Asia C-147/16

Karel de Grote – Hogeschool Katholieke Hogeschool Antwerpen VZW

vastaan

Susan Romy Jozef Kuijpers

(vredegerecht te Antwerpenin esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

Ennakkoratkaisupyyntö – Direktiivi 93/13/ETY – Elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan välisten sopimusten kohtuuttomat ehdot – Se, että kansallinen tuomioistuin tutkii viran puolesta, kuuluuko sopimus mainitun direktiivin soveltamisalaan – 2 artiklan c alakohta – Elinkeinonharjoittajan käsite – Korkea-asteen oppilaitos, jonka rahoitus taataan pääosin julkisista varoista – Sopimus lukukausi- ja opintomatkamaksujen korottomasta takaisinmaksusuunnitelmasta

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (viides jaosto) 17.5.2018

1.        Kuluttajansuoja – Kuluttajasopimusten kohtuuttomat ehdot – Direktiivi 93/13 – Kansallinen tuomioistuin, joka antaa asiassa yksipuolisen ratkaisun – Kansallisen tuomioistuimen toimivalta tutkia viran puolesta, onko sopimusehto ristiriidassa oikeusjärjestyksen perusteisiin kuuluvien kansallisten säännösten kanssa – Kansallisen tuomioistuimen velvollisuus tutkia viran puolesta, kuuluuko sopimus mahdollisesti kyseisen direktiivin soveltamisalaan ja onko sopimusehto mahdollisesti kohtuuton

(Neuvoston direktiivin 93/13 6 artikla)

2.        Kuluttajansuoja – Kuluttajasopimusten kohtuuttomat ehdot – Direktiivi 93/13 – Soveltamisala – Lukukausi- ja opintomatkamaksujen korotonta takaisinmaksusuunnitelmaa koskeva sopimus, joka on tehty pääosin julkisista varoista rahoitettavan korkea-asteen oppilaitoksen ja opiskelijan välillä – Oppilaitos, jota on tämän sopimuksen yhteydessä pidettävä ”elinkeinonharjoittajana” – Kuuluminen mainitun direktiivin soveltamisalaan

(Neuvoston direktiivin 93/13 2 artiklan c alakohta)

1.      Kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista 5.4.1993 annettua neuvoston direktiiviä 93/13/ETY on tulkittava siten, että kansallisen tuomioistuimen, joka antaa asiassa yksipuolisen ratkaisun ja jolla on kansallisten prosessisääntöjen mukaan toimivalta tutkia viran puolesta, onko vaatimuksen perusteena oleva sopimusehto ristiriidassa oikeusjärjestyksen perusteisiin kuuluvien kansallisten säännösten kanssa, on tutkittava viran puolesta, kuuluuko kyseisen sopimusehdon sisältävä sopimus mainitun direktiivin soveltamisalaan ja onko sopimusehto mahdollisesti kohtuuton.

Unionin tuomioistuin on lisäksi katsonut, että kun otetaan huomioon sen yleisen edun luonne ja merkityksellisyys, johon mainitussa direktiivissä kuluttajille taattu suojelu perustuu, direktiivin 6 artiklan on katsottava olevan sellaisia kansallisia sääntöjä vastaava normi, jotka kuuluvat kansallisen oikeusjärjestyksen perusteisiin. On katsottava, että kyseinen luonnehdinta koskee kaikkia direktiivin säännöksiä, jotka ovat välttämättömiä mainitulla 6 artiklalla tavoitellun päämäärän toteuttamiseksi (tuomio 30.5.2013, Asbeek Brusse ja de Man Garabito, C-488/11, EU:C:2013:341, 44 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

Tästä seuraa, että silloin, kun kansallinen tuomioistuin on kansallisten menettelysääntöjen mukaan toimivaltainen tutkimaan viran puolesta, onko vaatimus ristiriidassa oikeusjärjestyksen perusteisiin kuuluvien kansallisten sääntöjen kanssa – mikä on ennakkoratkaisupyynnössä esitettyjen tietojen mukaan tilanne Belgian tuomioistuinjärjestelmässä, kun tuomioistuin antaa asiassa yksipuolisen ratkaisun –, sen on myös käytettävä tuota toimivaltaa arvioidakseen viran puolesta ja direktiivissä 93/13 vahvistettujen arviointiperusteiden kannalta, kuuluvatko vaatimuksen perusteena oleva riidanalainen sopimusehto ja sopimus, johon se sisältyy, direktiivin soveltamisalaan ja onko kyseinen sopimusehto mahdollisesti kohtuuton (ks. analogisesti tuomio 30.5.2013, Asbeek Brusse ja de Man Garabito, C-488/11, EU:C:2013:341, 45 kohta).

(ks. 35–37 kohta ja tuomiolauselman 1 kohta)

2.      Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen toteuttamiin selvityksiin liittyvällä varauksella direktiivin 93/13 2 artiklan c alakohtaa on tulkittava siten, että pääasiassa kyseessä olevan kaltaista itsenäistä oppilaitosta, joka on tehnyt yhden opiskelijansa kanssa sopimuksen tällä lukukausi- ja opintomatkamaksuista olevan velan maksujärjestelyistä, on pidettävä tällaisen sopimuksen yhteydessä kyseisessä säännöksessä tarkoitettuna ”elinkeinonharjoittajana”, joten sopimus kuuluu mainitun direktiivin soveltamisalaan.

Tällainen tulkinta saa tukea direktiivin suojaavasta tarkoituksesta. Pääasiassa kyseessä olevan kaltaisen sopimuksen yhteydessä nimittäin oppilaitos ja opiskelija eivät lähtökohtaisesti ole keskenään yhtäläisessä asemassa, koska sopimuspuolilla olevien tietojen ja asiantuntemuksen välillä on epäsuhta. Tällaisella laitoksella nimittäin on käytössään pysyvä organisaatio ja asiantuntemus, joita ei välttämättä ole yksityisessä tarkoituksessa toimivalla opiskelijalla, joka joutuu satunnaisesti tekemisiin kyseisen kaltaisen sopimuksen kanssa.

(ks. 59 ja 60 kohta sekä tuomiolauselman 2 kohta)