YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (viides jaosto)
18 päivänä kesäkuuta 1998 (1)
Palvelujen tarjoamisen vapaus Meriliikenne Yksinoikeutetut yritykset
Alusten satamiinpääsyn järjestäminen Kilpailusääntöjen noudattaminen
Maksutaksan vahvistaminen
Asiassa C-266/96,
jonka Tribunale di Genova (Italia) on saattanut EY:n perustamissopimuksen
177 artiklan nojalla yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi saadakseen tässä
kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevassa asiassa
Corsica Ferries France SA
vastaan
Gruppo Antichi Ormeggiatori del porto di Genova Coop. arl,
Gruppo Ormeggiatori del Golfo di La Spezia Coop. arl,
Ministero dei Trasporti e della Navigazione,
ennakkoratkaisun EY:n perustamissopimuksen 3, 5, 30, 59, 85 ja 86 artiklan sekä
90 artiklan 1 kohdan samoin kuin palvelujen tarjoamisen vapauden periaatteen
soveltamisesta jäsenvaltioiden väliseen meriliikenteeseen sekä jäsenvaltioiden ja
kolmansien maiden väliseen meriliikenteeseen 22 päivänä joulukuuta 1986 annetun
neuvoston asetuksen (ETY) N:o 4055/86 (EYVL L 378, s. 1) tulkinnasta,
YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN (viides jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja C. Gulmann sekä tuomarit
M. Wathelet (esittelevä tuomari), J. C. Moitinho de Almeida, J.-P. Puissochet ja
L. Sevón,
julkisasiamies: N. Fennelly,
kirjaaja: johtava hallintovirkamies D. Louterman-Hubeau,
ottaen huomioon kirjalliset huomautukset, jotka sille ovat esittäneet
Corsica Ferries France SA, edustajinaan asianajajat G. Conte ja
G. Giacomini, Genova,
Gruppo Antichi Ormeggiatori del porto di Genova Coop. arl, edustajinaan
asianajajat A. Tizzano, Napoli, ja F. Munari, Genova,
Gruppo Ormeggiatori del Golfo di La Spezia Coop. arl, edustajinaan
asianajajat S. M. Carbone ja G. Sorda, Genova, sekä G. M. Roberti, Napoli,
Italian hallitus, asiamiehenään ulkoasiainministeriön diplomaattisten riita-asioiden osaston osastopäällikkö professori U. Leanza, avustajanaan
valtionasiamies P. G. Ferri,
Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehinään oikeudellinen
pääneuvonantaja G. Marenco ja oikeudellisen yksikön virkamies
L. Pignataro,
ottaen huomioon suullista käsittelyä varten laaditun kertomuksen,
kuultuaan Corsica Ferries France SA:n, edustajinaan G. Conte ja G. Giacomini,
Gruppo Antichi Ormeggiatori del porto di Genova Coop. arl:n, edustajanaan
F. Munari, Gruppo Ormeggiatori del Golfo di La Spezia Coop. arl:n, edustajinaan
S. M. Carbone, G. Sorda ja G. M. Roberti, Italian hallituksen, asiamiehenään
valtionasiamies G. Aiello, ja komission, asiamiehenään L. Pignataro, 6.11.1997
pidetyssä istunnossa esittämät suulliset huomautukset,
kuultuaan julkisasiamiehen 22.1.1998 pidetyssä istunnossa esittämän
ratkaisuehdotuksen,
on antanut seuraavan
tuomion
- 1.
- Tribunale di Genova on esittänyt 5.7.1996 tekemällään päätöksellä, joka on
saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 2.8.1996, EY:n perustamissopimuksen
177 artiklan nojalla useita ennakkoratkaisukysymyksiä EY:n perustamissopimuksen
3, 5, 30, 59, 85 ja 86 artiklan sekä 90 artiklan 1 kohdan samoin kuin palvelujen
tarjoamisen vapauden periaatteen soveltamisesta jäsenvaltioiden väliseen
meriliikenteeseen sekä jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden väliseen
meriliikenteeseen 22 päivänä joulukuuta 1986 annetun neuvoston asetuksen (ETY)
N:o 4055/86 (EYVL L 378, s. 1) tulkinnasta.
- 2.
- Nämä kysymykset on esitetty riita-asiassa, jossa asianosaisina ovat toisaalta Corsica
Ferries France SA (jäljempänä Corsica Ferries) ja toisaalta Gruppo Antichi
Ormeggiatori del porto di Genova Coop. arl (Genovan sataman
kiinnittymispalveluita tarjoavien yhteisö, jäljempänä Genovan
kiinnittymispalveluyhteisö), Gruppo Ormeggiatori del Golfo di La Spezia Coop. arl
(La Spezian sataman kiinnittymispalveluita tarjoavien yhteisö, jäljempänä
La Spezian kiinnittymispalveluyhteisö) sekä Ministero dei Trasporti e della
Navigazione (Italian liikenne- ja merenkulkuministeriö).
- 3.
- Corsica Ferries on Ranskan oikeuden mukaan perustettu yhtiö, joka huolehtii
1.1.1994 lähtien meriliikennettä harjoittavana yrityksenä säännöllisestä
linjaliikenteestä autolautoilla Korsikan ja tiettyjen Italian satamien välillä, joihin
kuuluvat Genova ja La Spezia. Yhtiö käyttää tähän tarkoitukseen Panaman lipun
alla purjehtivia aluksia, jotka Jerseyyn sijoittautunut Tourship Ltd on
aikarahdannut. Sekä Corsica Ferries että Tourship Ltd ovat Tourship SA:n
omistuksessa; tämä Luxemburgin oikeuden mukaan perustettu yhtiö on
sijoittautunut Luxemburgiin. Vuosina 19941996 Corsica Ferries maksoi Genovan
ja La Spezian kiinnittymispalveluyhteisöille tiettyjä summia vastikkeena
kiinnittymispalveluista (alusten satamiin ja satamista pääsyn avustamisesta), joita
näissä satamissa tarjottiin niissä käyville, Corsica Ferriesin käytössä oleville aluksille.
- 4.
- Corsica Ferries liitti aina maksusuorituksiinsa nimenomaisen varauman, jossa se
ilmoitti velvollisuuden turvautua näiden yhteisöjen palveluihin muodostavan esteen
tavaroiden vapaalle liikkuvuudelle ja palvelujen tarjoamisen vapaudelle sekä siltä
vaadittujen summien perustuvan sellaisen maksutaksan soveltamiseen, jolla ei ollut
yhteyttä todellisuudessa tarjottuihin palveluihin ja joka oli vahvistettu yhteisön
oikeuden kilpailusääntöjen vastaisesti.
- 5.
- Corsica Ferries on tehnyt 2.7.1996 Tribunal di Genovalle Italian Codice di procedura
civilen (laki oikeudenkäyntimenettelystä riita-asioissa) 633 §:n perusteella
hakemuksen, jolla se vaatii 669 838 425 Italian liiran (ITL) suuruisen
maksamismääräyksen antamista Genovan kiinnittymispalveluyhteisölle,
188 472 802 ITL:n suuruisen maksamismääräyksen antamista La Spezian
kiinnittymispalveluyhteisölle sekä yhteisvastuullisesti edellä mainittujen tahojen
kanssa 858 311 227 ITL:n suuruisen maksamismääräyksen antamista Italian
liikenne- ja merenkulkuministeriölle; näihin kaikkiin summiin on lisättävä niiden
pääomamäärälle laskettavat korot. Corsica Ferriesin mukaan tällaisten
maksamismääräysten antaminen on perusteltua yhtiön maksusuoritusten
aiheettomuuden johdosta. Yhtiö on esittänyt erityisesti näiltä osin kahdenlaisia
perusteita vaatimuksilleen.
- 6.
- Ensiksikin pääasiassa kysymyksessä olevissa satamissa sovellettavilla
kiinnittymispalvelujen maksutaksoilla ei yhtiön mukaan ole mitään yhteyttä aluksille
todellisuudessa tarjottujen kiinnittymispalvelujen kustannuksiin ja lisäksi nämä
maksutaksat vaihtelevat satamasta toiseen; näistä syistä ne ovat yhtä aikaa sekä
meriliikenteen alalla asetuksella N:o 4055/86 turvatun palvelujen tarjoamisen
vapauden että perustamissopimuksen 30 artiklassa taatun tavaroiden vapaan
liikkuvuuden esteenä.
- 7.
- Toiseksi näitä maksuja määrättäessä on yhtiön mielestä rikottu
perustamissopimuksen kilpailusääntöjä. Yhtiö katsoo tämän tapahtuneen paitsi
siten, että maksutaksat on hyväksytty yritysten yhteenliittymien välisten,
perustamissopimuksen 85 artiklassa kiellettyjen sopimusten tuloksena, myös siten,
että Genovan ja La Spezian kiinnittymispalveluyhteisöt käyttävät
perustamissopimuksen 86 artiklan vastaisesti väärin määräävää markkina-asemaansa yhteismarkkinoiden merkittävällä osalla noudattaessaan
epäoikeudenmukaisia maksutaksoja, estäessään merenkulkuyrityksiä turvautumasta
omaan ammattitaitoiseen henkilöstöönsä kiinnittymispalveluista huolehdittaessa ja
vahvistaessaan samanlaisten palvelujen tarjoamisesta samanlaisille aluksille eri
satamissa erilaiset maksutaksat.
- 8.
- Sen vaatimuksensa tueksi, että Italian tasavalta on velvoitettava yhteisvastuullisesti
suorittamaan Corsica Ferriesille sen velkomat summat, tämä yhtiö nojautuu tälle
jäsenvaltiolle sen johdosta kuuluvaan korvausvastuuseen, että jäsenvaltio ei ole
ryhtynyt toimenpiteisiin saadakseen ne yhteisön oikeuden rikkomiset päättymään,
joiden yhtiö katsoo kohdistuvan itseensä.
- 9.
- Pääasiaan sovellettavasta kansallisesta lainsäädännöstä ilmenee, että
kiinnittymispalveluita säännellään Codice della navigazionessa (merenkulkulaki,
jäljempänä laki), Regolamento per la navigazione marittimassa (merenkulkuasetus,
jäljempänä asetus) ja jokaisen sataman osalta paikallisen toimivaltaisen
merenkulkuviranomaisen antamissa määräyksissä.
- 10.
- Lain 62 ja 63 §:n nojalla satamapäällikkö johtaa ja valvoo alusten saapumista
satamaan, liikkumista siellä ja sieltä lähtöä sekä niiden ankkurointia ja
kiinnittymistä satamaan, määrää alusten ohjaamisesta satamaan pääsyä ja sieltä
lähtöä varten sekä tarvittaessa käskee välittömästi toteuttamaan aluksen
kustannuksella sille määrätyt ohjausliikkeet tai lopuksi äärimmäisen kiireellisissä
tapauksissa katkaisemaan aluksen kiinnitysköydet.
- 11.
- Lain 116 §:n mukaan kiinnittymispalvelujen tarjoajat kuuluvat satamapalveluihin
määrättyyn henkilöstöön. Sitä koskevat erityisesti asetuksen VI jakson (208214 §:n)
säännökset. Asetuksen 209 §:ssä myönnetään satamapäällikölle toimivalta säännellä
kiinnittymispalvelujen tarjoamista niiden tarjonnan säännöllisyyden takaamiseksi
sataman tarpeiden mukaisesti; satamapäällikkö voi muun muassa muodostaa
kiinnittymispalvelujen tarjoajista yhteisön silloin, kun asianomaisessa satamassa
tämä on tarpeen. Lopuksi asetuksen 212 §:ssä säädetään, että merenkulkualueen
päällikkö vahvistaa kussakin satamassa kiinnittymispalveluista perittävien maksujen
taksan.
- 12.
- Genovan satamassa sovellettava erityissääntely koostuu Consorzio autonomo del
porto di Genovan (Genovan sataman itsehallintoyhteisön) johtajan 1.6.1953
antamasta määräyksestä nro 759, jolla on perustettu Genovan
kiinnittymispalveluyhteisö, sekä 1.3.1972 annetusta merenkulkupalveluita ja
satamapoliisia koskevasta määräyksestä, jonka 13 §:ssä määrätään seuraavaa:
alusten ohjaamisessa satamaan pääsyä ja lähtöä satamasta varten voidaan
turvautua niiden yritysten palveluihin, joiden tehtäväksi on osoitettu
satamaanpääsypalveluiden tarjoaminen
Mikäli jokin alus ei kuitenkaan turvaudu niiden yritysten palveluihin, joiden
tehtäväksi on osoitettu satamaanpääsypalveluiden tarjoaminen, yksinomaan
aluksessa olevan miehistön on toteutettava nämä ohjausliikkeet.
- 13.
- Kansallisen tuomioistuimen mukaan tämän määräyksen toinen momentti tekee itse
asiassa pakolliseksi turvautumisen Genovan kiinnittymispalveluyhteisön palveluihin.
- 14.
- La Spezian satamassa sovellettava erityissääntely sisältyy La Spezian
merenkulkualueen päällikön 16.7.1968 antamaan määräykseen nro 20. Tämän
määräyksen 1 §:llä perustetaan yhteisö, jonka tehtäväksi on osoitettu
kiinnittymispalvelujen tarjoaminen. Määräyksen 2 §:n mukaan tämä yhteisö
tarjoaa aluksille satamaanpääsy- ja satamastalähtöpalvelut sataman turvallisuuden
takaamista varten. Kyseisten palveluiden käyttö on pakollista aluksille, joiden
bruttovetoisuus on suurempi kuin 500 bruttorekisteritonnia. Vetoisuudeltaan
pienemmät alukset voivat toteuttaa kyseiset ohjausliikkeet niiden oman miehistön
voimin edellyttäen, että tämä ei haittaa liikennettä eikä vaaranna sataman tai
miehistön turvallisuutta. On ehdottomasti kiellettyä turvautua
kiinnittymispalveluiden järjestämisessä kehenkään sellaiseen henkilöön, joka ei
kuulu yllä mainittuun yhteisöön.
- 15.
- Kiinnittymispalveluista perittävistä maksuista vahvistettujen taksojen osalta asian
kuvaus ennakkoratkaisupyynnön esittämistä koskevassa päätöksessä poikkeaa
Genovan ja La Spezian kiinnittymispalveluyhteisöjen, Italian hallituksen ja
komission esiintuomasta, koska päätös on tehty summaarisessa menettelyssä
vastapuolia kuulematta, minkä vuoksi siinä selostetaan yksinomaan Corsica
Ferriesin esittämiä tosiseikkoja ja oikeudellisia näkökohtia. Yhteisöjen
tuomioistuimen Corsica Ferriesille tästä aiheesta esittämästä kirjallisesta
kysymyksestä huolimatta joitakin näkökohtia ei ole saatu selvitetyiksi asianosaisten
ollessa edelleen joiltakin osin eri käsityksessä asian tosiasiaperustasta.
- 16.
- Ennakkoratkaisupyynnön esittämisestä tehdyn päätöksen mukaan missään
säännöksessä ei määritetä niitä perusteita, joita noudattaen kunkin sataman
päällikön on vahvistettava kiinnittymispalveluista perittävien maksujen taksat. Nämä
taksat on toisinaan vahvistettu sen jälkeen, kun alan yritykset ovat sopineet niistä
keskenään, ja saatettu sitten täytäntöönpanokelpoisiksi hallintopäätöksin.
- 17.
- Genovan ja La Spezian kiinnittymispalveluyhteisöjen, Italian hallituksen ja
komission mukaan on sitä vastoin otettava huomioon 5.5.1989 annettu laki
nro 160/89 (GURI nro 139, 16.7.1989), jonka 9 §:n 7 momentissa säädetään, että
kauppalaivastoministeri antaa, alan kansallisella tasolla edustavimpia
ammattijärjestöjä, muita työmarkkinaosapuolia ja asianomaisia yhteisöjä kuultuaan,
säännökset satamatoiminnoista ja -palveluista perittävien maksujen kansallisesta
yhdenmukaistamisesta. Tässä säännöksessä tarkoitettua maksutaksojen
rakenneuudistusta on säännelty muun muassa kauppalaivastoministerin 19.9.1994
antamassa ohjekirjeessä nro 8/94, jossa määritetään ne perusteet, joita noudattaen
satamaviranomaisten on vahvistettava maksutaksat.
- 18.
- Näiden samojen asianosaistahojen mukaan maksutaksat siten määritetään sellaisen
laskentakaavan pohjalta, jonka tarkoituksena on jakaa kiinnittymispalvelujen
tarjoamiseen liittyvät kustannukset suhteellisesti satamien eri käyttäjäryhmien
kesken. Maksutaksojen soveltamista varten käyttäjät on jaettu eri ryhmiin alusten
bruttovetoisuuden mukaan; käyttäjät voivat vaatia alennuksia, jotka myönnetään
tietyille alusryhmille kuten autolautoille tai liittyvät käyntitiheyteen satamassa.
Kahden vuoden ajaksi kerrallaan vahvistettava maksujen taso määritetään kunkin
kiinnittymispalveluyhteisön ennakoidun kokonaisliikevaihdon mukaan, johon taas
vaikuttaa sataman liikennemäärä. Ennen kuin satamaviranomainen tekee kunkin
sataman osalta päätöksen maksutaksan vahvistamisesta, sekä palvelujen tarjoajilla
että käyttäjilläkin on tilaisuus esittää näkemyksensä.
- 19.
- Genovan ja La Spezian satamien maksutaksat on julkaistu 20.10.1994 ja 27.9.1994
annetuilla asetuksilla.
- 20.
- Tribunale di Genovan mukaan Genovan ja La Spezian kiinnittymispalveluyhteisöt
tarjoavat palveluksiaan Corsica Ferriesille, joka taas tarjoaa asetuksen N:o 4055/86
soveltamisalaan kuuluvia palveluita; nämä yhteisöt ovat perustamissopimuksen
90 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja yrityksiä, joilla on yksinoikeus tiettyyn
toimintaan yhteismarkkinoiden merkittävällä osalla. Harkitessaan, ovatko
yksinoikeuksien luonne, palveluiden käytön pakollisuus, maksutaksojen
vahvistamismenettely ja maksujen suuruus omiaan estämään jäsenvaltioiden välistä
tavaroiden ja palveluiden kauppaa sekä aiheuttamaan sen, että yritykset näiden
yksinoikeuksien haltijoina käyttävät väärin määräävää markkina-asemaansa
jäsenvaltioiden väliseen kauppaan vaikuttavalla tavalla, koska ne vyöryttävät
kustannukset jäsenvaltioiden välisiä kuljetuksia hoitavien yritysten kannettaviksi,
kansallinen tuomioistuin on tämän johdosta päättänyt lykätä asian käsittelyä ja
esittää yhteisöjen tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:
1) Onko perustamissopimuksen 30 artiklan vastaisena pidettävä sitä, että
jäsenvaltio lainsäädäntöteitse ja/tai hallintokäytännössään kieltää muihin
jäsenvaltioihin sijoittautuneiden, meriliikennettä harjoittavien yritysten aluksia
saapumasta ensin mainitun jäsenvaltion satamiin tai lähtemästä niistä, elleivät nämä
alukset turvaudu paikallisen yrityksen yksinoikeudella tarjoamiin satamaanpääsy-
ja satamastalähtöpalveluihin sekä maksa tälle yritykselle palvelujen todellisiin
kustannuksiin nähden suhteettomia palkkioita?
2) Onko 22 päivänä joulukuuta 1986 annetun neuvoston asetuksen (ETY)
N:o 4055/86 ja perustamissopimuksen 59 artiklan vastaista, että jäsenvaltio
velvoittaa turvautumaan satamaanpääsypalveluihin siten, että toiseen jäsenvaltioon
sijoittautuneisiin, meriliikennettä harjoittaviin yrityksiin sovelletaan niiden alusten
saapuessa ensin mainitun jäsenvaltion satamiin tai lähtiessä niistä maksutaksoja,
joita ei ole vahvistettu lailla, vaan hallintoviranomaisten täysin harkinnanvaraisilla
päätöksillä?
3) Onko jäsenvaltion sellainen lainsäädäntö ja/tai hallintokäytäntö ristiriidassa
perustamissopimuksen 3 ja 5 artiklan, 90 artiklan 1 kohdan sekä 85 ja 86 artiklan
kanssa, jolla myönnetään tähän jäsenvaltioon sijoittautuneelle yritykselle yksinoikeus
tarjota satamaanpääsypalveluja, kun tähän oikeuteen kuuluu velvoittaminen
käyttämään kyseisiä palveluja, palvelujen todellisiin kustannuksiin nähden
suhteettomien maksujen periminen, yritysten välisten yhteisjärjestelyjen ja/tai
hallintoviranomaisten harkintavallan käytön tuloksena muotoutuneiden
maksutaksojen soveltaminen ja erilaisten maksuperusteiden soveltaminen eri
satamissa, vaikka tarjotut palvelut ovat toisiaan vastaavia?
Tutkittavaksi ottaminen
- 21.
- Sekä Italian hallitus että Genovan ja La Spezian kiinnittymispalveluyhteisöt ovat
pitäneet esitettyjen ennakkoratkaisukysymysten tutkittavaksi ottamista
kyseenalaisena perusteilla, jotka liittyvät toisaalta kansallisessa tuomioistuimessa
vireillä olevan menettelyn luonteeseen ja toisaalta siihen, että esitetyillä kysymyksillä
ei ole merkitystä kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian ratkaisemisen
kannalta.
- 22.
- Ensiksikin Italian hallitus on huomauttanut kansallisessa tuomioistuimessa vireillä
olevan menettelyn luonteen osalta, että kysymys siinä on summaarisesta
menettelystä, jossa vastapuolia ei kuulla ja johon kenellä tahansa on oikeus ryhtyä
saadakseen kirjallisella saamistodisteella osoitettavissa olevan saatavansa
suorittamiseksi maksamismääräyksen ilman, että toiselle asianosaistaholle tätä
ennen varattaisiin tilaisuutta vastata puheena olevaan vaatimukseen; mahdollinen
kontradiktorinen menettely alkaa vasta myöhemmin, kun maksamismääräyksen
kohteena oleva asianosainen vastustaa tätä määräystä. Italian hallituksen mukaan
ne menettelyn piirteet, että vastapuolta ei kuulla siinä ja että asiasta ei ole
mahdollisuutta saada muuta näyttöä kuin kantajan esittämät kirjalliset todisteet,
estävät yhteisöjen tuomioistuinta saamasta käytettäväkseen sellaista selvitystä, joka
olisi välttämättä tarpeen vastattaessa sille esitettyihin, monitahoisia tosiasiallisia ja
oikeudellisia tilanteita koskeviin kysymyksiin kilpailun alalta.
- 23.
- Tältä osin on syytä tuoda esiin yhteisöjen tuomioistuimen jo todenneen aiemmissa
tuomioissaan, että ratkaistessaan tässä samassa Italian Codice di procedura civilessä
säännellyssä maksamismääräysmenettelyssä vireille tulleen asian italialaisen
tuomioistuimen puheenjohtaja harjoittaa perustamissopimuksen 177 artiklassa
tarkoitettua lainkäyttötehtävää ja että tässä artiklassa ei aseteta sellaista edellytystä
asian saattamiselle yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi, että menettelyn, jonka
yhteydessä kansallinen tuomioistuin esittää ennakkoratkaisukysymykset, olisi oltava
kontradiktorinen (asia C-18/93, Corsica Ferries, tuomio 17.5.1994, Kok. 1994, s. I-1783, 12 kohta ja siinä viitattu oikeuskäytäntö).
- 24.
- On kuitenkin lisättävä, että tällaisissa menettelyissä on myös yhtä lailla
välttämätöntä, että kansallinen tuomioistuin esittää yhteisöjen tuomioistuimelle
yksityiskohtaisen ja kattavan selvityksen asian oikeudellisesta ja tosiasiaperustasta.
- 25.
- On todettava, että tässä tapauksessa asian oikeudellisen ja tosiasiaperustan kuvaus
on osittain puutteellinen ja näin ollen estää yhteisöjen tuomioistuinta vastaamasta
joihinkin sille esitettyihin ennakkoratkaisukysymyksiin halutulla tarkkuudella.
Asiakirjoihin sisältyvä selvitys antaa silti yhteisöjen tuomioistuimelle mahdollisuuden
asian ratkaisemiseen siten, että esitettyihin kysymyksiin annettavien vastausten tietyt
piirteet jäävät avoimiksi.
- 26.
- Esitettyjen ennakkoratkaisukysymysten merkityksellisyyden osalta Genovan ja
La Spezian kiinnittymispalveluyhteisöt ovat tuoneet esiin, että Corsica Ferriesin
kansalliselle tuomioistuimelle esittämän vaatimuksen tarkoituksena on saada
palautetuiksi kaikki ne summat, jotka Corsica Ferries on maksanut näille yhteisöille.
Koska näillä yhteisöillä on mielestään joka tapauksessa oikeus saada jokin palkkio
tarjoamistaan ja myös todellisuudessa suorittamistaan kiinnittymispalveluista,
Corsica Ferriesin hakemus ei näin ollen täytä sitä Italian Codice di procedura civilen
633 §:ssä asetetuista vaatimuksista, joka koskee selvän saatavan olemassaoloa.
Nämä yhteisöt päättelevät tästä, että ennakkoratkaisukysymyksiin annettavalla
vastauksella ei ole vaikutusta pääasiassa tehtävään ratkaisuun.
- 27.
- Tältä osin on huomattava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan yksinomaan
kansallisen tuomioistuimen, jossa asia on vireillä ja joka vastaa annettavasta
ratkaisusta, tehtävänä on kunkin asian erityispiirteiden perusteella harkita, onko
ennakkoratkaisu tarpeen asian ratkaisemiseksi ja onko sen yhteisöjen
tuomioistuimelle esittämillä kysymyksillä merkitystä asian kannalta. Kansallisen
tuomioistuimen esittämä pyyntö voidaan jättää tutkimatta vain, jos on ilmeistä, että
kansallisen tuomioistuimen pyytämällä yhteisön oikeuden tulkitsemisella ei ole
mitään yhteyttä kansallisessa tuomioistuimessa käsiteltävän asian tosiseikkoihin tai
kohteeseen (asia C-62/93, BP Soupergas, tuomio 6.7.1995, Kok. 1995, s. I-1883, 10
kohta ja asia C-143/94, Furlanis, tuomio 26.10.1995, Kok. 1995, s. I-3633, 12 kohta).
Tästä ei ole kysymys esillä olevassa pääasiassa.
- 28.
- Edellä esitetyn perusteella ennakkoratkaisupyynnön tutkittavaksi ottamisen
edellytykset ovat täyttyneet.
Ensimmäinen ennakkoratkaisukysymys
- 29.
- Ensimmäisellä kysymyksellään kansallinen tuomioistuin pyrkii ennen kaikkea
selvittämään, onko perustamissopimuksen 30 artiklan kanssa ristiriidassa se, että
jäsenvaltion lainsäädännössä määrätään muihin jäsenvaltioihin sijoittautuneet,
meriliikennettä harjoittavat yritykset, joiden alukset käyvät ensin mainitun
jäsenvaltion satamissa, turvautumaan paikallisten kiinnittymispalveluyhteisöjen
yksinoikeudella tarjoamiin palveluihin niiden todellisia kustannuksia suurempia
palkkioita vastaan. Kansallinen tuomioistuin pohtii, onko pääasiassa kysymyksessä
oleva sääntely, joka ei tosin välittömästi koske tavaroita, ristiriidassa
perustamissopimuksen 30 artiklan kanssa siltä osin kuin se vaikuttaa
kuljetuskustannuksia nostavasti ja siten muista jäsenvaltioista peräisin olevien
tavaroiden maahantuontia estävästi.
- 30.
- On syytä tuoda esiin pääasiassa tarkoitetun sääntelyn kohdistuvan erotuksetta
kaikkiin aluksiin, italialaisiin ja muihinkin, jotka käyvät jossakin puheena olevassa
satamassa. Sääntelyllä asetetun velvollisuuden tarkoituksena on varmistaa, että
turvaudutaan palkkiota vastaan paikallisiin yksinoikeudella tarjottaviin
kiinnittymispalveluihin turvaudutaan palkkiota vastaan satamaan saavuttaessa ja
sieltä lähdettäessä. Niiden vaikutusten suhteen, joita tällä velvollisuudella
mahdollisesti on tavaroiden vapaaseen liikkuvuuteen, on syytä todeta ensiksikin,
että tässä tapauksessa kysymys on pääasiallisesti sellaisen merenkulkupalvelun
tarjoamisesta, joka kohdistuu yhtä lailla henkilöihin kuin tavaroihinkin. Toiseksi on
huomattava, että vaikka asiassa ei olisikaan kysymys muusta kuin tavaroiden
kuljettamisesta, pääasiassa saadusta selvityksestä käy ilmi, että aluksen
kiinnittymispalveluista maksama hinta on alle 5 prosenttia satamakustannuksista,
jotka yleensä ovat 1214 prosenttia kuljetuskustannuksista, jotka taas muodostavat
kuljetettujen tuotteiden hinnoista 510 prosenttiin nousevan osuuden.
Turvautuminen kiinnittymispalveluihin aiheuttaa kuljetettujen tuotteiden osalta
suunnilleen 0,5 promillen suuruisen lisäkustannuksen.
- 31.
- Pääasiassa tarkoitetun kaltaisessa lainsäädännössä ei siten kohdella kuljetettuja
tavaroita niiden alkuperän johdosta eri tavoin eikä pyritä sääntelemään tavaroiden
kauppaa muiden jäsenvaltioiden kanssa; tämän lainsäädännön tavaroiden vapaata
liikkuvuutta mahdollisesti rajoittavat vaikutukset ovat liian satunnaisia ja välillisiä,
jotta sillä asetetun velvollisuuden voitaisiin katsoa olevan omiaan rajoittamaan
jäsenvaltioiden välistä kauppaa (asia C-379/92, Peralta, tuomio 14.7.1994,
Kok. 1994, s. I-3453, 24 kohta ja asia C-96/94, Centro Servizi Spediporto, tuomio
5.10.1995, Kok. 1995, s. I-2883, 41 kohta).
- 32.
- Ensimmäiseen ennakkoratkaisukysymykseen on näin ollen vastattava, että
perustamissopimuksen 30 artiklan kanssa ei ole ristiriidassa se, että jäsenvaltion
lainsäädännössä nyt esillä olevan asian tavoin määrätään muihin jäsenvaltioihin
sijoittautuneet, meriliikennettä harjoittavat yritykset, joiden alukset käyvät ensin
mainitun jäsenvaltion satamissa, turvautumaan paikallisten
kiinnittymispalveluyhteisöjen yksinoikeudella tarjoamiin palveluihin niiden todellisia
kustannuksia suurempia palkkioita vastaan.
Kolmas ennakkoratkaisukysymys
- 33.
- Kolmannella kysymyksellään, jota on syytä tarkastella ennen toista kysymystä, jotta
asiakirjoista saatavissa oleva selvitys asian oikeudellisesta ja tosiasiaperustasta
pystyttäisiin käyttämään optimaalisesti hyväksi, kansallinen tuomioistuin pyrkii
ennen kaikkea selvittämään, onko jäsenvaltion sellainen lainsäädäntö ristiriidassa
perustamissopimuksen 3, 5, 85, 86 ja 90 artiklan kanssa, jolla myönnetään tähän
jäsenvaltioon sijoittautuneille yrityksille yksinoikeus tarjota kiinnittymispalveluja,
velvoitetaan käyttämään kyseisiä palveluja niiden todellisia kustannuksia
korkeampaan hintaan ja säädetään erilaisista maksuista eri satamissa toisiaan
vastaavista palveluista.
- 34.
- Perustamissopimuksen kilpailusääntöjä sovelletaan kuljetusalalla (ks. asia C-185/91,
Reiff, tuomio 17.11.1993, Kok. 1993, s. I-5801, 12 kohta ja asia C-153/93, Delta
Schiffahrts- und Speditionsgesellschaft, tuomio 9.6.1994, Kok. 1994, s. I-2517,
12 kohta).
- 35.
- Perustamissopimuksen 85 ja 86 artikla koskevat tosin itsessään ainoastaan yritysten
toimintaa, eikä niitä ole kohdistettu jäsenvaltioiden lainsäädäntö- tai hallintotoimiin.
Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan perustamissopimuksen 85 ja 86 artikla
luettuna yhdessä 5 artiklan kanssa kuitenkin asettavat jäsenvaltioille velvoitteen olla
toteuttamatta tai pitämättä voimassa lain tai asetuksen säännöksiä taikka
hallinnollisia määräyksiä, jotka ovat omiaan mitätöimään yrityksiin sovellettavien
kilpailusääntöjen tehokkaan vaikutuksen (em. asia Centro Servizi Spediporto,
tuomion 20 kohta, ja siinä mainittu oikeuskäytäntö).
Perustamissopimuksen 86 ja 90 artikla
- 36.
- Kansallinen tuomioistuin pohtii, käyttävätkö Genovan ja La Spezian
kiinnittymispalveluyhteisöt väärin määräävää markkina-asemaa, joka niillä on
yhteismarkkinoiden merkittävällä osalla Italian hallintoviranomaisten niille
myöntämien yksinoikeuksien ansiosta.
- 37.
- Väärinkäyttöä saattaa tässä tapauksessa kansallisen tuomioistuimen mukaan esiintyä
kolmessa suhteessa. Väärinkäyttöä ovat yksinoikeuksien myöntäminen paikallisille
kiinnittymispalveluyhteisöille, mikä estää merenkulkuyrityksiä turvautumasta
kiinnittymispalvelujen järjestämisessä omaan henkilöstöönsä, sellaisten liiallisten
hintojen periminen palveluista, joilla ei ole yhteyttä tosiasiassa suoritettujen
palveluiden todellisiin kustannuksiin, ja erilaisten maksujen vahvistaminen toisiaan
vastaavista palveluista eri satamissa.
- 38.
- Relevanttien markkinoiden määrittämisen osalta ennakkoratkaisupyynnön
esittämisestä tehdystä päätöksestä ilmenee, että nämä markkinat rajautuvat
kiinnittymispalveluiden tarjoamiseen ulkopuolisille Genovan ja La Spezian
satamissa. Kun otetaan erityisesti huomioon kyseisten satamien liikennemäärät ja
näiden satamien merkitys jäsenvaltioiden välisen kaupan kannalta, nämä molemmat
markkinat voidaan katsoa yhteismarkkinoiden merkittäviksi osiksi (asia C-179/90,
Merci convenzionali porto di Genova, tuomio 10.12.1991, Kok. 1991, s. I-5889,
15 kohta ja asia C-163/96, Raso ym., tuomio 12.2.1998, 26 kohta, ei vielä julkaistu
oikeustapauskokoelmassa).
- 39.
- Yksinoikeuksien olemassaolon osalta on syytä huomauttaa, että vakiintuneen
oikeuskäytännön mukaan yrityksen, jolla on lakiin perustuva monopoli
yhteismarkkinoiden merkittävällä osalla, voidaan katsoa olevan
perustamissopimuksen 86 artiklassa tarkoitetussa määräävässä markkina-asemassa
(asia C-41/90, Höfner ja Elser, tuomio 23.4.1991, Kok. 1991, s. I-1979, 28 kohta;
asia C-260/89, ERT, tuomio 18.6.1991, Kok. 1991, s. I-2925, 31 kohta; em. asia
Merci convenzionali porto di Genova, tuomion 14 kohta ja em. asia Raso ym.,
tuomion 25 kohta).
- 40.
- Seuraavaksi on täsmennettävä, että vaikka pelkkä määräävän markkina-aseman
aikaansaaminen yksinoikeuksia myöntämällä perustamissopimuksen 90 artiklan
1 kohdassa tarkoitetulla tavalla ei itsessään ole 86 artiklan vastaista, jäsenvaltio
rikkoo näillä kahdella määräyksellä voimaansaatettuja kieltoja, jos asianomainen
yritys pelkästään sille myönnettyjä yksinoikeuksia hyödyntämällä tulee käyttäneeksi
väärin määräävää markkina-asemaansa tai jos kyseiset oikeudet ovat omiaan
aiheuttamaan tilanteen, jossa tämä yritys käyttää asemaansa väärin (em. asia
Höfner ja Elser, tuomion 29 kohta; em. asia ERT, tuomion 37 kohta; em. asia
Merci convenzionali porto di Genova, tuomion 17 kohta; asia C-323/93, Centre
d'insémination de la Crespelle, tuomio 5.10.1994, Kok. 1994, s. I-5077, 18 kohta ja
em. asia Raso ym., tuomion 27 kohta).
- 41.
- Edellä esitetyn perusteella jäsenvaltio voi perustamissopimuksen 86 artiklaa
rikkomatta myöntää yksinoikeuksia kiinnittymispalvelujen tarjoamiseen satamissaan
paikallisille kiinnittymispalveluyhteisöille, sikäli kuin nämä eivät käytä väärin
määräävää markkina-asemaansa eivätkä väistämättä tule menetelleeksi tällä tavoin.
- 42.
- Torjuakseen väitteet tällaisesta väärinkäytöstä Genovan ja La Spezian
kiinnittymispalveluyhteisöt vetoavat perustamissopimuksen 90 artiklan 2 kohtaan.
Tästä määräyksestä ilmenee muun muassa, että yrityksiin, jotka tuottavat yleisiin
taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja, sovelletaan perustamissopimuksen
kilpailusääntöjä ainoastaan siltä osin kuin ne eivät oikeudellisesti tai tosiasiallisesti
estä yrityksiä hoitamasta niille uskottuja erityistehtäviä. Perustamissopimuksen
90 artiklan 2 kohdassa täsmennetään vielä, että sen soveltuvuuden edellytyksenä on
lisäksi, että kaupan kehitykseen ei vaikuteta tavalla, joka olisi ristiriidassa yhteisön
etujen kanssa.
- 43.
- Nämä yhteisöt väittävät sovellettavien maksutaksojen olevan välttämättömiä yleisten
kiinnittymispalveluiden ylläpitämiseksi. Ensinnäkin näihin maksuihin sisältyy sitä
lisäkustannusta vastaava osuus, joka aiheutuu yleisten kiinnittymispalveluiden
ylläpidosta. Lisäksi ne erot maksutaksoissa satamasta toiseen, jotka asiakirjojen
mukaan aiheutuvat siitä, että maksutaksoja määritettäessä on otettu huomioon
paikallisten olosuhteiden vaikutusta heijastavat korjaustekijät mikä viittaa siihen,
että tarjotut palvelut eivät ole toisiaan vastaavia , ovat perusteltavissa palvelujen
luonteella ja välttämättömyydellä taata niiden yleinen kattavuus.
- 44.
- On näin ollen tutkittava, voidaanko asiaan soveltaa perustamissopimuksen
90 artiklan 2 kohtaa ja siinä säädettyä poikkeamismahdollisuutta
perustamissopimuksen määräyksien soveltamisesta. Tätä varten on syytä harkita,
voidaanko kiinnittymispalveluita pitää tässä määräyksessä tarkoitettuina yleisiin
taloudellisiin tarkoituksiin liittyvinä palveluina, ja, jos vastaus tähän kysymykseen
on myöntävä, voidaanko yritykselle uskottujen erityistehtävien hoitaminen varmistaa
vain sellaisten palvelujen avulla, joista perittävät maksut ovat niiden todellisia
kustannuksia suurempia ja joiden maksutaksat ovat erilaisia eri satamissa, sekä
vaikutetaanko kaupan kehitykseen tavalla, joka on ristiriidassa yhteisön etujen
kanssa (ks. tämän suuntaisesti asia C-157/94, komissio v. Alankomaat, tuomio
23.10.1997, Kok. 1997, s. I-5699, 32 kohta).
- 45.
- Pääasiassa saadun selvityksen mukaan kiinnittymispalvelut liittyvät sellaisiin yleisiin
taloudellisiin tarkoituksiin, joilla on muusta taloudellisesta toiminnasta poikkeavia
erityispiirteitä ja jotka ovat omiaan saattamaan nämä palvelut
perustamissopimuksen 90 artiklan 2 kohdan soveltamisalaan. Kiinnittymispalvelujen
tarjoajat ovat nimittäin satamien vesialueiden turvallisuuteen liittyvistä syistä
velvollisia järjestämään yleisesti näitä palveluita jokaisena ajankohtana ja kaikille
käyttäjille. Joka tapauksessa Italian tasavallalla on ollut oikeus katsoa yleisen
turvallisuuden tähden välttämättömäksi myöntää paikallisille toiminnanharjoittajien
yhteisöille yksinoikeus kiinnittymispalvelujen yleisen tarjonnan varmistamiseen.
- 46.
- Tämän vuoksi perustamissopimuksen 86 artiklan tai 90 artiklan 1 kohdan kanssa
ristiriidassa ei ole sisällyttää palvelun hintaan osuutta, jonka tarkoituksena on kattaa
yleisten kiinnittymispalveluiden ylläpitokustannukset, kunhan tämä osuus vastaa
kyseisten palvelujen erityispiirteistä aiheutuvia lisäkustannuksia, eikä vahvistaa näille
palveluille erilaisia maksuja kunkin sataman omien erityisolosuhteiden mukaisesti.
- 47.
- Koska jäsenvaltio todellisuudessa on antanut kiinnittymispalveluyhteisöjen
tehtäväksi perustamissopimuksen 90 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen yleisiin
taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palvelujen järjestämisen ja koska muutkin tässä
määräyksessä tarkoitetut edellytykset perustamissopimuksen määräyksistä
poikkeamiseen ovat täyttyneet, pääasian kaltainen sääntely ei ole ristiriidassa
perustamissopimuksen 86 artiklan kanssa, luettuna yhdessä 90 artiklan 1 kohdan
kanssa.
Perustamissopimuksen 85 artikla
- 48.
- Kansallinen tuomioistuin pohtii myös kiinnittymispalvelujen maksutaksojen
vahvistamismenettelyn yhteensopivuutta perustamissopimuksen 85 artiklan kanssa.
- 49.
- Yhteisöjen tuomioistuin on todennut, että perustamissopimuksen 5 ja 85 artiklaa
rikotaan, kun jäsenvaltio joko toisaalta määrää yritykset ryhtymään 85 artiklan
vastaisiin keskinäisiin yhteisjärjestelyihin, edistää tällaisiin järjestelyihin ryhtymistä
taikka vahvistaa niiden vaikutuksia, tai toisaalta jättää käyttämättä sille
lainsäätäjänä kuuluvaa ylintä valtaa, kun se siirtää yksityisille toiminnanharjoittajille
velvollisuuden tehdä päätöksiä taloudelliseen toimintaan puuttumisesta (em. asia
Centro Servizi Spediporto, tuomion 21 kohta ja siinä viitattu oikeuskäytäntö).
- 50.
- Tältä osin on syytä tuoda esiin ensiksikin, että perustamissopimuksen 85 artiklassa
tarkoitetun yritysten välisen yhteistoimintajärjestelyn olemassaolo ei käy ilmi
pääasiassa kertyneestä aineistosta.
- 51.
- Vaikka kiinnittymispalveluyhteisöt nimittäin todella ovat yrityksiä viimeksi
mainitussa määräyksessä tarkoitetussa merkityksessä, niiden mahdollisesti tekemällä
kansallisen tason sopimuksella ei pystytä vahvistamaan yhteisiä hintoja kaikkiin
satamiin, koska maksutaksa määritetään matemaattisen kaavan avulla siten, että
tässä yhteydessä sovelletaan kunkin sataman erityispiirteisiin liittyviä useampia
korjaustekijöitä. Vaikka sitä paitsi olisikin osoitettu satamien olevan keskenään
kilpailuasemassa samoilla maantieteellisillä markkinoilla, kuten
ennakkoratkaisupyynnön esittämisestä tehdyssä päätöksessä on oletettu, on silti
vaikeaa havaita mahdollisen sopimuksen rajoittavia vaikutuksia, koska yksinoikeudet
myönnetään kuhunkin kysymyksessä olevaan satamaan ja koska paikalliselle
kiinnittymispalveluyhteisölle ei siten ole olemassa mahdollista kilpailijaa. Pääasian
asiakirjoista ei näin ollen ilmene sellaisen yritysten välisen sopimuksen
olemassaoloa, jonka tarkoituksena olisi rajoittaa kilpailua tai josta seuraisi kilpailun
rajoittumista.
- 52.
- Toiseksi on todettava, ettei pääasian selvitysaineistosta myöskään käy ilmi Italian
hallintoviranomaisten siirtäneen toimivaltaansa maksutaksojen vahvistamisessa
Genovan ja La Spezian kiinnittymispalveluyhteisöille. Paikallinen
merenkulkuviranomainen nimittäin vahvistaa kummassakin asianomaisessa
satamassa asetuksen 212 §:n mukaisesti kiinnittymispalvelujen maksutaksan
kansallisen tason viranomaisten määrittämän yleisen laskentakaavan avulla ja
kuultuaan paitsi asianomaisia kiinnittymispalveluyhteisöjä myös Genovan ja
La Spezian satamien käyttäjien sekä laivameklareiden edustajia.Kiinnittymispalveluiden tarjoajien osallistumista hallinnolliseen maksutaksojen
vahvistamismenettelyyn ei voida pitää yritysten keskinäisenä yhteisjärjestelynä, jota
hallintoviranomaiset olisivat edellyttäneet tai edistäneet taikka jonka vaikutuksia ne
olisivat vahvistaneet.
- 53.
- Pääasiassa kysymyksessä olevan kaltainen sääntely ei näin ollen ole ristiriidassa
perustamissopimuksen 85 artiklan kanssa.
- 54.
- Edellä esitetyn johdosta asiassa on vastattava, että perustamissopimuksen 5, 85 ja
86 artiklan sekä 90 artiklan 1 kohdan kanssa ei ole ristiriidassa tässä tapauksessa
esillä olevan kaltainen jäsenvaltion lainsäädäntö, jossa
myönnetään tähän jäsenvaltioon sijoittautuneille yrityksille yksinoikeus
tarjota kiinnittymispalveluja,
velvoitetaan alukset käyttämään kyseisiä palveluja hintaan, johon sisältyy
niiden todellisten kustannusten lisäksi yleisten kiinnittymispalveluiden
ylläpitokustannuksista aiheutuva lisäosuus, ja
säädetään maksuista, joiden suuruus vaihtelee eri satamissa kunkin sataman
erityispiirteiden huomioon ottamiseksi.
Toinen ennakkoratkaisukysymys
- 55.
- Toisella kysymyksellään kansallinen tuomioistuin pyrkii ennen kaikkea selvittämään,
onko asetuksen N:o 4055/86 ja perustamissopimuksen 59 artiklan vastaista, että
jäsenvaltion lainsäädännössä määrätään toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneet,
meriliikennettä harjoittavat yritykset turvautumaan palveluihin, joita paikalliset
kiinnittymispalveluyhteisöt tarjoavat yksinoikeuksien haltijoina palkkiota vastaan
näiden yritysten alusten käydessä ensin mainitun jäsenvaltion satamissa.
- 56.
- Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan perustamissopimuksen 59 artiklassa
edellytetään palvelujen tarjoajien kansalaisuuteen perustuvan syrjinnän poistamisen
lisäksi myös kaikkien rajoitusten poistamista, vaikka niitä sovellettaisiin erotuksetta
sekä sellaisiin palvelujen tarjoajiin, jotka ovat kyseisen jäsenvaltion kansalaisia, että
sellaisiin, jotka ovat muiden jäsenvaltioiden kansalaisia, kun rajoitus on omiaan
estämään sellaista palvelujen tarjoajaa, joka on sijoittautunut johonkin toiseen
jäsenvaltioon, jossa hän laillisesti tarjoaa vastaavia palveluja, harjoittamasta
toimintaansa, tai kun se on omiaan muutoin haittaamaan tällaisen toiminnan
harjoittamista (asia C-76/90, Säger, tuomio 25.7.1991, Kok. 1991, s. I-4221, 12 kohta
ja asia C-398/95, SETTG, tuomio 5.6.1997, Kok. 1997, s. I-3091, 16 kohta).
- 57.
- Tältä osin, aivan kuten julkisasiamies on todennut ratkaisuehdotuksensa
35 kohdassa, kiistanalainen järjestelmä ei näytä käsittävän minkäänlaista avointa tai
piilevääkään perustamissopimuksen 59 artiklassa ja asetuksen N:o 4055/86 9
artiklassa kiellettyä syrjintää.
- 58.
- Ensinnäkin Genovan satamassa asetettu velvollisuus turvautua Genovan
kiinnittymispalveluyhteisön tarjoamiin kiinnittymispalveluihin koskee erotuksetta
kaikkia meriliikennettä harjoittavia yrityksiä. Toiseksi La Spezian satamassa
puolestaan kaikkien bruttovetoisuudeltaan yli 500 tonnin suuruisilla aluksilla
merenkulkua harjoittavien on turvauduttava La Spezian kiinnittymispalveluyhteisön
tarjoamiin palveluihin. Corsica Ferriesin kaltainen meriliikennettä autolautoilla
harjoittava yritys on täten samalla tavoin velvollinen turvautumaan
kiinnittymispalveluita tarjoaviin yhteisöihin kuin italialaiset vastaavankokoisia
aluksia käyttävät yritykset.
- 59.
- On syytä aluksi täsmentää, että kiinnittymispalvelujen vapaan tarjonnan mahdollisen
esteen osalta riittää, kun viitataan perustamissopimuksen 90 artiklan 2 kohdassa
säänneltyä perustamissopimuksesta poikkeamista koskevaan tämän tuomion osaan,
josta on pääteltävissä, että tällainen mahdollisesti esiintyvä este ei ole
perustamissopimuksen 59 artiklan vastainen, koska 90 artiklan 2 kohdan
soveltamisedellytykset täyttyvät.
- 60.
- Merenkulkupalveluiden vapaan tarjonnan rajoittamisesta on todettava, että
kiinnittymispalvelut ovat teknisenä merenkulkupalveluna olennaisia satamien
vesialueiden turvallisuuden ylläpidon kannalta; näillä palveluilla on julkisen palvelun
piirteitä (yleispätevyys, jatkuvuus, yleisen edun vaatimuksen tyydyttäminen sekä
hallintoviranomaisten sääntely ja valvonta). Edellyttäen, että hintoihin palvelun
todellisiin kustannuksiin nähden tehtävä lisäys vastaa tarkoin yleisten
kiinnittymispalveluiden ylläpidosta aiheutuvaa kustannusten lisäystä, velvollisuus
turvautua paikalliseen kiinnittymispalveluiden tarjoajaan saattaa näin ollen olla
perusteltavissa EY:n perustamissopimuksen 56 artiklan nojalla silloinkin, vaikka se
olisi omiaan haittaamaan tai rajoittamaan merenkulkupalveluiden vapaata tarjontaa,
kun otetaan huomioon kiinnittymispalveluyhteisöjen esiintuomat yleiseen
turvallisuuteen liittyvät näkökohdat, joiden perusteella kansallinen
kiinnittymispalveluita sääntelevä lainsäädäntö on annettu.
- 61.
- Tämän vuoksi on syytä vastata toiseen ennakkoratkaisukysymykseen siten, että
asetuksen N:o 4055/86 ja perustamissopimuksen 59 artiklan vastaista ei ole, että
tässä tapauksessa esillä olevan kaltaisessa jäsenvaltion lainsäädännössä määrätään
toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneet, meriliikennettä harjoittavat yritykset
turvautumaan palveluihin, joita paikalliset kiinnittymispalveluyhteisöt
yksinoikeuksien haltijoina palkkiota vastaan tarjoavat näiden yritysten alusten
käydessä ensin mainitun jäsenvaltion satamissa. Vaikka tällainen lainsäädäntö
olisikin esteenä merenkulkupalveluiden vapaalle tarjoamiselle, se olisi
perusteltavissa perustamissopimuksen 56 artiklassa tarkoitetuilla yleiseen
turvallisuuteen liittyvillä näkökohdilla.
Oikeudenkäyntikulut
- 62.
- Yhteisöjen tuomioistuimelle huomautuksensa esittäneille Italian hallitukselle ja
Euroopan yhteisöjen komissiolle aiheutuneita oikeudenkäyntikuluja ei voida
määrätä korvattaviksi. Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely yhteisöjen
tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian
käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää
oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta.
Näillä perusteilla
YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN (viides jaosto)
on ratkaissut Tribunale di Genovan 5.7.1996 tekemällään päätöksellä esittämät
kysymykset seuraavasti:
- 1.
- EY:n perustamissopimuksen 30 artiklan kanssa ei ole ristiriidassa, että
jäsenvaltion lainsäädännössä nyt esillä olevan asian tavoin määrätään
muihin jäsenvaltioihin sijoittautuneet, meriliikennettä harjoittavat
yritykset, joiden alukset käyvät ensin mainitun jäsenvaltion satamissa,
turvautumaan paikallisten kiinnittymispalveluyhteisöjen yksinoikeudella
tarjoamiin palveluihin niiden todellisia kustannuksia suurempia palkkioita
vastaan.
- 2.
- EY:n perustamissopimuksen 5, 85 ja 86 artiklan sekä 90 artiklan 1 kohdan
kanssa ei ole ristiriidassa tässä tapauksessa esillä olevan kaltainen
jäsenvaltion lainsäädäntö, jossa
myönnetään tähän jäsenvaltioon sijoittautuneille yrityksille
yksinoikeus tarjota kiinnittymispalveluja,
velvoitetaan alukset käyttämään kyseisiä palveluja hintaan, johon
sisältyy niiden todellisten kustannusten lisäksi yleisten
kiinnittymispalveluiden ylläpitokustannuksista aiheutuva lisäosuus,
ja
säädetään maksuista, joiden suuruus vaihtelee eri satamissa kunkin
sataman erityispiirteiden huomioon ottamiseksi.
- 3.
- Palvelujen tarjoamisen vapauden periaatteen soveltamisesta jäsenvaltioiden
väliseen meriliikenteeseen sekä jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden
väliseen meriliikenteeseen 22 päivänä joulukuuta 1986 annetun neuvoston
asetuksen (ETY) N:o 4055/86 ja EY:n perustamissopimuksen 59 artiklan
vastaista ei ole, että tässä tapauksessa esillä olevan kaltaisessa jäsenvaltion
lainsäädännössä määrätään toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneet,
meriliikennettä harjoittavat yritykset turvautumaan palvelluihin, joita
paikalliset kiinnittymispalveluyhteisöt yksinoikeuksien haltijoina palkkiota
vastaan tarjoavat näiden yritysten alusten käydessä ensin mainitun
jäsenvaltion satamissa. Vaikka tällainen lainsäädäntö olisikin esteenä
merenkulkupalveluiden vapaalle tarjoamiselle, se olisi perusteltavissa EY:n
perustamissopimuksen 56 artiklassa tarkoitetuilla yleiseen turvallisuuteen
liittyvillä näkökohdilla.
GulmannWathelet
Moitinho de Almeida
Puissochet Sevón
|
Julistettiin Luxemburgissa 18 päivänä kesäkuuta 1998.
R. Grass
C. Gulmann
kirjaaja
viidennen jaoston puheenjohtaja