Asia C-516/22
Euroopan komissio
vastaan
Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta
Unionin tuomioistuimen tuomio (viides jaosto) 14.3.2024
Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen – Menettely vastaajan poissa ollessa – Sopimus Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan eroamisesta Euroopan unionista ja Euroopan atomienergiayhteisöstä – 127 artiklan 1 kohta – Siirtymäkausi – Unionin tuomioistuimen toimivalta – Supreme Court of the United Kingdomin (ylin tuomioistuin, Yhdistynyt kuningaskunta) tuomio – Sellaisen välitystuomion täytäntöönpano, jossa velvoitetaan maksamaan vahingonkorvausta – Komission päätös, jossa todetaan, että kyseinen maksu on sisämarkkinoille soveltumatonta valtiontukea – SEU 4 artiklan 3 kohta – Vilpitön yhteistyö – Velvollisuus lykätä asian käsittelyä – SEUT 351 artiklan ensimmäinen kohta – Jäsenvaltioiden ennen unioniin liittymispäivää kolmansien valtioiden kanssa tekemä kansainvälinen sopimus – Yleissopimus valtioiden ja toisten valtioiden kansalaisten välisten sijoituksia koskevien riitaisuuksien ratkaisemisesta (ICSID) – Unionin oikeuden soveltaminen – SEUT 267 artikla – Asian viimeisenä oikeusasteena ratkaiseva kansallinen tuomioistuin – Velvollisuus pyytää unionin tuomioistuimelta ennakkoratkaisua – SEUT 108 artiklan 3 kohta – Tuen täytäntöönpanon keskeyttäminen
1. Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskeva kanne – Unionin tuomioistuimen toimivalta – Euroopan unionista eronnutta jäsenvaltiota vastaan nostettu kanne – Yhdistyneen kuningaskunnan erosopimus – 87 artikla – Unionin tuomioistuimen toimivalta tutkia Yhdistynyttä kuningaskuntaa vastaan siirtymäkauden jälkeen nostettuja kanteita – Edellytykset – Ennen siirtymäkauden päättymistä tapahtunut väitetty jäsenyysvelvoitteen noudattamatta jättäminen – Rajattuna aikana nostettu kanne
(Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan eroamisesta Euroopan unionista ja Euroopan atomienergiayhteisöstä tehdyn sopimuksen 2 artiklan e alakohta, 87 artiklan 1 kohta, 126 artikla, 127 artikla ja 185 artikla; SEUT 258 artikla)
(ks. 50, 51 ja 53 kohta)
2. Kansainväliset sopimukset – Jäsenvaltioiden sopimukset – Ennen jäsenvaltion unioniin liittymistä tehdyt sopimukset – Kielto vaikuttaa kyseisiin sopimuksiin perustuviin oikeuksiin ja velvollisuuksiin – Edellytykset – Sellaisten velvollisuuksien olemassaolo, joihin kolmannet valtiot voivat vedota – Unionin tuomioistuinten toimivalta arvioida, onko tällaisia velvollisuuksia olemassa – Jäsenvaltion velvollisuus panna välitystuomio täytäntöön – Kansallisen tuomioistuimen virheellinen unionin oikeuden tulkinta – Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen
(Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan eroamisesta Euroopan unionista ja Euroopan atomienergiayhteisöstä tehdyn sopimuksen 127 artiklan 1 kohta; SEUT 258 artikla ja SEUT 351 artiklan ensimmäinen kohta)
(ks. 59–65, 68–87 ja 119–128 kohta sekä tuomiolauselman 1 kohta)
3. Jäsenvaltiot – Velvoitteet – Vilpittömän yhteistyön velvoite – Unionin oikeuden täytäntöönpano – Kansallisten tuomioistuinten velvollisuudet – Kansallisen tuomioistuimen velvollisuus lykätä asian käsittelyä, kun on riski siitä, että sen ratkaisu on ristiriidassa unionin toimielinten päätösten kanssa – Asian käsittelyn lykkäämisen laiminlyöminen – Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen
(Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan eroamisesta Euroopan unionista ja Euroopan atomienergiayhteisöstä tehdyn sopimuksen 127 artiklan 1 kohta; SEU 4 artiklan 3 kohta; SEUT 258 artikla)
(ks. 94–98, 104, 116 ja 117 kohta sekä tuomiolauselman 1 kohta)
4. Ennakkoratkaisukysymykset – Asian saattaminen unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi – Tulkintaa koskevat kysymykset – Velvollisuus ennakkoratkaisupyynnön esittämiseen – Ulottuvuus – Velvollisuus ennakkoratkaisupyynnön esittämiseen perustellun epäilyksen vallitessa – Kansallinen tuomioistuin, joka on katsonut, ettei perusteltua epäilystä ole – Riski, että kansallinen tuomioistuin, jonka ratkaisuihin ei voida kansallisin oikeussuojakeinoin hakea muutosta, tulkitsee unionin oikeutta virheellisesti – Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen
(Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan eroamisesta Euroopan unionista ja Euroopan atomienergiayhteisöstä tehdyn sopimuksen 127 artiklan 1 kohta; SEUT 258 artikla sekä SEUT 267 artiklan ensimmäinen ja kolmas kohta)
(ks. 141–144 ja 146–154 kohta sekä tuomiolauselman 1 kohta)
5. Valtiontuki – Komission ja kansallisten tuomioistuinten toimivalta – Kansallisten tuomioistuinten tehtävä – Kansallisten tuomioistuinten velvollisuus pidättäytyä tekemästä ratkaisuja, jotka ovat komission päätöksen vastaisia – Kansallisen tuomioistuimen laiminlyönti noudattaa tätä velvollisuutta – Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen
(Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan eroamisesta Euroopan unionista ja Euroopan atomienergiayhteisöstä tehdyn sopimuksen 127 artiklan 1 kohta; SEU 4 artiklan 3 kohta; SEUT 108 artiklan 3 kohta ja SEUT 258 artikla)
(ks. 159–165 ja 168–171 kohta sekä tuomiolauselman 1 kohta)
Tiivistelmä
Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevaa kannetta käsitellyt unionin tuomioistuin katsoo yksipuolisessa tuomiossaan, joka annetaan vastaajan jätettyä antamatta vastinekirjelmän, että Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta on rikkonut niitä velvollisuuksia, joita sillä oli Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan eroamisesta Euroopan unionista ja Euroopan atomienergiayhteisöstä tehdyn sopimuksen(1) voimaantulon jälkeen siirtymäkauden aikana Supreme Court of the United Kingdomin (ylin tuomioistuin, Yhdistynyt kuningaskunta) antamalla tuomiolla.
Unionin tuomioistuin lausuu ensimmäistä kertaa kysymyksestä, merkitseekö valtioiden ja toisten valtioiden kansalaisten välisten sijoituksia koskevien riitaisuuksien ratkaisemisesta tehdyn yleissopimuksen(2) – johon valtaosa jäsenvaltioista on liittynyt ennen kuin ne liittyvät unioniin ja joka siten on näille jäsenvaltioille SEUT 351 artiklan ensimmäisessä kohdassa tarkoitettu aikaisempi sopimus – määräysten nojalla jäsenvaltiota vastaan annetun välitystuomion täytäntöönpano toisen jäsenvaltion toimesta, että kyseisillä valtioilla on velvollisuuksia samaan sopimukseen liittyneitä kolmansia valtioita kohtaan siten, että näillä kolmansilla valtioilla on vastaavasti oikeuksia, joihin perussopimusten määräykset vaikuttavat.
ICSID-sopimus tuli voimaan Yhdistyneen kuningaskunnan ja Romanian osalta ennen kuin ne liittyivät unioniin. ICSID-sopimuksessa määrätään, että jokainen sopimusvaltio tunnustaa kyseisen yleissopimuksen mukaisesti annetun välitystuomion itseään sitovaksi ja noudattaa alueellaan sen varallisuusoikeudellisia velvoituksia siten kuin se olisi kysymyksessä olevassa valtiossa toimivan tuomioistuimen antama lainvoimainen päätös.(3) Ruotsin kuningaskunta ja Romania olivat vuonna 2002 tehneet kahdenvälisen investointisuojasopimuksen,(4) jossa määrätään, että kumpikin sopimuspuoli takaa toisen sopimuspuolen investoijien investoinneille oikeudenmukaisen ja tasapuolisen kohtelun eikä estä kohtuuttomin tai syrjivin toimenpitein niiden hallinnointia, ylläpitämistä tai käyttämistä taikka niistä nauttimista tai niiden luovuttamista(5).
Romania kumosi verokannustimiin perustuvan alueellisen investointitukijärjestelmän Euroopan unioniin liittymistään silmällä pitäen. Väitetysti vahinkoa kärsineet ruotsalaiset sijoittajat saivat tuolloin ICSID-sopimuksen mukaan perustetulta välitystuomioistuimelta välitystuomion, jossa Romania velvoitettiin maksamaan niille vahingonkorvauksena 178 miljoonaa euroa, ja hakivat välitystuomion tunnustamista ja täytäntöönpanoa muun muassa Yhdistyneessä kuningaskunnassa.
Sen jälkeen, kun Euroopan komissio oli määrännyt Romanian keskeyttämään kyseisen välitystuomion täytäntöönpanon sillä perusteella, että tällainen toimi saattaa olla sääntöjenvastaista valtiontukea, se antoi vuonna 2014 päätöksen muodollisen tutkintamenettelyn aloittamisesta (jäljempänä aloittamista koskeva päätös)(6). Komissio antoi vuonna 2015 uuden päätöksen, jossa se katsoi, ettei SEUT 351 artikla ollut sovellettavissa kyseisessä asiassa, koska kahdenvälinen investointisuojasopimus on kahden jäsenvaltion välinen sopimus eikä yksikään ICSID-sopimuksen allekirjoittanut ja ratifioinut kolmas valtio ollut kyseisen riidan osapuoli, ja totesi, että välitystuomiossa määrätyn vahingonkorvauksen maksaminen oli sisämarkkinoille soveltumatonta valtiontukea,(7) joka Romanian on erityisesti jätettävä maksamatta (jäljempänä lopullinen päätös).
Vuonna 2019 unionin yleinen tuomioistuin kumosi lopullisen päätöksen(8) lähinnä sillä perusteella, ettei komissiolla ollut SEUT 108 artiklan nojalla ajallista toimivaltaa tehdä päätöstä (jäljempänä unionin yleisen tuomioistuimen tuomio). Kyseisestä tuomiosta tehtiin valitus unionin tuomioistuimeen. Ennen kuin unionin tuomioistuin oli ehtinyt ratkaista kyseisen valituksen, Supreme Court of the United Kingdom määräsi 19.2.2020 asiassa Micula v. Romania (jäljempänä riidanalainen tuomio), että välitystuomio on pantava täytäntöön. Unionin tuomioistuin kumosi tuomiollaan komissio v. European Food ym.(9) unionin yleisen tuomioistuimen tuomion ja palautti asian sen käsiteltäväksi.
Joulukuussa 2020 alkaneen oikeudenkäyntiä edeltävän menettelyn jälkeen komissio nosti SEUT 258 artiklan mukaisen jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan kanteen, jossa se vaati unionin tuomioistuinta toteamaan, että Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta on rikkonut unionin oikeuden mukaisia velvollisuuksiaan riidanalaisella tuomiolla.
Unionin tuomioistuimen arviointi asiasta
Unionin tuomioistuin muistuttaa ensin, että sillä on erosopimuksen(10) nojalla toimivalta tutkia jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevat kanteet neljän vuoden kuluessa siirtymäkauden päättymisestä 31.1.2020 (jäljempänä siirtymäkausi), jos se katsoo, että Yhdistynyt kuningaskunta on laiminlyönyt perussopimusten mukaisen velvoitteensa ennen tämän siirtymäkauden päättymistä. Tässä tapauksessa on niin, että koska väitetty jäsenyysvelvoitteiden laiminlyönti johtuu siirtymäkauden aikana annetusta riidanalaisesta tuomiosta ja koska komissio on nostanut kyseisen kanteen neljän vuoden kuluessa siirtymäkauden päättymisestä, unionin tuomioistuimella on toimivalta tutkia kanne.
Tämä jälkeen unionin tuomioistuin tutkii ja hyväksyy komission jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan kanteensa tueksi esittämät neljä kanneperustetta. Unionin tuomioistuin toteaa tässä tarkoituksessa aluksi, että vaikka Yhdistynyttä kuningaskuntaa syytetään sen unionista eroamisen jälkeen tapahtuneesta rikkomuksesta, rikkomus on tapahtunut ennen siirtymäkauden päättymistä, joten Yhdistynyttä kuningaskuntaa on pidettävä jäsenvaltiona, ja lisäksi unionin oikeutta sovelletaan siihen siirtymäkauden ajan.
i) SEUT 351 artiklan rikkomiseen perustuva kanneperuste
Unionin tuomioistuin toteaa ensinnäkin, että ICSID-sopimus, joka ei ole osa unionin oikeutta, on monenvälinen sopimus, jonka Yhdistynyt kuningaskunta teki ennen unioniin liittymistään niin jäsenvaltioiden kuin kolmansien valtioiden kanssa, mistä johtuen tämä kansainvälinen sopimus voi kuulua SEUT 351 artiklan ensimmäisen kohdan soveltamisalaan, ja kyseisessä määräyksessä määrätään muun muassa, että unionin oikeus ei vaikuta sellaisiin oikeuksiin tai velvollisuuksiin, jotka johtuvat ennen liittymispäivää tehdyistä sopimuksista.
Mainittu määräys ei kuitenkaan tule sovellettavaksi vain siitä syystä, että jäsenvaltio on tehnyt aikaisemman kansainvälisen sopimuksen kolmansien valtioiden kanssa. Tällaisiin kansainvälisiin sopimuksiin voidaan vedota jäsenvaltioiden välisissä suhteissa vain, jos kyseiset kolmannet valtiot voivat johtaa tällaisesta sopimuksesta oikeuksia, joiden kunnioittamista ne voivat vaatia kyseiseltä jäsenvaltioilta.
Toiseksi unionin tuomioistuin tutkii, onko Yhdistyneellä kuningaskunnalla ICSID-sopimuksen perusteella sellaisia velvollisuuksia kolmansiin valtioihin nähden, joihin nämä voivat vedota suhteessa Yhdistyneeseen kuningaskuntaan. Tältä osin unionin tuomioistuin muistuttaa, että Romanian ja Ruotsin kuningaskunnan välisen kahdenvälisen investointisuojasopimuksen, joka tehtiin ennen kuin Romania liittyi unioniin, välityslausekkeen nojalla ICSID-sopimuksen puitteissa perustettu välitystuomioistuin velvoitti Romanian maksamaan vahingonkorvausta ruotsalaisille sijoittajille. Kahdenvälistä investointisuojasopimusta on Romanian liityttyä unioniin pidettävä kahta jäsenvaltiota koskevana sopimuksena
Tässä tapauksessa Supreme Court of the United Kingdomin ratkaistavaksi saatettu riita koski Yhdistyneen kuningaskunnan väitettyä velvollisuutta noudattaa ICSID-sopimuksen määräyksiä suhteessa Ruotsin kuningaskuntaan ja sen kansalaisiin ja vastaavasti näiden väitettyä oikeutta vaatia Yhdistynyttä kuningaskuntaa noudattamaan kyseisiä määräyksiä.
Sitä vastoin unionin tuomioistuin toteaa, ettei ole ilmennyt, että kolmannella valtiolla olisi oikeutta vaatia Yhdistynyttä kuningaskuntaa panemaan välitystuomio täytäntöön ICSID-sopimuksen nojalla. Kyseisellä kansainvälisellä sopimuksella säännellään nimittäin sen monenvälisestä luonteesta huolimatta sopimuspuolten kahdenvälisiä suhteita kahdenvälistä sopimusta vastaavalla tavalla. Tässä yhteydessä unionin tuomioistuin huomauttaa, että Supreme Court of the United Kingdom tyytyi lähinnä toteamaan, että ICSID-sopimukseen liittyneiden kolmansien valtioiden intressissä voisi olla se, että Yhdistynyt kuningaskunta noudattaa velvollisuuksiaan suhteessa toiseen jäsenvaltioon ja panee välitystuomion täytäntöön. Tällaista pelkästään tosiasiallista intressiä ei kuitenkaan voida rinnastaa SEUT 351 artiklassa tarkoitettuun oikeuteen, joka voisi olla perusteena kyseisen määräyksen soveltamiselle.
Supreme Court of the United Kingdom ei tästä huolimatta arvioinut riidanalaisessa tuomiossa sitä perustavaa laatua olevaa kysymystä, voisiko kolmas valtio saattaa Yhdistyneen kuningaskunnan kansainvälisoikeudelliseen vastuuseen siitä, ettei tämä ole noudattanut sanottuun sopimukseen perustuvia velvollisuuksiaan jäsenvaltioiden välisessä riidassa annetun välitystuomion täytäntöönpanoon liittyen.
Unionin tuomioistuin korostaa, että SEUT 351 artikla on sääntö, jonka nojalla voidaan sallia poikkeuksia unionin oikeuden, myös primaarioikeuden, soveltamisesta. Mainittu määräys voi siis vaikuttaa huomattavasti unionin oikeusjärjestykseen, koska sillä sallitaan poikkeaminen unionin oikeuden ensisijaisuuden periaatteesta. Tässä yhteydessä riidanalaisen tuomion perusteella kaikki jäsenvaltiot, jotka ovat liittyneet ICSID-sopimukseen ennen unioniin liittymistään voisivat kyseiseen artiklaan tukeutuen siirtää unionin oikeutta koskevia riitoja käsiteltäväksi unionin tuomioistuinjärjestelmän ulkopuolelle saattamalla ne välitystuomioistuinten käsiteltäviksi. Unionin tuomioistuin kuitenkin muistuttaa, että perussopimusten mukainen oikeussuojakeinojen järjestelmä on korvannut jäsenvaltioiden väliset välimiesmenettelyt. SEUT 351 artiklaa on siten tulkittava suppeasti, jottei unionin perussopimusten yleisiä sääntöjä tehtäisi tyhjäksi.
Ennen kuin Supreme Court of the United Kingdom lausui asiasta, sen olisi tässä tilanteessa tullut perusteellisesti tutkia, liittyykö tällaiseen velvollisuuteen sellaisia oikeuksia, joihin kolmannet valtiot voisivat vedota suhteessa jäsenvaltioihin. Riidanalaisesta tuomiosta kuitenkin puuttuu tällainen perusteellinen tutkinta, joten Supreme Court of the United Kingdom sovelsi ja tulkitsi kyseistä määräystä virheellisesti, kun se tulkitsi sitä laajasti tavalla, jonka tarkoituksena ja vaikutuksena on tietoisesti estää kaiken unionin oikeuden soveltaminen. Tällainen tulkinta, joka johtaa siihen, että yksi unionin oikeuden olennaisista ominaispiirteistä eli unionin oikeuden ensisijaisuuden periaate syrjäytetään, on omiaan vaarantamaan unionin oikeuden johdonmukaisuuden, täyden vaikutuksen ja itsenäisyyden sekä viime kädessä perussopimuksilla perustetun oikeuden ominaisluonteen. Supreme Court of the United Kingdom on näin ollen vakavasti loukannut unionin oikeusjärjestystä.
ii) SEU 4 artiklan rikkomiseen perustuva kanneperuste
Unionin tuomioistuin toteaa ensinnäkin, että kun asian ratkaisu riippuu komission päätöksen pätevyydestä, SEU 4 artiklassa vahvistetun vilpittömän yhteistyön velvollisuudesta seuraa, että kansallisen tuomioistuimen pitäisi lykätä asian käsittelyä siihen asti, kun unionin tuomioistuimet ovat antaneet lopullisen ratkaisun kumoamiskanteesta, paitsi jos se katsoo, että asian olosuhteissa on perusteltua esittää unionin tuomioistuimelle ennakkoratkaisukysymys komission päätöksen pätevyydestä.
Tässä tapauksessa unionin toimielimissä ja Supreme Court of the United Kingdomissa vireillä olevat menettelyt koskivat samaa kysymystä sekä samojen määräysten tulkintaa, ja niissä käsiteltiin komission tekemien päätösten pätevyyttä tai tehokkuutta. Supreme Court of the United Kingdomin antaessa riidanalaisen tuomion kysymys siitä, miten SEUT 351 artikla vaikuttaa unionin oikeuden soveltamiseen, oli siis ollut komission alustavan tutkinnan kohteena ja saattoi vielä tulla unionin tuomioistuinten tutkittavaksi. Tässä tilanteessa ristiriitaisten päätösten riski oli olemassa. Tämä riski myös toteutui, sillä aloittamista koskevassa päätöksessä, kuten lopullisessakin päätöksessä, jonka lainmukaisuus oli muutoksenhaun kohteena sinä ajankohtana, jona riidanalainen tuomio annettiin, oli päädytty täysin vastakkaiseen lopputulokseen kuin riidanalaisessa tuomiossa.
Toiseksi unionin tuomioistuin katsoo, ettei tätä johtopäätöstä voida kyseenalaistaa niillä perusteilla, jotka Supreme Court of the United Kingdom esitti vilpittömän yhteistyön velvoitteen soveltamisen syrjäyttämiseksi.
Sen perustelun osalta, jonka mukaan sellaisten kysymysten ratkaiseminen, jotka koskevat aikaisemmista kansainvälisistä sopimuksista johtuvien velvollisuuksien olemassaoloa ja ulottuvuutta, ei kuulu unionin tuomioistuinten yksinomaiseen toimivaltaan tai eivät ylipäätään kuulu niiden toimivaltaan, unionin tuomioistuin täsmentää, että kansallisten tuomioistuinten velvollisuus vilpittömään yhteistyöhön perustuu ajatukseen, että saman kysymyksen käsitteleminen voi kuulua unionin tuomioistuinten ja kansallisten tuomioistuinten toimivaltaan siten, että on olemassa ristiriitaisten ratkaisujen riski.
Kysymys, joka nyt kyseessä olevassa asiassa oli samalla Supreme Court of the United Kingdomin ja komission ja unionin tuomioistuinten käsiteltävänä, koski SEUT 351 artiklan ensimmäisen kohdan tulkintaa, ja kyseinen määräys on unionin oikeuden määräys. Unionin tuomioistuimella on siten viime kädessä yksinomainen toimivalta tulkita sitä sitovasti. Unionin tuomioistuin korostaa, että koska kyseisessä artiklassa ei ollenkaan viitata jäsenvaltioiden oikeuteen tai kansainväliseen oikeuteen, kyseisen artiklan ilmausten on katsottava olevan unionin oikeuden itsenäisiä käsitteitä. Tästä seuraa, että unionin tuomioistuimilla on toimivalta määrittää, asetetaanko ICSID-sopimuksessa velvollisuuksia, joiden täyttämistä kolmas valtio voi vaatia, ja vaikuttavatko unionin perussopimukset näihin oikeuksiin ja velvollisuuksiin. Näin on kumoamiskanteen, laiminlyöntikanteen ja myös ennakkoratkaisupyynnön kohdalla. Viimeksi mainitussa tapauksessa kansallisen tuomioistuimen toimivalta ei voi johtaa siihen, ettei unionin tuomioistuimella olisi lainkaan toimivaltaa tutkia samoja kysymyksiä. Näin ei varsinkaan ole silloin, kun SEUT 351 artiklan soveltaminen tällaiseen kansainväliseen sopimukseen voi ratkaisevasti vaikuttaa sellaisen rinnakkaisen kanteen ratkaisuun, jossa vaaditaan, että komission lopullinen päätös kumotaan.
Jos nimittäin unionin tuomioistuinta vaaditaan antamaan ratkaisu unionin oikeuteen kuuluvan toimen pätevyydestä, on kansallisten tuomioistuinten ja unionin tuomioistuinten tehtävienjaon mukaista, että vain unionin tuomioistuimella on toimivalta tulkita kyseessä olevaa aikaisempaa kansainvälistä sopimusta sen ratkaisemiseksi, onko SEUT 351 artikla esteenä edellä mainitun unionin oikeuden toimen soveltamiselle, sillä ainoastaan unionin tuomioistuimella on toimivalta todeta unionin toimen pätemättömyys.
iii) SEUT 267 artiklan rikkomiseen perustuva kanneperuste
Unionin tuomioistuin toteaa ensinnäkin, ettei sen oikeuskäytännössä ole ennen käsitelty kysymystä SEUT 351 artiklan alasta nyt kyseessä olevan asian olosuhteissa, eikä unionin tuomioistuin ole vielä täsmentänyt samassa artiklassa olevaa perussopimusten määräysten vaikutuksia koskevaa ilmausta. Kyseinen artikla voi vaikuttaa merkittävästi unionin oikeusjärjestykseen.
Toiseksi komissio tulkitsi aloittamista koskevassa päätöksessä ja lopullisessa päätöksessä SEUT 351 artiklaa tavalla, joka on ristiriidassa Supreme Court of the United Kingdomin riidanalaisessa tuomiossa omaksuman tulkinnan kanssa. Lisäksi sijoittajat riitauttivat komission omaksuman tulkinnan unionin yleisessä tuomioistuimessa nostamassaan kanteessa, jossa ne vaativat lopullisen päätöksen kumoamista. Kun otetaan huomioon tästä tuomiosta unionin tuomioistuimeen tehty valitus, kysymys SEUT 351 artiklan vaikutuksesta välitystuomion täytäntöönpanoon on siis edelleen unionin tuomioistuinten käsiteltävänä.
Kolmanneksi niin High Court of Justice (England & Wales) (Englannin ja Walesin alioikeus, Yhdistynyt kuningaskunta) kuin Court of Appeal (England & Wales) (Englannin ja Walesin ylioikeus, Yhdistynyt kuningaskunta), joiden puoleen sijoittajat olivat edeltävästi kääntyneet, olivat kieltäytyneet lausumasta SEUT 351 artiklan soveltamista koskevasta kysymyksestä, koska ristiriitaisten ratkaisujen riski oli olemassa.
Neljänneksi unionin tuomioistuin toteaa, että Nacka tingsrätt (Nackan käräjäoikeus, Ruotsi) oli katsonut, ettei SEUT 351 artikla ole sovellettavissa välitystuomion täytäntöönpanoon, ja siten kieltäytynyt välitystuomion täytäntöönpanosta Ruotsissa.
Viidenneksi Belgian tuomioistuimet käsittelivät välitystuomion täytäntöönpanoa koskevaa kysymystä Supreme Court of the United Kingdomin ratkaistessa asian.
Nämä toteamukset huomioon ottaen unionin tuomioistuin katsoo, että kyseisessä asiassa oli riittävästi elementtejä, jotka olivat omiaan aiheuttaman epävarmuutta SEUT 351 artiklan tulkinnasta. Kun otetaan huomioon mainitun määräyksen vaikutus yhteen unionin oikeuden olennaisista ominaispiirteistä sekä riski keskenään ristiriitaisista ratkaisuista unionissa, Supreme Court of the United Kingdomin olisi tullut tämän epävarmuuden perusteella katsoa, ettei kyseisen määräyksen tulkinta ollut niin ilmeinen, ettei se jättänyt sijaa perustellulle epäilykselle.
Tässä tilanteessa unionin tuomioistuin toteaa, että Supreme Court of the United Kingdomin olisi kansallisena tuomioistuimena, jonka päätöksiin ei kansallisen oikeuden mukaan saa hakea muutosta, tullut ennakkoratkaisupyynnöllä tiedustella unionin tuomioistuimelta SEUT 351 artiklan tulkintaa poistaakseen riskin siitä, että se tulkitsee unionin oikeutta väärin, kuten se riidanalaisessa tuomiossa myös teki.
iv) SEUT 108 artiklan rikkomiseen perustuva kanneperuste
Unionin tuomioistuin toteaa, että riidanalaisessa tuomiossa vaadittiin Romaniaa ryhtymään kyseisessä välitystuomiossa määrätyn vahingonkorvauksen maksamiseen ja siten SEUT 108 artiklassa määrätyn velvollisuuden vastaisesti toteuttamaan tukisuunnitelma ennen kuin komissio oli tehnyt lopullisen päätöksen. Romanialle on siis annettu ristiriitaisia ratkaisuja välitystuomion täytäntöönpanosta. Näin ollen riidanalaisella tuomiolla rikotaan kyseistä määräystä velvoittamalla toinen jäsenvaltio rikkomaan sitä.
Tältä osin merkitystä ei ole sillä, että mainitussa artiklassa määrätään velvollisuudesta, joka kohdistuu ”[jäsenvaltioon], jota asia koskee”, eli tässä tapauksessa Romaniaan. Yhdistyneen kuningaskunnan kansallisilla tuomioistuimilla oli nimittäin vilpittömän yhteistyön periaatteen nojalla velvollisuus tehdä Romanialle helpommaksi noudattaa SEUT 108 artiklaan perustuvia velvollisuuksiaan, tai muutoin kyseinen määräys tehdään tyhjäksi