Asia T-220/14

(julkaistu otteina)

Saremar – Sardegna Regionale Marittima SpA

vastaan

Euroopan komissio

Valtiontuki – Meriliikenne – Julkisesta palvelusta maksettava korvaus – Osakepääoman korottaminen – Päätös, jossa tuet todetaan sisämarkkinoille soveltumattomiksi ja määrätään ne perittäviksi takaisin – Kantajan asettaminen selvitystilaan – Asianosaiskelpoisuus – Oikeussuojan tarpeen säilyminen – Lausunnon antamisen raukeamatta jääminen – Tuen käsite – Yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvä palvelu – Yksityinen sijoittaja -arviointiperuste – Ilmeinen arviointivirhe – Oikeudellinen virhe – Lainvastaisuusväite – Perusteluvelvollisuus – Puolustautumisoikeudet – Päätös 2011/21/EU – Suuntaviivat valtiontuesta vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseksi ja rakenneuudistukseksi – Julkisesta palvelusta maksettavana korvauksena myönnettävää valtiontukea koskevat unionin puitteet – Tuomio Altmark

Tiivistelmä – Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (kahdeksas jaosto) 6.4.2017

1.      Kumoamiskanne – Luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt – Oikeushenkilö – Itsenäinen unionin oikeuden käsite – Vaatimus oikeuskelpoisuudesta ja asianosaiskelpoisuudesta – Tutkiminen sovellettavan kansallisen oikeuden kannalta

(SEUT 263 artiklan neljäs kohta)

2.      Kumoamiskanne – Jäsenvaltioiden, parlamentin, neuvoston ja komission kanne – Tutkittavaksi ottaminen, joka ei edellytä oikeussuojan tarpeen osoittamista

(SEUT 263 artiklan toinen kohta)

3.      Kumoamiskanne – Luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt – Oikeussuojan tarve – Valtiontukea saaneen yrityksen kanne komission päätöksestä, jossa tuki todetaan sisämarkkinoille soveltumattomaksi ja määrätään se perittäväksi takaisin – Kantajan asettaminen selvitystilaan – Tutkittavaksi ottaminen – Edellytykset

(SEUT 108 artikla ja SEUT 263 artiklan neljäs kohta)

4.      Kumoamiskanne – Tutkittavaksi ottamisen edellytykset – Oikeussuojan tarve – Peruste, jonka tuomioistuin tutkii viran puolesta

(SEUT 263 artikla; unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 113 artikla)

1.      Vaikka SEUT 263 artiklan neljänteen kohtaan sisältyvä oikeushenkilön käsite ei välttämättä täysin vastaa jäsenvaltioiden eri oikeusjärjestyksien omia oikeushenkilön käsitteitä, se edellyttää lähtökohtaisesti jäsenvaltion tai kolmannen maan oikeuden mukaisen oikeuskelpoisuuden ja kyseisessä oikeudessa tunnustetun asianosaiskelpoisuuden olemassaoloa. Niinpä yksikön, jolla ei tietyn kansallisen oikeuden mukaan ole asianosaiskelpoisuutta, kanne voidaan ottaa tutkittavaksi vain poikkeuksellisissa olosuhteissa, erityisesti silloin, kun tehokkaan oikeussuojan varmistaminen sitä edellyttää. Oikeuskelpoisuuden ja asianosaiskelpoisuuden olemassaolo on tutkittava asiassa merkityksellisen kansallisen oikeuden kannalta.

(ks. 45 kohta)

2.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 50 kohta)

3.      SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitettu luonnollisten henkilöiden ja oikeushenkilöiden kanneoikeus edellyttää sitä, että kannetta nostettaessa on olemassa oikeussuojan tarve, mikä on asiavaltuudesta erillinen kanteen tutkittavaksi ottamisen edellytys. Kanteen kohteen tavoin oikeussuojan tarpeenkin on oltava edelleen olemassa tuomioistuimen ratkaisun julistamiseen saakka sillä uhalla, että lausunnon antaminen asiassa raukeaa. Tällainen oikeussuojan tarve edellyttää, että riidanalaisen toimen kumoamisella voi itsessään olla oikeudellisia seurauksia ja että kanne voi näin tuloksellaan tuottaa kantajalle jotakin hyötyä.

Siltä osin kuin kyse on kanteesta, jonka valtiontukien saaja on nostanut komission päätöksestä, jossa kyseiset tuet todetaan sisämarkkinoille soveltumattomiksi ja sääntöjenvastaisiksi ja määrätään ne perittäviksi takaisin, on todettava, että kyseisellä päätöksellä on jo yksinään tästä syystä muutettu kantajan oikeusasemaa, koska tällä ei päätöksen antamisesta lähtien ollut enää oikeutta saada kyseisiä tukia ja sen oli varauduttava siihen, että lähtökohtaisesti se joutuisi palauttamaan ne. Kantajan asettaminen selvitystilaan oikeudenkäynnin aikana ei kyseenalaista mainittua päätelmää, koska riidanalaista päätöstä ei ole kumottu tai peruutettu, joten kanne säilyttää kohteensa. Lisäksi on niin, etteivät riidanalaisen päätöksen oikeusvaikutukset ole rauenneet yksistään siksi, että kantaja on asetettu selvitystilaan. Yksistään se, että yritys on konkurssimenettelyn kohteena – etenkin silloin, kun tämä menettely johtaa yrityksen purkamiseen –, ei nimittäin kyseenalaista lähtökohtaa, jonka mukaan tuki peritään takaisin. Tällaisessa tapauksessa aikaisempi tilanne voidaan palauttaa ennalleen ja sääntöjenvastaisesti suoritetuista tuista aiheutuva kilpailun vääristyminen on mahdollista poistaa lähtökohtaisesti siten, että selvitystilassa olevan yrityksen velkoihin kirjataan kyseisten tukien palauttamista koskeva velvoite.

Niinpä riidanalaisesta päätöksestä seuraa, että riidanalaisten tukien on vähintäänkin pysyttävä kantajan velkana, joten on niin, että vaikkei niitä voitaisikaan palauttaa, ne eivät enää kuulu kantajan varoihin. Riidanalaisen päätöksen kumoamisesta seuraisi, että kantajan taloudellinen tilanne paranisi huomattavasti, koska riidanalaiset tuet voitaisiin sisällyttää uudelleen sen varoihin.

(ks. 51, 53, 55–58, 60 ja 61 kohta)

4.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 52 kohta)