Tiedonanto virallisessa lehdessä

 

Solvay Pharmaceuticals B.V:n 26.12.2002 Euroopan unionin neuvostoa vastaan nostama kanne

    (Asia T-392/02)

    Oikeudenkäyntikieli: ranska

Solvay Pharmaceuticals B.V. (kotipaikka Weesp, Alankomaat) on nostanut 26.12.2002 Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kanteen Euroopan unionin neuvostoa vastaan. Kantajan edustajina ovat asianajajat Callista Meijer, Francis Herbert ja Michel L. Struys, kotipaikka Luxemburg.

Kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

(kumoaa rehujen lisäaineista annetun neuvoston direktiivin 70/524/ETY muuttamisesta tietyn lisäaineen hyväksymisen peruuttamisen osalta ja komission asetuksen (EY) N:o 2430/1999 muuttamisesta 23 päivänä syyskuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1756/2002 ja

(velvoittaa neuvoston korvaamaan oikeudenkäyntikulut kokonaisuudessaan, tai

(toissijaisesti siinä tapauksessa, että kanne hylätään, soveltaa työjärjestyksen 87 artiklan 3 kohdan ensimmäistä alakohtaa ja velvoittaa neuvoston korvaamaan oikeudenkäyntikulut kokonaisuudessaan, koska komissio on jatkuvasti laiminlyönyt yhteistyön ja avoimuuden tämän asian hallintokäsittelyn aikana.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut:

Kantaja on nifursolin eli erään lisäaineen tuottaja. Kantaja riitauttaa neuvoston asetuksen (EY) N:o 1756/2002¹. Riitautetulla asetuksella muutetaan rehujen lisäaineista annettua neuvoston direktiiviä 70/524/ETY² sekä peruutetaan nifursolin saama hyväksyminen, joka koskee sen saattamista markkinoille. Asetuksen (EY) N:o 2430/1999³ mukaan tämä hyväksyminen edellyttää liikkeeseen laskemisesta vastaavaa henkilöä, joka käsiteltävänä olevassa tapauksessa on kantaja.

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa direktiivin 70/524/ETY 9 m artiklan ja 3 a artiklan b kohdan rikkomiseen sekä ennalta varautumisen periaatteen rikkomiseen. Riitautetun asetuksen 6 perustelukohdassa todetaan, että ei voida taata, ettei nifursoli aiheuttaisi riskiä ihmisen terveydelle. Kantajan mukaan neuvosto on muuttanut edellä mainituissa artikloissa tarkoitettuja kriteerejä; kyseisten säännösten mukaan hyväksyminen voidaan peruuttaa ainoastaan silloin, jos ilmenee, että lisäaine vaikuttaa haitallisesti ihmisten tai eläinten terveyteen tai ympäristöön, tai jos kyseinen lisäaine aiheuttaa vahinkoa kuluttajille muuttamalla tuotteiden ominaisuuksia.

Kantaja tuo lisäksi esiin, että neuvosto ei voi nojautua ennalta varautumisen periaatteeseen, koska se ei millään tavalla viittaa kyseiseen periaatteeseen. Kantaja väittää, että neuvosto on joka tapauksessa ottanut huomioon pelkästään hypoteettisen riskin, mikä on ristiriidassa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen oikeuskäytännön kanssa, jonka mukaan ennalta varautumisen periaatetta sovellettaessa ei oteta huomioon nollariskiä.

Kantaja vetoaa myös direktiivin 70/524/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna, 9 m artiklan viidennen luetelmakohdan rikkomiseen sekä yleiseen yhdenmukaisen kohtelun periaatteeseen. Kantajan mukaan neuvosto ja komissio perustelevat peruuttamisen suorittamista tietojen riittämättömyydellä, vaikka komissio ei ole käyttänyt toimivaltaansa ja velvoittanut lisäaineen liikkeeseen laskemisesta vastaavaa henkilöä toimittamaan sille kyseisiä tietoja.

Kantaja vetoaa lopuksi oikeusvarmuuden, hyvän hallintotavan ja vilpittömän mielen periaatteiden rikkomiseen. Kantaja korostaa, että se on useaan otteeseen kääntynyt komission puoleen saamatta missään vaiheessa tietoja, jotka olisivat tehneet sille mahdolliseksi toimittaa sellaiset tulokset, jotka olisivat komission ja neuvoston mielestä hyväksyttävissä.

____________

¹ - Rehujen lisäaineista annetun neuvoston direktiivin 70/524/ETY muuttamisesta tietyn lisäaineen hyväksymisen peruuttamisen osalta ja komission asetuksen (EY) N:o 2430/1999 muuttamisesta 23 päivänä syyskuuta 2002 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1756/2002 (EYVL L 265, s. 1).

² - Rehujen lisäaineista 23 päivänä marraskuuta 1970 annettu neuvoston direktiivi 70/524/ETY (EYVL L 270, s. 1).

³ - Tietyille kokkidiostaattien ja muiden lääkkeenkaltaisten aineiden ryhmään kuuluville rehun lisäaineille annettavasta hyväksymisestä, jota varten edellytetään liikkeeseen laskemisesta vastaavaa henkilöä, 16 päivänä marraskuuta 1999 annettu komission asetus (EY) N:o 2430/1999 (EYVL L 266, s. 3).