Asia T‑124/14

Suomen tasavalta

vastaan

Euroopan komissio

Maaseuturahasto – Rahoituksen ulkopuolelle jätetyt menot – Maaseudun kehittäminen – Kertaluonteinen rahoituskorjaus – Käytettyjen koneiden ja laitteiden hankinnasta aiheutuneiden menojen tukikelpoisuus – Mikroyrityksiä ja pieniä ja keskisuuria yrityksiä koskeva poikkeusjärjestely – Asetuksen (EY) N:o 1974/2006 55 artiklan 1 kohta

Tiivistelmä – Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (neljäs jaosto) 11.12.2015

1.      Euroopan unionin oikeus – Tulkinta – Menetelmät – Sanamuodon mukainen, systemaattinen, historiallinen ja teleologinen tulkinta

(Komission asetuksen N:o 1974/2006 55 artiklan 1 kohta)

2.      Euroopan unionin oikeus – Tulkinta – Monikieliset säädöstekstit – Yhtenäinen tulkinta – Eri kieliversioiden huomioon ottaminen

(Komission asetuksen N:o 1974/2006 55 artiklan 1 kohta)

3.      Maatalous – Yhteinen maatalouspolitiikka – Maaseuturahastosta maksettava rahoitus – Tuki maaseudun kehittämiseen – Käytettyjen koneiden ja laitteiden hankinnasta aiheutuneiden menojen tukikelpoisuus – Mikroyrityksiä ja pieniä ja keskisuuria yrityksiä koskeva poikkeusjärjestely – Suppeaa tulkintaa koskevan velvollisuuden puuttuminen

(Komission asetuksen N:o 1974/2006 55 artiklan 1 kohta)

4.      Maatalous – Yhteinen maatalouspolitiikka – Maaseuturahastosta maksettava rahoitus – Tuki maaseudun kehittämiseen – Käytettyjen koneiden ja laitteiden hankinnasta aiheutuneiden menojen tukikelpoisuus – Mikroyrityksiä ja pieniä ja keskisuuria yrityksiä koskeva poikkeusjärjestely – Rajaaminen asianmukaisesti perusteltuihin tapauksiin – Jäsenvaltioiden harkintavalta

(Komission asetuksen N:o 1974/2006 55 artiklan 1 kohta)

5.      Maatalous – Yhteinen maatalouspolitiikka – Maaseuturahastosta maksettava rahoitus – Tuki maaseudun kehittämiseen – Käytettyjen koneiden ja laitteiden hankinnasta aiheutuneiden menojen tukikelpoisuus – Mikroyrityksiä ja pieniä ja keskisuuria yrityksiä koskeva poikkeusjärjestely – Toteuttaminen – Jäsenvaltioiden harkintavalta – Rajat

(Neuvoston asetus N:o 1698/2005; komission asetuksen N:o 1974/2006 55 artiklan 1 kohta)

1.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 24 kohta)

2.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 25 kohta)

3.      Maaseuturahaston tuesta maaseudun kehittämiseen annetun asetuksen N:o 1698/2005 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä annetun asetuksen N:o 1974/2006 55 artiklan 1 kohdan ensimmäinen alakohta on pääsääntö tai yleinen sääntö, joka koskee investointien osalta tukikelpoisia menoja, ja toisessa alakohdassa säädetään erilaisesta mikroyrityksiä ja pieniä ja keskisuuria yrityksiä koskevasta ratkaisusta, minkä perusteella toinen alakohta voidaan joka tapauksessa luokitella poikkeussäännöksi. Tällainen luokittelu ei kuitenkaan välttämättä vastaa luokittelua poikkeukseksi suppeassa merkityksessä vaan voi ilmaista, että on olemassa järjestely, joka on erityinen ja erillinen pääsäännöllä tai yleisellä säännöllä perustettuun järjestelyyn nähden. Tässä yhteydessä mainitusta toisesta alakohdasta ei ilmene selvästi unionin lainsäätäjän tarkoitusta joko vahvistaa poikkeus suppeassa merkityksessä tai säätää ainoastaan, että jäsenvaltiolla on lupa luoda mikroyrityksiä ja pieniä ja keskisuuria yrityksiä koskeva erityinen poikkeusjärjestely, sillä ilmaisuja ”poiketen siitä” ja ”ja ainoastaan” voidaan yhdessä luettaessa tulkita molemmilla tavoilla. Näin ollen siitä, että samaan virkkeeseen sisältyy samanaikaisesti kaksi rajoittavaa osaa, ei saada riittävän selvää ja täsmällistä tietoa siitä, onko toinen alakohta poikkeus suppeassa merkityksessä vai pelkkä poikkeussääntö, jossa säädetään mahdollisuudesta ottaa käyttöön mikroyrityksiä ja pieniä ja keskisuuria yrityksiä koskeva erillinen ja erityinen järjestely.

Tästä seuraa, ettei välttämättä sovelleta oikeuskäytäntöä, joka on saanut vaikutteita roomalaisen oikeuden singularia non sunt extendenda -periaatteesta, jonka mukaan unionin sääntöjä, joissa säädetään poikkeuksista, on tulkittava suppeasti yleisen säännön, josta ne poikkeavat, tehokkaan vaikutuksen säilyttämiseksi, eikä tällaista suppeaa tulkintaa ole sovellettava, jos asetuksen N:o 1974/2006 55 artiklan 1 kohdan toinen alakohta on luokiteltava poikkeussäännöksi, jossa säädetään mahdollisuudesta ottaa käyttöön mikroyrityksiä ja pieniä ja keskisuuria yrityksiä koskeva erillinen ja erityinen järjestely.

(ks. 28–30 kohta)

4.      Maaseuturahaston tuesta maaseudun kehittämiseen annetun asetuksen N:o 1698/2005 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä annetun asetuksen N:o 1974/2006 55 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan yksiselitteisen sanamuodon mukaan jäsenvaltioilla on harkintavaltaa mikroyrityksiä ja pieniä ja keskisuuria yrityksiä koskevan erillisen ja erityisen järjestelyn, joka koskee investointien osalta tukikelpoisia menoja, käyttöön ottamisessa ja toteuttamisessa, koska tässä yhteydessä ne voivat asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa vahvistaa edellytykset, joiden mukaan käytettyjen välineiden ja laitteiden hankinta voidaan katsoa tukikelpoiseksi menoksi. Kun mainitun toisen alakohdan rakenne otetaan huomioon, näissä olosuhteissa asianmukaisesti perusteltuja tapauksia koskeva kriteeri liittyy välittömästi jäsenvaltiolle annettuun lupaan ja jäsenvaltion harkintavaltaan mikroyrityksiä ja pieniä ja keskisuuria yrityksiä koskevan erillisen ja erityisen järjestelyn käyttöön ottamisessa ja toteuttamisessa.

Näin ollen asianmukaisesti perusteltuja tapauksia koskevalla kriteerillä ainoastaan luonnehditaan tapaa, jolla jäsenvaltion odotetaan käyttävän toiseen alakohtaan perustuvaa harkintavaltaansa ja ennen kaikkea perustelevan harkintavaltansa käyttäminen. Toisin sanoen kaikissa tapauksissa, joissa jäsenvaltio katsoo tarkoituksenmukaiseksi käyttää sille annettua lupaa ja kyseistä harkintavaltaa, sen on joko tehdessään mahdollista päätöstä yleisesti sovellettavien sääntöjen antamisesta tai mahdollista päätöstä, joka koskee käytettyjen välineiden ja laitteiden hankintaa koskevaa yksittäistä tapausta, esitettävä merkitykselliset perusteet päätöksensä tueksi kyseisen kriteerin täyttämiseksi ja komission tältä osin harjoittaman valvonnan mahdollistamiseksi. On todettava, että tämä käsitys on sama kaikkien toisen alakohdan kieliversioiden perusteella ja että se riittää takaamaan sen, että komissiolla on mahdollisuus valvoa jälkikäteen asianmukaisesti jäsenvaltion toiseen alakohtaan perustuvan harkintavaltansa käyttämistä, unionin merkityksellisten sääntöjen tavoitteiden mukaisesti.

Lisäksi on todettava, että jos unionin lainsäätäjän tarkoituksena olisi ollut edellyttää, että jäsenvaltioiden säätävät yleisesti sovellettavia sääntöjä ja täsmentävät etukäteen kaikki ne tapaukset, joissa käytettyjen koneiden ja laitteiden hankinnan rahoittamista voidaan pitää tukikelpoisena, sen olisi pitänyt todeta tämä selkeästi. Oikeusvarmuuden periaatteen mukaisesti oikeussubjektit, joihin jäsenvaltiot kuuluvat, eivät saa kärsiä tulkintavaikeuksista, jotka aiheutuvat epäselvästä säännöstöstä, jossa säädetään niihin kohdistuvista epäedullisista taloudellisista seurauksista.

(ks. 33–36 kohta)

5.      Maaseuturahaston tuesta maaseudun kehittämiseen annetun asetuksen N:o 1698/2005 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä annetun asetuksen N:o 1974/2006 55 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että toisessa alakohdassa annetaan jäsenvaltioille lupa – siten, että niille annetaan tältä osin harkintavaltaa – ottaa käyttöön ja toteuttaa mikroyrityksiä ja pieniä ja keskisuuria yrityksiä koskeva erityinen poikkeusjärjestely, joka koskee investointien osalta tukikelpoisia menoja, täsmentämällä edellytykset, joiden mukaan käytettyjen välineiden ja laitteiden hankinta voidaan katsoa tukikelpoiseksi menoksi, ilman, että jäsenvaltion on määriteltävä yleisesti sovellettavassa säännöstössä täsmällisesti ja etukäteen ne olosuhteet, joissa investointi vastaa asianmukaisesti perusteltua tapausta. Viimeksi mainitussa kriteerissä edellytetään kuitenkin sitä, että jäsenvaltio harkintavaltaansa käyttäessään esittää perusteet, joista käy ilmi, että päätös, jossa joko vahvistetaan yleisesti sovellettavia sääntöjä tai joka koskee yksittäistä tapausta, on tehty merkityksellisen kansallisen ja unionin säännöstön kriteerien ja tavoitteiden mukaisesti.

Tässä yhteydessä jäsenvaltioille annettu lupa ottaa käyttöön ja toteuttaa mikroyrityksiä ja pieniä ja keskisuuria yrityksiä koskeva erillinen ja erityinen järjestely käytettyjen koneiden ja laitteiden hankinnan osalta sopii täysin maaseuturahaston tuesta maaseudun kehittämiseen annetun asetuksen N:o 1698/2005 ja asetuksen N:o 1974/2006 tavoitteisiin eikä siten edellytä kyseisen järjestelyn sääntöjen suppeaa tulkintaa näiden tavoitteiden perusteella. On kuitenkin niin, että asetuksen N:o 1974/2006 55 artiklan 1 kohdan toiseen alakohtaan sisältyvää asianmukaisesti perusteltuja tapauksia koskevaa kriteeriä on tulkittava näiden tavoitteiden mukaisesti sen välttämiseksi, että jäsenvaltio käyttää toiseen alakohtaan perustuvaa harkintavaltaansa sellaisten näkökohtien mukaisesti, jotka eivät liity näihin tavoitteisiin, ja sen mahdollistamiseksi, että komissio harjoittaa tältä osin tehokasta valvontaa.

(ks. 41 ja 54 kohta)