 1 kohdan rikkomisen takia.
- 1147.
- Näin ollen pelkästään se, että suhde, joka toisaalta vallitsi vuoden 1988 päätöksessä
maksettavaksi määrätyn sakon ja edellisen tilikauden eli vuoden 1987 aikana
kertyneen liikevaihdon välillä ja toisaalta Päätöksessä maksettavaksi määrätyn ja
ecuissa ilmoitetun täysin saman suuruisen sakon ja edellisen tilikauden eli vuoden
1993 aikana kertyneen liikevaihdon välillä vallitsi, on muuttunut, ei yksinään
merkitse asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohdan rikkomista. Se merkitsisi sitä vain,
jos tämän muutoksen johdosta vuoden 1994 maksettavaksi määrätty sakko ylittäisi
tässä artiklassa vahvistetun enimmäismäärän. On kuitenkin selvää, että
maksettavaksi määrätty sakko olennaisesti alittaa tämän enimmäismäärän.
- 1148.
- Määrittääkseen sen sakon suuruuden, joka kantajan maksettavaksi tosiasiallisesti
tuli, komissio on erityisesti ottanut huomioon kunkin rikkomisessa osallisena olleen
yrityksen merkityksen PVC-markkinoilla (Päätöksen 53 kohdan ensimmäinen
alakohta). Tätä merkitystä on arvioitu sen perusteella, mikä kunkin kantajan
keskimääräinen markkinaosuus oli sinä ajanjaksona, jona kilpailusääntöjä rikottiin,
eikä liikevaihdon perusteella.
- 1149.
- Kantajan esittämät kanneperusteet on tämän johdosta hylättävä.
Tiettyjen lieventävien seikkojen sivuuttaminen
Kantajien väitteet ja niiden perustelut
- 1150.
- Tukeakseen maksettavaksi määrätyn sakon alentamisvaatimuksiaan kantajat
vetoavat seuraaviin seikkoihin, joista komissio ei niiden mukaan ole ollut tietoinen.
- 1151.
- BASF ja ICI korostavat Päätöksen tekemisessä esiintynyttä viivettä ja komission,
joka on vasta vuonna 1987 ryhtynyt toimenpiteisiin vuonna 1983 tehtyjen
tarkastusten johdosta, tuomittavaa saamattomuutta. Jos komissio olisi ryhtynyt
toimenpiteisiin aikaisemmin, rikkomiset olisivat epäilyksettä loppuneet enen vuoden
1984 toukokuuta (em. yhdistetyt asiat Istituto Chemioterapico ja Commercial
Solvents v. komissio, tuomion 51 kohta ja em. asia Dunlop Slazenger v. komissio,
tuomion 167 kohta).
- 1152.
- Wacker, Hoechst ja SAV muistuttavat Päätöksen kohteena olevana ajanjaksona
PVC-alaa kohdanneesta kriisistä ja kyseisenä ajanjaksona kärsityistä huomattavista
tappioista.
- 1153.
- Wacker ja Hoechst korostavat vuodesta 1988 jatkunutta moitteetonta
käyttäytymistään, jo alkuperäiseen päätökseen liittyvää ennalta ehkäisevää
vaikutusta ja sitä, että ne olivat vetäytyneet markkinoilta vuonna 1993.
- 1154.
- Hoechst ja SAV korostavat vähäistä merkitystään markkinoilla ajanjaksona, jona
tehtiin teot, joista yrityksiä epäillään, ja sitä, ettei niiden markkinakäyttäytymisillä
ollut havaittavissa olevia seurauksia.
- 1155.
- SAV vetoaa siihen, että se oli uusi tulokas PVC-markkinoilla, ja siihen, ettei se ollut
aiemmin rikkonut yhteisön kilpailusääntöjä.
- 1156.
- ICI vetoaa siihen, ettei vaikutuksia markkinoihin ole näytetty toteen (ks. erityisesti
em. yhdistetyt asiat Suiker Unie ym. v. komissio, tuomion 612 kohta ja sitä
seuraavat kohdat), yhteistyöhalukkuuteensa, jonka se osoitti vastaamalla
kysymyksiin, joita komissio esitti asetuksen N:o 17 11 artiklan nojalla, ja
hankkeeseen, jonka se toteutti taatakseen jatkossa yhteisön kilpailuoikeuden
noudattamisen [ks. erityisesti perustamissopimuksen 85 artiklan soveltamisesta 18
päivänä joulukuuta 1987 tehty komission päätös 88/86/ETY (V/31.017
Fisher-Price/Quaker Oats Ltd Toyco) (EYVL 1988, L 49, s. 19).
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 1157.
- Aluksi on huomattava, että kilpailusääntöjen rikkomisen vakavuus on määriteltävä
erittäin monien seikkojen, kuten erityisesti asiaan liittyvien erityisolosuhteiden,
asiayhteyden ja sakkojen ennalta ehkäisevän vaikutuksen perusteella, mutta
huomioon otettavista perusteista ei ole vahvistettu sitovaa tai tyhjentävää luetteloa
(asia C-137/95 P, SPO ym. v. komissio, määräys 25.3.1996, Kok. 1996, s. I-1611, 54
kohta).
- 1158.
- Yhteisöjen tuomioistuin on katsonut ensinnäkin, että vaikka rikkomisen
vakavuudella voidaan perustella sakon suuruutta, on kuitenkin otettava huomioon,
että rikkomisen kestoa olisi voitu lyhentää, jos komissio olisi toiminut ripeämmin
(em. yhdistetyt asiat Istituto Chemioterapico ja Commercial Solvents v. komissio,
tuomion 51 kohta). Komissio on tässä tapauksessa ensimmäisen kerran epäillyt
rikkomisen olemassaoloa vuoden 1983 lokakuussa, eikä mitään sakkoja ole
määrätty maksettavaksi vuoden 1984 toukokuun jälkeiseltä ajanjaksolta. Näin ollen
on määriteltävä, onko komissio voinut sen johdosta, ettei se olisi toiminut valppaasti
tuona ajanjaksona, kuten väitetään, välillisesti myötävaikuttaa rikkomisen keston
pitenemiseen. On kuitenkin muistettava, että komissio teki tarkastuksia jo vuoden
1983 marrakuusta lähtien ja että se lähetti ICI:lle tietojensaantipyynnön vuoden
1983 joulukuussa ja päätöksen, jolla esitettiin tietojensaantipyyntö, vuoden 1984
huhtikuussa. Näin ollen komissiota ei voida moittia sellaisesta valppauden
puuttumisesta, joka olisi voinut myötävaikuttaa sakkojen määrää määritettäessä
huomioon otettavan rikkomisen keston pitenemiseen. Tämä pitää paikkansa
varsinkin ICI:n osalta, koska mitään sakkoa ei ole edes määrätty vuoden 1983
lokakuun jälkeiseltä ajanjaksolta.
- 1159.
- Toiseksi komissio on Päätöksen 52 kohdan toisessa alakohdassa todennut
alentaneensa sakkojen määrää siitä syystä, että kyseiset yritykset ovat ilmoittaneet
kärsineensä suurelta osalta Päätöksessä tarkoitetusta ajanjaksosta huomattavia
tappioita PVC-alalla tätä alaa tuolloin koetelleen kriisin johdosta. Tämän
toteamuksen perusteella voidaan hylätä kantajien väitteet, jotka perustuvat
kyseisenä ajankohtana PVC-alaa koetelleeseen kriisiin ja tuottajien tuona
ajankohtana kärsimiin huomattaviin tappioihin (ks. em. asia DSM v. komissio,
tuomion 304 kohta).
- 1160.
- Kolmanneksi on niin, että kuten jo on todettu (ks. edellä 744749 kohta), kantajien
väite siitä, että rikkomisella ei ole ollut vaikutuksia, on virheellinen, vaikka hinta-aloitteet ovat onnistuneetkin vain osittain, kuten komissio itse myöntää
Päätöksessään. Kantajat eivät näin ollen voi väittää vaikutusten puuttumisen
muodostavan lieventävää seikkaa.
- 1161.
- Neljänneksi on todettava, että ICI ei ole tehnyt hallinnollisessa menettelyssä
yhteistyötä enempää kuin se oli asetuksen N:o 17 11 artiklan 4 ja 5 kohdan
perusteella velvollinen tekemään. Näin ollen se, että se teki yhteistyötä, ei voi
muodostaa lieventävää seikkaa (asia T-12/89, Solvay v. komissio, tuomio 10.3.1992,
Kok. 1992, s. II-907, 341 kohta). Kaiken lisäksi ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuin toteaa, että ICI:n esittämien, aineellisia seikkoja koskevien
perustelujen olennaisella osalla pyritään näyttämään toteen, että komissio olisi
tulkinnut väärin vastauksia, joita ICI antoi tietojensaantipyyntöihin.
- 1162.
- Viidenneksi on todettava, että vaikka tosin on tärkeää, että ICI on toteuttanut
toimenpiteitä estääkseen henkilöstöönsä kuuluvia jatkossa syyllistymästä uusiin
yhteisön kilpailuoikeuden rikkomisiin, tämä ei kuitenkaan muuta mitään tässä
tapauksessa todetun rikkomisen tosiasiallisuuden osalta. Pelkästään se seikka, että
komissio on tietyissä tapauksissa ottanut aiemmassa päätöskäytännössään huomioon
lieventävänä seikkana kilpailusäännöistä tiedottamista koskevan ohjelman, ei
kuitenkaan merkitse komissiolle velvollisuutta toimia samoin tässä tapauksessa. Asia
on näin varsinkin kun nyt kyseessä oleva rikkominen merkitsee
perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdan a ja c alakohdan selvää rikkomista.
Kuten komissio on todennut Päätöksen 51 kohdan toisessa alakohdassa, ICI sitä
paitsi kuuluu niihin yrityksiin, joille jo oli määrätty sakkoja kemianalalla harjoitetun
salaisen yhteistyön takia [perustamissopimuksen 85 artiklan soveltamisesta 24
päivänä heinäkuuta 1969 tehty komission päätös 69/243/ETY (IV/26.267
Väriaineet) (EYVL L 195, s. 11)].
- 1163.
- Kuudenneksi on niin, että se, että yritys on vuoden 1988 päätöksen tekemisen
jälkeen käyttäytynyt moitteetta, ja se, että se ei ole sitä aiemmin syyllistynyt
rikkomisiin, eivät lievennä tehdyn kilpailusääntöjen rikkomisen tosiasiallisuutta ja
vakavuutta. Tosiasiassa nämä tekijät ovat tavanomaisia seikkoja, joita komission ei
ole otettava huomioon lieventävinä seikkoina (ks. erityisesti em. asia DSM v.
komissio, tuomion 317 kohta).
- 1164.
- Seitsemänneksi on todettava, että sillä seikalla, että yritys on vetäytynyt PVC-markkinoilta ennen Päätöksen tekemistä, ei ole vaikutusta sen rikkomisen
tosiasiallisuuteen, vakavuuteen eikä kestoon, josta sitä moititaan. Se ei siis oikeuta
sakon alentamiseen.
- 1165.
- Kahdeksanneksi on todettava, että se seikka, että yritys on uusi tulokas
markkinoilla, ei voi lieventää edellä kuvatun rikkomisen, jossa yritys on ollut
osallisena, vakavuutta (em. asia Solvay v. komissio, tuomio 10.3.1992, 339 kohta).
- 1166.
- Yhdeksänneksi on niin, että pelkästään vuoden 1988 päätöksen tekemisellä ei ole
ennalta estävää vaikutusta. Ainoastaan sakolla on samalla sekä repressiivinen että
ennalta ehkäisevä vaikutus. Vuoden 1988 päätös on kuitenkin kumottu ja sen
mukana kumoutuivat siinä maksettavaksi määrätyt sakot.
- 1167.
- Lopuksi on todettava, että Päätöksen 53 kohdan ensimmäisestä alakohdasta
ilmenee, että määrittääkseen eri yrityksille määrättävien sakkojen suuruuden
komissio on ottanut huomioon kunkin yrityksen merkityksen PVC-markkinoilla.
Näin ollen kantajat eivät voi vedota pieneen kokoonsa markkinoilla saadakseen
sakon alennetuksi.
- 1168.
- Kaikki nämä seikat huomioon ottaen kantajat menettelevät väärin moittiessaan
komissiota siitä, ettei tämä ole ottanut huomioon niitä lieventäviä seikkoja, joihin
ne ovat vedonneet.
Perusteluvelvollisuuden rikkomista koskevat kanneperusteet
Kantajien väitteet ja niiden perustelut
- 1169.
- LVM, Elf Atochem, DSM, Wacker, Hoechst, Hüls ja Enichem katsovat, että
Päätöksessä ei mainita mitään erityistä seikkaa, jonka perusteella voitaisiin
ymmärtää kullekin yritykselle määrättyjen sakkojen suuruus (em. asia ACF
Chemiefarma v. komissio, tuomion 176 kohta ja em. yhdistetyt asiat Suiker Unie
ym. v. komissio, tuomion 622 ja 623 kohta).
- 1170.
- Komissio ei näin ollen ole näiden kantajien mukaan ilmoittanut yritysten vastuuta
arvioitaessa käyttämiensä objektiivisten parametrien laatua eikä niiden keskinäistä
merkitystä. Arvioinnissa käytettyjen kriteerien luetteleminen yleisin sanankääntein
ja kunkin yrityksen maksettavaksi määrääty eri suuruinen sakko eivät riitä
korjaamaan tätä puutetta.
- 1171.
- Kantajien mukaan tällaisten tietojen käyttöönantaminen ei enää pitäisi olla
harkinnanvaraista vaan sen pitäisi olla oikeus (em. asia Enichem Anic v. komissio,
tuomion 274 kohta ja em. asia Tréfilunion v. komissio, tuomion 142 kohta). Muuten
Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimuksen 6 artiklaa rikotaan, koska siinä taataan
jokaiselle syytetylle oikeus saada tarkka ja yksityiskohtainen tieto hänellä määrätyn
seuraamuksen perusteluista, mukaan lukien rangaistuksen mittaamisessa käytetyt
kriteerit ja laskentakaavat.
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 1172.
- Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan perustamissopimuksen 173 artiklassa
tarkoitetun olennaisen menettelymääräyksen muodostavassa perustamissopimuksen
190 artiklassa edellytettyjen perustelujen on oltava kyseessä olevan toimenpiteen
luonteen mukaisia ja niissä on selkeästi ja yksiselitteisesti ilmaistava yhteisön
toimielimen toimenpiteet perustelut siten, että henkilöille, joita toimenpide koskee,
selviää sen syyt, ja siten, että toimivaltainen tuomioistuin voi valvoa toimenpiteen
laillisuutta. Perusteluvelvollisuuden täyttymistä on arvioitava asiaan liittyvien
olosuhteiden perusteella, joita ovat muun muassa toimenpiteen sisältö, esitettyjen
perustelujen luonne ja se tarve, jota niillä, joille toimenpide on osoitettu tai joita
se koskee suoraan ja erikseen, voi olla saada selvennystä tilanteeseen. Perusteluissa
ei tarvitse esittää kaikkia asiaan liittyviä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja siltä
osin kuin sitä, ovatko toimenpiteen perustelut perustamissopimuksen 190 artiklan
mukaisia, tutkitaan paitsi toimenpiteen sanamuodon myös asiayhteyden ja kaikkien
asiaa koskevien oikeussääntöjen suhteen (ks. erityisesti asia C-367/95 P, komissio
v. Sytraval ja Brink's France, tuomio 2.4.1998, Kok. 1998, s. I-1719, 63 kohta).
- 1173.
- Sellaisen päätöksen osalta, jossa usealle yritykselle määrätään sakkoja yhdestä
yhteisön kilpailusääntöjen rikkomisesta, perusteluvelvollisuuden laajuutta on
arvioitava erityisesti sen seikan perusteella, että kilpailusääntöjen rikkomisten
vakavuus on määritettävä erittäin monien seikkojen, kuten erityisesti asiaan
liittyvien erityisolosuhteiden, asiayhteyden ja sakkojen ennalta ehkäisevän
vaikutuksen perusteella, vaikka huomioon otettavista perusteista ei ole vahvistettu
sitovaa tai tyhjentävää luetteloa (em. asia SPO ym. v. komissio, määräyksen 54
kohta). Lisäksi vahvistaessaan kunkin sakon suuruuden komissiolla on
harkintavaltaa, eikä sillä voida katsoa olevan velvollisuutta soveltaa tätä varten
täsmällistä matemaattista kaavaa (asia T-150/89, Martinelli v. komissio, tuomio
6.4.1995, Kok. 1995, s. II-1165, 59 kohta).
- 1174.
- Komissio on tässä tapauksessa ilmoittanut Päätöksen 5154 kohdassa ne tekijät,
jotka se on ottanut huomioon sakkoa määrätessään. Erityisesti Päätöksen 52 ja 53
kohdasta ilmenee, että komission tässä tapauksessa käyttämä menetelmä on
kaksivaiheinen, mistä osoituksena on jokaisen kohdan alun muotoilu ja se, että
niissä mainittaan ensin yleiset ja sitten yrityskohtaiset kriteerit.
- 1175.
- Komissio on ensiksi määrännyt sakkojen kokonaismäärän, mikä sillä on oikeus
tehdä (ks. erityisesti em. asia Boehringer v. komissio, tuomio 15.7.1970, 55 kohta
ja em. yhdistetyt asia IAZ ym. v. komissio, tuomion 5153 kohta). Määrittääkseen
maksettavaksi määrättävien sakkojen suuruuden komissio on, kuten Päätöksen 52
kohdasta ilmenee, ottanut huomioon eri kriteerejä eli sen rikkomisen, josta yrityksiä
moititaan, laadun ja vakavuuden, kyseisen teollisuustuotteen merkityksen ja siihen
liittyvän myynnin arvon eli lähes 3 miljardia ecua vuodessa Länsi-Euroopassa
ja kilpailusääntöjen rikkomisessa mukana olleiden yritysten kokonaiskoon.
- 1176.
- Komissio on myös korostanut ottaneensa huomioon lieventävinä seikkoina toisaalta
sen, että yritykset olivat kärsineet huomattavia tappioita suuren osan Päätöksessä
tarkoitettua ajanjaksoa, ja toisaalta sen, että suurin osa yrityksistä oli jo velvoitettu
maksamaan huomattavia sakkoja osallisuudestaan rikkomisessa, joka oli toteutettu
lämpömuovautuvien tuotteiden (polypropeeni) alalla käytännössä lähes samana
ajanjaksona.
- 1177.
- Näin määritettyjen sakkojen kokonaismäärä oli vuoden 1988 päätöksessä eli
päätöksessä, jossa oli mukana Solvayn ja Norsk Hydron tapaukset, 23 500 000 ecua.
- 1178.
- Tämän jälkeen komissio on jakanut tämän kokonaismäärän niiden yritysten kesken,
joille määrättiin seuraamus rikkomisesta. Eri yrityksille määrättävien sakkojen
suuruuden määrittämiseksi komissio on, kuten Päätöksen 53 ja 54 kohdasta
ilmenee, ottanut huomioon sen, missä määrin kukin yritys oli osallisena
kilpailusääntöjen rikkomisessa, kunkin yrityksen roolin rikkomisessa (siltä osin kuin
se on voitu näyttää toteen) ja kunkin yrityksen merkityksen PVC-markkinoilla. Tätä
varten se on yrittänyt tutkia, missä määrin tiettyjen yritysten on voitu katsoa
johtaneen järjestelyä, mitä se ei ole onnistunut tekemään, tai päinvastoin, onko
tiettyjen yritysten, kuten Shellin, voitu katsoa esittäneen vain marginaalista roolia
rikkomisessa; kuten Päätöksen 54 kohdasta ilmenee, komissio on myös ottanut
kunkin yrityksen osalta huomioon sen, kuinka kauan ne olivat osallisina
kilpailusääntöjen rikkomisessa, josta yrityksiä moititaan.
- 1179.
- Kun Päätöksen 5154 kohtaa tulkitaan Päätöksessä tehdyn, kutakin Päätöksen
adressaattia kohtaan esitettyjen tosiasioita koskevien väitteiden yksityiskohtaisen
erittelyn valossa, kyseiset kohdat sisältävät riittävästi merkityksellistä tietoa niistä
harkinnassa huomioon otettavista seikoista, jotka on otettu huomioon
määritettäessä sen rikkomisen vakavuutta ja kestoa, johon kukin kyseessä olevista
yrityksistä on syyllistynyt.
- 1180.
- On tosin toivottavaa, että voidakseen määrittää kantansa tietoisina kaikista seikoista
yritykset voisivat komission sopivaksi harkitsemalla tavalla saada yksityiskohtaisen
tiedon sen sakon laskentatavasta, joka niiden maksettavaksi on määrätty
päätöksessä, jossa yhteisen kilpailusääntöjä todetaan rikotun, ilman että yritysten
olisi tätä varten nostettava tuomioistuimessa kanne päätöksestä (em. asia
Tréfilunion v. komissio, tuomion 142 kohta).
- 1181.
- On kuitenkin korostettava, että tällaiset numeeriset tiedot eivät muodosta
Päätöksen tekemisen jälkeen ilmoitettuja lisäperusteluja, vaan niillä ilmaistaan
Päätöksessä ilmoitettuja kriteerejä lukuina, silloin kun nämä kriteerit voidaan
ilmaista kvantifioida.
- 1182.
- Tältä osin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tehtävänä on, jos se katsoo
sen tarpeelliseksi kantajien esittämien kanneperusteiden tutkimiseksi,
työjärjestyksen 64 ja 65 artiklan mukaisesti pyytää komissiolta konkreettisia
selvityksiä komission käyttämistä, Päätöksessä esitetyistä erilaisista kriteereistä.
- 1183.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin oli vuoden 1988 päätöksestä nostettuja
kanteita käsitellessään tosiasiassa pyytänyt komissiota esittämään istunnossa
täsmennyksiä maksettavaksi määrättyjen sakkojen laskutapaan. Tätä varten
komissio oli esittänyt taulukon, joka on liitetty nyt kyseessä olevassa
oikeudenkäynnissä esitettyjen kannekirjelmien liitteeksi.
- 1184.
- Näin ollen kantajien kanneperusteet, jotka koskevat Päätöksen riittämätöntä
perustelemista sakkojen määrittämisessä huomioon otettujen kriteerien osalta, on
hylättävä.
IV Oikeudelliset virheet ja ilmeiset arviointivirheet
Kantajien väitteet ja niiden perustelut
- 1185.
- LVM ja DSM korostavat ensinnäkin, että sakon suuruuden määrittämiseksi
Päätöksessä lueteltujen kriteerien joukossa olevia, kyseisen tuotteen merkitykseen
ja yritysten kokonaisasemaan markkinoilla liittyviä kriteerejä (Päätöksen 52 kohta)
on vaikea ymmärtää ja sitäkin vaikeampi arvioida. Lainrikkojan taloudelliseen
merkitykseen liittyvää kriteeriä ei näiden kantajien mukaan voida hyväksyä; se
johtaisi nimittäin siihen, että sakkojen suuruus määritettäisiin pikemminkin kunkin
yrityksen varojen perusteella kuin sen perusteella, kuinka vakavaa niiden
kilpailusääntöjen vastainen käyttäytyminen on ollut.
- 1186.
- Toiseksi kantajat huomauttavat, että käsiteltäessä vuoden 1988 päätöksestä
nostettuja kanteita ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen istunnossa komissio
esitti taulukon, jossa selvitettiin sakkojen laskutavan yksityiskohdat. Tästä taulukosta
ilmenee näiden kantajien mukaan, että komissio on ottanut huomioon sen, mikä
kunkin yrityksen keskimääräinen markkinaosuus PVC-alalla oli ajanjaksona
19801984. Tiettyjen yritysten osalta käytetyt markkinaosuudet ovat kuitenkin
ilmeisen virheellisiä. Sakkoja olisi alennettava vastaavassa suhteessa.
- 1187.
- Niinpä Elf Atochem toteaa, että komissio on sen maksettavaksi määrättyä sakkoa
laskiessaan katsonut sen keskimääräisen markkinaosuuden olleen ajanjaksona
19801984 13 prosenttia eli komissio on katsonut sillä olevan todellista
markkinaosuutta suuremman osuuden.
- 1188.
- ICI korostaa, että sen keskimääräinen markkinaosuus oli ajanjaksona 19801984
8,1 prosenttia ja itse asiassa pelkästään 7,4 prosenttia, jos otetaan huomioon vain
ajanjakso 19801983 eli ainoastaan ajanjakso, jolta sitä epäillään kilpailusääntöjen
rikkomisesta; komission esittämässä taulukossa sen keskimääräiseksi
markkinaosuudeksi sen sijaan katsotaan 11 prosenttia.
- 1189.
- Lopuksi Enichem huomauttaa, että komissio oli katsonut sen keskimääräiseksi
markkinaosuudeksi ajanjaksona 19801984 15 prosenttia, joka oli huomattavasti
korkeampi kuin sen todellinen keskimääräinen markkinaosuus ja jopa korkeampi
kuin sen vuoden 1984 markkinaosuus (12,3 prosenttia).
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 1190.
- Aluksi on korostettava, että päinvastoin kuin LVM ja DSM väittävät, komissiolla
on oikeus ottaa huomioon sekä niiden tavaroiden volyymi ja arvo, joista
kilpailusääntöjen rikkomisessa on kyse, että kyseisten yritysten koko ja taloudellinen
vahvuus (em. asia Boehringer v. komissio, tuomio 15.7.1970, 55 kohta ja em. asia
IAZ ym. v. komissio, tuomion 52 kohta).
- 1191.
- Tämän jälkeen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa, että komissio oli
vastauksena kysymykseen, jonka ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin oli esittänyt
tutkiessaan alkuperäisestä päätöksestä nostettuja kanteita, esittänyt istunnossa
taulukon, jossa tiivistetysti esitetään sakkojen määrän määrittämiseen liittyviä
numeerisia tietoja. Tästä taulukosta, jonka kantajat ovat esittäneet tässä
oikeudenkäynnissä, ilmenee, että sakon kokonaismäärän jakamiseksi yritysten
kesken kunkin yrityksen merkitystä PVC-markkinoilla koskeva kriteeri, joka
mainitaan Päätöksessä (53 kohta), on kvantifioitu sen perusteella, mikä yrityksen
keskimääräinen markkinaosuus Länsi-Euroopan PVC-markkinoilla oli vuosina
19801984 Fidesin mukaan. On todettava, että tosiasiassa tämä markkinaosuus
muodosti ratkaisevan tekijän, sillä tietyn markkinaosuuden omaava yritys sai
maksettavakseen vastaavan osan sakkojen kokonaismäärästä. Tähän tavoitteena
olevaan asteeseen komissio on tehnyt Päätöksessä yksilöityjä muutoksia ylös- tai
alaspäin esimerkiksi osallistumisen keston perusteella tai sillä perusteella, että
jollakin kantajalla on todettu olleen vähäisempi rooli rikkomisessa. Niinpä
yritykselle, joka on osallistunut täysimääräisesti kilpailusääntöjen rikkomiseen koko
rikkomisen keston ajan, on määrätty sakkojen kokonaismäärästä osuus, joka vastaa
noin 110:tä prosenttia sen keskimääräisestä markkinaosuudesta.
- 1192.
- Kantajien väitteitä on tarkasteltava näiden seikkojen valossa.
- 1193.
- Atochemin osalta on todettava, että Atochem on ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuimen pyynnöstä ilmoittanut, mikä sen keskimääräinen markkinaosuus
ajanjaksona 19801984 oli; se oli noin 10,5 prosenttia.
- 1194.
- ICI:n osalta on todettava, että se on esittänyt lukuja, joista ilmenee, että sen
keskimääräinen markkinaosuus ajanjaksona 19801983 eli ainoana ajanjaksona,
jona sen Päätöksessä katsottiin olleen osallisena rikkomisessa, oli 7 prosenttia.
- 1195.
- Koska komissio ei ole vakavasti kiistänyt näiden lukujen paikkansapitävyyttä, on
todettava, että katsoessaan Elf Atochemin keskimääräiseksi markkinaosuudeksi 13
prosenttia ja ICI:n keskimääräiseksi markkinaosuudeksi 11 prosenttia komissio on
arvioinut näiden kahden kantajan markkinaosuudet liian suuriksi ja määrännyt
niiden maksettavaksi tämän vuoksi liian suuren osuuden sakosta.
- 1196.
- Näin ollen Elf Atochemin ja ICI:n maksettavaksi määrättyä osuutta sakkojen
kokonaismäärästä on alennettava.
- 1197.
- Elf Atochemille määrätty sakko on määrättävä sellaiseksi osuudeksi sakkojen
kokonaismäärästä, joka vastaa kantajan keskimääräistä markkinaosuutta, ja osuutta
on korotettava sen johdosta, että kantaja on ollut osallisena kilpailusääntöjen
rikkomisessa, josta yrityksiä moititaan, koko komission yksilöimän keston ajan ja
ottaen huomioon, ettei kantajaan voida soveltaa mitään erityisiä lieventäviä
seikkoja. Sakko on tämän vuoksi korotettava 11 prosenttiin sakkojen
kokonaismäärästä eli pyöristettynä lukuna ilmoitettuna 2 600 000 euroon.
- 1198.
- ICI:lle määrätty sakko on määrättävä sellaiseksi osuudeksi sakkojen
kokonaismäärästä, joka vastaa kantajan keskimääräistä markkinaosuutta, ja osuutta
on pienennettävä sen johdosta, että kantaja otti etäisyyttä rikkomiseen, josta
yrityksiä moititaan, jo vuoden 1983 lokakuussa. Sakko on tämän vuoksi alennettava
6,6 prosenttiin sakkojen kokonaismäärästä eli pyöristettynä lukuna ilmoitettuna
1 550 000 euroon.
- 1199.
- Enichemin osalta on todettava, että se väittää keskimääräisen markkinosuutensa
olleen vuonna 1980 ja 1981 noin 2,7 prosenttia, vuonna 1982 noin 5,5 prosenttia,
vuonna 1983 noin 12,8 prosenttia ja vuonna 1984 noin 12,3 prosenttia, joten sen
keskimääräinen markkinaosuus koko tänä ajanjaksona oli vähän enemmän kuin 7
prosenttia.
- 1200.
- Ensiksi on huomattava, että kuten jo on todettu (ks. edellä 615 kohta), kantajan
esittämät luvut eivät kuitenkaan ole riittävän luotettavia.
- 1201.
- Toiseksi on todettava, että päinvastoin kuin kantaja väittää, komissio ei ole
katsonut sen keskimääräisen markkinaosuuden olleen ajanjaksona 19801984 15
prosenttia. Komission esittämässä taulukoissa on nimittäin nimenomaisesti
ilmoitettu tämän markkinaosuuden koskeneen vuotta 1984. Lisäksi kyseisellä sivulla
olevassa alaviitteessä todetaan, että tämä markkinaosuus johtuu siitä, että
Montedisonin PVC-alan toiminnot hankittiin vuoden 1983 maaliskuussa, minkä ei
ole kiistetty nostaneen olennaisesti kantajan markkinaosuutta. Jos komissio olisi
katsonut kantajan keskimääräiseksi markkinaosuudeksi 15 prosenttia koko
ajanjaksolta, kantajalle määrätyn sakon olisi oltava suurempi kuin sakot, jotka oli
määrätty Elf Atochemille ja Solvaylle, jotka olivat sekä rikkomisen keston että
rikkomisessa olleen roolinsa perusteella täysin samanlaisessa asemassa kuin kantaja
mutta joiden markkinaosuudet, sellaisina kuin komissio oli ne määrittänyt, olivat
alle 15 prosenttia; Enichemin maksettavaksi määrätty sakko on sen sijaan
olennaisesti pienempi kuin näille kahdelle yritykselle määrätty sakko.
T
- 1202.
- Kolmanneksi on todettava, että väitetiedoksiantoon liitetyissä yrityskohtaisissa
yksityiskohdissa ilmoitettu markkinaosuus, 12 prosenttia, ei ole ristiriidassa
komission esittämässä taulukossa ilmoitetun osuuden kanssa; ensiksi mainittu
nimittäin koskee koko vuotta 1983, kun taas jälkimmäinen on vain se
markkinaosuus, joka kyseisellä yrityksellä oli sen hankittua Montedisonin PVC-alan
toiminnot.
- 1203.
- Lopuksi on todettava, että kantaja on velvoitettu maksamaan sakko, joka vastaa
10,6:ta prosenttia sakkojen kokonaismäärästä. Ottaen huomioon komission
käyttämät laskutavat on näin ollen todettava, että kantajan keskimääräisen
markkinaosuuden Länsi-Euroopassa on katsottu alittavan 10 prosenttia.
- 1204.
- Koska kantaja ei ole nimenomaisesti riitauttanut tätä, sen maksettavaksi määrättyä
sakkoa ei näin ollen ole syytä alentaa.
- 1205.
- Näin ollen kantajien esittämät kanneperusteet on hylättävä, jollei edellä Elf
Atochemin ja ICI:n osalta todetusta muuta johdu (ks. edellä 11931198 kohta).
- 1206.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen on tietoinen siitä, että koska komissio
on ensin määrännyt sakkojen kokonaismäärän, jonka se tämän jälkeen on jakanut
yrityksille, tiettyjen yritysten maksettaviksi määrättyjen sakkojen suuruuden
alentamisen olisi merkittävä muiden yritysten maksettavaksi määrättyjen sakkojen
vastaavaa korotusta, jotta sakkojen kokonaismäärä säilyisi samana. Ensimmäisen
oikeusasteen tuomioistuin katsoo tämän tapauksen erityispiirteet huomioonottaen
ja perustamissopimuksen 172 artiklan perusteella sille myönnettyä täyttä
harkintavaltaa käyttäen kuitenkin, ettei tällaista korotusta ole syytä tehdä.
V Yleisten oikeusperiaatteiden loukkaaminen
- 1207.
- Kantajat vetoavat useiden yleisten oikeusperiaatteiden loukkaamiseen eli
rangaistusten individuaalisuuden periaatteen, suhteellisuusperiaatteen ja lopuksi
vielä yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaamiseen.
Rangaistusten individuaalisuuden periaatteen loukkaamista koskevat kanneperusteet
- 1208.
- Elf Atochemin, Wackerin, Hoechstin, SAV:n, Hülsin ja Enichemin mukaan
komissio on hyväksynyt kollektiivisen vastuun periaatteen, kun se väittää kunkin
tuottajan olevan vastuussa paitsi niistä yrityskohtaisista päätöksistä, joita kunkin
tuottajan on katsottu tehneen, myös koko yhteistoimintajärjestelyn toteuttamisesta.
Näin tehdessään komissio on kantajien mukaan loukannut rangaistusten
individuaalisuuden periaatetta ja periaatetta, jonka mukaan rangaistus voidaan
määrätä vain rikkomiseen syyllistyneelle henkilölle.
- 1209.
- Kuten edellä on todettu (ks. edellä 768778 kohta), kullekin kantajalle on määrätty
seuraamus vain teoista, joista sitä yrityskohtaisesti moititaan.
- 1210.
- Näin ollen nämä kanneperusteet on hylättävä.
Suhteellisuusperiaatteen loukkaamista koskevat kanneperusteet
Kantajien väitteet ja niiden perustelut
- 1211.
- Shell huomauttaa ensiksi, että Päätöksen 48 ja 53 kohdassa nimenomaisesti
mainitaan Shellin vähäinen rooli yhteistoimintajärjestelyn laitamilla, ja toiseksi, että
Shellin tapahtuneeksi väitetty osallisuus rikkomisessa kesti vain vuoden 1982tammikuusta vuoden 1983 lokakuuhun eli 21 kuukautta. Näin ollen maksettavaksi
määrätty sakko on kantajan mukaan suhteettoman suuri.
- 1212.
- Montedison väittää sakon olevan suhteettoman suuri rikkomisen keston lyhyys
huomioon ottaen.
- 1213.
- Enichem huomauttaa, että Päätöksessä maksettavaksi määrätty sakko, joka on
täysin sama kuin alkuperäisessä päätöksessä maksettavaksi määrätty sakko, on
ilmaistu ecuina. Ottaen huomioon Italian liiran arvon voimakas lasku näiden
kahden päätöksen tekemispäivien välillä, sakko, joka kantajan on maksettava, on
Italian liiroissa ilmaistuna tosiasiallisesti huomattavasti korkeampi kuin vuonna 1988
maksettavaksi määrätty sakko. Vaikka rikkomisen kesto ja vakavuus eivät
tietenkään ole muuttuneet vuoden 1988 päätökseen nähden ja vaikka tuona
ajankohtana maksettavaksi määrätyn sakon katsotaan olevan oikeassa suhteessa
rikkomiseen nähden, sakko, joka Enichemille nyt on määrätty, on kansallisessa
valuutassa ilmaistuna kuitenkin suhteettoman suuri.
- 1214.
- Kantaja lisää, että sillä ei ollut mitään syytä varautua kurssiriskiin, koska
ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen ja sittemmin yhteisöjen tuomioistuimen
tuomioissa se vapautettiin kaikista sakon maksuvelvollisuuksista. Kantaja
huomauttaa, että sen osalta ainoa viitevaluutta on sen valtion valuutta, jossa
yrityksellä on kotipaikkansa (yhdistetyt asiat 41/73, 43/73 ja 44/73, Société anonyme
Générale sucrière ym. v. komissio, tuomio 9.3.1977, Kok. 1977, s. 445, 12 ja 13
kohta ja tuomion tosiseikkoja koskeva osa, s. 455). Kantaja huomauttaa vielä, että
jos alkuperäinen sakko esimerkiksi olisi etukäteen muunnettu Italian liiroissa
maksettavaksi, olisi ollut helppoa välttyä tämän valuutan arvon laskun
vahingolliselta vaikutukselta.
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 1215.
- Asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohdan mukaan sakon suuruutta määrättäessä on
otettava huomioon rikkomisen kesto ja sen vakavuus. Sakon suhteellisuutta on siis
arvioitava kaikkien rikkomiseen liittyvien seikkojen perusteella.
- 1216.
- Tässä tapauksessa Montedison ei ole mitenkään osoittanut, että sen maksettavaksi
määrätty sakko olisi suhteettoman suuri ottaen huomioon rikkomisen vakavuus ja
sen kesto.
- 1217.
- Shellin perustelut perustuvat seikkoihin, jotka komissio on ottanut huomioon
määrätessään sakon suuruutta ja jotka ovat johtaneet sellaisen sakon
määräämiseen, joka on suhteellisesti ottaen pienempi kuin muiden yritysten
maksettavaksi määrätyt sakot (Päätöksen 53 kohta, loppu). Mikään seikka ei tue
sitä, että näin määrätty sakko olisi suhteettoman suuri.
- 1218.
- Enichemin väitteiden osalta on todettava, että Päätöksen 3 artiklassa maksettavaksi
määrätyt sakot ilmaistaan ecuina. Lisäksi Päätöksen 4 artiklassa määrätään, että
maksettaviksi määrätyt sakot on maksettava ecuina.
- 1219.
- Mistään ei ilmene, että maksettavaksi määrätty ecuissa ilmaistu sakko olisi
suhteettoman suuri rikkomisen vakavuuteen ja kestoon nähden.
- 1220.
- Lisäksi on todettava, että komissiolla on oikeus ilmoittaa sakkojen määrä ecuissa,
joka on kansalliseen valuuttaan muunnettavissa oleva valuuttayksikkö. Mahdollisuus
muuntaa ecu kansalliseksi valuutaksi erottaa tämän valuuttayksikön asetuksen N:o
17 15 artiklan 2 kohdassa alunperin mainitusta laskentayksiköstä, jonka osalta
yhteisöjen tuomioistuin on nimenomaisesti todennut, että koska kyse ei ole
maksuksi käyvästä valuutasta, laskentayksikkö väistämättä edellyttää sakon
suuruuden määräämistä kansallisessa valuutassa (em. yhdistetyt asiat Société
anonyme Générale sucrière ym. v. komissio, tuomion 15 kohta).
- 1221.
- Sitä paitsi on selvää, että Päätöksen 3 artiklassa kantajalle määrätty, ecuissa
ilmaistu sakko on täysin sama kuin vuoden 1988 päätöksen 3 artiklassa määrätty
sakko. Tosiasiassa komission päämääräänä olikin aineellisesti täysin samanlaisen
päätöksen tekeminen kuin mitä oli vuoden 1988 päätös, joka oli kumottu
olennaisen menettelymääräyksen rikkomisen vuoksi.
- 1222.
-
Juuri siitä syystä, että sakot oli jo vuoden 1988 päätöksessä ilmaistu ecuina ja että
ei ollut olemassa sellaista yhteistä valuuttaa, jossa komissio olisi voinut ilmaista
sakot, eikä kiinteitä vaihtokursseja jäsenvaltioiden valuuttojen välillä, riskiä
valuuttakurssien muutoksista ei voida välttää. Enichem olisi voinut suojautua
tällaisilta riskeiltä niin kauan kuin asia oli vireillä ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuimessa ja sittemmin yhteisöjen tuomioistuimessa muutoksenhaun
johdosta. On huomattava vielä, että juuri päivänä, jona 15.6.1994 annettu tuomio
julistettiin, komissio ilmoitti lehdistötiedotteessa aikomuksestaan tehdä uusi päätös,
joka tehtiinkin kuukautta myöhemmin.
- 1223.
- Lopuksi on todettava, ettei tapauksessa ole kiistetty sitä, että maksettavaksi
määrätty sakko, vaikka se ilmaistaisiinkin kansallisessa valuutassa, alittaa
huomattavasti asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohdassa säädetyn enimmäismäärän.
- 1224.
- Näiden seikkojen johdosta kantajien kanneperusteet on hylättävä.
Yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaamista koskevat kanneperusteet
Kantajien väitteet ja niiden perustelut
- 1225.
- Kantajat mukaan yhdenvertaisen kohtelun periaatetta on loukattu neljässä
suhteessa.
- 1226.
- Ensinnäkin LVM, Shell, DSM, ICI ja Enichem väittävät, että kutakin niistä on
syrjitty tiettyihin muihin kantajiin nähden.
- 1227.
- Toiseksi Enichem väittää, että sen maksettavaksi määrätty sakko on suurempi kuin
sakko, joka on määrätty maksettavaksi muissa päätöksissä, jotka koskevat sellaisia
aloja, joita on kohdannut PVC-alaa kohdannutta kriisiä pienempi kriisi
[perustamissopimuksen 85 artiklan soveltamisesta 6 päivänä elokuuta 1984 tehty
komission päätös 84/405/ETY (IV/30.350 Zinc Producer Group) (EYVL L 220,
s. 27)].
- 1228.
- Kolmanneksi Enichem katsoo tulleensa syrjityksi sen johdosta, että ecun ja Italian
liiran välinen vaihtokurssi muuttui vuoden 1988 päätöksen ja Päätöksen
tekemispäivien välillä. Vaikka ecuina ilmoitetut sakot ovatkin täysin samoja kuin
vuonna 1988 maksettavaksi määrätyt sakot, kansalliseen valuuttaan muunnettuna
sakot sen sijaan ovat erilaisia vuoden 1988 jälkeen tapahtuneiden valuuttakurssien
muutosten takia. Näin ollen kantajaa, jonka sakko kansalliseen valuuttaan
muunnettuna on huomattavasti noussut, syrjitään muihin Päätöksen adressaatteihin
nähden. Sitä tosiasiassa rangaistaan siitä, että se on menestyksekkäästi käyttänyt
alkuperäistä päätöstä vastaan käytettävissään olleita oikeussuojakeinoja.
- 1229.
- Neljänneksi LVM, DSM, ICI ja Enichen katsovat tulleensa syrjityiksi verrattuina
Solvayhin ja Norks Hydroon, jotka oikeudellisesti välttyvät kaikilta taloudellisilta
seuraamuksilta. On nimittäin toisaalta niin, että Solvaylle ja Norsk Hydrolle ei
Päätöksessä määrätä sakkoja. Toisaalta nämä yritykset välttyvät kaikilta vuoden
1988 päätöksessä määrätyiltä seuraamuksilta, koska tämä päätös on kumottu
kaikkien kantajien osalta yhteisöjen tuomioistuimen 15.6.1994 antaman tuomion
erga omnes -vaikutuksen johdosta. Lisäksi on niin, että vaikka vuoden 1988 päätöstä
ei olisi kumottu Solvayn ja Norsk Hydron osalta, komissio ei kuitenkaan voisi panna
sitä täytäntöön: näin on ensinnäkin siitä syystä, että perustamissopimuksen 192
artiklan mukaan kansallisen viranomaisen on tutkittava, onko vuoden 1988 päätös
oikeaperäinen, mikä on mahdotonta, koska tämä päätös on kumottu
oikeaperäisyyden puuttumisen vuoksi; toiseksi näin on siitä syystä, että
seuraamusten täytäntöönpanoon sovellettava vanhentumisaika on jo päättynyt
(asetuksen N:o 2988/74 4 artikla).
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 1230.
- Ensinnäkin on niin, että kuten jo on todettu, yrityskohtaisten sakkojen suuruuden
määrittäminen on tulosta erilaisten seikkojen huomioonottamisesta; tällaisia
seikkoja ovat erityisesti se, mikä kyseisen yrityksen merkitys markkinoilla on,
kyseisen yrityksen rikkomiseen osallisuuden kesto tai erityisesti Shellin tapauksessa
vielä se rooli, joka yrityksellä on voinut rikkomisessa olla.
- 1231.
- Kantajat eivät kuitenkaan ole mitenkään näyttäneet toteen, että komissio olisi
menetellyt täysin samanlaisissa tilanteissa eri tavalla tai erilaisissa tilanteissa samalla
tavalla. Tosiasiassa kaikki ne tapaukset, joissa kantajat väittävät tulleensa syrjityiksi
muihin kantajiin nähden, perustuvat niiden oman tilanteen vertaamiseen sellaisen
toisen tai sellaisten toisten kantajien tilanteeseen, joiden merkitys markkinoilla,
rikkomiseen osallisuuden kesto tai rooli rikkomisessa ovat erilaisia.
- 1232.
- Toiseksi on todettava, että sakkojen määrän määrittäminen perustuu useisiin
kriteereihin, joita on arvioitava tapauskohtaisesti kunkin yksittäistapauksen kaikkien
olosuhteiden perusteella. Kaiken lisäksi se, että komissio on aikaisemmin soveltanut
tietyntasoisia sakkoja tietynlaisiin rikkomuksiin ei voi merkitä sitä, etteikö se voisi
nostaa tätä sakkojen tasoa asetuksessa N:o 17 ilmoitetuissa rajoissa, jos tämä on
tarpeen yhteisön kilpailupolitiikan täytäntöönpanon varmistamiseksi. (ks. erityisesti
em. yhdistetyt asiat Musique Diffusion française ym. v. komissio, tuomion 109
kohta). Näin ollen ei ole näytetty toteen, että komissio olisi tässä tapauksessa
loukannut yhdenvertaisen kohtelun periaatetta toimimalla aiemmasta käytännöstään
poikkeavalla tavalla.
- 1233.
- Kolmanneksi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa tiettyjen kansallisen
valuuttojen keskinäisestä arvon noususta tai laskusta johtuvaksi väitetyn syrjinnän
osalta, että että eri kantajien maksettaviksi määrätyt sakot on ilmoitettu ecuina.
Koska ne on näin ilmaistu, on selvää, että kullekin kantajalle Päätöksen 3 artiklassa
maksettavaksi määrätyt sakot ovat täysin samoja kuin vuoden 1988 päätöksessä
maksettavaksi määrätyt sakot.
- 1234.
- Valuuttojen vaihtokurssien riskit liittyvät siihen, että on olemassa erilaisia kansallisia
valuuttoja, joiden pariteetti voi vaihdella koska tahansa. Enichem ei sitä paitsi väitä,
että sakkojen määrääminen kansallisissa valuutoissa voisi poistaa tällaisten
vaihtelujen vaikutukset, koska, kuten tässä tapauksessa, kyse on yrityksistä, joiden
kotipaikat sijaitsevat eri jäsenvaltioissa ja joiden sakot tällöin määrättäisiin näiden
kunkin jäsenvaltion kansallisessa valuutassa.
- 1235.
- Kuten jo on todettu, komissiolla on oikeus ilmoittaa maksettaviksi määrätyt sakot
ecuissa, jolloin yritykset sitä paitsi voivat verrata helpommin kunkin yrityksen
maksettaviksi määrättyjen sakkojen suuruutta. Lisäksi komission tavoitteena juuri
oli tehdä vuoden 1988 päätökseen verrattuna aineellisesti täysin samanlainen
päätös, jossa se ainoastaan korjaisi muotovirheen, jonka johdosta yhteisöjen
tuomioistuin oli kumonnut vuoden 1988 päätöksen. Ottaen huomioon se seikka,
että sakot ilmoitettiin jo vuoden 1988 päätöksessä ecuina, ja että valuuttojen
vaihtokursseihin väistämättäkin liittyy riskejä, kantaja olisi voinut varautua tällaisiin
riskeihin, kuten edellä todettiin (1222 kohta).
- 1236.
- Neljänneksi on todettava, että syrjintä, jonka uhriksi kantajat väittävät joutuneensa
Solvayhin ja Norsk Hydroon nähden, perustuu olettamukseen, jonka mukaan sillä,
että yhteisöjen tuomioistuin kumosi vuoden 1988 päätöksen, olisi ollut erga omnes -vaikutus. Kuitenkin riittää, kun huomataan, että kuten edellä jo on todettu (ks.edellä 167174), asia ei ole näin.
- 1237.
- Joka tapauksessa on huomattava, että silloin, kun yritys on käyttäytymisellään
rikkonut perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohtaa, se ei voi välttyä
seuraamuksilta sillä perusteella, että toiselle taloudelliselle toimijalle ei ole määrätty
sakkoa, vaikka sitä koskevaa tapausta ei ole saatettu yhteisöjen tuomioistuimen
käsiteltäväksi (em. yhdistetyt asiat Ahlströn Osakeyhtiö ym. v. komissio, tuomion
197 kohta).
- 1238.
- Näin ollen kaikki yleisten oikeusperiaatteiden loukkaamista koskevat kantajien
kanneperusteet on hylättävä.
- 1239.
- Nämä seikat huomioon ottaen kaikki perusteet, joita kantajat ovat esittäneet
tukeakseen vaatimuksiaan sakon poistamisesta tai alentamisesta, on hylättävä, ellei
seuraavassa kohdassa todetusta muuta johdu.
- 1240.
- Elf Atochemin, SAV:n ja ICI:n maksettaviksi määrättyjä sakkoja on edellä olevien
1143, 1197 ja 1198 kohdan mukaisesti alennettava siten, että Elf Atochemin sakko
alennetaan 2 600 000 euroon, SAV:n sakko 135 000 euroon ja ICI:n sakko
1 550 000 euroon.
Muut vaatimukset
- 1241.
- Edellä tarkasteltujen vaatimusten ja oikeudenkäyntikuluvaatimusten lisäksi kantajat
ovat esittäneet tiettyjä muita vaatimuksia (ks. edellä 2730 kohta).
- 1242.
- Näistä vaatimuksista tiettyjä on jo tarkasteltu, koska ne liittyvät erottamattomasti
niihin kanneperusteisiin, jotka on esitetty tukemaan vaatimuksia Päätöksen
kumoamisesta tai vaatimuksia sakon poistamisesta tai sen alentamisesta ja jotka on
hylätty (ks. edellä 268, 365371, 375377 ja 1091 kohta).
- 1243.
- Vaatimukset vuoden 1988 päätöksestä nostettuja kanteita käsiteltäessä esitettyjen
asiakirjojen liittämisestä asiakirjavihkoon on hylättävä samoista syistä kuin edellä
esitetyt vaatimukset on hylätty (39 kohta).
- 1244.
- Näin ollen on tarkasteltava toisaalta Päätöksen 2 artiklan kumoamista koskevia
vaatimuksia (I) ja toisaalta Montedisonin esittämää vaatimusta kärsityksi väitetyn
vahingon korvaamisesta (II).
I Komission Päätöksen 2 artiklan kumoamista koskevat vaatimukset
Kantajien väitteet ja niiden perustelut
- 1245.
- Vastausvaiheessa Hoehcst väitti, että Päätöksen päätösosan 2 artikla, jossa yritykset
velvoitetaan lopettamaan kilpailusääntöjen rikkominen, on sen osalta lainvastainen.
Siinä ei nimittäin oteta huomioon sitä seikkaa, että kantaja ei enää harjoittanut
toimintaa PVC-alalla Päätöksen tekemispäivänä.
- 1246.
- DSM huomauttaa, että asetuksen N:o 17 3 artiklan 1 kohdan nojalla komissio voi
velvoittaa yritykset lopettamaan rikkomisen, jonka se on todennut. Tässä
tapauksessa Päätöksen 2 artiklassa velvoitetaan muun muassa lopettamaan kaikki
PVC:n tuottajien välinen luottamuksellisten tietojen vaihtaminen; Päätöksen 1
artiklan tai sitä paitsi Päätöksen perustelujenkaan nojalla ei kuitenkaan voida
päätellä, että tapauksessa olisi todettu tällainen kilpailusääntöjen rikkominen.
Komissio on siis DSM:n osalta ylittänyt asetuksen N:o 17 edellä mainitussa
artiklassa sille myönnetyt valtuudet.
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 1247.
- Hoechstin esittämän kanneperusteen osalta on todettava, että ilman, että olisi syytä
tutkia kyseisen kanneperusteen tutkittavaksi ottamista työjärjestyksen 48 artiklan
2 kohdan kannalta, riittää, kun todetaan, että Päätöksen 2 artikla on
nimenomaisesti osoitettu yrityksille, jotka vielä toimivat PVC-alalla. Näin ollen
tämän vaatimuksen tueksi esitetty perustelu on selvästi täysin perusteeton.
- 1248.
- Asetuksen N:o 17 3 artiklan 1 kohdassa säädetään, että jos komissio toteaa, että
perustamissopimuksen 85 artiklaa rikotaan, se voi päätöksellään määrätä yritykset,
joita asia koskee, lopettamaan tällaisen rikkomisen. Kuten Päätöksen 50 kohdasta
ilmenee, Päätöksen 2 artikla on hyväksytty tämän säännöksen nojalla. Kerrattuaan
3 artiklan 1 kohdan sisällön komissio on todennut, että ei ole tiedossa, onko
kokousten pitäminen tai edes jonkinlaisen yritysten välisen hintoja ja tonnimääriä
koskevien tietojen ilmoittamisjärjestelmän toiminta tosiasiassa koskaan päättynyt.
Tämän vuoksi on jokaiseen päätökseen sisällytettävä nimenomainen vaatimus siitä,
että PVC-alalla yhä toimivien yritysten on lopetettava rikkominen ja
pidättäydyttävä jatkossa kaikesta salaisesta yhteistyöstä, jolla on samanlainen
tarkoitus tai seuraus.
- 1249.
- Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan asetuksen N:o 17 3 artiklan 1 kohdan
soveltaminen voi merkitä kieltoa jatkaa tiettyjä toimintoja tai menettelytapoja tai
ylläpitää tiettyjä tilanteita, joiden lainvastaisuus on todettu (em. yhdistetyt asiat
Istituto Chemioterapico ja Commercial Solvents v. komissio, tuomion 45 kohta ja
yhdistetyt asiat C-241/91 P ja C-242/91 P, RTP ja ITP v. komissio, tuomio 6.4.1995,
Kok. 1995, s. I-743, 90 kohta), mutta myös kieltoa jatkossa käyttäytyä samalla
tavalla (T-83/91, Tetra Pak v. komissio, tuomio 6.10.1994, Kok. 1994, s. II-755, 220
kohta).
- 1250.
- Koska asetuksen N:o 17 3 artiklan 1 kohtaa on sovellettava sen mukaan, mitä
todettu rikkominen edelleyttää, komissiolla lisäksi on oikeus täsmentää yrityksille,
joita asia koskee, kuuluvien velvoitteiden laajuutta, jotta tämä rikkominen päättyisi.
Tällaisten yrityksille asetettujen velvoitteiden on oltava asianmukaisia ja tarpeellisia
tavoitellun päämäärän saavuttamiseksi eli asiassa rikottujen sääntöjen mukaisen
laillisen oikeustilan palauttamiseksi (em. yhdistetyt asiast RTE ja ITP v. komissio,
tuomion 93 kohta).
- 1251.
- Tässä tapauksessa komissio on Päätöksen 2 artiklassa määrännyt kaikki PVC-alalla
vielä toimineet yritykset välittömästi lopettamaan Päätöksessä todetut rikkomiset.
- 1252.
- Tämän jälkeen komissio on velvoittanut yritykset pidättäytymään jatkossa kyseisellä
alalla kaikista sopimuksista tai yhdenmukaistetuista menettelytavoista, joilla voi olla
sama tai samanlainen tarkoitus tai seuraus.
- 1253.
- Tällaisten määräysten antaminen selvästikin kuuluu komissiolle asetuksen N:o 17
3 artiklan 1 kohdan nojalla kuuluvaan toimivaltaan.
- 1254.
- Näistä sopimuksista tai yhdenmukaistetuista menettelytavoista, joiden tarkoitus tai
seuraus vastaa niiden menettelytapojen tarkoitusta tai seurausta, joista yrityksiä
Päätöksessä moititaan, komissio on maininnut "kaikkien liikesalaisuuden piiriin
yleensä kuuluvien tietojen vaihdon, joiden vaihtamisella menettelyyn osallistuvat
saisivat suoraan tai välillisesti tietoja muiden tuottajien tuotannosta, toimituksista,
varastojen koosta, myyntihinnoista tai investointikustannuksista tai -suunnitelmista.
Koska komissiolla on oikeus kieltää jatkossa kaikki sopimukset tai menettelytavat,
joilla on sama tai vastaavanlainen tarkoitus kuin Päätöksessä todetulla
käyttäytymisellä, se on perustellusti sisällyttänyt kieltoon kyseiset tietojenvaihdot.
Toisaalta Päätöksessä on erityisesti yksi juuri myyntiä koskevien tietojen vaihtoa
koskeva väite; toisaalta tuottajien väliset kokoukset koskivat myyntihintoja ja
myynnin volyymeja koskevien tietojen vaihtoa, koska kokouksissa pyrittiin yhdessä
määrittämään asiassa noudatettava politiikka. Samoin on niin, että komissiolla on
oikeus kieltää myyntiä ja myyntihintoja koskevien tietojen vaihto, josta Päätöksessä
on kyse, mutta myös kaikki sellaisen muunlaisen tiedon vaihto, jonka perusteella
voitaisiin välillisesti päätyä samaan tai samanlaiseen tulokseen. Erityisesti on
niin, että yrityskohtaisten tuotantoa ja varastojen kokoa koskevien tietojen vaihdon
perusteella voitaisiin helposti päätellä kunkin yrityksen myynnit; jos komissiolle ei
myönnettäisi valtaa kieltää tällaista tietojenvaihtoa, yritykset voisivat kiertää helposti
niille määrätyn kiellon olla jatkamatta Päätöksessä todettujen kaltaisten
menettelytapojen kaltaisia menettelytapoja tai olla ryhtymättä uudelleen sellaisiin
menettelytapoihin.
- 1255.
- Kielto, joka koskee liikesalaisuuden piiriin yleensä kuuluvien tietojen kaltaisten
tietojen vaihtoa, jonka avulla yritykset voisivat seurata kaikkien hintoihin tai
markkinoiden jakamiseen liittyvien nimenomaisten tai implisiittisten sopimusten tai
kaikkien niihin liittyvien yhdenmukaistettujen menettelytapojen täytäntöönpanoa,
liittyy suoraan Päätöksessä todettuihin menettelytapoihin; Päätöksessä moititaan
yrityksiä siitä, että ne ovat yhdessä toteuttaneet myynnin volyymien
valvontajärjestelmiä ja hinta-aloitteita.
- 1256.
- Komission Päätöksen 2 artiklan jälkimmäisen virkkeen ensimmäisen osan mukaan
kaikki yleisluontoisten tietojen vaihtoa koskevat järjestelmät, joissa tuottajat ovat
osallisena PVC-alalla, on toteutettava siten, etteivät ne koske sellaisia tietoja, joiden
perusteella on mahdollista yksilöidä tiettyjen tuottajien käyttäytyminen. Komission
Päätöksessä yleisten tietojen vaihtoa koskevia järjestelmiä, joissa tuottajat ovat
osallisena, ei tuomita juuri siitä syystä, että niiden perusteella ei voida yksilöidä
tiettyjen tuottajien käyttäytymistä, koska ne koskevat ainoastaan yhtenä lukuna
ilmaistavien tietojen ilmoittamista (ks. Päätöksen 12 kohdan kolmas alakohta).
Komission Päätöksen 2 artiklan jälkimmäisellä virkkeellä siis yksinkertaisesti
pyritään välttämään se, että tuottajat voisivat kiertää niille määrätyn kiellon olla
jatkamatta Päätöksessä todetun kaltaisia menettelytapoja tai olla ryhtymättä
uudestaan sellaisiin menettelytapoihin siten, että ne korvaisivat niiden käyttämän
säännöllisesti pidettävien kokousten muodostaman järjestelmän yrityskohtaisten
tietojen vaihtojärjestelmällä, joka johtaisi samaan tulokseen. Tällä virkkeellä siis
pyritään ainoastaan täsmentämään edellisessä virkkeessä lausutun, sellaisen
sopimuksen tai yhdenmukaistetun menettelytavan käsitettä, jolla on samanlainen
tarkoitus tai seuraus.
- 1257.
- Komission Päätöksen 2 artiklan jälkimmäisen virkkeen jälkimmäinen osa on
ensimmäisen virkkeen toistoa. Sillä itse asiassa pyritään yksinkertaisesti
täsmentämään, että kieltoa yrityskohtaisten tietojen vaihdosta, jonka avulla voidaan
yksilöidä kunkin tuottajan käyttäytyminen järjestelmässä, jossa tuottajat ovat
osallisena, ei tietenkään voida kiertää vaihtamalla tietoja suoraan tuottajien kesken.
- 1258.
- Lopuksi on huomattava, että Päätöksen 2 artiklassa todetaan selvästi, että toisin
kuin tilanteessa, jossa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin tarkasteli
perustamissopimuksen 85 artiklan soveltamisesta 13 päivänä heinäkuuta 1994
tehdystä komission päätöksestä 94/601/EY (IV/C/33.833 Kartonki) (EYVL L 243,
s. 1) nostettuja kanteita, komissio ei ole sisällyttänyt Päätökseen kieltoa, joka
tietyillä ehdoilla kattaisi myös yhtenä lukuna ilmaistavien tietojen vaihdon.
- 1259.
- Kaikkien näiden seikkojen perusteella on todettava, että Päätöksen 2 artiklassa
yrityksille asetetut velvoitteet eivät ylitä sitä, mikä rikottujen sääntöjen mukaisen
lainmukaisen oikeustilan palauttamisen varmistamiseksi on asianmukaista ja
tarpeellista. Hyväksyessään Päätöksen 2 artiklan komissio ei siis ole ylittänyt sille
asetuksen N:o 17 3 artiklan 1 kohdassa myönnettyjä valtuuksia.
- 1260.
- Näin ollen Päätöksen 2 artiklan kumoamisvaatimukset on hylättävä.
II Vahingonkorvausvaatimus
- 1261.
- Montedison vaatii ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta velvoittamaan
komission maksamaan vahingonkorvausta pankkitakauksen asettamiseen liittyvistä
kuluista ja kaikista muista Päätöksestä aiheutuvista kuluista.
- 1262.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa, että kanteen perusteella ei voida
yksilöidä niitä oikeudellisia perusteita, joilla kantaja perustelee asiaa koskevaa
vaatimustaan.
- 1263.
- Tästä seuraa, että kanne ei täytä yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön 19
artiklassa ja työjärjestyksen 44 artiklan 1 kohdan c alakohdassa kanteen
tutkittavaksi ottamiselle määrättyjä vähimmäisvaatimuksia. Näin ollen tämä
vaatimus on jätettävä tutkimatta (em. asia Parker Pen v. komissio, tuomion 99 ja
100 kohta).
- 1264.
- Lisäksi on todettava, että vaikka virhe, josta komissiota moititaan, vastaisi niitä eri
väitteitä, joita kantaja on esittänyt tukeakseen kumoamisvaatimuksiaan, jotka
ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on hylännyt, on kuitenkin pakko todeta,
että vahingonkorvausvaatimus olisi joka tapauksessa perusteeton.
Loppupäätelmä
- 1265.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen suorittamasta tarkastelusta seuraa, että
Päätöksen 1 artikla on kumottava siltä osin kuin siinä todetaan SAV:n olleen
osallisena rikkomisessa, josta yrityksiä moititaan, vuoden 1981 ensimmäisen
puoliskon jälkeen. Elf Atochemin, SAV:n ja ICI:n maksettaviksi määrättyjä sakkoja
on alennettava siten, että Elf Atochemin sakko on alennettava 2 600 000 euroon,
SAV:n sakko 135 000 euroon ja ICI:n sakko 1 550 000 euroon. Muilta osin kanteet
on hylättävä.
Oikeudenkäyntikulut
- 1266.
- Työjärjestyksen 87 artiklan 2 kohdan mukaan asinaosainen, joka häviää asian,
velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Jos
hävinneitä asianosaisia on useita, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ratkaisee,
miten kulut on jaettava näiden asianosaisten kesken.
- 1267.
- Koska kaikki LVM:n, BASF:n, Shellin, DSM:n, Wackerin, Hoechstin,
Montedisonin, Hülsin ja Enichemin vaatimukset on hylätty ja koska komissio on
vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista, ne on velvoitettava korvaamaan
komission oikeudenkäyntikulut.
- 1268.
- Koska osa Elf Atochemin ja ICI:n vaatimuksista on hylätty, nämä kantajat ja
komissio on velvoitettava vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan.
- 1269.
- Koska osa SAV:n vaatimuksista on hylätty mutta huomattava osa niistä on
hyväksytty, tämä kantaja on velvoitettava vastaamaan kahdesta kolmasosasta omista
oikeudenkäyntikuluistaan, ja komissio on velvoitettava omien
oikeudenkäyntikulujensa lisäksi vastaamaan yhdestä kolmasosasta kantajan
oikeudenkäyntikuluja.
Näillä perusteilla
YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN
(laajennettu kolmas jaosto)
on antanut seuraavan tuomiolauselman:
1) Asiat T-305/94, T-306/94, T-307/94, T-313/94, T-314/94, T-315/94, T-316/94,
T-318/94, T-325/94, T-328/94, T-329/94 ja T-335/94 yhdistetään tuomion
antamista varten.
2) EY:n perustamissopimuksen 85 artiklan soveltamisesta 27 päivänä
heinäkuuta 1994 tehdyn komission päätöksen 94/599/EY (IV/31.865 PVC)
1 artikla kumotaan siltä osin kuin siinä todetaan Société artésienne de
vinylen olleen osallisena kilpailusääntöjen rikkomisessa, josta yrityksiä
moititaan, vuoden 1981 ensimmäisen vuosipuoliskon jälkeen.
3) Edellä mainitun päätöksen 3 artiklassa Elf Atochem SA:n, Société
artésienne de vinylen ja Imperial Chemical Industries plc:n maksettaviksi
määrättyjä sakkoja alennetaan siten, että Elf Atochem SA:n sakko
alennetaan 2 600 000 euroon, Société artésienne de vinylen sakko 135 000
euroon ja Imperial Chemical Industries plc:n sakko 1 550 000 euroon.
4) Muilta osin kanteet hylätään.
5) Kukin kantaja vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan ja vireille
panemassaan asiassa komission oikeudenkäyntikuluista. Kuitenkin asioissa
T-307/94 ja T-328/94 Elf Atochem SA, Imperial Chemical Industries plc ja
komissio vastaavat kukin omista oikeudenkäyntikuluistaan. Asiassa
T-318/94 Société artésienne de vinyle vastaa kahdesta kolmasosasta omia
oikeudenkäyntikulujaan ja komissio vastaa omien oikeudenkäyntikulujensa
lisäksi yhdestä kolmasosasta tämän kantajan oikeudenkäyntikuluja.
Julistettiin Luxemburgissa 20 päivänä huhtikuuta 1999.
H. Jung
V. Tiili
kirjaaja
jaoston puheenjohtaja
Sisällys
Kanteiden perustana olevat tosiseikat
II - 3
Oikeudenkäyntimenettely
II - 6
Asianosaisten vaatimukset
II - 8
Kanneperusteiden tutkittavaksi ottaminen työjärjestyksen 44 artiklan 1 kohdan, 46 artiklan
1 kohdan ja 48 artiklan 2 kohdan kannalta
II - 9
I Työjärjestyksen 44 artiklan 1 kohdan c alakohtaan perustuvat
oikeudenkäyntiväitteet
II - 9
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
II - 10
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
II - 11
II Työjärjestyksen 46 artiklan 1 kohtaan perustuva oikeudenkäyntiväite
II - 12
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
II - 12
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
II - 12
III Työjärjestyksen 48 artiklan 2 kohtaan perustuvat oikeudenkäyntiväitteet
II - 13
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
II - 13
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
II - 13
Komission Päätöksen kumoamisvaatimukset
II - 16
I Muoto- ja menettelyvirheitä koskevat perusteet
II - 16
A Sen 15.6.1994 annetun tuomion vaikutukset, jolla vuoden 1988 päätös
kumottiin
II - 16
1. Komission toimivalta tehdä uusi päätös 15.6.1994 annetun tuomion
jälkeen
II - 17
a) Perusteet, joissa väitetään, että komissio ei olisi saanut tehdä
Päätöstä
II - 17
Oikeusvoiman loukkaamista koskeva peruste
II - 17
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
II - 17
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
II - 18
Kahdenkertaisen seuraamuksen kieltoa koskevan periaatteen
loukkaamista koskeva peruste
II - 20
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
II - 20
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
II - 21
b) Ajan kulumista koskevat perusteet
II - 22
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
II - 22
Kohtuullisessa ajassa toimimista koskevan periaatteen
loukkaamista koskeva peruste
II - 22
Oikeuden väärinkäyttöä koskeva peruste
II - 24
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
II - 26
c) Kanneperusteet, jotka koskevat sitä, että komission väitetään
käyttäneen väärin harkintavaltaansa
II - 29
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
II - 29
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
II - 30
2. 15.6.1994 annetun tuomion ulottuvuus
II - 32
a) Kanneperusteet, jotka koskevat 15.6.1994 annetun tuomion
vaikutuksia erga omnes
II - 32
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
II - 32
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
II - 33
b) Kanneperusteet, jotka koskevat Päätöksen tekemistä edeltävien
hallintotoimien pätemättömyyttä
II - 35
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
II - 35
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
II - 36
3. Vuoden 1988 päätöksen kumoamisen jälkeen tehdyn Päätöksen
tekemisen yksityiskohdat
II - 39
Yhteenveto kantajien väitteistä ja niiden perusteluista
II - 39
Johdannaisessa oikeudessa säädetyt menettelyvaiheet
II - 39
Kuulemiseksi tulemista koskeva oikeus, johon kantajat vetoavat
II - 44
Komission väitteet ja niiden perustelut
II - 47
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
II - 50
B Komission Päätöstä tehtäessä ja sitä todistusvoimaiseksi saatettaessa tehdyt
virheet
II - 54
1. Komission 17.2.1993 hyväksymän työjärjestyksen lainvastaisuutta
koskevat perusteet
II - 54
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
II - 54
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
II - 55
Lainvastaisuusväitteen tutkittavaksi ottaminen
II - 56
Kysymys siitä, onko komission työjärjestyksen 16 artiklan
ensimmäinen kohta lainvastainen oikeusvarmuusvaatimuksen
noudattamatta jättämisen vuoksi
II - 58
2. Kollegisen päätöksenteon periaatteen loukkaamista ja komission
työjärjestyksen rikkomista koskevat kanneperusteet
II - 60
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
II - 60
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
II - 60
3. Komission jäsenistä koostuvan kollegion tarkasteltavaksi saatetun
asiakirjavihkon koostumusta koskeva kanneperuste
II - 61
4. Sen periaatteen, jonka mukaan asiasta neuvotelleen elimen ja siitä
päättäneen elimen on oltava sama elin, ja välittömyysperiaatteen
loukkaamista koskevat kanneperusteet
II - 61
Asianosaisten väitteet ja niiden perusteet
II - 61
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
II - 62
C Virheet, joita hallinnollisessa menettelyssä väitetään tehdyn
II - 63
1. Väitetiedoksiantoja koskeviin virheisiin liittyvä kanneperuste
II - 63
a) Väitetiedoksiantoon liittyviä menettelyvirheitä koskeva
kanneperuste
II - 63
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
II - 63
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
II - 64
b) Neuvoston asetuksen N:o 1 3 artiklan rikkomista koskeva
kanneperuste
II - 64
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
II - 64
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiata
II - 65
c) Kanneperuste, joka koskee sitä, ettei kantajilla ole ollut riittävästi
aikaa valmistella väitetiedoksiantoon annettavaa vastausta
II - 65
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
II - 65
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
II - 66
2. Kuulemisessa tapahtuneita virheitä koskevat kanneperusteet
II - 67
a) Kanneperuste, joka koskee kuulemiseen valmistautumiselle varatun
ajan riittämättömyyttä
II - 67
b) Asetuksen N:o 1 3 artiklan rikkomista koskeva kanneperuste
II - 67
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
II - 67
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
II - 67
c) Kuulemisestilaisuudesta laaditun pöytäkirjan puutteellisuutta
koskeva kanneperuste
II - 68
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
II - 68
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
II - 68
d) Kanneperuste, joka koskee sitä, että kuulemismenettelyistä vastaava
neuvonantaja ei ole antanut lausuntoaan
II - 69
Kantajien väitteet ja niiden perustelut
II - 69
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
II - 70
D Perustamissopimuksen 190 artiklan rikkominen
II - 70
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
II - 70
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
II - 72
II Aineelliset kanneperusteet
II - 73
A Todisteet
II - 73
1. Todisteiden käyttäminen kantajia vastaan
II - 73
a) Kotirauhan loukkaamattomuuden periaatteen loukkaamista
koskeva kanneperuste
II - 74
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
II - 74
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
II - 75
i) Kanneperusteen tutkittavaksi ottaminen
II - 75
ii) Kanneperusteen paikkansapitävyys
II - 77
Kanneperusteen ensimmäinen osa, joka koskee tarkastustoimien
pätevyyttä
II - 77
Kanneperusteen toinen osa, joka koskee tarkastustoimien
suorittamista
II - 78
b) Kanneperuste, joka koskee vaikenemisoikeuden loukkaamista ja
sen oikeuden loukkaamista, jonka mukaan henkilöllä on oikeus
olla myötävaikuttamatta oman syyllisyytensä toteamiseen
II - 78
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
II - 78
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
II - 80
Kanneperusteen tutkittavaksi ottaminen
II - 80
Kanneperusteen paikkansapitävyys
II - 80
c) Asetuksen N:o 17 20 artiklan 1 kohdan rikkomista koskeva
kanneperuste
II - 83
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
II - 83
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
II - 84
Tosiseikat
II - 84
Kanneperusteen paikkansapitävyys
II - 85
d) Kanneperuste, joka koskee sitä, ettei todisteena voida käyttää sitä,
että kieltäydytään vastaamasta tietojensaantipyyntöihin tai
esittämästä asiakirjoja
II - 86
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
II - 86
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
II - 86
Kilpailusääntöjen rikkomista koskevat todisteet
II - 86
Todisteet osallisuudesta kilpailusääntöjen rikkomiseen
II - 87
e) Asiakirjojen tiedoksiantamatta jättämistä koskeva kanneperuste
II - 87
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
II - 87
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
II - 88
f) Asiakirjojen viivästynyttä tiedoksiantoa koskeva kanneperuste
II - 89
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
II - 89
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
II - 89
2. Asian selvittäminen
II - 90
a) Komission käyttämien tietynlaisten todisteiden näyttöarvon
puuttumista koskeva kanneperuste
II - 90
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
II - 90
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
II - 91
b) Asian selvittämistä koskevien sääntöjen noudattamatta jättämistä
koskeva kanneperuste
II - 91
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
II - 91
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
II - 94
B Perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdan rikkomisen kiistäminen
II - 94
1. Tosiseikat
II - 95
Päätöksen sisältö tiivistetysti
II - 95
Kantajien väitteet ja niiden perustelut
II - 96
Yhteistoimintajärjestelyn alkuperä
II - 96
Tuottajien kokoukset
II - 97
Kiintiö- ja korvausjärjestelmä
II - 98
Myynnin valvonta kansallisilla markkinoilla
II - 100
Hinta-aloitteet
II - 101
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
II - 101
Kiintiöjärjestelmästä
II - 102
Kansallisilla markkinoilla toteutuvien myyntien valvonta
II - 109
Tavoitehinnat ja hinta-aloitteet
II - 113
Yritysten välisen yhteistoimintajärjestelyn alkuperä
II - 119
Tuottajien väliset kokoukset
II - 122
2. Oikeudelliset seikat
II - 124
a) Luonnehtiminen sopimukseksi ja/tai yhdenmukaistetuksi
menettelytavaksi
II - 125
Kantajien väitteet ja niiden perustelut
II - 125
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
II - 125
b) Teon luonnehtiminen tässä tapauksessa sopimukseksi ja/tai
yhdenmukaistetuksi menettelytavaksi
II - 126
Kantajien väitteet ja niiden perustelut
II - 126
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
II - 129
c) Tarkoituksen tai vaikutuksen luonnehtiminen kilpailua
rajoittavaksi
II - 132
Kantajien väitteet ja niiden perustelut
II - 132
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
II - 133
d) Sen määrittäminen, onko menettelytavoilla vaikutusta jäsenvaltioiden
väliseen kauppaan
II - 135
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
II - 135
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
II - 136
e) Muut oikeudellisia seikkoja koskevat kanneperusteet
II - 136
Harkintavallan väärinkäyttöä koskeva kanneperuste
II - 136
Päätöksen päätösosan ja perustelujen yhtäpitävyyden puuttumista
koskeva kanneperuste
II - 137
C Kantajien osallistuminen kilpailusääntöjen todettuun rikkomiseen
II - 137
1. Kollektiivinen vastuu, joka kantajilla väitetään olevan
II - 137
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
II - 137
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
II - 138
2. Kantajien yrityskohtainen osallisuus kilpailusääntöjen rikkomisessa
II - 140
a) DSM
II - 140
Kantajien väitteet ja niiden perustelut
II - 140
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
II - 141
b) Atochem
II - 142
Kantajan väitteet ja niiden perustelut
II - 142
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
II - 142
C) BASF
II - 144
Kantajan väitteet ja niiden perustelut
II - 144
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
II - 145
d) Shell
II - 146
Kantajan väitteet ja niiden perustelut
II - 146
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
II - 148
e) LVM
II - 152
Kantajan väitteet ja niiden perustelut
II - 152
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
II - 152
f) Wacker
II - 153
Kantajan väitteet ja niiden perustelut
II - 153
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
II - 153
g) Hoechst
II - 154
Kantajan väitteet ja niiden perustelut
II - 154
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
II - 155
h) SAV
II - 155
Kantajan väitteet ja niiden perustelut
II - 155
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
II - 156
i) Montedison
II - 158
Kantajan väitteet ja niiden perustelut
II - 158
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
II - 159
j) Hüls
II - 161
Kantajan väitteet ja niiden perustelut
II - 161
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
II - 162
k) Enichem
II - 163
Kantajan väitteet ja niiden perustelut
II - 163
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
II - 164
D Vastuu rikkomisesta ja niiden yritysten yksilöiminen, joille Päätös
osoitetaan
II - 166
1. Vastuu rikkomisesta
II - 166
Kantajien väitteet ja niiden perustelut
II - 166
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
II - 169
2. Niiden yritysten yksilöiminen, joille Päätös osoitetaan
II - 171
Kantajien väitteet ja niiden perustelut
II - 171
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
II - 173
III Kanneperusteet, jotka koskevat oikeutta tutustua asiakirjavihkoon
II - 175
A Ehdot, joilla komissio on antanut oikeuden tutustua asiakirjavihkoonsa
hallinnollisessa menettelyssä
II - 175
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
II - 175
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
II - 177
B Prosessinjohtotoimen osalta esitetyt huomautukset
II - 181
Kantajien väitteet ja niiden perustelut
II - 181
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
II - 181
Sakot
II - 190
I Ajan kulumista ja vanhentumista koskevat perusteet
II - 190
Kantajien väitteet ja niiden perustelut
II - 191
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
II - 192
II Asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohdan rikkomista koskevat perusteet
II - 195
Rikkomisen tahallisuus
II - 195
Rikkomisen kesto
II - 196
Kantajien väitteet ja niiden perustelut
II - 196
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
II - 197
Huomioon otettava liikevaihto
II - 200
Kantajien väitteet ja niiden perustelut
II - 200
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
II - 201
Tiettyjen lieventävien seikkojen sivuuttaminen
II - 201
Kantajien väitteet ja niiden perustelut
II - 201
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
II - 202
Perusteluvelvollisuuden rikkomista koskevat kanneperusteet
II - 204
Kantajien väitteet ja niiden perustelut
II - 204
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
II - 205
IV Oikeudelliset virheet ja ilmeiset arviointivirheet
II - 207
Kantajien väitteet ja niiden perustelut
II - 207
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
II - 208
V Yleisten oikeusperiaatteiden loukkaaminen
II - 211
Rangaistusten individuaalisuuden periaatteen loukkaamista koskevat
kanneperusteet
II - 211
Suhteellisuusperiaatteen loukkaamista koskevat kanneperusteet
II - 211
Kantajien väitteet ja niiden perustelut
II - 211
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
II - 212
Yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaamista koskevat kanneperusteet
II - 213
Kantajien väitteet ja niiden perustelut
II - 213
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
II - 214
Muut vaatimukset
II - 216