YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN
TUOMIO (viides jaosto)
28 päivänä maaliskuuta 2000 (1)
Maatalous - Yhteinen markkinajärjestely - Banaanit - Lisätuontitodistuksia
koskeva hakemus - Asetuksen N:o 404/93 30 artikla - Kumoamiskanne
Asiassa T-251/97,
T. Port GmbH & Co., kotipaikka Hampuri (Saksa), edustajanaan asianajaja
G. Meier, Köln, prosessiosoite Luxemburgissa asianajotoimisto M. Baden, 24 rue
Marie-Adélaïde,
vastaan
Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehinään oikeudellisen yksikön virkamiehet K.-D. Borchardt ja H. van Vliet, prosessiosoite Luxemburgissa c/o oikeudellisen
yksikön virkamies C. Gómez de la Cruz, Centre Wagner, Kirchberg,
jota tukevat
Espanjan kuningaskunta, asiamiehenään valtionasiamies R. Silva de Lapuerta,
prosessiosoite Luxemburgissa Espanjan suurlähetystö, 4-6 boulevard Emmanuel
Servais,
ja
Ranskan tasavalta, asiamiehenään ulkoasiainministeriön oikeudellisen osaston
kansainvälisestä talousoikeudesta ja yhteisön oikeudesta vastaava jaostopäällikkö
K. Rispal-Bellanger, prosessiosoite Luxemburgissa Ranskan suurlähetystö, 8 B
boulevard Joseph II,
jossa kantaja vaatii ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta kumoamaan komission
9.7.1997 tekemän päätöksen, jolla kantajalle on kieltäydytty myöntämästä
banaanialan yhteiseen markkinajärjestelyyn kuuluvana siirtymätoimenpiteenä
myönnettäviä lisätuontitodistuksia,
EUROOPAN YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN
TUOMIOISTUIN (viides jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja J. D. Cooke sekä tuomarit
R. García-Valdecasas ja P. Lindh,
kirjaaja: H. Jung,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 24.6.1999 pidetyssä suullisessa
käsittelyssä esitetyn,
on antanut seuraavan
tuomion
Asiaa koskeva yhteisön säännöstö
- 1.
- Banaanialan yhteisestä markkinajärjestelystä 13 päivänä helmikuuta 1993 annetulla
neuvoston asetuksella (ETY) N:o 404/93 (EYVL L 47, s. 1) otettiin käyttöön
yhteinen banaanien tuontijärjestelmä, jolla korvattiin eri kansalliset järjestelmät.
- 2.
- Asetuksen IV osasto koskee kolmansien maiden kanssa käytävän kaupan
järjestelmää, ja sen 18 artiklan 1 kohdassa, sellaisena kuin se on muutettuna
maatalousalalla Uruguayn kierroksen monenvälisissä kauppaneuvotteluissa tehtyjen
sopimusten täytäntöönpanemiseksi tarvittavista mukautuksista ja
siirtymäjärjestelyistä 22 päivänä joulukuuta 1994 annetulla neuvoston asetuksella
(EY) N:o 3290/94 (EYVL L 349, s. 105), säädetään, että muista kolmansista maista
kuin AKT-maista (Afrikan, Karibianmeren ja Tyynenmeren valtiot) peräisin olevienbanaanien (jäljempänä kolmansien maiden banaanit) ja muiden kuin perinteisten
AKT-maista peräisin olevien banaanien (jäljempänä muut kuin perinteiset AKT-banaanit) tuonnin tariffikiintiöksi vahvistetaan vuodeksi 1994 2,1 miljoonaa tonnia -(nettopaino) ja seuraaviksi vuosiksi 2,2 miljoonaa tonnia (nettopaino). Tämän
tariffikiintiön rajoissa muiden kuin perinteisten AKT-banaanien tuonnin on
tapahduttava tullitta, ja kolmansien maiden banaanien tuonnista on perittävä
maksu, joka on 75 ecua tonnilta. Banaanialan yhteiseen markkinajärjestelyyn
myöhemmin tehdyillä muutoksilla ei ole tämän kanteen kannalta merkitystä.
- 3.
- Asetuksen 19 artiklan 1 kohdassa tariffikiintiö jaettiin niin, että 66,5 prosenttia siitä
annettiin sellaisten toimijoiden luokalle, jotka ovat pitäneet kaupan kolmansien
maiden banaaneja ja/tai muita kuin perinteisiä AKT-banaaneja (A-luokka), 30
prosenttia sellaisten toimijoiden luokalle, jotka ovat pitäneet kaupan yhteisön
banaaneja ja/tai perinteisiä AKT-banaaneja (B-luokka) ja 3,5 prosenttia sellaisten
yhteisöön sijoittautuneiden toimijoiden luokalle, jotka ovat alkaneet pitää kaupan
vuodesta 1992 alkaen muita kuin yhteisön banaaneja ja/tai muita kuin perinteisiä
AKT-banaaneja (C-luokka).
- 4.
- Asetuksen 19 artiklan 2 kohdassa säädetään seuraavaa:
Kukin toimija saa kullekin 1 kohda[ssa] - - tarkoitettujen toimijoiden luokalle
erillisten laskutoimitusten mukaisesti tuontitodistukset keskimääräisen banaanien
määrän perusteella, jonka toimija on myynyt kolmen viimeisen vuoden aikana,
joista on saatavissa tietoja.
- -
Vuoden 1993 toisen vuosipuoliskon aikana kukin toimija saa todistukset vuosien
1989-1991 aikana kaupan pidetyn vuosittaisen keskimäärän puolikkaan
perusteella.
- 5.
- Asetuksen 30 artiklassa säädettiin seuraavaa:
Jos heinäkuusta 1993 alkaen on tarpeen helpottaa erityistoimenpiteillä siirtymistä
ennen tämän asetuksen voimaantuloa olevista järjestelmistä tämän asetuksen
järjestelmään, erityisesti merkittävien vaikeuksien voittamiseksi, komissio toteuttaa
kaikki tarpeellisina pitämänsä siirtymätoimenpiteet - - .
Tosiseikat ja asian käsittelyn vaiheet
- 6.
- Kantaja on saksalainen hedelmien maahantuontiyritys, joka on harjoittanut
kolmansien maiden banaanien kauppaa vuosisadan alusta lähtien.
- 7.
- Vuonna 1990 kantaja teki kolumbialaisen yhtiön Probanin (jäljempänä Proban)
kanssa esisopimuksen (carta de intención) banaanien viikottaisista toimituksista
Saksassa tapahtuvaa jälleenmyyntiä varten. Tämän sopimuksen täyttämistä koskevat
riidat piti saattaa välityslausekkeen nojalla Hamburger freundschaftliche Arbitrage -sääntöjen mukaisesti valittujen välimiesten ratkaistaviksi. Kantajan mukaan Proban
ei noudattanut esisopimusta ja toimitti banaaneja toiselle yhtiölle, minkä vuoksi
kantajan piti etsiä uusi tavarantoimittaja.
- 8.
- Kantaja teki vuonna 1991 sopimuksen (josta käytetään nimityksiä sopimus,
sopimusluonnos, esisopimus tai alustava sopimus) McKenza organisation de Paris -nimisen yhtiön (jäljempänä McKenza) kanssa. Tähän sopimukseen sovellettiin
Saksan lakia ja siinä oli sovittu myös, että sen täyttämistä koskevat riidat piti
saattaa Hamburger freundschaftliche Arbitrage -sääntöjen mukaisesti valittujen
välimiesten ratkaistaviksi. Marraskuussa 1991 McKenzan tärkein tavarantoimittaja,
ecuadorilainen yhtiö Sembriosa (jäljempänä Sembriosa) teki konkurssin ja sen
johtaja surmattiin.
- 9.
- Kantaja allekirjoitti 7.11.1991 esisopimuksen (myös carta de intención)
ecuadorilaisen yhtiön Carrión Internacionalin (jäljempänä Carrión) kanssa, jonka
ecuadorilainen konserni Bananor (jäljempänä Bananor) myöhemmin osti. Kantaja
teki Carriónin kanssa 11.3.1993 myyntisopimuksen, joka korvattiin samansisältöisellä
Bananorin kanssa 1.6.1993 tehdyllä sopimuksella.
- 10.
- Banaanialan yhteisen markkinajärjestelyn 1.7.1993 tapahtuneen voimaantulon
jälkeen kantaja on yrittänyt saada viitemäärät, joiden avulla se voi tulla
taloudellisesti toimeen banaanien maahantuojana.
- 11.
- Hessischer Verwaltungsgerichtshof (Saksa) myönsi 9.2.1995 antamallaan
välitoimimääräyksellä kantajalle lisätuontitodistuksia ja esitti EY:n
perustamissopimuksen 177 artiklan (josta on tullut EY 234 artikla) nojalla
ennakkoratkaisukysymyksiä, jotka koskivat muun muassa asetuksen N:o 404/93
30 artiklan tulkintaa.
- 12.
- Yhteisöjen tuomioistuin katsoi asiassa C-68/95, T. Port, 26.11.1996 antamassaan
tuomiossa (Kok. 1996, s. I-6065; jäljempänä asiassa T. Port annettu tuomio) muun
muassa, että asetuksen N:o 404/93 30 artiklan perusteella komissiolla on
mahdollisuus säännellä ja tarpeen mukaan sen edellytetään sääntelevän
kohtuuttomia tilanteita, jotka johtuvat siitä, että kolmansista maista peräisin olevien
banaanien tai muiden kuin perinteisten AKT-banaanien tuojat joutuvat niiden
toiminnan jatkumista uhkaaviin vaikeuksiin, kun niille on vahvistettu
poikkeuksellisen alhainen kiintiö sellaisten viitevuosien perusteella, jotka on
otettava huomioon asetuksen 19 artiklan 2 kohdan nojalla, jos nämä vaikeudet
johtuvat siitä, että on siirrytty ennen asetuksen voimaantuloa voimassa olleista
kansallisista järjestelmistä yhteiseen markkinajärjestelyyn ja jos vaikeuksiin ei ole
syynä kyseisten toimijoiden huolimattomuus.
- 13.
- Kantaja pyysi 16.12.1996 päivätyllä ja komissiolle 23.12.1996 saapuneella kirjatulla
kirjeellään komissiota päättämään pikaisesti kohtuuttomiin tilanteisiin sovellettavista
toimenpiteistä ja erityisesti myöntämään kolmansista maista tuotuja banaaneja
koskevia lisätuontitodistuksia tariffikiintiön rajoissa.
- 14.
- Koska komissio ei ottanut kantaa pyyntöön kahden kuukauden kuluessa, kantaja
nosti ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen 27.2.1997 saapuneella
kirjelmällään EY:n perustamissopimuksen 175 artiklan (josta on tullut
EY 232 artikla) mukaisen laiminlyöntikanteen (asia T-39/97).
- 15.
- Kantaja jätti samana päivänä erillisellä asiakirjalla EY:n perustamissopimuksen 185
ja 186 artiklan (joista on tullut EY 242 ja EY 243 artikla) nojalla ensimmäisen
oikeusasteen tuomioistuimeen välitoimihakemuksen (asia T-39/97 R). Koska kantaja
tämän jälkeen peruutti välitoimihakemuksensa, asia poistettiin ensimmäisen
oikeusasteen tuomioistuimen rekisteristä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen
presidentin 13.6.1997 antamalla määräyksellä.
- 16.
- Komissio hylkäsi 9.7.1997 tekemällään päätöksellä kantajan 16.12.1996 päivätyssä
kirjeessään esittämät vaatimukset (jäljempänä riidanalainen päätös).
- 17.
- Kantaja nosti käsiteltävänä olevan kanteen ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuimeen 12.9.1997 saapuneella kannekirjelmällään.
- 18.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on asiassa T-39/97, T. Port vastaan
komissio, 26.11.1997 antamassaan määräyksessä (Kok. 1997, s. II-2125) todennut,
että lausunnon antaminen laiminlyöntikanteesta raukeaa.
- 19.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen neljännen jaoston puheenjohtaja
hyväksyi 17.6.1998 antamillaan määräyksillä Espanjan kuningaskunnan ja Ranskan
tasavallan osallistumaan tähän oikeudenkäyntiin tukemaan komission vaatimuksia.
Väliintulijat ovat toimittaneet kirjelmiä 30.7. ja 2.9.1998.
- 20.
- Asianosaisten ja väliintulijoiden lausumat ja vastaukset ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuimen esittämiin kysymyksiin kuultiin 24.6.1999 pidetyssä julkisessa
istunnossa.
Riidanalainen päätös
- 21.
- Komissio katsoi riidanalaisessa päätöksessään Probanin kanssa tehdyn
esisopimuksen osalta, että Proban ei ollut sitoutunut mihinkään lopullisesti ja että
esisopimus oli ainoastaan aiesopimus ilman sitovia oikeusvaikutuksia. Komissio
korosti lisäksi, että kantaja oli toimittanut sille aluksi sopimuksesta version, joka oli
yksinomaan kantajan allekirjoittama, ja sen jälkeen toisen version, jossa oli toinen
allekirjoitus, jonka ilmoitettiin olevan Probanin edustajan allekirjoitus, ja ettäkumpikaan näistä versioista ei sisältänyt olennaisia tietoja, kuten mainintaa
toimitusten aloittamisajankohdasta tai lastaus- ja purkusatamista. Näin ollen ei ollut
osoitettu sellaisen sopimuksen olemassaoloa, jonka purkaminen olisi aiheuttanut
asiassa T. Port annetussa tuomiossa tarkoitetun kohtuuttoman tilanteen.
- 22.
- McKenzan kanssa tehdystä sopimuksesta komissio totesi, että 4.11.1991
tapahtunutta Sembriosan konkurssia ei voida pitää kohtuuttomana tilanteena.
Sopimuksen päivämäärää 22.10.1991, joka oli muutamaa päivää ennen konkurssia,
voidaan epäillä, koska se on lisätty sopimukseen käsin eikä se ole allekirjoitusten
vieressä. Kantaja totesi lisäksi 16.12.1996 päivätyssä kirjeessään, että sitoumus oli
allekirjoitettu 17.10.1991. Sopimuksen voimassaoloaikaa ei siten voitu määrittää.
Lisäksi sopimuksessa todettiin, että muutkin tuottajat kuin Sembriosa voivat
toimittaa tavaraa McKenzalle. Kantaja ei kuitenkaan ollut osoittanut, että nämä
eivät olisi kyenneet toimittamaan samaa määrää banaaneja tai että se olisi ryhtynyt
toimenpiteisiin McKenzaa vastaan sopimuksen täyttämiseksi, vaikka sopimuksessa
oli sovittu kantajan mahdollisuudesta viedä riita Hampurissa toimivanvälitystuomioistuimen ratkaistavaksi. Kantaja ei siten ollut noudattanut asiassa T.
Port annetussa tuomiossa edellytettyä huolellisuutta.
- 23.
- Carriónin kanssa 11.3.1993 ja Bananorin kanssa 1.6.1993 tehtyjen sopimusten osalta
komissio katsoi, ettei niitä voitu ottaa huomioon, koska ne oli tehty sen jälkeen kun
asetus N:o 404/93 oli julkaistu Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä. Tämän
asetuksen vaikutukset, jotka rajoittivat mahdollisuuksia tuoda kolmansien maiden
banaaneja alhaisemmilla tullimaksuilla, olivat siten sopimuksia tehtäessä jo tiedossa.
Lisäksi 1.6.1993 tehdyssä sopimuksessa määrättiin nimenomaisesti, että tuontilupiin
liittyvät ongelmat muodostavat force majeure -tilanteen, jolloin sopimus voidaan
purkaa. Kantajalla ei siten ollut velvollisuutta markkinoida Carriónin ja Bananorin
banaaneja ja myydä niitä tappiolla.
- 24.
- Carriónin kanssa 7.11.1991 tehdyn aiesopimuksen osalta komissio katsoi, ettei se
ollut oikeudellisesti sitova ja ettei siinä ollut sovittu mitään mahdollisesta
vahingonkorvauksesta, jos sopimusta ei tehtäisikään. Lisäksi kantajan oli kärsittävä
seuraukset siitä, että se pystyi aloittamaan Carriónin toimittamien banaanien
tuonnin vasta vuoden 1993 alkupuoliskolla, koska se ei ollut ryhtynyt ajoissa
tarpeellisiin toimenpiteisiin.
- 25.
- Nämä seikat huomioon ottaen komissio ei suostunut katsomaan, että kantaja olisi
ollut kohtuuttomassa tilanteessa, ja hylkäsi tämän vuoksi lisätuontitodistusten
saamista koskevan kantajan pyynnön.
Asianosaisten ja muiden osapuolten vaatimukset
- 26.
- Kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
- kumoaa riidanalaisen päätöksen ja
- velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
- 27.
- Komissio, jota tukevat Espanjan kuningaskunta ja Ranskan tasavalta, vaatii, että
ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
- hylkää kanteen ja
- velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Oikeussääntöjen soveltaminen
- 28.
- Kantaja esittää kanteensa tueksi kaksi kanneperustetta, joista toinen koskee
asetuksen N:o 404/93 30 artiklan rikkomista ja toinen komission harkintavallan
väärinkäyttöä. Vastaaja väittää ensinnäkin, että kannekirjelmän liitteinä K1 ja K4
olevia asiakirjoja ei voida ottaa huomioon käsiteltävänä olevan kanteen yhteydessä.
Ranskan tasavalta väittää samoin kannekirjelmän liitteenä K1 olevien asiakirjojen
osalta. Aluksi on tutkittava vastaajan ja Ranskan tasavallan vaatimus siitä, että tietyt
asiakirjat on jätettävä käsittelyn ulkopuolelle.
Kannekirjelmän liitteinä K1 ja K4 olevien asiakirjojen huomioonottaminen
Komission ja Ranskan tasavallan väitteet ja niiden perustelut
- 29.
- Komission mukaan kannekirjelmän liitteenä K1 oleva Probanin kanssa tehty
esisopimus ei ole sama kuin 16.12.1996 esitetyn pyynnön yhteydessä toimitettu
versio eikä sama kuin aikaisempien ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa
vireillä olleiden asioiden (asia T-39/97 ja asia T-39/97 R) yhteydessä toimitettu
versio.
- 30.
- Kannekirjelmään liitetty versio sisältää, toisin kuin aikaisemmat versiot, maininnan
banaanitoimitusten alkamispäivästä sekä lastaus- ja purkusatamista. Näillä seikoilla
on merkitystä, kun kyse on komission riidanalaiseen päätökseen sisältyvästä
näkemyksestä, jonka mukaan esisopimus ei ollut oikeudellisesti sitova.
- 31.
- Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan kanteen kohteena olevan toimen
lainmukaisuutta on arvioitava toimen tekemisajankohtana olemassa olleiden
tosiseikkojen ja oikeudellisten seikkojen perusteella. Käsiteltävänä olevassa asiassa
liitteenä K1 oleva Probanin kanssa tehdyn esisopimuksen versio on uusi tosiseikka,
ja sitä ei siten pitäisi ottaa huomioon. Ranskan tasavalta tukee tältä osin komission
väitettä.
- 32.
- Myöskään McKenzaa kantajan kanssa käydyissä neuvotteluissa edustaneen herra
Nazzarin 11.7.1997 päivättyä, kannekirjelmän liitteenä K4 olevaa valaehtoista
lausuntoa ei komission mukaan pitäisi ottaa huomioon. McKenzan kanssa tehdynsopimuksen päivämäärä ei nimittäin komission mukaan ollut varma, koska päiväys
22.10.1991 oli lisätty käsin eikä se ollut allekirjoitusten vieressä ja koska kantajan
asianajaja oli vahvistanut, että sopimus oli allekirjoitettu 17.10.1991.
- 33.
- Tämän sopimuksen keskeisistä kohdista ei myöskään ollut varmuutta. Nazzari totesi
sopimuksen voimassaoloajan olleen viisi vuotta, kun taas herra Port vahvisti
14.3.1997 päivätyssä valaehtoisessa lausunnossaan, että se oli vähintään kolme
vuotta. Sopimuksessa, sellaisena kuin se toimitettiin komissiolle 16.12.1996 päivätyn
pyynnön yhteydessä, ei ollut voimassaoloaikaa koskevaa määräystä.
- 34.
- Koska komissio voi kohtuuttoman tilanteen korjaamista koskevaa pyyntöä
harkitessaan tukeutua vain hakijan antamiin tietoihin, sopimukseen on myöhäistä
tehdä muutoksia menettelyn kuluessa.
Kantajan väitteet ja niiden perustelut
- 35.
- Kantaja myöntää toimittaneensa tässä asiassa kaksi erilaista versiota Probanin
kanssa tehdystä esisopimuksesta. Kantajan komissiolle 16.12.1996 päivätyssä
kirjeessä lähettämä versio ei sisältänyt mainintaa toimitusten aloittamispäivästä eikä
lastaussatamasta. Kannekirjelmän liitteenä K1 kantaja toimitti esisopimuksen
täydellisen version, jossa oli sovittu näistä kahdesta seikasta. Eriaikaisten asiakirjan
versioiden esittäminen johtui kantajan mukaan siitä, että kantaja käyttää
kolmitasoista arkistointijärjestelmää ja että eri henkilöt toimittivat asiakirjat
komissiolle. Kantaja jättää ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen harkittavaksi
sen, voidaanko kannekirjelmän liitteenä esitetty todistusaineisto ottaa huomioon
ainoastaan siinä muodossa kuin se oli komission tiedossa sen tehdessä riidanalaista
päätöstä.
- 36.
- Kantaja väittää, että McKenzan kanssa tehty sopimus tehtiin osapuolten 17.10.1991
saavuttaman yhteisymmärryksen perusteella, kuten kanteen liitteenä K4 olevasta
Nazzarin valaehtoisesta lausunnosta ilmenee. Päivämäärä 22.10.1991 on se päivä,
jona kantaja on saanut McKenzan allekirjoittaman asiakirjan takaisin.
- 37.
- Kantaja lisää, että osapuolet sopivat sopimuksen voimassaoloajaksi viisi vuotta, ja
viittaa kyseiseen Nazzarin valaehtoiseen lausuntoon. Tämä lausunto ja Portin
lausunto (ks. edellä 33 kohta) eivät kantajan mukaan ole ristiriidassa keskenään.
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 38.
- Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan riidanalaisen toimen lainmukaisuutta on
arvioitava niiden tosiseikkojen ja oikeudellisten seikkojen mukaan, jotka olivat
olemassa toimenpiteen tekemisen ajankohtana (yhdistetyt asiat 15/76 ja 16/76,
Ranska v. komissio, tuomio 7.2.1979, Kok. 1979, s. 321, 7 kohta; asia 114/83,
Société d'initiatives et de coopération agricoles ja Société interprofessionnelle des
producteurs et expéditeurs de fruits, légumes, bulbes et fleurs d'Ille-et-Vilaine v.
komissio, tuomio 5.7.1984, Kok. 1984, s. 2589, 22 kohta ja yhdistetyt asiat T-79/95ja T-80/95, SNCF ja British Railways v. komissio, tuomio 22.10.1996, Kok. 1996,
s. II-1491, 48 kohta). Erityisesti oikeuskäytännöstä ilmenee, että komission
monitahoisia arviointeja on tutkittava ainoastaan niiden seikkojen perusteella, jotka
olivat komission tiedossa sen arvioidessa asiaa (asia C-241/94, Ranska v. komissio,
tuomio 26.9.1996, Kok. 1996, s. I-4551, 33 kohta ja yhdistetyt asiat T-371/94 ja T-394/94, British Airways ym. ja British Midland Airways v. komissio, tuomio
25.6.1998, Kok. 1998, s. II-2405, 81 kohta).
- 39.
- Tästä seuraa, että kantaja ei voi kanteensa tueksi vedota kannekirjelmän liitteenä
olevaan versioon Probanin kanssa tehdystä esisopimuksesta, vaan se voi vedota vain
siihen sopimuksen versioon, joka komissiolla oli käytettävissään sen tutkiessa
kantajan 16.12.1996 esittämään pyyntöä.
- 40.
- Kantaja ei voi myöskään vedota Nazzarin lausuntoon McKenzan kanssa tehdyn
sopimuksen määräysten täydentämiseksi, koska Nazzarin kuvaaman sopimusversion
sisältö on erilainen kuin sen version sisältö, joka komissiolla oli tiedossaan
riidanalaista päätöstä tehdessään.
- 41.
- Tästä seuraa, että liitteitä K1 ja K4 ei voida ottaa huomioon kannetta käsiteltäessä.
Ensimmäinen kanneperuste, joka koskee asetuksen N:o 404/93 30 artiklan rikkomista
Kantajan väitteet ja niiden perustelut
- 42.
- Kantajan mukaan komissio ei ole arvioinut oikein Probanin kanssa tehdyn
esisopimuksen luonnetta ja oikeusvaikutuksia. Esisopimus on osapuolten alustava
sitoutuminen, kun varsinaisen sopimuksen tekemiselle on edelleen tosiseikkoja
koskevia ja oikeudellisia esteitä.
- 43.
- Sopimuksen nimityksellä tai aiesopimusten yleisellä arvioinnilla ei ole merkitystä.
Määrääviä tekijöitä ovat ainoastaan osapuolten tahto ja nimenomaisen
tahdonilmaisun puuttuessa sopimuksen täyttämispaikkakunnalla, joka käsiteltävänä
olevassa asiassa oli Hampuri, noudatettu kauppatapa. Probanin kanssa tehty
esisopimus osoittaa kantajan mukaan molempien osapuolten tahdon sitoutua
sopimukseen ja se sisältää kaikki tältä osin olennaiset kohdat. Toisin kuin komissio
väittää, toimitusten aloittamispäivä ja lastaus- ja purkusatama eivät kantajan
mukaan ole esisopimuksen olennaisia kohtia. Olennaisia kohtia ovat ainoastaan
tavaroiden määrä, laatu ja hinta, markkinointikustannusten jakaminen sekä
sopimuksen vähimmäiskesto.
- 44.
- Carta de intención, kuten Probanin ja Carriónin kanssa tehdyt esisopimukset (ks.
edellä 49 kohta), on Hampurin kauppatavan mukaan pätevä sopimus, koska se on
riittävän täsmällinen ja yksityiskohtainen, jotta se täyttämistä voidaan vaatia
tuomioistuimessa. Osapuolen sopimusrikkomuksen seurauksena vahinkoa kärsinytosapuoli voi myös nostaa kanteen sopimuksen täyttämättä jättämisestä aiheutuneen
vahingon korvaamiseksi.
- 45.
- Kantajan mukaan Probanin kanssa on siis tehty markkinointisopimus, jolla on
sitovia täytäntöönpantavissa olevia oikeusvaikutuksia ja jonka mukaan kantajan olisi
pitänyt saada toimituksia viitejaksona, jollei sopimusosapuoli olisi kilpailusyistä
ryhtynyt toimimaan näiden sitoumustensa vastaisesti.
- 46.
- Koska se ei olisi voinut kanteen avulla saada Probanilta tavaraa viitejakson aikana,
kantaja päätti siis löytää toisen yhteistyökumppanin.
- 47.
- McKenzan kanssa tehdyn sopimuksen osalta kantaja toteaa, että McKenzan
tavarantoimittajana oli ainoastaan Sembriosa ja sen maatilat. Näillä maatiloilla ei
ollut lain mukaan mahdollisuutta toimittaa tavaraa suoraan McKenzalle ilman
vientilupia. Koska McKenza ei ollut tehnyt sopimusta muun ecuadorilaisen viejän
kanssa ja koska muilla tuottajilla ei ollut mahdollisuutta viedä tavaraa ulkomaille,
McKenzan ja kantajan välinen sopimus oli kantajan mukaan Sembriosan konkurssin
jälkeen rauennut. Oikeudenkäynti McKenzaa vastaan ei ollut mielekäs
taloudellisesti eikä oikeudellisesti, koska kantaja ei olisi voinut sen avulla tuoda
maahan viitejakson aikana huomioon otettavia riittäviä määriä.
- 48.
- Kantaja väittää saaneensa tiedon Sembriosan konkurssista lokakuun lopussa tai
marraskuun alussa 1991 puhelimitse Nazzarilta, jonka mukaan sopimusta
McKenzan kanssa ei tämän vuoksi voitu panna täytäntöön.
- 49.
- Myös Carriónin kanssa 7.11.1991 tehty esisopimus oli kantajan mukaan
oikeudellisesti sitova. On kiistatonta, että osapuolet halusivat sitoutua sopimukseen.
Tämän sopimuksen perusteella ne aloittivat kaupankäynnin ja ensimmäiset banaanit
todella toimitettiin helmikuussa 1993, kuten oli sovittu. Myös kaikista sopimuksen
olennaisia kohdista oli sovittu.
- 50.
- Joka tapauksessa esisopimusta ja Carriónin ja Bananorin kanssa vuonna 1993
tehtyjä sopimuksia on tarkasteltava kokonaisuutena, koska nämä sopimukset eivät
sisältäneet kyseiseen esisopimukseen sisältymättömiä määräyksiä, vaikka ne oli tehty
asetuksen N:o 404/93 antamisen jälkeen.
- 51.
- Kantajan mukaan on totta, että osapuolilla oli oikeus purkaa nämä sopimukset,
mutta tällä mahdollisuudella ei ole yhteyttä edellytyksiin, joiden täyttyessä komission
on toteutettava siirtymätoimenpiteitä.
- 52.
- Poikkeuksellisen alhaisen banaanikiintiön myöntäminen kantajalle uhkaa kantajan
mukaan sen toiminnan jatkumista. Jos yhteinen markkinajärjestely ei olisi tullut
voimaan, se olisi myynyt Saksassa Carriónin kanssa tehdyssä esisopimuksessa sovitut
määrät ja nämä olisi otettu sen hyväksi huomioon viitemäärinä. Se on siten asiassa
T. Port annetussa tuomiossa tarkoitetussa kohtuuttomassa tilanteessa.
Huolimattomuus, josta komissio sitä moittii, ei kantajan mukaan ole mitenkäänmyötävaikuttanut kantajan kohtaamiin vaikeuksiin. Ei ole myöskään realistista
katsoa, että jos se olisi toiminut huolellisesti, se olisi toteuttanut tarpeelliset
toimenpiteet Carriónin banaanien myymiseksi Saksassa.
Komission ja väliintulijoiden väitteet ja niiden perustelut
- 53.
- Probanin kanssa tehdyn esisopimuksen osalta, sellaisena kuin se on toimitettu
komissiolle 16.12.1996 päivätyn pyynnön yhteydessä, komissio kiistää kantajan
väitteen, jonka mukaan sopimuksen osapuolten tahdonilmaisun tai sen puuttuessa
Hampurissa noudatetun kauppatavan perusteella voitaisiin lähteä siitä, että kyseessä
on osapuolia sitova markkinointisopimus.
- 54.
- Ensiksi komissio katsoo, etteivät esisopimuksen allekirjoittamista edeltäneet
neuvottelut ja osapuolten ilmaisema aikomus luoda pitkäaikaiset kaupalliset suhteet
tee tästä asiakirjasta oikeudellisesti sitovaa.
- 55.
- Toiseksi Hampurin kauppatavan asiantuntijan Walter Müllerin lausunnossa
todetaan esisopimuksen luonteesta ja sitovuudesta seuraavaa:
Carta de intencion on sitova sopimus, jonka rikkomisen perusteella sopimusta
noudattanut osapuoli voi vaatia vahingonkorvausta, jos sopimusmääräykset ovat
riittävän täsmällisiä, jotta sopimusten täydentävän tulkinnan periaatteeseen
nojautuva sopimuksen täyttämistä koskeva kanne voidaan nostaa.
- 56.
- Probanin kanssa tehdyssä esisopimuksessa ei ole sovittu kaikista sopimuksen
olennaisista kohdista, eikä se siten sisältänyt Hampurin kauppatavan mukan
edellytettyjä riittävän täsmällisiä sopimusmääräyksiä. Toisin kuin kantaja väittää,
esisopimuksessa ei ollut lainkaan mainintaa toimitusten aloittamispäivästä eikä
lastaus- ja purkusatamista.
- 57.
- Lisäksi kantaja sivuuttaa aiesopimuksen ja sopimuksen oikeusvaikutusten
perustavanlaatuisen eron. Komissio on samaa mieltä kuin Müller eli sitä mieltä, että
jos aiesopimuksen sisältö on riittävän konkreettinen, sen rikkominen voi synnyttää
oikeuden vahingonkorvaukseen. Tämä oikeus rajoittuu kuitenkin sen vahingon
korvaamiseen, jonka toinen osapuoli on kärsinyt siksi, että sopimusta ei syntynyt,
kun huomioon otetaan tämän osapuolen sopimukseen pääsemiseksi toteuttamat
toimenpiteet. Aiesopimuksen perusteella ei kuitenkaan voida vaatia siinä
tarkoitettujen tulevien sopimusvelvoitteiden täyttämistä. Esisopimuksesta ei siten
johdu oikeudellisesti sitovaa oikeutta aiottujen banaanitoimitusten toteuttamiseen,
joten yhteisen markkinajärjestelyn voimaantulo ei myöskään uhannut kolmansien
maiden banaanien toimituksia koskevia oikeudellisesti tarpeeksi vakiintuneita
kauppasuhteita. Kantaja oli komission mukaan ilmeisen tietoinen näistä
tosiseikoista, koska se katsoo esisopimuksen olevan, ei suinkaan aiesopimus, vaan
oikeudellisesti pätevä sopimus, mikä ei pidä paikkaansa.
- 58.
- Müllerin lausunnossa on puhe vain vähimmäisvaatimuksista, jotka aiesopimuksen
on täytettävä, jotta sillä voisi olla vahingonkorvaukseen oikeuttavia
oikeusvaikutuksia, eikä sopimuksen syntymistä ja pätevyyttä koskevista säännöistä.
- 59.
- Määritettiinpä tämä esisopimus oikeudellisesti millaiseksi hyvänsä, Probanin
sopimusrikkomus ei muodosta kohtuutonta tilannetta, koska kuten kantajakin
myöntää, tämä asiakirja ei perustanut kantajalle oikeutta saada banaanitoimituksia.
- 60.
- McKenzan kanssa tehdyn sopimuksen osalta kantajan tulkinta, jonka mukaan
McKenzan ainoa yhteisötyökumppani Ecuadorissa oli Sembriosa, ei vastaa
sopimuksen sanamuotoa eikä sopimusta allekirjoitettaessa vallinnutta tilannetta.
Sopimuksen perusteella ei voida päätellä, että kantajan kanssa tehty sopimus olisi
koskenut ainoastaan Sembriosan toimituksia. Lisäksi Sembriosan melko pieni
toimituskapasiteetti selitti sen, että sopimuksessa viitattiin muihin
tavarantoimittajiin, jotta McKenza voi taata sovittujen banaanimäärien toimitukset
kantajalle.
- 61.
- Joka tapauksessa Sembriosan konkurssin jälkeen sen tuotantoyhtiöiden keräämät
banaanit olivat markkinoilla, joten McKenza olisi voinut täyttää
toimitusvelvoitteensa kantajaa kohtaan, koska ecuadorilaisilla markkinoilla oli
ilmiselvästi banaaneja McKenzan tarpeisiin.
- 62.
- Tästä seuraa komission mielestä, että kantajan väite, jonka mukaan oikeudenkäynti
McKenzaa vastaan olisi ollut hyödytön, on perusteeton.
- 63.
- Komissio korostaa, että sopimuksen allekirjoittamispäivällä on merkitystä (ks. edellä
32 kohta), koska kohtuuttoman tilanteen toteaminen voi perustua ainoastaan
McKenzan kanssa ennen Sembriosan 4.11.1991 tapahtunutta konkurssia tehtyyn
sopimukseen. Päivämääriä koskevat ristiriitaisuudet ja muut edellä mainitut
epätäsmällisyydet heikentävät kuitenkin tuntuvasti kantajan väitteen uskottavuutta.
- 64.
- Carriónin ja Bananorin kanssa tehtyjen sopimusten ja esisopimuksen osalta on
erotettava kantajan toimenpiteet ennen ja jälkeen sen, kun se sai tiedon yhteisestä
markkinajärjestelystä. Ainoastaan 7.11.1991 tehty esisopimus on sellainen, jonka
perusteella voidaan arvioida, oliko kantaja kohtuuttomassa tilanteessa. Tämä
esisopimus, jonka oikeusvaikutukset ovat vastaavat kuin aiesopimuksen, ei ollut
komission mielestä sellainen oikeudellisesti merkityksellinen taloudellinen
toimenpide, jonka yhteinen markkinajärjestely olisi tehnyt vaikutuksettomaksi.
Kyseessä oli myös kantajan esiin tuomien Saksan oikeuden säännösten valossa
tarpeellinen toimitussopimuksen tekemisen vaihe.
- 65.
- Tältä osin osapuolet eivät komission mukaan ole katsoneet, että esisopimuksessa
mainitut toimitusmäärät ja -ehdot sisällytettäisiin sellaisinaan sopimukseen, vaan ne
ovat aikoneet arvioida näitä seikkoja uudelleen ja mahdollisesti muuttaa niitä
sopimusta tehtäessä. Siksi esisopimuksesta ei voida päätellä, että määräyksistä,
jotka yhteinen markkinajärjestely tulisi kumoamaan, olisi sitovasti sovittu. Lisäksivuoden 1993 sopimuksiin sisältyvä purkulauseke osoittaa, että osapuolet olivat
täysin tietoisia mahdollisista yhteisen markkinajärjestelyn käyttöönoton
aiheuttamista vaikeuksista.
- 66.
- Kantaja ei voi komission mukaan perustaa vaatimustaan myöskään Carriónin
kanssa 11.3.1993 ja Bananorin kanssa 1.6.1993 tehtyihin toimitussopimuksiin, koska
asetus N:o 404/93 oli julkaistu Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä 25.2.1993.
Näiden sopimusten täyttämisessä kohdatut ongelmat eivät myöskään johtuneet
yhteisestä markkinajärjestelystä, vaan yrityksen omasta päätöksestä, jonka kantaja
teki. Joka tapauksessa kantaja olisi voinut välttää nämä velvollisuudet käyttämällä
oikeuttaan irtisanoa sopimus.
- 67.
- Espanjan kuningaskunta väittää, että kantajan esiin tuomia olosuhteita ei pitäisi
katsoa kohtuuttomaksi tilanteeksi, jonka vuoksi komission olisi toteutettava
siirtymätoimenpiteitä. Probanin kanssa tehdyn aiesopimuksen kaltainen aiesopimus
on alustavan sopimuksen laatimista edeltävä vaihe, jonka aikana osapuolet
luonnostelevat tiettyjä tulevan sopimussuhteen kohtia. McKenzan kanssa laadittu
asiakirja ei myöskään ole pätevä alustava sopimus, koska siinä ei täsmennetä
myöhemmin tehtävän varsinaisen sopimuksen niinkään olennaisia kohtia kuin
sopimuksen kestoa tai voimaantulopäivää. Ennen yhteisen markkinajärjestelyn
voimaantuloa kantajalla oli siten pelkkiä odotuksia, muttei oikeuksia, jotka
komission olisi pitänyt ottaa huomioon asetuksen N:o 404/93 30 artiklan mukaisesti
siirtymätoimenpiteiden toteuttamiseksi. Kantaja ei myöskään ollut toiminut riittävän
huolellisesti, jotta kaikkien näiden tavarantoimittajien kanssa tehtyjen sopimusten
vaikutukset olisivat toteutuneet.
- 68.
- Ranskan tasavalta on komission kanssa samaa mieltä Probanin ja Carriónin kanssa
tehtyjen aiesopimusten oikeusvaikutuksista. Tällaiset aiesopimukset eivät vastaa
sopimusta eikä niillä ole samoja vaikutuksia; muutoin voitaisiin ajatella, että niiden
laatijat olisivat tehneet oikeassa ja asianmukaisessa muodossa olevan sopimuksen.
Sopimukset Carriónin ja Bananorin kanssa tehtiin sen jälkeen kun komission
ehdotus yhteisen markkinajärjestelyn perustamisesta oli julkaistu, joten kantaja oli
tietoinen asetuksella N:o 404/93 perustetusta tariffikiintiöjärjestelmästä. Se ei
myöskään ollut näyttänyt toimineensa riittävän huolellisesti. Sembriosan konkurssin
jälkeen kantaja olisi voinut vaatia McKenzan kanssa tehdyn sopimuksen perusteella
tätä täyttämään sopimuksen kääntymällä muiden sopimuksessa mainittujen
tuottajien puoleen.
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 69.
- Asiassa T. Port annetusta tuomiosta (ks. edellä 12 kohta) seuraa, että asetuksen
N:o 404/93 30 artiklan perusteella komissiolla on mahdollisuus säännellä ja tarpeen
mukaan sen edellytetään sääntelevän kohtuuttomia tilanteita, kun tietyt edellytykset
täyttyvät samanaikaisesti. Ensinnäkin kyseessä olevan kolmansista maista peräisin
olevien banaanien tai muiden kuin perinteisten AKT-banaanien tuojan onjouduttava vaikeuksiin, jotka uhkaavat sen toiminnan jatkumista. Toiseksi kyseisen
tuojan vaikeuksien on johduttava siitä, että on siirrytty ennen asetuksen N:o 404/93
voimaantuloa voimassa olleista kansallisista järjestelmistä yhteiseen
markkinajärjestelyyn. Kolmanneksi sen on pitänyt saada poikkeuksellisen alhainen
kiintiö sellaisten viitevuosien perusteella, jotka on otettu huomioon edellä mainitun
19 artiklan 2 kohdan nojalla. Neljänneksi syynä vaikeuksiin ei saa olla kyseisen
maahantuojan huolimattomuus.
- 70.
- Niiden toimenpiteiden poikkeusluonteesta, joita komissio voi toteuttaa asetuksen
N:o 404/93 30 artiklan nojalla ja jotka ovat poikkeuksia tässä asetuksessa
säädetystä yleisestä tuontitodistusten myöntämisjärjestelmästä, seuraa, että
komission on toteutettava tällaisia toimenpiteitä vain, jos kaikkien edellä
mainittujen edellytysten on riittävin todistein osoitettu täyttyvän. Tältä osin
todistustaakka on näiden toimenpiteiden toteuttamista vaativalla yrityksellä.
- 71.
- Komissio katsoi riidanalaisessa päätöksessä, että kantajan esiin tuomat Probanin,
McKenzan ja Carriónin/Bananorin kanssa tehtyjen sopimusten epäonnistumiseen
liittyvät olosuhteet eivät muodosta asiassa T. Port asnnetussa tuomiossa tarkoitettua
kohtuutonta tilannetta.
- 72.
- Probanin kanssa tehdystä esisopimuksesta on todettava, että komissio on
perustellusti katsonut, että kantaja ei ollut osoittanut, että se olisi ollut
oikeudellisesti sitova. Komissio epäili oikeutetusti sitä, ovatko osapuolet todella
tehneet sopimusta, kun huomioon otetaan esitettyjen eri versioiden väliset erot. Se
on myös perustellusti epäillyt sitä, oliko sopimus lopullinen, kuten on väitetty, kun
huomioon otetaan se, että sitä kutsuttiin esisopimukseksi ja että siitä puuttuivat
tietyt olennaiset kohdat. Sopimuksen oikeudellista sitovuutta voidaan epäillä myös,
koska kantaja on jättänyt käyttämättä sopimuksessa toisen osapuolen
sopimusvelvoitteiden noudattamatta jättämisen varalta annettuja oikeuksiaan,
vaikka Proban on selvästi tahallaan rikkonut velvoitteitaan.
- 73.
- Komissio saattoi oikeutetusti epäillä myös McKenzan kanssa tehdyn sopimuksen
oikeudellista sitovuutta, kun huomioon otetaan sopimuksen tekopäivää koskevat
epäselvyydet ja sen voimassaoloaikaa koskevan määräyksen puuttuminen. Komissio
saattoi myös perustellusti pohtia, miksi tätä sopimusta ei ollut täytetty tai miksi se
oli jätetty sikseen Sembriosan konkurssin vuoksi, kun huomioon otetaan se, että
McKenza oli itse halunnut sopimukseen maininnan siitä, että se oli tehnyt
sopimuksen useiden tuottajien ja rahdinkuljettajien kanssa, ja se, että nämä muut
tavarantoimittajat olisivat kiistatta voineet toimittaa ainakin osan Sembriosalle
osoitetuista määristä. Komissio on siten perustellusti katsonut, että kantaja ei ollutnoudattanut yhteisöjen tuomioistuimen asiassa T. Port annetussa tuomiossa
neljäntenä edellytyksenä vaadittua huolellisuutta, kun se oli jättänyt vaatimatta
oikeudessa McKenzaa noudattamaan sopimusta sekä jättänyt käyttämättä tässä
sopimuksessa toisen osapuolen sopimusvelvoitteiden noudattamatta jättämisen
varalta annettuja oikeuksiaan.
- 74.
- Komissio on myös oikeutetusti todennut, ettei Carriónin kanssa 11.3.1993 tehtyä ja
Bananorin kanssa 1.6.1993 tehtyä sopimusta voida ottaa huomioon, koska ne oli
tehty sen jälkeen, kun asetus N:o 404/93 oli julkaistu Euroopan yhteisöjen
virallisessa lehdessä.
- 75.
- Lisäksi on todellakin todettava, että kantaja on allekirjoittanut näissä sopimuksissa
sille asetetut tuontivelvoitteet täysin tietoisena uuden yhteisen markkinajärjestelyn
säännöksistä, mikä ilmenee sopimusten sanamuodostakin. Molemmissa
sopimuksissa määrätään sopimuksen purkumahdollisuudesta
force majeure -tilanteessa, jos kansainvälisessä kaupassa vallitseva tilanne estää
hedelmien viennin - - kiintiöihin/lisensseihin liittyvien erityisten ongelmien vuoksi.
- 76.
- Asetuksen N:o 404/93 antamisen jälkeen sovituista sopimusvelvoitteista johtuvia
vaikeuksia ei kuitenkaan voida missään tapauksessa rinnastaa vaikeuksiin, jotka
johtuvat siirtymisestä ennen asetuksen voimaantuloa voimassa olleista kansallisista
järjestelmistä asetuksella perustettuun järjestelmään. Tästä seuraa, että tällaisten
sopimusvelvoitteista johtuvien vaikeuksien perusteella ei voida toteuttaa
erityistoimenpiteitä kohtuuttoman tilanteen vuoksi. Tätä toteamusta ei kyseenalaista
se, että kantaja oli tehnyt Carriónin kanssa esisopimuksen jo 7.11.1991, koska tässä
esisopimuksessa kantajaa ei velvoitettu allekirjoittamaan markkinointisopimusta.
- 77.
- Vastaavasti on todettava, että vaikka Probanin ja McKenzan kanssa tehdyt
sopimukset olisivat olleet oikeudellisesti sitovia oikeuttaen kantajan todella saamaan
näissä sopimuksissa mainitut toimitukset vuosina 1991-1993, näiden sopimusten
toteutumatta jäämisestä johtuvien kantajan vaikeuksien ei olisi voitu katsoa
johtuvan siirtymisestä ennen asetuksen N:o 404/93 voimaantuloa voimassa olleista
kansallisista järjestelmistä yhteiseen markkinajärjestelyyn.
- 78.
- Kantaja on väittänyt, että Probanin kanssa tehtyä esisopimusta ei ole noudatettu,
koska Proban ei halunnut noudattaa sitoumuksiaan, ja että McKenzan kanssa tehty
sopimus oli rauennut McKenzan pääasiallisen tavarantoimittajan konkurssin vuoksi.
Näiden kahden sopimuksen noudattamatta jättäminen johtui siten yleisten
kaupallisten riskien toteutumisesta, mistä kyseisen toimijan on vastattava. Se, että
kantaja oli alkanut neuvotella Carriónin kanssa jo käydessään neuvotteluja
McKenzan kanssa, osoittaa kantajan olleen tietoinen näistä riskeistä. Komissiolla
ei voi olla velvollisuutta toteuttaa erityistoimenpiteitä maahantuojan kohtaamien
kaupallisten vaikeuksien ratkaisemiseksi vain siksi, että maahantuojan toiveet
kauppasuhteiden solmimisesta banaanien toimittajan kanssa eivät ole toteutuneet.
- 79.
- Erityistoimenpiteet kohtuuttoman tilanteen vuoksi voivat olla tarpeen, jos tuoja on
ennen kuin se on saanut tiedon uuden yhteisen markkinajärjestelyn säännöksistä
sitoutunut tuomaan tietyn määrän banaaneja eikä pysty tämän jälkeen
noudattamaan velvoitteitaan, ellei se voi saada välttämättömiä tuontitodistuksia.
Käsiteltävänä olevassa asiassa tilanne ei kuitenkaan ole tällainen.
- 80.
- On paikallaan lisätä, että kantaja ei ole osoittanut komissiossa eikä ensimmäisen
oikeusasteen tuomioistuimessa asiaa käsiteltäessä, että siitä, ettei edellä mainittuja
kolmea sopimusta ollut voitu täyttää ennen uuden järjestelyn voimaantuloa
heinäkuussa 1993 johtuneet olosuhteet olisivat olleet niin vakavat, että ne olisivat
uhanneet sen toiminnan jatkumista, ja sen olleen tämän vuoksi kohtuuttomassa
tilanteessa.
- 81.
- Tältä osin kantajan suullisessa käsittelyssä antamista selvityksistä ilmenee, että
vaikka banaanien tuonti muodostaa yleensä 50 prosenttia sen liikevaihdosta, se tuo
maahan myös muita hedelmiä ja vihanneksia. Se oli tehnyt tuontisopimuksia
muidenkin tavarantoimittajien kuin Probanin ja McKenzan kanssa, joten se on
voinut tuoda maahan banaaneja viitejaksona näiden kahden yrityksen toimitusten
puuttumisesta huolimatta.
- 82.
- Lisäksi vastauksessaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen suullisessa
käsittelyssä esittämään kysymykseen kantaja myönsi, että se ei ollut toimittanut
pyyntönsä tueksi asiakirjoja, joiden perusteella komissio olisi voinut arvioida sen
taloudellista tilannetta. Vaikka se onkin käsiteltävänä olevassa asiassa toimittanut
ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimelle tältä osin joitain tietoja, näistä ei käy
lainkaan ilmi se, että sen toiminnan jatkuminen olisi ollut uhattuna.
- 83.
- Edellä esitettyjen seikkojen perusteella ensimmäinen kanneperuste on todettava
perusteettomaksi.
Toinen kanneperuste, joka koskee komission harkintavallan väärinkäyttöä
Kantajan väitteet ja niiden perustelut
- 84.
- Kantaja viittaa yleisesti asiassa T-39/97 esittämiinsä kirjelmiin. Se katsoo viittausten
riittävän tämän kanneperusteen perustelemiseksi.
- 85.
- Vastauskirjelmässään kantaja kuitenkin toteaa, että komission harkintavallan
väärinkäyttö ilmenee siinä, että sen olisi pitänyt ottaa huomioon oma vastuunsa.
Omalla, 1.7.1993 alkaneella laiminlyönnillään komissio on loukannut kantajan
omaisuuden suojaa ja sen perustavanlaatuista oikeutta elinkeinon harjoittamiseen.
- 86.
- Harkintavallan väärinkäyttö ilmenee kantajan mukaan myös siinä, että komissio on
kieltäytynyt kuulemasta kantajaa sen pyynnön tutkimisen aikana. Komissio ei olisi
jättänyt huomiotta näiden kantajan tekemien sopimusten kauppaoikeudellista
merkitystä, jos se olisi kuullut kantajaa ennen riidanalaisen päätöksen tekemistä.
Komission väitteet ja niiden perustelut
- 87.
- Tämä kanneperuste on komission mielestä jätettävä tutkimatta, koska kantaja ei
perustele sitä mitenkään.
- 88.
- Vaikka ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoisi, että kantajan viittaus
asiassa T-39/97 laiminlyöntikanteensa yhteydessä esittämiin kirjelmiin olisi riittävä
tämän kanneperusteen perustelemiseksi, kanneperuste on komission mielestä
perusteeton.
- 89.
- Kuulemisvelvollisuuden rikkomista koskeva väite on esitetty liian myöhään eikä sitä
voida siten tutkia, koska se on esitetty ensimmäistä kertaa kantajan
vastauskirjelmässä ja koska se ei perustu menettelyn aikana ilmenneisiin
tosiseikkoihin tai oikeudellisiin seikkoihin. Toissijaisesti komissio toteaa, että
kuulemisvelvollisuutta on noudatettu, kun kantaja on pyytänyt kohtuuttoman
tilanteen toteamista ja kun tämä pyyntö on tutkittu.
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 90.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 44 artiklan mukaan
kanteeseen tulee sisältyä muun muassa yhteenveto kanteen oikeudellisista
perusteista. Oikeuskäytännön mukaan tämä tarkoittaa sitä, että kanteessa on
selvitettävä kanteen perustana olevan kanneperusteen sisältö, joten sen pelkkä
abstrakti ilmaiseminen ei täytä työjärjestyksessä asetettuja edellytyksiä (asia T-16/91,
Rendo ym. v. komissio, tuomio 18.11.1992, Kok. 1992, s. II-2417, 130 kohta).
- 91.
- Lisäksi tämän yhteenvedon on oltava riittävän selvä ja täsmällinen, jotta vastaaja
voi valmistautua esittämään puolustuksensa ja jotta ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuin voi tarvittaessa antaa asiassa ratkaisun ilman täydentäviä tietoja. Jotta
oikeusvarmuuden ja hyvän oikeudenkäytön toteutuminen varmistettaisiin, kanne
voidaan ottaa tutkittavaksi vain, jos olennaiset tosiseikat ja oikeudelliset seikat,
joihin kanne perustuu, käyvät ainakin yhteenvedonomaisesti mutta samalla
johdonmukaisesti ja ymmärrettävästi ilmi itse kannekirjelmästä (asia T-348/94, Enso
Española v. komissio, tuomio 14.5.1998, Kok. 1998, s. II-1875, 143 kohta).
- 92.
- Koska nämä edellytykset eivät käsiteltävänä olevassa asiassa täyty, toinen
kanneperuste on jätettävä tutkimatta. On lisättävä, että kanneperusteen
selventäminen vastauskirjelmässä on tämän kannalta merkityksetöntä.
- 93.
- Edellä esitetystä seuraa, että kanne on hylättävä kokonaisuudessaan.
Oikeudenkäyntikulut
- 94.
- Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan
2 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan
oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska kantaja on hävinnyt
asian, se on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut komission vaatimusten
mukaisesti.
- 95.
- Työjärjestyksen 87 artiklan 4 kohdan mukaan jäsenvaltiot, jotka ovat asiassa
väliintulijoina, vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan. Näin ollen Espanjan
kuningaskunta ja Ranskan tasavalta, jotka ovat osallistuneet oikeudenkäyntiin
tukeakseen komission vaatimuksia, vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.
Näillä perusteilla
YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN (viides
jaosto)
on antanut seuraavan tuomiolauselman:
1) Kanne hylätään.
2) Kantaja vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan ja se velvoitetaan
korvaamaan komission oikeudenkäyntikulut.
3) Espanjan kuningaskunta ja Ranskan tasavalta vastaavat omista
oikeudenkäyntikuluistaan.
CookeGarcía-Valdecasas
Lindh
|
Julistettiin Luxemburgissa 28 päivänä maaliskuuta 2000.
H. Jung
R. García-Valdecasas
kirjaaja
viidennen jaoston puheenjohtaja