Asia C-51/15

Remondis GmbH & Co. KG Region Nord

vastaan

Region Hannover

(Oberlandesgericht Cellen esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

Ennakkoratkaisupyyntö – SEU 4 artiklan 2 kohta – Jäsenvaltioiden kansallisen identiteetin kunnioittaminen olennaisena osana niiden poliittisia ja valtiosäännön rakenteita, myös alueellisen ja paikallisen itsehallinnon osalta – Jäsenvaltioiden sisäinen organisaatio – Alueelliset ja paikalliset julkisyhteisöt – Oikeudellinen väline, jolla luodaan uusi julkisoikeudellinen yksikkö ja järjestetään valtuuksien ja vastuiden siirto julkisten tehtävien suorittamista varten – Julkiset hankinnat – Direktiivi 2004/18/EY – 1 artiklan 2 kohdan a alakohta – Julkisia hankintoja koskevan sopimuksen käsite

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 21.12.2016

Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Julkisia rakennusurakoita sekä julkisia tavara- ja palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyt – Direktiivi 2004/18 – Julkisia hankintoja koskevan sopimuksen käsite – Kahden alueellisen tai paikallisen julkisyhteisön välinen sopimus – Oikeudellinen väline, jolla luodaan uusi julkisoikeudellinen yksikkö ja järjestetään valtuuksien ja vastuiden siirto julkisten tehtävien suorittamista varten, ei kuulu siihen – Edellytykset – Kansallisen tuomioistuimen selvittämisvelvollisuus

(SEU 4 artiklan 2 kohta; Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/18 1 artiklan 2 kohdan a alakohta)

Julkisia rakennusurakoita sekä julkisia tavara- ja palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta annetun direktiivin 2004/18 1 artiklan 2 kohdan a alakohtaa on tulkittava siten, että kahden alueellisen tai paikallisen julkisyhteisön tekemä sopimus, jonka perusteella ne antavat määräyksen, joka koskee julkisyhteisöjen yhtymän, joka on julkisoikeudellinen oikeushenkilö, perustamista ja jolla tälle uudelle julkiselle yksikölle annetaan tiettyjä tähän saakka näille julkisyhteisöille kuuluneita valtuuksia, jotka kuuluvat tästä lähtien tälle julkisyhteisöjen yhtymälle, ei ole julkisia hankintoja koskeva sopimus.

Toimivallan jakoa jäsenvaltion sisällä suojataan nimittäin SEU 4 artiklan 2 kohdalla. Tämä suoja koskee myös sellaisia toimivaltojen uudelleen järjestelyjä jäsenvaltion sisällä, joiden yhteydessä aikaisemmin toimivaltainen viranomainen vapautetaan tai se vapauttaa itsensä velvollisuudesta ja oikeudesta hoitaa tiettyä julkista tehtävää ja jatkossa tätä koskeva velvollisuus ja oikeus kuuluvat toiselle viranomaiselle.

Sitä paitsi tällainen toimivallan siirto ei täytä kaikkia julkista hankintaa koskevan sopimuksen käsitteen määritelmän edellytyksiä.

Ainoastaan vastiketta vastaan tehty sopimus voi olla direktiivin 2004/18 soveltamisalaan kuuluva julkista hankintaa koskeva sopimus, ja vastikkeellisuus merkitsee sitä, että julkista hankintaa koskevan sopimuksen tekevä hankintaviranomainen saa sopimuksen perusteella vastiketta vastaan suorituksen, johon on liityttävä välitön taloudellinen intressi hankintaviranomaiselle. Sopimuksen vastavuoroinen luonne on siten julkista hankintaa koskevan sopimuksen olennainen ominaisuus.

Siitä huolimatta, että päätös, joka koskee julkisyhteisöjen valtuuksien antamista, ei kuulu taloudellisten toimien alaan, valtuutta vastaavien tehtävien hoitamista koskeva taloudellinen intressi häviää kokonaan juuri sen takia, että viranomaiselta otetaan pois sillä ennen ollut valtuus.

Näin ollen valtuuden käyttämisessä käytettyjen sellaisten resurssien uudelleenjakoa, jotka siihen saakka toimivaltainen viranomainen on siirtänyt toimivaltaiseksi tulleelle viranomaiselle, ei voida pitää maksun maksamisena, vaan se on päinvastoin looginen – jopa välttämätön – seuraus kyseisen toimivallan vapaaehtoisesta siirrosta tai pakollisesta uudelleenjakamisesta ensiksi mainitulta viranomaiselta jälkimmäiselle.

Lisäksi se, että toimivallan siirrosta aloitteen tekevä viranomainen tai toimivallan uudelleenjakamisesta päättävä viranomainen sitoutuu vastaamaan kustannuksista, jotka mahdollisesti ylittävät tulot, joita tämän valtuuden käytön perusteella voidaan saada, ei ole korvausta. Kyse on nimittäin kolmannelle tarkoitusta takuusta, joka on käsiteltävässä tapauksessa tarpeen sen periaatteen takia, että viranomainen ei voi olla maksukyvyttömyysmenettelyn kohteena. Tällaisen periaatteen olemassaolo kuuluu sellaisenaan jäsenvaltion sisäiseen organisaatioon.

Viranomaisten kesken tapahtuvan toimivallan siirron on kuitenkin täytettävä tietyt edellytykset, jotta se katsotaan sisäisen organisaation toimeksi ja jotta se näin ollen kuuluu SEU 4 artiklan 2 kohdassa taatun jäsenvaltioiden vapauden piiriin.

Tällainen julkisten tehtävien suorittamista koskevan toimivallan siirto on nimittäin kyseessä kuitenkin vain silloin, kun siirto koskee sekä siirrettyyn toimivaltaan liittyviä vastuita että tähän toimivaltaan liittyviä valtuuksia siten, että äskettäin toimivaltaiseksi tulleella viranomaisella on itsenäinen päätöksentekovalta ja se on rahoituksellisesti itsenäinen, mikä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on selvitettävä.

(ks. 40–47, 49 ja 55 kohta sekä tuomiolauselma)