Tiedonanto virallisessa lehdessä

 

IMI plc:n, IMI Kynoch Ltd:n ja Yorkshire Copper Tuben 19.1.2005 Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan nostama kanne

(Asia T-18/05)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

IMI plc, kotipaikka Birmingham (Yhdistynyt kuningaskunta), IMI Kynoch Ltd., kotipaikka Birmingham (Yhdistynyt kuningaskunta) ja Yorkshire Copper Tube, kotipaikka Liverpool (Yhdistynyt kunigaskunta), ovat nostaneet 19.1.2005 Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kanteen Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan. Kantajien edustajina ovat asianajajat M. Struys ja D. Arts.

Kantajat vaativat, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

kumoaa asiassa COMP/E-1/38.069 - kupariset vesijohtoputket 3.9.2004 tehdyn ja 20.10.2004 kirjallisessa menettelyssä muutetun komission päätöksen 1 artiklan siltä osin kuin se koskee kyseisen päätöksen 1 artiklan h, i ja j kohdassa lueteltuja yhtiöitä ja kumoaa kyseisen päätöksen 2 artiklan f kohdan;

toissijaisesti alentaa kantajille määrättyjen sakkojen määrää;

velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Riidanalaisessa päätöksessä komissio toteaa, että useat kuparisten vesijohtoputkien alalla toimivat yhtiöt ovat rikkoneet EY 81 artiklan 1 kohtaa ja ETA-sopimuksen 53 artiklan 1 kohtaa. Kilpailusääntöjä on komission mukaan rikottu kolmella erillisellä tavalla: niin sanottujen SANCO-tuottajien välisillä järjestelyillä, niin sanottujen WICU- ja Cuprotherm-tuottajien välisillä järjestelyillä ja järjestelyillä kuparisten vesijohtoputkien tuottajien laajemmassa ryhmässä. Riidanalaisen päätöksen mukaan kantajat eivät olleet tietoisia SANCO-järjestelyistä eivätkä WICU- ja Cuprotherm-järjestelyistä tai eivät voineet niitä kohtuudella ennakoida.

Kanteensa tueksi kantajat vetoavat syrjintäkiellon periaatteen loukkaamiseen. Kantajien mukaan tapa, jolla komissio suoritti tarkastuksensa, suosi joitakin yrityksiä. Kantajat toteavat saaneensa tietojensaantipyynnön viimeisinä yhtiöinä ja siksi myös hakeneensa viimeisinä sakkojen alentamista tai niiden määräämättä jättämistä, minkä takia sakkoa alennettiin tällä perusteella vain 10 prosenttia.

Kantajat väittävät lisäksi komission katsoneen virheellisesti, että SANCO-järjestelyt eivät olleet merkittävästi tiiviimpiä kuin laajemman ryhmän järjestelyt. Kantajat väittävät myös, että se, ettei sakkojen määräämisessä tehty eroa SANCO-järjestelyihin osallistuneiden yhtiöiden ja laajempaan tuottajien ryhmään osallistuneiden yhtiöiden välillä, loukkaa syrjintäkiellon periaatetta ja periaatetta, jonka mukaan vastuu kilpailuoikeuden rikkomisesta on luonteeltaan henkilökohtaista.

Kantajat riitauttavat myös päätöksen määrätä sama sakko sekä kantajille että niille tuottajille, jotka osallistuivat sekä laajempiin järjestelyihin että WICU- ja Cuprotherm-järjestelyihin. Kantajat väittävät, että tällainen päätös loukkaa syrjintäkiellon periaatetta ja periaatetta, jonka mukaan vastuu kilpailuoikeuden rikkomisesta on luonteeltaan henkilökohtaista ja että päätöstä ei ole tältä osin perusteltu riittävästi.

Kantajat väittävät edelleen, että komissio rikkoi syrjintäkiellon periaatetta ja teki ilmeisen virheen katsoessaan, että kantajat olivat osallistuneet järjestelyihin keskeytyksettä, vaikka tiettyjen muiden yhtiöiden osalta ei voitu osoittaa kilpailusääntöjen rikkomisen olleen jatkuvaa. Kantajat väittävät tilanteensa olevan täysin samanlainen kuin kyseisten muiden yhtiöiden tilanne. Kantajat vetoavat tämän osalta myös puolustautumisoikeuksiensa loukkaamiseen siinä mielessä, että komissio perusti päätöksensä seikkoihin, joita ei ollut otettu väitetiedoksiannossa huomioon.

Lopuksi kantajat väittävät, että sakkojen määrittämisessä loukattiin suhteellisuusperiaatetta.

____________