Language of document :

Tiedonanto virallisessa lehdessä

 

3.8.2005 nostettu kanne - ACEA Electrabel Produzione SpA vastaan Euroopan yhteisöjen komissio

(Asia T-303/05)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Kantaja: ACEA Electrabel Produzione SpA (Rooma, Italia) [Edustajinaan asianajajat Luca G. Radicati di Brozolo, Massimo Merola, Chiara Batoli ja Fabrizion D'Alessandri]

Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio

Kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

kumoaa tuesta kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi vaihtoehtoisia energialähteitä käyttämällä 16.3.2005 tehdyn komission päätöksen (valtiontuki nro C 35/03) sikäli kuin siinä luokitellaan kaukolämpöverkon rakentamiseksi Torrino Mezzocamminon alueelle toteutetut rahoitustoimenpiteet valtiontuiksi ja sikäli kuin siinä lykätään tuen maksamista siihen saakka, kunnes Italia on esittänyt näyttöä siitä, että ACEA on palauttanut tuen, joka katsottiin lainvastaiseksi ja entisille kunnallisille laitoksille myönnetyistä veroeduista 5 päivänä kesäkuuta 2002 tehdyn päätöksen 2003/193/EY vastaiseksi ja

velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Tämän asian kantaja on Electrabel SA:n ja ACEAn määräysvaltaan kuuluva yhtiö. Se on täsmällisemmin sanottuna yksi kolmesta operatiivisesta yhtiöstä, jotka kuuluvat holding-yhtiö ACEA Electrabel Holding SpA:n määräysvaltaan; tämä on yhteisyritys (joint venture), jonka Electrabel ja ACEA ovat perustaneet toimiakseen sähköenergia- ja kaasusektoreilla.

Kanne koskee 16.3.2005 tehtyä päätöstä, jolla komissio päätti EY 88 artiklan 2 kohdan mukaisesti aloitetun menettelyn, jossa oli tarkoitus selvittää, oliko Lazion alueen myöntämä rahoitus kaukolämpöverkon laajentamista varten Torrino Mezzocamminon alueelle Rooman lähistölle yhteisön lainsäädännön mukaista (valtiontuki nro C 35/03 − ex NN 90/2002).

Kantaja vaatii Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta kumoamaan kyseisen päätöksen sikäli kuin siinä luokitellaan kaukolämpöverkon rakentamiseksi Torrino Mezzocamminon alueelle toteutetut rahoitustoimenpiteet valtiontuiksi ja sikäli kuin siinä lykätään tuen maksamista siihen saakka, kunnes Italia on esittänyt näyttöä siitä, että ACEA on palauttanut tuen, joka katsottiin lainvastaiseksi ja entisille kunnallisille laitoksille myönnetyistä veroeduista 5 päivänä kesäkuuta 2002 tehdyn päätöksen 2003/193/EY (jäljempänä veroeduista tehty päätös) vastaiseksi.

Kanne perustuu erityisesti seuraaviin pääasiallisiin kanneperusteisiin:

a)    Kyseessä oleva toimenpide ei ole valtiontuki, koska se ei voi vaikuttaa kilpailuun ja koska se ei joka tapauksessa aiheuta haittaa yhteisön sisäiselle kaupalle. Sillä on vaikutuksia ainoastaan paikallistasolla, koska kyseessä on toimenpide, jolla on tarkoitus tukea hanketta (kaukolämpöverkon rakentaminen Rooman lähistöllä sijaitsevalle alueelle), joka hyödyttää ainoastaan suppeaa käyttäjämäärää tietyllä alueella Italiassa eli yksinomaan yhden kaupungin asuinalueella.

b)    Se, jota rahoitustoimenpide hyödyttää (eli kantaja), ei ole sama henkilö kuin sen tuen saaja, jota veroeduista tehty päätös koskee (eli ACEA), eikä se muodosta yhtä ainoaa taloudellista yksikköä ACEAn kanssa, joten tuen maksamisen lykkääminen on täysin perusteetonta.

c)     Vaikka jätettäisiin huomiotta rahoitustoimenpiteestä hyötyvän henkilöllisyyttä koskeva virhe ja katsottaisiin (quod non), että kyseessä oleva rahoitus on tosiasiassa suunnattu ACEAlle, asiassa Deggendorf annetun tuomion1 soveltaminen tähän asiaan ei vaikuta tarkoituksenmukaiselta. Komissio ei erityisesti ole osoittanut, että ne edellytykset (ja erityisesti aikaisempien toimenpiteiden kumulatiivinen vaikutus uusien toimenpiteiden kanssa) olisivat täyttyneet, jotka tähän samaan tuomioon perustuvien periaatteiden mukaan ovat tarpeen, jotta tukitoimenpiteen toteuttamista voidaan lykätä.

____________

1 - Yhdistetyissä asioissa T-244/93 ja T-486/93, TWD vastaan komissio, 13.9.1995 annettu tuomio (Kok. 1995, s. II-2265), joka on vahvistettu asiassa C-355/95, TWD vastaan komissio, 15.5.1997 (Kok. 1997, s. I-2549) annetulla tuomiolla.