Valitus, jonka Ereğli Demir ve Çelik Fabrikaları TAŞ, İskenderun Demir ve Çelik AŞ ja Erdemir Çelik Servis Merkezi Sanayi ve Ticaret AŞ ovat tehneet 17.7.2024 unionin yleisen tuomioistuimen (laajennettu kahdeksas jaosto) asiassa T-629/21, Ereğli Demir ve Çelik Fabrikaları ym. v. komissio, 8.5.2024 antamasta tuomiosta

(Asia C-499/24 P)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Valittajat: Ereğli Demir ve Çelik Fabrikaları TAŞ, İskenderun Demir ve Çelik AŞ ja Erdemir Çelik Servis Merkezi Sanayi ve Ticaret AŞ (edustajat: J. Cornelis ja F. Graafsma, advocaten)

Muu osapuoli: Euroopan komissio

Vaatimukset

Valittajat vaativat, että unionin tuomioistuin

kumoaa unionin yleisen tuomioistuimen (laajennettu kahdeksas jaosto) asiassa T-629/21, Ereğli Demir ve Çelik Fabrikaları TAŞ ym. v. komissio, 8.5.2024 antaman tuomion

kumoaa lopullisen polkumyyntitullin käyttöönotosta tiettyjen Turkista peräisin olevien raudasta, seostamattomasta teräksestä tai muusta seosteräksestä valmistettujen kuumavalssattujen levyvalmisteiden tuonnissa ja kyseisessä tuonnissa käyttöönotetun väliaikaisen tullin lopullisesta kantamisesta 5.7.2021 annetun komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2021/1100¹ ja

velvoittaa Euroopan komission korvaamaan valittajille tästä valituksesta aiheutuvat ja unionin yleisessä tuomioistuimessa asiassa T-629/21 käydystä oikeudenkäynnistä aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

Vaihtoehtoisesti

palauttaa asian unionin yleiseen tuomioistuimeen ja

päättää, että oikeudenkäyntikuluista unionin yleisessä tuomioistuimessa ja valitusasteessa määrätään myöhemmin.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valituksensa tueksi valittajat vetoavat kahdeksaan valitusperusteeseen.

Ensimmäisen valitusperusteen mukaan valituksenalaisessa tuomiossa laiminlyötiin perusteluvelvollisuutta ja sovellettiin virheellisesti polkumyynnillä muista kuin Euroopan unionin jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta 8.6.2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/1036¹ (jäljempänä perusasetus) 2 artiklan 10 kohdan j alakohtaa, kun valittajien unionin yleisessä tuomioistuimessa esittämä vaatimus, joka liittyi valuutan muuntamisen välttämättömyyteen, tulkittiin virheellisesti.

Toisen valitusperusteen mukaan valituksenalaisessa tuomiossa sovellettiin virheellisesti oikeudellista vaatimusta WTO-sopimusten huomioimisesta tulkittaessa perusasetuksen säännöksiä.

Kolmannen valitusperusteen mukaan valituksenalaisessa tuomiossa jätettiin huomiotta perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan j alakohta toteamalla, että perusasetuksen 2 artiklan 5 kohdassa ei säädetä velvollisuudesta käyttää tiettyä vaihtokurssia.

Neljännen valitusperusteen mukaan valituksenalaisessa tuomiossa otettiin näyttö vääristyneellä tavalla huomioon, kun siinä todettiin, että valittajat pyysivät ja olivat tyytyväisiä kuukausittaiseen muuntokurssiin, ja että he olivat itse soveltaneet tällaista muuntokurssia.

Viidennen valitusperusteen mukaan valituksenalaisessa tuomiossa asetettiin kohtuuton todistustaakka edellyttämällä uusien kustannustietojen toimittamista Turkin liiroina.

Kuudennen valitusperusteen mukaan valituksenalaisessa tuomiossa tulkittiin virheellisesti perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan j alakohtaa suojautumistoimien kohtelua koskien.

Seitsemännen valitusperusteen mukaan valituksenalaisessa tuomiossa laiminlyötiin perusteluvelvollisuutta, kun siinä ei otettu kantaa osaan valittajien väitteistä, jotka koskivat hallinto-, myynti- ja yleiskustannusten laskemista kahteen kertaan.

Viimeisen valitusperusteen mukaan valituksenalaisessa tuomiossa tulkittiin virheellisesti asiaan liittyvää oikeuskäytäntöä ja sillä uhataan huolellisuusvelvoitteen sekä moitteettoman hallinnon vaatimuksen keventämistä mitättömiksi.

____________

¹ EUVL 2021, L 238, s. 32.

¹ EUVL 2016, L 176, s. 21.