UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN MÄÄRÄYS (muutoksenhakujaosto)

19 päivänä joulukuuta 2013

Asia T‑32/13 P

Mario Paulo da Silva Tenreiro

vastaan

Euroopan komissio

Muutoksenhaku – Henkilöstö – Virkamiehet – Palvelukseen ottaminen – Ilmoitus avoimesta toimesta – Nimitys komission oikeusasioiden pääosaston alaisen A-osaston ”Justice civile” johtajan toimeen – Valittajan hakemuksen hylkääminen – Toisen hakijan nimittäminen – Harkintavallan väärinkäyttö – Valitus, jonka tutkittavaksi ottamisen edellytykset osittain selvästi puuttuvat ja joka on osittain selvästi perusteeton

Aihe:      Valitus, jossa vaaditaan Euroopan unionin virkamiestuomioistuimen (kolmas jaosto) asiassa F-120/11, Silva Tenreiro vastaan komissio, 14.11.2012 antaman tuomion (ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa) kumoamista.

Ratkaisu:      Valitus hylätään. Mario Paulo da Silva Tenreiro vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja hänet velvoitetaan korvaamaan Euroopan komissiolle tässä oikeusasteessa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

Tiivistelmä

Henkilöstökanne – Perusteet – Harkintavallan väärinkäyttö – Käsite

Harkintavallan väärinkäytön käsite on hyvin tarkkarajainen, ja sillä tarkoitetaan hallintoviranomaisen valtuuksien käyttämistä muussa tarkoituksessa kuin siinä, jota varten valtuudet on annettu. Harkintavaltaa on päätöstä tehtäessä käytetty väärin vain silloin, kun objektiivisten, asiaankuuluvien ja yhtäpitävien seikkojen perusteella on selvää, että päätös on tehty muiden kuin ilmoitettujen tavoitteiden saavuttamiseksi. Tässä yhteydessä ei riitä, että asianosainen vetoaa tiettyihin tosiseikkoihin väitteidensä tueksi, vaan sen on lisäksi esitettävä riittävän täsmällisiä, objektiivisia ja yhtäpitäviä todisteita, jotka tukevat näiden seikkojen todenmukaisuutta tai vähintäänkin todennäköisyyttä, sillä muutoin kyseisen toimielimen väitteiden aineellista paikkansapitävyyttä ei voida kiistää. Harkintavallan väärinkäyttöä koskevien seikkojen kokonaisarviointi ei näin ollen voi perustua pelkkiin väitteisiin, riittämättömän täsmällisiin todisteisiin tai todisteisiin, jotka eivät ole objektiivisia saati asiaankuuluvia.

(ks. 31–33 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑111/99, Samper v. parlamentti, 5.7.2000 (Kok. H., s. I‑A‑135 ja II‑611, 64 kohta); asia T‑471/04, Karatzoglou v. AER, 2.12.2008 (Kok. H., s. I‑A‑2‑79 ja II‑A‑2‑485, 49 kohta) ja yhdistetyt asiat T‑40/07 P ja T‑62/07 P, de Brito Sequeira Carvalho v. komissio, 5.10.2009 (Kok. H., s. I‑B‑1‑89 ja II‑B‑1‑551, 172 ja 173 kohta)