Tiedonanto virallisessa lehdessä

 

Halcor Metal Works S.A:n 21.1.2005 Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan nostama kanne

(Asia T-21/05)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Halcor Metal Works S.A., kotipaikka Ateena (Kreikka), on nostanut 21.1.2005 Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kanteen Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan. Kantajan edustajina ovat barrister I. S. Forrester sekä asianajajat A. P. Schulz ja A. Komninos.

Kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

-    kumoaa riidanalaisen päätöksen 1 artiklan f kohdan ja 2 artiklan d kohdan siltä osin kuin sakko määrätään Halcorille

-    toissijaisesti määrää sellaisen alemman sakon, jonka se mahdollisesti katsoo asianmukaiseksi, kun se käyttää EY 229 artiklaan perustuvaa täyttä harkintavaltaansa

-    velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja riitauttaa sakon, joka sille määrättiin EY 81 artiklan 1 kohdan soveltamisesta 3.9.2004 asiassa Comp/E-1/38-069 tehdyllä komission päätöksellä, jonka mukaan kuparisten vesijohtoputkien alalla on rikottu kilpailusääntöjä kolmella erillisellä tavalla.

Kanteensa tueksi kantaja väittää ensinnäkin, ettei se ansainnut menettelystään sakkoa. Kantajan mukaan sen menettelyyn ei sisältynyt toimia, joista olisi ollut perusteltua määrätä EY 81 artiklan mukainen sakko, koska riidanalaisen päätöksen muut adressaatit harjoittivat sitä kohtaan painostusta ja koska se vienti- ja kasvukeskeisenä yrityksenä osallistui kartelliin vastahakoisesti ja passiivisesti.

Kantaja väittää myös, että sille määrätyn sakon lähtökohta oli ilmiselvästi virheellinen ja loukkaa yhdenvertaisen kohtelun periaatetta. Kantaja toteaa, että kun kyseisessä päätöksessä väitetään sen muiden adressaattien syyllistyneen kolmeen erilliseen kilpailusääntöjen rikkomiseen, kantajaa syytetään ainoastaan yhdestä rikkomisesta, ja kuitenkin sakon perusmäärä laskettiin samalla tavalla kaikkien adressaattien osalta. Kantaja väittää myös, ettei se vahvistanut järjestelyjä ja että rikkomisen maantieteellinen ulottuvuus kattaa päätöksessä virheellisesti Kreikan.

Kantaja väittää edelleen, että rikkomisen keston perusteella määrätty sakonkorotus merkitsee ilmeistä arviointivirhettä ja oikeudellista virhettä.

Lopuksi kantaja väittää, että sille määrätty sakko on suhteeton, kun sitä verrataan kyseisen päätöksen muille adressaateille määrättyihin sakkoihin ja kun otetaan huomioon kantajan erityiset olosuhteet. Kantaja viittaa tämän osalta siihen, että se vapaaehtoisesti lakkasi osallistumasta kokouksiin vuonna 1999 eli kaksi vuotta ennen kuin komissio kuuli kartelliväitteistä, kokouksiin osallistumisensa lyhytaikaisuuteen, passiiviseen läsnäoloonsa kokouksissa sekä siihen, että se toimitti komissiolle ne täydelliset asiakirjat, joihin väitetiedoksianto ja päätös perustuivat.

____________