YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN
TUOMIO (laajennettu neljäs jaosto)
19 päivänä marraskuuta 1998 (1)
Polkumyyntitullit Hallinnollinen menettely Lopullinen ilmoittaminen
Polkumyyntitullien muuttaminen Puolustautumisoikeudet
Asiassa T-147/97,
Champion Stationery Mfg Co. Ltd., kotipaikka Hong Kong (Kiina),
Sun Kwong Metal Manufacturer Co. Ltd., kotipaikka Hong Kong (Kiina),
US Ring Binder Corporation, kotipaikka New Bedford, Massachusetts (Yhdysvallat)
edustajaan asianajaja Richard Luff, Bryssel, prosessiosoite Luxemburgissa
asianajotoimisto Loesch & Wolter, 11, rue Goethe,
vastaan
Euroopan unionin neuvosto, asiamiehenään oikeudellisen yksikön virkamiehet
Antonio Tanca ja Eva Karlsson, joita avustaa asianajaja Hans-Jürgen Rabe,
Hampuri ja Bryssel, ja asianajaja Georg M. Berrisch, Hampuri ja Bryssel,
prosessiosoite Luxemburgissa c/o Euroopan Investointipankin lakiasiainosaston
pääjohtaja Alessandro Morbilli, 100 boulevard Konrad Adenauer,
jota tukee
Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehinään oikeudellisen yksilön virkamiehet
Viktor Kreuschitz ja Nicholas Khan, prosessisosoite Luxemburgissa c/o
oikeudellisen yksikön virkamies Carlos Gómez de la Cruz, Centre Wagner,
Kirchberg,
Koloman Handler GesmbH, Itävallan oikeuden mukaan perustettu yhtiö, kotipaikka
Wien (Itävalta),
ja
Robert Krause GmbH & Co KG, Saksan oikeuden mukaan perustettu yhdistys,
kotipaikka Espelkamp (Saksa),
edustajanaan asianajaja Rainer M. Bierwagen, Berliini ja Bryssel,
jossa kantajat vaativat yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta
kumoamaan lopullisen polkumyyntitullin käyttöönotosta Malesiasta ja Kiinan
kansantasavallasta peräisin olevien tiettyjen rengaskirjamekanismien tuonnissa ja
väliaikaisen polkumyyntitullin lopullisesta kantamisesta 20 päivänä tammikuuta 1997
annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 119/97 (EYVL L 22, s. 1) siltä osin kuin
se koskee niitä,
YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN
(laajennettu neljäs jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja P. Lindh sekä tuomarit
R. García-Valdecasas, K. Lenaerts, J. D. Cooke ja M. Jaeger,
kirjaaja: hallintovirkamies J. Palacio González,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 1.7.1998 pidetyssä suullisessa
käsittelyssä esitetyn
on antanut seuraavan
tuomion
Oikeusriidan perustana olevat tosiseikat
- 1.
- Champion Stationery Mfg Co. Ltd (jäljempänä Champion Stationery) ja Sun Kwong
Metal Manufacturer Co. Ltd (jäljempänä Sun Kwong) valmistavat
rengaskirjainmekanismeja Kiinan kansantasavallassa. Ne myyvät valmistamansa
rengaskirjainmekanismit niiden kanssa etuyhteydessä olevalle yhtiölle, eli US Ring
Binder Corporationille (jäljempänä US Ring Binder), joka myy niitä edelleen
yhteisöön.
- 2.
- Robert Krause GmbH & Co KG (jäljempänä Robert Krause) ja Koloman Handler
GesmbH (jäljempänä Koloman Handler), joiden yhdistetyn tuotannon oletetaan
olevan 90 prosenttia yhteisön rengaskirjainmekanismituotannosta, tekivät 18.9.1995
valituksen, jonka seurauksena komissio aloitti Malesiasta ja Kiinan
kansantasavallasta peräisin olevien tiettyjen rengaskirjainmekanismien tuontia
koskevan polkumyynnin vastaisen menettelyn (EYVL 1995, C 284, s. 16).
- 3.
- Komissio lähetti kaikille tunnetuille osapuolille kyselylomakkeen. Kantajat vastasivat
siihen ja kantajina olevissa yhtiöissä tehtiin paikalla suoritettava tarkastus.
- 4.
- Kantajille ilmoitettiin 11.7.1996 ne olennaiset tosiseikat ja huomiot, joiden
perusteella komission oli tarkoitus päättää väliaikaisista toimenpiteistä.
- 5.
- Komissio antoi 25.7.1996 asetuksen (EY) N:o 1465/96 väliaikaisen polkumyyntitullin
käyttöönotosta Malesiasta ja Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien tiettyjen
rengaskirjamekanismien tuonnissa (EYVL L 187, s. 47; jäljempänä väliaikaista tullia
koskeva asetus). Todettuaan, että polkumyyntimarginaalien keskiarvo oli Kiinan
kansantasavallan osalta 112,8 prosenttia (väliaikaista polkumyyntitullia koskevan
asetuksen 41 perustelukappale), komissio laski, minkä tasoinen tulli olisi riittävä
poistamaan yhteisön teollisuudelle polkumyynnistä aiheutuneen vahingon
(väliaikaista polkumyyntitullia koskevan asetuksen 8286 perustelukappale). Kiinan
kansantasavallan osalta laskelmassa päädyttiin vahingon poistamista varten
35,4 prosentin tasolle. Koska tämä luku oli alustavasti määriteltyä
polkumyyntimarginaalia alhaisempi, asetuksessa vahvistettiin 35,4 prosentin
väliaikainen polkumyyntitulli tälle tasolle kaiken Kiinan kansantasavallasta peräisin
olevan tuonnin osalta.
- 6.
- Kantajat toimittivat 12.8.1996 komissiolle huomautuksensa 11.7.1996 päivätystä
ilmoittamisasiakirjasta.
- 7.
- Komissio lähetti 29.10.1996 kantajille telekopiona ja postitse lopullisen
ilmoittamisasiakirjan (jäljempänä ilmoittamisasiakirja), jossa se esitti ne olennaiset
tosiseikat ja huomiot, joiden perusteella sen oli tarkoitus suositella lopullisen
polkumyyntitullin käyttöönottoa.
- 8.
- Ilmoittamisasiakirjan mukana olleessa saatekirjeessä kantajille myönnettiin
8.11.1996 päättynyt määräaika, johon mennessä niiden oli esitettävä
huomautuksensa. Kantajat eivät esittäneet huomautuksia.
- 9.
- Ilmoittamisasiakirjan A.3.1 kohdassa selitettiin, että komissio oli päätynyt siihen,
että yhdelle Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien tuotteiden viejistä, eli World
Wide Stationerylle (jäljempänä WWS) voitiin myöntää sen pyytämä yksilöllinen
kohtelu. Ilmoittamisasiakirjan A.3.2 kohdassa viitataan siihen, että WWS:n
yksilöllinen polkumyyntimarginaali on 96,6 prosenttia. Kun näin ollen WWS:lle
myönnettiin sen pyytämä yksilöllinen kohtelu ja kun vastaavia liiketoimia ei otettu
huomioon Kiinan kansantasavallasta peräisin olevan viennin keskiarvoa laskettaessa,
polkumyyntimarginaali oli koko Kiinan kansantasavallan osalta 129,22 prosenttia.
Saman ilmoittamisasiakirjan Lopulliset toimenpiteet-nimisessä D-kohdassa, joka
alkaa sanoilla Vahingon poistamiseksi tarvittavan tason vahvistamista koskevat
seikat, esitetään (kohta D.1.1) seuraavaa: Näissä olosuhteissa on vahvistettava
väliaikaista polkumyyntitullia koskevan asetuksen 8386 perustelukappaleessa
selostettu vahingon poistamiseksi tarvittavan tason laskemisessa käytetty
menetelmä. Vahingon poistamiseksi tarvittava taso-nimisessä D.2 kohdassa
todetaan, että Kiinan kansantasavallan osalta (D.2.2 kohta) WWS:lle myönnetty
yksilöllinen kohtelu vaikuttaa väliaikaisiin päätelmiin. Edellä selostettua
menetelmää on sovellettu laskettaessa vahingon poistamiseksi tarvittavaa yksilöllistä
tasoa tämän yhtiön osalta, jonka alihinnoittelumarginaaliksi vahvistetaan
32,5 prosenttia.
- 10.
- Ilmoittamisasiakirjan mukana olleessa saatekirjeessä todettiin, että lähetys sisälsi
yhteensä yhdeksän sivua. Kantajat toteavat saaneensa yhdeksän sivua saatekirje
mukaan lukien. Neuvosto toteaa, että kantajat eivät ole kuitenkaan asiassa
tapahtuneen erehdyksen vuoksi saaneet ilmoittamisasiakirjan viimeistä sivua. Tällä
neuvoston vastineen liitteenä D.3 olevalla viimeisellä sivulla komissio toteaa, että
WWS:n alennettu alihinnoittelumarginaali nost[i] kaikkien muiden Kiinan
kansantasavallasta olevien viejien marginaalin 39,4 prosenttiin (aikaisemmin 35,4
prosenttia). Komissio ilmoitti vielä, että sen tarkoituksena oli ehdottaa neuvostolle
32,5 prosentin suuruisen tullin käyttöönottoa WWS:n osalta ja 39,4 prosentin
suuruisen tullin käyttöönottoa kaikkien muiden kiinalaisten yritysten osalta, sekä
väliaikaista polkumyyntitullia koskevassa asetuksessa tarkoitettujen, vakuutena
olevien määrien kantamista siltä osin kuin väliaikainen tulli ei ylittänyt lopullista
tullia.
- 11.
- Kantajien asianajaja oli puhelinyhteydessä 29.11.1996 taloudellisista ulkosuhteista
vastaavan pääosaston (PO I) virkamiehen Knochen kanssa tästä asiasta.
- 12.
- Knoche laati 12.12.1996 tästä puhelinkeskustelusta asiakirjoihin liitettäväksi
seuraavan muistion:
Luff, joka on US Ring Binderin asianajaja tässä asiassa, soitti 29.11.1996 ja väitti,
että sen päämies voi perustellusti katsoa, että sen vientiin sovellettava tulli pysyy
muuttumattomana (35,4 %) ilmoittamisasiakirjan D.D.1 kohdan perusteella, jossa
vahvistetaan väliaikaista tullia koskevan asetuksen 8386 perustelukappaleen sisältö.
Luffille vastattiin, että kyseisessä kohdassa ainoastaan vahvistetaan väliaikaista tullia
koskevassa asetuksessa määritelty menetelmä ja että ilmoittamisasiakirjan viimeinen
sivu oli hyvin selvä US Ring Binderiin sovellettavaksi ehdotetun tullin (39,4 %)
osalta.
Luff väitti, ettei hän ollut saanut tätä viimeistä sivua ja antoi ymmärtää, että hän
pystyi siten vaatimaan, että hänelle toimitetaan toinen ilmoittamisasiakirja.
Hänelle vastattiin, että telekopiolähetyksen vahvistamisilmoituksen mukaan sivuja
oli ollut oikea määrä ja toimistohenkilökunta voi varmistaa, oliko sillä välin saadun
kirjatun kirjelähetyksen sivumäärä myös oikea (ellei, siitä täytyy pian reklamoida).
Luffin vaatimuksia ei ole esitetty myöhemmin uudelleen.
- 13.
- Kantajat katsovat, että puhelinkeskustelusta tehty yhteenveto oli epätäydellinen ja
epätäsmällinen. Ne esittävät vastauskirjelmässään [s. 14, 3 kohdan ii ja iii alakohta)
puhelinkeskustelun yhteenvedon seuraavasti: Knoche täsmensi Luffin kanssa
käydyn puhelinkeskustelun aikana, että ilmoittamisasiakirjasta oli valmisteltu useita
eri versioita. Knoche lisäsi, että vaikka PO I osasto E:n (jonka toimivaltaan
vahinkokysymykset kuuluvat) olisi täytynyt normaalisti lähettää tämä
ilmoittamisasiakirja, tällä kertaa hänen työtoverinsa PO I osasto C:stä (jonka
toimivaltaan polkumyyntiasiat kuuluvat) lähettivät sen. Knoche aloitti
keskustelun vahvistamalla, että kantajiin sovellettava tulli oli noussut WWS:lle
myönnetyn yksilöllisen kohtelun johdosta. Luffin kysyttyä, miten sitten oli
mahdollista, ettei tämä tieto käynyt ilmi hänen saamansa ilmoittamisasiakirjan
viimeiseltä sivulta, Knoche totesi, että joka tapauksissa ilmoittamisasiakirjassa
mainittiin sivujen kokonaismäärä ja pyysi Luffia tarkistamaan, että hän on
saanut kaikki sivut. Luff vastasi välittömästi, että ilmoittamisasiakirjan ensimmäisellä
sivulla todettiin, että se sisälsi yhteensä yhdeksän sivua ja että hän on tosiasiallisesti
saanut 9 sivua. [Luff] pyysi sitten Knochea ottamaan yhteyttä tämän PO I osasto
C:llä työskenteleviin työtovereihin sen selvittämiseksi, mikä versioista oli oikea ja
pyysi Knochea varmistamaan, että ilmoittamisasiakirjan Luffille lähetetty versio oli
todella oikea . Knochen kysyttyä, vahvistetaanko Luffin saamassa
ilmoittamisasiakirjan versiossa sen päämiehien osalta alunperin käyttöönotettu tullin
määrä Luff vastasi, että näin oli, jos asiassa otetaan huomioon D.1.1 kohdan
viimeinen kappale. Knoche totesi hyvin selvästi, että hänen saamansa version
viimeisellä sivulla ei viitattu [väliaikaista polkumyyntitullia koskevan asetuksen]
8386 [perustelukappaleeseen] ja että [tämän asetuksen] 85 ja 86
[perustelukappale] nimenomaisesti puuttui.
- 14.
- Neuvosto antoi 20.1.1997 asetuksen (EY) N:o 119/97 lopullisen polkumyyntitullin
käyttöönotosta Malesiasta ja Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien tiettyjen
rengaskirjamekanismien tuonnissa ja väliaikaisen polkumyyntitullin lopullisesta
kantamisesta (EYVL L 22, s. 1; jäljempänä kanteen kohteena oleva asetus).
Kanteen kohteena olevassa asetuksessa vahvistettiin Kiinan kansantasavallasta
peräisin olevien tavaroiden tuonnissa 39,4 prosentin suuruinen lopullinen
polkumyyntitulli siten, että WWS:n tuomien tavaroiden osalta tulli oli kuitenkin
32,5 prosenttia.
Oikeudenkäynti ja asianosaisten vaatimukset
- 15.
- Kantajat nostivat 30.4.1997 tällaisessa tilanteessa yhteisöjen ensimmäisen
oikeusasteen tuomioistuimessa tämän kanteen.
- 16.
- Komissio toimitti ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen 4.8.1997 asiakirjan,
jossa se pyysi saada osallistua oikeudenkäyntiin tukeakseen neuvoston vaatimuksia.
Väliintulohakemus hyväksyttiin 10.11.1997 annetulla ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuimen päätöksellä. Komissio ei ole jättänyt väliintulokirjelmää, vaan on
esittänyt perustelunsa suullisessa käsittelyssä.
- 17.
- Koloman Handler ja Robert Krause toimittivat ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuimeen 26.9.1997 asiakirjan, jossa ne pyysivät saada osallistua
oikeudenkäyntiin tukeakseen neuvoston vaatimuksia. Väliintulohakemus hyväksyttiin
10.11.1997 annetulla ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen päätöksellä. Ne
jättivät väliintulokirjelmän ensimmäisen oikeusasteen kirjaamon asettamassa
määräajassa.
- 18.
- Kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
kumoaa kanteen kohteena olevan asetuksen siltä osin kuin se koskee niitä,
velvoittaa neuvoston korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
- 19.
- Kantajat vaativat väliintulijoina olevien Koloman Handlerin ja Robert Krausen
väliintulokirjelmään jättämissään huomautuksissa, että väliintulijat on velvoitettava
vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan.
- 20.
- Neuvosto vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
jättää US Ring Binderin kanteen tutkimatta,
joka tapauksessa hylkää kanteen perusteettomana,
velvoittaa kantajat korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
- 21.
- Komissio tukee neuvoston vaatimuksia.
- 22.
- Koloman Handler ja Robert Krause vaativat, että ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuin
jättää kanteen tutkimatta ja/tai hylkää sen perusteettomana,
velvoittaa kantajat korvaamaan väliintulijoiden oikeudenkäyntikulut.
- 23.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin (laajennettu neljäs jaosto) päätti esittelevän
tuomarin kertomuksen perusteella aloittaa suullisen käsittelyn ilman edeltäviä asian
selvittämistoimia. Se pyysi kuitenkin neuvostoa vastaamaan kirjalliseen kysymykseen
ennen suullista käsittelyä. Neuvosto vastasi kysymykseen asetetussa määräajassa.
- 24.
- Asianosaisten ja väliintulijoiden lausumat ja vastaukset ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuimen esittämiin suullisiin kysymyksiin kuultiin 1.7.1998 pidetyssä
istunnossa.
Tutkittavaksi ottaminen
Asianosaisten ja väliintulijoiden väitteet ja niiden perustelut
- 25.
- Neuvosto viittaa asiassa C-75/92, Gao Yao vastaan neuvosto, 7.7.1994 annettuun
tuomioon (Kok. 1994, s. I-3141, 2830 kohta) ja ilmoittaa olevansa epävarma,
voidaanko kanne ottaa tutkittavaksi siltä osin kuin siinä ovat kantajina Champion
Stationery ja Sun Kwong. Se korostaa tältä osin, että tässä asiassa suoritettu
perusteellinen tutkimus suunnattiin Kiinan kansantasavallan ja Malesian tuottajia
ja viejiä vastaan, eikä Hong Kongissa olevia tuottajia ja viejiä vastaan. Tästä syystä
kyselylomaketta ei ollut lähetetty kantajina oleville Champion Stationerylle ja Sun
Kwongille, jotka olivat sijoittautuneet Hong Kongiin. Neuvosto toteaa vielä, että
näitä kahta kantajaa ei mainita väliaikaista polkumyyntitullia koskevassa asetuksessa
eikä kanteen kohteena olevassa asetuksessa tuottajina/viejinä, vaan Hong Kongissa
olevina yhtiöinä, joilla oli etuyhteys Kiinan kansantasavallassa olevien
tuottajien/viejien kanssa. Se, että komissio on hyväksynyt niiden kyselylomakkeisiin
antamat vastaukset, ollut kirjeenvaihdossa niiden kanssa ja kuullut niiden edustajia,
ei merkitse, että kanteen kohteena oleva asetus koskee niitä suoraan ja erikseen
(em. asia Gao Yao vastaan neuvosto, tuomion 30 kohta).
- 26.
- Neuvosto katsoo, että kanteen tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuvat
siltä osin kuin siinä on kantajana US Ring Binder. Se toteaa, että tämän kantajan
ja Kiinan kansantasavallan tuottajien/viejien välillä ei ole suoraa etuyhteyttä. Edes
US Ring Binderin ja Champion Stationaryn Sun Kwongin välillä ei ole suoraa
etuyhteyttä. Sen, että nämä yhtiöt kuuluvat samaan ryhmittymään, perusteella ei
voida yksin päätellä, että kanteen kohteena oleva asetus koskee US Ring Binderiä
suoraan ja erikseen. Neuvosto lisää, että tutkimus ei koskenut Yhdysvalloista
peräisin olevien tavaroiden tuontia. US Ring Binderiä ei ole myöskään syytetty
polkumyynnistä. Pelkästään se, että tämä yhtiö on vastannut komission
kyselylomakkeeseen, ei tee siitä yhtiötä, jota kanteen kohteena oleva asetus koskee
suoraan ja erikseen.
- 27.
- Väliintulijat yhtyvät neuvoston tämän kanteen tutkittavaksi ottamisesta esittämiin
väitteisiin ja niiden perusteluihin.
- 28.
- Kantajien mukaan kanne on otettava tutkittavaksi. Ne katsovat ensinnäkin, että
Champion Stationary ja Sun Kwong ovat Kiinan kansantasavallassa olevia
tuottajia/viejiä. Niiden Kiinan kansantasavallassa omistamat kaksi tuotantolaitosta
eivät ole erillisiä oikeudellisia yksiköitä. Tässä asiassa ainoastaan nämä kaksi
kantajaa pystyivät Kiinan kansantasavallassa tavaroita valmistavina tuottajina ja
niitä Euroopan unioniin vievinä viejinä antamaan kyselylomakkeiden vastaukset.
Lisäksi koska ainoastaan luonnolliset henkilöt ja oikeushenkilöt voivat nostaa
perustamissopimuksen 173 artiklassa tarkoitetun kanteen, kantajina olevien
Champion Stationeryn ja Sun Kwongin Kiinan kansantasavallassa sijaitsevat
tuotanto-osastot eivät olisi voineet nostaa oikeudellisesti pätevällä tavalla tätä
kannetta.
- 29.
- Kantajat esittävät yhdistetyissä asioissa 239/82 ja 275/82, Allied Corporation ym.
vastaan komissio 21.2.1984 annettuun tuomioon (Kok. 1984, s. 1005, 12 kohta) ja
asiassa T-164/94, Ferchimex vastaan neuvosto 28.9.1995 annettuun tuomioon
(Kok. 1995, s. II-2681, 3436 kohta) viitaten, että kanne on otettava tutkittavaksi
myös siltä osin kuin siinä on kantajana US Ring Binder. Ne toteavat, että US Ring
Binder on Champion Stationeryn ja Sun Kwongin valmistamien tuotteiden
yksinviejä yhteisöön suuntautuvan viennin osalta. Lisäksi US Ring Binder yksilöitiin
väliaikaista polkumyyntitullia koskevassa asetuksessa ja valmisteleva tutkimus koski
sitä (em. asia Allied Corporation ym. vastaan komissio, tuomion 12 kohta).
Oikeuskäytännöstä käy sitä paitsi ilmi, että asetukset, joissa on otettu käyttöön
väliaikaisia polkumyynnin vastaisia toimenpiteitä, koskevat sellaisia kantajia suoraan
ja erikseen, joiden kysymyksessä olevien tuotteiden jälleenmyyntihintaa on käytetty
vientihinnan laskemisessa (asia em. asia Ferchimex vastaan komissio, tuomion
3446 kohta). Tässä tapauksessa polkumyyntimarginaalin laskemisessa Champion
Stationeryn ja Sun Kwongin osalta käytetty vientihinta saatiin selville US Ring
Binderin Euroopan yhteisöön sijoittautuneilta riippumattomilta asiakkailta
laskuttaman hinnan perusteella.
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 30.
- Polkumyynnillä muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta
suojautumisesta 22 päivänä joulukuuta 1995 annetun neuvoston asetuksen (EY)
N:o 384/96 (EYVL 1996, L 56, s. 1; jäljempänä perusasetus) 14 artiklan 1 kohdan
mukaan väliaikaiset tai lopulliset polkumyyntitullit otetaan käyttöön asetuksella.
Vaikka polkumyyntiasetukset ovatkin perustamissopimuksen 173 artiklan
neljännessä kohdassa määrättyjen edellytysten kannalta todellakin luonteeltaan ja
ulottuvuudeltaan normatiivisia, koska niitä sovelletaan yleisesti niihin taloudellisiin
toimijoihin, joita ne koskevat, tämä ei silti ole esteenä sille, että niiden säännökset
voivat koskea erikseen tiettyjä taloudellisia toimijoita (em. asia Allied Corporation
ym. v. komissio, tuomion 11 kohta; asia 53/83, Allied Corporation ym. v. neuvosto,
tuomio 23.5.1985, Kok. 1985, s. 1621, 4 kohta; em. asia Gao Yao v. neuvosto,
tuomion 26 kohta, asia T-161/94, Sinochem Heilongjiang v. neuvosto, tuomio
11.7.1996, Kok. 1996 II-695, tuomion 45 kohta ja asia T-170/94, Shanghai Bicycle
v. neuvosto, tuomio 25.9.1997, Kok. 1997, s. II-1383, 35 kohta).
- 31.
- Ensinnäkin on todettava, että kanteen kohteena oleva asetus koskee kolmea
kantajaa suoraan. Asetuksessa otetaan nimittäin käyttöön lopullinen
polkumyyntitulli, jonka jäsenvaltioiden tulliviranomaiset ovat velvollisia kantamaan
ilman, että niille olisi jätetty minkäänlaista harkintavaltaa sen osalta.
- 32.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo lisäksi, että sen määrittelemiseksi,
koskeeko asetus kantajia myös erikseen, on tutkittava erikseen toisaalta Champion
Stationeryn ja Sun Kwongin tilanne ja toisaalta US Ring Binderin tilanne.
- 33.
- Kantajat esittävät ilman, että neuvosto tai väliintulijat kiistäisivät asian
oikeellisuuden, että Champion Stationeryn ja Sun Kwongin Kiinan
kansantasavallassa sijaitsevat yksiköt, joille komission kyselylomakkeet on lähetetty
ja joiden neuvoston mukaan olisi pitänyt nostaa kumoamiskanne, ovat näiden
kahden kantajan Hong Kongissa sijaitsevia tuotantopaikkoja. Kysymys on näiden
kantajayhtiöiden sisäisistä osastoista. Lisäksi asiassa ei ole myöskään kiistetty sitä,
että Champion Stationeryn ja Sun Kwongin Kiinan kansantasavallassa sijaitsevat
yksiköt eivät ole erillisiä oikeushenkilöitä.
- 34.
- Tällaisessa tilanteessa kantajina olevat Champion Stationery ja Sun Kwong on
katsottava Kiinan kansantasavallassa oleviksi tuottajiksi/viejiksi. Nyt esillä olevassa
asiassa kysymyksessä oleva tilanne eroaa selvästi em. asiassa Gao Yao vastaan
neuvosto kysymyksessä olleesta tilanteesta. Kyseisessä asiassa yhteisöjen
tuomioistuin totesi, että kantajan kanne jätetään tutkimatta, koska se oli mukana
hallinnollisessa menettelyssä ainoastaan Hong Kongiin pelkästään komission ja
Gao Yan Chinen välistä kirjeenvaihtoa helpottamaan sijoitettuna välityspaikkana
(em. asia Gao Yan v. neuvosto, tuomion 29 kohta).
- 35.
-
Vakiintuneesta oikeuskäytännöstä käy ilmi, että säädökset, joilla otetaan käyttöön
polkumyyntitulleja, koskevat erikseen sellaisia tuotanto- ja vientiyrityksiä, jotka
voivat osoittaa, että ne on yksilöity komission tai neuvoston säädöksissä tai että
valmistelevat tutkimukset ovat koskeneet niitä (em. asia Allied Corporation ym. v.
komissio, tuomio 21.2.1984, 12 kohta; yhdistetyt asiat C-133/87 ja C-150/87, Nashua
Corporation ym. v. komissio ja neuvosto, tuomio 14.3.1990, Kok. 1990, s. I-719, 14
kohta; asia C-156/87, Gestetner Holdings v. neuvosto ja komissio, tuomio 14.3.1990,
Kok. 1990, s. I-781, 17 kohta; asia C-358/89, Extramet Industrie v. neuvosto, tuomio
16.5.1991, Kok. 1991, s. I-2501, 15 kohta; em. asia Gao Yao v. neuvosto, tuomion
27 kohta; em. asia Sinochem Heilongjiang v. neuvosto, tuomion 46 kohta ja em.
asia Shanghai Bicycle v. neuvosto, tuomion 36 kohta).
- 36.
- Kantajina olevat Champion Stationery ja Sun Kwong on nimenomaisesti yksilöity
väliaikaisia polkumyyntitulleja koskevan asetuksen Kiinan kansantasavallassa olevat
viejät/tuottajat-nimisen 5 perustelukappaleen b kohdan 2 alakohdassa. Lisäksi
näissä yhtiöissä on tehty paikan päällä suoritettava tarkastus [väliaikaista
polkumyyntitullia koskevan asetuksen 5 perustelukappaleen b kohdan 2 alakohta].
Kantajat on myös yksilöity kanteen kohteena olevassa asetuksessa
(26 perustelukappale).
- 37.
- Tästä seuraa, että kanteen kohteena oleva asetus koskee Champion Stationeryä ja
Sun Kwongea erikseen ja että kanne on otettava niiden osalta tutkittavaksi.
- 38.
- On todettava, että väliaikaista polkumyyntitullia koskevan asetuksen 5
perustelukappaleen b kohdan 2 alakohdassa todetaan, että Champion Stationery
Manufacturers Co. Ltd ja Sun Kwong Metal Manufacturer Co. Ltd kuuluvat
samaan yritysryhmittymään ja että molemmat myyvät kiinalaisia
rengaskirjamekanismeja Yhdysvalloissa olevalle etuyhteydessä olevalle yritykselle
(US Ring Binder). Tästä syystä US Ring Binder on väliaikaista tullia koskevan
asetuksen otsikon Kiinan kansantasavallassa olevat Viejät/tuottajat alla, ja siinä
on tehty paikan päällä suoritettava tarkastus [väliaikaista polkumyyntitullia
koskevan asetuksen 5 perustelukappaleen b kohdan 2 alakohta]. US Ring Binder
on siten edellä 35 kohdassa mainitussa oikeuskäytännössä tarkoitetulla tavalla
yksilöity komission säädöksissä ja valmisteleva tutkimus koski sitä. Lisäksi neuvosto
on todennut ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen esittämään kirjalliseen
kysymykseen antamassaan vastauksessa, että Champion Stationeryn ja Sun Kwongin
vientihinta on laskettu US Ring Binderin Euroopan yhteisöön sijoittautuneilta
riippumattomilta ostajilta laskuttaman hinnan perusteella. Myös tämän seikan takia
tämä kantaja erottuu kysymyksessä olevan toimenpiteen suhteen kaikista muista
taloudellisista toimijoista (ks. vastaavasti em. asia Gao Yao vastaan neuvosto,tuomion 27 kohta ja em. asia Ferchimex vastaan neuvosto, tuomion 34 kohta).
- 39.
- Edellä olevasta seuraa, että kanne on otettava kaikkien kolmen kantajan osalta
tutkittavaksi.
Pääasia
- 40.
- Kantajat esittävät vain yhden kanneperusteen, joka koskee niiden
puolustautumisoikeuksien loukkaamista.
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
- 41.
- Kantajat esittävät, että vastoin oikeuskäytännössä vahvistettuja periaatteita yhteisön
toimielimet eivät ole toimittaneet niille hallinnollisen menettelyn aikana kaikkia
tietoja, joiden perusteella ne olisivat voineet tehokkaasti puolustaa etujaan (asia
264/82, Timex v. neuvosto ja komissio, tuomio 20.3.1985, Kok. 1985, s. 849 30 kohta
ja asia C-49/88, Al-Jubail Fertilizer ja Saudi Arabian Fertilizer v. neuvosto, tuomio
27.6.1991, Kok. 1991, s. 3187, 18 kohta). Ne väittävät tältä osin, että
ilmoittamisasiakirjasta ei ilmene, että niihin sovellettava polkumyyntitulli oli
muuttunut 35,4 prosenttista 39,4 prosenttiin menettelyn viimeisessä vaiheessa.
Päinvastoin sillä, että ilmoittamisasiakirjan D.1.1 kohdassa oli vahvistettu
väliaikaista polkumyyntitullia koskevan asetuksen 8586 perustelukappaleen sisältö,
oli vahvistettu myös polkumyynnistä aiheutuneen vahingon poistamiseksi tarvittavan
tullin tasoksi 35,4 prosenttia WWS:ää lukuunottamatta kaikkien kiinalaisten
viejien/tuottajien osalta. Kanteen kohteena olevassa asetuksessa on osoitettu lisäksi
erittäin selvästi (64 perustelukappale), että väliaikaista polkumyyntitullia koskevan
asetuksen 8284 perustelukappale vahvistetaan, ja siinä oli nimenomaisesti jätetty
pois 85 ja 86 perustelukappale. Tämä ilmoittamisasiakirjan ja kanteen kohteena
olevan asetuksen välinen ristiriita osoittaa, että tämä asiakirja ei ollut
epätäydellinen, vaan tosiasiassa se oli sisällöltään eri kuin kanteen kohteena oleva
asetus.
- 42.
- Kantajat toteavat, että ilmoittamisasiakirjasta ei käy ilmi, että yksilöllisen kohtelun
myöntämisestä WWS:lle seuraa, että sen myynnit jätetään pois laskettaessa muiden
kiinalaisten viejien aiheuttamaa keskimääräistä vahinkoa. WWS:lle myönnetystä
yksilöllisestä kohtelusta ei joka tapauksessa välttämättä seuraa, että kantajien osalta
otetaan käyttöön eri tullin määrä kuin väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa oli
säädetty. Tietyn viejän yksilöllinen kohtelu ei nimittäin välttämättä vaikuta siihen
tasoon, joka tarvitaan vahingon poistamiseksi muiden viejien osalta. Kantajat
viittaavat tältä osin Japanista peräisin olevia tavallisen paperin valokopiokoneita
koskevaan asiaan (lopullisen polkumyyntitullin käyttöön ottamisesta Japanista
peräisin olevien tavallisen paperin kopiokoneiden tuonnissa 23 helmikuuta 1987
annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 535/87 (EYVL L 54, s. 12)) ja Korean
tasavallasta peräisin olevia elektronisia mikropiirejä, niin sanottuja DRAMeja
koskevaan asiaan (lopullisen polkumyyntitullin käyttöön ottamisesta tiettyjen
Korean tasavallasta peräisin olevien, tästä tullista vapauttamattomien yhtiöiden
viemien elektronisten mikropiirien, niin sanottujen DRAMien, tuonnissa yhteisöön
ja väliaikaisen polkumyyntitullin lopullisesta kantamisesta 15 päivänä maaliskuuta
1993 annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 611/93 (EYVL L 66, s. 1)). Siinäkin
tapauksessa, että kantajien olisi pitänyt tietää, että niiden tullin määrä nousee
WWS:lle myönnetyn yksilöllisen kohtelun takia, niiden olisi ollut täysin mahdotonta
laskea lopullisen tullin täsmällistä määrää.
- 43.
- Kantajien mukaan väliaikaista polkumyyntitullia koskevan asetuksen ja kanteen
kohteena olevan asetuksen vertaamisesta seuraa, että vahingon poistamiseksi
tarvittavan tason laskemisessa käytetty menetelmä on vaihtunut menettelyn aikana.
Menetelmää on selvästi muutettu sen seikan johdosta, että väliaikaista tullia
koskevassa asetuksessa on vahvistettu vain yksi vahingon poistamiseksi tarvittava
taso kysymyksessä olevien kaikkien kiinalaisten viejien suorittaman viennin
perusteella, kun taas kanteen kohteena olevassa asetuksessa näiden viejien osalta
on vahvistettu erilaiset tasot vahingon poistamista varten. Kantajien mukaan
kanteen kohteena olevassa asetuksessa on tästä syystä vahvistettu väliaikaista tullia
koskevan asetuksen 8284 perustelukappaleessa esitetty menetelmä, eikä sen 85 ja
86 perustelukappaleessa kuvattua menetelmää, jolla vahvistettiin vahingon
poistamiseksi sama marginaali kaikkien kiinalaisten viejien osalta.
- 44.
- Kantajat korostavat, että ne olisivat esittäneet uusia perusteluja, jos ne olisivat
saaneet tietää hallinnollisen menettelyn kuluessa, että niihin sovellettava tullin
määrä oli noussut määrällä, jota ei ole pidettävä vähäisenä. Niiden mukaan
toimielinten tässä käyttämää menetelmää voidaan arvostella, koska on epäloogista
arvioida erityisesti alihinnoittelusta aiheutuva vahinko kaikkien viejien perusteella,
mutta määritellä vahingon poistamiseksi tarvittavat yksilölliset tasot. Jos komissio
nimittäin katsoi väliaikaisen polkumyyntitullin käyttöönottovaiheessa, että Kiinan
tasavallasta peräisin olevien tuotteiden alihinnoittelun taso oli 11,5 prosenttia
(väliaikaista polkumyyntitullia koskevan asetuksen 54 perustelukappale) ja että 35,4
prosentin tulli oli riittävä poistamaan kaikille kysymyksessä oleville tuottajille
aiheutuvan vahingon (väliaikaista polkumyyntitullia koskevan asetuksen 85
perustelukappale), asiassa ei ollut mitään tarvetta ottaa käyttöön korkeampaa tullia
vahingon poistamiseksi lopullisen polkumyyntitullin käyttöönottovaiheessa, koska
lopullisessa laskelmassa Kiinan tasavallasta peräisin olevien tuotteiden
alihinnoittelun taso laskettiin silloin edelleen kaikkien viejien perusteella ja sen taso
säilytettiin samana (ilmoittamisasiakirjan B.5 kohta ja kanteen kohteena olevan
asetuksen 34 perustelukappale).
- 45.
- Kantajat esittävät sitten, että niillä ei ollut mitään syytä epäillä hallinnollisen
menettelyn aikana ilmoittamisasiakirjaa epätäydelliseksi saatuaan täsmälleen saman
version telekopiona ja postitse ja siksi, että molempien versioiden ensimmäisestä
sivusta kävi ilmi, että ilmoittamisasiakirja sisälsi yhdeksän sivua ja koska
ilmoi ttamisasiakirjan viimeisellä sivulla (eli sivu 9) oleva teksti päättyi keskelle
sivua. Komissio on joka tapauksessa rikkonut perusasetuksen 20 artiklan 4 kohtaa,
jossa säädetään, että lopullinen ilmoittaminen on tehtävä kirjallisesti.
Puhelinkeskustelulla ei voida korvata kirjallista ilmoittamista varsinkaan silloin, kun
käyttöönotettava lopullinen tulli eroaa väliaikaisesta tullista.
- 46.
- Kantajat ovat kuitenkin myöntäneet istunnossa vastauksena neuvoston
perusasetuksen 20 artiklan 3 kohdan perusteella tekemään väitteeseen, että ne eivät
ole koskaan vaatineet lopullista ilmoittamista kirjallisena. Niiden mukaan tämän
ilmoituksen on kuitenkin oltava täydellinen, koska komissio on suorittanut lopullisen
ilmoittamisen tietystä osasta.
- 47.
- Neuvosto ja väliintulijat korostavat ensiksi, että kantajat tiesivät niihin sovellettavan
polkumyyntitullin määrän muutoksesta. Edellä mainitusta 29.11.1996 käydystä
puhelinkeskustelusta laaditusta muistiosta (ks. edellä oleva 12 kohta) käy nimittäin
ilmi, että kantajille oli tällöin ilmoitettu, että komission neuvostolle lopullisena
polkumyyntitullina käyttöönotettavaksi suosittelema tulli oli käyttöönotettua
väliaikaista tullia korkeampi. Niille oli myös ilmoitettu, mikä tämän tullin
täsmällinen määrä oli. Neuvosto ja väliintulijat muistuttavat myös siitä, että kantajat
ovat vahvistaneet vastauksessaan, että Knoche oli ilmoittanut niiden asianajajalle
29.11.1996 käydyn puhelinkeskustelun aikana, että komission ehdottama lopullinen
tulli oli väliaikaista tullia korkeampi ja että Knoche oli esittänyt tämän korottamisen
syyt (ks. edellä oleva 13 kohta). Kantajat eivät ole myöskään kiistäneet sitä, etteikö
niille olisi ilmoitettu sitä tullin määrää, jonka komissio aikoi ehdottaa. Neuvosto ja
väliintulijat päättelevät tästä, että kantajien on täytynyt tietää, että ne eivät ole
saaneet täydellistä versiota ilmoittamisasiakirjasta. Vastauksena kantajien
väitteeseen, jonka mukaan ilmoittamisasiakirja ei ollut epätäydellinen, vaan se oli
eri asiakirja, neuvosto katsoo, että asiakirja, joka kantajien täytyi saada, oli niiden
tosiasiallisesti saama asiakirja kuitenkin niin, että kantajien saamaan asiakirjaan oli
lisättävä puuttuva sivu. Neuvosto ilmoittaa ottaneensa tämän puuttuvan sivun
vastineensa liitteeksi D.3. Kantajille lähetetty asiakirja ja muille viejille lähetetyt
asiakirjat eroavat toisistaan ainoastaan polkumyynnistä ja/tai liikesalaisuuksista
esitetyistä joistakin väitteistä annettujen vastausten osalta. Ilmoittamisasiakirjojen
vähäisten erojen takia yksittäiset asiakirjat ovat pituudeltaan erilaisia ja uusien
sivujen aloitus tapahtuu niissä eri tavoin.
- 48.
- Neuvoston ja väliintulijoiden mukaan tullin määrän korottaminen kävi lisäksi ilmi
kantajien saaman ilmoittamisasiakirjan sisällöstä. Ne viittaavat tältä osin
ilmoittamisasiakirjan D.1.1 kohtaan, jossa todetaan, että asiassa on vahvistettava
väliaikaista polkumyyntitullia koskevan asetuksen 8386 perustelukappaleessa
selostettu vahingon poistamiseksi tarvittavan tason laskemisessa käytetty
menetelmä. Ne korostavat vielä, että komissio on esittänyt Vahingon
poistamiseksi tarvittavan tason osalta ilmoittamisasiakirjan D.2.2 kohdassa, että
WWS:lle myönnetty yksilöllinen kohtelu vaikuttavaa väliaikaisiin päätelmiin.
Neuvoston ja väliintulijoiden mukaan kantajiin sovellettavan tullin määrän
korottaminen lopullista polkumyyntitullia koskevassa asetuksessa seurasi loogisesti
siitä, että vahingon poistamiseksi tarvittavan tason laskemisessa käytetty menetelmä
oli nimenomaisesti vahvistettu ja että WWS:lle, jonka yksilöllinen vahingon
poistamiseksi tarvittava taso alitti keskimääräisen tason, oli myönnetty yksilöllinen
kohtelu. Kantajille ei voinut siten olla epäselvää jos ne lukivat
ilmoittamisasiakirjan tarkkaavaisesti että tullin määrä, jonka komissio aikoi
ehdottaa neuvostolle, oli väliaikaista tullia suurempi. Neuvosto toteaa kuitenkin
vastauksessaan, että kantajat eivät voineet ilmoittamisasiakirjan sisältämien tietojen
perusteella laskea sen tullin tarkkaa määrää, jonka komissio aikoi ehdottaa.
Ilmoittamisasiakirjasta käy kuitenkin selvästi ilmi, että tulli, jonka ehdottamista
komissio suunnitteli, oli väliaikaista tullia korkeampi.
- 49.
- Neuvosto toteaa vielä kantajien väitteestä, jonka mukaan menetelmä oli vaihdettu
hallinnollisen menettelyn aikana, että vahingon poistamiseksi tarvittavan tason
laskemisessa käytettyä menetelmää ja siten polkumyynnin laskemisessa käytettyä
menetelmää ei ole koskaan muutettu ja että sitä ei ole muutettu väliaikaisten tullien
käyttöönottamisen ja lopullisen ilmoittamisen välillä eikä lopullisen ilmoittamisen
ja lopullisten toimenpiteiden käyttöönottamisen välillä.
- 50.
- Neuvosto ja väliintulijat väittävät vielä, että ilmoittamisasiakirja oli silmin
havaittavasti epätäydellinen ja että kantajien olisi näin ollen pitänyt ottaa yhteyttä
komissioon tiedustellakseen, puuttuuko asiakirjasta osia. Ne toteavat tältä osin, että
kantajien saamassa asiakirjassa ei mainittu, minkä suuruisen tullin komissio aikoi
ehdottaa WWS:n viennin osalta, eikä sitä, minkä suuruinen tämä tulli oli kaikkien
Kiinan kansantasavallasta vietyjen tavaroiden osalta, kuten ei myöskään sitä, minkä
suuruinen tulli oli Malesiasta peräisin olevien rengaskirjojen viennissä. Lisäksi on
silmiinpistävää, että kantajien saamassa ilmoittamisasiakirjassa mainitaan vahingon
poistamiseksi tarvittava taso Malesian ja WWS:n osalta, muttei muiden kiinalaisten
tuottajien/viejien osalta. Ilmoittamisasiakirjassa todetaan, että WWS:lle myönnetty
yksilöllinen kohtelu vaikuttaa väliaikaisiin päätelmiin. Kantajat olisivat voineet
siten odottaa, että ilmoittamisasiakirjaan sisältyisi selitys, millä tavoin tämän kohtelu
vaikuttaa muihin kysymyksessä oleviin Kiinan kansantasavallasta oleviin viejiin kuin
WWS:ään. Neuvosto ja väliintulijat esittivät vielä istunnossa, että
ilmoittamisasiakirjan epätäydellisyys käy ilmi myös siitä, että siinä ei millään tavalla
viitata väliaikaisten tullien kantamiseen.
- 51.
- Neuvosto esittää toissijaisesti, että vaikka ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
päätyisi siihen, että yhteisön toimielimet ovat jättäneet ilmoittamatta kantajille, että
komission neuvostolle ehdottamat lopulliset polkumyyntitullit ovat käyttöönotettuja
väliaikaisia polkumyyntitulleja korkeampia, niiden puolustautumisoikeuksia ei ole
kuitenkaan loukattu. Sen mukaan komissio on perusasetuksen 20 artiklan
24 kohdan mukaisesti ilmoittanut kantajille lopullisten tullien laskemisenperusteena olevat olennaiset tosiasiat ja huomiot ja varsinkin sen, mitä menetelmää
on käytetty vahingon poistamiseksi tarvittavan tason laskemisessa. Neuvosto
muistuttaa siitä, että se, että kanteen kohteena olevassa asetuksessa kantajien osalta
vahvistettu vahingon poistamiseksi tarvittava taso on korkeampi kuin väliaikaista
tullia koskevassa asetuksessa mainittu vahingon poistamiseksi tarvittava taso, johtuu
yksinkertaisesta matemaattisesta laskutoimituksesta. Näin ollen vahingon
poistamiseksi tarvittava lopullinen taso ei kuulu perusasetuksen 20 artiklan
2 kohdassa tarkoitettuihin olennaisiin tosiasioihin ja huomioihin.
- 52.
- Neuvosto ja väliintulijat väittävät vielä, että kantajat eivät olisi voineet vedota
mihinkään lisäperusteeseen, vaikka niille olisi nimenomaisesti ilmoitettu ehdotetun
tullin tasosta ja siitä, että se oli väliaikaista tullia korkeampi (em. asia Al-Jubail
Fertilizer ja Saudi Arabian Fertilizer v. neuvosto, tuomion 18 kohta).
Hallinnollisessa menettelyssä ei olisi voitu siten päätyä toisenlaiseen lopputulokseen.
- 53.
- Neuvosto esittää edelleen toissijaisesti, että kantajat eivät ole pyytäneet kirjallisesti,
että niille on ilmoitettava asiasta perusasetuksen 20 artiklan 3 kohdassa asetetussa
määräajassa. Näin ollen niillä ei ollut oikeutta lopulliseen ilmoittamiseen, eikä
yhteisön toimielimillä ollut velvollisuutta antaa sitä. Tästä seuraa, että vaikka
yhteisön toimielinten antama tieto olisikin ollut puutteellinen ja vaikka kantajien
olisi ollut mahdotonta puolustaa tämän puutteen takia tehokkaasti etujaan,
tällainen puute ei kuitenkaan voi johtaa kanteen kohteena olevan asetuksen
kumoamiseen.
- 54.
- Neuvosto toteaa vastauksessaan vielä vastauksena kantajien esittämään väitteeseen,
jonka mukaan lopullinen ilmoittaminen on tehtävä perusasetuksen 20 artiklan
4 kohdan mukaan kirjallisesti, että ilmoittamisvelvollisuuden noudattamatta
jättäminen voi johtaa polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden kumoamiseen
ainoastaan, jos kysymyksessä oleva asianosainen ei sen takia voi tehokkaasti
puolustaa etujaan, mikä ei pidä paikkaansa tässä asiassa.
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 55.
- Puolustautumisoikeuksien kunnioittamista koskeva periaate on yhteisön oikeuden
perusperiaatteita, jonka noudattamista yhteisöjen tuomioistuimet valvovat (em. asia
Al-Jubail Fertilizer ja Saudi-Arabian Fertilizer v. neuvosto, tuomion 15 kohta,
yhdistetyt asiat T-159/94 ja T-160/94, Ajinomoto ja Nutrasweet v. neuvosto, tuomio
18.12.1997, Kok. 1997, s. II-2461, tuomion 81 kohta). Tämän periaatteen mukaan
yrityksille, joita polkumyyntiasetusta edeltävä tutkimusmenettely koski, on
hallinnollisen menettelyn aikana annettava mahdollisuus tehokkaasti esittää
kantansa asiassa väitettyjen tosiseikkojen ja olosuhteiden todenmukaisuudesta ja
merkityksellisyydestä ja niistä todisteista, joita komissio on käyttänyt polkumyynnin
ja siitä aiheutuvan vahingon olomassaoloa koskevan väitteensä tukena (em. asia Al-Jubail Fertilizer ja Saudi Arbian Fertilizer v. neuvosto, tuomion 17 kohta; asia T-121/95, EFMA v. neuvosto, tuomio 17.12.1997, Kok. II-2391, 84 kohta ja em. asia
Ajinomoto ja The Nutrasweet v. neuvosto, tuomion 83 kohta). Näitä vaatimuksia
on vielä täsmennetty perusasetuksen 20 artiklassa. Tämän asetuksen 20 artiklan
2 kohdassa säädetään siten, että valituksen tekijät, tuojat ja viejät sekä niitä
edustavat järjestöt ja viejämaan edustajat voivat pyytää lopullista ilmoittamista
olennaisista tosiasioista ja huomioista, joiden perusteella lopullisten toimenpiteiden
käyttöön ottamista suunnitellaan, ja erityistä huomiota on kiinnitettävä
ilmoittamiseen sellaisista tosiasioista ja huomioista, jotka ovat erilaisia kuin
väliaikaisten toimenpiteiden yhteydessä käytetyt. Perusasetuksen 20 artiklan
5 kohdassa annetaan lisäksi sellaisen lopullisen tiedon saaneille yrityksille oikeus
jättää mahdolliset havaintonsa komission vahvistamassa määräajassa, jonka on
oltava vähintään kymmenen päivän pituinen.
- 56.
- Näiden periaatteiden valossa on siten tutkittava, onko kantajien
puolustautumisoikeuksia loukattu hallinnollisen menettelyn aikana.
- 57.
- Osapuolten välillä on kiistatonta, että kantajien 29.10.1996 saama
ilmoittamisasiakirja oli epätäydellinen. Yhteisön toimielimet selittävät tämän osalta,
että asiakirja, joka kantajien olisi pitänyt saada, oli niiden 29.10.1996 tosiasiallisesti
saama asiakirja kuitenkin niin, että kantajien saamaan asiakirjaan oli lisättävä
puuttuva sivu (ks. edellä oleva 10 kohta).
- 58.
- Kantajat katsovat, että ilmoittamisasiakirjan epätäydellisyys on vaikuttanut niiden
puolustautumisoikeuksien tehokkaaseen käyttämiseen hallinnollisen menettelyn
aikana. Ensinnäkin niille ei ollut ilmoitettu ilmoittamisasiakirjan vastaanottamisen
ja lopullisten toimenpiteiden käyttöönoton välisenä aikana lopullisen tullin
laskemiseen käytettävää menetelmää koskevista muutoksista. Toiseksi niiden
puolustautumisoikeuksia on loukattu, koska niiden saamassa ilmoittamisasiakirjassa
vahvistetaan vahingon poistamiseksi tarvittavaksi marginaaliksi Kiinan
kansantasavallan osalta 35,4 prosenttia, kun taas kanteen kohteena olevassa
asetuksessa mainitaan 39,4 prosentin marginaali. Kolmanneksi kantajat esittävät,
että niiden puolustautumisoikeuksia on loukattu, koska niiden saamassa
ilmoittamisasiakirjassa ei mainita sitä, että komissio aikoi ehdottaa neuvostolle
väliaikaista tullia korkeamman lopullisen tullin käyttöönottamista sen WWS:lle
myöntämän yksilöllisen kohtelun takia, eikä siinä mainittu lopullisen tullin
täsmällistä määrää. Neljänneksi kantajat väittävät, että kanteen kohteena oleva
asetus on kumottava siksi, että siinä rikotaan perusasetuksen 20 artiklan 4 kohtaa.
Nämä väitteet on tutkittava erikseen.
Lopullisen tullin laskemisessa käytetyn menetelmän muuttaminen
- 59.
- Ensinnäkin on muistutettava, että perusasetuksen 7 artiklan 2 kohdan ja 9 artiklan
4 kohdan mukaan väliaikaisten ja lopullisten polkumyyntitullien on oltava
vahvistettua polkumyyntimarginaalia alhaisempia, jos alhaisempi tullin määrä riittää
yhteisön tuotannonalalle aiheutuvan vahingon poistamiseen. Tämän periaatteen
mukaisesti yhteisön toimielimet vahvistivat polkumyyntitullin tason sekä väliaikaista
polkumyyntitullia koskevassa asetuksessa (85 ja 86 perustelukappale) että kanteen
kohteena olevassa asetuksessa (66 perustelukappale) niiden tasojen mukaiseksi,
jotka oli vahvistettu tarvittavan vahingon poistamiseen.
- 60.
- Asiassa on todettava, että vastoin kantajien väitettä, vahingon poistamiseksi
tarvittavan tason laskemisessa käytettyä menetelmää ja polkumyyntitullia ei ole
muutettu väliaikaista tullia koskevan asetuksen antamisen jälkeen. Kanteen
kohteena olevassa asetuksessa osoitetaan jopa nimenomaisesti, että siinä
vahvistetaan väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 8284
kappaleessa säädetty vahingon korjaavan tason laskemisessa käytetty menetelmä
(64 perustelukappale). Tämä menetelmä on seuraavanlainen. Yhteisön toimielimet
tutkivat, minkä tasoinen tulli olisi riittävä poistamaan yhteisön teollisuudelle
lainvastaisesta polkumyynnistä aiheutuneen vahingon (väliaikaista tullia koskevan
asetuksen 8286 perustelukappale ja kanteen kohteena olevan asetuksen 6269
perustelukappale). Tätä tarkoitusta varten katsottiin, että asiassa olisi laskettava
yhteisön tuottajien tuotantokuluista ja kohtuullisesta voittomarginaalista
muodostuva hintataso. Yhteisön toimielimet vahvistivat siten vahinkoa
aiheuttamattoman hinnan (väliaikaista polkumyyntitullia koskevan asetuksen
83 perustelukappale ja kanteen kohteena olevan asetuksen 64 perustelukappale)
ja ilmoittivat sen jälkeen, että asiassa oli laskettava vahinkoa aiheuttamattoman
hinnan ja yhteisöön vievien viejien käyttämien todellisten myyntihintojen välinen
ero. Tämä erotus muodosti vahingon poistamiseksi tarvittavan tason eli sen
hinnan korotuksen, joka tarvitaan viejien myyntihinnan pitämiseksi vahinkoa
aiheuttamattoman hinnan tasolla (väliaikaista polkumyyntitullia koskevan
asetuksen 84 perustelukappale ja kanteen kohteena olevan asetuksen 64
perustelukappale).
- 61.
- Kantajat eivät voi perustellusti väittää kuten ne ovat tehneet vastauksessaan
että menetelmää olisi selvästi muutettu sen seikan johdosta, että väliaikaista
polkumyyntitullia koskevassa asetuksessa vahvistettiin vain yksi vahingon
poistamiseksi tarvittava taso kaikkien kysymyksessä olevien kiinalaisten viejien
suorittaman viennin perusteella, kun taas kanteen kohteena olevassa asetuksessa
vahvistettiin toisaalta WWS:n osalta ja toisaalta näiden viejien osalta erilaiset tasot
vahingon poistamista varten. Nimittäin sekä väliaikaista polkumyyntitullia
koskevassa asetuksessa että kanteen kohteena olevassa asetuksessa käytetyn
menetelmän mukaan yhteisön toimielimet laskevat vahingon poistamiseksi
tarvittavan tason vahvistamalla vahinkoa aiheuttamattoman hinnan ja vertaamalla
sitä yhteisöön vievien viejien käyttämiin todellisiin myyntihintoihin. Kantajien
lopullinen polkumyyntitulli on vahvistettu 39,4 prosentiksi vahingon poistamiseksi
tarvittavan tason laskemisessa käytetyn menetelmän soveltamisen ja WWS:lle
myönnetyn yksilöllisen kohtelun mistä kantajille on ilmoitettu
ilmoittamisasiakirjassa (tämän asiakirjan A.3.1 ja D.2.2 kohta) seurauksena.
- 62.
- Tästä seuraa, että kantajien ensimmäinen väite perustuu virheellisiin tosiseikkoihin,
ja se on siten hylättävä.
Vahingon poistamiseksi tarvittavan marginaalin tason vahvistamista
ilmoittamisasiakirjassa 35,4 prosentiksi muiden kiinalaisten viejien/tuottajien paitsi
WWS:n osalta koskeva väite.
- 63.
- Kantajat väittävät, että sillä, että ilmoittamisasiakirjan D.1.1 kohdassa oli viitattu
väliaikaista polkumyyntitullia koskevan asetuksen 8586 perustelukappaleeseen, oli
vahvistettu myös polkumyynnistä aiheutuneen vahingon poistamiseksi tarvittavan
marginaalin tasoksi 35,4 prosenttia muiden kiinalaisten viejien/tuottajien kuin
WWS:n osalta. Ne päättelevät tämän perusteella, että ne eivät olleet saaneet
ilmoittamisasiakirjan epätäydellistä versiota vaan eri ilmoittamisasiakirjan
täydellisen version. Nimittäin toisin kuin kantajien saamassa ilmoittamisasiakirjassa,
kanteen kohteena olevassa asetuksessa (64 perustelukappale) ja viralliseksi
väitetyssä ilmoittamisasiakirjassa ei millään tavoin viitata nimenomaisesti väliaikaista
polkumyyntitullia koskevan asetuksen 85 ja 86 perustelukappaleeseen.
- 64.
- On todettava, että ilmoittamisasiakirjan D.1.1 kohdassa todetaan, että asiassa on
vahvistettava väliaikaista polkumyyntitullia koskevan asetuksen 8386
perustelukappaleessa säädetty vahingon poistamiseksi tarvittavan tason laskemisessa
käytetty menetelmä.
- 65.
- Vahingon poistamiseksi tarvittavan tason laskemisessa käytetty menetelmä on
selitetty väliaikaista polkumyyntitullia koskevan asetuksen 83 ja 84
perustelukappaleessa ja vahingon poistamiseksi tarvittava marginaali on vahvistettu
tämän menetelmän perusteella tämän asetuksen 85 ja 86 perustelukappaleessa
Kiinan kansantasavallan (35,4 %) ja Malesian (10,5 %) osalta. Tästä seuraa, että
ilmoittamisasiakirjan D.1.1 kohdassa komissio ei vahvistanut väliaikaista
polkumyyntitullia koskevan asetuksen 85 perustelukappaleessa Kiinan
kansantasavallasta peräisin olevan viennin osalta vahingon poistamista varten
vahvistettua 35,4 prosentin marginaalia. Komissio vahvisti ainoastaan vahingon
poistamiseksi tarvittavan marginaalin laskemisessa käytetyn menetelmän, joka ei ole
muuttunut väliaikaista polkumyyntitullia koskevan asetuksen ja kanteen kohteena
olevan asetuksen antamisen välillä (ks. edellä oleva 60 kohta). Vaikka
ilmoittamisasiakirjasta oli olemassa toinen versio, jossa ei millään tavoin viitattu
väliaikaista tullia koskevan asetuksen 85 ja 86 perustelukappaleeseen, se, että tätä
versiota ei ole annettu tiedoksi kantajille, ei vaikuta niiden
puolustautumisoikeuksiin, koska niille tiedoksiannetun ilmoittamisasiakirjan D.1.1
kohdassa samoin kuin ilmoittamisasiakirjan siinä versiossa, jota väitteen mukaan ei
ole toimitettu niille, vahvistetaan ainoastaan vahingon poistamiseksi tarvittavan
tason laskemisessa käytetty menetelmä, eikä väliaikaista polkumyyntitullia koskevan
asetuksen 85 perustelukappaleessa Kiinan kansantasavallasta peräisin olevan
viennin osalta vahingon poistamista varten vahvistettua 35,4 prosentin marginaalia.
- 66.
- Tästä seuraa, että kantajien toinen väite ei myöskään perustu tosiseikkoihin ja se
siten hylättävä.
Se, että ilmoittamisasiakirjassa ei ilmoiteta sitä, että kantajiin sovellettavaa tullia on
korotettu WWS:lle myönnetyn yksilöllisen kohtelun takia, eikä lopullisen tullin
täsmällistä määrää
- 67.
- Kantajat väittävät, että niiden puolustautumisoikeuksia on loukattu hallinnollisen
menettelyn aikana, koska niiden saamassa ilmoittamisasiakirjassa ei mainita, että
komissio aikoi ehdottaa neuvostolle väliaikaista tullia korkeamman lopullisen tullin
hyväksymistä WWS:lle myönnetyn yksilöllisen kohtelun takia; siinä ei myöskäänmainita lopullisen tullin täsmällistä määrää.
- 68.
- Väliaikaista polkumyyntitullia koskevassa asetuksessa (85 perustelukappale)
vahvistettiin vahingon poistamiseksi tarvittavan marginaalin tasoksi 35,4 prosenttia
ja siinä vahvistettiin samantasoinen väliaikainen polkumyyntitulli kaikkien Kiinan
kansantasavallasta olevien kyseisen tuotteen tuottajien/viejien osalta. Sen sijaan
kanteen kohteena olevassa asetuksessa (68 perustelukappale) säädetään, että
alennettu vahingon korjaava taso WWS:n osalta johti vahingon korjaavan tason
nostamiseen 35,4 prosentista 39,4 prosenttiin kaikkien muiden Kiinan
kansantasavallasta olevien viejien osalta. Tällä perusteella kaikkien muiden Kiinan
kansantasavallasta olevien tuottajien/viejien paitsi WWS:n jäännöstulliksi
vahvistettiin 39,4 prosenttia (69 perustelukappale).
- 69.
- Tästä seuraa, että kantajien Euroopan unioniin suuntautuvassa tuonnissa sovellettu
lopullinen polkumyyntitulli eroaa käyttöönotetusta väliaikaisesta tullista WWS:lle
myönnetyn yksilöllisen kohtelun takia. Koska lopullisen polkumyyntitullin määrää
on pidettävä olennaisena tietona, kuten yhteisöjen tuomioistuimen
oikeuskäytännöstä käy ilmi (em. asia Al-Jubail Fertilizer ja Saudi Arabian Fertilizer
v. neuvosto, tuomion 23 kohta), on tutkittava, onko kantajille ilmoitettu
asianmukaisella tavalla tästä muutoksesta hallinnollisen menettelyn aikana.
- 70.
- Tältä osin on ensinnäkin todettava, että kantajille ilmoitettiin ilmoittamisasiakirjassa
WWS:lle myönnetystä yksilöllisestä kohtelusta. Lisäksi siinä mainittiin, että
yksilöllinen kohtelu vaikuttaa väliaikaisiin päätelmiin. Tämän asiakirjan D.2.2
kohdassa todettiin, että WWS:lle myönnetty yksilöllinen kohtelu vaikuttaa
väliaikaisiin päätelmiin. Edellä kuvattua menetelmää on sovellettu laskettaessa
vahingon poistamiseksi tarvittavaa yksilöllistä tasoa tämän yhtiön osalta, jonka
alihinnoittelumarginaaliksi vahvistetaan 32,5 prosenttia. Sen sijaan tämän
ilmoittamisasiakirjan missään kohdassa ei mainita nimenomaisesti, että kantajiin
sovellettavan polkumyynnin taso nousee WWS:lle myönnettävän yksilöllisen
kohtelun seurauksena. Tästä asiakirjasta ei käy myöskään ilmi, mikä kantajien
vientiin sovellettavan lopullisen tullin täsmällinen määrä on. Nämä kaksi seikkaa
mainittiin nimittäin ilmoittamisasiakirjan viimeisellä sivulla, jota kantajille ei ole
toimitettu hallinnollisen menettelyn aikana (ks. edellä oleva 10 kohta).
- 71.
- Kantajat ovat kuitenkin itse todenneet vastauskirjelmissään, että niiden asianajajan
ja Knochen 29.11.1996 käymän puhelinkeskustelun aikana Knoche aloitti
keskustelun vahvistamalla, että kantajiin sovellettava tulli oli noussut WWS:lle
myönnetyn yksilöllisen kohtelun johdosta. Ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuimen istunnon aikana esittämään kysymykseen annetusta vastauksesta käy
lisäksi ilmi, että asianajajalle oli ilmoitettu saman puhelinkeskustelun aikana, mikä
kantajien Euroopan unioniin suuntautuvassa tuonnissa sovellettavan lopullisen
polkumyyntitullin täsmällinen määrä oli (39,4 %).
- 72.
- Vaikka tämä 29.11.1996 tapahtunut puhelinkeskustelu käytiin kantajien asianajajan
ja komission virkamiehen kesken, on katsottava, että kantajat ovat saaneet tiedon
tämän keskustelun aikana välitetyistä tiedoista. Asianajaja edusti nimittäin myös
kantajien etuja hallinnollisen menettelyn aikana.
- 73.
- Tämän perusteella on pääteltävä, että vaikka ilmoittamisasiakirjassa ei mainita sitä,
että WWS:lle myönnetyn yksilöllisen kohtelun takia kantajien tuotteisiin
sovellettavan polkumyyntitullin määrä nousee lopullista polkumyyntitullia
koskevassa asetuksessa, eikä tullin täsmällistä määrää, kantajat ovat kuitenkin
saaneet näistä seikoista tiedon hallinnollisen menettelyn kuluessa.
- 74.
- Kuitenkin on vielä tutkittava, onko kantajille ilmoitettu näistä tosiasioista ja
huomioista hallinnollisen menettelyn aikana riittävän ajoissa, jotta ne pystyivät
valmistelemaan puolustautumistaan.
- 75.
- Tältä osin on syytä palauttaa mieliin, että perusasetuksen 20 artiklan 5 kohdassa
säädetään, että lopullisen ilmoittamisen jälkeen tehdyt havainnot voidaan ottaa
huomioon ainoastaan, jos ne saadaan määräajassa, jonka komissio vahvistaa kunkin
tapauksen yhteydessä, ottaen asianmukaisesti huomioon asian kiireellisyys, mutta
joka on vähintään kymmenen päivää.
- 76.
- Tässä asiassa komissio lähetti ilmoittamisasiakirjan 29.10.1996 telekopiona ja
postitse kantajille. Näillä oli käytössään perusasetuksen 20 artiklan 5 kohdassa
säädetty vähintään kymmenen päivän määräaika mahdollisten havaintojen
jättämistä varten. Tämä määräaika päättyi 8.11.1996.
- 77.
- Kantajat kuulivat vasta 29.11.1996, että kantajien Euroopan unioniin suuntautuvassa
tuonnissa sovellettava polkumyyntitulli nousee WWS:lle myönnetyn yksilöllisen
kohtelun seurauksena, ja niille selvisi, mikä tämän polkumyyntitullin täsmällinen
määrä oli (39,4 %). Koska nämä olennaiset tiedot eivät ilmene
ilmoittamisasiakirjasta, kantajat eivät ole saaneet riittävästi tietoa, jotta ne olisivat
pystyneet puolustamaan oikeuksiaan ennen komission mahdollisten havaintojen
jättämistä varten vahvistaman määräajan päättymistä.
- 78.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo lisäksi, että komission on täytynyt
todeta kantajien asianajajan ja Knochen välillä 29.11.1996 käydyn
puhelinkeskustelun jälkeen, että ilmoittamisasiakirja oli epätäydellinen. Komissio
ei kuitenkaan toimittanut kantajille tämän ilmoittamisasiakirjan täydellistä versiota
tämän puhelinkeskustelun jälkeen, eikä se myöskään asettanut perusasetuksen
20 artiklan 5 kohdan mukaisesti määräaikaa kantajien mahdollisten havaintojen
jättämistä varten.
- 79.
- Edellä todetun perusteella ei kuitenkaan voida sellaisenaan päätellä, että kantajien
puolustautumisoikeuksia on loukattu hallinnollisen menettelyn aikana. Tällainen
loukkaaminen ei voi olla kysymyksessä, jos on näytetty, että komission yksikköjen
passiivisesta asenteesta huolimatta kantajat pystyivät hallinnollisen menettelyn
aikana esittämään tehokkaasti kantansa niille 29.11.1996 käydyn puhelinkeskustelun
johdosta tietoonsa saamistaan tiedoista.
- 80.
- On korostettava, että perusasetuksen 20 artiklan 5 kohdan säännös, jossa
vahvistetaan määräaika mahdollisten havaintojen jättämistä varten, on selvä ja
täsmällinen säännös, jonka soveltamisen suhteen yhteisön toimielimillä ei ole
harkintavaltaa (ks. vastaavasti yhdistetyt asiat C-6/90 ja C-9/90, Francovich ym.,
tuomio 19.11.1991, Kok. 1991, s. I-5357, 19 kohta). Siten voidaan katsoa, että
yrityksellä, jolle on ilmoitettu perusasetuksen 20 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuista
olennaisista tosiasioista ja huomioista hallinnollisen menettelyn kuluessa, on
käytössään silloin, kun yhteisöjen toimielimet eivät ole ilmoittaneet millään tavoin
yritysten mahdollisten havaintojen jättämistä varten asetetusta määräajasta,
kymmenen päivän pituinen vähimmäismääräaika perusasetuksen 20 artiklan
5 kohdan välittömän oikeusvaikutuksen perusteella.
- 81.
- Tästä seuraa tässä tapauksessa, että kantajilla oli käytössään kymmenen päivän
määräaika niitä olennaisia seikkoja koskevien mahdollisten havaintojen jättämistä
varten, jotka kantajat saivat tietoonsa 29.11.1996, ja jotka eivät käyneet ilmi niille
29.10.1996 toimitetusta ilmoittamisasiakirjasta. Tämä määräaika päättyi 9.12.1996.
- 82.
- Kantajat eivät voi siten perustellusti väittää kuten ne ovat tehneet istunnossa ,
että 29.11.1996 käydyn puhelinkeskustelun aikana esille tulleet tietyt olennaiset
tiedot on ilmoitettu niille liian myöhään. On nimittäin kiistatonta, että komissio
päätti kanteen kohteena olevan asetuksen antamista koskevasta ehdotuksesta
16.12.1996 ja antoi sen neuvostolle samana päivänä (EYVL 1997, C 13, s. 2). Näin
ollen jos kantajat olisivat jättäneet havaintonsa ennen 9.12.1996, komissio olisi vielä
voinut ottaa ne huomioon ehdotusta laatiessaan.
- 83.
- Tästä seuraa, että sillä, että ilmoittamisasiakirjassa ei mainita sitä, että kantajien
tuotteisiin sovellettava polkumyyntitulli nousee WWS:lle myönnetyn yksilöllisen
kohtelun takia, eikä lopullisen tullin täsmällistä määrää (39,4 %), ei loukata
kantajien puolustautumisoikeuksia, koska on näytetty, että ne ovat saaneet
tietoonsa nämä seikat komission virkamiehen kanssa käydyn puhelinkeskustelun
johdosta sellaisena ajankohtana, että ne pystyivät vielä esittämään tehokkaasti
kantansa niiden osalta ennen kuin komissio antoi ehdotuksensa kanteen kohteena
olevan asetuksen antamista varten.
- 84.
- Kantajien kanneperusteensa tueksi esittämä kolmas väite on siten myös hylättävä.
Perusasetuksen 20 artiklan 4 kohdan rikkomista koskeva väite
- 85.
- Kantajat väittävät, että puhelinkeskustelu ei vapauta komissiota siitä, että sen on
tehtävä täsmällinen ilmoittaminen kirjallisesti perusasetuksen 20 artiklan 4 kohdan
mukaisesti. Niiden mukaan kanteen kohteena olevan asetuksen kumoaminen on
perusteltua tämän säännöksen noudattamatta jättämisen takia.
- 86.
- Vaikka perusasetuksen 20 artiklan 4 kohdassa säädetään, että lopullinen
ilmoittaminen on tehtävä kirjallisesti, on kuitenkin korostettava, että asetuksen
20 artiklan 3 kohdassa säädetään myös, että pyynnöt lopullisesta ilmoittamisesta
on osoitettava kirjallisesti komissiolle. Kantajien asianajaja totesi kuitenkin
istunnossa, että kantajat eivät olleet koskaan esittäneet tätä koskevaa kirjallista
pyyntöä. Näin ollen kantajat, jotka myöntävät jättäneensä noudattamatta
perusasetuksen 20 artiklan 3 kohdan säännöksiä, eivät voi syyttää yhteisön
toimielimiä siitä, että ne eivät ole vahvistaneet kirjallisesti kantajille 29.11.1996
käydyn puhelinkeskustelun aikana ilmoitettuja seikkoja.
- 87.
- Lisäksi on korostettava sitä, että perusasetuksen 20 artiklan säännöksillä pyritään
suojaamaan hallinnollisen menettelyn aikana niiden etuja, joita asia koskee. Tästä
seuraa tässä tapauksessa, että perusasetuksen 20 artiklan 4 kohdan noudattamatta
jättäminen voi johtaa kanteen kohteena olevan asetuksen kumoamiseen ainoastaan
silloin, kun on näytetty, että tämä asianhaara vaikuttaa kantajien
puolustautumiseen. Vaikka sellaisessa tapauksessa, että yhteisön toimielimet
ilmoittavat jostakin tiedosta suullisesti, niiden saattaakin olla vaikea esittää näyttöä
siitä, että sellainen ilmoittaminen on todella toimitettu (em. asia Al-Jubail Fertilizer
ja Saudi Arabian Fertilizer v. neuvosto, tuomion 20 kohta), kantajat ovat itse tässä
tapauksessa myöntäneet, että komission yksikkö ilmoitti niille 29.11.1996
puhelimitse, että niihin sovellettava lopullinen polkumyyntitulli nousee WWS:lle
myönnetyn yksilöllisen kohtelun takia ja lisäksi se ilmoitti, mikä lopullisen tullin
täsmällinen määrä oli. Koska kuten on jo todettu, kantajat pystyivät esittämään
tehokkaasti kantansa näiden tietojen osalta hallinnollisen menettelyn kuluessa,
asiassa on pääteltävä, että perusasetuksen 20 artiklan 4 kohdan noudattamatta
jättäminen niiden tosiasioiden ja huomioiden osalta, joista kantajat saivat tiedon
29.11.1996 käydyn puhelinkeskustelun kuluessa, ei vaikuta niiden
puolustautumiseen.
- 88.
- Kantajien kanneperusteensa tueksi esittämä neljäs väite on siten myös hylättävä.
E
- 89.
- Edellä olevasta seuraa, että kantajat eivät ole näyttäneet, että niiden olisi ollut
ilmoittamisasiakirjan epätäydellisyyden takia mahdotonta käyttää tehokkaasti
puolustautumisoikeuksiaan hallinnollisen menettelyn kuluessa. Tällaisessa
tilanteessa puolustautumioikeuksien loukkaamista koskeva kanneperuste ja siten
koko kanne on hylättävä.
Oikeudenkäyntikulut
- 90.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan 2 kohdanmukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan
oikeudenkäyntikulut. Kuitenkin tämän työjärjestyksen 87 artiklan 3 kohdan
ensimmäisen alakohdan mukaan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
voi määrätä, että kukin vastaa omista kuluistaan, jos siihen on erityisiä syitä.
Työjärjestyksen 87 artiklan 4 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaan jäsenvaltiot
ja toimielimet, jotka ovat asiassa väliintulijoina, vastaavat omista
oikeudenkäyntikuluistaan. Lisäksi työjärjestyksen 87 artiklan 4 kohdan toisessa
alakohdassa määrätään, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin voi määrätä,
että muun väliintulijan kuin jäsenvaltion ja toimielimen on vastattava omista
oikeudenkäyntikuluistaan.
- 91.
- Vaikka tässä tapauksessa kanne on hylättävä, ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuin katsoo, että asiassa on syytä soveltaa työjärjestyksen 87 artiklan 3
kohdan ensimmäistä alakohtaa ja 87 artiklan 4 kohdan ensimmäistä ja toista
alakohtaa ja määrätä, että kaikkien osapuolien on vastattava omista
oikeudenkäyntikuluistaan. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo nimittäin,
että kantajien asianajajan ja komission virkamiehen välillä 29.11.1996 käydyn
puhelinkeskustelun jälkeen komission olisi pitänyt toimittaa kantajille viipymättä
ilmoittamisasiakirjan täydellinen versio ja asettaa niille määräaika mahdollisten
havaintojen esittämistä varten. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että
jos komissio olisi toiminut näin, tämä oikeusriita olisi pystytty välttämään.
Näillä perusteilla
YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN
(laajennettu neljäs jaosto)
on antanut seuraavan tuomiolauselman:
- 1.
- Kanne hylätään
- 2.
- Kukin osapuoli vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.
LindhGarcía-Valdecasas
Lenaerts
Cooke Jaeger
|
Julistettiin Luxemburgissa 19 päivänä marraskuuta 1998.
H. Jung
P. Lindh
kirjaaja
jaoston puheenjohtaja