YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN
TUOMIO (kolmas jaosto)
15 päivänä syyskuuta 1998 (1)
Kumoamiskanne - Euroopan sosiaalirahasto - Alun perin myönnetyn
taloudellisen tuen määrän pienentäminen - Jäsenvaltion vahvistus -
Tosiseikkojen virheellinen arviointi - Perusteltu luottamus - Oikeusvarmuus -
Suhteellisuus
Asiassa T-142/97,
Eugénio Branco, Ld.a, Portugalin oikeuden mukaan perustettu yhtiö, kotipaikka
Lissabon, edustajanaan asianajaja Bolota Belchior, Vila Nova de Gaia,
prosessiosoite Luxemburgissa asianajotoimisto Jacques Schroeder, 6 rue Heine,
vastaan
Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehinään oikeudellisen yksikön virkamiehet
Maria Teresa Figueira ja Knut Simonsson, prosessiosoite Luxemburgissa c/o
oikeudellisen yksikön virkamies Carlos Gómez de la Cruz, Centre Wagner,
Kirchberg,
jossa kantaja vaatii kumoamaan 16.12.1996 annetun komission päätöksen
C(96)3170, jolla kantajalle Euroopan sosiaalirahastosta myönnetyn taloudellisen
tuen määrää pienennettiin,
YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN (kolmas
jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja V. Tiili sekä tuomarit C. P. Briët
ja A. Potocki,
kirjaaja: johtava hallintovirkamies B. Pastor,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 11.6.1998 pidetyssä suullisessa
käsittelyssä esitetyn,
on antanut seuraavan
tuomion
- 1.
- Euroopan sosiaalirahaston tehtävistä 17 päivänä lokakuuta 1983 tehdyn neuvoston
päätöksen 83/516/ETY (EVYL L 289, s. 38, jäljempänä päätös 83/516/ETY) 1
artiklan 2 kohdan a alakohdassa määrätään, että Euroopan sosiaalirahasto
osallistuu sellaisten toimien rahoittamiseen, jotka koskevat ammatillista koulutusta
ja ammatinvalintaa.
- 2.
- Päätöksen 2 artiklan 2 kohdan mukaan asianomaisten jäsenvaltioiden on taattava
toimenpiteiden moitteeton toteuttaminen.
- 3.
- Päätöksen 83/516/ETY soveltamisesta 17 päivänä lokakuuta 1983 annetun
neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2950/83 (EYVL L 289, s. 1, jäljempänä asetus N:o
2950/83) 5 artiklan 1 kohdan mukaan rahoitushakemusta koskevan Euroopan
sosiaalirahaston (jäljempänä ESR) hyväksymispäätöksen perusteella maksetaan
ennakkona 50 prosenttia tuen määrästä sinä päivänä, jona koulutushankkeen
toteuttaminen on määrä aloittaa.
- 4.
- Kyseisen asetuksen 5 artiklan 4 kohdassa säädetään yhtäältä, että tuen saldon
maksupyyntöön on liitettävä yksityiskohtainen selvitys koulutushankkeen sisällöstä,
tuloksista sekä rahoitusnäkökohdista, ja toisaalta, että asianomaisen jäsenvaltion on
vahvistettava, että näissä maksupyynnöissä olevat tosiseikkoja ja kirjanpitoa
koskevat tiedot ovat oikein.
- 5.
- Asetuksen 6 artiklan 1 kohdassa säädetään, että silloin, kun ESR:n tukea ei ole
käytetty hyväksymispäätöksen ehtojen mukaisesti, komissio voi keskeyttää tuen
maksamisen, pienentää sen määrää tai peruuttaa tuen varattuaan asianomaiselle
jäsenvaltiolle tilaisuuden tulla kuulluksi.
- 6.
- Asetuksen 6 artiklan 2 kohdassa säädetään, että maksetut summat, joita ei ole
käytetty hyväksymispäätöksessä asetettujen ehtojen mukaisesti, on palautettava.
- 7.
- Asetuksen 7 artiklan 1 kohdan mukaan komissio voi tehdä tarkastuksia paikan
päällä jäsenvaltioiden suorittamasta valvonnasta riippumatta.
- 8.
- Euroopan sosiaalirahaston hoidosta 22 päivänä joulukuuta 1983 tehdyn komission
päätöksen 83/673/ETY (EYVL L 377, s. 1, jäljempänä päätös 83/673/ETY) 6
artiklassa säädetään, että jäsenvaltioiden maksupyynnöt on toimitettava komissiolle
kymmenen kuukauden kuluessa toiminnan päättymisestä. Siinä täsmennetään, ettei
tukea makseta, jos tukihakemus jätetään tämän määräajan jälkeen.
Asian taustalla olevat tosiseikat
- 9.
- Departamento para os Assuntos do Fundo Social Europeu (Euroopan
sosiaalirahastoa koskevia asioita käsittelevä osasto, jäljempänä DAFSE) edustaa
Portugalin valtiota ESR:oon liittyvissä asioissa. Se on yhtäältä ESR:n toiminnasta
vastaavien komission yksiköiden ja toisaalta ESR:sta tukea hakevien portugalilaisten
julkisten ja yksityisten laitosten yksinomainen ja pakollinen neuvottelukumppani.
- 10.
- Kantaja esitti 31.7.1987 DAFSE:lle hakemuksen ESR:n tuen saamiseksi
ammatillista koulutusta koskevalle hankkeelle, joka oli määrä toteuttaa 4.7. ja
30.12.1988 välisenä aikana (jäljempänä tukihakemus).
- 11.
- DAFSE toimitti tämän jälkeen kyseisen hakemuksen komissiolle Portugalin valtion
nimissä ja kantajan hyväksi.
- 12.
- Hanke, jolle tukea oli haettu (hanke nro 880280 P1) hyväksyttiin komission
päätöksellä, joka annettiin kantajalle tiedoksi 25.5.1988 päivätyllä DAFSE:n
kirjeellä (jäljempänä hyväksymispäätös).
- 13.
- Hyväksymispäätöksessä määrättiin ESR:n tuen määräksi 62 191 499 Portugalin
escudoa (PTE). Portugalin hallitus sitoutui puolestaan rahoittamaan kantajan
hanketta 50 883 954 PTE:lla Orçamento da Segurança Social/Instituto de Gestão
Financeira da Segurança Socialin (sosiaaliturvamäärärahat/sosiaaliturvan
rahoittamista hoitava viranomainen, tämän jälkeen OSS/IGFSS) välityksellä.
Koulutushankkeen rahoitusta täydensi yksityisiltä tahoilta saatu rahoitus.
- 14.
- Kantaja palautti 21.7.1988 päivätyssä kirjeessä DAFSE:lle hyväksymispäätöksen
vastaanottokuitin, joka oli komission pyynnöstä asianmukaisesti allekirjoitettu. Sesitoutui kyseisessä asiakirjassa käyttämään ESR:n myöntämän tuen yhtäältä
sovellettavia kansallisia ja yhteisön oikeussääntöjä ja toisaalta
hyväksymispäätöksessä ilmoitettuja ehtoja noudattaen.
- 15.
- Kantaja sai asetuksen N:o 2950/83 5 artiklan 1 kohdan mukaisesti 12.8.1988
ennakkona 50 prosenttia eli 31 095 749 PTE ESR:n myöntämän tuen määrästä ja
50 prosenttia eli 25 441 977 PTE OSS/IGFSS:n myöntämän tuen määrästä.
- 16.
- Toteutettuaan koulutushankkeen kantaja totesi hankkeen kokonaiskustannusten
määräksi 104 289 500 PTE eli ennalta arvioitua vähemmän. Se esitti näin ollen
DAFSE:lle myönnettyjen tukien saldon maksamista koskevan pyynnön, jonka
mukaan ESR:n suoritettava osuus oli 20 527 598 PTE ja OSS/IGFSS:n suoritettava
osuus 16 795 307 PTE.
- 17.
- DAFSE epäili heti maksupyyntöön tutustuttuaan siihen sisältyneiden tietojen
oikeellisuutta. Tämän vuoksi se pyysi Inspecçao Geral de Finançasia (yleinen
rahoituksen tarkastuselin, jäljempänä IGF) tarkastamaan asetuksen N:o 2950/83
7 artiklan 1 kohdan mukaisesti tukien saldon maksupyynnön.
- 18.
- Tarkastuksen ollessa vielä kesken DAFSE vahvisti 2.8.1989 asetuksen N:o 2950/83
5 artiklan 4 kohdan mukaisesti, että maksupyynnössä olevat tosiseikkoja ja
kirjanpitoa koskevat tiedot olivat oikein. Se maksoi kantajalle 16 795 307 PTE, joka
vastasi OSS/IGFSS:n maksettavana ollutta tuen osuutta, ja ilmoitti, ettei maksun
suorittaminen kuitenkaan tarkoittanut sitä, että komissio lopullisessa päätöksessään
välttämättä hyväksyisi maksupyynnön.
- 19.
- IGF esitti kertomuksensa 9.1.1990. Se totesi yhtäältä, että kantajalla oli ollut tiettyjä
tarpeettomia menoja, ja toisaalta, että tietyt muut menot olivat olleet kansallisten
oikeussääntöjen vastaisia, joten se vaati alun perin myönnetyn taloudellisen tuen
määrän pienentämistä.
- 20.
- DAFSE hyväksyi IGF:n näkemyksen ja ilmoitti kantajalle 23.5.1990 päivätyllä
kirjeellään, että ESR:n myöntämän tuen määrä oli pienennettävä 30 672 242
PTE:oon ja OSS/IGFSS:n myöntämän tuen määrä 25 095 471 PTE:oon. Tämän
vuoksi se määräsi, että kantajan oli palautettava osa ESR:sta ja OSS/IGFSS:lta jo
saamistaan tuista, eli 423 507 PTE ja 17 141 813 PTE.
- 21.
- DAFSE esitti 23.5.1990 myös komission toimivaltaiselle yksikölle kantajan nimissä
saldon maksamista koskevan korjatun pyynnön. Se ehdotti tuen määrän
pienentämistä kantajalle samana päivänä osoittamassaan kirjeessä ilmoitettuihin
määriin.
- 22.
- Komissio pienensi kyseisen ehdotuksen mukaisesti 29.3.1993 tekemällään
päätöksellä ESR:stä maksettavan tuen määrän 30 672 242 PTE:oon.
- 23.
- DAFSE ilmoitti päätöksestä kantajalle 15.12.1993 päivätyllä kirjeellään, joka saapui
perille 17.12.1993.
- 24.
- Kantaja nosti 23.2.1994 yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa
kanteen kyseisen päätöksen kumoamiseksi.
- 25.
- Koska komissio ei ollut jättänyt vastinettaan määräajan kuluessa, ensimmäisen
oikeusasteen tuomioistuin antoi 12.1.1995 asiassa Branco vastaan komissio
yksipuolisen tuomion (asia T-85/94, Kok. 1995, s. II-45). Koska ensimmäisen
oikeusasteen tuomioistuin katsoi, että perusteluvelvollisuuden laiminlyömistä
koskeva kanneperuste oli perusteltu, se kumosi komission päätöksen tutkimatta
muita kantajan esittämiä kanneperusteita.
- 26.
- Komissio haki ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 122
artiklan 4 kohdan nojalla takaisinsaantia kyseistä tuomiota vastaan.
- 27.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin hylkäsi takaisinsaantihakemuksen asiassa
T-85/94 (122), komissio vastaan Branco, 13.12.1995 antamallaan tuomiolla (Kok.
1995, s. II-2993).
- 28.
- Komissio tutki asiakirja-aineiston uudelleen kyseisen tuomion julistamisen jälkeen.
Se lähetti 30.5.1996 päivätyssä kirjeessä DAFSE:lle uuden tuen määrän
pienentämistä koskevan päätösluonnoksen ja kehotti asetuksen N:o 2950/83 6
artiklan 1 kohdan mukaisesti DAFSE:a esittämään huomautuksensa. Se pyysi
DAFSE:a niinikään antamaan kyseisen päätösluonnoksen kantajalle tiedoksi ja
ilmoittamaan komissiolle tämän mahdolliset kannanotot siihen.
- 29.
- DAFSE lähetti 19.6.1996 päivätyllä kirjeellä kantajalle jäljennöksen komission
päätösluonnoksesta ja kehotti sitä esittämään huomautuksensa kymmenen päivän
kuluessa. Kantaja vastasi kehotukseen määräajassa.
- 30.
- DAFSE lähetti 4.9.1996 perille saapuneessa kirjeessä komissiolle jäljennöksen
komission päätösluonnosta koskeneista kantajan huomautuksista, joihin se oli
liittänyt omat huomautuksensa.
- 31.
- Komissio teki 16.12.1996 päätöksen C(96)3170 (jäljempänä riidanalainen päätös).
Muistutettuaan omasta menettelystään ja DAFSE:n noudattamasta menettelystä ja
viitattuaan sekä IGF:n kertomukseen että 30.5.1996 päivättyyn kirjeeseensä
komissio vaati, että ESR:n taloudellisen tuen määrää oli pienennettävä samalla
summalla kuin sen 29.3.1993 tekemässä päätöksessä oli määrätty eli 30 672 242
PTE:oon.
- 32.
- DAFSE antoi 24.2.1997 päivätyllä kirjeellä riidanalaisen päätöksen kantajalle
tiedoksi ja vaati tätä palauttamaan 30 päivän kuluessa ESR:lle 423 507 PTE ja
OSS/IGFSS:lle 17 141 813 PTE.
- 33.
- Tribunal criminal do Porto ja DAFSE ilmoittivat 25.10.1996 ja 6.5.1997 saapuneillakirjeillään komissiolle, että DAFSE oli IGF:n laatiman tilintarkastuskertomuksen
perusteella nostanut kyseisessä tuomioistuimessa kantajaa vastaan tukien
väärinkäyttöä ja tukien saamiseksi tehtyjä petoksia koskevan syytteen.
Oikeudenkäyntimenettely ja asianosaisten vaatimukset
- 34.
- Kantaja nosti ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen 29.4.1997 toimittamallaan
kannekirjelmällä nyt käsiteltävän kanteen riidanalaisen päätöksen kumoamiseksi.
- 35.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin (kolmas jaosto) päätti esittelevän tuomarin
kertomuksen perusteella aloittaa suullisen käsittelyn ryhtymättä edeltäviin asian
selvittämistoimiin. Se päätti kuitenkin esittää komissiolle muutamia kirjallisia
kysymyksiä, joihin komissio vastasi 11.6.1998 pidetyssä julkisessa istunnossa.
- 36.
- Asianosaisten lausumat ja vastaukset ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen
kysymyksiin kuultiin kyseisessä istunnossa.
- 37.
- Kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
- kumoaa riidanalaisen päätöksen;
- velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
- 38.
- Komissio vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
- hylkää kanteen;
- velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Pääasia
- 39.
- Kantaja vetoaa viiteen kumoamisperusteeseen, jotka koskevat asetuksen N:o
2950/83 rikkomista, tosiseikkojen arviointivirhettä, luottamuksensuojan ja
oikeusvarmuuden periaatteiden loukkaamista, saavutettujen oikeuksien
loukkaamista sekä suhteellisuusperiaatteen loukkaamista.
1. Asetuksen N:o 2950/83 rikkomista koskeva ensimmäinen kanneperuste
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
- 40.
- Kantaja huomauttaa, että DAFSE vahvisti elokuun 1989 aikana asetuksen N:o
2950/83 5 artiklan 4 kohdan mukaisesti, että maksupyynnössä olleet tosiseikkojaja kirjanpitoa koskevat tiedot olivat oikein. Sen jälkeen kun kyseinen vahvistus oli
lähetetty komissiolle, DAFSE:n ja jäsenvaltion toimivalta asiassa oli kuitenkin
päättynyt. Sovellettavassa säännöstössä ja erityisesti asetuksessa N:o 2950/83 ei
kantajan mukaan sallita, että sen jälkeen, kun tiedot on vahvistettu ja ilmoitus
lähetetty komissiolle, DAFSE tutkii asiakirjat vielä uudelleen, kuten tässä
tapauksessa, ja muuttaa tällä tavoin aiempaa vahvistustaan.
- 41.
- Jäsenvaltion olisi pitänyt tutkia sääntöjenvastaisuudet ennen tietojen vahvistamista.
Muussa tapauksessa sen vahvistus on virheellinen. Kun DAFSE:lle esitettiin saldon
maksupyyntö, sillä oli mahdollisuus tehdä vain jompi kumpi seuraavista päätöksistä:
joko päätyä siihen, että esitetyt tositteet olivat alkuperäisiä ja vahvistaa ne, tai
todeta niiden olevan virheellisiä ja kieltäytyä vahvistamasta niitä. Koska se vahvisti
saldon maksupyynnön, se siis hyväksyi lopullisesti kyseiseen pyyntöön sisältyneet
tiedot.
- 42.
- Kantaja huomauttaa lopuksi, että edellä tarkoitetun uuden tutkimuksen teki IGF,
jolla ei ole toimivaltaa valvoa ESR:n hankkeita ja joka ei teknisesti arvioiden voi
antaa lausuntoa yhteisön säännöstön soveltamisesta.
- 43.
- Komissio kiistää kantajan väitteet.
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 44.
- Siltä osin kuin jäsenvaltio vahvistaa, että maksupyynnössä olevat tosiseikkoja ja
kirjanpitoa koskevat tiedot ovat oikein, se vastaa antamistaan vahvistuksista
komissiolle.
- 45.
- Lisäksi päätöksen 83/516/ETY 2 artiklan 2 kohdan mukaan asianomaisten
jäsenvaltioiden on taattava ammatillista koulutusta ja ammatinvalintaa koskevien
ESR:n toimenpiteiden moitteeton toteuttaminen. Asetuksen N:o 2950/83 7 artiklan
1 kohdan nojalla komissio voi myös tarkastaa saldon maksupyynnöt jäsenvaltioiden
suorittamasta valvonnasta riippumatta.
- 46.
- Jäsenvaltioiden kyseisiä velvollisuuksia ja toimivaltaa ei ole rajoitettu ajallisesti.
- 47.
- Näin ollen nyt käsiteltävän kaltaisessa tapauksessa, jossa jäsenvaltio on jo
vahvistanut, että maksupyynnössä olevat tosiseikkoja ja kirjanpitoa koskevat tiedot
ovat oikein, kyseinen jäsenvaltio voi vielä muuttaa maksupyyntöä koskevia
arvioitaan, jos se mielestään toteaa sääntöjenvastaisuuksia, jotka eivät olleet tulleet
aiemmin ilmi.
- 48.
- Tältä osin on todettava, että päätöksen 83/673/ETY 6 artiklan mukaan
maksupyynnöt on toimitettava komissiolle kymmenen kuukauden kuluessa
toiminnan päättymisestä ja että tukea ei makseta, jos tukihakemus jätetään tämän
määräajan jälkeen. Jos näin ollen sääntöjenmukaisuutta voitaisiin valvoa vain ennensaldon maksupyynnössä olevien tosiseikkoja ja kirjanpitoa koskevien tietojen
oikeellisuuden vahvistamista, saattaisi käydä niin, ettei jäsenvaltio kykenisi
esittämään maksupyyntöä komissiolle edellä mainitussa kymmenen kuukauden
määräajassa, jolloin saldoa ei maksettaisi. Tämän vuoksi tietyissä tilanteissa
maksupyynnössä olevien tosiseikkoja ja kirjanpitoa koskevien tietojen oikeellisuuden
vahvistaminen ennen sääntöjenmukaisuuden valvontaa tai ennen valvonnan
loppuunsaattamista saattaa olla tuensaajan eduksi.
- 49.
- Mikään ei myöskään estä sitä, että DAFSE:n kaltainen viranomainen turvautuu
ammattimaiseen tilintarkastajaan, joka auttaa sitä valvomaan maksupyynnöissä
olevien tosiseikkoja ja kirjanpitoa koskevien tietojen oikeellisuutta.
Oikeudenkäyntiasiakirjoista käy ilmi, että IGF on ammattimainen tilintarkastuselin
ja että sillä on Portugalin lainsäädännön perusteella valtuudet tehdä tarkastuksia
sellaisissa tilanteissa, joissa epäillään nyt käsiteltävän asian kohteena olevan
kaltaisia sääntöjenvastaisuuksia. Ei ole myöskään kiistetty, että IGF on tarkastanut
kantajan asiakirjat DAFSE:n pyynnöstä ja Portugalin laissa sille annettujen
valtuuksien mukaisesti. Tämän vuoksi ei voida arvostella sitä, että se on osallistunut
menettelyyn, jonka päätteeksi riidanalainen päätös on tehty.
- 50.
- Edellä esitetyn perusteella asetuksen N:o 2950/83 rikkomista koskeva kanneperuste
on hylättävä.
2. Toinen kanneperuste, joka koskee tosiseikkojen virheellistä arviointia
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
- 51.
- Kantaja huomauttaa, että komissio on päättänyt pienentää ESR:sta maksettavan
taloudellisen tuen määrää IGF:n kertomuksen perusteella. Tästä syystä se katsoo,
että jos, kuten se arvelee, kyseiseen kertomukseen liittyy tosiseikkoja koskevia
arviointivirheitä, ne rasittavat myös riidanalaista päätöstä.
- 52.
- Se arvostelee aluksi sitä, ettei IGF ole tarkastanut itse koulutushanketta millään
tavoin vaan on tehnyt ainoastaan tilintarkastuksen. Kertomuksessaan IGF ei ole
millään tavoin viitannut hyväksymispäätökseen. Se ei ole varsinkaan ilmoittanut,
miten päätöksessä asetettuja ehtoja oli rikottu. Kertomuksessa ei myöskään tuoda
esiin muuta kuin IGF:n ja kantajan välinen näkemysero siitä, millä perusteilla
menoja olisi hyväksyttävä.
- 53.
- IGF:n kertomukseen sisältyi lisäksi arviointivirheitä, jotka koskivat E. B. Ld.²:lle
alihankintana uskottuja tehtäviä, harjoittelijoiden tuntipalkkoja ja määräajoin
suoritettuja palkkioita, leasing-sopimuksella hankittuja tietotekniikan laitteita sekä
kuoletuksia.
- 54.
- IGF katsoi kantajan mielestä ensinnäkin virheellisesti, ettei tiettyjen tehtävien
antaminen alihankintana E. B. Ld.²:lle ollut ollut perusteltua.
- 55.
- Sovellettavan lainsäädännön ja hyväksymispäätöksen perusteella oli ainakin
implisiittisesti sallittua, että ESR:sta tukea saava yritys turvautui ulkopuolisiin
yrityksiin koulutushankkeen yhteydessä toteutettavien erityisten tehtävien osalta. E.
B. Ld.²:lle alihankintana annetut tehtävät oli lisäksi mainittu tukihakemuksessa, sillä
kyseisiin tehtäviin liittyvät kustannukset oli kirjattu momentille erityistehtävät.
- 56.
- IGF:n esittämä arvostelu, jonka mukaan E. B. Ld.²:n laskuttamia summia oli
lisännyt se, että oli liian usein turvauduttu itsenäisiin ammatinharjoittajiin, ei ole
perusteltu, koska kantaja itsekin oli turvautunut tällaisiin ammatinharjoittajiin, mistä
oli aiheutunut vieläkin korkeampia kustannuksia, eivätkä DAFSE ja komissio olleet
koskaan arvostelleet tätä käytäntöä.
- 57.
- Kantaja toteaa IGF:n esittämään arvosteluun, jonka mukaan E. B. Ld.²:lle
annettujen tehtävien alihankinnasta aiheutuneet kustannukset eivät olleet
välttämättömiä, koska kantajayhtiön osakkaat olivat myös alihankkijayrityksen
osakkaita, että se oli itsekin antanut tiettyjä tehtäviä alihankintana toiselle yhtiölle
(Açorlis Ld.²), eikä IGF ollut esittänyt tästä alihankinnasta mitään huomautuksia.
Se korostaa vielä, että E. B. Ld.² -yhtiö on kantajasta erillinen oikeushenkilö.
- 58.
- Toiseksi IGF:n kertomuksessa todetaan kantajan mukaan harjoittelijoiden
tuntipalkoista virheellisesti, etteivät ne vastaa Portugalin lainsäädäntöä. Kantaja oli
kouluttanut erittäin päteviä eli ylimmän tason ammattilaisia, joille se oli maksanut
300 PTE:n tuntipalkkaa, mikä vastaa täysin 14.6.1986 tehtyä Portugalin työ- ja
sosiaaliturvaministeriön päätöstä. Kyseinen tuntipalkka jopa alitti 330 PTE:a, jonka
komissio oli hyväksynyt hyväksymispäätöksessään.
- 59.
- Kolmanneksi IGF:n kertomus oli sanamuodoltaan ristiriitainen määräajoin
suoritettujen palkkioiden, leasing-sopimuksilla hankittujen tietotekniikan laitteiden
ja kuoletusten osalta, koska siinä kieltäydyttiin hyväksymästä vuodelle 1988 tiettyjä
menoja, jotka oli hyväksytty sellaisten muiden ESR:stä rahoitettujen
koulutushankkeiden osalta, jotka kantaja oli toteuttanut vuonna 1987. Tämä
ristiriita paljastaa IGF:n kertomuksen teknisen ja tieteellisen epätarkkuuden ja
kertomuksen päätelmien täydellisen subjektiivisuuden ja harkinnanvaraisuuden.
- 60.
- IGF ei ollut pitänyt harjoittelijoille vuonna 1988 myönnettyjä määräajoin maksettuja
palkkioita hyväksyttävinä menoina, vaikka se oli vuonna 1987 katsonut, että
samanlaiset maksut olivat tällaisia menoja. Sama päätelmä päti kuoletuksiin, jotka
IGF oli hyväksynyt vuonna 1987 mutta hylännyt vuonna 1988.
- 61.
- Oli lisäksi hyväksymispäätöksen mukaista, että leasing-sopimuksella hankittujen
tietotekniikan laitteiden arvo jaettiin sen vuoden 12 kuukaudelle, jonka aikana
koulutushanke oli toteutettu eikä sille kuuden kuukauden ajanjaksolle, jona hanke
oli käytännössä toteutettu.
- 62.
- Vuosina 1987 ja 1988 tavaroiden kuoletukset oli näet aina tehty vuosipoistoina sen
verohallinnollisen säännön mukaan, jota oli muutettu vasta vuonna 1993. IGF oli
rikkonut laintulkinnan perustavanlaatuista sääntöä soveltaessaan vuonna 1993
voimaantullutta lainsäädäntöä vuosina 1987 ja 1988 syntyneisiin tosiasiallisiin
tilanteisiin.
- 63.
- Komissio kiistää kantajan väitteet.
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 64.
- Asetuksen N:o 2950/83 6 artiklan 1 kohdan mukaan komissio voi keskeyttää tuen
maksamisen, pienentää sen määrää tai peruuttaa tuen silloin, kun ESR:n tukea ei
ole käytetty hyväksymispäätöksessä asetettujen ehtojen mukaisesti.
- 65.
- Nyt käsiteltävän asian kaltaisessa tapauksessa, jossa ESR:n tuen saaja on komission
vaatimuksesta nimenomaisesti ilmoittanut hyväksymispäätöksen vastaanottokuitissa,
että tuki käytettäisiin sovellettavien kansallisten ja yhteisön oikeussääntöjenmukaisesti, on todettava, että edellä mainitussa 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut
ehdot koskevat myös sitä, että kyseinen tuensaaja noudattaa kansallisia
oikeussääntöjä ja yhteisön oikeussääntöjä.
- 66.
- Koska niin Portugalin kuin yhteisönkin oikeudessa julkisten varojen
käyttöedellytyksenä on hyvää taloudenhoitoa koskeva vaatimus (asia T-72/97,
Proderec v. komissio, tuomio 16.7.1998, Kok. 1998, 87 kohta, ei vielä julkaistu
oikeustapauskokoelmassa), komissio voi muun muassa keskeyttää ESR:sta
myönnetyn tuen maksamisen, pienentää sen määrää tai peruuttaa tuen, jos tukea
ei ole käytetty kyseisen vaatimuksen mukaisesti.
- 67.
- On todettava komission asetuksen N:o 2950/83 6 artiklan 1 kohdan perusteella
harjoittamien valtuuksien laajuudesta, että kyseisen säännöksen soveltaminen
saattaa merkitä sitä, että on välttämätöntä arvioida monitahoisia tosiasiallisia ja
kirjanpitoon liittyviä tilanteita. Toimielimellä on tällaisen arvioinnin yhteydessä siis
laaja harkintavalta. Tästä syystä tutkittaessa nyt käsiteltävän kanneperusteen
hyväksyttävyyttä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen valvonnan on
rajoituttava siihen, että se varmistaa, ettei kyseisiä tietoja arvioitaessa ole tehty
ilmeistä virhettä (ks. vastaavasti viimeksi asia T-118/96, Thai Bicycle Industry v.
neuvosto, tuomio 17.7.1998, 32 ja 33 kohta, ei vielä julkaistu
oikeustapauskokoelmassa).
- 68.
- Komissio on riidanalaisessa päätöksessä viitannut sekä IGF:n kertomukseen että
30.5.1996 päivättyyn kirjeeseensä, joiden osalta on kiistatonta, että kantaja on
saanut niistä tiedon ajoissa, ja sillä oli oikeus menetellä näin (em. asia Branco v.
komissio, tuomion 36 kohta ja asia komissio v. Branco, tuomion 30 kohta).
- 69.
- Komission 30.5.1996 päivätty kirje perustuu täysin IGF:n kertomukseen.
- 70.
- Näin ollen riidanalainen päätös itsessään perustuu yksinomaan kyseiseen
kertomukseen.
- 71.
- On siis selvitettävä, onko komissio tehnyt ilmeisen arviointivirheen hyväksyessään
kertomuksen sisällön ja päätelmät sellaisenaan.
- 72.
- Selvitys edellyttää, että on tutkittava niiden kantajan väitteiden hyväksyttävyys, jotka
koskevat menetelmää, jota IGF on käyttänyt tehtäväänsä suorittaessaan ja virheitä,
joita sen kertomukseen kantajan mukaan sisältyy.
IGF:n käyttämä tarkastusmenetelmä
- 73.
- Kantaja ei voi arvostella IGF:ää siitä, ettei se ole viitannut hyväksymispäätökseen
yksilöidessään niitä hyväksymispäätöksen ehtoja, joita oli rikottu. Nyt käsiteltävään
asiaan liittyvässä tilanteessa alun perin myönnetyn tuen määrän pienentäminen
saattoi nimittäin olla perusteltua myös muiden säännösten, muun muassa
kansallisen oikeuden perusteella (ks. edellä 65 kohta).
- 74.
- Kantaja ei voi myöskään väittää, että IGF olisi tarkastanut ainoastaan kirjanpidon
ja että sen kertomuksesta ilmenisi vain IGF:n ja kantajan välinen näkemysero siitä,
millä perusteilla menoja olisi hyväksyttävä. IGF on näet selvästi ilmoittanut
(kertomuksen s. 2), että sen tarkastuksen tarkoituksena oli kantajan vuonna 1988
toteuttamaa koulutushanketta koskevien saatavilla olevien tietojen arviointi
erityisesti hankkeen lain- ja sääntöjenmukaisuuden osalta. Tältä osin se on
viitannut useita kertoja erääseen Portugalin oikeussääntöön osoittaakseen, että
kantaja oli menetellyt sääntöjenvastaisesti koulutushanketta toteuttaessaan.
- 75.
- Tästä syystä kantajan arvostelu, joka kohdistuu IGF:n käyttämään
tarkastusmenetelmään, on hylättävä.
IGF:n kertomukseen väitteiden mukaan sisältyvät virheet
- 76.
- On selvitettävä, sisältyykö IGF:n kertomukseen todellisuudessa ilmeisiä
arviointivirheitä, jotka koskevat koulutushankkeen kustannuksia E. B. Ld.²:lle
annetun alihankinnan, harjoittelijoiden tuntipalkkojen sekä määräajoin
maksettavien palkkioiden, leasing-sopimuksilla hankittujen tietotekniikan laitteiden
ja kuoletusten osalta.
- E. B. Ld.²:lle annettu alihankinta
- 77.
- Vaikka ESR:a koskevissa oikeussäännöissä tai hyväksymispäätöksessä ei missään
kohdassa kielletä alihankintaa, sen käyttäminen on, kuten komissio on kirjelmissään
korostanut, voitava perustella sillä, että alihankkija kykenee suorittamaan tiettyjä
selvästi yksilöityjä ja sen tavanomaiseen toimintaan kuuluvia erityistehtäviä. Kantajaon itse implisiittisesti hyväksynyt tämän näkemyksen, koska se on kirjannut E. B.
Ld.²:lle annetun alihankinnan momentille erityistehtävät.
- 78.
- Alihankkijoiden käytön syynä ei sitä vastoin saa olla koulutushankkeen
kustannusten keinotekoinen lisääminen sillä tavoin, että hyvän taloudenhoidon
vaatimukset laiminlyödään.
- 79.
- IGF:n kertomuksesta (s. 8) käy kuitenkin ilmi, ettei E. B. Ld.²:lla, jonka osakkaat
ovat samat kuin kantajayhtiön, ollut palveluksessaan yhtään työntekijää vuonna
1988, jolloin ESR:sta rahoitettu hanke toteutettiin, ja että se ainoastaan pestasi
itsenäisiä yrittäjiä toteuttamaan tietyt tehtävät. Tästä syystä tämän alihankkijan ei
voida katsoa todellisuudessa erikoistuneen niihin tehtäviin, jotka kantaja oli sille
antanut, vaan se on toiminut ainoastaan välittäjänä, joka on saanut siinä yhteydessä
voittoa, kuten IGF:n kertomuksessa perustellusti todetaan.
- 80.
- Lisäksi tietyt E. B. Ld.²:n kulut eivät liittyneet koulutushankkeeseen, kun otetaan
huomioon sekä kyseisten laskujen sisältö (konsultointipalvelut) että päivämäärät
(yksi päivätty ennen hankkeen aloittamista, yksi hankkeen päätyttyä) (IGF:n
kertomuksen s. 8).
- 81.
- IGF on tältä osin ehdottanut, että 5 250 000 PTE:n suuruinen kokonaissumma,
jonka E. B. Ld.² maksoi kolmelle ammatinharjoittajalle palkkioina vuonna 1988
toteutettujen ammatillisten kurssien yksityiskohtaisesta suunnittelusta, jätettäisiin
hyväksymättä mutta hyväksyttäisiin 612 735 PTE:n suuruinen summa, jonka kantaja
maksoi palkkoina viidelle ammatinharjoittajalle kurssien valmistelusta
(kertomuksen s. 12).
- 82.
- IGF on todennut seuraavaa (kertomuksen s. 8):
on täysin mahdotonta ymmärtää, mikä hyöty saavutettiin siitä, että E. B. Ld.²
osallistui koulutushankkeeseen, joten niitä summia ei voida hyväksyä, jotka E. B.
Ld.²:n laskujen perusteella sisältyvät niihin summiin, jotka se on maksanut sen
vuoksi, että ne liittyvät koulutushankkeeseen.
- 83.
- Mitä tulee kantajan vertailukohtana esittämään alihankkijaan, Açorlis Ld.²:aan,
IGF:n kertomuksesta (s. 15) ilmenee, että Açorlis Ld.²:lle maksetut summat
hyväksyttiin kokonaisuudessaan, koska ne eivät olleet merkittäviä eivätkä tämän
vuoksi edellyttäneet yhtä perinpohjaista tutkimusta kuin E. B. Ld.²:lle maksetut
summat.
- 84.
- Edellä esitetyn perusteella komissio ei ole tehnyt ilmeistä arviointivirhettä
pienentäessään IGF:n kertomuksen pohjalta kantajalle maksetun tuen määrää E.
B. Ld.²:lle annettuja alihankintatehtäviä koskevan momentin osalta.
- Harjoittelijoiden tuntipalkat
- 85.
- Tukihakemuksesta ilmenee, että kantajan tarkoituksena oli kouluttaa päteviä
ammattilaisia (nuoria työttömiä, joiden ammattipätevyys ei ole riittävä, jotta he
sijoittuisivat työmarkkinoille) eikä erittäin päteviä ammattilaisia. Kantaja ei
kuitenkaan kiistä sitä, että sovellettavan kansallisen lainsäädännön mukaan
päteviksi ammattilaisiksi koulutettavien harjoittelijoiden tuntipalkka on 267 PTE,
kuten IGF:n kertomuksessa korostetaan (s. 10).
- 86.
- Kantaja ei voi arvostella tältä osin komissiota siitä, ettei se esittänyt
hyväksymispäätöstä tehdessään huomautuksia 330 PTE:n suuruisesta tuntipalkasta,
koska hyväksymispäätöksessä ei voida hyväksyä kansallisen oikeussäännön
rikkomista.
- 87.
- Tästä syystä komissio ei ole tehnyt ilmeistä arviointivirhettä pienentäessään IGF:n
kertomuksen perusteella kantajan tuen määrää harjoittelijoiden tuntipalkkojen
osalta.
- Määräajoin maksetut palkkiot, leasing-vuokratut tietotekniikan laitteet ja
kuoletukset
- 88.
- Aivan aluksi on todettava, että vaikka menomomentti on hyväksytty vuonna 1987,
se ei välttämättä merkitse sitä, että sama menomomentti hyväksyttäisiin myös
vuonna 1988, vaikka se ei olisi hyväksymispäätöksessä asetettujen ehtojen tai
sovellettavien kansallisen tai yhteisön oikeussääntöjen mukainen.
- 89.
- IGF:n kertomuksesta (s. 21) ilmenee määräajoin maksettuja palkkioita koskevan
momentin osalta, että ne rinnastetaan Portugalin kansallisen oikeuden nojalla
harjoittelijoiden palkkoihin, mitä kantaja ei kiistä. Tässä tapauksessa kyseisen
momentin summan pienentämisen on aiheuttanut lainmukaista korkeampien
palkkaperusteiden käyttäminen (ks. edellä 85 kohta). Tämän vuoksi kantaja ei voi
väittää, että määräajoin maksettuja palkkioita ei ole hyväksytty vuonna 1988.
- 90.
- Leasing-vuokrattujen tietotekniikan laitteiden osalta on todettava, että
koulutushanke toteutettiin 4.7.-30.12.1988 eli noin kuuden kuukauden aikana. Tästä
syystä, kuten IGF:n kertomuksesta ilmenee (s. 20 ja 22), kyseiseen momenttiin
liittyneet summat olisi pitänyt laskea kuuden kuukauden perusteella eikä
kahdentoista kuukauden perusteella, kuten kantaja esittää.
- 91.
- Tavaroiden kuoletusten osalta on yleisemmin todettava, ettei kantaja ole tukenut
esittämillään asiakirjoilla, etenkään lakitekstillä, väitettään, jonka mukaan IGF oli
virheellisesti soveltanut vuonna 1993 voimaan tullutta lakia vuosina 1987 ja 1988
syntyneisiin tilanteisiin (ks. edellä 62 kohta). Se ei siis ole näyttänyt toteen, että
toisin kuin IGF:n kertomuksesta (s. 22) ja komission istunnossa antamista
selvityksistä ilmenee, tosiseikkojen tapahtuma-aikana sovelletun Portugalin
oikeuden perusteella olisi ollut kiellettyä kuolettaa tavarat vuotta (12 kuukautta)
lyhyemmän ajanjakson aikana.
- 92.
- Tästä syystä komissio ei ole tehnyt ilmeistä arviointivirhettä pienentäessään IGF:n
kertomuksen perusteella kantajalle maksetun tuen määrää määräajoin maksettaviin
palkkioihin, leasing-vuokrattuihin tietotekniikan laitteisiin ja kuoletuksiin liittyvien
momenttien osalta.
- 93.
- Näin ollen tosiseikkojen virheellistä arviointia koskeva kanneperuste on hylättävä.
3. Kolmas peruste, joka koskee luottamuksensuojan ja oikeusvarmuuden periaatteiden
loukkaamista
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
- 94.
- Kantaja väittää, että DAFSE toimitti kantajan esittämän saldon maksupyynnön
komissiolle jo syyskuussa 1989, mutta tämä teki riidanalaisen päätöksen vasta
vuoden 1996 lopussa. Tämä yli seitsemän vuoden viive on synnyttänyt kantajassa
perustellun luottamuksen siihen, että komissio hyväksyy sen maksuvaatimuksen
sellaisena, kuin DAFSE sen vahvisti. Kantajan mukaan tätä perusteltua luottamusta
vahvisti edelleen edellä mainitussa asiassa Branco vastaan komissio annettu tuomio.
- 95.
- Kantaja korostaa, että komission on tehtävä päätökset kohtuullisessa ajassa. Se ei
voi antaa menettelyn pitkittyä loputtomiin ja siirtää määrättömästi päätöksentekoa
loukkaamatta luottamuksensuojan ja oikeusvarmuuden periaatteita (asia 223/85,
RSV v. komissio, tuomio 24.11.1987, Kok. 1987, s. 4617, 12 kohta ja sitä seuraavat
kohdat).
- 96.
- Komissio kiistää kantajan väitteet.
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 97.
- Nyt käsiteltävän asian kaltaisessa tapauksessa, jossa ESR:sta maksetun tuen saaja
ei ole koulutushanketta toteuttaessaan noudattanut niitä ehtoja, jotka tuen
myöntämiselle oli asetettu, kyseinen tuensaaja ei voi vedota luottamuksensuojan
periaatteeseen ja vaatia, että hyväksymispäätöksessä alun perin myönnetyn tuen
kokonaismäärän loppuosa maksettaisiin hänelle (asia C-181/90, Consorgan v.
komissio, tuomio 4.6.1992, Kok. 1992, s. I-3557, 17 kohta; asia C-189/90, Cipeke v.
komissio, tuomio 4.6.1992, s. I-3573, 17 kohta ja asia T-73/95, Oliveira v. komissio,
tuomio 19.3.1997, Kok. 1997, s. II-381, 27 kohta).
- 98.
- Edellä mainittu asiassa Branco vastaan komissio annettu tuomio ei myöskään ole
voinut luoda kantajassa perusteltua luottamusta, koska ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuin ei ole kyseisessä tuomiossa antanut ratkaisua tuen määrän
pienentämisen lainmukaisuudesta vaan ainoastaan kyseisen päätöksen perustelujen
puuttumisesta.
- 99.
- Kysymykseen siitä, onko komissio loukannut oikeusvarmuuden periaatetta sillä, ettei
se tehnyt riidanalaista päätöstä kohtuullisessa ajassa, on huomautettava, että
kyseinen päätös tehtiin edellä mainitussa asiassa Branco vastaan komissio annetun
tuomion, jolla kumottiin 29.3.1993 tehty komission päätös, täytäntöönpanemiseksi.
Koska kantaja ei myöskään ollut ensimmäisessä kanteessaan riitauttanut aikaa,
jonka kuluessa komissio oli tehnyt viimeksi mainitun päätöksen, arvioitaessa
riidanalaisen päätöksen tekemiseen kuluneen ajan kohtuullisuutta on otettava
huomioon ainoastaan asiassa Branco vastaan komissio annetun tuomion
julistamisen jälkeinen aika, ja arviointi riippuu lisäksi tapaukseen liittyvistä
olosuhteista (em. asia Oliveira v. komissio, tuomion 41-43 kohta).
- 100.
- Asiakirjoista ilmenee kuitenkin, että niiden kahden vuoden aikana, jotka kuluivat
asiassa Branco vastaan komissio annetun tuomion julistamispäivän, 12.1.1995, ja
riidanalaisen päätöksen tekopäivän, 16.12.1996, välisenä aikana komissio haki ensin
takaisinsaantia asiassa Branco vastaan komissio ja ryhtyi sitten edellä mainitussa
asiassa komissio vastaan Branco annetun tuomion julistamispäivän, 13.12.1995,
jälkeen tarpeellisiin toimenpiteisiin uuden päätöksen tekemiseksi. Tätä tarkoitusta
varten se tutki asiakirjat uudelleen, laati uuden päätösluonnoksen ja antoi
jäsenvaltiolle ja kantajalle mahdollisuuden esittää ehdotuksesta huomautuksensa.
- 101.
- Tämän vuoksi päätöksentekoon kulunutta aikaa on pidettävä kohtuullisena.
- 102.
- Tästä syystä luottamuksensuojan ja oikeusvarmuuden periaatteiden loukkaamista
koskeva kanneperuste on hylättävä.
4. Neljäs kanneperuste, joka koskee saavutettujen oikeuksien loukkaamista
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
- 103.
- Kantaja katsoo, että riidanalaisella päätöksellä loukataan sen saavutettuja oikeuksia.
Se viittaa julkisasiamies Darmonin asiassa C-291/89, Interhotel v. komissio, tuomio
7.5.1991 (Kok. 1991, s. I-2257) antamaan ratkaisuehdotukseen ja väittää, että
hyväksymispäätöksellä on luotu sille subjektiivisia oikeuksia, joiden perusteella sillä
on oikeus vaatia tuen maksamista kokonaisuudessaan.
- 104.
- Komissio kiistää kantajan väitteet.
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 105.
- Vaikka hyväksymispäätös antaa ESR:sta maksettavan tuen saajalle oikeuden vaatia
tuen maksamista, tilanne voi olla tällainen vain siinä tapauksessa, että tuensaaja
toteuttaa kyseisen koulutushankkeen sille asetettujen ehtojen mukaisesti.
- 106.
- Nyt käsiteltävässä asiassa kantaja ei ole kuitenkaan noudattanut ehtoja, jotka
koskivat sen toteuttamaa koulutusohjelmaa.
- 107.
- Tästä syystä saavutettuja oikeuksia koskeva kanneperuste on hylättävä.
5. Viides kanneperuste, joka koskee suhteellisuusperiaatteen loukkaamista
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
- 108.
- Kantaja huomauttaa, että komissio oli alun perin vahvistanut ESR:sta
myönnettävän tuen määräksi kyseisen koulutushankkeen osalta 125 639 392 PTE
mutta pienentänyt kyseisen summan hankkeen toteuttamisen jälkeen 61 964 126
PTE:oon. Koska toimielin oli tällä tavoin vähentänyt tuesta yli puolet, se loukkasi
kantajan mukaan suhteellisuusperiaatetta.
- 109.
- Komissio kiistää kantajan väitteet.
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 110.
- Komission nyt käsiteltävässä asiassa tekemät tuen määrän pienennykset liittyvät
suoraan todettuihin sääntöjenvastaisuuksiin, ja niiden tarkoituksena on estää
ainoastaan lainvastaisten tai tarpeettomien kulujen korvaaminen.
- 111.
- Tuen määrän pienennykset ovat siis suhteellisuusperiaatteen mukaisia.
- 112.
- Tästä syystä suhteellisuusperiaatteen loukkaamista koskeva kanneperuste on
hylättävä.
- 113.
- Tämän vuoksi kanne on hylättävä kokonaisuudessaan.
Kantajan vaatimus, jonka mukaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen on
hylättävä komission vastaukseen liitetty asiakirja
- 114.
- Kantaja on ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen 28.1.1998 toimittamallaan
erillisellä asiakirjalla vaatinut ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta hylkäämään
otsikolla syytekirjelmä varustetun asiakirjan, joka on liitetty komission
vastaukseen ja joka liittyy IGF:n Tribunal criminal do Portossa aloittamaan
oikeudenkäyntimenettelyyn.
- 115.
- Komissio vastustaa vaatimusta.
- 116.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei ole nojautunut kyseiseen asiakirjaan nyt
käsiteltävää asiaa ratkaistessaan.
- 117.
- Lausunnon antaminen kantajan vaatimuksesta raukeaa.
Oikeudenkäyntikulut
- 118.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan 2 kohdan
mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan
oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska kantaja on hävinnyt
asian, se on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut, koska komissio on sitä
vaatinut.
Näillä perusteilla
YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN (kolmas
jaosto)
on antanut seuraavan tuomiolauselman:
- 1.
- Kanne hylätään.
- 2.
- Kantaja velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Julistettiin Luxemburgissa 15 päivänä syyskuuta 1998.
H. Jung
V. Tiili
kirjaaja
jaoston puheenjohtaja