Väliaikainen versio
JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS
ATHANASIOS RANTOS
6 päivänä kesäkuuta 2024 (1)
Asia C‑255/22 P
Orlen S.A., aiemmin Polski Koncern Naftowy Orlen S.A., aiemmin Polskie Górnictwo Naftowe i Gazownictwo S.A.
vastaan
Euroopan komissio
Muutoksenhaku – Kilpailu – SEUT 102 artikla – ETA-sopimuksen 54 artikla – Määräävän markkina-aseman väärinkäyttö – Keski- ja Itä-Euroopan kaasumarkkinat – Asetuksen (EY) N:o 1/2003 9 artiklan 1 kohta – Komission päätös, jolla yrityksen yksin esittämät sitoumukset määrätään velvoittaviksi – Kumoamiskanne – Sitoumusten asianmukaisuus väitetiedoksiannossa yksilöityihin kilpailua koskeviin huolenaiheisiin nähden – Unionin tuomioistuinten harjoittaman valvonnan luonne – Komission luopuminen vaatimasta sitoumuksia tiettyjen alkuperäisten huolenaiheiden osalta – Perusteluvelvollisuus – Unionin energiapolitiikan tavoitteet – SEUT 194 artikla – Energiayhteisvastuun periaate – Sovellettavuus
I Johdanto
1. Polski Koncern Naftowy Orlen S.A. (jäljempänä Orlen tai valittaja), joka on Polskie Górnictwo Naftowe i Gazownictwo S.A:n sijaantulija, vaatii nyt käsiteltävässä muutoksenhakuasiassa kumoamaan unionin yleisen tuomioistuimen 2.2.2022 antaman tuomion Polskie Górnictwo Naftowe i Gazownictwo v. komissio (Gazpromin sitoumukset) (T‑616/18, EU:T:2022:43; jäljempänä valituksenalainen tuomio), jolla hylättiin sen nostama kanne, jossa vaadittiin kumoamaan SEUT 102 artiklan ja ETA-sopimuksen 54 artiklan mukaisesta menettelystä (asia AT.39816 – Tuotantoketjun alkupään kaasuntoimitukset Keski- ja Itä-Euroopassa) 24.5.2018 annettu komission päätös C(2018) 3106 final(2) (jäljempänä riidanalainen päätös). Kyseisellä päätöksellä määrättiin Gazprom PJSC:n ja Gazprom export LLC:n (jäljempänä yhdessä Gazprom) esittämien sitoumusten noudattaminen Gazpromia velvoittavaksi ja päätettiin komission hallinnollinen menettely, jossa tutkittiin, olivatko tietyt Gazpromin menettelytavat, jotka vaikuttivat kaasualaan tietyissä Keski- ja Itä-Euroopan maissa (jäljempänä KIE-maat) eli Bulgariassa, Tšekissä, Virossa, Latviassa, Liettuassa, Unkarissa, Puolassa ja Slovakiassa, unionin oikeuden mukaisia, kun huomioon otetaan SEUT 102 artiklassa määrätty määräävän markkina-aseman väärinkäytön kielto.
2. Samalla Overgas Inc. (jäljempänä Overgas), joka oli ensimmäisessä oikeusasteessa väliintulijana tukemassa Orlenin vaatimuksia (jäljempänä väliintulija tai vastavalituksen tekijä), on tehnyt vastavalituksen, jossa vaaditaan niin ikään valituksenalaisen tuomion kumoamista.
3. Unionin tuomioistuin saa nyt käsiteltävässä asiassa tilaisuuden täsmentää oikeuskäytäntöään, joka liittyy sitoumusten noudattamisen määräämisestä yritystä velvoittavaksi asetuksen N:o 1/2003(3) 9 artiklan mukaisesti annettuja päätöksiä koskeviin oikeusriitoihin. Vaikka unionin tuomioistuin on jo tarkastellut nyt käsiteltävässä asiassa esillä olevia kysymyksiä valvoessaan komission kilpailuoikeuden alalla ja erityisesti kyseisen 9 artiklan nojalla antamien päätösten laillisuutta suhteellisuusperiaatteen valossa, asiassa nousee samalla esille tuntemattomampia kysymyksiä, jotka koskevat yhtäältä sitä, onko kyseisen 9 artiklan perusteella annettu päätös SEUT 194 artiklaan sisältyvän energiayhteisvastuun periaatteen mukainen, ja toisaalta väitetiedoksiantojen sisältöön sovellettavia menettelysääntöjä ja erityisesti perustelujen mahdollista puuttumista silloin, kun yhdestä tai useammasta väitteestä on luovuttu samaisen 9 artiklan mukaisen päätöksen antamiseen johtaneen menettelyn aikana.
4. Unionin tuomioistuimen ohjeiden mukaisesti tässä ratkaisuehdotuksessa keskitytään tarkastelemaan ensimmäisen valitusperusteen kolmatta osaa sekä toista ja kolmatta valitusperustetta, jotka koskevat olennaisin osin kahta edellä mainittua kysymystä. Tässä ratkaisuehdotuksessa täsmennetään jonkin verran myös kolmannen valitusperusteen ensimmäisessä osassa ja vastavalituksen toisessa valitusperusteessa keskeisellä sijalla olevaa ilmeisen arviointivirheen käsitteen tulkintaa.
II Asiaa koskevat oikeussäännöt
5. Asetuksen N:o 1/2003 9 artiklan, jonka otsikko on ”Sitoumukset”, 1 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Jos komissio aikoo tehdä päätöksen, jossa rikkominen määrätään lopetettavaksi, ja kun asianomaiset yritykset esittävät sitoumuksia, joiden tarkoituksena on poistaa komission ennakkoarvioinnissaan niille esittämät huolenaiheet, komissio voi päätöksellään määrätä kyseisten sitoumusten noudattamisen yritystä velvoittavaksi. Päätös voidaan tehdä määräajaksi ja päätöksessä on todettava, ettei komission jatkotoimille ole enää perusteita.”
III Asian tausta
6. Asian tausta ja sisältö on käyty läpi valituksenalaisen tuomion 1–36 kohdassa, ja tässä ratkaisuehdotuksessa niistä voidaan todeta lyhyesti seuraavaa.
A Hallinnollinen menettely
7. Komissio toteutti vuosina 2011–2015 useita toimenpiteitä Keski- ja Itä-Euroopan kaasumarkkinoiden toiminnan tutkimiseksi. Se lähetti erityisesti asetuksen N:o 1/2003 18 ja 20 artiklan mukaisesti tiedonsaantipyyntöjä useille markkinatoimijoille, myös Gazpromille ja muutamille sen asiakkaille, kuten valittajalle, ja teki tarkastuskäyntejä myös valittajan tiloihin vuonna 2011.(4)
8. Komissio aloitti tuossa yhteydessä 31.8.2012 muodollisesti menettelyn antaakseen asetuksen N:o 1/2003 11 artiklan 6 kohdan sekä asetuksen (EY) N:o 773/2004(5) 2 artiklan mukaisesti asetuksen N:o 1/2003 III luvun mukaisen päätöksen.
9. Komissio lähetti Gazpromille 22.4.2015 asetuksen N:o 773/2004 10 artiklan mukaisesti väitetiedoksiannon, jossa se totesi alustavasti, että Gazpromilla oli määräävä asema kyseisten KIE-maiden tuotantoketjun alkupään kaasuntoimituksen kansallisilla tukkumarkkinoilla ja että Gazprom käytti kyseistä asemaa väärin SEUT 102 artiklan vastaisesti harjoittamalla kilpailunvastaista strategiaa, jolla tähdättiin kyseisten markkinoiden pilkkomiseen ja eristämiseen ja siten kaasun vapaan liikkumisen estämiseen kyseisissä KIE-maissa.
10. Komission mukaan Gazpromin strategia piti sisällään kolme kilpailua rajoittavien menettelytapojen kokonaisuutta, jotka vaikuttivat Gazpromin asiakkaisiin kyseisissä KIE-maissa sekä näiden asiakkaiden ja Gazpromin välillä tehtyihin sopimuksiin.
11. Gazprom oli ensinnäkin asettanut alueellisia rajoituksia tukkukauppiaiden ja muutamien teollisuusasiakkaiden kanssa kyseisissä KIE-maissa tekemissään kaasuntoimitussopimuksissa, ja nämä rajoitukset johtuivat sopimuslausekkeista, joilla kiellettiin vienti toimitusmaan alueen ulkopuolelle tai velvoitettiin käyttämään toimitettu kaasu tietyllä alueella. Gazprom oli käyttänyt muitakin toimenpiteitä rajat ylittävien kaasuvirtojen estämiseksi.
12. Kyseisten alueellisten rajoitusten ansiosta Gazprom pystyi toiseksi harjoittamaan vilpillistä hinnoittelupolitiikkaa viidessä kyseisistä KIE-maista eli Bulgariassa, Virossa, Latviassa, Liettuassa ja Puolassa määräämällä ylihintoja, jotka ylittivät selvästi sen kustannusten tason tai tietyt viitehintoina pidetyt hinnat.
13. Kolmanneksi Gazprom oli edellyttänyt tukkukauppiailta Bulgariassa ja Puolassa kaasuntoimitustensa vastineena erinäisiä kaasunsiirtoinfrastruktuuriin liittyviä vakuutuksia. Nämä vakuutukset olivat koskeneet yhtäältä bulgarialaisen tukkukauppiaan tekemiä investointeja South Stream ‑kaasuputkihankkeeseen ja toisaalta puolalaisen tukkukauppiaan eli valittajan suostumista Gazpromin määräysvallan lisäämiseen Jamal-kaasuputken Puolassa sijaitsevan osan hallinnoinnissa (jäljempänä Jamal-väitteet); Jamal on yksi tärkeimmistä kaasunsiirtoputkista Puolassa.
14. Gazprom vastasi väitetiedoksiantoon 29.9.2015 ja kiisti komission esittämät kilpailua koskevat huolenaiheet, minkä jälkeen Gazpromia kuultiin asetuksen N:o 773/2004 12 artiklan mukaisesti 15.12.2015 pidetyssä kuulemisessa. Gazprom esitti 14.2.2017 asetuksen N:o 1/2003 9 artiklan mukaisesti sitoumusluonnoksen (jäljempänä alkuperäiset sitoumukset), jota edeltävästi oli annettu epävirallisia sitoumusehdotuksia, mutta Gazprom kiisti edelleen väitetiedoksiannossa esitetyt kilpailua koskevat huolenaiheet.
15. Kootakseen asianomaisilta osapuolilta alkuperäisiä sitoumuksia koskevat huomautukset komissio julkaisi 16.3.2017 asetuksen N:o 1/2003 27 artiklan 4 kohdan mukaisesti tiedonannon, johon sisältyi tiivistelmä asiasta AT.39816 sekä alkuperäisten sitoumusten olennainen sisältö.
16. Saatuaan asianomaisten osapuolten esittämistä huomautuksista versiot, joista luottamukselliset tiedot oli poistettu, Gazprom esitti 15.3.2018 muutetun sitoumusluonnoksen (jäljempänä lopulliset sitoumukset).
17. Komissio antoi riidanalaisen päätöksen, johon lopulliset sitoumukset oli liitetty, 24.5.2018. Päätöksellä se hyväksyi kyseiset sitoumukset, määräsi niiden noudattamisen yritystä velvoittavaksi ja päätti siten hallinnollisen menettelyn todeten, ettei jatkotoimille ollut enää perusteita väitetiedoksiannossa alun perin yksilöityjen väitetysti väärinkäytöksiksi katsottavien menettelytapojen osalta.
B Riidanalainen päätös
18. Komissio esitti riidanalaisessa päätöksessä ensin ennakkoarvioinnin Gazpromin menettelytavoista, alkuperäiset sitoumukset, markkinoiden kuulemisen tulokset sekä lopulliset sitoumukset. Sitten komissio esitti arviointinsa lopullisista sitoumuksista ja syistä, joiden vuoksi komissio katsoi lopullisten sitoumusten olevan tyydyttäviä sen esittämien kilpailua koskevien huolenaiheiden osalta.
1. Kyseisten menettelytapojen ennakkoarviointi
19. Komissio määritteli riidanalaisen päätöksen 4 jaksossa kyseisten menettelytapojen ennakkoarvioinnin osalta merkityksellisiksi markkinoiksi tuotantoketjun alkupään kaasuntoimituksen kansalliset tukkumarkkinat. Komissio totesi tältä osin myös, että Gazpromilla oli määräävä markkina-asema kyseisten KIE-maiden merkityksellisillä markkinoilla.
20. Komission mukaan Gazprom oli saattanut käyttää määräävää asemaansa väärin SEUT 102 artiklan vastaisesti harjoittamalla kilpailunvastaista strategiaa, jolla pyrittiin estämään kaasun vapaa liikkuminen kyseisissä KIE-maissa ja siten eristämään kyseisten maiden merkitykselliset markkinat. Tarkemmin sanottuna komissio katsoi, että kyseiseen strategiaan kuului kolme kilpailua rajoittavien menettelytapojen kokonaisuutta, jotka vastasivat olennaisin osin väitetiedoksiannossa yksilöityjä kilpailua koskevia huolenaiheita.(6)
21. Vaikka osa asianomaisista osapuolista oli tuonut markkinoiden kuulemisen yhteydessä esille, että Jamal-väitteet poistavat sitoumukset puuttuivat, komissio katsoi riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 138 perustelukappaleessa, ettei komission kilpailua koskeville alustaville huolenaiheille ollut saatu vahvistusta tarkemmissa tutkimuksissa. Yhtäältä komissio toi esille Puolan energia-alan sääntelyviraston todenneen, että Jamal-kaasuputken Puolassa sijaitsevan osan riippumaton verkonhaltija käytti ratkaisevaa määräysvaltaa kyseiseen putkenosaan kohdistuvia investointeja koskevissa päätöksissä ja näiden päätösten täytäntöönpanossa eikä Gazprom pystynyt estämään kyseistä kaasuputkea koskevia päätöksiä. Toisaalta komissio toi esille, että Puolan kaasualalla toimivien osapuolten väliset suhteet olivat luonteeltaan hallitustenvälisiä erityisesti Jamal-kaasuputken Puolassa sijaitsevan osan rakentamisen ja hallinnoinnin osalta, ja komissio totesi, että tämä seikka saattoi suureksi osaksi vaikuttaa ratkaisevasti siihen, miten asianomaiset osapuolet menettelivät.
2. Lopullisten sitoumusten sisältö
22. Toiseksi riidanalaisen päätöksen liitteenä olevat lopulliset sitoumukset, joilla pyritään poistamaan komission esittämät kilpailua koskevat huolenaiheet, voidaan tiivistää sisältönsä puolesta seuraavasti.
23. Ensinnäkin alueellisia rajoituksia koskevien huolenaiheiden poistamiseksi annetuilla sitoumuksilla Gazprom sitoutui aluksi lähinnä poistamaan kyseisiin KIE-maihin sijoittautuneiden asiakkaidensa kanssa tekemistään kaasuntoimitussopimuksista kaikki lausekkeet, joilla kiellettiin suoraan tai välillisesti kaasun vapaa liikkuminen kyseisten maiden välillä tai haitattiin tätä liikkumista suoraan tai välillisesti. Lisäksi jotta yhtäältä Bulgarian ja Baltian maiden ja toisaalta muiden kyseisten KIE-maiden väliset kaasuvirrat olisivat mahdollisia ensin mainittujen maiden infrastruktuurien eristyneisyydestä huolimatta, Gazprom sitoutui toteuttamaan toimenpiteitä antaakseen kyseisille asiakkaille mahdollisuuden pyytää, että tiettyihin toimituspisteisiin Unkarissa, Puolassa ja Slovakiassa toimitettavat sopimuksenmukaiset kaasumäärät toimitettaisiin kokonaan tai osittain muuhun toimituspisteeseen Bulgariassa tai Baltian maissa. Markkinoiden kuulemisen jälkeen Gazprom vahvisti lopullisissa sitoumuksissa erityisesti ehdotuksensa, joka koski toimituspisteiden vaihtamista.
24. Toiseksi Gazprom sitoutui hintoja koskevien huolenaiheiden poistamiseksi antamillaan sitoumuksilla lisäämään uusia lausekkeita kyseisten asiakkaiden kanssa Bulgariassa, Virossa, Latviassa, Liettuassa ja Puolassa tekemiinsä sopimuksiin tai muuttamaan näihin sopimuksiin jo sisältyviä lausekkeita.
25. Kolmanneksi niihin kilpailua koskeviin huolenaiheisiin liittyvillä sitoumuksilla, joissa on kyse siitä, että Bulgarian tukkukauppiaalta vaaditaan tiettyyn hintaan tapahtuvan kaasuntoimituksen edellytyksenä South Stream ‑kaasuputkihankkeeseen kohdistuviin investointeihin liittyviä vakuutuksia, Gazprom sitoutui antamaan kyseisessä hankkeessa mukana oleville bulgarialaisille yhteistyökumppaneille mahdollisuuden vetäytyä hankkeesta vaatimatta näitä siviilioikeudelliseen vastuuseen ja perimättä takaisin kaasunhinnanalennuksia, jotka se oli myöntänyt vastineeksi hankkeessa mukana olosta.
3. Lopullisten sitoumusten arviointi ja täytäntöönpano
26. Kolmanneksi ja viimeiseksi komissio totesi riidanalaisessa päätöksessä mainittujen lopullisten sitoumusten arvioinnista ja täytäntöönpanosta lähinnä, että lopulliset sitoumukset olivat tehokkaita ja välttämättömiä – eivät kuitenkaan suhteettomia – kilpailua koskevien huolenaiheiden poistamiseksi, ja se ilmoitti ottaneensa tältä osin huomioon väitetiedoksiannon tiedoksi antamisen jälkeen kaasumarkkinoilla tapahtuneen kehityksen. Komissio päätti siten määrätä lopullisten sitoumusten noudattamisen yritystä velvoittavaksi asetuksen N:o 1/2003 9 artiklan mukaisesti.
C Jamal-väitteitä koskeva kantelu
27. Valittaja oli tehnyt 9.3.2017 samaan aikaan komission aloittaman, riidanalaisen päätöksen antamiseen johtaneen hallinnollisen menettelyn kanssa asetuksen N:o 773/2004 5 artiklan mukaisen kantelun, joka koski Gazpromin väitettyjä väärinkäytöksiä.(7) Kyseiset menettelytavat, jotka olivat suureksi osaksi päällekkäisiä väitetiedoksiannossa jo esille otettujen kilpailua koskevien huolenaiheiden kanssa, sisälsivät erityisesti väitteitä, jotka koskivat Jamal-kaasuputken Puolassa sijaitsevaan osaan liittyviä Gazpromin väärinkäytöksiä.
28. Komissio katsoi, että riidanalaisella päätöksellä oli vastattu valittajan esille ottamiin huolenaiheisiin ja että siinä oli otettu huomioon huomautukset, jotka valittaja oli esittänyt asiassa AT.40497 järjestetyn markkinoiden kuulemisen yhteydessä, joten se antoi 17.4.2019 kantelun hylkäämistä koskevan päätöksen C(2019) 3003 final (asia AT.40497 – Kaasun hinta Puolassa).
29. Valittaja nosti 25.6.2019 unionin yleisessä tuomioistuimessa kanteen, joka koski sen tekemän kantelun hylkäämisestä annettua päätöstä ja joka kirjattiin asianumerolla T‑399/19.
IV Asian käsittely unionin yleisessä tuomioistuimessa ja valituksenalainen tuomio
30. Valittaja vaati riidanalaisen päätöksen kumoamista unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 15.10.2018 toimittamallaan kannekirjelmällä. Se esitti kanteensa tueksi kuusi kanneperustetta, joista kolmen ensimmäisen mukaan komissio oli rikkonut asetuksen N:o 1/2003 9 artiklaa, luettuna yhdessä SEUT 102 artiklan kanssa, sekä loukannut suhteellisuusperiaatetta tekemällä ilmeisen arviointivirheen hyväksymällä lopulliset sitoumukset, jotka olivat riittämättömät ja epäasianmukaiset, ja joista neljännen mukaan SEUT 194 artiklan 1 kohtaa, luettuna yhdessä SEUT 7 artiklan kanssa, oli rikottu, sillä riidanalainen päätös oli ristiriidassa unionin energiapolitiikan tavoitteiden kanssa eikä komissio ollut ottanut huomioon kyseisestä päätöksestä eurooppalaisille kaasuntoimitusmarkkinoille aiheutuvaa kielteistä vaikutusta. Viidennen kanneperusteen mukaan komissio on kohdellut eri tavoin Länsi-Euroopan jäsenvaltioissa ja kyseisissä KIE-maissa toimivia Gazpromin asiakkaita. Kuudennen kanneperusteen mukaan komissio ei ole ottanut huomioon asetuksen N:o 1/2003 9 artiklan tavoitetta eikä hallinnollisen menettelyn hoitamiseen liittyvän toimivaltansa rajoja.
31. Unionin yleinen tuomioistuin antoi valituksenalaisen tuomion, jossa se hylkäsi kaikki kanneperusteet ja siten koko kumoamiskanteen, 2.2.2022.
V Asian käsittelyn vaiheet unionin tuomioistuimessa ja asianosaisten ja muiden osapuolten vaatimukset
32. Valittaja haki valituksenalaiseen tuomioon muutosta 8.4.2022. Se vaatii, että unionin tuomioistuin kumoaa valituksenalaisen tuomion ja riidanalaisen päätöksen, että toissijaisesti asia palautetaan unionin yleiseen tuomioistuimeen sen ratkaisemiseksi unionin tuomioistuimen antaman tuomion mukaisesti ja että komissio velvoitetaan korvaamaan sekä nyt käsiteltävässä muutoksenhakuasiassa että unionin yleisessä tuomioistuimessa käydyssä menettelyssä aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.
33. Valittaja esittää valituksensa tueksi neljä valitusperustetta, joista ensimmäisen mukaan asetuksen N:o 1/2003 9 artiklaa on rikottu; toisen mukaan SEUT 194 artiklassa vahvistettua energiayhteisvastuun periaatetta, luettuna yhdessä kyseisen asetuksen 9 artiklan kanssa, on loukattu; kolmannen mukaan kyseisen asetuksen 9 artiklan 1 kohtaa on rikottu siten, että unionin yleinen tuomioistuin on tulkinnut ilmeisen arviointivirheen käsitettä virheellisesti tutkiessaan komission tekemää, sitoumusten riittävyyden arviointiin liittyvää arviointia monitahoisista taloudellisista ja teknisistä kysymyksistä, ja neljännen mukaan kyseisen asetuksen 9 artiklan 2 kohtaa on rikottu.
34. Komissio, jota Gazprom tukee, vaatii puolestaan, että valitus hylätään ja valittaja velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut. Overgas ja Puolan tasavalta vaativat tahoillaan, että unionin tuomioistuin hyväksyy valituksen.
35. Overgas teki 3.8.2022 vastavalituksen, jossa se vaatii, että valituksenalainen tuomio kumotaan ja komissio velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut. Komissio, jota Gazprom tukee, vaatii, että unionin tuomioistuin hylkää vastavalituksen ja velvoittaa Overgasin korvaamaan vastavalitukseen liittyvät oikeudenkäyntikulut. Valittaja vaatii puolestaan, että unionin tuomioistuin hyväksyy vastavalituksen ensimmäisen valitusperusteen osalta ja kumoaa valituksenalaisen tuomion.
VI Asian tarkastelu
36. Käsiteltävä asia koskee pääosin kysymystä komission kilpailuoikeuden alalla ja erityisesti asetuksen N:o 1/2003 9 artiklan perusteella antamien päätösten tuomioistuinvalvonnasta. Tarkemmin sanottuna unionin tuomioistuimen on valitusperusteet ja vastavalituksessa esitetyt perusteet tutkittuaan lausuttava kolmesta pääkysymyksestä:
– ensimmäinen niistä koskee SEUT 194 artiklassa vahvistetun energiayhteisvastuun periaatteen ja kyseisen asetuksen 9 artiklan mukaisesti annetun päätöksen välistä suhdetta SEUT 102 artiklan rikkomiseen liittyvien huolenaiheiden poistamiseksi (B);
– toinen koskee väitetiedoksiannon menettelyllistä kohtelua kyseisen asetuksen 9 artiklan mukaisessa menettelyssä, jossa ei lähtökohtaisesti edellytetä väitetiedoksiantoa (C);
– kolmas koskee unionin tuomioistuinten harjoittaman tuomioistuinvalvonnan intensiteettiä silloin, kun kyseessä ovat komission kyseisen asetuksen 9 artiklan perusteella antamat päätökset,(8) ja sitä kautta ilmeisen arviointivirheen käsitteen tulkintatapaa (D).
37. Ennen kuin tarkastelen kahta ensimmäistä edellisistä kysymyksistä, joita käsitellään tässä ratkaisuehdotuksessa,(9) on nähdäkseni hyödyllistä kerrata lyhyesti oikeudellinen kehys, jossa asetuksen N:o 1/2003 9 artiklan nojalla annettujen päätösten tuomioistuinvalvontaa harjoitetaan, ja esittää siitä seuraavat alustavat huomautukset (A).
A Alustavat huomautukset
38. Ensinnäkin on muistettava, että asetuksen N:o 1/2003 9 artiklalla käyttöön otetun järjestelyn taustalla ovat prosessiekonomiset syyt, ja sillä pyritään varmistamaan kilpailusääntöjen tehokas soveltaminen ratkaisemalla komission määrittelemät kilpailua koskevat huolenaiheet mahdollisimman nopeasti sen sijaan, että rikkominen todetaan muodollisesti.(10) Toisin kuin kyseisen asetuksen 7 artiklaan (jolla pyritään lopettamaan todettu rikkominen) perustuvissa päätöksissä, asetuksen 9 artiklan mukaisessa menettelyssä komissio on vapautettu velvollisuudesta luonnehtia ja todeta rikkominen, ja sen tehtävänä on ainoastaan tutkia ja mahdollisesti hyväksyä asianomaisten yritysten ehdottamat sitoumukset ottamalla huomioon kilpailua koskevat huolenaiheet, jotka se on yksilöinyt ennakkoarvioinnissaan, sekä päämäärät, joita se tavoittelee.(11)
39. Toiseksi on tuotava esille, että komissiolla on laaja harkintavalta hyväksyä sitoumuksia asetuksen N:o 1/2003 9 artiklan nojalla siltä osin kuin sen on tehtävä tulevaisuuteen suuntautuva arviointi, jossa sen on otettava huomioon useita taloudellisia tekijöitä kyseisen yrityksen ehdottamien sitoumusten riittävyyden arvioimiseksi.(12) Siten asianmukainen arviointiperuste niiden huolenaiheiden suhteen, jotka komissio on esittänyt ennakkoarvioinnissaan, on sen selvittäminen, riittävätkö sitoumuksen poistamaan kyseiset huolenaiheet asianmukaisella tavalla, ilman että komission on haettava itse sille ehdotettuja sitoumuksia vähemmän pakottavia tai lievempiä ratkaisuja.(13)
40. Kolmanneksi on huomautettava, että kyseisellä alalla harjoitettavan tuomioistuinvalvonnan luonteen ja laajuuden osalta unionin tuomioistuimen vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee, että taloudellisiin seikkoihin liittyvä komission harkintavalta sovellettaessa kilpailusääntöjä ja erityisesti asetuksen N:o 1/2003 9 artiklaa on peruste sille, että unionin tuomioistuinten sitoumuksiin liittyvään komission päätökseen kohdistama valvonta rajoittuu sen, ettei asiassa ole tehty ilmeistä arviointivirhettä, tarkistamiseen.(14) Tämän perusteella unionin tuomioistuimet eivät voi tällaisia monitahoisia taloudellisia tilanteita arvioidessaan korvata taloudellisia seikkoja koskevalla arvioinnillaan komission arviointia esittämällä oman arviointinsa monitahoisista taloudellisista seikoista.(15)
41. Kuten unionin tuomioistuin on kuitenkin tuonut toistuvasti esille kilpailuoikeuden kaltaisilla aloilla, joilla joudutaan tekemään monitahoisia arviointeja, komission harkintavalta ei tarkoita, että unionin tuomioistuimien olisi pidättäydyttävä valvomasta sitä, miten komissio on tulkinnut taloudellisia seikkoja.(16) Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenevien periaatteiden mukaan unionin tuomioistuimien on paitsi tutkittava erityisesti esitettyjen todisteiden aineellinen paikkansapitävyys, luotettavuus ja johdonmukaisuus myös tarkistettava, ovatko nämä todisteet kaikki ne merkitykselliset seikat, jotka on otettava huomioon monitahoisen tilanteen arvioinnissa, ja voivatko kyseiset todisteet tukea päätelmiä, jotka niistä on tehty.(17)
42. Tämän perusteella asetuksen N:o 1/2003 9 artiklan mukaisesti annettujen komission päätösten tuomioistuinvalvonta perustuu siis siihen, että unionin tuomioistuimet tutkivat, riittävätkö sitoumukset poistamaan asianmukaisella tavalla komission määrittelemät kilpailua koskevat huolenaiheet, ottaen huomioon käsiteltävän asian olosuhteet eli kilpailua koskevien huolenaiheiden vakavuuden, laajuuden ja kolmansien osapuolten edun.(18)
43. Neljänneksi ja viimeiseksi on tuotava esille, että tällä alalla annettua unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöä on melko vähän(19) ja se koskee pääosin sitoumusten asianmukaisuuden ja riittävyyden arviointia erityisesti suhteellisuusperiaatteen kannalta(20) sekä kolmansien osapuolten edun huomioon ottamista ja suojaamista komission hyväksyessä sitoumuksia.(21)
B SEUT 194 artiklassa vahvistetun energiayhteisvastuun periaatteen ja asetuksen N:o 1/2003 9 artiklan mukaisen päätöksen välinen suhde (ensimmäisen valitusperusteen kolmas osa ja toinen valitusperuste)
44. Valittaja väittää sekä ensimmäisen valitusperusteen kolmannessa osassa että toisessa valitusperusteessa, jotka on tutkittava yhdessä, unionin yleisen tuomioistuimen tehneen oikeudellisen virheen valvoessaan sitoumusten riittävyyttä koskevaa komission arviointia, kun se ei ottanut huomioon SEUT 194 artiklan tavoitteita eikä etenkään energiayhteisvastuun periaatetta.
45. Valittajan mukaan unionin yleinen tuomioistuin on tulkinnut komission tavoin virheellisesti SEUT 194 artiklaa ja tämä tulkinta on vastoin tulkintaa, jonka unionin tuomioistuin on esittänyt 15.7.2021 antamassaan tuomiossa Saksa v. komissio (C‑848/19 P, EU:C:2021:598; jäljempänä tuomio Saksa v. Puola), ja se estää kyseisen määräyksen tehokaan vaikutuksen suhteessa komission toimintaan, jolla pannaan täytäntöön samalla kertaa sekä kilpailuoikeuden tavoitteet niiden laajassa merkityksessä että unionin energiamarkkinoiden moitteettomaan toimintaan liittyvät tavoitteet.
46. Tällaisessa asiayhteydessä on tutkittava, onko unionin yleinen tuomioistuin tehnyt tällä tavoin toimiessaan oikeudellisen virheen, kuten valittaja väittää. Ennen kuin otetaan kantaa unionin yleisen tuomioistuimen tekemään arviointiin, on nähdäkseni hyödyksi esittää muutamia alustavia huomautuksia SEUT 194 artiklasta sekä kyseisen määräyksen ja sen kilpailuanalyysin, joka komission on tehtävä asetuksen N:o 1/2003 9 artiklan yhteydessä, välisestä vuorovaikutuksesta.
1. Energiayhteisvastuun periaate sekä sen ja kilpailuoikeuden välinen vuorovaikutus
47. Aluksi on muistutettava, että SEUT 7 artiklan mukaan unioni varmistaa eri politiikkojensa ja toimiensa välisen johdonmukaisuuden kaikki tavoitteensa huomioon ottaen ja annetun toimivallan periaatetta noudattaen.
48. Ensimmäiseksi on tuotava esille, että SEUT 194 artiklan 1 kohdassa luetellaan unionin energiapolitiikan päätavoitteet, joista yksi on energiayhteisvastuu.(22) Tältä osin tuomiosta Saksa v. Puola ilmenee, että energiayhteisvastuun periaate on kaikkien SEUT 194 artiklan 1 kohdan a–d alakohdassa lueteltujen unionin energiapolitiikan tavoitteiden taustalla kauttaaltaan kooten ne yhteen ja tuoden niihin johdonmukaisuutta(23) ja että unionin toimielinten, mukaan lukien komission, energiapolitiikan yhteydessä toteuttamia toimia on tulkittava – ja niiden laillisuutta arvioitava – energiayhteisvastuun periaatteen valossa.(24)
49. Unionin tuomioistuin on myös täsmentänyt kyseisen tuomion 69 kohdassa, että ”unionin toimielinten ja jäsenvaltioiden on – – otettava huomioon – – energiayhteisvastuun periaate sisämarkkinoiden, muun muassa maakaasumarkkinoiden, toteuttamisen ja toiminnan yhteydessä huolehtimalla energiatoimitusten varmistamisesta unionissa, mikä edellyttää paitsi hätätilanteisiin reagoimista niiden ilmetessä myös toimenpiteiden toteuttamista kriisitilanteiden ehkäisemiseksi”. Tätä varten on ”tarpeen arvioida jäsenvaltioiden ja unionin energiaintresseille ja erityisesti energian toimitusvarmuudelle aiheutuvat riskit”.
50. Toiseksi unionin tuomioistuimen vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee, että SEUT 101 ja SEUT 102 artiklaa sovellettaessa on otettava muiden EUT-sopimuksen määräysten tavoitteet huomioon olosuhteiden niin vaatiessa. Kilpailuanalyysissä on siten otettava huomioon asiayhteys ja tutkittava vaikutukset, kun kilpailunrajoitusta arvioidaan markkinoiden toiminnan tosiasiallisten edellytysten valossa, ja huomioon on otettava kaikki tältä osin merkitykselliset seikat.(25)
51. Kolmanneksi on tuotava esille, että asetuksen N:o 1/2003 9 artiklaa sovellettaessa noudatettavassa menettelyssä on mahdollista, että komissio joutuu ottamaan ennakkoarvioinnissaan ja asian olosuhteiden niin vaatiessa huomioon muiden EUT-sopimuksen määräysten tavoitteita erityisesti voidakseen todeta alustavasti, ettei kilpailusääntöjä ole rikottu.(26)
52. Nyt käsiteltävässä asiassa unionin tuomioistuinta pyydetään vahvistamaan, onko näin myös silloin, kun kyseessä ei ole menettelytavan toteaminen ongelmalliseksi kilpailuoikeuden näkökulmasta, vaan se, että komissio tutkii sitoumukset, ja millä tavalla näkökohdat, jotka eivät liity kilpailuoikeuteen, kuten tässä tapauksessa SEUT 194 artiklan periaatteet ja tavoitteet, on otettava huomioon komission arvioinnissa, jonka päätteeksi sitoumukset hyväksytään asetuksen N:o 1/2003 9 artiklan mukaisesti.
2. SEUT 194 artiklan huomioon ottaminen asetuksen N:o 1/2003 9 artiklan perusteella annetussa päätöksessä
53. Ensin on tuotava esille, että unionin yleinen tuomioistuin noudatti sitoumusten tuomioistuinvalvonnassa unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenevää perinteistä arviointimallia, sellaisena kuin sitä kuvataan tämän ratkaisuehdotuksen 40–42 kohdassa, ja se muistutti valituksenalaisen tuomion 420 kohdassa, että komission tehtävänä (ja ennen kaikkea unionin tuomioistuinten tehtävänä ilmeisen arviointivirheen tutkimisen yhteydessä) on tarkastaa, riittävätkö sitoumukset poistamaan todetut kilpailua koskevat huolenaiheet asianmukaisesti, ottamalla huomioon käsiteltävän asian olosuhteet eli kyseisten huolenaiheiden vakavuuden, laajuuden ja kolmansien osapuolten edun.(27)
54. Toiseksi on todettava, että vaikka unionin yleinen tuomioistuin ei mainitse valituksenalaisen tuomion 420 kohdassa nimenomaisesti energian toimitusvarmuuden periaatetta tarkastellessaan Gazpromin esittämiä sitoumuksia, se tuo kuitenkin nimenomaisesti esille mainitsemalla erityisesti tuomion Saksa v. Puola, että asetuksen N:o 1/2003 9 artiklan 1 kohtaan perustuvan menettelyn jatkoksi annetut sitoumukset eivät ”saa johtaa perussopimusten erityismääräysten vastaiseen tulokseen”.(28) Tämän perusteella unionin yleinen tuomioistuin otti siis yhtäältä huomioon, että komission harkintavaltaa rajoittaa velvollisuus noudattaa EUT-sopimuksen määräyksiä sekä unionin oikeuden yleisiä periaatteita, ja se myönsi toisaalta komission olevan toimivaltainen tarkastamaan, etteivät sitoumukset sellaisenaan rikkoneet muita perussopimuksen määräyksiä, kuten SEUT 194 artiklan 1 kohtaa.
55. Kolmanneksi on todettava, että unionin yleinen tuomioistuin katsoi valituksenalaisen tuomion 422 kohdassa, että käsiteltävässä asiassa siltä osin kuin komissio oli pitänyt Gazpromin esittämiä sitoumuksia todettujen kilpailua koskevien huolenaiheiden kannalta riittävinä ja asianmukaisina, komissio ”ei ollut unionin energiapolitiikan tavoitteiden huomioon ottamiseksi velvollinen tutkimaan Gazpromin menettelytapoja tarkemmin – – eikä vaatimaan pakottavampia sitoumuksia Gazpromilta”. Unionin yleinen tuomioistuin totesi näin ollen, että ”kyseisten tavoitteiden mahdollinen huomioon ottaminen unionin kilpailusääntöjen soveltamisessa ei ole peruste asettaa komissiolle tällaisia toimintavelvoitteita”.
56. Yhdyn tähän näkemykseen.
57. Siitä, että komission harkintavaltaa rajoittaa velvollisuus noudattaa perussopimusten määräyksiä, muodostuu näet olennaisin osin komissiota koskeva velvollisuus tarkastaa asetuksen N:o 1/2003 9 artiklan 1 kohdan mukaisessa menettelyssä, että sitoumukset, jotka se aikoo hyväksyä ja joiden se katsoo poistavan riittävällä tavalla esittämänsä kilpailua koskevat huolenaiheet, eivät voi rikkoa muita EUT-sopimuksen määräyksiä – tässä tapauksessa SEUT 194 artiklaa.
58. Näin ollen komissio ei voi hyväksyä sitoumuksia, jotka saattavat aiheuttaa SEUT 194 artiklan rikkomisen ja vaarantaa siten tavoitteet, joihin energiayhteisvastuun periaatteella tai unionin energian toimitusvarmuudella pyritään, vaikka kyseisillä sitoumuksilla voitaisiin poistaa komission havaitsemat kilpailua koskevat huolenaiheet asianomaisilla markkinoilla.(29) Tämä ei merkitse kuitenkaan sitä, että komissiolla olisi asetuksen N:o 1/2003 mukaisessa menettelyssä kilpailua sääntelevänä viranomaisena toimiessaan toimivalta asettaa erillisiä velvoitteita, jotka ylittävät ne, joilla korjataan komission tutkinnan aikana havaitsemat kilpailuongelmat (ja joiden taustalla vaikuttavat muut kuin kilpailulainsäädäntöön liittyvät politiikat), edellyttämällä tämän perusteella rajoittavampia sitoumuksia.
59. Unionin yleinen tuomioistuin ei siis tehnyt oikeudellista virhettä, kun se ei rinnastanut valituksenalaisen tuomion 422 kohdassa sitä, että komissio soveltaa energiayhteisvastuun periaatetta, komissiolle kuuluviin toimintavelvoitteisiin, jotka ylittäisivät Gazpromia vastaan esitetyt väitteet, tai pakottavampien velvoitteiden asettamiseen.
60. Tältä osin on tuotava esille, ettei valittaja vaikuta vastustavan kantaa, jolle unionin yleinen tuomioistuin asettuu valituksenalaisen tuomion 422 kohdassa, sillä valittaja on myöntänyt sekä valituksessaan että istunnossa, ettei energiayhteisvastuun periaatetta pitäisi rinnastaa sellaisten toimintavelvoitteiden asettamiseen, jotka ylittävät komission toimivallan kilpailupolitiikan alalla. Vaikka valittaja kiinnittää huomion siihen, etteivät komissio eikä unionin yleinen tuomioistuin ottaneet kumpikaan huomioon SEUT 194 artiklan 1 kohdassa määrättyä energiayhteisvastuun periaatetta, valittaja ei ilmaise selvästi, millä tavalla riidanalaisessa päätöksessä tai valituksenalaisessa tuomiossa on jätetty noudattamatta unionin energiapolitiikan yksittäisiä tavoitteita tai miten sitoumukset rikkovat kyseistä määräystä tai ovat sellaisenaan vastoin energian toimitusvarmuuden periaatetta. Valittaja näet muistuttaa vain kyseisen periaatteen tärkeydestä ja toteaa, että komission ja unionin yleisen tuomioistuimen oli otettava se huomioon tutkiessaan Gazpromin esittämät sitoumukset, mutta valittaja ei pysty määrittämään täsmällistä analyysi- ja tulkintakehystä, jota komission olisi pitänyt käyttää, eikä osoittamaan sitä, miten tällainen kehys olisi voinut johtaa toisenlaiseen päätelmään kuin se, johon komissio tai unionin yleinen tuomioistuin päätyi.
61. Unionin yleinen tuomioistuin ei tehnyt oikeudellista virhettä myöskään todetessaan valituksenalaisen tuomion 423 ja 424 kohdassa, että riidanalainen päätös ja kyseiset sitoumukset eivät estä unionin toimielimiä tai jäsenvaltioita käyttämästä muita keinoja valittajan määrittämien ongelmien poistamiseksi.(30) Mikään ei nimittäin estä unionin toimielimiä tai kansallisia sääntelyviranomaisia, joilla on sitä paitsi energiapolitiikan alalla rinnakkaista toimivaltaa komission kanssa ja joilla on siten otollisempi asema toimia kyseisen alan sääntelyn muuttamiseksi tai tarvittaessa energia-alan erityissäännösten noudattamisen varmistamiseksi.(31)
62. Neljänneksi ja viimeiseksi on todettava, että valittajan väite, jonka mukaan unionin yleinen tuomioistuin ei määrännyt seuraamuksia siitä, ettei komissio ollut perustellut riidanalaisessa päätöksessä riittävästi kysymystä riidanalaisen päätöksen yhteensopivuudesta SEUT 194 artiklan 1 kohdan kanssa, on niin ikään hylättävä. Toisin kuin valittaja väittää, sitä, ettei komissio maininnut nimenomaisesti SEUT 194 artiklaa eikä kyseisen määräyksen tavoitteita, ei voida tulkita siten, että komissio on kieltäytynyt ottamasta energia-alaa huomioon tai jättänyt ottamatta sen huomioon. Kuten unionin yleinen tuomioistuin toi perustellusti esille valituksenalaisen tuomion 427 kohdassa, komission ei voida odottaa esittävän järjestelmällisesti syitä, joiden vuoksi päätös on perussopimusten kaikkien niiden erityissäännösten mukainen, joilla voi olla yhteys kyseisen säädöksen taustalla olevista tosiseikoista ja oikeudellisista seikoista muodostuvaan asiayhteyteen, vaikka ne eivät olisi kyseisen säädöksen oikeusperustana.
63. Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että ensimmäisen valitusperusteen kolmas osa ja toinen valitusperuste hylätään perusteettomina.
C Väitetiedoksiannon menettelyllinen kohtelu asetuksen N:o 1/2003 9 artiklan mukaisessa menettelyssä
64. Toinen kysymys, jota tässä ratkaisuehdotuksessa on käsiteltävä unionin tuomioistuimen ohjeiden mukaisesti, koskee väitetiedoksiannon menettelyllistä kohtelua asetuksen N:o 1/2003 9 artiklan mukaisessa menettelyssä, kun huomioon otetaan tähän liittyvät unionin yleisen tuomioistuimen toteamukset, jotka on syytä käydä lyhyesti läpi.
1. Unionin yleisen tuomioistuimen näkemys
65. Aluksi on muistutettava, että nyt käsiteltävässä asiassa komissio oli aloittanut SEUT 101 ja SEUT 102 artiklan mukaisen menettelyn alun perin siksi, että Gazpromin väitettiin rikkoneen viimeksi mainittua artiklaa Keski- ja Itä-Euroopan kaasumarkkinoilla, mikä edellytti väitetiedoksiannon antamista.(32) Tässä tapauksessa Gazprom esitti väitetiedoksiannon tiedoksi saatuaan komissiolle sitoumuksia asetuksen N:o 1/2003 9 artiklan perusteella. On tuotava niin ikään esille, että riidanalaisella päätöksellä hyväksyttyihin lopullisiin sitoumuksiin ei sisältynyt mitään mainintaa Jamal-väitteistä, koska näistä väitteistä, jotka sisältyivät alun perin väitetiedoksiantoon, oli luovuttu komissiossa käydyn menettelyn aikana siitä syystä, ettei kilpailua koskeville komission alustaville huolenaiheille ollut saatu vahvistusta.(33)
66. Unionin yleisessä tuomioistuimessa nostetussa kanteessa valittaja, jota Puolan tasavalta tuki, oli arvostellut komissiota siitä, että tämä oli luopunut Jamal-väitteistä eikä nämä väitteet poistavia sitoumuksia tämän vuoksi ollut.(34) Kyseiset osapuolet katsoivat lisäksi, että päinvastoin kuin komissio teki, sen olisi pitänyt perustella Jamal-väitteet poistavien sitoumusten puuttuminen.
67. Vaikka unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi valittajan kanteen, joka koski Jamal-kaasuputkeen liittyvistä alkuperäisistä väitteistä luopumisen perusteltavuutta ja kyseisiin väitteisiin liittyvien sitoumusten puuttumista, katsoen, ettei komissio ollut tehnyt tältä osin ilmeistä arviointivirhettä, unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisen tuomion 83 kohdassa, että ”käsiteltävän asian olosuhteissa ja erityisesti tarkistetun ennakkoarvioinnin puuttuessa komissio oli, toisin kuin se väittää, asetuksen N:o 1/2003 9 artiklan nojalla velvollinen esittämään syyt, joiden vuoksi Jamal-väitteet poistava sitoumus puuttui”.(35) Valituksenalaisen tuomion 85 kohdassa unionin yleinen tuomioistuin totesi kuitenkin komission täyttäneen perusteluvelvollisuutensa esittämällä riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 138 perustelukappaleessa syyt, joiden vuoksi se ei määrännyt Jamal-väitteet poistavan sitoumuksen noudattamista velvoittavaksi.
68. Komissio puolestaan kiistää unionin yleisen tuomioistuimen tästä esittämän tulkinnan, mutta väittää kuitenkin, ettei unionin yleisen tuomioistuimen tekemä virhe ole luonteeltaan sellainen, että se johtaisi valituksenalaisen tuomion kumoamiseen edes osittain, koska se liittyy vain tuomiossa esitettyihin perusteluihin ja koska tuomiolauselma perustuu muihin oikeudellisiin näkökohtiin. Siten vain perustelut olisi korvattava tarvittaessa tarvittavilta osin uusilla.
2. Väitetiedoksiannon menettelyllistä kohtelua koskevat yleissäännöt asetuksen N:o 1/2003 yhteydessä
69. Ensinnäkin on muistettava, että väitetiedoksianto on unionin kilpailuoikeuden sääntöjen oletettua rikkomista koskeviin komission toteuttamiin tutkimuksiin kuuluva muodollinen vaihe, joka edeltää näiden sääntöjen rikkomisen toteamista koskevan päätöksen antamista. Asetuksen N:o 1/2003 mukaisessa hallinnollisessa menettelyssä väitetiedoksianto on menettelyyn liittyvä ja valmisteleva asiakirja, jolla rajataan komission vireille paneman hallinnollisen menettelyn kohde ja jolla komissio antaa asianomaiselle yritykselle kirjallisesti tiedoksi sitä vastaan esitetyt väitteet.(36)
70. Väitetiedoksiannon antaminen on välivaihe, eikä se vaikuta mitenkään komission toteuttaman tutkimuksen päättymiseen. Väitetiedoksiannon luonteelle on siis ominaista, että se on väliaikainen ja että komissio voi muuttaa sitä myöhemmässä arvioinnissaan osapuolten sille esittämien huomautusten ja muiden tosiseikkoja koskevien toteamusten perusteella. Väitetiedoksiannossa esitetyt tosiseikkoja tai oikeudellisia seikkoja koskevat arvioinnit eivät siten sido komissiota, vaan komission on täysin hyväksyttävää luopua joistakin väitteistä, joita ei siten voi enää tämän jälkeen riitauttaa tuomioistuimessa.(37)
71. Lisäksi on korostettava, että unionin tuomioistuimen vakiintuneesta oikeuskäytännöstä on ilmennyt tuomiosta IBM v. komissio(38) lähtien, ettei väitetiedoksiantoa voida pitää luonteeltaan eikä oikeudellisilta vaikutuksiltaan SEUT 263 artiklassa tarkoitettuna päätöksenä, joka voi olla kumoamiskanteen kohteena.(39) Tämän oikeuskäytännön mukaisesti toimia tai päätöksiä, jotka voivat olla kumoamiskanteen kohteena, ovat nimittäin vain sellaiset toimenpiteet, joissa lopullisesti vahvistetaan toimielimen kanta kyseisen menettelyn päätteeksi, mutteivät menettelyn kuluessa tehdyt toimenpiteet, joilla valmistellaan lopullista päätöstä; vain lopullisilla toimenpiteillä voi olla sitovia oikeusvaikutuksia, jotka vaikuttavat tutkimuksen kohteena olevien yritysten etuihin.(40)
72. Toiseksi SEUT 102 artiklan soveltamiseen perustuvaan komission hallinnolliseen menettelyyn osallistuvien oikeuksista on tuotava esille, että vaikka komission on kunnioitettava kolmansien oikeuksia, asianomainen menettely koskee pääosin yritystä, johon tutkimus kohdistuu ja jolle väitetiedoksianto (ja myöhemmin lopullinen päätös) sitä paitsi ainoana osoitetaan. Väitetiedoksianto muodostaa siten perustavan menettelyllisen takeen, jonka tarkoituksena on saattaa osapuolen tiedoksi sitä koskevat väitteet, jotta tämä voisi käyttää puolustautumisoikeuksiaan.(41)
73. Vaikka komissiolla on velvollisuus antaa täydentävä väitetiedoksianto, jos se aikoo esittää uusia väitteitä, joita ei ole mainittu alkuperäisessä väitetiedoksiannossa, jotta taataan asianomaisen yrityksen puolustautumisoikeudet ja suojataan niitä antamalla yritykselle mahdollisuus vastata muodollisesti esille tulleisiin uusiin todisteisiin,(42) tällaista velvollisuutta ei ole päinvastaisessa tilanteessa, jossa komissio aikoo luopua yhdestä tai useammasta väitteestä.(43) Komission ei tarvitse myöskään perustella alkuperäiseen väitetiedoksiantoon sisältyneistä väitteistä luopumista lopullisessa päätöksessä.(44)
3. Väitetiedoksiannon menettelyllinen kohtelu asetuksen N:o 1/2003 9 artiklan mukaisessa menettelyssä
74. Sitoumuksia koskevan menettelyn osalta asetuksen N:o 1/2003 9 artiklan 1 kohdassa säädetään, että osapuolten esittämien sitoumusten tarkoituksena on oltava poistaa komission ennakkoarvioinnissaan esittämät huolenaiheet.
75. Tässä tapauksessa unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisen tuomion 79 kohdassa, että käsiteltävässä asiassa väitetiedoksianto täyttää ennakkoarvioinnin vaatimukset,(45) ja se katsoi kyseisen tuomion 83 kohdassa, että Jamal-väitteistä luopumisen vahvistavan tarkistetun ennakkoarvioinnin puuttuessa komissio oli asetuksen N:o 1/2003 9 artiklan 1 kohdan nojalla velvollinen perustelemaan kyseisiin väitteisiin liittyvien sitoumusten puuttumisen.(46)
76. Vaikka asetuksen N:o 1/2003 9 artiklassa muodostetaan sitoumusten ja komission tekemän ennakkoarvioinnin välille yhteys siltä osin kuin sitoumuksilla pyritään poistamaan ennakkoarvioinnissa esitetyt huolenaiheet, unionin yleisen tuomioistuimen näkemys vaikuttaa soveltuvan huonosti yhteen niin asetuksen N:o 1/2003 tekstin(47) kuin edellä tämän ratkaisuehdotuksen 73 kohdassa mainitun, kuulluksi tulemista koskevaan oikeuteen liittyvän unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön kanssa.
77. Jos komissio velvoitetaan osoittamaan ylimääräinen asiakirja väitetiedoksiannon tiedoksi antamisen ja lopullisen päätöksen antamisen välillä sille, jolle sitoumuksia koskeva päätös on osoitettu, korostuvat muotovaatimukset liikaa, kuten komissio väittää, jos kyseisellä asiakirjalla ilmoitetaan vain siitä, että komissio on luopunut jostakin väitteestä. Sen lisäksi, ettei tällainen ilmoitus olisi välttämätön asianomaisen yrityksen menettelyllisten oikeuksien takaamiseksi, se ei olisi millään tavalla tämän yrityksen edun mukainen.(48) Asetuksen N:o 1/2003 9 artiklan tulkitseminen toisin kyseenalaistaisi myös väitetiedoksiannon luonnehtimisen valmistelevaksi asiakirjaksi, vaikka se on luonteeltaan väliaikainen ja voi johtaa tietyissä olosuhteissa siihen, että sitoumuksia koskeva menettely menettää merkityksensä, kuten unionin yleinen tuomioistuin myönsi valituksenalaisen tuomion 81 ja 82 kohdassa.(49)
78. Edellä tämän ratkaisuehdotuksen 72 ja 73 kohdassa mainitusta kuulluksi tulemista koskevaan oikeuteen liittyvästä unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee lisäksi, ettei syistä, joiden vuoksi komissio ei lopulta säilytä lopullisessa päätöksessä osaa väitetiedoksiannossa aiemmin esitetyistä väitteistä, vaadita lisäperusteluja. Komissiolle kuuluva perusteluvelvollisuus, joka liittyy asetuksen N:o 1/2003 9 artiklan nojalla annettuihin päätöksiin, velvoittaa komission vain esittämään selkeästi ja yksiselitteisesti ne tosiseikat ja oikeudelliset seikat, joiden vuoksi se toteaa sitoumusten riittävän poistamaan kilpailua koskevat huolenaiheet, jotka säilyvät lopullisen päätöksen antamiseen päättyvän hallinnollisen menettelyn loppuun asti, eikä komissiolla ole velvollisuutta selittää mahdollisia eroja suhteessa väitetiedoksiannossa aiemmin esitettyihin väliaikaisiin arviointeihin.(50)
79. On tuotava niin ikään esille, etteivät myöskään tarkistetun ennakkoarvioinnin ja Jamal-väitteistä luopumista koskevien komission perustelujen puuttuminen eikä kyseisiin väitteisiin liittyvien sitoumusten puuttuminen vaikuta kolmansien osapuolten menettelyllisiin oikeuksiin.(51)
80. Tältä osin on korostettava, että riidanalaisen päätöksen antamiseen johtaneen hallinnollisen menettelyn yhteydessä vain Gazpromia voidaan pitää asetuksessa N:o 1/2003 tarkoitettuna ”asianomaisena osapuolena”, ja kaikilla muilla osapuolilla – myös valittajalla – on kapeammat menettelylliset oikeudet kuin ”asianomaisella kolmannella osapuolella”.(52) Kuten unionin yleinen tuomioistuin nimittäin muistutti valituksenalaisen tuomion 78 kohdassa, asetuksen N:o 1/2003 9 artiklan perusteella esitetty ennakkoarviointi (joka voi olla väitetiedoksiannon tai jonkin muun asiakirjan muodossa) on osoitettu vain komission tutkinnan kohteena olevalle yritykselle, ja kyseisen arvioinnin perusteella tämä yritys voi arvioida mahdollisuutta esittää asianmukaisia sitoumuksia komission havaitsemien kilpailuongelmien poistamiseksi tai tarkentaa nämä sitoumukset.(53) Lisäksi kuten unionin yleinen tuomioistuin huomautti perustellusti valituksenalaisen tuomion 137 kohdassa, yhdessäkään asetuksen N:o 1/2003 tai asetuksen N:o 773/2004 säännöksessä ei velvoiteta komissiota ilmoittamaan muodollisesti asianomaisille kolmansille osapuolille siitä, että komissio luopuu menettelyn aikana joistakin asianomaista yritystä koskevista väitteistä.
81. Samoin on todettava, että komissio on antanut valittajalle riidanalaisen päätöksen antamiseen johtaneessa hallinnollisessa menettelyssä tiedoksi väitetiedoksiannon, josta luottamukselliset tiedot on poistettu, ja että valittajaa on lisäksi kuultu asianomaisena osapuolena asetuksen N:o 1/2003 27 artiklan 4 kohdan mukaisen markkinoiden kuulemismenettelyn yhteydessä; tämä kuuleminen on ennakkoedellytys sille, että komissio voi määrätä päätöksellä sitoumusten noudattamisen velvoittavaksi.(54) Lisäksi valittaja on riitauttanut riidanalaisen päätöksen SEUT 263 artiklan perusteella, samoin kuin Jamal-väitteistä luopumisen sekä kyseisiin väitteisiin liittyvien sitoumusten puuttumisen.(55)
82. Se, että väitetiedoksianto täyttää nyt käsiteltävässä asiassa asetuksen N:o 1/2003 9 artiklassa tarkoitetun ennakkoarvioinnin vaatimukset, ei kyseenalaista edellä esitettyjä toteamuksia. Yhdenkään kyseisen asetuksen säännöksen tai myöskään unionin tuomioistuimen näistä säännöksistä esittämän tulkinnan perusteella väitetiedoksiantoa ei nimittäin voida kohdella eri tavalla sen mukaan, onko väitetiedoksianto kyseisen asetuksen 7 vai 9 artiklan perusteella annetun päätöksen perusta.(56)
83. Edellä esitetystä huolimatta mikään ei estä komissiota, jos se pitää tätä tarpeellisena asian erityiset olosuhteet huomioon ottaen, esittämästä syitä, joiden vuoksi se päätti luopua väitteestä, eikä perustelemasta kyseiseen väitteeseen liittyvien sitoumusten puuttumista, kuten se teki riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 184 ja 185 perustelukappaleessa. Vaikka tällaista velvollisuutta ei ilmene nimenomaisesti asetuksesta N:o 1/2003 tai asetuksesta N:o 773/2004 eikä asiaan liittyvästä unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä, hyvän hallinnon periaate voi kuitenkin oikeuttaa tällaisen menettelytavan kunkin asian erityispiirteiden perusteella, kuten komissio toi esille istunnossa.(57)
84. Edellä esitetyn perusteella on todettava, että näkemys, jonka unionin yleinen tuomioistuin esittää valituksenalaisen tuomion 83 kohdassa ja jonka mukaan komissio on velvollinen muuttamaan ennakkoarvioinnin vaatimukset täyttävän väitetiedoksiannon laajuutta ennen lopullisen päätöksen antamista (myös silloin, kun jostain väitteestä luovutaan) tai tarvittaessa perustelemaan lopullisen päätöksen ulkopuolelle jäävistä väitteistä luopumisen, on virheellinen.
85. Tältä osin on muistettava, että vaikka unionin yleisen tuomioistuimen ratkaisun perustelut olisivat unionin oikeuden vastaisia, mutta ratkaisun tuomiolauselma tai määräysosa on perusteltu muiden oikeudellisten perustelujen vuoksi, tällainen oikeudenvastaisuus ei voi johtaa kyseisen ratkaisun kumoamiseen, vaan perustelut on tiettyjen edellytysten täyttyessä korvattava toisilla.(58) Tältä osin on tuotava esille, että unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan perustelujen korvaamista toisilla koskeva pyyntö voidaan ottaa tutkittavaksi siltä osin kuin sillä puolustaudutaan valittajan esittämää valitusperustetta vastaan.(59) Nyt käsiteltävässä asiassa valittaja väittää kolmannessa valitusperusteessaan, että Jamal-väitteistä luopuminen on johtanut komission tekemään ilmeiseen arviointivirheeseen, josta unionin yleinen tuomioistuin ei ole määrännyt seuraamusta, joten kyseisen valitusperusteen ja komission esittämän perustelujen korvaamista toisilla koskevan pyynnön välillä on riittävä yhteys niin, että se voidaan ottaa tutkittavaksi käsiteltävässä asiassa.
86. On tuotava vielä esille, että tuomioistuinvalvonnassa, jossa arvioidaan, onko komissio hyväksynyt perustellusti, että sitoumukset poistavat komission esille ottamat huolenaiheet, on otettava huomioon huolenaiheet, jotka komissio on säilyttänyt menettelyn päättävän päätöksen antamiseen saakka, muttei huolenaiheita, joista komissio on saattanut luopua kuultuaan asianomaista yritystä ja saatuaan tietoonsa asianomaisen yrityksen tätä koskevan kannan.(60) Toisin kuin valittaja väittää, tämän perusteella kilpailua koskevia huolenaiheita, sellaisina kuin ne esitetään väitetiedoksiannossa, ei voida käyttää perusteena komission päätöksen (myöskään asetuksen N:o 1/2003 9 artiklan mukaisen päätöksen) laillisuuden tutkimisessa. Kuten edellä tämän ratkaisuehdotuksen 69–73 kohdassa selitetään, toisenlainen tulkinta, jonka mukaan väitetiedoksiannossa esitettyjen alustavien huolenaiheiden katsotaan sitovan komissiota, on vastoin sen osapuolen, jolle päätös osoitetaan, oikeutta tulla kuulluksi ja erityisesti vastoin asetuksen N:o 1/2003 9 artiklan tarkoitusta.
87. Valtaosa argumentoinnista, jota valittaja esittää ensimmäisen valitusperusteen kahden ensimmäisen osan sekä kolmannen valitusperusteen tueksi, on hylättävä, sillä nämä perustuvat virheelliseen oletukseen siitä, että Gazpromin esittämien sitoumusten riittävyyttä olisi arvioitava komission väitetiedoksiannossa yksilöimien kilpailua koskevien huolenaiheiden perusteella.
D Ilmeisen arviointivirheen olemassaoloa koskeva unionin yleisen tuomioistuimen harjoittama valvonta (kolmannen valitusperusteen ensimmäinen osa)
88. Valittaja väittää kolmannen valitusperusteensa ensimmäisessä osassa, että unionin yleinen tuomioistuin on päätynyt tulkitsemaan ilmeisen arviointivirheen käsitettä virheellisesti, kun se ei tehnyt kokonaisarviota sitoumusten riittävyydestä. Valittajan mukaan unionin yleinen tuomioistuin ei tehnyt kokonaisarviointia yhtäältä kaikista käsiteltävään asiaan liittyvistä seikoista eikä etenkään sitoumuksista ja niitä vastaan esitetyistä väitteistä sen lisäksi, että se arvioi näitä jokaista yksitellen, eikä toisaalta kaikkien niiden sääntöjenvastaisuuksien (tai muiden virheiden kuin ilmeisten virheiden) kumulatiivisesta vaikutuksesta, jotka unionin yleinen tuomioistuin oli itse havainnut sitoumusten riittävyyttä koskevan tuomioistuinvalvonnan yhteydessä.
89. Ensimmäiseksi on muistettava, että asetuksen N:o 1/2003 9 artiklan perusteella annetun komission päätöksen kumoamista vaativan asianosaisen on näytettävä toteen, että komissio on tehnyt ilmeisen arviointivirheen.(61) Vaikka valittaja tyytyy väittämään yleisellä tasolla, että kokonaisarviointi olisi johtanut toisenlaiseen tulokseen kuin se, johon unionin yleinen tuomioistuin päätyi, valittaja ei kuitenkaan esitä tästä näyttöä eikä etenkään osoita unionin yleisen tuomioistuimen tehneen ilmeisen arviointivirheen.
90. Toiseksi on tuotava esille, että toisin kuin valittaja väittää, ei riidanalaisesta päätöksestä eikä valituksenalaisesta tuomiosta ilmene, että komissio tai unionin yleinen tuomioistuin olisi jättänyt tekemättä kokonaisarvioinnin Gazpromin esittämistä sitoumuksista.
91. Ensinnäkin on huomautettava, että riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 160–164 perustelukappaleesta ilmenee komission tarkastelleen kokonaisuutta sitoumusten tutkimisen yhteydessä. Tältä osin täsmennettävä niin ikään, että komission päätös esitellä yksityiskohtaisesti kunkin sitoumuksen oikeasuhteisuus komission esittämiin huolenaiheisiin nähden ei kyseenalaista sitä, etteikö komissio tarkastellut kokonaisuutta. Komission havaitsemat erilaiset kilpailua rajoittavat menettelytavat sekä asianomaisten markkinoiden monimutkaisuus ja teknisyys huomioon ottaen komissiota ei näet voida arvostella siitä, että se on pyrkinyt korjaamaan Gazpromin kilpailua rajoittavan strategian asteittain toimenpiteillä, jotka poistavat jokaisen näistä menettelytavoista yksitellen, jotta kyseinen strategia päättyy.(62) Tämä ei tarkoita, että näin menetellessään komissio olisi jättänyt kokonaisarvioinnin tekemättä.
92. Sama pätee unionin yleisen tuomioistuimen kohdalla, sillä valituksenalaisen tuomion 195–202 kohdasta sekä 310–319 kohdasta ilmenee, että unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt kokonaisarvioinnin niin hinnoitteluun liittyvistä sitoumuksista kuin alueellisiin rajoituksiin liittyvistä sitoumuksista. Toimituspisteisiin liittyvistä sitoumuksista (jotka ovat osa alueellisiin rajoituksiin liittyviä sitoumuksia) on todettava tarkemmin, että hylättyään valituksenalaisen tuomion 322–397 kohdassa väitteet, joita valittaja, Overgas, Liettuan tasavalta ja Puolan tasavalta olivat esittäneet näiden sitoumusten tehokkuudesta ja oikeasuhteisuudesta, unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisen tuomion 398 kohdassa, ettei kyseisten väitteiden perusteella voida päätellä yhdessäkään tarkasteltuina ilmeisen arviointivirheen olemassaoloa.
93. Valittaja väittää unionin yleisen tuomioistuimen katsoneen virheellisesti, ettei kokonaisarvioinnin tulos poikkea tuloksesta, johon päädytään arvioimalla kutakin väitettä erikseen, mutta päinvastoin kuin valittaja väittää, unionin yleisen tuomioistuimen menettelyyn ei liity oikeudellista virhettä.
94. Koska unionin yleinen tuomioistuin ei todennut komission arviointiin liittyneen virhettä, kun se oli arvioinut jokaisen osapuolten esittämistä väitteistä yksitellen ja yksityiskohtaisesti, vaan se vahvisti sitoumusten riittävyyden suhteessa komission esittämiin kilpailua koskeviin huolenaiheisiin, kyseisten sitoumusten kokonaisarviointi ei voi johtaa erilaiseen tulokseen kuin sitoumusten tarkastelu yksitellen, eikä se voi johtaa etenkään ilmeisen arviointivirheen toteamiseen. Tästä seuraa, että ilmeinen arviointivirhe voisi tulla käsitteellisesti kyseeseen ainoastaan siinä tapauksessa, että unionin yleinen tuomioistuin olisi todennut ainakin yhden komission hyväksymistä sitoumuksista olevan riittämätön, mikä olisi voinut kyseenalaistaa myös muut sitoumukset, jos olisi osoitettu, että sitoumusten välillä on yhteys. Näin ei kuitenkaan ole nyt käsiteltävässä asiassa.
95. Kolmanneksi valittajan väite, jonka mukaan unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen tulkitessaan ilmeisen arviointivirheen käsitettä, kun se ei ottanut huomioon kaikkien, sitoumusten arvioinnin aikana havaitsemiensa virheiden kumulatiivista vaikutusta, on hylättävä.
96. Tältä osin on tuotava esille, että arvioidessaan toimituspisteisiin liittyvien sitoumusten riittävyyttä unionin yleinen tuomioistuin havaitsi itse asiassa muutamia sääntöjenvastaisuuksia, joita komission suorittamassa näiden sitoumusten arvioinnissa oli tapahtunut, mutta unionin yleinen tuomioistuin ei kuitenkaan katsonut näiden seikkojen vaikuttavan millään tavalla kyseisten sitoumusten tehokkuuteen. On todettava, että erityisesti riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 295, 358 ja 362 perustelukappaleeseen sisältyvään komission arviointiin kohdistuva kritiikki koskee pikemmin komission arvioinnissa käytettyä menettelyllistä lähestymistapaa kuin sitoumusten riittämättömyyttä.
97. On muistettava niin ikään, että ilmeinen arviointivirhe edellyttää – kuten sen nimestäkin ilmenee – että kyseessä on minkä tahansa komissiosta johtuvan sääntöjenvastaisuuden tai laiminlyönnin sijaan virhe, joka saavuttaa tietyn vakavuuden kynnyksen niin, että se kyseenalaistaa komission tekemän analyysin perusteltavuuden ja siten komission antaman päätöksen laillisuuden. Tämän perusteella ilmeisen arviointivirheen valvonnassa ei siis pyritä siihen, ettei komission analyysiin liittyisi lainkaan sääntöjenvastaisuuksia, vaan harkintavaltaa on annettu jonkin verran edellyttäen, ettei ilmeisyyden kynnystä ylitetä.(63)
98. Joka tapauksessa on niin, että koska unionin yleinen tuomioistuin totesi, etteivät kyseiset sääntöjenvastaisuudet kyseenalaistaneet sitoumusten riittävyyttä tai riidanalaisen päätöksen laillisuutta, sen ei voida väittää jättäneen ilmeisen arviointivirheen toteamatta. Toisin kuin Orlen ja Overgas väittävät, minkään seikan perusteella ei siis voida todeta, että vähäisten virheiden kertyminen on johtanut kokonaisuutena (tarkastellen) ilmeiseen arviointivirheeseen.
99. Edellä esitetyn perusteella katson, että unionin yleinen tuomioistuin on todennut perustellusti, ettei tältä osin ole tapahtunut ilmeistä arviointivirhettä.
VII Ratkaisuehdotus
100. Kaiken edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin hylkää ensimmäisen valitusperusteen kolmannen osan, toisen valitusperusteen ja kolmannen valitusperusteen ensimmäisen osan perusteettomina.