Asia T‑205/14

I. Schroeder KG (GmbH & Co.)

vastaan

Euroopan unionin neuvosto

ja

Euroopan komissio

Sopimussuhteen ulkopuolinen vastuu – Polkumyynti – Tiettyjen Kiinasta peräisin olevien sitrushedelmävalmisteiden ja -säilykkeiden tuonti – Asetus (EY) N:o 1355/2008, jonka unionin tuomioistuin on todennut pätemättömäksi – Kantajalle asetuksen antamisen johdosta väitetysti aiheutunut vahinko – Vahingonkorvauskanne – Turvautuminen kaikkiin kansallisiin oikeussuojakeinoihin – Tutkittavaksi ottaminen – Oikeussäännön, jolla annetaan yksityisille oikeuksia, riittävän ilmeinen rikkominen – Asetuksen (EY) N:o 384/96 2 artiklan 7 kohdan a alakohta (josta on tullut asetuksen (EY) N:o 1225/2009 2 artiklan 7 kohdan a alakohta) – Huolellisuusvelvoite – Syy-yhteys

Tiivistelmä – Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (toinen jaosto) 23.9.2015

1.      Vahingonkorvauskanne – Itsenäinen luonne – Turvautuminen kaikkiin kansallisiin oikeussuojakeinoihin – Poikkeus – Korvauksen saaminen kansallisissa tuomioistuimissa on mahdotonta tai liian vaikeaa – Todistustaakka – Ulottuvuus – Rajoittaminen sellaisten seikkojen esittämiseen, jotka ovat omiaan herättämään vakavia epäilyjä kansallisten oikeussuojakeinojen takaaman suojan tehokkuudesta

(SEUT 268 artikla ja SEUT 340 artiklan toinen kohta)

2.      Sopimussuhteen ulkopuolinen vastuu – Edellytykset – Lainvastaisuus – Vahinko – Syy-yhteys – Kumulatiiviset edellytykset – Yhden edellytyksen täyttymättä jääminen – Vahingonkorvauskanteen hylkääminen kokonaisuudessaan

(SEUT 340 artiklan toinen kohta)

3.      Sopimussuhteen ulkopuolinen vastuu – Edellytykset – Lainvastaisuus – Unionin oikeuden riittävän ilmeinen rikkominen – Edellytys siitä, että toimielimet ovat selvästi ja vakavasti ylittäneet harkintavaltansa rajat – Laiminlyönti jatkaa tutkimuksia polkumyynnin vastaisen menettelyn aikana – Huolellisuusvelvollisuudesta johtuvia velvoitteita ei ole täysin laiminlyöty – Unionin vastuuta ei ole syntynyt

(SEUT 340 artiklan toinen kohta; neuvoston asetuksen N:o 384/96, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 1225/2009, 2 artiklan 7 kohdan a alakohta)

4.      Sopimussuhteen ulkopuolinen vastuu – Edellytykset – Syy-yhteys – Käsite – Todistustaakka

(SEUT 340 artiklan toinen kohta)

1.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 18, 21 ja 28 kohta)

2.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 31 ja 57 kohta)

3.      Kun toimielimillä on harkintavaltaa, ratkaiseva peruste, jotta unionin oikeuden rikkominen katsotaan riittävän ilmeiseksi unionin sopimussuhteen ulkopuolisen vastuun syntymisen kannalta, on se, että kyseinen toimielin on selvästi ja vakavasti ylittänyt harkintavaltansa rajat.

Toimielimillä olevan harkintavallan laajuuden osoittamiseksi on määritettävä ensin toiminta, josta näitä toimielimiä polkumyynnillä muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta annetun asetuksen N:o 384/96, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 1225/2009, 2 artiklan 7 kohdan a alakohdan täytäntöönpanossa erityisesti moititaan. Tällainen menettelytapa johtuu siitä, että säännöksen täytäntöönpano voi sisältää eri toimia, joiden osalta sen täytäntöönpanosta vastaavalla toimielimellä ei ole välttämättä samaa harkintavaltaa. Näin on asianlaita muun muassa sellaisten säännösten osalta, joilla säädetään tietyn arvon, kuten polkumyyntimarginaalin laskennassa normaaliarvon, laskentamenetelmästä.

Komissiolla on polkumyynnin vastaisessa tutkimuksessa harkintavaltaa sekä Eurostatin tilastotietojen analyysin osalta että tutkimustensa jatkamisen osalta tämän analyysin perusteella kolmannen maan, joka on markkinatalousmaa, määrittämiseksi asetuksen N:o 384/96 2 artiklan 7 kohdan a alakohdan mukaisesti.

Kun polkumyyntitullien asettamisesta annettu asetus on todettu pätemättömäksi sen vuoksi, että komissio oli laiminlyönyt huolellisuusvelvollisuutensa, koska se ei ollut jatkanut tutkimuksiaan, vaikka sen olisi pitänyt jatkaa niitä, komission moitittu menettely koostuu siitä, ettei komissio ole paneutunut asiaan vakavasti ja riittävästi ja että se on näin ollen arvioinut virheellisesti huolellisuusvelvollisuudesta johtuvia velvoitteitaan. Näin toimiessaan komissio ei kuitenkaan laiminlyönyt täysin huolellisuusvelvollisuudesta johtuvia velvoitteitaan, koska se ei laiminlyönyt tutkimustoimia vaan suoritti tutkimuksen viran puolesta sellaisen menettelyn aikana, jonka avulla se sai selville, että oli olemassa kaksi polkumyyntitullin alaisen tuotteen kolmannesta maasta peräisin olevaa valmistajaa, joille se lähetti kyselylomakkeet.

Näin ollen toimielimiä ei voida moittia mistään sellaisesta toiminnasta tai toimenpiteistä, jotka olisivat omiaan johtamaan unionin vastuun syntymiseen, eikä unionille voi syntyä sopimussuhteen ulkopuolista vastuuta.

(ks. 36, 38, 41-43, 45, 47, 49–52 ja 54–57 kohta)

4.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 59 kohta)