UNIONIN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (kahdeksas jaosto)
31 päivänä maaliskuuta 2022 (*)
Ennakkoratkaisupyyntö – Kuluttajansuoja – Direktiivi 2011/83/EU – Etäsopimuksia ja muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tehtyjä sopimuksia koskeva peruuttamisoikeus – Poikkeukset peruuttamisoikeudesta – 16 artiklan l alakohta – Vapaa-ajan palvelut – Sopimus, joka edellyttää suoritusta määrättynä ajankohtana tai määrätyn ajan kuluessa – Lippupalvelujen tarjoaminen – Välittäjä, joka toimii omissa nimissään mutta vapaa-ajan palvelujen järjestäjän lukuun – Peruuttamisoikeuden käyttämiseen liittyvä riski
Asiassa C‑96/21,
jossa on kyse SEUT 267 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Amtsgericht Bremen (Bremenin alioikeus, Saksa) on esittänyt 8.1.2021 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut unionin tuomioistuimeen 16.2.2021, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa
DM
vastaan
CTS Eventim AG & Co. KGaA,
UNIONIN TUOMIOISTUIN (kahdeksas jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja N. Jääskinen sekä tuomarit M. Safjan (esittelevä tuomari) ja N. Piçarra,
julkisasiamies: L. Medina,
kirjaaja: A. Calot Escobar,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä esitetyn,
ottaen huomioon huomautukset, jotka sille ovat esittäneet
– CTS Eventim AG & Co. KGaA, edustajinaan M. Schlingmann ja M. Gerecke, Rechtsanwälte,
– Suomen hallitus, asiamiehinään H. Leppo, A. Laine ja S. Hartikainen,
– Euroopan komissio, asiamiehinään B.-R. Killmann ja I. Rubene,
päätettyään julkisasiamiestä kuultuaan ratkaista asian ilman ratkaisuehdotusta,
on antanut seuraavan
tuomion
1 Ennakkoratkaisupyyntö koskee kuluttajan oikeuksista, neuvoston direktiivin 93/13/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 1999/44/EY muuttamisesta sekä neuvoston direktiivin 85/577/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 97/7/EY kumoamisesta 25.10.2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/83/EU (EUVL 2011, L 304, s. 64) 16 artiklan l alakohdan tulkintaa.
2 Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa asianosaisina ovat DM ja lippupalvelujen tarjoaja CTS Eventim AG & Co. KGaA (jäljempänä CTS Eventim) ja joka koskee oikeutta peruuttaa konserttilippujen hankintaa koskeva sopimus.
Asiaa koskevat oikeussäännöt
Unionin oikeus
3 Direktiivin 2011/83 johdanto-osan 4 ja 49 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:
”(4) Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 26 artiklan 2 kohdan mukaisesti sisämarkkinoiden on määrä käsittää alue, jolla ei ole sisäisiä rajoja ja jolla taataan tavaroiden ja palvelujen vapaa liikkuvuus sekä sijoittautumisvapaus. Etäsopimusten ja muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tehtyjen kuluttajasopimusten tiettyjen näkökohtien yhdenmukaistaminen on välttämätöntä, jotta saataisiin aikaan todelliset kuluttajan sisämarkkinat, joilla vallitsee asianmukainen tasapaino kuluttajansuojan korkean tason ja yritysten kilpailukyvyn välillä, samalla varmistaen, että toissijaisuusperiaatetta kunnioitetaan.
– –
(49) Peruuttamisoikeudesta olisi oltava tiettyjä poikkeuksia sekä etämyyntisopimusten että muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tehtyjen sopimusten osalta. – – Peruuttamisoikeuden myöntäminen kuluttajalle voisi olla epäasianmukaista myös tiettyjen palvelujen osalta, kun sopimuksen tekeminen merkitsee kapasiteetin varaamista sopimuksen täyttämiseksi ja elinkeinonharjoittajan voi olla vaikea löytää tälle kapasiteetille muuta käyttöä, jos peruuttamisoikeutta käytetään. Näin olisi esimerkiksi silloin, kun hotelliin, lomamökkeihin tai kulttuuri- tai urheilutapahtumiin tehdään varauksia.”
4 Direktiivin 2011/83 1 artiklassa säädetään seuraavaa:
”Tämän direktiivin tarkoituksena on myötävaikuttaa sisämarkkinoiden moitteettomaan toimintaan saavuttamalla kuluttajansuojan korkea taso ja lähentämällä kuluttajien ja elinkeinonharjoittajien välisiä sopimuksia koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten tiettyjä osia.”
5 Kyseisen direktiivin 2 artiklassa, jonka otsikko on ”Määritelmät”, säädetään seuraavaa:
”Tässä direktiivissä tarkoitetaan:
– –
2) ’elinkeinonharjoittajalla’ luonnollista henkilöä tai joko yksityisessä tai julkisessa omistuksessa olevaa oikeushenkilöä, joka tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvia sopimuksia tehdessään toimii tarkoituksessa, joka kuuluu hänen elinkeino- tai ammattitoimintaansa, sekä elinkeinonharjoittajan nimissä tai puolesta toimivaa henkilöä;
3) ’tavaralla’ aineellista irtainta esinettä, lukuun ottamatta esineitä, jotka myydään pakkohuutokaupalla tai muuten lain nojalla; tässä direktiivissä tarkoitettuina tavaroina pidetään myös vettä, kaasua ja sähköä, jos niitä pidetään kaupan tiettynä tilavuutena tai määrättynä määränä;
– –
5) ’kauppasopimuksella’ sopimusta, jonka mukaisesti elinkeinonharjoittaja luovuttaa tai sitoutuu luovuttamaan kuluttajalle tavaran omistusoikeuden ja kuluttaja maksaa tai sitoutuu maksamaan tavaran hinnan, mukaan lukien sopimukset, jotka koskevat sekä tavaroita että palveluja;
6) ’palvelusopimuksella’ muuta sopimusta kuin kauppasopimusta, jonka mukaisesti elinkeinonharjoittaja suorittaa tai sitoutuu suorittamaan kuluttajalle palvelun ja kuluttaja maksaa tai sitoutuu maksamaan palvelun hinnan;
7) ’etäsopimuksella’ sopimusta, joka tehdään elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan välillä etämyyntiä varten luodussa myynti- tai palveluntarjontajärjestelmässä ilman, että elinkeinonharjoittaja ja kuluttaja ovat samanaikaisesti fyysisesti läsnä, ja käyttäen pelkästään yhtä tai useampaa etäviestintä sopimuksen tekemiseen asti, sopimuksen tekemisen ajankohta mukaan lukien;
– –”
6 Mainitun direktiivin 6 artiklassa, jonka otsikko on ”Etäsopimuksiin ja muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tehtyihin sopimuksiin liittyvät tiedonantovaatimukset”, säädetään seuraavaa:
”1. Ennen kuin kuluttaja tulee sidotuksi etäsopimukseen tai muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tehtyyn sopimukseen taikka vastaavaan tarjoukseen, elinkeinonharjoittajan on toimitettava kuluttajalle selvällä ja ymmärrettävällä tavalla seuraavat tiedot:
– –
c) maantieteellinen osoite, johon elinkeinonharjoittaja on sijoittautunut, ja elinkeinonharjoittajan puhelin- ja faksinumero sekä sähköpostiosoite, jos nämä ovat käytettävissä, jotta kuluttaja voi ottaa nopeasti yhteyttä elinkeinonharjoittajaan ja olla tehokkaasti yhteydessä tähän, ja tarvittaessa sen elinkeinonharjoittajan maantieteellinen osoite ja henkilöllisyys, jonka puolesta hän toimii;
d) elinkeinonharjoittajan toimipaikan maantieteellinen osoite ja tapauksen mukaan sen elinkeinonharjoittajan, jonka puolesta hän toimii, toimipaikan maantieteellinen osoite, johon kuluttaja voi osoittaa mahdolliset valitukset, jos kyseiset osoitteet poikkeavat c alakohdan mukaisesti ilmoitetusta osoitteesta;
– –”
7 Saman direktiivin 9 artiklan, jonka otsikko on ”Peruuttamisoikeus”, 1 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Jollei 16 artiklassa säädettyjen poikkeusten soveltamisesta muuta johdu, kuluttajalla on oikeus perusteluja esittämättä – – peruuttaa etäsopimus tai muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tehty sopimus 14 päivän kuluessa.”
8 Direktiivin 2011/83 12 artiklan, jonka otsikko on ”Peruuttamisen vaikutukset”, a alakohdassa säädetään seuraavaa:
”Peruuttamisoikeuden käyttäminen lakkauttaa osapuolten velvoitteet
a) täyttää kyseinen etäsopimus tai muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tehty sopimus – –”
9 Kyseisen direktiivin 16 artiklassa, jonka otsikko on ”Poikkeukset peruuttamisoikeudesta”, säädetään seuraavaa:
”Jäsenvaltiot eivät saa säätää 9–15 artiklan mukaista peruuttamisoikeutta etäsopimusten ja muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tehtyjen sopimusten osalta, jos kyse on
– –
l) majoituksen tarjoamisesta muuhun kuin asumistarkoitukseen, tavaroiden kuljetuksesta, autonvuokrauspalveluista, ravintolapalveluista tai vapaa-ajanpalveluista, jos sopimus edellyttää suoritusta määrättynä ajankohtana tai määrätyn ajan kuluessa;
– –”
Saksan oikeus
10 Siviililain (Bürgerliches Gesetzbuch) 312g §:ssä, jonka otsikko on ”Peruuttamisoikeus”, säädetään seuraavaa:
”(1) Muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tehtyjen sopimusten ja etäsopimusten tapauksessa kuluttajalla on 355 §:n mukainen peruuttamisoikeus.
(2) Peruuttamisoikeutta ei ole, elleivät sopimuspuolet ole toisin sopineet, seuraavien sopimusten osalta:
– –
9. sopimukset, joissa on kyse majoituksen tarjoamisesta muuhun kuin asumistarkoitukseen, tavaroiden kuljetuksesta, autonvuokrauspalveluista, ravintolapalveluista tai muista vapaa-ajanpalveluista, jos sopimus edellyttää suoritusta määrättynä ajankohtana tai määrätyn ajan kuluessa
– –”
11 Kyseisen lain 355 §:ssä, jonka otsikko on ”Peruuttamisoikeus kuluttajasopimuksissa”, säädetään seuraavaa:
”(1) Mikäli laissa myönnetään kuluttajalle tämän säännöksen mukainen peruuttamisoikeus, sopimuksentekoon kohdistuva tahdonilmaisu ei enää sido kuluttajaa eikä elinkeinonharjoittajaa, jos kuluttaja peruuttaa tahdonilmaisunsa asetetussa määräajassa.
– –”
Pääasia ja ennakkoratkaisukysymys
12 DM tilasi 12.11.2019 kuluttajan ominaisuudessa lippupalvelujen tarjoajan CTS Eventimin ylläpitämän verkkovarausalustan kautta pääsylippuja kolmannen järjestämään konserttiin.
13 Kyseinen konsertti, joka oli tarkoitus järjestää 24.3.2020 Brunswickissä (Saksa), peruttiin Saksan viranomaisten covid-19‑pandemian yhteydessä määräämien rajoitusten vuoksi. Kuten ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, on mahdollista, että kyseinen konsertti lykätään myöhempään ajankohtaan.
14 DM vaati 19.4.2020 CTS Eventimiä palauttamaan pääsylippujen ostohinnan sivukuluineen eli yhteensä 207,90 euroa. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa, että näin tehdessään DM on implisiittisesti ilmoittanut peruuttavansa CTS Eventimin kanssa tekemänsä sopimuksen.
15 Tämän jälkeen CTS Eventim, joka toimi konsertin järjestäjän lukuun, lähetti vapaa-ajan toimintojen peruuttamista covid-19‑pandemian yhteydessä koskevan Saksan lainsäädännön mukaisesti tämän järjestäjän antaman 199 euron arvoisen kupongin, joka vastaa lippujen ostohintaa.
16 DM vaati ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa CTS Eventimiä maksamaan takaisin pääsylippujen ostohinnan sivukuluineen.
17 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin, jota on pyydetty lausumaan DM:n suorittaman peruuttamisen pätevyydestä, katsoo, ettei direktiivin 2011/83 16 artiklan l alakohdan mukaista peruuttamisoikeutta koskevaa poikkeusta voida soveltaa pääasiassa. Se katsoo, että tätä poikkeusta pitäisi soveltaa ainoastaan suoraan vapaa-ajanpalvelujen tarjoajaan eli tässä tapauksessa konsertin järjestäjään nähden, eikä lippupalvelujen tarjoajaan, jonka toiminta rajoittuu konserttiin pääsyä koskevan oikeuden luovuttamiseen. Se lisää, että useita kuukausia ennen kyseisen tapahtuman suunniteltua päivämäärää tapahtuneen peruutuksen johdosta elinkeinonharjoittajalla on mahdollisuus käyttää varattua kapasiteettia muulla tavoin myymällä kyseiset liput edelleen muille henkilöille.
18 Tässä tilanteessa Amtsgericht Bremen on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:
”Onko [direktiivin 2011/83] 16 artiklan l alakohtaa tulkittava siten, että kuluttajan peruuttamisoikeuden poissulkemiseen riittää, että elinkeinonharjoittaja ei suorita kuluttajalle suoraan vapaa-ajanpalvelua vaan myy kuluttajalle pääsyoikeuden tällaiseen palveluun?”
Ennakkoratkaisukysymyksen tarkastelu
19 Aluksi on muistutettava, että unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan kansallisten tuomioistuinten ja unionin tuomioistuimen välille SEUT 267 artiklalla luodussa yhteistyömenettelyssä unionin tuomioistuimen tehtävänä on antaa kansalliselle tuomioistuimelle hyödyllinen vastaus, jonka perusteella kansallinen tuomioistuin voi ratkaista siinä vireillä olevan asian. Unionin tuomioistuimen on tätä silmällä pitäen tarvittaessa muotoiltava sille esitetyt kysymykset uudelleen (tuomio 26.10.2021, PL Holdings, C‑109/20, EU:C:2021:875, 34 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
20 Lisäksi unionin tuomioistuin on toimivaltainen antamaan ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle pääasian asiakirjojen ja sille esitettyjen huomautusten perusteella ohjeita, joiden avulla ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin voi antaa ratkaisun (ks. vastaavasti tuomio 24.2.3015, Grünewald, C‑559/13, EU:C:2015:109, 32 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
21 Nyt käsiteltävässä asiassa on todettava yhtäältä, että koska CTS Eventimin toiminta rajoittuu pääsyoikeuden antamiseen kolmannen järjestämään vapaa-ajan palveluun, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo, ettei kyseinen yhtiö tarjoa suoraan kuluttajalle tällaista palvelua, koska ainoastaan konsertin järjestäjä on tällaisen palvelun välitön tarjoaja.
22 Ennakkoratkaisupyynnössä ei ole täsmällisiä tietoja siitä, missä puitteissa CTS Eventim harjoittaa toimintaansa, eikä varsinkaan CTS Eventimin ja konsertin järjestäjän välistä suhdetta sääntelevistä sopimusmääräyksistä, joiden kumoaminen on pääasian oikeusriidan taustalla. Unionin tuomioistuimen käytettävissä olevasta asiakirja-aineistosta ja erityisesti CTS Eventimin esittämistä kirjallisista huomautuksista ilmenee kuitenkin, että näitä osapuolia sitoo sopimussuhde, jonka nojalla CTS Eventim myy lippuja omissa nimissään mutta järjestäjän lukuun.
23 Toisaalta ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, että pääasiassa kyseessä oleva sopimus on direktiivin 2011/83 2 artiklan 7 alakohdassa tarkoitettu etäsopimus, koska se on tehty kuluttajan ominaisuudessa olevan DM:n ja kyseisen direktiivin 2 artiklan 2 alakohdassa tarkoitetun elinkeinonharjoittajan ominaisuudessa olevan CTS Eventimin välillä. Kyseinen käsite ei pidä sisällään ainoastaan luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka toimii tarkoituksessa, joka kuuluu hänen omaan elinkeino-, liike-, käsiteollisuus- tai ammattitoimintaansa kyseisen direktiivin soveltamisalaan kuuluvien sopimusten osalta, vaan myös luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön, joka toimii välittäjänä tämän elinkeinonharjoittajan nimissä tai lukuun (tuomio 24.2.2022, Tiketa, C‑536/20, EU:C:2022:112, 31 kohta).
24 Hyödyllisen vastauksen antamiseksi ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle ennakkoratkaisukysymys on siis ymmärrettävä siten, että sillä tiedustellaan lähinnä, onko direktiivin 2011/83 16 artiklan l alakohtaa tulkittava siten, että tässä säännöksessä säädettyyn peruuttamisoikeutta koskevaan poikkeukseen voidaan vedota kuluttajaa vastaan, joka on tehnyt etäsopimuksen pääsylipun hankkimisesta vapaa-ajan toimintaan välittäjän kanssa, joka toimii omissa nimissään mutta kyseisen toiminnan järjestäjän lukuun.
25 Direktiivin 2011/83 9–15 artiklassa kuluttajalle annetaan peruuttamisoikeus muun muassa kyseisen direktiivin 2 artiklan 7 alakohdassa tarkoitetun muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tehdyn sopimuksen tekemisen jälkeen ja vahvistetaan kyseisen oikeuden käyttämistä koskevat ehdot ja menettelytavat.
26 Näin ollen direktiivin 2011/83 9 artiklan 1 kohdan mukaan kuluttajalla on lähtökohtaisesti 14 päivän määräaika peruuttaa etäsopimus, ja peruuttamisoikeuden käyttäminen johtaa kyseisen direktiivin 12 artiklan a alakohdan mukaisesti siihen, että sopimuspuolten velvollisuus täyttää kyseinen sopimus lakkaa.
27 Mainitun direktiivin 16 artiklassa säädetään kuitenkin poikkeuksista tähän peruuttamisoikeuteen muun muassa kyseisen artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa vapaa-ajanpalvelujen tarjoamisen tapauksessa, jos sopimus edellyttää suoritusta määrättynä ajankohtana tai määrätyn ajan kuluessa.
28 Tältä osin on täsmennettävä aluksi, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin oikeuden sellaista säännöstä, jossa ei viitata jäsenvaltioiden oikeuteen sen merkityksen ja ulottuvuuden määrittämiseksi, on tulkittava koko Euroopan unionissa itsenäisesti ja yhtenäisesti ottamalla huomioon paitsi säännöksen sanamuoto myös kyseisen säännöksen asiayhteys ja kyseessä olevalla säännöstöllä tavoiteltu päämäärä (ks. vastaavasti tuomio 21.10.2020, Möbel Kraft, C‑529/19, EU:C:2020:846, 21 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
29 Tästä seuraa, että kansallisessa oikeudessa elinkeinonharjoittajan kuluttajalle tarjoaman palvelun oikeudellisella luonteella ei missään tapauksessa voi olla vaikutusta direktiivin 2011/83 16 artiklan l alakohdan tulkintaan.
30 Ensinnäkin sen kysymyksen osalta, onko se, että kyseisen toiminnan järjestäjän lukuun toimiva välittäjä luovuttaa kuluttajalle pääsyoikeuden vapaa-ajan palveluun, direktiivin 2011/83 16 artiklan l alakohdassa tarkoitettua kyseisten palvelujen tarjoamista, on yhtäältä tutkittava, voiko tällainen välittäjän ja kuluttajan välinen sopimussuhde kuulua kyseisen direktiivin 2 artiklan 6 kohdassa määritellyn palvelusopimuksen käsitteen soveltamisalaan.
31 Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee, että kyseinen käsite on määritelty laajasti siten, että sillä tarkoitetaan muuta sopimusta kuin direktiivin 2011/83 2 artiklan 5 alakohdassa tarkoitettua kauppasopimusta, jonka mukaisesti elinkeinonharjoittaja suorittaa tai sitoutuu suorittamaan kuluttajalle palvelun ja kuluttaja maksaa tai sitoutuu maksamaan palvelun hinnan (ks. vastaavasti tuomio 14.5.2020, NK (Omakotitalon suunnittelu), C‑208/19, EU:C:2020:382, 62 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
32 Direktiivin 2011/83 2 artiklan 5 alakohdan mukaan kauppasopimuksella tarkoitetaan sopimusta, jonka mukaisesti elinkeinonharjoittaja luovuttaa tai sitoutuu luovuttamaan kuluttajalle tavaran omistusoikeuden ja kuluttaja maksaa tai sitoutuu maksamaan tavaran hinnan, mukaan lukien sopimukset, jotka koskevat sekä tavaroita että palveluja. Lisäksi kyseisen direktiivin 2 artiklan 3 alakohdassa määritellään tavaralla tarkoitettavan aineellista irtainta esinettä, lukuun ottamatta esineitä, jotka myydään pakkohuutokaupalla tai muuten lain nojalla.
33 Nyt käsiteltävässä asiassa ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, että DM:n ja CTS Eventimin välinen sopimussuhde koskee viimeksi mainitun olennaisena velvoitteena pääasiassa kyseessä oleviin lippuihin kirjattua pääsyoikeutta vapaa-ajan palveluun.
34 Näin ollen on todettava, että tällainen sopimussuhde, joka koskee olennaisin osin oikeuden eikä tavaran luovutusta, kuuluu oletusarvoisesti direktiivin 2011/83 2 artiklan 6 alakohdassa tarkoitetun palvelusopimuksen käsitteen soveltamisalaan. Siten se, että elinkeinonharjoittaja panee sen täytäntöön, on sen 16 artiklan l alakohdassa tarkoitettua palvelujen tarjoamista.
35 Tältä osin on täsmennettävä, että se, että oikeus tai luvat ilmenevät asiapapereista, jotka sellaisinaan voivat olla kaupankäynnin kohteina, ei riitä saamaan niitä tavaroiden vapaata liikkuvuutta koskevien perustamissopimuksen määräysten soveltamisalan piiriin palvelujen tarjoamisen vapautta koskevien määräysten sijaan (ks. vastaavasti tuomio 21.10.1999, Jägerskiöld, C‑97/98, EU:C:1999:515, 35 ja 36 kohta).
36 Toisaalta on selvitettävä, voidaanko sitä, että vapaa-ajan toiminnan järjestäjän lukuun toimiva välittäjä luovuttaa pääsyoikeuden kyseiseen toimintaan, pitää tällaisena palveluna direktiivin 2011/83 16 artiklan l alakohdassa tarkoitetulla tavalla.
37 Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee tältä osin, että kyseisessä säännöksessä luetellut eri palvelualat vastaavat alakohtaisia poikkeuksia, jotka koskevat yleisesti kyseessä olevilla aloilla tarjottavia palveluja lukuun ottamatta niitä, joita ei ole suoritettava määrättynä ajankohtana tai määrätyn ajan kuluessa (ks. analogisesti tuomio 10.3.2005, EasyCar, C‑336/03, EU:C:2005:150, 22 ja 24 kohta).
38 Siltä osin kuin direktiivin 2011/83 16 artiklan l alakohta kattaa siten lähtökohtaisesti kaikki vapaa-ajan palvelujen alalla tarjottavat palvelut, [ranskankielisen] ilmaisun ”lié” [liittyvä] käytöstä johtuu, että kyseisessä säännöksessä säädetty poikkeus ei rajoitu pelkästään palveluihin, jotka koskevat suoraan vapaa-ajanpalveluja sellaisinaan.
39 Näin ollen on todettava, että vapaa-ajanpalveluja koskevan pääsyoikeuden luovutus on itsessään tällainen palvelu direktiivin 2011/83 16 artiklan l alakohdassa tarkoitetulla tavalla.
40 Tämän säännöksen sanamuodosta ei sitä vastoin ilmene, missä määrin tällaisen palvelun voi, kun siihen sovelletaan mainittua säännöstä, suorittaa muu henkilö kuin itse vapaa-ajanpalvelun järjestäjä.
41 Tältä osin direktiivin 2011/83 16 artiklan l alakohdan asiayhteydestä on todettava, että kyseisen direktiivin 6 artiklan 1 kohdan c ja d alakohdan mukaan jokaisen elinkeinonharjoittajan on – ennen kuin kuluttaja tulee sidotuksi etäsopimukseen tai muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tehtyyn sopimukseen taikka vastaavaan tarjoukseen – ilmoitettava tälle tarvittaessa muun muassa sen elinkeinonharjoittajan henkilöllisyys, jonka lukuun hän toimii.
42 Direktiivissä 2011/83 säädetään siten nimenomaisesti siitä mahdollisuudesta, että elinkeinonharjoittaja voi tehdä kyseisen direktiivin soveltamisalaan kuuluvan sopimuksen sellaisen sopimussuhteen täytäntöönpanon yhteydessä, jonka nojalla kyseinen elinkeinonharjoittaja toimii toisen elinkeinonharjoittajan lukuun.
43 Tästä seuraa, että se seikka, että palvelua ei tarjoa itse vapaa-ajanpalvelun järjestäjä vaan tämän lukuun toimiva välittäjä, ei ole esteenä sille, että tällaisen palvelun voidaan katsoa liittyvän mainittuun palveluun.
44 Lisäksi direktiivin 2011/83 16 artiklan l alakohdan tavoitteesta on todettava, että – kuten kyseisen direktiivin johdanto-osan 49 perustelukappaleesta ilmenee – mainittu tavoite on suojella elinkeinonharjoittajaa riskiltä, joka liittyy tietyn kapasiteetin varaamiseen, jonka osalta tämän voi olla vaikea löytää muuta käyttöä, jos peruuttamisoikeutta käytetään, muun muassa kulttuuri- tai urheilutapahtumien osalta.
45 Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee myös, että direktiivin 2011/83 16 artiklan l alakohdan tarkoituksena on muun muassa varmistaa tiettyjen palvelujen tarjoajien etujen suojaaminen, jotta nämä eivät kärsisi suhteetonta vahinkoa ennakkovarausten kohteena olevien palvelujen peruuttamisesta ilman kuluja ja selityksiä sen johdosta, että kuluttaja tekee peruutuksen vähän ennen palvelun suorittamiselle sovittua määräpäivää (ks. analogisesti tuomio 10.3.2005, EasyCar, C‑336/03, EU:C:2005:150, 28 kohta),
46 Kahdesta edeltävästä kohdasta seuraa, että kyseisessä säännöksessä säädettyä poikkeusta peruuttamisoikeudesta voidaan soveltaa vain palveluihin, jotka suoritetaan sellaisen sopimusvelvoitteen täyttämiseksi kuluttajaan nähden, jonka lakkauttaminen peruuttamisen johdosta direktiivin 2011/83 12 artiklan a alakohdan mukaisesti aiheuttaisi kyseessä olevan toiminnan järjestäjälle näin vapautuneen kapasiteetin varaamiseen liittyvän riskin.
47 Näin ollen vain siltä osin kuin tämä riski kohdistuu kyseisen toiminnan järjestäjään, se, että välittäjä luovuttaa pääsyoikeuden kyseiseen toimintaan, voi olla direktiivin 2011/83 16 artiklan l alakohdassa tarkoitettu vapaa-ajanpalvelu.
48 Tältä osin sillä, olisiko ajankohtana, jona kuluttaja vetoaa peruuttamisoikeuteensa, mahdollista, että elinkeinonharjoittaja käyttää muulla tavoin kapasiteetin, joka vapautuisi kyseisen oikeuden käyttämisen vuoksi, muun muassa myymällä kyseiset liput uudelleen muille asiakkaille, ei ole merkitystä. Direktiivin 2011/83 16 artiklan l alakohdan soveltaminen ei nimittäin voi riippua tällaisesta kunkin yksittäistapauksen olosuhteiden arvioinnista.
49 Nyt käsiteltävässä asiassa unionin tuomioistuimen käytettävissä olevasta asiakirja-aineistosta ilmenee, että CTS Eventimin ja konsertin järjestäjän välisten sopimusehtojen, joiden kumoaminen on pääasian taustalla, mukaan kyseisellä järjestäjällä on velvollisuus vapauttaa CTS Eventim kaikesta vastuusta tilanteessa, jossa ostaja vaatii lipun hinnan palauttamista. Jos pääasiassa kyseessä oleva sopimus puretaan DM:n tekemän peruuttamisen johdosta, konsertin järjestäjän on palautettava hänelle hänen CTS Eventimiltä hankkimiensa lippujen ostohinta.
50 Tässä tilanteessa on todettava, että ellei tarkistuksista, jotka ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on suoritettava, muuta johdu, se, että CTS Eventim luovuttaa DM:lle pääsyoikeuden konserttiin, jonka peruuttaminen on pääasian taustalla, on direktiivin 2011/83 16 artiklan l alakohdassa tarkoitettu vapaa-ajanpalvelu.
51 Siltä osin kuin toiseksi on kyse siitä, onko katsottava, että pääasiassa kyseessä olevan kaltainen sopimus edellyttää suoritusta määrättynä ajankohtana tai määrätyn ajan kuluessa, on todettava, että sopimus, joka koskee pääsyoikeuden luovuttamista vapaa-ajanpalveluun, edellyttää kohteensa vuoksi välttämättä suoritusta luovutuspäivän ja sen päivän välisenä aikana, jona tämän pääsyoikeuden kohteena olevan toiminnan on tapahduttava.
52 Tältä osin merkitystä ei ole sillä, luovuttaako pääsyoikeuden vapaa-ajanpalvelun järjestäjä itse vai välittäjä.
53 Näin ollen sellaisen sopimuksen, jonka on tehnyt pääsyoikeuden vapaa-ajan palveluun luovuttamisesta välittäjä omissa nimissään mutta vapaa-ajan palvelun järjestäjän lukuun, on katsottava edellyttävän suoritusta määrättynä ajankohtana tai määrätyn ajan kuluessa, joten on katsottava, että tämä palvelu on suoritettava määrättynä ajankohtana tai määrätyn ajan kuluessa.
54 Kuten ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, tilanne on tällainen pääasiassa, koska konsertti, johon CTS Eventim luovutti pääsyoikeudet DM:lle, oli tarkoitus järjestää määrättynä päivänä.
55 Kaiken edellä todetun perusteella esitettyyn kysymykseen on vastattava, että direktiivin 2011/83 16 artiklan l alakohtaa on tulkittava siten, että tässä säännöksessä säädettyyn poikkeukseen peruuttamisoikeudesta voidaan vedota sellaista kuluttajaa vastaan, joka on tehnyt omissa nimissään mutta vapaa-ajanpalvelun järjestäjän lukuun toimivan välittäjän kanssa etäsopimuksen pääsyoikeuden hankkimisesta kyseiseen palveluun, edellyttäen yhtäältä, että se, että kyseisen sopimuksen täyttämisvelvoitteen lakkaaminen kuluttajaan nähden kyseisen direktiivin 12 artiklan a alakohdan mukaisesti johtaa siihen, että näin vapautuneen kapasiteetin varaamiseen liittyvä riski rasittaa kyseisen toiminnan järjestäjää ja toisaalta, että vapaa-ajanpalvelu, jota tämä pääsyoikeus koskee, edellyttää suoritusta määrättynä ajankohtana tai määrätyn ajan kuluessa.
Oikeudenkäyntikulut
56 Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.
Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (kahdeksas jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:
Kuluttajan oikeuksista, neuvoston direktiivin 93/13/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 1999/44/EY muuttamisesta sekä neuvoston direktiivin 85/577/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 97/7/EY kumoamisesta 25.10.2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/83/EU 16 artiklan l alakohtaa on tulkittava siten, että tässä säännöksessä säädettyyn poikkeukseen peruuttamisoikeudesta voidaan vedota sellaista kuluttajaa vastaan, joka on tehnyt omissa nimissään mutta vapaa-ajanpalvelun järjestäjän lukuun toimivan välittäjän kanssa etäsopimuksen pääsyoikeuden hankkimisesta kyseiseen palveluun, edellyttäen yhtäältä, että se, että kyseisen sopimuksen täyttämisvelvoitteen lakkaaminen kuluttajaan nähden kyseisen direktiivin 12 artiklan a alakohdan mukaisesti johtaa siihen, että näin vapautuneen kapasiteetin varaamiseen liittyvä riski rasittaa kyseisen toiminnan järjestäjää ja toisaalta, että vapaa-ajanpalvelu, jota tämä pääsyoikeus koskee, edellyttää suoritusta määrättynä ajankohtana tai määrätyn ajan kuluessa.
Allekirjoitukset