Asia C‑81/14
Nannoka Vulcanus Industries BV
vastaan
College van gedeputeerde staten van Gelderland
(Raad van Staten (Alankomaat) esittämä ennakkoratkaisupyyntö)
Ennakkoratkaisupyyntö – Direktiivi 1999/13/EY – Liite II B – Ilman pilaantuminen – Haihtuvat orgaaniset yhdisteet – Päästöjen rajoittaminen – Orgaanisten liuottimien käyttö tietyissä toiminnoissa ja laitoksissa – Olemassa oleviin laitoksiin sovellettavat velvoitteet – Lisäajan myöntäminen
Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (viides jaosto) 10.9.2015
1. Ympäristö – Ilman pilaantuminen – Orgaanisten liuottimien käytöstä aiheutuvien haihtuvien orgaanisten yhdisteiden päästöjen rajoittaminen – Direktiivi 1999/13 – Olemassa oleviin laitoksiin sovellettavat vaatimukset – Vähentämisohjelman toimeenpaneminen – Mahdollisuus lisäajan myöntämiseen korvaavien aineiden kehittämiseksi – Ulottuvuus
(Neuvoston direktiivin 1999/13 liitteessä II B olevan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan i alakohta)
2. Ympäristö – Ilman pilaantuminen – Orgaanisten liuottimien käytöstä aiheutuvien haihtuvien orgaanisten yhdisteiden päästöjen rajoittaminen – Direktiivi 1999/13 – Olemassa oleviin laitoksiin sovellettavat vaatimukset – Vähentämisohjelman toimeenpaneminen – Mahdollisuus lisäajan myöntämiseen korvaavien aineiden kehittämiseksi – Toiminnanharjoittajan tekemän hakemuksen ja toimivaltaisen viranomaisen myöntämän luvan välttämättömyys – Toimivaltaisille viranomaisille annettu harkintavalta – Huomioon otettavat seikat
(Neuvoston direktiivin 1999/13 liitteen II B 2 kohdan ensimmäisen alakohdan i alakohta)
1. Orgaanisten liuottimien käytöstä tietyissä toiminnoissa ja laitoksissa aiheutuvien haihtuvien orgaanisten yhdisteiden päästöjen rajoittamisesta 11.3.1999 annetun neuvoston direktiivin 1999/13/EY liitettä II B on tulkittava siten, että liitteessä olevan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan i alakohdassa tarkoitettua lisäaikaa voidaan myöntää direktiivin 2 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun ”laitoksen” toiminnanharjoittajalle oman haihtuvien orgaanisten yhdisteiden päästöjen vähentämisohjelmansa toimeenpanemiseksi, jos vähän liuotinta sisältäviä tai liuotinta sisältämättömien korvaavien aineiden kehitys on yhä meneillään, vaikka tämän laitoksen tuotteen kiintoainepitoisuuden voidaan olettaa pysyvän muuttumattomana ja kiintoainepitoisuutta voidaan käyttää päästövähennysten vertailukohteen määrittelemiseksi.
Tässä direktiivissä säädetty mahdollisuus myöntää toiminnanharjoittajalle lisäaikaa sen oman päästöjen vähennysohjelmansa toimeenpanemiseksi tarkoittaa välttämättä sitä, että kaikkia direktiivissä tarkoitettuja määräaikoja, muun muassa olemassa olevia laitoksia koskevaa, 31.10.2007 päättyvää määräaikaa, voidaan pidentää. Toisenlainen tulkinta veisi tämän direktiivin liitteessä II B olevan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan i alakohdalta sen normatiivisen luonteen ja tekisi siitä pelkän kyseessä olevien määräaikojen määrittämisen selityksen.
Vaikka pitää paikkansa, että direktiivin 1999/13 liitteessä II B olevan 2 kohdan toisessa alakohdassa säädetään, että vakio-ohjelma on tarkoitettu laitoksille, joiden tuotteen kiintoainepitoisuuden voidaan olettaa pysyvän muuttumattomana ja kiintoainepitoisuutta voidaan käyttää päästövähennysten vertailukohteen määrittelemiseksi, tämä vakio-ohjelma ei kuitenkaan muodosta erityissäännöstä, joka poissulkisi lisäajan myöntämisen tällaisten laitosten toiminnanharjoittajille. Direktiivin 1999/13 lisäaikaa ja laitoksia, joiden tuotteen kiintoainepitoisuus pysyy muuttumattomana, koskevien säännösten taustalla oleva ratio legis vahvistaa lisäksi mahdollisuuden myöntää lisäaikaa kaikille laitostyypeille riippumatta siitä, millaista vähentämisohjelmaa niissä käytetään. Tämä lisäaika nimittäin ilmentää yhtäältä suhteellisuusperiaatetta. Kuten toisaalta, direktiivin 1999/13 johdanto-osan kahdeksannessa perustelukappaleessa todetaan, direktiivi perustuu näkemykseen, jonka mukaan orgaanisten yhdisteiden päästöjä voidaan välttää tai vähentää käyttämällä vähemmän haitallisia korvaavia aineita, joita on saatavissa tai joita tulee saatavaksi lähivuosina. Tässä yhteydessä kiintoainepitoisuuden muuttumattomuutta koskevan edellytyksen säätämisen tavoitteella ei tältä osin ole mitään yhteyttä direktiivin 1999/13 lisäajan myöntämistä koskevien säännösten taustalla olevaan ratio legisiin tilanteessa, jossa vähän liuotinta sisältävien tai liuotinta sisältämättömiä korvaavien aineiden kehitys on yhä meneillään.
Koska direktiivin 1999/13 liitteen II B sanamuodosta ei selvästikään voida tehdä erilaista tulkintaa, tällainen tulkinta olisi vastoin oikeusvarmuuden periaatetta, joka edellyttää, että unionin lainsäädännön perusteella ne, joita asia koskee, voivat saada selville tarkasti, minkä laajuisia siinä niille asetetut velvoitteet ovat, ja että ne voivat yksiselitteisesti saada tiedon velvollisuuksistaan ja ryhtyä niiden johdosta asianmukaisiin toimenpiteisiin.
(ks. 50, 53, 55–58, 61, 62 ja 64 kohta sekä tuomiolauselman 1 kohta)
2. Orgaanisten liuottimien käytöstä tietyissä toiminnoissa ja laitoksissa aiheutuvien haihtuvien orgaanisten yhdisteiden päästöjen rajoittamisesta 11.3.1999 annetun neuvoston direktiivin 1999/13/EY liitteessä II B olevan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan i alakohtaa on tulkittava siten, että haihtuvien orgaanisten yhdisteiden päästöjen vähentämisohjelman toimeenpanemista varten myönnettävän lisäajan edellytyksenä on toimivaltaisten viranomaisten lupa, joka edellyttää kyseisen toiminnanharjoittajan hakemusta.
Koska direktiivin 1999/13 liitteessä II B olevan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan i alakohdassa säädetty lisäajan myöntäminen muodostaa poikkeuksen kyseisen direktiivin yleisistä säännöksistä, sitä on tässä yhteydessä tulkittava suppeasti ottaen huomioon tämän liitteen tavoitteet eli yhtäältä korvaavien aineiden kehittämisen kannustaminen ja toisaalta suhteellisuusperiaatteen huomioon ottaminen. Kyseisen liitteen sanamuodostakin, joissa säädetään ainoastaan ”lisäajan” myöntämisestä, käy lisäksi ilmi, että tähän liitteeseen perustuvan vähentämisohjelman soveltamisen on oltava ajallisesti rajoitettu.
Sen määrittämiseksi, onko toiminnanharjoittajalle myönnettävä lisäaikaa haihtuvien orgaanisten yhdisteiden päästöjen vähentämisohjelman toimeenpanemiseksi, ja mahdollisesti myönnettävän lisäajan keston määräämiseksi toimivaltaisten viranomaisten on harkintavaltansa puitteissa tarkastettava muun muassa, että korvaavia aineita, jotka soveltuvat käytettäviksi kyseisissä laitoksissa ja soveltuvat haihtuvien orgaanisten yhdisteiden päästöjen vähentämiseen, tosiasiallisesti kehitetään, että käynnissä olevat kehitystyöt voivat annettujen tietojen valossa johtaa tällaisten tuotteiden aikaansaamiseen ja ettei ole olemassa vaihtoehtoista toimenpidettä, josta pienemmillä kustannuksilla aiheutuu vastaavia tai jopa suurempia päästövähennyksiä, ja muun muassa, ettei muita korvaavia aineita ole vielä saatavissa. Lisäksi on otettava huomioon kehitteillä olevilla korvaavilla aineilla saavutettavissa olevien päästövähennysten ja niiden kustannusten suhde lisäajan myöntämisen seurauksena aiheutuviin lisäpäästöihin ja mahdollisten vaihtoehtoisten toimenpiteiden kustannuksiin. Lisäajan pituus ei saa ylittää korvaavien aineiden kehittämiseen tarvittavaa aikaa. Tätä seikkaa on arvioitava ottaen huomioon kaikki asiaankuuluvat seikat ja muun muassa lisäajan myöntämisen seurauksena aiheutuvien lisäpäästöjen määrä sekä mahdollisten vaihtoehtoisten toimenpiteiden kustannukset verrattuna kehitteillä olevilla korvaavilla aineilla saavutettavissa olevien päästövähennysten suuruuteen ja näiden aineiden kustannuksiin.
(ks.73–77 ja 83 kohta sekä tuomiolauselman 2 kohta)