Asia C-201/16
Majid Shiri
(Ennakkoratkaisupyyntö – Verwaltungsgerichtshof)
Ennakkoratkaisupyyntö – Asetus (EU) N:o 604/2013 – Kolmannen maan kansalaisen johonkin jäsenvaltioon jättämän kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittäminen – 27 artikla – Oikeussuojakeino – Tuomioistuinten harjoittaman valvonnan laajuus – 29 artikla – Siirron täytäntöönpanon määräaika – Siirtoa ei panna täytäntöön määräajassa – Hakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion velvollisuudet – Vastuun siirtyminen – Edellytys, jonka mukaan vastuussa olevan jäsenvaltion on tehtävä päätös
Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 25.10.2017
1. Tuomioistuinmenettely – Suullinen käsittely – Alkaminen uudelleen – Unionin tuomioistuimella ei ole velvollisuutta aloittaa uudelleen suullista käsittelyä sitä varten, että asianosaisille annettaisiin mahdollisuus esittää huomautuksia julkisasiamiehen ratkaisuehdotuksessa esitetyistä oikeudellisista seikoista
(SEUT 252 artiklan toinen kohta; unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 83 artikla)
2. Rajavalvonta, turvapaikka ja maahanmuutto – Turvapaikkapolitiikka – Kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämisperusteet ja -menettelyt – Asetus N:o 604/2013 – Vastaanotto- ja takaisinottomenettelyt – Kansainvälisen suojelun hakijan siirron toteuttamisen määräaika – Kyseisen määräajan ylittämisen seuraus – Kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelyvastuun siirtyminen pyynnön esittäneelle jäsenvaltiolle
(Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 604/2013 29 artiklan 1 ja 2 kohta)
3. Rajavalvonta, turvapaikka ja maahanmuutto – Turvapaikkapolitiikka – Kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämisperusteet ja -menettelyt – Asetus N:o 604/2013 – Muutoksenhaku, joka kohdistuu kansainvälisen suojelun hakijaa koskevaan siirtopäätökseen – Mahdollisuus vedota siirron toteuttamisen määräajan päättymiseen siirtopäätöksen tekemisen jälkeen – Jäsenvaltioiden velvollisuus säätää tehokkaasta ja nopeasta oikeussuojakeinosta
(Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artikla; Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 604/2013 johdanto-osan 19 perustelukappale sekä 27 artiklan 1 kohta ja 29 artiklan 1 ja 2 kohta)
1. Ks. tuomion teksti.
(ks. 22–25 kohta)
2. Kolmannen maan kansalaisen tai kansalaisuudettoman henkilön johonkin jäsenvaltioon jättämän kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämisperusteiden ja -menettelyjen vahvistamisesta 26.6.2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 604/2013 29 artiklan 2 kohtaa on tulkittava siten, että jos siirtoa ei toteuteta kyseisen asetuksen 29 artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitetussa kuuden kuukauden määräajassa, vastuu hakemuksen käsittelystä siirtyy suoraan lain nojalla pyynnön esittäneelle jäsenvaltiolle, eikä edellytyksenä ole se, että hakemuksen käsittelystä vastuussa oleva jäsenvaltio kieltäytyy ottamasta asianomaista henkilöä vastaan tai takaisin. Saman säännöksen sanamuodosta ilmenee, että siinä säädetään vastuun siirtymisestä suoraan lain nojalla pyynnön esittäneelle jäsenvaltiolle ja että tällainen siirtyminen ei edellytä vastuussa olevan jäsenvaltion toimia (ks. analogisesti tuomio 26.7.2017, Mengesteab, C-670/16, EU:C:2017:587, 61 kohta).
(ks. 30 ja 34 kohta sekä tuomiolauselman 1 kohta)
3. Asetuksen N:o 604/2013 27 artiklan 1 kohtaa, luettuna kyseisen asetuksen johdanto-osan 19 perustelukappaleen valossa, ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklaa on tulkittava siten, että kansainvälisen suojelun hakijalla on oltava käytössään tehokas ja nopea oikeussuojakeino, jonka ansiosta hän voi vedota siihen, että mainitun asetuksen 29 artiklan 1 ja 2 kohdan mukainen kuuden kuukauden määräaika on päättynyt siirtopäätöksen tekemisen jälkeen. Tällaiselle hakijalle pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa kansallisessa lainsäädännössä tunnustettu oikeus vedota hänen siirtoaan koskevan päätöksen tekemisen jälkeisiin seikkoihin kyseistä päätöstä koskevassa muutoksenhaussa riittää kyseisen tehokkaasta ja nopeasta oikeussuojakeinosta säätämistä koskevan velvollisuuden täyttymiseen.
Kansainvälisen suojelun hakijalla hänen siirtoaan koskevan päätöksen osalta käytettävissä olevan oikeussuojakeinon ulottuvuus täsmennetään kyseisen asetuksen johdanto-osan 19 perustelukappaleessa, jossa todetaan, että jotta kansainvälisen oikeuden noudattaminen voidaan varmistaa, kyseisellä asetuksella käyttöön otetun siirtopäätöksiä koskevan tehokkaan oikeussuojakeinon olisi katettava yhtäältä kyseisen asetuksen soveltamisen tarkastelu ja toisaalta oikeudellisiin seikkoihin ja tosiseikkoihin perustuvan tilanteen tarkastelu siinä jäsenvaltiossa, johon hakija siirretään (tuomio 26.7.2017, Mengesteab, C-670/16, EU:C:2017:587, 43 kohta). Lisäksi on mainittava unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenevän, että kun otetaan huomioon muun muassa yleinen kehitys, jota Dublin III -asetuksen antamisen johdosta on tapahtunut johonkin jäsenvaltioon jätetyn turvapaikkahakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämistä koskevassa järjestelmässä, sekä kyseisellä asetuksella tavoitellut päämäärät, mainitun asetuksen 27 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että siinä säädetyn oikeussuojakeinon on voitava koskea muun muassa kyseisessä asetuksessa säädettyjen menettelyllisten takeiden noudattamista (ks. vastaavasti tuomio 26.7.2017, Mengesteab, C-670/16, EU:C:2017:587, 44–48 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
Dublin III -asetuksella käyttöön otetut vastaanotto- ja takaisinottomenettelyt on erityisesti suoritettava siten, että tiettyjä ehdottomia määräaikoja – joihin kuuluu kyseisen asetuksen 29 artiklan 1 ja 2 kohdassa mainittu kuuden kuukauden määräaika – noudatetaan. Vaikka kyseisillä säännöksillä on tarkoitus säännellä mainittuja menettelyjä, niillä myös edesautetaan – samalla tavoin kuin kyseisen asetuksen III luvussa vahvistetuilla perusteilla – hakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämistä.
Tässä tilanteessa on todettava, että sen varmistamiseksi, että mainittuja menettelyjä on sovellettu oikein ennen riitautetun siirtopäätöksen tekemistä, tuomioistuimen, jossa siirtopäätökseen haetaan muutosta, on voitava tutkia kansainvälisen suojelun hakijan väitteet, joiden mukaan päätös on tehty Dublin III -asetuksen 29 artiklan 2 kohdan säännösten vastaisesti ja joiden mukaan pyynnön esittäneestä jäsenvaltiosta oli jo tullut mainitun päätöksen tekemisajankohtana hakemuksen käsittelystä vastuussa oleva jäsenvaltio kyseisen asetuksen 29 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisen kuuden kuukauden määräajan päättymisen vuoksi (ks. analogisesti tuomio 26.7.2017, Mengesteab, C-670/16, EU:C:2017:587, 55 kohta).
Tämän jälkeen on huomautettava, että erotuksena 26.7.2017 annettuun tuomioon Mengesteab (C-670/16, EU:C:2017:587) johtaneessa asiassa kyseessä olleista määräajoista, joilla säänneltiin vastaanottopyynnön esittämistä, Dublin III -asetuksen 29 artiklan mukaisilla määräajoilla säännellään paitsi siirtopäätöksen tekemistä myös sen täytäntöönpanoa. Tästä seuraa, että kyseiset määräajat voivat päättyä siirtopäätöksen tekemisen jälkeen.
Tässä yhteydessä on todettava, että pyynnön esittävän jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset eivät voi tällaisessa tilanteessa siirtää asianomaista henkilöä toiseen jäsenvaltioon vaan niiden on sitä vastoin ryhdyttävä viran puolesta tarpeellisiin toimenpiteisiin ensimmäisen jäsenvaltion vastuun tunnustamiseksi ja aloitettava viipymättä kyseisen henkilön esittämän kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen tutkiminen.
(ks. 37–43 ja 46 kohta sekä tuomiolauselman 2 kohta)