Asia C‑190/12

Emerging Markets Series of DFA Investment Trust Company

vastaan

Dyrektor Izby Skarbowej w Bydgoszczy

(Wojewódzki Sąd Administracyjny w Bydgoszczyn esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

Ennakkoratkaisupyyntö – Sijoittautumisvapaus – Pääomien vapaa liikkuvuus – SEUT 63 ja SEUT 65 artikla – Oikeushenkilöiden tulovero – Kotimaisille ja ulkomaisille sijoitusrahastoille maksettujen osinkojen erilainen kohtelu – Sulkeminen verovapautuksen ulkopuolelle – Rajoitus, joka ei ole oikeutettu

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 10.4.2014

1.        Tuomioistuinmenettely – Suullinen käsittely – Aloittaminen uudelleen – Velvollisuutta aloittaa suullinen käsittely uudelleen, jotta asianosaiset voivat esittää huomautuksia uudesta seikasta, ei ole – Perustelu – Ratkaisemiseen riittävien tietojen olemassaolo

(Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 83 artikla)

2.        Sijoittautumisvapaus – Pääomien vapaa liikkuvuus – Soveltamisala – Verolainsäädäntö – Yhteisövero – Osinkojen verotus – Kotimaisille sijoitusrahastoille jaettujen kotimaisten osinkojen vapauttaminen verosta – Vapautus, jota sovelletaan siitä riippumatta, minkätyyppisestä omistusosuudesta saadut osingot ovat peräisin – Lainsäädäntö, jonka tarkoituksena ei ole asettaa ehtoja kolmansista maista peräisin olevien toimijoiden kansallisille markkinoille pääsylle – Sijoittautumisvapautta koskevien määräysten soveltumattomuus – Pääomien vapaata liikkuvuutta koskevien määräysten sovellettavuus

(SEUT 63 artikla)

3.        Pääomien vapaa liikkuvuus ja maksuliikenteen vapaus – Rajoitukset – Verolainsäädäntö – Yhteisövero – Sijoitusrahastoille maksettujen osinkojen verotus – Kotimaisille rahastoille maksettujen kotimaisten osinkojen vapauttaminen verosta – Kolmanteen valtioon sijoittautuneelle rahastolle maksettujen kotimaisten osinkojen verotusta ei voida hyväksyä – Oikeuttamisperustetta ei ole

(SEUT 63 ja SEUT 65 artikla)

1.        Ks. tuomion teksti.

(ks. 20 ja 21 kohta)

2.        Pääomien vapaata liikkuvuutta koskevaa SEUT 63 artiklaa sovelletaan tilanteeseen, jossa kansallisen verolainsäädännön mukaan jäsenvaltioon sijoittautuneiden yhtiöiden kolmanteen valtioon sijoittautuneelle sijoitusrahastolle maksamia osinkoja ei ole vapautettu verosta, kun taas kyseiseen jäsenvaltioon sijoittautuneille sijoitusrahastoille myönnetään tällainen vapautus.

Tilanteessa, joka koskee kolmannesta maasta peräisin olevien osinkojen verokohtelua, kansallisen lainsäädännön tarkoituksen tutkiminen nimittäin riittää sen selvittämiseksi, kuuluuko kolmannesta maasta peräisin olevien osinkojen verokohtelu EUT-sopimuksen pääomien vapaata liikkuvuutta koskevien määräysten soveltamisalaan. Asia on näin, kun kyse on verolainsäädännöstä, jossa ei tehdä eroa sen mukaan, minkätyyppisestä omistusosuudesta kolmanteen valtioon sijoittautuneen sijoitusrahaston saamat osingot ovat peräisin.

SEUT 63 artiklan 1 kohdan tulkinnalla kolmansien maiden kanssa vallitsevien suhteiden osalta ei tule kuitenkaan mahdollistaa sitä, että taloudelliset toimijat, jotka eivät kuulu sijoittautumisvapauden alueellisen soveltamisalan piiriin, voisivat hyötyä siitä. Ei ole kuitenkaan vaaraa siitä, että taloudellinen toimija, joka ei kuulu sijoittautumisvapauden alueellisen soveltamisalan piiriin, hyötyy sijoittautumisvapaudesta, koska verolainsäädäntö koskee osinkojen verokohtelua eikä sen tarkoituksena ole asettaa ehtoja kolmansista maista peräisin olevien toimijoiden kansallisille markkinoille pääsylle.

(ks. 29, 31, 33 ja 35 kohta sekä tuomiolauselman 1 kohta)

3.        SEUT 63 ja SEUT 65 artiklaa on tulkittava siten, että ne ovat esteenä jäsenvaltion verolainsäädännölle, jonka mukaan verovapautusta ei voida myöntää osingoille, jotka kyseiseen jäsenvaltioon sijoittautuneet yhtiöt ovat maksaneet kolmannessa valtiossa sijaitsevalle sijoitusrahastolle, kun kyseisen jäsenvaltion ja kyseisen kolmannen valtion välillä on olemassa keskinäistä hallinnollista virka-apua koskeva sopimusperusteinen velvollisuus, joka mahdollistaa sen, että kansalliset veroviranomaiset voivat tarkistaa sijoitusrahaston mahdollisesti toimittamat tiedot. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on kyseisessä asiassa tutkittava, voiko tässä yhteistyötä koskevassa järjestelmässä määrätty tietojenvaihtojärjestelmä tosiasiallisesti mahdollistaa sen, että jäsenvaltion veroviranomaiset voivat tarvittaessa tarkistaa kolmanteen valtioon sijoittautuneiden sijoitusrahastojen antamat tiedot, jotka koskevat kyseisten rahastojen perustamista ja toiminnan harjoittamista, sen selvittämiseksi, että ne toimivat unionin sääntelyjärjestelmää vastaavassa sääntelyjärjestelmässä.

Tällainen osinkojen erilainen verokohtelu kotimaisten sijoitusrahastojen ja ulkomaisten sijoitusrahastojen välillä voi nimittäin saada aikaan yhtäältä sen, että kolmanteen maahan sijoittautuneet sijoitusrahastot ovat vähemmän halukkaita hankkimaan omistusosuuksia kyseiseen jäsenvaltioon sijoittautuneista yhtiöistä, ja toisaalta sen, että kyseisessä jäsenvaltiossa asuvat sijoittajat ovat vähemmän halukkaita hankkimaan osuuksia ulkomaisista sijoitusrahastoista. Tästä seuraa, että tällainen kansallinen lainsäädäntö voi muodostaa lähtökohtaisesti SEUT 63 artiklan vastaisen pääomien vapaan liikkuvuuden rajoituksen.

Jäsenvaltion verolainsäädännön, jossa pääasiallisena erotteluperusteena käytetään sijoitusrahastojen asuinpaikkaa, jonka perusteella kotimaisten yhtiöiden niille maksamista osingoista mahdollisesti pidätetään lähdevero, kannalta ulkomaiset sijoitusrahastot ovat tilanteessa, joka on objektiivisesti arvioituna rinnastettavissa sijoitusrahaston, jonka kotipaikka on kyseisen jäsenvaltion alueella, tilanteeseen.

Silloin, kun jäsenvaltio on päättänyt jättää verottamatta kotimaisia osinkoja saavia kotimaisia sijoitusrahastoja, se ei voi myöskään vedota tarpeeseen taata verotusvallan tasapainoinen jako jäsenvaltioiden välillä perustellakseen tällaisia tuloja saavien ulkomaisten sijoitusrahastojen verottamisen.

Lisäksi lainsäädäntöä, jossa ei vahvisteta kotimaisen sijoitusrahaston saamien kotimaisten osinkojen lähdeverosta vapauttamisen ja sen, että kyseiset osingot verotetaan kyseisen sijoitusrahaston osuudenhaltijoiden tuloina, välistä suoraa yhteyttä, ei voida oikeuttaa tarpeella säilyttää verojärjestelmän johdonmukaisuus.

Lopuksi riskiä siitä, että jäsenvaltion verotulot vähentyvät kolmannen valtion hyväksi, ei voida pitää yleistä etua koskevana pakottavana syynä, johon voidaan vedota lähtökohtaisesti perusvapauden vastaisen toimenpiteen oikeuttamiseksi.

(ks. 42, 43, 69, 95, 99, 102 ja 105 kohta sekä tuomiolauselman 2 kohta)