UNIONIN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (kolmas jaosto)
23 päivänä maaliskuuta 2023 (*)
Ennakkoratkaisupyyntö – Itsenäiset kauppaedustajat – Direktiivi 86/653/ETY – 17 artiklan 2 kohdan a alakohta – Edustussopimuksen lakkaaminen – Kauppaedustajan oikeus hyvitykseen – Myöntämisedellytykset – Kohtuullinen hyvitys – Arviointi – Käsite ”kauppaedustajan menettämät provisiot” – Provisiot tulevista liiketoimista – Kauppaedustajan hankkimat uudet asiakkaat – Aikaisemmat asiakkaat, joiden kanssa kauppaedustaja on merkittävästi laajentanut liikesuhteita – Kertaprovisiot
Asia C‑574/21,
jossa on kyse SEUT 267 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Nejvyšší soud (ylin tuomioistuin, Tšekki) on esittänyt 29.6.2021 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut unionin tuomioistuimeen 20.9.2021, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa
QT
vastaan
O2 Czech Republic a.s.,
UNIONIN TUOMIOISTUIN (kolmas jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja K. Jürimäe (esittelevä tuomari) sekä tuomarit M. Safjan, N. Piçarra, N. Jääskinen ja M. Gavalec,
julkisasiamies: T. Ćapeta,
kirjaaja: johtava hallintovirkamies M. Ferreira,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 15.9.2022 pidetyssä istunnossa esitetyn,
ottaen huomioon huomautukset, jotka sille ovat esittäneet
– QT, edustajanaan D. Rašovský, advokát,
– O2 Czech Republic a.s., edustajinaan L. Duffek ja M. Olík, advokáti,
– Tšekin hallitus, asiamiehinään T. Machovičová, O. Serdula, M. Smolek ja J. Vláčil,
– Saksan hallitus, asiamiehinään J. Möller, U. Bartl, J. Heitz ja M. Hellmann,
– Euroopan komissio, asiamiehinään L. Armati, M. Mataija ja P. Němečková,
kuultuaan julkisasiamiehen 24.11.2022 pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,
on antanut seuraavan
tuomion
1 Ennakkoratkaisupyyntö koskee jäsenvaltioiden itsenäisiä kauppaedustajia koskevan lainsäädännön yhteensovittamisesta 18.12.1986 annetun neuvoston direktiivin 86/653/ETY (EYVL 1986, L 382, s. 17) 17 artiklan 2 kohdan a alakohdan tulkintaa.
2 Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa asianosaisina ovat kauppaedustaja QT ja O2 Czech Republic a.s. ‑niminen yhtiö ja jossa on kyse hyvitystä koskevasta vaatimuksesta, joka perustuu tämän kauppaedustajan ja tämän yhtiön välisen kauppaedustussopimuksen lakkaamiseen.
Asiaa koskevat oikeussäännöt
Unionin oikeus
3 Direktiivin 86/653 johdanto-osan toisessa ja kolmannessa perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:
”kaupallista edustusta koskevien kansallisten säännösten erot vaikuttavat oleellisesti kilpailun edellytyksiin ja kyseisen toiminnan harjoittamiseen yhteisössä ja ovat haitallisia sekä kauppaedustajan oikeussuojalle suhteessa tämän päämieheen että kaupallisten sopimusten varmuudelle; lisäksi nämä erot haittaavat oleellisesti edustussopimusten tekemistä ja toimintaa, jos päämies ja kauppaedustaja ovat eri jäsenvaltioista,
jäsenvaltioiden välistä tavarakauppaa tulisi harjoittaa yhtenäismarkkinoille ominaisin ehdoin, mikä edellyttää jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämistä yhteismarkkinoiden asianmukaisen toiminnan kannalta välttämättömässä laajuudessa; lainvalintasäännöt eivät kauppaedustuksen osalta poista edellä tarkoitettuja ristiriitaisuuksia edes siinä tapauksessa, että ne olisivat yhdenmukaisia, joten ehdotettu yhdenmukaistaminen on tarpeen lainvalintasäännöistä huolimatta”.
4 Mainitun direktiivin 1 artiklassa säädetään seuraavaa:
”1. Tässä direktiivissä säädettyjä yhdenmukaistamistoimenpiteitä sovelletaan niihin jäsenvaltioiden lakeihin, asetuksiin ja hallinnollisiin määräyksiin, jotka koskevat kauppaedustajan ja tämän päämiehen välistä suhdetta.
2. Tässä direktiivissä ’kauppaedustajalla’ tarkoitetaan itsenäistä välittäjää, jolla on pysyvä valtuutus neuvotella tavaroiden myynnistä ja ostosta toisen henkilön puolesta, jäljempänä ’päämies’, tai neuvotella ja tehdä sopimuksia tällaisista liiketoimista päämiehen nimissä ja lukuun.
– –”
5 Kyseisen direktiivin 6 artiklassa täsmennetään seuraavaa:
”1. Jos osapuolet eivät ole sopineet palkkiosta, kauppaedustajalla on oikeus palkkioon, joka vastaavia tavaroita edustaville kauppaedustajille yleensä maksetaan siellä, missä hän harjoittaa liiketoimintaansa, edellä sanotun kuitenkaan rajoittamatta palkkion määrää koskevien jäsenvaltion pakottavien säännösten soveltamista. Jollei tällaista yleistä käytäntöä ole, kauppaedustajalla on oikeus kaikki liiketoimeen liittyvät seikat huomioon ottaen kohtuulliseen palkkioon.
2. Jokaista liiketoimien määrän tai arvon mukaan vaihtelevaa palkkion osaa pidetään tämän direktiivin mukaan provisiona.
3. Direktiivin 7–12 artiklaa ei sovelleta, ellei kauppaedustaja saa korvaustaan kokonaan tai osittain provisiona.”
6 Saman direktiivin 7 artiklan sanamuoto on seuraava:
”1. Kauppaedustajalla on oikeus saada provisio edustussopimuksen voimassaoloaikana päätetystä liiketoimesta:
a) jos se on päätetty hänen myötävaikutuksestaan; tai
b) jos se on päätetty sellaisen kolmannen henkilön kanssa, jonka hän on aikaisemmin hankkinut asiakkaaksi vastaavia liiketoimia varten.
2. Kauppaedustajalla on oikeus provisioon edustussopimuksen voimassaoloaikana päätetystä liiketoimesta myös,
– jos hänelle on osoitettu tietty maantieteellinen alue tai tietty asiakaspiiri, taikka
– jos hänellä on yksinoikeus tiettyyn maantieteelliseen alueeseen tai tiettyyn asiakaspiiriin,
ja liiketoimi on päätetty tältä alueelta olevan tai tähän asiakaspiiriin kuuluvan asiakkaan kanssa.
Jäsenvaltioiden on otettava lainsäädäntöönsä jompikumpi edellä olevissa luetelmakohdissa tarkoitetuista vaihtoehdoista.”
7 Direktiivin 86/653 8 artiklassa säädetään seuraavaa:
”Kauppaedustajalla on oikeus saada provisio edustussopimuksen lakkaamisen jälkeen päätetystä liiketoimesta:
a) jos liiketoimi johtuu pääasiallisesti kauppaedustajan toiminnasta edustussopimuksen voimassaoloaikana ja siitä on päätetty kohtuullisessa ajassa edustussopimuksen lakkaamisen jälkeen; tai
b) jos 7 artiklassa säädetyt edellytykset ovat olemassa ja kolmannen henkilön tarjous on saapunut päämiehelle tai kauppaedustajalle ennen edustussopimuksen lakkaamista.”
8 Saman direktiivin 17 artiklassa säädetään seuraavaa:
”1. Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että kauppaedustajalle suoritetaan edustussopimuksen lakattua 2 kohdassa tarkoitettu hyvitys tai 3 kohdassa tarkoitettu korvaus.
2. a) Kauppaedustajalla on oikeus hyvitykseen, jos ja siinä laajuudessa kuin:
– hän on hankkinut päämiehelle uusia asiakkaita tai merkittävästi laajentanut liikesuhteita aikaisempien asiakkaiden kanssa ja päämiehelle koituu jatkuvasti merkittävää etua liikesuhteista tällaisten asiakkaiden kanssa; ja
– tämän hyvityksen maksaminen on kaikki asiaan vaikuttavat seikat ja erityisesti kauppaedustajan näiden asiakkaiden kanssa päätettävistä liiketoimista menettämät provisiot huomioon ottaen kohtuullista. Jäsenvaltiot voivat säätää, että tällaiseksi seikaksi katsotaan myös 20 artiklassa tarkoitetun kilpailunrajoitusehdon käyttäminen;
b) Hyvityksenä suoritetaan korkeintaan määrä, joka vastaa kauppaedustajan yhden vuoden palkkioita viiden viimeksi kuluneen vuoden palkkioiden keskimäärän mukaan laskettuna tai, jos edustussopimus on ollut voimassa viittä vuotta lyhyemmän ajan, hyvitys lasketaan sopimuksen koko voimassaoloaikana maksettujen palkkioiden keskimäärän mukaan;
c) Tällaisen hyvityksen saaminen ei vähennä kauppaedustajan oikeutta vaatia vahingonkorvausta.
3. Kauppaedustajalla on oikeus korvaukseen vahingosta, jonka hänen ja päämiehen välisen suhteen lakkaaminen hänelle aiheuttaa.
Tällaista vahinkoa katsotaan syntyvän erityisesti, jos sopimus lakkaa olosuhteissa, joissa:
– kauppaedustaja menettää provision, jonka hän olisi saanut, jos edustussopimus olisi täytetty asianmukaisesti, ja kun päämies saa merkittävää etua kauppaedustajan toiminnasta; tai
– kauppaedustaja ei ole voinut kattaa kustannuksia ja menoja toimenpiteistä, joihin hän on ryhtynyt edustussopimuksen täyttämiseksi päämiehen neuvojen mukaisesti.
4. Oikeus 2 kohdassa tarkoitettuun hyvitykseen tai 3 kohdassa tarkoitettuun korvaukseen on olemassa myös silloin, kun edustussopimus lakkaa kauppaedustajan kuoleman johdosta.
5. Kauppaedustaja menettää oikeutensa hyvitykseen 2 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa ja korvaukseen 3 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa, jollei hän vuoden kuluessa edustussopimuksen lakkaamisesta ilmoita päämiehelle aikovansa vaatia sanotun oikeutensa täyttämistä.
6. Kahdeksan vuoden kuluessa tämän direktiivin tiedoksi antamisesta komissio antaa neuvostolle kertomuksen tämän artiklan täytäntöönpanosta ja tekee tarvittaessa ehdotukset muutoksiksi.”
9 Kyseisen direktiivin 18 artiklassa täsmennetään seuraavaa:
”Edellä 17 artiklassa tarkoitettua hyvitystä tai korvausta ei tarvitse maksaa:
a) jos päämies on sanonut irti edustussopimuksen sellaisen kauppaedustajan syyksi luettavan sopimusrikkomuksen perusteella, joka oikeuttaisi kansallisen lainsäädännön mukaan heti purkamaan sopimuksen;
b) jos kauppaedustaja on sanonut irti sopimuksen, eikä tähän ole päämiehestä johtuvan seikan taikka kauppaedustajan iän, heikentyneen terveydentilan tai sairauden takia sellaista perustetta, ettei hänen kohtuudella voida edellyttää jatkavan toimintaansa;
c) jos kauppaedustaja on siirtänyt päämiehen suostumuksella edustussopimuksesta johtuvat oikeutensa ja velvollisuutensa toiselle henkilölle.”
10 Saman direktiivin 19 artiklassa säädetään seuraavaa:
”Osapuolet eivät ennen edustussopimuksen lakkaamista saa poiketa 17 ja 18 artiklan säännöksistä kauppaedustajan vahingoksi.”
Tšekin oikeus
11 Kauppalain nro 513/1991 (zákon č. 513/1991 Sb., obchodní zákoník), sellaisena kuin sitä sovelletaan pääasiassa (jäljempänä kauppalaki), 652 §:n 1 momentissa säädettiin lähinnä, että kauppaedustaja sitoutuu edustussopimuksella neuvottelemaan ja solmimaan liikesuhteita asiakkaiden kanssa sekä toteuttamaan niihin liittyviä liiketoimia päämiehen nimissä ja tämän lukuun.
12 Kauppalain 669 §:n 1 momentissa, jolla direktiivin 86/653 17 artiklan 2 kohdan a alakohta on saatettu osaksi Tšekin oikeusjärjestystä, säädettiin seuraavaa:
”Kauppaedustajalla on oikeus hyvitykseen sopimuksen lakattua, jos:
a) hän on hankkinut päämiehelle uusia asiakkaita tai merkittävästi laajentanut liikesuhteita aikaisempien asiakkaiden kanssa ja päämiehelle koituu jatkuvasti merkittävää etua liikesuhteista tällaisten asiakkaiden kanssa; ja
b) tämän hyvityksen maksaminen on kaikki asiaan vaikuttavat seikat ja erityisesti kauppaedustajan näiden asiakkaiden kanssa päätettävistä liiketoimista menettämät provisiot huomioon ottaen kohtuullista; – –”
Pääasia ja ennakkoratkaisukysymykset
13 Pääasian valittaja teki 1.1.1998 kauppaedustussopimuksen O2 Czech Republicin oikeudellisen edeltäjän (jäljempänä O2 Czech Republic) kanssa. Tämä sopimussuhde päättyi 31.3.2010. Sopimus koski kyseisen yhtiön tarjoamien tietoliikennepalvelujen tarjoamista ja myyntiä, matkapuhelimien, niiden lisävarusteiden ja mahdollisten muiden tuotteiden toimitusta ja myyntiä sekä asiakaspalvelutoimintoja.
14 Kyseisen sopimuksen mukaan pääasian valittajalle maksettiin kertaprovisio jokaisesta sopimuksesta, jonka hän teki O2 Czech Republicin hyväksi.
15 Pääasian valittaja hankki vuosina 2006 ja 2007 O2 Czech Republicille uusia asiakkaita ja teki muita sopimuksia aikaisempien asiakkaiden kanssa. Hintasitoumuksen enimmäiskesto huomioon ottaen nämä sopimukset eivät ylittäneet pääasiassa kyseessä olevan edustussopimuksen päättymispäivää, joka oli 31.3.2010.
16 Vuosien 2008 ja 2009 osalta sitä vastoin kyseinen päivämäärä ylittyi yhteensä 431 liittymän osalta, joista 155 oli uusia liittymiä ja 276 olemassa olevien liittymien muutoksia, joista O2 Czech Republic maksoi pääasian valittajalle niitä vastaavat provisiot.
17 Koska pääasian valittaja katsoi, ettei kyseinen yhtiö ollut kuitenkaan maksanut hyvitystä, joka hänelle kuului kauppalain 669 §:n 1 momentin, jolla direktiivin 86/653 17 artiklan 2 kohdan a alakohta on saatettu osaksi kansallista oikeusjärjestystä, nojalla, hän vaati Obvodní soud pro Prahu 4:ssä (Prahan 4. kaupunginosan alioikeus, Tšekki) O2 Czech Republicin velvoittamista maksamaan hänelle 2 023 799 Tšekin korunaa (CZK) (n. 82 000 euroa).
18 Kyseinen tuomioistuin hylkäsi tämän vaatimuksen sillä perusteella, ettei pääasian valittaja ollut osoittanut, että kyseessä olevan edustussopimuksen lakkaamisen jälkeen O2 Czech Republicille koitui edelleen huomattavaa hyötyä liiketoimista pääasian valittajan hankkimien asiakkaiden kanssa.
19 Městský soud v Praze (Prahan kaupunkioikeus, Tšekki) pysytti tämän ratkaisun muutoksenhakumenettelyssä. Kyseinen tuomioistuin korosti 27.11.2019 antamassaan tuomiossa, että pääasian valittajalle oli maksettu asianmukaisesti kyseisen sopimuksen osapuolten sopimat kertaluonteiset provisiot. Se totesi, että valittajan oikeutta hyvitykseen ei voitu perustella väitteellä, jonka mukaan hänellä olisi oikeus provisioihin, jotka voitaisiin saada hypoteettisesti. On totta, että pääasian valittaja hankki uusia asiakkaita ja laajensi liikesuhteita aikaisempien asiakkaiden kanssa, mistä O2 Czech Republic saattoi hyötyä kyseisen sopimuksen lakkaamisen jälkeen. Tämä yhtiö kuitenkin maksoi sille tästä provisioita tämän saman sopimuksen nojalla. Kyseinen tuomioistuin päätteli tästä, ettei hyvityksen maksaminen olisi kohtuullista kauppalain 669 §:n 1 momentin b kohdassa tarkoitetulla tavalla ja että vaatimus oli hylättävä jo tästä syystä.
20 Pääasian valittaja valitti tästä tuomiosta Nejvyšší soudiin (ylin tuomioistuin, Tšekki), joka on käsiteltävässä asiassa ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin.
21 Pääasian valittaja arvostelee valituksessaan kauppalain 669 §:n 1 momentin b kohtaa koskevaa kyseisen tuomioistuimen vakiintunutta oikeuskäytäntöä, jonka mukaan ”kauppaedustajan menettämät provisiot” ovat niitä provisioita, jotka hän olisi saanut jo päätetyistä liiketoimista eli liiketoimista, joista hän itse oli päättänyt tai joita hän oli merkittävästi laajentanut. Hän väittää, että tähän käsitteeseen olisi sitä vastoin kuuluttava provisiot, jotka tämä edustaja olisi hypoteettisesti saanut niistä liiketoimista, jotka päämies päätti kyseisen edustussopimuksen lakkaamisen jälkeen sellaisten asiakkaiden kanssa, jotka kyseinen edustaja oli hankkinut tai joiden kanssa hän oli merkittävästi laajentanut liikesuhteita sopimuksen täyttämisen aikana.
22 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa, että sen oikeuskäytäntö poikkeaa saksalaisesta oikeuskäytännöstä. Tässä viimeksi mainitussa katsotaan, että ”kauppaedustajan menettämät provisiot” ovat provisioita, jotka vastaavat liiketoimia, joita kauppaedustaja olisi päättänyt päämiehen lukuun, jos edustussopimus olisi hypoteettisesti jatkunut. Saksalaisen oikeuskäytännön mukaan on myös niin, että jos – kun on kyse kertaprovisioista – kauppaedustaja ei menetä yhtäkään provisiota, hänellä on edelleen oikeus hyvitykseen. Asiassa on siis vakava epäily direktiivin 86/653 17 artiklan 2 kohdan a alakohdan tulkinnasta.
23 Tässä tilanteessa Nejvyšší soud päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:
”1) Onko [direktiivin 86/653] 17 artiklan 2 kohdan a alakohdan toisen luetelmakohdan käsitettä ’kauppaedustajan menettämät provisiot’ tulkittava siten, että tässä provisioilla tarkoitetaan myös provisioita sellaisista tehdyistä asiakassopimuksista, jotka kauppaedustaja olisi tehnyt, jos kaupallinen edustus olisi saanut jatkua, sellaisten asiakkaiden kanssa, jotka kauppaedustaja on hankkinut päämiehelle tai joiden kanssa kauppaedustaja on merkittävästi laajentanut liikesuhteita?
2) Jos vastaus edelliseen kysymykseen on myöntävä, millä ehdoin tätä periaatetta sovelletaan myös sopimuksen tekemisestä saataviin kertaprovisioihin?”
Unionin tuomioistuimen toimivalta ja ennakkoratkaisukysymysten tutkittavaksi ottaminen
24 Unionin tuomioistuimen toimivallasta vastata ennakkoratkaisukysymyksiin on todettava yhtäältä, että pääasiassa kyseessä oleva kauppaedustussopimus tehtiin 1.1.1998 eli ennen Tšekin tasavallan liittymistä Euroopan unioniin, joka tapahtui 1.5.2004. Kyseinen sopimus sitoi pääasian asianosaisia 31.3.2010 saakka, jolloin O2 Czech Republic irtisanoi mainitun sopimuksen. Koska pääasian kohteena ovat tämän irtisanomisen oikeudelliset seuraukset, jotka ilmenivät kyseisen liittymisen jälkeen, direktiiviä 86/653 sovelletaan ajallisesti tähän oikeusriitaan.
25 Siltä osin kuin toisaalta on kyse tämän direktiivin aineellisesta soveltamisalasta, on todettava, että sen 1 artiklan 2 kohdasta käy ilmi, että sitä sovelletaan ainoastaan tavaroiden myyntiin ja ostoon eikä palvelujen suorituksiin. Pääasiassa kyseessä olevan kauppaedustussopimuksen kohde on sekä tavaroiden myynti että palvelujen tarjoaminen. Se kuuluu siis vain osittain tähän aineelliseen soveltamisalaan.
26 On kuitenkin ilmeistä, että kauppalain 652 §:llä Tšekin lainsäätäjä on päättänyt, saattaessaan direktiivin 86/653 osaksi Tšekin oikeusjärjestystä, sisällyttää siihen kaikki liiketoimet, joita kauppaedustaja voi toteuttaa, ja sen tarkoituksena on näin ollen soveltaa kyseisen direktiivin säännöksiä sekä osto- ja myyntitoimiin että palvelujen suorituksiin.
27 Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä katsotaan vakiintuneesti, että kun kansallisen lainsäädännön mukaan yksinomaan valtion sisäisten tilanteiden ratkaisemisessa on noudatettava unionin oikeudessa tehtyjä ratkaisuja, jotta muun muassa vältettäisiin omien kansalaisten syrjintä tai mahdollinen kilpailun vääristyminen taikka varmistettaisiin yhtenäinen menettely toisiinsa rinnastettavissa olevissa tapauksissa, on olemassa selvä intressi sen osalta, että unionin oikeudesta omaksuttuja säännöksiä ja käsitteitä tulkitaan yhtenäisesti, jotta vältettäisiin myöhemmät tulkintaerot, eikä tämä riipu siitä, missä olosuhteissa näitä säännöksiä ja käsitteitä sovelletaan (tuomio 3.12.2015, Quenon K., C‑338/14, EU:C:2015:795, 17 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
28 Tästä seuraa, että se, että pääasiassa kyseessä oleva sopimus koskee sekä tavaroita että palveluja, ei estä unionin tuomioistuinta vastaamasta kansallisen tuomioistuimen esittämiin ennakkoratkaisukysymyksiin.
29 Edellä esitetystä seuraa, että unionin tuomioistuin on toimivaltainen vastaamaan näihin kysymyksiin.
30 Toiseksi O2 Czech Republic väittää, että mainittuja kysymyksiä ei voida ottaa tutkittavaksi, koska ne eivät ole merkityksellisiä pääasian oikeudenkäynnissä käsiteltävän riita-asian ratkaisemisen kannalta.
31 Tästä on muistutettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan SEUT 267 artiklalla käyttöön otetussa unionin tuomioistuimen ja kansallisten tuomioistuinten välisessä yhteistyössä yksinomaan kansallisen tuomioistuimen, jossa asia on vireillä ja joka vastaa annettavasta ratkaisusta, tehtävänä on asian erityispiirteiden perusteella harkita, onko ennakkoratkaisu tarpeen asian ratkaisemiseksi ja onko sen unionin tuomioistuimelle esittämillä kysymyksillä merkitystä asian kannalta. Jos siis esitetyt kysymykset koskevat unionin oikeuden tulkintaa, unionin tuomioistuimella on lähtökohtaisesti velvollisuus vastata niihin (tuomio 14.7.2022, Volkswagen, C‑134/20, EU:C:2022:571, 56 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
32 Tästä seuraa, että unionin oikeuden tulkintaa koskevilla kysymyksillä oletetaan olevan merkitystä asian ratkaisemisen kannalta. Unionin tuomioistuin voi kieltäytyä vastaamasta kansallisen tuomioistuimen esittämään ennakkoratkaisukysymykseen vain, jos on ilmeistä, että unionin oikeuden tulkinnalla, jota kansallinen tuomioistuin on pyytänyt, ei ole mitään yhteyttä kansallisessa tuomioistuimessa käsiteltävän asian tosiseikkoihin tai kohteeseen, tai jos kyseinen ongelma on luonteeltaan hypoteettinen taikka unionin tuomioistuimella ei ole tiedossaan niitä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja, jotka ovat tarpeen, jotta se voisi antaa hyödyllisen vastauksen sille esitettyihin kysymyksiin (tuomio 14.7.2022, Volkswagen, C‑134/20, EU:C:2022:571, 57 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
33 Käsiteltävässä asiassa ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on esittänyt ennakkoratkaisupyynnössään riittävästi perusteluja paitsi syistä, joiden vuoksi se on pyytänyt unionin tuomioistuimelta direktiivin 86/653 säännösten tulkintaa, myös niistä syistä, joiden vuoksi tämä tulkinta on sen mielestä tarpeen pääasian ratkaisemiseksi.
34 Ennakkoratkaisukysymykset on näissä olosuhteissa otettava tutkittaviksi.
Ennakkoratkaisukysymysten tarkastelu
Ensimmäinen kysymys
35 Aluksi on muistutettava, että direktiivin 86/653 17 artiklan tulkinnassa, jota ensimmäinen kysymys koskee, on otettava huomioon tällä direktiivillä tavoiteltu päämäärä ja siinä käyttöön otettu järjestelmä. Tämä tavoite on yhdenmukaistaa jäsenvaltioiden lainsäädäntöä, joka koskee kauppaedustussopimuksen osapuolten välisiä oikeussuhteita (ks. vastaavasti tuomio 3.12.2015, Quenon K., C‑338/14, EU:C:2015:795, 21 ja 22 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
36 Kuten direktiivin 86/653 johdanto-osan toisesta ja kolmannesta perustelukappaleesta ilmenee, direktiivin tarkoituksena on suojella kauppaedustajaa suhteessa tämän päämieheen, edistää kaupallisten liikesuhteiden varmuutta ja helpottaa jäsenvaltioiden välistä tavarakauppaa lähentämällä näiden kaupallista edustusta koskevaa oikeusjärjestystä. Direktiivin 13–20 artiklassa säädetään näiden päämäärien saavuttamiseksi edustussopimuksen tekemisestä ja lakkaamisesta (tuomio 3.12.2015, Quenon K., C‑338/14, EU:C:2015:795, 23 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
37 Erityisesti edustussopimuksen lakkaamisen osalta direktiivin 86/653 17 artiklassa asetetaan jäsenvaltioille velvollisuus toteuttaa kauppaedustajille maksettavaa korvausta koskeva järjestely, jolloin niillä on mahdollisuus valita kahdesta vaihtoehdosta, jotka ovat joko kyseisen artiklan 2 kohdassa säädettyjen perusteiden mukaan määräytyvä hyvitys eli asiakaskuntahyvitysjärjestelmä tai kyseisen artiklan 3 kohdassa määriteltyjen perusteiden mukaan määräytyvä vahinkoa koskeva korvaus eli vahingonkorvausjärjestelmä (tuomio 3.12.2015, Quenon K., C‑338/14, EU:C:2015:795, 24 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
38 Ennakkoratkaisupyynnön mukaan Tšekin tasavalta on valinnut asiakaskuntahyvitysjärjestelmän, josta säädetään direktiivin 86/653 17 artiklan 2 kohdassa.
39 Tämä asiakaskuntahyvitysjärjestelmä jakautuu kolmeen vaiheeseen. Ensimmäisessä vaiheessa pyritään aluksi määrittämään päämiehelle liikesuhteista kauppaedustajan hankkimien asiakkaiden kanssa koituvien etujen määrä kyseisen 17 artiklan 2 kohdan a alakohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa säädettyjen perusteiden mukaisesti. Toisessa vaiheessa pyritään tämän jälkeen tarkistamaan kyseisen 17 artiklan 2 kohdan a alakohdan toisen luetelmakohdan mukaisesti, onko hyvitys, jonka määrä on laskettu näiden perusteiden mukaisesti, kohtuullinen, kun otetaan huomioon kaikki tapauksen olosuhteet ja erityisesti kauppaedustajan menettämät provisiot. Kolmannessa vaiheessa tähän määrään sovelletaan lopuksi saman 17 artiklan 2 kohdan b alakohdassa säädettyä enimmäismäärää, jota sovelletaan vain, mikäli kyseinen määrä ylittää sen (ks. vastaavasti tuomio 3.12.2015, Quenon K., C‑338/14, EU:C:2015:795, 28 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
40 Käsiteltävässä asiassa ensimmäinen kysymys koskee erityisesti sitä, mikä merkitys on direktiivin 86/653 17 artiklan 2 kohdan a alakohdan toisessa luetelmakohdassa käytetyllä ilmaisulla ”kauppaedustajan menettämät provisiot”, joka muodollisesti vastaa kyseisen asiakaskuntahyvitysjärjestelmän toista vaihetta. Ennakkoratkaisupyynnöstä kuitenkin ilmenee, että ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esiin tuoma ongelma on yleisempi eikä se koske vain tätä toista vaihetta. Ongelma koskee nimittäin myös seikkoja, jotka on otettava huomioon arvioitaessa päämiehelle kauppaedustussopimuksen lakattua koituvia etuja, mikä kuuluu kyseisen järjestelmän ensimmäiseen vaiheeseen, eikä vain sitä vastaavan hyvityksen laskemista sen saattamiseksi kohtuulliseksi.
41 On siis katsottava, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee ensimmäisellä kysymyksellään pääasiallisesti, onko direktiivin 86/653 17 artiklan 2 kohdan a alakohtaa tulkittava siten, että määritettäessä kyseisen 17 artiklan 2 kohdassa säädettyä hyvitystä on otettava huomioon provisiot, jotka kauppaedustaja olisi saanut, jos edustussopimus olisi jatkunut, kyseisen edustussopimuksen lakkaamisen jälkeen päätetyistä liiketoimista sellaisten uusien asiakkaiden kanssa, jotka hän oli hankkinut päämiehelle ennen kyseistä lakkaamista, tai sellaisten asiakkaiden kanssa, joiden kanssa hän oli merkittävästi laajentanut liikesuhteita ennen mainittua lakkaamista.
42 Ensimmäiseksi on katsottava, että kyseisen direktiivin 17 artiklan 2 kohdan a alakohdassa, kun sitä luetaan yhdessä saman direktiivin 17 artiklan 1 kohdan kanssa, säädetään edellytyksistä, joiden täyttyessä kauppaedustajalla on oikeus hyvitykseen edustussopimuksen lakattua, ja siinä täsmennetään tämän hyvityksen laskentatapaa. Näissä säännöksissä säädetty kauppaedustajan oikeus hyvitykseen on näin saatettu riippuvaiseksi hänen ja päämiehen välisen suhteen lakkaamisesta (ks. vastaavasti tuomio 19.4.2018, CMR, C‑645/16, EU:C:2018:262, 23 kohta).
43 Kuten julkisasiamies ratkaisuehdotuksensa 53 kohdassa huomauttaa, direktiivin 86/653 17 artiklan 2 kohdan a alakohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa täsmennetään, että kauppaedustajalla on oikeus hyvitykseen, jos kaksi kumulatiivista edellytystä täyttyvät. Yhtäältä kauppaedustajan on pitänyt hankkia päämiehelle uusia asiakkaita tai merkittävästi laajentaa liikesuhteita aikaisempien asiakkaiden kanssa. Toisaalta päämiehelle on myös koiduttava merkittävää etua liikesuhteista tällaisten asiakkaiden kanssa.
44 Siitä, että kyseisen säännöksen ranskan-, saksan-, tanskan-, tšekin-, espanjan-, italian-, puolan-, portugalin-, hollannin- ja slovakinkielisissä versioissa käytetään adverbeja ”encore”, ”noch”, ”fortsat”, ”nadále”, ”todavía”, ”ancora”, ”nadal”, ”ainda”, ”nog” ja ”naďalej”, ja siitä, että sen bulgarian-, viron-, kreikan-, englannin-, unkarin-, romanian-, suomen- ja ruotsinkielisissä versioissa käytetään verbimuotoja ”продължава”, ”jätkuvalt”, ”διατηρεί”, ”to derive from”, ”továbbra is – – tesz szert”, ”continuă”, ”jatkuvasti” ja ”fortsätter”, käy selvästi ilmi, että nämä edut ovat niitä, jotka jatkuvat edustussopimuksen lakattua ja jotka liittyvät siis kyseisten asiakkaiden kanssa tämän lakkaamisen jälkeen päätettäviin liiketoimiin. Toisin sanoen mainitut edut ovat etuja, joita päämiehelle edelleen koituu kyseisen lakkaamisen jälkeen kauppaedustajan kyseisen sopimuksen täyttämisen aikana luomista tai laajentamista liikesuhteista.
45 Tästä näkökulmasta katsottuna direktiivin 86/653 17 artiklan 2 kohdan a alakohdan toisessa luetelmakohdassa täsmennetään lähinnä, että sen hyvityksen laskemisessa, johon kauppaedustaja on oikeutettu edustussopimuksen lakattua, on hyvityksen kohtuullisuuden varmistamiseksi otettava huomioon kaikki kyseiseen edustussopimukseen liittyvät seikat ja erityisesti kauppaedustajan kyseisten asiakkaiden kanssa toteutettavista liiketoimista menettämät provisiot. Nämä provisiot nimittäin vastaavat tämän 17 artiklan 2 kohdan a alakohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa tarkoitettua etua, koska provisiot ovat näiden etujen tavoin seurausta tässä viimeksi mainitussa säännöksessä tarkoitettujen asiakkaiden kanssa kyseisen sopimuksen lakkaamisen jälkeen päätetyistä liiketoimista.
46 Näin ollen direktiivin 86/653 17 artiklan 2 kohdan a alakohdan toisessa luetelmakohdassa tarkoitetut kauppaedustajan menettämät provisiot ovat niitä, jotka kauppaedustajan olisi pitänyt saada, jos edustussopimus olisi jatkunut, ja jotka vastaavat päämiehelle koituvia etuja, jotka jatkuvat edustussopimuksen lakkaamisen jälkeen ja johtuvat tämän kauppaedustajan ennen tätä lakkaamista luomista tai merkittävästi laajentamista liikesuhteista.
47 Direktiivin 86/653 17 artiklan 2 kohdan a alakohdan sanamuodosta ilmenee näin ollen, että määritettäessä kyseisen 17 artiklan 2 kohdassa säädettyä hyvitystä on otettava huomioon provisiot, jotka kauppaedustaja olisi saanut, jos edustussopimus olisi jatkunut, kyseisen edustussopimuksen lakkaamisen jälkeen toteutetuista liiketoimista sellaisten uusien asiakkaiden kanssa, jotka hän oli hankkinut päämiehelle ennen kyseistä lakkaamista, tai sellaisten asiakkaiden kanssa, joiden kanssa hän oli merkittävästi laajentanut liikesuhteita ennen mainittua lakkaamista.
48 Toiseksi tätä tulkintaa tukee kyseisen direktiivin 17 artiklan 2 kohdan a alakohdan asiayhteys.
49 Ensinnäkin, kuten tämän tuomion 37 kohdassa muistutetaan, mainitun direktiivin 17 artiklassa annetaan jäsenvaltioille mahdollisuus valita korvauksen maksamiseksi kauppaedustajalle edustussopimuksen lakatessa kahden järjestelmän välillä, joista säädetään kyseisen artiklan 2 ja 3 kohdassa. Koska molempien järjestelmien tarkoitus on varmistaa tällainen korvaus, ne on ymmärrettävä niin, että niillä katetaan samat premissit eli edustussopimuksen lakkaamisen jälkeistä aikaa koskevat menetykset (ks. vastaavasti tuomio 19.4.2018, CMR, C‑645/16, EU:C:2018:262, 28 kohta).
50 Unionin tuomioistuin on jo todennut direktiivin 86/653 17 artiklan 3 kohdan osalta, että kauppaedustajalla on oikeus korvaukseen syntyneestä vahingosta erityisesti, jos kyseinen vahinko johtuu siitä, että sopimussuhde päämieheen on lakannut olosuhteissa, joissa kauppaedustaja menettää provision, jonka hän olisi saanut, jos edustussopimus olisi täytetty asianmukaisesti, ja kun päämies saa merkittävää etua kauppaedustajan toiminnasta, ja/tai kauppaedustaja ei ole voinut kattaa kustannuksia ja menoja toimenpiteistä, joihin hän on ryhtynyt edustussopimuksen täyttämiseksi päämiehen neuvojen mukaisesti (tuomio 19.4.2018, CMR, C‑645/16, EU:C:2018:262, 27 kohta). Kyseisen 17 artiklan 3 kohdassa katetaan siis sellaiset tulevat provisiot, jotka olisi saatu, jos edustussopimus ei olisi lakannut.
51 Tästä seuraa, että direktiivin 86/653 17 artiklan 2 kohdassa on myös katettava tämä tilanne ja että siinä säädetyssä hyvityksessä on tietyin siinä määritellyin edellytyksin otettava huomioon provisiot, jotka kauppaedustaja olisi saanut edustussopimuksen jatkuessa.
52 Toiseksi tätä tulkintaa tukee myös tämän säännöksen tarkastelu tämän direktiivin 7 ja 8 artiklan valossa. Kyseisessä 7 artiklassa nimittäin säädetään, että kauppaedustajalla on oikeus provisioon edustussopimuksen voimassaoloaikana päätetyistä liiketoimista tietyin edellytyksin, jotka täsmennetään mainitussa 7 artiklassa. Direktiivin 8 artiklassa lisätään, että kauppaedustajalla on myös oikeus provisioon liiketoimesta, vaikka se on päätetty sopimuksen lakkaamisen jälkeen, kun käytännössä tämä liiketoimi oli toteutumassa tämän lakkaamisen ajankohtana.
53 Tässä asiayhteydessä direktiivin 86/653 17 artiklan 2 kohtaa on sen tehokkaan vaikutuksen varmistamiseksi tulkittava siten, että sillä katettu tilanne eroaa niistä, jotka on jo katettu tämän direktiivin 7 ja 8 artiklassa. Tämän 17 artiklan 2 kohdalla ei siis voida kattaa tilanteita, joissa kauppaedustaja ei ole saanut kaikkia provisioita, jotka hänelle olisi maksettava, koska nämä tilanteet kuuluvat kyseisen direktiivin 7 artiklan soveltamisalaan. Sitä ei myöskään voida tulkita siten, että sitä sovelletaan liiketoimiin, jotka olivat toteutumassa ennen sopimuksen lakkaamista ja toteutuivat sopimuksen lakkaamisen jälkeen ja jotka kuuluvat saman direktiivin 8 artiklan soveltamisalaan. Direktiivin 86/653 7 ja 8 artiklassa tarkoitetut provisiot ovat nimittäin luonteeltaan saavutettuja oikeuksia, eikä niihin sovelleta kyseisen direktiivin 17 ja 18 artiklassa säädettyjä erityisiä rajoituksia ja vaatimuksia.
54 Näin ollen direktiivin 86/653 17 artiklan 2 kohdassa säädetyssä hyvityksessä viitataan väistämättä provisioihin, jotka kauppaedustaja olisi saanut edustussopimuksen jatkuessa hänen päämiehelle hankkimiensa asiakkaiden kanssa tai sellaisten asiakkaiden kanssa päätettävistä liiketoimista, joiden kanssa hän laajensi merkittävästi liikesuhteita.
55 Kolmanneksi on viitattava jäsenvaltioiden itsenäisiä kauppaedustajia koskevan lainsäädännön yhteensovittamisesta annetun neuvoston direktiivin 17 artiklan soveltamista koskevaan kertomukseen (COM(96) 364 final), jonka komissio esitteli 23.7.1996 direktiivin 86/653 17 artiklan 6 kohdan mukaisesti ja jossa esitetään yksityiskohtaisia tietoja tämän direktiivin 17 artiklan 2 kohdassa säädetyn hyvityksen tosiasiallisesta laskemisesta ja pyritään mahdollistamaan kyseisen 17 artiklan yhtenäisempi tulkinta (ks. tältä osin tuomio 26.3.2009, Semen, C‑348/07, EU:C:2009:195, 22 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Tässä kertomuksessa todetaan, että tämä hyvitys vastaa etuja, joita päämiehelle koituu edelleen kauppaedustajan toiminnasta sen jälkeen, kun edustussopimus on lakannut. Siinä täsmennetään, että tarkoitus on hyvittää päämiehelle luotu goodwill-arvo. Näistä selvennyksistä seuraa, että mainitun hyvityksen on katettava myös provisiot, jotka kauppaedustaja olisi saanut kyseisen edustussopimuksen jatkuessa liikesuhteista kauppaedustajan päämiehelle hankkimien uusien asiakkaiden kanssa tai sellaisten asiakkaiden kanssa, joiden kanssa hän oli merkittävästi laajentanut liikesuhteita.
56 Kolmanneksi myös direktiivin 86/653 tavoitteet puoltavat sen 17 artiklan 2 kohdan a alakohdan mainittua tulkintaa. Kuten tämän tuomion 36 kohdassa todetaan, tämän direktiivin tarkoituksena on suojella kauppaedustajia heidän suhteissaan päämiehiinsä, edistää kaupallisten liikesuhteiden varmuutta ja helpottaa jäsenvaltioiden välistä tavarakauppaa lähentämällä näiden kaupallista edustusta koskevaa oikeusjärjestystä.
57 Tässä yhteydessä unionin tuomioistuin on katsonut, että direktiivin 86/653 17–19 artiklan tavoitteena on suojata kauppaedustajia kauppaedustussopimuksen lakattua ja että tällä direktiivillä tätä varten käyttöön otettu järjestelmä on pakottava. Unionin tuomioistuin on päätellyt tästä, että mainitun direktiivin 17 artiklaa koskeva tulkinta voidaan hyväksyä vain, jos on varmaa, ettei tällainen tulkinta koidu kauppaedustajan vahingoksi (tuomio 19.4.2018, CMR, C‑645/16, EU:C:2018:262, 34 ja 35 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Se on todennut myös täsmällisemmin, että saman direktiivin 17 artiklan 2 kohtaa on tulkittava tavalla, jolla edistetään tätä kauppaedustajan suojelua ja jossa otetaan täysin huomioon kauppaedustajan ansiot niiden liiketoimien suorittamisessa, jotka on annettu hänen tehtäväkseen (ks. vastaavasti tuomio 7.4.2016, Marchon Germany, C‑315/14, EU:C:2016:211, 33 kohta).
58 Kuten julkisasiamies ratkaisuehdotuksensa 73 kohdassa lähinnä toteaa, jos käsite ”kauppaedustajan menettämät provisiot” rajataan koskemaan vain liiketoimia, jotka oli jo toteutettu ennen edustussopimuksen lakkaamista, kauppaedustajalta riistettäisiin todennäköisesti merkittävä osuus voitoista, joita päämies saa edustussopimuksen lakkaamisen jälkeen kauppaedustajan työn perusteella.
59 Näin ollen direktiivin 86/653 17 artiklan 2 kohdan a alakohdan tulkinta, jossa suljettaisiin pois hyvityksen määrittämisestä provisiot, joita kauppaedustaja olisi saanut, jos edustussopimus olisi jatkunut, liiketoimista, jotka tehtiin kyseisen sopimuksen lakkaamisen jälkeen sellaisten uusien asiakkaiden kanssa, jotka hän oli hankkinut päämiehelle ennen sopimuksen lakkaamista, tai liiketoimista, jotka tehtiin sopimuksen lakkaamisen jälkeen sellaisten asiakkaiden kanssa, joiden kanssa hän oli merkittävästi laajentanut liikesuhteita ennen sopimuksen lakkaamista, olisi ristiriidassa kyseisen direktiivin tavoitteiden kanssa.
60 Edellä esitetyn perusteella ensimmäiseen kysymykseen on vastattava, että direktiivin 86/653 17 artiklan 2 kohdan a alakohtaa on tulkittava siten, että määritettäessä kyseisen 17 artiklan 2 kohdassa säädettyä hyvitystä on otettava huomioon provisiot, jotka kauppaedustaja olisi saanut, jos edustussopimus olisi jatkunut, kyseisen edustussopimuksen lakkaamisen jälkeen päätetyistä liiketoimista sellaisten uusien asiakkaiden kanssa, jotka hän oli hankkinut päämiehelle ennen kyseistä lakkaamista, tai sellaisten asiakkaiden kanssa, joiden kanssa hän oli merkittävästi laajentanut liikesuhteita ennen mainittua lakkaamista.
Toinen kysymys
61 Toisella kysymyksellään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee lähinnä, onko direktiivin 86/653 17 artiklan 2 kohdan a alakohtaa tulkittava siten, että kertaprovisioiden maksaminen sulkee pois tässä 17 artiklan 2 kohdassa säädetyn hyvityksen laskennasta kauppaedustajan menettämät provisiot, jotka johtuvat liiketoimista, joista päämies on päättänyt kauppaedustussopimuksen lakkaamisen jälkeen sellaisten uusien asiakkaiden kanssa, jotka kauppaedustaja oli hankkinut päämiehelle ennen kauppaedustussopimuksen lakkaamista, tai sellaisten asiakkaiden kanssa, joiden kanssa hän oli merkittävästi laajentanut liikesuhteita ennen kyseistä sopimuksen lakkaamista.
62 Tältä osin, kuten tämän tuomion 39 kohdassa on todettu, kyseisen direktiivin 17 artiklan 2 kohdan a alakohdan toisessa luetelmakohdassa edellytetään lähinnä, että hyvityksen määrän laskeminen on kohtuullista, kun otetaan huomioon kaikki yksittäistapaukselle ominaiset seikat ja erityisesti kauppaedustajan menettämät provisiot.
63 Tästä seuraa, että kyseisessä säännöksessä tarkoitetut kauppaedustajan menettämät provisiot ovat vain yksi niistä tekijöistä, jotka on otettava huomioon arvioitaessa hyvityksen kohtuullisuutta. Tietyn tyyppisten provisioiden, kuten esimerkiksi kertaprovisioiden, valinnalla ei siis voida kyseenalaistaa kyseisessä säännöksessä säädettyä oikeutta hyvitykseen. Jos näin ei olisi, olisi vaarana kyseisen direktiivin 19 artiklassa säädetyn korvausoikeuden pakottavan luonteen kiertäminen.
64 Käsiteltävässä asiassa unionin tuomioistuimen hallussa olevassa asiakirja-aineistossa on vain vähän täsmennyksiä siitä, mitä ne kertaprovisiot kattoivat, joita pääasian valittaja sai hänen ja O2 Czech Republicin välisen kauppaedustussopimuksen perusteella. Istunnon aikana tämä viimeksi mainittu kuitenkin totesi, että pääasiassa kyseessä olevat kertaprovisiot olivat kertaluonteisia palkkioita kaikista uusista sopimuksista, jotka oli tehty pääasian välittäjän välityksellä uusien tai aikaisempien asiakkaiden kanssa.
65 Jos asian laita on näin – mikä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tarkistettava –, pääasian valittajan luoma tai laajentama asiakaskunta voisi tuottaa goodwill-arvoa sellaisten uusien liiketoimien avulla, jotka olisivat oikeuttaneet provisioiden maksamisen, jos edustussopimus ei olisi lakannut. Näissä olosuhteissa, kuten julkisasiamies ratkaisuehdotuksensa 89 kohdassa lähinnä korostaa, tällaiset kertaprovisiot eivät kata kauppaedustajan menettämiä provisioita liiketoimista, jotka päämies on tehnyt näiden asiakkaiden kanssa kauppaedustussopimuksen lakattua.
66 Edellä esitetyn valossa toiseen kysymykseen on vastattava, että direktiivin 86/653 17 artiklan 2 kohdan a alakohtaa on tulkittava siten, että kertaprovisioiden maksaminen ei sulje pois tässä 17 artiklan 2 kohdassa säädetyn hyvityksen laskennasta provisioita, jotka kauppaedustaja on menettänyt liiketoimista, joista päämies on päättänyt kauppaedustussopimuksen lakkaamisen jälkeen sellaisten uusien asiakkaiden kanssa, jotka kauppaedustaja oli hankkinut päämiehelle ennen kauppaedustussopimuksen lakkaamista, tai sellaisten asiakkaiden kanssa, joiden kanssa hän oli merkittävästi laajentanut liikesuhteita ennen kyseistä lakkaamista, kun nämä provisiot ovat kertaluonteisia palkkioita kaikista uusista sopimuksista, jotka oli tehty näiden uusien asiakkaiden kanssa tai päämiehen aikaisempien asiakkaiden kanssa kauppaedustajan välityksellä.
Oikeudenkäyntikulut
67 Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.
Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (kolmas jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:
1) Jäsenvaltioiden itsenäisiä kauppaedustajia koskevan lainsäädännön yhteensovittamisesta 18.12.1986 annetun neuvoston direktiivin 86/653/ETY 17 artiklan 2 kohdan a alakohtaa
on tulkittava siten, että
määritettäessä kyseisen 17 artiklan 2 kohdassa säädettyä hyvitystä on otettava huomioon provisiot, jotka kauppaedustaja olisi saanut, jos edustussopimus olisi jatkunut, kyseisen edustussopimuksen lakkaamisen jälkeen päätetyistä liiketoimista sellaisten uusien asiakkaiden kanssa, jotka hän oli hankkinut päämiehelle ennen kyseistä lakkaamista, tai sellaisten asiakkaiden kanssa, joiden kanssa hän oli merkittävästi laajentanut liikesuhteita ennen mainittua lakkaamista.
2) Direktiivin 86/653 17 artiklan 2 kohdan a alakohtaa
on tulkittava siten, että
kertaprovisioiden maksaminen ei sulje pois tässä 17 artiklan 2 kohdassa säädetyn hyvityksen laskennasta provisioita, jotka kauppaedustaja on menettänyt liiketoimista, joista päämies on päättänyt kauppaedustussopimuksen lakkaamisen jälkeen sellaisten uusien asiakkaiden kanssa, jotka kauppaedustaja oli hankkinut päämiehelle ennen kauppaedustussopimuksen lakkaamista, tai sellaisten asiakkaiden kanssa, joiden kanssa hän oli merkittävästi laajentanut liikesuhteita ennen kyseistä lakkaamista, kun nämä provisiot ovat kertaluonteisia palkkioita kaikista uusista sopimuksista, jotka oli tehty näiden uusien asiakkaiden kanssa tai päämiehen aikaisempien asiakkaiden kanssa kauppaedustajan välityksellä.
Allekirjoitukset