YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN
TUOMIO (toinen jaosto)
15 päivänä syyskuuta 1998 (1)
Maatalous - Interventiotoimien rahoittaminen - Oliiviöljyerien varastointiin
liittyvien maksujen lykkääminen siihen asti kunnes öljyjen ominaisuudet on
tarkistettu - Kumoamis- ja vahingonkorvauskanne
Asiassa T-54/96,
Oleifici Italiani SpA, Italian oikeuden mukaan perustettu yhtiö, kotipaikka Ostuni
(Italia) ja
Fratelli Rubino Industrie Olearie SpA, Italian oikeuden mukaan perustettu yhtiö,
kotipaikka Bari (Italia),
edustajinaan asianajajat Antonio Tizzano, Gian Michele Roberti ja Francesco
Sciaudone, Napoli, 36 place du Grand Sablon, Bryssel,
vastaan
Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehenään oikeudellinen neuvonantaja Eugenio
de March, avustajanaan asianajaja Alberto Dal Ferro, Vicenza, prosessiosoite
Luxemburgissa c/o oikeudellisen yksikön virkamies Carlos Gómez de la Cruz,
Centre Wagner, Kirchberg,
jossa kantajat vaativat, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ensinnäkin
kumoaa komission 7.2.1996 päivätyn, erityisesti Italian viranomaisille ja italialaiselle
interventioelimelle, Azienda di Stato per gli Interventi nel Mercato Agricololle
osoitetun kirjeen, jossa se on kantajien mukaan määrännyt kaikkien oliiviöljyn
varastointia markkinointivuosilta 1991/1992 ja 1992/1993 koskevien maksujen
jäädyttämisen siihen asti, kunnes oliiviöljyn vahapitoisuus tarkistetaan, ja toiseksi
että, se velvoittaa korvaamaan kantajille komission toiminnasta aiheutuneen
vahingon.
YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN (toinen
jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja A. Kalogeropoulos sekä tuomarit
C. W. Bellamy ja J. Pirrung,
kirjaaja: hallintovirkamies J. Palacio González,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 10.6.1998 pidetyssä suullisessa
käsittelyssä esitetyn
on antanut seuraavan
tuomion
Asiaa koskevat oikeussäännöt
Oliiviöljyalan interventiotoimien rahoitus
- 1.
- Rasva-alan yhteisestä markkinajärjestelystä 22 päivänä syyskuuta 1966 annetussa
neuvoston asetuksessa N:o 136/66/ETY (EYVL 172, s. 3025; jäljempänä
perusasetus) säädetään oliiviöljyn tuotannon taloudellisesta tukemisesta yhteisön
varoista (neljäs perustelukappale). Asetuksella otetaan tätä varten käyttöön
järjestelmä, jonka mukaan tähän tarkoitukseen jokaisessa oliiviöljyä tuottavassa
jäsenvaltiossa nimetty interventioelin ostaa interventiohinnalla sille tarjotun,
yhteisöstä peräisin olevan oliiviöljyn. Interventiohinta riippuu oliiviöljyn laadusta,
joka on määritelty viittaamalla asetuksen liitteen nimityksiin ja määritelmiin. Liite
sisältää seuraavat nimitykset parempilaatuisesta öljystä huonompilaatuiseen
menevässä järjestyksessä:
1. Neitsytoliiviöljy - -
a) Ekstra - -
b) Hieno - -
c) Yleinen kauppalaatu - -
d) Oliivipolttoöljy - -
2. - -
3. - -
4. Oliivijäteöljy
5. - -
6. - -
7. - -
- 2.
- Yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksesta 21 päivänä huhtikuuta 1970 annetun
neuvoston asetuksen (ETY) N:o 729/70 (EYVL L 94, s. 13; jäljempänä asetus
N:o 729/70) 3 artiklan 1 kohdassa säädetään, että Euroopan maatalouden ohjaus-
ja tukirahasto (jäljempänä EMOTR) rahoittaa asetuksen 1 artiklan 2 kohdan
b alakohdan mukaisesti yhteisön sääntöjen mukaisesti yhteisen maatalouden
markkinajärjestelyn yhteydessä aloitetut maatalousmarkkinoiden säätelemiseen
tähtäävät interventiot.
- 3.
- Asetuksen 4 artiklan mukaan jäsenvaltioiden on nimettävä yksiköt ja toimielimet,
jotka ne valtuuttavat maksamaan interventioihin liittyvät menot (1 kohta) ja
komissio asettaa jäsenvaltioiden käyttöön tarpeelliset määrärahat, jotta nimetyt
yksiköt ja toimielimet suorittaisivat maksut yhteisön sääntöjen ja kansallisten
lainsäädäntöjen mukaisesti (2 kohta).
- 4.
- Asetuksen 5 artiklan 2 kohdan mukaan komissio päättää kunkin vuoden alussa
yksiköille ja toimielimille myönnettävästä ennakosta sekä vuoden aikana
täydentävistä maksuista, jotka on tarkoitettu kattamaan menot, jotka yksiköiden tai
toimielimien on maksettava (a alakohta); komissio tarkastaa ja hyväksyy näiden
yksiköiden ja toimielimien tilit ennen seuraavan vuoden loppua (b kohta).
- 5.
- Neuvosto antoi asetuksen N:o 729/70 perusteella interventioiden rahoittamista
Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahaston tukiosastosta koskevista yleisistä
säännöistä 2 päivänä elokuuta 1978 asetuksen (ETY) N:o 1883/78 (EYVL L 216,
s. 1), jossa säädetään oliiviöljyjen alan osalta, että interventioelimen suorittamat
ostot ja jatkotoimenpiteet, sekä etenkin varastointisopimukset ja
interventiotuotteiden varastoinnista johtuvat materiaaliset toimet voidaan rahoittaa
asetuksen N:o 729/70 nojalla.
Interventioon tarjottujen oliiviöljyjen laadun tarkastus
- 6.
- Asetuksen N:o 729/70 8 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltiot toteuttavat
kansallisten lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten mukaisesti toimenpiteet,jotka ovat tarpeen rahastosta rahoitettavien toimien tosiasiallisen toteuttamisen ja
niiden asianmukaisuuden varmistamiseksi sekä sääntöjenvastaisuuksien estämiseksi
ja niihin kohdistuvien seuraamusten toteuttamiseksi. Asetuksen 9 artiklan 1 kohdan
mukaan jäsenvaltioiden on annettava komission käyttöön kaikki EMOTR:n
moitteettoman toiminnan kannalta tarpeelliset tiedot ja toteutettava kaikki
toimenpiteet, jotka ovat omiaan helpottamaan tarkastuksia, joiden toteuttamisen
komissio arvioi olevan tarpeen yhteisörahoituksen hoidossa.
- 7.
- Komissio täsmensi 10 päivänä joulukuuta 1985 antamallaan asetuksella (ETY)
N:o 3472/85 (EYVL L 333, s. 5; jäljempänä asetus N:o 3472/85) interventioelinten
suorittamaa oliiviöljyn ostoa ja sen varastointia koskevat yksityiskohtaiset säännöt.
Asetuksen 1 artiklassa, sellaisena kuin se on muutettuna 30 päivänä kesäkuuta 1988
annetulla asetuksella N:o 1859/88/ETY (EYVL L 166, s. 13), interventio rajoitetaan
perusasetuksen liitteen 1 kohdassa tarkoitettuun oliiviöljyyn, eli neitsytoliiviöljyyn
(ekstra, hieno, yleinen kauppalaatu ja oliivipolttoöljy), jonka vesi- ja
epäpuhtauspitoisuus tai rasvahappojen pitoisuus ei ylitä tiettyä prosenttiosuutta.
- 8.
- Asetuksen N:o 3472/85 2 artiklan 4 kohdan mukaan tarjottu oliiviöljy hyväksytään
ainoastaan, jos interventioelin on tarkastanut yhteisön oikeudessa määriteltyjen
menetelmien avulla, että tarjottu öljy ei sisällä tiettyjä ainesosia. Tarkastukset
suoritetaan riippumattomissa laboratorioissa. Jos interventioelin toteaa, että
interventioon tarjottu öljy ei vastaa sitä laatua, jona se on tarjottu, kyseinen tarjous
voidaan peruuttaa. Tällöin tarjotun öljyn varastoon tulosta, varastoinnista ja
varastosta poistamisesta aiheutuvat mahdolliset kustannukset ovat tarjouksen
tekijän vastuulla (6 kohta).
- 9.
- Komissio antoi 11.7.1991 asetuksen (ETY) N:o 2568/91 oliiviöljyn ja uutetun
oliiviöljyn ominaisuuksista sekä niiden määritysmenetelmistä (EYVL L 248, s. 1;
jäljempänä asetus N:o 2568/91). Asetuksen tarkoituksena on se, että perusasetuksen
liitteessä luetellut eri öljytyypit voidaan erottaa toisistaan paremmin ja että
kyseisten tuotteiden puhtaus ja laatu taataan (toinen perustelukappale). Sen
1 artiklassa säädetään, että ainoastaan öljyjä, joiden ominaisuudet ovat tämän
asetuksen liitteessä I määritettyjen ominaisuuksien mukaiset, pidetään
perusasetuksessa tarkoitettuina oliiviöljyinä. Asetuksen 2 artiklan mukaan
ominaisuudet määritetään sen eri liitteissä esitettyjen määritysmenetelmien
mukaisesti. Asetuksessa N:o 2568/91 ei alun perin säädetty öljyjen vahapitoisuuden
määrittelystä. Sitä vastoin siinä säädettiin alifaattisten alkoholien määrittämisestä
liitteen IV menetelmän mukaisesti.
- 10.
- Komissio antoi 29.1.1993 asetuksen (ETY) N:o 183/93 oliiviöljyn ja uutetun
oliiviöljyn ominaisuuksista sekä niiden määritysmenetelmistä annetun asetuksen
(ETY) N:o 2568/91 muuttamisesta (EYVL L 22, s. 58; jäljempänä asetus
N:o 183/93), jonka toisessa perustelukappaleessa täsmennetään, että kokemuksen
perusteella määritysmenetelmiin on tarpeen tehdä tiettyjä mukautuksia ja
tarkennuksia. Alifaattisia alkoholeja koskeva kriteeri on korvattu vahapitoisuuden
määrittelemisellä ja ohjeella, jonka mukaan tätä menetelmää voidaan käyttääerityisesti erottamaan puristamalla ja uuttamalla saatu oliiviöljy. Asetuksen
2 artiklan mukaan asetus N:o 183/93 tuli voimaan 20.2.1993. Uutta vahapitoisuuden
määrittämismenetelmää sovelletaan 1 päivästä heinäkuuta 1993 tästä päivästä
alkaen pakattuun oliiviöljyyn.
- 11.
- Komissio mukautti asetusta N:o 3472/85 interventioon tarjotun öljyn laadun
valvomiseksi paremmin ja tähän tarkoitukseen käytettyjen määritysmenetelmien
täydentämiseksi. Komissio antoi 29.6.1994 asetuksen (EY) N:o 1509/94 asetuksen
N:o 3472/85 muuttamisesta (EYVL L 162, s. 31) siten, että öljyjen tarkastukset on
tehtävä vahapitoisuuden määrittämistä koskevan menetelmän avulla.
Kanteen perustana olevat tosiseikat
- 12.
- Kantajana olevat yhtiöt kuuluvat niihin yksityisiin yrityksiin, joille Azienda di Stato
per gli Interventi nel Mercato Agricolo (italialainen interventioelin; jäljempänä
AIMA) uskoo varastoinnin ja yleisesti interventiotoimien suorittamisen Italian
oliiviöljymarkkinoilla.
- 13.
- Markkinointivuosina 1991/1992 ja 1992/1993 kantajat varastoivat useampia tuhansia
tonneja oliiviöljyä. Ne vahvistavat, ilman että komissio kiistäisi tätä, että
- kyseisten öljyjen varastointi tapahtui ennen 29.6.1994 annetun asetuksen
N:o 1509/94/EY ja osittain ennen asetuksen N:o 183/93/ETY antamista,
- suoritettuaan tarkastukset ja määritykset AIMA totesi, että tarjotut öljyt ovat
sääntöjen mukaisia, ja se maksoi itse vastaavat summat öljyjen omistajille
normaalisti,
- näiden määritysten ja tarkastusten tulokset saatettiin komission tietoon, joka ei
tuona ajankohtana esittänyt vastalauseita.
- 14.
- Marraskuussa 1993, EMOTR aloitti interventioon Italiassa saatettujen oliiviöljyjen
laatua ja määrää koskevan selvityksen asetuksen N:o 729/70 9 artiklan mukaisesti.
Tämän tarkastuksen yhteydessä kantajana olevan Oleifici Italiani SpA:n (jäljempänä
Oleifici Italiani) tiloissa otettiin kansallisten viranomaisten edustajien läsnäollessa
näytteitä öljystä, josta lähetettiin näyte Espanjan valtion tarkastuslaboratorioon.
- 15.
- Tammikuussa 1994 suoritettujen määritysten nojalla, jotka tehtiin vahapitoisuuden
määrittelyä koskevan menetelmän avulla, tarkastuslaboratorio totesi sallittua
suuremman vahapitoisuuden ja sen, että öljy sisälsi uutettua öljyä vaikka
tarkastetut öljyt olivat muuten voimassa olevassa yhteisön lainsäädännössä
asetettujen muiden edellytysten mukaisia.
- 16.
- Komissio totesi tämän johdosta, että toisin kuin mitä oli ilmoitettu, 31,5 prosenttia
öljyistä, joista oli otettu näyte, ei ollut neitsytoliiviöljyä, 46 prosenttia oli
oliivipolttoöljyä eikä ilmoitettua ekstra-laatuista neitsytoliiviöljyä ja 15,2 prosenttia
oli tosin neitsytoliiviöljyä, mutta kuitenkin huonolaatuisempaa kuin mitä
aikaisemmin oli ilmoitettu; vain 4,8 prosenttia öljyistä, joista oli otettu näyte, oli
luokiteltu sen laatuisiksi, mitä niiden oli ilmoitettu olevan. Nämä tulokset
ilmoitettiin Italian viranomaisille 1.3.1994 päivätyllä maataloutta käsittelevän
komission pääosaston (PO VI) kirjeellä. Komissio totesi, sen jälkeen kun se oli
tuonut esiin sietämättömiä puutteita oliiviöljyn julkista interventiota koskevassa
[Italian] valvontajärjestelmässä kokonaisuudessaan, että sen yksikköjen oli
kieltäydyttävä AIMA:n ostamiin määriin liittyvien kulujen kokonaisrahoituksestalukuun ottamatta pieniä määriä, joiden osalta määritysten tulokset [osoittivat], että
ne [vastasivat] ilmoitettua laatua - - .
- 17.
- Komissio suostui kuitenkin maaliskuun 1994 ja tammikuun 1995 välisenä aikana
tapahtuneen kirjeenvaihdon ja AIMA:n kanssa pidetyn kokouksen jälkeen AIMA:n
pyyntöön ja esitti 27.2.1995 päivätyssä kirjeessään olevansa valmis tilaamaan uuden
määrityksen italialaiselta laboratoriolta.
- 18.
- Tätä huhtikuulle 1995 suunniteltua tarkastusta ei kuitenkaan suoritettu, sillä vuoden
1995 maaliskuun lopulla Italian oikeusviranomaiset aloittivat kyseisiä öljyjä
koskevan selvityksen ja komission yksiköt katsoivat tarkoituksenmukaiseksi asettaa
EMOTR:n ottamat näytteet näiden oikeusviranomaisten käyttöön.
- 19.
- Lisäksi kesäkuussa 1995 kantajana oleva Oleifici Italiani teetätti omasta
aloitteestaan edellä mainitussa espanjalaisessa laboratoriossa määrityksen
oliiviöljynäytteistä, joiden osalta kantajat vahvistavat, että kyseessä olivat samat öljyt
kuin ne, jotka tutkittiin tammikuussa 1994. Määrityksen johtopäätöksenä oli, että
kyseessä olivat oliivipolttoöljyt, joihin ei ollut sekoitettu mitään
asiaankuulumattomia ainesosia ja että korkean vahapitoisuuden syynä [saattoi] olla
se, että ne [olivat] vanhoja öljyjä.
- 20.
- Italian oikeusviranomaisten aloittaman tutkimuksen yhteydessä 30.10.1995
laaditussa asiantuntijaraportissa päädyttiin samaan tulokseen ja siinä todettiin, että
- mikäli liian suuri pitoisuus todetaan vain vahan eikä muiden ainesosien osalta,
kuten kyseessä olevien öljyjen suhteen tapahtui, huonontuminen syynä olivat
luonnolliset kemialliset reaktiot eikä se, että öljyyn oli sekoitettu muita öljyjä.
- määrityksestä saatujen arvojen perusteella mitään tekijää, joka olisi paljastanut
öljyjen korvaamisen tai sekoittamisen, ei ole havaittu.
- 21.
- Sen jälkeen kun kantajana oleva Oleifici Italiani oli syyskuussa 1995 ilmoittanut
komissiolle espanjalaisen laboratorion laatimasta toisesta määrityskertomuksesta,
komissio huomioi 2.10.1995 päivätyssä, AIMA:lle osoitetussa kirjeessään tämän
kertomuksen, jonka mukaan liiallinen vaha ei johtunut asiaankuulumattomastaöljyjen sekoittamisesta vaan sen syynä saattoi olla öljyjen vanhentuminen. Komissio
totesi, että tässä tilanteessa oli vaikea katsoa, että toisen määrityksen kohteena
olleet öljyt olisi jätettävä intervention ulkopuolelle, ja se pyysi AIMA:a
ilmoittamaan sille niiden öljyjen määrän ja varastot, joiden osalta analyysin
tulokset olivat samanlaisia, jotta nämä öljyt saataisiin myytäviksi mahdollisimman
nopeasti.
- 22.
- Komissio viittasi lisäksi 23.11.1995 päivätyssä, AIMA:lle osoitetussa kirjeessään
Italian oikeusviranomaisten aloittaman tutkimuksen yhteydessä 30.10.1995
laadittuun asiantuntijaraporttiin, jonka mukaan Oleifici Italianin osalta minkään
tutkitun ainesosan perusteella ei voida olettaa, että kyseessä olisi määritettyjen
öljyjen korvaaminen. Komissio pyysi tämän vuoksi AIMA:lta, että sille lähetetään
nopeasti tutkittuja eriä koskevat kertomukset, että hallinnollisesti päätetty maksujen
lykkääminen kumotaan ja että kaikki korvaukset maksetaan niille yrityksille, joiden
osalta määritysraportti sisältää samat johtopäätökset kuin ne, mitkä koskevat
Oleifici Italiania.
- 23.
- AIMA vastasi komission pyyntöön 30.11.1995 päivätyllä kirjeellä, johon oli liitetty
italialaisen oikeudellisen tutkimuksen yhteydessä 30.10.1995 laadittu raportti. AIMA
ilmoitti lisäksi komissiolle, että se aloitti välittömästi asianomaisille yrityksille
kuuluvien korvausten maksamisen, mikäli komissio ei tätä vastustanut ja että
korvaukset koskivat 17.639,291 tonnin kokonaisöljymäärää, joiden osalta todettiin,
että niitä ei ollut korvattu toisilla öljyillä.
- 24.
- Vastauksena tähän kirjeeseen komissio totesi 7.12.1995 lähettämässään telekopiossa
(VI/046436), että se ei vastustanut AIMA:n ilmoittamien 17.639,291 tonnin
varastointikorvausten välitöntä maksamista. Ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuimessa komissio selitti ottamaansa kantaa sillä, että se uskoi, että kyseiset
analyysit oli suoritettu voimassaolevaa yhteisön lainsäädäntöä noudattaen ja että
niitä voitiin pitää luotettavina. Oikeudellisen tutkimuksen yhteydessä laaditun
kertomuksen perusteella, joka lähetettiin AIMA:n 30.11.1995 päivätyssä kirjeessä,
se oli todennut, että raportissa ei mainittu määriteltyjen näyteöljyjen
vahapitoisuutta.
- 25.
- Komissio kehotti 6.2.1996 päivätyllä kirjeellä kantajana olevan Oleifici Italianin
espanjalaiselta laboratoriolta pyytämän vasta-analyysin luotettavuuden
tarkistamiseksi tätä laboratoriota täsmentämään määritetyn öljyn alkuperän
(varasto, omistaja) ja esittelemään näytteet (säiliö, merkinnät) sekä osoittamaan,
oliko kantaja pyytänyt täydellisen määrityksen tai pelkästään öljyjen tiettyjen
ominaisuuksien arvioinnin.
- 26.
- Samana päivänä päivätyllä kirjeellään komissio kääntyi myös kantajana olevan
Oleifici Italianin puoleen ja pyysi, että tämä esittää täsmennyksiä laboratorioon
lähetetyistä näytteistä sekä pyydettyjen määritysten ulottuvuudesta.
- 27.
- Vastauksena komission kysymyksiin espanjalainen laboratorio totesi 8.2.1996
päivätyssä kirjeessään, että se ei voinut tunnistaa näytteiden alkuperää, koska ne
oli toimitettu ilman etikettiä olevassa lasipullossa, jossa oli muovinen kierrettävä
korkki ja jota ei ollut leimattu eikä suljettu sinetillä; tämän johdosta oli selvää, että
määritystä voitiin käyttää vain yksityisiin tarkoituksiin. Laboratorio ilmoitti lisäksi,
että määrityspyyntö koski pääosin vahapitoisuutta eikä tutkimusta ollut pyydetty
happamuustekijän suhteen.
- 28.
- Kantajana oleva Oleifici Italiani korosti 9.2.1996 päivätyssä kirjeessään sitä vastoin,
että espanjalaisen laboratorion analysoimat näytteet olivat niitä, jotka otettiin
marraskuussa 1993. Kantaja lisäsi, että joka tapauksessa ei ollut niinkään tärkeätä
tarkastaa tätä alkuperää vaan että oli pikemminkin todettava se seikka, että
laboratorio oli arvioinut, että sen oli mahdotonta varmistaa, että öljyyn oli
sekoitettu uutettua öljyä, pelkästään epätavallisen vahapitoisuuden perusteella, kun
muuta analyyttistä aineistoa ei ollut.
- 29.
- Tässä yhteydessä, ennen kuin komission PO VI:n (maatalous) pääjohtaja oli saanut
edellä mainitut kaksi vastausta, hän osoitti 7.2.1996 kirjeen Italian Euroopan
Unionissa toimivalle pysyvälle edustustolle sekä jäljennöksen siitä useille Italian hallinto- ja oikeusviranomaisille sekä AIMA:lle - kirjeessä todettiin seuraavaa:
Asiaa koskeneen runsaan kirjeenvaihdon johdosta toimitamme ohessa ehdotuksen,
jotta yhteisön suorittaman tutkimuksen seurauksena syntynyt riita voitaisiin lopettaa.
Lähettämässämme 27.2.1995 päivätyssä kirjeessä VI/009568 ehdotimme, että
hallussamme olevista näytteistä toimitetaan sellainen määritys, josta asianosaisilla
olisi tilaisuus esittää huomautuksensa. Kaikki oli valmista näytteidenottoa varten,
kunnes Guardia di Finanza takavarikoi riidanalaiset öljyt. Tällöin katsottiin
tarkoituksenmukaiseksi lykätä hallinnollista menettelyä ja luottaa niihin
analyyseihin, joita Napolin syyttäjäviranomainen oli pyytänyt valitsemaltaan
asiantuntijalta.
Tämä asiantuntija totesi, että kyseessä oli neitsytoliiviöljy, joka voitiin siten hyväksyä
interventioon.
Tarkastettaessa tapausta yksityiskohtaisemmin voitiin todeta, että Napolin
tuomioistuimen nimittämä asiantuntija ei ollut katsonut tarpeelliseksi määrittää
vahapitoisuutta kaikista riidanalaisista näytteistä, ja hän vahvisti, että tämä ei ollut
ratkaisevaa analysoitujen öljyjen todellisen laadun määrittämiseksi, toisin kuin mitä
yhteisön asetuksissa edellytetään. Väitteensä tueksi asiantuntija nojautui
Laboratorio Arbitral de Madridin Oleifici Italianin lukuun kolmesta satunnaisesta
näytteestä suorittamien analyysien tulokseen, jonka mukaan öljy on neitsytoliiviöljyä
korkeasta vahapitoisuudesta huolimatta.
Komission yksiköt eivät voi hyväksyä sekaannusta, joka kaikista näistä eri
analyyseistä syntyi, ja ne katsovat tarkoituksenmukaiseksi käsitellä asian uudelleen
siitä, missä vaiheessa siinä oltiin, kun öljyt takavarikoitiin huhtikuussa 1995.
Ottamatta huomioon oikeudenkäyntimenettelyyn liittyviä näkökohtia, jotka kuuluvat
jäsenvaltion yksinomaiseen toimivaltaan, on tarpeen lausua siitä, onko kyseiset öljyt
hyväksyttävä interventioon. Komission yksiköt esittävät uudelleen jäsenvaltion
viranomaisille, että ryhdyttäisiin tarpeellisiin toimiin vastamäärityksen tekemiseksi
EMOTR:n hallussa olevista näytteistä siten, että sen suorittaisi yhteisesti valittu
riippumaton laboratorio riidanalaisten öljyjen todellisen laadun määrittämiseksi.
Jäsenvaltiota kehotetaan siten järjestämään nämä määritykset, antamaan tästä
tiedon asianosaisille ja jäädyttämään siksi aikaa kaikki näitä öljyjä koskevat
takaukset ja/tai maksut.
Komission yksiköt ehdottavat tätä tarkastusmääritystä varten, jonka tulisi koskea
etenkin vahapitoisuutta ja sen kehittymistä pitkällä aikavälillä, Clichyn rasva-aineita
tutkivaa laboratoriota (Ranska).
- 30.
- Vastauksena tähän kirjeeseen AIMA ilmoitti komissiolle 16.2.1996, että Italiassa
suoritetun oikeudellisen tutkimuksen päätteeksi rikosasioista vastaava
oikeusviranomainen oli 15.11.1995 tehdyllä määräyksellään määrännyt öljyn
vapauttamisesta ja erien toimittamisesta edunsaajille. Tästä hetkestä lähtien
kaikenlainen AIMA:n perusteeton viive velvoitteiden noudattamisessa olisi voinut
aiheuttaa rikosoikeudellisia seuraamuksia sen virkamiehille. Lisäksi Italian Consiglio
di Stato oli 2.2.1996 tehdyllä määräyksellään hylännyt AIMA:n tekemän valituksen,
joka koski hallinnointikuluihin liittyvien korvausten palauttamista, koska edellä
mainitussa oikeudellisessa tutkimuksessa ei ilmennyt mitään, jonka perusteella olisi
voitu katsoa, että öljyjä olisi korvattu tai väärennetty alempiarvoisilla öljyillä. AIMA
totesi, että se ei tässä tilanteessa voinut olla maksamatta summia edunsaajille.
- 31.
- Kantajat olivat 19.2.1996 kehottaneet komissiota peruuttamaan 7.2.1996 päivätyn
kirjeen ja vahvistamaan niiden oikeudet kyseisiä öljyjä koskeviin maksuihin.
Komissio ei vastannut tähän kehotukseen.
Oikeudenkäyntimenettely ja kanteen nostamista ensimmäisen asteen
tuomioistuimessa seuranneet vaiheet
- 32.
- Tässä tilanteessa kantajat nostivat käsiteltävänä olevan kanteen ensimmäisen
oikeusasteen tuomioistuimen kirjaamoon 17.4.1996 jättämällään kannekirjelmällä.
- 33.
- Kanteen nostamisen jälkeen komission PO VI:n pääjohtaja kääntyi uudelleen
AIMA:n puoleen 23.4.1996 päivätyllä kirjeellä, joka koski interventioon
markkinointivuosina 1991/1992 ja 1992/1993 toimitettua oliiviöljyä, jonka johdosta
EMOTR oli aloittanut tutkimukset marraskuussa 1993. Tässä kirjeessä komissio
- vahvisti 1.3.1994 päivätyn kirjeensä sisällön siltä osin kuin se koski espanjalaisen
laboratorion suorittamia ensimmäisiä määrityksiä, mikä merkitsi sitä, että AIMA:n
oli perittävä takaisin kyseisiin ostoihin liittyvät perusteettomasti suoritetut maksut;
- totesi, että kyseisten öljyjen määrää ei voitu pitää sellaisena, joka voitiin saattaa
interventioon, ja että siten oli katsottava, että ne eivät olleet tulleet
interventiovarastoon; tästä hetkestä lähtien öljyt olivat AIMA:n hallussa, joka voisi
päättää niiden myynnistä;
- viittasi Italian Consiglio di Staton päätökseen täsmentäen, että en peruuta
7.2.1995 päivättyä kirjettäni [pitäisi olla 7.12.1995] viite VI/046436 jossa annettiin
lupa kyseisen oliiviöljyn tämän kirjeen päivämäärään mennessä syntyneiden
varastointikulujen maksamiseen; toisaalta AIMA:a kehotettiin olemaan
maksamatta varastointikuluja EMOTR:n lukuun tästä päivästä alkaen, koska
kyseiset oliiviöljyt olivat AIMA:n hallussa.
- 34.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin (toinen jaosto) päätti esittelevän tuomarin
kertomuksen perusteella aloittaa suullisen käsittelyn ilman edeltäviä asian
selvittämistoimia. Se päätti kuitenkin ryhtyä ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuimen työjärjestyksen 64 artiklan mukaisiin prosessinjohtotoimenpiteisiin
pyytämällä asianosaisia vastaamaan kirjallisesti tiettyihin kysymyksiin ennen
istuntoa, mitä asianosaiset noudattivat.
- 35.
- Asianosaisten suulliset lausumat ja vastaukset ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuimen kysymyksiin kuultiin 10.6.1998 pidetyssä julkisessa istunnossa.
Asianosaisten vaatimukset
- 36.
- Kantajat vaativat, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
- kumoaa maatalouden pääosaston (PO VI) - osasto G, Euroopan maatalouden
ohjaus- ja tukirahasto (EMOTR) - pääjohtajan G. Legras'n 7.2.1996 päivättyyn
kirjeeseen (diaarinro VI/000513) sisältyneen komission päätöksen, jolla jäädytettiin
kaikkien oliiviöljyn varastointikustannuksia markkinointivuosilta 1991/92 ja 1992/93
koskevat maksut;
- velvoittaa komission korvaamaan komission lainvastaisesta toiminnasta kantajille
aiheutuneet vahingot;
- velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
- 37.
- Komissio vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin:
- hylkää kanteen;
- velvoittaa kantajat korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Kumoamista koskevien vaatimusten tutkittavaksi ottaminen
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
- 38.
- Komissio arvioi ensinnäkin, että 7.2.1996 päivätty kirje ei voi olla kumoamiskanteen
kohteena EY:n perustamissopimuksen 173 artiklan nojalla, koska sillä ei ollut
sellaisia sitovia oikeusvaikutuksia, jotka olisivat voineet vaikuttaa kantajien etuihin
(asia C-66/91 ja C-66/91 R, Emerald Meats v. komissio, määräys 8.3.1991,
Kok. 1991, s. I-1143, 26 kohta ja asiat T-492/93 ja T-492/93 R, määräys 21.10.1993,
Kok. 1993, s. II-1023, 24 kohta). Kirje liittyi komission yksiköiden ja yhteisön
lainsäädännön soveltamisesta vastaavien Italian viranomaisten väliseen
yhteistyösuhteeseen. Kiistanalainen kirje oli tosiasiassa vain yksi valmisteleva toimi,
joka liittyi EMOTR:n tilien tarkastamista ja hyväksymistä koskevaan päätökseen,
jossa määrättään lopullisesti kuluista, jotka EMOTR ottaa maksettavakseen.
Yhteisöjen tuomioistuin on nimenomaisesti katsonut, että komissio ei voi pätevästi
ilmaista näkökantaansa jäsenvaltioiden interventioista EMOTR:n yhteydessä ennen
vuosittaista tilien tarkastamista ja hyväksymistä (asia C-55/91, Italia v. komissio,
tuomio 6.10.1993, Kok. 1993, s. I-4813, 36 kohta).
- 39.
- Komissio lisää, että kiistanalainen toimi ei sellaisenaan luo mitään velvollisuuksia
kyseiselle jäsenvaltiolle, eikä etenkään kantajille. Italian viranomaisten velvollisuus
jäädyttää perusteettomasti suoritettavat maksut perustuu suoraan asetuksen
N:o 729/70 8 artiklan säännöksiin. Jäsenvaltioiden tehtävänä on toisaalta varmistaa
yhteisön lainsäädännön täytäntöönpano alueellaan yhteisen maatalouspolitiikan
yhteydessä (asia C-476/93 P, Nutral v. komissio, tuomio 23.11.1995, Kok. 1995,
s. I-4125, 21 kohta ja em. asia Nutral v. komissio, määräyksen 26 kohta). Tämän
johdosta vain kansallisten viranomaisten tällä alalla toteuttamat toimenpiteet voivat
aiheuttaa sitovia oikeusvaikutuksia, jotka voivat vahingoittaa kantajien etuja (em.
asia Nutral v. komissio, määräyksen 28 kohta).
- 40.
- Komissio katsoo toiseksi, että käsiteltävänä oleva riidanalainen toimi ei koske
kantajia suoraan perustamissopimuksen 173 artiklan neljännen alakohdan
mukaisesti. Tosiasiallisesti vain kansallisen oikeuden mukaisen päätöksen, jonka
perustella toimivaltaiset kansalliset viranomaiset ovat jäädyttäneet
varastointikustannuksien korvaamisen, voitaisiin katsoa vahingoittaneen niiden
etuja. Tältä osin komissio muistuttaa, että yhteistä maatalouspolitiikkaa koskevassa
yhteisön lainsäädännössä erotetaan toisistaan tarkasti yhtäältä komissio ja
jäsenvaltiot sekä toisaalta jäsenvaltiot ja taloudelliset toimijat. Kansallisten
viranomaisten tehtävänä on antaa asiaankuuluvat säännökset
sääntöjenvastaisuuksien torjumiseksi jäädyttämällä tarvittaessa perusteettomat
maksut.
- 41.
- Komissio katsoo, että riidanalainen toimi ei missään tapauksessa aiheuta
oikeusvaikutuksia sen lähettämän 23.4.1996 päivätyn kirjeen jälkeen. Vaikka
hyväksyttäisiin kantajien perustelut, joiden mukaan komission yksiköiden AIMA:lle
osoittamat eri kirjeet ovat kantajia suoraan ja erikseen koskevia päätöksiä,
23.4.1996 päivätty kirje aiheutti joka tapauksessa 7.2.1996 päivätyn riidanalaisen
kirjeen pätemättömyyden.
- 42.
- Kantajat vastaavat, että komission 7.2.1996 päivätyllä kirjeellä oli oikeusvaikutuksia,
jotka ovat vaikuttaneet heidän etuihinsa suoraan ja erikseen. Se, että asetuksissa
N:o 729/70 ja N:o 3472/85 säädetään jäsenvaltioiden mahdollisuuksista torjua
EMOTR:n varojen saantiin liittyviä sääntöjenvastaisuuksia ja toteuttaa näitä
koskevia seuraamuksia, ei sulje pois sitä, että komission toimenpiteet tällä alalla
voivat vaikuttaa välittömästi yksityisten oikeusasemaan. Käsiteltävänä olevassa
tapauksessa komissio toteutti kantajien tilannetta nimenomaisesti koskevia
pakottavia toimenpiteitä, eikä ainoastaan antanut ohjeita kansalliselle
interventioelimelle.
- 43.
- Tässä yhteydessä kantajat viittaavat erityisesti 2.10.1995 ja 23.11.1995 päivättyihin
kirjeisiin, joilla komissio oli antanut AIMA:lle määräyksen maksaa kyseiset maksut,
sekä 7.2.1996 päivättyyn kirjeeseen, jolla komissio määräsi, että AIMA:n oli
jäädytettävä kaikki kyseisiä öljyjä koskevat maksut. Kantajien mukaan on siten
selvää, että kyseisten öljyjen varastointimaksun suhteen AIMA:lla ei ollut
minkäänlaista harkintavaltaa vaan sen oli noudatettava komission määräyksiä.
- 44.
- Kantajat päättelevät tämän perusteella, että oikeuskäytäntöä, johon komissio
vetoaa, ei voida soveltaa käsiteltävänä olevaan tapaukseen. Siten edellä mainitussa
asiassa Nutral vastaan komissio annetussa tuomiossa lausuttiin ainoastaan sellaisista
kansallisten viranomaisten toimenpiteistä, joiden osalta ne saattoivat noudattaa tai
olla noudattamatta komission antamia ohjeita. Lisäksi edellä mainitussa asiassa
Emerald Meats vastaan komissio annettu määräys koski komission tiedonantoa,
jossa vain ilmoitettiin sen yksiköiden aikomuksesta ryhtyä joihinkin toimenpiteisiin,
eikä aikomusta voida pitää pakottavana päätöksenä. Käsiteltävänä olevassa
tapauksessa tilanne on sitä vastoin aivan toinen, koska riidanalainen toimi ei
jättänyt minkäänlaista harkintavaltaa kansallisille viranomaisille kyseisten maksujen
täytäntöönpanon osalta.
- 45.
- Siltä osin kuin komissio katsoo, että AIMA:n itsenäinen päätösvalta voidaan näyttää
toteen sillä, että AIMA ei noudattanut komission 23.11.1995 päivättyjä ohjeita,
kantajat katsovat, että pelkkä viive päätöksen täytäntöönpanossa ei tarkoita, että
kansallinen viranomainen on vapaa päättämään siitä, pannaanko päätös täytäntöön
vai ei. Sen seikan syynä, että 23.11.1995 päivätystä kirjeestä huolimatta AIMA ei
suorittanut maksua välittömästi ja kokonaan, on hyvin todennäköisesti komission
yksiköiden viivyttelystä johtuva suuri epävarmuus.
- 46.
- Siltä osin kuin komissio korostaa, että sen 23.4.1996 päivätyn kirjeen jälkeen riidalla
ei enää ole kohdetta, kantajat panevat merkille sen, että komissio painottaa tässävaiheessa tämän viimeisen kirjeen luonnehtimista lopulliseksi ja asian päättäväksi.
Ottaen kuitenkin huomioon sen, että komissio on muuttanut kantaansa useaan
kertaan riidanalaisten maksujen osalta, kantajat korostavat sitä suurta
epävarmuutta, joka niiden osalta vallitsee edelleen. Vahingonkorvauskanteessa
kantajat esittävät, että 23.4.1996 päivätty kirje näyttää rajoittavan tähän
ajankohtaan asti EMOTR:n vastuuta varastointikulujen maksamisesta. Tämä kirje
saattaa siten aiheuttaa muita erimielisyyksiä määriteltäessä sitä, kuka vastaa
varastoinnin pidentymisestä aiheutuneista kuluista.
- 47.
- Edellisen kohdan osalta komissio täsmentää vastauskirjelmässään, että rajoitus on
perusteltu, koska sen hallussa olevien tietojen perusteella ei enää ollut epäselvyyttä
siitä, että kyseistä öljyä ei ollut hyväksyttävä interventiovarastoihin 23.4.1996 lähtien.
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 48.
- Ensin on tarkasteltava, onko 7.2.1996 päivätty riidanalainen kirje sellainen
toimenpide, joka voi olla kumoamiskanteen kohteena perustamissopimuksen
173 artiklan mukaisesti. Kuten yhteisöjen tuomioistuimen vakiintuneesta
oikeuskäytännöstä ilmenee, on tutkittava, onko tämä kirje, joka oli osoitettu Italian
Euroopan Unionissa toimivalle pysyvälle edustustolle virallisesti, ja josta oli
lähetetty jäljennös useille Italian viranomaisille sekä AIMA:lle, mutta ei kantajille,
luonut sitovia oikeusvaikutuksia, jotka vaikuttavat suoraan kantajien etuihin
muuttaen selvästi heidän oikeusasemaansa (ks. mm. em. asia Emerald Meats v.
komissio, määräyksen 26 kohta, em. asia Nutral v. komissio, tuomion 28 kohta ja
asia C-395/95 P, Geotronics v. komissio, tuomio 22.4.1997, Kok. 1997, s. I-2271,
10 kohta).
- 49.
- Tältä osin kyseisen kirjeen sanamuotoa on tulkittava ottaen huomioon asiaan
liittyvät tosiseikat ja oikeussäännöt, joiden perusteella se on laadittu ja annettu
tiedoksi Italian viranomaisille. On tärkeää määritellä se objektiivinen merkitys, mikä
kirjeellä saattoi sillä hetkellä, kun se lähetettiin, kohtuullisesti katsoen olla
huolelliselle ja asiantuntevalle taloudelliselle toimijalle, joka toimi kansallisen
oliiviöljyalan interventioelimen lukuun.
- 50.
- On todettava, että kiistanalaisen kirjeen allekirjoitti Legras, yksi komission
pääjohtajista, ja siinä nimenomaan ilmaistaan ainoastaan pääosasto VI:n yksiköiden
kanta. Kirjeessä sanotaan esimerkiksi, että komission yksiköt eivät voi hyväksyä
sekaannusta, joka syntyi, ja että ne katsovat tarkoituksenmukaiseksi käsitellä
asian uudelleen siitä, missä vaiheessa se oli - - huhtikuussa 1995. Lisäksi kirje
sisältää vain ehdotuksen, jotta syntynyt riita saataisiin lopetetuksi ja että
komission yksiköt esittävät uudelleen jäsenvaltioiden viranomaisille, että ne ryhtyvät
tarpeellisiin toimiin. Tässä yhteydessä jäsenvaltion viranomaisia kehotettiin
jäädyttämään sillä välin kaikki kyseisiä öljyjä koskevat maksut. Kirjeessä käytetty
kieli ei ole samanlaista kuin sitovassa toimessa, joka tarkoituksena on velvoittaaItalian viranomaiset päättämään asian käsittely lopullisesti ja joka näin ollen
vaikuttaisi kantajien oikeusasemaan.
- 51.
- Sitä seikkaa, että riidanalainen kirje ei ole luonteeltaan päätös, tukee sen
oikeudellisen sääntelyn huomioon ottaminen, jonka piiriin kirje kuuluu. Yhteisön
ja jäsenvaltioiden välisiä suhteita sääntelevien säännösten mukaisesti jäsenvaltioiden
on, jollei yhteisön oikeudessa ole toisin säädetty, varmistettava yhteisön säännösten
täytäntöönpano alueellaan, erityisesti yhteisen maatalouspolitiikan osalta (asiat
89/86 ja 91/86, Étoile commerciale ja CNTA v. komissio, tuomio 7.7.1987,
Kok. 1987, s. 3005, 11 kohta). Erityisesti yhteisiä markkinajärjestelyjä koskevien
yhteisön säännösten soveltaminen kuuluu tätä varten nimitetyille kansallisille
elimille. Komission yksiköillä ei ole toimivaltaa antaa näitä säännöksiä koskevia
soveltamispäätöksiä, vaan ne voivat ainoastaan ilmaista mielipiteensä, joka ei sido
kansallisia viranomaisia, koska näiden mielipiteiden ilmaisu kuuluu komission ja
yhteisön säännösten soveltamisesta vastaavien kansallisen elinten sisäiseen
yhteistyöhön (ks. tältä osin mm. asia 133/79, Sucrimex ja Westzucker v. komissio,
tuomio 27.3.1980, Kok. 1980, s. 1299, 16 ja 22 kohta, asia 217/81, Interagra v.
komissio, tuomio 10.6.1982, Kok. 1982, s. 2233, 8 kohta ja asia 109/83, Eurico v.
komissio, tuomio 18.10.1984, Kok. 1984, s. 3581, 20 kohta).
- 52.
- Sama koskee asetuksen N:o 729/70 4 ja 5 artiklassa käyttöön otettua
rahoitusmekanismia. Jäsenvaltioiden on nimittäin itse omien taloudellistenresurssiensa perusteella ja maksajina toimivien yksiköidensä tarpeiden mukaisesti
otettava käyttöön tarvittavat rahavarat yhteisen maatalouspolitiikan rahoittamiseksi
siten, että komissio ainoastaan rahoittaa myöhemmin nämä kulut maksamalla
ennakkoja ja lisämaksuja [ks. tältä osin selvitykset, jotka käyvät ilmi yhteisen
maatalouspolitiikan rahoitusta koskevista erityissäännöistä 19 päivänä lokakuuta
1987 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 3183/87 (EYVL L 304, s. 1)
viidennestä perustelukappaleesta, asetuksen N:o 729/70 muuttamisesta 24 päivänä
kesäkuuta 1988 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2048/88 (EYVL L 185,
s. 1) ensimmäisestä perustelukappaleesta, tiedoista, jotka jäsenvaltioiden on
toimitettava Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahaston (EMOTR)
tukiosastosta rahoitettavien menojen kirjaamista varten 7 päivänä syyskuuta 1988
annetun komission asetuksen (EYVL L 249, s. 9) ensimmäisestä
perustelukappaleesta ja asetuksen N:o 729/70, sellaisena kuin se on muutettuna
22 päivänä toukokuuta 1995 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 1287/95,
(EYVL L 125, s. 1) 4 artiklan 5 kohdat.
- 53.
- Tämän rahoitusmekanismin mukaan komissio määrittelee asetuksen N:o 729/70
5 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaisella tilien tarkastamista ja hyväksymistä
koskevalla päätöksellä jäsenvaltioihin nähden lopullisen kantansa siitä, ottaako
EMOTR vastattavakseen yhteisen maatalouspolitiikan yhteydessä valtiollisille
interventioelimille aiheutuneet kulut (ks. tältä osin asia C-61/95, Kreikka v.
komissio, tuomio 29.1.1998, Kok. 1998, s. I-207, 39 kohta). Kuten yhteisöjen
tuomioistuin tarkensi edellä mainitussa asiassa Italia v. komissio 6.10.1993antamassaan tuomiossa (36 kohta), komissio ei voi pätevästi ilmaista rahoitusta
koskevaa kantaansa ennen tilien tarkastamista ja hyväksymistä.
- 54.
- Tämän johdosta ja kuten komission on oikein korostanut, käsiteltävänä olevan asian
kohteena oleva kirjeenvaihto, kiistanalainen kirje mukaan lukien, käytiin sisäisen
ja epävirallisen yhteistyön yhteydessä, jossa ei tehdä minkäänlaisia päätöksiä ja
jonka tarkoituksena on helpottaa rahoitustilien jatkuvaa hoitamista ja valmistella
niiden kulujen lopullista määrittelyä, jotka EMOTR ottaa vastattavakseen.
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että asiaa koskeva lainsäädäntö
huomioon ottaen kantajat huolellisina ja asiantuntevina taloudellisina toimijoina,
joille AIMA oli antanut tehtäväksi interventiotoimien suorittamisen tällä alalla,
eivät voineet olla tuntematta tämän kirjeenvaihdon ja etenkin riidanalaisen kirjeen
oikeudellista luonnetta.
- 55.
- Kantajat esittävät, että tämä kirje koskee heitä suoraan, koska AIMA:lla ei ollut
minkäänlaista harkintavaltaa, vaan sen oli noudatettava komission ohjeita kyseisten
maksujen jäädyttämiseksi. Kantajat viittasivat istunnossa tältä osin yhteisöjen
tuomioistuimen asiassa C-386/96 P, Dreyfus vastaan komissio, 5.5.1998 antamaan
tuomioon (ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).
- 56.
- Tältä osin on muistettava, että yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan,
jotta yhteisön toimi koskisi suoraan yksityistä, edellytetään, että se ei jätä niille,
joille se on osoitettu ja joiden tehtävänä on sen täytäntöönpano, ollenkaan
harkintavaltaa, koska täytäntöönpano on luonteeltaan puhtaasti automaattista ja se
perustuu yksinomaan yhteisön lainsäädäntöön (em. asia Dreyfus v. komissio,
tuomion 43 kohta, ja siinä mainittu oikeuskäytäntö). Näin on myös silloin kun niillä,
joille toimenpide on osoitettu, on vain teoreettinen mahdollisuus olla ryhtymättä
yhteisön toimenpiteessä edellytettyihin toimiin ja kun heidän tahdostaan ryhtyä
säädöksen mukaisiin toimenpiteisiin ei ole epäilystäkään (em. asia, tuomion
44 kohta, ja siinä mainittu oikeuskäytäntö).
- 57.
- Kuten edellä on todettu, riidanalainen kirje, jossa esitetään vain epävirallinen kanta,
ei ole aiheuttanut minkäänlaista sitovaa oikeusvaikutusta AIMA:an nähden, jolla
oli riidanalaisten maksujen jäädyttämistä koskevan ehdotuksen suhteen vapaus
jättää ottamasta huomioon komission yksiköiden kantaa ja suorittaa nämä maksut
vaatien niiden osalta myöhemmin EMOTR:n rahoitusta tai maksaa kantajille yksin
sopimusvelvoitteidensa perusteella vaatimatta yhteisön rahoitusta taikka pidättäytyä
kaikista maksuista siihen asti kunnes kantajat ryhtyvät tarpeellisiksi katsomiinsa
toimiin. Koska AIMA valitsi viimeisen vaihtoehdon, komission ei voida katsoa
olevan vastuussa AIMA:n harkitusta ja itsenäisestä menettelystä.
- 58.
- Sitä seikkaa, että riidanalainen kirje ei suoraan vaikuttanut AIMA:n menettelyyn,
tukee se, että kirjeellä ei ollut mitään välitöntä seurausta EMOTR:n ja AIMA:n
välisiin normaaleihin taloudellisiin suhteisiin. Kuten komissio suullisessa käsittelyssä
vahvisti, ilman että kantajat olisivat tätä kiistäneet, EMOTR jatkoi AIMA:nkuukausittaisten pyyntöjen mukaisesti toukokuuhun 1996 asti kuukausiennakkojen
maksamista riidanalaisten oliiviöljyjen varastointiin liittyvistä kuluista, ja näiden
ennakkojen maksaminen lopetettiin vasta 23.4.1996 päivätyn kirjeen jälkeen (ks.
tältä osin 33 kohta). AIMA ei myöskään katsonut olevansa sidottu muihin
komission yksiköiden kirjeisiin, joissa sitä kehotettiin suorittamaan riidanalaiset
maksut ja joissa hyväksyttiin niihin liittyvistä kuluista vastaaminen, eli 2.10., 23.11.
ja 7.12.1995 sekä 23.4.1996 päivättyihin kirjeisiin.
- 59.
- On myös korostettava, että edellä mainitussa asiassa Étoile commerciale ja CNTA
vastaan komissio antamassaan tuomioissa (9, 13 ja 14 kohta) yhteisöjen
tuomioistuin jätti tutkimatta yksityisten henkilöiden nostamat kumoamiskanteet sitä
komission päätöstä vastaan, jossa vahvistettiin summa, jonka EMOTR otti
vastattavakseen niiden tilien tarkastamisen ja hyväksymisen yhteydessä, jotka
Ranskan tasavalta esitti varainhoitovuodelle 1981, ja jossa kieltäydyttiin
tunnustamasta sitä, että EMOTR vastaisi kantajien pyytämistä tuista. Tässä asiassa
kansallinen interventioelin oli tämän komission päätöksen perusteella päättänyt
käyttää hyväkseen sitä mahdollisuutta vaatia mainittujen tukien palauttamista, jonka
se oli varannut itselleen näitä tukia myöntäessään. Yhteisöjen tuomioistuin katsoi,
että tilien tarkastamisesta ja hyväksymisestä tehty päätös koski ainoastaan
komission ja kyseisen jäsenvaltion välisiä taloudellisia suhteita ja että vaikka jo
maksettujen määrien takaisinperiminen tapahtui tämä päätös huomioon ottaen,
tämä ei ollut päätöksen välitön seuraus vaan seuraus siitä, että interventioelin oli
sitonut kyseisten määrien lopullisen myöntämisen siihen edellytykseen, että
EMOTR ottaa ne lopulta vastattavakseen. Yhteisöjen tuomioistuin katsoi tämän
perusteella, että riidanalainen päätös ei suoraan vaikuttanut kantajina olevien
yritysten oikeusasemaan. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että tätä
oikeuskäytäntöä on sitä suuremmalla syyllä sovellettava komission yksiköiden
kansallisille viranomaisille esittämiin pelkkiin kannanottoihin tilien tarkastamista ja
hyväksymistä aikaisemmassa epävirallisessa vaiheessa, jolla ainoastaan valmisteltiin
komission lopullista päätöstä.
- 60.
- On muistettava, että edellä mainitussa asiassa Dreyfus vastaan komissio, joka koski
yhteisöjen hätäapua entisen Neuvostoliiton valtioille tiettyjen tuotteiden tuonnin
rahoittamiseksi, komissio oli kieltäytynyt rahoittamasta kantajana olleen yrityksen
ja venäläisen julkisen elimen välillä tehtyä vehnän myyntisopimusta, minkä johdosta
yritys nosti hylkäävästä päätöksestä kumoamiskanteen. Vaikka yhteisöjen
tuomioistuin katsoi, että ainoastaan venäläiselle julkiselle elimelle osoitetulla
riidanalaisella päätöksellä oli ollut välittömiä oikeusvaikutuksia kantajana olleen
yrityksen oikeusasemaan nähden, tämän arvioinnin perusteena oli se seikka, että
käsiteltävänä olleen asian erityistä sosioekonomista taustaa vasten toimituksen
maksu saatettiin suorittaa vain yhteisön varoista, joten toimitussopimuksen koko
olemassaolo riippui yhteisön rahoituksen myöntämisestä (tuomion 49-53 kohta).
Riittää, kun todetaan, että käsiteltävänä olevassa asiassa nämä erityiset tosiasialliset
edellytykset eivät täyty.
- 61.
- Edellä esitetystä seuraa, että 7.2.1996 päivätyllä riidanalaisella kirjeellä ei ole ollut
sellaisia sitovia oikeusvaikutuksia, jotka olisivat voineet vaikuttaa kantajien etuihin
suoraan. Kumoamista koskevat vaatimukset on siten jätettävä tutkimatta.
Vahingonkorvausvaatimus
- 62.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin muistuttaa ensinnäkin, että
oikeuskäytännön mukaan perustamissopimuksen 178 artiklan ja 215 artiklan toisen
kohdan nojalla nostettava vahingonkorvauskanne on luotu itsenäiseksi
oikeussuojakeinoksi, jolla on erityistehtävä oikeussuojakeinojen muodostamassa
järjestelmässä. Tästä seuraa, että edellä todetusta, 7.2.1996 päivättyä kirjettä
koskevan kumoamiskanteen tutkimatta jättämisestä ei sellaisenaan voi aiheutua nyt
käsiteltävän sen vaatimuksen tutkimatta jättämistä, jossa vaaditaan korvausta
kärsityksi väitetystä vahingosta, joka kantajille aiheutui komission heti alun alkaen
lainvastaiseksi väitetystä toiminnasta (ks. tältä osin asia T-68/96, Polyvios v.
komissio, määräys 3.2.1998, Kok. 1998, s. II-153, 32 kohta).
- 63.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa toiseksi, että kantajat ovat arvioineet
riidanalaisten maksujen jäädyttämisestä aiheutuneiksi väitetyt vahingot, yhtäältä
3 792 703 336 ITL:n ja toisaalta 1 851 456 540 ITL:n suuruisiksi kanteessaan sekä
vastauksessaan vastaavasti 4 653 624 967 ITL:n ja 2 166 553 836 ITL:n suuruisiksi.
Ne lisäsivät, että näihin määriin oli lisättävä 10 prosentin vuotuinen viivästyskorko,
ja 10 prosentin laillinen korko rahanarvon heikkenemisen huomioon ottamiseksi
sekä useita eri summia saamatta jääneestä voitosta eri eräpäivistä lukien kunkin
kantajan osalta.
- 64.
- Kantajat esittivät vastauksena ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjalliseen
kysymykseen, että Oleifici Italiani oli elokuussa 1997 vastaanottanut kyseisten
öljyjen varastoinnista vaadittujen varsinaisten korvausten koko määrän. Ne lisäsivät
suullisessa käsittelyssä, että Fratelli Rubino Industrie Olearie oli sillä välin saanut
ensimmäisen ennakkoerän varsinaisesta korvauksesta sekä AIMA:n vakuutuksen
siitä, että loppuosa maksettaisiin kokonaisuudessaan ja lopullisesti sille hyvin pian.
Kantajat päättelivät tämän johdosta, että niiden kärsimä vahinko oli pienentynyt,
ja että niiden vaatimukset tähtäsivät todellisuudessa enää vain maksujen
viivästyksestä aiheutuneen taloudellisen vahingon korvaamiseen.
- 65.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että tämä
vahingonkorvausvaatimuksen pienentäminen, joka tapahtui asian käsittelyn aikana,
on sinänsä hyväksyttävä muutos, koska siinä otetaan huomioon kantajien
esiintuoman vahingon laajuuden muuttuminen.
- 66.
- On kuitenkin muistettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan
sopimussuhteen ulkopuolisen yhteisön vastuun syntymisen edellytyksenä on tiettyjen
edellytysten täyttyminen yhteisön toimielinten väitetyn lainvastaisen menettelyn,vahingon tosiasiallisen ja varman syntymisen sekä kyseisen toimielimen menettelyn
ja väitetyn vahingon välisen suoran syy-yhteyden osalta (ks. esim. asia T-184/95,
Dorsch Consult v. neuvosto ja komissio, tuomio 28.4.1998, ei vielä julkaistu
oikeustapauskokoelmassa, 59 ja 60 kohta ja siinä mainittu oikeuskäytäntö, asia
T-168/94, Blackspur ym. v. neuvosto ja komissio, tuomio 18.9.1995, Kok. 1995,
s. II-2627, 38 ja 40 kohta sekä siinä mainittu oikeuskäytäntö ja asiat 64/76, 113/76,
167/78, 239/78, 27/79, 28/79 ja 45/79, Durmortier Frères ym. v. neuvosto, tuomio
4.10.1979, Kok. 1979, s. 3091, 21 kohta) ja kantajilla on todistustaakka siitä, että
nämä edellytykset täyttyvät (asia T-185/94, Geotronics v. komissio, tuomio
26.10.1995, Kok. 1995, s. II-2795, 39 kohta).
- 67.
- Käsiteltävänä olevassa asiassa komission moititun menettelyn ja väitetyksi
aiheutuneen vahingon välisen suoran syy-yhteyden osalta on muistettava, että
riidanalaisten varastointikustannusten korvaamatta jättämisellä ei ole mitään
tekemistä komission yksiköiden menettelyn kanssa, kun kyseessä on komission
epävirallinen yhteistyö Italian viranomaisten kanssa, ja se riippuu Italian
viranomaisten vapaasta ja itsenäisestä vallinnasta (ks. edellä olevat 54 ja 57 kohta).
Näissä olosuhteissa Italian viranomaiset vastaavat vahingosta, johon kantajatvetoavat ja jota komission väitetyn menettelyn ei näin ollen voida katsoa suoraan
aiheuttaneen. Kuten yhteisöjen tuomioistuin katsoi edellä mainitussa asiassa Étoile
commerciale ja CNTA v. komissio antamassaan tuomiossa (16-21 kohta), yhteisöjen
tuomioistuimilla ei ole toimivaltaa turvata perustamissopimuksen 178 artiklan ja
215 artiklan toisen kohdan perusteella tällaisen vahingon korvaamista.
- 68.
- Kyseen ollessa vaadittujen maksujen myöhästymisen johdosta kantajille aiheutuneen
vahingon määrästä, on todettava, että ne eivät asian käsittelyn aikana esittäneet
muutetun vahingonkorvausvaatimuksensa määrää.
- 69.
- Joka tapauksessa komissio määrittelee vasta vuosia 1991, 1992 ja 1993 koskevien
tilien tarkastamisesta ja hyväksymisestä tekemällään päätöksellä lopullisen kantansa
siihen, ottaako EMOTR, ja mikäli näin tapahtuu, mihin määrään asti,
vastattavakseen riidanalaiset varastointikulut (ks. edellä 53 kohta). Tämän johdosta
kantajien väittämän vahingon tosiasiallinen ja varma luonne voidaan määritellä
vasta tämän päätöksen perusteella. Kuten komissio täsmensi vastauksessaan
ensimmäisen tuomioistuimen oikeusasteen kirjalliseen kysymykseen, Italian
viranomaisten kanssa käydyt riidanalaisia öljyeriä koskeviin tileihin liittyvät
neuvottelut eivät vielä ole päättyneet, joten tilien tarkastamista ja hyväksymistä
koskevia erityisiä päätöksiä ei ole vielä tehty. Tästä seuraa, että vetoaminen
komission toiminnasta aiheutuneeksi väitettyyn vahinkoon on toistaiseksi katsottava
liian aikaisin esitetyksi. Siten kyseessä ei ole tosiasiallinen ja varma vahinko, joka
olisi jo aiheutunut kantajille.
- 70.
- Tämän johdosta vahingonkorvausvaatimukset on myös hylättävä.
- 71.
- Kaikesta edellä esitetystä seuraa, että kanne on kokonaisuudessaan hylättävä.
Oikeudenkäyntikulut
- 72.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan 2 kohdan
mukaisesti asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan
oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska kantajat ovat hävinneet
vaatimuksensa, ne on velvoitettava korvaamaan omat oikeudenkäyntikulunsa sekä
yhteisvastuullisesti komission oikeudenkäyntikulut.
Näillä perusteilla
YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN (toinen
jaosto)
on antanut seuraavan tuomiolauselman:
- 1.
- Kanne hylätään.
- 2.
- Kantajat vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan ja ne velvoitetaan
korvaamaan yhteisvastuullisesti komission oikeudenkäyntikulut.
KalogeropoulosBellamy
Pirrung
|
Julistettiin Luxemburgissa 15 päivänä syyskuuta 1998.
H. Jung
A. Kalogeropoulos
kirjaaja
jaoston puheenjohtaja