YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN
TUOMIO (laajennettu kolmas jaosto)
6 päivänä helmikuuta 1998
(1)
Yleisön oikeudesta saada tietoja komission asiakirjoista tehty komission päätös
94/90/EHTY, EY, Euratom Päätös, jolla evätään tiedonsaanti asiakirjoista
Julkisen edun turvaaminen (asian käsittely tuomioistuimessa)
Asiassa T-124/96,
Interporc Im- und Export GmbH, Saksan oikeuden mukaan perustettu yhtiö,
kotipaikka Hampuri (Saksa), edustajanaan asianajaja Georg M. Berrisch, Hampuri,
prosessiosoite Luxemburgissa asianajotoimisto Guy Harles, 810 rue Mathias Hardt,
vastaan
Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehenään oikeudellisen yksikön virkamies
Ulrich Wölker, prosessiosoite Luxemburgissa c/o oikeudellisen yksikön virkamies
Carlos Gómez de la Cruz, Centre Wagner, Kirchberg,
jossa kantaja vaatii, että yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin kumoaa
komission 29.5.1996 tekemän päätöksen, jolla komissio vahvisti kieltäytyvänsä
antamasta kantajalle tietoa eräistä asiakirjoista,
EUROOPAN YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN
TUOMIOISTUIN (laajennettu kolmas jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja B. Vesterdorf sekä tuomarit
C. P. Briët, P. Lindh, A. Potocki ja J. D. Cooke,
kirjaaja: hallintovirkamies A. Mair,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 21.10.1997 pidetyssä suullisessa
käsittelyssä esitetyn,
on antanut seuraavan
tuomion
Asiaa koskevat oikeussäännöt
- 1.
- Maastrichtissa 7.2.1992 allekirjoitetun, Euroopan unionista tehdyn sopimuksen
päätösasiakirjaan sisältyy julistus (N:o 17) oikeudesta saada tietoja, jossa todetaan
seuraavaa:
"Konferenssi katsoo, että päätöksentekomenettelyn avoimuus vahvistaa toimielinten
kansanvaltaisuutta sekä yleisön luottamusta hallintoa kohtaan. Tämän vuoksi
konferenssi suosittelee, että komissio toimittaa neuvostolle viimeistään vuonna 1993
kertomuksen toimenpiteistä, joiden tarkoituksena on parantaa yleisön
mahdollisuuksia saada toimielinten hallussa olevia tietoja."
- 2.
- Maastrichtin julistuksen johdosta komissio teki vertailevan tutkimuksen
tiedonsaantioikeudesta jäsenvaltioissa ja eräissä muissa maissa. Tutkimuksensa
tulokset se julkaisi neuvostolle, parlamentille sekä talous- ja sosiaalikomitealle
osoittamallaan, toimielinten hallussa olevien asiakirjojen julkisuutta koskevalla
tiedonannolla 93/C 156/05 (EYVL C 156, s. 5, jäljempänä vuoden 1993 tiedonanto).
Tiedonannossaan komissio päätteli, että yhteisön tasolla voitaisiin parantaa
asiakirjajulkisuutta.
- 3.
- Komissio antoi 2.6.1993 avoimuudesta yhteisössä tiedonannon 93/C 166/04 (EYVL
C 166, s. 4), jossa esitetään tiedonsaantia koskevat perusperiaatteet.
- 4.
- Neuvosto ja komissio laativat ja hyväksyivät yhteisesti 6.12.1993
tietojensaantioikeutta neuvoston ja komission asiakirjoista koskevat
käytännesäännöt (jäljempänä käytännesäännöt), ja ne sitoutuivat kumpikin osaltaan
toteuttamaan käytännesäännöistä ilmenevien periaatteiden soveltamiseksi tarvittavat
toimenpiteet 1.1.1994 mennessä.
- 5.
- Tämän sitoumuksen täyttämiseksi komissio teki EY:n perustamissopimuksen
162 artiklan nojalla 8.2.1994 päätöksen 94/90/EHTY, EY, Euratom yleisön
oikeudesta saada tietoja komission asiakirjoista (EYVL L 46, s. 58). Päätöksen
1 artiklassa hyväksytään virallisesti käytännesäännöt, jotka on otettu päätöksen
liitteeksi.
- 6.
- Käytännesäännöissä esitetään seuraava pääperiaate:
"Yleisöllä on oltava mahdollisuus saada mahdollisimman laajalti tietoja komission
ja neuvoston hallussa olevista asiakirjoista. 'Asiakirjalla' tarkoitetaan käytetystä
tietovälineestä riippumatta kirjallisessa muodossa olevaa, neuvoston tai komission
hallussa olevaa tietoa."
(2)
- 7.
- Seikat, joihin toimielin voi vedota perusteena tiedonsaantia asiakirjasta koskevan
pyynnön hylkäämiselle, luetellaan käytännesäännöissä seuraavasti:
"Toimielimien on kieltäydyttävä sellaisten asiakirjojen luovuttamisesta, joiden
paljastuminen voi vaikeuttaa:
julkisen edun turvaamista (yleistä turvallisuutta, kansainvälisiä suhteita,
vakaata rahan arvoa, asian käsittelyä tuomioistuimessa, tarkastusta tai
tutkintaa),
yksityisyyden suojaa,
liikesalaisuuden turvaamista,
yhteisön taloudellisten etujen turvaamista,
tiedon antaneen luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön pyynnöstä tai
tiedon antaneen jäsenvaltion lainsäädännön nojalla tapahtuvaa
luottamuksellista käsittelyä.
Toimielimet voivat kieltäytyä asiakirjojen luovuttamisesta myös toimielimen
päätöksentekomenettelyn luottamuksellisuuden turvaamiseksi."
- 8.
- Komissio hyväksyi 4.3.1994 asiakirjajulkisuuden parantamisesta tiedonannon (EYVL
C 67, s. 5, jäljempänä vuoden 1994 tiedonanto), jossa täsmennetään päätöksen
94/90/EHTY, EY, Euratom täytäntöönpanoperusteet. Tämän tiedonannon mukaan
"jokainen voi pyytää saada tietoa mistä tahansa asiakirjasta, jota ei ole julkaistu,
valmisteluasiakirjat ja muu selvitysaineisto mukaan lukien". Lisäksi "komissio takaa,
että asiakirjoja koskevat tiedonsaantipyynnöt käsitellään tasapuolisesti ja
kohtuullisessa ajassa". Tältä osin tiedonannossa täsmennetään, että "komissiolta
asiakirjaa pyytävät saavat vastauksen yhden kuukauden määräajassa".
Käytännesäännöissä määrätyistä poikkeuksista tiedonannossa todetaan, että
"komissio voi kieltäytyä antamasta tietoa asiakirjasta, jos se saattaisi haitata julkista
ja yksityistä etua taikka toimielimen moitteetonta toimintaa ". Tältä osin
tiedonannossa korostetaan, että "poikkeuksia ei milloinkaan sovelleta
automaattisesti, vaan jokainen asiakirjaa koskeva tiedonsaantipyyntö arvioidaan
tapauskohtaisesti".
Kanteen perustana olevat tosiseikat
- 9.
- Yhteisö antaa vuosittain lihantuojien käyttöön niin sanotun Hilton-kiintiön. Tämän
kiintiön perusteella on mahdollista tuoda tietty määrä korkealaatuista naudanlihaa
(ns. Hilton Beefiä) Argentiinasta yhteisöön ilman tullimaksuja. Vapautuakseen
velvollisuudesta suorittaa tullia tuojan on esitettävä Argentiinan viranomaisten
antama aitoustodistus.
- 10.
- Saatuaan tietää, että aitoustodistuksia oli väärennetty, komissio aloitti
vuodenvaihteessa 1992/93 yhdessä jäsenvaltioiden tulliviranomaisten kanssa asiaa
koskevan tutkimuksen. Tapauksissa, joissa tulliviranomaiset ovat saaneet selvitettyä
sen, että niille on esitetty väärennettyjä aitoustodistuksia, ne ovat jälkikäteen
määränneet tuontitullit maksettaviksi.
- 11.
- Väärennösten paljastuttua Saksan viranomaiset määräsivät kantajan maksamaan
jälkikäteen tuontitulleja. Tämä pyysi huojennusta tuontitulleista todeten
esittäneensä aitoustodistukset hyvässä uskossa ja todeten, että Argentiinan
toimivaltaisten viranomaisten ja komission valvonnassa oli ollut puutteita.
- 12.
- Saksan liittotasavallalle 26.1.1996 osoittamassaan päätöksessä komissio katsoi, ettei
tuontitullien huojentamista koskevaan kantajan hakemukseen ollut perusteita
suostua.
- 13.
- Kantajan edustaja lähetti 23.2.1996 kirjeet komission pääsihteerille sekä
pääosastojen I, VI ja XXI pääjohtajille; kirjeissään hän pyysi saada tietoa eräistä
asiakirjoista, jotka koskivat naudanlihan (Hilton Beefin) tuontivalvontaa sekä
tutkimusta, jonka johdosta Saksan viranomaiset olivat tehneet päätöksen
tuontitullien jälkikäteisestä perimisestä. Pyyntö koski seuraavia kymmentä
asiakirjaryhmää: 1) jäsenvaltioiden ilmoitukset Argentiinasta vuosina 19851992
tuodun Hilton-naudanlihan tuontimääristä; 2) Argentiinan viranomaisten ilmoitukset
niistä Hilton-naudanlihan määristä, jotka on viety yhteisöön mainittuina vuosina;
3) komission näiden ilmoitusten perusteella laatimat sisäiset selvitykset; 4) Hilton-kiintiön käytettäväksi antamista koskevat asiakirjat; 5) asiakirjat niiden elinten
nimeämisestä, jotka vastaavat aitoustodistusten antamisesta; 6) asiakirjat yhteisön
ja Argentiinan välisestä sopimuksesta, joka koskee väärennysten paljastumisen
vuoksi tehtyä kiintiön pienentämistä; 7) mahdolliset tutkimuskertomukset, jotka
koskevat komission valvontaa vuonna 1991 ja 1992 Hilton-kiintiön osalta;
8) asiakirjat, jotka liittyvät tutkimukseen mahdollisista lainvastaisuuksista vuosina
19851988 tapahtuneen tuonnin osalta; 9) pääosastojen VI ja XXI lausunnot
päätöksistä, jotka koskevat samankaltaisia muita asioita ja 10) jäsenvaltioiden
asiantuntijoiden 2. ja 4.12.1995 pitämien kokousten pöytäkirjat.
- 14.
- Pääosaston VI pääjohtaja hylkäsi 22.3.1996 päivätyllä kirjeellä tiedonsaantipyynnön,
yhtäältä siltä osin kuin se koski kirjeenvaihtoa Argentiinan viranomaisten kanssa ja
niitä pöytäkirjattuja keskusteluja, jotka edelsivät Hilton-kiintiön myöntämistä ja
käyttöön antamista, ja toisaalta siltä osin kuin pyyntö koski väärennettyjen
aitoustodistusten löytymisen jälkeen Argentiinan viranomaisten kanssa käytyä
kirjeenvaihtoa. Tämä kieltäytyminen perustui poikkeukseen, joka koskee julkisen
edun turvaamista (kansainvälisiä suhteita). Muilta osin pääjohtaja niin ikään
kieltäytyi antamasta tietoa asiakirjoista, jotka olivat lähtöisin jäsenvaltioista tai
Argentiinan viranomaisilta, koska kantajan tuli osoittaa pyyntönsä suoraan niille
tahoille, jotka olivat laatineet nämä asiakirjat.
- 15.
- Pääosaston XXI pääjohtaja hylkäsi 25.3.1996 päivätyssä kirjeessä pyynnön saada
komission laatima kertomus sisäisestä tutkimuksesta, joka koski väärentämisiä;
hylkäämisperusteena oli julkisen edun turvaaminen (tarkastus tai tutkinta) sekä
yksityisyyden suoja. Siltä osin kuin pyyntö koski pääosastojen VI ja XXI
kannanottoja muihin tuontitullien huojentamista koskeneisiin hakemuksiin sekä
jäsenvaltioiden asiantuntijoiden pitämien kokousten pöytäkirjoja, pääosaston XXI
pääjohtaja kieltäytyi antamasta tietoa asiakirjoista ilmoittaen perusteeksi
poikkeuksen, joka koskee toimielimen päätöksentekomenettelyn
luottamuksellisuuden turvaamisesta. Muilta osin pääjohtaja niin ikään kieltäytyi
antamasta tietoja asiakirjoista, jotka olivat lähtöisin jäsenvaltioista, koska kantajan
tuli osoittaa pyyntönsä suoraan niille tahoille, jotka olivat laatineet nämä asiakirjat.
- 16.
- Kantajan edustaja teki 27.3.1996 käytännesäännöissä tarkoitetun uudistetun
pyynnön (demande confirmative) komission pääsihteerille. Tässä kirjeessä hän
katsoo, että pääosastojen VI ja XXI pääjohtajien kieltäytymistensä perusteiksi
esittämät syyt eivät ole päteviä.
- 17.
- Kantaja on yhdessä kahden muun saksalaisen yrityksen kanssa nostanut kanteen,
joka on saapunut ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen 12.4.1996, saadakseen
kumotuksi komission 26.1.1996 tekemän päätöksen (asia T-50/96, Primex ym. v.
komissio)
- 18.
- Komission pääsihteeri hylkäsi 29.5.1996 päivätyllä kirjeellä uudistetun pyynnön.
Tämä kirje (jäljempänä riidanalainen päätös) kuuluu seuraavasti:
"Olen tutkinut pyyntönne, ja joudun valitettavasti ilmoittamaan Teille vahvistavani
pääosastojen VI ja XXI päätökset seuraavista syistä:
Kaikki pyydetyt asiakirjat koskevat komission 26.1.1996 tekemää päätöstä (asiakirja
KOM C(96) 180 lopull.), josta edustajanne on sittemmin nostanut
kumoamiskanteen (asia T-50/96).
Näin ollen, ottamatta kuitenkaan kantaa mahdollisiin muihin poikkeuksiin, joiden
perusteella kieltäytyminen asiakirjoja koskevien tietojen antamisesta saattaisi olla
perusteltua, sovellettavaksi tulee julkisen edun turvaamista koskeva poikkeus (asian
käsittely tuomioistuimessa). Käytännesäännöillä ei voida velvoittaa komissiota
vireillä olevan asian osalta toimittamaan vastapuolelle oikeusriitaa koskevia
asiakirjoja."
- 19.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen 25.6.1996 toimittamallaan kirjelmällä
kantaja pyysi asiassa T-50/96, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin määräisi
prosessinjohtotoimenpiteinä nämä pyydetyt asiakirjat esitettäviksi.
Oikeudenkäyntimenettely ja asianosaisten vaatimukset
- 20.
- Kantaja on nostanut tämän kanteen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen
9.8.1996 toimittamallaan kirjelmällä. Asia määrättiin käsiteltäväksi kolmen tuomarin
jaostossa. Asianosaisia kuultuaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin siirsi asian
2.7.1997 tekemällään päätöksellä kolmanteen laajennettuun jaostoon, jossa on viisi
tuomaria.
- 21.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin (laajennettu kolmas jaosto) päätti
esittelevän tuomarin kertomuksen perusteella aloittaa suullisen käsittelyn ilman
edeltäviä asian selvittämistoimia.
- 22.
- Asianosaisten vaatimukset ja vastaukset ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen
esittämiin suullisiin kysymyksiin kuultiin 21.10.1997 pidetyssä istunnossa.
- 23.
- Kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
kumoaa riidanalaisen päätöksen;
toteaa, että komissiolla ei ole oikeutta kieltäytyä antamasta tietoa niistä
asiakirjoista, jotka on mainittu kantajan edustajan 23.2.1996 päivätyssä
kirjeessä komission pääsihteerille;
velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
- 24.
- Komissio vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
jättää tutkimatta komission menettelyyn liittyvien määräysten antamista
koskevan vaatimuksen;
hylkää kanteen muilta osin perusteettomana;
velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Kantajan ensimmäinen vaatimus, joka koskee riidanalaisen päätöksen kumoamista
- 25.
- Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kolmeen perusteeseen. Ensimmäinen koskee
käytännesääntöjen ja päätöksen 94/90/EHTY, EY, Euratom rikkomista. Toinen
koskee perustamissopimuksen 190 artiklan rikkomista. Kolmas peruste, joka
esitettiin suullisessa käsittelyssä, koskee puolustautumisoikeuksen loukkaamista siltä
osin kuin pääsihteeri on riidanalaisessa päätöksessä vedonnut uuteen
kieltäytymisperusteeseen, johon ei aiemmin ole vedottu.
- 26.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että kahta ensin mainittua
kanneperustetta on syytä tutkia samanaikaisesti.
Yhdistetyt ensimmäinen ja toinen kanneperuste, jotka koskevat käytännesääntöjen,
päätöksen 94/90/EHTY, EY, Euratom ja perustamissopimuksen 190 artiklan
rikkomista
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
Päätöksen 94/90/EHTY, EY, Euratom ja käytännesääntöjen rikkominen
- 27.
- Aluksi kantaja vetoaa siihen, että komissio on hylännyt sen asiakirjaa koskevan
tiedonsaantipyynnön käyttäen perusteena pelkästään poikkeusta, joka koskee
julkisen edun turvaamista (asian käsittelyä tuomioistuimessa). Näin komissio on
kantajan mukaan kuitenkin rikkonut säännöksiä, jotka koskevat
asiakirjajulkisuudesta olevia poikkeuksia ja joista määrätään käytännesäännöissä ja
siten päätöksessä 94/90/EHTY, EY, Euratom.
- 28.
- Kantaja toteaa, että päätös 94/90/EHTY, EY, Euratom ja käytännesäännöt ovat
komissiota oikeudellisesti sitovia. Niissä asetetaan komissiolle oikeudellinen velvoite
noudattaa sen hallussa olevien asiakirjojen osalta mahdollisimman laajaa
asiakirjajulkisuutta (asia T-105/95, WWF UK v. komissio, tuomio 5.3.1997,
Kok. 1997, s. II-313, 55 kohta ja asia T-194/94, Carvel ja Guardian Newspapers v.
neuvosto, tuomio 19.10.1995, Kok. 1995, s. II-2765, joka asia koskee vastaavaa,
yleisön oikeudesta tutustua neuvoston asiakirjoihin 20 päivänä joulukuuta 1993
tehtyä neuvoston päätöstä 97/731/EY; EYVL L 340, s. 43).
- 29.
- Asiakirjajulkisuutta koskevia poikkeuksia on kantajan mukaan tulkittava suppeasti,
jottei loukattaisi käytännesääntöjen nimenomaista tavoitetta, jonka mukaan yleisöllä
on oltava "mahdollisuus saada mahdollisimman laajalti tietoja asiakirjoista".
- 30.
- Kantaja katsoo, ettei komissio voi tyytyä vetoamaan yleisluontoisesti poikkeuksiin.
Jotta komissio voisi määrittää sen, onko asiakirjan antamiseen sovellettava jotakin
poikkeusta, sen olisi ensinnäkin punnittava keskenään niitä etuja, joita kyseisellä
poikkeuksella halutaan suojata, ja käytännesääntöjen yleistavoitetta, ja toisekseen
sen pitäisi jokaisen asiakirjan osalta selvittää ne "pakottavat syyt", joiden vuoksi
edellytykset poikkeuksen soveltamiselle ovat täyttyneet (asia C-2/88 Imm, Zwartveld
ym., määräys 6.12.1990, Kok. 1990, s. I-4405, 11 ja 12 kohta).
- 31.
- Kantajan mukaan komissio on vedotessaan julkisen edun turvaamista (asian
käsittelyä tuomioistuimessa) koskevaan poikkeukseen virheellisesti katsonut
olevansa oikeutettu kieltäytymään antamasta tietoa asiakirjoista, jotka liittyvät
kumoamiskanteen kohteena olevaan päätökseen. Komission kanta voi kantajan
mukaan haitata asian käsittelyä tuomioistuimessa.
- 32.
- Se, että riidanalaisessa päätöksessä kieltäydytään antamasta pyydettyjä asiakirjoja
sen vuoksi, että niitä voitaisiin mahdollisesti käyttää komissiota vastaan
oikeudenkäynnissä sen ollessa vastaajana, saattaa kantajan mukaan johtaa siihen,
että useat komission päätöksistä voivat jäädä tuomioistuinvalvonnan ulkopuolelle.
Komissiolla ei pitäisi hallinnollisena viranomaisena, joka toimii julkisen edun
mukaisesti, olla oikeutta poistaa tällaista valvontaa tekemiltään päätöksiltä
pitämällä ne salaisina.
- 33.
- Kyseisen poikkeuksen tulkinnassa olisi kantajan mukaan käytettävä perusteena
vuoden 1993 tiedonannon 2.2 kohtaa, jossa luetellaan ne edut, joita mainitulla
poikkeuksella halutaan suojata jäsenvaltioiden oikeusjärjestyksissä. Poikkeus ei
kantajan mukaan itse asiassa kata kuin sellaista tietoa, jonka antaminen voisi
vahingoittaa esitutkintaa ja syyttämistä rikosasioissa.
- 34.
- Lopuksi kantaja toteaa, että komission kanta tässä asiassa on ristiriidassa niiden
huomautusten kanssa, jotka tämä esitti edellä mainitussa asiassa Primex ym. vastaan
komissio koskien pyyntöä saada samat asiakirjat esitetyiksi
prosessinjohtotoimenpiteinä. Tässä viimeksi mainitussa asiassa komissio on kantajan
mukaan ollut sillä kannalla, että asiakirjat eivät olleet merkityksellisiä
oikeudenkäynnin kannalta.
- 35.
- Komissio myöntää asiakirjajulkisuuden periaatteen poliittisen tärkeyden yhteisön
toimielinten hallussa olevien asiakirjojen osalta; se kuitenkin pohtii
asiakirjajulkisuuden periaatteen oikeudellista merkitystä, sellaisena kuin periaate
seuraa avoimuutta koskevista julistuksista. Päätöksen 94/90/EHTY, EY, Euratom
oikeudellisen merkityksen osalta se korostaa, että tämä päätös tehtiin osana
toimielinten sisäistä organisointivaltaa, jonka perusteella ne voivat toteuttaa
tarpeellisia organisointitoimia, joilla taataan, että niiden sisäinen toiminta on hyvän
hallintotavan mukainen (asia C-58/94, Alankomaat v. neuvosto, tuomio 30.4.1996,
Kok. 1996, s. I-2169, 37 kohta).
- 36.
- Komissio vetoaa ensinnäkin siihen, että julkisen edun turvaamista (asian käsittelyä
tuomioistuimessa) koskeva poikkeus antaa päätöksen 94/90/EHTY, EY, Euratom
osalta oikeuden olla saattamatta julkisiksi ja kantajan saataville kaikkia niitä
asiakirjoja, jotka koskevat vireillä olevaa oikeudenkäyntiä. Jotta tämä poikkeus
tulee sovellettavaksi, on komission mukaan riittävää se, että pyydetyt asiakirjat
koskevat vireillä olevaa oikeudenkäyntiä tai liittyvät sen kohteeseen. Tällaisesta
tilanteesta on komission mukaan kyse esillä olevassa asiassa.
- 37.
- Muu tulkinta vaarantaisi komission mukaan vakavasti sen puolustautumisoikeuksia
ja siten julkista etua. Vaikka sen puolustautumisoikeudet eivät luultavasti
vahingoittuisikaan jokaisen asiakirjan antamisen osalta, komissio katsoo, ettei se
voisi puolustautua asianmukaisesti, jos sen pitäisi kantajan väittämällä tavalla
osoittaa, miksi kukin asiakirja on tärkeä riitautettua asiaa koskevassa
oikeudenkäynnissä. Tältä osin komissio kiistää sen, että sen pitäisi kyetä vetoamaan
"pakottaviin syihin" voidakseen hylätä asiakirjaa koskevan tiedonsaantipyynnön.
- 38.
- Komissio katsoo, ettei vuoden 1993 tiedonanto anna aihetta muunlaiseen
tulkintaan. Käytännesäännöissä määrätyllä poikkeuksella on sen mukaan näet
vastaavia kansallisen oikeuden mukaisia poikkeuksia laajempi soveltamisala, koska
käytännesäännöissä ei ole rajoittavaa täsmennystä "tuomioistuinsalaisuudesta", joka
on kansallisessa oikeudessa lisätty vastaavien poikkeusten kuvauksiin.
- 39.
- Toiseksi komissio väittää, että sen selvittäminen, voiko kantaja saada pyytämiään
asiakirjoja, on ratkaistava ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen
prosessinjohtotoimenpiteitä koskevien säännösten eikä käytännesääntöjen
perusteella. Nämä käytännesäännöt eivät ole eikä niiden tule olla soveltuva
säädösperusta esillä olevan kysymyksen ratkaisemiseksi.
- 40.
- Koska kantajat ovat pyytäneet prosessinjohtotoimenpiteitä edellä mainitussa asiassa
Primex ym. vastaan komissio, on ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen
työjärjestyksensä pohjalta päätettävä, mihin toimiin sen tulee ryhtyä tämän pyynnön
osalta. Kysymys siitä, ovatko kantajan pyytämät asiakirjat todella merkityksellisiä
26.1.1996 tehtyä päätöstä (ks. edellä 12 kohta) vastaan nostetun kanteen osalta,
voidaan kuitenkin ratkaista ainoastaan mainittua asiaa koskevassa
oikeudenkäynnissä.
Perustamissopimuksen 190 artiklan rikkominen
- 41.
- Kantaja vetoaa siihen, että riidanalaisen päätöksen perustelut eivät vastaa
perustamissopimuksen 190 artiklasta seuraavia vaatimuksia.
- 42.
- Yhtäältä riidanalaisen päätöksen sanamuodosta ei kantajan mukaan käy ilmi, onko
asian erityispiirteet selvitetty. Toisaalta komissio ei ole täsmentänyt niitä syitä,
joiden perusteella se katsoo, että julkisen edun turvaamista (asian käsittelyä
tuomioistuimessa) koskevaa poikkeus tulee sovellettavaksi.
- 43.
- Erityisesti komissio on kantajan mukaan vastoin velvoitteitaan laiminlyönyt selvittää
kunkin asiakirjan osalta ne "pakottavat syyt", joiden vuoksi asiakirjan antaminen
olisi ristiriidassa julkisen edun turvaamisen kanssa.
- 44.
- Kantaja väittää vielä, että komissio ei esillä olevassa asiassa voi nojautua muihin
käytännesäännöissä määrättyihin poikkeuksiin, koska riidanalainen päätös on tältä
osin riittämättömästi perusteltu.
- 45.
- Komissio puolestaan kiistää rikkoneensa perustamissopimuksen 190 artiklaa. Sen
mielestä perusteluissa tiivistetään selvästi olennaisin asia. Kantajan epäilystä, ettei
asian "erityispiirteitä" ole selvitetty, komissio toteaa, ettei sen tarvitse todistaa
jokaisen asiakirjan osalta sitä, että asiakirjan antaminen saattaisi loukata julkista
etua.
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 46.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa, että päätös 94/90/EHTY, EY,
Euratom on toimi, jossa kansalaisille annetaan oikeus saada tutustua asiakirjoihin,
jotka ovat komission hallussa (em. asia WWF UK v. komissio, tuomion 55 kohta).
- 47.
- Perustamissopimuksen 162 artiklan valinta tämän päätöksen oikeudelliseksi
perustaksi ei muuta tätä toteamusta. Vaikka päätös 94/90/EHTY, EY, Euratom
hyväksyttiin komission sisäisen organisointivallan perusteella, mikään ei estä sitä,
että toimielimen sisäistä töiden järjestämistä koskevalla säädöksellä on oikeudellisiavaikutuksia suhteessa kolmansiin (em. asia Alankomaat v. neuvosto, tuomion
38 kohta).
- 48.
- Päätöksen 94/90/EHTY, EY, Euratom systematiikasta johtuu, että päätöstä on
tarkoitus soveltaa yleisesti asiakirjaa koskeviin tiedonsaantipyyntöihin. Tämän
päätöksen nojalla kuka tahansa voi perusteluja esittämättä pyytää saada tutustua
mihin tahansa komission asiakirjaan, jota ei ole julkaistu (ks. tältä osin vuoden 1993
tiedonanto, EYVL C 156, s. 6, ja vuoden 1994 tiedonanto, EYVL C 67, s. 5)
- 49.
- Käytännesääntöjen mukaisesti asiakirjajulkisuudesta on kuitenkin poikkeuksia.
Näitä poikkeuksia on tulkittava suppeasti siten, ettei loukata pääperiaatetta, jonka
mukaan yleisöllä on oltava "mahdollisuus saada mahdollisimman laajalti tietoja
komission hallussa olevista asiakirjoista" (em. asia WWF UK v. komissio, tuomion
56 kohta).
- 50.
- Kuten edellä mainitussa asiassa WWF UK vastaan komissio annetun tuomion
57 kohdassa todetaan, käytännesääntöihin on kahdenlaisia poikkeuksia (ks. edellä
7 kohta).
- 51.
- Esillä olevassa asiassa käsiteltävänä oleva poikkeus kuuluu ensimmäiseen näistä
ryhmistä; sen osalta määrätään, että "toimielimien on kieltäydyttävä sellaisten
asiakirjojen luovuttamisesta, joiden paljastuminen voi vaikeuttaa julkisen edun
turvaamista (yleistä turvallisuutta, kansainvälisiä suhteita, vakaata rahan arvoa,
asian käsittelyä tuomioistuimessa, tarkastusta tai tutkintaa)".
- 52.
- Siitä, että on käytetty verbiä voida konditionaalissa
(3), seuraa, että komission on,
ennen kuin se ratkaisee asiakirjaa koskevan tiedonsaantipyynnön, selvitettävä
kunkin pyydetyn asiakirjan osalta, voiko asiakirjan antaminen sen tiedossa olevat
seikat huomioon ottaen tosiasiallisesti vaikeuttaa jotakin ensimmäisessä poikkeusten
ryhmässä suojattua etua. Jos näin on, komission on kieltäydyttävä antamasta
kyseistä asiakirjaa, koska käytännesäännöissä määrätään, että tässä tapauksessa
toimielimien "on kieltäydyttävä" asiakirjan antamisesta.
- 53.
- Tällainen toimielimen päätös on perusteltava perustamissopimuksen 190 artiklan
mukaisesti. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan tässä määräyksessä
edellytetyissä perusteluissa on selvästi ja yksiselitteisesti ilmaistava yhteisön
toimielimen tekemän riidanalaisen toimenpiteen perustelut siten, että henkilöille,
joita toimenpide koskee, selviää sen syyt, jotta he voivat puolustaa oikeuksiansa, ja
että yhteisöjen tuomioistuimet voivat valvoa toimenpiteen laillisuutta (asia C-278/95
P, Siemens v. komissio, tuomio 15.5.1997, Kok. 1997, s. I-2507, 17 kohta ja em. asia
WWF UK v. komissio, tuomion 66 kohta).
- 54.
- Kun päätöksellä kieltäydytään antamasta tietoa asiakirjasta, sen perusteluissa on
mainittava ainakin kunkin asiakirjaryhmän osalta ne erityiset syyt, joiden vuoksi
komissio katsoo, että pyydettyjen asiakirjojen antamiseen tulee sovellettavaksi jokin
ensimmäiseen ryhmään kuuluvista poikkeuksista (em. asia WWF UK v. komissio,
tuomion 64 ja 74 kohta); tämä on tarpeen, jotta se, jolle päätös on osoitettu, voi
varmistua siitä, että edellä 52 kohdassa mainittu selvitys on tosiasiallisesti suoritettu,
ja arvioida kieltäytymisperustelujen pätevyyden.
- 55.
- Esillä olevasta asiasta on todettava, että riidanalainen päätös sisältää vain
päätelmän, jonka mukaan julkisen edun turvaamista (asian käsittelyä
tuomioistuimessa) koskeva poikkeus on tullut sovellettavaksi (ks. edellä 18 kohta).
Päätöksessä ei näet ole edes asiakirjaryhmittäin yhtäkään selitystä, jonka avulla olisi
mahdollista tarkistaa, kuuluvatko tosiasiallisesti kaikki pyydetyt asiakirjat eräät
vuosia vanhoja perusteena käytetyn poikkeuksen soveltamisalaan sen vuoksi, että
ne liittyvät läheisesti päätökseen, jonka kumoamista edellä mainitussa asiassa
Primex ym. vastaan komissio on vaadittu.
- 56.
- Näin ollen on katsottava, että riidanalainen päätös on riittämättömästi perusteltu.
- 57.
- Edellä esitetystä seuraa, että riidanalainen päätös on kumottava, eikä ole tarpeen
ottaa kantaa puolustautumisoikeuksien loukkaamista koskevaan kanneperusteeseen.
Kantajan toinen vaatimus, joka koskee sen vahvistamista, ettei komissiolla ollut
oikeutta evätä tiedonsaantia niistä asiakirjoista, jotka on mainittu kantajan
edustajan 23.2.1996 päivätyssä kirjeessä komission pääsihteerille
- 58.
- Toisen vaatimuksensa tueksi kantaja vetoaa siihen, että käytännesääntöjen
perusteella pääsihteerin on silloin, kun hänen käsiteltäväkseen on saatettu
uudistettu pyyntö, tarkistettava asiakirjaa koskevan tiedonsaantipyynnön alun perin
tapahtunut hylkääminen. Tästä seuraa kantajan mukaan se, että pääsihteerin on
tehtävä lopullinen päätös niistä perusteluista, joihin hän haluaa nojautua pyynnön
lopullisessa hylkäämisessä.
- 59.
- Jottei päätöksessä 94/90/EHTY, EY, Euratom säädetyltä menettelyltä menisi
kaikkea tehokasta vaikutusta (effet utile), ei kantajan mukaan näin ollen voida
hyväksyä sitä, että komissio voi kumoamistuomiota seuraavassa hallinnollisessa
menettelyssä vedota muihin syihin perusteena asiakirjaa koskevan
tiedonsaantipyynnön hylkäämiselle. Jos tällainen komission menettely
hyväksyttäisiin, kantajan pitäisi saattaa asia uudelleen ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuimen käsiteltäväksi, mitä kantajan mukaan ei voida edellyttää.
- 60.
- Välttääkseen uuden oikeudenkäynnin kantaja pyytää näin ollen, että ensimmäisen
oikeusasteen tuomioistuin toteaa, ettei komissiolla ole perusteita kieltäytyä
antamasta tietoa niistä eri asiakirjoista, jotka on mainittu 23.2.1996 päivätyssä
kirjeessä (ks. edellä 13 kohta), koska komissio on lopullisesti käyttänyt oikeutensa
evätä tiedonsaanti asiakirjoista, eikä se voi enää vedota uusiin perusteluihin.
- 61.
- Kantajan vaatimuksesta, että komissiolle osoitettaisiin sen menettelyä koskevia
määräyksiä, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa, ettei vaatimusta voida
tutkia, koska perustamissopimuksen 173 artiklassa annettu kumoamisvalta ei sisällä
sitä, että yhteisöjen tuomioistuimet voisivat antaa määräyksiä yhteisöjen
toimielimille (ks. esim. asia 15/85, Consorzio Cooperative d'Abruzzo v. komissio,
tuomio 26.2.1987, Kok. 1987, s. 1005, 18 kohta ja asia T-346/94, France-Aviation
v. komissio, tuomio 9.11.1995, Kok. 1995, s. II-2841, 42 kohta).
Oikeudenkäyntikulut
- 62.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan 2 kohdan
mukaan hävinnyt asianosainen velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos
sitä on vaadittu. Koska komissio on pääosin hävinnyt asian, se on velvoitettava
korvaamaan oikeudenkäyntikulut, koska kantaja on sitä vaatinut.
Näillä perusteilla
YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN
(laajennettu kolmas jaosto)
on antanut seuraavan tuomiolauselman:
1) Kumotaan komission 29.5.1996 tekemä päätös, jolla se on kieltäytynyt
antamasta kantajalle tietoa eräistä komission hallussa olevista
asiakirjoista.
2) Kanne jätetään tutkimatta siltä osin kuin siinä vaaditaan määräysten
antamista komissiolle.
3) Komissio velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
VesterdorfBriët
Lindh
Potocki Cooke
|
Julistettiin Luxemburgissa 6 päivänä helmikuuta 1998.
H. Jung
B. Vesterdorf
kirjaaja
laajennetun kolmannen jaoston puheenjohtaja