Väliaikainen versio
UNIONIN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (seitsemäs jaosto)
30 päivänä toukokuuta 2024(*)
Muutoksenhaku – Polkumyynti – Kiinan kansantasavallasta ja Egyptistä peräisin olevien tiettyjen silmukka- ja/tai ristikudokseksi kudottujen lasikuitukankaiden tuonti – Täytäntöönpanoasetus (EU) 2020/492 – Lopullinen polkumyyntitulli – Normaaliarvon laskeminen – Asetus (EU) 2016/1036 – 2 artiklan 5 kohta – Tutkimuksen kohteena olevan tuotteen valmistukseen ja myyntiin liittyvien kustannusten laskeminen tutkimuksen kohteena olevan osapuolen kirjanpitomerkintöjen perusteella – Kustannukset, jotka eivät käy riittävän hyvin ilmi kirjanpitomerkinnöistä – Oikaisu saman maan muiden tuottajien tai viejien kustannusten perusteella tai mitä tahansa muuta hyväksyttävää perustetta käyttäen – Euroopan komission harkintavalta
Asiassa C‑261/23 P,
jossa on kyse Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 56 artiklaan perustuvasta valituksesta, joka on pantu vireille 23.4.2023,
Hengshi Egypt Fiberglass Fabrics SAE, kotipaikka Ain Sukhna (Egypti), ja
Jushi Egypt for Fiberglass Industry SAE, kotipaikka Ain Sukhna,
edustajinaan V. Crochet ja B. Servais, avocats,
valittajina,
ja jossa muina osapuolina ovat
Euroopan komissio, asiamiehinään L. Di Masi, G. Luengo ja P. Němečková,
vastaajana ensimmäisessä oikeusasteessa, ja
Tech-Fab Europe eV, kotipaikka Frankfurt am Main (Saksa), edustajinaan J. Beck ja L. Ruessmann, avocats,
väliintulijana ensimmäisessä oikeusasteessa,
UNIONIN TUOMIOISTUIN (seitsemäs jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja F. Biltgen sekä tuomarit J. Passer (esittelevä tuomari) ja M. L. Arastey Sahún,
julkisasiamies: T. Ćapeta,
kirjaaja: A. Calot Escobar,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä esitetyn,
päätettyään julkisasiamiestä kuultuaan ratkaista asian ilman ratkaisuehdotusta,
on antanut seuraavan
tuomion
1 Valittajat Hengshi Egypt Fiberglass Fabrics SAE (jäljempänä Hengshi) ja Jushi Egypt for Fiberglass Industry SAE (jäljempänä Jushi) vaativat valituksessaan, että unionin tuomioistuin kumoaa unionin yleisen tuomioistuimen 1.3.2023 antaman tuomion Hengshi Egypt Fiberglass Fabrics ja Jushi Egypt for Fiberglass Industry v. komissio (T‑301/20, EU:T:2023:93; jäljempänä valituksenalainen tuomio), jolla unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi perusteettomana valittajien kanteen, jossa vaadittiin lopullisen polkumyyntitullin käyttöön ottamisesta Kiinan kansantasavallasta ja Egyptistä peräisin olevien tiettyjen silmukka- ja/tai ristikudokseksi kudottujen lasikuitukankaiden tuonnissa 1.4.2020 annetun komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2020/492 (EUVL 2020, L 108, s. 1; jäljempänä riidanalainen asetus) kumoamista valittajia koskevin osin.
Asiaa koskevat oikeussäännöt
WTO:n oikeus
2 Euroopan unionin neuvosto hyväksyi Uruguayn kierroksen monenvälisissä kauppaneuvotteluissa (1986–1994) laadittujen sopimusten tekemisestä Euroopan yhteisön puolesta yhteisön toimivaltaan kuuluvissa asioissa 22.12.1994 tehdyllä neuvoston päätöksellä 94/800/EY (EYVL 1994, L 336, s. 1) Marrakechissa 15.4.1994 allekirjoitetun Maailman kauppajärjestön (WTO) perustamissopimuksen ja sen liitteissä 1, 2 ja 3 olevat sopimukset, joihin kuuluu vuoden 1994 sopimus tullitariffeja ja kauppaa koskevan yleissopimuksen VI artiklan soveltamisesta (EYVL 1994, L 336, s. 103; jäljempänä polkumyyntisopimus).
3 Polkumyyntisopimuksen 2 artiklassa, jonka otsikko on ”Polkumyynnin määrittely”, määrätään seuraavaa:
” 2.1. Tämän sopimuksen tarkoittamassa mielessä tuotetta on katsottava myytävän polkumyynnillä, toisin sanoen saatettavan kaupaksi toiseen maahan normaaliarvoansa alempaan hintaan, jos maasta toiseen viedyn tuotteen vientihinta on alempi kuin tavanomaisessa kaupankäynnissä sovellettu vastaavan tuotteen vertailukelpoinen hinta silloin, kun tuote on tarkoitettu viejämaan kulutukseen.
2.2 Silloin kun viejämaan kotimarkkinoilla tavanomaisessa kaupankäynnissä ei myydä vastaavaa tuotetta tai kun viejämaan kotimarkkinoiden erityisestä markkinatilanteesta tai myynnin vähäisyydestä – – johtuen tällaisen myynnin perusteella ei voida tehdä asianmukaista vertailua, polkumyyntimarginaali on määritettävä vertaamalla 2.1 kohdassa mainittua vientihintaa vastaavan tuotteen vertailukelpoiseen hintaan silloin, kun tuote on viety asianmukaiseen kolmanteen maahan, jos hinta on edustava, tai alkuperämaan tuotantokustannuksiin, joihin on lisätty kohtuullinen määrä hallinto-, myynti- ja muita kustannuksia sekä voittoa.
2.2.1. Kun vastaavaa tuotetta myydään viejämaan kotimarkkinoilla tai kolmanteen maahan hinnoilla, jotka ovat alhaisempia kuin tuotannon (kiinteät ja muuttuvat) yksikkökustannukset, joihin on lisätty myynti-, yleis- ja hallintokustannuksia, myynnin voidaan katsoa poikkeavan hinnan vuoksi tavanomaisesta kaupankäynnistä. Tällainen myynti voidaan jättää huomiotta normaaliarvoa määritettäessä silloin, kun viranomaiset – – katsovat että tällaista myyntiä on tapahtunut pitkän ajanjakson kuluessa – – huomattavassa määrin – – ja hinnoilla, joilla ei voida kattaa kaikkia kustannuksia kohtuullisen ajan kuluessa. Jos hinnat, jotka ovat myyntihetkellä kustannuksia alhaisempia, ylittävät tutkimusjakson kustannuksien painotetun keskiarvon, on niiden katsottava kattavan kustannukset kohtuullisen ajan kuluessa.
2.2.1.1 Tämän artiklan 2 kohdassa kustannukset on tavallisesti laskettava tutkittavana olevan viejän tai valmistajan kirjaamien tietojen pohjalta, mikäli tällaiset tiedot ovat viejämaassa yleisesti hyväksyttyjen kirjanpitoperiaatteiden mukaisia ja ne antavat kohtuullisen hyvän käsityksen kyseisen tuotteen valmistukseen ja myyntiin liittyvistä kustannuksista. – –
– –”
Unionin oikeus
Perusasetus
4 Polkumyynnillä muista kuin Euroopan unionin jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta 8.6.2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/1036 (EUVL 2016, L 176, s. 21; jäljempänä perusasetus) 2 artiklassa, jonka otsikko on ”Polkumyynnin määrittely”, säädetään seuraavaa:
” 1. Normaaliarvo perustuu tavallisesti viejämaan riippumattomien asiakkaiden tavanomaisessa kaupankäynnissä maksamiin tai maksettaviksi tuleviin hintoihin.
Jos viejä ei tuota tai myy samankaltaista tuotetta viejämaassa, normaaliarvo määritetään muiden myyjien tai tuottajien hintojen perusteella.
Sellaisten osapuolten, joiden välillä näyttää olevan etuyhteys tai hyvitysjärjestely, välisiä hintoja ei voida pitää tavanomaisessa kaupankäynnissä sovellettuina ja niitä voidaan käyttää normaaliarvon määrittämisessä vain, jos vahvistetaan, että tällainen yhteys ei vaikuta hintoihin.
Kun määritetään, onko kahden osapuolen välillä etuyhteys, huomioon voidaan ottaa [unionin tullikoodeksista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 952/2013 tiettyjen säännösten täytäntöönpanoa koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 24.11.2015 annetun komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2015/2447 (EUVL 2015, L 343, s. 558)] 127 artiklassa esitetty etuyhteydessä olevien osapuolten määritelmä.
– –
5. Kustannukset lasketaan tavallisesti tutkimuksen kohteena olevan osapuolen kirjanpitomerkintöjen perusteella sillä edellytyksellä, että nämä merkinnät on tehty kyseisessä maassa yleisesti hyväksyttyjen kirjanpitoperiaatteiden mukaisesti ja ne antavat kohtuullisen hyvän käsityksen kyseisen tuotteen valmistukseen ja myyntiin liittyvistä kustannuksista.
Jos tutkimuksen kohteena olevan tuotteen valmistukseen ja myyntiin liittyvät kustannukset eivät käy riittävän hyvin ilmi osapuolen, jota asia koskee, kirjanpitomerkinnöistä, näitä kustannuksia oikaistaan tai ne määritetään saman maan muiden tuottajien tai viejien kustannusten perusteella tai, jos tällaisia tietoja ei ole saatavilla tai niitä ei voida käyttää, mitä tahansa muuta hyväksyttävää perustetta käyttäen, mukaan lukien muilta edustavilta markkinoilta saadut tiedot.
– –
6. Myynti-, hallinto- ja muita kustannuksia sekä voittoa varten lisättyjen määrien on perustuttava tosiasialliseen tietoon, joka pohjautuu tutkittavana olevan viejän tai valmistajan samankaltaisen tuotteen valmistamiseen ja myyntiin tavanomaisessa kaupankäynnissä. Jos kyseisiä määriä ei näin voida määrittää, ne voidaan määrittää käyttäen seuraavia perusteita:
a) muiden tutkimuksen kohteena olevien viejien tai tuottajien osalta vahvistettujen tosiasiallisten määrien painotettu keskiarvo samankaltaisen tuotteen tuotannossa ja myynnissä alkuperämaan kotimarkkinoilla;
– – ”
5 Perusasetuksen 9 artiklan, jonka otsikko on ”Menettelyn tai tutkimuksen päättäminen ilman toimenpiteitä; lopullisten tullien käyttöön ottaminen”, 4 kohdassa säädetään seuraavaa:
” Jos lopullisesti vahvistetut seikat osoittavat, että on kyse polkumyynnistä sekä sen aiheuttamasta vahingosta ja [Euroopan] unionin etu edellyttää toimia 21 artiklan mukaisesti, [Euroopan] komissio ottaa käyttöön lopullisen polkumyyntitullin 15 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen. Jos väliaikaiset tullit ovat voimassa, komissio aloittaa menettelyn viimeistään kuukausi ennen näiden tullien voimassaolon päättymistä.
Polkumyyntitullin suuruus ei saa ylittää vahvistettua polkumyyntimarginaalia, ja sen olisi oltava kyseistä marginaalia alhaisempi, jos tämä alhaisempi määrä on riittävä [Euroopan] unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon poistamiseksi.”
Asetus (EU) 2016/1037
6 Muista kuin Euroopan unionin jäsenvaltioista tapahtuvalta tuetulta tuonnilta suojautumisesta 8.6.2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/1037 (EUVL 2016, L 176, s. 55) 29 artiklan 6 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetään seuraavaa:
”Tämän asetuksen mukaisesti saatuja tietoja saa käyttää ainoastaan siihen tarkoitukseen, jota varten ne on pyydetty.”
Riidanalainen asetus
7 Riidanalaisen asetuksen johdanto-osan 52, 312 ja 331 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:
”(52) Tarkasteltavana ovat Kiinasta ja Egyptistä peräisin olevat jatkuvakuituisesta kiertämättömästä lasikuitulangasta tai ‑esilangasta kudotut kankaat, eivät kuitenkaan kyllästetyt tai esikyllästetyt tuotteet eivätkä seulakankaat, joiden silmäkoko on sekä pituudeltaan että leveydeltään suurempi kuin 1,8 mm ja jotka painavat enemmän kuin 35 g/m2 ja jotka luokitellaan tällä hetkellä CN-koodeihin ex 7019 39 00, ex 7019 40 00, ex 7019 59 00 ja ex 7019 90 00 (Taric-koodit 7019390080, 7019400080, 7019590080 ja 7019900080), jäljempänä ’tarkasteltavana oleva tuote’ – –.
– –
(312) Toisin kuin vientiä harjoittavat tuottajat väittävät, hinnat, joilla [Hengshi] osti roving-lankoja [Jushilta] eivät olleet markkinaehtoisia, koska ne alittivat johdonmukaisesti ja merkittävästi hinnat, jotka [Jushi] veloitti riippumattomilta asiakkailta Egyptin kotimarkkinoilla samasta tuotteesta. Kun otetaan huomioon merkittävä ero näiden hintojen välillä, komissio päätteli, että [Hengshin] [Jushille] maksamia hintoja ei voitu pitää markkinaehtoisina. Siitä huolimatta, että hinnat olivat kannattavia, ne eivät heijastaneet markkinahintoja Egyptissä, ja ilman yritysten välistä yhteyttä [Hengshin] olisi pitänyt maksaa paljon korkeampi hinta roving-langoista. Lisäksi viittausta vääristävien valtion toimenpiteiden puuttumiseen raaka-aineiden hintojen asettamisessa ei pidetty merkityksellisenä, koska ratkaisevaa asiassa on markkinaehtoisuutta koskeva analyysi.
– –
(331) Nämä vientiä harjoittavat tuottajat vaikuttavat myös ymmärtäneen väärin kustannusten käsitteen perusasetuksen 2 artiklan 5 kohdassa. Siinä viitataan tutkimuksen kohteena olevan tuotteen tuottajan (eikä tuotantopanoksen tuottajan) kustannuksiin. Ostajan näkökulmasta myyjän voitto on kustannus, joka sisältyy tuotantopanoksesta maksettuun hintaan. Komissio arvioi asianmukaisesti, kävivätkö lasikuitukankaiden tuotantoon liittyvät kustannukset kohtuudella ilmi Hengshin kirjanpitomerkinnöistä, ja totesi, että roving-lankojen ostojen siirtohinnat olivat merkittävästi alemmat kuin samojen tuotelajien markkinahinnat Egyptissä eli ne eivät olleet markkinaehtoisia. Tämän seurauksena se oikaisi roving-lankojen kustannuksia niiden hintojen perusteella, jotka Jushi veloitti etuyhteydettömiltä yrityksiltä Egyptin markkinoilla.”
Asetus (EY) N:o 1972/2002
8 Polkumyynnillä muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta annetun asetuksen (EY) N:o 384/96 muuttamisesta 5.11.2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1972/2002 (EYVL 2002, L 305, s. 1) johdanto-osan neljännessä perustelukappaleessa todettiin seuraavaa:
” Pidetään aiheellisena antaa ohjeita siitä, mitä on tehtävä, jos kirjanpitomerkinnät eivät [polkumyynnillä muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta 22.12.1995 annetun neuvoston] asetuksen (EY) N:o 384/96 [(EYVL 1996, L 56, s. 1)] 2 artiklan 5 kohdassa edellytetyllä tavalla anna kohtuullisen hyvää käsitystä tarkasteltavana olevan tuotteen tuotantoon ja myyntiin liittyvistä kustannuksista erityisesti tapauksissa, joissa erityisen markkinatilanteen takia samankaltaisen tuotteen myynnin perusteella ei voida tehdä asianmukaista vertailua. Tällöin tarvittavat tiedot olisi hankittava lähteistä, joihin tämänkaltaiset vääristymät eivät vaikuta. Näitä lähteitä voivat olla saman maan muiden tuottajien tai viejien kustannukset tai, jos tällaisia tietoja ei ole saatavilla tai niitä ei voida käyttää, mikä tahansa muu hyväksyttävä peruste, mukaan lukien muilta edustavilta markkinoilta saadut tiedot. Näitä tietoja voidaan käyttää joko asianomaisen osapuolen tiettyjen kirjanpitoon merkittyjen kustannusten oikaisemisessa tai, jos tämä ei ole mahdollista, kyseisen osapuolen kustannusten määrittämisessä.”
Asian tausta
9 Asian tausta esitetään valituksenalaisen tuomion 2–15 kohdassa tiivistäen seuraavasti:
”2 Hengshi ja Jushi ovat Egyptin arabitasavallan oikeuden mukaisesti perustettuja yhtiöitä. Kumpikin niistä kuuluu China National Building Material ‑konserniin (CNBM). [Valittajien] toiminta koostuu muun muassa [lasikuitukankaiden] tuotannosta ja viennistä, ja näitä tuotteita myydään muun muassa Euroopan unionissa.
3 Tutkimusajanjakson (1.1.–31.12.2018) aikana Jushi valmisti sekä lasikuitukankaita että jatkuvakuituisia kiertämättömiä lasikuitulankoja (jäljempänä roving-langat); jälkimmäiset ovat lasikuitukankaiden pääasiallinen raaka-aine. Jushi käytti itse tuottamiaan roving-lankojaan lasikuitukankaiden valmistukseen, mutta myi myös roving-lankoja riippumattomille asiakkaille sekä Egyptissä että ulkomailla ja lisäksi Hengshille. Viimeksi mainittu valmisti lasikuitukankaita roving-langoista, jotka oli ostettu Jushilta ja toiselta etuyhteydessä olevalta yhtiöltä sekä riippumattomalta yhtiöltä, jotka molemmat ovat sijoittautuneet Kiinaan.
4 Jushi myi lasikuitukankaita suoraan riippumattomille asiakkaille Egyptissä ja unionissa. Lisäksi se vei lasikuitukankaita, jotka oli tarkoitettu kolmelle etuyhteydessä olevalle asiakkaalle unionissa eli Jushi Spain SA:lle, Jushi France SAS:lle ja Jushi Italia Srl:lle. Jushi myi myös lasikuitukankaita unionissa unionin ulkopuolelle sijoittautuneen etuyhteydessä olevan yhtiön Jushi Group (HK) Sinosia Composite Materials Co. Ltd:n välityksellä.
5 Hengshi ei myynyt lasikuitukankaita Egyptin markkinoille. Se myi lasikuitukankaita unionissa suoraan riippumattomille asiakkaille sekä unionin ulkopuolelle sijoittautuneen etuyhteydessä olevan yhtiön Huajin Capital Ltd:n välityksellä.
6 Sen jälkeen, kun [väliintulijana ensimmäisessä oikeusasteessa oleva] Tech-Fab Europe eV teki 8.1.2019 valituksen sellaisten tuottajien puolesta, joiden tuotanto muodostaa yli 25 prosenttia lasikuitukankaiden kokonaistuotannosta unionissa, [perusasetuksen] 5 artiklan nojalla, Euroopan komissio pani vireille Kiinasta ja Egyptistä peräisin olevien lasikuitukankaiden tuontia unioniin koskevan polkumyyntitutkimuksen. Se julkaisi 21.2.2019 vireillepanoilmoituksen Euroopan unionin virallisessa lehdessä (EUVL 2019, C 68, s. 29).
7 Kuten [riidanalaisen asetuksen] johdanto-osan 52 perustelukappaleesta ilmenee, polkumyyntitutkimuksen kohteena ovat Kiinasta ja Egyptistä peräisin olevat jatkuvakuituisesta kiertämättömästä lasikuitulangasta tai esilangasta (roving-langat) kudotut kankaat, eivät kuitenkaan kyllästetyt tai esikyllästetyt tuotteet eivätkä seulakankaat, joiden silmäkoko on sekä pituudeltaan että leveydeltään suurempi kuin 1,8 mm ja jotka painavat enemmän kuin 35 g/m2 ja jotka luokitellaan tällä hetkellä CN-koodeihin ex 7019 39 00, ex 7019 40 00, ex 7019 59 00 ja ex 7019 90 00 (Taric-koodit 7019390080, 7019400080, 7019590080 ja 7019900080).
8 Polkumyyntiä ja vahinkoa koskeva tutkimus kattoi ajanjakson 1.1.-31.12.2018. Vahinkoa ja syy-yhteyttä koskevaan arvioon vaikuttavien kehityssuuntausten tarkastelu kattoi ajanjakson 1. päivästä tammikuuta 2015 tutkimusajanjakson loppuun.
9 [Valittajat] toimittivat 8.4.2019 vastauksensa polkumyyntiä koskevaan kyselylomakkeeseen sekä niihin etuyhteydessä olevien yritysten vastaukset kyselylomakkeen liitteessä I oleviin kysymyksiin.
10 Komissio pani 16.5.2019 vireille erillisen tukien vastaisen tutkimuksen, joka koski Kiinasta ja Egyptistä peräisin olevien lasikuitukankaiden tuontia unioniin (jäljempänä rinnakkainen lasikuitukankaita koskeva tukien vastainen tutkimus). Komissio pani 7.6.2019 vireille myös tukien vastaisen tutkimuksen, joka koski roving-lankoja (jäljempänä rinnakkainen roving-lankoja koskeva tukien vastainen tutkimus).
11 Komissio teki tarkastuskäyntejä [valittajien] toimitiloihin sekä niihin etuyhteydessä olevien yhtiöiden toimitiloihin. [Valittajat] esittivät 30.5.2019 näiden tarkastuskäyntien johdosta täydentäviä huomautuksia.
12 Komissio ilmoitti 19.12.2019 olennaisista tosiseikoista ja huomioista, joiden perusteella se aikoi suositella polkumyyntitullin käyttöön ottamista Kiinasta ja Egyptistä peräisin olevien lasikuitukankaiden tuonnissa (jäljempänä lopulliset päätelmät). [Valittajat] esittivät 9.1.2020 huomautuksensa näistä päätelmistä. Komission tiloissa järjestettiin 16.1.2020 kyseisiä päätelmiä koskeva kuuleminen. Samana päivänä [valittajat] toimittivat kirjallisesti lisähuomautuksia.
13 Komissio julkaisi 10.2.2020 täydentäviä päätelmiä koskevan asiakirjan (jäljempänä täydentävät päätelmät). Näissä täydentävissä päätelmissä otettiin huomioon tietyt [valittajien] esittämät lopullisia päätelmiä koskevat väitteet. [Valittajat] esittivät huomautuksensa täydentävistä päätelmistä 13.2.2020. Komission tiloissa järjestettiin 17.2.2020 kyseisiä päätelmiä koskeva kuuleminen.
14 [Valittajien] pyynnöstä kuulemisesta vastaava neuvonantaja järjesti 25.2.2020 myöhemmän kuulemisen.
15 Komissio antoi 1.4.2020 [riidanalaisen asetuksen]. Kyseisellä asetuksella otetaan käyttöön [valittajien] unioniin tuomia lasikuitukankaita koskeva 20 prosentin suuruinen lopullinen polkumyyntitulli.”
Menettely unionin yleisessä tuomioistuimessa ja valituksenalainen tuomio
10 Valittajat nostivat unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 19.5.2020 toimittamallaan kannekirjelmillä kanteen riidanalaisen asetuksen kumoamiseksi.
11 Unionin yleinen tuomioistuin hyväksyi 11.11.2020 antamallaan määräyksellä Tech-Fab Europen väliintulijaksi tukemaan komission vaatimuksia.
12 Valittajat esittivät kumoamiskanteensa tueksi kaksi kanneperustetta, joista ensimmäinen perustui siihen, että menetelmä, johon komissio turvautui vahvistaakseen yhtäältä Hengshin lasikuitukankaiden tuotantokustannukset ja myynti-, hallinto- ja yleiskustannukset ja toisaalta voiton laskiessaan Hengshin laskennallista normaaliarvoa, oli perusasetuksen 2 artiklan 3, 5, 6, 11 ja 12 kohdan sekä 9 artiklan 4 kohdan vastainen, ja toinen kanneperuste perustui siihen, että menetelmä, johon komissio turvautui määrittääkseen valittajien osalta hintojen alittavuuden ja viitehinnan alittavuuden marginaalit, oli perusasetuksen 3 artiklan 1, 2, 3 ja 6 kohdan sekä 9 artiklan 4 kohdan vastainen.
13 Unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi valituksenalaisella tuomiolla nämä kanneperusteet ja siten koko kanteen. Ensimmäisestä kanneperusteesta unionin yleinen tuomioistuin katsoi muun muassa, että komissio saattoi oikeudellista virhettä tai ilmeistä arviointivirhettä tekemättä katsoa, että koska Hengshin kirjanpitomerkinnöistä ilmenevää roving-lankojen hintaa ei ollut vahvistettu markkinaehtoisesti, ei voitu katsoa, että siinä olisi otettu kohtuullisesti huomioon kyseessä olevan tuotteen tuotantoon ja myyntiin liittyvät kustannukset ja näin ollen sitä oli oikaistava. Toisen kanneperusteen unionin yleinen tuomioistuin totesi tehottomaksi. Vaikka valittajat saattoivat perustellusti riitauttaa menetelmän, jota komissio oli käyttänyt Jushin vientihinnan vahvistamiseksi hinnan alittavuuden ja viitehinnan alittavuuden marginaaleja laskiessaan, unionin yleinen tuomioistuin katsoi, että tällainen virhe ei olisi omiaan johtamaan riidanalaisen asetuksen kumoamiseen, koska vaikka komission esittämät uudet laskelmat olisi otettava huomioon valittajien esittämä arvostelu huomioon ottaen, ne eivät missään tapauksessa johtaisi valittajille määrättyjen polkumyyntitullien muuttamiseen, minkä valittajat olivat itse myöntäneet.
Asianosaisten vaatimukset
14 Valittajat vaativat valituksessaan, että unionin tuomioistuin
– kumoaa valituksenalaisen tuomion
– hyväksyy ensimmäisessä oikeusasteessa esitetyn ensimmäisen kanneperusteen ensimmäisen, kolmannen ja viidennen osan ja
– velvoittaa komission ja väliintulijat korvaamaan muutoksenhakumenettelystä ja unionin yleisessä tuomioistuimessa käydystä menettelystä aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.
15 Komissio vaatii, että unionin tuomioistuin
– hylkää valituksen ja
– velvoittaa valittajat korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
16 Tech-Fab Europe vaatii, että unionin tuomioistuin
– hylkää valituksen perusteettomana ja
– velvoittaa valittajat korvaamaan Tech-Fab Europelle tästä oikeudenkäynnistä ja sen väliintulosta ensimmäisessä oikeusasteessa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.
Valituksen tarkastelu
17 Valittajat vetoavat valituksensa tueksi kolmeen valitusperusteeseen.
Ensimmäinen valitusperuste, joka koskee perusasetuksen 2 artiklan 5 kohdan ensimmäisen alakohdan rikkomista
Asianosaisten ja muiden osapuolten lausumat
18 Ensimmäisessä valitusperusteessaan, joka koskee valituksenalaisen tuomion 31–34 ja 36–43 kohtaa, valittajat väittävät, että unionin yleinen tuomioistuin rikkoi perusasetuksen 2 artiklan 5 kohdan ensimmäistä alakohtaa. Ne väittävät erityisesti, että unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen, kun se katsoi, että koska Hengshin kirjanpitomerkintöihin sisältyvää roving-lankojen hintaa ei ollut vahvistettu markkinaehtoisesti, ei voitu katsoa, että tässä hinnassa olisi otettu kohtuullisesti huomioon tarkasteltavana olevan tuotteen tuotantoon ja myyntiin liittyvät kustannukset, ja näin ollen sitä oli oikaistava.
19 Ensimmäisen valitusperusteensa tueksi valittajat väittävät ensinnäkin, että kun perusasetuksen 2 artiklan 5 kohtaa tulkitaan suppeasti ja asiayhteys huomioon ottaen, komissio ei voi jättää huomiotta vientiä harjoittavan tuottajan kirjanpitoon sisältyviä kustannuksia pelkästään sen vuoksi, että kustannuserää ei ole vahvistettu markkinaehtoisesti.
20 Näin ollen katsoessaan, että komissio voi sillä olevan laajan harkintavallan nojalla poiketa oikaisun tekemiseksi tutkimuksen kohteena olevan osapuolen kirjanpitomerkintöihin kirjatuista kustannuksista, kun tarkasteltavan tuotteen valmistuksessa käytetyn raaka-aineen hintaa ei ole vahvistettu markkinaehtoisesti, unionin yleinen tuomioistuin on valittajien mukaan tehnyt oikeudellisen virheen, kun se on antanut perusasetuksen 2 artiklan 5 kohdan ensimmäiselle alakohdalle merkityksen, jota sillä ei ole. Näin ollen unionin yleinen tuomioistuin on valittajien mukaan myös katsonut virheellisesti valituksenalaisen tuomion 29 kohdassa, että tämän laajan harkintavallan vuoksi sen valvonnan oli tässä yhteydessä rajoituttava siihen, että menettelysääntöjä on noudatettu, että riidanalaisen ratkaisun perustana olleet tosiseikat pitävät asiallisesti paikkansa, ettei näitä tosiseikkoja ole arvioitu ilmeisen virheellisesti tai ettei komission harkintavaltaa ole käytetty väärin.
21 Koska perusasetuksen 2 artiklan 5 kohdan ensimmäisessä alakohdassa ilmaistu toinen edellytys kuuluu poikkeusjärjestelmään, tätä edellytystä on valittajien mukaan tulkittava suppeasti, joten sen soveltamiseksi komission on nojauduttava objektiivisiin tekijöihin, eikä sillä ole niiden osalta harkintavaltaa. Koska perusasetuksen 2 artiklan 5 kohdan ensimmäisen alakohdan toisessa edellytyksessä oleva poikkeus kohdistuu nimenomaisesti tilanteisiin, joissa kirjanpitomerkinnät eivät anna kohtuullisen hyvää käsitystä kyseessä olevalle tuottajalle aiheutuneista kustannuksista, ja se kattaa tilanteet, joissa erityinen markkinatilanne vaikuttaa kustannuksiin, tätä poikkeusta ei voida laajentaa muihin olosuhteisiin – kuten siihen, että kyseessä olevat kustannukset eivät ole aiheutuneet konsernin sisäisen suhteen vuoksi markkinaehtoisesti – kuin niihin, joista tässä säännöksessä siis säädetään tyhjentävästi.
22 Lisäksi unionin yleinen tuomioistuin on valittajien mukaan laajentanut valituksenalaisen tuomion 41 kohdassa virheellisesti kyseisen asetuksen 2 artiklan 5 kohdan, joka koskee kirjanpitomerkintöjen laatua, ulottuvuutta tukeutumalla analogisesti kyseisen asetuksen 2 artiklan 1 kohtaan, joka koskee etuyhteydessä oleville osapuolille aiheutuneiden kustannusten luonnetta ja kohtuullisuutta.
23 Toiseksi valittajat väittävät, että unionin yleisen tuomioistuimen perusasetuksen 2 artiklan 5 kohdan ensimmäisen alakohdan tulkinnassa tekemä virhe käy ilmi WTO:n riitojenratkaisuelimen oikeuskäytännöstä. Tätä säännöstä on nimittäin luettava polkumyyntisopimuksen 2.2.1.1 artiklan valossa, sellaisena kuin WTO:n riitojenratkaisuelin sitä tulkitsee. Kyseinen elin on kuitenkin jo katsonut 12.9.2019 päivätyssä raportissaan, että 2.2.1.1 artiklan ensimmäisessä virkkeessä mainittu toinen edellytys koskee sitä, vastaako tai toisintaako tutkimuksen kohteena olevan viejän tai tuottajan kirjanpito ”asianmukaisesti ja riittävästi” tutkimuksen kohteena olevalle viejälle tai tuottajalle aiheutuneita kustannuksia, joilla on todellinen yhteys tarkasteltavana olevan tuotteen tuotantoon ja myyntiin. Samoin WTO:n valituselin totesi 26.10.2016 antamassaan raportissa muun muassa, että tämän toisen edellytyksen mukaan on vertailtava tuottajan tai viejän kirjanpitomerkintöjen mukaisia kustannuksia ja kyseiselle tuottajalle tai viejälle aiheutuneita kustannuksia.
24 Valittajien mukaan perusasetuksen 2 artiklan 5 kohdan ensimmäistä alakohtaa on näin ollen tulkittava siten, että komission on ainoastaan tarkistettava, että tutkimuksen kohteena olevan tuottajan säilyttämät asiakirjat vastaavat asianmukaisesti ja riittävästi kyseiselle tuottajalle aiheutuneita asianomaisen tuotteen tuottamiseen ja myyntiin liittyviä kustannuksia. Tällä toimielimellä ei näin ollen ole oikeutta tarkistaa, kuvastaako kyseisen tuottajan kirjanpito riittävän hyvin tiettyjä hypoteettisia kustannuksia, jotka olisivat voineet aiheutua, jos se ei olisi ostanut raaka-ainetta etuyhteydessä olevalta osapuolelta. Nyt käsiteltävässä asiassa unionin yleisen tuomioistuimen olisi kuitenkin pitänyt päätellä siitä valituksenalaisen tuomion 37 kohdassa mainitusta seikasta, että Jushi oli myynyt roving-lankoja Hengshille voitolla, että kaikki roving-lankojen ja lasikuitukankaiden tuottamisesta aiheutuneet kustannukset oli kirjattu asianmukaisesti Hengshin kirjanpitoon. Unionin yleinen tuomioistuin on siis valittajien mukaan katsonut virheellisesti, että komissio saattoi perustellusti jättää Hengshin kirjanpitomerkinnät huomiotta sen tuotantokustannusten määrittämiseksi perusasetuksen 2 artiklan 5 kohdan nojalla.
25 Komissio ja Tech-Fab Europe katsovat, että ensimmäinen valitusperuste on hylättävä perusteettomana.
Unionin tuomioistuimen arviointi asiasta
26 Ensinnäkin valittajien väitteestä, jonka mukaan perusasetuksen 2 artiklan 5 kohta sisältää poikkeuksen, jota on tulkittava suppeasti, on huomautettava, että perusasetuksen 2 artiklan 5 kohdan ensimmäisen alakohdan sanamuodon mukaan kustannukset lasketaan tavallisesti tutkimuksen kohteena olevan osapuolen kirjanpitomerkintöjen perusteella sillä edellytyksellä, että nämä merkinnät on tehty kyseisessä maassa yleisesti hyväksyttyjen kirjanpitoperiaatteiden mukaisesti ja ne antavat kohtuullisen hyvän käsityksen kyseisen tuotteen valmistukseen ja myyntiin liittyvistä kustannuksista.
27 Kuten unionin yleinen tuomioistuin on todennut valituksenalaisen tuomion 27 kohdassa ja kuten valittajat perustellusti väittävät, tämä järjestelmä on poikkeus pääsäännöstä, joten sitä on tulkittava suppeasti.
28 Perusasetuksen 2 artiklan 5 kohdassa ei kuitenkaan velvoiteta komissiota hyväksymään tutkimuksen kohteena olevan tuottajan tai viejän kirjanpitomerkintöihin sisältyviä tietoja ehdoitta ja suorittamatta tarvittavia tarkistuksia.
29 Kuten unionin yleinen tuomioistuin on perustellusti huomauttanut valituksenalaisen tuomion 29 kohdassa, kaupallisten suojatoimenpiteiden alalla toimielimillä on laaja harkintavalta, koska ne taloudelliset, poliittiset ja oikeudelliset tilanteet, joita toimielinten on arvioitava, ovat monitahoisia. Näin ollen toimielinten toimiin kohdistuvan unionin tuomioistuinten valvonnan on rajoituttava siihen, että menettelysääntöjä on noudatettu, että riitautetun valinnan perustaksi hyväksytyt tosiseikat ovat aineellisesti paikkansapitäviä, että näitä tosiseikkoja arvioitaessa ei ole tehty ilmeistä virhettä ja että harkintavaltaa ei ole käytetty väärin. Tämä rajoitettu tuomioistuinvalvonta ulottuu erityisesti polkumyyntimarginaalin eri laskentamenetelmien valintaan ja tuotteen normaaliarvon arviointiin (ks. vastaavasti tuomio 27.9.2007, Ikea Wholesale, C‑351/04, EU:C:2007:547, 40 ja 41 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
30 Nyt käsiteltävässä asiassa unionin yleinen tuomioistuin on todennut valituksenalaisen tuomion 34 ja 40 kohdassa, että komissio oli jättänyt huomiotta tutkimuksen kohteena olevan osapuolen kirjanpitomerkintöihin kirjatut kustannukset, koska tarkasteltavana olevan tuotteen valmistuksessa käytetyn raaka-aineen hintoja ei ilmeisesti ollut vahvistettu markkinaehtoisesti konsernin sisäisen suhteen vuoksi. Kuten komissio on todennut riidanalaisen asetuksen johdanto-osan 312 perustelukappaleessa, hinnat, joilla Hengshi osti roving-lankoja Jushilta, olivat järjestelmällisesti ja selvästi alhaisempia kuin Jushin riippumattomiin asiakkaisiin Egyptissä soveltamat hinnat.
31 Valittajat katsovat, että perusasetuksen 2 artiklan 5 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädettyä poikkeusta on tulkittava siten, että ainoastaan siinä tapauksessa, että tutkimuksen kohteena olevan tuottajan säilyttämät asiakirjat eivät vastaa asianmukaisesti ja riittävästi kustannuksia, joita kyseiselle tuottajalle on aiheutunut tarkasteltavana olevan tuotteen tuotannosta ja myynnistä, komissio voi tuotantoon ja myyntiin liittyvät kustannukset muutoin kuin pelkästään kyseessä olevan tuottajan kirjanpitomerkintöjen perusteella.
32 Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin oikeuden säännöksen tai määräyksen tulkitsemisessa on otettava huomioon paitsi sen sanamuoto ja sillä tavoitellut päämäärät myös asiayhteys ja unionin oikeuden säännökset ja määräykset kokonaisuudessaan. Myös unionin oikeuden säännöksen tai määräyksen syntyhistoriasta voi ilmetä sen tulkinnan kannalta merkityksellisiä seikkoja (tuomio 10.12.2018, Wightman ym., C‑621/18, EU:C:2018:999, 47 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 1.10.2019, Planet49, C‑673/17, EU:C:2019:801,48 kohta).
33 Perusasetuksen 2 artiklan 5 kohdan ensimmäisen ja toisen alakohdan tavoitteesta on todettava, että sillä pyritään takaamaan, että samankaltaisen tuotteen tuotantoon ja myyntiin liittyvät kustannukset, jotka on otettu huomioon laskettaessa kyseisen tuotteen normaaliarvoa, heijastavat kustannuksia, joita tuottajalle olisi aiheutunut viejämaan kotimarkkinoilla.
34 Asiayhteydestä on todettava, että perusasetuksen 2 artiklan 1 kohdan kolmannen ja neljännen alakohdan säännökset, joissa viitataan nimenomaisesti tilanteisiin, joissa konsernin sisäinen suhde vaikuttaa hintoihin, ovat perustana muille normaaliarvon määrittämistä koskeville 2 artiklan säännöksille, mukaan lukien 2 artiklan 5 kohdan säännökset. Se, että näitä seikkoja ei toisteta mainitussa 2 artiklan 5 kohdassa, ei merkitse sitä, että unionin lainsäätäjä olisi halunnut sulkea pois tämän tilanteen.
35 Lisäksi on huomautettava, että asetuksen N:o 384/96, joka kumottiin ja korvattiin perusasetuksella, 2 artiklan 5 kohdan sanamuoto oli pääasiallisesti sama kuin perusasetuksen 2 artiklan 5 kohdan sanamuoto.
36 Asetuksen N:o 1972/2002, jolla tämä säännös lisättiin asetukseen N:o 384/96, johdanto-osan neljännestä perustelukappaleesta ilmenee, että unionin lainsäätäjän tarkoituksena on näin ollen ollut antaa ohjeita siitä, mitä on tehtävä, jos tuottajien kirjanpitomerkinnät eivät anna kohtuullisen hyvää käsitystä tarkasteltavana olevan tuotteen valmistukseen ja myyntiin liittyvistä kustannuksista erityisesti tapauksissa, joissa erityisen markkinatilanteen takia samankaltaisen tuotteen myynnin perusteella ei voida tehdä asianmukaista vertailua. Tällöin tarvittavat tiedot olisi saman perustelukappaleen mukaan hankittava lähteistä, joihin ”tämänkaltaiset vääristymät” eivät vaikuta.
37 Tästä seuraa, että komission on voitava arvioida tutkimuksen kohteena olevan tuotteen tuotantoon ja myyntiin liittyviä kustannuksia perusasetuksen 2 artiklan 5 kohdan perusteella erityisesti siinä tapauksessa, että samankaltaisen tuotteen myynnin perusteella ei voida tehdä asianmukaista vertailua vääristymän vuoksi.
38 Näin ollen unionin yleinen tuomioistuin ei ole tulkinnut virheellisesti perusasetuksen 2 artiklan 5 kohdan ensimmäisen alakohdan ulottuvuutta katsoessaan, että tämä säännös ei estä ei sitä, että komissio jättää huomiotta tutkimuksen kohteena olevan osapuolen kirjanpitomerkintöihin kirjatut kustannukset silloin, kun tarkasteltavana olevan tuotteen valmistuksessa käytetyn raaka-aineen hintoja ei ilmeisesti ole vahvistettu markkinaehtoisesti konsernin sisäisen suhteen vuoksi.
39 Toiseksi valittajat arvostelevat unionin yleistä tuomioistuinta siitä, ettei se ole ottanut asianmukaisesti huomioon polkumyyntisopimuksen 2.2.1.1 artiklaa koskevaa WTO:n riitojenratkaisuelimen oikeuskäytäntöä.
40 Tässä yhteydessä on huomautettava yhtäältä, että unionin tekemien kansainvälisten sopimusten ensisijaisuus unionin johdetun oikeuden teksteihin nähden edellyttää, että viimeksi mainittuja on mahdollisuuksien mukaan tulkittava näiden sopimusten mukaisesti, ja toisaalta, että unionin tuomioistuin on jo viitannut WTO:n paneelin tai WTO:n valituselimen raportteihin tukeakseen tulkintaansa WTO:n perustamissopimuksen liitteenä olevien sopimusten tietyistä määräyksistä (ks. vastaavasti tuomio 28.4.2022, Yieh United Steel v. komissio, C‑79/20 P, EU:C:2022:305, 101 ja 102 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
41 Näin ollen unionin yleinen tuomioistuin on perustellusti viitannut valituksenalaisen tuomion 32 kohdassa WTO:n valituselimen raporttiin asiassa Euroopan unioni – Argentiinasta peräisin olevaa biodieseliä koskevat polkumyynnin vastaiset toimenpiteet (WT/DS 473/AB/R), joka annettiin 26.10.2016 ja jossa muun muassa täsmennetään polkumyyntisopimuksen 2.2.1.1 artiklan ulottuvuutta perusasetuksen 2 artiklan 5 kohdan olennaisilta osin samanlaisen säännöksen tulkitsemisessa sen vahvistamiseksi, että viimeksi mainitussa säännöksessä ei suljeta pois sitä, että komissio voi poiketa tutkimuksen kohteena olevan osapuolen kirjanpitomerkintöihin kirjatuista kustannuksista silloin, kun tarkasteltavana olevan tuotteen valmistuksessa käytetyn raaka-aineen hintaa ei ole vahvistettu markkinaehtoisesti.
42 Toisin kuin valittajat väittävät, kyseisen raportin 6.33 kohdasta nimittäin ilmenee, että voidaan katsoa, että kirjanpitomerkinnät eivät kuvasta kohtuudella tuotteen tuotantoon ja myyntiin liittyviä kustannuksia, jos tarkastelun kohteena olevan tuotteen tuotantoon ja myyntiin liittyviä tiettyjä tuotantopanoksia koskevia liiketoimia ei tehdä markkinaehtoisesti.
43 Edellä esitetyistä seikoista seuraa, että unionin yleinen tuomioistuin ei ole rikkonut perusasetuksen 2 artiklan 5 kohdan ensimmäistä alakohtaa katsoessaan, että tämä säännös ei estä ei sitä, että komissio jättää huomiotta tutkimuksen kohteena olevan osapuolen kirjanpitomerkintöihin kirjatut kustannukset silloin, kun tarkasteltavana olevan tuotteen valmistuksessa käytetyn raaka-aineen hintoja ei ilmeisesti ole vahvistettu markkinaehtoisesti konsernin sisäisen suhteen vuoksi.
44 Edellä esitetyn perusteella ensimmäinen valitusperuste on hylättävä perusteettomana.
Toinen valitusperuste, joka koskee perusasetuksen 2 artiklan 5 kohdan toisen alakohdan rikkomista
45 Toinen valitusperuste, joka koskee valituksenalaisen tuomion 72–76, 80 ja 82–88 kohtaa, jakautuu kahteen osaan.
Ensimmäinen osa
– Asianosaisten ja muiden osapuolten lausumat
46 Toisen valitusperusteensa ensimmäisessä osassa valittajat moittivat unionin yleistä tuomioistuinta siitä, että se on valituksenalaisen tuomion 84 kohdassa tulkinnut ja soveltanut virheellisesti perusasetuksen 2 artiklan 5 kohdan toista alakohtaa katsoessaan, että komissio oli perustellusti oikaissut Hengshin roving-lankojen kustannuksia ”mitä tahansa muuta hyväksyttävää perustetta käyttäen”. Unionin yleinen tuomioistuin on erityisesti jättänyt huomiotta niiden perusasetuksen 2 artiklan 5 kohdan toisen alakohdan soveltamisedellytysten ulottuvuuden, joiden mukaan komission on lähtökohtaisesti oikaistava kustannuksia, jotka eivät käy riittävän hyvin ilmi kyseisen tuottajan kirjanpitomerkinnöistä. Koska kyseisessä säännöksessä täsmennetään, että komissio voi käyttää ”mitä tahansa muuta hyväksyttävää perustetta” vain, ”jos tällaisia tietoja ei ole saatavilla tai niitä ei voida käyttää”, tämä sääntö on luonteeltaan poikkeus ja sitä on näin ollen tulkittava suppeasti.
47 Valittajat väittävät tältä osin, että unionin yleinen tuomioistuin on tämän säännöksen virheellisen tulkinnan perusteella katsonut valituksenalaisen tuomion 86 kohdassa, että vaikka perusasetuksen 2 artiklan 5 kohdan toisen alakohdan mukaan silloin, kun tutkimuksen kohteena olevan tuotteen valmistukseen ja myyntiin liittyvät kustannukset eivät käy riittävän hyvin ilmi osapuolen, jota asia koskee, kirjanpitomerkinnöistä, näitä kustannuksia oikaistaan tai ne määritetään ”saman maan muiden tuottajien tai viejien kustannusten perusteella”, komissio saattoi tässä tapauksessa perustellusti tehdä tämän laskelman mitä tahansa muuta hyväksyttävää perustetta käyttäen sillä perusteella, että muiden tuottajien kustannukset eivät olleet ”vertailukelpoisia”, kun otetaan huomioon Jushin ja Hengshin suhde ja Jushin, joka on vertikaalisesti integroitunut yhtiö, kustannusrakenne. Valittajien mukaan muiden tuottajien kustannusten vertailukelpoisuus ei kuulu poikkeuksiin 2 artiklan 5 kohdan toisessa alakohdassa säädetystä säännöstä, joka koskee kustannusten, jotka eivät käy riittävän hyvin ilmi kirjanpitomerkinnöistä, oikaisua.
48 Oikeudellinen virhe, jonka unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt katsoessaan, että komissiolla oli oikeus soveltaa perusasetuksen 2 artiklan 5 kohdan toisen alakohdan poikkeusta, vahvistetaan valittajien mukaan valituksenalaisen tuomion 87 kohdassa. Unionin yleinen tuomioistuin on nimittäin katsonut siinä virheellisesti, että sillä, että komissio tukeutui myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksiin ja Jushin lasikuitukankaiden kotimarkkinamyynnistä saamaan voittoon muodostaakseen Hengshin lasikuitukankaiden normaaliarvon perusasetuksen 2 artiklan 6 kohdan a alakohdan mukaisesti, ei ollut merkitystä, koska kyseisen asetuksen 2 artiklan 5 kohta koskee eri kysymystä. Nämä säännökset koskevat valittajien mukaan kuitenkin samaa kysymystä eli niiden kustannustekijöiden määrittämistä, joita on käytettävä normaaliarvon muodostamiseen. Näin ollen Jushin tuotantokustannuksia olisi voitava käyttää myös perusasetuksen 2 artiklan 5 kohdan toisen alakohdan mukaisesti Hengshin tuotantokustannusten määrittämiseen.
49 Lisäksi valittajien mukaan unionin yleisen tuomioistuimen olisi pitänyt katsoa, että Jushin roving-lankojen tuotantokustannuksia voitiin pätevästi käyttää Hengshin tuotantokustannusten määrittämiseen perusasetuksen 2 artiklan 5 kohdan toisen alakohdan mukaisesti. On nimittäin virheellistä katsoa, kuten unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt valituksenalaisen tuomion 83 kohdassa, että komissio ei ole ”hyväksynyt” Jushin roving-lankojen tuotantokustannuksia, vaikka tämä toimielin on käyttänyt Jushin valmistamia lasikuitukankaita koskevia omia tuotantokustannuksia, jotka lähtökohtaisesti kattavat Jushin roving-lankojen tuotantokustannukset, sen polkumyyntimarginaalin laskemiseksi. Sillä, että Jushi ja Hengshi olivat etuyhteydessä toisiinsa, ei ollut mitään vaikutusta Jushin valmistamien roving-lankojen tuotantokustannuksiin, koska tämä tuottaja ei ollut ostanut Hengshiltä raaka-aineita eikä tuotantopanoksia.
50 Komissio ja Tech-Fab Europe katsovat, että toisen valitusperusteen ensimmäinen osa on hylättävä perusteettomana.
– Unionin tuomioistuimen arviointi asiasta
51 Perusasetuksen 2 artiklan 5 kohdan toisessa alakohdassa säädetään, että jos tutkimuksen kohteena olevan tuotteen valmistukseen ja myyntiin liittyvät kustannukset eivät käy riittävän hyvin ilmi asianomaisen osapuolen kirjanpitomerkinnöistä, näitä kustannuksia oikaistaan tai ne määritetään saman maan muiden tuottajien tai viejien kustannusten perusteella tai, jos tällaisia tietoja ei ole saatavilla tai niitä ei voida käyttää, mitä tahansa muuta hyväksyttävää perustetta käyttäen, mukaan lukien muilta edustavilta markkinoilta saadut tiedot.
52 Nyt käsiteltävässä asiassa komissio on turvautunut tähän poikkeukseen oikaistakseen Hengshin roving-lankojen kustannuksia oikaisemalla niitä ”mitä tahansa muuta hyväksyttävää perustetta käyttäen” sen sijaan, että se olisi tehnyt oikaisun ”saman maan muiden tuottajien tai viejien kustannusten perusteella” eli niiden kustannusten perusteella, joita Jushille, joka on roving-lankojen ainoa muu tuottaja Egyptissä, on aiheutunut kyseisten roving-lankojen tuotannosta.
53 Aluksi on todettava, että unionin yleinen tuomioistuin on katsonut perustellusti valituksenalaisen tuomion 79 kohdassa, että mahdollisuus kustannusten määrittämiseen ”mitä tahansa muuta hyväksyttävää perustetta käyttäen” on poikkeus perusasetuksen 2 artiklan 5 kohdan toisessa alakohdassa säädetystä pääsäännöstä, joten sitä on tulkittava suppeasti, ja tämän esittävät myös valittajat tämän toisen valitusperusteensa ensimmäisen osan tueksi. Näin ollen poiketakseen säännöstä, jonka mukaan silloin, kun tutkimuksen kohteena olevan tuotteen valmistukseen ja myyntiin liittyvät kustannukset eivät käy riittävän hyvin ilmi asianomaisen osapuolen kirjanpitomerkinnöistä, näitä kustannuksia oikaistaan tai ne määritetään saman maan muiden tuottajien tai viejien kustannusten perusteella, komission on tukeuduttava todisteisiin tai ainakin indisioihin, joiden perusteella voidaan osoittaa sellaisen tekijän olemassaolo, jonka perusteella oikaisu tehdään.
54 Nyt esillä olevassa asiassa unionin yleinen tuomioistuin on todennut valituksenalaisen tuomion 80 kohdassa, että perustellakseen päätöstään olla käyttämättä Jushin roving-lankojen tuotantokustannuksia Hengshin roving-lankoja koskevien kustannusten oikaisemiseksi ja siten käyttää muuta hyväksyttävää perustetta komissio tukeutui siihen, että Jushi oli Hengshiin etuyhteydessä oleva yhtiö ja vertikaalisesti integroitunut yhtiö; toisin sanoen se tuottaa ja käyttää omia roving-lankojaan lasikuitukankaiden valmistuksessa toisin kuin Hengshi, joka hankkii roving-lankoja Jushilta ja muilta etuyhteydessä olevilta kiinalaisilta toimittajilta lasikuitukankaiden valmistusta varten.
55 Tällaisten tosiseikkoja koskevien toteamusten, joita valittajat eivät kiistä, perusteella unionin yleinen tuomioistuin on voinut perustellusti katsoa, että komissio ei voinut käyttää Jushin roving-lankojen tuotantokustannuksia kyseessä olevan oikaisun tekemiseksi. Kuten unionin yleinen tuomioistuin on nimittäin todennut valituksenalaisen tuomion 86 kohdassa, näissä olosuhteissa kyseinen toimielin ei voinut ottaa näitä kustannuksia huomioon, koska Jushi oli, toisin kuin Hengshi, vertikaalisesti integroitunut yhtiö. Näin ollen unionin yleinen tuomioistuin on voinut perustellusti katsoa, että kun otettiin huomioon nämä tosiseikat, komissio saattoi perustellusti jättää huomiotta Jushin roving-lankojen tuotantokustannukset ja tehdä oikaisun ”mitä tahansa muuta hyväksyttävää perustetta käyttäen”.
56 Seuraavaksi valittajat väittävät, että jos Jushin myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksia ja voittoa on voitu käyttää Hengshin lasikuitukankaiden normaaliarvon määrittämiseen perusasetuksen 2 artiklan 6 kohdan a alakohdan mukaisesti, Jushin tuotantokustannuksia olisi voitu käyttää myös perusasetuksen 2 artiklan 5 kohdan toisen alakohdan nojalla Hengshin tuotantokustannusten määrittämiseen.
57 Toisin kuin valittajat väittävät, unionin yleinen tuomioistuin ei tehnyt virhettä valituksenalaisen tuomion 87 kohdassa hylätessään tämän väitteen sillä perusteella, että kyseisissä säännöksissä käsitellään eri kysymyksiä. Unionin yleinen tuomioistuin on nimittäin perustellusti huomauttanut, että perusasetuksen 2 artiklan 5 kohta koskee tarkasteltavana olevan tuotteen valmistukseen ja myyntiin liittyvien kustannusten laskemista, kun taas saman asetuksen 2 artiklan 6 kohdan tarkoituksena on laskea myynti-, hallinto- ja yleiskustannukset sekä voitto samankaltaisen tuotteen kotimarkkinamyynnissä tavanomaisessa kaupankäynnissä. Kyse on erillisistä osatekijöistä normaaliarvon määrittämisessä.
58 Lopuksi on todettava valituksenalaisen tuomion 83 kohdasta, että valittajat kyseenalaistavat unionin yleisen tuomioistuimen tosiseikkoja koskevan arvioinnin, jonka mukaan komissio ei ole ”hyväksynyt” Jushin roving-lankojen tuotantokustannuksia. Tämä arviointivirhe ilmenee valittajien mukaan selvästi unionin yleiselle tuomioistuimelle toimitetuista oikeudenkäyntiasiakirjoista, joissa komissio toteaa, että ”Jushi Egyptin omia tuotantokustannuksia on käytetty” sellaisten tuotelajien normaaliarvon muodostamiseen, joita ei myyty edustavia määriä.
59 Tästä on huomautettava, että unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan muutoksenhaun yhteydessä unionin tuomioistuimella ei ole toimivaltaa määrittää asian tosiseikastoa eikä lähtökohtaisesti myöskään tarkastaa sitä selvitystä, johon unionin yleinen tuomioistuin on asian tosiseikastoa määrittäessään tukeutunut. Silloin, kun tämä selvitys on saatu asianmukaisesti ja todistustaakkaa sekä asian selvittämistä koskevia menettelysääntöjä ja yleisiä oikeusperiaatteita on noudatettu, ainoastaan unionin yleisen tuomioistuimen tehtävänä on arvioida sille esitetyn selvityksen näyttöarvoa lukuun ottamatta sitä tapausta, että selvitys on otettu huomion vääristyneellä tavalla (ks. vastaavasti tuomio 11.1.2024, Foz v. neuvosto, C‑524/22 P, EU:C:2024:23, 37 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
60 Selvitys on otettu huomioon vääristyneellä tavalla, jos ilman uutta selvitysaineistoa on selvää, että olemassa olevaa selvitysaineistoa on arvioitu ilmeisen virheellisesti. Tämän vääristyneellä tavalla huomioon ottamisen on kuitenkin ilmettävä toimitetusta aineistosta selvästi ilman, että on tarpeen ryhtyä uudelleen arvioimaan tätä tosiseikastoa ja selvitystä. Lisäksi silloin, kun valittaja väittää, että selvitysaineisto on otettu huomioon vääristyneellä tavalla, sen on ilmoitettava täsmällisesti ne seikat, jotka se katsoo unionin yleisen tuomioistuimen ottaneen huomioon vääristyneellä tavalla, ja näytettävä toteen ne arviointivirheet, joiden takia se on valittajan mukaan päätynyt niiden ottamiseen huomioon vääristyneellä tavalla (tuomio 11.1.2024, Foz v. neuvosto, C‑524/22 P, EU:C:2024:23, 38 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
61 Nyt käsiteltävässä asiassa unionin tuomioistuimelle toimitetusta asiakirja-aineistosta ilmenee, että komissio on päättänyt olla käyttämättä Jushin roving-lankojen tuotantokustannuksia laskiessaan Hengshin roving-lankojen kustannuksia ja että se on näin ollen käyttänyt muuta hyväksyttävää perustetta. Oikeudenkäyntiasiakirjassa, johon valittajat vetoavat ja jossa komissio toteaa, että ”Jushi Egyptin omia tuotantokustannuksia on käytetty”, ei kuitenkaan viitata Hengshin vaan Jushin valmistamien roving-lankojen kustannuksiin. Kuten unionin yleinen tuomioistuin on todennut valituksenalaisen tuomion 80 kohdassa, johon saman tuomion 83 kohdassa nimenomaisesti viitataan, komissio ei ole hyväksynyt Jushin roving-lankojen tuotantokustannuksia näiden kahden yhtiön välisten yhteyksien vuoksi eli sen vuoksi, että vaikka Jushi oli ainoa muu lasikuitukankaiden tuottaja Egyptissä, se oli yhtäältä Hengshiin etuyhteydessä oleva yhtiö ja toisaalta vertikaalisesti integroitunut yhtiö toisin kuin Hengshi.
62 Valittajat tyytyvät tältä osin väittämään, että unionin yleisen tuomioistuimen valituksenalaisen tuomion 83 kohdassa esittämä toteamus on aineellisesti paikkansapitämätön, osoittamatta tarkemmin niitä tosiseikkoja, jotka se katsoo unionin yleisen tuomioistuimen ottaneen huomioon vääristyneellä tavalla, tai näyttämättä toteen arviointivirheitä, joiden takia unionin yleinen tuomioistuin on valittajien mukaan päätynyt näiden seikkojen ottamiseen huomioon vääristyneellä tavalla. Näin ollen on todettava, että koska valittajat eivät ole esittäneet mitään näyttöä sen väitteensä tueksi, että unionin yleinen tuomioistuin on ottanut kyseessä olevat tosiseikat huomioon vääristyneellä tavalla, ne eivät ole täyttäneet niille tältä osin kuuluvaa todistustaakkaa.
63 Tämä väite on siis hylättävä.
64 Edellä esitettyjen seikkojen perusteella toisen valitusperusteen ensimmäinen osa on hylättävä perusteettomana.
Toinen osa
– Asianosaisten ja muiden osapuolten lausumat
65 Valittajat moittivat toisen valitusperusteensa toisen osan tueksi unionin yleistä tuomioistuinta siitä, että se yhtäältä teki oikeudellisen virheen katsoessaan, ettei komissio ollut laiminlyönyt perusteluvelvollisuuttaan, ja toisaalta hyväksyi virheellisesti perusteet, joihin kyseinen toimielin vetosi ensimmäistä kertaa unionin yleisessä tuomioistuimessa. Valittajien mukaan riidanalaisen asetuksen johdanto-osan 331 perustelukappaleessa ei selitetä, miksi komission on pitänyt soveltaa perusasetuksen 2 artiklan 5 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitettua poikkeusta Hengshin tuotantokustannusten määrittämiseksi. Komissio ei myöskään valittajien mukaan selitä riidanalaisessa asetuksessa syytä siihen, että yhtäältä tässä säännöksessä asetetaan vaatimus vertailukelpoisuudesta ja että toisaalta Jushi ei ollut verrattavissa Hengshiin, minkä vuoksi tähän poikkeukseen turvautuminen oli perusteltua. Komissio esitti ensimmäisen kerran unionin yleisessä tuomioistuimessa esittämässään vastineessa syyn, jonka vuoksi se päätti soveltaa perusasetuksen 2 artiklan 5 kohdan toisessa alakohdassa säädettyä poikkeusta.
66 Komissio katsoo, että tämä toisen valitusperusteen osa on ensisijaisesti perusteeton ja toissijaisesti tehoton.
67 Tech-Fab Europe katsoo, että toisen valitusperusteen toinen osa on hylättävä perusteettomana.
– Unionin tuomioistuimen arviointi asiasta
68 Valittajien väittämästä perustelujen puutteellisuudesta on todettava, että riidanalaisen asetuksen johdanto-osan 331 perustelukappaleesta ilmenee, että komissio on selittänyt siinä, että arvioituaan, kävivätkö lasikuitukankaiden tuotantoon liittyvät kustannukset kohtuudella ilmi Hengshin kirjanpitomerkinnöistä, se totesi, että Hengshin Jushilta ostamien roving-lankojen ostojen siirtohinnat olivat merkittävästi alemmat kuin samojen tuotelajien markkinahinnat Egyptissä eli ne eivät olleet markkinaehtoisia.
69 Koska komissio on siten esittänyt syyt, joiden vuoksi se on soveltanut perusasetuksen 2 artiklan 5 kohdan toista alakohtaa, unionin yleinen tuomioistuin on perustellusti katsonut valituksenalaisen tuomion 76 kohdassa, että perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiä koskeva väite oli hylättävä.
70 Lopuksi on todettava, että vertailukelpoisuutta koskeva argumentti, jonka komissio esitti valittajien mukaan ensimmäistä kertaa vastineessaan, on tehoton, koska riidanalaisen asetuksen johdanto-osan 331 perustelukappaleessa on jo esitetty perustelut sille, miksi komissio käytti mainitussa 2 artiklan 5 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitettua muuta hyväksyttävää perustetta.
71 Edellä esitetyn perusteella valittajien toisen valitusperusteen toinen osa on hylättävä osittain perusteettomana ja osittain tehottomana. Toinen valitusperuste on näin ollen hylättävä kokonaisuudessaan.
Kolmas valitusperuste
Asianosaisten ja muiden osapuolten lausumat
72 Kolmannessa valitusperusteessaan, joka koskee valituksenalaisen tuomion 97 ja 98 kohtaa, valittajat väittävät, että unionin yleinen tuomioistuin on katsonut virheellisesti, ettei komissio rikkonut perusasetuksen 9 artiklan 4 kohtaa, kun se määräsi valittajille 20 prosentin suuruisen lopullisen polkumyyntitullin, joka ylitti polkumyyntimarginaalin. Valittajat väittävät tämän valitusperusteen tueksi, että niiden ensimmäisen ja toisen valitusperusteen yhteydessä esittämistä väitteistä seuraa, että unionin yleinen tuomioistuin on katsonut virheellisesti, että valittajat eivät olleet osoittaneet, että komissio oli tehnyt oikeudellisia virheitä tai ilmeisiä arviointivirheitä. Unionin yleinen tuomioistuin on siis myös tehnyt oikeudellisen virheen katsoessaan, että komissio ei ottanut käyttöön polkumyyntimarginaalin ylittävää polkumyyntitullia ja ettei se näin ollen rikkonut perusasetuksen 9 artiklan 4 kohtaa.
73 Komission ja Tech-Fab Europen mukaan kolmas valitusperuste on tehoton.
Unionin tuomioistuimen arviointi asiasta
74 Kuten valittajat toteavat, kolmas valitusperuste edellyttää, että ensimmäinen ja toinen valitusperuste on todettu perustelluiksi. Koska nämä valitusperusteet on hylätty, tämä kolmas valitusperuste, vaikka se olisikin perusteltu, ei voi yksinään johtaa valituksenalaisen tuomion kumoamiseen, joten se on todettava tehottomaksi.
75 Koska yhtäkään valittajien valituksensa tueksi esittämistä valitusperusteista ei ole hyväksytty, valitus on hylättävä kokonaisuudessaan.
Oikeudenkäyntikulut
76 Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 184 artiklan 2 kohdassa määrätään, että jos valitus on perusteeton, unionin tuomioistuin tekee ratkaisun oikeudenkäyntikuluista. Työjärjestyksen 138 artiklan 1 kohdassa, jota sovelletaan valituksen käsittelyyn työjärjestyksen 184 artiklan 1 kohdan nojalla, määrätään, että asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut.
77 Koska komissio ja Tech-Fab Europe ovat vaatineet Hengshin ja Jushin velvoittamista korvaamaan oikeudenkäyntikulut ja koska Hengshi ja Jushi ovat hävinneet asian, ne on velvoitettava vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan ja korvaamaan komission ja Tech-Fab Europen oikeudenkäyntikulut.
Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (seitsemäs jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:
1) Valitus hylätään.
2) Hengshi Egypt Fiberglass Fabrics SAE ja Jushi Egypt for Fiberglass Industry SAE vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja ne velvoitetaan korvaamaan Euroopan komission ja Tech-Fab Europe eV:n oikeudenkäyntikulut.
Allekirjoitukset