UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (kahdeksas jaosto)
15 päivänä syyskuuta 2016 (*)
Kieliä koskevat järjestelyt – Ilmoitukset avoimista kilpailuista hallintovirkamiesten palvelukseen ottamista varten – Toisen kielen valinta kolmesta kielestä – Asetus N:o 1 – Henkilöstösääntöjen 1 d artiklan 1 kohta, 27 artikla ja 28 artiklan f alakohta – Syrjintäkiellon periaate – Oikeasuhteisuus
Asioissa T‑353/14 ja T‑17/15,
Italian tasavalta, asiamiehenään G. Palmieri, avustajanaan P. Gentili, avvocato dello Stato,
kantajana,
jota tukee
Liettuan tasavalta, asiamiehinään D. Kriaučiūnas ja V. Čepaitė,
väliintulijana asiassa T‑17/15,
vastaan
Euroopan komissio, asiamiehinään aluksi asioissa T‑353/14 ja T‑17/15 J. Currall ja G. Gattinara sekä asiassa T‑17/15 F. Simonetti, sittemmin Gattinara ja Simonetti,
vastaajana,
joissa asiassa T‑353/14 on kyse SEUT 263 artiklaan perustuvasta kanteesta, jolla vaaditaan kumottavaksi avointa kilpailua EPSO/AD/276/14 koskeva ilmoitus hallintovirkamiesten varallaololuettelon laatimiseksi (EUVL 2014, C 74 A, s. 4) ja asiassa T‑17/15 SEUT 263 artiklaan perustuvasta kanteesta, jolla vaaditaan kumottavaksi avointa kilpailua EPSO/AD/294/14 koskeva ilmoitus Euroopan tietosuojavaltuutetun hallintovirkamiesten varallaololuettelon laatimiseksi tietosuoja-alalla (EUVL 2014, C 391 A, s. 1),
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (kahdeksas jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja D. Gratsias (esittelevä tuomari) sekä tuomarit M. Kancheva ja C. Wetter,
kirjaaja: johtava hallintovirkamies J. Palacio González,
ottaen huomioon asian käsittelyn kirjallisessa vaiheessa ja 17.3.2016 pidetyssä istunnossa esitetyn,
on antanut seuraavan
tuomion (1)
Asian tausta
1 EU:n henkilöstövalintatoimisto (EPSO) on toimielinten yhteinen elin, joka perustettiin Euroopan yhteisöjen henkilöstövalintatoimiston perustamisesta 25.7.2002 tehdyllä Euroopan parlamentin, neuvoston, komission, tuomioistuimen, tilintarkastustuomioistuimen, talous- ja sosiaalikomitean, alueiden komitean ja Euroopan oikeusasiamiehen päätöksellä 2002/620/EY (EYVL 2002, L 197, s. 53). Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen (jäljempänä henkilöstösäännöt) 2 artiklan kolmannen kohdan, sellaisena kuin se oli ennen henkilöstösääntöjen muuttamisesta 22.3.2004 annettua neuvoston asetusta (EY, Euratom) N:o 723/2004 (EUVL L 124, s. 1), mukaisesti edellä mainitun päätöksen allekirjoittaneet toimielimet ovat päätöksen 2 artiklan 1 kohdan nojalla antaneet niiden nimittäville viranomaisille henkilöstösääntöjen 30 artiklan ensimmäisessä alakohdassa ja liitteessä III uskotut henkilöstövalintaa koskevat valtuudet EPSOlle. Lisäksi EPSO voi päätöksen 2 artiklan 2 kohdan mukaan käyttää 1 kohdassa tarkoitettuja, perustamissopimuksilla tai niiden nojalla perustettujen elinten, laitosten tai virastojen nimittäville viranomaisille kuuluvia valtuuksia kyseisten elinten, laitosten tai virastojen pyynnöstä. Saman päätöksen 4 artiklassa säädetään, että henkilöstösääntöjen 91 a artiklan mukaisesti EPSOlle kuuluvien valtuuksien käyttöön liittyvät vaatimukset ja valitukset toimitetaan EPSOlle, kun taas näissä asioissa mahdollisesti nostettavat kanteet nostetaan Euroopan komissiota vastaan.
2 EPSO julkaisi 1.3.2014 Euroopan unionin virallisessa lehdessä (EUVL 2014, C 60 A, s. 1) avoimia kilpailuja koskevat yleiset säännöt (jäljempänä yleiset säännöt).
3 Yleisten sääntöjen 1.3 kohdassa, jonka otsikko on ”Edellytykset kilpailuun osallistumiselle”, todetaan otsikon ”Kielitaito” alla seuraavaa:
”Hakijaa pyydetään kunkin kilpailun tarpeiden mukaisesti ilmoittamaan, mitä Euroopan unionin virallisia kieliä hän osaa. Perusvaatimuksena on Euroopan unionin yhden virallisen kielen perusteellinen taito sekä toisen virallisen kielen tyydyttävä taito. Kilpailuilmoituksessa voidaan kuitenkin asettaa myös tiukempia vaatimuksia (erityisesti, kun haetaan kieliammattilaisia). Ellei kilpailuilmoituksessa erikseen toisin mainita, toiseksi kieleksi on yleensä valittava joko englanti, ranska tai saksa.”
4 Yleisten sääntöjen alaviitteessä nro 7 täsmennetään, että ”[unionin tuomioistuimen] asiassa C‑566/10 P, Italia v. komissio, antaman tuomion mukaisesti [Euroopan unionin] toimielinten on ilmoitettava syyt siihen, miksi hakijan toisen kielen valintamahdollisuudet on valintamenettelyssä rajattu vain joihinkin unionin virallisiin kieliin”.
5 Lisäksi yleisten sääntöjen 1.3 kohdassa todetaan seuraavaa:
”Järjestäessään avoimia kilpailuja EPSO soveltaa EPSOn kilpailuissa käytettäviä kieliä koskevia yleisiä suuntaviivoja, jotka vahvistettiin hallintojohtajien kokouksessa 15. toukokuuta 2013.
EU:n toimielinten pitkäaikaisen käytännön mukaan sisäisessä viestinnässä käytettävät kielet ovat englanti, ranska ja saksa. Ne ovat myös EU:n ulkoisessa viestinnässä ja asiakirjojen käsittelyssä tavallisimpia kieliä.
Kielet, jotka on kilpailuissa mahdollista valita toiseksi kieleksi, on määritetty toimiyksikön edun mukaisesti. Toimiyksikön edun mukaista on, että uudet työntekijät ovat heti toimintakykyisiä ja pystyvät kommunikoimaan sujuvasti päivittäisessä työssään. Muussa tapauksessa toimielinten toiminta vaikeutuisi huomattavasti.
Tasapuolisen kohtelun varmistamiseksi jokaisen hakijan on suoritettava kokeet toisella kielellään, jonka on oltava jokin edellä mainituista kolmesta kielestä – myös tapauksissa, joissa hakijan ensimmäinen kieli on jokin näistä kielistä. Arvioimalla hakijoiden pätevyyttä tällä tavalla toimielimet voivat ennakoida hakijoiden valmiuksia suoriutua alusta alkaen työtehtävistään todellisissa työtilanteissa. Asialla ei ole vaikutusta myöhempään kielikoulutukseen, jonka tarkoituksena on henkilöstösääntöjen 45 artiklan 2 kohdassa edellytetyn kolmannen kielen taidon hankkiminen.
– –”
6 Edellä 5 kohdassa mainitut yleiset suuntaviivat ovat yleisten sääntöjen liitteenä (liite 2), kuten näiden sääntöjen alaviitteestä nro 8 käy ilmi.
7 Yleisten sääntöjen 2.1.4 kohdassa, jonka otsikko on ”Hakemuslomakkeen täyttäminen”, täsmennetään, että ”hakemus on täytettävä kokonaisuudessaan englannin, ranskan tai saksan kielellä, ellei kilpailuilmoituksessa toisin mainita. Tämä koskee myös osiota ’talent screener’ (kykyjen kartoitus)”.
8 Yleisten sääntöjen 3.1.1 kohdan, jonka otsikko on ”EPSOn yhteydenotot hakijoihin”, 1 kohdassa todetaan seuraavaa:
”Hakijan tulokset ja kutsut kokeisiin lähetetään hakijalle ainoastaan hakijan EPSO-tilin kautta englanniksi, ranskaksi tai saksaksi.”
9 Yleisten sääntöjen 3.1.2 kohdan, jonka otsikko on ”Hakijoiden yhteydenotot EPSOon”, sanamuoto on seuraava:
”Ennen yhteydenottoa EPSOon hakijoiden tulee ensin tutustua huolellisesti kilpailuilmoituksen sisältöön, näihin yleisiin sääntöihin, EPSOn internetsivuihin sekä FAQ-palstaan – –.
Yhteystiedot löytyvät EPSOn internetsivuilta – –. Hakemusta koskevissa yhteydenotoissa on aina mainittava alkuperäisessä hakemuksessa käytetty hakijan nimi, kilpailun numero ja hakijanumero.
EPSO noudattaa hyvästä hallintotavasta laadittujen toimintasääntöjen periaatteita – –. EPSO varaa näiden samojen periaatteiden nojalla oikeuden olla vastaamatta asiattomiksi katsottaviin viesteihin, kuten toistuviin, loukkaaviin ja/tai ilman ymmärrettävää tarkoitusta oleviin viesteihin.”
10 Hyvää hallintotapaa Euroopan komission henkilöstölle suhteissa yleisöön koskevien toimintasääntöjen, jotka ovat työjärjestyksensä muuttamisesta 17.10.2000 tehdyn komission päätöksen 2000/633/EY, EHTY, Euratom (EYVL 2000, L 267, s. 63) liitteenä ja joihin on viitattu edellä 9 kohdassa (jäljempänä hyvää hallintotapaa koskevat toimintasäännöt), 4 kohdassa, jonka otsikko on ”Tiedusteluihin vastaaminen”, täsmennetään seuraavaa:
”Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 21 artiklan mukaisesti komissiolle voi kirjoittaa jollakin Euroopan yhteisön virallisista kielistä ja saada vastauksen samalla kielellä.”
11 Yleisten sääntöjen liitteessä 2, jonka otsikko on ”Hallintojohtajien kokouksen antamat yleiset ohjeet EPSOn kilpailuissa käytettävistä kielistä” (jäljempänä yleiset ohjeet), todetaan seuraavaa:
”EPSOn kilpailuissa sovelletaan pääsääntöisesti seuraavia kielijärjestelyjä:
– Pitkään samoina pysyvät osat EPSOn verkkosivuista julkaistaan kaikilla virallisilla kielillä.
– Kilpailuilmoitukset, joihin sisältyvät myös kieliammattilaisten kilpailujen ja EU:n laajentumisen yhteydessä järjestettävien kilpailujen ilmoitukset, sekä avoimia kilpailuja koskevat yleiset säännöt julkaistaan kaikilla virallisilla kielillä.
– Seuraavat kokeet järjestetään kaikilla virallisilla kielillä:
– Alkukarsintakokeet (kielellinen ja numeerinen päättely)
– Kielen ymmärtämisen kokeet kääntäjäkilpailuissa
– Esivalintavaiheen käännöskokeet lingvistijuristikilpailuissa
– Keskivaiheen (tietokoneella suoritettavat) tulkkauskokeet tulkkikilpailuissa
– Kompetenssikokeet (kääntäminen tai tulkkaus) kieliammattilaisten kilpailuissa.
– –
– Arviointikeskusmenetelmää (assessment centre) käyttäen toteutettavat kokeet järjestetään vain hakijan toisella kielellä, joka voi olla englanti, ranska tai saksa.
EPSOn toteuttamien sopimussuhteisten toimihenkilöiden valintamenettelyjen yhteydessä esitettävät kiinnostuksenilmaisupyynnöt julkaistaan kaikilla virallisilla kielillä.
Toisen kielen valintamahdollisuuksien rajoittamiseen on useita perusteltuja syitä.
Ensinnäkin on toimintayksikön etujen mukaista, että palvelukseen otetut henkilöt ovat heti toimintakykyisiä ja pystyvät hoitamaan tehokkaasti tehtävänsä tietyllä alalla ja siinä virassa tai toimessa, johon heidät on kilpailun perusteella valittu.
Englanti, ranska ja saksa ovat toimielimissä yleisimmin käytetyt kielet. Näitä kieliä on perinteisesti käytetty toimielinten omissa kokouksissa. Kyseisiä kieliä käytetään myös useimmiten toimielinten sisäisessä ja ulkoisessa viestinnässä. Tämä käy ilmi toimielinten käännösyksiköiden kääntämien tekstien lähdekieliä koskevista tilastoista.
Koska toimielinten sisäinen ja ulkoinen viestintä edellyttää käytännössä tietynlaista kielitaitoa, yhdeksi henkilöstösääntöjen 27 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaiseksi valintaperusteeksi on otettava englannin, ranskan tai saksan kielen tyydyttävä taito. Taito on testattava todellista työtilannetta vastaavalla simulaatiolla. Henkilöstösääntöjen 45 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla kolmannen kielen taidolla ei voi korvata englannin, ranskan tai saksan kielen taitoa palvelukseenottohetkellä.
Toiseksi kielten määrän rajoittaminen kilpailujen myöhemmissä vaiheissa on perusteltua näihin sisältyvien kokeiden luonteen vuoksi. Toimielinten nimittävät viranomaiset ovat päättäneet muuttaa valintamenettelyjä henkilöstösääntöjen 27 artiklan mukaisesti siten, että vuodesta 2010 alkaen on otettu käyttöön kompetensseihin perustuvia arviointimenetelmiä. [Niiden avulla voidaan paremmin ennakoida, pystyvätkö hakijat hoitamaan edellytettyjä tehtäviä.]
Lukuisat tieteelliset tutkimukset osoittavat, että arviointikeskusmenetelmällä (assessment centre) toteutettavat, todellisia työtilanteita simuloivat kokeet antavat parhaan kuvan suoriutumisesta tositilanteissa. Koska ne on todettu tehokkaimmiksi arviointimenetelmiksi, niitä käytetään ympäri maailmaa. Työurien pituuden ja toimielinten sisäisen tehtävistä toiseen siirtymisen vuoksi tämäntyyppinen arviointi on ratkaisevan tärkeää. Nimittävien viranomaisten laatiman kompetenssikuvauksen perusteella valitaan sopivat harjoitukset, joilla arvioidaan haettavia kompetensseja. Jotta voitaisiin varmistaa, että hakijoita arvioidaan oikeudenmukaisesti ja että hakijat voivat kommunikoida suoraan arvioijien ja muiden kokeisiin osallistuvien kanssa, arviointikeskusmenetelmän soveltaminen edellyttää erityisesti, että kokeet järjestetään jollakin yleisesti osatulla kielellä tai joissakin tapauksissa kilpailun pääkielellä. Ensin mainitussa tapauksessa yleisesti osattu kieli on valittava sellaisten kielten joukosta, joita hakijat todennäköisimmin osaavat.
Tällainen lähtökohta edellyttää, että on pyrittävä kaikin mahdollisin keinoin välttämään hakijoiden välistä asettamista keskenään eri asemaan. Sen vuoksi jokaisen hakijan on suoritettava kokeet toisella kielellään. Koska kyseisen kielen on samanaikaisesti oltava yleisesti osattu kieli, toisen kielen valintamahdollisuuksia on rajoitettava. Edellä mainitut, perinteisesti käytetyt kielet ovat nykyisinkin keskeisiä kieliä toimielimissä, joten valintamahdollisuudet on rajattava englantiin, ranskaan ja saksaan. Arviointikeskusmenetelmällä toteutettavissa kokeissa ei arvioida hakijoiden kielitaitoa. Tyydyttävä englannin, ranskan tai saksan kielen taito riittää hyvin kokeiden suorittamiseen (tämä vastaa henkilöstösääntöjen 28 artiklassa asetettuja vähimmäisvaatimuksia). Tällaisen kielitaidon tason edellyttäminen ei ole kohtuuton vaatimus, kun otetaan huomioon edellä kuvaillut toimintayksiköiden todelliset kielitaitotarpeet.
Englannin, ranskan tai saksan kielen käyttöön kilpailun myöhempiä vaiheita varten valittavana toisena kielenä ei sisälly minkäänlaista syrjintää äidinkielen perusteella. Sillä ei rajoiteta äidinkielen käyttöä. Koska kaikkien hakijoiden on valittava toinen kieli (englanti, ranska tai saksa), joka on muu kuin heidän ensimmäinen kielensä (yleensä äidinkieli tai vastaava), heitä voidaan vertailla tasapuolisesti. On myös hyvä huomata, että toisen kielen riittävän taidon hankkiminen perustuu olennaisesti hakijoiden henkilökohtaiseen panostukseen.
Tämä kielitaitovaatimus vastaa joka tapauksessa toimintayksiköiden todellisia tarpeita. Toista kieltä koskevassa rajauksessa on myös otettu huomioon, mitä kieliä eurooppalaiset tällä hetkellä osaavat. Englanti, ranska ja saksa ovat paitsi useiden Euroopan unionin jäsenvaltioiden kieliä, myös yleisimmin osattuja vieraita kieliä. Ne ovat yleisimmin opiskeltuja vieraita kieliä ja niiden oppimista pidetään hyödyllisimpänä. Näin ollen toimintayksiköiden todelliset tarpeet vastaavat kohtuullisella tavalla kielitaitoa, jota hakijoilta voidaan odottaa, etenkin kun kielitaitoa (ts. kielioppi-, oikeinkirjoitus- tai sanastovirheitä) ei varsinaisesti arvioida kompetensseja mittaavissa kokeissa. Tämän vuoksi toisen kielen valintamahdollisuuksien rajaaminen englantiin, ranskaan ja saksaan ei aiheuta kohtuutonta estettä niille, jotka haluavat osallistua kilpailuihin. Käytettävissä olevan tiedon perusteella rajaus vastaa itse asiassa pitkälti sitä, mihin ihmiset ovat tottuneet ja mitä he odottavat.
Asiaa koskevat tilastot osoittavat, että toisen kielen valintamahdollisuuksien rajaaminen tietyissä kilpailuvaiheissa ei ole kohtuutonta eikä johda syrjintään. Kun esimerkiksi vuonna 2005 kaikki EU-maat (EU-25) kattaneissa suurimmissa yleisissä hallintovirkamies- ja ‑avustajakilpailuissa hakijat saivat valita toisen kielen yhdentoista virallisen kielen joukosta, yleisimmät valinnat olivat englanti, ranska tai saksa. Vuoden 2010 uudistusten jälkeisiä kilpailuja koskevat tilastot puolestaan osoittavat, ettei järjestely ole suosinut niiden maiden kansalaisia, joissa englanti, ranska tai saksa ovat virallisia kieliä. Lisäksi vuonna 2010 järjestettyjä hallintovirkamieskilpailuja koskevista tilastoista käy ilmi, että huomattava määrä hakijoista valitsi edelleen jonkin näistä kolmesta kielestä toiseksi kielekseen.
Samasta syystä on kohtuullista edellyttää, että hakijat valitsevat jonkin näistä kielistä käytettäväksi yhteydenpidossa EPSOn kanssa ja täytettäessä hakemuksen ”talent screener” ‑osiota.
Koska tavoitteena on löytää tasapaino toimintayksiköiden etujen ja hakijoiden kykyjen välillä, tietyt kokeet olisi järjestettävä vain määrätyillä Euroopan unionin kielillä. Näin varmistetaan toisaalta, että menestyneillä hakijoilla on riittävät taidot kieliyhdistelmässä, jonka avulla he pystyvät hoitamaan tehtävänsä tehokkaasti, ja toisaalta se, että valinnassa voidaan käyttää suoritusten arviointiin perustuvia menetelmiä. Kilpailuilmoitukset ja hakuoppaat julkaistaan EU:n 24 kielellä. Näin ollen hakijat voivat suorittaa tärkeän ensimmäisen kilpailuvaiheen äidinkielellään, joka voi olla mikä tahansa näistä 24 virallisesta kielestä. Voidaankin katsoa, että toimintayksiköiden etujen, monikielisyyden periaatteen ja kieleen perustuvan syrjimättömyyden välillä vallitsee oikeudenmukainen tasapaino.
Päätettäessä kunkin kilpailun kielistä olisi siis otettava huomioon EPSOn hallintoneuvoston vahvistamat kielijärjestelyt ja toimielinten erityistarpeet, jotta voidaan ottaa palvelukseen heti toimintakykyisiä hakijoita. Perustapauksia on kaksi:
– Yleiset profiilit tai erityiset profiilit, joissa yleisten kompetenssien lisäksi valintaan eniten vaikuttava tekijä on tiettyyn alaan tai tehtävään liittyvä asiantuntemus tai kokemus. Tällöin keskeisenä vaatimuksena on, että hakija pystyy työskentelemään ja kommunikoimaan monikielisessä ympäristössä. Tällaisessa tapauksessa tarve osata toimielimissä yleisimmin käytettyjä kieliä oikeuttaa sen, että valintamenettelyssä rajataan mahdollisuuksia valita Euroopan unionin eri kieliä.
– Profiilit, joissa yhden tai useamman kielen taito on erityisen tärkeä, kuten kieliammattilaiset tai muut profiilit, joissa valintamenettelyt järjestetään kielikohtaisesti. Tällöin arvioidaan ensimmäisen vaihtoehdon tapaan yleisiä kompetensseja, mutta lisäksi on järjestettävä muita, erityiskompetensseja mittaavia kokeita tarvittavalla kielellä (tarvittavilla kielillä).
Tästä toimintaperiaatteesta huolimatta kilpailukielten määrän rajoittamista koskevia päätöksiä on voitava harkita tapauskohtaisesti jokaista kilpailua järjestettäessä, jotta voidaan ottaa huomioon toimielinten erityistarpeet kilpailun kohteena olevan profiilin (kohteina olevien profiilien) osalta.”
12 EPSO julkaisi 13.3.2014 Euroopan unionin virallisessa lehdessä ilmoituksen varallaololuettelon laatimista hallintovirkamiesten myöhempää palvelukseen ottamista varten koskevasta avoimesta kilpailusta EPSO/AD/276/14 (EUVL C 74 A, s. 4). EPSO julkaisi 6.11.2014 Euroopan unionin virallisessa lehdessä ilmoituksen varallaololuettelon laatimista Euroopan tietosuojavaltuutetun avoimina olevien hallintovirkamiesten virkojen täyttämiseksi tietosuoja-alalle koskevasta avoimesta kilpailusta EPSO/AD/294/14 (EUVL C 391 A, s. 1). Käsiteltävissä kanteissa vaaditaan kumoamaan nämä avoimia kilpailuja koskevat ilmoitukset (jäljempänä yhdessä riidanalaiset ilmoitukset).
13 Kummankin riidanalaisen ilmoituksen johdanto-osassa todetaan, että säännöt sisältävä asiakirja ”on olennainen osa” ilmoitusta.
14 Riidanalaisten ilmoitusten mukaan edellytyksenä kyseisiin kilpailuihin osallistumiselle on perusteellinen taito Euroopan unionin yhdessä virallisessa kielessä, josta käytetään nimitystä kilpailun ”kieli 1”, sekä tyydyttävä taito toisessa kielessä, josta käytetään nimitystä kilpailun ”kieli 2” ja jonka kukin hakija voi valita saksan, englannin ja ranskan kielistä, kunhan se on jokin muu kuin saman hakijan valitsema kieli 1 (riidanalaisten ilmoitusten III osan 2.3 kohta).
15 Riidanalaisten ilmoitusten III osan 2.3 kohdassa täsmennetään kielen 2 valinnan rajaamista edellä mainittuihin kolmeen kieleen. Avointa kilpailua EPSO/AD/276/14 koskevassa ilmoituksessa todetaan tältä osin seuraavaa:
”[Tuomion 27.11.2012, Italia v. komissio (C‑566/10 P, EU:C:2012:752)] mukaisesti EU:n toimielinten on ilmoitettava syyt siihen, miksi hakijan toisen kielen valintamahdollisuudet on tässä kilpailussa rajattu vain joihinkin unionin virallisiin kieliin.
Tämän johdosta hakijoille ilmoitetaan, että kielet, jotka on tässä kilpailussa mahdollista valita toiseksi kieleksi, on määritetty toimiyksiköiden edun mukaisesti. Toimiyksiköiden edun mukaista on, että uudet työntekijät ovat heti toimintakykyisiä ja pystyvät kommunikoimaan sujuvasti päivittäisessä työssään. Muussa tapauksessa toimielinten toiminta häiriintyisi vakavasti.
EU:n toimielinten pitkäaikaisen käytännön mukaan sisäisessä viestinnässä käytettävät kielet ovat englanti, ranska ja saksa. Ne ovat myös EU:n ulkoisessa viestinnässä ja asiakirjojen käsittelyssä tavallisimpia kieliä. Englanti, ranska ja saksa ovat niin ikään kaikkein yleisimpiä vieraita kieliä Euroopan unionin jäsenvaltioissa, ja niitä opiskellaan eniten vieraana kielenä. Tämä osoittaa niiden olevan nykyisin koulutuksessa ja työelämässä siinä määrin yleisiä, että EU-virkoja hakevien voidaan odottaa hallitsevan ainakin yhden näistä kielistä. Kun otetaan tasapuolisesti huomioon yksikön etu ja hakijoiden tarpeet ja valmiudet sekä lisäksi kyseisen kilpailun ala, on perusteltua järjestää kokeet näillä kolmella kielellä, jotta voidaan varmistaa, että riippumatta ensimmäisestä kielestä kaikki hakijat hallitsevat vähintään yhden kyseisistä kolmesta työkielestä. Arvioimalla hakijoiden pätevyyttä tällä tavalla toimielimet voivat ennakoida hakijoiden valmiuksia suoriutua alusta alkaen työtehtävistään todellisissa työtilanteissa.
Samoista syistä on perusteltua rajoittaa hakijoiden ja toimielimen välisessä viestinnässä sekä hakemusten laadinnassa käytettävien kielten määrää. Lisäksi näin voidaan paremmin varmistaa, että hakijoita vertaillaan ja heidän hakemuksensa tarkistetaan yhdenmukaisella tavalla.
Tasapuolisen kohtelun varmistamiseksi jokaisen hakijan on suoritettava osa kokeista toisella kielellään, jonka on oltava jokin edellä mainituista kolmesta kielestä – myös tapauksissa, joissa hakijan ensimmäinen kieli on jokin näistä kielistä.
Tällä asialla ei ole vaikutusta myöhempään kielikoulutukseen henkilöstösääntöjen 45 artiklan 2 kohdassa edellytetyn kolmannen kielen taidon hankkimiseksi.”
16 Avointa kilpailua EPSO/AD/294/14 koskevassa ilmoituksessa annetut täsmennykset ovat sisällöltään samat.
17 Avointa kilpailua EPSO/AD/276/14 koskevan ilmoituksen IV osassa todetaan, että alkukarsintakokeet tehdään tietokoneella. Kokeet koskevat kielellistä päättelyä (koe a), numeerista päättelyä (koe b), abstraktia päättelyä (koe c) ja tilannearviointikyvyn mittaamista (koe d). Kilpailuilmoituksen kyseisessä osassa olevassa 3 kohdassa täsmennetään, että kokeiden a, b ja c kieli on kieli 1 ja kokeen d kieli on kieli 2.
18 Myös avointa kilpailua EPSO/AD/294/14 koskevan ilmoituksen IV osassa määrätään alkukarsintakokeiden järjestämisestä. Kokeet koskevat kielellistä päättelyä (koe a), numeerista päättelyä (koe b) ja abstraktia päättelyä (koe c). Kilpailuilmoituksen kyseisessä osassa olevassa 3 kohdassa täsmennetään, että kokeiden a, b ja c kieli on kieli 1.
19 Avointa kilpailua EPSO/AD/294/14 koskevan ilmoituksen V osassa määritellään kilpailuun hyväksymistä ja todistusasiakirjojen arviointia koskeva menettely. Ilmoituksessa täsmennetään, että yleisten ja erityisten edellytysten täyttyminen tarkistetaan ja todistusasiakirjat arvioidaan ensin niiden tietojen perusteella, jotka hakija on antanut hakemuksen yhteydessä. Hakijan vastaukset yleisiä ja erityisiä edellytyksiä koskeviin kysymyksiin käydään läpi, jotta voidaan arvioida, otetaanko kyseinen henkilö luetteloon hakijoista, jotka täyttävät kaikki kilpailuilmoituksen EPSO/AD/294/14 osassa III mainitut edellytykset kilpailuun osallistumiselle. Seuraavaksi valintalautakunta arvioi kilpailuun osallistumisen edellytykset täyttävien hakijoiden todistusasiakirjat ja valitsee sen perusteella hakijat, joiden pätevyys – erityisesti tutkintotodistus ja työkokemus – vastaa parhaiten kilpailuilmoituksessa EPSO/AD/294/14 kuvattuja työtehtäviä ja valintakriteerejä. Tässä valinnassa tarkastellaan pelkästään vastauksia, jotka hakija on antanut hakemuksen osiossa ”kykyjen kartoitus” kilpailuilmoituksen EPSO/AD/294/14 V osassa olevan 1 kohdan b alakohdan mukaisen arvostelun perusteella.
20 Valintaperusteet, jotka valintalautakunta ottaa huomioon todistusasiakirjojen arvioinnissa, on määritelty kilpailuilmoituksen EPSO/AD/294/14 V osassa olevassa 2 kohdassa seuraavasti:
”1) Eurooppa-oikeuden korkeakoulututkinto.
2) Korkeakoulututkinto, johon sisältyy erikoistuminen tietosuoja-alaan.
3) Tietosuoja-alan koulutus, josta on todistus – – ja joka hakijalla on kilpailuun osallistumisen edellytyksenä olevien tutkintojen ja todistusten lisäksi.
4) Vähintään puolentoista vuoden pituinen tietosuoja-alan työkokemus, joka on hankittu Euroopan unionin toimielimissä tai kansallisen tietosuojaviranomaisen tai kansallisen julkishallinnon palveluksessa, kilpailuun osallistumisen edellytyksenä olevan työkokemuksen lisäksi.
5) Työkokemus Euroopan unionin tuomioistuimelle esitettävien EU:n tietosuojalainsäädäntöön liittyvien lausuntojen, päätösten tai päätelmien laatimisesta.
6) Työkokemus tietosuojaan liittyviä ennakkotarkastuksia, kuulemisia ja kanteluja koskevien kertomusten laatimisesta.
7) Työkokemus EU:n tietosuojalainsäädäntöön liittyvien lausuntojen laatimisesta – –.
8) Työkokemus selvityksistä ja tarkastuksista, joissa on arvioitu, onko henkilötietojen käsittelyssä noudatettu voimassa olevaa lainsäädäntöä.
9) Nykyaikaisesta tieto- ja viestintäteknologiasta hankittu työkokemus, jonka ansiosta hakija pystyy arvioimaan niiden käytön vaikutusta tietosuojaan.”
21 Valintamenettelyjen, joita riidanalaiset kilpailuilmoitukset koskevat, viimeinen vaihe on ”arviointi (assessment centre ‑menetelmä)” (kilpailuilmoituksen EPSO/AD/276/14 V osa; kilpailuilmoituksen EPSO/AD/294/14 VI osa).
22 Kilpailuilmoituksen EPSO/AD/276/14 V osan 3 kohdassa todetaan, että arvioinnin kieli on kilpailun kieli 2.
23 Kilpailuilmoituksen EPSO/AD/294/14 VI osan 2 kohdan mukaan arvioinnissa hakijat suorittavat kolme erilaista harjoitusta, joilla arvioidaan
– hakijoiden päättelykykyä kielellisen päättelyn (koe a), numeerisen päättelyn (koe b) ja abstraktin päättelyn (koe c) kokeilla
– hakijoiden erityiskompetensseja strukturoidulla haastattelulla, jossa käsitellään hakijan kompetensseja kyseisellä alalla (koe d)
– hakijoiden yleisiä kompetensseja case-tehtävän (koe e), ryhmätyöharjoituksen (koe f) ja strukturoidun haastattelun (koe g) avulla.
24 Kilpailuilmoituksen EPSO/AD/294/14 saman osan 3 kohdassa todetaan lisäksi, että arvioinnin kieliä ovat kieli 1 kokeissa a, b ja c sekä kieli 2 kokeissa d, e, f ja g.
Oikeudenkäynti ja asianosaisten ja muiden osapuolten vaatimukset
25 Italian tasavalta nosti asiassa T‑353/14 kanteen unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 23.5.2014 toimittamallaan kannekirjelmällä. Se vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
– kumoaa avointa kilpailua EPSO/AD/276/14 koskevan ilmoituksen ja
– velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
26 Komissio vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
– hylkää kanteen perusteettomana ja
– velvoittaa Italian tasavallan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
27 Italian tasavalta nosti asiassa T‑17/15 kanteen unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 15.1.2015 toimittamallaan kannekirjelmällä.
28 Liettuan tasavalta pyysi unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 30.4.2015 toimittamallaan väliintulohakemuksella saada osallistua oikeudenkäyntiin tukeakseen Italian tasavallan vaatimuksia. Unionin yleisen tuomioistuimen kahdeksannen jaoston puheenjohtaja hyväksyi tämän hakemuksen 1.6.2015 antamallaan määräyksellä. Liettuan tasavalta toimitti väliintulokirjelmänsä 13.7.2015.
29 Asiassa T‑17/15 Italian tasavalta vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
– kumoaa avointa kilpailua EPSO/AD/294/14 koskevan ilmoituksen ja
– velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut;
30 Liettuan tasavalta tukee Italian tasavallan vaatimuksia riidanalaisen kilpailuilmoituksen kumoamisesta asiassa T‑17/15.
31 Komissio vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
– hylkää kanteen perusteettomana
– velvoittaa Italian tasavallan korvaamaan oikeudenkäyntikulut ja
– määrää, että Liettuan tasavalta vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.
32 Unionin yleinen tuomioistuin (kahdeksas jaosto) päätti esittelevän tuomarin kertomuksen perusteella aloittaa suullisen käsittelyn nyt käsiteltävissä asioissa ja yhdistää ne suullista käsittelyä varten. Unionin yleinen tuomioistuin pyysi työjärjestyksensä 89 artiklan mukaisena prosessinjohtotoimena komissiota vastaamaan kirjallisesti tiettyihin kysymyksiin. Komissio noudatti tätä kehotusta asetetussa määräajassa.
33 Asianosaisten suulliset lausumat ja niiden unionin yleisen tuomioistuimen esittämiin suullisiin kysymyksiin antamat vastaukset kuultiin 17.3.2015 pidetyssä istunnossa, johon Liettuan tasavalta ei osallistunut.
Oikeudellinen arviointi
34 Koska asianosaisia oli kuultu tästä istunnossa, unionin yleinen tuomioistuin päätti työjärjestyksen 68 artiklan mukaisesti yhdistää nyt käsiteltävät asiat lopullisen ratkaisun antamista varten.
35 Italian tasavalta vetoaa nostamansa kanteen tueksi seitsemään kanneperusteeseen, joista ensimmäinen koskee SEUT 263, SEUT 264 ja SEUT 266 artiklan rikkomista; toinen SEUT 342 artiklan ja Euroopan talousyhteisössä käytettäviä kieliä koskevista järjestelyistä 15.4.1958 annetun neuvoston asetuksen N:o 1 (EYVL 1958, 17, s. 385), sellaisena kuin se on muutettuna, 1 ja 6 artiklan rikkomista; kolmas EU 6 artiklan 3 kohdan, SEUT 18 artiklan, Euroopan unionin perusoikeuskirjan 22 artiklan, asetuksen N:o 1 1 ja 6 artiklan, henkilöstösääntöjen 1 d artiklan 1 ja 6 kohdan, 27 artiklan toisen kohdan ja 28 artiklan f alakohdan sekä henkilöstösääntöjen liitteessä III olevan 1 artiklan 2 ja 3 kohdan rikkomista; neljäs EU 6 artiklan 3 kohdan rikkomista ja luottamuksensuojan periaatteen loukkaamista; viides harkintavallan väärinkäyttöä sekä ”kilpailuilmoitusten luonteen ja tarkoituksen kannalta olennaisten sääntöjen”, erityisesti henkilöstösääntöjen 1 d artiklan 1 ja 6 kohdan, 27 artiklan toisen kohdan, 28 artiklan f alakohdan, 34 artiklan 3 kohdan ja 45 artiklan 1 kohdan rikkomista ja suhteellisuusperiaatteen loukkaamista; kuudes SEUT 18 artiklan, SEUT 24 artiklan neljännen kohdan, perusoikeuskirjan 22 artiklan, asetuksen N:o 1 2 artiklan sekä henkilöstösääntöjen 1 d artiklan 1 ja 6 kohdan rikkomista ja seitsemäs SEUT 296 artiklan toisen kohdan, asetuksen N:o 1 1 ja 6 artiklan, henkilöstösääntöjen 1 d artiklan 1 ja 6 kohdan ja 28 artiklan f alakohdan ja henkilöstösääntöjen liitteessä III olevan 1 artiklan 1 kohdan f alakohdan rikkomista, suhteellisuusperiaatteen loukkaamista sekä tosiseikkojen huomioon ottamista vääristyneellä tavalla.
36 On todettava, että Italian tasavalta riitauttaa näillä kanneperusteilla kyseisten kilpailujen, joita riidanalaiset kilpailuilmoitukset koskevat, kieliä koskevien järjestelyjen kaksi osaa sellaisena kuin järjestelyt on Italian tasavallan mukaan toteutettu. Italian tasavalta riitauttaa siis riidanalaisten kilpailuilmoitusten säännökset, jotka sen mukaan rajoittavat saksaan, englantiin ja ranskaan yhtäältä mainittujen kilpailujen toisen kielen ja toisaalta sen kielen, jota voidaan käyttää hakijoiden ja EPSOn välisessä viestinnässä.
37 Ennen kuin tutkitaan riidanalaisten ilmoitusten Italian tasavallan riitauttamat osat sen esittämien kanneperusteiden valossa, on syytä tutkia prosessinedellytyksen puuttumista koskeva väite, jonka komissio on esittänyt vastineessa kummassakin nyt käsiteltävässä kanteessa esittämättä kuitenkaan muodollista oikeudenkäyntiväitettä.
Tutkittavaksi ottaminen
38 Komissio väittää vastinekirjelmissä, että Italian tasavalta ei ole nyt käsiteltävässä asiassa ottanut huomioon sitä, että Euroopan unionin virallisessa lehdessä julkaistiin yleiset ohjeet, jotka riidanalaisten kilpailuilmoitusten III osassa vain pantiin täytäntöön ja että Italian tasavalta ei ole koskaan riitauttanut – pääasiallisesti tai liitännäisesti – kyseisiä yleisiä ohjeita. Komission mukaan Italian tasavallan väitteet pitäisi näin ollen jättää tutkimatta, koska ”yleisiä ohjeita ei ole riitautettu ajoissa”.
39 Italian tasavalta toteaa vastauskirjelmässään, että sekä yleiset ohjeet että yleiset säännöt ovat luonteeltaan sisäisiä toimia, jotka eivät kuulu minkään SEUT 263 artiklassa tarkoitetun itsenäisen kannekelpoisen toimen ryhmään. Tämän osalta yleiset säännöt eivät Italian tasavallan mukaan eroa niitä edeltävästä ”kilpailuja koskevasta oppaasta”. Niiden sisältö ei näin ollen ole oikeudellisesti sitova ennen kuin ne ovat tosiasiallisesti osa kilpailuilmoitusta. Erityisesti Euroopan unionin virallisen lehden C‑sarjassa julkaistujen yleisten sääntöjen oikeudellista perustaa ei ilmoiteta, vaikka tällainen ilmoitus on välttämätön sellaisten johdetun oikeuden toimien osalta, joilla on välittömiä sitovia vaikutuksia. Italian tasavalta toteaa, että kyseessä olevilla säännöksillä ei ole sitovaa oikeusvaikutusta erillisesti kilpailuilmoituksista, joihin niissä viitataan.
40 Yleisissä ohjeissa on nimittäin lisäksi täsmennetty, että hakijan toisen kielen on oltava englanti, saksa tai ranska vain ”pääsääntöisesti”. Italian tasavalta katsoo, että koska kyseessä olevan kilpailuilmoituksen kieliä koskevat järjestelyt on vahvistettu tässä ilmoituksessa, se ei olisi voinut riitauttaa sitä vaatimalla yleisten ohjeiden kumoamista.
41 Komissio väittää vastauskirjelmissään, että Italian tasavallan mainitsemat kriteerit koskevat yksinomaan muodollisia näkökohtia eivätkä ne liity mitenkään riidanalaisten kilpailuilmoitusten vaikutuksiin. Se korostaa, että on olemassa vain yksi kieliä koskevia järjestelyjä koskeva oikeudellisesti sitova säännöstö, joka on täysin itsenäinen riidanalaisista kilpailuilmoituksista ja joka on yleisissä ohjeissa ja yleisissä säännöissä. Komission mukaan riidanalaiset ilmoitukset ”noudattavat tarkasti” yleisiä ohjeita ja niissä ”vain vahvistetaan” yleisten ohjeiden ”säännökset”.
42 Unionin yleinen tuomioistuin päättelee komission vastineissa ja vastauskirjelmissä sekä istunnossa esittämistä perusteista, että sen esittämä prosessinedellytysten puuttumista koskeva väite perustuu oletukselle, jonka mukaan riidanalaiset kilpailuilmoitukset ovat joko vahvistavia toimia tai pelkkiä yleisten sääntöjen ja yleisten ohjeiden täytäntöönpanotoimia. Komission väitteisiin vastaamiseksi on näin ollen tutkittava kyseisten tekstien luonne ja oikeudellinen ulottuvuus.
Yleisten sääntöjen ja yleisten ohjeiden oikeudellisen ulottuvuuden tarkastelu
43 Italian tasavalta on väittänyt istunnossa, että yleiset säännöt ja yleiset ohjeet ovat pelkkiä tiedonantoja, jotka sitovat vain niiden laatijaa eli EPSOa asettaen sen harkintavallalle rajat. Italian tasavalta on väittänyt myös, että mikäli yleisten sääntöjen ja yleisten ohjeiden katsotaan olevan sitovia sääntöjä, joita sovelletaan yleisellä ja abstraktilla tavalla EPSOn järjestämiin kilpailuihin, kyse on toimista, jotka on antanut viranomainen, jolla ei ole toimivaltaa antaa tällaisia sääntöjä.
44 Komissio on puolestaan täsmentänyt istunnossa, että kun EPSO on antanut yleiset säännöt ja yleiset ohjeet, se on kaikkia unionin toimielimiä edustaen määritellyt 27.11.2012 annetun tuomion Italia v. komissio (C‑566/10 P, EU:C:2012:752) 91 kohdassa tarkoitetut selkeät, objektiiviset ja ennakoitavissa olevat kriteerit sen järjestämien kilpailujen toisen kielen valinnan osalta. EPSO on komission mukaan antanut edellä mainitut toimet tukeutuen henkilöstösääntöjen 29 ja 30 artiklaan ja henkilöstösääntöjen liitteeseen III, joissa tunnustetaan sen toimivalta järjestää kilpailumenettelyjä. Lisäksi kyseiset tekstit ottavat komission mukaan huomioon toimielinten kielellisten tarpeiden tilapäisen kasvun.
45 Unionin yleinen tuomioistuin toteaa yleisistä säännöistä ja yleisistä ohjeista komission tavoin, että niistä käyvät ilmi EPSOn järjestämien kilpailujen toisen kielen valintaa ja hakijoiden ja EPSOn välisessä viestinnässä käytettävää kieltä koskevat edellytykset. Yleisistä säännöistä käy nimittäin ilmi, että tämä valinta on tehtävä ottaen huomioon unionin toimielinten käytäntö sisäisessä ja ulkoisessa viestinnässä ja asiakirjojen käsittelyssä sekä yksikön etu, kilpailun järjestelyihin ja hakijoiden arviointiin liittyvät tarpeet (ks. edellä 5 kohta).
46 Asia on näin myös yleisten ohjeiden osalta. Niissä viitataan tarkemmin sanoen yksikön etuun, unionin toimielinten käytäntöön, toimielinten yksikköjen tarpeisiin, hakijoiden optimaalisen arvioinnin takaavien kokeiden luonteeseen, eurooppalaisten yleiseen kielitaitoon sekä hakijoiden aikaisemmin EPSOn järjestämissä kilpailuissa tekemiin kielivalintoihin (ks. edellä 11 kohta).
47 On kuitenkin todettava, että edellä mainituissa teksteissä ei pelkästään luetella näitä edellytyksiä. Yleiset säännöt ja yleiset ohjeet sisältävät myös arviointeja, joiden mukaan EPSOn järjestämissä kilpailuissa valittavan toisen kielen sekä EPSOn ja hakijoiden välisessä viestinnässä käytettävän kielen on oltava saksa, englanti tai ranska. Komissio väittää, että nämä arvioinnit viittaavat kieliä koskeviin järjestelyihin, joiden pitäisi pääasiallisesti olla näiden kilpailujen kieliä koskevia järjestelyjä, mikäli yleisissä säännöissä ja yleisissä ohjeissa mainittuja edellytyksiä sovelletaan kyseisten tekstien hyväksymishetkellä viittaamatta tiettyjä kilpailuja koskeviin menettelyihin.
48 Näin ollen on vastattava kysymykseen siitä, onko yleisiä sääntöjä ja yleisiä ohjeita tulkittava edellä 47 kohdassa esitetyt arviot huomioon ottaen siten, että niillä otetaan käyttöön sitovat säännöt, joissa määrätään kaikkien EPSOn järjestämien kilpailujen kieliä koskevista järjestelyistä.
49 Tällaista edellä mainittujen tekstien tulkintaa ei voida hyväksyä. Oikeuskäytännössä on katsottu, että jotta voidaan arvioida, vahvistetaanko näissä teksteissä tällaisia velvoittavia sääntöjä, on tutkittava niiden sisältö (ks. vastaavasti ja analogisesti tuomio 20.5.2010, Saksa v. komissio, T‑258/06, EU:T:2010:214, 27 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). On nimittäin niin, että jos tiedonannolla ei luoda erityisiä tai uusia velvollisuuksia, pelkkä tiedonannon julkaiseminen ei riitä sen päätelmän tekemiseksi, että tiedonanto on toimi, jolla voi olla sitovia oikeusvaikutuksia (ks. vastaavasti ja analogisesti tuomio 20.5.2010, Saksa v. komissio, T‑258/06, EU:T:2010:214, 31 kohta)
50 Näiden tekstien sanamuodosta käy kuitenkin ilmi, että ne julkaistessaan EPSO ei ole vahvistanut lopullisesti kaikkiin kilpailuihin, jotka se järjestää, sovellettavia kieliä koskevia järjestelyjä. On näet niin, että edellä 47 kohdassa mainituista arvioinneista huolimatta yleisissä säännöissä ja yleisissä ohjeissa jätetään nimenomaisesti kuhunkin kilpailuun liittyvästä kieliä koskevan järjestelyn valinta tehtäväksi kilpailuilmoituksessa, joka annetaan siihen liittyvän menettelyn alkaessa.
51 Yleisten sääntöjen 1.3 kohdassa siis kyllä todetaan, että kilpailun toiseksi kieleksi ja hakemusten laadinnassa käytettäväksi kieleksi ”on yleensä valittava joko englanti, ranska tai saksa”. Siinä todetaan kuitenkin myös, että asia on näin, ”ellei kilpailuilmoituksessa toisin mainita” (ks. edellä 3 ja 4 kohta).
52 Yleisten ohjeiden sanamuoto on samankaltainen. Vaikka niissä todetaan, että kilpailun toinen kieli ja EPSOn ja hakijoiden viestinnässä käytettävä kieli on englanti, ranska tai saksa, niissä täsmennetään kuitenkin, että tässä yhteydessä ”kilpailukielten määrän rajoittamista koskevia päätöksiä on voitava harkita tapauskohtaisesti jokaista kilpailua järjestettäessä, jotta voidaan ottaa huomioon toimielinten erityistarpeet” (ks. edellä 11 kohta). Näin ollen ei voida katsoa, että pääasiassa kyseessä olevissa teksteissä vahvistetaan oikeuskäytännössä tarkoitettuja erityisiä tai uusia velvollisuuksia (ks. vastaavasti ja analogisesti tuomio 20.5.2010, Saksa v. komissio, T‑258/06, EU:T:2010:214, 28 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
53 Lisäksi on todettava, että edellä 47 kohdassa mainittuja arvioita ei missään tapauksessa voida tulkita siten, että niillä vahvistetaan kaikkiin EPSOn järjestämiin kilpailuihin sovellettava kieliä koskeva järjestely, koska missään säännöksessä ei anneta EPSOlle toimivaltaa vahvistaa tällaista yleisesti sovellettavaa järjestelyä tai antaa tästä periaatesääntöjä, joista kilpailuilmoituksessa voidaan poiketa vain poikkeuksellisesti (ks. vastaavasti ja analogisesti tuomio 29.11.2011, Birkhoff v. Komissio, T‑10/11 P, EU:T:2011:699, 30 ja 31 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
54 Tästä on todettava, kuten tämän tuomion 1 kohdassa on huomautettu, että päätöksen 2002/620 2 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaan EPSO käyttää henkilöstösääntöjen 30 artiklan ensimmäisessä alakohdassa ja liitteessä III perustamissopimuksilla tai niiden nojalla perustettujen elinten, laitosten tai virastojen nimittäville viranomaisille (jäljempänä nimittävä viranomainen) kuuluvia valtuuksia kyseisten elinten, laitosten tai virastojen pyynnöstä.
55 Mikään näistä säännöksistä tai niistä säännöksistä, joihin komissio on vedonnut (ks. edellä 44 kohta) ei kuitenkaan anna EPSOlle valtuutta antaa yleisiä ja abstrakteja velvoittavia säännöksiä, joilla säännellään henkilöstösääntöjen perusteella järjestettäviä tulevia kilpailuja.
56 Henkilöstösääntöjen liitteessä III olevan 7 artiklan 1 kohdassa kyllä säädetään, että toimielimet antavat henkilöstösääntökomiteaa kuultuaan EPSOn tehtäväksi ryhtyä tarvittaviin toimenpiteisiin sen varmistamiseksi, että unionin virkamiehiä koskevissa valintamenettelyissä noudatetaan yhdenmukaisia normeja. On kuitenkin niin, että yhtäältä mainitun artiklan 2 artiklan a ja b alakohdassa täsmennetään, että EPSOn tehtävät rajoittuvat siihen, että se järjestää avoimia kilpailuja ja antaa teknistä tukea toimielimen järjestämissä sisäisissä kilpailuissa toimielinten pyynnöstä. Toisaalta on todettava, että edellä mainittu säännös oikeuttaa vain myöntämään EPSOlle valtuudet yhdenmukaisten normien soveltamiseen eikä antamaan yleisiä ja abstrakteja velvoittavia normeja. Joka tapauksessa on niin, että vaikka katsottaisiin, että asia olisi näin, komissio ei ole kuitenkaan viitannut kirjelmissään eikä suullisessa käsittelyssä toimielinten antamaan toimeen, jolla olisi henkilöstökomitean kuulemisen jälkeen annettu EPSOlle toimivalta antaa yleisiä ja abstrakteja velvoittavia säännöksiä sen järjestämien kilpailujen kieliä koskevien järjestelyjen osalta.
57 Vaikka edellä 54–56 kohdassa mainituissa säännöksissä ei anneta EPSOlle toimivaltaa antaa sen järjestämiä kilpailuja koskeviin kielijärjestelyihin liittyviä velvoittavia sääntöjä, mikään ei kuitenkaan estä EPSOa yhdenvertaisen kohtelun ja oikeusvarmuuden takaamiseksi antamasta ja julkaisemasta yleisten sääntöjen ja yleisten ohjeiden kaltaisia toimia, joiden tarkoituksena on ilmoittaa siitä, miten EPSO aikoo tietyissä tilanteissa käyttää näillä säännöksillä sille annettua harkintavaltaa. EPSO on kuitenkin sidottu tällaisiin teksteihin vain siltä osin kuin niissä ei poiketa sen tehtäviä sääntelevistä yleisesti sovellettavista säännöistä, ja sillä edellytyksellä, että tehdessään tällaisia toimia se ei luovu käyttämästä harkintavaltaansa, joka sillä on unionin toimielinten ja elinten tarpeiden, mukaan lukien niiden kielelliset tarpeet, arvioimisessa erilaisia kilpailuja järjestettäessä (ks. vastaavasti ja analogisesti tuomio 8.3.2016, Kreikka v. komissio, C‑431/14 P, EU:C:2016:145, 69 ja 71 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
58 Kaiken edellä esitetyn perusteella on katsottava, että yleisiä sääntöjä ja yleisiä ohjeita on tulkittava siten, että ne ovat korkeintaan 27.11.2012 annetun tuomion Italia v. komissio (C‑566/10 P, EU:C:2012:752) 91 kohdassa tarkoitettuja tiedonantoja, joissa ilmoitetaan kriteerejä, joiden mukaisesti EPSO aikoo toimia sen järjestämien kilpailujen toisen kielen valinnan osalta.
59 Riidanalaisten ilmoitusten oikeudellinen luonne on tutkittava näiden toteamusten valossa, jotta voidaan lausua käsiteltävien kanteiden tutkittavaksi ottamisesta.
Riidanalaisten ilmoitusten oikeudellinen luonne
60 Kuten edellä 42 kohdassa on todettu, komissio katsoo, että riidanalaiset ilmoitukset ovat joko vahvistavia toimia tai pelkkiä yleisten sääntöjen ja yleisten ohjeiden täytäntöönpanotoimia.
61 Tästä on huomautettava ensinnäkin, että – kuten SEUT 263 artiklan ensimmäisestä kohdasta käy ilmi – kumoamiskanteen kohteena voivat olla luonteestaan tai muodostaan riippumatta kaikki ne toimielinten antamat säännökset ja määräykset, joilla on tarkoitus olla oikeusvaikutuksia (ks. tuomio 6.4.2000, Espanja v. komissio, C‑443/97, EU:C:2000:190, 27 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen), eli jotka aiheuttavat muutoksia ennen niiden antamista olemassa olleeseen oikeudelliseen asemaan. (ks. vastaavasti tuomio 29.6.1995, Espanja v. komissio, C‑135/93, EU:C:1995:201, 21 kohta).
62 Tästä oikeuskäytännöstä käy ilmi, että SEUT 263 artiklassa määrätyn tuomioistuinvalvonnan ulkopuolelle jäävät kaikki ne toimet, joilla ei ole sitovia oikeusvaikutuksia, jotka voivat vaikuttaa yksityisen etuihin, kuten valmistelevat toimet, vahvistavat toimet ja pelkät täytäntöönpanotoimet (ks. vastaavasti määräys 14.5.2012, Sepracor Pharmaceuticals (Irlanti) v. komissio, C‑477/11 P, ei julkaistu, EU:C:2012:292, 52 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen.
63 Erityisesti on todettava vahvistavista toimista, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan toimi on pelkkä aiemman toimen vahvistava toimi, jos se ei sisällä aiempaan toimeen verrattuna mitään uutta ja jos sitä ei ole edeltänyt sen, jolle aiempi toimi on osoitettu, tilanteen uudelleentutkiminen (ks. vastaavasti tuomi 7.2.2001, Inpesca v. komissio, T‑186/98, EU:T:2001:42, 44 kohta; tuomio 6.5.2009 M v. EMEA, T‑12/08 P, EU:T:2009:143, 47 kohta ja tuomio 15.9.2011, CMB ja Christof v. komissio, T‑407/07, ei julkaistu, EU:T:2011:477, 89 kohta). Tätä oikeuskäytäntöä voidaan myös soveltaa toimiin, joiden ei voida katsoa olevan yksittäistapausta koskevia (ks. vastaavasti tuomio 13.11.2014, Espanja v. komissio, T‑481/11, EU:T:2014:945, 28 ja 29 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen), kuten asetukseen tai kilpailuilmoitukseen (ks. tuomio 17.12.2015, Italia v. komissio, T‑295/13, ei julkaistu, EU:T:2015:997, 76 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
64 Pelkistä täytäntöönpanotoimista on todettava, että tällaiset toimet eivät tuota oikeuksia ja velvollisuuksia kolmansille osapuolille vaan niiden tarkoituksena on panna täytäntöön aikaisempi toimi, jolla on tarkoitus olla sitovia oikeusvaikutuksia, kun viimeksi mainitulla toimella annetun normin kaikki osatekijät on jo määritelty ja vahvistettu (ks. vastaavasti tuomio 20.11.2008, Italia v. komissio, T‑185/05, EU:T:2008:519, 51–53 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen; ks. myös vastaavasti ja analogisesti julkisasiamies Cruz Villalónin ratkaisuehdotus komissio v. parlamentti ja neuvosto, C‑427/12, EU:C:2013:871, 63 kohta.
65 Toiseksi on huomautettava, että henkilöstösääntöjen liitteessä III olevan 1 artiklan 1 kohdan e alakohdan nojalla riidanalaisten kaltaisessa kilpailuilmoituksessa on täsmennettävä kokeisiin perustuvissa kilpailuissa kokeiden luonne ja niiden arvostelu. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan kilpailuilmoituksen sanamuoto asettaa valintalautakunnalle sekä oikeudellisen kehyksen että arvioinnissa noudatettavat puitteet. Lisäksi kilpailuilmoituksen keskeinen tehtävä on antaa asianomaisille henkilöille mahdollisimman täsmällistä tietoa niiden edellytysten luonteesta, joita avoimena olevassa toimessa toimiminen vaatii, jotta näillä henkilöillä on mahdollisuus arvioida, onko heidän aiheellista esittää hakemus (ks. tuomio 17.12.2015, Italia v. komissio, T‑295/13, ei julkaistu, EU:T:2015:997, 49 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
66 Näin ollen kukin kilpailuilmoitus annetaan yhden tai useamman tietyn kilpailun menettelyä koskevien sääntöjen vahvistamiseksi, ja ilmoituksella siis annetaan kilpailujen sääntelykehys nimittävän viranomaisen vahvistaman tavoitteen perusteella. Juuri tämä kehys, joka on vahvistettu tarvittaessa kilpailun järjestämiseen yleisesti sovellettavien sääntöjen mukaisesti, sääntelee kyseistä kilpailua koskevaa menettelyä kyseisen kilpailuilmoituksen julkaisemisesta siihen saakka, kunnes varallaololuettelo kyseisen kilpailun läpäisseistä henkilöistä on julkaistu (ks. vastaavasti tuomio 17.12.2015, Italia v. komissio, T‑295/13, ei julkaistu, EU:T:2015:997, 50 kohta).
67 Edellä esitetyn perusteella on todettava, että riidanalaisten ilmoitusten kaltaista kilpailuilmoitusta, jossa otetaan huomioon kyseisten unionin toimielinten tai elinten tarpeet ja jolla vahvistetaan tiettyä kilpailua koskeva sääntelykehys mukaan lukien sen kieliä koskeva järjestely, ja jolla näin ollen on itsenäisiä oikeusvaikutuksia, ei voida lähtökohtaisesti pitää vahvistavana toimena tai pelkkänä aiempien toimien täytäntöönpanotoimina. Vaikka nimittävän viranomaisen on tarvittaessa kilpailuilmoituksen laatimista koskevaa tehtävää täyttäessään noudatettava tai sovellettava aikaisempien yleisesti sovellettavien toimien mukaisia sääntöjä, kunkin kilpailun sääntelykehys vahvistetaan ja yksilöidään kuitenkin vastaavassa kilpailuilmoituksessa, jossa täten täsmennetään kyseessä olevan tehtävän tai tehtävien täyttämistä koskevat edellytykset.
68 Joka tapauksessa – ja vaikka katsottaisiin, että kilpailuilmoitus voi lähtökohtaisesti olla vahvistava toimi tai pelkkä aikaisempien toimien täytäntöönpanotoimi – tämän tuomion 62 ja 63 kohdassa mainitusta oikeuskäytännöstä käy ilmi, että toimi voidaan katsoa vahvistavaksi toimeksi tai täytäntöönpanotoimeksi vain, mikäli sillä on tarkoitus saada aikaan oikeusvaikutuksia. Kuten edellä 48–57 kohdassa on kuitenkin todettu, asia ei ole näin yleisten sääntöjen ja yleisten ohjeiden osalta.
69 Edellä 58 kohdassa on nimittäin todettu, että yleisiä sääntöjä ja yleisiä ohjeita on tulkittava siten, että ne ovat korkeintaan 27.11.2012 annetun tuomion Italia v. komissio (C‑566/10 P, EU:C:2012:752) 91 kohdassa tarkoitettuja tiedonantoja, joissa ilmoitetaan kriteerit, joiden mukaisesti EPSO aikoo toimia kunkin järjestämänsä kilpailun toisen kielen valinnan osalta.
70 Edellä esitetyn perusteella on katsottava, että riidanalaiset toimet ovat toimia, joilla on kyseisten kilpailujen kielijärjestelyjä koskevia sitovia oikeusvaikutuksia, ja ne ovat näin ollen kannekelpoisia toimia. Sillä seikalla, että EPSO on toimien tekemishetkellä ottanut huomioon vaatimukset, jotka sisältyvät yleisiin sääntöihin ja yleisiin ohjeisiin, joihin riidanalaisissa ilmoituksissa nimenomaisesti viitataan (ks. edellä 13 kohta), ei voida kyseenalaistaa tätä toteamusta.
71 Näin ollen komission esittämä oikeudenkäyntiväite on hylättävä, ja kyseessä olevat kanteet on käsiteltävä asiakysymysten osalta.
[– –]
Näillä perusteilla
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (kahdeksas jaosto),
on ratkaissut asian seuraavasti:
1) Asiat T‑353/14 ja T‑17/15 yhdistetään tuomion antamista varten.
2) Avointa kilpailua EPSO/AD/276/14 koskeva ilmoitus hallintovirkamiesten varallaololuettelon laatimiseksi ja avointa kilpailua EPSO/AD/294/14 koskeva ilmoitus Euroopan tietosuojavaltuutetun hallintovirkamiesten varallaololuettelon laatimiseksi tietosuoja-alalla kumotaan.
3) Euroopan komissio vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan Italian tasavallan oikeudenkäyntikulut.
4) Liettuan tasavalta vastaa omista väliintuloon liittyvistä oikeudenkäyntikuluistaan asiassa T‑17/15.
Julistettiin Luxemburgissa 15 päivänä syyskuuta 2016.
Allekirjoitukset