Language of document : ECLI:EU:T:2017:266

Asia T-219/14

Regione autonoma della Sardegna

vastaan

Euroopan komissio

Valtiontuki – Meriliikenne – Julkisesta palvelusta maksettava korvaus – Osakepääoman korottaminen – Päätös, jossa tuet todetaan sisämarkkinoille soveltumattomiksi ja määrätään ne perittäviksi takaisin – Tuensaajayrityksen asettaminen selvitystilaan – Oikeussuojan tarpeen säilyminen – Lausunnon antamisen raukeamatta jääminen – Tuen käsite – Yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvä palvelu – Yksityinen sijoittaja -arviointiperuste – Ilmeinen arviointivirhe – Oikeudellinen virhe – Lainvastaisuusväite – Perusteluvelvollisuus – Puolustautumisoikeudet – Päätös 2011/21/EU – Suuntaviivat valtiontuesta vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseksi ja rakenneuudistukseksi – Julkisesta palvelusta maksettavana korvauksena myönnettävää valtiontukea koskevat unionin puitteet – Tuomio Altmark

Tiivistelmä – Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (kahdeksas jaosto) 6.4.2017

1.      Kumoamiskanne – Luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt – Tutkittavaksi ottamisen edellytykset – Oikeussuojan tarve – Asiavaltuus – Luonteeltaan kumulatiiviset edellytykset – Kannetta ei tutkita yhdenkin tällaisen edellytyksen jäädessä täyttymättä

(SEUT 263 artiklan neljäs kohta)

2.      Kumoamiskanne – Jäsenvaltioiden, parlamentin, neuvoston ja komission kanteet – Tutkittavaksi ottaminen ei edellytä oikeussuojan tarpeen osoittamista

(SEUT 263 artiklan toinen kohta)

3.      Kumoamiskanne – Luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt – Oikeussuojan tarve – Komission päätös, jossa tuki todetaan sisämarkkinoille soveltumattomaksi ja määrätään se perittäväksi takaisin – Tuen myöntäneen alueyhteisön nostama kanne – Tuensaajan asettaminen selvitystilaan – Tutkittavaksi ottaminen – Edellytykset

(SEUT 108 artikla ja SEUT 263 artiklan neljäs kohta)

4.      Kumoamiskanne – Luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt – Suoraan ja erikseen luonnollisia henkilöitä tai oikeushenkilöitä koskevat toimet – Komission päätös, jossa tuki todetaan sisämarkkinoille soveltumattomaksi – Päätöksen adressaattina olevan alueyhteisön kanne – Tutkittavaksi ottaminen – Edellytykset

(SEUT 108 artikla ja SEUT 263 artiklan neljäs kohta)

5.      Kumoamiskanne – Unionin tuomioistuinten toimivalta – Jäsenvaltion kansallisten viranomaisten välisen toimivallanjaon arviointi – Jääminen kyseisen toimivallan ulkopuolelle

(SEUT 263 artikla)

6.      Tuomioistuinmenettely – Kannekirjelmä – Muotovaatimukset – Yhteenveto kanneperusteista – Kanneperusteen tueksi esitettyjä väitteitä koskevat analogiset vaatimukset – Väitteen epätäsmällinen esittäminen – Tutkimatta jättäminen

(Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen (1991) 44 artiklan 1 kohdan c alakohta)

7.      Toimielinten säädökset, päätökset ja muut toimet – Perustelut – Perusteluvelvollisuuden laajuus – Valtiontukia koskeva komission päätös – Päätös, jossa tuet todetaan sisämarkkinoille soveltumattomiksi ja määrätään ne perittäviksi takaisin – Tarve esittää tosiseikat ja oikeudelliset seikat, joilla on olennainen merkitys päätöksen systematiikan kannalta – Kaikkien asianomaisten esittämien seikkojen osalta ei tarvitse esittää erityisiä perusteluja

(SEUT 107 artiklan 1 kohta ja SEUT 296 artikla)

8.      Valtiontuki – Käsittely komissiossa – Hallinnollinen menettely – Komission velvollisuus kehottaa asianomaisia ja siis tukea myöntäneitä alueyhteisöjä esittämään huomautuksensa – Asianomaiset eivät voi käyttää puolustautumisoikeuksiaan

(SEUT 108 artiklan 2 kohta)

9.      Valtiontuki – Käsite – Toimenpiteet, joilla on tarkoitus korvata yrityksen hoitamien julkisen palvelun tehtävien kustannukset – Altmark-testin, jolla pyritään selvittämään, onko kyse tuesta, ja SEUT 106 artiklan 2 kohdan testin, jonka avulla voidaan todeta tuen soveltuvuus sisämarkkinoille, erottaminen toisistaan

(SEUT 106 artiklan 2 kohta ja SEUT 107 artiklan 1 kohta)

10.    Valtiontuki – Käsite – Toimenpiteet, joilla on tarkoitus korvata yrityksen hoitamien julkisen palvelun tehtävien kustannukset – Tällaiset toimenpiteet eivät kuulu kyseisen käsitteen soveltamisalaan – Tuomiossa Altmark asetetut edellytykset

(SEUT 107 artiklan 1 kohta)

11.    Kilpailu – Yritykset, jotka tuottavat yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja – Julkisen palvelun tehtävästä aiheutuvien kustannusten korvaaminen – Jäsenvaltioiden harkintavalta – Rajat – Komission toteuttama valvonta – Tuomioistuinvalvonta – Rajat

(SEUT 106 artiklan 2 kohta ja SEUT 107 artiklan 1 kohta)

12.    Valtiontuki – Käsite – Toimenpiteet, joilla on tarkoitus korvata yrityksen hoitamien julkisen palvelun tehtävien kustannukset – Tuomiossa Altmark asetettu toinen edellytys – Niiden parametrien, joiden perusteella korvaus lasketaan, objektiivista ja läpinäkyvää vahvistamista koskevan edellytyksen tutkinta – Myöhemmin toteutettua korvaustoimenpidettä ei voida luonnehtia julkisesta palvelusta maksettavaksi korvaukseksi

(SEUT 107 artiklan 1 kohta)

13.    Valtiontuki – Käsite – Arviointi SEUT 107 artiklan 1 kohdan kannalta – Aikaisempaa käytäntöä ei voida ottaa huomioon

(SEUT 107 artiklan 1 kohta)

14.    Valtiontuki – Käsite – Toimenpiteet, joilla on tarkoitus korvata yrityksen hoitamien julkisen palvelun tehtävien kustannukset – Jääminen kyseisen käsitteen soveltamisalan ulkopuolelle – Tuomiossa Altmark asetetut edellytykset – Kumulatiivisuus

(SEUT 107 artiklan 1 kohta)

15.    Kumoamiskanne – Kohde – Päätös, joka perustuu useampaan päätelmään, joista kukin riittää sen päätösosan perustaksi – Tällaisen päätöksen kumoaminen – Edellytykset

(SEUT 263 artikla)

16.    Valtiontuki – Käsite – Edun myöntäminen tuensaajille – Myöntämisen käsite

(SEUT 107 artiklan 1 kohta)

17.    Valtiontuki – Käsittely komissiossa – Suuntaviivat, jotka komissio antaa harkintavaltaansa käyttäen – Oikeudellinen luonne – Ohjeelliset menettelysäännöt, jotka merkitsevät sitä, että komissio itse rajoittaa harkintavaltaansa

(SEUT 107 artiklan 3 kohdan c alakohta; komission tiedonanto 2004/C 244/02)

18.    Valtiontuki – Kielto – Poikkeukset – Tuet, joiden voidaan katsoa soveltuvan sisämarkkinoille – Tuet vaikeuksissa olevan yrityksen pelastamiseksi – Suuntaviivat valtiontuesta vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseksi ja rakenneuudistukseksi – Vaikeuksissa oleva yritys – Käsite

(SEUT 107 artiklan 3 kohdan c alakohta; komission tiedonannon 2004/C 244/02 9 kohta)

19.    Kilpailu – Yritykset, jotka tuottavat yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja – Julkisen palvelun tehtävästä aiheutuvien kustannusten korvaus – Sen arviointi, soveltuuko tuki sisämarkkinoille – Perusteet – Soveltaminen tukiin, joilla on tarkoitus varmistaa vaikeuksissa olevan yrityksen elinkelpoisuus – Soveltamatta jättäminen

(SEUT 106 artiklan 2 kohta ja SEUT 107 artiklan 3 kohdan c alakohta; komission päätös 2012/21; komission tiedonannon 2004/C 244/02 9 kohta)

20.    Valtiontuki – Käsite – Arviointi yksityinen sijoittaja -arviointiperusteen mukaan – Pääomasijoitus – Valtio, joka on yrityksen osakkeenomistajana – Valtio, joka toimii julkisen vallan käyttäjänä – Erottelu yksityinen sijoittaja -arviointiperusteen soveltamisen perusteella – Arviointiperusteen arvioinnissa käytettävät seikat

(SEUT 107 artiklan 1 kohta)

1.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 42 kohta)

2.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 43 kohta)

3.      SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitettu luonnollisten henkilöiden ja oikeushenkilöiden kanneoikeus edellyttää, että oikeussuojan tarve on olemassa kanteen nostamisen ajankohtana, mikä on asiavaltuutta koskevasta asian tutkittavaksi ottamisen edellytyksestä erillinen edellytys. Tämän oikeussuojan tarpeen on kanteen kohteen tavoin oltava edelleen olemassa tuomioistuimen ratkaisun julistamiseen saakka sillä uhalla, että lausunnon antaminen asiassa raukeaa. Tällainen oikeussuojan tarve edellyttää, että riidanalaisen toimen kumoamisella voi itsessään olla oikeusvaikutuksia ja että kanne voi mahdollisesti tuloksellaan tuottaa kantajalle jotakin hyötyä.

Siltä osin kuin kyseessä on alueyhteisön sellaisesta komission päätöksestä nostama kanne, jolla kyseisen alueyhteisön myöntämät tuet todetaan lainvastaisiksi ja sisämarkkinoille soveltumattomiksi ja määrätään ne perittäviksi takaisin, tällainen päätös on kantajalle vastainen siltä osin kuin tämä voi saada sen kumoamisesta hyötyä. Pelkästään tämän kumoamisen johdosta kyseisen päätöksen oikeudelliset vaikutukset kantajan toimien, joilla riidanalaiset tuet on myönnetty, pätevyyteen ja sille päätöksestä aiheutuviin velvollisuuksiin – eli näiden toimien täytäntöönpanoa koskevaan kieltoon ja velvollisuuteen periä kyseiset tuet takaisin – lakkaisivat automaattisesti kantajan osalta, ja tämä muuttaisi väistämättä sen oikeudellista asemaa.

Tätä päätelmää ei kyseenalaista se, että tuensaaja on asetettu oikeudenkäynnin aikana selvitystilaan, jos riidanalaista päätöstä ei ole kumottu tai peruutettu, joten kanne säilyttää kohteensa. Lisäksi riidanalaisesta päätöksestä seuraa edelleen kantajaan kohdistuvia oikeusvaikutuksia, jotka eivät ole pelkän tuensaajan selvitystilaan asettamisen vuoksi poistuneet. Pelkästään se, että yritys on konkurssimenettelyn kohteena ja että kyseinen menettely johtaa yrityksen asettamiseen selvitystilaan, ei kyseenalaista tuen takaisinperimistä koskevaa periaatetta. Tällaisessa tapauksessa aikaisempi tilanne voidaan palauttaa ennalleen ja lainvastaisesti suoritetuista tuista aiheutuva kilpailun vääristyminen on mahdollista poistaa lähtökohtaisesti siten, että selvitystilassa olevan yrityksen velkoihin kirjataan kyseisten tukien palauttamista koskeva velvoite. Kantajalla on siten vähintäänkin velvollisuus huolehtia siitä, että sillä tuensaajalta riidanalaisten tukien jo maksetun osan perusteella olevat saatavat kirjataan tämän yhtiön velkoihin. Lisäksi kysymys siitä, voiko tuensaaja jatkaa taloudellista toimintaansa vai ei, ja siten kysymys siitä, onko kantajalla intressi tämän toiminnan jatkumiseen, ovat vailla merkitystä, kun kyse on kantajan oikeussuojan tarpeen säilymisestä. Samoin on niin, että koska kantajalla on oikeus saattaa kanne vireille riidanalaiset tuet myöntäneen viranomaisen ominaisuudessa eikä tuensaajan velkojan ominaisuudessa, se, että kantajalla ei tuensaajan selvitystilaan asettamisen vuoksi olisi tuensaajan velkojan ominaisuudessa intressiä saada riidanalainen päätös kumottua, on vailla merkitystä.

(ks. 45, 50, 56–58, 60, 63 ja 64 kohta)

4.      Siltä osin kuin kyse on komission päätöksen, jolla jäsenvaltion myöntämän tuen soveltuvuus sisämarkkinoille ja sen lainmukaisuus on ratkaistu, adressaattina olevan tämän jäsenvaltion alueyhteisön asiavaltuudesta, tällaisesta alueyhteisöstä voidaan tietyissä olosuhteissa katsoa, että päätös koskee sitä suoraan ja erikseen SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitetulla tavalla. Riidanalaisen päätöksen on katsottava koskevan tätä yhteisöä suoraan silloin, kun riidanalaisella päätöksellä voi olla suoria vaikutuksia sen tekemiin riidanalaisten tukien myöntämistoimiin sekä näiden tukien takaisin perimistä koskeviin velvoitteisiin ilman, että kansallisilla viranomaisilla, joille riidanalainen päätös on annettu tiedoksi, on tältä osin harkintavaltaa. Riidanalaisen päätöksen on toisaalta katsottava koskevan tätä yhteisöä erikseen silloin, kun yhteisö on riidanalaisessa päätöksessä tarkoitetun toimen tai siinä tarkoitettujen toimien tekijänä ja kun päätöksellä estetään kyseistä yhteisöä käyttämästä omia toimivaltuuksiaan haluamallaan tavalla, jolloin sen intressi riitauttaa kyseinen päätös on erillinen asianomaisen jäsenvaltion intressistä.

(ks. 47 kohta)

5.      Unionin toimielinten ja etenkään unionin tuomioistuinten tehtävänä ei ole lausua kansallisen oikeuden institutionaalisten sääntöjen mukaisesta toimivallanjaosta eri kansallisten yksiköiden välillä ja niille kullekin kuuluvista velvollisuuksista. Niinpä väitettä siitä, ettei alueyhteisöllä ole toimivaltaa myöntää valtiontukea, ei voida hyväksyä.

(ks. 52 ja 65 kohta)

6.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 75 ja 76 kohta)

7.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 78, 79 ja 220 kohta)

8.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 86 kohta)

9.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 89 kohta)

10.    Ks. tuomion teksti.

(ks. 91–94 kohta)

11.    Jäsenvaltioilla on laaja harkintavalta sekä julkisen palvelun tehtävää että kyseisen julkisen palvelun kustannuksista maksettavaa korvausta määritettäessä. On siis niin, että koska unionin tasolla ei ole yhdenmukaistettua säännöstöä yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvistä palveluista, komissiolla ei ole toimivaltaa päättää julkiselle yhtiölle kuuluvan julkisen palvelun tehtävän laajuudesta eikä etenkään tähän palveluun liittyvien kustannusten tasosta tai kansallisten viranomaisten tältä osin tekemien poliittisten valintojen tarkoituksenmukaisuudesta taikka julkisen yhtiön taloudellisesta tehokkuudesta.

Kansallisille viranomaisille näin annettu laaja harkintavalta ei kuitenkaan voi olla rajoittamaton. Tämä laaja harkintavalta ei etenkään SEUT 106 artiklan 2 kohdan soveltamisen yhteydessä voi olla esteenä sille, että komissio tarkistaa sen, että kyseisen määräyksen mukainen poikkeus valtiontukia koskevasta kiellosta voidaan myöntää. Lisäksi on todettava, että komissiolla SEUT 106 artiklan 2 kohdan soveltamisen yhteydessä käytettävissä olevan harkintavallan käyttäminen sen määrittäessä valtiontueksi luokittelemansa valtion toimenpiteen soveltuvuuden sisämarkkinoille edellyttää taloudellisten ja yhteiskunnallisten kysymysten monitahoista arviointia. Unionin tuomioistuimet eivät siten voi tämän harkintavallan käytön laillisuutta valvoessaan korvata komission arviointia omalla arvioinnillaan. Lisäksi jäsenvaltioiden ja komission harkintavaltaa voidaan SEUT 106 artiklan 2 kohtaa sovellettaessa rajoittaa direktiiveillä ja päätöksillä, joita tällä toimielimellä on mainitun määräyksen nojalla toimivalta antaa.

(ks. 101 ja 136–139 kohta)

12.    Koska toimielimet voivat valvoa julkisen palvelun kustannuksista maksettavien korvausten määrittämistä vain rajoitetusti, toisessa Altmark-edellytyksessä vaaditaan, että toimielinten on kyettävä tarkistamaan se, että parametrit on vahvistettu etukäteen objektiivisesti ja läpinäkyvästi, ja näiden parametrien on oltava täsmällisiä, jotta voidaan sulkea pois se, että jäsenvaltio käyttää yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palvelujen käsitettä väärin siten, että siitä seuraa korvauksen muodossa olevan taloudellisen edun antaminen julkiselle yhtiölle. Kyseinen edellytys jättää siten jäsenvaltioille vapauden valita sen noudattamisen varmistamisen edellyttämät käytännön yksityiskohdat edellyttäen, että korvauksen laskemisessa käytettävien parametrien vahvistamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt ovat objektiivisia ja läpinäkyviä. Komission tätä koskevan arvioinnin on perustuttava analyysiin niistä konkreettisista oikeudellisista ja taloudellisista olosuhteista, joiden mukaisesti nämä parametrit määritetään.

Tässä yhteydessä korvaustoimenpidettä, joka on myöhemmin toteutettu yritykselle sen toiminnasta johtuneen liiketappion vuoksi, ei voida pitää tuomiossa Altmark tarkoitettuna julkisesta palvelusta maksettavana korvauksena. Koska tällaisesta korvauksesta ei ole määrätty etukäteen, sitä ei ole voitu laskea toisessa Altmark-edellytyksessä vaaditulla tavalla sellaisten objektiivisten ja läpinäkyvien parametrien perusteella, jotka itse olisi määritelty etukäteen.

(ks. 102, 103 ja 108 kohta)

13.    Ks. tuomion teksti.

(ks. 113 ja 200 kohta)

14.    Vaikka tuomiossa Altmark esitetyt edellytykset ovat tietyssä määrin riippuvaisia toisistaan, niiden kaikkien on täytyttävä erikseen, jotta riidanalaista korvaustoimenpidettä ei luokiteltaisi valtiontueksi. Kun otetaan huomioon Altmark-edellytysten kumulatiivisuus ja itsenäisyys, komissio ei ole velvollinen tutkimaan kaikkia näitä edellytyksiä, jos se toteaa, että jokin niistä ei täyty, ja että riidanalainen toimenpide on tämän vuoksi luokiteltava valtiontueksi. Jos komissio on esittänyt tällaisen toteamuksen perustellusti, sen yhdestä tai useammasta näistä muista edellytyksistä mahdollisesti tekemät virheelliset arviot eivät lähtökohtaisesti voi johtaa riidanalaisen päätöksen kumoamiseen.

(ks. 119 ja 124 kohta)

15.    Ks. tuomion teksti.

(ks. 122 kohta)

16.    Valtiontuki on katsottava myönnetyksi silloin, kun toimivaltaiset kansalliset viranomaiset ovat toteuttaneet oikeudellisesti sitovan toimen, jolla ne sitoutuvat maksamaan kyseessä olevan tuen, tai silloin, kun oikeus tuen saamiseen myönnetään tuensaajalle sovellettavan kansallisen säännöstön nojalla.

(ks. 142 kohta)

17.    Ks. tuomion teksti.

(ks. 177 kohta)

18.    Valtiontuesta vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseksi ja rakenneuudistukseksi annettujen suuntaviivojen 9 kohdasta ilmenee, että vaikeuksissa olevan yrityksen käsite on objektiivinen käsite, jota on arvioitava pelkästään kyseisen yrityksen rahoitusasemaa ja taloudellista tilannetta koskevan sellaisen konkreettisen näytön perusteella, josta ilmenee, että yritys ei pysty pysäyttämään tappiollista kehitystä, joka johtaa lähes varmasti yrityksen toiminnan loppumiseen lyhyellä tai keskipitkällä aikavälillä, jos viranomaiset eivät puutu tilanteeseen. Tämän vuoksi kyseisen yrityksen erityisesti julkisen palvelun suorittamisesta aiheutuneiden tappioiden alkuperä ei voi olla merkityksellinen seikka määritettäessä sitä, onko yritys vaikeuksissa vai ei.

(ks. 178 ja 184 kohta)

19.    SEUT 106 artiklan 2 kohdan mukaisten edellytysten täyttymiseksi riittää, että riidanalaisten yksinoikeuksien tai tukien puuttuminen estää yritystä hoitamasta sille uskottuja erityistehtäviä tai että näiden yksinoikeuksien tai tukien voimassa pitäminen on välttämätöntä, jotta niiden haltija voi hoitaa sille uskotut yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvät tehtävänsä taloudellisesti hyväksyttävissä olosuhteissa. Jotta tämän määräyksen mukaista poikkeusta voitaisiin soveltaa, on tarpeen, että mainittuja yksinoikeuksia tai tukia saavan yrityksen taloudellinen tilanne ja rahoitusasema yksinoikeuksien tai tukien myöntämisen ajankohtana tekee sen tosiasiassa kykeneväksi täyttämään sille uskotut julkisen palvelun tehtävät. Muussa tapauksessa SEUT 106 artiklan 2 kohdassa määrätyllä poikkeuksella ei ehkä olisi tehokasta vaikutusta, eikä sitä siis voitaisi oikeuttaa, eikä tällöin voitaisi välttää vaaraa siitä, että jäsenvaltiot käyttävät yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palvelujen käsitettä väärin.

Valtiontuesta vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseksi ja rakenneuudistukseksi annetuissa suuntaviivoissa tarkoitetun vaikeuksissa olevan yrityksen koko olemassaolo on lyhyemmällä tai pidemmällä aikavälillä uhattuna, joten ei voida katsoa, että se kykenisi täyttämään sille uskotut julkisen palvelut tehtävät asianmukaisesti niin kauan kuin sen elinkelpoisuutta ei ole varmistettu. Tällaiselle vaikeuksissa olevalle yritykselle mainitun julkisen palvelun tehtävän täyttämisestä aiheutuvien alijäämien korvaamiseksi annettuun tukeen ei tämän vuoksi voida soveltaa SEUT 106 artiklan 2 kohdan mukaista poikkeusta vaan tarvittaessa pelkästään SEUT 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaista poikkeusta. SEUT 106 artiklan 2 kohdan soveltamisedellytysten yhteydessä, missä edellytetään erityisesti julkisen palvelun velvoitteista maksettavan korvauksen ehdotonta oikeasuhteisuutta, tällä korvauksella ei yrityksen kohtaamien vaikeuksien vuoksi voida taata vastaavien tehtävien täyttämistä. Tällainen korvaus voi sitä vastoin olla omiaan myötävaikuttamaan asianomaisen yrityksen elinkelpoisuuden palautumiseen, kunhan SEUT 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan soveltamisedellytyksiä, sellaisina kuin ne on valtiontuesta vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseksi ja rakenneuudistukseksi annetuissa suuntaviivoissa yksityiskohtaisesti esitetty, noudatetaan. Tämän perussopimuksen viimeksi mainitun määräyksen mukainen poikkeus valtiontukien kiellosta säilyttää siksi tehokkaan vaikutuksensa ja siten myös oikeutuksensa.

Julkisen palvelun tehtävää hoitavalle vaikeuksissa olevalle yritykselle myönnettyä tukea ei voida sitäkään suuremmalla syyllä hyväksyä SEUT 106 artiklan 2 kohdan määräysten soveltamisesta tietyille yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja tuottaville yrityksille korvauksena julkisista palveluista myönnettävään valtiontukeen annetun päätöksen 2012/21 perusteella, joka voi lähtökohtaisesti koskea vain sellaisia julkisen palvelun korvauksia, joiden voidaan katsoa vastaavan SEUT 106 artiklan 2 kohdan mukaisen poikkeuksen tavoitteita. Julkisesta palvelusta maksettavia korvauksia, joihin päätöstä 2012/21 sovelletaan, ei samoista syistä ole asetettu asemaan, joka olisi verrattavissa vaikeuksissa oleville julkisen palvelun tuottajille myönnettyjen tukien asemaan.

(ks. 194–196 ja 199 kohta)

20.    Ks. tuomion teksti.

(ks. 226, 227 ja 235 kohta)