YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO
(kolmas jaosto)
25 päivänä lokakuuta 2007
Asia T-27/05
Carmela Lo Giudice
vastaan
Euroopan yhteisöjen komissio
Henkilöstö – Urakehitystä koskeva arviointikertomus – Vuoden 2003 arviointikierros – Virheellinen menettely – Henkilöstösääntöjen 43 artikla – Oikeus tulla kuulluksi – Sairausloma – Lääkärintodistus
Aihe: Kanne, jossa vaaditaan ajanjaksoa 1.1.–31.12.2003 koskevan arviointikertomuksen kumoamista ja toissijaisesti kantajan osalta kyseiseltä ajanjaksolta laaditun urakehitystä koskevan arviointikertomuksen lopullisesta laatimisesta 4.5.2004 tehdyn päätöksen kumoamista.
Ratkaisu: Komission 4.5.2004 tekemä päätös, jolla vahvistettiin lopullisesti vuoden 2003 arviointikierroksen osalta laadittu kantajan urakehitystä koskeva arviointikertomus, kumotaan. Komissio velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Tiivistelmä
1. Henkilöstö – Kanne – Virkamiehelle vastainen toimi – Käsite – Henkilöstön arviointikierros – Poissulkeminen
(Henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artikla)
2. Henkilöstö – Arviointi – Urakehitystä koskeva arviointikertomus – Urakehitystä koskevan arviointikertomuksen laatiminen ilman, että asianomainen on osallistunut menettelyyn millään tavoin
(Henkilöstösääntöjen 43 artikla)
3. Henkilöstö – Arviointi – Urakehitystä koskeva arviointikertomus – Virkamiehen kyvyttömyys osallistua laatimismenettelyyn
4. Henkilöstö – Arviointi – Urakehitystä koskeva arviointikertomus – Riitauttamista koskevat määräajat
(Henkilöstösääntöjen 43 artikla)
1. Kannekelpoisia toimia voivat olla vain toimenpiteet, joilla on sitovia oikeusvaikutuksia, jotka voivat vaikuttaa kantajan etuihin muuttamalla selvästi hänen oikeusasemaansa ja joilla vahvistetaan lopullisesti toimielimen kanta.
Arviointikierros ei ole henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artiklassa tarkoitettu asianomaiselle vastainen päätös, koska sillä ei ole oikeusvaikutuksia, jotka voisivat vaikuttaa suoraan virkamiehen etuihin. Kyseinen arviointikierros muodostuu useista valmistelevista toimista, jotka johtavat urakehitystä koskevan arviointikertomuksen laatimiseen mutta joilla ei ole siihen verrattuna kantajaa koskevia oikeusvaikutuksia.
(ks. 27 ja 28 kohta)
Viittaukset:
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑69/92, Seghers v. neuvosto, 24.6.1993 (Kok. 1993, s. II‑651, 28 kohta); yhdistetyt asiat T‑57/92 ja T‑75/92, Yorck von Wartenburg v. parlamentti, 28.9.1993 (Kok. 1993, s. II‑925, 36 kohta) ja asia T‑43/04, Fardoom ja Reinard v. komissio, 25.10.2005 (Kok. H. 2005, s. I‑A‑329 ja II‑1465, 26 ja 27 kohta).
2. Urakehitystä koskevaa arviointikertomusta ei voida vahvistaa lopullisesti ilman, että asianomaiselle virkamiehelle on annettu mahdollisuus tulla kuulluksi asianmukaisella tavalla. Urakehitystä koskevaan arviointikertomuksen laatimiseen liittyvä menettelyvirhe, joka johtuu siitä, että virkamiehen kanssa ei ole käyty keskustelua, joka on arviointijärjestelmän ydin, merkitsee kuulluksi tulemista koskevan oikeuden loukkaamista.
Tästä seuraa, että se, että nimittävä viranomainen on toteuttanut koko urakehitystä koskevan arviointikertomuksen laatimismenettelyn ja vienyt sen päätökseen sellaisena ajanjaksona, jona arvioitava virkamies oli täysin työkyvytön eikä osallistunut menettelyyn millään tavoin, merkitsee hänen kuulluksi tulemista koskevan oikeutensa loukkaamista ja siten henkilöstösääntöjen 43 artiklan rikkomista.
Tätä päätelmää ei voida kyseenalaistaa sillä, että komission hyväksymissä henkilöstösääntöjen 43 artiklan yleisissä täytäntöönpanomääräyksissä ei ole yhtäkään määräystä, jonka perusteella sairauslomalla oleva virkamies, jolla on kuitenkin pääsy komission tietojärjestelmään, voisi saada hyväkseen määräaikojen pidennyksen kyetäkseen osallistumaan urakehitystä koskevan arviointikertomuksen laadintamenettelyyn. Vaikka katsottaisiin, että näitä yleisiä täytäntöönpanomääräyksiä on tulkittu oikein, niillä ei voida poiketa henkilöstösääntöjen määräyksistä eikä kuulluksi tulemista koskevasta oikeudesta.
(ks. 46–48, 52, 74 ja 75 kohta)
Viittaukset:
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑16/03, Ferrer de Moncada v. komissio, 30.9.2004 (Kok. H. 2004, s. I‑A‑261 ja II‑1163, 40 kohta); asia T‑115/04, Laroche v. komissio, 14.9.2006 (36 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa) ja asia T‑173/04, Carius v. komissio, 25.10.2006 (69 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).
3. Koska komissio on myöntänyt, että virkamies oli koko hänen urakehitystään koskevan arviointikertomuksen laatimisen keston ajan täysin työkyvytön, se ei voi vastanäyttöä esittämättä pätevästi kiistää sitä, että kyseinen virkamies oli myös kyvytön hoitamaan arvioinnin suorittamiseen liittyviä erityisiä tehtäviä ja että tämä työkyvyttömyys vei häneltä mahdollisuuden käyttää asianmukaisella tavalla oikeuttaan tulla kuulluksi. Nämä tehtävät liittyvät läheisesti virkamiehen työpaikallaan hoitamiin tehtäviin ja edellyttävät olennaisesti samaa fyysistä ja henkistä kapasiteettia kuin hän tarvitsee hoitaakseen päivittäiset työtehtävänsä.
Tässä yhteydessä se, että arvioitava virkamies on avannut arviointimenettelyyn liittyvät sähköpostit ja käynyt komission tietojärjestelmässä, ei ole omiaan osoittamaan, että hän olisi ollut kykenevä osallistumaan urakehitystä koskevan arviointikertomuksen laadintamenettelyyn.
Se, että hänellä oli tarvittava fyysinen ja henkinen kyky näiden tietoteknisten toimintojen suorittamiseen, mihin ei liittynyt minkäänlaista hänen ammatillisen tilanteensa arviointia eikä keskustelua hänen esimiestensä kanssa hänen etujensa suojelemiseksi, ei riitä osoittamaan, että hän olisi ollut kykenevä laatimaan itsearviointinsa, osallistumaan keskusteluun tai perustelemaan komission hyväksymien henkilöstösääntöjen 43 artiklan yleisten täytäntöönpanomääräysten 8 artiklan 9 kohdan mukaisesti urakehitystään koskevasta arviointikertomuksesta tehtävän oikaisupyynnön.
(ks. 59, 60, 63 ja 65 kohta)
Viittaukset:
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑527/93, O v. komissio, 26.1.1995 (Kok. H. 1995, s. I‑A‑9 ja II‑29).
4. Komission hyväksymissä henkilöstösääntöjen 43 artiklan yleisissä täytäntöönpanomääräyksissä urakehitystä koskevan arviointikertomuksen riitauttamiseksi menettelyn eri vaiheissa vahvistetuilla määräajoilla ei pyritä ainoastaan takaamaan niiden monien urakehitystä koskevien arviointikertomusten, jotka komissio joutuu vuosittain laatimaan, asianmukaista hallinnointia, vaan myös varmistamaan se, että arvioitava virkamies saa riittävästi harkinta-aikaa, jotta hän kykenee tutkittuaan itsestään laaditun urakehitystä koskevan arviointikertomuksen, hyväksymään sen tai riitauttamaan sen asianmukaisessa viranomaisessa. Näin ollen urakehitystä koskevasta arviointikertomuksesta tehtävän oikaisuvaatimuksen esittämistä varten vahvistettua viiden päivän määräaikaa on lykättävä virkamiehen perustellun poissaolon perusteella, jotta häneltä ei evättäisi oikeutta tällaiseen harkinta-aikaan.
(ks. 68 kohta)
Viittaukset:
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑154/04, Bauwens v. komissio, 15.12.2005 (Kok. H. 2005, s. I‑A‑425 ja II‑1933, 40 ja 42 kohta).