Väliaikainen versio
JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS
MANUEL CAMPOS SÁNCHEZ-BORDONA
11 päivänä huhtikuuta 2024 (1)
Asia C‑187/23 [Albausy] (i)
E. V. G.-T.,
jossa asian käsittelyyn osallistuvat
P. T.,
F. T. ja
G. T.
(Ennakkoratkaisupyyntö – Amtsgericht Lörrach (Lörrachin alioikeus, Saksa))
Ennakkoratkaisupyyntö – Oikeudellinen yhteistyö yksityisoikeudellisissa asioissa – Asetus (EU) N:o 650/2012 – Eurooppalaisen perintötodistuksen antaminen – Riitauttaminen antamismenettelyssä
1. Asetuksen (EU) N:o 650/2012(2) tarkoituksena on poistaa vapaan liikkuvuuden esteet henkilöiltä, jotka haluavat käyttää oikeuksiaan perintöasioissa, joilla on rajat ylittäviä vaikutuksia.
2. Tässä tarkoituksessa asetuksella N:o 650/2012 otetaan käyttöön sisämarkkinoilla eurooppalainen perintötodistus(3) ja säännellään yksityiskohtaisesti sen antamista koskevaa järjestelmää ja oikeusvaikutuksia. Tällä todistuksella perilliset, testamentinsaajat ja testamentin toimeenpanijat tai jäämistön hoitajat voivat osoittaa helposti asemansa tai oikeutensa taikka valtuutensa missä tahansa jäsenvaltiossa.
3. Tämän ennakkoratkaisun taustalla on tilanne, jossa edesmenneen puoliso, joka katsoo olevansa testamentin ainoa edunsaaja, haki toimivaltaiselta kansalliselta viranomaiselta eurooppalaista perintötodistusta. Tässä viranomaisessa käydyssä samassa menettelyssä vainajan poika ja pojanpojat riitauttivat esitetyn testamentin pätevyyden. Asiassa on riidanalaista, miten tämä testamentin moite vaikuttaa todistuksen antamiseen.
4. Unionin tuomioistuin on jo vastannut muihin tämäntyyppisiä todistuksia koskeviin ennakkoratkaisukysymyksiin,(4) mutta missään niistä ei ole ollut kyse nyt epäselvinä pidetyistä kysymyksistä, jotka on käsiteltävä vain, jos ennakkoratkaisupyyntö on otettava tutkittavaksi.
I Asiaa koskevat oikeussäännöt. Unionin oikeus
A Asetus N:o 650/2012
5. Asetuksen 62 artiklan (”Eurooppalaisen perintötodistuksen käyttöönotto”) 1 kohdassa säädetään seuraavaa:
”1. Tällä asetuksella otetaan käyttöön eurooppalainen perintötodistus, jäljempänä ’todistus’, joka annetaan käytettäväksi toisessa jäsenvaltiossa ja jolla on 69 artiklassa luetellut oikeusvaikutukset.”
6. Asetuksen 63 artiklassa (”Todistuksen tarkoitus”) säädetään seuraavaa:
”1. Todistusta käyttävät perilliset, perintöön suoraan oikeutetut testamentinsaajat ja testamentin toimeenpanijat tai jäämistön hoitajat, joiden on toisessa jäsenvaltiossa vedottava asemaansa tai käytettävä oikeuksiaan perillisinä tai testamentinsaajina ja/tai valtuuksiaan testamentin toimeenpanijoina tai jäämistön hoitajina.
2. Todistusta voidaan käyttää erityisesti osoittamaan yksi tai useampia seuraavista seikoista:
a) kunkin todistuksessa mainitun perillisen tai mahdollisen testamentinsaajan asema ja/tai oikeudet ja osuus jäämistöstä;
b) tietyn jäämistöön kuuluvan omaisuuden osoittaminen todistuksessa mainitulle yhdelle tai useammalle perilliselle tai yhdelle tai useammalle mahdolliselle testamentinsaajalle;
c) todistuksessa mainitun henkilön valtuudet toimeenpanna testamentti tai hallinnoida jäämistöä.”
7. Asetuksen 64 artiklassa (”Toimivalta todistuksen antamiseen”) säädetään seuraavaa:
”Todistus annetaan siinä jäsenvaltiossa, jonka tuomioistuimilla on toimivalta 4, 7, 10 tai 11 artiklan nojalla. Todistuksen antava viranomainen on
a) jokin 3 artiklan 2 kohdassa määritelty tuomioistuin; tai
b) muu perintöasioiden käsittelemiseen kansallisen lain mukaisesti toimivaltainen viranomainen.”
8. Asetuksen 65 artiklan (”Todistuksen hakeminen”) 3 artiklan l alakohdassa säädetään seuraavaa:
”Hakemuksen on sisällettävä jäljempänä luetellut tiedot, siltä osin kuin ne ovat hakijan tiedossa ja todistuksen antava viranomainen tarvitsee niitä todistaakseen seikat, jotka hakija haluaa todistettavaksi, ja siihen on liitettävä kaikki asianmukaiset asiakirjat joko alkuperäisinä tai jäljennöksinä, jotka täyttävät niiden aitouden toteamisen edellytykset, sanotun rajoittamatta 66 artiklan 2 kohdan soveltamista:
– –
l) vakuutus siitä, että hakijan tietojen mukaan todistettavia seikkoja koskevaa riita-asiaa ei ole vireillä.”
9. Asetuksen 66 artiklassa (”Hakemuksen käsittely”) todetaan seuraavaa:
”1. Hakemuksen saatuaan todistuksen antavan viranomaisen on tarkastettava hakijan esittämät tiedot ja ilmoitukset sekä asiakirjat ja muut todisteet. Sen on suoritettava tätä tarkastamista varten tarvittavat selvitykset omasta aloitteestaan, jos sen kansallisessa lainsäädännössä sitä edellytetään tai se sallitaan, tai pyydettävä hakijaa esittämään sen tarpeelliseksi katsomia lisätodisteita.
– –
4. Todistuksen antavan viranomaisen on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet ilmoittaakseen edunsaajille todistuksen hakemisesta. Jos todistettavien seikkojen selvittäminen sitä edellyttää, se kuulee asianosaisia ja mahdollista testamentin toimeenpanijaa tai jäämistön hoitajaa ja julkaisee kuulutuksia, joiden tarkoituksena on antaa muille mahdollisille edunsaajille mahdollisuus vedota oikeuksiinsa.
– –”
10. Asetuksen 67 artiklan (”Todistuksen antaminen”) sanamuoto on seuraava:
”1. Todistuksen antavan viranomaisen on annettava todistus viipymättä tässä luvussa säädetyn menettelyn mukaisesti, kun todistettavat seikat on vahvistettu perimykseen sovellettavan tai muun tiettyihin seikkoihin sovellettavan lain mukaisesti. Sen on käytettävä 81 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua neuvoa-antavaa menettelyä noudattaen laadittua lomaketta.
Todistuksen antava viranomainen ei saa antaa todistusta etenkään, jos:
a) todistettavat seikat on riitautettu, tai
b) todistus ei olisi sopusoinnussa sellaisen päätöksen kanssa, joka koskee samoja seikkoja.
– –”
11. Asetuksen 69 artiklassa (”Todistuksen oikeusvaikutukset”) säädetään seuraavaa:
”1. Todistus on pätevä kaikissa jäsenvaltioissa ilman eri menettelyä.
2. Todistuksen oletetaan osoittavan todenmukaisesti perimykseen sovellettavan lain tai muun tiettyihin seikkoihin sovellettavan lain mukaisesti vahvistetut seikat. Todistuksessa perillisenä, testamentinsaajana, testamentin toimeenpanijana tai jäämistön hoitajana mainitulla henkilöllä oletetaan olevan todistuksessa mainittu asema ja/tai siinä mainitut oikeudet tai valtuudet, ilman kyseisiin oikeuksiin tai valtuuksiin liittyviä muita ehtoja ja/tai rajoituksia kuin ne, jotka on todistuksessa mainittu.
3. Henkilön, joka todistuksessa vahvistettujen tietojen perusteella suorittaa maksuja tai luovuttaa omaisuutta henkilölle, joka on todistuksessa mainittu oikeutetuksi hyväksymään maksuja tai omaisuutta, katsotaan tehneen oikeustoimen maksuja tai omaisuutta hyväksymään oikeutetun henkilön kanssa, paitsi jos hän tiesi, että todistuksen sisältö ei vastaa todellisuutta tai on siitä tietämätön törkeän huolimattomuuden takia.
4. Jos henkilö, joka on todistuksessa mainittu oikeutetuksi määräämään jäämistöomaisuudesta, määrää tällaisesta omaisuudesta toisen henkilön hyväksi, tämän toisen henkilön katsotaan, jos hän toimii todistuksessa vahvistettujen tietojen perusteella, tehneen oikeustoimen kyseisestä omaisuudesta määräämään oikeutetun henkilön kanssa, paitsi jos hän tiesi, että todistuksen sisältö ei vastaa todellisuutta tai on siitä tietämätön törkeän huolimattomuuden takia.
5. Todistus on pätevä asiakirja, jonka perusteella jäämistöomaisuutta koskevat tiedot voidaan kirjata jäsenvaltion asiaankuuluvaan rekisteriin, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 1 artiklan 2 kohdan k ja l alakohdan soveltamista.”
B Täytäntöönpanoasetus N:o 1329/2014(5)
12. Täytäntöönpanoasetuksen 1 artiklan 5 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Asetuksen (EU) N:o 650/2012 67 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu lomake, jota on käytettävä eurooppalaisen perintötodistuksen antamiseen, vahvistetaan liitteessä 5 lomakkeena V.”
13. Liitteessä 5 olevan lomakkeen V loppuosan mukaan viranomaisen on vahvistettava, ”että edunsaajat eivät ole todistuksen laatimishetkellä kiistäneet mitään siihen sisältyvistä tiedoista”.
II Tosiseikat, menettely ja ennakkoratkaisukysymykset
14. Ranskan kansalainen P. T., jonka viimeinen asuinpaikka oli Saksassa, kuoli 15.9.2021.
15. E.V.G.-T., joka oli P. T:n aviopuoliso tämän kuollessa, haki 23.11.2021 Amtsgericht Lörrachilta (Lörrachin alioikeus, Saksa) eurooppalaista perintötodistusta, jossa hänet mainitaan ainoana perinnönsaajana.(6)
16. Tässä tarkoituksessa hän esitti testamentin, jonka molemmat puolisot ovat allekirjoittaneet ja jonka sisältö on seuraava:
”Keskinäinen testamentti
Me, aviopuolisot E. G.-T., syntynyt – –, ja P. T., syntynyt – –, molempien asuinpaikka – –, määräämme seuraavaa:
1) Aiemmat perintöoikeudelliset tahdonilmaisut eivät sido meitä, emmekä ole antaneet perintöoikeudellisia tahdonilmaisuja. Varotoimenpiteenä peruutamme kaikki tähän mennessä yksipuolisesti tai yhdessä antamamme tahdonilmaisut.
2) Määräämme kumpikin toisemme ainoaksi perinnönsaajaksi. Tämä yleisjälkisäädös tehdään vastavuoroisesti ja sitovasti. Tämä määräys ei muilta osin rajoita pisimpään elävää aviopuolisoa. Hän voi vapaasti määrätä omasta perimyksestään myös jo ennen ensimmäisenä kuolevan kuolemaa, kuitenkin vain siinä tapauksessa, että hänestä tulee pisimpään elossa oleva aviopuoliso.
3) Asumme molemmat Saksassa ja toivomme Saksan perintöoikeuden soveltamista sekä määräämme lainvalinnan osalta sovellettavaksi laiksi Saksan lain, sikäli kuin se on sallittua. Tämä määräys on vastavuoroinen.
R:ssä 23.7.2020. E. G.-T. Tämä on myös minun viimeinen tahtoni. P. T.”
17. Lisäksi on olemassa vanhempi testamentti, jonka testamentintekijä on kirjoittanut käsin ja allekirjoittanut ja jossa todetaan seuraavaa:
”Minä, P. M. J. T., syntynyt – – A:ssa, asuinpaikka – –, Espanja, peruutan kaikki aikaisemmat kuolemanvaraismääräykset. Testamenttaan sen osuuden perinnöstäni, josta voidaan määrätä, molemmille lapsenlapsilleni, P:n pojille, N. A. J. T., syntynyt – – ja J. N. J. T., syntynyt – –. Molemmat saavat perinnöstä yhtä suuren osuuden. Nimeän poikani P:n, ja vain hänet, järjestämään muistotilaisuuteni gregoriaanisessa messussa ja hautaukseni – – Espanjassa. A:ssa 31.5.2001. Tämä on testamenttini. P. T.”
18. E.V.G.-T. pitää itseään 23.7.2020 päivätyn testamentin perusteella P. T:n ainoana perinnönsaajana. P. T:n poika ja pojanpojat sen sijaan pitävät kyseistä testamenttia pätemättömänä, koska testamentintekijä ei ollut testamentin laatimisajankohtana testamentintekokelpoinen eikä allekirjoitus ole hänen omansa.
19. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan testamentintekijä oli vielä testamentintekokelpoinen(7) ja toimitetussa testamentissa on hänen allekirjoituksensa.(8)
20. Tässä tilanteessa Amtsgericht Lörrach toteaa, että todistuksen antaminen riippuu asetuksen N:o 650/2012 tulkinnasta, minkä vuoksi se on lykännyt asian käsittelyä(9) ja esittänyt unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:
”1) Onko asetuksen N:o 650/2012 67 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan a alakohtaa tulkittava siten, että siinä tarkoitetaan myös väitteitä, jotka esitetään itse eurooppalaisen perintötodistuksen antamismenettelyssä ja joita tuomioistuin ei voi tutkia, eikä siten ainoastaan muussa menettelyssä esitettyjä väitteitä?
2) Jos [ensimmäiseen kysymykseen] vastataan myöntävästi: onko asetuksen N:o 650/2012 67 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan a alakohtaa tulkittava siten, ettei eurooppalaista perintötodistusta voida antaa myöskään silloin, jos eurooppalaisen perintötodistuksen antamista koskevassa menettelyssä on esitetty väitteitä, jotka on kuitenkin tutkittu jo Saksan oikeuden mukaisessa menettelyssä perillisaseman toteamista koskevan todistuksen antamiseksi?
3) Jos [ensimmäiseen kysymykseen] vastataan myöntävästi: onko asetuksen N:o 650/2012 67 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan a alakohtaa tulkittava siten, että siinä tarkoitetaan kaikkia väitteitä, vaikka niiden tueksi ei ole esitetty perusteita eikä niiden kohteena olevista seikoista ole esitetty muodollista näyttöä?
4) Jos [ensimmäiseen kysymykseen] vastataan kieltävästi: missä muodossa tuomioistuimen on esitettävä perustelut, joiden perusteella tuomioistuin on hylännyt väitteet ja antanut eurooppalaisen perintötodistuksen?”
III Menettely unionin tuomioistuimessa
21. Ennakkoratkaisupyyntö saapui unionin tuomioistuimeen 23.3.2023.
22. Saksan ja Espanjan hallitukset sekä Euroopan komissio ovat esittäneet kirjallisia huomautuksia. Nämä osapuolet sekä lisäksi E.V.G.-T. osallistuivat 31.1.2024 pidettyyn istuntoon.
IV Asian tarkastelu
23. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pitää epäselvänä eurooppalaisen perintötodistuksen antavan viranomaisen tehtävää sekä tämän viranomaisen toimivallan laajuutta asetuksen N:o 650/2012 67 artiklan perusteella.
A Ennakkoratkaisupyynnön tutkittavaksi ottaminen
24. Espanjan hallituksen mukaan ennakkoratkaisupyyntöä ei voida ottaa tutkittavaksi, koska eurooppalaisen perintötodistuksen antaminen ei merkitse SEUT 267 artiklassa edellytetyllä tavalla lainkäyttötehtävien hoitamista.(10)
25. Ennakkoratkaisupyynnön tutkittavaksi ottaminen riippuu siitä, onko sen tehnyt SEUT 267 artiklassa tarkoitettu ”tuomioistuin”, joka toimii nimenomaan lainkäyttötehtäviään hoitaessaan.(11)
26. Sen ratkaisemiseksi, täyttääkö tietty elin nämä kaksi edellytystä, unionin tuomioistuimen on muun muassa selvitettävä, ”mikä on sen tehtävien erityisluonne siinä erityisessä normatiivisessa asiayhteydessä, jossa se on saattanut asian unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi, jotta voidaan varmistaa, onko tällaisessa elimessä vireillä oikeusriita ja onko siinä vireillä olevan menettelyn tarkoituksena ratkaisun antaminen tuomiovaltaa käyttäen”.(12)
27. Jos nämä edellytykset eivät täyty, ennakkoratkaisua pyytäneen elimen ei voida katsoa käyttävän tuomiovaltaa, vaikka se täyttäisi muut unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaiset edellytykset.(13)
28. Oikeudenkäyntiväite voisi olla perusteltu, kun otetaan huomioon asetuksessa N:o 650/2012 tarkoitetut eurooppalaista perintötodistusta ja sen laatimiseen liittyvää toimintaa koskevat tiedot. Näistä tiedoista voidaan jäljempänä esittämistäni syistä päätellä, että vaikka asetuksen N:o 650/2012 67 artiklan nojalla todistuksen antava viranomainen olisi tuomioistuin, se ei tee päätöstä menettelyssä, jonka tarkoituksena on ratkaisun antaminen tuomiovaltaa käyttäen.
1. Eurooppalaisen perintötodistuksen tarkoitus ja oikeusvaikutukset
29. Asetuksella N:o 650/2012 otetaan käyttöön eurooppalainen perintötodistus, johon sovelletaan yhtenäistä ja samankaltaisiin kansallisiin todistuksiin nähden autonomista säännöstöä. Tämä säännöstö eroaa myös itse asetuksessa säädetystä säännöstöstä, joka koskee tuomioistuinratkaisujen ja muiden virallisten asiakirjojen tunnustamista.(14)
30. Eurooppalainen perintötodistus on tarkoitettu niille, joiden on perillisinä, testamentinsaajina, testamentin toimeenpanijoina tai jäämistön hoitajina toisessa jäsenvaltiossa vedottava asemaansa tai käytettävä siitä johtuvia oikeuksia tai valtuuksia.(15) Sen käyttö ei kuitenkaan ole pakollista.(16)
31. Tämän tarpeen täyttämiseksi todistuksella on seuraavat oikeusvaikutukset, jotka ovat samat kaikkialla unionissa:(17)
– Todistusta voidaan käyttää osoittamaan(18) sen sisältämät seikat.(19) Todistuksen esittämällä sen haltija voi vedota oikeuksiinsa tai valtuuksiinsa missä tahansa jäsenvaltiossa ilman, että häneltä voidaan edellyttää muuta näyttöä. Henkilöllä oletetaan olevan todistuksessa mainittu asema ja siinä mainitut oikeudet tai valtuudet sellaisina kuin ne ilmenevät todistuksesta.(20)
– Todistus suojaa kolmatta osapuolta, joka tekee oikeustoimia todistuksessa mainittujen henkilöiden kanssa ja joka todistukseen sisältyvien tietojen perusteella suorittaa maksuja, luovuttaa omaisuutta tai hankkii tai vastaanottaa jäämistöomaisuutta, ”paitsi jos hän tiesi, että todistuksen sisältö ei vastaa todellisuutta tai on siitä tietämätön törkeän huolimattomuuden takia”.(21)
– Todistus on pätevä asiakirja, jonka perusteella jäämistöomaisuus voidaan kirjata rekisteriin asetuksessa N:o 650/2012 asetetuissa ja unionin tuomioistuimen tulkitsemissa rajoissa.(22)
32. Todistuksella sinänsä ei ole muita seurauksia: sillä ei etenkään ole tuomioistuinratkaisuun liittyviä sitovia oikeusvaikutuksia.(23) Asetuksen N:o 650/2012 johdanto-osan 71 perustelukappaleessa selitetään lisäksi, ettei se kelpaa täytäntöönpanoperusteeksi.
33. Sitovien oikeusvaikutusten puuttuminen ilmenee myös säännöstöstä, joka koskee todistuksen liikkumista muissa jäsenvaltioissa kuin todistuksen antaneessa jäsenvaltiossa. Asetuksen N:o 650/2012 VI luvussa ei säädetä, että todistus voitaisi tai pitäisi ”tunnustaa”.(24) Asetuksen 69 artiklan 1 kohdan mukaan todistus ”on pätevä” ilman eri menettelyä.(25) Kirjaimellisesti ei ole mitään perustetta vastustaa sen liikkuvuutta.(26)
2. Todistuksen antavan viranomaisen toiminta asetuksen N:o 650/2012 67 artiklan perusteella
34. Asetuksen N:o 650/2012 67 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaan viranomaisen on annettava todistus viipymättä, ”kun todistettavat seikat on vahvistettu – –”. Todistus annetaan asetuksen 66 artiklassa säädetyn (hakemuksen) käsittelyn jälkeen.
35. Tämän viimeksi mainitun säännöksen mukaan viranomaisen on tarkastettava todistuksen hakijan esittämät tiedot ja ilmoitukset sekä asiakirjat ja muut todisteet.(27)
36. Tässä tarkoituksessa kyseisessä 66 artiklassa i) viitataan toimivaltuuksiin, jotka kyseisellä viranomaisella on kansallisen oikeusjärjestyksensä perusteella,(28) ii) annetaan sille muita toimivaltuuksia(29) ja iii) asetetaan sille suoraan velvollisuus toteuttaa toimenpiteitä, jotta todistuksen hakemisesta tulee julkista (rajoitetusti tietyille vastaanottajille).(30)
37. Tämän velvollisuuden yhteydessä viranomainen ”kuulee asianosaisia ja mahdollista testamentin toimeenpanijaa tai jäämistön hoitajaa ja julkaisee kuulutuksia, joiden tarkoituksena on antaa muille mahdollisille edunsaajille mahdollisuus vedota oikeuksiinsa”, jos se katsoo todistettavaksi pyydettyjen seikkojen vahvistamisen sitä edellyttävän.(31)
38. Jos viranomainen kaikki nämä seikat tutkittuaan katsoo todistukseen sisällytettävät seikat toteen näytetyiksi, sen on annettava todistus ”viipymättä” asetuksen N:o 650/2012 67 artiklan 1 kohdan mukaisesti.
39. Jos todistuksen antava viranomainen sitä vastoin pitää näitä seikkoja epäselvinä, sen on jätettävä todistus antamatta. Sen sisältöä ei ole vahvistettu, eikä sillä näin ollen voi olla asetuksen 69 artiklassa säädettyjä oikeusvaikutuksia. Todistus on jätettävä antamatta myös asetuksen N:o 650/2012 67 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan a alakohdan perusteella, jos todistettavat seikat on riitautettu.(32)
40. Todistuksen antavan viranomaisen tehtävä ei ole pelkästään passiivinen: se ei muodostu siitä, että se vastaanottaa tosiseikkoja koskevia ilmoituksia tai tahdonilmaisuja siirtääkseen ne mekaanisesti tätä varten käytettävään lomakkeeseen. Viranomaisen on vahvistettava hakijan väitteiden paikkansapitävyys tämän esittämien todisteiden ja tarvittaessa sellaisten muiden tietojen perusteella, jotka viranomainen on itse hankkinut tai jotka muut henkilöt, joita perintöasia koskee, ovat sille toimittaneet.(33)
41. Sen sijaan viranomaisen, jolta todistusta haetaan, tehtävänä ei ole ratkaista tai määritellä henkilöiden, jotka tavoittelevat perintöä tai joita perintöasia koskee, oikeuksia ja valtuuksia ja ratkaista näiden henkilöiden välisiä mahdollisia riitoja aineellisista kysymyksistä.
42. Tämä johtuu siitä, että asetuksen N:o 650/2012 VI luvun (”Eurooppalainen perintötodistus”) säännöksissä ei anneta tällaista toimivaltaa(34) todistuksen antaville kansallisille viranomaisille. Ei ole myöskään katsottava, että asetuksen 67 artiklan yhteydessä olisi annettu mahdollisuus kansallisissa oikeusjärjestyksissä täydentää tätä asetusta ja siirtää riitojenratkaisutehtävä näille viranomaisille. Tällainen toimivallan siirtäminen ilman menettelysääntöjä olisi ristiriidassa sen kanssa, että tarkoituksena on ottaa käyttöön autonominen ja yhtenäinen säännöstö todistuksen antamista varten.(35)
43. Jos todistuksen antavalla viranomaisella olisi tällainen toimivalta (riitojenratkaisu), sen toiminta johtaisi asetuksen N:o 650/2012 IV luvun 3 artiklan 1 kohdan g alakohdassa tarkoitettuun ”päätökseen”. Unionin lainsäätäjä on kuitenkin suunnitellut eurooppalaisen perintötodistuksen siten, ettei sillä ole tuomioistuinratkaisulle tyypillisiä sitovia oikeusvaikutuksia.
3. Vertailu muissa oikeudellista yhteistyötä koskevissa säädöksissä tarkoitettuihin todistuksiin
44. Eurooppalainen perintötodistus ei ole verrattavissa muissa oikeudellista yhteistyötä siviili- ja kauppaoikeuden alalla koskevissa säädöksissä tarkoitettuihin todistuksiin, joiden osalta on esitetty muita ennakkoratkaisupyyntöjä, jotka on ratkaistu unionin tuomioistuimessa sen jälkeen, kun niiden tutkittavaksi ottamiseen liittyvät epäilyt on poistettu.
45. Eurooppalaisesta täytäntöönpanoperusteesta(36) unionin tuomioistuin on todennut, että ”tuomion eurooppalaiseksi täytäntöönpanoperusteeksi vahvistamista koskeva menettely ei – – ole aiemmasta tuomioistuinmenettelystä erillinen menettely vaan sen viimeinen vaihe, joka on tarpeen menettelyn täyden tehokkuuden varmistamiseksi mahdollistamalla velkojan ryhtyvän saatavansa perintään”.(37)
46. Tuomioistuinratkaisun eurooppalaiseksi täytäntöönpanoperusteeksi vahvistaminen on näin ollen lainkäyttötoimi, ja sen antamisesta vastaava kansallinen tuomioistuin ”voi esittää unionin tuomioistuimelle ennakkoratkaisukysymyksen”.(38)
47. Sama koskee asetuksen (EU) N:o 1215/2012(39) 53 artiklassa tarkoitettua todistusta, jolla varmistetaan tuomioistuinratkaisun liikkuminen jäsenvaltiosta toiseen. Tehtäväänsä hoitaessaan todistuksen antava tuomioistuin ”jatkaa aiempaa tuomioistuinmenettelyä varmistamalla sen täyden tehokkuuden, koska ilman todistusta ratkaisu ei voi liikkua vapaasti eurooppalaisella oikeusalueella”.(40)
48. Menettely, joka koskee todistuksen antamista asetuksen N:o 1215/2012 53 artiklan nojalla, on luonteeltaan lainkäyttötoimi, ja kansallisella tuomioistuimella, jossa tällainen menettely on vireillä, on toimivalta esittää unionin tuomioistuimelle ennakkoratkaisukysymys.(41)
49. Kuten olen selittänyt, eurooppalaisen perintötodistuksen antamiseen ei sen sijaan liity tuomiovallan käyttöä, eikä se johda tällaiseen (tuomiovaltaa käyttäen annettuun) ratkaisuun, jolla olisi sitovia oikeusvaikutuksia.
50. Tilanne ei ole toisenlainen silloin, kun todistuksen kohtiin sisällytetään perintöasiassa annetun (aiemman) aineellisen tuomioistuinratkaisun sisältö. Tällaisessakaan tilanteessa todistus ei ole uusi vaihe tuomioistuinmenettelyssä, jossa asia on ratkaistu aineellisesti.
51. Eurooppalainen perintötodistus ei ole asiakirja, jossa jäsenvaltion tuomioistuinten ratkaisu toimitettaisiin samalla tapaa kuin passi muihin jäsenvaltioihin liikkumista varten, jotta se voidaan tunnustaa ja tarvittaessa panna täytäntöön. Tässä tarkoituksessa unionin lainsäätäjä on jo säätänyt asetuksen N:o 650/2012 46 artiklan 3 kohdan b alakohdassa tarkoitetusta todistuksesta ja sitä varten käytettävästä lomakkeesta (lomake I, joka on täytäntöönpanoasetuksen N:o 1329/2014 liitteessä 1).(42)
52. Yhteenvetona voidaan todeta, että todistus on pätevä muissa jäsenvaltioissa kuin todistuksen antaneessa jäsenvaltiossa ilman eri menettelyä, eikä sitä ole mahdollista riitauttaa eikä siihen voida kohdistaa valvontaa. Jos todistukseen sisällytettäisiin riita-asiassa annettu ratkaisu, tähän ratkaisuun sovellettaisiin todistuksen kautta tunnustamisjärjestelmää, joka poikkeaisi IV luvussa säädetystä järjestelmästä, minkä lisäksi sillä olisi erityisasema, eikä sen samanaikaisesta voimassaolosta ole ilmoitettu missään eikä sille ole myöskään mitään perustetta.(43)
4. Eurooppalaisen perintötodistuksen erityispiirteiden vaikutus ennakkoratkaisupyynnön tutkittavaksi ottamiseen
53. Viranomainen, joka antaa todistuksen asetuksen N:o 650/2012 67 artiklan nojalla, merkitsee siihen tietyt perintöasiaa koskevat seikat asetuksen 66 artiklassa edellytetyn tarkastuksen suoritettuaan.
54. Todistuksen antavan viranomaisen on varmistuttava siitä, että hakijan antamat tiedot ovat paikkansapitäviä ja vastaavat perimykseen sovellettavaa lainsäädäntöä. Kuten olen jo todennut, tällä viranomaisella ei kuitenkaan ole tässä yhteydessä toimivaltaa antaa aineellisia ratkaisuja perintöriitoja koskevissa asioissa.(44)
55. Jos todistuksen antava viranomainen ei voi antaa oikeuksia tai valtuuksia menettelyssä, jonka tarkoituksena on oikeusvaikutuksiltaan sitovan ratkaisun antaminen, se ei hoida tässä asiassa lainkäyttötehtäviä.(45)
56. Edellä esitetylle ei ole esteenä se, että kuten asetuksen N:o 650/2012 64 artiklassa todetaan, todistuksen antava elin voi olla 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu tuomioistuin ja myös muu perintöasioiden käsittelemiseen kansallisen lain mukaisesti toimivaltainen viranomainen.(46)
57. Se, että eurooppalaisen perintötodistuksen antava viranomainen on mahdollisesti tuomioistuin, ei merkitse sitä, että se hoitaisi lainkäyttötehtäviä todistuksen antaessaan. Jäsenvaltion tuomioistuin voi puhtaasti lainkäyttötehtäviensä lisäksi hoitaa muita tehtäviä, jotka eivät liity lainkäyttöön. Näitä viimeksi mainittuja tehtäviä hoitaessaan sillä ei ole oikeutta esittää ennakkoratkaisupyyntöjä unionin tuomioistuimelle.(47)
58. Nähdäkseni viittaus tähän ”muuhun” viranomaiseen osoittaa, että eurooppalaisen perintötodistuksen antamiseen (asetuksen N:o 650/2012 67 artiklan nojalla) ei liity tuomiovallan käyttöä. Muussa tapauksessa erillinen viittaus tähän viranomaiseen olisi tarpeeton, sillä kyseisen asetuksen 3 artiklan 2 kohdassa jo luokitellaan muodollisesti oikeuslaitokseen kuulumattomat viranomaiset tuomioistuimiksi silloin, kun ne hoitavat lainkäyttötehtäviä.(48)
59. Sen, että asetuksen N:o 650/2012 64 artiklassa (”Toimivalta todistuksen antamiseen”) viitataan sen 4, 7, 10 ja 11 artiklaan, ei pidä antaa johtaa harhaan. Viittauksella toimivaltaan ei luonnehdita todistuksen antavan viranomaisen toimintaa (lainkäytöksi tai muuksi kuin lainkäytöksi):(49) siinä ainoastaan selvitetään, missä ja keneltä todistusta on pyydettävä.(50)
60. Tässä ratkaisuehdotuksessa tukeudun vielä 16.11.2023 annettuun tuomioon,(51) jossa unionin tuomioistuin hylkäsi väitteen, jonka mukaan Espanjan notaarit käyttävät julkisen vallan valtaoikeuksia tuomioistuimina, koska ne antavat eurooppalaisia perintötodistuksia.(52)
61. Edellä esitetyn perusteella katson, että ennakkoratkaisupyyntö on jätettävä tutkimatta. Siltä varalta, että unionin tuomioistuin ei kuitenkaan yhtyisi kantaani, ehdotan vastausta sille esitettyihin kysymyksiin.
B Ensimmäinen ennakkoratkaisukysymys
62. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pyytää asetuksen N:o 650/2012 67 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan a alakohdan tulkintaa selvittääkseen, tarkoitetaanko siinä muussa menettelyssä kuin todistuksen antamismenettelyssä esitettyjä väitteitä vai tarkoitetaanko siinä myös henkilöiden, joita perintöasia koskee, todistusta koskevan hakemuksen yhteydessä esittämiä väitteitä. Tässä viimeksi mainitussa tapauksessa se haluaa tietää, onko todistuksen antavan viranomaisen tutkittava nämä väitteet.
63. Kuten edellä on jo todettu, ennakkoratkaisukysymys on esitetty asiassa, jossa testamentintekijän poika ja pojanpojat riitauttavat perimykseen liittyvän keskeisen seikan (testamentin pätevyyden). Mielestäni tämän riitauttamisen johdosta on sovellettava asetuksen N:o 650/2012 67 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan a alakohtaa eikä todistusta ole mahdollista antaa.
64. Tätä mahdottomuutta tukee se, että täytäntöönpanoasetuksen N:o 1329/2014 mukaisessa eurooppalaista perintötodistusta varten käytettävässä lomakkeessa todistuksen antavan viranomaisen on todettava, että mitään todistuksen tiedoista ei ole riitautettu.
65. Myönnän, ettei ensimmäiseen ennakkoratkaisukysymykseen voida antaa yksiselitteistä vastausta pelkästään säännöksen sanamuodon perusteella, koska siinä ei täsmennetä, missä elimessä todistettavat seikat on riitautettava,(53) ja eri kieliversioiden perusteella asia voidaan ymmärtää eri tavoin:
– toiset viittaavat siihen, että väitettä koskeva menettely (riitauttaminen) on vireillä todistusta haettaessa, mikä viittaisi siihen, että se käsitellään toisessa menettelyssä(54)
– toiset viittaavat siihen, että väite perustuu todistusta koskevaan hakemukseen ja esitetään samassa paikassa.(55)
66. Systemaattinen tarkastelu tuo hieman enemmän selvyyttä. Asetuksen N:o 650/2012 67 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan a alakohdasta luettuna yhdessä 65 artiklan 3 kohdan l alakohdan kanssa voidaan päätellä, että ensimmäinen näistä säännöksistä käsittää lähtökohtaisesti 65 artiklassa tarkoitetut riita-asiat eli toisessa oikeuspaikassa vireillä olevat riita-asiat.(56)
67. Samaan viittaa 67 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan b alakohta, joka koskee todistuksen laatimiseen johtavan menettelyn ulkopuolella annettuja ratkaisuja. On perusteltua katsoa, että näihin ratkaisuihin voi kuulua ratkaisuja, jotka vaikuttavat myöhempään perintötodistukseen sisältyviin seikkoihin.
68. Asetuksen N:o 650/2012 67 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan perusteella olen taipuvainen ajattelemaan, että sen toisen alakohdan a alakohdan olisi sisällettävä myös todistuksen antavalle viranomaiselle esitetyt väitteet, koska muutoin tämä voisi antaa todistuksen, joka sisältäisi seikkoja, ”joita ei ole vahvistettu”, mikä olisi vastoin kyseisessä säännöksessä edellytettyä.(57)
69. Tätä näkemystä tukee mielestäni lisäksi asetuksen N:o 650/2012 65 artiklan 3 kohdan l alakohdan sanamuodon (jossa viitataan siihen, että ”todistettavia seikkoja koskevaa riita-asiaa ei ole vireillä”) vertailu 67 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan a alakohdan sanamuotoon, jossa käytetään yleisesti ottaen laajempia ilmaisuja.(58)
70. Myös asetuksen N:o 650/2012 yleinen päämäärä ja erityisesti eurooppalaisen perintötodistuksen tarkoitus tukevat 67 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan a alakohdan tulkintaa, joka kattaa todistuksen antamiseen johtavan menettelyn kuluessa esitetyt väitteet.
71. Todistuksen käyttöönotolla pyritään edistämään ”rajat ylittäviä vaikutuksia omaavan perintöasian nopeaa, sujuvaa ja tehokasta” ratkaisemista.(59) Se auttaa siten poistamaan ”vapaata liikkuvuutta haittaavat esteet niiden henkilöiden osalta, joille aiheutuu tällä hetkellä vaikeuksia, kun he valvovat oikeuksiaan perintöasiassa, jolla on rajat ylittäviä vaikutuksia”.(60)
72. Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi unionin lainsäätäjä on antanut todistukselle edellä kuvatut oikeusvaikutukset, jotka ulottuvat muihin jäsenvaltioihin kuin todistuksen antaneeseen jäsenvaltioon ilman eri menettelyä tai valvontaa.
73. Mielestäni näiden vaikutusten, jotka liittyvät paitsi rajat ylittävää perintöasiaa koskevien toimien helpottamiseen niille, joita asia suoraan koskee, myös kolmansien osapuolten suojeluun ja oikeustoimien turvallisuuteen koko unionissa, ulottuvuus on esteenä asetuksen N:o 650/2012 67 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan a alakohdan tulkinnalle, jonka mukaan se koskee ainoastaan vireillä olevia riita-asioita todistuksen antamista varten aloitettujen menettelyjen ulkopuolella.
74. Tässä tilanteessa ongelmana ei enää ole se, onko viranomaisella, jonka on sovellettava asetuksen N:o 650/2012 67 artiklaa, mahdollisuus tutkia muiden mahdollisten perinnönsaajien esittämät väitteet,(61) vaan pikemminkin se, mitä on tehtävä, jos nämä väitteet ovat luonteeltaan sellaisia, että niillä todellisuudessa kyseenalaistetaan perintöasian kannalta olennaisia seikkoja (kuten tässä tapauksessa, kun muut mahdolliset perilliset moittivat omakätistä testamenttia, jonka perusteella todistusta haetaan).
75. Olen jo todennut, että tässä tilanteessa kansallinen viranomainen ei yksinkertaisesti voi antaa todistusta.(62) Korostan, että samaan ratkaisuun päädytään täytäntöönpanoasetuksen N:o 1329/2014 liitteessä 5 olevan lomakkeen V sisällön perusteella, sillä sen mukaan todistuksen antavan viranomaisen on vakuutettava, ettei mitään todistukseen sisältyvistä tiedoista ole riitautettu.
76. Asetuksen N:o 650/2012 66 artiklassa säädetään, että suorittaessaan todistuksen antamista edeltävät tarkistukset sen antamisesta vastaavan viranomaisen on ilmoitettava todistuksen hakemisesta tietyille henkilöille ja kuultava heitä, jos se katsoo todistettavaksi pyydettyjen seikkojen selvittämisen sitä edellyttävän.
77. Jos mahdollisuus kuulla näitä asianomaisia osapuolia johtaa siihen, että nämä riitauttavat (kuten tässä tapauksessa) todistuksen jonkin keskeisen seikan pätevyyden, todistuksen antava viranomainen ei voi antaa todistusta. Loogisesti, ja kuten selitän kolmatta ennakkoratkaisukysymystä tarkastellessani, tällä riitauttamisella on oltava tietty peruste, jotta sillä olisi asetuksen N:o 650/2012 67 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan a alakohdassa tarkoitettu estävä vaikutus.(63)
C Toinen ennakkoratkaisukysymys
78. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin haluaa tietää, voiko todistuksen antava viranomainen antaa eurooppalaisen perintötodistuksen ”silloin, jos eurooppalaisen perintötodistuksen antamista koskevassa menettelyssä on esitetty väitteitä, jotka on kuitenkin tutkittu jo Saksan oikeuden mukaisessa menettelyssä perillisaseman toteamista koskevan todistuksen antamiseksi”.
79. Mielestäni vastaus saadaan asetuksen N:o 650/2012 67 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan b alakohdasta, jossa kielletään todistuksen antaminen, jos se ”ei olisi sopusoinnussa sellaisen päätöksen kanssa, joka koskee samoja [todistettavia] seikkoja”.
80. Tämän säännöksen nojalla toimivaltaisen viranomaisen on hylättävä todistusta koskeva hakemus, jos todistukseen pitäisi sisällyttää seikkoja, jotka eivät ole yhteensopivia aiemmassa ratkaisussa päätetyn tai todetun kanssa. Vastakkaispäätelmänä on todettava, että jos tällaista yhteensopimattomuutta ei ole, aiempi ratkaisu ei ole esteenä todistuksen antamiselle.(64)
81. Kun otetaan huomioon säännön ehdoton sanamuoto ja johdonmukainen sijoittelu, asetuksen N:o 650/2012 67 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan b alakohdassa tarkoitettu ”päätös” on toimi, jonka sisältö on välttämättä kyseistä viranomaista velvoittava.(65) Toisin sanoen todistuksen antava viranomainen ei voi poiketa todistuksen sisältöä koskevista seikoista, jotka on jo ratkaistu samoja seikkoja koskevassa aiemmassa ratkaisussa.
82. Tässä säännöksessä tarkoitettu päätös on näin ollen ensisijainen suhteessa todistuksen antavan viranomaisen arvioon todistukseen sisällytettävistä seikoista.
83. Saksan hallitus ja komissio korostavat unionin tuomioistuimelle toimittamissaan kirjallisissa huomautuksissa, että asetuksen N:o 650/2012 67 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan b alakohdassa tarkoitetun päätöksen on oltava kansallisen lainsäädännön mukaan lainvoimainen.(66)
84. Kyseisessä säännöksessä ei nimenomaisesti mainita lainvoimaisuutta koskevaa edellytystä. Mielestäni se voidaan kuitenkin päätellä muista tiedoista:
– saman artiklan a alakohdasta, jossa kielletään todistuksen antaminen seikoista, jotka on riitautettu, ja
– 65 artiklan 3 kohdan l alakohdan vaatimuksesta, jonka mukaan todistusta haettaessa on vakuutettava, ettei todistettavaksi pyydettyjä seikkoja koskevaa riita-asiaa ole vireillä.
85. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on ratkaistava, voiko tässä tapauksessa kansallisen perintötodistuksen antamista koskeva menettely johtaa asetuksen N:o 650/2012 67 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan b alakohdassa tarkoitettuun ”päätökseen”.(67)
D Kolmas ennakkoratkaisukysymys
86. Jos ensimmäiseen ennakkoratkaisukysymykseen vastataan myöntävästi, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin kysyy unionin tuomioistuimelta, oikeuttaako mikä tahansa väite, vaikka se olisi perusteeton, todistuksen antamatta jättämisen asetuksen N:o 650/2012 67 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan a alakohdan mukaisesti.
87. Viimeksi mainitussa säännöksessä ei todeta mitään kyseisten väitteiden sisällöstä. Näin ollen on katsottava, että lähtökohtaisesti todistuksen antavan viranomaisen on arvioitava kaikki väitteet, jotka ne, joita perintöasia koskee, tai perinnönsaajat esittävät todistukseen sisältyvistä seikoista.
88. Jos väitteen tueksi ei kuitenkaan esitetä varteenotettavia perusteita eikä se näin ollen ole sovellettavan lainsäädännön mukaan vakuuttava, se tuskin estää todistuksen antavaa viranomaista pitämästä todistettavia seikkoja asetuksen N:o 650/2012 67 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla vahvistettuina.
89. Jos asiakirjan toimittamisesta kieltäydytään sen vuoksi, että jokin todistuksen olennainen seikka riitautetaan ilman minkäänlaisia perusteluja, menettely voi jäädä tuloksettomaksi ilman todellista syytä, jolloin perillisiltä, testamentinsaajilta, testamentin toimeenpanijoilta tai jäämistön hoitajilta viedään perusteettomasti tehokas väline rajat ylittävien perintöasioiden käsittelyssä.
90. Sen sijaan väitteen seurauksena kyseinen viranomainen saattaa katsoa, että asiassa tarvitaan lisäselvityksiä asetuksen 66 artiklan 1 kohdan mukaisesti, jotta hakijan esittämät tiedot ja ilmoitukset voidaan vahvistaa. Se, onko asia näin vai ei, voidaan ratkaista vain kunkin tapauksen olosuhteiden perusteella.
E Neljäs ennakkoratkaisukysymys
91. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin esittää neljännen ennakkoratkaisukysymyksensä siinä tapauksessa, että ensimmäiseen kysymykseen vastataan kieltävästi. Jos unionin tuomioistuin vastaisi ehdotukseni mukaisesti ensimmäiseen kysymykseen myöntävästi, sen ei tarvitsisi vastata neljänteen kysymykseen. Tarkastelen joka tapauksessa seuraavaksi tätä viimeksi mainittua kysymystä.
92. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin haluaa tietää, missä muodossa sen on esitettävä perustelut, joiden vuoksi se on hylännyt väitteet ja antanut eurooppalaisen perintötodistuksen.
93. Muistutan, että todistuksen antavan viranomaisen on ehdottomasti käytettävä lomaketta V, josta säädetään täytäntöönpanoasetuksen N:o 1329/2014 liitteessä 5.(68) Tämän lomakkeen käyttö mahdollistaa sen, että yhdessä jäsenvaltiossa laadittu eurooppalainen perintötodistus voidaan välittömästi tunnistaa sellaiseksi missä tahansa muussa jäsenvaltiossa.
94. Asetuksen N:o 650/2012 68 artiklassa säädetään tiedoista, jotka todistuksessa on oltava, lomakkeen asianomaisiin kohtiin merkittyinä. Todistuksen sisältö voi vaihdella sen mukaan, mihin tarkoituksiin se on annettu.(69)
95. Lomakkeessa V ei mainita perusteluja, joiden nojalla todistuksen antava viranomainen katsoo todistettavat seikat toteen näytetyiksi. Unionin lainsäätäjä ei ole pitänyt välttämättömänä, että todistuksessa olisi esitettävä nämä perustelut, jotta se täyttäisi tarkoituksensa.(70)
96. Todistusta käyttävän perillisen, testamentinsaajan, testamentin toimeenpanijan tai jäämistön hoitajan ei pidä (eikä tosiasiassa ole mahdollista)(71) liittää lomakkeeseen mitään muuta asiakirjaa.(72)
97. Tämä järjestelmä on johdonmukainen todistusta edeltävän toiminnan ja niiden vaikutusten kanssa, joita sillä on rajat ylittävän perintöasian hoitamiseen. Asetuksen N:o 650/2012 66 ja 67 artiklan mukaan todistuksen antava viranomainen ei ratkaise perintöasiaa aineellisesti vaan tekee perustellun päätöksen, joka sisältyy eurooppalaiseen perintötodistukseen, jotta se voidaan tunnustaa muissa jäsenvaltioissa.(73)
V Ratkaisuehdotus
98. Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin jättää Amtsgericht Lörrachin esittämän ennakkoratkaisupyynnön tutkimatta.
Toissijaisesti ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa kyseiselle tuomioistuimelle seuraavasti:
Toimivallasta, sovellettavasta laista, päätösten tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta ja virallisten asiakirjojen hyväksymisestä ja täytäntöönpanosta perintöasioissa sekä eurooppalaisen perintötodistuksen käyttöönotosta 4.7.2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 650/2012 67 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan a alakohtaa
on tulkittava seuraavasti:
Eurooppalaisen perintötodistuksen antavan viranomaisen on arvioitava henkilöiden, joita perintöasia koskee, todistuksen antamismenettelyssä esittämät väitteet, jotta se voi vahvistaa todistettavat seikat.
Eurooppalaista perintötodistusta ei voida antaa sisällyttämällä siihen seikkoja, jotka ovat ristiriidassa aiemman lainvoimaisen ratkaisun kanssa.
Eurooppalaista perintötodistusta ei voida antaa, kun sen antamiseen johtavassa menettelyssä on riitautettu jokin perimykseen liittyvä keskeinen seikka, kuten testamentin pätevyys, jos tälle riitauttamiselle on sovellettavan lain mukaan vähäinenkin peruste.
Todistuksen antava viranomainen ei ole velvollinen ilmoittamaan eurooppalaisessa perintötodistuksessa perusteluja, joiden vuoksi se on antanut todistuksen.